NAISTEN oma sukellusreissu on perinne

Eevojen reissuilla tärkeintä on yhdessäolo

09_valokuvaaja

Jo seitsemänä vuonna ryhmä naisia on järjestänyt sukellusreissun vain naisille. Näillä reissuilla tärkeintä ei ole sukeltaa mahdollisimman paljon, vaan olla merellä, nauttia hyvästä ruuasta ja seurasta ja sukeltaa siinä välissä. Sukelluksen kautta löytyneet ystävät viettävät aikaa yhdessä myös siviilissä. KRISTIINA KARILA

Soili Vesanen oli mukana vuonna 2012 sukellusseura Hydromanian Orbiit-reissulla, ja siellä muutaman naisen kesken ryhdyttiin miettimään reissua vain naisille. Kun eräällä naisista oli hyvä kokemus Joona Kosken omistamasta Eva-aluksesta ja sen erinomaisista puitteista, innostus ideaan syttyi.

– Ensimmäinen reissu tehtiin 2013, ja sen jälkeen olemme olleet reissussa joka vuosi. Tietty ydinporukka on ollut mukana jokaisella reissulla; osa on ollut satunnaisesti pois esimerkiksi lasten saamisen tai työesteiden takia. Välillä olemme olleet Utön vesillä, välillä Ahvenanmaalla, Soili kertoo.

Porukka alkoi kutsua retkeä Eevareissuksi aluksen mukaan, ja nimi siirtyi

myös viittaamaan henkilöön. Tänä vuonna Eevojen reissulle kelpuutettiin mukaan myös pari Aatamia peruutusten vuoksi.

– Yhteensä meitä oli seitsemän + kippari Joona. Lähdimme matkaan kesäkuisena perjantai-iltana Paraisilta ja suuntasimme Ahvenanmaan vesille. Tarkoituksena oli kiertää Ahvenanmaa, mutta sää puuttui peliin emmekä lähteneet kiertämään saarta kovan lounaistuulen vuoksi. Sukelsimme kaljaasi Innolla, Sanny- ja Plus-hylyillä sekä teimme pari biosukellusta. Yhteensä teimme tällä reissulla seitsemän sukellusta. Kävimme yhtenä iltana Maarianhaminassa pizzalla ja saunoimme vierasvenesatamassa. Palasimme Paraisille tiistai-iltana, Soili kertoo.

LEPPOISAT PÄIVÄRUTIINIT Aluksella päiväohjelma noudattelee tuttua, hyväksi havaittua rutiinia. Päivä alkaa 7–8 aikaan rauhallisella aamupalalla, joka jälkeen siirrytään ensimmäiselle kohteelle. Sukelluksen jälkeen syödään lounas ja täytetään pullot. Täyttövuoroja vaihdellaan sen mukaan, kuka milloinkin kokkaa tai tiskaa, jottei kenenkään tarvitse sitouttaa aikaansa vain yhteen hommaan. Iltapäivällä tehdään toinen sukellus. Joskus tehdään myös kolmas sukellus, mutta yleensä toisen sukelluksen jälkeen alkavat illallisvalmistelut ja saunan lämmitys.

– Ruuat teemme itse, ja koska mukana on aina useampi kasvissyöjä, teemme pääasiassa vege-ruokaa. Yrttiruukkujen määrä sukellusvarusteiden välissä kannella

Eva

JOONA KOSKEN Eva-veneessä on kaikki mitä sukellusreissuun tarvitaan: majoitus, sauna, keittiö ja kompressori. Alun perin vene on liikkunut Turun saaristossa ja kuljettanut muun muassa maitoa meijereihin. Koski muutti sen sukellusretkille sopivaksi rakentamalla veneeseen majoitustilat ja keittiön. Kompressori on aluksen sisällä siten, ettei sen ääntä juurikaan kuule, joten pullojen täyttö ei aiheuta melua. Lisätietoja: joona@sukellusretket.com.

olevassa kumiveneessä on välillä herättänyt hilpeyttä. Tietty linssikeitto on jäänyt joka vuoden ruokalistalle, ja moni reissulla maistettu ruoka on siirtynyt myös kotikeittiöön. Ruuan valmistuksen olemme jakaneet siten, että jokainen tekee yhden ruuan, kuvailee Soili.

Reissun sukelluskohteet ovat maksimissaan 40 metrissä, ja myös biosukelluskohteita arvostetaan. Reissulla pärjää hyvin P2- tai Advanced-luokitettu sukeltaja.

– Itse biosukeltajana etsin aina kaikkea elävää pinnan alta. Rasvakalan löytäminen hylyltä tuo aina hyvän mielen, ja vielä parempi, jos siitä saa napattua kuvan. Parhaita sukelluksia ovat olleet rauhalliset sukellukset kirkkaissa vesissä. Hylkykokemuksista muistuu mieleen parin vuoden takainen Belliver-hylky Märketin lähellä. Veden lämpötila oli vain 2 °C, jonka ansiosta näkyvyys oli huikea. Harvoin saa ihailla koko laivaa jo laskeutuessa sille, Soili muistelee.

MISTÄ LISÄÄ NAISIA? Onko sitten naisten omalla reissulla erilaista kuin sekareissulla tai ”äijäreissulla”? – Kysyin kerran Joonalta, eroaako naisten reissun tunnelma jotenkin äijäreissuista. Vastaus taisi olla, että naisten reissulla puhetta on enemmän, mutta alkoholia kuluu vähemmän. Ääntä ja naurua on ainakin ollut, Soili nauraa.

– Riippuu varmasti ryhmän kokoonpanosta, mutta ainakaan näillä meidän reissuilla sukeltaminen ei ole vakavaa suorittamista ja syvyyksien hakemista vaan enemmänkin leppoisaa luonnon tarkkailua. En tarkoita tällä sitä, ettemmekö ottaisi muun muassa turvallisuusasioita huomioon vaan sitä, että kohteet valitaan aina huomioiden keli, niin että veneestä poistuminen ja paluu on helppoa.

Suomessa sukeltajista vain noin 20 % on naisia, ja luku on pysynyt samana vuosikaudet. Soili miettii, onko sukelluskulttuurissamme jotakin, jota kannattaisi muuttaa, jotta yhä useampi nainen löytäisi lajin pariin ja harrastaisi aktiivisesti.

– Sinällään tämä harrastus ei ole sukupuolisidonnainen. Suomessa sukeltaminen on varustuksen vuoksi ehkä hankalampaa kun lämpimissä vesissä, voisiko siinä olla yksi syy. Olen myös usein kuullut vain ulkomailla sukeltavilta, ettei Suomen vesissä ole mitään nähtävää. Suomen vesissä on paljonkin elämää, mutta kalat ja ravut ovat monesti matalalla ja matalia sukelluksia usein väheksytään. Monetkaan seurat tai sukellusyrittäjät eivät järjestä retkiä biokohteille, jossa elämää voisi nähdä, ja tähän kannattaisi tehdä muutos, hän pohtii.

– Ehkä pitäisi myös tuoda esille enemmän sitä, että kyseessä ei ole voimalaji vaan tekniikkalaji. Eikä sukeltamisen tarvitse aina olla niin vakavaa. Sukellusta voi harrastaa eri tavoin, eikä kaikkien tarvitse olla luola- tai hylkysukeltajia. Voi oikeasti sukeltaa sisään siihen Avara luonto -ohjelmaan, jota telkkarista katsoo, Soili kannustaa.

Ryhmäkuva vuoden 2015 Eeva-reissulta.