AHVENANMAAN HYLYT aloittelevan sukeltajan silmin

Itämeren-dyykkauksen – Ahvenanmaa –

käsikirja noviiseille

Vuonna 1916 miinaan ajanut höyrylaiva Skiftet on yksi Ahvenanmaan must see -hylyistä, joka sopii myös suht tuoreelle sukeltajalle.

Hylkyparatiisiin päästäkseen ei tarvitse olla tekniikkasukeltaja. Kokeneessa seurassa myös nuijapää voi sukeltaa ja tuntea kuuluvansa vedenalaiseen veljeskuntaan. Hämeenlinnan Sukeltajien Ahvenanmaanreissulla on mukana monen tasoisia sukeltajia.

TONI RASINKANGAS Kuvat Stig Gustavsson

Vuonna 1933 myrskyssä rantavesiin uponnut Plus on peruskurssin suorittaneen sukeltajankin saavutettavissa 17–36 metrissä.

Ahvenanmaan ympärillä lepää tiettävästi ainakin 500 hylkyä. Kaikkiin kohteisiin päästäkseen ei tarvitse olla tekniikkasukeltaja, mutta ei siitä varmaan mitään haittaakaan ole.

Pohjaan pysähtyneet merten menopelit voivat säväyttää myös kokeneemman sukeltajan kelkkaan hypännyttä noviisia. Silloin kokee onnistumisia, vaikka taidoilla täytettäisiin vasta välttävästi hupisukeltajan kriteerit.

Seuraavissa kohteissa räpylöillä varustettu ja merineitsyytensä korkannut nuijapää kävi reilusti alle 20 avovesisukelluksen kokemuksella. Tunnelma hylystä riippuen vaihteli mystisestä aavemaiseen.

PARKKI PLUS Sijainti: 60° 02.583’ N , 19° 53.820’ E WGS84

Herttinen, minkä kokoinen laitos! Hertronklubbin ja Korsön saaren välissä makaavan rautaparkin perä tulee vastaan 17 metrin syvyydessä, joten sitä voivat käydä ihmettelemässä myös peruskurssin (P1) käyneet.

Herttinen, minkä kokoinen laitos!

Alasmeno on joutuisa, kun seuraa poijuun kiinnitettyä kettinkiä. Pohja tulee vastaan noin 10 metrissä. Kesän alussa tällä osuudella sai varoa puolalaisia sukeltajia, joita putoili niskaan kuin syvyyspommeja sukellusveneiden päälle toisessa maailmansodassa.

Vaikka niskassa ei hiillostaisikaan mikään tai ketään, ei kohti ääretöntä kannata roiskaista kuin mikäkin avaruusrangeri. Pohja tulee nimittäin vastaan yllättävän nopeasti. Ja kyllä, pohjasta hiljalleen leviävästä sakasta saa suoraa kiitosta viimeistään seuraavana jonossa olevalta sukeltajalta.

Ketjulta kohti hylkyä pudotellaan rinnettä alas lainia pitkin hylyn peräosaan. Sitä ennen näkyy myös valtava ankkuri, joka tiettävästi liittyy vuonna 1933 uponneella Plussalla tehtyihin pelastustöihin. Laiva on rinteessä kallellaan 25 asteen kulmassa, oikea kylki alempana.

P2-kurssin käyneenä keulan tuntumaan oli päästävä. Keula on noin 35 metrin syvyydessä. Selkeintä on kiertää rautaparkki niin, että menomatkalla kulkee laivan syvemmällä olevaa oikeaa reunaa ja palaa takaisin vasenta puolta pitkin.

Rautaparkilla on mittaa 71 metriä ja se näyttää pimeässä valtavalta. Näkyvyys vaihteli eri sukelluskerroilla metristä neljään metriin. Jos sukellusvalo on heikohko, kuten rahansa ensiwingiin ja -kuivapukuun kiinnittäneillä tuoreilla harrastajilla yleensä, kannattaa laivan puolivälissä varoa laivanveneiden kiinnitysalustoja, joiden jäänteet tulevat vastaan ihan yöstä. Eikä ne ole ihan pienet.

Jos ankkuri jää näkemättä menomatkan alkujännityksessä, voi sitä ihastella myös paluumatkalla. Sillä edellytyksellä, että kuivapuvussa paineen laskiessa laajeneva ilma ei ammu ohjuksena jalkoihin ja kuskaa sukeltajaa pikakyytinä tossut edellä pintaan.

Lähes 60-metrinen höyrylaiva Belliver upposi vuonna 1911 ja lepää kölillään 26–34 metrin syvyydessä.

Nederland-kanavaproomu upposi vuonna 1917 katukivilastissa. Miehistö pelastautui läheiselle luodolle.

Jos haluat välttää ylimääräiset dekoiluit sen takia, että sukelluksen loppusuora on sujunut holtittomasti, muista paluumatkalla tampata ilmaa pois puvun venttiilistä metrin välein. Paluumatka on loivaa nousua. On itsestä kiinni, kuinka joutuin se käy.

PLUSSAN KANJONIT Sijainti: 60° 02.583’ N , 19° 53.820’ E WGS84

Läheltä Plussan hylkyä lähtee laini kanjoneille, jotka ovat noin 10–16 metrin syvyydessä. Jos diggaat Sergio Leonen tai Sergio Corbuccin spagettilänkkäreistä, alkaa takaraivoon hiipiä Ennio Morriconen musiikki. Kanjonit ovat kuin sukeltaisi suoraan vedellä ympäröityyn villin lännen apassisolaan. Kanjonit nousevat pohjasta kuin seinämät. Väistämättä tulee tiirailtua, milloin minkäkin kiven takaa pilkistäisi tomahawk. Kanjonissa pääsee jumppaamaan myös eri räpylätekniikoita, sillä käytävät ovat paikoin aika kapeita.

Vesi ja kallio resonoivat kanjonissa

Kanjonit ovat kuin sukeltaisi villin lännen apassisolaan.

hyvin ääntä. Arviolta sadan metrin päässä lipuneen matkustajalaivan moottorit jylisivät siihen malliin, että tuntui siltä kuin tämä järkäle olisi runtannut kohti Ruotsia suoraan sukeltajien yläpuolella. Kokemus sekin.

KUUNARI PLANET Sijainti: Rödhamnin pohjoispuolella Granö saaren rannan edustalla.

Sen verran matalalla, että luonnonvalo riittää ilman sukelluslamppua. Näkyvyys sen sijaan oli todella huono: kuin olisi tiiraillut hiutaleisen sumun, välillä jopa maitomaisen peitteen, läpi. Silmänkantama siis riitti kyynärvarren mitasta metriin. Heikosta näkyvyydestä huolimatta 12 metrin syvyydessä oleva hylky oli tunnelmallinen taittuneesta valosta mystisesti vihreänä hehkuen. Erityinen hetki oli, kun veden läpi kajastava valo valaisi kuunarin muodossaan säilyneen peräkannen.

Muuten pieni purjevene oli nopeasti koluttu. Tällä kohteella ei auta edes hipaista hylkyä tai pohjaa, jos haluaa nähdä nenäänsä pidemmälle.

NEDERLAND Sijainti: 60° 01.810’ N , 19° 52.260’ E WGS84

Nederland-kanavaproomu lepää noin 20 metrin syvyydessä. Sinne ei ole erillistä opastettua reittiä. Tälläkin kertaa Hämeenlinnan Sukeltajien kokeneet ketut virittelivät kumiveneestä ankkurilainin lähelle hylkyä.

Kun perille pääsi, saattoi hylyn lastista päätellä, miksi kanavaproomu upposi vuonna 1917: katukivilasti on yhä kyydissä. Pituutta hylyllä on 25 metriä. Hylyn edustalta pääsee Caskelot-huvijahdille yhdysköyttä pitkin. »

Puinen purjevene Caskelot upposti vuonna 1970 ajettuaan karille. Noin 30 metrin syvyys edellyttää sukeltajalta P2-luokitusta.

CASKELOT Sijainti: 60° 01.790’ N , 19° 52.270’ E WGS84

Nederland-hylyltä lähtevällä yhdysköydellä on pituutta noin 100 metriä, ja ensikertalaisen se yllätti täysin: matkaa oli sata metriä ja näkyvyys pelottavan hyvä. Tuntui, että maastosta saattoi irrota informaatiota jopa liikaa. ”Aavalla laakealla tasangolla” sukeltaessa itsensä tunsi hyvin pieneksi. Esimerkiksi Plussalla oli tottunut siihen, että siellä näkee vain sen, mikä osuu valokeilaan.

Noin 30 metrissä makaava Caskelothuvijahtihylky on pieni purjealus, joka sijaitsee lähellä Marhällanin majakkaa.

DAGMAR CLAUSEN Sijainti: 60° 03.150’ N, 19° 49.300’ E Lähellä Resningarna-matalikkoa oleva hylky 10–30 metrin syvyydessä. Karille

katkenneen höyryrahtilaivan keula koneineen on 10 metrin syvyydessä hyvä paikka perustaitojen harjoitteluun tutkimisen ohessa.

Kokeneemmalle sukeltajalle se on oiva paikka dekoiluun. Parinkymmenen metrin päästä löytyvät nimittäin jättimäiset kallioportaat, jotka laskeutuvat pimeyteen, kuulemma noin 80 metrin syvyyteen saakka.

Täällä teimme reissun viimeisen sukelluksen. Paluumatkalla sukeltajia säväytti parvi joutsenia, joista osa lensi muutaman metrin päästä ohi kaartavan kumiveneen.

MITÄ JÄI MIELEEN? Paljon, mutta ei niin paljon, kuin olisin halunnut. Ensimmäisistä sukelluksista vain harva yksityiskohta jää hylyistä mieleen ja dyykkaukset saattavat mennä suorittamiseksi. Myös jännitys tuo oman lisämausteensa seikkailuun. Se on oppiraha, joka on talletettava seuraavaa kertaa varten: sitä kertaa, kun perustaidot ovat sillä mallilla, että on kokemusta ja kanttia keskittyä maisemista nauttimiseen myös niillä rajoilla, joita vielä tällä hetkellä voi kutsua äärirajoiksi.

Mainittakoon myös, että sisämaan vesiin tottuneella sopeutuminen merivesillä kumiveneellä jyskyttämiseen kesti melkein viikon. Keinuntaefektiä oli vahvasti havaittavissa myös tasamaalla.

Käsikirjasta tämän tekstin huomiot jäävät kauas paitsi sisällöltään, myös merkkimäärältään. Olkoon se opetuksena sinulle siitä, että sukeltamaan ei opi lukemalla vaan sukeltamalla.

Tero Lehtosen arkisto Tero Lehtosen arkisto

Satametrinen rahtilaiva Dagmar Clausen sopii hyvin sukellettavaksi sekä aloittelijalle että kokeneemmalle.

Hämeenlinnan Sukeltajat tekevät reissun Ahvenanmaalle joka kesä. Mukana kulkee omaa kalustoa, mutta paikallisilta sukelluskeskuksilta hankitaan tarvittaessa muun muassa varaosia.

Ahvenanmaan lupakäytäntö

SUKELLUSLUPA Ahvenanmaan hylyille haetaan sähköisellä lomakkeella maakunnan hallitukselta. Hämeenlinnan Sukeltajien puheenjohtaja Tero Lehtonen suosittelee tekemään sen ajoissa, vähintään noin kaksi kuukautta ennen suunniteltua reissua.

– Jos seura aikoo sukeltaa Ahvenanmaalla useampana vuonna, kannattaa haettava alue pitää mahdollisimman laajana. Viiden vuoden lupa tulee hieman edullisemmaksi kuin vuosi kerrallaan. Kannattaa olla myös tarkkana, kun toimittaa kopioita sukeltajien henkilöllisyystodistuksista: ajokortti ei kelpaa, vaan ota kuvat passista tai virallisesta henkilökortista. Luvan vastuuhenkilöiksi nimettyjen sukeltajien pitää olla vähintään P3-luokitettuja. Onkin hyvä nimetä useita vastuuhenkilöitä, joilla jokaisella on oikeus vetää retkiä, jolloin reissu ei jää yhdestä ihmisestä kiinni. Vastuuhenkilön tehtäviin kuuluu myös tehdä ilmoitukset jokaisesta sukelluksesta merivartiostolle, hän opastaa. Kaikille hylyille pelkkä maakuntahallituksen lupa ei riitä, vaan pitää erikseen vielä pyytää lupa hylyn omistajalta. Yleensä luvan saa pientä korvausta vastaan.

– Näiden hylkyjen omistajien tietoja ei ole missään koottuna, joten yhteystietoja voi joutua hieman metsästämään. Tässä hyvät suhteet esimerkiksi paikallisiin sukelluskeskuksiin ovat avuksi, Lehtonen sanoo. KRISTIINA KARILA