Shibasanomat 3/2018

3/2018

Suomen Shiba ry:n jäsenlehti Nro 3 • 2018

Sisällysluettelo 3

.......... Puheenjohtajan tervehdys

4

.......... Otteita hallituksen kokouksista

5

.......... Kesäpäivät

6-7

.......... Kesäpäivävisa

8

.......... Kansikuvakilpailu

9

.......... Kesäpäivävisan oikeat vastaukset

10

.......... Shibaisat menot

11

.......... Tulossa: Japani-teemanumero

12-13

.......... Uudet valiot

14-15

.......... Tullaan tutuiksi: Haw-Haw

16-18

.......... Shibatohtori

19

Päätoimittajat: Tuire Siikala

Anniina Virtanen Taitto: Anniina Virtanen Lehtitiimi:

Susanna Pietilä Laura Pyykkö Taru Mäkelä Satu Hakanen Tiia Niemelä Jaana Järvinen Mia Jacksen

Avustajat:

Janette Piirto Liisa Ruohomäki-Nurmi Pontus Huotari Jarkko Niiranen Yvonne Wuoti Annakaisa Vääräniemi Sara Tikkanen Marjo Puranen

Paino: LightPress Oy, Kaarina 2018

.......... Ilmoituksia

20-23

.......... Shibojen värigenetiika, osa 1

24-27

.......... Shiba metsästyskoirana

28-29

.......... Hajuerottelun alkeet - shibasta sienikoira

30-32

.......... Kippurakansaa: Annakaisa Vääräniemi

33

.......... Nuori shiba vaellusretkillä

34

.......... Nukan kolumni

35

.......... Shiba treenaa: puunrunkokävely

36

.......... Instakollaasi: #shibaui

37

.......... Materiaaliohje

38

.......... Kasvattajalista

39

.......... Yhteystiedot

Kansi: Riki, Elina Karvanen

Suomen Shiba ry:n jäsenlehti Nro 3 • 2018

2

Shibasanomat

Puheenjohtajan tervehdys

S

hiban uutta jalostuksen tavoiteohjelmaa tehdessä on tullut paljon ajateltua rodun terveystilannetta. Moneen muuhun rotuun verrattuna shiba on todella terve rotu, ja sellaisena me kaikki rodun harrastajat varmasti haluamme sen säilyttää. Myös monet pentua etsivät ovat sanoneet painottavansa terveysasioita pentua etsiessään, ja kasvattajan toivotaan panostavan koirien terveystutkimuksiin.

Tässä kuitenkin piilee erikoinen ristiriita. Kun pentua etsitään, katsotaan vanhempien, niiden lähisukulaisten sekä mahdollisten aiempien pentujen terveystulokset tärkeiksi.

Moni pentu menee niin sanotusti kotikoiraksi ilman, että omistajilla on mitään erityistä kiinnostusta näyttelyihin tai harrastuksiin. Jos omaa koiraa ei käytetä jalostukseen, sen tutkimista ei katsota tarpeelliseksi. Näin kuitenkin valitettavasti menetämme paljon arvokasta tietoa koko rodun terveystilanteesta. Olisi myös suotavaa, että rodun jalostuspohja olisi laajempi, eli erityisesti urosten omistajien toivottaisiin käyttävän koiransa edes yhdessä näyttelyssä sekä terveystutkimuksissa.

Koiran terveyden tutkiminen olisi kuitenkin tärkeää ensisijaisesti yksilön itsensä kannalta. Esimerkiksi nivelongelmat eivät välttämättä näy kaksivuotiaassa koirassa mitenkään, mutta niistä on hyvä olla tietoinen jatkon kannalta. Koira piilottaa kipunsa hyvin, eikä moni omistaja osaa yhdistää

vaikkapa lievää äksyilyä ja tassujen nuolemista kipuun. On kohtuutonta aloittaa agility tai juoksuharrastus, jos ei ole ensin tutkittu, että harrastuskaverin fysiikka on kunnossa.

Jotkut kasvattajat ovat tarjoutuneet jopa maksamaan terveystulokset, mutta valitettavasti kaikki kasvatinomistajat eivät siltikään vie koiria tutkittavaksi, mikä jättää kasvattajat melko voimattomiksi tilanteessa. Kasvattajalla ei ole määräysvaltaa koiraan, ja tutkiminen on omistajan vastuulla.

Miten kasvattaja voi arvioida kasvatustyönsä tuloksia, jos dataa ei ole käytettävissä? Miten suunnitella jatkoa ja viedä rodun terveyttä eteenpäin?

Moni omistaja pelkää turhaan koiran nukuttamista tai röntgensäteiden vaikutusta. Jos näistä asioista on kysymyksiä, suosittelen kääntymään eläinlääkärin puoleen. Itse tutkimukset voi kaikki hoitaa yhdellä asiointikerralla: silmät ja polvet tutkitaan hereillä ollessa, ja lonkka- sekä kyynärkuvia varten koira nukutetaan. Tulokset tulevat näkyviin jalostustietokantaan. Joukkoterveystarkastuksissa tutkimusten kokonaishinnasta voi saada reilun alennuksen.

Vastuuta ei voi siirtää ainoastaan kasvattajille. Teethän sinäkin oman osasi rakkaan rotumme terveyden eteen? Koirasi kasvattaja toivon mukaan neuvoo sinua asiassa, ja aina on mahdollista kääntyä myös rotuyhdistyksen puoleen!

Tuire

Mainostilaa lehdestä Ota yhteyttä, jos olet kiinnostunut mainostamaan jäsenlehdessämme! Mainosten koko ja julkaisukerrat ovat neuvoteltavissa. Osaava taittotiimimme voi tarvittaessa myös taittaa mainoksen toiveidenne mukaisesti.

Ilmoitushinnat jäsenille

Valmis mainos

Taittajan tekemä mainos

25 € koko sivu (A4, neliväri)

60 € koko sivu

15 € puoli sivua (A5, pysty tai vaaka, neliväri)

50 € puoli sivua

10 € ¼ sivua

30 € ¼ sivua

Kasvattajaruutu on ilmainen kasvattajalistalla oleville.

Ilmoitushinnat muille (julkaisu yhdessä numerossa)

Valmis mainos

Taittajan tekemä mainos

70 € koko sivu (A4, neliväri)

120 € koko sivu

50 € puoli sivua (A5, pysty tai vaaka, neliväri)

60 € puoli sivua

20 € ¼ sivua

50 € ¼ sivua

Shibasanomat

3

Otteita hallituksen kokouksista Aika: 6.5.2018 Paikka: Tampere Osallistujat: Tuire Siikala (pj), Laura Pyykkö (sihteeri), Mirjam Kemppainen, Katja Pesonen, Janette Piirto ja Anniina Virtanen

Aika: 12.-14.6.2018 Paikka: sähköpostikokous Osallistujat: Tuire Siikala (pj), Laura Pyykkö (sihteeri), Jaana Järvinen, Mirjam Kemppainen, Katja Pesonen, Janette Piirto ja Anniina Virtanen

Aika: 3.-5.9.2018 Paikka: sähköpostikokous Osallistujat: Tuire Siikala (pj), Laura Pyykkö (sihteeri), Jaana Järvinen, Mirjam Kemppainen, Katja Tuomala, Janette Piirto ja Anniina Virtanen

Käytiin lyhyesti läpi toimihenkilöiden ideointikokouksessa 29.4. esille tulleet asiat. Päätettiin siirtää yhdistyksen vakuutus Fenniaan, vuosimaksu on 95,05 €. Oikeusturvan enimmäiskorvausmäärä 30 000 euroa, voimassa Suomessa. Vastuuvakuutus 500 000 euroa. Päätettiin t-paitojen tilaamisesta ja ulkoasusta. Päätettiin hankkia yhdistykselle pop-up-teltta. Päätettiin kesäpäivien osallistumismaksuista.

Päätettiin osallistua Hanami-juhlaan (arvonta, myydään lehtiä ja kasseja).

Todettiin, että jalostustoimikunta on päivittänyt rodun jalostusohjesäännön. Todettiin, että yhdistyksellä on 1 kpl ilmaisia MyDogDNA-testejä. Päätettiin arpoa testi yhdistyksen kasvattajalistalla olevien kasvattajien kesken, jotka ovat täyttäneet pentueilmoituslomakkeen elokuun 2018 loppuun mennessä.

Todettiin Hanamin kulut 28,94€ ja tulot 115€. Match show’n kulut noin 15€ ja tulot 105€. Todettiin, että vakuutusyhtiön paperit täytyy vielä allekirjoittaa. Pankkipalveluiden kilpailuttaminen jatkuu. Todettiin, että lehti 2/18 on myöhässä, ja taittajalta odotetaan vedosta tarkastettavaksi.

Todettiin, että yhdistys tarvitsee arkistointiohjeen.

Todettiin, että yhdistys osallistui rotukoirakävelyyn Helsingissä 2.9. Päätettiin lahjoittaa Hypokoirat Oy:lle 15€.

Todettiin, että lehti on taitossa ja etenee aikataulussa (Anniina taittaa). Päätettiin ostaa nykyisen kotisivuteeman pro-versio, kustannus 38$. Todettiin, että vuosikirja on valmis ja voidaan laittaa painoon, kun painomäärä on selvillä. Yhdistyksen jäsenet saavat tilata painetun version maksutta. Todettiin, että rotuseminaari järjestetään 22.9. Tuomarikoulutusmateriaali on valmis. Päätettiin maksaa lounas yhdistyksen jäsenten osalta, muut 5€.

Todettiin, että MyDogDNA-testi arvottiin 3.9., voittaja Sini Suutari.

Päätettiin tehdä ruusuketilaus ensi vuodelle. Todettiin, että vuoden shibat -kilpailun pistelasku tulee tarkistaa ja päivittää. Päätettiin pitää toimihenkilöiden ideointikokous syksyllä. Todettiin, että kesäpäivät ja paitatilaus onnistuivat hyvin, ja niistä tuli myönteistä palautetta.

Kouvolan kaikkien rotujen näyttely 18.8.2018: ROP We-Sedso Quantum of Solace (Merete Lindgrén) ja VSP Fumiko No Katsuharu Go Zara (Leene Torri). Tuomarina Ambjörn Lindqvist. Kuva Jari Torri.

4

Shibasanomat

Aurinko helli kesäpäivillä Teksti: Tuire Siikala Kuvat: Laura Pyykkö

Tällä kertaa kesäistä shibaviikonloppua vietettiin Satakunnassa Kokemäellä. Upea ranta ja kauniit kangasmaastot ihastuttivat kesäpäivien osallistujia niin, että ensi vuonna aiomme varata saman paikan.

Y

öpyjiä oli tällä kertaa enemmistö, ja vain muutamat saapuivat paikalle lauantain päiväkävijöinä.

Majoituimme hostellirakennuksissa, joissa oli yhdessä huoneistokokonaisuudessa neljä huonetta. Perjantai-iltana väsyneet reissaajat rentoutuivat makkaraa paistamalla ja saunomalla. Sekä kota että sauna sijaitsevat järven rannalla.

Pitkäjärvellä järjestetään paljon koiraleirejä, ja paikka on todella koiramyönteinen. Koirat saa ottaa sisälle huoneisiin ja niiden kanssa voi käydä uimassa rannassa. Lähistöllä on paljon ulkoilureittejä, jotka kiemurtelevat hiekkapohjaisessa mäntykangasmetsässä.

Lauantain pääohjelmana oli Jaana Pohjolan järjestämä koulutuspäivä.

Koirakot jaettiin motivointi- ja rähinäryhmiin, joissa treenattiin hieman eri asioita. Molemmissa ryhmissä koettiin oivalluksen hetkiä, ja kouluttaja painotti erityisesti aidon palkkion merkitystä. Jos esimerkiksi ruoka ei motivoi koiraa, on todennäköisesti (sillä hetkellä) olemassa joku toinen palkkio, jota

omistaja ei hoksannut. Esimerkiksi toisen koiran luokse pääseminen voi olla tällainen aito palkkio, jota voi hyödyntää.

Ryhmissä keskusteltiin myös koiran jännittämisestä ja innokkuudesta. Jos koira nuupahtaa jo näyttelyremmin nähdessään, on väline ”saastunut” ja täytyy näin ollen esitellä uudelleen myönteisessä valossa. Yhdistä siis näyttelyremmi siihen, mitä koira eniten maailmassa rakastaa! Jaana painotti, että shiban tyylisten koirien kanssa on tärkeää, että ei vahingossa itse paineista koiraa ja ylläpitää motivaatiota etenemällä koulutuksessa koiran aloitteesta.

Näin koiralla säilyy hallinnan tunne.

Rähinäryhmäläisiä ohjeistettiin myös vaihtoehtoisista palkitsemistavoista. Hajuista kiinnostunutta koiraa voi vaatia kontaktiin, ja palkita sen sitten päästämällä haistelemaan. Samaa voi hyödyntää ohituksissa. Rähinä on yleensä turhautumista, kun koira ei tiedä muutakaan tapaa, miten tilanteessa toimia. Jos koira pelkää tai jännittää toisia koira, voi sille opettaa, että kontaktin ottamalla vaihdetaan suuntaa, ja koira pääsee kauemmas toisesta koiras-

ta. Jos koira puolestaan haluaa lähemmäs, se pääsee tavoitteeseensa kiinnittämällä ensin huomionsa omistajaansa.

Myöhemmin iltapäivällä koirat pääsivät kokeilemaan houkutusten highwayta. Suorituksia nähtiin laidasta laitaan – monen kohtaloksi koituivat aktivointikupissa olleet nakit.

Päivän nopein oli Saimi, joka epäröimättä ampaisi suoraan radan läpi omistajansa luokse. Hitaimmat houkutuksiin sortuneet kävivät puolestaan läpi jokaisen kupin ja lelun, taisi muutama kääntyä vielä ympärikin paluusuuntaan…

Aktiivisen päivän kruunasivat nose workin kokeilu ja tietovisa. Kysymykset olivat kuulemma vaikeita! Sama tietovisa löytyy tästä lehdestä, joten voit testata oman shibatietoutesi (äläkä huijaa!). Tietovisan voittajat saivat 18 pistettä ja palkinnoksi shibakynät ja -sukat.

Sunnuntain aamulenkin jälkeen keskityimme ottamaan ilon irti uimarannasta ja lämpimästä säästä. Kaikki olivat sitä mieltä, että tänne halutaan uudestaan, joten varatkaahan ensi vuodelle viikonloppu Pitkäjärvellä!

Shibasanomat

5

Kesäpäivävisa 1.

usou Aso No Kana Go Takayu "Akiko"

Nihon Ken Hozonkai eli Nippo ryhmittelee japanilaiset alkuperäisrodut kolmeen ryhmään koon mukaan. Merkitse rodut oikean kokoryhmän kohdalle: (6 p.) a) Suuri: b Keskikokoinen: c) Pieni:

2.

Milloin shiba nimettiin Japanin kansallisaarteeksi? (1 p.) a) 1932 b) 1934 c) 1936

3.

Toisen maailmansodan jälkeen shiboja oli kolmea eri tyyppiä, jotka olivat kotoisin eri puolilta Japania. Mitkä nämä kolme tyyppiä olivat? (3 p.)

4.

Milloin ensimmäinen shiba tuotiin Yhdysvaltoihin? (1 p.) a) 1920-luvulla b) 1950-luvulla c) 1960-luvulla

5.

Runokuono Beniyuki "Y uki"

6.

Kesäpäivillä shibat ja shibaihmiset kohtasivat.

6

Shibasanomat

Millä kolmella japaninkielisellä sanalla japanilaiset kuvailevat shiban luonnetta?

Nämä mainitaan myös shiban rotumääritelmässä. (3 p.)

Minkä niminen on Nippon vuosittain järjestämä suuri valtakunnallinen päänäyttely? Englanniksi tai japaniksi. (1 p.)

7.

Milloin Suomen shiba ry on perustettu? (1 p.) a) 2002 b) 2006 c )2007

8.

Kuinka moni kennel on rekisteröinyt shibapentueen viimeisen viiden vuoden aikana Suomessa? (1 p.) a) 37 b) 28 c) 32

9.

Montako shibaa rekisteröitiin Suomeen vuonna 2017? (1 p.) a) 93 b) 102 c) 97

10.

Kuinka vanhaksi maailman tiettävästi vanhin shiba, Pusuke, eli? (1 p.) a) 19 v. b) 26 v. c) 24 v.

11.

Kuuluisia shiboja! Yhdistä nimi ja kuva (4 p.)

Kabosu Maru Bodhi Mari

12.

Kuinka suuren osan japanilaisista koirista (vain japanilaiset rodut) arvellaan olevan shiboja? (1 p.) a) 50 % b) 70 % c) 80 %

Tokion aseman lähistöllä 13. Minkä sijaitsee kuuluisa Hachiko-patsas?

(1 p.)

Pisteet:

/25

ukset Oikeat vasta sivulla 9!

Shibasanomat

7

Kansikuvakilpailun tulokset Viime lehdessä käynnistimme kansikuvakilpailun, ja lukijat ovat voineet lähettää enintään kolme kuvaa, teemana metsän kätkössä. Kuvia tuli huima määrä: 49 kuvaa 24 eri kuvaajalta! Siinäpä sitten olikin vaikea päätös tuomaristolla, koska hyviä kuvia oli useita.

Dufas Waldo Wagner "Waldo"

Jokainen meistä tuomareista, eli Marjo Puranen, Laura Pyykkö ja minä, Anniina Virtanen, valitsimme kukin viisi mielestämme parasta kuvaa paremmuusjärjestykseen. Tämän jälkeen sijat pisteytettiin, ensimmäiseksi sijoitettu sai aina 25 pistettä ja viides sai viisi pistettä. Eniten pisteitä kerryttänyt kuva päätyi tämän lehden kanteen. Tuomariston antamat sijat erosivat jonkin verran toisistaan, eli aivan yksimielisesti kansi ei valikoitunut.

Sija 3.

Sija 1.

Onneksi olkoon Elina Karvanen! Upeat värit veivät Rikin kanteen! Kuvassa on hyvä sommittelu ja koiran katse katsoo syvälle sieluun. Iloinen ja hieno kuva!

Sija 2.

Venla Kuosmasen Waldo (Dufas Waldo Wagner) löytyy tämän lehden takakannesta. Tunnelma kuvassa on erittäin kaunis ja herkkä. Erottui joukosta koiran asennon vuoksi, koska ei ei tavallinen ”pönötyskuva”.

Sija 3.

Hempeät pastelliset värit ja upea auringonlasku, kuvassa Dufas Waldo Wagner. Vallan upea kuva, Venla Kuosmanen!

Sija 4.

Kuvassa raikkaat värit ja Nobu (Inaridou Nobuki) on iloisen näköinen. Kuva Carola Kröger, kuvanmuokkaus Jari Puranen.

Sija 5.

Elina Karvasen kuvassa upea bokeh ja valo. Kuin Riki seisoisi valokeilassa.

8

Shibasanomat

Sija 4.

Sija 5.

Kaupallinen yhteistyö

Back on Track -tuotteet ovat shibojen mieleen Teksti ja kuvat: Janette Piirto

Back on Track -takit on valmistettu Welltex-kankaasta, joka heijastaa takaisin kehon omaa lämpöä. BoT-takit ovat tuttu näky agilitykenttien laidoilla ja niinpä minäkin kiinnostuin niistä.

Ensin meillä oli yksi takki, jota vuorottelin molemmilla shiboillani. Vaikka Kyu on selvästi Neroa pienempi, takin hyvillä säätövaroilla sain sen sopimaan molempien päälle. Lopulta Kyu sai myös oman takkinsa.

Paksuturkkisenkaan koiran lihakset eivät pysy lämpimänä viileässä hallissa vuoroa odottaessa, joten päätin kokeilla takkia avuksi koirien lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn. BoT-takki on tehtävään loistava, ei liian kuuma, mutta

lämmittää lihaksia hyvin.

Takit pääsivätkin meillä monipuoliseen käyttöön. Viime kesänä kävimme paljon vaeltamassa, jolloin takit laitettiin päälle aina taukopaikoilla ja yöksi telttaan. Telttaan alustaksi pääsi kevyt ja pehmeä BoT -makuualusta, jota oli helppo kuljettaa rinkassa mukana.

Koiran lihashuoltoon kuuluu oleellisena osana myös hierojakäynnit, joiden jälkeen takki on osoittautunut hyödylliseksi lihasten palautumisessa. Talvella reippaiden metsälenkkien päätteeksi Nero ja Kyu saavat takit päälleen autoon. Olen huomannut takkien vähentävän lihasjumeja, joita aktiivisessa käytössä oleville koirille helposti tulee.

Kyu

Kesäpäivävisan oikeat vastaukset: 1. Akita / Hokkaido, kai, kishu, shikoku / shiba 2. c) 1936 3. San In, Mino, Shinsu 4. b) 1950-luvulla (1954) 5. Kan-i (itsevarmuus, rohkeus pelottomuus), ryosei (uskollisuus, viehättävyys, kiintyvyys), sobuku (yksinkertaisuus, vaatimattomuus) 6. Nippo Grand National/ Nippo Zenkokuten 7. c) 2007 8. a) 37 9. c) 97 10. b) 26 (1985-2011) 11. Bodhi (Menswear dog), Kabosu (Doge), Mari (YouTube), Maru (Marutaro, instagram).

12. c) 80 % 13. Shibuya

Nero, Kyu ja Rolle

Nero

UUTTA! Koirille puuhamaa Kellokoskella!

Tuo koirasi touhuamaan ja temmeltämään isoille, turvallisesti aidatuille alueille, joilla riittää monipuolisia virikkeitä kaiken kokoisille koirille.

Vapaus juosta ‘korvat koristeena’!

LUE LISÄÄ: www.touhu-temmellys.. ja www.facebook.com/Touhujatemmellys Osoite: Jyväläntie 25 (kulku Roinilantieltä), Kellokoski, Mäntsälä Ajanvaraustiedustelut myynti@touhu-temmellys.. tai tekstiviestillä 040-742 2874

Touhu & Temmellys - jos koirasi saisi valita...

Shibasanomat

9

Facebookin shibaryhmät Porvoon shibalenkki 8.9.2018. Kuva Eleni Paspatis.

Shibaisat menot Paikalliset tapaamiset ja yhteislenkit

Jos haluat ryhtyä paikkakuntasi yhteyshenkilöksi, ole yhteydessä suomenshiba@gmail.com! Yhteyshenkilö ilmoittaa tapaamisten tiedot laitettavaksi lehteen ja kotisivuille. Hän voi myös olla apuna esimerkiksi rotuesittelypäivien ja tapahtumien järjestämisessä. Rotuun tutustujat ja uudet shibanomistajat voivat olla häneen yhteydessä, jos paikkakunnan tapaamisista on jotain kysyttävää.

Helsinki

Tapaaminen Seurasaaressa joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 12.00. Yhteyshenkilö Laura Pyykkö, laurapyy@gmail.com

Kuopio Tapaamiset joka kuukauden toinen lauantai klo 13, tarkempi paikka sovitaan Facebook-ryhmässä Savon Shibat. Yhteyshenkilö Karoliina Seppänen, karo. seppanen@gmail.com, p. 050 511 6783

Jyväskylä

Lahti

Kaakkois-Suomi

Mynämäki

Tapaamiset kerran kuussa, tarkempi aika ja paikka sovitaan Facebook-ryhmässä Shiba Jyväskylä. Yhteyshenkilö Satu Hakanen, samh84@gmail.com

Tarkemmat tiedot Facebook-ryhmästä Kaakon kippurat. Yhteyshenkilö Anne Säyriö, anne.sayrio@gmail.com

10

Shibasanomat

Tapaamiset kerran kuussa, aika ja paikka sovitaan toiveiden mukaan yhdistyksen foorumilla (Shibatapahtumat > Lahdenseudun shibatapaamiset). Yhteyshenkilö Kirsi Ruponen, kirsi.ruponen@gmail. com, p. 040 581 0283.

Rennot agilityharjoitukset kaiken tasoisille shiboille ja ohjaajille sunnuntaisin klo 15-16.30 Opintien päässä olevalla kentällä. Yhteyshenkilö Liisa Ruohomäki-Nurmi, liisahaw@gmail.com, p. 0400 797 736

Etelä-Pohjanmaan shibat Kaakon kippurat Keski-Pohjanmaan kippurat PK-seudun shibat Pohjanmaan shibat (Keski- ja Pohjois-P.) Satakunta shibaa (Porin seutu) Savon Shibat Shiba Järvenpää Shiba Jyväskylä Shiba Kanta-Häme Tampereen shibaihmiset Turun shibaporukka

Tampere

Tapaamiset kerran kuussa, sunnuntaisin klo 12.

14.10. Hervantajärven luontopolku, tapaaminen parkkipaikalla Salmenkalliontie 52, Tampere.

4.11. Pikku-Ahveniston luontopolku, tapaaminen parkkipaikalla Tyvitie 2, Ylöjärvi.

9.12. Pyynikki, tapaaminen hotelli Rosendahlin parkkipaikalla.

Yhteyshenkilö Tuire Siikala, tuire.siikala@gmail.com, p. 041 535 9340

Turku

Tapaamiset kerran kuussa, tarkempi aika ja paikka sovitaan Facebook-ryhmässä Turun shibaporukka. Yhteyshenkilö Janette Piirto, janette.96@hotmail.com

Tulossa:

Japani-teemanumero Oletko käynyt Japanissa, tutustunut sen koirakulttuuriin tai tuonut sieltä koiran? Onko sinulla kontakteja, kuvia tai kokemuksia jaettavaksi?

Suunnittelemme lehdelle Japani-aiheista teemanumeroa.

Lehteen on toivottu muun muassa japanilaisen kasvattajan tai koiranomistajan esittelyä, juttua ja kokemuksia koiran tuomisesta Japanista, artikkelia Nippo-yhdistyksestä ja näyttelyistä sekä shiban historiasta Japanissa. Keräämme nyt lehteen materiaalia aiheesta, ja toivoisimme myös teidän lukijoiden lähettävän tekstiä tai kuvia.

Lehteen sopii mainiosti myös jotain muuta japanilaisesta kulttuurista kertovaa sisältöä. Otamme mielellämme vastaan myös aihe-ehdotuksia!

Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan jotain, ota yhteyttä lehden toimitukseen lehti.shiba@gmail.com! Teemanumero toteutetaan vuonna 2019, kun materiaalia on riittävästi kasassa.

LUOKKANOUSU: agility 3. luokka Tarita Mäkelä

THRILLSEEKERS SILVER SURFER “Chibi” Synt. 24.10.2015 Sukupuoli: Uros Isä: Nakazo Av Enerhaugen Emä: F-Kenshy Ai Do Kasvattaja: Miia Peltola Omistaja & ohjaaja: Taru Mäkelä Luokkanousuun oikeuttavat tulokset: Lieto 2.4.2018 Agilityrata Marko Mäkelä LUVA Sij. 1.

Lieto 2.4.2018 Agilityrata Salme Mujunen LUVA Sij. 1.

Lieto 23.6.2018 Agilityrata Leena Rantamäki-Lahtinen OIVA Sij. 1.

11 Shibasanomat

Shibasanomat

11

UUDET VALIOT FI MVA F-KENSHY AI DO “Kyu”

Ville Rajala

Synt. 23.3.2015 Sukupuoli: uros Väri: punainen Isä: Fuji Beni Av Enerhaugen Emä: Sutamuroku Nikko Kasvattaja: Helene Nordwall Omistaja: Nina Petelius-Lehto & Yvonne Wuoti Sertifikaatit: 7.8.2016 Luumäki, Erika Häkkinen 20.8.2016 Kouvola, Helina Simberg 12.5.2018 Loviisa, Mari Pajaskoski

FI MVA KELLYHOFF’S TALK OF THE TOWN “Maya”

Synt. 12.1.2012 Sukupuoli: narttu Väri: punainen Isä: Copperdots Yama Hito Emä: Del Monte De Haya Victoria Kasvattaja: Ksenija Slobodjanika Omistaja: Janette Piirto Sertifikaatit: 6.5.2018 Tampere, Peter Harsanyi 12.5.2018 Järvenpää, Boris Baic 8.7.2018 Rusko, Hans Almgren

FI MVA HONTO-NO AITO ”Paavo”

Nina Petelius ja Yvonne Wuoti Antti Halonen

Synt. 7.4.2014 Sukupuoli: narttu Väri: punainen Isä: We-Sedso Quantum of Solace Emä: Laggan Kitsune Kasvattaja: Merete Lindgrén Omistaja: Anne Säyriö Sertifikaatit: 13.6.2015 Iitti, Zidy Munsterhielm-Ehnberg 10.9.2016 Porvoo, Maya Delaquis 5.8.2018 Luumäki, Mari Pajaskoski Antti Ketola

Synt. 26.5.2016 Sukupuoli: Uros Väri: Seesami Isä: Megumino Musashi Riki Go Fujikinomichikarasou Emä: Inaridou Iroha Kasvattaja: Marjo Puranen Omistaja: Marjo Puranen Sertifikaatit: 8.7.2017 Mikkeli, Ståhlberg Perttu 15.7.2017 Hyvinkää, Shankov Kostadin 27.5.2018 Joensuu, Karlsdotter Nina

FI MVA INARIDOU MUGEN ”Muru”

Mari Högman

Katja Lankinen

FI MVA LAGGAN NORIAKI “Nori” Synt. 6.6.2015 Sukupuoli: uros Väri: punainen Isä: Natural Hirohito Emä: Laggan Kikuichi Kasvattaja: Lea Marttinen Omistaja: Katja Lankinen

Sertifikaatit: 5.6.2016 Jämsä, Riitta Lehtovaara 4.9.2016 Kihniö, Anneli Pukkila 8.7.2018 Joutsa, Juha Putkonen

FI MVA LAGGAN NORIKO “Noriko” Synt. 6.6.2015 Sukupuoli: narttu Väri: punainen Isä: Natural Hirohito Emä: Laggan Kikuichi Kasvattaja: Lea Marttinen Omistaja: Lea Marttinen

Sertifikaatit: 30.4.2016 Kouvola, Esa Ruotsalainen 21.5.2016. Helsinki, Veli-Pekka Kumpumäki 16.7.2016 Mäntsälä, Maija Mäkinen 7.5.2017 Sipoo, Hilkka Salohalla 13.8.2017 Mäntsälä, Erika Häkkinen

Laura Yltävä-Luntta

FI MVA SEON GEISHA-GABRIELLE ”Tara”

LT JMVA EE JMVA KIRMIX ISAO ”Nero” Synt. 24.1.2017 Sukupuoli: uros Väri: punainen Isä: Seon Akira Domo Arigato Emä: Laggan Imoto Kasvattaja: Leena Lindblad Omistaja: Laura-Maria Kallioniemi

Jaana Järvinen

Sertifikaatit: 5.11.2017 Tartu, Viro: Perttu Ståhlberg JUNSERT 23.6.2018 Silute, Liettua: Valentinas Stiklius, Liettua JUN-SERT VSP 24.6.2018 Silute, Liettua: Ann-Christin Johansson, Ruotsi JUN-SERT VS

Synt. 2.11.2015 Sukupuoli: narttu Väri: punainen Isä: Kazakoshi No Yatsufusa Go Yokohama Atsumi Emä: Seon Akako Yumi Kasvattaja: Päivi Penttilä, Hämeenlinna Omistaja: Jaana ja Janne Järvinen

Sertifikaatit: Helsinki KV, 10.12.2016, Kelveri Philippou Sonia Jämijärvi RN, 17.3.2018, Sjöholm Östlund Karin Kokemäki RN,7.7.2018, Savolainen Tuula Shibasanomat

13

Tullaan tutuiksi Kasvattajaesittelyssä kennel Haw-Haw

O

Teksti: Liisa Ruohomäki-Nurmi

iju Guilala) Ufo (Mono Uchu Daika

len Liisa Ruohomäki-Nurmi Mynämäeltä, ja kasvatan mieheni kanssa shiboja kennelnimellä Haw-Haw, tosin melko vähäisiksi ovat pentueet jääneet tässä vuosien varrella.

Meille on aikojen saatossa syntynyt viisi shibapentuetta ja yhteensä 11 pentua.

Perheeseemme kuuluu lisäkseni mieheni Markku ja poikamme Ilari ja Artturi. Pojat ovat nykyään melko vähän kotona opiskelujensa takia. Shiboja on tällä hetkellä kotona kolme: Kinu (Haw-Haw Chiisai Kinu), Koma (Gotonoka Kurokoma No Tetsumidori) ja Midori (Haw-Haw Eikyuu No Eshima). Tallissamme asustelevat lisäksi suomenhevonen Masa ja shetlanninponi Vallu.

Shiba tuli taloon…

Taifu (Mono Taifu)

o

14

rokoma N tonoka Ku Koma (Go ori) Tetsumid

Shibasanomat

Ensimmäinen shiba tuli itselleni vähän ”vahingossa”. Olin sanonut ystävälleni, että heti kun muutan omakotitaloon, otan itselleni pystykorvan. Suomenpystykorvaa silloin ajattelin, mutta toisin kävi. Kun keväällä 1991 muutin paritaloon, ystäväni soitti ja sanoi, että hänen tutullaan olisi Tanskasta tuotu ”joku shiba inu uros.” ”Se on valkoinen ja sillä on pystyt korvat, otatko sijoitukseen?” hän kysyi. Sehän oli tietysti ennen internetin ihmeellistä aikaa, eikä yhdestäkään koirakirjasta löytynyt tietoa rodusta. Shiboja oli tuolloin Suomessa 14.

Vähän aikaa mietittyäni sovimme, että otan koiran ensin koeajalle. Pian ensimmäinen shiba siis tuli kotiini sijoitukseen kennel Sea-Rockista, eikä tullut mieleenkään, ettei se olisi koeajan jälkeen jäänyt pysyvästi. Niin ihana, energinen, valkoinen karvapallo oli kyseessä!

Silloin vielä valkoinen väri oli sallittu, ja Ufon (Mono Uchu Daikaiju Guilala) kanssa kierrettiin paljon näyttelyjä. Ufo saavutti sekä Suomen muotovalion arvon sekä EUJV-91 tittelin ennen kuin rotumääritelmä muuttui, eikä valkoinen ollut enää sallittu väri.

…ja pari muutakin shibaa

Parin vuoden päästä myös black & tan narttu Taifu (Mono Taifu) muutti meille kennel Sea-Rockista sijoitukseen Ufon seuraksi, ja siitä alkoi jotenkin koiramäärä vähitellen kasvaa: Pupu (Sea-Rock Sexy Shiba), Tao (Sea-Rock Nice Nightmare), Nalle (Sea-Rock Baby Bear), Nitti (Haw-Haw Asa Akachan) ja Nöpö (Kukanoksan Chibi-Fuji) viettivät kaikki ihania vuosia kanssamme.

Vuonna 1995 muutimme Turusta Mynämäelle ja kennelnimen saimme 1999. Ensimmäiset meillä syntyneet pentueet olivat kennel Sea-Rock:n, ja heidän kanssaan yhteistyömme jatkui ja ystävyytemme säilyi kaikki vuodet.

Useasti Meriä ja Karia vieläkin lämmöllä muistelen.

Pentueet

Pentuja meillä on viime vuosina ollut melko harvoin, ja pentueet ovat olleet pieniä. Kun meillä on pentuja, ne ovat aina perheemme arjessa mukana niin, että tottuvat elämän ihmeellisyyksiin ja oppivat sisäsiisteiksi mahdollisimman hyvin jo ennen luovutusta. Meillä on ollut hieman epäonnea jalostuksellisesti ajatellen: muun muassa alapurentaa, varvasanomaliaa ja ”tyhjiä” astutuksia.

Kaikki shibamme ovat meille rakkaita perheenjäseniä, vaikka niitä ei voisikaan käyttää jalostukseen. Shiban pentuja on kysytty jatkuvasti, mutta nyt kysyntä tuntuu moninkertaistuneen, ja varmasti joutuu odottelemaan melko pitkään, kun pentua on hankkimassa.

Shibojen terveydestä

Alkuun terveystutkimuksia ei shiboilla juurikaan tehty, eikä sairauksiakaan ollut tiedossa. Tämä tietysti johtui siitä, että rotua oli vielä hyvin vähän Suomessa, ja ulkomailtakaan ei tietoa tänne juuri tullut.

Terveystutkimuksia tehdään onneksi nyt enemmän ja tietoa on myös paljon helpompi jakaa muille ja löytää internetin kautta kuin ennen.

Rotuyhdistys ja harrastaminen

Rodulla ei ollut ensin lainkaan omaa rotuyhdistystä, shibat kuuluivat suoraan Suomen seurakoirayhdistyksen alaisuuteen. Koska shiboja oli niin vähän, shibat otettiin mukaan Akita ry:n, ja yhdistyksen nimi muuttui tuolloin Akita & Shiba ry:ksi. Toimin useita vuosia Akita & Shiba ry:n hallituksessa sihteerinä, ja tämän jälkeen vielä kauden Suomen Shiba ry:n hallituksessa. Usean aktiivisen hallitusvuoden jälkeen oli aika luovuttaa hallituspaikka eteenpäin.

Näyttelyissä olen ennen käynyt melko aktiivisesti, mutta välillä kotona ei ole ollut näyttelykoiraa, joten näyttelyissä käynti on vähentynyt. Midon kanssa varmaan jonkun kerran tulemme kehässä käymään. Agility on ollut myös mieleinen harrastus, ja kerran viikossa kokoonnumme Mynämäelle shibaporukalla agilityyn. Toki joskus on hieman haastetta motivoinnissa, ja huumori pitää muistaa ottaa mukaan treeneihin.

Välillä käydään myös kokeilemassa verijälkeä paikallisen metsästysseuran opastuksella. Näyttelykoulutustakin on pidetty halukkaille, rallytokoa myös suunnitteilla. Turun shibaporukan lenkeille olemme pyrkineet osallistumaan aina, kun se on ollut mahdollista.

Lopuksi

Harrastan shibojen kanssa varmasti vielä monta vuotta, ja tarkoituksenani on vielä hankkia jalostuskoira tai useampia, eli näyttelyissä ja shibatapahtumissa varmasti tavataan!

Kinu (Haw-Haw Chiisai Kinu) Masa ja Vallu

Liisa sekä koko Haw-Haw-porukka

Midori (Haw-Haw Eikyuu

No Eshima)

Haluatko kennelisi esittelyn Shibasanomiin? Lehtitiimi auttaa sinua tekstin tekemisessä! Laita viestiä kiinnostuksestasi lehden sähköpostiin: lehti.shiba@gmail.com

Kinu ja Liisa epävirallisissa agilitykisoissa

Shibasanomat

15

Rauhoittavat itsehoitotuotteet Koirille suunnatut itsehoitotuotteet ovat yleistyneet apteekin hyllyllä. Tuotteita markkinoidaan tyynnyttävinä ja stressiä vähentävinä ja valmisteissa alkaa olla valinnan varaa. Mutta tehoavatko ne oikeasti? Tässä artikkelissa tarkastellaan kolmea apteekin itsehoitovalmistetta, jotka on tarkoitettu stressaavan koiran rauhoittamiseen.

Teksti ja kuvat: Satu Hakanen

T

yypillisesti rauhoittavan tuotteen toiminnalle on periaatteessa olemassa jokin solubiologinen mekanismi, mutta vakuuttavaa tieteellistä näyttöä itse tuotteen tehosta koirilla ei juuri ole. Lisäksi osa lemmikinomistajista on kokenut koiransa saavan tuotteesta selkeää apua, osa taas ei ole havainnut vaikutusta lainkaan.

On erittäin tärkeää muistaa, että koiran äkillisen pelokkuuden ja muiden käytösmuutosten yhteydessä tulee suunnata apteekin sijasta ensin eläinlääkäriin. Kiputilat ja piilevät tulehdukset on suljettava pois, ettei itsehoitovalmisteilla yritetä hoitaa kivusta johtuvaa käytösoireilua. Esimerkiksi virtsatietulehdus saattaa siistillä shiballa oireilla vain pelon kohteille herkistymisenä. Itsehoitotuotteita voi käyttää asiantuntevan hoidon tai koulutuksen tukena.

Tiikerin (Inaridou Kotarou) kaulassa on feromonipanta, joka valmistajan mukaan vapauttaa feromoneja koiran ruumiinlämmön vaikutuksesta.

16 Shibasanomat Shibatohtori

Feromonituotteet Feromonit ovat pieniä kemiallisia yhdisteitä, joita erittämällä eliö voi vaikuttaa toisen saman lajin yksilön käyttäytymiseen. Yhdistelmäsana "feromoni" viittaakin kantautuvaan hormoniin.

Feromoneja pidetään alkukantaisimpana viestintätapana, sillä feromonien erittyminen ja niihin reagoiminen tapahtuu kehittyneimmilläkin eläimillä tiedostamatta.

Ranskalaisen Ceva Santé Animale -yhtiön kehittämä Adaptil-tuoteperhe (aiemmin nimellä D.A.P.) perustuu valmistajan mukaan synteettiseen molekyyliin, joka matkii imettävän narttukoiran nisistä erittyvää rauhoittavaa feromonia. Tuoksupannasta, suihkeesta tai pistorasiaan kiinnitettävästä haihduttimesta vapautuvan feromonin sanotaan rauhoittavan aikuistakin koiraa stressaavissa tilanteissa ja auttavan

Serene-UM-tabletteja ja Zylkene-jauhekapseleita purkissa. Valmisteiden lääkemäinen olemus voi lievittää ainakin omistajan stressiä.

muun muassa eroahdistuksen lievittämisessä tai matkustustilanteissa. Kyseinen feromoni on kuitenkin täysi arvoitus, sillä sellaisen löytymisestä ei ole raportoitu tiedejulkaisussa.

Adaptil-valmisteiden tehosta on sen sijaan julkaistu useita tutkimuksia, tosin ristiriitaisilla tuloksilla. Joissakin tutkimuksissa feromonituotteen on todella havaittu parantaneen koirien ongelmakäytöstä. Toisaalta näiden tutkimusten koeasetelmia ja johtopäätöksiä on jälkeenpäin kritisoitu puutteellisiksi. Uskottavuutta heikentää myös se, että monia feromonin tehoa tukeneita tutkimuksia onkin sponsoroinut itse tuotetta valmistava yhtiö.

Rauhoittavat feromonituotteet olisi helppo julistaa huijaukseksi ilman positiivisia kuluttajakokemuksia. Esimerkiksi nettikauppa Amazonin yli 1 400 käyttäjäarvostelussa peräti kolmasosassa on annettu Adaptil-pannalle täydet viisi tähteä. Täysin toimimattomaksi tuotteen on oletettavasti kokenut yli neljäsosa ostajista. Jos oma shiba stressaa ja mieli on avoin melko tyyriin feromonituotteen kokeilulle, voi käyttökokemuksia lukemalla ensin yrittää selvittää, onko feromonista joskus ollut apua samankaltaisessa tilanteessa.

Aminohappo avuksi Monet ihmisten mielialalääkkeet perustuvat hermosoluissa toimivan välittäjäaine serotoniinin säätelyyn ja voivat helpottaa vaikeaan masennukseen liittyvää ahdistusoireilua. Koska ihmisen ja koiran mielen biologiaa pidetään nykytutkimuksen valossa varsin yhteneväisenä, voi koirankin serotoniinitason nostamista kokeilla lisäravinteilla, jotka sisältävät tryptofaani-nimistä

aminohappoa.

Syötynä itse serotoniini ei siirry ruoansulatuskanavasta suoraan aivoihin, mutta tryptofaani toimii aivojen oman serotoniinituotannon lähtöaineena. Myös "lohtusuklaan" mahdollisen vaikutuksen arvellaan perustuvan juuri tryptofaaniin – koiralle tämä aminohappolisä tulee tietenkin antaa muussa muodossa. Apteekista tryptofaania saa koiralle turvallisesti mitoitettuna ainakin kauppanimellä Serene-UM. Koirilla veren alhainen tryptofaanitaso sekä poikkeamat tryptofaanin metaboliassa on eri tutkimuksissa yhdistetty lisääntyneeseen pelokkuuteen, reaktiivisuuteen ja dominanssi- sekä resurssiaggressioihin. Mukana on myös esimerkiksi Hannes Lohen ryhmän uusimpia tutkimustuloksia. Tryptofaanilisän vaikutuksesta koiran ruokavaliossa löytyy muutamia tutkimuksia.

Näissä tryptofaanin on havaittu nostavan veren serotoniinitasoa, mikä ei tosin välttämättä kuitenkaan tarkoita kohonnutta serotoniinitasoa aivoissa.

Selkeää apua koirien ongelmakäytökseen ei tryptofaanilisästä ole toistaiseksi kovin vakuuttavasti todistettu, joskin monitulkintaisia viitteitä sellaisesta on. ”Ei haittaa, jos ei hyötyäkään”-asen-

Uusi laumanjäsen on monelle shiballe stressaava tilanne. Rauhoittavat itsehoitotuotteet saattavat auttaa molempia osapuolia rentoutumaan. Kuvituskuva: Susanna Pietilä, Natu (Shirokawa Natsukashii) ja Pirlo (Shirokawa Guarantee Taiko).

Shibasanomat

17

teella voisi tryptofaanilisää silti pitää kokeilemisen arvoisena tukihoitona shiban käytösongelmissa.

saanut pelkää plaseboa. Toisaalta alfa-kasotsepiini on ollut kiinnostuksen kohteena myös ihmislääketieteessä potentiaalisena stressi- ja unilääkkeenä, sillä hiiri- ja rottakokeissa sen on jo aiemmin havaittu parantavan unenlaatua.

Zylkene on todennäköiseen valmistusprosessiinsa nähden tällä hetkellä reippaasti ylihinnoiteltua, mutta ei aiheuta lieviä vatsavaivoja kummempia sivuoireita, mikäli myös sen periaatteessa mahdollista tehoa haluaa kokeilla omalle koiralle.

Maitokapselit Vanha uskomus on, että maidon juominen auttaa ihmis- ja eläinlasta nukahtamaan. Yksi maidon sisältämän kaseiiniproteiinin pilkkoutumistuotteista ohutsuolessa on nimeltään alfa-kasotsepiini. Tämän proteiininpalan on arveltu muistuttavan muodoltaan niin hämäävästi eräitä rauhoittavia lääkemolekyylejä, bentsodiatsepiineja, että vaikutus hermostossa olisi myös hetkellisesti samankaltainen.

Koirille tarkoitettua jauhemaista alfa-kasotsepiinia löytyy apteekista ainakin tuotenimellä Zylkene. Tiivistetyssä muodossa kapselin jauhe voinee todella vastata suurehkosta maitomäärästä vapautuvaa proteiininpalaa. Ongelmana on, että kokonaisia proteiininpaloja pidetään liian suurina imeytymään terveestä ohutsuolesta verenkiertoon.

Ne harvat tutkimukset, joissa Zylkenen teholle on saatu todisteita koiran ahdistuksen vähentämisessä, ovat saaneet osakseen kritiikkiä. On vaikea sanoa, onko koiran pelokkuuden väheneminen eläinlääkärikäynneillä valmisteen vai tottumuksen ansiota.

Tutkimuksessa, jonka sponsorina mainitaan Zylkeneä valmistava Ingredia, Aminohapoista ei ole välttämättä hyötyä shiboille, muttei haittaakaan. ei käytetty kontrolliryhmää, joka olisi Kuvituskuva. (Honda, Yvonne Wuoti).

Shibatohtori Ilmoitus

Shiboille alennus MyDogDNA -testeistä

MyDogDNA yhdistää lähes 200 geenitestiä samaan pakettiin.

Testipaketin voi tilata verkosta. Eläinlääkärin ottama näyte lähetetään laboratorioon analysoitavaksi. Analysoinnin jälkeen saat koirasi tulokset tietokantaan. Toivomme, että tuloksia jaettaisiin myös jalostustoimikunnalle.

Koodilla SHIBA2018 saat alennuksen seuraavista tuotteista: MyDogDNA 2018 (norm. 99 euroa) MyDogDNA 2018 + ISAG ID (norm. 139 euroa) Alennuskoodi on voimassa 31.12.2018 asti.

Katso lisää: www.mydogdna.com/fi

- 20 %

18

Shibasanomat

Verkkokauppamme palvelee

AINA EDULLISESTI! lta.fi u k i v o h . a p kaup

Hämeenkatu 14, 20500 TURKU puh 02 2335 714 hovikulta@hovikulta.fi / www.hovikulta.fi

Shibasanomat

19

Shiban värigenetiikka osa Punainen, valkoinen, seesami ja black & tan eli bläkkäri. Shiban neljän perusvärityksen kauneusjärjestyksestä ei luultavasti päästä koskaan yksimielisyyteen, mutta värien genetiikka on pääpiirteissään selvillä.

Kuinka eri väriset shibat eroavat toisistaan pintaa syvemmällä?

1/2

SeonDuudson "Ilo", Mirai No Sir Salmiac "Gin" ja Isomus Daigorozakura "Rolle". Kuva: Miia Saarinen.

Teksti: Satu Hakanen

K

asvava karva saa värinsä, kun sen sisälle kertyy karvatupen tummasolujen eli melanosyyttien erittämiä pigmenttijyväsiä. Shiban karvassa voi olla kahta pigmenttityyppiä: mustaa eumelaniinia ja punakeltaista feomelaniinia. Näiden yhdistelmiin perustuvat kaikki shiban väritykset, sillä feomelaniinin sävy vaihtelee aina ”valkoisen” shiban vaaleasta kermanväristä black & tan -shiban otsamerkkeihin ja punaisen shiban roihuavaan oranssiin.

Feomelaniinin aiheuttaman värikirjon syntyä ei osata selittää, mutta hyvin todennäköisesti siihen vaikuttavat vielä tuntemattomat geenit, jotka säätelevät

20

Shibasanomat

pigmentin määrää ja laatua. Lisäksi on ilmeistä, että pigmenttien erittyminen vaihtelee sekä karvan kasvuvaiheissa että turkin eri kohdissa.

Alleelit värierojen perustana

Shiban värigenetiikka on moniin muihin rotuihin verrattuna yksinkertaista, sillä shiballa neljän perusvärityksen erot selittyvät vain kahden eri geenin muuntelulla. Nämä geenit ovat nimeltään Extension ja Agouti. Puhuttaessa tietystä geenistä käytetään toisinaan myös ilmaisua geenipaikka eli lokus. Genetiikan termein ilmaistuna eri värisillä shiboilla on perimässään samasta geenistä erilainen muoto eli alleeli. Esimerkiksi valkoisuuteen vaikuttavan MC1R-geenin eri alleeleista valmistuu aina MC1R-proteiini, mut-

ta toisistaan hiukan poikkeavien rakennusohjeiden takia näiden MC1R-proteiinien rakenteessa ja toiminnassa on eroavaisuuksia.

On oleellista muistaa, että jokainen värigeeni esiintyy koiran kummassakin vastinkromosomissa eli tuplakappaleena. Kunkin värigeenin toinen alleeli on peräisin emälta, toinen isältä, ja nämä alleelit voivat olla keskenään samanlaiset tai erilaiset. Yksittäiseen koiraan ”mahtuu” tietyn geenin alleeleja siis korkeintaan kaksi erilaista. Tätä alleeliparia kutsutaan koiran genotyypiksi, ja sitä merkitään geenikohtaisilla kirjaimilla tai lyhenteillä, esimerkiksi E/e.

Rotujen sisällä värigeenien alleelivalikoimassa vaihtoehtoja on tyypillisesti 1-3, jopa useampia.

Värigenetiikan opiskelua mutkis-

Inaridou Jiyu"Valka" ja Shirokawa Expression Kaito "Nami", kuva Susanna Pietilä.

Shirokawa Design Sadao "Sado" ja Honda, kuva Yvonne Wuoti.

Tenju Go "Hidemi" ja Nanami Av Enerhaugen "Nanni", kuva Yvonne Wuoti.

taa se, että geenin nimi ja lyhenne ei useinkaan ole sama kuin sen ohjeella valmistuvan proteiinin nimi. Genotyypin merkintä E/e tarkoittaa, että koira on perinyt Extension-geenin kahdeksi alleeliksi toiselta vanhemmaltaan toimivan proteiinin rakennusohjeen ”E”, toiselta vanhemmaltaan virheelliseksi mutatoituneen rakennusohjeen ”e”.

Arkikielessä tällainen shiba kantaa valkoista, sillä kyseinen Extension-geeni sisältää rakennusohjeen MC1R-proteiinille. Ensimmäinen tarkasteltava asia shiban värigenetiikassa onkin jako valkoiseen ja kaikkiin muihin väreihin.

Extension-geenin pigmenttikytkin

Pigmenttisolut valmistavat oletuksena pelkkää punakeltaista feomelaniinia.

Mustan eumelaniinin tuotanto vaatii solun ulkopuolelta tulevan signaalin.

Solun pinnalla sijaitsevat MC1R-pro-

teiinit eli tyypin 1 melanokortiinireseptorit havaitsevat signaalimolekyylin saapumisen ja välittävät viestin eteenpäin solun pigmenttikoneistolle, joka alkaa valmistaa eumelaniinia. Tärkein signaalimolekyyli on nimeltään alfa-melanosyyttejä stimuloiva hormoni.

E-lokuksen koodittama MC1R-reseptoriproteiini on ikään kuin kytkin, jonka OFF-asento värjää karvan feomelaniinilla, aktivoitunut ON-asento taas eumelaniinilla. Shiban varsinainen väri määräytyy toisen geenin (Agouti) mukaan, mutta Agouti-geenin väritys voi näkyä vain silloin, kun pigmenttisolujen pinnalla on toimivaa MC1R-reseptoria aktivoimassa mustan eumelaniinin tuotantoa.

Valkoinen on haalistunut punainen

Entä jos shiban Extension-geenin molemmat alleelit sisältävät vial-

lisen rakennusohjeen (genotyyppi e/e)? Tällöin pigmenttisolujen kaikki MC1R-reseptorit ovat rikki, eivätkä reagoi saapuviin signaaleihin. Kytkin on offilla, ja pigmenttituotanto siten pelkkää feomelaniinia. Tuloksena on kuitenkin valkoinen shiba, sillä shiba kuuluu niihin rotuihin, joilla feomelaniinin punakeltainen väri haalistuu genotyypin e/e yhteydessä. Syytä tähän ilmiöön ei vielä tunneta. Useilla valkoisilla shiboilla voikin havaita punertavan sävyn joissain karvapeitteen osissa – kyse ei siis ole albinismista, jossa pigmentti puuttuu täysin.

Termiä ’haalistunut punainen’ ei tule sekoittaa shiban punaiseen väritykseen, joka määräytyy Agouti-geenin perusteella. Valkoisen värinsä alla shiba voi olla geneettisesti punainen, seesami tai black & tan, sillä rikkinäiset MC1R-reseptorit estävät näiden värien ilmentymisen. Shiballa valkoiseen väShibasanomat

21

riin ei liity kuuroutta tai muita tunnettuja terveyshaittoja.

Genotyypin E/e shiballa on soluissaan sekä toimivaa että rikkinäistä MC1R-reseptoria. Toimivat reseptorit riittävät jo käynnistämään eumelaniinin tuotannon, jolloin varsinainen Agouti-geenin määrittämä väri ilmenee, mutta ”valkoisen kantaminen” näkyy etenkin black & tan -shiboilla urajiron ja otsapilkkujen koossa ja kirkkaudessa. Genotyyppi E/E, jolla väri ilmenee täysillä, on kaikissa väreissä usein tummempi ja ilman vaaleita otsapilkkuja.

E/E-tyypin punaiset shibat kehittävät harvemmin valkoista maskia kuonon ja silmien ympärille.

Agouti-geeni määrittää värin

Kun sekä feomelaniinin että eumelaniinin tuotanto toimii (genotyyppi E/E tai E/e), riippuu shiban väri siis Agouti-geenin alleeleista. Agouti-geeni – nimi tulee eteläamerikkalaisesta jyrsijästä, jolla on villieläimelle tyypillinen kirjava suojaväritys – sisältää

Shirokawa Guarantee Taiko "Pirlo" ja Borderott Akashi "Haru", kuva Susanna Pietilä.

22

Shibasanomat

rakennusohjeen pienelle viestimolekyylille nimeltä Agouti-signaalipeptidi eli ASIP. Se on 131 aminohappoa pitkä ketju, ja sen kohteena on vanha tuttu MC1R-pigmenttikytkin. Ilman ASIP:ia pigmenttikytkimet ovat jatkuvasti on-asennossa alfa-melanosyyttejä stimuloivan hormonin (jatkossa ”hormoni”) vaikutuksesta, jolloin pigmenttisoluissa valmistuu pelkkää eumelaniinia. Tuloksena on täysin musta koira.

ASIP kilpailee hormonin kanssa pigmenttikytkimeen sitoutumisessa siten, että ASIP:in sitoutumisvuorolla kasvavaan karvaan kertyy punakeltaista feomelaniinia, hormonin sitoutumisvuorolla taas mustaa eumelaniinia. Shiban kolme varsinaista väriä – punainen, seesami ja black & tan – ovat seurausta kolmesta hiukan erilaisesta ASIP:ista, joiden aktiivisuus vaihtelee turkin eri osissa ja karvan tietyissä kasvuvaiheissa. Geneettisesti näiden ASIP:ien aktivoitumis- ja rakennusohjeet tulevat kolmesta mahdollisesta Agouti-geenin alleelista: Ay (”yellow”, shiballa punai-

nen), aw (”wild-type”, shiballa seesami) ja at (”tan”, shiballa black & tan). Tämä Agouti-alleelien marssijärjestys kannattaa painaa mieleen, sillä värit peittävät toisensa vastaavasti.

Punainen dominoi muita värejä

Punaturkkinen shiba edustaa monille rodun arkkityyppiä. Suurin osa shiboista on punaisia, sillä yksikin punainen alleeli Ay peittää alleen sekä seesamin (aw) että bläkkärin (at) alleelien ilmentymisen. Punaisen shiban mahdolliset genotyypit Agouti-geenin osalta ovat siis Ay/Ay, Ay/aw ja Ay/at. Karvan punaisen värin perustana on nytkin feomelaniinin tuotanto, kun ASIP sitoutuu MC1R-pigmenttikytkimeen hormonin sijasta. Alleelien erot johtuvat todennäköisesti hieman erilaisista säätelyosista, jotka määrittävät sen, missä ja milloin alleelin geenituotetta valmistuu. On mahdollista, että ASIP:ia valmistetaan Ay-alleelista jatkuvasti, niin paljon ja joka puolella karvapeitettä, ettei vuorottelua hormonin kanssa juuri synny.

Seesami ja black & tanin väritys vaa- ban musta väri. Lähes kaikki aw-seetivat karvoihin myös mustaa eumela- samit ovat genotyyppiä aw/at, eli ne niinia, jota tuotetaan hormonin sitou- kantavat black & tan -väritystä, joka tuessa pigmenttikytkimeen. Näiden peittyy seesamin alle. väritysten peittyminen punaisen alle Kuten punaisilla shiboilla, myös perustuu luultavasti siihen, että jo yh- seesameilla värisävy vaihtelee todella destä Ay-alleelista valmistuu riittävästi tummasta mustaseesamista vaaleanASIP:ia kaikkialla naksauttamaan pig- harmaaseen ”hopeaseesamiin”. Valkoimenttikytkimet feomelaniinin tuotan- sen kantaminen näkyy seesameillakin nolle. Lisäksi Ay-alleelin koodittama yleensä selkeämpänä ja kirkkaampana ASIP-viestimolekyyli poikkeaa kah- urajirona. Kahta aw-alleelia samassa desta muusta ASIP-muodosta kahden shibassa näkee äärimmäisen harvoin. aminohapon osalta. Jokin tässä pienes- Monille shiboille aw-alleeli on periysä erossa saattaa ennestään tehostaa sen tynyt saman esivanhemman kautta kykyä sitoutua pigmenttikytkimeen. melko äskettäin, jolloin yhdistelmästä Miksi punaisia shiboja sitten on vaaleita, tummia ja mustalla sävytettyjäkin? Värigenetiikka on monimutkaista, ja on varmaa, ettei kaikkia vaikuttavia geenejä ole vielä löydetty.

Feomelaniinin punakeltaisten sävyerojen syyksi on ehdotettu jonkinlaista Intensity-geeniä, jonka eri alleelit voisivat selittää useissa koiraroduissa esiintyvän kaavamaisen sävyvaihtelun. Ayano Herbu Puchala "Nappi", kuva Topi Kuusinen.

Black & tania kantavilla punaisilla shiboilla (Ay/at) voi lisäksi tulisi sukusiittoinen. Toisaalta aw/aw:n olla selän ja hännän karvoissa mustia synnyttämää väritystä on kuulopuheen kärkiä. Tällaista väritystä kutsutaan Ja- mukaan kritisoinut jopa Japanin NIPpanissa nimellä ”sashige”, ja se sekoite- PO-näyttelyn tuomari. taan usein seesamiin väritykseen.

Shiban rotumääritelmä kuvaa seesamia väriä mustien ja valkoisten karvojen tasasuhtaisena sekoituksena. MusSalaperäiset seesamit Seesami, japanilaisittain ”goma”, on talla seesamilla mustaa on valkoista shiban väreistä harvinaisin. Punahar- enemmän, punaisella seesamilla taas maanruskean seesamivärityksen saa on mustia karvoja punaisella pohjalaikaan Agouti-geenin aw-alleeli, joka la joka puolella. Rotumääritelmä on löytyy myös susista. Tämän alleelin laadittu ajalla ennen värigeenien tunkoodittaman ASIP:in erikoisominai- temusta, eikä edellytä shibalta tiettyä suus on aktivoituminen ja epäaktivoi- genotyyppiä. tuminen yksittäisen karvan kasvuvaiToisinaan black & tania kantava heiden mukaan siten, että tumman punainen shiba (geenitestillä todettu juuren ja mustan kärjen väliin muo- genotyyppi Ay/at) muistuttaa hämäädostuu vaalea feomelaniiniraita. Kir- västi aw-seesamia. Kenties kyseessä on java seesamiväritys esiintyy turkissa rotumääritelmän tarkoittama punaseesamoilla alueilla kuin black & tan -shi- sami. Tällaisen shiban erottaa aw-see-

samista naaman ”widow’s peak”-kuviosta, eli otsalta kohti kuonontyveä laskeutuvasta terävästä väripiikistä, joka aw-seesamilla on paremminkin suorakaiteen muotoinen ja kuononselän päälle sekä silmien alle jatkuva. Lisäksi aw-seesamin tumma väri ulottuu yleensä selvärajaisempana raitana etujalkojen etupuolella kohti ranteita. Ay/ at-tyypin seesamivärityksen tiedetään kulkeutuvan suvussa, mutta tunnetut värigeenit eivät sitä vielä selitä.

Black & tan -väri on väistyvä

Shiban black & tan -värityksen muodostavat selvärajaiset, valkoisista ja parkinruskeista (tan) alueet muuten mustassa turkissa. Peittymisjärjestyksessä black & tan on pahnanpohjimmainen, ja tulee värityksenä esille vain, jos pentu perii Agouti-geenin at-alleelin molemmilta vanhemmiltaan.

Black & tan -shiba on siis genotyypiltään aina at/at, eikä voi kantaa punaista tai aw-seesamia.

Musta väri on seurausta at-alleelin koodittaman ASIP:in epäaktiivisuudesta suurimmassa osassa turkkia. Kun atASIP ei ole kilpailemassa hormonin kanssa MC1R-reseptoreihin sitoutumisessa, kääntää hormoni nämä pigmenttikytkimet mustan eumelaniinin tuotannon asentoon. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, miksi black & tan -väritys on väistyvä: kumpi tahansa aktiivisempi ASIP-muoto jo yhdestä alleelista tuotettuna alkaa sitoutua pigmenttikytkimiin ja kääntää niistä päälle vaaleamman feomelaniinin tuotannon.

Värien periytymistä ja värigeenitestin tulosten tulkintaa kokonaisuutena käydään läpi artikkelin seuraavassa osassa.

Sitä ennen pähkinä purtavaksi: onko polveutumistutkimuksen paikka, jos kahdelle black & tan -shiballe syntyy pentue, jossa on kaksi black & tan -väristä, yksi punainen ja yksi valkoinen pentu?

Shibasanomat

23

Kuvassa Into metsästysliivissä. Kuva: Pontus Huotari.

Shiba metsästyskoirana

Kannattaa rohkeasti kokeilla, miten oma shiba toimii metsällä ja näin oppia sen käytöksestä ja luonteesta uusia puolia.

Teksti: Pontus Huotari, Susanna Pietilä

J

apanilaiset rodut toimivat metsällä hieman eri tavalla kuin pohjoismaiset serkkunsa. Ne ovat yleensä verrattain lähihakuisia ja reagoivat vain tuoreisiin, niin sanottuihin ”kuumiin” hajuihin. Ne ovat myös melko äänettömiä, mikä hankaloittaa niiden paikantamista metsässä. Toisaalta japanilaiset rodut ovat monipuolisia, koska ne ovat miltei kaikesta riistasta kiinnostuneita.

Shiba ei ehkä voita suomenajokoiraa jänisajossa, suomenpystykorvaa linnustuksessa tai jämptiä hirvijahdissa, mutta sitä voi käyttää menestyksekkäästi näissä kaikissa.

Metsästävät shibat maailmalla Shiba on pääasiassa karkottava eli ylösajava lintukoira. Se ei hauku lintua, vaan ajaa sen ylös maasta ja seuraa sitten pois lentävää lintua. Suomen met-

Alkuperäisten japanilaisten pystykorvien metsästystavoista on kirjoitettu varsin vähän. Kuvassa Pörri.

24

Shibasanomat

sämaastossa olisi toivottavampaa, että koira haukkuisi lintua puussa ja täten pysäyttäisi sen, jotta metsästäjä ehtii kävellä ampumaetäisyydelle.

Tämä onkin suomenpystykorvan bravuurilaji, mutta vastaavat haukkuvat lintukoirat ovat kuitenkin globaalisti harvinaisia, elleivät jopa pohjoismainen erikoisuus.

Kenties shiba on jalostettu toimimaan ylös ajavaksi siksi, että tämä linnunmetsästystyyli on ollut järkevin vuoristoisessa japanilaisessa maastossa. Siellä lintu on helpompi nähdä ja ampua kauempaakin, kunhan koira vain saa sen lentoon ihmiselle vaikeakulkuisesta maastosta. Japanissa shiboilla on metsästetty esimerkiksi fasaaneja.

Japanissa shibaa ei tiettävästi enää juurikaan käytetä metsällä. Joitain shiboja käytetään vihannes- ja riisiviljelyksien suojelussa varastelevia apinoita vastaan. Shibat karkottavat apinat ajamalla ne pois.

Norjassa on perinteisesti metsästetty hirveä jälkikoiran avulla, ja Norjassa onkin useampia shiboja, jotka ovat virallisia jälkikoria. Halvør Stormerin omistama Washi (Lorini’s Bushido Washi) on ensimmäinen shiba, joka on sekä Ruotsin että Norjan riistan jäljestysmestari.

Suomalaisilla opittavaa metsästävistä shiboista Suomalaisilla metsästäjillä voisi olla opittavaa japanilaisten koirien toiminnasta. Esimerkiksi villisikakannan kasvaessa shiballekin voisi olla enemmän käyttöä. Villisianmetsästys on japanilaiskoirien vahvuus, ja shibaa onkin käytetty villisikajahdissa menestyksekkäästi Ruotsissa viime vuosina.

Esimerkiksi skånelainen Kenzo-shiba (Parnassos Oyabun Kenzo) toimii isäntänsä kanssa niin villisika- kuin peurametsälläkin.

Yksikään metsästyskoira ei ole käyttövalio syntyessään. Shiban metsästyskykyjen lyttääminen yhden epäonnistuneen metsästyskokeilukerran perusteella onkin yhtä loogista kuin suomenpystykorvan julistaminen seurakoiraksi, jos se ei ala heti haukkumaan lintuja. Kaikki metsästyskoirat tarvitsevat siis paljon metsästyskokemuksia oppiakseen. Shibakin oppii käyttämään sille jalostettuja aisteja, kun se pääsee usein metsään.

Kannattaa rohkeasti kokeilla, miten oma shiba toimii metsällä. Lähiseudun lintumiehiltä voi kysellä lupaa päästä mukaan kanalintujahtiin ja näin saada hieno mahdollisuus oppia oman shiban luonteesta ja käytöksestä uusia asioita.

Pörri isännän Jarkko Niiraisen kanssa lintujahdissa.

Pörri on suuri apu metsällä, koska löytää haavoittuneet linnut.

Pörri metsäkanojen mailla

H

Teksti: Jarkko Niiranen

ankimme Pörrin (Mirai No Aidoru Idai) vuonna 2013, ja tuolloin pohdin, soveltuisiko koira myös jahtikaveriksi. Pörrillä osoittautui olevan vahva riistavietti, joka kohdistuu erityisesti kanalintuihin ja jäniksiin.

Metsäkanajahdissa koiran ensisijainen toimintamalli on riistan etsiminen maastosta. Koira kulkee pääosin vapaana, ja olennaista on säilyttää jatkuva näköyhteys koiraan. Tämä ei tietenkään aina onnistu, varsinkaan ojitetuilla ja tiheäksi kasvaneilla soilla, joissa erityisesti teeret viihtyvät.

Kun koira on näköpiirissä, ja saa vainun, voi huomata, kuinka sen käytös muuttuu. Tällöin on pyrittävä pysymään koiran perässä ampumaval-

miudessa. Välillä Pörri haistaa jo lähteneen linnun, mutta valtaosassa vainutilanteista se ajaa linnun lentoon.

Pörrin kannalta jännittävimpään hetkeen päästään, kun metsästäjä saa linnun ammuttua. Haulikolla metsästettäessä lintu jää valitettavan usein haavakoksi. Etenkin vain siipiosuman saanut metsäkana usein piiloutuu, jolloin lintu jäisi koirattomalta metsämieheltä lähes varmasti havaitsematta.

Koira sen sijaan löytää pudonneen linnun yleensä melko nopeasti ja usein myös lopettaa sen. Tuominen ei kuitenkaan Pörriltä käy, vaan metsästäjä saa nöyrästi mennä hakemaan saaliin erittäin ylpeältä jahtikaverilta, joka ohiammuntatilanteissa tuntuu osaavan katsoa epäonnista ampujaa hyvin halveksuvasti.

Shibasanomat

25

Into-shibasta kasvoi metsästyskoira

O

Inton (Yukiguni No Ichigo Go ) riistavietti osoittautui voimakkaasksi, jolloin se on loistava metsästyskaveri Pontus Huotarille.

Teksti: Pontus Huotari

lin aiemminkin ajatellut aloittaa metsästysharrastuksen, mutta Inton silmiinpistävä metsästysinto sekä potentiaaliset kyvyt nopeuttivat prosessia. Ajattelin, että olisi hienoa vaalia shiban alkuperäistä käyttötarkoitusta, välittämättä siitä, tuleeko Intosta käyttövalio. Into on minulle siis ennen kaikkea lemmikki, jonka kanssa voin myös harrastaa metsästystä.

Haku ”ammattilaisen” tasolla Meillä on nyt takana yksi kokonainen metsästyskausi, syksy 2017 - kevät 2018, jolloin kävimme metsällä yli kymmenen kertaa. Into kehittyi merkittävästi syksyn aikana vähäisistä metsästyskäynneistä huolimatta.

Haku on parantunut huimasti.

Tutkapannalla mitattuna Into juoksi noin tuplamatkan alkusyksystä minuun nähden, kun taas alkutalvesta

26

Shibasanomat

matka oli jo noin kolminkertainen.

Se on kuulemma samaa luokkaa kuin mitä esimerkiksi saksanseisojat juoksevat.

Lisäksi Inton hakuetäisyys metsästäjästä oli parhaimmillaan useita satoja metrejä, mikä voisi oikeuttaa erinomaisiin pisteisiin linnunhaukkukokeessa (LINT). Tuolloin puolitoistavuotiaalle shiballe nämä olivat hyviä tuloksia, sillä moni metsästyskoira syttyy metsästykseen kunnolla vasta parin kolmen vuoden iässä.

Sittenkin pienpetojahtiin?

Syksyllä keskityimme metsäkanalintuihin, mutta tilanteita oli aika vähän heikon lintukannan vuoksi. Nekin vähäiset tilanteet, jotka Into hienosti järjesti, kuivuivat kuitenkin kasaan väärien välineiden takia. Hommasinkin kiväärin ensi syksyksi, niin ei jää enää varma pudotus tekemättä liiallisen ampumatkan vuoksi.

Into lähtee lumijälkien perusteella myös ainakin jäniksen, supikoiran, ketun, hirven ja ilveksenkin jäljelle. Voi olla, että shiba soveltuu suomalaisessa maastossa jopa paremmin pienpetojahtiin ja isommalle riistalle kuin linnuille. Pienpetoja ja isoa riistaa se nimittäin haukkuu.

Varsinaiseen supijahtiin en valitettavasti päässyt, mutta normaalin hihnalenkin yhteydessä heinikosta löytynyt supi sai Intolta miehekkäät haukut viime syksynä. Toisena esimerkkinä ja lopputalven viimeisenä tempauksena vapaana oleva Into haistoi niemenkärjen takaa tulevat hevoset 600 metrin päässä. Vaikka hevosiin ei ollut vielä näköyhteyttä, Into juoksi oikopäätä hevoshaukkuun.

Hirvimiehet kiroavat usein koiriensa haukkuvan hevosta, joten olen loppupeleissä ihan hyvillä mielin tuosta Inton muuten ei-toivotusta hevosjahdista.

Hani fasaanimetsällä Teksti ja kuva: Yvonne Wuoti

Päätimme testata joitakin vuosia sitten, miten shibanarttumme Hani (Handzimemesite Kohana) toimii fasaanimetsällä. Hani oli jo nuoresta saakka innostunut kovastikin vaanimaan ja jäljestämään muun muassa oravia, kanalintuja ja jäniksiä. Netistä löysimme Hämeenlinnan seudulla sijaitsevan fasaanitilan ja sovimme kuudesta linnusta, jotka päästettiin maastoon jo reilusti ennen tuloamme.

Paikan päällä saimme kartan, johon oli merkitty paikat, joihin linnut oli vapautettu. Sitten vaan ase käteen ja Hani vapaaksi tilan pelloille. Ei mennyt montaakaan minuuttia, kun koira sai ilmavainun linnusta ja juoksi määrätietoisesti kohti lähimetsikköä me perässä.

Lopulta Hani pysähtyi jännittyneenä aivan metsän laidalle, sitten se syöksyi pöpelikköön ja fasaani sai kiljuen siivet alleen. Ei tullut osumaa, joten Hani juoksi vielä jonkun matkaa linnun perässä. Se palasi onneksi melko pian takaisin, kun fasaani katosi kauas niittyjen taakse.

Lähes sama kaava toistui neljä kertaa, kunnes ampuja lopulta sai linnun tippumaan. Voi sitä riemun määrää, kun Hani pääsi hetkeksi fasaanin kimppuun, ennen kuin me poimimme sen talteen.

Päivän saldo: yksi kuollut fasaani, yksi hyvin väsynyt koira ja kaksi metsästäjää, jotka totesivat, että koira voisi toimia oikein hyvin, jos ampujia olisi ollut enemmän ja jos jahdissa olisi mukana muutama vaihtokoira.

Hani nautti fasaanijahdista.

Myös Pontus Huotari huomasi Inton soveltuvan useamman riistan metsästykseen.

ja myös noutaa ammutut saaliit.

Washi metsästää tan En ole saanut shibaani haukkumaan jotka istuvat puussa, kuten monipuolisesti lintuja, esimerkiksi suomenpystykorva tekee.

Norjassa shibaa käytetään erityisesti hirven ja peuran metsästykseen, ja monia shiboja käytetään myös jäljestämiseen. Norjalainen Halvor Størmer on metsästäjä, joka käytti aktiivisesti shibaansa Washia (Lorini’s Bushido Washi) metsällä. Lehdessä Hundesport 6/2003 Størmer kertoi kokemuksistaan: ”Shiba on all rounder eli metsästää kaikkea. Minulla on kokemusta shibasta ensisijaisesti hirven metsästyksessä, mutta olen käyttänyt shibaani Washia myös metsälinnuilla ja jäniksellä.

Koska shiba metsästää kaikkea, täytyy oppia näkemään, minkä eläimen hajujälkeä se seuraa. Hirvijäljellä shiba on rauhallinen, keskittynyt ja pysyy hyvin jäljellä. Tämä johtuu hirven tavasta liikkua maastossa. Hirvenjäljen intensiteetistä ei voi erehtyä, jos koira on ollut mukana kaadolla. Shiballa on hyvä hajuaisti, joten oikealla ohjaamisella siitä tulee oikein hyvä jälkikoira.

Metsälintuja jahdatessa shiba seuraa myös mahdollisia maajälkiä, ja on helppo nähdä koska se on linnun jäljellä. Koira liikkuu sinne tänne kovalla vauhdilla katsellen puiden latvoihin.

Shiba ei hauku kovin paljoa, eikä pure niin kovaa, että murskaisi saaliin, vaan tulee varovaisesti, ylpeästi ja elegantisti takaisin saaliin kanssa. Tässä kohtaa on mukavaa, että mukana on kaveri, joka löytää haavoittuneen riis-

Tämä on kyllä myös mahdollista opettaa.

Jos shiba on vähän liian vauhdikas linnuille, kannattaa kokeilla sitä jäniksellä. Shiba jänismetsällä on hienointa, mitä olen koskaan nähnyt! Koko päivä ulkona jänismetsällä vapaana, eikä shiba näyttänyt minkäänlaisia väsymisen merkkejä. Shiba juoksee jäniksen kiinni ja seuraa sitä kuten jäniskoira koko ajan haukkuen. Kun olen ampunut jäniksen, koira tuo sen minulle. Mikä adrenaliinipotku! Shiba voi tosin olla hiukan liian pieni jäniksen metsästykseen. Jos shiba ottaa jänistä kaulasta tai päästä kiinni, sen täytyy ponnistella, jotta se saa saaliin mukaansa – koominen näky, joka saa hymyn metsästäjän huulille.

Minun kokemusteni mukaan shiba metsästää sitä, mitä haluat. Mutta sillä on luonnollinen intohimo pienelle ja keskisuurelle riistalle. Jos opetat sitä hirven metsästykseen, se myös tekee sitä suurella intensiteetillä. Suuri ongelma all rounderin kanssa on, että voit joutua jänismetsälle kesken hirvenmetsästyksen. Joko sinun täytyy kestää se, tai sitten tehdä paljon töitä, että saat ohjattua shiban muilta jäljiltä pois. Sitä itse en ole tehnyt, sillä minusta on vain hurmaavaa, että joudumme ryteikköön, jota shiba haistelee, ja lopulta sieltä löytyykin vain jäniksenpapana.”

Lähde: norskshibaklubb.net Shibasanomat

27

Hajuerottelun alkeet – kouluta shibastasi sienikoira Teksti: Taru Mäkelä Kuvat: Tarita Mäkelä

S

ienestyksen alkeita kannattaa treenata ulkona, koska siellä sienetkin kasvavat.

Jos ulkona on liikaa häiriöitä koiralle, aloita harjoittelu sisällä. Harjoittelu toteutetaan hajuerottelun kautta.

Hajuerottelun opettelussa käytetään apuna purkkeja: ainakin kolme saman näköistä tehdaspuhdasta pientä purkkia reiällisellä kannella tai ilman. Voit käyttää myös pelkkää sientä ilman purkkia, tällöin 2. vaihe jätetään pois. Huomaa, että ilman purkkia sieni saattaa tallautua, tuhoutua tai tulla syödyksi alkuvaiheessa.

Jokainen vaihe kannattaa harjoitella hyvin ennen eteenpäin siirtymistä.

Aina, jos tulee ongelmia tai edistyminen hidastuu, kannattaa palata askel taaksepäin ja kerrata jo opittua ennen uutta yritystä.

1

Sieni purkissa Haistelutoimissa aivan ensikertalaisille kannattaa tarjota muutama nami purkista, jotta koiralla olisi ylipäätään jotain kiinnostusta purkkia kohtaan.

Näin harjoittelu helpottuu huomattavasti.

Purkkiin laitetaan haluttu tuore sieni tai sienen pala. Laita sienipurkki

28

Shibasanomat

vähän kauemmas koirasta ja palkitse heti, kun koira kiinnittää pienintäkään huomiota purkkiin. Alussa pelkkä katse purkkia kohti riittää.

Ruoka ja herkut ovat hyvä palkkio keskittymistä vaativissa tehtävissä.

Korota vaatimuksia pikkuhiljaa ennen palkkiota. Tavoitteena on, että koira menee itsenäisesti purkin luo ja nuuhkii sitä. Älä työnnä purkkia koiraa kohti, vaan mieluummin koirasta poispäin, se vahvistaa koiran itsenäistä etsimistä. Vaihtele purkin paikkaa eri puolille, ettei koira yhdistä ympäristön hajuja sienen hajuun.

Eteenpäin voi siirtyä, kun koira valitsee useimmiten oikean purkin. muita hajuja voi opettaa samalla tekniikalla ihan huvin vuoksi.

3

Ilmaisu Kun etsiminen alkaa jo sujua, on aika aloittaa ilmaisun harjoittelu. Ilmaisu tarkoittaa sitä, miten haluat koiran toimivan, kun se löytää sienen hajun.

Vaihtoehtoja on paljon, ja niistä kannattaa valita se, jonka koira jo osaa hy-

2

Monta purkkia Tässä vaiheessa vahvistetaan ajatusta, että koira etsii nimenomaan purkissa olevaa hajua, ei purkkia.

Aluksi voi harjoitella kahdella purkilla niin, että toisessa on sieni ja toisessa ei. Palkitse koira heti, kun se menee haistelemaan oikeaa purkkia.

Alussa moni koira juoksee vain sen ensimmäiseksi silmään osuvan purkin luo. Tässä vaiheessa odottaminen ja vain oikein haistettujen purkkien palkkaus on avain onneen. Itse treenaan usein niin, että koiran löytäessä oikean purkin heitän namin sen selän taakse, ja koiran metsästäessä namiaan vaihdan purkkien paikkaa.

Koira voi olla iso apu sienimetsällä.

Kuvituskuva. Hani, Yvonne Wuoti.

vin tai joka on sille hyvin luontevaa, esimerkiksi istu, maahan, nenäkosketus, paikalle jähmettyminen, katse kohti ihmistä tai vasten hyppäämien.

Palataan yhteen purkkiin, jossa sieni on. Kun koira haistaa sitä, pyydetään samalla haluttu ilmaisu, esimerkiksi maahan, ja heti perään palkkio kehujen kera. Koirilla on tapana ennakoida asioita: kun tarpeeksi usein pyydät purkin haistamisen jälkeen koiran maahan, se alkaa pian olettaa, että näin kuuluu aina toimia. Vähennä tässä kohtaa koiran auttamista: kun koira haistelee purkkia, ole hiljaa ja odota.

Jos ketjutusreaktio on valmis, koira todennäköisesti menee maahan, koska siitä sai viimeksikin palkkaa. Tällöin anna koiralle superpalkkio ja isot kehut päälle. Jos mitään ei tapahdu, palaa vielä auttamaan koiraa muutaman harjoituksen verran ja yritä myöhemmin uudestaan.

Tavoitteena on, että koira nuuhkaisee purkkia ja tarjoaa suoraan haluttua ilmaisua. Muista tässäkin vaihdella paikkoja ja alustoja, joissa treenaatte.

Tyhjiä purkkeja voi lisätä heti, kun koira ilmaisee itsevarmasti. Useamman purkin kanssa vahvistetaan ilmaisua nimenomaan sienen hajun kohdalla, ettei koira yhdistä ilmaisua purkkiin.

4

Käytä sienen siirtelyyn pihtejä, ettei koiralle jää mieleen haju sienestä, jota ihminen on jo koskenut. Näppärimmät siirtelevät sientä vaikkapa syömäpuikoilla. Sientä kannattaa piilottaa maastoon eri paikkoihin ja palkita runsaasti, kun koira löytää piilotetun sienen. Huomioi, ettet jätä kävellessäsi suoraan sienelle johtavaa hajuvanaa, jota koiran on liian helppo seurata.

Harjoitellessa sienestystä metsässä koiralle kannattaa laittaa erilainen panta tai valjaat, tai sitten pukeutua itse sienestysvarusteisiin. Koirat yhdistävät helposti näitä asioita toisiinsa, jolloin koira tietää, että näissä varusteissa ei lähdetä vain metsälenkille. Jos löydät metsästä sieniä ennen koiraa, tee siitä harjoitustilanne ja anna koiran löytää ne. Palkitse koira tietysti hurjasti joka kerta, kun se etsinnän jälkeen löytää sienen, oli se tahallisesti piilotettu tai villi yksilö.

Sienikoiran nenää on hyvä viritellä haisteluharjoituksilla ennen sienikautta, vaikka koira jo osaisi etsiä. Näin koira ja ohjaaja tietävät varmasti mitä ollaan tekemässä.

”Lähtöhajun” harjoittelu voi olla joillekin hyvä lisä keskittymiseen. Lähtöhajussa koiran annetaan haistaa esimerkiksi purkissa olevaa hajunlähdettä ennen etsimistä. Tämä voi auttaa keskittymään ja muistamaan, mitä etsitään.

Harjoittelu koskee vain yhtä sienilajia, mutta muut sienet voi opettaa samalla tavalla. Yleensä koira hoksaa homman jo nopeammin toisen hajun opettelun kohdalla. Myös muita hajuja voi opettaa samalla tekniikalla ihan huvin vuoksi.

Piilossa Tässä vaiheessa jäljitellään paikkoja, joissa sienet kasvavat, eli lisätään häiriöhajuja koiralle.

Purkin voi peittää lehdillä, sammalella tai muulla kasvustolla, jota sienestysmailta saattaa löytyä.

Tässä vaiheessa purkin voi myös poistaa ja piilotella pelkkää sientä.

Thrillseekers Silver Surfer "Chibi" hajuerotteluharjoituksen parissa.

Shibasanomat

29

reillä. Ensimmäisestä päivästä lähtien se on hurmannut temppuilutaidoillaan – ja jo pelkkä läsnäolo saa ihmiset hymyilemään. Miksipä ei? Sillä koirani näyttää hymyilevän itsekin 24/7.

Ennen Mikkiä minulla oli pitkäkarvainen collie lähes 11 vuotta. Sen jälkeen tyydyin hoitokoiriin; pisimmän ajan, puolisen vuotta putkeen, luonani viihtyi ystäväni vehnäterrieri. Vaikka vehnis ja collie olivat unelmakoiria, halusin seuraavaksi omaksi koirakseni täysin toisen tyyppisen. Maailmassa on liikaa ihania koirarotuja, joiden kanssa haluan elää, ajattelin silloin.

Upeita rotuja on edelleen paljon, mutta nyt tiedän, että shiba inu on paras ja ainoa niistä kaikista. Lähes 4-vuotias Mikki on sulattanut täysin niin minun kuin muiden perheenjäsentemme sydämet.

Mummon ja papan oma Mikki Teksti ja kuvat: Annakaisa Vääräniemi

”Innokas seikkailija, väsymätön lenkkeilijä, veikeä kulinaristi. Täydellinen junailija sekä auto- ja bussimatkustaja, rapsu-

tuksia jatkuvasti kaipaava palloaddikti.

Ihan parasta seuraa koskaan.”

Shiba inuni Mikki (Yukiguni No Aki No Ichirou Go) on todellinen seremoniamestari, jota voi kuvailla monilla erilaisilla mää-

sa a an

p u p i r ak K

30

Shibasanomat

Muutto maalta kaupunkiin Reipas shiban pentu saapui joulukuussa 2014 kotiini keskelle Helsinkiä.

Melkein kuin vahingossa. Olin kysellyt pennuista monilta kasvattajilta ja päättänyt unohtaa shibahaaveeni pitkien jonojen vuoksi. Sitten kuitenkin sain iloisen uutisen yhden pojan pentueesta, ja elämäni muuttui täysin ja yllättäen.

Mikki oli kasvanut lapsi- ja eläinperheessä maalla. Sillä meni pari kuukautta, kun se tottui kaupungin vilinään kunnolla. Jo ensimmäisenä päivänä se kuitenkin käveli rohkeasti ja kiltisti hihnassa keskellä Helsinkiä. Toiset jutut olivat jännittävämpiä kuin toiset:

autokyydit, pimeät tunnelit ja metsäpolut selvästi pelottivat alkuun. Mutta puolivuotiaana Mikki oli muun muassa loistava metro- ja ratikkamatkustaja sekä shoppailu- ja kahviseuralainenkin.

Se osoitti väsymättömyytensä lenkkeilyyn ja muihin aktiviteetteihin.

Viikonloput ja illat hurahtivat ulkoillessa. Heti kun saimme rokotukset, tutustuimme koirapuistoihin ja pen-

tukouluihin. Menimme tottelevaisuuskoulutukseen, ja jatkoimme tokoa muutaman vuoden.

Aktiivinen pentuaika Mikki kerjäsi huomiota jo pentuna, vaikka osasi olla erittäin cool ja hiljainenkin. Kun otin kännykän esiin puhuakseni tai viestitelläkseni, se alkoi puskea päätään syliini tai päästeli hassuja ääniä. Tai sitten se yritti heti tehdä jotain kiellettyä, kuten rapata jääkaapin ovea. Kuvausaikeeni se huomasi heti ja käänsi nopeasti päätään tai juoksi kokonaan karkuun. Niin se tekee edelleenkin; ikään kuin se ei tykkäisi valokuvaamisesta lainkaan.

Kun menimme nukkumaan silloisen kumppanini kanssa, se vikisi ensin sängyn alla tai läpsi sieltä tassuillaan kuin kissa. Kerran se hyppäsi sänkyyn ja pissasi poikaystäväni päälle, vaikka olin kieltänyt sitä tulemasta sänkyyn.

Työpäivieni aikana se oli selvästi loikoillut sängyssä; pieni syvennys suoristetussa päiväpeitteessä paljasti salanukkujan. Lopulta annoin periksi, kun se yöllä puski itsensä kanssani samalle tyynylle ja selkänsä selkääni vasten.

Onko maailmassa mitään ihanampaa kuin vieressä tuhiseva shiban pentu?

Kylmä ja luminen talvi ajoi pikku-Mikin usein lämmittelemään patterin viereen ja peittoni alle. Ulkona se on kuitenkin parhaiten elementissään, varsinkin pakkassäällä.

Se ei koskaan ole kieltäytynyt lähtemästä ulos. Sen sijaan sitä saa houkutella useinkin sisälle. Ensimmäisiä lumihiutaleita se metsästää joka vuosi samanlaisella innolla. Se tekee lumisukelluksia ja vaatii heittämään lumipaakkuja, joista se ottaa kopin.

Se on todellinen talvikoira.

Mikistä perheen terapiakoira Viime talvena en päässyt itse todistamaan Mikin nautintoja. Se nimittäin vietti vuoden vanhempieni luona Oulussa, kun minä seikkailin opintovapaallani Aasiassa. Meille rakkain ihminen, isoveljeni, kuoli kaksi vuotta sitten. Veljeni oli Mikille paras painikaveri, uimaopettaja sekä ruokalautasen jakaja. Hänen kuolemastaan käynnistyi surutyö, jonka aikana keksin sapattivuoteni.

Raskainta oli sanoa hyvästit Mikille, vaikka tiesin, että se olisi parhaassa mahdollisessa paikassa hoidossa.

Eläkkeellä oleville vanhemmilleni, erityisesti isälleni, Mikki on niin Shibasanomat

31

terapiakoira kuin personal trainer. En ole koskaan kuullut isäni juttelevan kenellekään yhtä rakastavasti kuin koiralleni. Hän käy Mikin kanssa päivittäin monilla kävelylenkeillä sekä haudalla, kaupassa, metsässä ja vaikka missä. Hän ei lähde minnekään ilman Mikkiä. Mikille tämä järjestely tuntuu sopivan. Se tuntuu rakastavan ”papan” seuraa. Kaikista ihmisistä juuri papan se nuolee papan aina läpikotaisin.

Erilaisia shiboja pallon toisella puolella Lähes vuoden pituisella reissullani ikävöin kaikista eniten Mikkiä. Kun vietin keväällä noin kaksi ja puoli kuukautta Japanissa, olisin halunnut rutistaa jokaista vastaantulevan shiba inua.

Bongailin niitä kaduilta, kahviloista ja eläinkaupoista. Seikkailin krääsää myyvissä liikkeissä ja hypistelin shiba-tavaroita.

Vaikka japanilaiset turistit tulevat Helsingissä innokkaana aina rapsuttamaan ja valokuvaamaan Mikkiä, saarivaltiossa tilanne on toisenlainen. Japanissa koiranomistajat ovat melkein säikähtäneet, kun olen lähestynyt heitä shiba-huumassani. Paikallinen ystäväni kertoikin, että japanilaiset ovat sen

32

Shibasanomat

verran pidättyväisiä, etteivät he välttämättä aina keskustele edes toisten koiranomistajien kanssa.

Sen jälkeen aloin lähestyä shiboja hillitymmin tai pyysin mukana olevia ystäviäni kertomaan kuvausaikeistani ensin japaniksi. Shiba-intoiluni heräsi varsinkin silloin, kun näin hieman erilaisia koiria Japanissa. Tapasin paljon pienempiä ja enemmän muun muassa valkoisia shiboja. Ja kun kerroin japanilaisille, että kotonani minua odottaa shiba nimeltä Yukiguni No Aki No Ichirou Go aka Mikki, jää kahden kulttuurin välissä oli nopeasti sulatettu.

Kahden kodin Mikki Suomeen paluuni jälkeen olen saanut lomailla kaksi kuukautta ja sen ajan olen ollut melkein kokonaan Mikin kanssa. Ilokseni olen huomannut, että siitä on vuoden aikana tullut rauhallisempi koira. Ainakin sisätiloissa se käyttäytyy nyt rennommin: nukkuu pitkiä yöunia, ei hengaa enää keittiönpöydän äärellä jokaisen aterian aikana ja antaa useimmiten puhua rauhassa puhelimeenkin.

Ulkona Mikki on edelleen samanlainen huumori- ja vauhtimies. Se rakastaa juosta rantahietikossa ja hepuloida

meren äärellä. Metsässä se haluaisi kulkea jokaista polkua pitkin. Vanhempiani se ”kuljettaa” omalla päättäväisellä asenteellaan. Minuakin se yrittää koetella usein itsepäisellä luonteellaan, mutta en ole niin helposti vietävissä. Kaupungissa se nauttii ihmisten huomiosta ja niiden katselemisesta.

Vuodessakaan se ei ole unohtanut tokotreeneissä opittuja juttuja, vaikkakin se miettii nykyisin pidempään, että kannattaisiko emäntää nyt kuunnella.

Ja mitäköhän sillä on palkkiona? Leipäjuustoa vai naudanlihaa?

Tällä hetkellä tunnelmat ovat kuitenkin haikeat ja ristiriitaisetkin. Mikille paras paikka on vanhempieni luona, sillä minä olen arkisin kahdeksan tuntia töissä – mutta ”mummolassa” läheisriippuvaisella shiballa on seuraa koko ajan. Silti se pitää selvästi minua pääemäntänään, jää itkemään perääni ja nukkuu useimmat yöt selkääni vasten. Siitäkin huolimatta, etten ole koskaan luovuttanut parempaa tyynyä tai isompaa puolta sängystäni shiballe, kuten mummo ja pappa tekevät. He siirtyvät Mikin vuoksi nukkumaan vaikka itse sohvalle, kun kippurahäntäinen prinssi on ensin varastanut suurimman osan sängystä ja tyynyistä.

Tulevat kuukaudet näyttävät, jääkö Mikki mummolaan Pohjois-Suomeen vai tuleeko se kanssani takaisin kotiinsa. Olipa ratkaisu mikä hyvänsä, Mikillä on aina kaksi kotia, ja Suomessa välimatkat ovat loppujen lopuksi lyhyitä. Onneksi se viihtyy niin monessa paikassa ja reissuillakin se on mitä mainiointa seuraa. Silti, näissä erotilanteissa tulee mieleeni aina Pikku Prinssi -sadun kettu ja sen viisaat sanat: ”Sinun on vastattava siitä, mitä olet kesyttänyt.”

Matsun ensimmäinen valjaskokemus sujui ongelmitta. Reissuvauhdissa niitä ei ehtinyt noteerata millään lailla, koska erämaa!

Patvinuon aapa aukeaa horisonttiin asti.

Pitkospuut olivat pienelle tassuttelijalle juuri sopivat.

Patikalla nuoren shiban kanssa

Matsu (Shirokawa Legacy Manga), energinen ja ennakkoluuloton poika, liittyi perheeseemme tammikuussa. Matsun kotiuduttua aloitimme metsäkäynnit, ja koiran maastokestävyys kasvoikin nopeasti. Tästä heräsi ajatus, Matsun ottamisesta mukaan kesän patikkareissuille.

E

Teksti ja kuvat: Mia Jacksen

nsin täytyi miettiä meille sopiva kohde, joka ei rasittaisi liikaa nuorta koiraa.

Huomiota täytyi kiinnittää muun muassa matkan pituuteen, maasto-olosuhteisiin, taukomahdollisuuksiin, ruoan rahtaamiseen ja veden saantiin.

Olin aiemmin sopinut veljeni kanssa vaelluksen Patvinsuon kansallispuistoon. Kohteena Patvinsuo soveltuu nuorelle koiralle, sillä suomaasto on tasaista, ja koiran tassujen alla on joustavat pitkospuut ja rahkasammalvarvikko. Päätin siis ottaa Matsun mukaan.

Patvinsuolla reittivaihtoehtoja pystyi muokkaamaan, ja päiväetappien aikana löytyi hyvin tulipaikkoja pitempiä taukoja varten. Pitkospuut olivat oiva alusta lyhyille tauoille, joita pidimme alle tunnin välein. Koiran juomahuolto sujui suolla vaivattomasti, ja sen muonat kulkivat rinkassani. Mukana kulkivat myös ensiapuvälineet ja kyytabletti hyönteisten pistoa varten. Koiralla oli

päällään valjaat, ja taluttimena toimi vyötäröhihna. Näillä keinoin matkamme eteni telttaöineen mukavasti.

Kyy pääsi yllättämään

Suunnittelusta huolimatta matkalla voi aina sattua yllätyksiä: Matsua puri kyy!

Koira läähätti kiivaasti, vikisi ja oli levoton. Olimme tiettömien taivalten takana suolla, jonne pääsi vain jalkaisin.

En voinut konsultoida eläinlääkäriä!

Huoli koirasta oli kova.

Kyyn pureman koiran ei tulisi liikkua, joten yritimme kantaa Matsua, joka kuitenkin panikoi. Matkaa oli jatkettava kävellen. Annoin Matsulle kyytabletin sen hyödyttömyydestä huolimatta ja puhdistin lievästi turvonnut purema-alueen.

Yli tunnin päästä sain vihdoin yhteyden omaan eläinlääkäriini, joka rauhoitti tilanteen. Hänen nähdäkseen purema oli myrkytön varoituspurema.

Koira olisi muuten tekemätön, ja purema-alue rajusti turvonnut. Suolta oli

siis vain käveltävä pois koiran vointia tarkkaillen. Kun tuntien päästä pääsimme autolle, otin yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin, joka vahvisti ajatuksen myrkyttömästä puremasta.

Matsun vointi oli jo onneksi normaali: se söi makupaloja ja joi vettä, eikä päivystys katsonut olevan tarvetta tarkastuskäynnille. Koiralle suositeltiin lepoa, purema-alueen putsausta ja tarkkailua suositeltiin. Purema-alueelta irtosi karva 3 cm säteeltä, mutta turvotus laski nopeasti eikä alue tulehtunut.

Mikä onni!

Hiljaa hyvä tulee

Matsu toipui täysin ennalleen puremasta. Mokomat lierot eivät meitä säikäytä, vaikka lähin nähtiin naapurin pihalla. Tänä kesänä teimme vain pieniä patikoita, sillä Matsun fyysinen kasvu on vielä kesken. Kun terveystarkit on aikanaan tehty ja kaikki hyväksi todettu, lähdemme poluttomille taipaleille, oikeille tarinan lähteille!

Shibasanomat

33

Nukan kolumni

Teksti ja kuvat: Sara Tikkanen

SOS! Eläinsuojelu! Lastensuojelu!

Vapaapalokunta!

K

yllä pientä shibaraasua taas kidutetaan. Tässä ollaan oltu vähän sanatonta poikaa viime kuukaudet, kun mutsi meni taas ja pisti kaiken kerralla uusiksi.

Meikäläisen suunnitelmissahan mun loppuelämä olisi noudattanut jotain tämän tapaista kaavaa: syödään, nukutaan, treenataan, syödään, nukutaan, leikitään, nukutaan. Toista. Mutta ei! Kyllä nyt voitaisiin sanoa, että tuo akka on ihan totaalisen kajahtanut. Se toi tänne pennun. Ymmärrättekö? Pennun. Rääpäleen. RÄÄPÄLEEN! Eka mä olin että jes. Sitten mä olin että häh. Ja sitten mä olinkin, että no voi h... Se tuli jäädäkseen!! Voitteko uskoa? Se vaan käppäili tänne, omi makuuhuoneen, syö MONTA kertaa päivässä ja leikkii mun vanhoilla leluilla!

Pukee mun vanhoja vaatteitakin.

Alussa se valvotti mutsiakin, mutta nyt se sentään osaa jo vähän käyttäytyä. No okei, ihan kiva se on. Mutta sitä syömistä se voisi vähän rajoittaa, ei mitään käryä vielä omien linjojensa tarkkailusta. Silloin tällöin meinaa kyllä ottaa kupoliin, kun yritän omaa luutani kaluta ja ipana vaan tunkee lähelle, että hälle kans. Vaikka vieressä

34

Shibasanomat

olis kuuskymmentä muuta luuta. Ei, kun pitää saada se mun. No siinähän toljottaa! Mutsi on antanut mulle aika vapaat kädet koulia sitä. Ei se muuten opi talon tavoille!

Niin, on kai sillä nimikin. Ringoksi sanovat. Mutsi sanoi, että mä saan pitää tän kolumnipaikan ihan omanani, ettei tästä tule nyt mitään Nuka & Ringo show’ta. Mutta, jutun juurta näistä meidän tempauksista toki saa, joten tästä lähtien saatte osanne myös tuon minipunanutun temppuiluista myös.

Mutta puhutaanpa hetki nyt tästä syksystä. Syksy on parasta! Meikäläinen pääsi taas nakkilityn pariin! Kesä kului vähän, noh, laiskottelun merkeissä, sillä ketään, ei kerrassaan ketään, kiinnostanut treenailla niillä helteillä, mitä Suomessa oli. Hyi. Sen lisäksi oon ollut taas kutinalääkekuurilla ja siihen liittyen mulla onkin uutisia! Näillä näkymin, mikäli kaikki menee hyvin, saan syksyn lopulla oikeuden kilpailla, vaikka söisinkin lääkettä! Eli tämähän tarkoittaa sitä, että meidän kilpailuaika laajenee kokonaiseen vuoteen entisen talvi - kevät -ajan sijaan! Ai että. Sitten vaan ipana mummolaan ja me lähdetään mutsin kanssa rallattelemaan!

Noin muuten menee ihan hyvin. Tää

isoveikkana olo on ollut ihan ok. Oon opetellut suuhygienistiksi ja yleisputsariksi, koska pennut haisevat. Poliisinkin hommat onnistuvat, sillä välillä käyn aina juoruilemassa, jos veikka tekee typeryyksiä. Kerran se juoksi mutsin alusvaatteet suussa pitkin huushollia ja vähän väliä se on työntämässä päätään astianpesukoneeseen. Sänkyyn se ei onneksi vielä pääse, se on mun privaattiarea toistaiseksi!

Talvea odottelemma jo kovasti. Ihan vaan jo sillä, että saan napattua veikan ilmeestä kuvan, kun se näkee ekan kerran lunta. Että hei talvi, saat tulla!

Tosin, mutsin on pakko myöntää, että tää oli ihan hyvä ajankohta hakea veikka kotiin. Se niin sanottu sisäsiisteily hoitui aika helpolla, kun ei tarvinnut olla kiskomassa kunnon kerrastoa ylle joka pissareissulla. Ai joo, veikka veti paremman korren tässä. Vain kahdet pissat lattialla! Nyt se nukkuu jo yöt ilman hätiä mitiä. Ei meitä turhaan siisteiksi sanota!

Mutta hei, palataanpa astialle taas ensi kolumnin merkeissä. Silloin toivottavasti täällä on edelleen nakit järjestyksessä ja rauha maassa! Tsau!

Nuka

Sh ib a tr ee na a

Puunrunkokävely Teksti: Taru Mäkelä Kuvat: Tarita Mäkelä

T

ervehdys, kesän koettelemat shibatoverini! Tuntuuko teistäkin, että kesä meni makoillessa ja on päässyt kertymään vähän vyötäröä? Sitä minäkin. Nyt on siis korkea aika alkaa kohottaa kuntoa, kun taas jaksaa.

Korkeammalta taholta tuli päiväkäsky uudistaa temppuhaastetta.

Meihin shiboihin se ei toki vaikuta mitenkään, koska ainahan tämän palstan tarkoituksena on ollut ”kuinka saan ihmiseni antamaan mahdollisimman paljon ruokaa ja huomiota”. En ymmärrä, miksei otsikkoehdotukseni mennyt läpi? On kuulemma liian pitkä. Tällä kertaa shibakansa suunnatkoon metsiin nauttimaan varjoista ja liikunnasta.

3.

1.

2.

Kuva 1 Kuulostaa helpolta, mutta vaatii tasapainon kehittymistä. Ihan ensimmäinen asia on etsiä metsästä puunrunko.

Kantokin käy alkuun. Koiran pitäisi vapaaehtoisesti haluta hypätä rungolle tai kannolle. Koiran nostaminen rungon päälle ei palvele tarkoitusta, vaan koira pitää saada haluamaan itsenäisesti hyppäämään siihen – silloin sillä on myös motivaatio pysyä siellä.Ruoka on keskittymistä vaativaan tehtävään hyvä palkka. Alussa kannattaa valita maassa makaava leveä puunrunko.

Puunrunkoa voi kävellä päästä päähän ja taitojen kehittyessä kääntyä kannon päällä toiseen suuntaan.

Kuva 2 Rungolle hyppääminen lisää treeniin tehoa takaosan lihasten osalta. Samalla koiran täytyy keskittyä säilyttämään tasapaino ja jalansija. Omistajan tehtävä on huolehtia, että pinta ei ole liian liukas, alueella ei ole lasinsiruja tai teräviä oksanpätkiä. Muista lopettaa harjoittelu ennen kuin koira kyllästyy tai täyttyy nameista. Näin sillä on jatkossakin into tehdä samaa uudestaan. Myös omistajan osallistuminen on suositeltavaa.

Kuva 3 Taitojen kehittyessä ja tasapainon parantuessa on aika vaikeuttaa tehtävää.

Kokeile kapeampia runkoja ja etsi kaatuneita maasta irti olevia puita.

Oksien ohitus rungolta poistumatta on jo extreme-tasoa. Muista vaikeuttaa vain yhtä osa-aluetta kerrallaan.

Varokaa, ettette hurahda liikaa tasapainoiluun, muuten saattaa narun päässä olla kaiteilla tasapainoileva shiba, jolle kissatkin ovat kateellisia.

Shibasanomat

35

Suomen shiba ry. | @suomenshiba | #suomenshiba Tämän numeron teemana on #shibaui. Seuraavaan numeroon keräämme sinun ja shibasi yhteiskuvia. Jos et ole aiemmin ottanut selfietä shiban kanssa, nyt on sen aika! Laita kuvia instaan filttereillä tai ilman (kaikkihan me tiedämme, että shiban kasvot eivät filttereitä kaipaa). Merkitse kuvasi tunnisteella #shibaselfie ja se voi päätyä seuraavan lehden kollaasiin!

jolli.jupi.polli.paapu.mahti

hanzo_suomi

nemisofia

taisto_thesnowprince

shiba_nobuki

urhotheshiba

pirlovalka

yenies.shiba

tuikkus

hevoskennel

urhotheshiba

urhotheshiba

36

Shibasanomat

Materiaalin lähettäminen lehteen Lehden 4/2018 materiaalit 31.10.18 mennessä!

Otamme mielellämme vastaan materiaalia lehteen. Voit lähettää tekstejä, kuvia tai ilmoituksia. Tuonti-, valio-, koulutustunnus-, luokkanousu- ja muistoilmoitukset ovat ilmaisia. Mainokset ovat maksullisia. Kaikki materiaali ja yhteydenotot lehtivastaavalle osoitteeseen lehti.shiba@gmail.com. Toimitathan materiaalin ajoissa, jos se on tulossa tiettyyn lehteen!

Tekstien lähettäminen Lehteen voi lähettää esimerkiksi artikkeleita, kolumneja, sarjakuvia, runoja tai piirustuksia. Siispä melkein mitä tahansa shiboihin liittyvää! Halutessasi lähettää materiaalia, ota yhteys lehtivastaavaan, jotta materiaalisi voidaan huomioida lehden suunnittelussa.

Tekstitiedostot tulisi lähettää mieluiten doc-muodossa. Älä lähetä tekstejä pdf-muodossa.

Tuonti-, valio-, luokkanousu-, koulutustunnus- sekä muistoilmoitukset Lähetä ilmoituksen mukana edustava kuva koirasta ja seuraavat tiedot: Tuonti-ilmoitus

Valioilmoitus

• rekisterinimi ja kutsumanimi • tuontimaa • syntymäaika • sukupuoli • väri • vanhempien nimet • kasvattaja • omistaja(t)

• valionarvo • rekisterinimi ja kutsumanimi • syntymäaika • sukupuoli • väri • vanhempien nimet • kasvattaja • omistaja(t) • sertifikaatit (aika, paikka ja tuomari)

Muistoilmoitus Myös edesmenneiden koiraystävien muistoilmoitukset ovat tervetulleita. Muistoilmoitus on täysin vapaamuotoinen, mutta voit lähettää koirasta esimerkiksi seuraavat tiedot kuvan kera: • rekisterinimi ja kutsuma- nimi • mahdolliset tittelit • syntymäaika • kuolinaika • haluamasi teksti • mahdollinen erillinen muistovärssy

Koulutustunnus- tai luokkanousuilmoitus • laji ja saavutettu tunnus/ luokkanousu • rekisterinimi ja kutsumanimi • sukupuoli • syntymäaika • vanhempien nimet • kasvattaja • omistaja(t) • ohjaaja (ellei omistaja) • oikeuttavat tulokset (tulos, aika, paikka)

Kuvien lähettäminen lehteen Lukijoiden lähettämät kuvat ovat aina tervetulleita. Lehteen voi lähettää niin uusia kuin vanhempiakin kuvia. Skannattuihin kuviin/piirustuksiin pätevät samat kriteerit kuin valokuviin.

Kuvien nimeäminen: • Nimeä kuvat: KoiranVirallinenNimi_Kutsumanimi_KuvaajanNimi.jpg • Loppuun voi vapaasti lisätä numeroita, jotta kuvista ei tule samannimisiä.

Kun lähetät kuvia, muista seuraavat asiat: • kuvan tulisi olla mahdollisimman suuri, mielellään täysin pienentämätön • tiedostomuotoina joko jpeg, tiff, png, RAW tai NEF • jpeg/png-kuvaa ei saa olla pakattu liikaa (laatu kärsii) • kuva ei saa olla tekstidokumenttiin upotettuna (Word ym.)

• Huomioithan etteivät kaikkien puhelinten ottamat kuvat ole riittävän laadukkaita painettaviksi.

Yksittäisiä kuvia voit lähettää sähköpostilla. Laita viestin otsikoksi ”Kuvia lehteen”. Mainitse kuvien yhteydessä kuvaajan nimi, keitä kuvassa on (etenkin jos laitat kuvia joissa on useita henkilöitä/koiria) ja mahdollinen yhteys johonkin tekstiin.

Kuvia voi laittaa lehteen myös Google Drive -palvelun kautta. Lehden kuvakansioon pääset kotisivuilta kohdasta Yhdistys > Shibasanomat. Jos lisäät kuvia tiettyyn juttuun liittyen, luo kuville oma alakansio ja laita sen nimeksi jutun otsikko.

Toimitus pidättää itsellään oikeuden käsitellä ja rajata kuvia parhaaksi katsomallaan tavalla ja päättää niiden julkaisusta myös muissa yhdistyksen julkaisuissa.

Shibasanomat

37

KASVATTAJALISTA

Suomen Shiba ry:n kasvattajalistalla ovat mukana ne kasvattajat, jotka ovat ilmoittautuneet listalle ja sitoutuneet rodun jalostusohjesäännön noudattamiseen. Jos haluat mukaan listalle, täytä yhdistyksen kotisivuilla oleva lomake (löytyy Kasvattajalista-sivulta).

Black Buccaneer’s Anna-Kaisa Ahola Turkhauta black.buccaneers@gmail.com

Kasumi

Haw-Haw Liisa Ruohomäki-Nurmi Mynämäki puh. 0400-797 736 haw.haw@pp.inet.fi

Kellyhoff’s

Headstyle Riitta Lehto Vantaa puh. 044-765 0659 riittahelena.lehto@gmail.com

Kitsune No

Inaridou

Laggan

Mirva Kontoniemi Tampere kasumi.kennel@gmail.com www.kasumikennel.weebly.com

Merete Lindgrén Helsinki kellyhoffs@gmail.com www.facebook.com/ kellyhoffs

Karoliina Seppänen Kuopio karo.seppanen@gmail.com www.noriandnami.webs.com

Lea Marttinen Laukkoski (Pornainen) Puh. 019 664 9349 lea.marttinen@gmail.com

Marjo Puranen Hausjärvi inaridou@gmail.com

www.inaridoushiba.blogspot.fi

Indigenous Nea Sjöblom Turku neasjoblom@hotmail.com https://indigenous.fi/

i

Marjaana Munther Kirkkonummi puh. 040 152 2030

marjaana.munther@gmail.com www.rahkkasan.com www.facebook.com/rahkkasan

Rommitynnyrin Unna Asiala Hämeenlinna rommitynnyrin@gmail.com Runokuono Tia Levänsuo Littoinen runokuono@gmail.com www.runokuono.blogspot.fi

Selliba Senja Alén Nummela puh. 0400-424778 (vain tekstiviesti)

selle_alen@msn.com Shirokawa Yvonne Wuoti Loviisa puh. 040-528 5949

yvonne.wuoti@gmail.com www.shirokawa.fi

Mirai No

Tolkan

www.miraino.blogspot.fi

pirjo.appelgren1470@gmail.com www.tolkan.voittaa.com

Sini Suutari Helsinki puh. 040-7189 261 suutari.sini@gmail.com

Pirjo Appelgren Kuhmo puh. 040-508 6472

Isomus Mirva Vuohtoniemi Tampere mirva.vuohtoniemi@gmail.com

Nakanaka Tarja Myllylä & Arto Hellman Vihti puh. 0400-842451 tarja.myllyla@kolumbus.fi

Tres Cherie

Jidai No

Natural

Yenie’s

Elina Kortema Vantaa puh. 040-706 2847 kennel@jidai.fi www.jidai.fi

38

uus

Rahkkasan

Shibasanomat

Raija Laakso & Tiina Kolu Vanha Porintie 1445 03300 Otalampi puh. 045-619 9019 (Raija)

natural.shiba.pembroke@kolumbus.fi

Dahlia Uotila Vantaa trescheriekennel@gmail.com https://uotilad.wixsite.com/mysite

Leene Torri Tuusula leene.torri@gmail.com

www.yenies.kotisivukone.com

suomenshiba@gmail.com facebook.com/suomenshiba instagram.com/suomenshiba

Hallitus Puheenjohtaja Tuire Siikala Kaskitie 21 B 13 33540 Tampere tuire.siikala@gmail.com 0415359340 Sihteeri Laura Pyykkö Matinniitynkuja 6 C 64 02230 Espoo laurapyy@gmail.com

Jalostustoimikunta JTK:n sähköposti: shibajtk@gmail.com Pentuneuvonta: shiba.pentuinfo@gmail.com Puheenjohtaja Marjo Puranen, Hausjärvi inaridou@gmail.com Varapuheenjohtaja Mirva Kontoniemi, Tampere mirva.ritala@gmail.com

Varapuheenjohtaja Janette Piirto, Raisio janette.96@hotmail.com

Sihteeri Nea Sjöblom, Tallinna neasjoblom@hotmail.com

Jäsenrekisterin ylläpitäjä Jaana Järvinen, Ylöjärvi jaana.jarvinen@simetra.fi

Muut jäsenet Anna-Kaisa Ahola, Turkhauta black.buccaneers@gmail.com

Muut jäsenet Katja Pesonen, Rauma katja.e.pesonen@gmail.com

Sini Suutari suutari.sini@gmail.com

Mirjam Kemppainen, Tampere sieniretki@gmail.com Anniina Virtanen, Turku linda_viliina@hotmail.com

Muut toimihenkilöt Rahastonhoitaja Jaana Järvinen jaana.jarvinen@simetra.fi Toiminnantarkastaja Päivi Järvinen Lehtivastaava Anniina Virtanen lehti.shiba@gmail.com Kippurakauppa Katja Pesonen kippurakauppa@gmail.com Kotisivujen ylläpito Tuire Siikala Mirjam Kemppainen

Yvonne Wuoti yvonne.wuoti@gmail.com Tuire Siikala tuire.siikala@gmail.com

Jäsenmaksut 2018 Vuosijäsen 25 € Perhejäsen 6 € Pentuejäsen 12 € per pennunomistaja (kasvattajan ilmoittaessa) Yhdistyksen tilinumero: FI25 1029 3500 2730 98 Kasvattajan ilmoittamat pentuejäsenet Kasvattajat, jotka ovat yhdistyksen jäseniä, voivat ilmoittaa pennunostajia jäseneksi alennettuun hintaan (12 euroa/pentuejäsen).

Jäsenrekisterijärjestelmä ja osoitteenmuutokset Yhdistyksellä on käytössä sähköinen jäsenrekisterijärjestelmä. Jäsenrekisterin osoite on https://www.flomembers.com/suomen-shiba.

Jäseneksi liityttyäsi saat sähköpostiisi aktivointilinkin. Jatkossa voit muuttaa omia tietojasi itse järjestelmän kautta. Voit mm.

• muuttaa osoitetietojasi • muuttaa sähköpostiosoitettasi • jättää eroilmoituksen Jos olet unohtanut salasanasi, voit pyytää järjestelmää lähettämään sähköpostiisi salasanan vaihtolinkin.

Tarvittaessa voit olla yhteydessä jäsensihteeriin (jaana.jarvinen@simetra.fi).

Shibasanomat

39