Shibasanomat 1/2016 by Suomen Shiba ry

Kuva: Laura Pyykkö

Tässä lehdessä Sivuilta 8-11 voi lukea Saimin onnettomuudesta ja urheasta selviytymisestä.

Miten koira suhtautuu, kun perheeseen tulee vauva? Tästä lehdestä alkaa tarina, jota saam me seurata koko vauvan ensimmäisen vuoden. Vauvavuosi sivulla 10.

Lehdessä alkaa uusi osio,

Kippurakamut.

Jokaisessa lehdessä esitellään Ystäväkirjaperiaatteella kaksi koiraa. Sivuilla 33-34 kertovat Pirlo ja Tara elämästään.

asvattajaesittelyt jatkuvat hiukan uudistettuina. Sivuilla 16-18 esitellään Shirokawa-kennel.

Shibasanomat 1/2016

Kuva: Susanna Pietilä

Vuoden shiba-tulokset ja

voittajien kuvat sivuilla 26-28. Kuva: Yvonne Wuoti

Shibasanomat 1/2016

Sisällysluettelo

Päätoimittaja: Jaana Järvinen Toimitussihteeri ja A/D: Jaana Sääskilahti

Kansi: ”Eevi” Blackroyals Etsuko & ”Kerkko” Dufas Harukami” Kuva: Krista Kivimaki

Suomen Shiba ry:n jäsenlehti

Lehtitiimi:

Marjaana Munther, Katja Pesonen, Susanna Pietilä, Karoliina Seppänen, Anniina Toivola, Avustajat:

Henna-Kaisa Turpeinen, Taru Mäkelä, Tuire Siikala, Viivu Toikka, Tiina Virtanen Lehti 2/2016 ilmestyy viikolla 25. Aineiston viimeinen jättöpäivä on 30.4.2016.

4 Hallituksen puheenjohtajan tervehdys 4 Pääkirjoitus Shiban Silmin

5 Uudet Valiot 6 Pienen shiban selviytymistarina 10 Vauvavuosi osa 1/4 11 Rally-toko harrastuksena 12 Kippura Kansaa 14 Kuinka usein kynnet pitää leikata? 16 Tullaan tutuiksi 19 Pentuleikkikoulu 20 Shibaisat menot 22 Muistoissamme Shiboista Tekoihin

23 23 24 27 28

Jalostustoimikunnan terveiset Sihteeri turisee Vuoden Shibat 2015 -tulokset Otteita hallituksen kokouksista Kennelliiton tiedotuksia

Shiba On Vapaa

Ilona, Inaridou Iroha kuvaMarjo Puranen

31 Kippuroiden elämää 32 Jiron ja Sagan kolumni 33 Kippurakamut 35 Soran kolumni 36 Yhdistyksen toimihenkilöt 37 Toimitukselliset sivut 38 Shiba kokkaa 39 Temppuhaaste Takakansi

”Ganon” Ganondorf Kuva: Jaana Sääskilahti

Paino: LightPress Oy, Kaarina Shibasanomat 1/2016

Hallituksen puheenjohtajan tervehdys Viime vuonna tähän aikaan ennustin, että saamme varmaan uusien harrastajien myötä lisää tuloksia vuoden aikana, ja osittain se menikin niin. Rally-tokosta on tullut shiban omistajien suosikkilaji, ja virallisiin kisoihin on lähtenyt koulutustunnusta metsästämään jo useampi koirakko hyvällä menestyksellä. Näin paljon osallistujia meillä ei ole ollutkaan Vuoden Shibat -kilpailun harrastesarjoissa aikaisemmin. Meille sopii tällainen laji, missä voi lähteä kisaamaan jo harrastuksen alkuvaiheessa, eikä kaikkien yksityiskohtien tarvitse olla heti täydellisiä. Vaatimukset tosin kiristyvät tuntuvasti ylemmissä luokissa. Olen itse huomannut, että tarvitaan enemmän harjoituksia, jotta suoritukset ovat riittävän täsmällisiä ja koira jaksaa keskittyä koko suorituksen ajan. Rallytokossa keskitytään koiran ja ohjaajan yhteistyöhön, mikä on onnistuessaan molemmille hyvin palkitsevaa yhteistä tekemistä. Näyttelyt eivät sen sijaan ole vuoden mittaan kiinnostaneet yhtä paljon. Parhaimmillaan näyttelypäiväkin voisi olla (tai sen pitäisi olla) omistajan ja koiran yhteinen hauska retki, mutta osataanko kilpailemiseen suhtautua niin? Kasvattajat saisivat rohkaista pennunomistajiaan lähtemään rohkeasti mukaan. Varsinkin nuoria lupaavia uroksia kaivataan näyttelyihin ja jalostusuroslistalle. Vuoden alussa julkaistaan myös rekisteröintitilastot. Shibojen rekisteröinnit ovat pysyneet pitkään samanlaisina. Suomessa rekisteröidään noin 70 shibaa vuodessa, tuonnit mukaan lukien. Se ei ole kovin paljon, mutta rotu on aika tuntematon ns. suurelle yleisölle, ja tämä on varmaan suurin piirtein se pentumäärä, joka löytää helposti hyvät ja rotuun perehtyneet kodit. Vuosittain syntyvien pentujen määrä jää selvästi alle 100 pennun, jota pidetään elinvoimaisen populaation mittarina. Tuonneilla on siis suuri merkitys rodun terveydelle, ja me tarvitsemme hyviä tuonteja. Se onkin sitten kokonaan toinen juttu, mistä niitä terveitä tuontikoiria saadaan. Saman sukuisia koiria on tullut niin Latviasta, Ranskasta, Espanjasta kuin Saksastakin, joten se, että koira on tuontikoira, ei yksistään anna välttämättä mitään uutta rodulle. Tuontien hankkiminen Japanista on monesti hankalaa

Aiko & Mirva kuva: Katja Pesonen

jo kieliongelmienkin takia. Itse koen, että yhteistyö suurempien eurooppalaisten kenneleiden kanssa on turvallisempi tapa saada uutta verta Japanista kuin se, että toisin itse koiran, jonka vanhemmista ei yleensä mitään tietoa heru. Astutusmatkat ulkomaille ovat valitettavan harvinaisia. Epäilemättä monia pelottaa lähteä reissuun, kun astutusten onnistuminen on turhan usein jäänyt haaveeksi tai ainakin ajankohta on vaikeasti määritettävä. Harvalla on mahdollisuus olla yllättäen pitkään lomalla nartun kanssa, joka ”parhaassa” tapauksessa antaa urokselle vain hammasta. Mielestäni meillä on kivoja uroksia Suomessakin ja niiden sukulaisista meillä on myös paljon paremmin tietoa valintojen tueksi. ätä kirjoittaessa on edessä vuosikokous, jossa toivottavasti T olemme runsaslukuisasti paikalla päättämässä yhteisistä asioista. Ohjelmassa on kokouksen lisäksi yhteistä tekemistä koiriemme kanssa ja avaamme grillikauden, joten koiratkin varmaan ovat tyytyväisiä. Tervetuloa mukaan yhdistyksen toimintaan, kesätapahtumissa nähdään! Terveisin

Mirva

Pääkirjoitus Niin se lähti taas uusi vuosi käyntiin. Ja uudet kujeet. Niitä meillä ainakin riittää, kiitos tuon pienen pennuksi kutsutun termiitin. Mutta on se niin hienoa nähdä, kuinka koirat selkeästi nauttivat toistensa seurasta. Se on kuitenkin ihan erilaista aktiviteettia, kun mitä me ihmiset voidaan tarjota. Tässäkin lehdessä on kertomuksia siitä, mitä kaikkea laumassa voi tapahtua ja miten koirat muutoksiin reagoivat. Meillä Siru on jo hyväksynyt, ettei tuo pentu mihinkään lähtenytkään. Lehtitiimiin on saatu uusia kirjoittajia ja sen myötä uusia ideoita. Yksi uudistus on Kippurakamut, joissa koirat vastaavat Ystäväkirja-tyylillä kysymyksiin. Ilmoita halukkuutesi kirjoittaa osioon laittamalla lehdelle sähköpostia, ottamalla yhteyttä minuun tai lehden facebook-sivujen kautta. Annamme sähköpostiin listan kysymyksiä, joista voi itse valita sopivimmat. Mielellään myös kuva kamusta mukaan. Juhlavuositoimikunta kaipailee myös jäsenten ideoita ensi vuodelle. Yhdistyksen kotisivuilla onkin mahdollisuus käydä kertomassa toiveistaan. Kuluvalle vuodelle on myös jo monenlaista tapahtumaa suunnitteilla, ottakaa reippaasti osaa niihin shibojenne kanssa.

Tara & Jaana kuva: Tuire Siikala

Shibasanomat 1/2016

Hyvää kevättä kaikille lukijoille!

Jaana J.

Shiban Silmin

UudetVALIOT Valiot UUDET FI MVA Bengoshi Swobodne Zycie ”Sulo”

Unkarin MVA Dragon House Invictus ”Seita”

Kuva: Appelgren

Syntynyt:2.8.2013 Isä: Copperdots Yama Hito Emä: Koi Matagiinu

Syntynyt:18.3.2011 Isä: Tenri Go Etchuu Wakasugisou Emä: Dragon House Ziyi Zhang

Kasvattaja: Mariusz ja Beata Matusiak, Puola Omistaja: Leene Torri ja Pirjo Appelgren

Kasvattaja: Sandi M Smith Omistaja: Marjo Puranen

Sertifikaatit: Posio 3.5.2014 Salohalla Hilkka Kajaani 15.8.2015 Talvi Hannu Kajaani 9.1.2016 Kajaani Mäkinen Maija

Sertifikaatit: ”Champions of champions” näyttely Budapest 9.1.2016, tuomari Pero Bozhinowski (Makedonia)

FI MVA Yenie’s Go-Ichijo ”Sumu”

Tuonti - ilmoitus Kuva: Annaleena Planman

Kuva: Tuire Siikala

Syntynyt: 8.2.2011 Isä: Kazakoshi No Takiryuu Go Yokohama Atsumi Emä: Headstyle Tatsutahime Kasvattaja: Leene Torri Omistaja: Krista Hautala & Eetu Manninen Sertifikaatit: 8.6.2013 Alavus, Maija Mäkinen 22.9.2013 Hyvinkää, Riitta Lahtovaara 13.6.2015 Alavus, Jari Fors

Virallinen nimi:Ai-We-Sed-So Kind Of Magic Kutsumanimi: Toru Syntynyt: 19.11.2015 Isä: DK MVA DKJV-14 KBHV-15 We-Sedso Akan Boo Ii Emä: C.I.B DE MVA DK MVA NO MVA DKV-14 DKV14 KBHV-15 DKV-15 Setsuzan Divinita Lunare Tuontimaa: Tanska Kasvattaja: Helle Röschard Omistaja: Päivi Ursachi Sijoitusperhe: Annaleena ja Seppo Planman

Shibasanomat 1/2016

Shiban Silmin

Pienen shiban selviytymistarina Teksti ja kuvat: Laura Pyykkö

”Sinun vuoksesi vaikka tuhat kertaa.” – Khaled Hosseini, Leijapoika

En ole ikinä itkenyt niin paljon, kuin sinä yönä. Olimme avomieheni kanssa lomamatkalla Japanissa, ja reissua oli jäljellä vielä viisi päivää. Sain keskellä yötä soiton, joka sai sydämen hyppäämään kurkkuun ja hengen salpautumaan. Juuri 1-vuotissynttäreitään viettänyt shibanarttumme Saimi oli onnistunut riuhtaisemaan itsensä ulkona irti, juossut vapaudesta hullaantuneena tielle ja jäänyt auton alle.

uistan nipistäneeni itseäni puhelin kädessä ja toivoneeni, että näen unta. En nähnyt. Mutta sitten kuulin, että Saimi oli kuitenkin vielä elossa. Kuulin myös sen itkua, kun se huusi kivusta taksin takapenkillä. Se oli kamalaa, mutta toisaalta helpottavaa: ainakin minulla oli vielä koira.

simmäiseksi hän otti puheeksi lopettamisen, koska mahdollinen leikkaus tulisi kalliiksi, ja Saimi sillä hetkellä selkeästi kärsi kovista kivuista. Sanoin, että toivottavasti heillä on antaa sille kaikki mahdollinen kipulääkitys, sillä ennen kuin Saimi on tutkittu paremmin, en halua tehdä hätiköityjä päätöksiä.

Saimi siis kiiruhdettiin taksilla Viikin pieneläinsairaalan päivystykseen. Oli perjantai-ilta ja jo sen verran myöhä, että erikoiskirurgit eivät enää olleet paikalla. Puhuin puhelimessa päivystävälle lääkärille, joka ei osannut sanoa minulle oikein mitään. Hän kertoi että Saimin lantio oli sijoiltaan ja siinä oli murtumia, mahdollisesti ainakin 2-3 kohdassa. Röntgenkuvat, jotka tässä vaiheessa oli otettu, olivat kuitenkin todella huonolaatuisia eikä niistä saanut oikein kunnolla selvää. Aivan en-

Seuraavana aamuna sain soiton Viikistä. Ilouutisia: Leikkaushoito olisi mahdollista ja ennuste todella hyvä. Leikkaus saatiin kaiken lisäksi sovittua heti samalle päivälle, vaikka aiemman puhelun alkuun meille oli sanottu, että joudumme odottamaan mahdollisesti jopa viikonlopun yli maanantaihin ennen kuin mitään voidaan tehdä. Meillä kävi sairaalan henkilökunnan mukaan aivan mieletön tuuri, sillä erikoiskirurgeille on vaikea saada aikaa lyhyellä varoitusajalla. Leikkaus valmisteluineen kesti

Shibasanomat 1/2016

Shiban Silmin yli 6 tuntia, ja lääkäri sanoi, että jo silloin kudokset olivat niin turvoksissa, että operaatio oli haastava. Voin kuvitella, miten hankala se olisi ollut tehdä vasta kahden vuorokauden kuluttua. Tästä ehkäpä elämäni kamalimmin alkaneesta viikonlopusta on aivan kohta kuusi kuukautta – siis puoli vuotta! Aivan ihmeellistä, miten nopeasti aika kuluu! Vielä ihmeellisempää on, että kaikesta tästä tapahtuneesta huolimatta Saimi on toipunut onnettomuudesta täysin, ja nopeammin kuin kukaan osasi odottaa.

Kuuden viikon sietämätön odotus Leikkauksen jälkihoito oli pitää koira levossa 6 viikkoa, jotta murtumat lantiossa saisivat luutua rauhassa. Ulkona saatiin liikkua vain sen verran, mitä tarpeiden teko vaati. Siistillä shibatytöllä se olisi vaatinut hieman liikaa, joten alkuun kannoin Saimin sylissäni kauemmas kotoa, jotta se suostui kakkaamaan. Noin viikon päästä saimme onneksi fysioterapeutilta luvan kävellä rauhallisesti muutamia satoja metrejä. Pelkäsin etukäteen, miten ihmeessä monen viikon lepo tulisi onnistumaan koiralta, joka rakastaa juoksemista yli kaiken. Pitkä liikkumaton ajanjakso oli Saimille varmasti tylsää ja henkisesti raskasta. Valmistauduin tulevaan koettelemukseen noin miljoonalla aktivointilelulla (joita onneksi löytyi meiltä kotoa jo ennestään), naksuttimella ja kärsivällisyydellä.

Syksy oli kauneimmillaan ja kelit mitä mainioimmat ulkoiluun, joten vaikka koiralla oli liikuntakielto, kävimme silti ulkona. Kannoin Saimia sylissäni ja istuskelimme puistoissa ja teiden varsilla olevilla penkeillä ja katselimme maailmaa. Se piti pienen toipilaan mielen selkeästi paljon virkeämpänä, kuin pelkkä sisätiloissa neljän seinän sisällä makoilu. Saimi on myös pennusta asti kulkenut minulla mukana töissä, ja onnettomuuden jälkeen otin sen mukaan toimistolle heti kun sen vointi oli niin hyvä, että uskalsin ottaa sen autoon. Sekin vaati uusia järjestelyjä, sillä aiemmin Saimi oli matkustanut takapenkillä turvavöissä. Uskon, että töissä käynti oli Saimille tuolloin eräänlainen henkireikä ja järjen säilyttäjä. Sen ei tarvinnut maata kotona päiviä, vaan se sai vahtia

Shibasanomat 1/2016

Shiban Silmin

ihmisiä ja heidän tekemisiään toimistolla ja osallistua palavereihin. Se sai ekstrapaljon rapsutuksia ja huomiota kaikilta ja oli selkeästi kaikesta hyvin tyytyväinen. Muistan, että ajoittain pihalla Saimia kantaessani mietin, onko tekemisissäni hitusenkaan järkeä. Kun Saimi köpötteli urheasti vieressäni pylly paljaaksi ajeltuna ja vasenta takajalkaansa varoen, en voinut olla miettimättä, olinko tehnyt oikein. Vasen jalka olikin alkuun todella huonona, eikä Saimi varannut sille mielellään painoa pitkäksi aikaa. Sekin kuitenkin koki ihmeparantumisen noin kuukauden päästä leikkauksesta. Ensimmäiset viikot meillä oli varmuuden vuoksi käytössä kipulääkitys. Mutta missään vaiheessa lääkityksen loputtuakaan ei Saimi onneksi vaikuttanut kipeältä, vaan oli ennemminkin täysin oma, leikkisä itsensä. Mitä nyt vain jalat eivät alkuun aina totelleet. Autoja se ei ymmärrä pelätä yhtään enempää kuin aikaisemminkaan, ja matkustaminen sujuu entiseen malliin. Kuuden viikon päästä leikkauksesta oli kontrolliröntgenin aika. Siellä saimme ikäväksi yllätykseksemme kuulla, että leikkauksessa lantion vasemmalle puolelle laitettu metallilaatta olikin antanut hieman periksi, ja Saimin lantio ei siis nyt ole aivan suorassa. Myönnän, että olin pettynyt kuullessani uutiset, mutta lääkäri vakuutteli meille, että pieni vinous ei tule haittaamaan koiran elämää. Lihasjumeja saattaa normaalia herkemmin ilmetä, mutta ei mitään, mistä hierojan tai fysioterapeutin taikakädet eivät selviäisi. Fysioterapiassa kävimmekin noin kolmen kuukauden ajan leikkauksesta muutaman viikon välein. Siellä meille näytettiin jumppaohjeita, joita sitten noudatimme kotona. Ne olivat lähinnä erilaisia tasapainoharjoituksia, ja Saimi teki niitä herkkupalkintojen toivossa ihan mielellään. Kun liikuntaa alettiin lisäämään, piti sen tapahtua pehmeällä alustalla, joten suosimme paljon läheisiä lenkkipolkuja ja metsikköjä. Muistan pelänneeni, ja sen takia vahtineeni silmä kovana, ettei Saimin liikkeisiin tulisi virheitä. En esimerkiksi antanut sen peitsata, vaikka se kovasti yritti, vaan kävelimme aina sellaista vauhtia, että normaali askellus onnistui. Loppujen lopuksi kaikki meni yllättävän hyvin. Saimi suhtautui toipilasaikaansa rauhallisesti ja viisaudella. Se on toisaalta

Shibasanomat 1/2016

perusluonteeltaankin hyvin tasapainoinen ja reipas koira, joka innostuu äkkiä kaikenlaisesta tekemisestä, mutta vastapainoksi osaa myös rauhoittua.

Uupumusta ja itsesyytöksiä Meitä kehotettiin monelta taholta olemaan yhteydessä poliisiin ja tekemään rikosilmoitus Saimin yli ajaneesta henkilöstä, sillä hän syyllistyi käsittääkseni liikennepakoon. Koko tapaus vain oli niin uuvuttava, ja kun aika kului, niin ilmoitus vain jotenkin jäi tekemättä. Ei vain enää riittänyt jaksaminen. En usko, että poliisia olisi hirveästi edes kiinnostanut, olihan kyseessä kuitenkin vain eläin, joka on Suomen lakipykälien mukaan esine. Näitä esineitähän löytyy meidän kotoamme kolme. Saimin lisäksi meillä asustelee kaksi kissaa: Mauri ja Vappu. Kaikki kolme ovat rakkaita perheenjäseniämme, ja mikään rahamäärä ei saisi minua luopumaan kenestäkään. Minä olen heidät kotiini ottanut, ja pidän heistä myös huolta. En säästele lemmikkieni hoidossa, ja jos joku sairastuu tai loukkaa itsensä, se myös hoidetaan kuntoon, maksoi mitä maksoi. Tietenkin punnitsen, mikä on eläimen kannalta paras ratkaisu. Vaikka haluaisin itsekkäästi pitää kaikki kolme luonani mahdollisimman pitkään, en aio sallia niille turhaa kärsimystä. Saimin kohdalla olen kuitenkin tyytyväinen, etten uskonut suorilta ensimmäistä eläinlääkäriä, jonka kanssa puhuin. Nykyään, kun katson Saimia juoksemassa ja hepuloimassa onnensa kukkuloilla, loikkimassa lumihangessa ja painimassa koirakavereidensa kanssa, tuntuu hullulta, että meille edes kehdattiin ehdottaa ensimmäisenä lopettamista. Varsinkin kun jälkeenpäin kuulin, että Viikissä on hoidettu vielä hurjempiakin tapauksia kuntoon. Onnettomuus on silti mietityttänyt minua tasaisin väliajoin pitkin syksyä ja talvea. Olen miettinyt usein, mitä olisin voinut tehdä toisin. Olisiko auttanut, että olisin hokenut hoitajallemme vielä painokkaammin, että siitä hihnasta pitää oikeasti puristaa kiinni rystyset valkoisina? Miksi edes jätin heidän käyttöönsä liukkaamman nailonhihnan, enkä nahkatalutinta? Miksi ylipäätään lähdin koko matkalle? Vaikka oikeasti tiedän, näitä juttuja on aivan turha miettiä enää. Eläinten kanssa pitää vain varautua siihen, että aina sattuu ja tapahtuu.

Shiban Silmin

Häntä pystyyn ja kippura viuhuen kohti uusia haasteita Kaikesta huolimatta olen siis yrittänyt keskittyä hyviin asioihin. Ehdottomasti parasta koko jutussa on, että meillä oli onni mukana onnettomuudessa ja Saimi on ELOSSA! Se on elossa, sillä ei ole kipuja ja se liikkuu aivan kuten ennenkin. Se juoksee kuin tuuli ja pomppii kuin pupu! Pikku hiljaa karvapeitekin kasvaa ennalleen, ja sen jälkeen mistään ei enää huomaa, että mitään olisi käynyt. On hienoa, mitä kaikkea nykyään eläinlääketieteenkin saralla osataan. Olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa Saimia hoitaneille hoitajille ja leikanneelle lääkärille. En tiedä mitä olisin tehnyt, jos tämä tapaus olisi päättynyt toisin. Saimi on minulle niin rakas. Olen kyllä saanut tapahtuneesta myös uutta treenimotivaatiota. Me harjoitellaan vielä se luotettava luoksetulo. Lähdetään kursseille. Katsotaan, mihin päädytään. Meillä on nyt aikaa. Lääkärin mukaan Saimin kanssa saa harrastaa ja liikkua niin paljon kuin se vain itse jaksaa – ja sehän jaksaa! Koko ajan se on ollut oma, reipas itsensä, ja elämänhalua ja -iloa on löytynyt vaikka muille jakaa. Se on aivan täydellinen, pieni ja sisukas pakkaus.

Shibasanomat 1/2016 1/2016 Shibasanomat

Shiban Silmin

Vauvavuosi Koko perhe odottaa

osa 1/4:

Teksti ja kuva: Karoliina Seppänen

Kun kerroin lähipiirilleni, että meille tulee vauva, oli ihmisten reaktiot melkoisen yllättyneitä. Muutama kaveri kysyi, että ihanko ihmisvauva, vai pentu? Tulossa on ihka oikea vauva. Esikoisemme syntyy maaliskuussa. Muuttuuko ajatukseni koiranomistajana ja äitinä, kun vauva syntyy? Saat seurata Shibasanomista minun ja Soran kasvua vauvan ensimmäisen vuoden ajan.

ora sai tietää vauvasta jo ennen minua. Olimme matkalla Norjassa, ja ihmettelin siellä Soran käytöstä. Se oli kovin huolissaan ja tarkkaili minua jatkuvasti, kun kiipeilimme korkeilla vuorilla. En silloin vielä tiennyt syytä tähän. Soralla oli ensimmäinen valeraskaus, kun tulin raskaaksi, ja uskon että sillä oli vaikutusta siihen, että se otti asian niin sydämelleen. Koko kesän Sora tarkkaili vatsaani, nukkui kuono vatsan päällä ja änkeytyi aina minun ja toisten koirien väliin. Tein selväksi, että mitään syytä puolustaa ei ole, ja rapsuttelin kaikki koirat, jotta Sora näki sen olevan vaaratonta. Muutaman kuukauden Sora jaksoi odottaa vauvaa herkeämättä, mutta sitten raskaus ilmeisesti alkoi tuntua sen mielestä loputtoman pitkältä, ja se vähän kyllästyi odottamaan. Jo raskauden alkuaikoina Sora innostui aina, kun kuuli jostain lapsen äänen. Kun televisiossa parkaisi vauva, Sora juoksi luokseni ja katsoi minua hämmentyneenä: ”Nytkö se tuli?” Minusta on aivan uskomatonta, miten Sora voi tietää, että juuri

Shibasanomat 1/2016

tuollainen ”pentu” meille tulee ja juuri tuollainen ääni kuuluu. Sora on totutettu lapsiin pennusta saakka, koska tiesimme, että jos meille lapsi tulee, niin se tapahtuu Soran elinaikana. Raskauteni myötä Sora suorastaan rakastui lapsiin. Lapset saavat siltä sellaisen erikoistervehdyksen, jollaista edes minä en yleensä saa. Olen varma siitä, että Sora hyväksyy vauvan osaksi laumaa ja hoitaa pientä parhaansa mukaan. Sora on kuitenkin melko suojelevainen, joten saatamme joutua keskustelemaan siitä, että se ei ole vastuussa lapsen turvallisuudesta esimerkiksi toisten koirien läheisyydessä. Olen kovasti pohtinut meidän tulevaa vauva-arkea, ja yrittänyt miettiä miten voisin etukäteen valmistella Soraa tulevaan muutokseen. Jo syksyllä aloin rauhoittamaan meidän arkeamme niin, että Sora ei saa ihan niin paljon huomiota kuin ennen. Talvella teimme muutoksen ulkoilurutiineihin: Sora käy nykyään aamulla tarhassa ja lenkille lähdemme vasta puolenpäivän maissa. Meillä on iso aidattu piha, johon

Sora on vihdoin oppinut tekemään tarpeensa. Vei pari kuukautta Soran protestoidessa tätä muutosta. Nyt aamut ovat rauhallisempia ja Sora on hyväksynyt sen, eikä kitise lenkille, kun tietää pääsevänsä sinne ajallaan. Laskettuun aikaan on enää kuukausi. Lenkkeily metsässä on ollut meille päivittäistä, mutta nyt se alkaa olla äärimmäinen urheilusuoritus ja myös vaarallista huonon tasapainon vuoksi. Me harrastamme Soran kanssa Doboa ja sekin vaatii melkoisia ponnistuksia. Vaikka harrastaminen on ollut täysipainoista vielä viimeisillä viikoilla, niin haasteita on ja on mietittävä omaa jaksamista. Haluan, että Sora ja Inu-kissamme saavat osallistua vauva-arkeen täysipainoisesti. Ne saavat olla mukana hoitamassa vauvaa, mutta pakko ei ole. Opetin Soran antamaan hyllystä puhtaan kestovaipan käteeni – tällaisilla pienillä teoilla Sora voi tuntea itsensä tärkeäksi. Nyt se tuo sitä vaippaa minulle jatkuvasti.

Shiban Silmin

Rally-toko harrastuksena Teksti: Janette Piirto Kuvat: Janette Piirto, Sara Kaaja

Rally-toko on kehitetty Yhdysvalloissa 2000-luvun alussa ja se virallistettiin Suomessa vuonna 2014. Rally-tokossa tärkeintä on koiran ja ohjaajan yhteistyö ja iloinen suorittaminen ja rally-tokon päätavoitteena on saada aikaan hyvin käyttäytyviä koiria kotona ja muualla yleisillä paikoilla. Suorituksen aikana koiraa saa kannustaa ja ohjata suullisin käskyin ja käsimerkein.

Rally-tokon suoritus koostuu radasta, jossa on erilaisia tehtäväkylttejä. Yhdellä radalla kylttejä on 10-20 kappaletta 3-5 metrin välein. Radalla edetään perusseuraamisessa suorittaen kylteillä määrätyt tehtävät. Tehtäviä ovat esimerkiksi suunnan- ja vauhdin muutokset, pujottelu, puolenvaihdot ja erilaiset asennot. Radan pituus ja vaativuus kasvaa siirryttäessä luokasta toiseen. Rally-tokossa on neljä luokkaa: alokas-, avoin-, voittaja- ja mestariluokka. Alokasluokka suoritetaan hihnassa ja muissa luokissa koira suorittaa radan vapaana. Rally-toko sopii mainiosti yhteistyön ja kontaktin parantamiseen, iloiseen temppujen opettamiseen ja aktivointiin!

Meidän laji Puolitoistavuotias Nero on ensimmäinen shibani. Ennen Neron kotiutumista mielessäni oli jo mietteitä erilaisista harrastuksesta ja olin kiinnostunut kokeilemaan kaikkea. Kuitenkin rally-toko muodostui ’’meidän lajiksi’’ jo melko nopeasti pentukurssin jälkeen. Arkitottelevaisuuden ollessa hyvällä mallilla, aloitimme rally-tokon vakiryhmässä. Kiinnostus rally-tokoon lähti alun perin kouluttajaltamme, kun pohdimme yhdessä, mikä voisi olla meille sopiva laji. Päätin lähteä kokeilemaan ja sille tielle jäimme! Harrastamme kaksi kertaa viikossa, toisen kerran koirakoulussa neljän koirakon vakiryhmässä ja toisen kerran itsenäisesti oman treeniporukkamme kanssa. Kisaamisen olemme myös aloittaneet, tällä hetkellä takana on yhdet epäviralliset ja yhdet viralliset kisat ja lisää on tulossa!

Nero on ollut aina innokas oppimaan uutta, enkä ole kokenut motivointia sen kanssa haastavaksi. Tietysti haasteita on myös ollut, murrosiän kynnyksellä keskittymisen kanssa oli vaikeuksia pitkän aikaa, mutta jatkoimme treenaamista ja löysimme yhdessä sopivat tavat työskennellä. Nyt tuntuu ihan lottovoitolta nähdä Neron riemastuminen ottaessani treenikassin esiin ja innokas hännänheilutus mennessämme hallille. Meidän suhde on myös kehittynyt uskomattoman paljon, tuntuu että osataan lukea toisiamme pienimmästäkin ilmeestä ja eleestä. Olen vähän aloitellut treenaamaan rallya myös toisen shibani, Kyun, kanssa. Ehkä sekin nähdään kisakentillä vielä tulevaisuudessa.

Shibasanomat 1/2016 Shibasanomat 1/2016

1111

Shiban Silmin

Kippura Kansaa

ippura

Kansaa Lea Painilainen

Terkkussii Turust! Syksyllä 2014 törmäsin Kruunutallin vokkini Joona ja minä asumbengalien blogiin ja siellä oleviin pentume kahden varsin ihanan neidin suunnitelmiin. Katsellessani kuvia Maisan kanssa Turun keskustan laitamilla. vanhemmista tiesin, että tulevat pennut Meidän yhteinen taival alkoi huhtikuussa tulevat olemaan kerrassaan upeita. En ai2015, kun kumpikin neito saatiin omaan kaillut, vaan otin heti yhteyttä Mariaan. kotiin. Meillä asustelee siis bengali söpöläiMaisa syntyi lokakuun lopulla ja heti kun nen Kruunutallin Maisa Mansikkapommi oli mahdollista, matkustimme Helsinkiin ja shiba kaunokainen Nakanaka Kaida. vierailemaan kasvattajan luona. Vierailun jälkeen minulle tuli tunne, että nyt löytyi Kun isännän kanssa aikoinaan lyötiin ja onneksi kotimatkalla Turkuun saimmehynttyyt yhteen tuli hyvin nopeasti pukin viestin, että yksi noista kissanpennuista hetta unelmista hankkia lemmikki. Isäntä tulisi meille. Seuraavalla vierailulla Maisa halusi koiran ja minä olin jo vuosia odotjo valitsikin meidät, se oli tarkoitettua! tanut sopivaa elämäntilannetta hankkia kissa. Lopputulemana päätimme hankkia molemmat. Alusta asti meitä puhutteli bengalit ja shibat. Mitä enemmän otimme roduista selvää ja tapasimme niiden edustajia, sitä varmempia olimme rotujen valinnoista. Mietimme kovasti missä järjestyksessä eläimet kannattaisi hankkia, ja millä tavoin voisimme varmistaa että yhteiselo olisi sopuisaa. Meille oli tärkeää että tulevat perheenjäsenemme ovat terveitä, kasvavat kodinomaisissa oloissa ja ovat hyväluonteisia. Halusimme tutustua hyvin kasvattajiin, jotta yhteydenpito pennun elämän ajan ja sen jälkeenkin olisi luontevaa. Kun kyseessä on kaksi suhteellisen harvinaista rotua, voitte arvata, että ei ollut itsestään selvää, että suunnitelmamme onnistuisi.

Shibasanomat 1/2016

Teksti ja kuvat: Lea Painilainen

Maisan kasvaessa kasvattajalla kiersimme näyttelyissä ihastelemassa shiboja ja jutustelemassa kehän laidoilla. Kuulostelimme uutisia mahdollisista pentusuunnitelmista, lueskelimme eri kasvattajista ja tutustuimme koiranetin ihmeelliseen maailmaan. Toivoimme parasta, mutta olimme varautuneet odottamaan pitkään omaa shibaa. Loppuvuoden koiranäyttelyissä aloimme olla jo tuttu näky kehän laidalla ja siellä tutustuimme Kaidan kasvattajiin, Nakanaka Kenneliin, ja saimme kutsun vierailla Vihdissä. Tammikuun lopulla suuntasimme vierailulle ja samalla vierailulla kuulimme

Shiban Silmin myös hyviä uutisia...pentuja oli tulossa lähiaikoina! Kaida syntyi ystävänpäivän korvilla ja varsinainen rakkauspakkaus sieltä syntyikin. Alunperin meillä oli toiveena urospentu, mutta tavatessamme Kaidan mielemme muuttui. Tarja ja Arto pitivät meitä aika pitkään jännityksessä, mutta kun tieto tuli, että Kaida tulisi meille,, oli sydämemme pakahtua. Maaliskuun alussa tuli Maisa ja lopulta huhtikuun puolessa välissä 2015 oli unelmasta tullut totta, kun saimme myös Kaidan kotiin.

ja kiltti käytös hurmaavat lähtemättömästi jo ensitapaamisella. Meidän hienohelma ei tykkää märästä kelistä, ja ruoan suhteen Kaida on kulinaristi. Samanlainen ruoka ei tahdo maistua aamu- ja iltapalalla, ellei kyseessä ole henkilökunnan eväät. Kaida rakastaa reissata ja ihmetellä maailman menoa. Ihan sama liikutaanko kaupungin vilinässä vai luonnon helmassa, niin kippura heiluen tikataan eteenpäin. Kun kyläillään mummolassa, täytyy lenkin yhteydessä käydä aina katsastamassa ja kommentoimassa viimeaikaisia tapahtumia muun muassa kunnantalolla.

Alkuun tietenkin jännitti miten tytöt mahtavat tulla toimeen, mutta turhaan, sillä jo ensimmäisenä iltana köllittiin kaikki vierekkäin. Pari ensimmäistä viikkoa otimme silti varovaisesti ja joku oli aina tyttöjen seurana, ettei leikit mene liian rajuiksi. Ajan saatossa tytöistä on kasvanut yhteen melko tehokas touhukaksikko. Vauhti on välillä hurjaa ja leikit saattavat vaikuttaa rajuilta, mutta leikkien jälkeen tytöt löytää usein käpertyneenä poski poskea vasten päikkäreiltä. Tyttöjen keskinäinen suhde on melko tasavertainen, vaikka on selvää että Maisa on ottanut hoivaavan isosiskon roolin. Välillä varsinkin karvan lähtiessä ihan pelottaa, meneekö koko kissa ihan tukkoon, kun niin ahkerasti on Kaidaa pesemässä.

Meillä on nyt yhteiseloa takana lähes vuosi ja hetkeäkään en vaihtaisi pois. Meitä varoiteltiin kovasti ennen tyttöjen tuloa kummankin rodun haasteellisuudesta, eikä suotta. Vaikka meillä on mennyt asiat hyvin ja yhteiselo on ollut odotettua helpompaa, ymmärrän varoittelut näiden rotujen kohdalla. On tärkeää olla perehtynyt hyvin rodun ominaisuuksiin, huolehtia, että virikkeitä ja liikuntaa on riittävästi ja asettaa selvät rajat yhteiseen elämään. En kuitenkaan näe, että varsinainen pomottaminen sopii näiden kanssa. Päinvastoin. Yhdessä tekeminen ja oleminen näiden ihanuuksien kanssa on ihan parasta! Olemme saaneet mittaamattoman määrän rikkautta elämäämme tyttöjen kautta sekä uusia ystäviä ja harrastuksia.

Maisaa voisin kuvailla meidän perheen rasavilliksi söpöliiniksi, joka on kova juttelemaan ja haluaa olla mukana kaikessa tekemisessä...ihan kaikessa. Maisa rakastaa huomiota, ja on usein kokeilemassa sääntö-

jen rajoja, jos huomiota ei heru tarpeeksi. Maisalla on monta pesäkoloa ja niistä on mukava tarkkailla ja vaania ohikulkijoita. Neiti pyrkii olemaan varsin cooli hellyyden vastaanoton suhteen, jos joku (Kaida) tarkkailee. Mutta kun on hellyyden antamisen aika, on tarjolla perusteellinen otsan pesu henkilökunnalle ja usein kun vähiten odottaa, hiipii neiti kainaloon hiiren hiljaa nukkumaan. Maisa on todella sosiaalinen eikä pelästy pienestä. Maisasta on kiva kulkea ulkona valjaissa ja morjestaa vastaantulijoita. Maisa toimii myös tiukkana nopeusmittarina autoillessa sillä hän ilmoittaa kovaäänisesti kun nopeus on yli 90km/h. Kaida on meidän halinalle. Jos on tilaisuus pötkötellä kainalossa, istua sylissä tai tulla ihan kiinni, niin neiti käyttää sen hyväkseen. Kaida kulkee myös nimellä kaunokainen, koska tumma porkkananpunainen turkki, kirkas urajiro, mustat nappisilmät

Maisa ja Kaida henkilökuntineen lähettää aurinkoiset terveiset kaikille lukijoille! Maisan ja Kaidan kommelluksia voit jatkossa seurata facebookissa Maisa & Kaida sivulla! :D

Shibasanomat 1/2016

Shiban Silmin

Nakazo av enerhaugen, Taru Mäkelä

Kuinka usein

kynnet pitää

leikata?

Teksti: Camilla Peura

Koiran kynnenkasvun nopeus on yksilöllistä. Tähän vaikuttaa koiran saaman liikunnan määrä ja laatu. Paljon monipuolisessa maastossa vapaana liikkuva koira kuluttaa kynsiään enemmän kuin lyhyitä hihnassa tehtäviä lenkkejä tekevä koira. Koiran kynnet on hyvä tarkistaa viikoittain harjauksen yhteydessä. Kynnet leikataan aina tarpeen vaatiessa. Toisilla koirilla leikkausväli on viikko - toisilla pari kuukautta. Kuinka paljon kynnestä leikataan? Kynnestä leikataan kärki pois maksimissaan siihen saakka kunnes kynnen sisällä tuntuu pehmeämpi kohta - kohdassa tulee kynnen sisällä myös tummempi kohta vaalein reunuksin näkyviin. Kannattaa leikata mieluummin liian vähän ja useammin kuin liian paljon kerralla. Liian pitkäksi kasvaneissa kynsissä myös ydin on kasvanut pitkälle, jolloin kynnestä ei saa leikata heti paljoa pois. Kynttä kannattaa jättää noin milli kynnen ytimen päälle suojaksi. Ydin vetäytyy noin viikossa taaksepäin, jolloin kynttä voi taas lyhentää. Joillakin koirilla leikkauskohta on todella helppo arvoida (= terävä osuus kynnen päästä pois) toisilla kynsi on tasapaksua, jolloin kannattaa leikata pienissä paloissa ja pysähtyä kun tulee tuo vaalea kohta näkyviin tai jos kynsi on vaalea katsoa kynnen sivusta, missä kohtaa ydin on ja jättää millin vara.

Milloin kynnet ovat liian pitkät? Kynnet ovat jo selvästi liian pitkät, jos ne osuvat maahan koiran seistessä tasaisella lattialla. Jos kynnet ovat jo niin pitkät että

Shibasanomat 1/2016

koiran ranteet ovat vääntyneet, kannattaa kynnet käyttää eläinlääkärillä näytettävänä. Tarvittaessa ne leikataan rauhoituksessa. Näin pitkäksi niitä ei koskaan saisi päästää!

Mitä ongelmia aiheutuu liian pitkistä kynsistä? Liian pitkät kynnet voivat aiheuttaa tassujen vääntymisen väärään asentoon ja jopa kynsien kasvamisen ihon sisälle, varsinkin etukannusten, jotka eivät kulu luonnollisella tavalla. Kynnet voivat myös liian pitkinä haljeta tai katketa. Myös ydin kynnen sisällä kasvaa liian pitkäksi, jolloin kynnen lyhentäminen hyvän mittaiseksi osoittautuu hankalaksi. Nämä kaikki aiheuttavat koiralle kipua.

Mikä on hyvä kynsien leikkausasento? Makuasia. Pienet koirat ja pennut olen ottanut syliini niin, että ovat selällään ja leikannut kynnet sylissäni niin, että toinen käsi pitää koiran ja tassun tukevasti paikoillaan. Omat aikuiset koirani olen opettanut etutassujen kynsiä leikatessa istumaan ja takatassujen kynsiä leikatessa seisomaan. Mikäli koirani ovat väsyneitä kun leikkaan kynnet, niin koira makoilee yleensä kyljellään. Mikäli vieras koira ei siedä kynsien leikkausta, nämä on leikattu niin, että avustaja pitää koiran kyljellään maassa ollen koiran selkäpuolella ja pitäen alemmista tassuista kiinni ylempien jalkojen sisäpuolelta. Samalla hän kykenee pitämään koiran pään paikallaan ja estämään koiran pääsyn rimpuilemalla pois. Toinen pitää tukevasti tassusta kiinni ja leikkaa kynnet. Koiraa kehutaan koko ajan sen ollessa rauhassa ja tilanteesta yritetään tehdä koiralle mahdollisimman mukava. Tarvittaessa käytetään kuonokoppaa, jotta koira ei uhkailemallakaan pääse pois. Yleensä nämä koirat ovat oppineet kahdella - kolmella leikkauskerralla, että kannattaa vain rauhoittua ja odottaa rauhassa lopuksi saatavaa herkkua.

Shiban Silmin

Miten leikkaaminen tapahtuu? Kynttä voi leikata vinottain puolelta toiselle pieninä paloina siihen saakka kunnes kynnen sisällä tuntuu pehmeämpi kohta kohdassa tulee myös vaaleampi kohta näkyviin. Tätä enempää ei koskaan saa leikata! Aluksi voi leikata vain yhden kynnen päivässä ja näin totuttaa koiraa tassujen käsittelyyn. Välillä voi ottaa koiran tassun käsiin ja pidellä sitä muuten vain tukevasti ja silitellä kynsiä. Kynsiä leikatessa tärkeintä onkin pitää tassusta tukevasti kiinni, ettei koira pääse riuhtaisemaan tassua irti kädestä ja siten aiheuttamaan vahinkoa itselleen. Jos kynsien leikkaaminen pelottaa itseä, kynnet voi myös viilata ihmisten varpaankynsien viilaamiseen tarkoitetulla tehokkaalla viilalla.

Mitä tehdä, jos leikkaa kynnestä liikaa? Liian lyhyeksi leikattu kynsi tai katkennut kynsi ei vaadi yleensä erityistoimenpiteitä. Jos siis osut suoneen, älä säikähdä, sillä kynnen päästä tulee yllät-

tävän paljon verta. Paina päätä hetkisen sormella, jolloin verenvuoto tyrehtyy. Älä koskaan lopeta hoito-operaatiota tähän, vaan ole edes leikkaavinasi muita kynsiä. Koiran voi myös laittaa esimerkiksi kylpyhuoneeseen siksi aikaa, kun kynsi vuotaa, jottei haavaan mene roskia ja puhdistus on helppoa. Kannuskynnen katkettua voi jalan ympärille laittaa kevyen siteen kunnes haava ei ole enää vuotoherkkä. Kynsien leikkaamista ei siis kannata lopettaa tähän, vaan edes näytellä leikkaavansa, jotta koiralle ei jää tilanteesta huonoa muistoa.

Millaiset ovat hyvät kynsisakset? Markkinoilla on olemassa erilaisia kynsisaksia. Pääasia on, että leikattava määrä on helppo arvioida, sakset helppo käyttää ja terävät. Itse pidän eniten Miller'sin saksista, jotka ovat osoittautuneet todella kestäviksi. Kannuskynsien leikkaamiseen, jotka ovat jo menneet rullalle, kannattaa käyttää jyrsijöiden kynsien leikkaamiseen tarkoitettuja saksia, sillä kynnen pujottaminen saksen väliin ei enää tuossa vaiheessa onnistu. Kirj. Camilla Peura, Koirakoulu Kompassi

Rolle, Isomus Daigorozakura, Miia Saarinen

Shibasanomat 1/2016

Y AR IB

Koonnut: Susanna Pietilä Kuvat: Jenna Lindgren, Yvonne Wuoti

TUIKSI TU OMEN SH SU

Tullaan tutuiksi

TULLA AN

Shiban Silmin

Yvonne Wuoti - kennel Shirokawa Milloin ja miten ensimmäinen shiba tuli elämääsi? Entä muut shibasi? Vuodet vierivät ja kun oma tyttäreni sinnikkäästi pommitti minua koirakirjojen kuvilla ja rotukuvauksilla, alkoi ajatus omasta koirasta taas kutkuttaa. Päädyimme syyskuussa 2007 Porvoon koiranäyttelyyn tutustumaan mm. shiboihin ja lunnikoiriin. Siinä kentän laidalla tutustuimme myös lempeään shibanarttuun, Explorer’s PEmiin, joka valloitti sydämemme aivan täysin. Tämän jälkeen alkoi oman shibapennun aktiivinen etsintä. Reilu pari kuukautta myöhemmin syntyikin Kide (Suisho), josta tuli ensimmäinen shibamme. Melko pian totesimme, että toinenkin shiba olisi ihana saada. Otin yhteyttä venäläiseen kasvattajaan, jolla oli myös black & tan pentuja. Pitkän kirjeenvaihdon sekä ikuisuudelta tuntuvan odottamisen jälkeen Venäjältä saapui kotiovellemme reipas pieni bläkkärityttö Hani (Handzimemesite Kohana) syksyllä 2008. Kide hyväksyi tomeran pennun jo ensi minuuteista lähtien. Seuraus tästä iloisesta kohtaamisesta eteisessämme oli näiden kahden koiran elinikäinen toveruus. Nannin (Nanami Av Enerhaugen) haimme joulukuussa 2011 Norjasta, sillä halusin nimenomaan kahdesta tietystä narttulinjasta kasvatin. Kasvatustyötä ajatellen minulla on kolme omaa punaista kasvattinarttua eri sijoituskodeissa. Lisäksi omistan b&t tuontiuroksen Masin (Asa No Kuromatsu Go Av Enerhaugen) sekä puoliksi punaisen tuontiuroksen Paavon (Honto-No Aito). Tullaan tutuiksi on sarja, jossa esitellään niin aloittelevia kuin kokeneempia shibakasvattajia. He esittäytyvät ja kertovat omasta kasvatustyöstään, arvoistaan, tavoitteistaan, antavat vinkkejä muille ja kertovat ehkä kasvatuksen sudenkuopistakin.

Shibasanomat 1/2016

Koska sait kennelnimen Shirokawa ja mitä se tarkoittaa? Syksyllä 2010, Kennelliiton kasvattajakurssin jälkeen. Nimi on japania ja tarkoittaa Linnajokea. Ajatus nimestä syntyi asuessani Porvoossa, koska kaupungin ruotsinkielinen nimi Borgå tarkoittaa juuri linnaa ja jokea. Sattumoisin myös täällä Loviisassa on linnakkeita ja joki. Koska syntyi Shirokawan ensimmäinen pentue ja montako pentuetta on syntynyt tähän mennessä? Marraskuussa 2010 syntyi ensimmäinen pentue. Tämän vuoden tammikuussa meiltä lähti jo yhdeksäs pentue. Pentuja on syntynyt kaikkiaan 34.

Shiban Silmin

Oletko onnistunut löytämään kasvateillesi hyvät kodit? Haluatko pitää pennunostajiin myös jälkeenpäin yhteyttä? Olen todellakin! Ihania koteja, joissa kasvateillani on tosi hyvä elää. Paljon pidetään yhteyttä. Puhelimitse, sähköisesti ja aina välillä joku poikkeaa täällä meillä kyläilemässäkin. Oma Shirokawaryhmä Facebookissa auttaa paljon yhteydenpidossa. Jos mahdollista pyrin kesäisin järjestämään kasvateilleni treffit kotonamme Loviisassa. Mikään ei tunnu niin palkitsevalta, kuin että saa nähdä millaisia koiria pennuistani on kasvanut ja kuulla mitä niiden elämään kuuluu nykyään.

Mikä on sinulle kasvatustyössä tärkeintä? Luonne ja terveys ovat minusta tärkeimmät asiat, sillä jos ne ovat pielessä niin silloin koiran kanssa on vaikea elää. Alun perin itse rakastuin shiban itsenäiseen ja luonnolliseen olemukseen sekä itämaiseen ilmeeseen. Pidän siitä, että shiba on pieni metsästyskoira, joten riistavietti on minusta erittäin tärkeä piirre tässä rodussa. Riistavietti yhdistettynä ihmisrakkaaseen luonteeseen on se, mitä toivoisin näkeväni kasvateissani. Mitkä asiat koet haastaviksi shibojen kasvattamisessa? Yllättävintä on ollut se miten paljon vikoja tästä “perusterveestä” rodusta kuitenkin löytyy. Myös huono onni tuontikoirien suhteen on välillä tuntunut lannistavalta aloittelevan kasvattajan taipaleella. Toisinaan myös astutusreissut ovat olleet melko epätoivoisia. On seisty rännässä ja pakkasessa useita tunteja, on vaihdettu sulhoa kesken kaiken, on käyty verikokeissa ja pohdittu oikeaa ajankohtaa - ja kaikki tämä vain huomatakseni, että narttu jäi tyhjäksi. Mitä toivot pennunostajilta ja -kyselijöiltä? Toivon, että heillä olisi mahdollisimman paljon aikaa yhdessäoloon shibansa kanssa. Halu ja mahdollisuus ottaa koira välillä mukaan töihin olisi myöskin hienoa. Tämän lisäksi iloitsen, jos pennunostaja on innokas eränkävijä, joka voi antaa nuorelle koiralle mahdollisuuden toteuttaa itseään myös riistavietin suhteen. Luonto on mielestäni se paikka, jossa shiba kukoistaa ja jossa sen vaistot kunnolla pääsevät oikeuksiinsa.

Millaista on alle luovutusikäisen shibapennun elämä luonasi? Pentuni syntyvät talomme “vierashuoneessa”. Ensimmäisinä viikkoina pennut tottuvat mm. raakaruokaan, kolisteluun, erilaisiin pohjamateriaaleihin pentulaatikossa, leluihin, puruluihin sekä tietysti perheenjäseniini. Lisäksi tuon ulkoa oksia, käpyjä, mustikanvarpuja yms., joita pikkupennut saavat maistella ja tutkia. Pikkuhiljaa kuvioihin tulevat mukaan kuljetusboksit, kiipeilyesteet, vieraat ihmiset, vieraat koirat, talutushihnat ja autoilu. Mutta erityisesti haluan tarjota paljon ulkoilua pihalla, rannalla ja lähimetsissä. Sisäsiistejä pennut ovat jo noin viikkoa ennen luovutusta. Millaista ruokavaliota suosit? Omat aikuiset shibani syövät lähes ainoastaan raakaruokaa. Samaan tottuvat siis pentunikin hyvin luontevasti maistelemalla alussa emon kupista mitä sille tarjotaan. Pidän toki myös laadukasta kuivamuonaa esillä pennuilleni (yhtenä vaihtoehtona uuteen kotiin). Viimeisimmän pentueen suursuosikki oli ehdottomasti pakastetiput, joilla leikittiin ensin rajuja leikkejä, kunnes ne suurella antaumuksella syötiin. Mitä tykkäät touhuta shibojesi kanssa? Nautin suuresti siitä, että saan samoilla shibojeni kanssa saariston luonnonvaraisissa metsissä; minä kamera kourassa ja koirat vapaina tutkien luonnon jälkiä. Hienointa ovat erämaassa vietetyt viikkomme, syksyn jahdit sekä kaikki sienestys- ym. retket, sekä lepohetket nuotion ääressä. Mottoni melkeinpä on, että minne vaan menenkin, niin sinne tulevat myös koirani!

Miten valitset pennuille sopivat kodit? Ihan ensimmäiseksi annan rodusta kiinnostuneelle luettavaksi sellaisen “Kysymyksiä koiran hankintaa harkitsevalle”-asiakirjan. Tämän jälkeen juttelen pennusta kiinnostuneen kanssa ja tavataan kasvotustenkin. Näin saan hyvän käsityksen pennunkyselijästä. Erityisesti minua kiinnostaa kyselijän elämäntyyli, aikaisemmat kokemukset koirista ja odotukset tulevan koiran suhteen. Yritän parhaani mukaan selvittää, että tulevalla kodilla on tarvittavat valmiudet pärjäämiseen. Ne, joiden kanssa yhteistä säveltä ei löydy, jäävät siksi melko pian pois “jonostani”.

Shibasanomat 1/2016

TUIKSI TU

Y AR IB

Ovatko pentutehtaat uhka shiboille? Rodun suuri suosio sosiaalisessa mediassa on hieman pelottavaa. Pentutehtailua pidän vakavana uhkana. Toisaalta toivon, että kerrankin olisi hyötyä siitä, että tämä rotu ei niin helposti lisäänny eikä synnytä suuria pentueita. Ehkäpä shiba ei siis rotuna koskaan tule olemaan mikään ihannerotu pentutehtailijan tallissa. Koska on seuraavan pentueen aika? Ehkä vuoden 2016 aikana, mikäli nuoret sijoitusnarttuni ovat terveitä ja vieläpä samaa mieltä näistä suunnitelmistani! Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on? Näkisin mielelläni, että kaikki kasvattini kävisivät terveystutkimuksissa ja olenkin pyrkinyt taloudellisesti tukemaan tätä. Ainahan tulevaisuuden haaveita täytyy olla - ja tällä hetkellä ne liittyvät uusiin tuontikoiriin. Haluaisitko kertoa jonkun hauskan muiston kasvatustyöstäsi? Myönnettäköön että ensimmäiset kaksi pentuetta vuonna 2010, kun meillä syntyi parin viikon sisällä yhteensä 10 shibapentua, olivat kokemattomalle aikamoinen hyppäys kasvatustyöhön. Vaihdettiin alustoja, rakennettiin aitauksia, ruokittiin emoja, ruokittiin pentuja ja kestitettiin kymmeniä ja taas kymmeniä pennunkatsojia. Lopuksi tein vielä ensikertalaisen mielestä ihan kamalasti paperitöitä. Ihme kyllä kaikki sujui kuitenkin hyvin, ja mikä parasta, kaikista pennuista tuli aivan ihania koirakansalaisia.

Shibasanomat 1/2016

OMEN SH SU

Mitä asioita toivoisit tulevaisuudessa painotettavan shibojen kasvatuksessa? Terveysasiat ovat kovasti tapetilla eikä niiden tärkeyttä voi koskaan korostaa liikaa. Itse olen myös pohtinut paljon rodun monimuotoisuuden säilyttämistä, niin että mahdollisimman monia shiboja käytettäisiin jalostukseen. Pelkään sitä päivää, jolloin kaikki shibat ovat saman näköisiä, koska silloin on luultavasti suurin osa rodun perimän erilaisuudesta menetetty.

TULLA AN

Shiban Silmin

Millainen on mielestäsi unelmien shiba? Sellainen kuin Nanni! Eli täysin terve, erittäin ihmisrakas, kuuliainen, uskollinen, veikeä, koiraystävällinen, kaunis, leikkisä, loistava emo ja niin rakas, että kyllä totisesti kannatti hakea vähän kauempaakin.

Shiban Silmin

Pentuleikki

koulu

Järjestäjä: Turun Murre (Turku) ”Pentuleikkikoulu on tarkoitettu ensisijaisesti alle rokotusikäisille (16 vkoa) pennuille, jotka eivät vielä voi tavata vieraita, tuntemattomia koiria. Muihin koiriin sosiaalistaminen tulee kuitenkin aloittaa jo ennen kuin pentu saavuttaa rokotusiän! Pahimpia virheitä pennun kanssa on jättää se ilman koirakontakteja 16 viikkoiseksi, ja valitettavasti tällaisista pennuista tuleekin usein varautuneita muita koiria kohtaan. Pentuleikkikoulun valvottu ympäristö muiden saman ikäisten pentujen kanssa on turvallisin paikka aloittaa pennun sosiaalistaminen. Lisäksi leikkikoulu on mukavin tapa aloittaa pikkupennun kanssa tutustuminen koulutushalliin ja ohjattuun koulutukseen. Jo leikkikoulussa aloitetaan harjoittelemaan arjen hallintaa helpottavia käytöstapoja, kuten rauhoittumista ja vapautusta luvan kanssa.” – Kurssin esittely sivuilla.

Eka kerta • Piti alkuun istua matolla pennun vieressä ja syötellä sille nameja niin että a) pysyy matolla b) pysyy rauhallisena c) toiveissa oli että rauhoittuisi makuulle. Mitä tekee Chibi? ”Ruokaa, ruokaa, ruokaa, anna, anna, annaa!! Mikä matto? Ruokaa!” • Kun kaikki pennut ovat saapuneet kouluttaja pitää lyhyen luennon rauhoittumisen opettelun tärkeydestä ja käsittelystä. Chibi: (toistaa edellistä kohtaa) ihmiseltä alkaa namit loppumaan… • Pennuilta otetaan ensin valjaat/pannat pois ja luvan kanssa päästään leikkimään. Chibi: ”Sinne lensi ruokaa! Höh miks ne loppui? Keitä noi muut on?” • Pennut leikkivät ja tutustuvat toisiinsa. Isommat juoksevat lelun tai toistensa kanssa ympäri hallia. Chibi: ” Leikin mukana. Kakkasin matolle.” • Pissatauko ja koirien kiinni ottaminen. Chibi: ”Mä vihaan valjaita! Mä en tuu!” • Lopuksi vielä leikkiä • Läksynä alustalle rauhoittumista ja käsittelyä (korvat, silmät, suu, tassut…)

Teksti: Taru Mäkelä

Chibi

Kolmas kerta

Meil oli ihan • Toistui aika lailla saman kaavan mukaan hirveet shiba-painit kuin edellinen. ja kouluttaja meinas • Aimi- sisko ilmaantui myös mukaan. hermostua.”

Neljäs kerta

• Viimeiselle kerralle kouluttaja oli tuonut leikkiareenalle kevythäkin, pressun ja ohutta rapisevaa pahvia. Sama kaava toistui: rauhoittuminen, vapautus, leikki, pissatauko ja leikki. • Chibi: ”Jee! Mitä tää on? Jee leikitään! Mökki! Jee jahdataan, painitaan!” • Chibi tulee jo ihan tottuneena laittamaan valjaat, että pääsee välipissalle.

Toka kerta • Alustalle rauhoittuminen sillä aikaa, kun kouluttaja kertaa/kuulustelee läksyjä. Chibin reaktio täsmälleen sama kuin ensimmäiselläkin kerralla. • Vapautus leikkimään. Chibi: ”Mä osaan tän!” • Leikkiminen, pissatauko, leikkiminen. Chibi: ”Jee! Älä tuupi. Kuka sä oot? Leiki mun kaa! Jee!” • Läksynä rauhoittumisen opettelua, kotisivuilta aiheeseen liittyvän videon katsominen ja pennun ruumiinlämmön mittaaminen. Chibi: ”Lämpö mitataan pepusta!”

Shibasanomat 1/2016

Shibaisat Menot Kuva: Tuire Siikala

Lahden seudun shibatapaamiset Tavataan kerran kuussa. Aika ja paikka valitaan toiveiden mukaan. Tule keskustelemaan foorumille Shibatapahtumat->Lahdenseudun shibatapaamiset tai ota yhteyttä Kirsiin puh. 040 581 0283 kirsi.ruponen@gmail.com

Turun shibatreffit Turussa on kippuramaista meininkiä joka kuukauden ensimmäinen maanantai klo.19 Kupittaan Kaivokentällä! Lisätietoja Tiina Virtaselta puh. 050 341 2596 tinsku78@gmail.com Tampereen shibatapaamiset Sunnuntaisin klo 12. 17.4. Pyynikki (hotelli Rosendahl) 22.5. Suolijärvi (Suolijärven ulkoilumaja) 5.6. Niihaman maja (luontopolku ja makkaranpaistoa). Yhteyshenkilö: Tuire Siikala, tuire.siikala@gmail.com, 0415359340 Tule mukaan Tampereen shibaihmiset -facebook-ryhmään!

Facebookista löytyy monta alueellista shibaryhmää Liity joukkoon ja treffaa paikkakuntasi kippuroita! Etelä-Pohjanmaan shibat Kaakon kippurat PK-seudun shibat Savon shibatreffit Shiba Jyväskylä Shiba Kanta-Häme Tampereen shibaihmiset Turun shibaporukka

Savon shibatreffit Treffeistä sovitaan Facebookissa ryhmässä Savon shibatreffit. Tervetuloa mukaan! Yhteyshenkilö: Karoliina Seppänen puh. 0505116783, karo.seppanen@gmail.com

Kuva: Tuire Siikala

Japanilaisten rotujen yhteislenkki Turussa Kuva: Susanna Pietilä

Aika: 24.4.2016 klo 12.00 Paikka: Ruissalo, Turku Yhteislenkki starttaa Ruissalosta Saaronniemen uimarannan parkkipaikalta. Mukaan on kutsuttu kaikki japanilaisten rotujen omistajat koirineen. Yhteislenkin jälkeen voimme grillata makkaraa, joten eväät kannattaa ottaa mukaan. Alueella on myös koira-aitaus ja koirien uimaranta. Vietetään kiva päivä yhdessä ja tutustutaan toisiimme ja koiriin. Tervetuloa mukaan! Tapahtuman löydät myös facebookista nimellä ”Akita, Shiba & Co -Yhteislenkki Ruissalossa”. Yhteyshenkilö: Susanna Pietilä sussu.pietila@gmail.com

Shibasanomat 1/2016

Osallistu jäsenkyselyyn juhlavuoden toiminnasta yhdistyksen kotisivuilla. Vastausaikaa 2.4. asti.

Suomen shiba ry:n kesäpäivät 2016 Aika: 22.–24.7.2016 Paikka: Pohjantila, Loimaa (www.pohjantila.fi)

Tilalla on neljä erikokoista viihtyisää majoitushuonetta, vuoteita on 27 henkilölle. Huoneet ovat tilavia ja niihin voi majoittaa myös koiria. Lisäksi vierailijat voivat majoittua asuntoautoissa tai tulla kesäpäiville käymään vain päiväseltään. Tila on ryhmämme yksityiskäytössä, ja tilalla on mm. suuri sali, sauna, lampi, grillikatos, hiekkakenttä agilityesteineen, luontopolku ja laavu. Tervetuloa mukaan! Lisätietoa ja ilmoittautumisohjeet seuraavassa lehdessä. Tiedustelut: tuire.siikala@gmail.com

Terve ja kiitos kaloista! Lehden taittaja tässä moi. Olen nyt taittanut ja hoitanut shibasanomien kuvankäsittelyn useamman vuoden ajan, mikä on ollut hyvin opettavainen tilaisuus. Tänä aikana lehdessä on ollut paljon uudistuksia, kuvamaailma kukoistaa ja lehti on kasvanut aivan kuten shibojen lukumäärä suomessa! Jään nyt kuitenkin pois lehden taitosta siirtyen nauttimaan lukijan roolista. Haluan kiittää kaikkia lehteen kuvia lähettäneitä, juttujen kirjoittajia ja erityisesti kaikkia niitä jotka tekivät tämän ajoissa ;) Väillä älyttömistä aikatauluista huolimatta, minulla on ollut hauskaa työskennellä lehden parissa.

Jaana Sääskilahti Shibasanomat 1/2016

Shiban Silmin

Muistoissamme

Juntturan Nikiyaga na Inu

Lupu 9.1.2002-12.2.2016 Suuri persoona pienessä paketissa Kaivaten Päivi ja Serban

Hachiman Go Ryuukyuu Uruma

Hachi

C.I.B POHJ MVA FI MVA SE MVA NO MVA PMV-07 NOV-07 VV-14 HeVW-14

Kuva: Pertti Siikala 15.8.2002–11.2.2016 Rakasta koiraystävää suunnattomasti kaivaten Tuire, Toni, Marke ja Pertti sekä Akiko To call him a dog hardly seems to do him justice, though inasmuch as he had four legs, a tail, and barked, I admit he was, to all outward appearances. But to those who knew him well, he was a perfect gentleman. -Hermione Gingold

Shibasanomat Shibasanomat 1/2016 1/2016

Shiboista Tekoihin

Sihteeri turisee

Nero, kuva: Janette Piirto

Jalostustoimikunnan terveiset Jalostustoimikunnan sähköposti on shibajtk@gmail. com. Jalostustoimikuntaan voi olla yhteydessä, kun haluaa kysyä neuvoa pennutukseen, ilmoittaa uroksen jalostusuroslistalle tai pennun/pentueen pentuneuvontaan. Yhdistys välittää kaikki jäsenten pentueet, jotka ovat ilmoitettu pentuneuvontaan ja täyttävät kasvattajalistan säännöt. Pentuneuvontaan voi ilmoittaa myös aikuisen kodinvaihtajan, jolle etsitään uutta kotia (koiran omistajan ei tarvitse olla jäsen, eikä koiran terveystutkittu). Yhdistys ei vastaa listalla olevista pentueista/uroksista. Kasvattaja vastaa aina itse omasta kasvatustyöstään ja urosten omistajat antavat uroksiaan jalostukseen oman harkintansa mukaan. Kotisivuilta löytyy myös pentuelomake, joka on tarkoitettu täytettävän jokaisesta pentueesta. Lomakkeen täyttämiseen menee vain hetki ja jo vanhemmatkin pentueet ovat arvokasta tietoa! Jos kasvattaja suunnittelee astutusta, joka ei kaikilta osin täytä kasvattajalistan sääntöjä, tulee mahdollinen poikkeuslupa anoa ennen astutusta ja toimittaa jtk:lle perusteltu vapaamuotoinen hakemus. Poikkeaminen PEVISAsäännöistä tai muista Kennelliiton rekisteröintisäännöistä vaatii aina poikkeusluvan, joka anotaan kotisivuilla olevan ohjeen mukaisesti SSKY:n lomakkeella ja nämä anomukset käsitellään jalostustoimikunnan kokouksessa, minkä jälkeen yhdistyksen sihteeri lähettää ne liitteineen SSKY:hyn ja sieltä ne lähetetään Kennelliittoon. Aikaa tulee varata reilusti! Kaikki shibojen omistajat voivat ottaa yhteyttä jalostustoimikuntaan ja ilmoittaa koirillaan todetut viat ja sairaudet, jotta toimikunta voi kerätä tietoa rodun terveydestä ja ottaa koirien perinnölliset viat huomioon vastatessaan jalostustiedusteluihin. Facebookissa on myös Shibojen terveystietopankki-ryhmä, jonka tarkoituksena on kerätä tietoa shibojen terveystilanteesta sekä saada aikaan keskustelua aiheesta.

Kuva: Tuire Siikala

Tämän vuoden alku on ollut meidän perheelle vaikea. Jouduimme luopumaan vanhasta rakkaasta koiraherrastamme, ja mieli on ollut surullinen niin meillä ihmisillä kuin koirallakin. Kestää kauan tottua siihen, että koiria on vain yksi, kaikki tuntuu jotenkin vajavaiselta. On outoa, kun vain yksi koira tulee kotiin tullessa vastaan tai kulkee lenkillä vieressä. Pörröisen heiluvan hännän ja luottavaisten silmien kaipuu on kova. Surun keskellä hieman lohduttaa se ajatus, että Hachi tiesi, että se on minulle tärkeä ja pidän siitä aina hyvää huolta. Vaikeina hetkinä koiramaailman ystävien tuki on ollut todella tärkeä. Onneksi on tuttuja shibaharrastajia, joilta voi kysyä neuvoa ja mielipiteitä. Toivottavasti uudet pennunomistajat löytävät tiensä paikallisiin tapaamisiin, joissa voi solmia kontakteja muihin ja saada uusia kavereilta. Kokeneemmilta on hyvä kysyä neuvoa monissa asioissa. Toinen koiraihminen myös ymmärtää surun ja kaipuun. Kiitos siis kaikille ystävilleni osanotosta ja tuesta. Aurinkoista kevättä kaikille,

Tuire

P.S. Juhlavuosi 2017 on jälleen hieman lähempänä. Tämän hetken suunnitelmissa on juhlatilaisuuden järjestäminen, ja myös open show -tyyppinen näyttely on ollut pohdinnassa. Juhlavuositoimikunta on hyvässä alussa toiminnan suunnittelussa, ja nyt haastankin kaikki jäsenet mukaan osallistumaan ensi vuoden toteutukseen. Tapahtumien järjestäminen vaatii talkooväkeä, joten ilmoittaudu mukaan laittamalla viestiä toimikunnan vetäjälle Katja Pesoselle!

JTK

Shibasanomat 1/2016

Shiboista Tekoihin

Vuoden Shibat 2015 -kilpailun tuloksetKortit on taas kerran katsottu ja yhdistys on jĂ¤lleen palkinnut vuoden voitokkaimmat shibat. Onnittelemme sarjojen voittajia sekĂ¤ kiitĂ¤mme kaikkia osallistumisesta!

Shibasanomat 1/2016

Shiboista Tekoihin

Vuoden Shibat 2015 -tulokset

Harrastussarjat

Vuoden agility shiba Sija Nimi Kasvattaja Omistaja Ohjaaja Pist. 1 Seon Duudson Päivi Ursachi Virvamaria Toikka Virvamaria Toikka 28 2 Isomus Boya Mirva Vuohtoniemi Hilma Larkela & Mirva Vuohtoniemi Hilma Larkela 26

Vuoden koiratanssi shiba Sija Nimi Kasvattaja Omistaja Ohjaaja Pist. 1 Ganondorf Saana Niemi Jaana Sääskilahti Jaana Sääskilahti 187,37

Vuoden rally-toko shiba Sija Nimi Kasvattaja Omistaja Ohjaaja Pist. 1 Dufas Adazakura Marja Grönvall Mirva Vuohtoniemi Mirva Vuohtoniemi 33 2 Nakazo av Enerhaugen Christen Lang, Norja Taru Mäkelä Taru Mäkelä 12 2 We-Sedso Zen Misaki Jytte Röschke, Saksa Liisa Ruohomäki-Nurmi & Mirva V. Mirva Vuohtoniemi 12 4 Seon Carreras Päivi Ursachi Jenni Pekkinen & Joonas Kortemaa Jenni Pekkinen 9

Vuoden toko shiba Sija Nimi Kasvattaja Omistaja Ohjaaja Pist. 1 Mirai No Ayumi Akai Sini Suutari Sini Suutari & Jaana Sääskilahti Jaana Sääskilahti 39 2 Mirai No Aidoru Idai Sini Suutari Mari Heikkinen & Jarkko Niiranen Mari Heikkinen 2

Shibasanomat 1/2016 1/2016 Shibasanomat

Shiboista Tekoihin

Näyttelysarjat

Vuoden näyttelyshiba Sija Koiran nimi Kasvattaja Omistaja Pist. 1 Nakanaka Sukikane Tarja Myllylä & Arto Hellman Tarja Myllylä & Arto Hellman 43,5 2 Ølenskjold´s Quikstep John Tjotta, Norja Erja Lajunen 43 3 We-Sedso Quantum Of Solace Jytte Röschke, Saksa Merete Godt 32 4 Blackroyal´s Etsuko Erja Lajunen Krista Kivimäki & Erja Lajunen 19 5 Bengoshi Swobodne Zycie Beata&Mariusz Matusiak, Puola Leene Torri & Pirjo Appelgren 14 6 Mirai No Aidoru Idai Sini Suutari Mari Heikkinen & Jarkko Niiranen 13,5 7 Isomus Boya Mirva Vuohtoniemi Hilma Larkela & Mirva Vuohtoniemi 13 8 Laggan Izumi Lea Marttinen Henna-Kaisa & Timo Turpeinen 13 9 Headstyle Tatsutahime Riitta Lehto Leene Torri 12 10 Blackroyal´s Aran Erja Lajunen Erja Lajunen 11 11 Nakanaka Nakanakano Tarja Myllylä & Arto Hellman Tarja Myllylä & Arto Hellman 11 12 Nakazo av Enerhaugen Christen Lang, Norja Taru Mäkelä 9 13 Laggan Yuko Lea Marttinen Lea Marttinen 9 14 Mirai No Ayumi Akai Sini Suutari Sini Suutari & Jaana Sääskilahti 8,5 15 Blackroyal´s Fable Erja Lajunen Noora Leiniö & Erja Lajunen 8,5 16 Kellyhoff's Tempest In A Teapot Merete Godt Merete Godt & Jens Lindgren 8,5 17 Blackroyal´s Buronte Erja Lajunen Marjo Tikkanen & Erja Lajunen 7,5 18 Laggan Kimikaizo Lea Marttinen Lea Marttinen 6,5 20 Laggan Kikuichi Lea Marttinen Lea Marttinen 4,5 20 Kellyhoff's Talk of the Town Merete Godt Anne Säyriö 4,5 22 Laggan Chiisai Sato Lea Marttinen Lea Marttinen 1 23 Isomus Daigorozakura Mirva Vuohtoniemi Miia Saarinen 0,5

Vuoden nuori Sija Koiran nimi Kasvattaja Omistaja Pist. 1 Nakanaka Sukikane Tarja Myllylä & Arto Hellman Tarja Myllylä & Arto Hellman 43,5 2 Ølenskjold´s Quikstep John Tjotta, Norja Erja Lajunen 43 3 Kirmix Azami Leena Lindblad Eija Vuoksenranta 38 4 Blackroyal’s Etsuko Erja Lajunen Krista Kivimäki & Erja Lajunen 19 5 Blackroyal’s Fable Erja Lajunen Noora Leiniö & Erja Lajunen 8,5

Vuoden veteraani Sija Koiran nimi Kasvattaja Omistaja Pist. 1 Hachiman Go Ryuukyuu Uruma Yuichi Tomimoto, Japani Tuire Siikala & Christen Lang 30 2 Blackroyal´s Aran Erja Lajunen Erja Lajunen 21 3 Laggan Yuko Lea Marttinen Lea Marttinen 19 4 Isomus Boya Mirva Vuohtoniemi Hilma Larkela & Mirva Vuohtoniemi 15 5 Headstyle Tatsutahime Riitta Lehto Leene Torri 12 6 Blackroyal´s Buronte Erja Lajunen Marjo Tikkanen & Erja Lajunen 10,5 7 Handzimemesite Giza Elena Zakamskaya, Venäjä Leene Torri 6,5

Vuoden pentu Sija Koiran nimi Kasvattaja Omistaja Pist. 1 Ai-Akahime Hi Ga Noboru Nikos Vazakas, Kreikka Merete Godt & Helle Röschard 47 2 Chikashii Kamisama Subarashii Violetta Krzywicka, Puola Heidi Uotila 38 3 Nakanaka Yasuhiko Tarja Myllylä & Arto Hellman Tarja Myllylä & Arto Hellman 18 4 Mirai No Sir Salmiac Sini Suutari Virvamaria Toikka 16 5 Kirmix Azami Leena Lindblad Eija Vuoksenranta 11 6 Nakanaka Ryuu Tarja Myllylä & Arto Hellman Susanna Tienhaara & Miika Mäkelä 10 7 Nakanaka Kaida Tarja Myllylä & Arto Hellman Lea Painilainen & Joona Raumonen 10 8 Laggan Nobuharu Lea Marttinen Soile Ekman & Teemu Kujanpää 8 10 Laggan Noriko Lea Marttinen Lea Marttinen 4 11 Laggan Noboru Lea Marttinen Laura Vainionkulma 3 12 Laggan Noriaki Lea Marttinen Katja Lankinen 2

Vuoden kasvattaja Sija Kennel Pisteet 1 Nakanaka / Tarja Myllylä & Arto Hellman 54,5 2 Laggan / Lea Marttinen 54 3 Blackroyal's / Erja Lajunen 46

Shibasanomat 1/2016

4 5 6 7

Kellyhoff's / Merete Godt Mirai No / Sini Suutari Isomus / Mirva Vuohtoniemi Headstyle / Riitta Lehto

23 22 13,5 12

Shiboista Tekoihin

Otteita hallituksen kokouksista Aika: 27.2.2016 Paikka: Jyväskylä Osallistujat: Mirva Vuohtoniemi (pj), Sari Ikävalko, Päivi Järvinen, Katja Pesonen ja Tuire Siikala Päätettiin myöntää avustusta Susanna Pietilän järjestämään japanilaisten rotujen yhteislenkkiä varten. Avustuksen summa on noin 30 euroa ja raha annetaan jälkikäteen kuittia vastaan. Päätettiin antaa toinen Norjan shibayhdistykseltä tilatuista tyynynpäällisistä Lea Marttiselle onnitteluna Vuolasvirta-palkinnosta ja arpoa toinen Vuoden shibat -kilpailun osallistujien kesken. Päätettiin palkita Jaana Sääskilahti lehden taitosta ja vuoden 2015 näyttelyarvostelujen puhtaaksikirjoittamisesta sekä Liisa Ruohomäki-Nurmi pitkäaikaisesta aktiivisesta toiminnasta yhdistyksessä sekä aktiivisesta paikallisesta toiminnasta. Palkintona Musti ja Mirri -liikkeen lahjakortti (20e). Todettiin, että SSKY:n jäsenmaksu on noussut huomattavasti. Käsiteltiin yhdistyksen budjetti, toimintasuunnitelma ja toimintakertomus. Todettiin, että vuosikirja 2014 on taitossa, ja siihen ilmaisen mainoksen saivat edellisessä kirjassa ilmoittaneet sekä Lea Marttinen. Päätettiin avata juhlavuoden jäsenkysely. Todettiin, että lehtitiimiin ovat liittyneet Susanna Pietilä ja Tanja Haapasalmi. Tähdätään siihen, että lehdellä on jatkossa materiaalipankki, jossa on juttuja varastossa seuraavia numeroita varten. Todettin, että kesäpäivät järjestetään 22.-24.7. Pohjantilalla Loimaalla. Sinne etsitään sponsoria arpajaispalkintoihin. Päätettiin puoltaa Nea Sjöblomin kennelnimianomusta. Päätettiin perustaa oma facebook-ryhmä yhdistyksen toimihenkilöille ja aktiiveille. Hallitus kävi 27.2. syömässä yhdistyksen laskuun, kuten on sovittu.

Kaida, Nakanaka Kaida & Pirlo, Shirokawa Guarantee Taiko, kuva Susanna Pietilä

Shibasanomat 1/2016 1/2016 Shibasanomat

Shiboista Tekoihin

22.1.2016

1 (2)

Jalostukseen ja kasvatukseen liittyviä asioita tiedoksi yhdistyksille Olemme koostaneet tähän kirjeeseen tietoa muutamasta viime aikoina paljon kysymyksiä herättäneestä asiasta. Välimuotoisen lanne-ristinikaman jalostussuositus Jalostustieteellisen toimikunnan suositus välimuotoisen lanne-ristinikaman eri asteiden jalostuskäytöstä on seuraava: Oireilevat koirat suositellaan jätettäväksi pois jalostuksesta. Kaikkia oireettomia koiria voi käyttää, mutta tuloksen LTV1−LTV4 saaneet koirat suositellaan yhdistämään vain LTV0-koirien kanssa. Tällaisten yhdistelmien jälkeläisiä suositellaan kuvattavaksi, jotta muutosten periytymisestä ja merkityksestä saadaan lisää tietoa. Jalostusneuvojien peruskurssi Jalostusneuvojien peruskurssi järjestetään alustavan päätöksen mukaisesti 5.−6.11.2016 KeskiSuomessa. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen julkaistaan Kennelliiton sivuilla aikaisintaan alkukesästä. Ulkomaisten urosten jalostuskäytön poikkeusluvat Ulkomainen uros = uroksen omistaja/omistajat/jalostusoikeuden haltija asuu ulkomailla Koirarekisteriohjeen mukaan rotujärjestö voi asettaa ns. pysyvän poikkeusluvan ulkomaisen uroksen jalostuskäytölle. Vuoden alusta voimaan tullut Koirarekisteriohje rajaa tällaisella poikkeusluvalla rekisteröityjen pentueiden määrän korkeintaan kahteen kutakin urosta kohden. Enää ei ole kuitenkaan merkitystä sillä, tapahtuvatko astutukset Suomessa vai ulkomailla. Asia koskee rotuja, joilla on pysyvien poikkeuslupien listalla jokin poikkeuslupa, jota ei jo aiemmin ole rajattu koskemaan vain yhtä kai kahta pentuetta. Kahden pentueen laskenta alkaa vuodenvaihteen jälkeen tehdyistä astutuksista syntyneistä pentueista. Rajaus ei koske ennen vuodenvaihdetta pakastettua spermaa eikä myöskään tuontijälkeläisiä lasketa pentuekiintiöön. Kun kahden pentueen raja jollakin uroksella on täyttynyt, on kasvattajalla kolme vaihtoehtoa:   

urokselle hankitaan PEVISA:n edellyttämä tulos joko Suomesta tai ulkomailta kasvattaja anoo yhdistelmäkohtaista poikkeuslupaa normaalin poikkeuslupakäytännön mukaisesti nartulle etsitään toinen uros

Hyväksyttävät ulkomaiset tulokset on määritelty Kennelliiton sairauskohtaisissa ohjeissa ja tähän on myös koottu niistä tiivistelmä. Kaikista lausunnoista tulee aina käydä ilmi, että koira on ollut tunnistusmerkitty tutkimushetkellä ja tutkimus on voimassa suomalaisten ehtojen mukaisesti, ellei lausunnon voimassaoloa ole rajattu sitä lyhyemmäksi. 

Lonkkanivelistä hyväksytään FCI:n kuvausohjeen mukaiset lausunnot ja kun astutus tapahtuu ulkomailla tai tuontispermalla, tai kyseessä on Koirarekisteriohjeen mukainen jalostuslaina, hyväksytään myös OFA-, BVA- ja PennHip-lausunnot. OFA:n preliminarylausunnot hyväksytään, jos koira on kuvaushetkellä täyttänyt Suomessa vaaditun alaikärajan.

Shibasanomat 1/2016

Shiboista Tekoihin

2 (2)



Kyynärnivelistä hyväksytään lausunnot, jotka on arvosteltu International Elbow Working Groupin (IEWG) asteikkoa käyttäen sekä lausunnot, jotka ovat verrattavissa IEWG:n asteikkoon ja kuvausasento on ollut IEWG:n suositusten mukainen.



Polvista hyväksytään lausunnot, jotka on annettu käyttäen Putnamin asteikkoon verrattavissa olevaa luokittelua



Selästä hyväksytään lausunnot, jotka ovat verrattavissa Kennelliiton asteikkoon ja joissa kuvat on otettu Kennelliiton suositusten mukaisesti. Käytännössä ulkomailta ei tällä hetkellä saa Suomessa hyväksyttäviä selkälausuntoja. Tämän vuoksi roduille, joilla on PEVISA:ssa ehto selän kuvaamiselle, on rotukohtaisiin ehtoihin lisätty seuraava lievennys: ”Ulkomaiselta jalostuskoiralta ei vaadita selkälausuntoa, jos astutus tapahtuu ulkomailla tai siemennys tuontispermalla.” Tämä rotukohtainen ehto siis mahdollistaa useamman pentueen rekisteröinnin ilman selkälausuntoa, jos niiden kohdalla astutus ei ole tapahtunut Suomessa.



Silmistä hyväksytään Suomessa astuvilta uroksilta ECVO-lausunnot, pohjoismaisten ECVO:n hyväksymien silmätarkastajien antamat lausunnot ja USA:n CERF-lausunto (voi olla kirjattu OFA:n tietokantaan). Brittiläinen BVA EyeScheme -lausunto ja australialainen AVA-ANKC Australian Canine Eye Scheme -lausunto hyväksytään, jos lomakkeesta ilmenee, että koko silmä on tutkittu eikä muutoksia ole todettu. Kun astutus tapahtuu ulkomailla tai siemennys tuontispermalla, hyväksytään perinnöllisten silmäsairauksien varalta annettu eläinlääkärinlausunto.



Sydämestä hyväksytään ulkomailla tapahtuvan astutuksen ja tuontisperman kohdalla eläinlääkärin antama sydäntutkimuslausunto. Lausunnosta on käytävä yksiselitteisesti ilmi, että koiralla ei ole rodun PEVISA-ohjelmassa mainittuja jalostuksesta poissulkevia sydänsairauksia. Suomeen jalostuslainaan tulevat urokset on tutkittava Suomessa.



Luonteeseen liittyvät tulokset hyväksytään, jos ne vastaavat riittävästi Suomesta saatavia tuloksia. Useimmat ulkomaiset luonteen arviointiin käytetyt menetelmät eivät ole riittävän verrannollisia suomalaisiin testeihin ja kuvauksiin nähden. Lähinnä kyseeseen tulevat pohjoismaiset MH-luonnekuvaukset sekä Ruotsin KORAD-titteli. Kelpaavuudesta päätetään tarvittaessa erikseen.

Epäselvissä tapauksissa kannattaa kasvattajien varmistaa ulkomaisten tulosten kelpaavuus Kennelliitosta etukäteen. Joissakin tapauksissa, esim. luonnetulosten kohdalla, tarkistukseen on hyvä varata myös aikaa, koska asia voidaan joutua antamaan työryhmän tai toimikunnan käsiteltäväksi. Toivomme teidän edelleen ottavan yhteyttä, jos kaipaatte apua pysyvien poikkeuslupien soveltamisessa tai asiassa on jotain epäselvää. Tarvittaessa yksittäiset ja myöhemmin vastaan tulevat ongelmatilanteet käsitellään tapauskohtaisesti erikseen.

Ystävällisin terveisin

Hanna Kaasalainen Jalostussihteeri Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry. Jakelu

Rotujärjestöt, rotua harrastavat yhdistykset ja rotuyhdistykset

Shibasanomat 1/2016

Shiba On Vapaa

Kippuroiden elämää

Teksti: Karoliina Seppänen

- Kaksin aina kippurampi Kun shiba saapuu taloon, käy helposti niin, että muutaman vuoden sisällä ovesta saapuu toinenkin. Ehkä jopa kolmaskin. Parhaimmassa tapauksessa kahden tai useamman shiban yhteiselo on varsin seesteistä ja niillä on seuraa toisistaan. Alkukantaisille koirille myös yhteentörmäyksiä voi tulla, erityisesti elämän käännekohdissa, kuten nuoremman koiran saavuttaessa sukukypsyyden tai toisen koirista saadessa pentuja. Nämä kiistat voivat olla hetkessä ohi toisen alistuessa, tai kyräily voi kestää pitkäänkin ja vaatia omistajalta suurta johdonmukaisuutta, jotta rauha saadaan palautettua laumaan. Keräsin muutamia kokemuksia shibojen yhteiselosta. Osa tarinoista ei valitettavasti mahdu lehteen kokonaisuudessaan, joten tarinat löytyvät myös Shibasanomien Facebook-sivulta.

Kuva: Annaleena Planman

Kahden uroksen perhe: ”Jagi oli hieman yli kaksivuotias, kun Teme tuli pentuna. Yhteiselo sujui hyvin, mutta laumajärjestys muuttui: Temellä oli vahvempi luonne kuin Jagilla. Poikien elämä jatkui sovussa monta vuotta. Elämässäni tuli suuri muutos. Jouduin luopumaan toisesta koirasta. Jagi oli pehmeämpi ja sopeutuvampi sijoittaa uuteen kotiin, ja se saikin hyvän kodin. Temen päätin pitää itse. Elämä Temen kanssa jatkui. Jagin lähtö ei vaikuttanut siihen. Oli kai tyytyväinen, kun sai kaiken minun huomion.” -Päivi

Shibasanomat 1/2016

Pikkuveli saapuu: ”8-viikkoinen Toru-poika kotiutui tammikuussa meille kohta 3-vuotiaan Sisun kaveriksi. Ennen Torun hakumatkaa Tanskasta olin asetellut koirien pedit somasti lähekkäin ja kerännyt Sisun suosikkilelut ja luut pois; tähän idylliin kelpaa pikkukoiran tulla Sisun kaveriksi. Mutta, sunnuntai-iltana saapuessamme pitkän matkapäivän jälkeen kotiin, oli ulkona -26 c, pimeää, kello paljon ja kaikki väsyneitä. Ei puhettakaan hyväntuulisesta yhteislenkistä, jolla pojat voivat totuttautua toisiinsa. Siispä pentu vaan rohkeasti sisälle. Alku olikin lupaava, mutta sitten Sisulla kärähti päreet ja tämä kävi vihaisesti Toruun kiinni, ja pentu tietenkin säikähti. Oli siis turvauduttava suunnitelmaan B, jota itseasiassa kokenut tanskalainen Torun kasvattaja Helle Röschard suositteli alun perinkin, eli koti kahtia aidalla/portilla. Torstaiaamuna molemmat koirat olivat portin takana omilla puolillaan leikkiinkutsuasennossa ja tassuillaan hapuilivat toisiaan. Siitä alkoi leikki ja ystävyys! Nyt kun yhteiseloa on jatkunut kohta 4 viikkoa, on elämä ehtoisaa; kumpikaan ei ole vihaisia ruoastaan ja Toru saa viedä lelutkin Sisulta suusta. Luita olemme antaneet koirille vain silloin, kun ovat yksi kerrallaan kotona, konfliktitilanteita kannattaa ennakoida. Portti on meillä edelleen käytössä niihin tilanteisin, kun pennulla alkaa kierrokset käydä liian kuumilla, eikä Sisun herrasmiesmäiset huomautukset mene perille. Mikäli koirat ovat pidempään kaksin kotona, käytämme myös toistaiseksi porttia.” –Annaleena

Kuva: Annaleena Planman

Kahden nartun lauma ja hormonimyrskyt: ”Sisu, nimestään huolimatta narttukoira, oli karvan yli 1-vuotias, kun talouteemme muutti uusi shibatyttö, 8-viikkoinen b&t Zora. Monia vuosia koiria ja eri rotuja harrastaneena, yllätyksenä tuli, kuinka uutta tulokasta ei otettukaan heti hyvällä vastaan! Sisu oli täysin uutta tulokasta vastaan. Meillä oli onneksi lomaa, joten saimme olla koko ajan laumana, vaikka Sisu inhosikin ajatusta. Se, mikä laittoi Sisun pään toiselle kannalle, olivat toistuvat remmilenkit yhdessä Zoran kanssa. Sisätiloissa Sisun aggressiot nousi ja ulkona se oli neutraali. Parissa päivässä Sisu ei ollut enää pahapäinen Zoraa kohtaan, vaan nosti pepun leikkiin! Zoran, eli nuoremman shibamme tultua sukukypsäksi, ovat Sisun juoksut aiheuttaneet taisteluita koirien välillä. Jos koirat saisivat päättää taistelunsa itse, olisi se hyvinkin verinen, nyt verta vuotaa vaan väliin menevä omistaja. Näiden Sisun juoksujen välillä elo on aina ihanaa. Zoran juoksut eivät aiheuta moista murhetta ja Sisu on kuin itse rauhallisuus juoksujen ulkopuolella. Sen takia se leikataan ensitilassa. Ylimääräinen hormonitoiminta on kaikkien kannalta parempi katkaista mahdollisuuksien mukaan.” –Anniina

Shiba On Vapaa

Kuva: Leene Torri

Kuva: Jenna Viitanen

Kun kotiin saapuu vanhempi koira: ”Meillä asuu kotona puolitoistavuotias uros Nero ja neljävuotias narttu Kyu. Kyu tuli meille aikuisena Neron ollessa 8 kuukauden ikäinen. Kaksikon elo on alusta asti sujunut vaivattomasti, Kyu otti heti johtajan roolin, eikä Nero ole koskaan kyseenalaistanut sitä. Ainoat pienet kiistat ovat tulleet luista tai muista herkuista. Kyu on tosi tarkka vartioimaan omaansa. Päivääkään ei ole tarvinnut katua toisen koiran ottamista, on ihana katsoa, miten ne päivittäin leikkivät keskenään ja nukkuvatkin välillä kylki kyljessä.” -Janette

Seesteistä eloa shibatyttöjen kesken: ”Giza tuli meille aikuisena alkuvuodesta 2011. Aiko oli tuolloin reilu 4-vuotias ja Giza reilu 3-vuotias. Alkuun hieman katselivat toisiansa, mutta tein selväksi, että meillä ei mun silmien alla tapella. Aikoa ja Jendaa huomioitiin siinä missä Gizaakin. Tuolloin meillä oli myös ceskyterrieri Jenda. Tämä kolmikko rupesi heti toimimaan hyvin. Sekä Aikolla, että Gizalla on ollut pentuja ja tässä on ollut tosi ihana nähdä hyvää laumakäyttäytymistä. Ensimmäisinä viikkoina, kun pennut ovat olleet pieniä, niin kumpikin on ollut hyvin tarkka pennuistaan ja siitä, että toinen ei tule edes katsomaan pieniä pentuja. Kun silmät ovat auenneet ja pennut lähtevät liikkeelle, niin tällöin meillä pentujen elintila laajenee koko asuntoon, eli pennut saavat tutustua ympäristöön. Tässä on tullut kuvioon aina toinen koira leikittäjän ja opettajan roolissa. Se, kumpi on ollut emä, on yleensä huokaisten hypännyt sohvalle lepäilemään ja toinen sitten hoitaa pennut ja niiden leikittämisen ja opettamisen. Tämä sujui heti automaattisesti, eikä koskaan ole tarvinnut olla huolissaan, että ne tekisivät toistensa pennuille mitään. Tätä on ollut ilo seurata.” -Leene

Laumanjäsen poistuu: ”14.11.2014 oli surullinen päivä; tuona päivänä Hilma (s. 2011) jäi auton alle ja menehtyi. Suru oli suuri meillä ihmisillä. Vanhin narttumme Kaisu (s. 2009) ja nuorimmaisemme Elli (s. 2013) eivät oikein mitenkään reagoineet. Noin runsaan kuukauden kuluttua tästä alkoivat vaikeudet: Elli halusi pomoksi pomon paikalle! En oikein edes ollut ajatellut meidän laumajärjestystä silloin, kun kaikki sujui hyvin. Mutta siinä tuli kovin hyvin selväksi, että pomo taisikin olla edesmennyt Hilma ja Elli näki nyt tilaisuutensa tulleen. Varsinkin, kun Kaisu oli välillä kovin kivulias lonkkiensa kanssa. Tappeluita siis tuli, lähinnä ruuasta, mutta myös siitä, kuka kulkee ja missä. Aluksi olin epätoivoinen ja ajattelin, että tätäkö tämä nyt sitten on, koirat eri tiloissa ja jatkuva jännitys ja stressi päällä! Pitääkö jommasta kummasta luopua? Kirjoitin jo eräälle ongelmakouluttajallekin. Jostain syystä hänen vastauksensa viipyi ja sinä aikana sain itse ratkaistua ongelman: sen lisäksi, että Kaisu sai ruuat ja namit ja kaiken muunkin ensimmäiseksi, aloin aina ruokailun jälkeen tekemään molempien kanssa jotain hauskaa, ja se laukaisi tehokkaasti jännitystä. Varmuuden vuoksi pidin nuorempaa taluttimessa, että sain nopeasti estettyä sen mahdolliset hyökkäykset. Kolmen viikon kuluttua tilanne rauhoittui normaaliksi ja tätä auvoa kesti vuoden päivät. Tilanne muuttui taas, kun Elli astutettiin ja synnytyksen lähestyessä vanhat tavat palasivat. Synnytyksen jälkeen Ellin suojeluvaisto pentuja kohtaan kävi niin voimakkaaksi, että katsoin parhaaksi viedä Kaisun hoitoon muutamaksi viikoksi, jotta kaikki osapuolet saisivat rentoutua ja nauttia pennuista. Kaisu on käynyt kotona muutamaan otteeseen, mutta Elli ei ole vielä valmis hyväksymään sitä pentujen lähelle. Ulkona kaikki sujuu jo normaalisti. Uskon ja toivon, että kaikki palaa ennalleen, kunhan pentuaika on ohi ja hormonimyrsky laantuu. Paitsi että suloinen tyttö tästä pentueesta jäänee kotiin ja sekoittaa taas pakkaa, mutta se on taas toinen tarina!” –Ritva

Shibasanomat 1/2016

Shiba On Vapaa

Jiron ja Sagan KOLUMNI Teksti ja kuvat: Henna-Kaisa Turpeinen

iro ja Saga tässä moi! Tervetuloa meitsien lukaaliin, elikkäs huudeille! Tässä hiukan kuvia meidän omasta pyhätöstä, josta löytyy ruokien lisäksi omat pedit ja on se mamma jaksanut taulunkin seinälle ripustaa! Tuo isompi laatikoista on tietenkin Jiron, sillä Sagalle ei paljon muu kuin superpaljon lämpöä tuottava peti kelpaa! Hän kun ei ahteriaan mihin tahansa kivikovalle iskekään! Meillä on melko mukavat oltavat täällä rappusten alla siitäkin syystä, että nuo ihmiset eivät vaivaudu paljoa kumartelemaan tänne….vai tarkottiko se että mahdu? No oli miten oli, niin welcome to our crib! Sitten tulee sellaista liukkaan kelin varoitusta. Eli kynnet karrella ja kintut kivikovina on saanut viimeaikoina tuolla pihanperällä painella! Mistä lie saisi hauvojen hokkareita, sillä toisinaan on kintut niin arkana, että ei meinaa pissilenkeistä tulla tuon taivaallista! Eikä ne ihmisetkään vauhdilla huimaa, töpöttävät hitaammin kuin ne viisaat vanhukset kenellä on nastarenkaat kenkien tilalla! Ottaisivat mallia! Ja sitten kun pyrkii mustikkamättään kulmalle hipsimään ja hakemaan tukea, niin jo alkaa tulla ihmissuusta puuskutusta ja poskien punotusta! Yritäppä siinä nyt sitten olla! Saga onkin hiukan opetellut sellaista kyläkiljuntaa viimeaikoina, että jos ei ala vauhti koventua, niin saa silmät päästä ulos pullistuneina kuunnella kaunista kurkkulaulantaa! Tarkoituksena on ajoittaa tällainen käytös esimerkiksi rivitalon pihan edustalle, jotta mahdollisimman moni kiinnittäisi huomioita tähän ihmisten suorittamaan suureen vääryyteen. Sitten kuulkaa täällä kotona on koko ajan jonkin sortin sisustusbuumia ollut meneillään. Ihan alvariinsa siirrellään mattoja ja

Shibasanomat 1/2016 4/2015

ovesta kannetaan jos jonkinmoisia kaapin mokomia! Aikooko nämä ihmiset muka vallata meidän pyhät juoksualueet joillain huonekaluilla? Tuskin. Siksipä on suotavaa suorittaa edelleen tehokkaaksi todettuja tuhinoita ja syvälle silmiin tuijottamista aina kun tilanne sitä vaatii. Kannattaa myös esimerkiksi teroittaa kynsiä nojatuoleihin ja pehmentää nukkumapaikkaa sohvalle kynnenkärjillä! Voimme kyllä varoittaa, että tästä saattaa joissain talouksissa syntyä kovaäänistä moittimista, jolloin yllä olevat ohjeet ovat taas tarpeen! Saga ei ole myöskään vielä täysin toipunut siitä kissan saapumisesta tuohon naapuriin! Nyt kun kattikainen on kasvanut, se ulkoilee joka päivä meidän pyhällä pihalla. Ja jättää niitä erittäin herkullisia lemuja myös ihan portaiden eteen. Mamma puhisi eräänä iltana siihen malliin, kun yläkerran ikkunalla lauloi kaunis alttosoolo, että ikkunoihin ilmestyi sälekaihtimet. Siis sikamaista pelleilyä, olisin syönyt ne ellei ovelukset laittaisi niitä ikkunoiden väliin! Lisäksi olen huomannut, että erinäisiä kommenttivyöryjä saa aikaan, jos verhot unohtuu yöksi auki, ja aarioiden laulannan aloittaa seitsemän aikaan aamulla! Viittaan taas yllä oleviin ohjeisiin. Jiro ei niinkään mokomasta vouhottamisesta ole kiinnostunut, sillä hän säästää kaikki taidonnäytteet hihnan päähän, jolloin yleisöäkin on yleensä enemmän! Ole hyvä mamma! Tässä meidän alkuvuoden kuulumisia, kohta kuullaan taas lisää! No moi!

Shiban Silmin

ilä

Piet Kuvat: Susanna

KIP P U

K A R

Nimi: ‘Pirlo’ eli Shirokawa Guarantee Taiko Ikä: 1 vuotta Kotipaikka: Turku Parasta kuunneltavaa: Naapurin kakadujen laulanta tai jos totta puhutaan niin se

kyllä kuulostaa ihan vaan rääkynältä. Joskus, kun haukahdan, Tinja ja Alma vastaavat minulle. Yhdessä kakaduneitojen kanssa vastaamme meidän rivitalon vartioinnista. Päivittäin teemme yhteistyössä tehokasta valvontaa ja turvallisuuskartoitusta.

Minua ärsyttää, jos: Mamma kieltää sohvalla kaivelemisen. Rakastan kaivamista yli kaiken. Unelma-ammattini: Kaivinkoneenkuljettaja. Koen, että lahjakkuuteni on vahvasti kaivuutoiminnassa. Haluan kehittää tekniikkaani ja kaipaan kovempia haasteita pintamateriaalien suhteen.

Upein taitoni: Olen erittäin hyvä futiksessa. Ei ole väliä mikä pallo on kyseessä, niin minä poika pistän välittömästi pelit pystyyn. Tykkään kikkailla yksinäänkin, mutta ihan parasta on, jos saan pelikavereita. Kuuluisa kaimani on italialainen jalkapalloilija Andrea Pirlo. ’Pirlo is a silent leader. He speaks with his feet.’ Samaistun tuohon täysin. Oudoin tapani: Oliivipuun lehtien narskuttelu. Olen sitä mieltä, että raakaruokavalioni kaipaa välimerellistä twistiä. En voisi elää ilman: Oltermanni-juustoa! Karmein paheeni: Toisinaan iltahepulini karkaavat tassuista ja sitten Pappa hermostuu. Papan huumorintaju ei tahdo kestää sitä, kun sinkoilen pitkin kaksikerroksista kotiamme. Kiihdyttelen ja jarruttelen vuorotellen. Yleensä siinä tahtoo käydä niin, että mitä enemmän Pappa koittaa minua suitsia sitä kovemmin kiihdyttelen. Sanomattakin on selvää, että nautin vauhdin hurmasta. Kenestä tykkään: Paras ystäväni on Nami-shiba, joka on minulle kuin isoveli. Tyttöystäväni on suloinen Kaida-shiba. Molemmat olen tuntenut pienestä lähtien enkä voisi kuvitellakaan elämääni ilman näitä kahta. Molempien kanssa voin riehua ja painia mielin määrin. Joskus vähän pussaillaankin.

Tulevaisuuden suunnitelmani: Aion hakea poliisikouluun, sillä omaan sheriffimäisiä taipumuksia.

Periaatteeni: Shiba on aina oikeassa. Salaisuuteni: Olen herkkis. Välillä esitän kovista, mutta oikeasti olen herkkä poika. Kaidan Mamma kerran osuvasti sanoi, että minussa on sellaista James Deanmäistä komeutta.

Ja lisäksi, jos haluat, niin haasta joku kippurakaverisi mukaan ja esitä hänelle yksi kysymys! Voit myös lähettää terkkuja ☺

Haluan haastaa mukaan: Nami

Kysymykseni kaverille:

Miten saisin itselleni yhtä komeat posket kuin sinulla on?

Shibasanomat 1/2016 1/2016 Shibasanomat

Shiban Silmin

Nimi: ”Tara” eli Seon Geisha-Gabrielle Ikä: 4 kk Kotipaikka: Ylöjärvi

Minua hymyilyttää, kun: Iskä tulee töistä kotiin. Olen päivisin äidin ja mammani kanssa ja ihmissiskoakin näkee päivän aikana. Mutta iskä lähtee jonnekin aina aamulla. On kiva, kun koko perhe on koossa. Minua ärsyttää, jos: Valjaita ei oteta tarpeeksi nopeasti pois, kun tullaan lenkiltä. Lenkin jälkeen on vielä kotona hepulointivaihe ja sitä täytyy päästä heti toteuttamaan. Saatan olla hiukan malttamaton. Upein taitoni: Mun omasta mielestä tää on aika hieno juttu. Mä meinaan nostan tassun jo valmiiksi valjaita laitettaessa. Osaan siis pujottaa tassun oikeasta välistä. Oudoin tapani: Kun ollaan menossa ulos, niin mä käyn tekemässä pienen lenkin vaatekaapissa. Menen toisesta ovesta sisään ja tuun toisesta ulos. Kävelen siis kenkien yli. Se on jostain syystä kivaa. Sit olen valmis ulkoilemaan. Karmein paheeni: Äiti tuolta hihkasi, että tapetin syönti. En mä sitä pidä paheena, mut ei kai se ihan sallittuakaan ole… Kenestä tykkään: Omasta mammasta, Tilda-westiestä, veljestäni, Torusta, Sumusta... ja ihmisistä tykkään kovasti.

Suurin esikuvani: Oma mammani. Hyvässä ja pahassa. Koulutukseni: Hiukan vielä vaiheessa. Mut yritän kovasti opetella koiramaailman sääntöjä, et ehdin ne sit taas unohtaa murrosiässä. Kohtaa alkaa pentukoulu, mitähän siitäkin tulee..

Harrastukseni: Hepulointi. Äiti on kyllä puhunu jostain agilityjutuistakin, mut katsotaan niitä sitten myöhemmin. Näyttelyihin mua kovin jo treenataan.

Periaatteeni: Jokainen päivä on aina uusi päivä ja otan sen riemulla vastaan. Jos saisin päivän ajan tehdä mitä ikinä haluan, minä: Hyppisin lumihangessa ja kiipeilisin kinoksille. Korkealle. Ja juoksisin tuulessa lentelevien lehtien perässä.

Ja lisäksi, jos haluat, niin haasta joku kippurakaverisi mukaan ja esitä hänelle yksi kysymys! Voit myös lähettää terkkuja J

Haluan haastaa mukaan: Torun Kysymykseni kaverille: Mikäs susta tulee isona?

Jos kippurasi on kiinnostunut vastaamaan kysymyksiin, laita viestiä osoitteeseen lehti.shiba@gmail.com. Toimitamme sinulle kysymykset palstaa varten.

Shibasanomat 1/2016

Shiba On Vapaa

Soran kolumni Teksti ja kuvat: Karoliina Seppänen

Moi!

rvatkaas mitä me tehtiin eilen? Oltiin semmosessa älyhauskassa Houkutusten Highway viestikilpailussa! Me mentiin tuttuun halliin mun naapurikoirakavereiden kanssa ja siellä oli monta muutakin koiraa ja paljon ihmisiä. Sitten siellä oli kaiken maailman herkkuja ja leluja pitkin lattioita. Ja meidän piti juosta yksitellen omien mammojen luokse kaikkien niiden houkutusten ohi! Oltiin niin hyviä, että saatiin tehdä se monta kertaa! Ja sitten aina maalissa mami kehui, kun olin superparassöpö, ja loppujen lopuksi me pönötettiin joukkueena valokuvattavana ja saatiin säkit uusia herkkunappuloita. Me ollaan nyt muutama viikko käyty mamin kanssa siellä hallilla aina maanantaina. Siellä ei yleensä ole niin montaa koiraa ja meteliä, vaan ihan vaan minä, Martti ja pari muuta. Sitten me tehdään siellä venyttelyitä ja siellä on erilaisia huojuvia esineitä, joiden päällä pitää olla ja mennä ympyrää. Se on sitä Doboa. Mä tykkään siitä! Siellä saa aina paljon herkkuja ja oon jo oppinut hyvin niitä liikkeitä. Me tehdään niitä myös kotona ja mulla on kotona sellaiset omat nystyrätyynyt. Se on kyllä rankkaa siinä tyynyillä tasapainoilla! Oon käynyt myös hierojatädin luona ja se sanoi, että huomaa kyllä, että on hommia tehty. Mä kerroin teille viimeksi, että olin menossa uimaan koirakylpylään. Oon käynyt siellä muutaman kerran. Se on kiva paikka, mutta mä en yhtään tykkää suihkusta! Suihkun jälkeen mulle puetaan ällöttimet ja sitten mennään altaan reunalle. Mamma ja joku täti aina yrittää mun kanssa siinä jotain leikkiä. Ekalla kerralla mä olin aivan

järkyttynyt ja mun silmät oli lautasena, kun mut kannettiin veteen! Yritin kaikin voimin pitää nenua pinnalla. Seuraavat kerrat onkin mennyt sitten jo paljon paremmin, mami kannustaa mua paljon ja ohjaa oikeeseen suuntaan sieltä altaan reunalta. Se uinti tuntuu kyllä ihan hyvältä, vaikka vesi onkin märkää. Sen jälkeen pitää käydä taas suihkussa kastumassa lisää. Ja sitten mami ottaa semmosen lehtipuhaltimen ja siitä mulle tulee vähän hepulia. Mami sano, että mä saan jo kertoa, että siitä on tullut ihan kamalan kömpelö! Meille tulee nääs vauva. Mä olen sitä odottanut jo viime kesästä asti, eikä se meinaa tulla sitten millään! Mutta nyt mami on kyllä jo niin pallo, että kohta pitää jotain tapahtua. Mä yritän auttaa mamia, kun se ei oikein taivu enää minnekään ja tiputtelee tavaroita. Osaan nostaa sille esineitä, en kovin korkealle, mutta niin ettei sen tarvii lattialle asti kumartaa. Saan siitä paljon kiitosta. Inusta on tullut ihan omituinen, siltä lähti ne pallerot pois ja nyt se vaan kehrää ja puskee ja pesee mun korvia! Eikä se enää oikein jaksa leikkiä, kun se haluaa vaan pusutella. Mä aina yritän saada painia aikaiseksi ja kyllä Inu sitten lopulta mun kanssa leikkii, tai ainakin puree mua kurkusta, mutta enemmän se tykkäis nyt vaan pestä mua. Noh, onneksi mulla on paljon kavereita - me käydään useasti kylässä ja kaverit käy meillä. Uusin kaveri on Runo, se on ihan napero vielä ja mä oon näyttänyt sille, miten keskustassa kävellään ja lääkärissä käyttäydytään. Ja hyvä, kun se vauva tulee pian, niin ehkä se sitten leikkii mun kanssa pallolla.

Shibasanomat 1/2016

Hallitus Puheenjohtaja Mirva Vuohtoniemi Petäjässuonkatu 13, 33580 Tampere 050 3412445 mirva.vuohtoniemi@gmail.com Varapuheenjohtaja Anniina Toivola-Tiitinen anniina.toivola@gmail.com Sihteeri Tuire Siikala Kalevan puistotie 24-26 d 51, 33500 Tampere 041-535 9340 tuire.siikala@gmail.com

Jalostustoimikunta

Muut toimihenkilöt

Posti JTK:lle osoitteeseen: shibajtk@gmail.com Pentuneuvonta: shiba.pentuinfo@gmail.com

Rahastonhoitaja, Jäsensihteeri Päivi Järvinen Nahkatehtaankatu 11 B 12, 33270 Tampere paivi.jarvinen5@gmail.com

Puheenjohtaja Elina Kortema elina.kortema@gmail.com Sihteeri Karoliina Seppänen karo.seppanen@gmail.com Muut jäsenet Hanna Usvola hanna.usvola@gmail.com

Sari Ikävalko sari.ikavalko@gmail.com

Marjo Puranen inaridou@gmail.com

Jaana Järvinen jaana.jarvinen@simetra.fi

Yvonne Wuoti yvonne.wuoti@gmail.com

Janette Piirto janette.96@hotmail.com Juhlavuositoimikunnan vetäjä Katja Pesonen katja.e.pesonen@gmail.com

Toiminnantarkastaja Liisa Ruohomäki-Nurmi, Mynämäki puh. 0400-797 736 haw.haw@pp.inet.fi Shibasanomat Päätoimittaja Jaana Järvinen lehti.shiba@gmail.com Taitto Jaana Sääskilahti Kotisivujen ylläpito Anniina Toivola-Tiitinen Tuire Siikala Kippurakaupan ylläpito Tiina Virtanen Lea Painilainen Posti osoitteeseen: kippurakauppa@gmail.com

Muuta infoa Jäsenmaksut 2016 Vuosijäsen 25 € Perhejäsen 6 € Pentuejäsen 12 € per pennunomistaja (kasvattajan ilmoittaessa)

Yhdistyksen tili FI25 1029 3500 2730 98 Yhdistyksen nettisivut http://www.suomenshiba.fi Amai, kuva: Lotta T.

Shibasanomat 1/2016

LEHTITIIMI TIEDOTTAA!

HUOMIO !

Lehtitiimi etsii innostuneita kirjoittajia ja kuvaajia iloisiin riveihinsä. Ilmianna kiinnostuksesi ja lähetä postia osoitteeseen lehti.shiba@gmail.com

Kuvien lähettäminen lehteen Lehti kaipaa aina uusia kuvia koristeeksi ja juttujen yhteyteen. Kuvien ei tarvitse aina olla uusimpia mahdollisia, vaan myös vanhemmat kuvat kelpaavat, ei se historiakaan pahitteeksi ole. Lehteen voi lähettää myös omia piirroksia joko itse skannattuina tai sitten taittajalle postissa. 1. Kuvien nimeäminen Nimeäthän kuvatiedostot niin, että nimessä tulevat esiin lehteen kuvan yhteyteen tulevat tiedot. Näin toimien tiedot eivät tiedostojen siirrossa tai säilytyksessä katoa ja lehteen osataan laittaa oikeat tiedot! Yleisesti tarvittavat tiedot ovat: - Kuvaajan nimi - Koiran (koirien) nimi. Voit halutessasi laittaa virallisen nimen ja/tai koiran kutsumanimen. - Jos kuva on tulossa tiettyyn artikkeliin, merkitse myös se Esimerkkejä nimeämisestä: kippurakansaa_KoiranNimi2_KuvaajanNimi.jpg KoiranNimi_Kuvaajan_nimi.jpg 2.Kuvien lähettäminen Yksittäiset kuvat Jos haluat lähettää yksittäisen kuvan, voit lähettää sen myös sähköpostilla (myös dropbox käy). Lähetä kuva osoitteeseen: lehti.shiba@gmail.com Sähköpostin otsikoksi ”kuvia lehteen. Usean kuvan lähettäminen Olemme erittäin iloisia useiden kuvien lähettämisestä! Niitä voimme käyttää useammassakin lehdessä. Useiden kuvien lähettämisessä toivomme että käytätte dropboxia, joka on ilmainen tiedostojen siirtämiseen ja säilyttämiseen tarkoitettu ohjelma. Kuvia ei tarvitse tällöin pienentää eikä sähköpostilla kuvien lähetyksessä ilmeneviä ongelmia ole. Tarvittaessa tarkemmat ohjeet dropboxin käyttöön löytyvät nettisivuilta. Lähetä viesti jossa kerrot haluavasi lähettää kuvia JaanaS:lle osoitteeseen: jaanaski@gmail.com Saat tämän jälkeen pääsyn shibaryn dropboxiin ja ohjeita. Kun lähetät kuvia, muista seuraavat asiat: Kuvan tulisi olla mahdollisimman suuri, mielellään täysin pienentämätön tiedostomuotoina joko jpeg, tiff ,png, RAW tai nef jpeg-kuvaa ei saa olla pakattu liikaa (laatu kärsii). Kuva ei saa olla Word-documentissa. Huom! Normaali kännykän kameran kuvanlaatu ei ole riittävä Toimitus pidättää itsellään oikeuden käsitellä ja rajata kuvia parhaaksi katsoallaan tavalla ja julkaista niitä myös muissa yhdistyksen julkaisuissa.

Oletko kiinnostunut lehden taitosta? Ota yhteyttä lehden sähköpostiin!

Muun materiaalin lähettäminen Ota kuitenkin ensin yhteys lehtivastaavaan, lehti.shiba@gmail.com jotta materiaali voidaan huomioida sisällön suunnittelussa.

Tuonti-, valio-, luokkanousu-, koulutustunnus- sekä muistoilmoitukset Ilmoita lehdessä allaolevista, lähetä ilmoituksen mukana edustava kuva koirasta ja seuraavat tiedot: Tuontikoira: * Virallinen nimi * Kutsumanimi * Syntymäaika * Sukupuoli * Väri * Vanhempien nimet * Tuontimaa * Kasvattaja * Omistaja(t)

Valio: * Virallinen nimi * Kutsumanimi * Mikä valionarvo * Syntymäaika * Sukupuoli * Vanhempien nimet * Kasvattaja * Omistaja(t) * Sertit(aika, paikka ja tuomari) Koulutustunnus- ja

luokkanousuilmoitukset Muistoilmoitus Ilmoittaa voi saavutukset * Virallinen nimi * Halutessasi lempinimi (koulutustunnus/luokkanousu) kaikissa SKL:n tunnustamissa * Mahdolliset tittelit kokeissa ja kilpailuissa. * Syntymäaika * Virallinen nimi ja kutsumanimi * Kuolinaika * Laji&koulutustunnus/luokkanousu * Syntymäaika * Haluamasi teksti Vanhempien nimet * Mahdollinen erillinen * * Kasvattaja muistovärssy * Omistaja(t) * Ohjaaja ellei omistaja * Oikeuttavat tulokset (tulos, aika, paikka)

Mainostilaa lehdestä Lehdestä voit ostaa mainostilaa! Lähetä esimerkiksi vuoden viimeiseen lehteen oma joulutervehdyksesi tai mainosta jotain omatekemää tuotetta. Ota yhteys toimitukseen lehti.shiba@gmail.com ja kysy lisää.

Jäsenet: koko sivu puoli sivua Muut: koko sivu puoli sivua

- 30 € - 15 € - 60 € - 30 €

Kasvattajaruutu: käyntikorttikoko

- 5€

Shibasanomat 1/2016

Shiba On Vapaa

Shiba kokkaa Pehmeät kanaherkut

4 kpl kananmunaa 400 g broilerin jauhelihaa 200 g jauhettua maksaa ½ dl maizenaa • Sekoita kaikki ainekset isolla haarukalla tai vatkaimella, käytä tarvittaessa sähkövatkainta tai tehosekoitinta. • Lisää tarvittaessa tilkka vettä ja sekoita sileäksi massaksi. Mitä sileämpää massaa, sen vähemmän herkut murenevat taskussa. • Anna tekeytyä 1-2 tuntia huoneenlämmössä, tämä ehkäisee isojen kuplien syntymistä paistaessa. • Levitä uunipellille tasaisesti. • Paista uunissa 180°C:ssa 30 minuuttia. • Anna jäähtyä. Kuutioi terävällä veitsellä tai leikkaa saksilla, kokeile pizzaleikkuria. • Herkut säilyvät jääkaapissa 3-4 päivää. • Voit myös pakastaa ne annospakkauksina. • Voit antaa “pannarin” kuivua hiukan uunin jälkilämmössä, tai kuivata kuutiot 50 asteen lämmössä, jolloin säilyvyys paranee.

Kalapalat 4 kpl kananmunaa 2 prk tonnikalaa ½ dl perunajauhoa

Herkkusuun namit 4 kpl kananmunaa 400 g kalkkunan jauhelihaa 2 dl lihalientä 1 dl maizenaa pinnalle juustoraastetta

Verenhimoiset eväät

Allergisen herkut

4 kpl kananmunaa 500 ml verta ½ dl perunajauhoa

4 kpl kananmunaa 400 g jauhelihaa 200 g jauhettua maksaa 1 rkl psyllium jauhetta

KANANMUNA-ALLERGISELLE / TÄRKKELYS YLIHERKÄLLE

Korvaa kananmunat vedella ja psylliumkuorijauheella. Tarvittava määrä riippuu jauhelihan rasvaisuudesta. Sekoita noin 1 rkl psyllium jauhetta noin 3 dl:aan vettä. Veri-version voit helposti tehdä pelkällä verellä ja noin 2 rkl psylliumilla.

Vinkki! Tee sekaherkkupusseja muutamasta eri laadusta. Näin koiran mielenkiinto herkkuja kohtaan koulutustilanteissa on taattu.

Shibasanomat 1/2016

Temppuhaaste Teksti ja kuvat: Taru Mäkelä

”Vuosi on taas alkanut ja jatketaan kuntoilumielessä tätä haastetta. Moni shiba varmaan vielä sulattelee joulukilojaan ja täs olis hyvä keino päästä taas kuntoon. Jos siis vaan pää kestää pyörähtelyä. Tää on mun yks ehdoton suosikki vaik mun takajalat kuulemma menee ihan kummallisesti. Älkää välittäkö noiden ihmisten kommenteista, jokaisella on tyylinsä! Mä tykkään tehdä sellaisen hypähdyksen siihe puoleen väliin. Sil pääsee jotenkin nopeemmin ja saan kaikkee hyvää siitä. Tää on kuulemma kans hyvää jumppaa kankeille kyljille, et jos tunnette shibatoverit kolotuksia, ni aukaiskaa lehti ihmisenne eteen oikeelta sivulta.”

Ja sama ihmisten kielellä: 1. Kuvaa koirasi suorittamassa haaste. 2. Kuvan on tarkoitus olla hauska. Mukaan voi liittää kuvatekstin. Voit myös videoida tempun. 3. Kuvat julkaistaan joko shibasanomissa tai shiba sanomien facebook sivulla. 4. Kuvan on oltava digikuva ja kooltaan ainakin 1500 kt.

Ohjeet temppujen suorittamiseen:

Kuva 1: Työnnä namikäsi kiinni koiran kuonoon ja ala johdattamaan koiraa kiertämään ympyrä. Alkuun ympyrä saa olla suuri ja käden liike iso. Jos on oikein itsepäinen tapaus voi palkata heti kun koira lähtee seuraamaan namikättä.

Kuva 2: Kun iso ympyrä sujuu yritä pienentää ympyrää ja samalla käden liikettä.

Kuva 3: Kun temppu on valmis, koiran pitäisi pyörähtää ympäri pienestä käsimerkistä tai yhdestä käskystä. Muistathan harjoitella molempia suuntia. Eri suunnille kannattaa opettaa eri käskyt tai näyttää eri käsillä kumpaan suuntaan halutaan pyörähdystä.

Lehden sivuille Facebookiin on tulossa viestiketju liittyen temppuhaasteisiin, jossa on mahdollista kysellä tarkempia ohjeita, saada vertaistukea ja jakaa kännykkäkuvia oman koiran temppukokemuksista.

Lähetä kuva onnistuneesta tempusta tai ainakin hyvästä yrityksestä osoitteeseen: lehti.shiba@gmail.com Viestin otsikoksi ”Temppuhaaste”

Shibasanomat 1/2016

Suomen Shiba ry:n jäsenlehti Nro 1 • 2016