Kuulumiset - Suomi 100

P YY H H ÄJOEN ÄJOEN P Y H ÄJOEN

KLUM UU LUM ISET UU ISET L A U A N TA I 2 3 . 4 . 2 0 17 – V I I K K O 16 L auantaina 13.12 . 2014 - viikko 50 -52 L auantaina 13.12 . 2014 - viikko 50 -52

Lauantai 9.12.2017 - VIIKKO 49

P Y H Ä J O E N L U K I O N T U O T TA M A J O U K KO J U L K A I S U

sivu 2

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

Anna-Sofia Sarpolan tervehdyspuhe Arvoisat edustajat,

sotaveteraanien vaihtoehtoja, joita me nyt mielessämme pähkäilemme. Mutta ilman heidän taistelutahtoaan, juhlapuhuja Kyösti Karjula, olisimmeko mekään tässä uuden alun kynnyksellä? rehtorit, Koulutus on itsenäisyyden aiopettajat, kana saatu avautumaan kaikille.

Sitä, että kaikilla on taustasta ja oppilaat ja tuleva ylioppilas, tulotasosta riippumatta samat mahdollisuudet koulutukseen, arvoisa juhlaväki; ei voida pitää itsestäänselvyytenä. Roope Uusitalo Valtion Olette lämpimästi tervetul- taloudellisesta tutkimuskeskukleita itsenäisyys- ja lakkiaisjuh- sesta on todennut, että koululaamme. tus on investointia inhimilliseen pääomaan. Ja näin asiaa voikin Kun Aku Louhimiehen uu- ajatella, sillä meille koulutus desta Tuntemattoman sotilaan tarjoaa polun parempaan elinelokuvaversiosta alettiin uuti- tasoon ja myös mielekkääseen soida, kyseltiin: “Tarvitseeko työhön. jokainen sukupolvi oman Tuntemattoman sotilaan.”

Nykyajan työmarkkinat ovat muuttuneet entisajoista paljon.

Sanon ehdottomasti: Kyllä, Työ on harvalle vain tulonlähde, kyllä tarvitsee. sillä moni pitää itse työtä taloudellisia etuja arvokkaampaNykynuoret elävät jatkuvasti na. Työnhaussa arvoa annetaan uusimman tiedon päässä toimi- hakijoille, joilla on intohimoa, van teknologian ja viestiyhteyk- asennetta ja halua työskennellä sien ansiosta. Siksi on tärkeää, sosiaalisesti. että myös historian tapahtumat selitetään meille aikaamme soRekrytoinnin parissa työskenpivalla, modernilla tavalla. Tun- televä Toni Strandell menestemattoman sotilaan tarina an- tyneestä Reaktor -yrityksessaitsee säilyä vielä tulevillekin tä tiivistää tiimityöskentelyn sukupolville, muistuttamassa tärkeyden: “Me toimimme tiisiitä, mitä Suomen itsenäisyys meissä, ja tiimissä yksittäisen on vaatinut. Elokuva auttaa ihmisen osaaminen ei ole niin meitä opiskelijoita käsittämään, tärkeää kuin se, että tiimi pelaa millaisia mahdollisuuksia So- hyvin yhteen.” tiemme veteraanit ovat meille omilla teoillaan tuoneet.

Tuntemattoman sotilaan ohjaaja Aku Louhimies sanoi: Keväällä, kun me abiturientit “Suomessa on todella paljon pääsemme ylioppilaiksi, meillä hyviä näyttelijöitä, mutta minä jokaisella on mahdollisuus suun- etsin yhtenäistä ryhmää. Kokonata kohti omia unelmiamme. sin parhaan mahdollisen joukToisin oli Suomea talvisodassa kueen.” ja jatkosodassa puolustaneilla sotilailla. Kaikilla oli yksi ja sama Ja tiimityön merkitystä ei voi päämäärä: taistella isänmaan liikaa korostaa, sen tietävät aipuolesta. Heille ei ollut tarjolla nakin Pyhäjoen lukiossa opiske-

levat. Yrittäjyyspainotteinen lukio-opiskelu on tuonut vastaan monenlaisia projekteja. Tärkeimpänä näistä voisin mainita lukiolaisten järjestämän messutapahtuman. Jo yläkoulussa on mahdollisuus osallistua yrittäjyyskurssille ja yhteistyötaitoja päästään harjoittelemaan myös tukioppilas- ja oppilaskuntatoiminnan kautta.

Kuulumiset -lehteäkään ei tehdä yksin vaan yhdessä. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden teemana on Yhdessä.

Sosiaaliset taidot ovat yhä tärkeämpiä tulevaisuuden työmarkkinoilla. On hienoa, että me pyhäjokiset nuoret olemme jo etukäteen voineet harjoitella näitä tärkeitä taitoja. Historiaan tutustumalla voimme kuitenkin huomata, että emme ole ensimmäinen sukupolvi, joille tiimityöskentely on kantava voima. Myös rintamalla olleet sotilaat ajattelivat: “Kaveria ei jätetä.” Onkin todettu, että pienellä sotilasmäärällä varustettu Suomi pärjäsi sodassa yhtenäisyytensä avulla.

Kun meistä keväällä tulee ylioppilaita, me saamme olla ylpeitä. Emmekä vain omasta saavutuksestamme, vaan myös siitä, että meidän pieni kotimaamme on tämän mahdollisuuden eteen taistellut.

Tänään juhlimme Suomen itsenäisyyttä ja uutta ylioppilasta.

Kohta on meidän vuoromme vaikuttaa tähän maailmaan ja Suomeen.

Ella Mikkosen puhe itsenäisyysjuhlassa 6.12.2017 Arvoisa juhlaväki

Olemme kokoontuneet vietTervetuloa nauttimaan yhteisestä itsenäisyys- ja lakkiaisjuh- tämään yhdessä itsenäisen Suomen suurta juhlapäivää. lastamme.

Mitä itsenäinen Suomi ja suomalaisuus merkitsee meille nuorille?

Olemme saaneet syntyä ja kasvaa turvallisessa ja rauhallisessa maassa. Tämä ei ole itsestäänselvyys kaikkialla maailmassa. Toisinaan meitä tuskastuttaa maailman pahuus, mutta silloin ajattelemme asioita, joista saamme olla kiitollisia joka päivä. Saamme kävellä vihreissä metsissä nauttien raikkaasta ilmasta ja uida puhtaissa vesissä, laulaen omalla kielellämme.

Meillä on vapaus ilmaista mielipiteemme, vapaus uskoa ja valita omat unelmamme. Tasa-arvo mahdollistaa, että Suomessa saan tyttönä tavoitella samoja asioita kuin pojat.

Meillä on hieno koulujärjestelmä ja saamme hyvää opetusta, joka mahdollistaa siirtymisemme seuraavalle tasolle elämässämme. Kiitos kuuluu vanhemmillemme, jotka ovat varmasti tehneet omiakin uhrauksia, jotta voisimme tavoitella tähtiä.

Meitä on rakastettu ja meistä on välitetty.

Tämän lähimmäisenrakkauden haluamme siirtää tulevaisuudessa myös omille lapsillemme.

Koti Suomessa on maailman paras paikka.

Vapaan, itsenäisen Suomen puolesta on tehty suuria uhrauksia ja sankaritekoja. Sankaruudella ei ollut ikää eikä sukupuolta.

Meille nuorille ja lapsille on rakennettu hyvä perusta tulevaisuudelle. Vapaus tuo myös vastuuta. Yhdessä haluamme kunnialla olla vaalimassa suomalaisuutta ja uusina

tekijöinä kehittämässä Suomea, tuntien suurta kunnioitusta menneitä sukupolvia kohtaan.

Veljessodasta asti sotamme kokeneen isoisoäitini sanoin “Lapset ovat taivaan lahja ja heissä on tulevaisuus.”

Toivotan teille itseni ja ikäisteni puolesta rauhaisaa ja uljasta itsenäisyyspäivää.

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

sivu 3

Vapauden viesti Vapauden viesti on jo perinteiseksi muodostunut tapa kunnioittaa sotiemme veteraaneja ja siirtää veteraanien perintöä uusille sukupolville.

Vuonna 2000 alueemme veteraanijärjestöjen edustajat luovuttivat silloisille Pyhäjoen lukion abiturienteille Vapauden viestin. Viesti on siitä lähtien siirtynyt vuosittain uusille abiturienteille.

Vapauden viesti

Sodan koettelema sukupolvi on saanut työlleen uutterat jatkajat, jotka ovat rauhan toimilla vahvistaneet Suomen itsenäisyyttä, kansainvälistä arvostusta ja kunnioitusta.

Silloin kun me nykyiset veteraanit olimme nuoria, meidän tunnuslauseemme oli: Veljeä ei jätetä. Tämän viestin myötä me haluamme jättää yhä uusille sukupolville vetoomuksemme: Nuoria ei unohdeta.

Suomi oli lähes 700 vuotta Ruotsin vallan alla ja yli 100 Toivomme ja uskomme, vuotta Venäjän alamainen. että tämä viesti siirtyy joka vuosi ylimmältä kouluikäluoVuodesta 1917 Suomi on kalta seuraavalle, niin kuin ollut itsenäinen, suomalais- isänmaamme vapauden vaaten oma maa. liminen on kulkenut vahvana verenperintönä väistyvältä Marraskuussa 1939 Suomi sukupolvelta nousevalle. joutui väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi.

Nuorisossa on itsenäisen maan, vapaan kansan tuYksimielinen kansa ei tai- levaisuus. Pitäkää huolta punut. Ensin talvisodassa ja maanpuolustustahdon säilysitten vuosia kestäneessä misestä, puolustusvoimista jatkosodassa maa säilytti ja omasta fyysisestä kunnositsenäisyytensä. Itsenäisyy- tanne! den hinta oli kallis: 91 000 kaatunutta, yli 280 000 Suomen itsenäisyyspäivänä haavoittunutta, yli 400 000 2000 kotinsa menettänyttä. Maa jälleenrakennettiin, suunnat- Suomen veteraaniliittojen tomat sotakorvaukset mak- valtuuskunta settiin, siirtoväki asutettiin.

Sotainvalidien Veljesliitto Suomen Sotaveteraaniliitto Sen jälkeen ovat uudet su- Rintamaveteraaniliitto kupolvet rakentaneet vau- Rintamanaisten Liitto raan maan, hyvinvointivalti- Kaatuneiden Omaisten Liiton, länsimaisen oikeusvaltion. to

Jukka Kesti luovutti Vapauden viestin abiturienteille.

Vapauden viestin vastaanottaminen Santeri Puhakka, Röyttä abiturientit

Veera

Arvoisat veteraanien edustajat, hyvä tuleva uusi ylioppilas, muu juhlaväki, Meitä kaikkia yhdistää tänään yksi asia: olemme kokoontuneet juhlistamaan 100 -vuotiasta Suomea.

Kuluneeseen vuosisataan on mahtunut paljon. Uhrausten ja urotöiden siivittämää tietä on kuljettu eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta.

Kun nykyään puhumme kotimaastamme, meillä on kunnia yhdistää siihen termit hyvinvointivaltio ja oikeusvaltio. Suurten sanojen takana piilee arkipäiväisiä asioita, joita pidämme usein itsestäänselvyyksinä. Näin ei ole aina ollut - sata vuotta sitten tilanne oli hyvin erilainen.

tänään se yhdistää meitä täällä. On ilo huomata, että vielä nykyäänkin suomalaiset osaavat olla yhtenäinen kansa, joka saa hienoja asioita aikaan yhdessä. Koko kuluneen vuoden olemme saaneet nauttia juhlavuoden tapahtumista, joita on järjestetty talkoohengellä ympäri maata. Mikä olisikaan sen hienompi tapa kunnioittaa aikoinaan tehtyä työtä maamme jälleenrakentamiMaailmalla voimme ylpeänä seksi. kertoa tulevamme Suomesta: suomalaisuus on meille Haluamme kaikkien abitukunnia. Myös muualla maa- rienttien puolesta nöyrästi ilmalla on herätty juhlista- kiittää veteraaneja heidän maan pientä kotimaatamme; mittaamattoman arvokkaasesimerkiksi viime kevään ta työstään. Tästä on hyvä leirikoulukohteemme, Roo- käynnistää Suomelle seuraaman Colosseum, valaistaan va vuosisata, jota haluamme itsenäisyyspäivänä Suomen olla mukana rakentamassa. lipun värein.

Kiitos.

Kuten aikoinaan isänmaa yhdisti sotilaita rintamalla, Sadassa vuodessa Suomesta on rakennettu vahva, itsenäinen ja yhtenäinen valtio.

Kukin ikäluokka on vuorollaan ollut mukana näissä rakennustalkoissa; jokainen on omalla vuorollaan tarttunut työkaluihin ja tehnyt oman osansa. Urakka ei ole vielä ohi - se jatkuu edelleen. Pian myös me abiturientit saamme osallistua siihen.

sivu 4

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

Arvoisat sotiemme veteraanit ja hyvä juhlaväki Vietämme nyt Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa. Tähän päivään on valmistauduttu jo koko vuoden ajan erilaisin tapahtumin koko Suomessa ja myös rajojemme ulkopuolella mm.

Rooman Colosseum on valaistu sinivalkoisin värein.

Itsenäisyyspäivää on meillä Suomessa vietetty aina perinteisin ja juhlallisin menoin ilman karnevaalitunnelmaa.

Käydään sankarihaudoilla, katsotaan TV:sta Tuntematonta sotilasta, valtakunnallista juhlaparaatia ja Linnan juhlia. Illalla sytytämme kynttilät kotiemme ikkunoille.

Kuulimme jo meidän nuorten koululaisten ajatukset itsenäisyydestä. Minä edustan sodan jälkeen syntyneitä suuria ikäluokkia, joten minun muistini ja kokemukseni yltävät paljon pitemmälle, ei tosin sotavuosiin saakka.

Niistä on vain muiden kertomaa ja lukemaani historiaa.

Oma isäni ei paljon sota-

juttuja muistellut. Meidän perhettä sota kosketti siten, että sisarpuoleni syntyi talvisodan rauhan päivänä 13.3.1940 ja hänen biologinen isänsä kaatui Pistojoella kesäkuussa 1941, joten hän ei muista omaa isäänsä ollenkaan. Kun puhuttiin sotaorvoista ja sotalapsista ei lapsena aina tajunnut mitä se oikein tarkoitti. Sisareni mies on myös sotaorpo ja ollut sotalapsena Ruotsissa.

Sodan jälkeen paikoin pahoin tuhottu ja köyhä Suomi nousi jaloilleen vanhempiemme arvokkaalla työllä.

Kaikesta tavarasta oli kova pula. Käytössä oli ostokortit eli niitä vastaan sai kaupasta ostaa esim. sokeria, kahvia ja muuta tärkeää määrätyn määrän henkeä kohti. Nyt tuntuu täysin käsittämättömältä kun katselee kaupan tavarapaljoutta notkuvia hyllyjä. Vanhempamme uskoivat ja luottivat,että edessä on parempi tulevaisuus.

Me suuret ikäluokat pääsim-

me kouluun ja valmistuimme eri ammatti aloille ja saimme omalta osaltamme osallistua Suomen hyvin voinnin kehittämiseen. Hyvin siinä olemme onnistuneetkin . Saamme elää itsenäisessä maailman parhaassa maassa.

Tulevaisuuden Suomi on minulle paikka, jossa voimme asua rauhallisin mielin turvallisessa ja vakaassa ympäristössä. Te veteraanit, naiset ja miehet, olette turvanneet meille tämän turvallisen kodin ja toivon, että te nuoret teette yhtä arvokasta työtä tämän hyvinvoinnin säilyttämiseksi.

Arvoisat veteraanit, hyvä juhlaväki, toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää Lauri Tähkän laulun sanoin: Minun Suomeni on tähtitaivaan alla Minun Suomeni on taivas ja maa Minun Suomeni on kaunein päällä maan.

Anna-Liisa Tuuttila toi eläkeläisten tervehdyksen

Alakoululaisten itsenäisyyspäivän puhe Suomen 100 -vuotiasta itsenäisyyttä juhlitaan tänään joulukuun kuudes päivä.

Silloin nostetaan siniristiliput salkoihin, sytytetään ikkunoille kaksi sinivalkoista kynttilää ja lauletaan Maamme-laulu.

Parasta Suomessa on luonto: Sen vihreät metsät ja siniset järvet.

Sen virtaavat joet ja viljavat pellot.

Sen valkoiset talvet ja vihreät keväät.

Sen valoisat kesät ja värikkäät syksyt.

kiittää aikaisempia sukupolvia. Kiitos kaikille heille, jotka ovat oikeaan aikaan puolustaneet tätä maata ja rakentaneet tästä maasta tällaisen kuin se nyt on. Toivon, että isona minäkin voisin kantaa vastuuta tästä maasta ja tehdä työtä sen hyväksi.

Haluaisin jättää lapsilleni puhtaan, rauhallisen ja turvallisen Suomen - samanlaisen kuin minäkin olen isovanhemmiltani saanut.

Haluaisin myös osata puolustaa itseäni heikompia, jotta ihan kaikilla olisi Suomessa hyvä olla.

Minun Suomeni on turvallinen. Saan rauhassa ja turvallisesti käydä koulua, oppia omaan tapaan ja harrastaa. Voin nauttia ilmaisen kouluaterian ja kotonakin on ruokaa. Minulla on mahdollisuus leikkiä ja minusta pidetään huolta. On ihanaa asua maassa, jossa asiat ovat hyvin.

Eräässä koulun lukukirjan runossa sanotaan näin: On oma koti ja oma maa, on oma perhe ja perunamaa, on omat tavat ja tarinat tärkeät, on kieli, jolla voin kiittää ja toisia puolustaa.

On vapaus, rohkeus ja tulevaisuus, niitä tahdon minä varjella ja Minun Suomeni haluaa kunnioittaa. olla ystävä muiden maiden kanssa. Suomessa lasten ei Suomi on minun maani ja tarvitse paeta sotaa vaan olen ylpeä maastani ja kanvoimme elää rauhassa. Me sasta johon kuulun. suomalaiset saamme päättää Olisipa Suomi vielä 100 omista asioistamme. vuoden kuluttuakin Suomi!

Minulla on paljon aihetta

Joshua Karkulahti puhui itsenäisyys juhlassa alakoululaisten puolelta. Alakoululaisen tekstin ovat ideoineet Saaren alakoulun 3-6 -luokkalaiset. Teksti on koonti lasten ajatuksista ja ideoista.

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

sivu 5

Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvä juhlayleisö!

Tänä juhlavuonna, kun Suomi täyttää sata vuotta, on erityinen syy kunnioittaa maamme itsenäisyyttä ja erityisesti menneiden sukupovien työtä. Me teemme sen tänään juhlavuoden teeman mukaisesti yhdessä. Kuulemme ala- ja yläkouluikäisen, lukiossa opiskelevan, työn keskellä olevan ja jo aktiivityöelämän taakseen jättäneiden tunnoista yhteisellä teemalla Meidän maamme.

Kun sota tai vaikeat ajat ovat kohdanneet maatamme, on kansamme selviytynyt yhdessä - toinen toisiinsa ja Luojaan turvautuen.

Meillä on opittavaa menneitten sukupolvien saavutuksista ja uhrauksista ja heidän uskostaan.

Sodan aikana Pyhäjoen kirkko oli täynnä.

Vaarilleni, kolmen sodan veteraanille, koti, isänmaa ja usko olivat hänelle luovuttamattoman tärkeitä elämänarvoja. Itsenäisyyden säilyttämiseksi oli tehtävä kaikki voitava yhdessä ja yhtenäi-

senä kansana. Äitini eno Nantte Ylileppäluoto kaatui 22 -vuotiaana talvisodan loppupäivinä Kuhmon taistelussa.

Heidän ja muiden heidän ikäistensä palveluvuoro osui itsenäisen maamme historiassa aikaan, jolloin heidän oli nuorina oltava alttiita antamaan kallein lahja isänmaan puolesta – aikana, jolloin sodat vaativat uhrinsa.

Lahjoillaan he rakensivat tätä maata. He eivät tehneet työtä niinkään itselleen, vaan tulevia sukupolvia ajatellen. Usein he, varsinkin äidit, tekivät työnsä rukoillen ja uskon lastensa sydämiin laulaen. Kiitos heille!

Ikäpolveni ihmiset ovat saaneet hyvät lähtökohdat elämään. Koulutus, ammattiin valmistuminen on ollut meille todellisuutta.

Olemme saaneet rakentaa sen varaan, mitä aikaisemmat sukupolvet ovat tehneet. Rehellisyys, oikeudenmukaisuus, totuus ja toisen kunnioittaminen ovat olleet arvoja, joihin meitä on kasvatettu.

Uskon Jumalaan ja rakkauden kotiin, perheeseen ja isänmaahan tahtoisin osaltani jättää perinnöksi tuleville sukupolville.

Elämme kansainvälistyneessä maailmassa. Sen uhat ja mahdollisuudet ovat tänä päivänä konkreettisesti näkyvillä. Isänä ja vaarina luotan siihen, että te lapset ja nuoret löydätte paikkanne ja osaatte kantaa teidän osallenne tulevan vastuun. Pian on teidän vuoronne.

Virren sanoin: On isät täällä taistelleet ja uskoneet ja toivoneet.

Me saimme saman asunnon, ja samat vaiheet meidän on.

Ja meidän polkuamme saa taas lapsemmekin taivaltaa.

He kyntää kerran peltomme ja uskoo kuin me uskomme.

Havuseppeleiden tekoa

Olli Seppä toi työikäisen tervehdyksen

Pyhäjoen eri kylillä on ahkeroitu havuseppeleitä sankarivainajien haudoille. Hieno idea Päivi Pyhäluodon aloitteesta ja johdolla on saatu tehdyksi. Kunnan työntekijät kaatoivat kuuset ja toivat havut kylien kutomapiirien tiloihin ja Sarpattiin. Kymmenet ahkeroijat valmistivat noin 140 seppelettä. Itsenäisyyspäivänä vihreät havuseppeleet laskettiin kunkin sankarihaudassa lepäävän isänmaan edestä henkensä antaneen pyhäjokisen paaden vierelle.

Yppärissä valmistettiin lisäksi yksi seppele, jonka koululaiset kävivät laskemassa Liekki-patsaalle.

Yppärin kutomatuvalla kangaspuiden välissä mahtui tekemään ryhmätyötä, vaikka ahdasta olikin.

Seppele Liekki-patsaalla muistuttaa menneiden aikojen kärsimyksistä, joita seudun asukkaat joutuivat kokemaan vuosisatojen ajan ennen maamme itsenäistymistä.

Sarpatissa havut lajittelussa seppeileiden tekijöille.

Päivi Pyhäluoto oikealla näyttää mallia.

sivu 6

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

Tunnelmia kunnan itsenäisyysjuhlasta

Kirkkoherra Jukka Malinen oli koonnut upean kuvaelman Suomen itsenäisyyden vaiheista. Juhlayleisö nautti Suomeen liittyvistä sanoista, sävelistä ja kuvista. Tekstejä lukivat vasemmalta Jutta Anttila, Rasmus Hökkä, Helvi Heikkilä ja Johannes Malinen.

Pyhäjokiset tulivat juhlimaan 100 -vuotiasta Suomea ja nauttimaan monipuolisesta ohjelmasta.

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

e i t a t u a R

o h A i n a h u J

sivu 7

ä r e p n a a H H E ta

Menneestä pois juna vie Pyhäjoen lukiossa on jo vuosien ajan aloitettu opiskelu uusien lukiolaisten kanssa isolla kulttuurikokemuksella.

Kuvataiteen, musiikin, psykologian ja äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat suunnittelevat syksyn aloituksen jo keväällä. Tänä vuonna mukaan tuli myös englannin kieli. Uusi opetussuunnitelma määrää, että nykylukiossa järjestetään teemakursseja, ilmiöpohjaista opiskelua. Tällä tarkoitetaan

sellaista opiskelua, jossa pysäh- telee faktaa ja fiktiota kirjailija dytään jonkin ilmiön äärelle ja Ahosta. tarkastellaan sitä eri oppiaineiden näkökulmasta.

Psykologian tunneilla opiskelijat keräsivät romaanien henkiAiheeksi valikoitui Suomen löistä psykologisia näkökohtia 100 -vuotissyntymäpäivien sosiaalisiin karttoihin. Opiskekunniaksi Juhani Ahon tuotan- lijat pystyivät hyödyntämään to ja erityisesti hänen teoksen- sosiaalisia karttoja äidinkielen sa Rautatie. Luimme myös Ahon tunneilla, kun he kirjoittivat romaanit Juha, Papin tytär ja esseitä ja pohtivat henkilöhahHelsinkiin. Kirjailijan elämänker- moja sekä kirjojen tapahtumia. taan tutustuimme muun muassa Kuvaamataidossa oppilaat lukemalla Tuula Levon romaa- ovat muun muassa piirtäneet nin Neiti Soldan, joka yhdis- sarjakuvia henkilöhahmoista;

sarjakuvat tehtiin englanniksi.

Musiikin tunneilla on sävelletty kappaleita kirjojen henkilöhahmoista.

Oulun kaupunginteatterissa katsoimme Heta Haanperän ja Jukka Heinäsen dramatisoiman Rautatien.

Ensimmäisellä vuosikurssilla opiskelevan Milja Raitanen analysoi, että Oulun kaupunginteatterin teatteriesitys Rautatie kuljettaa katsojansa

maailman alusta nykyaikaan: ”Suurin osa kohtauksista tapahtuu 1860-luvulla, jolloin Matti ja Liisa elivät. Nykyaikaan siirtymisestä annetaan katsojalle vihjeitä vähitellen: kun Matti ja Liisa tapaavat Matlienan, tällä on käsissään Tax Free-muovipussi, rautatieasemalla on VR:n verhot ja yksi näyttelijöistä ‘däbää’ asemalla. Junamatkan aikana tapahtuu valtava harppaus kohti nykyaikaa: tanssi vaihtuu kansantanssista twerkkaukseksi, musiikki pelimannimusiikista

nykyteknoksi ja näyttelijät ovat yhtäkkiä 2000 -luvun vaatteissa. Maisemat muuttuvat mustavalkoisesta värillisiksi, junasta tulee metro ja pian Matin humaltumisen vuoksi junasta pois heitetyt Matti ja Liisa huomaavat olevansa keskellä nykyajan teollisuushallia, jonka lattioita SOL-siivooja imuroi. Vaikka kaikki ympärillä muuttuu, Matti ja Liisa eivät muutu. Juuri tämä on Rautatien aihe: pysyväinen ihminen ajassa.”

sivu 8

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

Vaikka maailma muuTtuu, ihminen sisimmässään pysyy samana

Jännittynyt tunnelma vallitsee Oulun Kaupunginteatterin aulassa. Ihmiset seisoskelevat odottamassa pääsyä Rautatien ennakkonäytökseen ja keskustelevat tulevasta näytelmästä ystäviensä kanssa jännittyneesti kuiskien. Vihdoin ovet suuren näyttämön katsomoon aukeavat, ja ihmiset tungeksivat sisään paikkojaan etsien.

Vieraat istuutuvat paikoillaan, ja puheensorina täyttää huoneen. Saliin laskeutuu hiljaisuus, kun näyttelijät saapuvat lavalle.

Näyttelijät ottavat heti alkuun kontaktin katsomoon, jonka jälkeen näytelmä jo alkaakin: “Aloitetaanko? No mistä aloitetaan? No alusta aloitetaan. No mistä se kaikki alkoi? Mitä oli aluksi? Aluksi oli pimeys.”

Niin valot sammuvat, ja lavalla vallitsee täydellinen pimeys.

Rautatie on klassikko, joka käsittelee hyvin tärkeitä aiheita maailman uudistumisesta sekä ihmisten peloista ja ennakkoluuloista. Vaikka ohjaaja Heta Haanperä on muokannut alkuperäistä Juhani Ahon kirjoittamaa tekstiä melko rajusti omanlaisekseen ja omiin arvoihinsa sopivaksi, sisältää näytelmä kuitenkin keskeisen aiheen ja teemat. Näytelmä alkaa maailman synnystä, jolloin pimeydestä tulee esiin kipinä. Kipinöistä muodostuvat ihmiset ja eläimet, joita kuvataan taitavasti musiikilla, äänillä ja tanssilla. Katsoja saa seurata päähenkilöiden matkaa hyvin moderniin maailmaan, jonka ajankohtaa voi itse kukin arvailla.

Rautatie kertoo Matin ja Liisan elämästä Korvenperällä.

Vaikka maailma heidän ympärillään muuttuu koko ajan, ovat he jääneet täysin kiinni vanhaan eivätkä millään tahdo ymmärtää muutosta. Kun Matti on pappilassa vierailulla ja jyviä tuomassa, alkaa hän kuulla juttuja lähistölle rakennetusta rautatiestä.

Matti on kovin ihmeissään, kun rovasti ja ruustinna kertovat hänelle rautatien ihmeistä.

Muut henkilöt ikään kuin pitävät Mattia alastatuksessa, kun tämä ihmettelee rautatietä: “Vai syövät rautatien hevoset halkoja, ei voi olla, nyt kyllä teet minusta pilaa.”

Kun Matti kertoo Liisalle rautatiestä, on tämänkin pakko lähteä pappilaan kuulemaan siitä. Vaikkeivat vanhukset sitä myönnäkään, alkaa rautatie kiinnostaa heitä koko ajan vain enemmän ja enemmän. Ajatus tästä “rautapellin päällä kulkevasta huoneesta” ei tunnu mahtuvan heidän mieliinsä. Myös heidän on pakko päästä sitä katsomaan, vaikka ajatus rautatiestä ja yleensäkin maailman uudistumisesta pelottaa heitä.

Heti keväällä he aikovat sitä lähteä katsomaan.

Junamatka ja matka rautatielle vievät Matin ja Liisan ikään kuin ajassa eteenpäin. Kaikki heidän ympärillään alkaa muuttua aina musiikista puvustukseen. Matti ja Liisa näyttävät melko orvoilta juna-asemalla kaiken uuden keskellä vanhanaikaisine pukuineen, kenkineen ja kampauksineen. Mattia alkaa kiinnostaa junan kyyti, ja hän saa houkuteltua myös Liisan mukaan huviajelulle. Tilanne kärjistyy, kun yksi junan matkustajista tulee tarjoamaan Matille ryyppyä.

Kohta Matti heiluukin junassa ympäripäissään eikä suostu lähtemään asemalla, jolla heidän pitäisi. Lipuntarkastaja heittää Matin ja Liisan ulos junasta, sillä Matti heiluu junassa humaltuneena ilman lippua. Liisa yrittää puolustella Mattia, vaikka on itsekin hyvin peloissaan ja järkyttynyt tilanteesta. Rautatien tapahtumien jälkeistä tyhjää ja järkyttynyttä tunnetta kuvataan aavemaisen hiljaisuuden vallitsemalla tyhjällä ja hyvin pelkistetyllä tilalla, jonka keskellä Liisa ja Matti ovat. Seuraavassa kohtauksessa Matti ja Liisa ovat jo takaisin kotona Korvenperällä. He haluavat ikään kuin unohtaa rautatien tapahtumat, joten he vaikenevat koko asiasta. Kaikki vanhusten ympärillä on muuttunut. Jopa heidän kotinsa, jossa mikään ei ole enää entisensä. Tätä kuvataan mainiosti siten, että Matti ja Liisa ovat valokuvakehyksissä osana historiaa, ja modernit ihmiset katselevat heitä ulkopuolelta. Maailma on muuttunut, mutta Matti ja Liisa eivät.

Se, että olen lukenut etukäteen sekä alkuperäisen romaanin että näytelmän käsikirjoituksen ei haittaa lainkaan, sillä näytelmästä on tehty hyvin erilainen ja modernimpi versio. On vain helpompi pysyä mukana näytelmässä, kun tietää jonkin verran tapahtumia. Näyttelijät toimivat yhtäaikaisesti näytelmän henkilöinä ja kertojina, mikä on mielestäni hyvin toimiva ratkaisu.

Keskeisenä aiheena näytelmässä on ihminen ajassa pysyväisenä. Ihminen ei aina muutu, vaikka kaikki ympärillä muuttuisi. On helpompaa jäädä kiinni vanhaan kuin etsiä uusia toimintatapoja ja ratkaisuja.

Ihminen myös helposti pelkää tulevaa ja epäilee kaikkea siihen liittyvää. Jos asiasta kuitenkin tietää paljon tai siihen on tottunut, ei enää epäile niin paljoa.

Ruustinna ja rovasti ovat nähneet rautatien ja tietävät siitä paljon. Matti ja Liisa taas eivät tiedä siitä mitään, joten he ovat

hyvin epäluuloisia ja pelokkaita. Tätä asiaa käsitellään myös evoluutiopsykologiassa, jonka mukaan ihminen on ohjelmoitu suhtautumaan varauksella uusiin asioihin.

Ohjaaja Heta Haanperä alkoi tutkia Rautatietä syksyllä 2016, kun sai työtehtävän teatterin johtajalta. Näytelmä haluttiin 100 -vuotiaan Suomen juhlanäytelmäksi, sillä se on hyvin suomenkansallinen ja siinä on paljon kansanmusiikkia ja tanssia. “Jo sata vuotta suomalaista kansanmusiikkia ja muusikoita”, Haanperä kuvailee. Syksyllä näytelmää alettiin lukea ja kirjoittaa, mistä lähti lähes vuoden kestävä projekti. Ohjaaja Haanperä päätyi yhdistämään nykyteatterillisia osioita perinteiseen kansanteatteriin. Tyylilajeilla leikkiminen sopii hyvin ajassa kulkemisen teemaan.

on suunnitellut puvut viemään meidät selkeästi 1800-luvulle, jonka tyyliä puvut alkuun kuvastavatkin hyvin realistisesti.

Junamatkan myötä myös puvustus alkaa kuitenkin olla hyvin modernia, jonka rinnalla Matti ja Liisa erottuvat hyvin joukosta vanhanaikaisine pukuineen.

Tämä kuvaa hyvin heidän pelkoa uutta kohtaan. Kun Matti ja Liisa saapuvat juna-asemalle, on se täynnä ihmisiä moderneissa valkoisissa puvuissa, jotka korostavat mainiosti, kuinka uutta ja tuntematonta kaikki on. Syrjäkari on sekoittanut puvuissa sopivasti uutta ja vanhaa. Hän kertoo ottaneensa osan materiaaleista varastosta ja muokannut niitä yhteen uuden kanssa.

Asut värittävät myös maisemakuvaa ja kuvaavat roolihahmoja auttamalla näyttelijät sisälle Muutosta ja aikaa näytelmäs- roolihahmoonsa.

Näytelmän sä kuvataan myös puvuilla ja teeman mukaan myös puvuissa lavastuksella. Tellervo Syrjäkari sekoitetaan uutta ja vanhaa.

Näytelmässä käsitellään esimerkiksi teemoja ajan muuttumisesta ja ihmisen pysyvyydestä. Näitä ilmennetään taitavasti musiikin, tanssin, pukujen ja lavastuksen avulla.

Jokaisella henkilöllä näytelmässä on oma teemansa, joiden mukaan heidän puvustusta ja esiintymistä on mietitty. Vaikka kaikilla on omanlaiset teemansa, voivat ne liittyä toisiinsa.

Matin teemana on tietynlainen syrjään jäämisen pelko sekä paljastumisen pelko. Liisan teemat ovat melko samanlaiset, vaikkakin hänellä on erilainen näkemys tulevaisuudesta. Vaikka Mattia ja Liisaa pelottaa ajatus rautatiestä, eivät he halua olla täysin tietämättömiä asiasta ja lähtevät sitä katsomaan.

Puku auttaa näyttelijää eläytymään rooliinsa ja pääsemään sisälle roolihahmoon. Puvuilla voi myös luoda taitavasti yhteiskunnallisia statuksia. Esimerkiksi rautatiessä Ruustinna ja Rovasti ovat selkeästi Mattia ja Liisaa ylempänä. Yhdessä lavasteiden kanssa puvut kuvaavat hyvin selkeästi muutosta näytelmässä. Matin ja Liisan matkan aikana kaikki heidän ympärillään alkaa muuttua, vain he pysyvät samanlaisina kuin ennen.

Näytelmän lavastuksessa on alun perinkin ollut ideana sen pelkistäminen ja vähäisyys.

Lavastaja Kalle Nurminen kertoo halunneensa yksinkertaistaa lavastuksen juuri sopivaksi 1800-luvun teemaan. Näyttämön takaosa on peitetty paanukatolla, joka luo vanhanaikaisen tunnelman koko näyttämölle.

Nurminen on tehnyt todella hienon ratkaisun käyttämällä

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

sivu 9

Piirsin itsestäni karikatyyrisen kuvan, missä tavoitteena oli tehdä hauska teos, jossa omat piirteeni korostuisivat. Teos on kokonaisuudessaan melko humoristinen ja värikäs, mikä kuvaa luonteeni iloisuutta ja avoimuutta.

- Aliisa Impola

myös tanssijoita ja näyttelijöitä lavasteina. Kun rovasti ja ruustinna kertovat Matille rautatiestä, tulevat tanssijat tilanteeseen mukaan ja näyttelevät maailmankarttaa ja muita lavasteita ja muuttavat asentoja musiikin tahdissa. Tämä tekee näytelmästä hyvin eläväisen ja

Aivan näytelmän lopussa lavastus on hyvin pelkistettyä, mikä kuvaa hämmennystä Matin ja Liisan mielissä rautatien tuottaman pettymyksen jälkeen.

Lavastusta tehostetaan hyvin taitavasti erilaisilla valoilla ja äänillä.

“Vai syövät rautatien hevoset halkoja, ei voi olla, nyt kyllä teet minusta pilaa.” siitä huomaa, kuinka pitkälle ja tarkasti kaikki on suunniteltu.

Niin kuin kaikki muukin, myös lavasteet alkavat muuttua tarinan mukana. Kun toinen näytös hurahtaa käyntiin, ollaankin juna-asemalla, joka on hyvin moderni ja jota korostavat valkoinen väri ja modernit ihmiset.

Juna saapuu näyttämölle niin elävästi, että tuntuu kuin oikea juna olisi saapunut asemalle.

Melko huomaamaton valaistus toimii näytelmässä todella hyvin, sillä ei tule mitään ylimääräistä, mikä häiritsisi näytelmän katselua. Lavastaja Kalle Nurmisen sanoin: “Hyvää valaistusta ei kuulu huomata näytelmästä, vaan sen kuuluu olla osa sitä.”

Valot tukevat todella hyvin lavastusta ja tuovat ne vielä vain paremmin esille. Valoilla luodaan myös eri tunnelmia, jotka

muuttuvat näytelmän aikana paljon. Juna-asemalla valot ovat hyvin kirkkaat, ja ne korostavat hyvin paljon valkoista väriä kuvaten samalla uutta ja modernia aikaa. Kun taas Matti ja Liisa heitetään ulos junasta, valot ovat hyvin voimakkaat ja räiskyvät monissa eri väreissä.

Ruustinnasta saa hyvin elämäniloisen ja aurinkoisen kuvan, sillä häntä kuvaava musiikki on aina hyvin iloista ja nopeaa.

Tunteita näytelmässä kuvataan todella hyvin esimerkiksi silloin, kun Matti palaa pappilasta kuultuaan juuri ensimmäistä kertaa rautatiestä. Musiikki on tällöin todella sekaista, kuin seKoko näytelmän ajan näyttä- koitus erilaisia ääniä ja ajatuksia mön takaosassa on muusikoita, Matin päässä. jotka soittavat livenä musiikin draamaan. Musiikki on alkuun Musiikin mukana näytelmä näytelmän teeman mukaan hy- sisältää myös tanssia, joka tuo vin vanhanaikaista kansanmu- näytelmään vilskettä. Ohjaaja siikkia, mutta muuttuu loppua Heta Haanperä kertoi halunkohden aina vain meneväm- neensa näytelmään tanssia mäksi, lopulta jopa teknoksi. sen takia, että onhan ihminen Muusikko Anne-Mari Kanniai- kehollinen olento, jota on helnen sanoi musiikin olevan suu- pompi tulkita juuri kehon liikrimmaksi osaksi improvisoitua, keiden ja tanssin avulla. Tanssi eli sitä ei ole sävelletty etukä- näytelmässä kulkee samaa matteen. Musiikki tukee näytelmää kaa muun näytelmän kanssa. hyvin paljon tuomalla kohtauk- Kun musiikki alkaa olla menevää siin rytmiä sekä kuvastamalla teknoa, on myös tanssi muuthenkilöitä ja heidän tunteitaan. tunut vanhasta kansantanssista

nykyisiin tanssityyleihin ja jopa twerkkaukseen. Tanssijat ovat myös mukana muodostamassa kohtauksia. Kun Matti saa kuulla rautatiestä, musiikki on hyvin sekalaista ja tanssijat ikään kuin ahdistelevat Mattia, mikä tuo kohtaukseen ahdistuneen ja hämmentyneen tunnelman.

Varsinkin näytelmän ensimmäisellä puoliajalla huomaa sen olevan hyvin vanhanaikainen ja sijoittuvan menneisyyteen.

Yhteiskunnalliset asiat ovat todella erilaisia kuin nykypäivänä ja näytelmässä on paljon meille vieraita käyttäytymistapoja.

Miesten ja naisten väliset erot näkyvät selvästi varsinkin työnjaossa. Liisa laittaa aina Matille ruoan, siivoaa, lypsää lehmän ja lämmittää saunan. Kun Liisa käy pappilassa kehruita viemässä, Matti ihmetteleekin, miten hän pärjää yksin kotona: “Kuka lypsää lehmän?”

Näytelmän sanoma on maailman uudistuminen ja se, etteivät ihmiset aina pysy mukana kaikessa uudessa vaan saattavat hyvinkin jäädä jumiin vanhaan.

Ihminen ei muutu geneettisesti vaikka maailma muuttuu, uutta aina pelätään. Ideana on näyttää ihmisille, kuinka uutta ei tarvitse pelätä ja kannattaa ensin ottaa asioista selvää. Jos on aina yhtä epäluuloinen kuin Matti ja Liisa, saattavat elämässä mennä monet asiat sivu suun.

- Aliisa Impola

sivu 10

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

Rautatie - menneestä pois juna vie

Perjantaina 1.9.2017 Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä käy iloinen puheensorina. Ihmisiä on saapunut niin Oulun seudulta, Pyhäjoelta kuin Helsingistä asti katsomaan Heta Haanperän ohjaaman Rautatie näytelmän ennakkonäytöstä. Tunnelma tiivistyy, kun näyttelijät saapuvat lavalle keskustelemaan yleisön kanssa. Näyttelijät kyselevät, mistä saakka ihmiset ovat tulleet ja antavat aplodit meille Pyhäjoelta näytelmää katsomaan tulleille lukiolaisille. Hetken kuluttua näyttelijät alkavat miettiä, mistä he aloittaisivat Rautatien. Lopulta yksi näyttelijöistä keksii vastauksen: “No aloitetaan alusta!” Mutta mistä kaikki alkoi?

Näyttelijät siirtyvät näyttämön takaosaan; lavalle laskeutuu täydellinen pimeys.

Näyttelijät aloittavat näyttävällä “tulitanssilla” pyörittäen oransseja lankojen päissä olevia valopalloja. Haanperä ja Jukka Heinänen ovat käsikirjoitusta tehdessään päättäneet pidentää Rautatien aikajanaa: näytelmä alkaa maailman alusta. Vähitellen näytelmä siirtyy kansanmusiikin vauhdittamana eteenpäin Korvenperän pappilan metsäsaralle, missä päähenkilöt Matti (Mikko Leskelä) ja Liisa (Merja Pietilä) asustelevat pienessä mökissä. Pian Matti lähtee hevosellaan jyväinmaksuun pappilaan, missä hän päätyy pehtorin puheille.

Tämä kertoo lähtevänsä pian tatsuunamieheksi Lapinlahdelle rakennetulle rautatielle, mistä Matti menee hyvin hämilleen.

Keskustelu rautatiestä jatkuu sisällä pappilassa rovastin ja ruustinnan kanssa. Kotimatka kuluu tuota kummaa masiinaa pohdiskellessa: kuin höyrylaiva Suomela laitettuna pyörien päälle. Vaunut ovat huoneen kokoisia eikä kyyti tärise yhtään. Pehtorin mukaan rautatien hevoset syövät halkoja juostessaan. Liekö ovat Mattiparkaa narrinaan pitäneet?

Kotiin päästyään Matti tarinoi rautatiestä Liisalle, jolle tulee yhtäkkiä kova kiire viemään kehruuksia ruustinnalle. Takaisin tullessaan Liisakin on viisastunut ja tietää jotain rautatiestä. Masiina on niin kumma, että pakko se on nähdä omin silmin.

“Ei nyt pääse täältä korven keskeltä minnekään… metsätiet upottavat, ja maantie mahtaa olla ihan paljaana… Vaan kun kesä tulee niin sitten mennään eikä siinä auta mikään!” Liisa tokaisee.

Väliajan jälkeen koko talven kestänyt odotus päättyy: Korvenperälle on tullut kesä. Matti ja Liisa suuntaavat kohti Lapinlahtea ja siellä odottavaa rautatietä. He tapaavat matkalla kuppari Matlienan sekä pappilan väen. Matin ja Liisan onneksi Huttulan entinen huonemies Ville tulee heitä loppumatkassa

vastaan ja lähtee rautatielle oppaaksi. Rautatieasemalla kaikki on ihmeellistä: ihmiset ovat ylpeitä, asemarakennus on pappilaakin komeampi ja kovaan ääneen tikittävä kello muistuttaa junan saapumisesta. Hetken mielijohteesta Matti ja Liisa päättävät lähteä lystin ajuun rautatietä pitkin. Alun jännitys muuttuu vähitellen katastrofiksi, kun nykyaikainen mies tulee korvenperäläisten juttusille: mies juottaa Matin humalaan, Matti ja Liisa heitetään pois junasta ja heillä alkaa uuvuttava matka takaisin kotiin. Näytelmän loppu jää avoimeksi. Haanperän sanoin “katsoja saa itse päättää, mihin näytelmä loppuu”. Minun mielestäni lopussa Matin ja Liisan koti muuttuu talosta valokuvan kehyksiksi, joiden sisällä he seisovat. Nykyajan ihmiset katsovat Mattia ja Liisaa taulusta; näytelmä on ohitse.

Rautatie kuljettaa katsojansa maailman alusta nykyaikaan.

Suurin osa kohtauksista tapahtuu 1860-luvulla, jolloin Matti ja Liisa elivät. Nykyaikaan siirtymisestä annetaan katsojalle vihjeitä vähitellen: kun Matti ja Liisa tapaavat Matlienan, tällä on käsissään Tax Free-muovipussit, rautatieasemalla on VR:n verhot ja yksi näyttelijöistä ‘däbää’ asemalla. Junamatkan aikana tapahtuu valtava harppaus kohti nykyaikaa: tanssi vaihtuu kansantanssista twerkkaukseksi, musiikki pelimannimusiikista nykyteknoksi ja näyttelijät ovat yhtäkkiä 2000-luvun vaatteis-

sa. Maisemat muuttuvat mustavalkoisesta värillisiksi, junasta tulee metro ja pian Matin humaltumisen vuoksi junasta pois heitetyt Matti ja Liisa huomaavat olevansa keskellä nykyajan teollisuushallia, jonka lattioita SOL-siivooja imuroi. Vaikka kaikki ympärillä muuttuu, Matti ja Liisa eivät muutu. Juuri tämä on Rautatien aihe: pysyväinen ihminen ajassa. “Aika menee eteenpäin, mutta ihminen ei ole geneettisesti muuttunut 70 000 vuoteen”, Haanperä tiivistää. Yksi näytelmän lukuisista teemoista on ihmisen suhtautuminen muutoksiin - kuinka kaikki uusi arveluttaa aluksi, mutta lopulta muutoksista tulee arkipäivää.

Lavastaja Kalle Nurmisen tekemät lavasteet ovat yksinkertaisuudessaan upeat. Näyttämön taka-alalla oleva pahvista valmistettu paanukatto luo taustan näytelmälle. Matin ja Liisan pelkistetty mökki toimii myös saunana ja näytelmän lopussa kultaisina taulun kehyksinä. Kun rautatie tulee, katosta laskeutuu junaa symboloiva koneisto voimakkaan punaisen värin saattelemana. Mielestäni Nurminen ja valosuunnittelija ovat kuitenkin onnistuneet parhaiten rautatieaseman valmistuksessa. Lavasteet näyttävät oikealta talolta, ja kirkas valo korostaa rautatien uutuuden viehätystä. Juna on pelkistetty ja sen muoviset penkit suuntaavat katseita kohti nykyaikaa.

Myös näyttelijät ja tanssijat toimivat osittain lavasteina ja

esiintyvät esimerkiksi eri eläin- Koreografioiden myötä mitoirooleissa ja viimeistelevät näin tettu pelimannimusiikki tulee kokonaisuuden. tanssin myötä mukaan näytelmään. “Me ihmiset olemme kePuvustaja Tellervo Syrjäkarin hollisia olentoja. Meidän on hirtavoitteena on ollut pukujen veän paljon helpompi samaistua suunnitteleminen rosoisella ihmiseen, joka ilmaisee itseään pensselillä maalaten, jotta pu- keholla”, Haanperä kommentoi vut kuvastaisivat mahdollisim- päätöstään ottaa tanssi muman hyvin normaaleja ihmisiä. kaan näytelmään. JoJo - Oulun Puvut viestivät katsojalle esi- Tanssin Keskuksen tanssijat merkiksi meneillään olevasta ovat lavalla lähes koko kahden aikakaudesta ja henkilön luon- tunnin ajan ja esittävät tanssilteesta, iästä ja asemasta yh- laan niin tarjoilijoita kuin kukteiskunnassa. Ne myös autta- koa. Aina välillä kaikki Rautatien vat näyttelijöitä samaistumaan näyttelijät ja tanssijat ryhtyvät roolihahmoihinsa. “Minusta on reippaaseen kansantanssiin yhihanaa ensimmäisissä sovituk- dessä. Sekä tanssilla että musissa, kun näyttelijät rupeavat siikilla on suuri rooli näytelmän venkslaamaan ja vaikka kokeile- kokonaisuudessa ja aikakausien maan jotain kävelytyyliä. Minä hahmottamisessa. pyrin pukusuunnittelijana tukemaan näyttelijöiden työtä. …

Valaistus, lavastus, puvustus Lisäksi autan heitä käyttämään ja näyttelijöiden työ muodostapukuja oikein”, Syrjäkari tote- vat yhdessä musiikin ja tanssin aa. Oulun kaupunginteatterin kanssa mahtavan kokonaisuunäyttelijät esittävät hahmojaan den. Kaikki nämä osa-alueet on uskottavasti koko kehoaan hy- saatu toimimaan hyvin, mutta väksi käyttäen, ja näyttelijöiden jo yhden tekijän puuttuminen antautuminen työlleen vakuut- olisi heikentänyt lopputulostaa ainakin minut täysin! ta. Katsojana nautin erityisesti kohdasta, jossa juna saapuu Rautatien musiikki lähtee rautatieasemalle. Valaistuksen liikkeelle arkaaisesta kansan- ja videokuvan ansiosta junan musiikista. Teatterin äänisuun- saapuminen näyttää aidolta. nittelija, puhallinsoittaja Olli Näyttelijät esittävät olevansa Tuomainen, basisti Jaakko Kont- lumoutuneita junasta ja samaan tila sekä haitaria ja 1900-luvun aikaan muutamat näyttelijät alkupuolelta peräisin olevaa tuovat junavaunun paikalle. Mu“kummituskanteletta” soittava siikki ja ääniefektit vielä kruuAnne-Mari Kanniainen pitävät naavat tilanteen: pillit soivat ja huolen siitä, että improvisoitu katsojat kuulevat, kuinka juna musiikki, valmiit kappaleet ja jarruttaa tullessaan asemalle.

Ableton Softalla tehdyt efektit Tuntui, kuin olisin ollut oikealla kuljettavat näytelmää eteen- rautatieasemalla junan saapupäin koko kahden tunnin ajan. essa sinne. Tämä hetki oli teat-

teria parhaimmillaan!

Heta Haanperä kertoo saaneensa työtehtäväkseen toteuttaa jonkin Suomi 100 -aiheisen näytelmän, joka sisältää kansanmusiikkia ja kansantanssia. Tällä perusteella valikoitui Juhani Ahon Rautatie, romaani vuodelta 1885. Teatteriesitys on valittu osaksi Suomen Kulttuurirahaston Taidetestaajathanketta, minkä vuoksi Oulun alueen kahdeksasluokkalaiset käyvät katsomassa näytelmän opettajineen.

Heta Haanperä ja Jukka Heinänen ovat venyttäneet Rautatien aikajanaa huomattavasti ja erityisesti lopun nykyaikaiset kohtaukset saattavat hämmentää Ahon vannoutuneita kannattajia. Esityksen jälkeen kuulin erään iäkkään ihmisen pohtivan närkästyneenä, mahtoiko Aho nyt kääntyä haudassaan. Nuorena nautin kuitenkin esityksestä suuresti! Ennen näytelmää pohdin, voiko hieman pitkäveteisestä Rautatie romaanista tehty teatteriesitys olla viihdyttävä. Epäilykseni osoittautuivat täysin turhiksi: nykyaikaistamisen, aikajanan venyttämisen sekä monipuolisen tanssin ja musiikin vuoksi kaksi tuntia kului kuin siivillä ja mahtava kokemus pysyy mielessä varmasti pitkään. Hyppää sinäkin junan kyytiin: matka maksaa vain markan verran!

- Milja Raitanen

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

sivu 11

Aliisa I

m pol a

Milja Raitanen

sivu 12

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

Valokuva on tilannekuva, joka tekee siitä aidon ja luonnollisen. Valokuvassa tulee myös hyvin esiin taustalla oleva luonto. Valokuvan kirkkautta ja kontrastia on muokattu.

- Iida Halunen

Teoksessani kuvaan intohimoa harrastukseeni - koiriin.

- Meeri Kivimäki

Tein itsestän nauravaista

- Oona Korp

Tein itsestäni pilapiirroksen.

Tavoitteena oli korostaa kasvonpiirteitä.

- Karim Sarpola

Pyhäjoen Lukion 1. vuosiluokka.

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

Tässä olen minä, lyijykynällä piirrettynä. Mustavalkoinen minä. Se kuvastaa herkkyyttäni ja rauhallisuuttani. Värillisenä työ ehkä antaisi erilaisen kuvan. Minulla on hymykuopat, tai ainakin toisessa poskessa. Otsassani on syntymämerkki ja minulla on vaaleat pitkät hiukset. Ne ovat piirteitä, jotka tekevät minusta minut. Näitä asioita olen tuonut työssäni esille.

ni maalauksen, joka kuvastaa iloista ja luonnettani.

pela

sivu 13

Tein itsestäni pilakuvan. Tavoitteena oli korostaa pään kokoa.

Piirsin ison pään ja pienen vartalon ja väritin.

- Katariina Soronen

- Juho Hummasti

Piirsin omakuvani lyijykynätyönä. Halusin tuoda piirustuksessa esille kasvojeni piirteitä, mutta halusin kuitenkin neutraalin lopputuloksen tuomatta mitään erityisen paljon esille.

- Oona Pisilä

sivu 14

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

Toinen jalka navetassa, toinen rautatiellä

Alussa on pimeys, jonne valot saavat tanssien aikaan jotain kaunista. Se tekee paikasta jotain muuta kuin pimeyden.

Kuuluu ääni, sitten toinen. Ääni kovenee. Hämärä nousee hyvin hitaasti. Katsojat erottavat kaksi joukkoa, jotka törmäävät toisiinsa. Hetken päästä tämä törmääminen tuottaa kipinän. Kun kipinää on isketty tarpeeksi, sytytetään kipinälle päre. Päre annetaan miehelle.” “Missä me ollaan?” Tanssijat luovat näyttämöllä rauhallisen ja mielenkiintoisen alun yhdessä muusikoiden kanssa. Tulee odottava fiilis näytelmästä.

Pitäisikö ihmisen muuttua?

Näytelmäprojekti aloitettiin ennen joulua, oikeastaan jo syksyllä. “Silloin luin sillä silmällä tuon Juhani Ahon Rautatien ja sen jälkeen aloimme Jukan kanssa kirjoittaa plaria”, Haanperä kertoo. Koska Juhani Aho oli vahvasti läsnä lukukokemuksessa, näytelmään piti saada kertojahahmo. Päädyttiin siihen, että näyttelijät toimivat samalla kertojina, tanssijoina ja tietenkin omina roolihahmoina.

Näytelmän aikajanaa on venytetty paljon pidemmälle kuin romaanissa. “Aloitetaan ihan maailman synnystä ja saatte Kun olen lukenut sekä romaa- itse päättää, mihin se päättyy”, nin että näytelmäkäsikirjoituk- naurahtaa Haanperä. sen, oikeastaan tiedän, mitä tulee tapahtumaan. Se auttaa Näytelmän lavastus on pelpysymään näytelmän tapah- kistetty ja ajaton, mutta kyseitumissa mukana. Kaikkea ei seen näytelmään juuri sopiva. kuitenkaan romaanista ja käsi- Alussa lavastus on aika niukkaa, kirjoituksesta saa selville, vaan mikä ehkä kertoo siitä, että jotain yllätyksellistä tapahtuu. elämä tuolloin oli aika köyhää.

Eihän sitä mielessään osaa aja- Pienillä elementeillä saadaan tella, millainen näytelmä on tu- tehtyä isompiakin juttuja, kulossa. ten huone hevosen valjailla tai reki pyörillä. “Aikajana on isoin “Menneestä pois juna vie” on lavastuksellinen juttu”, toteaa hyvä kuvaus siitä, miten teatte- lavastaja Kalle Nurminen. “Syy riesityksessä hypätään ajassa miksi lavastus on niin vanhaneteenpäin ja eletään tulevaisuu- näköinen, niin sillä korostetaan dessa - tai nykyajassa - miten sitä tulevaa muutosta.” Loppua sen haluaa ilmaista. Jokainen voi kohden lavastus muuttuu nykäsittää tapahtumat eri tavalla, kyaikaisemmaksi ja runsaammutta näin ne itse ainakin käsi- maksi, mikä on ymmärrettävää tin. Jo romaanissa saamme näh- kun mennään ajassa eteenpäin. dä, miten uusi ja vanha törmää- Lavastevaihto asemasta junaksi vät yhteen. Teatteriesityksessä on sykähdyttävä efekti. Käsittämä törmäys näkyy vielä pal- tämätöntä, miten aidosti juna jon vahvemmin. Ilmiö on iätön. ja sen ikkunoissa vilisevä maisema saadaan luotua. Valaistus Rautatie on Juhani Ahon vuon- on myös yksi iso elementti, na 1884 kirjoittama romaani, kun ollaan black boxissa. Se on jonka pohjalta tämä näytelmä enemmän kuin esineiden valaison luotu. Se kertoo Matista ja tusta ja esille tuomista. Sillä on Liisasta, Korvenperällä asuvas- tunnelmaa luova voima ja se puta pariskunnasta. He ovat aina haltaa lavastuksen esiin. olleet vanhoja. Ainakin omien sanojensa mukaan. Heidän on Puvustus vie eri aikakaudelvaikea elää maailmassa, jos- le. Se kuvastaa 1860-luvun sa mennään ajan mukana. On Suomea ja tätä muutosta. On kelloja, lukutaitoa sekä - no hameita, huiveja ja supikkaita. tietenkin rautatie. Tämä uusi Rooliasut värittävät näyttämöä ja ihmeellinen asia synnyttää yhdessä valaistuksen kanssa. piinaavan uteliaisuuden, jota he eivät voi vastustaa. Heidän on pakko päästä kokemaan tuo höyryävä kummajainen, nähdä se omin silmin. “Vaan kun kesä tulee, niin sitten mennään eikä siinä auta mikään.” Alkaa pitkä odotus, ennen kuin päästään näkemään tuo ihmeellinen, Teemana puvuissa on vanhan myös pelkoa herättävä höyry- käyttöön ottaminen. “Suurin kone, joka kuulemma syö hal- osa puvuista on otettu pukuvakoja. rastosta ja niitä on sitten moOhjaaja Heta Haanperä sai difoitu, sovitettu näyttelijöille tehtäväkseen kirjoittaa Rauta- ja ommeltu sovitusmuutoksia”, tiestä näytelmän käsikirjoituk- puvustaja Tellervo Syrjäkari sen yhdessä dramaturgi Jukka kertoo. Kun aika menee eteenHeinäsen kanssa. “Teatteri päin, myös vaatteet muuttuvat halusi ohjelmistoonsa jonkun sen mukana. Matin ja Liisan suomalaiskansallisen juhlanäy- vaatteet eivät kuitenkaan muutelmän, kun on Suomen sata- tu, mikä johtaa jälleen aiheevuotisjuhla”, kertoo Haanperä. seen, ihminen ei muutu, vaikka Näytelmän aihe on ihminen maailma ympärillä muuttuu. ajassa, nimenomaan pysyväi- Puvut kuvaavat myös varaknen ihminen ajassa. Ihminen ei kuutta. Rovastin ja Ruustinnan ole geneettisesti muuttunut 70 vaatteista huomaa, että varoja 000 vuoteen. Maailma muut- on paljon enemmän kuin Matiltuu, kun aika menee eteenpäin. la ja Liisalla, joiden puvut ovat

E l i n a M at t i l a yksinkertaisempia ja värittömiä.

Koska lavasteista ei pysty päättelemään vuodenaikaa, saadaan se selville pukujen avulla. Pu-

Koko näytelmän ajan liikkuvat musiikin ja tanssin taso. Tanssilla kerrotaan tarinaa kehon avulla ja sillä saa hyviä tilantei-

Maailma muuttuu, kun aika menee eteenpäin. Pitäisikö ihmisen muuttua?

jahtaa junassa ja kaatuu pahemman kerran, tulee äkkipysähdys.

“Junan ikkunoissa ohi vilisevä maisema, vieraat ihmiset ja koko juna vaikuttavat Matin silmissä äkkiä vieraalta ja kummalliselta, kuin juna olisi poikennut raiteiltaan ja singonnut avaruuteen, painottomuuteen tai ajassa eteenpäin.” Matti lennätetään ulos junasta, Liisa lähtee tietysti mukana. “Missä me ollaan?”

“Missä tuota lietänenkään… ei tuo ole oman maan näköistäkään… mitä maata liekään?”

Seuraavan kerran järjissään ollaan takaisin Korvenperällä. Vai ollaanko sitä järjissään? Junamatkasta ei enää puhuta. Matti ja Liisa ovat kuin menneen ajan taulu. Aika kuluu.

vuilla on suuri merkitys paitsi ta aikaan. Kohtauksia saadaan katsojalle, myös näyttelijälle. vahvasti korostettua musiikin “Puvuista tulee tuntuma, joka sekä tanssin avulla. auttaa pääsemään roolihenkilöön sisälle”, Syrjäkari toteaa.

Teatteriesitys Rautatiestä on sekoitus vanhaa ja uutta, ja Tunnelmaa näytelmään luovat siksi juuri niin mielenkiintoista myös musiikki ja sen rinnalla katseltavaa. Näytelmä kertoo tanssi. Ilman musiikkia näytelmä erinomaisesti tarinaa siitä, miolisi paljon pitkäveteisempi, ja ten uudet asiat herättävät utetanssiminen oikeastaan mahdo- liaisuuden ja tuntuvat alkuun - Katariina Soronen tonta. Vaikka musiikki on imp- erikoisilta ja ehkä vähän tyhrovisoitua, muusikot Anne-Mari miltä. Muutoksiin on kuitenkin Kanniainen, Jaakko Konttila, yleensä vain sopeuduttava, jos sekä Olli Tuomainen osaavat haluaa pysyä mukana ajassa ja soittaa juuri kohtauksiin so- maailmassa. pivaa musiikkia. Musiikki aivan kuin elää näytelmän mukana.

Varsinkin näytelmän loppu Siitä huomaa, miten hyvin soit- on voimakas ja mieleenpainuva. tajilla on käsikirjoitus mielessä. Kun Matti humalapäissään hor-

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

sivu 15

Junan mukana kohti tulevaa Katsomo hiljenee, ja näyttämölle laskeutuu täysi pimeys.

Oulun kaupunginteatterin ennakkonäytös Rautatie on alkamassa, eikä tiedä, mitä odottaa.

Sitten, pikku hiljaa, pimeyteen syttyy yksitellen pieniä valonpilkahduksia, kipinöitä. Niistä alkaa muovaantua maailma, eläimet ja ihmiset, ja näytelmä yllättää heti alussa täysin.

Rautatie on Heta Haanperän ohjaama hyväntuulinen ja humoristinen näytelmä, päivitetty versio Juhani Ahon samannimisestä klassikkoromaanista.

Tarina kertoo Korvenperän syrjäkylällä asuvasta vanhasta pariskunnasta, Matista ja Liisasta, joiden rauhallista elinympäristöä ja rutiininomaista elämää järkyttää lähipitäjään noussut rautatie. Ennakkoluuloista ja peloista huolimatta uusi keksintö alkaa vetää vanhaa paria puoleensa, ja rautatietä on lähdettävä katsomaan. Näytelmän alussa ollaan 1800-luvun lopun Suomessa, kunnes Matti ja Liisa hyppäävät junan kyytiin, joka kuljettaa kohti pelottavaa ja tuntematonta tulevaa.

Rautatien keskeisiä teemoja ovat maailman muuttuminen ja uudistuminen sekä ihmisen ajassa pysyväisyys, joita tuodaan vähitellen näytelmän edetessä esille lavastuksen, musiikin ja puvustuksen välityksellä.

Vaikka maailma ympärillämme muuttuu ja uudistuu koko

ajan, ihminen pysyy kuitenkin - ainakin geneettisesti - täysin samana. Uutta kuitenkin aina pelätään ja siihen suhtaudutaan aina kriittisesti: kun Matti ja Liisa kuulevat rautatiestä, he eivät tahdo millään uskoa kuulemaansa ja asia yritetään kieltää. Kaikki tuttu ja turvallinen katoaa, ja pelätään sitä, minne maailma onkaan menossa. Matin ja Liisan teemoja ovat myös eräänlainen syrjään jäämisen ja reunalla elämisen pelko. He pelkäävät rautatien, uuden keksinnön ja samalla muutoksen, syrjäyttävän heidät. “Rautatiessä nähdään monen ihmisen näkökulma siihen, miten muutokseen suhtaudutaan”, Haanperä kertoo. Näytelmän edetessä saadaan koko ajan lisää viittauksia tulevaisuuteen; naiset twerkkaavat juna-asemalla, tax-free pussit ovat Matlienan kädessä ja värit lisääntyvät näyttämöllä. Kun Matti ja Liisa istuvat junassa, maisema vilisee mustavalkoisena ohitse. Matkan edetessä myös maisema muuttuu värilliseksi, kun juna kuljettaa heitä kohti nykypäivää. Kaikki muu Matin ja Liisan ympärillä muuttuu, vain he itse pysyvät entisellään.

Kalle Nurminen on tehnyt näytelmän lavastuksesta ajattoman ja muuten pelkistetyn, mutta rautatietä ja sen herättämiä suuria tunteita kuvataan näyttävästi: Matti käy läpi sekavia tunnetiloja, kun kuulee juuri

rovastilta uudesta rautatiestä.

Hänen matkallaan kotiin katosta laskeutuu valtava metallirengaskoneisto, jonka pyörät pyörivät vimmatusti moneen suuntaan. Kohtausta säestävät hyökkäävän punainen valaistus sekä uhkaava musiikki. Lavastus toimii myös erinomaisesti, kun Matti ja Liisa näkevät ensi kertaa rautatien; juna-asema hohtaa valkeaa valoaan kuvaten uutta, modernia maailmaa synkkyyden ja vanhanaikaisuuden vastakohtana. Asemakello luo kohtaukseen odottavan ja jännittyneen tunnelman. Kun juna viimein saapuu asemalle, on kokemus Matille ja Liisalle hyvin voimakas; juna on valtavan suuri ja hieno, ja sen näyttävää saapumista korostetaan kovilla äänillä. Lavastus on muuten hyvin riisuttua, näyttämön taustaa koristaa pelkkä yksinkertainen paanukatto. Tällä vanhan näköisellä lavastuksella tuodaan kyseinen aikakausi esille sekä korostetaan juurikin muutosta ympärillä. Lavastus on paikoittain hyvin toimiva ja kekseliäs, ja näytelmässä siirrytään lavasteita hyödyntäen sulavasti kohtauksesta toiseen; ruokapöydästä suoraan saunaan ja takaisin pirtin lämpöön, rautatieltä suoraan junan kyytiin ja ulos. Valaistus toimii käsi kädessä lavastuksen kanssa, ja tarinaan voi tuoda paljon lisää sen avulla. Valaistuksella puhalletaan lavastus eloon, se on suuressa osassa näytelmän tun-

nelman luontia.

Alussa eletään 1800-luvun pimeydessä. Kun mennään ajassa eteenpäin, myös rautatieaseman valot ovat sokaisevan kirkkaat ja viestittävät moderniutta ja nykyaikaan siirtymistä.

Valaistus on kuitenkin loppupeleissä hyvin hienovarainen ja sulautuu luontevasti näytelmän kokonaisuuteen ja tukee lavastusta.

Puvustus näytelmässä vie eri aikakausille ja kuvastaa muutosta, näytelmän keskeisintä aihetta. Puvut myös kuvaavat vuodenaikoja sekä tuovat väriä näyttämölle. Ne ovat visuaalisia korostuksia näyttämökuvassa.

“Puvustus on visuaalinen elementti, jolla pystytään viemään henkilöhahmoja eri aikakausille ja erilaisiin statuksiin”, puvustaja Tellervo Syrjäkari kertoo. Puvut myös auttavat näyttelijöitä eläytymään roolihahmoonsa sekä aikakauteen. Syrjäkari on tuonut näytelmän puvustuksessa hyvin esille 1800-luvun yksinkertaisuuden sekä henkilöiden luonteet; Matin ja Liisan puvut ovat tummansävyisiä, vanhanaikaisia sekä vaatimattomia, niin kuin Matti ja Liisa itsekin. Matin ja Liisan muuttumattomuus näkyy myös heidän puvustuksessaan, sillä vanhanaikaiset vaatteet heidän päällään eivät vaihdu kertaakaan.

Värejä nähdään ainoastaan ylemmän säädyn edustajilla; ro-

vastin ja ruustinnan sekä heidän vieraidensa loisteliaat puvut korostavat heidän räväkämpiä luonteitaan sekä ylempiarvoisuuttaan. Puvuilla halutaankin tuoda esille myös yhteiskunnallisia statuksia. Puvut myös kertovat rovastin ja ruustinnan vieraineen päivittyneen jo modernimpaan aikaan. Tämä näkyy myös rautatien hienon herrasväen valkeassa vaatetuksessa, josta Matti ja Liisa erottuvat täysin.

Musiikki näytelmässä on täysin improvisoitua, ja siitä ovat vastanneet muusikot Anne-Mari Kanniainen, Jaakko Konttila sekä Olli Tuomainen.

Alussa soitetaan perinteikästä kansanmusiikkia, mutta näytelmän edetessä myös musiikki siirtyy kohti nykyaikaisempaa, ja lopussa kuullaan jopa räväkkää teknoa. Musiikki ja äänet voimistavat tunnetiloja, joita näytelmä herättää. Suuressa osassa näytelmää ovat myös tanssijat, joita on käytetty sekä lavasteina että kuvaamaan tunnetiloja; kun Matti on rovastin ja ruustinnan luona kuulemassa rautatiestä, hän on ikään kuin alastatuksessa. Matin ympärillä häärää tanssijoita, jotka kuvaavat tämän hermostuneisuutta ja ahdinkoa. Myös tanssi muuttuu ajan saatossa vanhanaikaisesta kansantanssista nykyaikaisempaan.

hauska sekä raikas versio alkuperäisestä Juhani Ahon Rautatiestä yllättää täysin, eikä jätä ketään kylmäksi. Näytelmän musiikki, lavastus ja valot pelaavat hyvin yhteen ja näyttelijäntyö on taidokasta. Näytelmässä nähdään sekä kansanteatteria että nykyteatteria, tyylilajeilla leikkiminen tuo uutta vivahdetta näytelmään. Rautatiessä näkyy Suomi ja suomalaisuus; aiheet, jotka on haluttukin tuoda esille tänä vuonna, kun juhlimme 100-vuotiasta isänmaatamme. Matille ja Liisalle rautatie edustaa täysin uutta ja tuntematonta, pelkoa tulevasta. Meille taas tämä keksintö on jo täysin tuttu. Rautatiessä katsoja pudotetaan ensin keskelle tuntematonta 1800-lukua, sitten hänet kuljetetaan Matin ja Liisan matkassa kohti heidän tulevaisuuttaan, meidän nykypäiväämme.

Näytelmän lopussa Matti ja Liisa nähdään valaistuissa raameissa keskellä pimeyttä, osana historiaa. Modernit, tämän päivän ihmiset katselevat taulua, jossa pariskunta seisoo jähmettyneenä. Loppu kiteyttää näytelmän keskeisen sanoman: maailma on muuttunut, mutta Matti ja Liisa eivät ajan saatossa lainkaan.

- Oona Korpela

Heta Haanperän päivitetty,

M A r i a Au t i o

sivu 16

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

Matkalippu tulev Luulisi näytelmän Juhani Ahon Rautatiestä lähtevän liikkeelle 1800-luvun tunnelmista. Se kuitenkin yllättää: “No mistä kaikki alkoi?” Näytelmä aloitetaan jo maailman synnystä.

Aluksi on pimeys. Pimeydessä leikkivät valot. Vinhasti liikkuen ne aloittavat Matin ja Liisan matkan kohti tulevaa.

Matti ja Liisa elävät omaa rauhallista elämäänsä eristyksissä Korvenperällä. Heidän tavallinen elämänsä kuitenkin mullistuu, kun he saavat kuulla Lapinlahden rautatiestä. Kummallinen uusi asia pelottaa, mutta myös houkuttelee. Se vetää pariskuntaa puoleensa, eikä sitä voi lakata ajattelemasta. Ensimmäinen näytös päättyykin Liisan päättäväiseen huudahdukseen: “Vaan kun kesä tulee, niin sitten mennään eikä siinä auta mikään!” Peloistaan huolimatta Matti ja Liisa siis lähtevät katsomaan rautatietä, ja ihmeellinenhän se onkin, aivan päinvastainen kuin heidän odotuksensa.

Kun Matti vielä houkuttelee Liisan hupiajelulle junalla, kääntyy näytelmän suunta kokonaan. Juna kiidättää Matin ja Liisan kohti tulevaisuutta. Junamatkan aikana kaikki heidän ympärillään uudistuu nykypäiväiseksi. Menneen ja nykypäivän kohtaaminen näyttämöllä mietityttää. Minne Matti ja Liisa ovat matkalla? Jokainen voikin itse tulkita, mihin näytelmä päättyy. Onko se tätä päivää vai jo vivahdus tulevaisuutta? Matti ja Liisa tulevat Matin töppäilyjen vuoksi heitetyksi junasta keskelle muuttunutta maailmaa. He ovat hölmistyneitä ja hiljaisia, tuntevat muutoksen. He tietävät kokemuksen tehneen vaikutuksen, vaikka sen yrittäisi unohtaa.

Heidän ahdistuksensa on ihmisen ahdistus muutoksen keskellä. Lopuksi he jäävät omaan taloonsa, joka on muuttunut

kuin kehykseksi. Ihmiset tutkivat heitä aivan kuin he olisivat Aihe on todella helposti samuseoesineitä, joilta he näyt- maistuttava. Vielä tänäkin tävätkin vanhanaikaisine vaat- päivänä ihminen pelkää uusia teineen nykymaailman keskellä. asioita ja haluaisi elää turvallisessa vanhassa. Uusiin keksinOulun kaupunginteatteri töihin ei haluta uskoa ja niitä halusi kunnioittaa 100-vuoti- kyseenalaistetaan jatkuvasti. asta Suomea ja valitsi sen ta- Myöhemmin jotkut niistä kuikia ohjelmistoon Juhani Ahon tenkin osoittautuvat todella Rautatien, joka on yksi suoma- hyödyllisiksi ja käytännöllisiksi laiskansallinen klassikkoteos. kuten rautatiekin, joka on nyRautatie valikoitui myös siksi, kyään jo helpottamassa monen että siihen on helppo yhdistää ihmisen arkipäivää. suomalaista kansanmusiikkia ja -tanssia.

Jokainen ihminen kuitenkin suhtautuu muutokseen omalla Ohjaaja Heta Haanperä aloit- tavallaan ja se tulee näytelmästi projektin vuosi sitten ja luki sä hienosti esille. Kouluttauensiksi romaanin. Sen jälkeen tunut ja asioista perillä oleva hän paljon pohdiskeli ja kes- ihminen osaa suhtautua muukusteli dramaturgi Jukka Heinä- tokseen eri tavoin kuin sellaisen kanssa. Haanperä ja Heinä- nen, joka ei ole eläissään edes nen päättivät ohjaajan omien osannut lukea. Rovasti ja ruussanojen mukaan pidättäytyä tinna ovat kovin innoissaan aika puhtaassa Juhani Ahos- rautatiestä, kun taas Matti ja sa. Tammikuussa tiimissä ovat Liisa suhtautuvat siihen pelon aloittaneet pukusuunnittelija sekaisin tuntein.

Tellervo Syrjäkari ja lavastaja Henkilöiden väliset erot tuleKalle Nurminen. He tekivätkin vat esille myös puvustuksessa. ripeää työtä, sillä sekä puvus- Ruustinnan ja rovastin vaatteet tuksen että lavastuksen piti ovat selvästi arvokkaampia, olla valmiina kesään mennessä. ja ne kielivät ylemmästä asemasta yhteiskunnassa. Matin Kuten Haanperä meille muis- ja Liisan vaatteet ovat realistutti, näytelmässä on yksi aihe tisia 1800-luvun suomalaisen ja monta teemaa. Jokaisella maanviljelijän vaatteita. Puhenkilöllä on oma teemansa, vustaja Tellervo Syrjäkari on jotka kuitenkin voivat muistut- hienosti tuonut puvuissaan taa toisiansa. Matin ja Liisan esille juuri nämä ihmisten väliteemana näkyy tietynlainen set erot, mutta puvut kertovat syrjään jäämisen pelko. He ei- myös paljon muuta. “Puvuilla vät halua olla tietämättömiä ollaan selvästi ajassa ja niillä rautatiestä, josta kaikki puhu- luodaan vuodenajat”, Syrjäkari vat vaan haluavat nähdä sen. kertoo. Pukujen värit piristävät Eivät Matti ja Liisa kuitenkaan ehkä muuten hieman väritöntä aivan samankaltaisia ole. Haan- ja tyhjääkin lavaa. Sillä tavalla perä muistuttaa: “Heillä on hie- luodaan myös aitoa maalaista man erilainen suhtautuminen tunnelmaa. Värejä on paljon tulevaisuuteen.” eivätkä ne välttämättä ole aina sävy sävyyn. Rosoinen pinta Rautatie näytelmässä kerro- tuo aitoutta. Kun näyttelijä taan tarinaa ihmisestä ajassa. pukee ensimmäistä kertaa puIhminen ei muutu, vaikka aika vun ylleen, hän luo tuntuman hänen ympärillään muuttuu. roolihahmonsa. Puku todella Hän haluaa epätoivoisesti ta- auttaa näyttelijää pääsemään kertua vanhaan, pelkää tulevai- hahmoon sisälle ja saamaan suutta ja uusia asioita. kiinni tämän ulkonäön lisäksi

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

vaisuuteen, kiitos sisäisestäkin puolesta. Näytelmän aihe kerrotaan myös pukujen avulla. Tarinan edetessä henkilöiden puvut muuttuvat nykyaikaisemmiksi ja viimeisissä kohtauksissa ovat jo kuin tästä päivästä. Vain Matin ja Liisan vaatteet ovat yhä samat vanhat maalaistalon isännän ja emännän vaatteet. Se viestittää hyvin selvästi aiheen.

Ihminen ei paljoa muutu ympärillämme maailman jatkuvasti muuttuessa, vaan on pysynyt jo todella pitkään samanlaisena uusille asioille arkana oliona.

Lavastus näytelmässä on pidetty aika niukkana, jotta tanssijoilla olisi paljon tilaa liikkua.

Niukkuus kuitenkin palvelee näytelmää hyvin. Ei köyhään Korvenperään sopisikaan runsaita lavasteita vaan aito maalaiselämä tulee näin hienosti esille. Näytelmän lavasteillakin tuetaan aihetta, siinä läpäistään koko aikajana. Aloitetaan todella vanhoista lavasteista, mikä auttaa korostamaan tulevaa muutosta. Kun saavutaan rautatieasemalle, lavasteita on jo enemmän. Erityisen vaikutukseen minuun tekee lavastettu juna. Tuntuu kuin oikea juna olisi puksuttanut näyttämön halki. Junamatkan aikana lavasteet muuttuvat nykyaikaisiksi ja niitä on enemmän kuin alussa. Lavastaja Kalle Nurminen kertoo lavastuksen ja valon tekevän täydellistä yhteistyötä. Valot puhaltavat lavastuksen eloon ja luovat tunnelman. Hyvä valaistus on usein huomaamaton, se kuuluu näytelmään ilman, että valoihin erikseen kiinnittäisi huomiota.

Näytelmän henkiin herättäjänä toimii musiikki. Se saa kohtaukset eloon ja tuo tunnelman.

Koko esityksen ajan lavalla näkyvät muusikot Anne-Mari Kanniainen, Jaakko Konttila ja Olli Tuomainen, jotka soittavat improvisoitua musiikkia. Soittiminaan heillä on ainakin haitari, basso ja teatterin ullakolta

löytynyt “kummituskantele”.

Musiikki alkaa vanhasta arkaaisesta kansanmusiikista, mutta näytelmän ja ajan edetessä se muuttuu nykypäiväiseksi. Jokainen näytös on ainutlaatuinen juuri improvisoinnin vuoksi. Soittajat voivat itse päättää, millaista musiikkia he soittavat, kunhan se sopii näytelmän aiheeseen sekä tukee näyttelijöiden ja tanssijoiden työtä.

Tanssia näytelmässä on todella paljon, mikä oli alun perinkin yksi syistä Rautatien valintaan. Haanperä pitää näytelmässä juuri tanssista.

Ihminen on kehollinen olento.

Katsoja pystyy samaistumaan henkilöön, joka ilmaisee itseään koko kehollaan. Tanssi on Suomessa ikivanha perinne ja ohjaajan mukaan ihminen kantaa tanssikoodeja sisällään.

Rytmi tulee ihmisestä ja ihmisen on helppo ilmaista itseään liikkumalla. Näytelmässä tanssilla korvataan esimerkiksi Matin hevonen, mikä on todella älykäs ja toimiva ratkaisu.

Tanssikin musiikin tavoin alkaa vanhasta kansantanssista ja muuttuu loppua kohden nykyaikaisiksi tanssityyleiksi.

Kaikki näytelmässä kertoo samaa tarinaa ajassa liikkumisesta. Vanhasta kehkeytyy moderni maailma, jossa ihminen on kuitenkin samanlainen kuin vanhassa. Ihminen pelkää muutoksia ja tulevaa. Onko muutoksen pelkääminen ihmiselle hyväksi? Jos ei uskalla kokeilla uusia asioita, miten voi ikinä päästä eteenpäin tai löytää omaa juttua elämässä. Pitäisi olla rohkea. Kokeilla uutta ja löytää asioita. Onneksi nykypäivänä hyvän koulutusjärjestelmän vuoksi jokainen suomalainen nuori tietää ja osaa asioita. Silloin on paljon helpompi ottaa vastaan muutoksia ja löytää uusia asioita.

- Venla Impola

sivu 17

sivu 18

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

n ä ä t e d e v , a l e m o u S n i u k n e n i o m m e e s e , e k l h u n e k e s a j , e ”H öy ry v l l ä ä p n e i r ö y p n a a . . n . n a a j p u n a u j a v n ä ä maalle s s ä r e p ä ä t e v a j a l a i l p a m m i o o s i ä l e i v tulen v a j , i t t r i p ä m ä t n i u k a ” . j . . o s a i i s i n a h l i ä ni k n i m a k k i a v a a s k a j e s ä l l y k . . . n ki

Projektissa Mukana olleet

Aittola Teemu

Impola Venla

Autio Maria

Kivimäki Meeri

Eskola Venla

Halunen Iida Hiden Sari

Pisilä Oona

Lind Riku

Sarpola Matti

Riikka Suni-Lajunen

Similä Olga

Heini Mattila

Sipilä Sofia

Pekka Viitanen

Soronen Katariina

Elmeri Seppänen

Raitanen Milja

Luimula Tuuli

Rantala Eemeli

Martin Valtteri

Teresa Tuuttila

Impola Aliisa

Sarpola Karim

Hummasti Juho

Pietilä Jenna

Korpela Oona

Opettajat:

Pehkonen Saara

Korpela Nea

Råman Daniel

Mattila Elina

Rautakoski Matti

Tuuttila Anna

Kaikki liitteessä käytetyt kuvat ovat Oulun kaupunginteatterin sivuilta. Kuvat: Jussi Tuokkola ja Kaisa Tiri

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

sivu 19

Kyösti Karjulan juhlapuhe yläkoulun ja lukion itsenäisyysjuhlassa Tänään vietämme suurta juhlaa - itsenäisyytemme 100. vuotisjuhlaa. Haluan lausua syvällisen kiitoksen ja arvostuksen kunnioitetuille sotiemme veteraaneille.

Viettämällä tätä juhlapäivää haluamme osoittaa kiitoksen sotiemme sankarivainajille sekä sotiemme veteraanien ja vastuullisten kansalaisten – naisten ja miesten – pyyteetöntä ja uhrautuvaa työtä kohtaan.

Haluamme osoittaa kiitoksen kaikkivaltiaalle Jumalalle hänen johdatuksestaan sekä siunauksestaan maatamme ja sen kansaa kohtaan kansakunnan eri kehitysvaiheissa. On suuri ihme, että pieni, itsenäinen Suomi on tänään yksi maailman parhaiten menestyvistä kansakunnista.

Meidän on pidettävä huolta siitä, että te tämän päivän lapset ja nuoret sekä myös tulevat sukupolvet ymmärtävät, millaisin uhrauksin maamme on rakennettu.

Menneiden vuosisatojen aikana kansakuntamme on kokenut monia raskaita aikoja.

Kansakunnan tahtotilan rakentuminen voimistui 1800-luvun puolivälistä alkaen.

Silloin koko kansakunnan tila oli äärimmäisen vaikea. Elämä oli niukkaa. Oli pulaa jokapäiväisestä leivästä. Kolmena vaikeana nälkävuotena 1866 – 1868 menehtyi ravinnon puutteeseen ja tautiepidemioihin lähes 200 000 suomalaista eli lähes 10 prosenttia maamme väestöstä.

Sen aikakauden kansan mielialoja kuvaa Elias Lönnroth Suomettaressa seuraavasti: ”Suomen kansa ei ilmoisna ikinä pääse näkemästä tämmöisiä surkeuksia.

Myös pelkän esivallankin, jos se tästälähin samalla huolella kuin tähänkin asti, ottaa säätääkseen ja korjatakseen kaikenlaisia kansan keskinäisiä kohtia, pian ei pääsevän sillä, että kansalle jauhoja, vaan kohta täytyvän hankkia sille lisäksi leipojat, keittäjät ja ehkäpä pian palan suuhun työntäjät.”

Juuri noihin aikoihin nousi esiin monia lahjakkaita persoonia, kansallistunnon herättäjiä ja kansallisia eheyttäjiä, kuten J.V. Snellman, J.L. Runeberg, Elias Lönnroth, Aleksis Kivi ja Sakari Topelius. Oma raha ja oma kieli loivat perustan terveelle itsetunnolle ja yhteiselle päämäärälle: kansakunnan itsenäistymiselle.

Runebergin, Lönnrothin ja Topeliuksen panos myös virsirunoilijoina on ollut mittava.

Vuonna 1863 käynnistyneiden ensimmäisten säätyvaltiopäivien avajaispuheessa Aleksanteri Toinen määritti valtiopäivien neljä tavoitettta: lakeja, työtä, rauhaa ja valoa. Näistä käsitteistä valoa on käsitelty niukimmin. Pyhät arvot valaisivat niitä näköaloja, jotka loivat luottamusta kansakuntamme yhteiseen ponnisteluun ja johtivat suureen päämäärään maamme valtiolliseen itsenäisyysjulistukseen 6.12. 1917. Tämä tapahtui kaaoksen keskellä. Kansan valitsemat parlamenteerikot päättivät ottaa rohkeasti ratkaisevan askeleen kohti kansallista itsemääräämisoikeutta.

Itsenäisyyden alkutaival oli raskas. Kansakunta joutui käymään läpi monia tuskallisia hetkiä. Vaikeimpana tietysti syviä haavoja jättäneen kansalaissodan. Vasta sodan jälkeen vuoden 1919 kuluessa valtiollisesti itsenäistä Suomea voitiin alkaa toden teolla rakentaa. Niinpä vasta vuonna 1919 juhlittiin Suomen itsenäisyyspäivää.

Koko

itsenäisyyden

kannalta

kaksi merkittävintä historiallista tapahtumaa ovat olleet valitettavasti ja ihmeellistä kyllä – sodan koettelemukset. Kansalaissota ja toinen maailmansota koettelivat syvältä suomalaisten elämää viime vuosisadalla. Ja mikä pysäyttävintä – eturintamassa olivat nuoret miehet. Näissä sodissa kaatui 130 000 suomalaista miestä. Toisessa maailmansodassa haavoittuneita oli 285 000, joista noin 50 000 jäi loppuelämäkseen invaliideiksi.

Sodan jaloista lähetettiin suomalaisista perheistä noin 80 000 sotalasta muihin Pohjoismaihin.

Uhraus oli raskas.

Sodan taistelut käytiin pyhiin arvoihin luottaen. Kun maamme oli joutunut talvisotaan antoi presidentti Kallio julistuksen, jossa hän sanoi: ”Kehotan kaikkia, jotka tänä vakavana aikana palvelevat isänmaatamme, lukemaan Raamattua. Esi-isämme ovat vuosisatojen kuluessa sekä ahdingossa ja vainoissa että rauhan päivinä ammentaneet siitä elämää, voimaa ja lohtua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee Jumalan sanan uudistavaa voimaa. Omaksukaamme nöyrällä sydämen uskolla sen siunaukset. Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.”

Matalan elintason, sodan runteleman maan ylösrakentaminen ja raskaista sotakorvauksista selviytyminen vaati laajalti kaikilta suomalaisilta uhrautumista, yksituumaisuutta ja sankaruutta.

Kansakuntamme oli eheytynyt ja sen keskuudesssa vallitsi käsittämämätön yhteishenki. Jokainen antoi aina valoisan vastauksen: kyllä. Olen valmis työhön ja toimintaan Isänmaan puolesta. Teen parhaani.

Tämän suomalaisen vastuullisen sankaruuden syvempi tarkastelu avaa näkökulman suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen sadan vuoden aikana. Se synnyttää myös kysymyksen aikamme sankaruudesta.

Jos itsenäisyyden kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä yhteisen tahtotilan loi voimakas

itsenäisyyden tahtoon perustuva maan kehittäminen, niin toisen maailmansodan jälkeinen yhteinen tahtotila oli maan jälleenrakentaminen. Se sitoi suomalaiset uhrautuvaan ja sitkeaan työhön.

Moni nainen ja mies oli valmis ylittämään itsensä. Työtunteja ja tuntipalkkoja laskematta sekä itseään säästämättä tehtiin työtä suomalaisissa kodeissa, pelloilla, metsissä ja tehtaissa. Mm. Suomen metsistä otettiin parhaina vuosina yli 20 miljoonaa kiintokuutiometriä polttopuuta ihmis- ja hevosvoimin. Tämän jälleenrakennustyön ulkopoliittinen turvatakuu oli presidenttien Paasikiven ja Kekkosen luoma puolueettomuuspolitiikka.

1960 – ja 1970 – luvuilla kansallisen yhdessä tekemisen vauhdittaja oli hyvinvointivaltion rakentaminen.

1980 – ja 1990 – luvun menestyksen yhteinen tekijä oli koulutus. Koko Suomi sitoutui koulutuksen ja sivistyksen vahvistamiseen. Se on merkinnyt uudenlaista Suomen ihmettä. Tänään jokainen suomalainen nuori, asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta, voi opiskella itselleen maksuttoman ammatti – tai korkeakoulututkinnon, yhteiskunnan tarjoaman koulutuksen puitteissa.

Osin 1990-luvun ja uuden vuosituhannen alun tärkeitä nimittäjiä ovat olleet tutkimus, teknologia ja Nokia. Nyt jo lähihistorian peiliin katsottaessa ymmärrämme tämän yhden yrityksen kansallisen merkityksen. Monelle tuskaisista lamavuosista selviydyimme osaamisella ja kilpailukykyisellä vientiteollisuudella. Nokia loi uskoa suomalaisuuteen ”kännykkäkansana.”

Alkanut vuosituhat on ollut erityisesti yhdentymisen aikaa. Suomen Euroopan Unionin jäsenyyttä seurannut talous- ja rahaliiton jäsenyys sekä EU-lainsäädännön yhdenmukaistaminen ovat kaventaneet itsenäistä päätöksentekoa.

Kansainvälisyyden lisääntyminen on lisännyt riippuvuussuhteita niin kansallisvaltioiden kuin yri-

tystenkin osalta. Edelleen itsenäisyyden keskeinen perusta on riittävä taloudellinen itsenäisyys.

Sen säilyminen vaatii jatkuvaa työtä, yrittäjyyden vahvistamista ja jatkuvia uhrauksia meiltä kaikilta.

Itsenäisyytemme viimeksi kulunutta vuosikymmentä on hallinnut talouden syvä murros. Se on haastanut meidät suomalaiset aikamme jälleenrakennustyöhön ja uudistamaan ylikypsää hyvinvointiyhteiskuntaamme monella tavalla.

Emme saa kadottaa sitä arkisen elämän ja työn merkitystä, joka on rakentanut nykyistä Suomeamme.

Juuri sitä työtä tehdään tavallisissa suomalaisissa kodeissa, tavallisissa kouluisssa ja tavallisilla työpaikoilla. Tähän sisältyy se vastuun ja sankaruuden siemen: oma velvollisuutemme toimia tulevien sukupolvien hyväksi rohkaisemalla ja kannustamalla sekä avaamalla uusia, valoisia näköalaoja.

Elämme nytkin keskellä vaativaa ajanjaksoa. Eri puolilla maailmaa sodat ja terrrorismi luovat tuskaa ja pelkoa. Kotimaassa väestö ikääntyy, työttömyys on liian monen suomalaisen arkea ja yhteiskunnan rakenteet muuttuvat.

Jokaisen suomalaisen on aika pysähtyä osaltaan kysymään, mitä merkitsee minulle sankaruus ja oleminen aikamme taistelun etulinjassa?

Vaikka olosuhteiden vertaaminen eri aikakausien ja varsinkin sodan ajan olosuhteisiin on mahdotonta, niin voimme ajatella, että jokaisen sukupolven on vastattava oman aikansa vaatimuksiin.

Itsekkäiden pyrkimysten sijasta haluamme kiinnittää enemmän huomiota läheisten hyvinvointiin, keskinäiseen kunnioitukseen ja omakohtaiseen vastuuntuntoon.

Tartumme rohkeasti ja luottavaisesti yhdessä työhön ja toimeen.

Sinä nuori tunnistat omien oikeuksiesi lisäksi omat velvollisuutesi ja kysyt, miten minä voin palvella läheisiä ja tätä upeata Isänmaata. Ja jopa niin, että tar-

tut joskus mahdottomankin tuntuiseen tehtävään tulevaisuuteen luottaen.

jotka olette aikanaan olleet esitaistelijoina ja teille nykyisille opettajille ja oppilaille!

Olemme kansainvälisesti vertaillen hyvin maanpuolustahtoista kansaa. Sellaista pääomaa on huolella vaalittava myös nuorten keskuudessa. Yleisellä asevelvollisuudella ja vapaaehtoisella maanpuolustuksella on tärkeä rooli myös tulevaisuudessa.

Topelius kirjoitti aikanaan:”Nuoruus on elämän vastustamaton liikevoima. Ei kaikki suuri ole nuorison luomaa, mutta kaikki suuri on alkanut nuorison unelmista ja vakautunut sen uhrautuvassa innostuksessa.”

Viime vuosituhannen lopulla osallistuin historialliseen hyvinvointivaltion syntyä koskevaan asiantuntijakuulemiseen eduskunnassa. Valtioneuvos Johannes Virolainen totesi avauspuheessaan yksinkertaisesti: ”Ton Kalen kanssa me on tämä hyvinvointivaltio luotu.” Valtioneuvos Kalevi Sorsa nyökytteli myöntävästi. Yksi kansanedustajakollegani ehätti kysymään: ”Mitä nyt on tehtävä hyvinvointiyhteiskunnan uudistamiseksi”. Kysymystä seurasi valtioneuvos Virolaisen välitön ja karu kuittaus: ”Pitäähän teidänkin jotain tehdä.”

Juuri niin. Tulevaisuuden selviytymisen ratkaisut ovat esivallan, vastuullisten päättäjien ja meidän kansalaisten yhdessä luotava.

Olemmeko me valmiit sanomaan uusille mahdollisuuksille, vastuunottamiselle ja luottamukselliselle yhdessä tekemiselle valoisasti: Kyllä. Teen parhaani. Vai sanommeko me liian usein tänään: Ei. Ei minun kannata uhrautua. Voin päästä helpommalla.

Tämän mittavan perintömme, maailman turvallisimman ja laadukkaasti järjestäytyneen oikeusvaltiomme, vaalimisen ydin on uusien elinvoimaisten ratkaisujen löytäminen tässä ajassa. Uhrautuva työ on välttämätöntä uuden luomisessa. Tätä ajattelen Pyhäjoen yrittäjyyslukion edustavan.

Pyhäjoen yrittäjyyslukio on toiminut kolmen vuosikymmenen ajan nuorten henkisen perustan vahvistajana ja kannustajana. Yhdessä tekemisen katalyyttinä.

Parhaimmat

onnittelut

teille,

Nuoret haluavat tarttua henkisiin haasteisiin, muuttaa maailmaa ja luoda uutta. Nuorten henkistä nälkää luoda oma huikea tulevaisuuden unelma, kanavoida ja koota laajat verkostot sen toteuttamiseen, on ruokittava.

Yrittäjyys on yhteiskunnallisesti merkittävin luovuuden ilmenemismuoto. Juuri siksi koulun on tärkeää paneutua yhä paremmin ymmärtämään ja vahvistamaan tätä arvokasta henkistä ominaisuutta.

Merkittävä osa uutta luoneista yrittäjistä ovat pistäneet itsensä likoon oman näkemyksensä puolesta jo nuorina. Pääosa selvästi alle 30 vuoden iässä, osa jopa alle 20 vuotiaina. Tämä sama piirre avautuu myös muilla luovan toiminnan alueilla mm. kirjailijat Juhani Aho, Veikko Huovinen ja kansalliskirjailija Aleksis Kivi kirjoittivat pääteoksensa nuoruuden luomisvoimalla. Itsenäisyyden aikamme yhden suurimman yhteiskunnallisen innovaation isä, arkkiatri Arvo Ylppö oli noin 30vuotias lääkäri käynnistäesään neuvolajärjestelmän.

Näillä muutamilla käytännön esimerkeillä haluan kannustaa teitä arvoisat opettajat ja yrittäjyyslukiolaiset tekemään osaltanne rohkeita avauksia ja tulevaisuustekoja.

Arvoisa juhlaväki!

Voimme katsoa kiitollisin ja luottavaisin mielin tulevaisuuteen.

Rohkenen ajatella, että nuoruuden luomisvoiman nykyistä parempi käyttöönotto on keskeinen yhdessä tekemisen siivittäjä tulevaisuudessa.

sivu 20

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

^ĆľĆ&#x152;ƾŊÄ&#x17E;Ĺś Ć&#x161;Ä&#x201A;Ĺ?Ç&#x20AC;Ä&#x201A;ĹŻ ŽŜ ĹŹÄ&#x17E;Ç&#x20AC;Ç&#x2021;Ä&#x17E;ĹľĆ&#x2030;Ĺ? ŏƾůŏÄ&#x17E;Ä&#x201A;Í&#x2022; ŏƾŜ ĹľÄ&#x201A;Ć&#x161;ĹŹÄ&#x201A;Ĺś Ç&#x20AC;Ä&#x201A;Ć&#x152;Ć&#x152;Ä&#x17E;ĹŻĹŻÄ&#x201A; ĹŹĹ˝Ĺ&#x161;Ć&#x161;Ä&#x201A;Ä&#x201A; ĹŻĹ˝Ĺ&#x161;Ä&#x161;ƾƊÄ&#x201A;Ç&#x20AC;Ĺ?Ä&#x201A; Ć?Ä&#x201A;ŜŽŊÄ&#x201A;Í&#x2DC; >Ä&#x2021;žžĹ?Ĺś ĹŹĹ?Ĺ?Ć&#x161;Ĺ˝Ć? Ć&#x161;Ä&#x17E;Ĺ?ĹŻĹŻÄ&#x17E; ĹŹÄ&#x201A;Ĺ?ĹŹĹ?ĹŻĹŻÄ&#x17E; ĹŠĹ˝Ć&#x161;ĹŹÄ&#x201A; žŽŜĹ?Ĺś Ä&#x17E;Ć&#x152;Ĺ? Ć&#x161;Ä&#x201A;Ç&#x20AC;Ĺ˝Ĺ?Ĺś Ĺ˝Ć&#x;ĆŠÄ&#x17E; Ĺ˝Ć?Ä&#x201A;Ä&#x201A; Ć?ƾƾĆ&#x152;Ä&#x17E;Ä&#x17E;Ĺś Ć?ĆľĆ&#x152;ƾƾŜĹ? dÄ&#x201A;Ć&#x2030;Ć?Ä&#x201A;Ĺś Ć&#x2030;Ĺ˝Ĺ?Ć?ĹľÄ&#x17E;ŜŽŜ ĹŠĹ˝Ĺ&#x161;Ä&#x161;Ĺ˝Ć?Ć&#x161;Ä&#x201A;Í&#x2DC; <Ĺ?Ĺ?ĆŠÄ&#x2021;Ä&#x17E;Ĺś Ĺ?ĹŻÄ&#x201A;

VeteraanijärjestÜjen ja Ystäväkerhon joulujuhla ke 13.12. klo 12 seurakuntatalolla. Jouluruoka, ohjelmaa ja torttukahvit.

Taksia voi tilata taksiasemalta p. 060030009, viimeistään tiistaina 12.12.

Tervetuloa!

4H TIEDOTTAA 4H-jäsenille ilmainen UINTIRETKI RAAHEEN! 16.12 klo 11:30 lähtÜ Salelta ja takaisin lähdetään klo 15:00.

Silloin on myÜs: Wibit Aqua Track-temppuratapäivä altaalla 4H ei järjestä uimareille erillistä valvontaa kylpylässä.

Turvallisuussyistä uimataidottomilla ja alle 9- vuotiailla lapsilla tulee olla mukanaan huoltaja tai yli 16-vuotias henkilÜ, joka huo lehtii lapsesta retkellä. Alle 6-vuotiaat vain aikuisen seurassa.

Ilmoittautumiset 11.12 mennessä 0443390220/Maire ,/0(67<<

¤

0XLVWD VXNXODLVLD \VWlYLl OlKHLVLl MD \KWHLVW\|NXPSSDQHLWD HGXOOLVHOOD

-28/87(59(+'<.6(//b

/lKHWl WHUYHKG\NVHVL NOR PHQQHVVl NXXOXPLVHW#S\KDMRNL IL WDL +LQQDW [ SPP VLV DOY

\NVLW\LVHW ÎŚ \ULW\NVHW ÎŚ 6XXUHPPDW QRUPDDOLQ KLQQRLWWHOXQ PXNDDQ

zÂ&#x20AC;sÂ&#x17E;ÂŚ8¤ Â&#x20AC;ÂŞzÂŞ}8sy88¤ x8¤ }}}WzzsÂ&#x17E;ÂŚ8¤-ÂŞÂŚÂŚ8¤2ÂŞÂ&#x20AC;ÂŚÂŚ8`¤ ¤

,Â&#x20AC;sÂŻÂ&#x20AC;Â&#x20AC;¤ zzs¤ Â&#x17E;s{WÂ&#x153;yys¤

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

Rauhallista joulua -konsertti Lauantaina 16.12. klo 18 Pyhäjoen kirkossa kajahtaa komeasti mm. Adolf Adamin jouluyö tenori Johannes Vatjuksen tulkitsemana. Vatjusta säestää kärsämäkinen pianisti-urkuri Pekka Luukkonen.

sa. Vatjus on saanut lauluoppia myös Margareta HaverinenBrandilta ja Jaakko Ryhäseltä.

Tällä hetkellä lauluopintojen pääpaino on erilaisten oopperaroolien opiskelussa. Äänialaltaan Vatjus on hyvin harvinainen ja loistelias dramaattinen Haapavetinen tenori Jo- tenori. Päätyönään Vatjus toihannes Vatjus on aloittanut mii huonekaluyrittäjänä Haapalauluopinnot Haapavedellä vedellä. kanttori Martti Murtoperän johdolla. Sittemmin hän on Urkuri-pianisti Pekka Luukjatkanut opintojaan oululaisen konen tunnetaan muusikkona Esko Jurvelinin johdolla. Vuo- ja kuvataiteilijana. Luukkonen desta 2016 Vatjus on opiskellut viimeistelee parhaillaan kirklaulua Francesca Micarellin ja komuusikon ja musiikkipedaMassimo Lambertin johdolla gogin tutkintoja Oulun amBelcanto Academy:ssä Italias- mattikorkeakoulussa.

Hänen

sivu 21

urkujensoitonopettajanaan toimii urkutaiteilija Ismo Hintsala.

Opintojensa ohessa Luukkonen hoitaa Siikalatvan kanttorin virkaa sekä toimii tuntiopettajana Jokihelmen Opistossa ja Jokilaaksojen musiikkiopistossa. Vuosien varrella Luukkonen on esiintynyt useiden laulajien kanssa.

Pyhäjoen konsertin ohjelmassa on perinteistä ja rauhallista joulumusiikkia. Tervetuloa juhlavan joulumusiikin äärelle Pyhäjoen kauniiseen kirkkoon!

Konserttiin on vapaaehtoinen ohjelmamaksu 10 euroa.

Pirttikosken koulu järjestää yhdessä vanhempainyhdistyksen ja maaseutunaisten kanssa pikkujouluillan keskiviikkona 13.12.2017 klo 17.30-18.30.

Tarjolla glögiä ja torttuja, arpojen ostoa ja kynttilälyhdyn askartelua (ota kotoa oma lasipurkki ja kynttilä mukaan, koulu tarjoaa koristeet).

Lopuksi kokoonnumme pihalle jouluiseen yhteislauluun.

TERVETULOA!

sivu 22

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

Pyhäjoen palveluhakemisto Vihannintie 10, 86100 Pyhäjoki OSTAMME JA OTAMME VASTAAN ROMUAUTOJA YM. METALLIROMUA ISOIMMAT ERÄT NOUDAMME NOSTURIAUTOLLA MYYTÄVÄNÄ RST-PUTKIA esim. 40 - 140 mm LISÄTIETOJA 0400 189 018

AVOINNA MA - PE 8 - 17 08 - 434 333 www.rannikonautojavaraosa.fi myynti@rannikonautojavaraosa.fi

0442391887

Palvelemme joka päivä klo 21 asti!

ark. 8-21 la 8-21 su 12-21 EVÄSKONTTI Vanhatie 44, 86100 Pyhäjoki, Puh. 433186

SÄHKÖPALVELU Anttila Oy Sähköasennukset - Sähkösuunnitelmat Antenniasennukset Puh. (08) 433 087 0400 586 441

Puh. 050 5527 005, Eija Puh. 045 6394185, Saija Palvelemme maanantaisin 9-17 ilman ajanvarausta.

Ti-la sopimuksen mukaan. Tervetuloa!

JUMPPA- JUSSIN FYSIOTERAPIA FT: Vesa Mikkonen

Satu Mikkonen puh 433 921, Kuntatie 4,

86100 Pyhäjoki

Viirretjärventie 7 86170 YPPÄRI

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t â&#x20AC;&#x201C; 9 . 1 2 . 2 0 17

MIELIPIDE

JärjestÜt toimivat

Seurakunta tiedottaa Avioliittoon kuulutettu: Kauneimmat joululaulut Pauli Markus Leipälä ja Petra Yppärin koululla ke 20.12. klo Johanna Paunu Helsingin Paki- 19. lan seurakunnassa Luomakunnan joulurauhan julistus Ylisenojan metsästysKastettu: Martta Katariina kodalla to 21.12. klo 19.

Haapakoski Koululaisjumalanpalvelus pe 22.12. klo 9.

2.adventtisunnuntain sanaJouluaaton hartaus kirkossa jumalanpalvelus su 10.12. klo to 24.12. klo 15. Saaren koulun 10. Lähetyskahvila. kuorot ja soitinyhtye.

Kauneimmat joululaulut Kauneimmat joululaulut â&#x20AC;&#x201C; Pirttikosken rukoushuoneel- messu kirkossa jouluaamuna la su 10.12. klo 16. ma 25.12. klo 8. Kirkkokuoro.

Kauneimmat joululaulut Tapaninpäivän jumalanpalKeskikylän koululla su 10.12. velus Yppärin rukoushuoneella klo 18. ti 26.12. klo 11.

Omaishoitajien ja hoidettaYĂśmessu uuden vuoden aatvien joulujuhla seurakuntata- tona su 31.12. klo 23. lolla ma 11.12. klo 12.

Kaikille avoin Lasten jouluUudenvuodenpäivän jumahartaus kirkossa ke 13.12. klo lanpalvelus Pirttikosken ruko10. ushuoneella ma 1.1. klo 12.

Ystäväkerhon ja veteraaLoppiaisen jumalanpalvelus nijärjestÜjen joulujuhla ke seimen äärellä la 6.1. klo 10.

13.12. klo 12 seurakuntatalolla.

Jouluruoka, jouluista ohjelmaa ja torttukahvit.

RY: Päiväkerhon joulujuhla pe Lauletaan joululauluja su 15.12. klo 18 kirkossa, seura- 10.12. klo 15 ry:llä. kuntatalolla mehua ja kahvia.

Hartaus to 14.12. klo 13.30 Rauhallista joulua â&#x20AC;&#x201C;kon- Jokikartanossa, Jouko Piilola. sertti la 16.12. klo 18 Pyhäjoen Naisten ilta to 14.12. klo kirkossa. Johannes Vatjus (te- 18.30 Jutta Nikillä. nori) ja Pekka Luukkonen (urut/ Joulujuhla su 17.12. klo 14 piano). Ohjelma 10 â&#x201A;Ź. ry:llä, Matti Pahkala.

Nuorten Joulugospelcafe Sarpatissa la 16.12. klo 19-23.

Kirkkoherranvirasto p. 08Kirkko 40 v.

433 119. Avoinna vk 50: MA 3.adventtisunnuntain mes- klo 8-12 ja TI klo 12-16 sekä su su 17.12. klo 10. Kirkko 40 v. TO 11-14. juhlapäivä. Aaro Leipälä saarna.

Tarvittaessa voitte ottaa yhVeli Ainali laulu. Kakkukahvit. teyden kirkkoherra Jukka MaliKauneimmat joululaulut seen p. 040 505 0016. kirkossa su 17.12. klo 18. KirkKirkko, seurakuntatalo, kirkkokuoro. koherranvirasto, taloustoimisto ja Sarpatti sijaitsevat Joulupuuro, torttukahvit ja kaikki osoitteessa Vanhatie 27, ruoka-apua Iltaruskossa ma 86100 Pyhäjoki.

18.12 klo 12. Jouluhartaus.

Joulujuhla Jokikartanossa ti 19.12 klo 13.

sivu 23

Eläkeliitto Pyhäjoen yhdistys ry ma 11.12 Ă&#x201E;ijäkÜÜri Iltaruskossa klo 18.00 ti 12.12. Jouluruokailu yhdistyksen jäsenille Seurakuntatalolla klo 12.00 mukana myĂśs Jukka Malinen to 14.12. Vapaaehtoisten RYHMĂ&#x201E; 2 Jokikartanossa klo 13.30 joululauluja to 19.12. Vapaaehtoisten molemmat ryhmät Jokikartanossa klo 13.30. Joulujuhla TEATTERIMATKA Ouluun 2.3. 2018 My Fair Lady. Lisätiedot ja ilmoittautumiset AnnaLiisalle p. 0400778026.

Lisätietoja toiminnasta www. elakeliitto.fi/pyhajoki Jyty Kalajoki ry Yhdistys tarjoaa jäsenille yhden lipun omavalintaiseen joulukonserttiin 10 â&#x201A;Ź omavastuulla. Vaihtoehtoina ovat mm.

Kalajoen kirkossa, Kalajoen joulutervehdys konsertti 2.12 sekä Samuli Edelmanin ja Jukka Perkon Jouluinen virsikonsertti 14.12.2017. MyÜs muut konsertit alueella ovat mahdollisia vaihtoehtoja.

Matka Tampereelle 3.5.11.2017 toteutuu. Ă&#x201E;kkilähtÜä voi vielä kysellä, matkan hinta alkaen jäsenet 130 â&#x201A;Ź ja muut 150 â&#x201A;Ź.

Tallinnaan joulutorille 1.3.12.2017 voi kysellä vielä peruutuspaikkoja.

Lisätietoja, ilmoittautumiset ja lippuvaraukset yhdistykseen Hanna Nikupaavo 0444691253 tai hanna.nikupaavo@kalajoki.fi tai Paula Kumpula jyty.kalajoki@ gmail.com Helluntaiseurakunta: Hyvän Sanoman ilta torstaina 14.12. klo 18.00 Etelänkyläntie 107, Vaaralalla. Tervetuloa!

Pyhäjoen kotiseutuyhdistys Pyhäjokialueen joululehti myynnissä kirjastolla sekä lapsilla ja nuorilla. Haluttu Kaukonkalaranta-tarjotin nyt myÜs saatavilla.

Päivi 040-7051582 Marko 050-5850220 Raahen seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry Ma 11.12. klo 12 Pyhäjoen omaishoitajille ja läheisille joulupuuro Pyhäjoen seurakuntatalolla.

Yppärin maa- ja kotitalousnaiset Puuro- ja glÜgitarjoilua jouluisissa tunnelmissa Yppärin Nesteellä su 10.12. klo 13-15.

Jäsenten pikkujoulu Aino Grekulalla ma 11.12. klo 19. Vietetään mukavaa iltaa yhdessä.

Ken lahjan tuo, niin lahjan saa!

Itsenäisyyspäivänä 2017

100-vuotiasta Suomea tahdon onnitella ja veteraaneja kiittää. Kiitoksen aiheita paljonkin riittää. Itsenäisenä, upeana kansana olla saamme. Turvapaikkoja muillekin jaamme. Tosin EU meitä määräilee ja uusia lakeja säätelee. Hyvää 100-vuotisjuhlaa Suomelle! Hyvää Joulua ja Onnea myÜs tulevalle vuodelle - kaikille.

Toivoo onnitellen Pyhäluodon Aino

AIHETTA KIITOKSEEN Seurakunnan lähetysmyyjäisten tuotto oli 1.430 euroa.

Suuret kiitokset kaikille myytävän ja tarjottavan ostajille, tekijÜille ja talkoolaisille!

LähetystyÜn johtokunta

zĆ&#x2030;Ć&#x2030;Ä&#x2021;Ć&#x152;Ĺ?Ĺś EÄ&#x17E;Ć?Ć&#x161;Ä&#x17E;Ä&#x17E;ĹŻĹŻÄ&#x2021; ^ƾŜŜƾŜĆ&#x161;Ä&#x201A;Ĺ?ĹśÄ&#x201A; Ď­ĎŹÍ&#x2DC;Ď­ĎŽÍ&#x2DC; ĹŹĹŻĹ˝ Ď­ĎŻ Ͳ Ď­Ďą :ŽƾůƾĆ&#x2030;ƾŏŏĹ? ĹŠÄ&#x201A; žƾŽĆ&#x152;Ĺ? Ç&#x20AC;Ĺ?Ä&#x17E;Ć&#x152;Ä&#x201A;Ĺ?ĹŻÄ&#x17E;Ç&#x20AC;Ä&#x201A;Ć&#x161; ĹŹĹŻĹ˝ Ď­Ď°Í&#x160; dĹ?ĹŻÄ&#x201A;Ĺ?Ć?ƾƾĆ&#x161;Ć&#x161;Ä&#x201A; Ć?Ć&#x2030;ŽŜĆ?Ĺ˝Ć&#x152;Ĺ˝Ĺ? ^ĹľÄ&#x201A;Ć&#x152;Ć&#x161; tĹ?ĹśÄ&#x161;Ć&#x2030;Ĺ˝Ç Ä&#x17E;Ć&#x152; KÇ&#x2021;

Hyvä joululahja!

Martat tekivät kirjan tämän alueen perinneruuista. Kirjaa voi vielä ostaa Pyhäjoen kirjastosta ja Kampaamo Tanjalta.

-XKDQL 6DDUL \ULWWlMl NLLQWHLVW|QYlOLWWlMl /.9

ZZZ UDQQLNRQONY IL DVLDNDVSDOYHOX#UDQQLNRQONY IL .HVNXVNDULQWLH .DODMRNL

.DWWDYD QlN\Y\\V (GXOOLQHQ

4H TIEDOTTAA

YlOLW\VSDONNLR VLV DOY

Joululeivonta ja askartelukurssi!

15.12 klo 17-20 4H-kerhotilalla Kurssi on ilmainen 4H-jäsenille ja ei jäsenille 5â&#x201A;Ź Ilmoittaudu 12.12 mennessä 044 3390220/Maire

P Y H Ă&#x201E;JOEN

K UU LUM ISET

PĂ&#x201E;Ă&#x201E;TOIMITTAJAT

Sari HidĂŠn Arvo Helanti

TOIMITUS Roni Ohvo

http://kuulumiset.pyhajoki.fi kuulumiset@pyhajoki.fi

Puh. 040 359 6166 Toimitus: Päätoimittaja: Taloussihteeri:

040 359 6166 040 359 6165 040 359 6160

Matti Sarpola Sofia Sipilä Karim Sarpola

Julkaisija: Pyhäjoki Data Oy ISSN 0788-6071

Seuraava lehti (50/51) ilmestyy >> lauantaina 16.12.2017 Aineisto toimitettava >> tiistaina 12.12.2017

klo 17.00 mennessä Painosmäärä >> vko 49:2900 kpl >> vko 50/51:2600 kpl

Ilmoitushinnat (hintoihin lisätään alv 24%) 50 â&#x201A;Ź/pmm, toistohinta 0,35 >> 0,45 0,40 â&#x201A;Ź/pmm, minimikoko 35 pmm >> puoli sivua: 120 â&#x201A;Ź >> koko sivu: 180 â&#x201A;Ź >> järjestĂśpalsta: 50 60 â&#x201A;Ź/vuosi Ilmoitusehdot Lehteen tarkoitettu aineisto on toimitettava vasemmalla olevan aikataulun mukaisesti. Aineiston voi toimittaa myĂśhemminkin, mikäli siitä on toimituksen kanssa sovittu. Mikäli ilmoitusaineisto saapuu myĂśhässä, eikä siitä ole ennalta sovittu, perimme kaksinkertaisen hinnan. MyĂśs järjestĂśpalstalle tulevat ilmoitukset pitää toimittaa ajoissa, myĂśhästyneestä aineistosta perimme 10 â&#x201A;Ź lisämaksun. Emme voi taata myĂśhässä saapuneen aineiston ilmestymistä. Emme vastaa puhelimitse tulleiden ilmoitusten virheistä. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään maksetun määrän palauttamiseen. Muistutus virheellisestä ilmoituksesta on tehtävä seitsemän vuorokauden kuluessa julkaisupäivästä.

Painopaikka: Kaleva Oy Lehden jakelu: P-S Suorajakelu Oy, ilmoitukset jakeluhäiriÜistä puh. 029 001 0044 (asiakaspalvelu)

sivu 24

P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 9 . 1 2 . 2 0 17

KUULUTUS PYHÄJOEN PIRTTIKOSKEN RANTAOSAYLEISKAAVAN OSA-ALUEIDEN 1-4, LUONNOSVAIHE NÄHTÄVILLE Pyhäjoen kunta ilmoittaa Pirttikosken rantaosayleiskaavan osa-alueiden 1 - 4 luonnoksien nähtäville asettamisesta.

Pyhäjoen kunnanhallitus päätti asiasta kokouksessaan 04.12.2017 § 491.

Suunnittelualueen pinta-ala on n. 1353 ha, osa-aluejako näkyy alla olevassa kuvassa.

KUULUTUS TASAVALLAN PRESIDENTINVAALIT Sunnuntaina tammikuun 28. päivänä toimitettavia tasavallan presidentin (tarvittaessa 11.2.2018) vaaleja varten laadittu äänioikeusrekisteri ja siinä olevat tiedot on henkilötunnuksia lukuunottamatta nähtävillä Raahen Maistraatissa 18.12.2017 lukien. Oikaisuvaatimuksen voi tehdä maistraatille viimeistään 12.1.2018 klo 16.00 mennessä.

Pyhäjoen kunnassa 28.1.2018 klo 9.00-20.00 ja tarvittaessa 11.2.2018 klo 9.00-20.00 toimitettavissa tasavallan presidentinvaaleissa olevat Äänestysalueet ja äänestyspaikat: 1.

Etelän- ja Pohjankylän äänestysalue, Kunnantalo, Kuntatie 1 2.

Parhalahden äänestysalue, Parhalahden koulu, Parhalahdentie 68 3.

Pirttikosken äänestysalue, Pirttikosken koulu, Pirttikoskentie 585 4.

Yppärin äänestysalue, Yppärin koulu, Vanha maantie 39 A Oman äänestyspaikkasi näet Väestörekisterikeskuksen lähettämästä ilmoituskortista. Äänestäjän on varauduttava todistamaan henkilöllisyytensä kuvallisella henkilöllisyystodistuksella (esim. ajokortti, passi, Kela-kortti). Jos äänestäjä ei omista minkäänlaista henkilöllisyystodistusta, hän voi hankkia poliisilaitokselta vaaleja varten väliaikaisen maksuttoman henkilökortin. Korttia varten on oltava mukana kaksi passikuvaa.

Lisätietoa presidentinvaaleista löydät www.vaalit.fi

Suunnittelualue sijaitsee Pyhäjoen kunnassa Pyhäjokilaakson varressa, suunnittelualue alkaa noin 1,5 km keskustaajamasta etelään ja jatkuu Pyhänkoskelle Merijärven kunnan rajalle saakka.

Rantaosayleiskaavan laadinta kohdistuu Pyhäjoen kunnan kaavoittamattomille ranta-alueille.

Suunnittelualueen joen kokonaispituus yhteen suuntaan on noin 14 km ja aluerajaus asettuu noin 0,5-1 km vesistön ympärille.

Alue rajautuu joen länsipuolella suurimmalta osin Oulaistentiehen ja itäpuolella Pirttikoskentiehen sekä Pirttikosken kylän pohjoispuoleisilla osilla kiinteistörajoihin.

Pyhäjokilaakso edustaa Pohjois-Pohjanmaalle tyypillistä jokivarren viljelymaisemaa, jossa asutus on hakeutunut kapeahkoa viljeltyä jokilaaksoa reunustaville tasanteille ja kumpareille.

Pirttikosken rantaosayleiskaavan suunnittelualue on jaettu 4 osa-alueeseen: Osa-alue 1, Pohjoinen pengeralue Osa-alue 2, Kyläalue – Pirttikoski ja Halunen Osa-alue 3 Ylä- ja Alasalon alue Osa-alue 4, Vuotinperä Pirttikosken rantaosayleiskaavan osa-alueiden 1 - 4 luonnokset ja niihin liittyvä valmisteluaineisto pidetään julkisesti nähtävillä 07.12.2017 – 19.01.2018 välisen ajan Pyhäjoen kunnantalon ilmoitustaululla ja internetin ilmoitustaululla osoitteessa www.pyhajoki.fi Pirttikosken rantaosayleiskaavan luonnosta selvityksineen esitellään yleisötilaisuudessa tiistaina joulukuun 12. päivä 2017 klo 18.00 alkaen Pirttikosken koulun juhlasalissa, osoitteessa Pirttikoskentie 585, 86160 Pirttikoski. Kahvitarjoilu alkaa klo 17.30.

Kirjalliset mielipiteet Pirttikosken rantaosayleiskaavan luonnoksesta voi jättää 19.01.2018 mennessä osoitteella: Pyhäjoen kunnanhallitus, Kuntatie 1,86100 PYHÄJOKI. Lisätietoja kaavasta antavat: Pyhäjoen kunnan kaavoitusvastaava Pirkko Tuuttila, puh 040 3596 014, pirkko.tuuttila@pyhajoki.fi ja puitekaavoittajana toimiva Ramboll Finland Oy: projektipäällikkö (YKS 575) Minna Lehtonen, puh 050 3728 523, minna.lehtonen@ramboll.fi projektipäällikkö Jukka Silvola, puh 044 0533 333, jukka.silvola@ramboll.fi

1. vaalien ennakkoäänestys 1. vaalien ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 17.1.2018 ja päättyy tiistaina 23.1.2018. Ennakkoäänestyspaikkana Pyhäjoella on kunnantalo, Kuntatie 1, 86100 PYHÄJOKI. Aukioloajat 17 - 19.1.2018 klo 9.00 – 18.00 20.–21.1.2018 klo11.00 – 16.00 22.–23.1.2018 klo 9.00 – 18.00 2. vaalien ennakkoäänestys 2. vaalien ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 31.1.2018 ja päättyy tiistaina 6.2.2018. Ennakkoäänestyspaikkana Pyhäjoella on kunnantalo, Kuntatie 1, 86100 PYHÄJOKI. Aukioloajat 31.1. - 1.2.2018 klo 9.00 – 18.00 3. - 4.2.2018 klo11.00 – 16.00 5. - 6.2.2018 klo 9.00 – 18.00 Laitosäänestys Palvelukeskus Jokikartanossa toimitettavasta ennakkoäänestyksestä julkaistaan vaalitoimikunnan toimesta laitoksessa erillinen ilmoitus.

Kotiäänestys Kotiäänestys toimitetaan 17.–23.1. 2018 ja tarvittaessa 31.1.–6.2. 2018.

Kotiäänestykseen voi ilmoittautua henkilö, jonka kyky liikkua tai toimia on siinä määrin rajoittunut, ettei hän pääse äänestys- eikä ennakkoäänestyspaikkaan ilman kohtuuttomia vaikeuksia.

Henkilön, joka haluaa äänestää ennakolta kotonaan, on ilmoitettava siitä kunnan keskusvaalilautakunnalle kirjallisesti tai puhelimitse viimeistään 16.1.2018 klo 16.00. Kirjallinen ilmoitus voidaan tehdä käyttäen tarkoitusta varten laadittua lomaketta, jota on saatavana kunnantalolta.

Omaishoitaja voi tietyin edellytyksin äänestää kotiäänestyksessä samalla kertaa kuin kotiäänestykseen oikeutettu hoidettavansa.

Keskusvaalilautakunnan osoite on Kunnantalo, Kuntatie 1, 86100 PYHÄJOKI, puh. 040-3596010.

Pyhäjoella 30.11.2017 PYHÄJOEN KUNNAN KESKUSVAALILAUTAKUNTA

04.12.2017 Kunnanhallitus Pyhäjoen kunta | Pyhäjoki Municipality Kuntatie 1, FI-86100 Pyhäjoki, Finland | +358 40 359 6000 | kunta@pyhajoki.fi www.pyhajoki.fi

Pyhäjoen kunta | Pyhäjoki Municipality Kuntatie 1, FI-86100 Pyhäjoki, Finland | +358 40 359 6000 | kunta@pyhajoki.fi www.pyhajoki.fi