Fransiskus ja Hildegard -kasiohjelma

Mikko Bredenberg – Otso Kautto – Hanna Suutela

Käsikirjoitus Mikko Bredenberg, Otso Kautto, Hanna Suutela Ohjaaja Otso Kautto Apulaisohjaaja Mikko Bredenberg Nukke- ja esineteatteriohjaaja Mira Taussi Valo- ja äänisuunnittelija Niklas Vainio Visuaalinen ilme Otso Kautto ja työryhmä Kampaukset ja maskit Pepina Granholm Tuottaja Heidi Kollanus

Apulaistuottaja Anu Lassila

Rooleissa Fransiskus Hildegard

Tommi Raitolehto Maija Rissanen

Tekninen toteutus Käsiohjelman toimitus Hanna Suutela Tekninen päällikkö Mika Lehtinen Graafinen suunnittelu Näyttämömestari Anssi Lankinen ja käsiohjelman taitto Anne Sillanaukee Tarpeistonhoitaja Olga Suutari Valokuvat Kari Sunnari Puvut teosvastaava Heli Tapper, Tekijänoikeuksia valvovat käsikirjoittajat.

TTT:n puvusto

Kampaamon vastaava Sari Rautio Kantaesitys 4.11.2021 Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa

Kesto noin 2t 20min (sis. väliajan)

Käsikirjoitus pohjautuu osin työryhmän yhdessä tuottamaan materiaaliin.

F

ransiskus Assisilainen (n. 1182–1226) oli kerjäläismunkki ja saarnaaja, joka tunnetaan eläinten ystävänä, fransiskaanien veljeskunnan perustajana ja kristillisen kirkon diakoniaajattelun kehittäjänä. Rikkaan kangaskauppiaan poikana hän eli huolettoman ja suorastaan ylellisen nuoruuden. Monien ystäviensä tapaan nuori Fransiskus osallistui vuonna 1202 Assisin ja Perugian väliseen sotaan joutuen yli vuodeksi sotavankeuteen. Pyhiinvaellusmatkalla Roomaan hän alkoi hoitaa kaikkien kavahtamia leprasairaita. Kotimatkallaan hän poikkesi San Damianon kappelin raunioihin Assisin lähellä. Siellä hän koki saaneensa käskyn korjata kirkko.

Paavin arvostama Fransiskus sai nopeasti paljon seuraajia ryhdyttyään kerjäläismunkiksi.

Vuosina 1219–1220 Fransiskus vieraili ristiretkeläisten mukana Egyptissä, Syyriassa ja Pyhällä maalla. Fransiskaanien sääntökunta hyväksyttiin virallisesti vuonna 1223. Fransiskus itse kuoli 44-vuotiaana syksyllä 1226 ja hänet julistettiin pyhimykseksi vain kaksi vuotta myöhemmin kesällä 1228. Fransiskusta pidetään rauhan, kauppiaiden, perheiden, ympäristönsuojelun, eläinten, tulen, yksin kuolemisen ja usean valtion, mm Italian suojelupyhimyksenä. Pyhää Fransiskusta pidetään myös yhtenä stigmaatikoista, hänen sanotaan saaneen mystisesti käsiinsä ja jalkoihinsa Jeesuksen haavat.

Teatterihistoriassa Fransiskus Assisilainen on kiinnostava hahmo siksi, että häntä pidetään sekä seimiasetelman että Ristin tie-esitysten keksijänä. Fransiskuksen sanotaan rakentaneen ensimmäisen jouluseimen 1223 maalaistalon talliin italialaiseen Grecchion kylään. Ristin tie-esitysperinne levisi koko Eurooppaan nimenomaan fransiskaanien mukana.

Fransiskuksella oli tapana sanoa, että niin kauan kun maailmassa on lapsia, lintuja ja kukkia, niin kauan on toivoa. Fransiskuksen kuuluisa Aurinkolaulu sisältää panenteistisen ajatuksen Jumalasta, joka on läsnä kaikissa luoduissaan. Hän ei halunnut munkkienkaan sulkeutuvan luostareihinsa vaan osoittavan lähimmäisenrakkautta teoissa, ihmisiä ja maailmaa palvellen. Tunnetuimpia Fransiskuksen ajatuksia on opetus: Älkää pitäkö omaa tietänne ainoana tienä Jumalan luo.

Kuva Giotton Pyhä Fransiskus saarnaa linnuille, 1297-1300.

ildegard Bingeniläinen (1098-1179) oli saksalainen abbedissa, mystikko, kirjailija ja säveltäjä.

Harvinaisen pitkän elämän eläneeltä Hildegard Bingeniläiseltä on hänen sävelteostensa lisäksi säilynyt laaja kirjallinen tuotanto teologian, kosmologian, luonnontieteen ja lääketieteen aloilta.

Hildegard annettiin Disibodenbergin benediktiiniläisluostariin jo lapsena ja luostarilupauksen hän antoi 14-vuotiaana. Jutta-nimisen näkijänunnan jälkeen Hildegardista tuli luostarin naisyhteisön johtaja ja myöhemmin kahdenkin uuden luostarin perustaja. Hildegard oli koko elämänsä sairaalloinen ja koki itsekin nähneensä näkyjä jo aivan pienestä. Hän korosti sitä, etteivät hänen näkynsä olleet unia vaan tapahtuivat valvetilassa. Jumala oli hänelle ”elävän valon häivähdys” ja monet ovat tulkinneet Hildegardin näkykuvauksia migreenin kaltaiseksi oireiluksi. Hildegard piti näkynsä pitkälti omana tietonaan, kunnes viimein 42-vuotiaana vuonna 1141 koki saaneensa ohjeen kirjoittaa näkyjä muistiin.

Saarna, kirje ja runous olivat keskiajan retoriikan tärkeimmät muodot ja Hildegardin tuotantoon kuuluu niitä kaikkia. Myöhemmällä iällään Hildegard Bingeniläinen – ajan naisille poikkeuksellisesti – teki useampia saarnamatkoja ja osallistui aktiivisesti myös ajan poliittisiin keskusteluihin.

Teatterihistoriaan Hildegard Bingeniläinen liittyy ensimmäisenä nimeltä tunnettuna musiikkiteatterin tekijänä. Vuonna 1151 hän sävelsi luostarissaan teoksen nimeltä Ordo virtutum eli Hyveiden järjestys.

Siinä nunnat lauloivat kristillisten hyveiden roolit ja ainoa puherooli oli varattu munkkiveljelle, joka esitti paholaista. Länsimaisessa musiikkihistoriassa Hildegard on ensimmäinen säveltäjä, jonka elämänkaari tunnetaan. Häneltä jäi 70–80 sävelteosta, 390 kirjettä, 72 laulua, 70 runoa ja 9 kirjaa, joista kolme käsittelee hänen näkyjään. Pyhän Hildegardin kanonisointiprosessi käynnistyi jo vuonna 1228, mutta vasta 1900-luvulla häntä alettiin arvostaa kirkonopettajana. Vuonna 2012 paavi Benedictus XVI liitti hänet pyhimysluetteloon päättäen lähes 800 vuotta kestäneen prosessin.

Kuva teoksessa Scivias, n. 1151. Hildegard Bingeniläinen ja munkki Volmar.

Kaiken tämän minä näin ja kuulin, ja silti – minä kieltäydyin kirjoittamasta. En jääräpäisyyttäni, vaan koska pidin itseäni siihen kykenemättömänä ja koska pelkäsin ihmisten epäilyjä, piittaamattomuutta ja monenlaista pahantahtoista juoruilua, kunnes Jumalan ruoska heitti minut sairasvuoteelle.

Siellä minä viimein, kaikkien kärsimysteni pakottamana, tartuin kynään. [---] Kun olin alkanut kirjoittaa, ja kun, kuten edellä kerrottu, syvällisen kirjoittamisen lahja alkoi minussa vaikuttaa, sain jälleen voimani takaisin ja parannuin sairaudestani. Vaivoin minä työstin tämän teoksen kymmenessä vuodessa ja saatoin sen päätökseen. [---] Minä en kirjoittanut näitä asioita muistiin oman sydämeni, tai jonkun muun ihmisen sydämen tuntemusten mukaisesti, vaan kuten näin, kuulin ja tunsin taivaanjulistuksissa, Jumalan kätkettyjen salaisuuksien kautta. Ja jälleen kuulin äänen taivaasta. Se sanoi: Huuda siis ja kirjoita!

Hildengard Bingeniläinen teoksessaan Scivias.

Kuvassa Giotton Pyhä Fransiskus luopuu maallisesta omaisuudesta, 1297–1300.

Kun ei vaan tarvitsisi aina jaksaa alusta.

Kun ei vaan tarvitsisi joka aamu ajatella askeliaan, kun voisi olla se askel.

Ei jaksaisi aina tapailla rytmiä, kun voisi olla päivänsä rytmi.

Ei tarvitsisi yrittää rukoilla, jos voisi vaan olla rukous.

Minä sanon jumala ja jumala on.

Minä kosketan ristiä ja jumala on.

Risti koskettaa minua ja minä olen jumalassa ja jumala on minussa.

Kyse ei ole uskosta, sillä minä tiedän eleeni.

Minun ei tarvitse uskoa, sillä tämä ei ole uskon asia.

(Ristinmerkin tekeminen.)

Onko tämä vai ei?

On. On. On. On. –Otso Kautto