Käsikirjoitus ja ohjaus ANNE RAUTIAINEN Koreografi LIISA RUUSKANEN Lavastus-ja pukusuunnittelu MARIE ANTIKAINEN Valosuunnittelu JANNE TEIVAINEN Video-ja projisointisuunnittelu MATIAS OJANEN Äänisuunnittelu ANTTI PUUMALAINEN Kampausten ja maskien suunnittelu PEPINA GRANHOLM Koreografin assistentti / tanssikapteeni SOILE OJALA Tuottaja HEIDI KOLLANUS Apulaistuottaja ELISE RICHT ENSI-ILTA 18. 1. 2024
Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä Kesto noin 2 h 25 min (sisältää väliajan) Tekijänoikeuksia valvoo Näytelmäkulma / Nordic Drama Corner
ROOLEISSA
Frida Kahlo ELSA SAISIO Diego Rivera PENTTI HELIN Kuolema SOILE OJALA Isä PEKKA KEKÄLÄINEN Äiti TEIJA AUVINEN
Kuiskaaja Marja Laitala Valo-operointi Matias Ojanen / Ville Finnilä Saliääni Rauli Roininen, Jarno Lyytikäinen Ääniteknikot Jarno Lyytikäinen, Ari Käkilehto, Jarkko Keinänen Valoteknikot Matti Kanervo, Markku Saari
Christina ERIIKKA VÄLIAHDE
Seuraajaheittimet Riina Mäkinen, Susan Ketonen, Altti Kiuru
Alejandro MIKO HELPPI
Tarpeistonhoitaja Johanna Keiski
Lääkäri JANNE KALLIONIEMI
Pukijat Katri Innanmaa, Lea Eerola
Lupe MINNA HOKKANEN
Näyttämöoperaattorit Lasse Hiltunen, Olli Salo
Nelson Rockefeller JUHA-MATTI KOSKELA Siqueiros JUHA-MATTI KOSKELA Lev Trotski JANNE KALLIONIEMI Natalia Trotski TEIJA AUVINEN Andre Breton MIKO HELPPI Jacqueline Breton ERIIKKA VÄLIAHDE Laulaja PETRA KARJALAINEN Muusikko TUOMAS LUUKKONEN Kuulustelija (ääni) JYRKI MÄNTTÄRI TANSSIJAT Tampereen Konservatorio: Lara Kattilakoski, Jessi Mäkinen, Leena Saarinen, Julia Tamminen, Emmi Tikkanen, Inkeri Vaskonen VARALLA Kuolema / laulaja Maiju Saarinen Muusikko Antti Puumalainen TEKNINEN TOTEUTUS Näyttämöpäällikkö Veera Laitinen
Näyttämötyöntekijät Kari Lahtinen, Janne Saarelainen, Tuomas Oittinen, Osmo Nieminen, Joni Kolehmainen, Pete Linna Videoiden ja projisointien toteutus Matias Ojanen / Jarmo Jääskeläinen Kuolema-nuken suunnittelu ja toteutus Janne Siltavuori Kampaukset ja maskeeraus Sari Raution johdolla Pepina Granholm, Eija Mikkola, Tytti Virjo, Katja Honkonen, Tiina Haavisto, Iina Rajamo Peruukkien valmistus Tiina Ryynänen Pukusuunnittelijan assistentti Anna Beiglböck Pukujen valmistus TTT:n puvusto Eila Jouttunpään johdolla, Taija-Leena Autio, Satu Eriksson, Päivi Hatanpää, Inessa Tapala, Heli Tapper, Leena Ollikainen Lavasteiden valmistus TTT:n lavastamo Aatu Rantasen johdolla Martin Jolly, Heli Luukkanen, Toni Palander, Marianne Rautiainen, Raino Saastamoinen, Kari Toivanen, Anssi Suutarinen, Janne Lahdensalo
Näyttämömestari Hannu Ahola
Tarpeiston valmistus Virpi Antila, Olga Suutari
Apulaisnäyttämömestari Lasse Hiltunen
Kiitos Kuopion Kaupunginteatteri
Järjestäjä Markku Turunen
Kanava, jonka avulla pysyy elossa Kirjoitin ja ohjasin Fridan vuonna 2016 Kuopion kaupunginteatteriin. Nyt vuonna 2024 teos on ollut mahdollista ohjata uudeksi tulkinnaksi Tampereen Työväen Teatterissa. Se on teatteriohjaajalle harvinainen palaamisen ja uudelleen katsomisen kokemus ja arvokas juuri tämän teoksen aiheen ja tematiikan kohdalla. Kun omaa teostaan katsoo, kysyy myös, kuka nyt olen, miltä elämä näyttää tässä hetkessä ja ympäristössä. Teosta täytyy muuttaa, koska aika ja ajattelu ovat muuttuneet, mutta myös, koska itse olen toinen, ihmisenä ja taiteilijana. Tutustuin Frida Kahlon taiteeseen jo teinivuosinani asuessani Etelä-Amerikassa. Frida kuvineen on kulkenut matkassani siitä asti. Raitiovaunuonnettomuudessa nuorena tyttönä pahasti vammautunut taiteilija eli suuren osan elämästään vuoteeseen sidottuna niin, että usein hänen ainoa ajankulunsa oli maalata peilin kautta näkyviä omia kasvojaan. Fridalle kehittyi mielestäni poikkeuksellinen kyky katsoa itseään älyllisesti ja suoraan, ikään kuin toisena. Hän maalasi itselleen erilaisia ympäristöjä ja kehyksiä, katsoi itseään eri perspektiiveistä ulkoa ja sisältäpäin aina sisäelimiin asti. Hän asetti itsensä osaksi taidettaan, sen aiheeksi ja kohteeksi, mutta rakensi tietoisesti taideteoksen itsestään myös elävässä elämässä. Näyttämön avulla minua on kiinnostanut kuvitella, mitkä hetket ehkä ovat synnyttäneet Fridan latautuneet taideteokset ja miten. Jos taideteosten rakentaminen onkin ollut Fridalle tietoista ja analyyttistä, älyllistäkin, miten lopputulokset ovat niin intiimejä ja puhuttelevia? Mihin kokemuksiin perustuu niiden tunnevoimaisuus? Olen pyrkinyt Fridan runsaan ja värikkään taiteen taakse mahdollisimman minimalistisella käsikirjoituksella, antamalla tilaa kuvan ja musiikin tunteita puhuttelevalle yhdistelmälle, pyrkimällä muuhun kuin älylliseen kokemukseen ja luentaan. Frida, jonka isä oli saksalainen ja äiti espanjalais-meksikolainen, syntyi ylempään, eurooppalaisittain pukeutuvaan kaupunkilaiseen keskiluokkaan. Fridan ajan vasemmistolaista politiikkaa oli se, että sitoutuessaan ajamaan demokratiaa ja nostamaan esille kansan asiaa, hän asetti itsensä taiteilijana ja hahmonakin meksikolaisen kulttuurin palvelukseen. Ottamalla asuihinsa ja olemukseensa elementtejä kansankulttuurin puvuista ja tyylistä hän rakensi tavallaan itsestään ja omasta hahmostaan meksikolaisuutta edustavan, promovoivan ja puolustavan taideteoksen. Tämä oli antikolonialistinen ja anti-imperialistinen teko. Minua on kiinnostanut se, miten Frida, jonka elämässä oli niin rajuja konkreettisia rajoitteita, oppi asettamaan erilaisia rajoja selviytyäkseen olosuhteista, joita ei itse voinut valita. Miten selittyy hänen resilienssinsä ja kestokykynsä? Miten hänen valintansa ja itse ympäristölleen asettamansa rajat tai erilaisten roolien ottaminen itse asiassa auttoivat häntä turvaamaan luovuuttaan ja raivaamaan sille elintilaa? Minulle Frida on kuva siitä, miten taide voi olla väline, jonka kautta voi käsitellä sitä, mitä elämä ja maailma ovat. Taide voi olla kanava, jonka avulla pysyy elossa. Anne Rautiainen käsikirjoittaja ja ohjaaja
NÄYTELMÄN LAULUJA Toda una vida – Osvaldo Farrés
Que Te Pedi – Gabriel Luna de la Fuente
El pueblo unido jamás será vencido – Sergio Ortega, Quilapayún
Puro Teatro – Tite Curet Alonso
La llorona – trad. Fever – Eddie Cooley, Otis Blackwell Encadenados – Carlos Arturo Briz Bremauntz Duerme, Negrito – trad.
Non, je ne regrette rien – Charles Dumont, Michel Vaucaire PETRA KARJALAINEN (laulu) ja TUOMAS LUUKKONEN (muusikko) Sovitus ANTTI PUUMALAINEN, TUOMAS LUUKKONEN, PETRA KARJALAINEN
Frida Kahlon elämän aikajana 1907
Frida Kahlo syntyi 6. heinäkuuta 1907 Coyoacánissa, Meksikossa.
1925
Frida joutui vakavaan bussionnettomuuteen 18-vuotiaana. Onnettomuus aiheutti vakavia vammoja. Metallinen kaide lävisti hänen vartalonsa ja aiheutti useita murtumia.
1926
Pitkän toipumisen aikana sairaalassa Kahlo alkoi maalata. Tämä oli käännekohta, joka käynnisti hänen taiteellisen uransa. Ensimmäinen omakuva, Omakuva samettimekossa (Autorretrato con raje de terciopelo), valmistui.
1929
Frida Kahlo meni naimisiin kuuluisan taiteilijan Diego Riveran (1886-1957) kanssa. Heidän liittonsa oli intohimoinen ja monimutkainen.
1932
Diego Rivera työskenteli New Yorkin Rockefeller Centerin seinämaalauksen Man at the Crossroads parissa. Seuraavana vuonna työ keskeytettiin poliittisten erimielisyyksien takia, ja Rockefellerin perhe vaati freskon poistamista ja tilalle asennettiin toinen maalaus nimeltä ”American Progress”. Konflikti sai paljon julkisuutta. Maalaus Henry Fordin sairaalassa (Henry Ford Hospital) valmistui. Teoksessa Kahlo kuvaa kohtauksen, joka liittyy hänen keskenmenoonsa. Omakuvassa hän makaa verisellä sängyllä ympärillään kohtua esittäviä symboleita.
1937
Frida Kahlo tapasi venäläisen vallankumouksellisen Lev Trotskin, ja heidän välilleen kehittyi monimutkainen suhde. Samana vuonna valmistui Minä ja nukkeni (Yo y mi muñeca). Kahlo kuvaa teoksessa itsensä lapsen ja sairaanhoitajan kanssa. Se sisältää viittauksia hänen sairauksiinsa ja varhaisiin kokemuksiinsa.
1939
Kahlo loi yhden kuuluisimmista teoksistaan, Kaksi Fridaa (Las dos Fridas), joka symbolisoi hänen kaksijakoista identiteettiään ja henkilökohtaista kamppailuaan. Ero Diego Riverasta.
1940
Lev Trotski murhattiin. Menetys vaikutti syvästi Kahlon elämään. Frida ja Diego menivät uudelleen naimisiin, ja liitto kesti Fridan kuolemaan asti. Omakuva orjantappurakauluksen kanssa (Autor con collar de espinas). Vaikuttava itsepotretti, jossa Kahlo esittää itsensä piikkikruunu päässään ja kolibri kädessään. Teos heijastaa hänen kärsimystään ja voimaansa.
1944
Katkennut pylväs (La columna rota). Maalaus kuvaa Frida Kahloa paljaana ja lävistettynä metalliputkella. Maalaus symboloi hänen jatkuvaa fyysistä kipuaan ja selkärangan murtumaa.
1953
Ensimmäinen yksityisnäyttely järjestettiin Galería de Arte Contemporáneo -taidegalleriassa Meksikossa. Näyttelyssä oli esillä 25 maalausta. Fridan terveydelliset haasteet olivat tuolloin jo lisääntyneet, ja hän itse oli sairas, mutta hän osallistui näyttelyn avajaistilaisuuteen sängyssään.
1954
Frida Kahlo menehtyi 47-vuotiaana 13. heinäkuuta 1954. Viimeisessä päiväkirjamerkinnässä on vapiseva musta enkeli ja teksti: “Toivon, että lähtö on lopullinen ja riemukas - ja että en koskaan enää palaa. Frida.” Kahlon tuotanto sisältää noin 200 maalausta. Ne ovat pääosin omakuvia, joissa hän käsittelee sekä fyysisiä että henkisiä kärsimyksiään, rakkaussuhteitaan ja poliittisia näkemyksiään. Hänen taiteensa on voimakkaasti symbolista ja sisältää monia autobiografisia elementtejä. Frida Kahlo ei elinaikanaan saanut laajaa kansainvälistä tunnustusta. Hänen vaikutuksensa taiteeseen tunnustettiin myöhemmin, ja nykyään hänet tunnetaan yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä taiteilijoista. Kahlon vaikutus näkyy myös muotimaailmassa, elokuvissa ja pop-kulttuurissa.
Markkinointi ja viestintä, käsiohjelman toimitus Sari Andersson Käsiohjelman graafinen suunnittelu Sanna-Mari Heinonsalmi Graafinen suunnittelu Anne Sillanaukee Valokuvat Kari Sunnari Sosiaalisen median sisällöt Matias Korhonen