WILLIAM SHAKESPEARE – MICHAEL BARAN – EEVA KONTU – JARMO SAARI- VARRE VARTIAINEN
Alkuperäisteos William Shakespearen The Tragedy of Hamlet, Prince of Denmark (1599-1601)
Suomennos ja sovitus
MICHAEL BARAN
Ohjaus OTSO KAUTTO Ohjaajan assistentti
MIKKO BREDENBERG Säveltäjät EEVA KONTU, JARMO SAARI, VARRE VARTIAINEN Musiikin sovitus JARMO SAARI, VARRE VARTIAINEN, GRAVEDIGGERS Laulujen sanat
WILLIAM SHAKESPEARE, MICHAEL BARAN, EEVA KONTU Vastaava kapellimestari
JOONAS MIKKILÄ Kapellimestarit VILLE MYLLYKOSKI, JOONAS MIKKILÄ Liikeidentiteetti TERO SAARINEN, SATU HALTTUNEN
(Tero Saarinen Company) Visuaalinen suunnittelu (lavastus, puvut, pääkallo-logo) KIMMO VISKARI Valosuunnittelu EERO AUVINEN Valosuunnittelijan assistentti
JAAKKO SIRAINEN Äänisuunnittelu KALLE NYTORP Musiikillinen äänisuunnittelu
PAAVO MALMBERG
Maskien ja kampauksien suunnittelu
EMMI PUUKKA
Musiikkituotanto MD Company Oy Ltd. Tuottaja ARJA AHRENS Apulaistuottaja ELISE RICHT
ROOLEISSA
ROOLEISSA
Hamlet SASKA PULKKINEN Ofelia INKE KOSKINEN Gertrude, Hamletin äiti
PETRA KARJALAINEN Claudius, Hamletin isän veli
JARI AHOLA
Polonius, Ofelian isä PENTTI Laertes, Ofelian veli
HELIN
JUSSI-PEKKA PARVIAINEN Horatio SUVI-SINI PELTOLA Rosencrantz PETRUS KÄHKÖNEN Guildenstern KAROLIINA VANNE Haamu, Hamletin isä AUVO VIHRO Gravediggers, näyttelijöitä yms.
KRISTIINA HAKOVIRTA, JARI LEPPÄNEN, MIKA HONKANEN, JUSSI LUKÀCS (Tamk), MEERI UUSI-ÄIJÖ, LAURAPEPPI VÄÄNÄNEN (Tamk), MARIA HALINEN (Tamk)
HAMLET AND HIS GRAVEDIGGERS:
Koskettimet JOONAS
MIKKILÄ / VILLE MYLLYKOSKI Kitara JARMO SAARI / VILLE-VEIKKO AIRANIEMI Kitara VARRE VARTIAINEN Basso TEEMU BROMAN Koskettimet, lyömäsoittimet, kitara PAAVO MALMBERG /
VILLE MYLLYKOSKI Rummut JANI AUVINEN Sello MEERI UUSI-ÄIJÖ Sello PETRUS KÄHKÖNEN Kitara JUSSI-PEKKA PARVIAINEN Elektronisten soitinten ja nauhojen ohjelmointi PAAVO MALMBERG
TEKNINEN TOTEUTUS Näyttämömestari HANNU Apulaisnäyttämömestari
AHOLA
OSMO NIEMINEN
Erikoistehostemestari ESA HEIKKINEN Järjestäjä MARKKU TURUNEN Kuiskaaja MARJA LAITALA Valo-operaattorit EERO AUVINEN,
VILLE FINNILÄ
Seuraajaheittimet SARA
KIURU, TERO RAATIKAINEN, CARLOS PORTILLA Saliääni KALLE NYTORP, RAULI ROININEN, JARKKO TUOHIMAA Äänimiehet PETRI KUHA, RAULI ROININEN, TUOMAS LEPIKKÖ, AFFE KÄKILEHTO Teatteriteknikot MATTI KANERVO, MARKKU SAARI Näyttämömiehet TINO AHOLA, KARI LAHTINEN, JANNE SAARELAINEN, OLLI SALO, TUOMAS OITTINEN, LASSE HILTUNEN, LUCA VAPAAVUORI Tarpeistonhoitaja JOHANNA KEISKI Pukija-pukuhuoltaja LEA EEROLA Kampaukset ja maskeeraus SARI RAUTION johdolla EMMI PUUKKA (teosvastaava),
Tarpeiston valmistus VIRPI ANTILA, HANNA MATTILA Lavasteiden valmistus
AATU RANTASEN johdolla KARI KOKKONEN, KARI KOSKIRANTA, HELI LUUKKANEN, TONI PALANDER, MARIANNE RAUTIAINEN, RAINO SAASTAMOINEN, KARI TOIVANEN, SEIJA VUORINEN Käsiohjelman toimitus
SARI ANDERSSON, HANNA SUUTELA, MIKKO BREDENBERG
Graafinen suunnittelu ja valokuvat
KARI SUNNARI CV-liite JOHANNA HÄKKILÄ Kiitos Rokkikummit ISMO ALANKO ja
MAIJA VILKKUMAA Kaksoisensi-ilta 3.9. ja 5.9.2020 Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä Tekijänoikeuksia valvoo Michael Baran, MD Company Oy Ltd. Kesto noin 3h (sisältää väliajan)
PEPINA GRANHOLM, EIJA MIKKOLA, HEIDI SAARINEN, TYTTI VIRJO Hiuslisäkkeiden ja partojen valmistus
EMMI PUUKKA Pukujen valmistus
EILA JOUTTUNPÄÄN johdolla TAIJA-LEENA AUTIO, SATU ERIKSSON, PÄIVI HATANPÄÄ, INESSA TAPALA, HELI TAPPER
ttt-teatteri.fi
#hamletrocks
Vastaus Hamletille Vastaus Hamletille Minä olen valinnut tämän päivän. Olen valinnut nämä hampaat Minä olen valinnut tämän päivän. ja tämän mitä näen. Olen valinnut nämä hampaat Olen valinnut hiljaisimmat suruni ja tämän mitä näen. ja soivat korvat,
Olen valinnut hiljaisimmat suruni
nämä värit tihkumassa tähän päivään, ja soivat korvat, sen mikä on huokoista minusta riippumatta, nämä värit tihkumassa tähän päivään, mutta silti valittua.
sen mikä on huokoista minusta riippumatta,
Olen valinnut valita, olen valinnut antautua, mutta silti valittua. sillä aikanaan oli aika, jolloin olisin voinut valita toisin. Olen valinnut valita, olen valinnut antautua, Se mitä hautasin, se minkä sivuutin, se mitä ei tullut, sillä aikanaan oli aika, jolloin olisin voinut valita toisin. sitä ei ole.
Se mitä hautasin, se minkä sivuutin, se mitä ei tullut,
Mikään ei koskaan jää tekemättä. sitä ei ole. Silti kutsun tekemättä jäänyttä: Mikään ei koskaan jää tekemättä. kutsussaan se on, ei muualla. Silti kutsun tekemättä jäänyttä: kutsussaan se on, ei muualla. Otso Kautto ohjaaja
Otso Kautto, ohjaaja
INKE KOSKINEN SASKAÂ PULKKINEN
AUVO VIHRO SASKAÂ PULKKINEN
SASKA PULKKINEN SUVI-SINI PELTOLA
KAROLIINA VANNE SASKA PULKKINEN PETRUS KÄHKÖNEN
INKE KOSKINEN PENTTI HELIN
LAURAPEPPI VÄÄNÄNEN JUSSI LUKÁCS MARIA HALINEN
VARRE VARTIAINEN SASKA PULKKINEN JARMO SAARI
JARI LEPPÄNEN MIKA HONKANEN
INKE KOSKINEN SUVI-SINI PELTOLA MEERI UUSI-ÄIJÖ
Hamlet rock-musikaali Biisilista OLLA VAI EI OLLA 1 ÄITIKULTA ÄITIKULTA-REPRIISI EHKÄ HÄN RAKASTAA SUA NYT HAAMU TAIVAANVALTIAS HÄN PIIRSI MINUT HULLU OLEN VIIME AIKOINA KURKISTAMME OMATUNTOON ON HIENO MIELI RIKKI OLLA VAI EI OLLA 2 FINAALI (VÄLIAIKA) RIKOKSENI LÖYHKÄÄ OLLA VAI EI OLLA 3 LOPUN AJAN LAULUT ON HIENO MIELI RIKKI-REPRIISI KIRJE YSTÄVÄLLE PURON VARRELLA KUKAMITÄHÄH?! PAINI HAUDASSA MIEKKAILU LOPPU ON HILJAISUUTTA SANAT: WILLIAM SHAKESPEARE, MICHAEL BARAN, EEVA KONTU SÄVELLYKSET: EEVA KONTU, JARMO SAARI, VARRE VARTIAINEN
INKE KOSKINEN SASKAÂ PULKKINEN
Tuttu ja tuntematon Hamlet Hamlet, Tanskan prinssi saattaa olla kaikista William Shakespearen näytelmistä kuuluisin. Monien mielestä se on länsimaisen näytelmäkirjallisuuden symboli, näyttelijätaiteen koetinkivi, ohjauksellisten ratkaisujen loputon aarreaitta. Jos täytyy tutkia yhtä näytelmää, Hamletista riittää pitkäksi aikaa. Tanskan nuori prinssi Hamlet kohtaa isänsä haamun. Hänelle selviää, että hänen setänsä Claudius on paitsi noussut valtaistuimelle ja ryhtynyt leskikuningattaren uudeksi puolisoksi, myös surmannut veljensä. Tästä asetelmasta käynnistyy tapahtumien virta, jonka pyörteissä Hamlet arvioi uudelleen ihmissuhteensa, asemansa, tulevaisuutensa ja tehtävänsä – kysyen, kuka hän itse oikein on. Näytelmä kysyy myös, mitä teatteri on ja mitä se voisi olla. Hamlet on sovitettu oopperalibretoksi useampaan kertaan ja siitä on olemassa maailmalla myös musikaalilajiin kuuluvia sovituksia. Näytelmä taipuu musiikkiteatterin vaatimiin muutoksiin hyvin myös siksi, että aivan alkuperäistä Hamletia emme varmasti tunne. Shakespearen näytelmät koottiin käsikirjoituksiksi, niin sanottuihin folioihin, tapahtumat ja repliikit näyttämötapahtumista tai näyttelijöiden muistista kirjaamalla. Jäljellä ei siis ole yhtä ainoaa varmasti William Shakespearen omalla käsialalla kirjoitettua näytelmää vaan Hamletistakin muutama varhainen käsikirjoitus, jotka eivät ole keskenään aivan samanlaisia. Jostakin puuttuu repliikkejä, toisessa on jokin toinen muutos. Hamletia ei toki tarvitse rakentaa palasista uudestaan, mutta teokseen on jäänyt pieniä kysymysmerkkejä, jotka tavallaan helpottavat, tavallaan vaikeuttavat kääntäjien, dramatisoijien ja tulkitsijoiden työtä. Joka tapauksessa Hamletista näytelmänä tietyllä tavalla puuttuu alkuperäisyyden ehdottomuus. Hamlet sisälsi vaarallisia teemoja, kun se noin vuonna 1600 valmistui. Esimerkiksi Poloniuksen hahmoa on pidetty Elisabeth I:n vakoojamestari Sir Francis Walsinghamin kuvana. Juonen lähtökysymys, saako veljensä lesken kanssa mennä naimisiin, oli ollut vain muutamaa vuosikymmentä aiemmin pitkään koko Englannin kohtalonkysymyksiä. Kuningas Henrik VIII oli ottanut puolisokseen veljensä Arthurin puolison Katarina Aragonilaisen. Tästä alkanut tapahtumasarja johti tunnetusti maailman kenties kuuluisimpaan avioeroon, jonka seurauksena saarivaltio irrotti itsensä Rooman kirkosta synnyttäen oman anglikaanisen kirkon. Kysyessään, voiko veljensä lesken kanssa avioitua, Shakespeare uskalsi esittää kysymyksen hallitsijansa ja tukijansa Elisabeth I:n vallan oikeutuksesta. Romantiikan aikakaudella Hamletissa nähtiin helposti passiivinen sankari, joka ei kyennyt antiikin ihanteiden oikeaoppiseen sankaruuteen ja toimintaan vaan sortui melankoliaan ja kauniiseen epätoivoon elämänsä raunioiden keskellä. Kun Aarni Orjatsalo ohjasi Hamletin Tampereen Työväen Teatteriin hetkeä ennen sisällissotaa, Hamletin turhautuminen tai voimattomuus saatettiin hyvinkin nähdä myös yleisön tunteman umpikujan heijasteena. Oli aika mikä tahansa, Hamlet on kuin filosofinen sudoku, jolle kukin aika asettaa omanlaisensa ratkaisuehdot. Rockmusikaali Hamletissa tavoitteena on ollut tekstin, runon, juonen, liikkeen ja musiikin yhteensulautuminen elämykseksi, joka heijastaa meidän aikamme esteettisiä käsityksiä ja sen kautta maailmankuvaamme. Hanna Suutela, professori
SASKA PULKKINEN JARI AHOLA
SUVI-SINI PELTOLA PETRUS KÄHKÖNEN
PENTTI HELIN SASKA PULKKINEN PETRA KARJALAINEN
JARI LEPPÄNEN SUVI-SINI PELTOLA
KAROLIINA VANNE PENTTI HELIN SASKA PULKKINEN
INKE KOSKINEN PETRUS KÄHKÖNEN AUVO VIHRO
LAURAPEPPI VÄÄNÄNEN MIKA HONKANEN
KRISTIINA HAKOVIRTA MEERI UUSI-ÄIJÖ
JUSSI LUKÀCS JARI LEPPÄNEN MARIA HALINEN
Peili “Kaikkinainen liioittelu on vastoin näytelmän tarkoitusta, joka alun perin ja nyt, oli ja on, asettaa peili luonnon eteen ja piirtää näkyväksi aikakauden ja asioiden tila. Menkää ja valmistautukaa esitykseen.” William Shakespeare Hamlet (suom. Michael Baran) Teatterihistoriaan on dokumentoitunut aikalaiskuvauksena mielenkiintoinen yksityiskohta David Garrick (1717–1779) nimisen näyttelijän roolisuorituksesta Hamletina kohtauksessa, jossa Tanskan prinssi kohtaa isänsä haamun. Garrick oli ällistyttänyt yleisönsä kohdassa, jossa Hamletin ystävän Horation repliikki kuuluu seuraavasti: ”Katsokaa, herrani, se tulee!” Ukkoskoneen jylistessä yleisö näki hämmästyksekseen, miten aikansa ehkä kuuluisin näyttelijä näytti saavan tahtonsa voimalla hiuksensa nousemaan pystyyn kauhusta. Garrickin roolityötä todistaneen Georg Christoph Lichtenbergin kuvailu valottaa meille Garrick/Hamletin kauhun ilmaisusta lisäksi, että: ”…hänen polvensa pettävät alta; hänen hattunsa putoaa maahan ja molemmat kätensä, erityisesti vasen, kurkottautuvat miltei koko pituuteensa, pään korkeudelle [--] hänen suunsa on auki: näin hän seisoo paikalleen jähmettyneenä.” Garrick oli ilmeisesti pysynyt tässä vaikuttavassa kauhun eleessään niin pitkään, että jotkut katsojista olivat jo alkaneet epäillä näyttelijän tarvitsevan seuraavan vuorosanansa kuiskaamista.1 Anekdootin yhteydessä on syytä mainita, että juuri Garrick vaikutti eurooppalaiseen teatteriin aikalaistensa keskuudessa ”luonnollisena” pidetyllä näyttelemistavallaan.2 Edelliseen tapaukseen liittyen teatterihistoria tuntee myös erään Perkins nimisen peruukinvalmistajan. Kuuluisa näyttelijä oli tilannut tältä mainitulta Perkinsiltä mekaanisen peruukin.3 Garrick oli mitä ilmeisimmin perehtynyt aikansa tieteellisiin löydöksiin ihmisruumiin reaktioista ulkoisiin ärsykkeisiin – ja näyttelijänä hän kenties koki velvollisuudekseen olla uskollinen käsitykselleen, että kuolettavan kauhun hetkellä voivat todellakin karvat nousta pystyyn. Ehkäpä hän näyttelijänä tällä tavoin myös pyrki toteuttamaan Shakespearen näytelmäänsä kirjoittamaa kuuluisaa näyttelemisohjetta, jonka Hamlet antaa näyttelijäseurueen johtajalle: ”Älä silti ole myöskään liian laimea, vaan seuraa oman harkintasi opastusta: sovita toiminta tekstiin ja teksti toimintaan ja erityisesti varo että et ylitä luontaista kohtuullisuutta. Sillä kaikki liioittelu on vierasta näyttelemisen olemukselle: näyttelijän tehtävänä on aina ollut ja on vastakin pitää peiliä luonnon kasvojen edessä, näyttää hyveelle sen piirteet, pilkata pahaa ja osoittaa aikakaudelle ominainen henki ja tavat. Jos esitys siis on joko yletön tai lattea, se voi tosin tietämätöntä naurattaa, mutta arvostelukykyistä se vain loukkaa.” (Hamlet, III näytös 2. Kohtaus, suom. Eeva-Liisa Manner)4 __________________________ 1Roach 2002, 58–92. 2Paavolainen 1997, 192. 3Roach 2002, 58.
4Eri käännökset suhtautuvat tähän kuuluisaan kohtaan eri tavoin. Mannerin suomennos korostaa juuri näyttelemisen olemusta ja näyttelijää peilin kannattelijana, kun taas Baranin suomennoksessa ja sovituksessa näytelmä asettaa peilin luonnon eteen.
”Luonnollinen” – ja tähän sanaan teatterista puhuttaessa mielestäni jollain tapaa liittyvä ”uskottava” – tulevat tunnistetuiksi suhteessa omiin käsityksiimme ”luonnollisesta” ja ”uskottavasta”. Omaksumme elämämme aikana – usein myös tiedostamattamme – erilaisia käsityksiä luonnosta, ja ihmisestä osana tätä luontoa. Voimme arvioida teatterin lavalla näkemäämme tuttuuden ja tunnistettavuuden kriteerein. Ehkä kirjoitelmaani valitsemani anekdootti näyttelijä Garrickista ja hänen mekaanisesta peruukistaan voi aiheuttaa huvittuneisuutta. Oman myötätuntoisen hymähdykseni lisäksi minussa herää kuitenkin myös jokin vakuuttuneisuus siitä, että Garrickin intentio ”hiusimplanttinsa” käytössä on ollut äärimmäisen vakava. Voimme ainakin olettaa, että myös näyttelijä Garrick oli käsityksineen oman aikansa ”tuote” – ja että omaksumassaan mekanistisessa maailmankuvassa myös elävä ihmisruumis oli Garrickille perustellusti eräänlainen mekanismi, joka reagoi ulkoisiin tapahtumiin tietyllä tavalla. Näin hän myös oma näyttelijäntaiteensa ”peilinään” halusi mahdollisimman tarkasti ja uskollisesti kuvata ihmisluonnon sellaisena kuin se hänen käsityksensä mukaan ilmeni. *** Shakespearen Hamletin kielikuva peilistä ei ole myöskään itsessään aivan helppo. Miten esimerkiksi pitäisi ymmärtää tässä yhteydessä se peiliin liittyvä ilmiö, että peili saman aikaisesti tuntuu kääntävän ja ei-kääntävän asioita? Jos nostan peilin edessä oikean käteni tervehtiäkseni minua vastassa olevaa peilikuvaa, näyttää kuvani vastaavan tervehdykseeni vasemmalla kädellään(!) Tiedän, että tälle ilmiölle tarjoutuu selitys – mutta pyrkimykseni ei olekaan tässä yhteydessä antaa kokemuksen outoutta rauhoittavaa selitystä, vaan juuri herättää ihmetys kokemuksen eriskummallisuudesta: kuvailemassani kokemuksessa peili ei nimittäin jäljennä, vaan näyttää asian toisin. Peilin tarjoama kokemus tuntuu oikeuttavan myös väitteen siitä, että Hamletin näyttelijälle antaman ohjeen sisällön voi tulkita paljon laajemmin kuin luonnon, aikakauden ja asioiden tilan tarkkana jäljentämisenä. Teatteri ei (pelkästään) kuvaa näyttämöllisesti kokemuksia, jotka tarjoutuvat sitten katsojiensa tunnistamiselle tai ei-tunnistamiselle. Näyttämö luo todellisuutta. Näyttämöllä voi esimerkiksi ilmetä, Otso Kauton sanoin, miltä elämä tuntuu. Näyttämöllä voi ilmetä myös uusia ehdotuksia kokemuksiksi. Onko tällaista ehdotusta kokemukseksi mielekästä arvioida tunnistettavuuden, ”luonnollisuuden” ja ”uskottavuuden” kriteerein? Luulenpa, että ei. Ehkä mielekkäintä olisikin kohdata näyttämö kuin edellä outouttamani peili – kokemustaan ihmetellen. Yritykseen tarvitaan (kokemukseni mukaan) jonkin verran suostuvaisuutta ja ripaus myötätuntoa. Menkää ja valmistautukaa esitykseen. Mikko Bredenberg, ohjaajan assistentti Lähteet: Paavolainen, Pentti. 1997. Eurooppalaisen teatterin historiaa. Helsinki: Teatterikorkeakoulu. Roach, Joseph R. 2002. The Player’s Passion: Studies in the Science of Acting. The University of Michigan Press.
JARI AHOLA PETRA KARJALAINEN JUSSI-PEKKA PARVIAINEN
PETRA KARJALAINEN PENTTI HELIN
INKE KOSKINEN MARIA HALINEN
Olla vai ei olla? Onko kunniakkaampaa kärsiä sisimmässään julman kohtalon linkoamat kivet ja nuolet kuin käydä sotaan vaikeuksia vastaan ja vastarinnan voimalla selättää ongelma? Kuolla, nukkua, ei sen kummempaa, ja unessa todeta että kaikki murheet ja surut ovat poissa. Ja samalla synnyttää ongelma. Sillä sellaisessa kuoleman unessa, jossa voisimme tuollaisia haaveilla, olemme jo hylänneet maallisen ruumiimme ja koko sekavan olemassaolomme. Ja se herättää meissä epäilyksemme. Meidän on pakko pohtia tätä kysymystä: Miksi saamme kärsiä pitkän elämän, miksi siedämme ajan sivallukset ja pilkat, miksi kuuntelemme pää painuksissa korkeammassa asemassa olevien julkeat loukkaukset ja häväistykset, miksi kärsimme väheksyvän rakkauden pistokset ja lain edellyttämät viivästykset, miksi viranomaisten röyhkeyden ja haukut, jotka kunnon ihminen joutuu kuuntelemaan kanssaihmistensä suusta kun voisimme tehdä tilit selviksi pelkän kotelostaan vedetyn tikarin avulla? Kuka haluaisi kantaa tuollaista taakkaa kiroilla, valittaa elämän painon alla, jos ei tahtoamme askarruttaisi pelko siitä mitä meille tapahtuu kuolemamme jälkeen, tuo meille tuntematon maa, jonka rajoilta ei kukaan palaa? Kuolla, nukkua, ehkä uneksia. Olla vai ei olla? – Hamlet Laulun sanat William Shakespeare, Michael Baran, Eeva Kontu
ttt-teatteri.fi
ttt-teatteri.fi
TEKIJÄLUETTELO
ROOLEISSA