Alkuperäisromaani HANNU SALAMA Käsikirjoitus JUHO GRÖNDAHL Ohjaus LINDA WALLGREN Sävellys JOONAS MIKKILÄ Koreografi SAMULI NORDBERG Lavastussuunnittelu JANNE VASAMA Valosuunnittelu EERO AUVINEN Pukujen, maskien ja kampausten suunnittelu MARJAANA MUTANEN Videosuunnittelu PYRY HYTTINEN Äänisuunnittelu KALLE NYTORP ja PAAVO MALMBERG Musiikin sovitus, tuotanto ja johto PAAVO MALMBERG ja JOONAS MIKKILÄ Tuottaja ARJA AHRENS Apulaistuottaja ELISE RICHT
Ensi-ilta 16.10.2019 Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä Kesto noin 2 h 30 min (sisältää väliajan)
NÄYTTÄMÖLLÄ Paavo Kenttäläinen, opiskelija – VERNERI LILJA Kirsti, Pekan puoliso – ERIIKKA VÄLIAHDE Pekka, Paavon velipuoli, Kirstin puoliso – MIKA HONKANEN Lasse, bussikuski, Riston veli – JUHA- MATTI KOSKELA Raija – EMMI KAISLAKARI Risto, Lassen veli – KAISA SARKKINEN Helena – MIIA SELIN Helmelä, vahtimestari – JYRKI MÄNTTÄRI Hiltunen, muurari, entinen sotilas – MINEA LÅNG (Näty) SALORANNAN YHTYE: Veijo Saloranta, kitara – JUSSI - PEKKA PARVIAINEN Raili, laulu – HELMI - LEENA NUMMELA Onni, koskettimet – JOEL MÄKINEN Kille, DJ, perkussiot – PAAVO MALMBERG Aaro, basso ja sello – JUHO KANERVO / RIKU VARTIAINEN
Esitysoikeuksia valvoo Agency North Esitys sisältää voimakkaita, nopeasti vaihtuvia valo- ja videoefektejä
Valokuvat KARI SUNNARI, JANNE VASAMA, ANTTI SEPPONEN ja TYÖRYHMÄ Graafinen suunnittelu ANNE SILLANAUKEE Trailerit VALT TERI AUVINEN Käsiohjelman toimitus JUHO GRÖNDAHL ja HANNA SUUTELA Juhannustanssit-romaanin (1964) lisäksi teos sisältää otteita Hannu Salaman runokokoelmasta Villanpehmee, taskunlämmin (1971) ja novellista ”Kenttäläinen käy talossa” (1967). Esitykseen sisältyy myös Vanhan veräjän luona -laulu (säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa) sekä lyhyitä sitaatteja muista iskelmistä.
TEKNINEN TOTEUTUS Näyttämömestari HANNU AHOLA Apulaisnäyttämömestari LASSE HILTUNEN/OSMO NIEMINEN Järjestäjä MARKKU TURUNEN Kuiskaaja MARJA LAITALA Tarpeistonhoitaja JOHANNA KEISKI Erikoistehosteet/stunt ESA HEIKKINEN Valo-operaattori EERO AUVINEN/VILLE FINNILÄ Saliääni KALLE NYTORP/ARI KÄKILEHTO Äänimiehet RAULI ROININEN, PETRI KUHA, TUOMAS LEPIKKÖ Teatteriteknikot MATTI KANERVO, MARKKU SAARI Näyttämömiehet TINO AHOLA, KARI LAHTINEN, TUOMAS OITTINEN, JANNE SAARELAINEN, OLLI SALO Lavastuksen valmistus AATU RANTASEN johdolla KARI KOKKONEN, JANNE LAHDENSALO, HELI LUUKKANEN, TONI PALANDER, MARIANNE RAUTIAINEN, RAINO SAASTAMOINEN, KARI TOIVAINEN, SEIJA VUORINEN Pukujen valmistus EILA JOUTTUNPÄÄN johdolla TAIJA- LEENA AUTIO, SATU ERIKSSON, PÄIVI HATANPÄÄ, INESSA TAPALA, HELI TAPPER Pukija/pukuhuoltaja LEA EEROLA Kampausten ja maskien toteutus SARI RAUTION johdolla PIA KÄHKÖNEN, EIJA MIKKOLA, TIINA RYYNÄNEN Tarpeiston valmistus VIRPI ANTILA, HANNA MATTILA
Juhannus Kesän valoisimpana aikana esikristillisessä Suomessa vietettiin säänjumala Ukon juhlaa. Näitä vuoden pisimpiä päiviä pidettiin taianomaisena tilanteena, jolloin pahojen henkien ja kummitusten uskottiin liikuskelevan maan päällä. Meluaminen ja juopuminen kuuluivat juhannuksen viettoon jo varhain, sillä niiden uskottiin karkottavan henkiä ja tuottavan onnea. Erään uskomuksen mukaan sadosta tuli sitä parempi, mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin. Myös kokkojen polttaminen liittyi henkien karkottamiseen. Niitä poltettiin aluksi maan itäisissä osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan. Juhannusta vietettiin alun perin vuoden pisimpänä päivänä, mutta 400-luvun alkupuolella katolinen kirkko siirsi juhlan kesäkuun 24. päivään ja nimesi sen Johannes Kastajan syntymäpäiväksi. Vuodesta 1955 alkaen juhannuspäivää on Suomessa vietetty työmarkkinajärjestöjen aloitteesta kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina ja juhannusaattoa tätä lauantaita edeltävänä perjantaina. Muutos tehtiin alun perin siitä syystä, että juhannuksella ei haluttu katkaista kuusipäiväistä työviikkoa. Juhannuspäivä on myös Suomen lipun päivä. 1920-luvulla vastikään itsenäistyneessä Suomessa kiinnittää huomiota kansallislipun käyttöön ja suunnitella liputuspäiviä. Vuonna 1926 sen ajan julkisuudenhenkilöille järjestettiin kysely sopivimmasta Suomen lipun juhlapäivästä, joka ei saisi olla poliittisesti värittynyt. Juhannus voitti.
1952 Suomi maksaa viimeiset sotakorvauksensa Neuvostoliitolle
1956 Urho Kaleva Kekkosesta tulee Suomen tasavallan 8. presidentti
1956 Suomen historian toistaiseksi viimeinen yleislakko
Hannu Salama ja Juhannustanssit HANNU SALAMA (s. 4.10.1936) varttui Tampereen seudulla Pispalassa. Hän työskenteli sähköasentajana ja maatyömiehenä, ennen kuin ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1961. Juhannustanssit (1964) oli hänen neljäs teoksensa, ja se toi hänelle syytteen jumalanpilkasta, josta maksimirangaistus oli siihen aikaan neljä vuotta kuritushuonetta. ”Salama-sodaksi” ristitty tapahtumakulku alkoi arkkipiispa Martti Simojoen juhlapuheesta, jossa hän katsoi romaaniin sisältyvän muurari Hiltusen pilasaarnan loukkaavan kristillisen kansanosan tunteita. Oikeutta käytiin kaksi vuotta. Toisessa käsittelyssä Salama jätti saapumatta paikalle, mutta kirjoitti tuomarille kirjeen, jossa tunnusti rikoksen. Hän sai kolme kuukautta ehdollista kuritushuonetta. Tuomiosta valitettiin Korkeimpaan oikeuteen, joka päätti pitää tuomion ennallaan, mutta tasavallan presidentti Urho Kekkonen armahti Salaman vuonna 1968. Kustantaja Kari Reenpää sai 2 000 markan sakon, josta Korkein oikeus hänet kuitenkin vapautti. Kustannusyhtiö Otava tuomittiin maksamaan rikoksesta saatu taloudellinen hyöty – 46 000 markkaa – Suomen valtiolle. Romaanin kiistanalaiset kohdat määrättiin sensuroitavaksi, ja ne puuttuivat kirjan uusintapainoksista vuoteen 1990 asti. Salama asuu nykyisin Helsingissä. Hänen Juhannustanssien jälkeisiä teoksiaan ovat muun muassa Siinä näkijä missä tekijä (1972), Finlandia-sarja (1976–1983), Elämän opetuslapsia -sarja (1997–2005), sekä viimeisimpänä runokokoelma Hyvästi, kirvesvarsi! (2016). Kirjoittamisen lisäksi hän esiintyy jazzrunokeikoilla Vapaat radikaalit -yhtyeen kanssa.
1956 Suezin kriisi
1960 ensimmäiset ehkäisypillerit tulevat myyntiin
1961 Berliinin muurin rakentaminen alkaa
1962 Kuuban ohjuskriisi
”Juhannustanssit-kohussa kristillisistä pyhinä pidetyistä arvoista keskustelun pääkiistanaiheiksi nousivat jumaluus ja siveellisyys. Kristillinen siveyskäsitys joutuikin hiljalleen väistymään syrjään 60-luvun seksuaalisen vapautumisen myötä. Toisaalta kohussa oli kysymys myös vanhasta modernismin ajalta periytyvästä kiistasta eli kulttuurisesta vallasta. Vastapuolilla seisoivat konservatiivit ja postmodernistit. Yleinen kysymys kuului, mihin suuntaan nykykirjallisuus oikein olikaan menossa. Kuka sai määrittää, kenen kieltä kirjoitetaan?” (Elina Nykänen: Salamasota. Arvomaailmojen ristiriita Juhannustanssit-kohussa 60-luvulla. Pro gradu. Jyväskylän yliopisto. 2001.)
”Toisen maailmansodan jälkeisissä kulttuurisodissa aina Salama-sotaan asti käytiin kamppailua ensimmäisen tasavallan perinnölle annettavasta tulkinnasta. Prosessin kuluessa julkisuuteen representoitu Suomi-kuva vähitellen uudistui. Salaman Juhannustansseista käyty keskustelu oli prosessin miltei viimeinen ja lähestulkoon kiivain näytös. Yleisellä tasolla kehityksen voi tulkita olleen agraarisen Suomen ja sen arvojen vähittäinen nujertuminen tulevan teollisen, modernin Suomen alle.” (Ilkka Arminen: Juhannustansseista Jumalan teatteriin – Suomalainen julkisuus ja kulttuurisodat. Tutkijaliiton julkaisusarja 58. Gummerus 1989.) 1963 Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy murhataan Dallasissa 1964 näyttelijä Mika Honkanen syntyy 1964 Hannu Salama julkaisee romaaninsa Juhannustanssit 1965 oikeusministeri määrää nostettavaksi jumalanpilkkasyytteen
Hannu Salamaa ja kustannusosakeyhtiö Otavaa vastaan 1965 Suomi saa ensimmäisenä Pohjoismaista toisen televisiokanavan 1966 Arvo Salon kirjoittama ja Kaj Chydeniuksen säveltämä Lapualaisooppera saa kantaesityksensä
Jumalista ja pätkätyösukupolvesta Juhannustanssit-romaani ei kerro yhtä totuutta, yhtä tarinaa. Se on postmoderni, moninäkökulmainen teos, joka kyseenalaistaa vallitsevan elämäntavan itsestäänselvyyden. Jumalanpilkka oli se, mistä teos vuonna 1964 saatiin kiinni, pykälä, jonka avulla se voitiin tuoda rikoslain piiriin, asettaa kontrolloitavaksi. Mutta oliko kyse todella Jeesuksesta, vai Jeesuksen roolista ihmisten arjen rituaalissa? Jos Sana ei olekaan totta – jos se säännöstö, jonka pohjalta luulemme maailmamme toimivan, ei pidäkään paikkaansa – elämältä putoaa pohja pois. Kaikki asettuu liikkeeseen. Tarkoittaako tämä sitä, että jokapäiväinen raadantamme ei johdakaan pelastukseen, palkintoon, paratiisin? Ettei siinä olekaan mitään järkeä? Eihän se niin voi olla! Tämä on eksistentiaalinen ja yhteiskunnallinen kysymys. Miten elää? Miksi elää? Onko se elämäntapa, johon olemme tottuneet ja jonka kautta olemme tavoitelleet onnellisuutta, sittenkin tuhon eikä pelastuksen tie? Tätä me kysymme Juhannustanssien äärellä: meidän arkemme, työntekomme, elämämme – onko lupaus sen kautta tulevasta kehityksestä ja tyydytyksestä tyhjä? Onko siihen sisäänkirjoitettu tarina, joka johtaa kohti uupumusta ja ympäristön tuhoa? Onko Juhannustanssit sukupolvitulkinta? On, toki, monelta osin. Merkittävä osa työryhmästämme on 25–40-vuotiaita. Meillä ei ehkä ole yhtä suurta sukupolvikokemusta tai yhtenevää maailmankuvaa, mutta olemme varttuneet aikuisiksi samojen tapahtumakulkujen keskellä: ilmastokriisin kärjistyminen, työelämän muuttuminen, perusturvallisuuden kokemuksen järkkyminen. Lamat, terrorismi, hyvinvointivaltion kyseenalaistuminen eri suunnista. Monet meistä etsivät omanarvontuntoa, identiteettiä ja onnea työnteosta. Pitkät ja varmat työsuhteet eivät ole meille saatavilla – vai emmekö me halua niitä? Meidän on vaikea luottaa asioiden pysyvyyteen, vaikea luottaa mihinkään niistä jumalista, joihin meitä edeltävät sukupolvet ovat uskoneet. Mutta me emme osaa edes iloita tästä! Emme osaa uskoa edes itseemme, emme osaa olla nerokkaita, vanhat totuudet seinälle heittäviä radikaaleja! Tietoisuus maailman tilasta on pilannut meiltä iloisen, leikkisän postmodernismin, ja toisinpäin. Podemme samaan aikaan itse-epäilyä, maailmantuskaa ja kosmista ironiaa. Siksi teemme työtä. Yritämme ymmärtää tätä hetkeä – ja itseämme. Teemme itseämme näkyväksi työn kautta, jokaisen pätkän ja silpun kautta. Teemme työtä itsemme näköiseksi ja itseämme työn näköiseksi. Juhliminen on meille osa työtä, ja työ osa juhlaa. Muun muassa tästä meidän vuoden 2019 Juhannustanssimme kertoo. –Juho Gröndahl 1966 hovioikeus langettaa Hannu Salamalle kolmen kuukauden ehdollisen tuomion jumalanpilkasta, asia viedään Korkeimpaan oikeuteen
1966 Pervitiiniä aletaan myydä apteekissa; siihen ei kuitenkaan enää laiteta metamfetamiinia, vaan aspiirinia ja kofeiinia
1968 Neuvostoliitto miehittää Tšekkoslovakian
1968 presidentti Kekkonen armahtaa kirjailija Hannu Salaman
1968 Pappi ja kansalaisaktivisti Martin Luther King Jr. murhataan Memphisissä
1969 Woodstockin festivaali huipentaa hippikulttuurin
1971 Greenpeace perustetaan Kanadassa
1971 näyttelijä Kaisa Sarkkinen suorittaa uimamaisterin merkin
1972 pukusuunnittelija 1972 Rooman Klubin Marjaana Mutanen kiinnittää Kasvun rajat vaaleanpunaiselle seinälleen -raportti ilmestyy julisteen Mark Spitzistä, jolla on kaulallaan 7 kultamitalia
1972 peruskouluun siirtyminen alkaa
1973 ensimmäinen kirjattu havainto mandariinisorsasta Suomessa (Luvia)
1973 poikkeuslaki jatkaa Kekkosen kolmatta presidenttikautta neljällä vuodella
1973 Augusto Pinochet kaappaa vallan Chilessä 1975 Vietnamin sota päättyy 1975 turvavöiden käyttö tulee pakolliseksi henkilöautoissa etupenkillä 1977 Pikku Kakkosen ensimmäinen lähetys Tampereelta
JUURI ME, JUURI TÄMÄ, JUURI NYT – LINDA WALLGREN, ohjaaja Kun ensi kertaa luin Juhannustanssit lukiossa, ajattelin: sekavaa mutta viihdyttävää, menneen maailman kuvia. Kun luin Juhannustanssit uudelleen noin puolitoista vuotta sitten, ajattelin: minun sukupolveni. Yhden yön ajalle sijoittuva romaani piirsi esiin aikansa nuoren sukupolven pettymyksen näköalattomuuden ja arvotyhjiön keskellä suurten kansallisten sotien ja jälleenrakennusprojektin jälkeen. Siinä näkyy samankaltainen onttouden ja näköalattomuuden vaara, joka nähdäkseni on läsnä omassa monin tavoin kipeässä ajassamme. Työtä on liikaa tai liian vähän. Väsyttää. Masentaa. Ilmastokriisi vyöryy päälle, maailmanlopun kello tikittää, ja silti pitäisi jaksaa nousta aamulla ylös, mennä töihin, pariutua, kasvattaa lapset, kuluttaa ja hymyillä vastaantulijoille. Mihinkään tai kehenkään ei oikein voi tai saa sitoutua, vaikka oikeastaan kukaan ei mitään muuta haluakaan kuin päästä toisen ihmisen syliin. Tästä kaikesta seuraavaa oloa turrutetaan viinalla, lääkkeillä ja milloin milläkin. Juhannustanssien sanomaa ei mielestäni kuitenkaan tule pitää toivottomana ja nihilistisenä. Sen kuvaamat ihmiset ovat eksyksissä oman olemassaolonsa kanssa, koska ovat kadottaneet reitin toisten ihmisten luo, kyvyn olla läsnä tässä hetkessä. Siksi he pelkäävät olevansa tuomittuja jäämään omien olojensa kanssa yksin, ”joukosta ulos”. Teatteri sitävastoin edustaa minulle paikkaa, jossa voimme saavuttaa jonkinlaisen kollektiivisuuden tunteen: ”juuri me, juuri tässä hetkessä, juuri nyt” -kokemuksen. Tässä on mielestäni aina ollut jotain vastaansanomattoman kaunista – ja toisaalta välttämätöntä. Näen, että tarvitsemme yhteisöllisyyttä voidaksemme selvitä tässä ajassa sekä yksilöinä että lajina, ja toimiaksemme kollektiivisesti muutoksen eteen. Yksi asia, joka minua Juhannustanssit-romaanissa puhuttelee, on sen poikkeuksellinen moninäkökulmaisuus. Siksikin olen halunnut rakentaa myös esityksemme vahvasti yhdessä tehden, toisiamme haastaen ja innostaen, totuttuja hierarkioita ja tekemisen rakenteita rikkoen. Oman kädenjälkeni lisäksi siinä näkyy jokaisen suunnittelijan, esiintyjän, teknikon ja työryhmän jäsenen jälki ja panos. TTT:n Suuri näyttämö on mitä parhain paikka päästä tällaisen yhteisen hurmoksellisen olemisen, tekemisen ja ajattelun äärelle.
MIKÄ DRAMATISOINTI ON? – JUHO GRÖNDAHL, käsikirjoittaja Dramatisointi on alkuteoksen ja siitä syntyvien assosiaatioiden ja ajatusten kohtaamispaikka. Siinä alkuperäismateriaali kohtaa nykyhetken tietystä näkökulmasta, tiettyjen tekijöiden näkemänä. Se on areena, jossa alkuteoksen sisältöä, sen vastaanottohistoriaa ja sen merkitystä nykypäivässä käsitellään, kysytään ja kokeillaan. Se on jatkuva ajatteluprosessi, ei mikään valmis tai varma rakenne. Juhannustanssit-esityksessä käsikirjoitukseni on ollut esitykselle vahva pohjapiirros, mutta se on muokkautunut ja kirkastunut muiden osa-alueiden suunnittelu- ja harjoitusprosessin kautta, dialogissa ohjauksellisten, visuaalisten ja äänellisten ratkaisujen kanssa. Hannu Salaman Juhannustanssit-romaanissa risteäviä ja päällekkäisiä tarinoita on monta, ja niin myös tässä esityksessä – henkilöiden tarinoiden lisäksi työryhmän tarina, nykymaailman tarina, Salaman romaanin tarina, Suomen tarina. Esityksessä fiktio ja ympäröivä todellisuus ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa, tietoisina itsestään ja toisistaan. Emme ole pelkästään romaanin maailman sisällä, vaan tässä hetkessä kysymässä, mitä historian pyörteissä on tapahtunut sen jälkeen, kun Salama tekstinsä kirjoitti. Mitä tarinaa me nyt elämme? Millainen loppu siihen on sisäänkirjoitettu, ja voiko sitä muuttaa? Aloin työstää käsikirjoitusta keväällä 2018. Jo silloin esityksen keskeiset teemat – työelämä, uupumus, vauhtisokeus – alkoivat hahmottua minun ja ohjaaja Linda Wallgrenin keskusteluissa. Meitä kiinnosti myös tutkia kysymystä siitä, mihin muurahaispesään Salama oli oikeasti vuonna 1964 pilasaarnallaan ja koko teoksellaan sohaissut. Mikä voisi olla Jumalaan rinnastuva nykypäivän pyhä, jota ei saa kyseenalaistaa: epämiellyttävä totuus, jota emme halua ajatella, joka on liian suuressa ristiriidassa elämämme kertomuksen kanssa? Toivon, että esitys tarjoaa tämän kysymyksen ajatteluun joitakin ehdotuksia.
1978 Sex Pistols ei saa työlupaa ja joutuu peruuttamaan esiintymisensä Suomessa 1981 Kekkonen luopuu tasavallan presidentin tehtävästä 1984 Tampereen keskustorille avataan Suomen ensimmäinen McDonald’s 1985 ilmailu vapautuu yksityisille toimijoille Euroopassa; RyanAir perustetaan 1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus 1987 Jumalan teatteri Oulun teatteripäivillä 1987 turvavöiden käyttö tulee pakolliseksi myös henkilöautojen takapenkillä ja takseissa 1988 Toronton pöytäkirjassa asetetaan tavoitteeksi hiilidioksidipäästöjen leikkaaminen 20 prosentilla vuoteen 2005 mennessä 1989 Berliinin muuri murtuu 1989 ensimmäinen kirjattu havainto kuparisorsasta Suomessa (Siikajoki) 1989 Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitukset Pekingissä, Kiinassa 1991 Neuvostoliitto hajoaa 1991 Apartheid päättyy EteläAfrikassa
1992 näyttelijä Jyrki Mänttäri lopettaa verhoilijakurssin Kouvolassa käytyään sitä kolme päivää 1992 lavastaja Janne Vasama alkaa harjoitella kananmunilla jonglöörausta 1993 lama päättyy Suomessa 1993 EUnet Finland aloittaa internetyhteyksien tarjoamisen Suomessa 1994 näyttelijä-muusikko Joel Mäkinen aloittaa klassisen pianon opiskelun Nastolan Musiikkikoulussa 1993 näyttelijä Emmi Kaislakari eksyy Turun Typhoonissa etsiessään Ronn Mossia 1994 Ohjaaja Linda Wallgren ohjaa ensimmäisen esityksensä Steiner-esikoulussa päiväunitauoilla. Kyseessä on Punahilkka, joka esikoulun johdon toimesta kielletään heti ensi-iltansa jälkeen, koska sen väitetään järkyttäneen pienimpiä katsojia. 1995 Suomi liittyy Euroopan unioniin
1997 koreografi Samuli Nordberg aloittaa teoreettisen fysiikan opinnot Helsingin yliopistossa
1997 näyttelijä Juha-Matti Koskela lopettaa kilpatanssin ja perustaa bändin
1998 Nokiasta maailman suurin matkapuhelimien valmistaja
2000 Tarja Halosesta Suomen presidentti
MUSIIKKI TUKENA, KONTRASTINA JA IMPULSSINA – JOONAS MIKKILÄ, säveltäjä Musiikki liittyy juhannukseen ja tansseihin oleellisena osana. Alkuillan ensimmäiset valssit virittävät tunnelmaan, minkä jälkeen kaivataan nopeasti jotain menevämpää. Hiljalleen alkoholi sekoittaa pään, musiikki muuttuu, polveilee ja on välillä vain taustalla olevaa hälyä ja massaa. Yhdet hitaat pitäisi päästä tanssimaan, ja miten se bändi nyt jo lopetti, kun juurihan ne vasta aloittivat! Musiikin säveltäminen tämän sukupolven Juhannustansseihin on ollut erittäin inspiroivaa. Bändin esittämät kappaleet, kohtauksia säestävä musiikki sekä äänisuunnittelun ja sävellyksen välimaastossa liikkuva musiikillinen materiaali nivoutuvat toisiinsa tiiviisti. Jo varhain oli selvää, että bändi olisi näyttämökuvassa keskeisesti näkyvissä ja tapahtumien keskellä. Lisäksi halusimme mahdollisuuden langattomuuteen – että usean muusikon olisi mahdollista irtautua bussin sisältä soittamaan, laulamaan ja puhumaan minne tahansa kohtaan näyttämöä. Koska lauluntekstit eivät juuri kuljeta juonta eteenpäin, keskityin musiikissa luomaan vahvoja tunnelmia kohtausten tueksi tai kontrastiksi. Kokko ja sorsa saivat oman musiikillisen teemansa. Halusin musiikin olevan reaktiivista, eli suorassa yhteydessä näyttämötoimintaan. Tämän kaiken kanssani yhdessä ideoi ja toteutti Paavo Malmberg, jota ilman visiomme niin kuulokuvan, sovitusten, teknisen toteutuksen kuin soitettavuuden osalta eivät olisi ikinä voineet toteutua. Juhannustansseissa Veijo Salorannan yhtye liikkuu vaivattomasti eri aikakausissa ja tyylilajeissa. Yhdessä hetkessä tämä 60-luvun tanssiorkesteri voi olla 80-luvun ytimessä, tai muuntua repliikkikaraokea säestäväksi sorsabändiksi. Oleellinen osa yhtyeen soundia ovat samplet, eli vanhojen musiikkikappaleiden lyhyet pätkät, joita olen kerrostanut sävelletyn musiikin sekaan. Samplejen kautta musiikki on linkitettävissä tiettyyn aikakauteen ja mahdollistaa jopa usean aikakerroksen läsnäolon yhtä aikaa. Jotkin sampleista ovat lähes huomaamattomia, kun taas esimerkiksi ”Juokse sinä humma” tuskin jää keltään huomaamatta. Pitkin Juhannustanssien harjoitusprosessia näyttelijöiden tietoisuus toisistaan näyttämöllä ja aktiivinen kuuntelu ovat lisääntyneet valtavasti. On upeaa huomata, kuinka tämä tietoisuus ja kuunteleminen luovat myös musiikille mahdollisuuden vaikuttaa näyttämötoimintaan ja näyttelijäntyöhön. Olen pyrkinyt siihen, että Juhannustanssien musiikillinen maailma sisältäisi paljon impulsseja, joista näyttelijä pystyy ammentamaan omaan työhönsä. Esimerkiksi näytelmän alussa kepeää juhannuksen aloittelua vasten kuulemme musiikkia, joka on monin tavoin kontrastissa näyttämötoiminnan keveyteen. Nämä kaksi päällekkäistä kerrosta virittävät katsojan juhannukseen, jossa voi tapahtua aivan mitä vain.
KOREOGRAFINEN AJATTELU ESIINTYJÄN RUUMIISSA – SAMULI NORDBERG, koreografi Ajattelen työskennellessäni, että kaikki se, mitä tunnen ja havaitsen edessäni, on mahdollista ajatella koreografiana tai koreografisesti. Koreografia ei siis ole liikkeiden ja asentojen sommittelemista johonkin järjestykseen, vaan kaiken näyttämölle tuotavan materiaalin ja sinne ja siellä kuvitellun materiaalin tarkastelemista koreografisesti. Alkuperäisteoksen tarjoama seinämä järjestyy työskentelyn aikana uudelleen ja kasvaa uusiin mittoihin pala palalta tekstin, merkitysten, mielikuvien ja visioiden kokonaisuudeksi, ja toteutuu vuorovaikutuksessa koko tekijäryhmän kanssa. Teos on jatkuvassa liikkeessä keskusteluissa, jokaisen tekijän tulkinnoissa, mutta ennen kaikkea esiintyjien ruumiissa ja ruumiiden tuottamissa tilallisissa, äänellisissä ja tunnelmallisissa muutoksissa. Teoksen koreografinen ajattelu rakentuu prosessin aikana esiintyjien ruumiiseen ja teoksen lopullinen muoto kuoriutuu esiin näytöksestä toiseen jatkuvan liikkeen keskeltä. Meidän Juhannustanssimme tunnustaa myös katsojien muodostaman koreografian osaksi teoksen ajattelua. Esiintyjät aukeavat vuorovaikutukseen katsojien kanssa jokaisen esitystapahtuman kohdalla, sovittaen oman toimintansa, oman koreografiansa vaikuttumaan aina uudesta yleisöstä ja tilanteesta. Jokaisen esiintyjän ruumiiseen rakentunut koreografinen ajattelu paljastaa kaikesta tekoprosessissa ja kussakin esityshetkessä läsnäolevasta materiaalista jotakin kokemuksellisesti merkittävää, ruumiissa koettavaa. Aulassa, katsomossa ja näyttämöllä syntyvä vuorovaikutus aina uuden yleisön kanssa rakentaa siltoja esityksen muodon ja ihmisten väleihin. Koreografinen ajattelu pyyhkii esiintyjien ja katsojien väliin muodostuvan rakennelman läpi aina uudelleen.
2000 Palestiinalaisten toinen kansannousu Israelin miehitystä vastaan alkaa 2000 Vladimir Putin valitaan Venäjän presidentiksi 2001 World Trade Centerin iskut 2002 näyttelijä Helmi-Leena Nummela pilaa siskonsa ylioppilasjuhlat vetämällä kännit 2004 ensimmäinen kirjattu havainto nokisorsasta Suomessa (Sodankylä) 2004 Facebook-yhteisö avataan 2006 toimittaja Anna Politkovskaja murhataan Moskovassa 2007 Suomen toistaiseksi viimeinen tupo-sopimus päättyy 2009 Barack Obama valitaan Yhdysvaltojen presidentiksi 2010 näyttelijä Verneri Lilja jää auton alle 2010 säveltäjä Joonas Mikkilä ostaa ensimmäisen Tampere– Helsinki-Tampere-sarjalippunsa 2011 Unkarin viestintävirasto saa valvottavakseen koko maan julkisen tiedonvälityksen 2011 Syyrian sisällissota alkaa 2012 sovittajaäänisuunnittelija Paavo Malmbergin kaljuuntuminen alkaa
2013 Microsoft ostaa Nokian matkapuhelinliiketoiminnan 2015 Pariisin ilmastokokous 2017 Donald Trump astuu Yhdysvaltain presidentin virkaan 2017 Yhdysvallat vetäytyy Pariisin ilmastosopimuksesta 2019 dramaturgi Juho Gröndahl allekirjoittaa elämänsä ensimmäisen yli vuoden kestävän työsopimuksen 2019 näyttelijä-muusikko Jussi-Pekka Parviainen suorittaa B-ajokortin 2019 näyttelijä Miia Selin on kesän ihan vaan lomalla 2019 valosuunnittelija Eero Auvinen lopettaa maisteriopintonsa Taideyliopistossa valmistumatta 2019 näyttelijä Eriikka Väliahde lopettaa joogan, koska tajuaa, ettei siitäkään ole mitään hyötyä
ttt-teatteri.fi