Anthony McCarten
T O I S E N O N TA I V U T TA V A .
Anthony McCarten
Teksti Anthony McCarten Suomennos Tiina Puumalainen Ohjaus Tiina Puumalainen Lavastussuunnittelu Teppo Järvinen Pukusuunnittelu Tuomas Lampinen Valosuunnittelu Jari Sipilä Äänisuunnittelu Jari Tengström Säveltäjä/muusikko Jussi Vahvaselkä Naamioinnin suunnittelu Anna Kulju Näyttämömestarit Apulaisnäyttämömestari Järjestäjä-kuiskaaja Kuiskaaja Tarpeisto Pukija Valot Äänet Pukujen valmistus Naamioinnin toteutus Tarpeiston valmistus Lavasteiden valmistus
Hannu Alanen, Antti Lauttamäki Kari Koskiranta Piia Mäki Juha Äystö Johanna Keiski / Olga Suutari Teija Hyrkäs TJ Mäkinen Kyösti Kallio Tampereen Työväen Teatterin puvusto Eila Jouttunpään johdolla Satu Eriksson, Inessa Tapala, Taija-Leena Autio, Heli Tapper, Päivi Hatanpää Emmi Puukka Pauliina Uotila Sami Nurmi, Daniel Muggridge, Jani Haapala, Ville Saine, Oskari Rantala, Matti Leponiemi, Jesse Sipola, Sari Koivisto, Piia Sarvanne sekä pintakäsittelijät Camilla Gustafsson, Kaisa Lempinen
Esityskuvat Käsiohjelman toimitus Käsiohjelman taitto Kiitokset
Otto-Ville Väätäinen Emmi Kantonen, Mika Kauhanen, Hanna Suutela Anne Sillanaukee Katolisen sanaston/ käsitteiden tarkistus, Sinikka Meurman Isä Peter Gebara (SCJ)
Turun Kaupunginteatterin ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotanto Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterissa 28.9.2021 Eino Salmelaisen näyttämöllä Kesto noin 3 tuntia Tekijänoikeuksia valvoo Näytelmäkulma – Nordic Drama Corner Oy
ROOLEISSA
Kardinaali Bergoglio Paavi Benedictus Sisar Brigitta Sisar Sophia Apostolisen protonotaarin ääni
Esko Roine Asko Sarkola Ulla Koivuranta Anne-Mari Alaspää Stefan Karlsson
Paavi Benedictus Asko Sarkola
Näytelmäkirjailija Anthony McCarten Anthony McCarten on uusiseelantilainen kirjailija, näytelmäkirjailija, journalisti sekä TV- ja elokuvakäsikirjoittaja. Hänet tunnetaan parhaiten tosielämän henkilöhahmoihin perustuvista käsikirjoituksista elokuviin Kaiken teoria (2014), Synkin hetki (2017), Bohemian Rhapsody (2018), ja Kaksi paavia (2019). McCarten on saanut kolme Oscar-ehdokkuutta sekä kaksi BAFTA-palkintoa. Hänen elokuvistaan Bohemian Rhapsody teki biografiaelokuvien kaikkien aikojen myyntiennätyksen 900 miljoonan dollarin lipputuloilla. Se voitti Golden Globe -palkinnon vuoden 2018 parhaana draamaelokuvana ja nimettiin Oscar-ehdokkaaksi pääsarjassa. Anthony McCarten on myös maineikas kirjailija. Hän on julkaissut seitsemän romaania ja saavuttanut kansainvälistä menestystä näytelmällään Ladies Night. Vuonna 2015 hänet kutsuttiin Australian kirjailijaliiton jäseneksi.
K
okemusten ja muistojen jakamisen tarve on inhimillisen laumaeläimen vanhimpia ominaisuuksia ja vahvuuksia. Tarinointi auttaa sekä kertojaa että kuulijaa ymmärtämään elämää ja järjestämään ajatuksiaan. Kertomuksilla on valtaa, puheella on painoa. Kaksi paavia -näytelmä perustuu tositapahtumiin ja tunnettuihin esikuviin, mutta silti kyseessä on näytelmäkirjailija Anthony McCartenin luomus. Perinteisiin takertuva konservatiivi kohtaa muutosta vaativan voiman. Milloin on jaksettava jatkaa, milloin pitää ymmärtää lopettaa? Kaikilla osapuolilla on paljon sanottavaa. Pulinan alle piilotellaan ankaria ajatuksia, anteeksiantamattomia virheitä. Häpeälliset salaisuudet kätketään valheisiin, valheista tulee vankiloita. Näytelmä puhumisesta on tietenkin myös näytelmä kuuntelemisesta. Yksin voi kyllä puhua, mutta ei keskustella. Myös esityksen harjoituksissa on keskusteltu paljon, kerrottu ja kuunneltu tarinoita. Ei tarvitse olla paavi ymmärtääkseen, miltä tuntuu kipuilla riittämättömyyden tunteen tai syyllisyyden taakan raskauttamana. Tai kokeakseen kutsumuksen hetken. Tai ymmärtääkseen luopumiseen liittyvän surun ja vapautuksen tunteita. Harjoituksissa on puhuttu maailman muutoksesta, liikkeessä pysymisestä, oman aikansa haasteiden kohtaamisesta. Viattomuuden voimasta. Johtajuuden moraalista. Totuudesta. Rehellisyydestä. Muun muassa. Olemme puhuneet paljon ja nauraneet paljon, ja se on hyväntahtoisen harjoitusjakson merkki. Kahden paavin tuotantotapa on kehittänyt myös sitä tuottavien teatterien välistä keskustelua. Teos toteutetaan Turun ja Tampereen voimia yhdistellen, molemmissa kaupungeissa esitettäväksi. Lavastus on suunniteltu siirrettäväksi ja eri kokoisten näyttämöiden mittoihin mukautettavaksi. Pysymme liikkeessä, etsimme uusia ratkaisuja, elämme aikamme haasteiden mukaan. Tämän yhteistyön voima on lämmittänyt ohjaajan sydäntä. Kiitän lämpimästi kaikkia uusia ja vanhoja ystäviä, jotka ovat olleet mukana tämän tarinan näyttämölle saattelemisessa. Ohjaaja Tiina Puumalainen
Näytelmän sanastoa Apostolinen protonotaari
Korkea viranhaltija Vatikaanissa; myös papiston ylimmäinen arvonimiluokka.
Axis mundi
Maailmanpylväs; myyttinen keskuspiste, joka yhdistää maan ja taivaan. Fyysisenä olemuksena esim. vuoret eri kulttuureissa.
Castel Gandolfo
Rooman läheisyydessä sijaitseva pikkupaikkakunta tunnetaan 1600-luvulla rakennetusta paavin kesäasunnosta.
Doktriini
Oppi tai oppijärjestelmä.
Eukaristia
Katolisen opin mukaan ehtoollisleipä ja viini todella muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi eukaristian sakramentissa.
Eminenssi
Kardinaalin seremoniallinen puhuttelunimi.
Jesuiitta
Jesuiittaveljeskunta on katolisen kirkon sääntökunnista suurin. Koulutukseen panostava järjestö toimi paavin työkaluna vastauskonpuhdistuksessa.
Kainin uhri
Jumala mieltyi Abelin uhrilahjaan, toisin kuin tämän veljen Kainin uhriin. Vihastunut Kain tappoi viattoman veljensä.
Kanoninen oikeus
Sääntelee katolisen kirkon rakennetta ja toimintaa, sen jäsenten ja omaisuuden asemaa, sekä jossain määrin myös yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia.
Kardinaali
Voi johtaa paikallista hiippakuntaa tai työskennellä Vatikaanin keskushallinnossa. Kardinaaliluokkia ovat kardinaalipiispat, kardinaalipapit ja kardinaalidiakonit, joista kaikilla on äänioikeus paavinvaalissa.
Konklaavi
Kardinaalien kokous, jossa valitaan uusi paavi. Äänestyskelpoisia ovat alle 80-vuotiaat kardinaalit. Vaali käynnistetään Sikstuksen kappelissa 2–3 viikkoa edellisen paavin kuoleman jälkeen.
Kuuria
Paavillinen kuuria on Pyhän istuimen hallinto-organisaatio Vatikaanissa. Se koostuu mm. valtiosihteeristöstä, yhdeksästä kongregaatiosta ja kolmesta oikeusistuimesta.
Kyynelten huone
Tultuaan valituksi paavi astuu vaatimattomaan Kyynelten huoneeseen ennen näyttäytymistään kirkkokansalle. Hän pukee ylleen paavin kaavun ja jättää taakseen entisen elämänsä.
Paavi
Rooman piispa, katolisen kirkon ylin hengellinen johtaja ja Vatikaanin päämies. Katolisen käsityksen mukaan Kristuksen edustaja maan päällä. Kanonisen lain mukaan vain mieshenkilö voi tulla valituksi paaviksi.
Pyhän Pietarin basilika
Pietarinkirkko lienee Vatikaanin suosituin nähtävyys. Pääosin 1600-luvulla valmistunut kirkko sijaitsee paikalla, jonne perimätiedon mukaan oli haudattuna apostoli Pietari.
Kardinaali Bergoglio Esko Roine
Kaksi avainta Paavin vaakunassa kuvataan kaksi ristissä olevaa avainta, kultainen ja hopeinen. Toisen tehtävä on avata, toisen sulkea, toisen sitoa ja toisen päästää kahleista. Avaimet viittaavat Pietariin, opetuslapseen, jolle Jeesus lausui sanansa taivasten valtakunnan avaimista. Rooman piispa eli paavi on katolisen kirkon johtaja ja häntä pidetään apostoli Pietarin suorana seuraajana. Avaimet symboloivat paavin valtaa siihen, kuinka kirkon oppeja tulkitaan. Keväällä 2013 katolinen kirkko kohtasi odottamattoman tilanteen. Paavi Benedictus XVI ilmoitti tulleensa liian heikoksi hoitaakseen tehtäväänsä. Edessä oli uuden paavin valitseminen edellisen vielä eläessä. Edellisen kerran paavi oli luopunut tehtävästään vuonna 1415. Kardinaalit valitsivat uudeksi paaviksi argentiinalaisen Jorge Mario Bergoglion, joka jo vuonna 2005 oli ollut Benedictuksen eli Joseph Ratzingerin jälkeen eniten kannatusta saanut kardinaali. Bergoglio ja Ratzinger edustavat kuitenkin monessa asioissa eri ajattelutapoja. Kysymys, miksi Benedictus XVI erosi tietäen, että uudeksi paaviksi nousisi mahdollisesti hänen kanssaan eri tavalla ajatteleva mies, on Anthony McCartenin Kaksi paavia- näytelmän ytimessä. Paavit olisi houkuttelevaa nähdä vastakkaisina persoonina ja ajattelijoina. Tietokirjassaan The Two popes. Francis, Benedict and the Decision that Shook the World (2019) Anthony McCarten toteaa kuitenkin, että heitä yhdistää moni asia. Kummankin taustalta löytyy esimerkiksi pitkä elämänvaihe, jolloin he ovat eläneet autoritäärisen hallinnon alaisuudessa. Vuonna 1927 syntynyt Ratzinger eli nuoruudessaan natsiajan Saksassa. Vuonna 1936 Buenos Airesissa syntynyt Bergoglio toimi korkeissa kirkollisissa tehtävissä Argentiinan sotilasjuntan kaudella. Kumpaakin kohtaan on esitetty syytöksiä siitä, etteivät he näkyvästi vastustaneet olosuhteita tai riittävästi auttaneet vaaraan joutuneita ja alistettuja lähimmäisiään. Kumpaakin on pidetty tiukkana konservatiivina kirkon opin suhteen. Kummankin vastentahtoisuus astua paavin tehtävään on sekin ollut tiedossa.
Joseph Ratzinger toimi pitkään edellisen paavi Johannes Paavali II:n lähipiirissä. Ratzingerilla ei teologiaan syventyneenä tutkijana ollut juurikaan seurakuntakokemusta, mutta hänet valittiin paaviksi Karol Wojtylan jälkeen mahdollisesti myös siksi, että kirkon koettiin kaipaavan rauhallisempaa välivaihetta paljon matkustelleen ja median rakastaman päämiehen pitkän valtakauden jälkeen. Monet toivoivat konservatiivisen Ratzingerin tuntevan, tutkivan ja tarkastavan kirkon doktriinit koko tulevaksi vuosituhanneksi. Ratzinger olikin arvorelativismin kriitikko. Kaikkea, mikä pyrki kiistämään yhden totuuden olemassaolon, hän piti arvotyhjiön, maailman paheiden ja ongelmien merkkinä. Suuri yllätys olikin, että Benedictuksena hän lopulta tuli omalla eroamisellaan suhteellistaneeksi paavin erehtymättömyyden ja käsityksen paaviudesta kuolemaan saakka jatkuvana sitoutumisena. Benedictus XVI oli kuitenkin saanut laajaa kritiikkiä siitä, miten hän oli johtanut katolisen kirkon pappeihin liittyneiden pedofiliasyytösten käsittelyä kirkon organisaatiossa. Ilmi tulleet tapaukset olivat suistaneet katolisen kirkon yhteen sen historian suurimmista kriiseistä, jonka jäljiltä kirkko myös kaipasi uudistajaa.
Uudenlainen paavi Jorge Mario Bergoglio on monella tapaa ensimmäinen, historiallinen paavi. Argentiinalaisena hän on ensimmäinen eteläamerikkalainen katolisen kirkon johtaja ja ensimmäinen Euroopan ulkopuolella syntynyt paavi yli 1300 vuoteen. Kemistinä Bergoglio on ensimmäinen paavi, jolla on uskonvakaumuksensa lisäksi luonnontieteellinen koulutus. Bergoglio on ensimmäinen paavi, joka otti nimekseen Franciscus, mutta vaikka hänet tunnettiin mm. slummeissa tehdystä työstä, hän ei itse ole fransiskaani, vaan ensimmäinen jesuiitta, joka on istunut paavinistuimelle. Jesuiittojen elämäntapaan kuuluu opettajuus ja poikkeuksellisen pitkä kouluttautuminen. He sitoutuvat nöyryyteen, köyhyyteen, kuuliaisuuteen ja siveellisyyteen ja elävät yhteisöissä kuten muutkin järjestöt. Jesuiittatraditioon kuuluu kuitenkin
myös aktiivinen toiminta seurakuntien ulkopuolella saarnaten. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemat voi edelleen tunnistaa paavi Franciscuksen saarnoissa toistuvana aiheena, ja Franciscus on ottanut käytännöksi sen, että hänen julkiset puheensa lähetetään aina live streamina kaikkialle maailmaan. Tällä tavalla hän toimii paitsi katolisen kirkon johtajana Roomassa myös avoimesti ja konkreettisesti katolisten paimenena kaikkialla maailmassa. Franciscus hämmästytti maailmaa heti valtakautensa ensimmäisillä hetkillä pyytämällä siunausta ja esirukousta edeltäjälleen Benedictukselle ja sitten itselleen, yleisön eteen kumartuen. Vasta sitten oli paavin seurakuntalaisilleen antaman siunauksen vuoro. Franciscus ei ole muuttanut paavin loistokkaaseen virka-asuntoon Vatikaanissa, vaan asuu edelleen yksinkertaisessa Santa Martan vierastalossa. Hän pukeutuu huomattavasti aiempia paaveja vaatimattomammin. Hänen ensimmäinen matkansa kohdistui Lampedusan saarelle, jossa hän puhui sekä paikallisille että sinne rantautuneille pakolaisille. Franciscus on vieraillut islamilaisissa maissa, viimeksi Irakissa, pyrkien rakentamaan rauhaa uskontokuntien välille. Vaikka Franciscus on osoittanut olevansa toiminnassaan monen asian suhteen varsin radikaali, se ei välttämättä tarkoita hänen olevan kaikilta ajatuksiltaan liberaali. Siitä huolimatta Franciscuksen näkyvät vaikutukset ovat olleet merkittäviä. Läpinäkyvyyden ja avoimuuden vaatimus näyttäisi olleen periaate, joka on auttanut häntä uudistamaan kirkon toimintaa monella eri alueella. Hän on puuttunut Vatikaanin talousasioihin. Paavin kuva on korvattu vaakunalla Vatikaanissa lyödyissä euron kolikoissa. Hänen raamattukäsityksensä ei ole kirjaimellinen. Hän on ottanut selkeästi tuomitsevan kannan kirkkoa ravistelleisiin pedofiliarikoksiin. Franciscus on nimittänyt ansioituneita naisia kirkon korkeisiin tehtäviin, eikä hän jaa tuomitsevia ajatuksia homoseksuaalisuudesta. Kannat avioliiton ja pappeuden – kahden sakramentin – oikeuksien laajentamisesta ovat kuitenkin vielä ennallaan. Merkittävä piirre
Franciscuksen ajattelussa on ollut se, että hän ottaa ilmastonmuutoksen faktana ja kommentoi ympäristökysymyksiä aiempia paaveja enemmän. Kumpi paaveista mahtoi siis olla se avain, jolla ovi aukesi, ja kumman tehtävä oli yrittää sulkea ovet ja miltä? Franciscus näyttäisi avoimuudellaan nopeasti luoneen ajassa uudistuvan kirkon, Benedictuksen sulkeuduttua viettämään eläkepäiviään Vatikaaniin. Toisaalta paavi Franciscus näyttäisi aktiivisesti sulkevan ovia salailulta, ihmisten eriarvoistamiselta ja ilmastonmuutoksen kieltämiseltä, mutta Benedictus XVI oli se paavi, joka avasi oven Franciscukselle. Hanna Suutela Teatterin ja draaman tutkimuksen professori
Dialogi muuttaa minua ja maailmaa
Kaikki lähtee läsnäolosta. Siitä, että pysähdymme toisiimme ja keskitymme siihen, mitä toinen haluaa sanoa. Läsnä oleminen ja silmiin katsominen on jo iso osa hyvää keskustelua. Se, ettemme vilkuile puhelinta, läppäriä, telkkaria tai lehteä samalla, kun toinen yrittää kertoa meille jotakin. Hyvään keskusteluun liittyy puhumisen lisäksi myös kuunteleminen. Annamme toisen puhua loppuun. Emme keskeytä, emmekä päätä toisen puolesta hänen ajatustaan. Kuunteleminen on tärkeä osa kunnioittavaa keskustelua. Toinen saattaa olla eri mieltä, kuin mitä minä olen, mutta annan hänen kertoa kokemuksistaan ja ajatuksistaan ihan rauhassa. Kenenkään ei tarvitse voittaa tai pyrkiä olemaan toista parempi. Siksi on hyvä pyrkiä etsimään liittymisen kohtia. Mihin ajatuksiin voin itse liittyä ja minkälaisia pohdintoja voin kuljettaa keskustelussa eteenpäin? Kun löytyy yhteisiä ajatuksia, on helpompi sietää myös erilaisia näkökulmia. Toinen ei ole vihollinen, vaan erilainen. Kuuntelemisen kautta voi selvitä, miksi toinen ajattelee eri tavalla tai samalla tavalla. Sen vuoksi hyvässä keskustelussa tulisi pyrkiä syventämään ymmärrystä enemmän kuin tehdä ratkaisuja tai päätöksiä. Dialogi voi auttaa syventämään ymmärrystä itsestä, muista ja maailmasta. Syvempi ymmärrys on lisää tietoa. Kun on lisää tietoa, on keskustelun jälkeen helpompi tehdä ratkaisuja ja päätöksiä, rakentaa tulevaisuutta. Jotta ymmärrys syventyisi, tarvitaan keskustelijoiksi, kumppaneiksi ja kavereiksi erilaisia ihmisiä.
Ihmiskunta on ollut erimielinen koko olemassaolonsa ajan. Katselemme maailmaa eri tavoin. Pyrimme vaikuttamaan arkeen ja yhteiskuntaan omalla tavallamme parhaamme mukaan. On kyse sitten kaupungista, kirkosta tai yhteiskunnasta. Toisen tärkeät asiat saattavat ihmetyttää, mutta taustalla voi olla yhteneväiset arvot – tai sitten toisenlainen ihmis- ja maailmankuva. Se selviää vain kysymällä ja kuuntelemalla. Ymmärrys erilaisista ajattelemisen ja toimimisen tavoista mahdollistaa yhdessä erimielisinä elämisen ja kestävämmän muutoksen. Toisista ei tule kaltaisiamme, vaikka kuinka sitä toivoisimme. Kuulluksi tuleminen ja rakentava keskustelu vahvistaa luottamusta ihmisten välillä ja luottamusta instituutioita kohtaan. Mahdollisuus osallistua keskusteluun vahvistaa demokratiaa. Kaikki tämä vahvistaa yhteiskunnan selviytymiskykyä. Sitä kutsutaan myös rauhaksi. Kirkoissa ympäri maailmaa on toivotettu rauhaa ihmisiltä toisille vuosituhansien ajan. Vuorisaarnassa Jeesus kertoo, että autuaita ovat rauhantekijät. Rauha onkin sanojen lisäksi tekoja. Yksi teko rauhan puolesta on tukea rakentavaa keskustelukulttuuria. Kaikkein helpointa on aloittaa omasta itsestä. Minkälainen kuuntelija ja keskustelija minä olen tänään kotona, töissä ja kaveriporukassa? Laura Arikka Toimitusjohtaja Erätauko-säätiö
Sisar Sophia Anne-Mari Alaspää
Sisar Brigitta Ulla Koivuranta
Ripittäytyminen palauttaa yhteyden Jumalaan Rippi on katolisen uskon peruskiviä. Ripissä eli parannuksen sakramentissa kirkko antaa ripittäytyjän synnit anteeksi Kristuksen valtuuttamana. Näin menetetty yhteys Jumalaan palautuu ja omatunto saa rauhan. Katolisen kirkon opetuksen mukaan uskova valmistautuu parannuksen sakramenttiin tutkimalla omaatuntoaan. Ripittäytyessään hän katuu syntejään, tunnustaa ne papille ja päättää vakaasti olla tekemättä niitä enää jatkossa. Pappi antaa ripittäytyjälle synninpäästön ja määrää katumustyön. Katumuksen henkeä voidaan ilmaista rukouksella, lähimmäisenrakkauden teoilla, tai pidättäytymällä jostakin ruoasta tai nautinnoista. Säästyneet varat voi käyttää köyhien ja kärsivien auttamiseen. Uskovalla on velvollisuus tunnustaa syntinsä ja ottaa vastaan synninpäästö vähintään kerran vuodessa paaston aikana sekä aina kun hän tietää tehneensä vakavan synnin. Hengelliselle elämälle on hyödyllistä ripittäytyä useamminkin. Rippisalaisuus tarkoittaa sitä, että papeilla on ehdoton velvollisuus olla paljastamatta ripissä kerrottuja asioita.
Katolisen kirkon sakramentit Kirkko ja sen jäsenet kohtaavat Kristuksen erityisellä ja näkyvällä tavalla hänen asettamissaan sakramenteissa. Sakramentti merkitsee sananmukaisesti salaisuutta ja pyhää asiaa. Katolisen kirkon sakramentteja ovat kasteen sakramentti, vahvistuksen sakramentti (vrt. konfirmaatio), eukaristian sakramentti (ehtoollinen), parannuksen sakramentti (rippi), sairaiden voitelun sakramentti, vihkimyksen sakramentti (kirkon tehtäviin) ja avioliiton sakramentti. Sakramentaaleilla tarkoitetaan sellaisia siunauksia, jotka eivät ole sakramentteja, mutta jotka ovat niiden tavoin merkkejä Jumalan armosta ja siunauksesta. Kun katolilainen muuttaa uuteen asuntoon, on paikallaan, että hän pyytää pappia siunaamaan uuden kotinsa. Samoin on mahdollista siunata muita arkiseen elämään liittyviä tärkeitä asioita tai esineitä. Myös kristillinen hautaus on sakramentaali. Lähde: Katolinen.fi – Katolinen kirkko Suomessa
Sikstuksen kappeli
Sikstiiniläiskappeli on Vatikaanin palatsin lumoavin sali, jonka suojissa kardinaalit valitsevat uuden paavin. Aikansa merkittävimpien taiteilijoiden kuvataiteella vuorattu kappeli sisältää mm. Michelangelon ja Rafaelin luomuksia.
Uskonopin kongregaatio
Katolisen kirkon virasto, jonka tehtävänä on vaalia ja valvoa kirkon opin puhtautta. Historiallisen Rooman inkvisition perillinen. Joseph Ratzinger (Benediktus) toimi uskonopin kongregaation johtajana ennen valintaansa paaviksi.
Vapautuksen teologia
Sosialismista vaikutteita ottanut katolinen suuntaus, joka sai alkunsa Latinalaisessa Amerikassa 1960- ja 70-luvuilla. Asettui poliittisesti ja ruohonjuuritasolla köyhien ja sorrettujen puolelle, pyrkimyksenä tavoitella tasa-arvoista yhteiskuntaa.
Vatikaani
Rooman kaupungin ympäröimä Vatikaani on maailman pienin itsenäinen valtio. Sen perustuslain mukaan ylin lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta kuuluu paaville. Tässä mielessä se on absoluuttinen monarkia, toisaalta uskonnollisen luonteensa vuoksi teokratia.
Taiteellinen työryhmä Tiina Puumalainen
Tuomas Lampinen
Jussi Vahvaselkä
Suomentaja ja ohjaaja
Pukusuunnittelija
Sävellys
Puumalainen työskentelee Tampereen Työväen Teatterissa ohjaajana ja käsikirjoittajana. Puumalainen tekee myös vierailuja eri teattereihin ja ryhmille. Hänen ohjauksiaan on nähty 30 vuoden aikana suurimmissa teatteritaloissa, oopperassa, pienryhmissä ja ulkonäyttämöillä. Viimeisimpiä ohjaustöitä ovat olleet TTT:n Antigone ja Myrsky (2019) sekä Aalto – Don’t Forget to Play! (2020). Edellisiä ohjaajavierailuja Turun Kaupunginteatteriin olivat Pieni kauhukauppa (2002) ja Veren häät (2004).
Lampisen teatteriura alkoi Teatteri Takomossa hänen opiskellessaan Taideteollisessa korkeakoulussa vuonna 2002. Turun Kaupunginteatterin pukusuunnittelija hän on ollut vuodesta 2006 lähtien. Viimeisimpiä suunnittelutöitä ovat olleet mm. musikaali Kinky Boots Helsingin Kaupunginteatterissa (2018) ja Tampereen Työväen Teatterissa, sekä Turun Kaupunginteatterin Don Juan (2019) sekä Rakkaani, Conan Barbaari ja Nokia (2020).
Vahvaselkä on Linnateatterin taiteellinen johtaja, säveltäjä ja Turun Kaupunginteatterin tuoreimpien musikaalien musiikillinen selkäranka. Hän on sovittanut musiikin ja harjoituttanut esiintyjät ja orkesterin musikaaleihin kuten Tom of Finland (2017), Viimeinen laiva (2017), Varissuo (2018), Amélie (2019) ja Cabaret (2020).
Kulju on maskeeraaja-kampaaja, joka on työskennellyt Turun Kaupunginteatterissa vuosina 2005-2013 ja toistamiseen 2017 lähtien. Teatterin ohella hän on työskennellyt myös elokuvissa ja hiusalalla. Annan suunnittelujälkeä on nähty mm. kesäkomediassa Love Me Tinder (2018) sekä Komisario Palmun erehdys (2019) ja Don Juan -esityksissä (2019).
Teppo Järvinen Lavastussuunnittelija Järvinen on lavastanut 25 vuoden ajan kotimaisia kantaesityksiä, klassikoita, musikaaleja ja oopperoita ympäri Suomea sekä suunnitellut satakunta lavastusta televisioon. Hän on vakituinen lavastaja Tampereen Työväen Teatterissa, jossa viimeaikaisia töitä ovat Antigone ja Myrsky (2019) sekä Aalto – Don’t Forget to Play! (2020). Nyttemmin kaarinalaistuneen lavastajan edellinen vierailu Turun Päänäyttämöllä oli Nokia (2020).
Jari Sipilä Valosuunnittelija Sipilä aloitti teatterityöt Kokkolan kaupunginteatterissa vuonna 2002. Turun Kaupunginteatteriin hän saapui 2007. Valosuunnitteluista mieleen on jäänyt erityisesti Andrei Zholdakin Anna Karenina (2010). Jarin viimeisin työ Turun Kaupunginteatterissa oli Rakkaani, Conan Barbaari (2020).
Jari Tengström Äänisuunnittelija Tengström on toiminut Turun Kaupunginteatterin äänimestarina yli 17 vuotta. Hänen parhaat teatterimuistonsa ovat äänisuunnittelutyöstä Jekyll & Hyde -musikaaliin (2013). Jari suunnitteli äänet myös mm. suosittuun Tom of Finland -musikaaliin (2017) ja brittikomediaan Näytelmä joka menee pieleen (2019).
Anna Kulju Naamioinnin suunnittelija
Näyttelijät Anne-Mari Alaspää
Esko Roine
Asko Sarkola
Sisar Sophia
Kardinaali Bergoglio, eli Paavi Franciscus
Paavi Benedictus
Alaspää on vuonna 2015 Teatterikorkeakoulusta valmistunut näyttelijä, joka työskentelee parhaillaan kiinnityksellä Tampereen Työväen Teatterissa. Hänet on nähty viimeksi näytelmissä Jeppe Niilonpoika (2020) ja Aalto – Don’t Forget to Play! (2020), jossa hän pääsi hyödyntämään monipuolista liikeosaamistaan.
Ulla Koivuranta Sisar Brigitta Koivuranta valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 1986 ja löysi tiensä Turkuun Kotkan Kaupunginteatterin kautta. Vuonna 1991 alkanut kiinnitys Turun Kaupunginteatterissa pitää sisällään ikimuistoisia roolitöitä, kuten Anastasia ja minä -esityksen nimirooli vuonna 1995. Viimeksi Ulla on esiintynyt Niskavuoren nuori emäntä ja Rakkaani, Conan Barbaari -näytelmissä (2020).
Roineen näyttelijänura alkoi vuonna 1966 Oulun Kaupunginteatterissa. Hän on uransa aikana toiminut sekä Tampereen Teatterin (1979-1988 ja 1988-1998) että Tampereen Työväen Teatterin (1998-2006) johtajana näytellen samalla aktiivisesti musikaaleissa ja näytelmissä. Roine vieraili Turun Kaupunginteatterissa viimeksi ranskalaisen Toc Toc -komedian pääroolissa (2016) ja Sir’n roolissa Pukijassa (2019). Roineen ja Sarkolan yhteisistä esityksistä mainittakoon Helsingin Kaupunginteatterin Diivat (2005) ja Metsä (2011).
Sarkolan näyttelijänura alkoi Lilla Teaterissa vuonna 1967. Sarkola tunnetaan muun muassa Lilla Teaternin (1974-1981 ja 1984-1997) ja Helsingin Kaupunginteatterin (1998-2016) johtajana sekä lukuisista rooleistaan televisiossa, elokuvissa ja teatterissa. Hänen ensimmäinen vierailunsa Turun Kaupunginteatterissa oli Normanin rooli Pukijassa (2019). Sarkolan ja Roineen muista yhteisistä esityksistä mainittakoon Helsingin Kaupunginteatterin Mestariluokka (2006) ja Arsenikkia (2010).
Kaksi paavia, kaksi teatteria Kaksi paavia on Turun Kaupunginteatterin ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotanto, joka nähdään kummassakin kaupungissa. Kaksi paavia esityksen Toisen on taivuttava -mainoslause pätee huonosti kahden teatterin yhteistuotantoa tehdessä. Tekijöiden kannalta antoisin lopputulos saavutetaan, kun askelmerkit sovitaan yhdessä – ja siinä lennokkaassa tangossa taivutellaan puolin ja toisin. Yhteistuotannot kiinnostavat teattereita, sillä kanssatoimijoiden kanssa verkostoitumalla saa aikaiseksi teoksia, joihin ei yksin pystyisi. Käytössä tosin on hyvin erilaisia toimintamalleja. Yhteistyö ei ole vain päälle liimattu muotisana, kun tuotantokulujen ja valmistusvastuun lisäksi teattereissa jaetaan avoimesti
myös tietoa ja hyviä käytäntöjä. ”Miten tämä teillä tehdään?” on kysymys, johon on Kahta paavia tehdessä kuultu avartavia vastauksia niin näyttämöillä kuin toimistoväen palavereissakin. Usein nyökytellään alan tutuille tavoille, mutta kun eroavaisuudet pääsevät aiheuttamaan ristiriitoja, syntyy niitä ratkaistessa parhaimmillaan ihan uusia ideoita. On enemmän opittavaa, kuin vain omaa ammattitaitoa monistaessa. Entäpä mitä yhteistuotanto antaa yleisölle? Yhteistuotannoilla ja kiertävillä esityksillä on oiva katsojaa palveleva tavoite: tarjota laatuesityksiä maantieteellisesti laajemmalle yleisölle, tulla lähemmäs, houkuttaa ristipölytyksen hedelmillä ja pidemmällä esityskaudella. Kaksi paavia -draamassa yhdistyvät nimekkäät tekijät, joiden takia ollaan valmiita reissaamaankin, mutta nyt matkan kohteen ja ajoituksen suhteen on valinnanvaraa. Povaamme
esitykselle lämmintä vastaanottoa molemmissa perinteikkäissä teatterikaupungeissa. Esitys korostaa keskusteluyhteyttä ja yhteisen sävelen löytämistä. Siksi hienointa olisi, jos onnistuisimme paitsi tuomaan esityksen kahteen kaupunkiin, myös yhdistämään sen yleisöt keskustelemaan keskenään. Siihen sosiaalinen media antaa matalan kynnyksen väylän. Resonoivatkohan tämän monikerroksisen esityksen teemat samalla tavalla Turussa ja Tampereella?
teatteri.turku.fi
ttt-teatteri.fi