MAIJU LASSILAN koko tuotannosta näytelmäksi kirjoitettu
Ohjaus ja dramatisointi • TOMMI AUVINEN Musiikki • SARI KAASINEN Laulujen sanat • MAIJU LASSILA, SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURA, TEIJA AUVINEN Koreografia • JOUNI PRITTINEN Kapellimestari • JOONAS MIKKILÄ Lavastussuunnittelu • ERKKI SAARAINEN Pukusuunnittelu • JAANA KURTTILA Kampausten ja maskien suunnittelu • PEPINA GRANHOLM Valosuunnittelu • SAMI RAUTANEVA Äänisuunnittelu • JARKKO TUOHIMAA Tuottaja • ARJA AHRENS Apulaistuottaja • ELISE RICHT
Esitysoikeudet • Näytelmäkulma – Nordic Drama Corner Ensi-ilta • 23.9.2016 Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä Kesto • noin 2:15 (sisältää väliajan)
Rooleissa PENTTI HELIN • Ukko Sikanen JARI AHOLA • Pekka Sikanen PETRA KARJALAINEN • Kaisa Saastamoinen VESA KIETÄVÄINEN • Antti Leskinen MIKA HONKANEN • Lukkari HANNA GIBSON • Suso Kasurinen JARI LEPPÄNEN • Nimismies SAMULI MUJE • Aku Kitunen JYRKI MÄNTTÄRI • Roope Pakarinen SEVERI SAARINEN • Mikko Perhonen ERIIKKA VÄLIAHDE • Iida Varis JANNASTIINA HAKALA • Kaisu Kupila MERJA KOIVULA • Anna Kilpinen NOORA KOSKI • Liinu Kutunen KAISLA OLLILA • Siiri Sallinen TIMO SAARI (tanssikapteeni) Manu Liukko VEERA TAPANAINEN Mimmi Kaikkonen INNA TÄHKÄNEN Liisa Tipurinen MARKUS WAARA Ipu Hinkka Lisäksi kaikki esittävät piikoja, renkejä, naapureita, isäntiä, emäntiä, ystäviä, vihamiehiä, hevosia, markkinaväkeä, rippikoululaisia ynnä muuta kylän väkeä
Orkesteri JOONAS MIKKILÄ / VILLE MYLLYKOSKI • kosketinsoittimet, harmoni RIKU KETTUNEN /JYRKI KOIVISTO • kitara, mandoliini, bouzoki, vantele VILLE RAUHALA /JAAKKO LUOMA • kontrabasso JOONAS TUHKANEN • sopraanosaksofoni, huilu, tinapilli ARI ISOTALO • rummut, perkussiot
Kansanmusikaali kuljettaa perinnettä modernein keinoin Ohjaaja Tommi Auvinen muistaa miettineensä jo pikkupoikana omaa teatterinäkemystään. Teatteriperheen esikoinen maisteli ja haisteli Thalian taikaa Tampereen Työväen Teatterissa. – Ajattelin silloin ja nyt, että kansanteatteri on tärkeää ja sitä kuuluu tehdä koko kansalle. Sen asema on merkittävä erityisesti TTT:ssä tämän teatterin historiallisten juurien vuoksi. Nyt sovittaja-ohjaajan käsissä on kansannäytelmien klassikoihin lukeutuva Maiju Lassilan Kilpakosijat, jonka Auvinen on tehnyt ensi kertaa Kuopion kaupunginteatteriin 2010. Kiitetyn esityksen musiikki, joka on Värttinästä tutun Sari Kaasisen käsialaa, palkittiin Teatterimusiikkiteko-palkinnolla. Kun Lassilan kansannäytelmän harjoitukset alkoivat TTT:ssä viime keväänä, kansakunta oli yt-neuvottelujen ja muiden myllerrysten kourissa. Komedian harjoitusten aloittaminen tuntui etukäteen haastavalta, mutta työryhmä innostui jo ensi tahdeista. – Meidän vastuumme on järjestää katsojille pari tuntia hyvää mieltä. Se ei ole tässäkään ajassa vähäarvoista. Siinä aukeaa kansanteatterin voima.
Rouva Värttinä tuli apuun Tommi Auvinen sai ensi herätyksensä musiikkipitoisen kansannäytelmän voimaan jo 1997, kun hän siirtyi TTT:n johtajana aloittaneen Esko Roineen pyynnöstä Työväen Teatterin ohjaajaksi. Hän ehdotti Roineelle ensimmäiseksi ohjaustyökseen Jalmari Finnen Pitkäjärveläisiä musiikkiteatteriversiona. TTT:n Pitkäjärveläiset sai ensiiltansa 1999. Sittemmin sitä on versioitu moneen suomalaisteatteriin. – Esko osti idean, mutta pulmaksi tuli musiikki. Mistä löytyy värttinätyyppisen musiikin säveltäjä? Esko ehdotti, että soita sille Rouva Värttinälle. Soitinkin Sari Kaasiselle, joka innostui heti asiasta. Auvinen kertoo, että luottamus säveltäjään syntyi nopeasti. Samalla hän sai koulutusta kansanmusiikin tekemisessä. Kaasinen on keskeinen tekijä myös Kilpakosijoissa. Musiikki on hänen kynästään.
Miten ja miksi samalla viivalla Ohjaaja ymmärtää epäilijöitä, joiden mielestä Lassilan Kilpakosijat on vanha ja loppuun kaluttu, mutta ei itse ole samaa mieltä. – On yhtä olennaista kysyä miten tehdään kuin miksi tehdään.
Teemme Kilpakosijat uudella tavalla, jossa nykyaikaisella kansanmusiikilla ja kansantanssilla on keskeinen rooli. Lähtökohtana on puhdistaa ja pelkistää Lassilan kansannäytelmä, mutta niin, että kansanperinne välittyy. Tommi Auvinen sanoo, että alkujaan kännykättömään ja tietokonettomaan Suomeen syntyneessä Kilpakosijoissa on myös omaan aikaamme hyvin istuva, ikiaikainen teema. Se on ahneus, joka himoaa rahaa, omaisuutta ja tavaraa. Ohjaaja sanoo, että Kilpakosijoiden esitysperinteeseen kuuluu hidasrytmisyys, joka ei puhuttele nykykatsojaa. Siksi siitä pitää päästä kokonaan eroon. Modernissa teatterissa pulma voidaan ratkaista musiikin ja tanssien avulla. Niillä voidaan leikata ja rytmittää.
Auvinen suosii kansanmusikaalia Kilpakosijoiden musiikin luonut Sari Kaasinen kuuluu sukupolveen, joka on ollut tuomassa kansanmusiikkia nykyaikaan. Myös kansantanssijat ovat onnistuneet modernisoimaan tuotteensa niin, että perinne välittyy ja elää. – Emme tee valokopiota mistään aiemmasta. TTT:n omannäköisessä versiossa kapellimestari Joonas Mikkilällä on laulujen sovittamisessa, orkesteroinnissa ja harjoittamisessa keskeinen rooli. Koreografimme Jouni Prittinen on tehnyt hienoa uutta kansantanssia. Kansanmusiikki ja kansantanssi ovat termeinä hyväksyttyjä. On kiinnostavaa, että teatterin puolella käsite kansanteatteri on vähän määrittelemätön ja moniselitteinen. Siksi se ei ole vakiintunut, vaikka suomalaisella teatterillakin on komea ja pitkä historia. Käsitteen määrittely vain mutkistuu, kun kansannäytelmään lisätään musiikki ja modernit kansantanssit. Tommi Auvinen, millä nimellä itse luonnehdit sovittamiasi Pitkäjärveläisiä ja Kilpakosijoita? – Minusta kansanmusikaali on osuva termi, joka kannattaisi ottaa yleiseen käyttöön siinä missä kansanmusiikki ja kansantanssikin. Matti Wacklin
Yksi toksi yksi toksi yksi toksi yks yksi toksi torotina vorotina vieturi vaaturi torotina vorotina yksi toksi torotina vorotina vieturi vaaturi kanturi manturi tappi
Musiikki I näytös 1. Torotina 2. Jos kullan saada voisin 3. Pois maailwwman tawara 4. Epäuskon hetkellä 5. Kaipaus 6. Kosinta 7. Kaksi karjalaista 8. Kainu 9. Illalla
II näytös 10. Härkä 11. Käki 12. Sadetta pidellessä 13. Tuomioweisu 14. Saakeli soikoon
Maiju Lassila Niitä se oli Tohmajärven Tietäväisiä tämä Maiju Lassila. Algoth Tietäväinen. Myöhemmin muutti nimensä Untolaksi. Se synty 28.11.1868 Nenolan talossa Peijonniemen kylässä. Siellä Tohmajärvellä se sitä kouluakin kävi ja Ruskealassa, se on siellä etelämpänä lähellä Laatokkaa. Lyseoon mänö jäi, kun isänsä kuoli. Kyllä sillä päätä olis ollu. Paljon se poika lueskeli. Sen isä kun oli postinkulettaja, niin se niitä sanomalehtiä ahkerasti luki. Kun sen äiti mäni uusiin naimisiin, niin sen isäpuoli juua rälläsi entisen Tietäväisen rahat ja Algothin laitto maantielle. Rengiksi joutu poika Tohmajärvelle, tätinsä miehen Simo Talluksen talloon. Se tämä Simo Tallus oli monitaitonen mies, maanvilijelijä, kiertokoulun opettaja, lukkari ja rokottaja. Vaan renkipojan kohtelu oli paremminkin ollut tylyä. Siinä se oli tämän koulumestarin talossa Algoth sitten opiskellu ja seuraillu sitä pohjoiskarjalaista elämänmeininkiä, jotta paljon saattaa olla näissä näytelmissä ja kirjoissa sitä tyyliä. Ei se niissä rengin töissä viihtynnä. Kertovat, jotta se oli ollu hakoja hakkaamassa – sitä kun ennen vanahaan hakattiin hakoja elikoiden kuivikkeeksi – niin tul tieto, jotta se on hyväksytty seminaariin Sortavallaan. Paikalla lyyvvä sivvautti kassaran hakopöllin päähän! Sano, jotta tämä työ ei minua elätä! Ja mäni. No, seminaarit kun kävi, niin sitten oli ollu opettajana monessa pitäjässä. Vaan eihän tuo oikeen jaksana innostua. Kesken kaiken läksi Venäjälle puutavarakauppiaaks. Niistä ajoista ei paljon tiietä… Voi ihme, miten monellaista ammattia se ehti kokkeilla, ennen kun rupes lopullisesti näihin kirjoitushommiin. Sanomalehtiin kirjoitteli, ihan oli ollu päätoimittajana. Ja vanahasuomalaisen puolueen sihteerinä oli reissannu. Ei kuulu olevan mitenkään outoa kirjailijoihen kohalla tuommonen. Vaan se Venäjän reissu, se oli hupasa juttu! Sillä oli ollu siellä Pietarissa kummallinen romanssi. Akottu, vihkipallille asti kampeutu, vaan sitten oli pakannu laukkunsa ja hävinny. Uskottomuuvvesta ja juomisesta puhhuuvat. Kun se rupesi kirjailemmaan, niin se alako käytellä niitä salanimiä. Voe hylyky, se oli koko peto nimiä keksimmään! Niitä oli tämän Maiju Lassilan lisäksi Irmari Rantamala, J.I. Vatanen, Liisa Vatanen, Jussi Porilainen, Liisan Antti, Jussin Antti, Pelekkä Antti, Selekärangaton Antti, Kansainvälinen Antti ja mitä lie muita! Vaikka saatto olla hyväkin, että se niitä salanimiä käytti, kun se niistä tutuistaan ja muistakin kirjotti. Olisivat voineet panna pahakseen. ”Tulitikkuja lainaamassa” –romaaninsakin se oli
hämmäykseksi pistäny tapahtummaan Liperissä, vaikka Tohmajärvellä se tapahtu. Ja ihan pesunkestäviä tohmajärveläisiä kuulu olleen nämä Antti Ihalainen ja Jussi Vatanen. Paljon se ennätti niitä kirjoja kirjotella ja näytelmiä. Ihme, miten kerkesi, vaikka niin vanahana alotti. Oli neljäs vuosikymmen jo lopullaan. Kymmenen vuuen aikana kuulu kirjottanneen kolomattakymmentä kirjoo ja kymmenisen näytelmää ja vielä niitä keskeneräsiä… Mutta vaatimaton mies se oli tämä Lassila. Niin paljon kirjotti vaan ei ylypistyny! Tässäkin teatterissa on sen näytelmiä esitetty. Johtokunnan oli käskennä määrätä palakkion. Ja osan siitäkin oli käskennä antaa näyttelijöille. Niin jotta liekö häntä itelleen ennää mittään jäänykkään. Tiukoilla kuulu olleen. Kummako se sitten, että se sen punasen aatteen lopulta niin omakseen tunsi. Vaikka ehti se jo välillä muutakin mieltä olla! Viimesinä vuosina se oli hyvin ihmisarka. Helsingissä se kuulu jossakin kellarimurjussa asuneen ja sekatyömieheksi oli ihtensä esitelly. Ne oli kovia aikoja. Eikähän se ollut tämä Lassila ainoita näläkäsiä siihen aikaan. No, sillonhan se rupesi lähettelemmään niitä kirjotuksiaan Työmies-lehteen. ”Porvarin kirjeitä” olivat nimeltään. Niistähän ne sitten – ja muista kirjoituksista – kuulu kimpaantunneen, voittajat. Valakosien toimesta se ammuttiin, kun se yritti pakkoon. Se kun oli saanu kuolemantuomion. Vaikka eihän sitä kukkaan olis uskonu, että se semmosen tuomion saisi. Olivat viemässä sitä Santahaminaan, kun se siinä Viaporin kohalla hyppäsi laivasta ja siihen ampuvat. Kertovat, että sen hauta olis ollu monen vuuen ajan siellä Santahaminassa joukkohauvassa, sikolätin alla. Mutta sitten kun ajat siitä rauhottu ja rupesivat tarkemmin sen kirjotuksia lukemaan, niin muuttivat sen hautapaikan Hietaniemen hautausmaalle. Paljonhan sitä noina aikoina tapahtu semmosta, mitä ei jäläkeenpäin kehata muistella puolella jos toisellakkaan. Vaan olisiko se nyt pahimpia ollu tämä Lassila? Kun se ei ollu kumminkaan mikkään akitaattori ammatikseen, tahikka ees puolueen mies. Olipahan vaan kirjoitustyöntekijä, niin kun se ite sano. Se oli vähän ”tuulellakäypä”, semmonen itealisti, ikkäänkun maaliman parantaja. Semmostahan se on, jokkaisellahan se on oma kohtalonsa… Aikalaisten haastatteluista koottua.
Maiju Lassila näytelmistään
Tuotanto
”Jos näytelmätekeleitäni otettaisi siltä kannalta, kun tarkoitan, ne menestyisivät. Kirjoittaessani minä näen henkilön jokaisen liikkeen, eleen, kasvojen pienimmätkin piirteet, kuulen äänensävyn ym. ja jos näitä ei oteta huomioon vaan etsitään tekeleistäni sitä mitä niihin en olisi suostunutkaan ottamaan: pykäliä ja sääntöjä, niin ne olisivat roskaa, vieläpä viime luokan roskaa. Tekeleitteni näytteleminen kyllä ei ole niin helppoa kuin ehkä luullaan, jos ne oikein näytellään, mutta jos myös näyttelijä tyypit oikein tutkii ja yksityiskohtia myöten oikein esittää, niin hän varmasti löytää niistä tehtäviä, jotka ovat hänelle kiitollisia. Lukudraamoiksi niitä ei ole tarkoitettu, ei esteettisiksi pykäliksi ja mittausopillisiksi kuvioiksi, vaan juuri näyttelemistä varten ja yksinomaan sitä varten ja silmällä pitäen niitä voimia, jotka niitä tulevat metsäkylissä näyttelemään.”
Irmari Rantamalan nimellä 5 teosta (mm. Harhama vuonna 1909) ja kaksi kirjoituskokoelmaa postuumina.
Lähde: Kirjekokoelma
Maiju Lassilan nimellä 20 teosta (mm. romaani Tulitikkuja lainaamassa vuonna 1910) ja yksi näytelmä postuumina. J.I. Vatasen nimellä romaani Avuttomia, 1913. Lehtikirjoituksia useilla nimimerkeillä. Jäämistössä ”säkillinen” käsikirjoituksia. Näytelmät Painetut: Kun lesket lempivät (1911) Luonnon lapsia (1912) Nuori mylläri (1912) Kun ruusut kukkivat (1912) Mimmi Paavaliina (1916) Ikiliikkuja (jäämistöstä) Painamattomat: Viisas neitsyt Naisten hurmaaja Purasen häät Tampereen Työväen Teatterissa esitetyt Maiju Lassilan näytelmät Kun ruusut kukkivat (1912) Luonnon lapsia (1920) Mimmi Paavalinna (1968, 1969) Nuori Mylläri (1921, 1977) Tulitikkuja lainaamassa (2001) Viisas Neitsyt (1922, 1938)
Tekninen toteutus Näyttämömestari • Timo Ahola Apulaisnäyttämömestari • Lasse Hiltunen Järjestäjä Markku • Turunen Kuiskaaja • Piia Mäki Valo-operaattorit • Sami Rautaneva / Ville Finnilä Saliääni • Jarkko Tuohimaa / Kalle Nytorp /Ari Käkilehto Äänimies • Rauli Roininen / Petri Kuha Teatteriteknikot • Matti Kanervo, Markku Saari Näyttämömiehet • Tino Ahola, Kari Lahtinen, Juuso Murtoniemi, Janne Saarelainen, Olli Salo Tarpeistonhoitaja • Tiina Mattsson Pukuhuoltaja • Teija Hyrkäs Kampaukset ja maskeeraus • Pepina Granholm, Pia Kähkönen, Milja Korpela
Lavasteiden valmistus • Aatu Rantasen johdolla, Kari Kokkonen, Kari Koskiranta, Heli Luukkanen, Toni Palander, Marianne Rautiainen, Raino Saastamoinen, Kari Toivanen, Seija Vuorinen Tarpeiston valmistus • Virpi Antila, Hanna Mattila Pukujen valmistus • Eila Jouttunpään johdolla, teosvastaava Heli Tapper sekä Taija-Leena Autio, Satu Eriksson, Päivi Hatanpää, Inessa Tapala Käsiohjelma • toimitus Sari Andersson, Tommi Auvinen, valokuvat Kari Sunnari, graafinen suunnittelu ja juliste Anne Sillanaukee
Joko sinä olet ETUOIKEUTETTU? OP Tampereen omistaja-asiakkaana voit saada rahanarvoisia etuja pankki- ja vakuutuspalveluistasi. Omistajaasiakkaana nautit halvemmalla myös monista paikallisista tapahtumista ja hyvinvointipalveluista! OP Tampereen omistaja-asiakkaana saat mm. Tampereen Työväen Teatterin ja Tampere-talon perushintaisesta lipusta 3,5 e alennusta.
Edut kulkevat mukanasi myös älypuhelimessasi: lataa maksuton Pivo kännykkäsi sovelluskaupastasi. Lue lisää omistaja-asiakkuudesta ja eduista op.fi/tampere. Liitä myös lapsesi tai lapsenlapsesi OP Tampereen omistaja-asiakkaaksi, niin hän saa 20 euron rahastolahjakortin! Toimi nopeasti: liittymismaksu on 30.11.2016 asti vain 84,09 euroa. Sen jälkeen jäsenyyden arvo nousee 100 euroon.
Palvelemme nyt ma–pe klo 8–20! Treffataanko kasvokkain vaikka verkossa? Varaa aika op.fi
Toimitusjohtaja Mikko Rosenlund @MikkoRosenlund
OP Tampere