(The Tempest)
Tiina Puumalainen Lavastussuunnittelu Teppo Järvinen Pukujen ja hahmojen suunnittelu Teppo Järvinen ja Tiina Puumalainen Valo-ja videosuunnittelu Eero Auvinen Musiikin sävellys Pekka Siistonen Äänisuunnittelu Pekka Siistonen ja Rauli Roininen Kampausten ja maskien suunnittelu Pepina Granholm Tuottaja Arja Ahrens Apulaistuottaja Elise Richt
Sovitus ja ohjaus
Ensi-ilta 24.1.2019 Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä Kesto noin 2:20 (sisältää väliajan)
Rooleissa Pentti Helin Ariel Jaana Oravisto Miranda Maija Lang Fredinand Saska Pulkkinen Caliban Verneri Lilja Stephano Samuli Muje Trinculo Jyrki Mänttäri Adriana Miia Selin Alonso Juhani Laitala Antonio Aimo Räsänen Sebastian Janne Kallioniemi Gonzalo Matti Pussinen-Eloranta Francisco Jari Ahola
Prospero
sekä henkinä yms. tehtävissä Konsta Reuter Eero Löövi Ninni Niemikunnas Taru Kallio Laura Linna Karla Keinonen
Tekninen toteutus Tekninen päällikkö Mika Lehtinen Näyttämömestari Hannu Ahola Apulaisnäyttämömestari Osmo Nieminen Kuiskaaja Marja Laitala Järjestäjä Markku Turunen Lennätykset Esa Heikkinen, Olli Salo, Tino Ahola Valo-operaattorit Eero Auvinen / Ville Finnilä Seurantaheittimet Susan Ketonen, Carlos Portilla, Tero Raatikainen Saliääni Rauli Roininen / Ari Käkilehto Äänimies Petri Kuha Teatteriteknikot Matti Kanervo, Markku Saari Näyttämömiehet Tino Ahola, Kari Lahtinen, Janne Saarelainen, Olli Salo, Tuomas Oittinen, Lasse Hiltunen Tarpeistonhoitaja Johanna Harjunpää Pukija / pukuhuoltaja Laura Lipiäinen Kampaukset ja maskeeraus Sari Raution johdolla Pepina Granholm, Pia Kähkönen Lavasteiden valmistus Aatu Rantasen johdolla Kari Kokkonen, Kari Koskiranta, Viivi Kettunen, Toni Palander, Marianne Rautiainen, Raino Saastamoinen, Kari Toivanen, Seija Vuorinen, Janne Lahdensalo Pukujen valmistus Eila Jouttunpään johdolla Satu Eriksson, Päivi Hatanpää, Inessa Tapala, Heli Tapper, Taija-Leena Autio Tarpeiston valmistus Virpi Antila, Hanna Mattila Sovitus perustuu William Shakespearen näytelmään The Tempest. Mukana on lainauksia myös hänen näytelmistään Henry IV ii, Hamlet, Romeo and Juliet sekä Sonetista 116. Suomennoksen pohjana on Paavo Cajanderin versio.
Valokuvat Graafinen suunnittelu Markkinointivideot Tiedotus ja käsiohjelman toimitus
Kari Sunnari Anne Sillanaukee Valtteri Auvinen Sari Andersson
Yhteistyössä
@TTTeatteri
Tiina Puumalainen | ohjaaja Meri on täynnä muovisilppua ja ilmasto käyttäytyy kuin hulluksi tullut henki. Maagisella saarella asuvat sivilisaation ulkopuolelle sysätyt isä ja tytär apunaan katkeraksi kasvanut kapinallinen poika sekä huomaamattomasti kaikesta huolehtiva uskollinen palvelija-hengetär. Kotina uusioperheellä on luksuselämän muisto villin luonnon keskellä: hotellin raunio, jonka saari on muutamassa vuodessa murentanut palasiksi. Vanha kauna saastuttaa renessanssiruhtinaan elämää vielä vuosien jälkeen. Eikä mikään mahti enää riitä saaren rantojen siivoamiseen.
Myrskyn vaiheita Lokakuu 2017: Ilta pimenee Lontoossa. Olemme menossa katsomaan näytelmää, niin kuin tuhannet muutkin. Valinnan varaa on. Teatteripääkaupungissa tuotetaan vuosittain yli 18 000 produktiota, joihin myydään yli 15 miljoonaa lippua. Sadoissa teatterirakennuksissa valmistaudutaan esitykseen juuri nyt.
Neljäsataa vuotta aikaisemmin: Askeleet kiirehtivät Fleet Streetin vilinässä kohti St Paulia kunnes tullaan kulmaan josta käännytään kohti Thamesia. Pian näkyy kortteliin kertyvä yleisöjoukko joista innokkaimmat ovat jo kapuamassa teatteriksi muutetun entisen luostarin portaita. William kiertää takakautta sisään. The King’s Men on voinut esiintyä The Globeteatterissaan vain kesäkaudella, koska olosuhteet avoimen taivaan alla vaihtelevat samaa vauhtia kuin Lontoon oikukas sää. Blackfriars on pienempi, mutta siellä - sisätiloissa - kausi laajenee syksystä kevääseen jatkuvaksi eikä yleisön tarvitse palella katsomossa viltti niskassaan. Niinpä salin nyt täyttää näyttävästi pukeutunut yleisö korut kimmeltäen kynttilöiden loisteessa. Osa tunkee permannolle, osa asettuu ensimmäisen parven penkeille, rahvas kurkkii piippuhyllyn halvoilta paikoilta. Muutamat herrasmiehet ovat lunastaneet itselleen tuolit näyttämölle. Katsomon puheensorina, naurut ja tervehdykset sekoittuvat orkesterin virittelyyn ja näyttelijöiden puolelta kuuluvaan supinaan nurkan taakse hengähtämään karanneen kirjailijan korvissa. Myrsky on ensimmäinen näytelmä, jonka William
on kirjoittanut nimenomaan Blackfriarsiin, tämän sisäteatterin olosuhteet huomioiden. Hän tietää, että se näkyy tekstissä. Ensinnäkin vahakynttilät. Ne tuovat kylläkin näyttämölle epävakaata päivänvaloa keskittyneemmän tunnelman, mutta palavat loppuun puolen tunnin välein. Onneksi Blackfriarsiin kirjoittaessa ei tarvitse ottaa huomioon Globen jättihallin mittasuhteita, joten replikointi voikin olla napakampaa. Hyvä niin, sillä näytökset eivät saa venyä ohi kynttilän kestokyvyn. Ja jotta yleisö ei kyllästyisi kun kattokruunuihin ladataan uudet loistot, tarvitaan väliaikaohjelmaa jota hämäryys ei haittaa. Siis musiikkia. Onneksi salissa on hyvä akustiikka, ja soittajille parvi näyttämön yläpuolella. Ja, koska orkesteri on sitten joka tapauksessa paikalla, ja Arielin roolissa laulutaitoinen poika, William on voinut kerrankin kirjata musiikin osaksi käsikirjoitusta. Myrsky on täynnä soittoa ja ääniä, ja sisätilan inspiroimana myös lukuisia ”sotto voce” eli kuiskattavaksi tarkoitettuja repliikkejä. Koko juttu alkaa mielettömällä efektimyrskyllä, jossa käytetään kaikkia talon uusia teknisiä mahdollisuuksia: laiva kallistuu, ukkospelti jymisee, kivet vyöryvät keinutettavassa laatikossa, ilotulitteet välkkyvät – tähän ei kiertueteatterin kärryissä pystytä.
Tammikuu 2018: Laiva merihädässä on 1600-luvun alun Lontoossa valtavan muodikas aihe. Uusien mantereiden ja meriteiden löytyminen on avannut horisontin ja purjehtijoiden matkakertomuksia luetaan kiinnostuneina. Shakespeare yhdistää siirtomaaseikkailut aikalaisteattereissa suosittuun tarinaan veljensä syrjäyttämästä ruhtinaasta, joka kostaa maagisilla voimillaan vallananastajalle. Velho- ja henkitematiikalla on myös useita esikuvia. Kerrontaa rikastavat monikerrokselliset viittaukset aikalaishahmoihin ja assosiaatiot kaikkien tuntemiin raamatullisiin ja mytologisiin kertomuksiin. Renessanssi-yleisössä on heti tiedetty että Gonzalo puhuu ihanteelliseen luontoon palautetusta yhteiskunnasta Montaignen esseen sanoin, ja huomattu Prosperon monologin pelottava yhteys Ovidiuksen Muodonmuutoksista lainattuun Medeian noituuteen. Vielä eräs muoti-ilmiö mahtuu mukaan kokonaisuuteen: hovin rakastaman masque-teatterin inspiroima
jakso jossa Prospero käyttää taikaansa Mirandan ja Ferdinandin liiton kunniaksi. Masquesta on peräisin myös perusrakenne: laillinen hallitsija palauttaa asioiden oikean järjestyksen ja rankaisee valtaa tavoitelleita rikollisia. Välissä on koomisia osuuksia. Teos nousee klassikoksi, jos sen sisältö, aihe ja väite koskettavat yleisöä aikalaismuotien jälkeenkin. Myrsky on inspiroinut satoja erilaisia adaptaatioita. Saaren tapahtumat on muokattu musikaalikomediaksi, kymmeniksi oopperoiksi, tanssiteoksiksi, elokuviksi. Prosperon henkilöitymät ovat miettineet elämän haurasta kudosta Kreikan saaristossa, kaukaisella planeetalla, Calf of Man-saarella, Amerikan sisällissodassa, kirjastossa, Napolinlahdella, autiossa kartanossa, villissä lännessä, tulevaisuudessa. Jännittääkö Williamia? Hän on kohta viisikymppinen ja ollut teatterialalla vuosikymmeniä. Hän on kiertänyt seurueensa kanssa ympäri Englantia, esiintynyt yleisön keskellä krouvien ja hovien pihoissa, kirjoittanut kymmeniä näytelmiä yksin ja yhdessä kavereittensa kanssa, ollut rakentamassa Lontoon teatterien ennennäkemätöntä kultakautta, tullut haukutuksi, kiitetyksi ja kopioiduksi, ollut liikaa poissa perheensä parista ja päätynyt kuninkaan suosioon. Tottakai häntä jännittää. Prosessi on vuosi vuodelta raskaampi, menetettävää enemmän, vastustajat vahvempia, kilpailijat kovempia, ensi-ilta julmempi. Kirjailija ei voi olla kurkistelematta katsomoon. Jos tuo ei itke kertaakaan, minä lopetan, jos ne eivät naura tälle, minä lopetan. Jos ne eivät ymmärrä - jos -
Helmikuu 2018: Käytössä oleva käsikirjoitus perustuu 7 vuotta Shakespearen kuoleman jälkeen First Folioon kirjattuun versioon. Vanhempia ei ole tallella. Muistettiinko kaikki repliikit oikein, hyppäsikö pilkku paikoiltaan kirjapainossa, jätettiinkö jotain pois tahallaan – tuliko mukaan näyttelijöiden omia lisäyksiä? Sanojen merkitys on muuttunut vuosisatojen mittaan. Emme enää tunnista kulttuurisia merkityksiä ollenkaan tai ainakaan samalla tavoin. Pitääkö lause kääntää sanatarkasti, runojalkaa kunnioittaen vai ajatuksen esiin tuoden? Joku neropatti arvostelee väliajalla Shakespearea kovaan ääneen. Nurkan takaa kuuluu paheksuvaa tuhinaa. Totta kai William tuntee ajan, paikan ja tapahtumien yhteyden siinä missä muutkin oman aikansa näytelmän kirjoittamisen rakenteelliset ja
kieliopilliset lait. Hän jopa noudattaa niitä, ainakin joskus. Tällä kertaa hän on kyllä tainnut tulla muodostaneeksi aivan oman genrensä, joka yhdistää kostonäytelmän ja romanttisen komedian perhedraamaan ja fantasiaseikkailuun. Mutta mitä väliä on säännöillä, jos teksti juoksee rytmisesti oikein?
Maaliskuu 2018: Kieli on sujuvaa, kaikille kansan kerroksille ymmärrettävää, kokeneen teatterimiehen tekstiä. Repliikit on kirjoitettu puhuttavaksi ja kuultavaksi. Shakespeare on sirotellut mukaan monikerroksellisia viestejä, alkemian sanastoa, muunneltuja sananlaskuja ja (melkein uhmakkaan paljon) kielletyn katolisen uskon käyttämiä termejä. Hän pilkkaa, vakavoituu, pelottelee ja nauraa taas. Näytelmä on samanlainen kuin Saari, johon tapahtumat sijoittuvat: erilainen kullekin siellä liikkuvalle. Tyyli vaihtuu lennossa suorasanaisesta puheesta silosäkeeseen. Käytännöllisistä askareista vastaava henki puhuu korostetun lyyrisesti ja narriseurueen rahvaanomainen standup viljelee katuslangia. Teksti nostaa kuin ohimennen esiin moraalisia kysymyksiä samalla kun näyttää vain ivailevan mukanokkelalle hovisanailulle ja hämmentää aikalaisia lausumalla alhaisen orjan repliikit ylimysten kielellä. Nurkan takana on hiljaista. William on ehdottomasti päättänyt lopettaa näytelmien kirjoittamisen. Onko liian myöhäistä tehdä jotain ihan muuta, leppoisampaa, nukkua yönsä miettimättä mielikuvitushenkilöiden puheita? Mitä tästä kaikesta jää käteen? Suurimmatkin saavutukset kuitenkin haihtuvat. Kerran aiemmin tuli kirjoitettua, että koko maailma on teatteri, jne. Entä jos teatteri onkin pieni saari, jossa näytellään patriarkan painajaista: luottopalvelija vaatii vapautta, orja suunnittelee kuninkaanmurhaa, tytär kasvaa aikuiseksi, narrit ja juopot nousevat valtaan, veli pettää veljen yhä uudelleen. Prosperon mahti on huipussaan, henget tottelevat häntä, mutta kuinka kauan? Ehkä ainut tapa päästä eteenpäin on antaa anteeksi kaikille jotka eivät sitä pyydä. Onhan hänellä varaa jäädä eläkkeelle. Kiitos ja kumarrus, se oli siinä. Williamin huomio kiinnittyy näyttämölle. Joku näyttää nitkuttavan salaluukun kantta alapuolelta. He eivät ole ehtineet testata pöydän katoamista tarpeeksi monta kertaa. Eilen mekaniikka jumittui ja harpyijan siipi kääntyi väärin päin – mutta jos kaikki onnistuu, yleisö tulee kyllä yllättymään.
Huhtikuu 2018: Mitä, miksi, miten. Teatteri perustuu aina konkreettisiin ratkaisuihin.Näyttelijä toimii rajatussa tilassa, käytössä ovat tietyn teatterikoneen tekniset keinot, jotka katsoja näkee ja kuulee omalta paikaltaan tässä hetkessä. Meidän valintojemme täytyy perustua oman aikamme teatterikäsityksiin, tilaan jossa toimimme. Ja maailmaan, jossa itse elämme. Mikä on tunnistettavaa? Kauna, kostonhalu, synkät muistot? Irti päästämisen vaikeus? Kontrollin tarve, kaaoksen pelko. Perhe. Elämänmittaiset ihmissuhteemme: Isät ja lapset, veljekset. (Mihin hän jätti kaikki äidit?) Lähimmät ihmiset, joiden arvoa emme näe, työpanos, jota emme ehdi arvostaa? Mitä on herruus ja orjuus nyt? Ihminen vs. Luonto. Näemme surulliset kuvat ihmisen välinpitämättömyyden ja ahneuden seurauksista. Luonto ei ole ihmisen palvelija, ja kuvitelma kontrollista johtaa yhä suurempiin vaikeuksiin Williamin yleisö elää maailmassa, jossa hierarkiaa ei saa horjuttaa. Olipa kyse isästä ja lapsista, herrasta ja palvelijasta tai hallitsijasta ja alaisista, järjestystä uhmaava käytös johtaa ankariin rangaistuksiin. Blackfriarsista ei ole pitkä matka Toweriin, jossa mestaukset eivät ole teatteria. Yleisö vaatii ja toivoo oikeudenmukaista loppua, jossa viholliset saavat ansionsa mukaan. William on kirjoittanut monta teosta, joiden lopussa kuolema korjaa satoa: Hamlet, Lear, Macbeth, Romeo ja Julia, Othello. Olkoon uhreja kuinka paljon tahansa, kosto ei tuo helpotusta. Tällä kertaa kenenkään ei tarvitse kuolla tämän todistaakseen.
Kesäkuu 2018: Prospero löytää sydämestään armon sirpaleen ja kasvaa väkivaltaisia näyttämökuninkaita voimallisemmaksi. Hulluuden lumo haihtuu, syyllisyys ja orjuus vaihtuvat vapauteen. Rakkaus on mahdollista. Myrskyn tuulettamat voivat kasvaa ihmisiksi. Anteeksi antaminen ei ole tullut helpommaksi, mutta ehkä entistäkin tärkeämmäksi. Pitää keskittyä tulevaisuuteen. Meren voi ehkä vielä puhdistaa. Loppukiitosten aikaan William viihtyy taas työssään oikein hyvin. Yleisö vaikuttaa tyytyväiseltä ja kilpailijat nyrpeiltä, joka on varmin merkki
onnistumisesta. Huhutaan, että kuningas haluaa esityksen hoviin keikalle. Juhlissa aletaan puhua uudesta näytelmästä. Ehkä Stratfordiin voi palata vähän myöhemminkin. Vuosia on vielä jäljellä. Ideoita on vielä, siis elämää. Teatteria on.
Tammikuu 2019: Shakespearen elämä osui englannin teatterin kultaaikaan, jolloin syntyivät poikkeuksellisen monet näytelmäkirjallisuuden klassikkoteokset. Vastaava ilmiö oli aiemmin syntynyt Kreikassa, kun kaupunkivaltioiden teattereilla oli arvostettu ja vilkas esityskulttuurinsa. Ennennäkemätön teatterin nousukausi tuli mahdolliseksi, kun Elizabeth I salli pysyvien teatteritalojen rakentamisen Lontooseen. Teksteille oli kysyntää, ja esityksiä päivittäin. Yleisöä oli kaikista yhteiskuntaluokista, ja lavean tarjonnan keskellä myös heidän vaatimuksensa olivat korkealla. Kilpailu ja kokemuksen määrä nostivat tekemisen laatua ja kehittivät kaikkia teatterin lajeja. Englannin renessanssiteatterit tuottivat muutamassa vuosikymmenessä yli 600 näytelmätekstiä, ennen kuin puritaanit vuonna 1642 kielsivät teatterit Lontoossa ja hävittivät kokonaisen sukupolven mahdollisuudet. Tämä päivän Lontoota - tämän päivän maailmaa – on vaikea kuvitella ilman teattereitaan, ja teattereita ilman noita kultakauden tuotoksia. Kukaan ei tiedä, millaisia klassikkoja jää kirjoittamatta ja esittämättä jos teatterin tekeminen estetään, tekemisen kenttää kavennetaan, tai ammattimaiselle työlle ei ole rakenteita. Myrsky-materiaalia on kertynyt parimetrinen pino. Teoria on muuttunut suunnitelmiksi, suunnitelmat siirtyneet ideoista näyttämölle, jossa harjoituskausi on jälleen muistuttanut mitä teatterin magia parhaimmillaan on. Myrskyn rakas työryhmä on tehnyt väsymättä työtä projektin kaikissa vaiheissa. Ohjaaja kiittää jokaista! Kiitos teatterille tästä mahdollisuudesta. On tärkeää, että klassikoilla on paikka ohjelmistossamme. Kiitos yleisölle, joka liittyy kanssamme Myrskyn yli nelisataavuotisen esityshistorian osaksi. Tiina Puumalainen, ohjaaja
Shakespearen elämästä ja näytelmistä Emme tiedä tarkalleen, milloin Shakespeare syntyi. Mutta Pyhän kolminaisuuden kirkon kirjoissa on seuraava merkintä 26.4.1564: Gulielmus filius Johannes Shakespeare. Tätä pidetään Shakespearen syntymäpäivänä. Myös Shakespearen kuolinsyy ja tarkka ajankohta on mysteeri. Oletus on, että hän kuoli 52-vuotiaana. Shakespeare eli lapsuutensa varakkaan kauppiasperheen lapsena. Hänen elämästään vuosina 1578–1982, ennen avioliittoa Anne Hathawayn kanssa, ei tiedetä paljoakaan. Kuten ei myöskään vuosista 1582–1592 välillä. Nuorena Shakespeare joutui valitsemaan rakkauden ja velvollisuuden välillä: Rakastamansa Anne Whateleyn sijaan hän nai 26-vuotiaan Anne Hathawayn, joka odotti hänen lastaan. Pariskunta muutti Shakespearen isän taloon. He saivat kaikkiaan kolme lasta, Susannan sekä kaksoset Hamnetin ja Judithin. Poika Hamnet menehtyi 11 vuoden iässä.
Shakespeare halusi teatteriuralle. Hän sai kiinnityksen teatteriin 1580–1590 taitteessa ja pari vuotta myöhemmin, vuonna 1592, hän oli jo arvostettu näyttelijä. Samaisena vuonna teatterit suljettiin ruttoepidemian vuoksi ja ajatellaan, että Shakespeare omistautui tänä aikana runoudelle. 1593 hän sai suojelijakseen Southamptonin Jaarlin ja julkaisi ensimmäisen runonsa. Shakespeare palasi teatterin pariin niiden uudelleenavaamisen jälkeen 1594 ja alkoi kirjoittaa näytelmiä. Hän oli aikansa ainoita teatterin monialaisia osaajia. Shakespeare oli mukana arvostetussa The Lord Chamberlain’s Men -teatteriryhmässä, omisti osan The Globe -teatterista ja toimi ryhmän omistuksessa olevan toisen teatterin The Blackfriardsin isäntänä. Hän myös kirjoitti näytelmiä, näytteli sekä sai osansa näytelmien tuloista. The Lord Chamberlain’s Men muutti nimensä vuonna 1603 King’s Meniksi, kun Kuningas Jaakosta tuli ryhmän suojelija
Shakespearen elämänkaari Shakespearen elämä jaetaan usein neljään jaksoon. Ensimmäinen, valoisa aikakausi tuotti näytelmät, joiden teemoina olivat nuorekas rakkaus ja mielikuvitus. Tämän ajan tyypillisiä näytelmiä ovat todennäköisesti ennen vuotta 1596 kirjoitetut Erehdysten komedia, Kesäyön uni, Romeo ja Julia, Rikhard II ja Rikhard III. Toisella aikakaudella, 1595–1601, Shakespeare syvensi draamallisia taitojaan. Hänen teksteissään paneuduttiin aiempaa enemmän ihmisluontoon ja niissä näkyy surun sävyjä, kuten Jaquesin hahmossa näytelmässä Kuten haluatte, sekä hahmojen kasvun kaaria, kuten saman näytelmän Orlandon ja Adamin hahmoissa. Muita kauden näytelmiä ovat Venetsian kauppias, Henrik IV, Henrik V ja Kuten haluatte. Kolmas kausi, 1601–1608, sisälsi henkilökohtaisia menetyksiä. Shakespearen isä kuoli 1601. Hänen paras ystävänsä kärsi huonosta tuurista ja vallan huipulla tuuli, kun Elisabeth teloitutti 1601 Essexin jaarlin maanpetoksesta ja heitti Shakespearen suojelijan Southamptonin jaarlin Towerin tyrmään. Jopa Shakespeare itse saattoi olla maanpetosepäilyjen kohteena. Tänä aikana syntyivät suuret draamat Julius Caesar, Hamlet, Othello, Macbeth ja Kuningas Lear. Neljättä kautta, 1608–1916, leimasi rauhallisuus, vahvuus ja herkkyys. Othellon ja Macbethin raivokkuus oli taakse jäänyttä elämää. Shakespearen äiti kuoli 1608. Hänen ystävällisyytensä ja rakkautensa muistot saivat Shakespearen katselemaan elämää lempeämmin silmin ja tuolloin syntyivät näytelmät Cymbeline, Talvisia tarinoita ja Myrsky.
Myrsky on yksi Shakespearen arvostetuimmista näytelmistä Shakespeare kirjoitti Myrskyn 1610–1611. Siitä on aikojen saatossa tullut yksi hänen arvostetuimmista ja esitetyimmistä näytelmistään. Siitä on tehty näytelmäversioiden lisäksi ainakin 46 oopperaversiota, orkesteriteoksia, joista yhden sävelsi Jean Sibelius, ja se on ollut innoituksena lukuisille runoille ja kuvataideteoksille. Vuonna 2010 julkaistussa elokuvaversiossa Prospero muutettiin Prosperaksi ja roolin näytteli Helen Mirren. Enimmäkseen Shakespeare sijoitti näytelmänsä todelliseen maailmaan ja todellisiin henkilöihin. Myrsky, samoin kuin Kesäyön uni sekä Miten haluatte, tekevät tässä poikkeuksen. Niissä kaikissa on läsnä vahva yliluonnollinen elementti. Mutta siinä missä Kesäyön uni ja Miten haluatte -komedioissa esitetään myös todellinen maailma, nähdään Myrskyssä vain ajaton, taianomainen saari henkiolentoineen. Todellista maailmaa edustavat vain Alonso joukkoineen. Shakespearen aikaan maailmankatsomus oli maaginen. Keijuja, noituutta, alkemiaa ja magiaa pidettiin todellisena ilmiönä. Shakespeare viittaakin noitiin useissa näytelmissään, Myrskyn lisäksi myös muun muassa Macbethissä. Myrskyn Prospero on absoluuttisen vallan omaava maagikko. Sellaisen hahmon valitseminen päähenkilöksi on uskaliasta aikana, jolloin noituudesta saattoi saada kuolemantuomion. Prosperon lisäksi näytelmässä mainitaan Sycorax joka, toisin kuin Prospero, palvelee paholaista. Osoituksena omasta hyvyydestään Prospero vapauttaa Ariel-hengen, jonka Sycorax oli vanginnut puuhun.
Myrskyn maaginen ensi-ilta Näytelmän ensi-ilta oli 1610 tai 1611 Blackfriarsin luostarissa. Tila oli otettu teatterikäyttöön The King’s Men teatteriryhmälle talvikauden tarpeisiin ulkonäyttämö The Globen rinnalle. Tavallinen kansa pääsi nyt ensimmäisiä kertoja näkemään, millaista oli hovin aiemmin vain hovissa sisätiloissa nähty teatteritaide. Kokemus on maagisine tehoste-elementteineen ollut ajan katsojille erittäin vaikuttava. Suomessa Myrsky on esitetty yli 20 kertaa. Tampereen Työväen Teatterissa se esitettiin edellisen kerran 1972-1973 Kellariteatterissa.
“Myrskyn silmä tarkoittaa hurrikaanin keskustan lähes tyyntä ja usein pilvetöntä ympyrän muotoista aluetta, jonka halkaisija on tyypillisesti 50–70 km. Myrskyn silmän ympärillä tuuli, sade ja ukkonen ovat voimakkaimmillaan. Myrskyn silmän ylikulun jälkeen tuulen suunta vaihtuu vastakkaiseksi. – Eye of the Storm” ilmatieteenlaitos.fi/ilmakeha-abc/Myrskyn silmä
Kohti myrskyn silmää Shakespearen Myrsky on unenomainen kudelma, jossa myrsky raivoaa luonnonvoimana ja vertauskuvallisesti. Se kohisee yhteiskunnallisissa valtarakenteissa vallankumouksen uhkana, leimuaa ja kipunoi rakkautena, jyrisee ja salamoi aiheuttaen ihmissuhteiden haaksirikkoja. Se riehuu suurina tunteina ja rytisee sisäisinä ristiriitoina.
Myrsky nousee silloin, kun haluaa Myrsky on hallitsematon kuin humala, uni tai tunteet. Humalan suomaan kontrollista vapautuneeseen tilaan ihminen haluaa vapaaehtoisesti, kun taas pysyäkseen järjissään on välttämätöntä voida nukkua, levätä. Unen valtaan antautumiseen tarvitaan kuitenkin tietynlaista luottamusta. On kyettävä luopumaan hallinnasta, päästettävä irti, suostuttava alitajunnan virran vietäväksi. Ihminen voi kokea voimattomuutta myös omien tunnemyrskyjensä edessä. Tunteet saattavat olla arvaamattomia kuin muuttuvat sääolosuhteet. Ne eivät kysy lupaa eivätkä harkitse, vaan myllertävät vahvoina niin kuin rakkauden hurrikaani, sydäntäsärkevä suru, sielua vihlova kauna, kalvava kostonhimo tai viinan lailla päähän jytisevä vapaudenkaipuu tai vallanhimo.
Maallista, henkistä ja vertauskuvallista Myrskyssä hallitsemattomien voimien vastakohtaa ilmentää yhteiskunnallisen vallan ja kontrollin korkein edustus: Napolin kuningas don Alonso, valtaapitävä ja vallasta syösty ruhtinas sekä hallitsijoiden perheenjäsenet ja perilliset. Siinä missä ylintä maallista valtaa käyttää kuningas don Alonso, mestaroi Milanon maanpakoon ajettu ruhtinas Prospero maagisen ylivertaisella henkisellä mahdilla. Toisaalla viinan vallassa pylleröi ja uhoaa myös sakki ei-niin-vakavasti-otettavia kumouksellisia voimia.
Puun ja kuoren välissä Myrskyn edellä voimistuva matalapaine toimii metaforana kontrollin lisääntymiselle. Valta ja hallinta voi intensiteetiltään olla eri asteista. Yhteiskunnassa armeija edustaa askeleen verran voimakkaampaa ja järjestäytyneempää hallintaa,
ja kontrollin väkevimpinä muotoina voidaan ajatella vaikkapa diktatuuria ja tyranniaa. Ihmisten välisenä se voi ilmetä manipulaationa - joka on hienovaraisempi tai salakavalampi, jopa taianomainen, henkisen vaikuttamisen ja vallankäytön muoto – tai suorana dominointina.
Myrsky lähestyy Ankaran kontrollin kohteena oleva joutuu puristuksiin, eräänlaiseen orjuuteen. Orjuuden teema risteileekin Myrskyssä monessa tasossa. Caliban on luonnollisesti sen itseoikeutetuttu ja kirkkain ilmentymä. Mutta Calibanin lisäksi useat näytelmän henkilöt kantavat mukanaan sisäisen orjuuden taakkaa. Katkeruuden, kostonhimon, omatunnon tai syyllisyyden, pelkojen ja painajaisten, kiitollisuudenvelan, toteutumattomuuden, näkymättömyyden, vastuun, vallanhalun, ulkoapäin tulevien odotusten, olosuhteiden tai elämäntilanteensa orjana – puun ja kuoren väliin vangittuna – paine matalapaineen purkautumiseksi hiljalleen kasvaa. Myrsky lähestyy.
Onko myrsky teidän komennossanne? Voitteko käskeä aaltoja ja tuulta? Ihminen ei kuitenkaan ole täysin voimaton suhteessa tunteisiinsa, ajatuksiinsa, tekoihinsa – elämäänsä tai ympäröivään maailmaan. Myrskyihin ei välttämättä tarvitse upota tai hukkua, eikä haaksirikkoihin tuhoutua. Myrskyä ei voi estää. Mutta sen sijaan, että huutaisi kilpaa myrskytuulen kanssa, voi hakeutua suojaan, etsiytyä turvalliseen poukamaan, pelastautua tarttumalla lahoavaan lauttaan, taipua tornadoissa - ja myrskyn vihdoin laannuttua, siivota tyynesti sen jälkiä ja korjailla tuhoja. Myrsky on luonnonvoima, ja me olemme osa luontoa; meissä on sen elinvoima, mutta myös sen tuhovoima. Sisäisestä orjuudesta vapautuminen rakkauden ja sekä itseen että muihin kohdistuvan anteeksiannon ja armollisuuden avulla on todellinen sisäinen mahti, joka ei kuitenkaan välttämättä löydy, ellei ihminen syvenny itseensä. Se lienee kuitenkin yksi parhaista keinoista ottaa maailma haltuun ja kohtalo omiin käsiinsä. Myöhemmin voi sitten muistella omaa selviytymistarinaansa ja miettiä, mitä siitä jäi perinnöksi. Myrskyn silmästä löytyy sen tyyni keskus, jossa sijaitsee vapaus ja rauha. Kuiskaaminen tähän Myrskyyn on ollut suuri ilo. Marja Laitala kuiskaaja
Shakespearen 37 näytelmää KOMEDIAT Loppu hyvin, kaikki hyvin (All’s Well That Ends Well), Miten haluatte (As You Like It), Cymbeline, Erhedysten komedia (The Comedy of Errors), Turhaa lemmen touhua (Love’s Labour’s Lost), Mitta mitasta (Measure for Measure), Venetsian kauppias (The Merchant of Venice), Iloiset Windsorin rouvat (The Merry Wives of Windsor), Kesäyön uni (A Midsummer Night’s Dream), Paljon melua tyhjästä (Much Ado About Nothing), Perikles (Pericles), Kuinka äkäpussi kesytetään (The Taming of the Shrew), Myrsky (The Tempest), Troilus ja Cressida (Troilus and Cressida), Kaksi nuorta veronalaista (The Two Gentlemen of Verona), Kahdestoista yö (Twelfth Night), Talvinen tarina (The Winter’s Tale) TRAGEDIAT Antonius ja Kleopatra (Antony and Cleopatra), Coriolanus, Hamlet, Julius Caesar, Kuningas Lear (King Lear), Macbeth, Othello, Romeo ja Julia (Romeo and Juliet), Timon Atenaalainen (Timon of Athens), Titus Andronicus HISTORIALLISET NÄYTELMÄT Henrik VI -trilogia (1,2, and 3 Henry VI), Henrik IV 1 ja 2 (1 and 2 Henry IV), Kuningas Juhana (King John), Henrik V (Henry V), Henrik VIII (Henry VIII), Rikhard II (Richard II), Rikhard III (Richard III) Lähteenä muun muassa Shakespeare online, http://www.shakespeare-online.com
Kasvihuoneilmiö ja ilmastonmuutos Kasvihuonekaasut päästävät valon läpi mutta estävän lämmön karkaamisen kuten lasi kasvihuoneessa. Ihmiskunta tuottaa valtavia määriä kasvihuonekaasuja, jotka voimistavat luonnollista kasvihuoneilmiötä. Sen seurauksena ilmasto muuttuu. Tärkeimpiä ihmisen tuottamia kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja dityppioksidi (N2O). Merkittävin päästöjen lähde on fossiilisten polttoaineiden eli hiilen, öljyn ja maakaasun käyttäminen energiantuotannossa ja liikenteessä. Kasvihuonekaasuja syntyy myös mm. maataloudessa, teollisuuden prosesseissa, kaatopaikoilla ja metsäpaloissa.
Todisteita ilmastonmuutoksen etenemisestä Maapallon keskilämpötila on noussut sadan viime vuoden aikana 0,74°C, ja lämpenemisnopeus on lähes kaksinkertaistunut. Euroopan keskilämpötila on noussut jo melkein yhden celsiusasteen. Pohjoisella pallonpuoliskolla on eletty 1950-luvulta lähtien 1 300 viime vuoden lämpimintä ajanjaksoa. Tunnetun lämpöhistorian 12 kuumimmasta vuodesta 11 osuu vuosille 1995–2006. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi uusimmassa raportissaan vuonna 2014, että keskilämpötila nousee tällä vuosisadalla 0,3-4,8 astetta. Koska ilmasto on hidas järjestelmä, nykyään tuotettavien päästöjen aiheuttama lämpeneminen jatkuu vielä vuosisatojen ajan.
Ilmastonmuutoksen arvioidaan muun muassa: • nostavan merenpintaa hukuttaen saarivaltioita ja alavia rannikkoseutuja • pienentävän luonnon monimuotoisuutta • heikentävän satoja monilla alueilla • lisäävän tai voimistavan äärimmäisiä sääilmiöitä kuten tulvia, kuivuuskausia ja pyörremyrskyjä • laajentavan malarian kaltaisten trooppisten tautien levinneisyyttä. Jo 1,5ºC:n nousu vuoteen 2080 mennessä voi altistaa nälälle 50 miljoonaa, malarialle 200 miljoonaa ja vesipulalle 2 miljardia ihmistä. Ensimmäisenä tulilinjalla ovat maailman köyhimmät, jotka joutuvat muutenkin taistelemaan päivittäisen toimeentulonsa puolesta.
Ilmastonmuutoksen arvaamattomuutta kuvaavat hyvin ennusteet sen vaikutuksista Suomessa. Täällä ilmastonmuutos merkitsee todennäköisesti keskilämpötilojen kohoamista. Lämpeneminen pidentää satokautta ja vähentää lämmityksen energiantarvetta, mutta myös lisää tuhohyönteisten levinneisyyttä ja koettelee metsien sietokykyä. Toisaalta ilmiö saattaa heikentää pohjoiseen lämpöä tuovaa Golf-virtaa, mikä voisi jopa kylmentää maamme ilmastoa.
Kasvihuonekaasupäästöjä tulee vähentää yli 60 % Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on arvioinut, että ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää päästöjen leikkaamista maailmanlaajuisesti yli 60 prosentilla.
Päästöjä voidaan vähentää muun muassa: • • • • • • •
tehostamalla energiankäyttöä siirtämällä energiantuotannon painopistettä fossiilisista polttoaineista uusiutuviin energialähteisiin vähentämällä liikennetarvetta esimerkiksi etätyöllä ja tehokkaalla kaupunkisuunnittelulla korvaamalla auto- ja lentoliikennettä joukko- ja kevyellä liikenteellä teollisuuden teknologiaratkaisuilla ja kehittämällä resurssitehokkuutta siirtymällä maataloudessa ilmastoviisaisiin menetelmiin, joilla hiiltä voidaan säilyttää maaperässä tai kerryttää hiiltä maaperään jätehuollossa mm. kierättämällä metallit uusiokäyttöön, hyödyntämällä biokaasua ja kompostoimalla maatuvat jätteet
Ilmastopolitiikkaa säätelevät muun muassa vuonna 1992 Riossa solmittu YK:n ilmastosopimus sekä vuonna 1997 Kiotossa solmittu päästöjen vähennystä koskeva sopimus, niin kutsuttu Kioton pöytäkirja. YK:n ilmastosopimuksen osapuolikokouksessa joulukuussa 2015 hyväksytty Pariisin sopimus koskee vuoden 2020 jälkeistä aikaa. Pariisin sopimus tuli voimaan 4.11.2016, alle vuoden sen solmimisen jälkeen, eli todella nopeasti kansainvälisen politiikan mittakaavassa. EU ratifioi sopimuksen 5.10.2016 ja Suomen ratifiointi tapahtui 14.11.2016. Suomen ilmastopolitiikan keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet on vuodesta 2001 lähtien määritelty energia- ja ilmastostrategioissa. Ilmastolaissa vuonna 2015 Suomessa asetettiin pitkän aikavälin kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteeksi vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 1990 päästötasoon. Teksti: Ilmasto.org
101 arjen tekoa hiilijalanjäljen pienentämiseksi Hiilijalanjälki kuvaa sitä, miten paljon jonkin tuote, toiminta tai palvelu aiheuttaa ilmastokuormaa eli kasvihuonekaasuja. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on vuosittain 10 300 kiloa hiilidioksidia. Leijonanosa menee asumiseen (33 %) ja loput ruokaan (20 %), liikenteeseen ja matkailuun (22 %) ja muuhun kulutukseen (25 %). Sitra on koonnut 101 arjen tekoa, joiden avulla oma hiilijalanjälkesi pienenee. Osa teoista vaatii vähän enemmän panostusta ja asennemuutosta, osa taas on hyvin helppo toteuttaa. Seuraavassa Sitran sivuilta poimittuja vinkkejä.
1. Vähennä kaukomatkailua Vaihtamalla kaukomatkan virtuaalimatkailuun hiilijalanjälkesi pienentyy 21,5 prosenttia vuodessa. Kotimaan matkailu keventää myös hiilijalanjälkeäsi etenkin, jos liikut junalla tai muilla julkisilla liikennevälineillä.
2. Harkitse, kuinka monta neliötä todella tarvitset asumiseen Muuttamalla kymmenen neliömetriä tiiviimpään asuntoon pienennät hiilijalanjälkeäsi noin kuudella prosentilla vuodessa. Säästö syntyy vähentyneistä rakennus- ja ylläpitokuluista.
3. Siirry kasvisruokavalioon Lihasta luopumalla voit pienentää hiilijalanjälkeäsi seitsemän prosenttia vuodessa. Säästö vastaa esimerkiksi 4100 autoilukilometriä.
4. Suosi käytettyä Kun ostat kaiken tarvitsemasi käytettynä, hiilijalanjälkesi pienenee 11 prosentilla vuodessa. Päästöjä ja materiaalia säästyy, koska uusia tavaroita tuotetaan vähemmän ja kuljetustarpeet vähenevät.
5. Sijoita satanen vuodessa ikimetsien suojeluun Sadan euron sijoittaminen Luonnonperintösäätiön ikimetsien suojeluun on kertaluontoinen investointi. Sijoittamalla kerran
vuodessa sata euroa aarniometsien suojeluun kompensoit hiilijalanjälkeäsi hurjat 97 prosenttia vuodessa. Päästöt vähenevät, kun hiilinieluina toimivia aarniometsiä jätetään hakkaamatta.
6. Valitse ympäristöystävällinen pesuaine Käyttämällä ympäristöystävällistä pesuainetta kolme kertaa viikossa voit pienentää hiilijalanjälkeäsi noin puoli prosenttia vuodessa. Tämä vastaa esimerkiksi 300 autoilukilometriä.
7. Suosi lähiruokaa Kun ostat viisi kertaa viikossa lähiruokaa, pienenee hiilijalanjälkesi kuusi prosenttia vuodessa. Päästöjä säästyy kuljetusten lyhentymisestä ja pienemmän polttoainekulutuksen ansiosta.
8. Pienennä vedenkulutusta Asentamalla vesimittarin ja säästämällä 20 prosenttia vedenkulutuksesta pienennät hiilijalanjälkeäsi prosentilla vuodessa. Jos miljoona suomalaista tekee näin, säästyy 7 000 henkilön kokonaishiilijalanjälki.
9. Vaihda valaisimiin led-lamput Yksittäisen energiansäästölampun vaihtaminen led-lamppuun on pieni teko, mutta jos Suomessa miljoona ihmistä tekee näin, säästyy 1000 henkilön kokonaishiilijalanjälki vuodessa. Päästöjä säästyy, koska led-lamppujen maltillisen sähkönkulutuksen ansiosta sähköä tarvitsee tuottaa vähemmän.
10. Lajittele Lajittelemalla jätteesi voit pienentää hiilijalanjälkeäsi prosentilla vuodessa. Jos miljoona suomalaista lajittelee jätteensä säästöä syntyy 9 000 henkilön kokonaishiilijalanjäljen verran vuodessa. Päästöjä ja luonnonvaroja säästyy materiaalien uusiokäytön vuoksi.
11. Esilämmitä auton moottoria vain tunnin ajan Pienennät hiilijalanjälkeäsi noin prosentin vuodessa, kun käytät lohkolämmitintä vain tunnin kuuden tunnin sijaan loka–maaliskuussa. Miljoonan suomalaisen tehdessä näin säästyy 13 000 ihmisen kokonaishiilijalanjälki vuodessa, eli koko Haminan kaupungin asukkaiden verran!
Käy testaamassa Sitran sivuilla, mitä vaikutusta on näiden lisäksi esimerkiksi kimppakyydillä, kotoilulomalla, kodin lämpötilan laskemisella tai ylijäämäruoasta tehdyn lounaan ostamisella. https://www.sitra.fi/ hankkeet/100-fiksua-arjen-tekoa/
Merten harmageddon Muovin tarina on vailla vertaansa. Siitä piti tulla maailman pelastaja. Nyt sitä on kaikkialla: merissä, vesistöissä, ilmassa ja maaperässä. Me juomme, hengitämme ja jopa syömme muovia ravinnon mukana. Miten tässä näin pääsi käymään? Ihmeaineesta tuli teollisuuden wonderland. Nopealla tahdilla muovi korvasi ennen käytetyt materiaalit ylivoimaisilla ominaisuuksillaan. Se oli kestävää, vedenpitävää, joustavaa ja helposti muovattavaa materiaalia. Muovin vaaroista varoittavat tutkijat vaiennettiin. Muovi on todellakin muovannut ympäristöämme. Kovalla kädellä. Maailman talousfoorumin mukaan nykyisellä menolla merissä on vuonna 2050 enemmän muovia kuin kalaa. Meriin päätyy vuosittain yli 12 miljoonaa tonnia muovia. Eivätkä edellisten vuosien muovit ole kadonneet minnekään. Muovi hajoaa erittäin hitaasti erityisesti ollessaan suojassa auringonvalolta. Hyvä esimerkki siitä on vuonna 2009 kuollut albatrossi. Sen vatsasta löydetyn muovin todettiin olleen peräisin 60 vuotta aiemmin alasammutusta lentokoneesta. Merien muoviongelmasta osa on näkyvää pinnalla kelluvaa muovijätettä, osa on painunut pohjaan. Muovi hajoaa veden pyörteissä ensin mikromuoviksi ja sitten nanomuoviksi, jota merissä elävät eläimet ja eliöt nielevät sisuksiinsa. Ruotsissa Lundin yliopistossa tehty tutkimus paljasti, että nanomuovi voi läpäistä kalojen veriaivoesteen ja kerääntyä niiden aivoihin. Sen epäillään vaikuttavan niiden käyttäytymiseen. Nanomuovin vaikutuksia ihmisiin selvitetään parhaillaan. Muovijätteet tappavat miljoona merilintua ja 100 000 merinisäkästä joka vuosi. Se aiheuttaa valtavia taloudellisia tappioita kalastukselle,
merenkululle ja turismille. Merissä pyörivä muoviroska on yksi suurimmista meriä ja ravintoketjuja uhkaavista saasteongelmista. Merikilpikonnan ruokalautasen kuivapainosta peräti 74 prosenttia on muovijätettä, joka on kuorrutettu ympäristömyrkyillä. Kun muovi päätyy merten ravintoketjuun, sen ainesosat saastuttavat myös ihmisten ravintoketjun ja kertyvät ihmisiin. Mikromuovia on löydetty myös järvistä ja joista. Eikä Suomi ole poikkeus. Sitä on myös Kuopion Kallavedessä isoja määriä. Tuhansien järvien maassa sillä on valtava merkitys. Juomavetemme tulee osin järvistä. Herää kysymys: kuinka pitkään voimme syödä järviemme kaloja tai simpukoita ja käyttää järvien vesiä ja pohjavesiä juomavetenä? Muovin maapallon valloitus ei jää meriin. Tuoreimmat tutkimustulokset osoittavat, että muovia on jo kaivautunut maaperäänkin. Asiantuntijat pohtivatkin, aloittaako muovi uuden geologisen aikakauden. Maailmaan on tuotettu 1950 luvulta yli 8 miljardia tonnia muovia. Suurin osa siitä on edelleen hajoamatta. Mitä tekevät tämän päivän hallitsijat? –Poliitikot ovat haluttomia iskemään kieltoja, jotka vaikuttaisivat isoihin tuotantomääriin. Haetaan mieluummin teollisuuden kanssa yhteistyössä ratkaisuja. Siksi muovin sääntely kärsii. Useilla poliitikoilla lähtökohta on, että markkinat saavat tehdä mitä haluavat ja suitsia kiristetään pienin ottein, toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Jouni Nissinen.
Nina Malmberg
Hyvä vai paha maagi Epävakaassa, väkivaltaisessa ja vaaroja täynnä olevassa renessanssimaailmassa kaivattiin selkeitä totuuksia. Eräs keskeisimpiä kontrollin pilareita oli yhteiskunnallinen hierarkia ja vallanperimysjärjestys, johon kuuluu niin hallitsijan kuin alaisenkin vastuu. Yleisölle on heti alussa tullut selväksi, että Prospero on aikanaan tehnyt virheen luopuessaan vallasta väliaikaisesti henkilökohtaisten syiden vuoksi - hallitsija ei voi ottaa lomaa. Mutta hän on nyt kärsinyt rangaistuksensa. Veli Antonio on toiminut väärin syrjäyttäessään Prosperon, samoin Alonso suostuessaan hyötymään tästä vääryydestä ja Sebastian vääryyden toteuttaessaan – heidän on saatava rangaistus teoistaan. Renessanssi-ihmiselle magia ei ollut uskon asia, vaan osa todellisuutta ja asiallinen tieteen laji, jonka ammattilaisten osaamista käytettiin tarvittaessa siinä missä muitakin mestareita. Valkea, hyvä magia toimii parantaen ja neuvoen, ei pyri itsekkääseen voittoon muiden kustannuksella eikä kilpaile Jumalan kanssa. Muista hyötymään pyrkivä musta magia edellytti liittoa paholaisen ja demonien kanssa, ja siihen yllyttäminen teatterin näyttämöllä olisi johtanut nopeaan noituustuomioon. Prosperon kostotoiveet näyttävät nykykatsojan silmissä ehkä itsekkäiltä ja muita vahingoittavilta, mutta juuri niiden perusteella renessanssi-yleisö määritteli hänet hyväksi velhoksi. Tärkeintä oli oikaista vääryydet ja palauttaa järjestys. Prosperolla on siis yleisön moraalinen lupa ja velvoitekin kostaa. Magiansa voimin hänellä on siihen mahdollisuus. Kun vihollismafia seisoo puolustuskyvyttömään mielipuolisuuteen suistettuina Prosperon armoilla, mestaamisiin tottuneet katsojat epäilemättä odottivat uhreja. Anteeksianto ilman syyllisten katumusta oli vallankumouksellinen teko. Tiina Puumalainen
ttt-teatteri.fi