SARAH BERTHIAUME
NYOTAIMORI
SARAH BERTHIAUME
NYOTAIMORI Käsikirjoitus • SARAH BERTHIAUME Suomennos • REITA LOUNATVUORI Ohjaus ja sovitus • HILKKA-LIISA IIVANAINEN Lavastussuunnittelu • MILJA AHO Pukujen suunnittelu • HILKKA-LIISA IIVANAINEN ja PÄIVI HATANPÄÄ Alkuperäismusiikki • SAMULI LAIHO Valo-ja äänisuunnittelu • JUHA HAAPASALO Tuottaja • HEIDI KOLLANUS Apulaistuottaja • ELISE RICHT ROOLEISSA
Mia | ANNE-MARI ALASPÄÄ Frank/ Kilpailija/ Hideaki | GEOFFREY ERISTA Benny K. Anderson | JYRKI MÄNTTÄRI Creative Director/ Mian tyttöystävä/ Priya | ERIIKKA VÄLIAHDE Pohjoismainen kantaesitys • 18.9.2021 Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa Kesto • noin 2 tuntia (sis. väliajan) Esitysoikeuksia valvoo • Näytelmäkulma – Nordic Drama Corner Oy
TEKNINEN TOTEUTUS Tekninen päällikkö • Mika Lehtinen Näyttämömestari • Anssi Lankinen Järjestäjä-kuiskaaja • Piia Mäki Valo-ja ääniajot • Juha Haapasalo/ Tero Koivisto Tarpeistonhoitaja • Olga Suutari Pukuhuoltaja • Katri Innanmaa Kampaukset ja maskeeraus • Sari Rautio Pukujen valmistus • Eila Jouttunpään johdolla Päivi Hatanpää (teosvastaava), Satu Eriksson, Taija-Leena Autio, Inessa Tapala, Heli Tapper Lavasteiden valmis • Aatu Rantasen johdolla Kari Kokkonen, Heli Luukkanen, Toni Palander, Marianne Rautiainen,
Raino Saastamoinen, Kari Toivonen, Seija Vuorinen, Tarpeiston valmistus Virpi Antila, Hanna Mattila Tiedottaja • Sari Andersson Graafinen suunnittelu ja juliste • Anne Sillanaukee Valokuvat ja teaservideo • Kari Sunnari KIITOS Elisa Piispanen Paula Varis Jari Mäki Oy/ Koskenkorva West Ranch Jouni Kivimäki
Frank
Töissä mainostoimistossa. Unelmoi teoista, joissa on maksimimäärä impaktii.
Mia
Freelance-toimittaja, bloggari jne. Unelmoi läpimurrosta.
IRTI ARJESTA Amerikkalaista runoilija Adrienne Richiä vapaasti mukaillen, mielikuvituksen on kyettävä kyseenalaistamaan ja haastamaan elämä, jota nyt elämme. Mielikuvitus voi muuttaa arkisen kokemuksen? Miten vapauttava ajatus! Miten loistava työkalu, tuo mielikuvitus! Mutta miten se mielikuvitus toimiikaan! Ei suinkaan vain valveilla ollessamme ja luovasti, vaan uuvuttavan omalakisesti ja koko ajan. Öisin. Aamuöisin. Ajoittain mielikuvituksen ja toden välistä rajaa ei edes erota. Oletko esimerkiksi ollut tilanteessa, jossa työt alituiseen hiipivät uniisi? Siellä ne tekemättömät asiat ja keskeneräiset projektit muodostavat oman pastellisen ja kauhistuttavan todellisuutensa. Päivän aikana nähdyt reality-tv:n tai YouTube:n henkilöt jatkavat elämistään jossain aivojesi kehittämässä, erikoisessa elokuvassa. Mielikuvitus heittää meidät arjen tuolle puolen, normaalin ja maanisen olotilan väliseen limboon. Ehkä mielikuvitus onkin jokaisen ihmisen oma, anarkistinen ja levoton systeemi, joka auttaa pakenemaan yksin olemisen karmeaa tyhjyyttä. Tai väistämään arkista paniikkia. Ainakaan se ei auta meitä kytkeytymään osaksi näkyvyyden ja kapitaalin tavoittelemiselle perustuvaa yhteiskuntaa. Päinvastoin; mielikuvituksen avulla voimme pyristellä siitä irti. Tervetuloa! Hilkka-Liisa Iivanainen
Ohjaaja
Tyttöystävä Mian elämän valo. Töissä opettajana. Unelmoi lomasta.
Creative Director
Suunnittelee ”luovan liiketoiminnan innovoivia kokemuksia”.
SARAH BERTHIAUME Sarah Berthiaume (s. 1983) on Quebecistä kotoisin oleva näytelmäkirjailija, ohjaaja ja näyttelijä. Hän kuuluu montrealilaisen Abat-Jour Théâtren perustajajäseniin. Hänen näytelmiään on esitetty Kanadan lisäksi muun muassa Ranskassa ja Saksassa. Berthiaumen ensimmäinen näytelmä, pikkukaupungin kapakan ympärille kiertyvä Le Déluge après palkittiin vuonna 2006 Égregore-palkinnolla. Esikoisessaan Berthiaume hyödynsi Grimmin satuja ja kreikkalaista mytologiaa, ja myös Nyotaimorissa fantasiaelementit ovat läsnä. Berthiaume kertoo pitävänsä maagisen realismin lajista, koska ”se ei tähtää todellisuuden toisintamiseen, ja sen sisällä voi hyödyntää monenlaisia sävyjä, kerronnan tapoja ja perinteitä.” Nyotaimorin Berthiaume kirjoitti alun perin Zone Homa -festivaalilla pidettyä tapahtumaa varten. Tapahtuman järjestäjät kehottivat kirjailijoita hakemaan inspiraatiota montrealilaisista teollisuusrakennuksista. Berthiaume valitsi Tricots Main Inc.:in, entisen alusvaatetehtaan, jonka läheisyydessä hän asui silloin. Näytelmässä tehdas toimii mainostoimiston konttorina. Berthiaume kertoo omasta suhteestaan työn tematiikkaan: ”Työ ei ole minulle vain elinkeino. Kirjoittaminen on työni, harrastukseni ja intohimoni. Kollegani ovat ystäviäni; tietokone, jolla työskentelen, on se sama, jolla katson elokuvia lauantai-iltaisin; olohuoneeni on toimistoni. Työ tunkeutuu yksityiselämäni joka sopukkaan ja päinvastoin. Saan tehdä sitä mitä rakastan, mutta minun täytyy tehdä sitä koko ajan. Se on kaksiteräinen miekka.” Lähteet ja lisätietoa: http://3900.ca/6-questions-sarah-berthiaume https://nowtoronto.com/courtney-chng-lancaster https://www.theglobeandmail.com/arts/theatre-and-performance/theatre-reviews/ yukonstyle-a-gutsy-drama-with-striking-poignant-moments/article14926814/
Benny K. Anderson
Osallistuja Hands On a Hard Body -kilpailussa. Unelmoi hyvästä duunista ja ilmaisesta autosta.
TYÖTÄ, MERKITYSTÄ JA MIELENRUOKAA Ihminen on merkitystä etsivä olento. Jokainen kai haluaa, että oma oleminen, eläminen ja tekeminen tuntuisi arvokkaalta, tärkeältä, mielekkäältä ja merkitykselliseltä – ainakin jollain subjektiivisilla mittareilla mitattuna. Merkityksellisyyden kokemus on inhimillinen perustarve. Mieltä ja merkitystä ihminen etsii kaikesta ympärillään. Se on sisäänrakennettua ihmisessä. Merkitysten hakeminen on tapa jäsentää maailmaa ympärillään, mutta merkityksen kaipuu saa ihmisen tekemään myös mitä kummallisimpia asioita: haaveilemaan epärealistisista unelmista, liittymään outoihin yhteisöihin, luomaan irrationaalisia riittejä sekä ylläpitämään mitä absurdeimpia ajatusja uskomusjärjestelmiä – mitä vain, mikä toisi kaaokseen jonkinlaista koherenttiutta ja kontrollia, mitä vain, mikä auttaisi takertumaan tarinaan, joka voisi tuoda eloon mieltä, merkitystä ja turvaa. Yksi massiivisia mittasuhteita saaneista tarinoista ajassamme on kollektiivinen narratiivimme työstä. Jos ennen teimme työtä elääksemme, nyt elämme tehdäksemme työtä. Mutta kuka meitä tähän ohjaa? Kuka määrittää meidän suhteemme työhön? Moni uuvuttaa itsensä työelämän rattaissa hakiessaan työstään korviketta muuten niin merkityksettömälle elämälleen. Moni päätyy kuin vahingossa jahtaamaan työssään muiden sanelemia unelmia ja tavoitteita, joita ei tunnista omikseen. Moni puurtaa pakon edessä pitkää päivää. Jollekin onnekkaalle työ tarjoaa aidonoloisen kokemuksen kutsumuksesta ja elämäntehtävästä. Suurimmalle osalle työ on kuitenkin jotain arkista ja korutonta: se on tapa saada leipää pöytään – ja hieman voita leivän päälle. Mutta työ on muutakin. Se on tapa toteuttaa itseään ja vaikuttaa yhteisöön. Se on mielenruokaa ihmiselle, joka haluaa kokea olevansa tärkeä ja tarpeellinen. Työn rooli ihmisen elämässä voi olla moninainen, olennaista on pysähtyä tarkastelemaan sitä, millainen oma suhde työhön on? Mikä on työn rooli elämässäsi? Mitä työ sinulle merkitsee? Ja mistä haet elämääsi merkitystä? Jaakko Sahimaa
Jaakko Sahimaa on työpsykologi, joka on parhaillaan vuoden kestävällä tutkimusmatkalla suomalaisessa työelämässä. http://koeaika.fi
Priya Patel
Töissä vaatetehtaassa. Unelmoi uudesta elämästä jossain muualla.
Hideaki Komatsu
Töissä autojen hyväilijänä. Unelmoi siitä, ettei olisi yksin.
”The limit is not in the sky, it’s in the mind”
NYOTAIMORI EDUSTAA JAPANILAISTA RUOKATAIDETTA NYOTAIMORI (”nyo=nainen, tai=vartalo, mori=asetella”) NANTAIMORI (”nan=mies, tai=vartalo, mori=asetella”) Japanissa on sanonta, jonka mukaan kulinaarinen nautinto lisääntyy, kun ruoka yhdistetään kauniiseen naisvartaloon. Nyotaimori on taidetta, ja kattaus on hyvin värikäs ja kaunis.
NYOTAIMORI on lähtöisin jo 1600-luvulta, jolloin samurait viihdyttivät itseään ruokailemalla alastoman naisen vartalolta. Sitä edelsi wakamezake, joka tarkoittaa, että alkoholijuomaa nautitaan alastoman naisen alavartalolta. Nyotaimori ja Nantaimori -kattauksissa puolestaan käytetään sushia ja sashimia eli raakaa kalaa. Ennen lamaa aina 1980-luvulle asti ”elävät naispöydät” olivat suosittuja kylpyläkaupungeissa, joissa isot yritykset kestitsivät miestyöntekijöitään. Japanilaisen ravintolakulttuurin edelläkävijä Suomessa on Marjo Seki. Hän järjesti Tampereella sijainneessa Maruseki-ravintolassaan nantaimori-kattauksia. Ne olivat suosittuja etenkin polttariseurueiden keskuudessa. “Japanissa Nyotaimori-perinnettä arvostellaan ja sitä vastustavat etenkin feministit”, kertoo Seki, ”Ystäväni mukaan naispöytiä ei tänä päivänä löydä juuri muualta kuin geisha-taloista”.
TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI