Carlo Goldonin näytelmän Le Baruffe Chiozzotte innoittamana kirjoittanut Tuomas Parkkinen Ohjaus Tuomas Parkkinen Lavastussuunnittelu Marjatta Kuivasto Pukusuunnittelu Leena Rintala Kampausten ja maskeerauksen suunnittelu Pepina Granholm Valosuunnittelu TJ Mäkinen Äänisuunnittelu Kyösti Kallio Musiikin sovitus Jussi Vahvaselkä Laulujen harjoitus Jussi Vahvaselkä, Jari Leppänen Musiikkinumeroiden liikekielen suunnittelu Suvi Salmi Tuottaja Heidi Kollanus Apulaistuottaja Elise Richt Kantaesitys 13.9.2022 Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä Kesto noin 2:20 (sisältää väliajan)
ROOLEISSA JARI LEPPÄNEN • Timo Tuoni HEIDI KIVIHARJU • Aurora, edellisen sisar JARI AHOLA • Leo, edellisen veli MIIA SELIN • Paula, Timon vaimo TOMMI RAITOLEHTO • Bruuno Lampi JAANA ORAVISTO • Signe, Bruunon vaimo SOFIA SMEDS • Ursula, edellisen sisar INKE KOSKINEN • Marianni, edellisen sisar TOM LINDHOLM • Pizzamies Risto PENTTI HELIN • Tuomari Isolato SAMULI MUJE • Otto JYRKI MÄNTTÄRI • Rikosoikeuden palvelija/ Hovimestari / Tarjoilija
VALMISTUS Virpi Antila, Hanna Mattila, Olga Suutari PUKUJEN VALMISTUS Eila Jouttunpään johdolla Heli Tapper (teosvastaava) sekä Taija-Leena Autio, Satu Eriksson, Päivi Hatanpää, Mervi Piippo, Maria Suutari, Inessa Tapala, Jerry Valasvaara. KAMPAUKSET JA NAAMIOINTI Sari Raution johdolla Pepina Granholm (teosvastaava) sekä Iina Rajamo, Jonna Kivimäki, Maija Perttala, Susanne Nieminen Graafinen suunnittelu (ennakkokuvat) sekä valokuvaus Kari Sunnari Käsiohjelman graafinen suunnittelu Anne Sillanaukee Käsiohjelman toimitus Mika Kauhanen, Tuomas Parkkinen, Hanna Suutela Promovideot Valtteri Auvinen ja Kari Sunnari Näytelmän tekijänoikeuksia valvoo Agency North
TARPEISTON
TEKNINEN NäyttämöpäällikköTOTEUTUS Veera Laitinen Näyttämömestarit Antti Lauttamäki, Hannu Alanen Apulaisnäyttämömestari Kari Koskiranta Järjestäjä Piia Mäki Kuiskaaja-järjestäjä Juha Äystö Tarpeistonhoitaja Johanna Keiski Pukija Veera Onttonen Valoajot TJ Mäkinen / Juha Haapasalo Ääniajot Kyösti Kallio / Niklas Vainio Ääniosaston harjoittelija Igor Smirnov LAVASTUKSEN VALMISTUS Aatu Rantasen johdolla Kari Kokkonen, Janne Lahdensalo, Heli Luukkanen, Martin Jolly, Toni Palander, Marianne Rautiainen, Raino Saastamoinen, Anssi Suutarinen, Kari Toivanen, Seija Vuorinen
Parkkinen kiinnostui komedian kirjoittamisesta jo uransa alkutaipaleella. Vuonna 1994 hän perusti maan ensimmäisen suomenkielisen stand up -klubin Tampereen teatterin Teatterikahvilaan. Stand up on jäänyt taakse, mutta humoristinen – ja erityisesti satiirinen – ote pysynyt.
”Olin synkkä ja seriöösi kaveri, mutta huomasin saavani ihmiset nauramaan”
TTT:n neljästä näyttämöstä Parkkinen on ohjannut jokaiselle, viimeisimpinä Suku on syvältä (2016 Suuri näyttämö), Pikavoitto (2015 Kellariteatteri), Next to Normal (2012 Vanha päänäyttämö) sekä 5 vuoden rakkaus (2011 TTT-Klubi).
Valtakunnallisesti merkittäviä näyttä möitä kolunnut Parkkinen on työskennellyt tiuhaan muissakin tamperelaisissa taloissa. Viimeisimpänä syntyi Tampereen Oopperan ponnistus Veljeni vartija (2018), jossa Parkkinen toimi sekä libretistinä että ohjaajana. Musiikin sävelsi Olli Kortekangas. Painava historiallinen teos käsitteli Suomen sisällissodan tapahtumia Tampereella.
Kyky nähdä asioiden koominen puoli on aina määritellyt Parkkisen tekemistä ohjaajana ja kirjailijana. ”Komedia on tapa ajatella. Assosiaatiot, se että löytää asioista humoris tisen puolen nopeammin kuin muut. Silloinkin, kun olen käsitellyt vakavia aiheita, kuten Tampereen taisteluja 1918 tai Lapuanliikettä, olen viljellyt huumoria.”
”Olen minä jotain siis tehnyt oikein”, Parkkinen naurahtaa. ”Työväen teatteri on minulle rakas paikka. Kunnioitan tämän talon henkilökuntaa ja arvostan ensemblea. Tulen tänne hyvin nöyränä.”
Jotkut ohjaajat vierailevat kertaalleen, toiset kutsutaan yhä uudelleen. Helsinkiläinen Tuomas Parkkinen saattaa olla ainoa vierai leva ohjaaja, joka on saanut TTT:ssä johtaa työryhmiä ja luoda maailmoja neljän eri teatte rinjohtajan kaudella.
Tuomas Parkkinen kirjoitti ja ohjasi Tampereen Työväen Teatterille huvinäytelmän Paljon melua pizzasta. Se kertoo italialaisen piirakan värikkäästä rantautumisesta Suomeen. Satiirikko löysi ennakkoluuloista ja muutosvastarinnasta paljon komiikkaa.
Komedia on tapa ajatella
Komediakirjoittamisen kannalta tärkeä etappi oli Britanniassa vietetty vuosi 1996. Sen aikana Parkkinen katsoi valtavan määrän teatteria ja komediaa, tuijotti maailman parasta televisiota, tutki vitsien kehittelyä, tempoa, syöttöjä ja iskuja kuin käsityöläinen. ”Olin aika synkkä ja seriöösi kaveri, mutta huomasin saavani ihmiset Palattuaannauramaan.”Suomeen
Tuomas Parkkinen:
Parkkinen kirjoitti ja ohjasi läpilyöntiteoksensa Seppo Ruohonen – Matin ja Tepon veli (Tampereen Teatteri 1997, Kansallisooppera 1997, MTV3 1998). Komedia sisälsi tenoriaarioita ja stand upia Sittemminoopperalaulajalle.Parkkinen on tehnyt enemmänkin musiikkiteatteria, musikaaleja – ja oopperaa. Hän on ohjannut mittavia produktioita Kansallisoopperaan, Tampere-taloon, Ilmajoen musiikkijuhlille – Suomen suurimmille areenoille.
”On kiehtovaa, kun luovasti ajattelevat ihmiset, eri taustoista ja eri mielipitein, keskustelevat harjoituksissa ihmisen luonteesta, motiiveista, tavasta olla maailmassa. Kaiken, mitä olen oppinut elämästä, olen oppinut teatterissa.”
Nyt ollaan vaihteeksi keskikokoisella Eino Salmelaisen näyttämöllä. Siellä saa kantaesityk sensä Tuomas Parkkisen kirjoittama ja ohjaama Paljon melua pizzasta. Näytelmä hyödyntää useita komedian alalajeja. ”Siinä on tilanneko mediaa, sanaleikkejä, herjoja, kompia, slaps tickiä. Ennen kaikkea se on kielellinen virtuoosikomedia.”, Parkkinen linjaa.
Ovatko suomalaiset hiukan italialaisia?
”Me suomalaisethan rakastamme Italiaa. Se on monien suosikkilomakohde. Mitäpä italialaiset
”Ohjaan mielessäni, kun kirjoitan”
eivät olisi meille antaneet? Olemme saaneet heiltä oopperan, maalaustaiteen, viinin, laulun ja tietysti kansallisruokamme pizzan.”
Paljon melua pizzasta syväluotaa suomalaisen yhteiskunnan pohjavirtauksia. Se on huvinäy telmä muutosvastarinnasta ja ennakkoluuloista, jotka näyttäytyvät koomisina ja hölmöinäkin. Miksi emme luopuisi niistä? Yksi hupaisista teemoista on suomalaisen ja italialaisen mielen laadun näennäinen erilaisuus.
Parkkisen ammattipersoonassa yhdistyvät kirjailija ja ohjaaja – niin myös Paljon melua pizzasta kohdalla. Onko siitä etua? ”Ohjaan tietysti jo mielessäni silloin kuin kirjoitan”, Parkkinen sanoo. ”Kokonaisuus hahmottuu päässä kohtauksiksi ja kuviksi. Kun visio on tarkka, turhat kokeilut ja hukkatiet jäävät pois Vuonnatuotantoprosessista.”2020Parkkinen lisäsi palettiinsa vielä yhden roolin. Hän aloitti helsinkiläisen Teatteri Jurkan johtajana ja joutui saman tien korona johtajaksi. Normaali arki on nyt toivottavasti alkamassa. Huoneteatteri, Suomen pienin ammattiteatteri, on Parkkisen mukaan hyvä paikka kokeilla teatterin johtamista. Mittakaava sallii ohjaamisen muuallekin.
Teatteriura alkoi jo 14-vuotiaana Pyynikin kesäteatterin näyttämömiehenä. 40 vuotta myöhemmin Parkkinen ajattelee, ettei osaisi ajatella elämää ilman teatteria.
Teksti Mika Kauhanen
”Komediassa maailman voi keikauttaa ylös alaisin. Pizzassa nauramme suomalaisten yllättävälle temperamentille ja torailunhalulle, meikäläiset käyttäytyvät juuri niin kuin me luulemme italialaisten käyttäytyvän. Stereotyyppisesti Välimeren piazzalla ratkotaan riitoja ja puhutaan käsillä. Tulistutaan, sovitaan ja tulistutaan uudestaan. Nauramme yhdessä muka hiljaiselle ja rauhalliselle luonteellemme.”
”Minussa on kai harvinaista se, että hyppään vaivatta tyylilajista toiseen tai tuotannon kokoluokasta toiseen. Olen yhtä kotonani Kellariteatterissa kahden näyttelijän kanssa kuin ulkoilmaoopperassa 250-henkisen työryhmän edessä.”
Kuten monien komediakirjoittajien, Goldonin ensisijainen haave nuorena kirjailijana oli ollut onnistua kuolemattoman tragedian luomisessa. Väistämättömän fiaskon jälkeen Milanon oopperatalon johtaja otti neuvoakseen Goldonia, että toisin kuin Ranskassa, Italiassa kirjailija voisi onnistua työssään ainoastaan neuvottele malla näyttelijöiden ja säveltäjän kanssa. Totta onkin, että italialaista teatterikulttuuria hallitsi edelleen Commedia dell’Arte, kansankomedian vakiintunut ja lähinnä improvisaatioon perustuva perinnemuoto, johon sivistyneempikin yleisö oli kiintynyt ja tottunut. Commedia dell’Arten tyyppihahmot juonsivat juurensa antiikin kome diakirjallisuudesta. Ne olivat säilyneet vuosi satoja suhteellisen samanlaisina, koska tapana oli, että näyttelijät erikoistuivat jonkin hahmon esittämiseen. Tuomaria tai palvelijaa esittivät aina samat näyttelijät, vaikka näytelmä ja juoni
tiedetään varsin paljon hänen kirjoittamiensa muistelmien ansiosta – tosin lähempi historiantutkimus on osoittanut, että useissa tarinoissaan Goldoni käytti ns. taiteellisia vapauksia. Joka tapauksessa Goldoni syntyi vakavaraiseen perheeseen Venetsiassa. Hänet lähetettiin Riminin pikkukaupunkiin opiskelemaan filosofi Caldinin opissa, mutta poika karkasi ohikulkeneen näyttelijäseurueen matkaan ja päätyi pian takaisin Venetsiaan. Isänsä vaatimuksesta Carlo aloitti 16-vuotiaana uudestaan opiskelun Paviassa, lähes luosta rinkaltaisessa oppilaitoksessa, mutta muisteli myöhemmin käyttäneensä kirjastossa eniten aikaa kreikkalaisten ja roomalaisten komedioiden lukemiseen. Levoton opiskelijaelämä sekä Pavian neitoja pilkannut runoteos saivat aikaan sen, että Goldoni jo kolmantena vuonna karkoitettiin opinahjostaan. Hän jatkoi opintojaan valmistuen lopulta lakimieheksi Modenan yliopistosta.
Teksti Hanna Suutela
Vaikka Goldonin asema virkamiehenä ja lainoppineena oli jo vakiintumassa, nuori Carlo otti uuden suunnan heti isänsä kuoltua vuonna 1731. Hän siirtyi ensin Milanoon ja sitten Veronaan, jossa hänen teatteriin kohdistunut kunnianhimonsa otettiin vakavasti. Goldoni omistautui teatterin johtamiselle ja komedia kirjoittamiselle liikkuen uransa aikana sulavasti kaupungista ja jopa maasta ja kielestä toiseen. Vanhoilla päivillään hän asui Ranskassa, sillä hänen onnistumisensa Versaillesissa oli taannut hänelle kuninkaan suosion ja hyvän eläkkeen.
Tuomas Parkkisen komedia Paljon melua pizzasta perustuu avoimesti italialaiseen näytelmäklassikkoon Le Baruffe Chiozzotte (1762), jota suomeksi on esitetty useilla eri nimillä. Italialainen näytelmäkirjailija ja lukuisten oopperalibrettojen kirjoittaja Carlo Goldoni (1707–1793) oli oman aikansa tunnetuimpia kirjailijoita. Useat hänen teoksensa kuuluvat edelleen eurooppalaiseen näyttämökirjallisuuden Goldoninkaanoniin.elämästä
Goldonivaihtuivat.aloitti
Carlo Goldoni
oopperalibrettojen kirjoittamisen ja kokeili vielä muutamaa traagistakin aihetta, mutta havaitsi pian oman osaamisensa olevan toisaalla. Varsin pian hän pystyi elättämään itsensä komediakirjailijana. Goldonin omin takeinen tyyli yhdisti Commedia dell’Arteen ranskalaisen Moliéren komedioiden piirteitä, lakimiehen ajattelulle ominaista tiukkaa argu mentaatiota ja satiiria sekä herkuttelevia sanaleikkejä. Myös oopperalibretistinä Goldoni hyödynsi Commedia dell’Arten henkilögalleriaa asemoiden niiden tarinat kuitenkin tukevasti maan päälle, keskiluokkaiseen arkitodellisuuteen. Goldonin näytelmiin tallentui aikansa italia lainen kaupunkikulttuuri. Torilla ja raatihuoneilla mekkaloivat henkilöhahmot ovat harvoin ylen hyviä tai kokonaan pahoja. Hahmoihin ei myös kään ole kirjoitettu syviä psykologisia taajuuksia. Pikemminkin kaikki ovat aina vain pulassa erilaisten tarpeiden, toiveiden ja pyrkimystensä välissä.
MARJATTA KUIVASTO
Parkkinen aloitti uransa komediakirjailijana. Hän käsittelee usein myös vakavia aiheita komedian ja satiirin keinoin. Paitsi syvällisiä ja oivaltavia, Parkkisen näytelmät ovat häpeämättömiä, jopa julkeita, mutta aina riemastuttavan omintakeisia.
näytelmäkirjailija, ohjaaja Tuomas Parkkinen on helsinkiläinen näytelmäkir jailija, ohjaaja ja libretisti. Parkkinen on kirjoittanut 16 näytelmää, mukaan lukien oopperalibrettoja ja musikaalin. Hänen uusimpia teoksiaan ovat Hiljaiset perivät maan – ooppera lapuanliikkeestä (Ilmajoen musiikkijuhlat 2022), Veljeni vartija -ooppera Suomen sisällissodasta (Tampereen ooppera 2018) sekä Tom of Finland -musikaali (Turun kaupun ginteatteri 2017). Hänen viimeisimpiin ohjauksiinsa lukeutuvat Cavalleria Rusticana/Pajazzo (Åbo Svenska Teatern 2022), Amadeus (Turun kaupun ginteatteri 2022), West Side Story (Helsingin Savoy-teatteri 2021).
lavastesuunnittelija Marjatta Kuivasto (s. 1954 Parkano) valmistui lavastajaksi Taideteollisesta korkeakoulusta. Hän on toiminut kiinnitettynä lavastajana Imatran Teatterissa, Seinäjoen kaupunginteatterissa ja Tampereen Teatterissa, sekä suunnitellut lavas tuksia myös oopperoihin ja elokuviin. Viime aikojen tärkeitä lavastuksia ovat hänelle olleet mm. Notre Damen kellonsoittaja, Evita, Hiljaiset perivät maan ja Anastasia
Pirkanmaan taidetoimikunta on palkinnut Marjatta Kuivaston merkittävästä urasta lavastetaiteilijana, lausuen näin: “Lavastus on Kuivastolle orgaaninen osa teatteriesityksen kokonaisrakennetta, se on tarinankerronnan väline. Lavastus luo tunnelmaa ja mahdollistaa esiintyjien toimintaa näyttämöllä, se määrittelee esityksen tyylilajin ja maiseman.”
TUOMAS PARKKINEN
JUSSI VAHVASELKÄ
Jussi Vahvaselkä (s. 1971 Turku) on kapellimes tari, muusikko, sovittaja ja säveltäjä sekä Turun Linnateatterin taiteellinen johtaja. Vahvaselkä on työskennellyt varsinkin musikaalien parissa mm. Turun Kaupunginteatterissa, Åbo Svenska Teaterissa, Samppalinnan kesäteatterissa, Oulun kaupunginteatterissa ja Tampereen Teatterissa. Vahvaselkä on johtanut musiikkia mm. kansainväli sissä suurteoksissa Les Misérables, Jesus Christ Superstar ja Rock of Ages sekä kotimaisissa tuotannoissa Kakola ja Tom of Finland, joista jälkimmäiseen hän sävelsi kiitetyn alkuperäisen musiikin yhdessä Jori Sjöroosin kanssa.
musiikin sovittaja
SUVI SALMI koreografi
LEENA RINTALA pukusuunnittelija
Leena Rintala (s. 1970 Seinäjoki) on seinäjoke lainen pukusuunnittelija. Erityispiirteenä urallaan hän on suunnitellut runsaasti puvustuksia EteläPohjanmaalla tuotettuihin oopperaproduktioihin, ennen kaikkea Ilmajoen musiikkijuhlille koko 2000luvun ajan. Teatterissa Rintalan mittavia puvustus töitä ovat olleet mm. Evita, Anna Karenina sekä Vampyyrien tanssi.
Leena Rintalan suunnittelemien pukujen on luon nehdittu teatterikritiikeissä olleen mm. “kerrassaan upeita”, “loisteliaita ja ja tarkalla väriasteikolla luotuja” ja “kauneimpia koskaan näkemiäni teatteriasuja”.
Salmella on vahva teatteritausta. Hän on esiintynyt tanssijana eri tuotannoissa, kuten Marilyn, Grease, Luxus Kabaree ja Carmen. Hänellä on filosofian maisterin tutkinto Tampereen yliopiston teatterin ja draaman tutkimuksesta.
Suvi Salmi (s. 1988, Rovaniemi) on tanssija, tanssinopettaja, koreografi ja Suvi Salmi Dance Companyn perustaja. Salmi on toiminut tanssin opettajana vuodesta 2013, ja hänen valmenta mansa kisaryhmät ovat menestyneet valtakunnallisissa tanssikilpailuissa.
ttt-teatteri.fi
