K VEI
KO
N
TI UU
NEN
E R E H PASI WAS Ensi-ilta 31.1.2018 Eino Salmelaisen näyttämöllä Käsikirjoitus
Veikko Nuutinen
Ohjaus Milko
Lehto
Lavastussuunnittelu Teppo Pukusuunnittelu Paula Valosuunnittelu Sami
Varis
Rautaneva
Äänisuunnittelu Niklas Tuottaja Heidi
Järvinen
Vainio
Kollanus
Apulaistuottaja Elise
Richt
Rooleissa
Tuukka Huttunen / Pasi, Normiäijä 2
Janne Kallioniemi
/ Hemmo
Maija Lang / Turnajaiskeppi, Lapsi päiväkodissa, Hemmon äiti, Normityttö, Sarah Young
Tommi Raitolehto
/ Lörtsymies, Sinikka Pillukka Pallukka Pollukka, Normijätkä, Opettaja, Normiäijä 1, Laktoosilerssi, Pasin isä
Tekninen toteutus Tekninen päällikkö Mika Lehtinen Hannu Alanen, Antti Lauttamäki Näyttämömestari
Apulaisnäyttämömestari
Kari Koskiranta Kuiskaaja-järjestäjä
Juha Äystö
Niklas Vainio / Tero Koivisto Ääniajot
Sami Rautaneva / TJ Mäkinen Valoajot
Tarpeistonhoitaja
Johanna Keiski Pukija/pukuhuoltaja
Laura Lipiäinen
Kampaukset ja maskeeraus TTT:n kampaamo Sari Raution johdolla teosvastaava Pepina Granholm sekä Emmi Puukka Lavasteiden valmistus TTT:n lavastamo Aatu Rantasen johdolla
Viivi Kettunen, Kari Kokkonen, Janne Lahdensalo, Toni Palander, Marianne Rautiainen, Raino Saastamoinen, Kari Toivonen, Seija Vuorinen
Pukujen valmistus TTT:n puvusto Eila Jouttunpään johdolla teosvastaava Satu Eriksson sekä Taija-Leena Autio,
Päivi Hatanpää, Heli Tapper, Inessa Tapala
Tarpeiston valmistus Virpi
Hanna Mattila
Antila,
Käsiohjelman toimitus
Mika Kauhanen
Graafinen suunnittelu ja valokuvat
Kari Sunnari
Kesto noin 2:30 väliaikoineen Esitysoikeuksia valvoo Näytelmäkulma Nordic Drama Corner
Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry myönsivät vuosittaisen Lea-palkintonsa Pasi Was Here -näytelmälle 9.1.2018.
Janne Kallioniemi, Tuukka Huttunen
NÄYTELMÄNI AINOA KATSOJA PASI: Mitä sie teet? HEMMO: Kirjoitan korttia. PASI: Mikset sie tee niinku mie ja laita vaan paskaa postilaatikkoon? HEMMO: En mä voi kun tää tulee yhelle tärkeelle ihmiselle. Tämä Pasin ja Hemmon dialogi palautui mieleeni, kun mietin mitä tähän käsiohjelmaan kirjoittaisin. Minun on huomattavasti helpompi kirjoittaa näytelmäni jollekin tietylle katsojalle kuin ajatella suurempaa yleisöä ja koettaa tarjota jokaiselle jotakin. Siksi olenkin yleensä uutta näytelmää aloittaessani valinnut sille ihannekatsojan. 1900-luvun merkittävin teatterin uudistaja Bertolt Brecht sanoi näytelmiensä ainoan katsojan olevan filosofi Karl Marx. Omat ihannekatsojani ovat aiemmin olleet toisia näytelmäkirjailijoita tai teatterintekijöitä, joiden huomiota ja tunnustusta olen janonnut. Tämän näytelmän ihannekatsoja on lapsuudenystäväni Savonlinnan esikaupunkialueelta Kellarpellosta. Ajattelen tekstini olevan ikään kuin lahja hänelle. Se, että kirjoittaisin näytelmäni ihmiselle, jota teatteri ei kiinnosta, tuntui paljon raikkaammalta ja hauskemmalta lähtökohdalta kuin miettiä mikä olisi nyt kuuminta hottia Suomen nykyteatteriskenessä. Kirjoitin ensimmäisen luonnoksen näytelmästä Q-teatterin järjestämässä 24 HR Plays-tapahtumassa syksyllä 2014. Silloin teksti koostui yhdestä kohtauksesta, jossa päähenkilö Hemmo nostalgisoi päiväkodin kevätjuhlaan yhdessä ystävänsä Pasin kanssa tekemäänsä käärmeenlumoojaesitystä. Myöhemmin tarjosin ideaani Kom-teatterille, jossa tekstistäni innostuttiin ja jossa Pasi Was Here sai kantaesityksensä helmikuussa 2016. Kirjoitusprosessin aikana fragmentaarisista lapsuusmuistoista avautui lisää teemoja, joita halusin käsitellä. Myös tekstin aikajänne laajeni 80-luvulta nykypäivään. Pasikaan ei enää ollut tietty Pasi vaan henkilössä yhdistyi tuntemieni henkilöiden piirteitä ja tarinoita. Omakohtainen ja keksitty aines sekoittuivat. Kuitenkin ajatus Pasista näytelmän ihannekatsojana säilyi. No, millaisen näytelmän Pasi sitten olisi halunnut nähdä? Ajattelin, että lapsellisen hauskan, villin, törkeän, räävittömän, ronskin. Näytelmän, jossa on hurjia toimintakohtauksia, raakuuksia, kiusallisen noloja tilanteita, alapäähuumoria, pissakakkajuttuja ja Sepulturan ja Panteran musiikkia. Näitä laatuja lähdin hakemaan, kun aloin miettiä teoksen estetiikkaa. En tiedä olisiko Pasi tykännyt näytelmästäni, ei välttämättä, mutta silti se tuntui tärkeältä kirjoittaa juuri hänelle. Pasin muistoa kunnioittaen
Veikko Nuutinen näytelmäkirjailija
Tuukka Huttunen
tommi raitolehto, maija lang, janne kallioniemi
MIHIN REPLIIKEISSÄ VIITATTIIN - SANOJA NÄYTELMÄSTÄ Absurdi - järjetön, järjenvastainen, mieletön Joystick - tietokonepelien pelaamiseen Anderson, Pamela - povipommi, Playboy- käytettävä, pöydällä tai kädessä pidettävä malli, 90-luvun suosikkisarjan Baywatchin näyttelijä, Mötley Crüen rumpalin Tommy Leen ex-puoliso Anglismi - oik. Anglisismi, englannin kielestä lainattu sanonta tai kielellinen rakenne Amiga 500 - Commodoren vuonna -87 julkaisema kotitietokone, joka harppasi kehityksessä C64:ään nähden etenkin pelien grafiikassa Arska - Arnold Schwarzenegger, itävaltalaissyntyinen kehonrakentaja ja Hollywoodtoimintaelokuvien näyttelijä, Kalifornian kuvernööri 2003-2011 Bill Cosby Show - suosittu amerikkalainen koko perheen komediasarja, jossa seurattiin keskiluokkaisen afroamerikkalaisen perheen elämää 80- ja 90-luvuilla Camus, Albert (1913-1960) - ranskalainen Nobel-palkittu kirjailija, yksi eksistentialismin johtohahmoista, vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Algeriassa Clearasil - ihon aknea ja finnejä hoitava nestemäinen tuote, myytiin suurissa kanistereissa 90-luvulla Commando - vuonna -85 valmistunut amerikkalainen toimintaelokuva, pääosassa Arnold Schwarzenegger, joka suorittaa filmin aikana 88 tappoa Conan barbaari - vuonna -82 valmistunut amerikkalainen seikkailu- ja fantasiaelokuva, pääosassa paidaton Arnold Schwarzenegger Destruktiivinen - tuhoisa, tuhoava Fasismi - autoritaarinen, kansallismielinen, totalitaristinen liike, joka on määritelty eri tavoin eri aikoina Foucault, Michel (1926-1984) ranskalainen filosofi, jälkistrukturalisti ja maailman viitatuimpia tutkijoita mm. yhteiskuntatieteissä, historiantutkimuksessa, taiteentutkimuksessa ja monilla muilla aloilla Gentrifikaatio - kaupunginosan muutos: aiemmin työväenluokkaiselle alueelle muuttaa paljon keskiluokkaista väkeä, asuntojen hinnat nousevat ja alueen sosioekonominen rakenne muuttuu Giana Sisters - oik. The Great Giana Sisters, vuonna -87 julkaistu tasohyppelypeli Commodore-, Amstrad- ja Atari-tietokoneille Ihmemies - 80-luvulla suuren yleisön suosiota ja sittemmin kulttisuosiota nauttinut TV-sarja, jossa MacGyver selviää pahoista paikoista kuten pommin purkamisesta nokkeluudella, ilmastointiteipillä ja linkkuveitsellä
laite, joka sisältää liikuteltavan ohjainsauvan ja painonäppäimiä, yksinkertaisempi kuin nykypäivän konsoliohjaimet Katuhaukka - Ritari Ässän vanavedessä syntynyt TV-sarja, jossa erikoisvarustetulla moottoripyörällä varustettu poliisi jahtasi rikollisia, ajoneuvossa varusteina mm. paineilmahyppy, hyperajo, lasertykki ja lämpöhakuohjukset Kung Fu Master - vuonna -84 alun perin Jackie Chan -elokuvan kylkiäisinä julkaistu, temppeliin sijoittuva japanilainen kamppailupeli Maija Mehiläinen - saksalaisitävaltalais-japanilainen, 104-osainen animepiirrossarja, jota esitettiin myös Suomessa, alkuperäisteoksena 1912 julkaistu Die Biene Maja Nekrofilia - seksuaalinen kohdehäiriö, jossa seksuaalinen mielenkiinnon kohteena ovat ruumiit Nimby - lyh. ”Not In My Backyard” eli ”Ei minun takapihalleni”, vastustetaan omalle asuinalueelle sijoittuvia hankkeita, jotka toisivat mukanaan epämiellyttäviksi koettuja väestöryhmiä Pantera - suurinta suosiotaan 90-luvulla nauttinut metalliyhtye, tunnetaan mm. karjuntaa muistuttavasta laulusta ja pudotetulla vireellä soitetuista riffeistä Pedantti - positiivisessa mielessä tarkka ja huolellinen, negatiivisessa mielessä pikkumainen, turhantarkka, saivartelija Polyyppi - hyvälaatuinen limakalvon pullistuma, voi esiintyä mm. nenässä, paksusuolessa, mahalaukussa tai kohdussa Psykoottinen - tila, jossa henkilön todellisuudentaju on heikentynyt, psykoosi voi olla lyhyt- tai pitkäkestoinen mielenterveyden häiriö Rambo-puukko - Rambo-elokuvien inspiroima suurikokoinen sahalaitainen taistelupuukko, jonka muovikahva sisältää kompassin, tikkausvälineet, siiman ja koukun sekä hiomakiven Rekonstruktio - jonkin tilanteen, esineen tai kulttuurisen ilmiön uudelleenrakentaminen tai hahmottaminen esimerkiksi tutkimusta varten, ennallistamisen tulos, ennallistaminen Sadisti - persoonallisuushäiriöinen henkilö, joka tuntee mielihyvää aiheuttaessaan kipua ja kärsimystä ihmiselle tai eläimelle
Sepultura - brasilialainen metalliyhtye,
jonka varhaisen tyylin sanotaan koostuvan thrash metalin ja death metalin aineksista, suosionsa huipulla 90-luvulla Solifer - viittaa näytelmässä polkupyörään, tällä suomalaisella tuotemerkillä valmistettiin myös mopoja ja matkailuvaunuja, Vantaan Koivukylässä sijainnut tehdas lakkautettiin 2004, tuotanto siirtyi Ruotsiin ja sittemmin Saksaan Super-Mario - Nintendon kehittämä tasohyppelypeli, jonka ensimmäinen versio ilmestyi -85, luultavasti lajissaan kaikkein tunnetuin ja vaikutusvaltaisin toteutus Tao Tao - Taotao, pieni pandakarhu on opettavainen saksalais-japanilainen anime-piirrossarja 80-luvulta, sijoittuu Waizanin laaksoon Kiinaan Transsukupuolinen - sukupuolisuuden ilmiö, jossa transsukupuolisen henkilön kokemus omasta sukupuoli-identiteetistään ei vastaa lainkaan tai vastaa vain osittain sitä biologista ja sosiaalista sukupuolta, johon hänet on syntymän yhteydessä määritelty
Tšernobyl - hylätty kaupunki Pohjois-
Ukrainassa, sikäläisessä ydinvoimalassa vuonna -86 sattunut onnettomuus oli historian vakavin ja tuhoisin, Suomessa pahin laskeuma ajautui Pirkanmaalle, Itä-Hämeeseen ja Kymenlaaksoon Tykinjytky - tykinlaukaus eli ”tykäri”, sittemmin myyntikieltoon joutunut räjähde, jota erityisesti nuoriso suosi uuden vuoden rituaaleissa, moninkertaisesti voimakkaampi kuin kiinanpommi, joka on niin ikään kielletty nykyisin Young, Sarah - brittiläinen pornonäyttelijä, jonka kerrotaan viihdeuransa jälkeen alkaneen opiskella oikeustiedettä Lähde: Wikipedia ja muut Internet-lähteet
Janne Kallioniemi
tommi raitolehto, maija lang, tuukka huttunen
LÄHIÖT KEHITYKSEN KÄRKENÄ RAKENNEMUUTOKSESTA TOISEEN Kolmasosa Suomen nykyisestä asuntokannasta rakennettiin 1960- ja 1970-luvulla, pääosin lähiöihin. Kun työpaikat maatalouden parissa vähenivät, lähtivät yhä useammat kaupunkeihin teollisuuden ja palvelualan tarjoamien uusien työmahdollisuuksien houkuttelemina. Sadat tuhannet suomalaiset muuttivat myös Ruotsiin, missä kielitaidottomuuskaan ei ollut esteenä automatisoidun teollisuustyön tekemisessä. Nopeimman muuton vuosina jopa 6 prosenttia suomalaisista vaihtoi asuinkuntaansa vuoden aikana. Edessä oli valtava asuntopula nopeasti kasvavissa kaupungeissa. Rakennusala kehittyi samaan aikaan nopeasti teollistumisen ja uusien rakennusmateriaalien käyttöönoton myötä. Elementtitekniikka mahdollisti nopean rakentamisen ja aluerakentamishankkeiden avulla oli mahdollista rakentaa kokonaisia uusia asuinalueita yhtenäisten suunnitelmien mukaan. Uusi asuntorakentaminen ohjattiin pääosin kaupunkien laitamille, missä asukkaille tarjottiin modernin asumisen mukavuutta: tilaa, laatua, valoisuutta ja luonnonläheisyyttä. Lähiörakentamisen kiivaimpina vuosina 1965–1975 Suomeen rakennettiin yli 500 000 uutta asuntoa. Lähiörakentamisbuumi muutti myös Suomen arkkitehtonista kuvaa merkittävästi. Kaupungistumisen kiireessä asunnot rakennettiin ensisijaisesti taloudellisuuden ja tehokkuuden ehdoilla, arkkitehtonisten arvojen jäädessä usein taka-alalle. Lähiöihin muutettiin niin kantakaupungista kuin maaseudultakin. Asumistaso nousi samalla merkittävästi. Kantakaupungin pieniin asuntoihin sulloutuneet perheet saivat käyttöönsä useamman huoneen, ison keittiön, modernin wc:n ja usein myös erillisen kylpyhuoneen. Lämmin ja kylmä vesi tuli sisään. Iso muutos oli myös se, että asunnoissa oli parvekkeet, keittiöissä kaasuliesi ja jääkaappi. Kuvaavaa on kuinka 1966 jääkaappi oli vain alle puolella kotitalouksista, kun kymmentä vuotta myöhemmin sellainen oli jo lähes kaikilla. Myös palvelut olivat lähellä. Koulut ja muut kunnalliset palvelut olivat usein kävelyetäisyydellä ja lähiöostarit täyttyivät pankeista ja ruokakaupoista. Lelukaupat, kirjakaupat, pienet vaatekaupat sekä käsityöliikkeet värittivät ostareiden vilkasta elämää. Myös pubeja ja ravintoloita oli lähiöostareissa tarjolla. Elettiin hyvinvointivaltion
rakentumisen vahvaa aikaa, tulevaisuus näytti valoisalta ja elintaso oli kaikilla hyvässä nosteessa.
Kompakti kaupunki ei ollutkaan vain kontaktikaupunki Pian lähiöitä kuitenkin alettiin kritisoida. Puheet siitä, kuinka lähiöt olivat muusta kaupungista erillään eikä elämän arki siellä ollutkaan niin ruusuista saivat tilaa. Alueita ryhdyttiin kutsumaan betonilaatikkojen nukkumalähiöiksi, joiden paras ominaisuus oli niistä pois vievä tie. Myös epäkaupunkimainen elämäntapa kohtasi paljon kritiikkiä. Niin sanotun Siilitien nuorisokapinan myötä nuorisomellakointeihin kiinnitettiin myös paljon huomiota. Alueet, joihin oli muuttanut paljon nuoria perheitä, näkyivät otsikoissa. Esimerkiksi Helsingin Herttoniemessä Siilitien lähiön asukkaista alaikäisiä oli peräti 43 prosenttia. Siilitien nuorison liikehdintä aiheutti huolta viranomaisissa siinä määrin, että tilanteesta ja siihen johtaneista syistä tilattiin tutkimus Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan dekaani prof. Heikki Warikselta ja sosiologin laitoksen prof. Erik Allardtilta. Tutkijoiden ehdotuksena oli, ettei enää rakennettaisi näin suuria ja yhtenäisiä vuokrataloalueita, vaan kaupunkien vuokrataloja tulisi hajasijoittaa. Vaikka tuolloin lähiöiden sosio-ekonominen profiili oli yleisesti hyvin lähellä kaupunkien keskiarvoa, kiinnitettiin huomiota myös vuokratalojen asukkaiden valintaan. Tuolloin ehdotettiin ettei yksittäisiä asuntoja varata yksinomaan lapsiperheiden tai yksittäisen sosiaaliryhmän käyttöön. Aihe on nyt tarkalleen viidenkymmenen vuoden jälkeen sikäli ajankohtainen, että ministeri Tiilikainen ilmoitti 16.1.2018 tulorajojen poistuvan Ara-vuokra-asunnoista. Elämä uudenlaisissa olosuhteissa oli kuitenkin jo niiden rakentamisen aikoihin myös haastavaa. Sosiaalinen elämä erilaisista lähtökohdista lähiöihin muuttaneiden ihmisten välillä ei rakentunut ”kompaktikaupunki on kontaktikaupunki” linjauksen mukaisesti. Professori Matti Kortteisen vuonna 1982 julkaisema tutkimus Lähiö, kuvaa yksityiskohdissaan näitä lähiön arkisen elämän haasteita. Hänen kuvauksensa osoittavat kuinka ihmisten taustaan liittyvien ja kulttuuristen
erojen kautta yksi ja sama kortteli lähiössä tulee tulkituksi varsin eri tavalla erilaisten tulkitsijoiden toimesta. Lähiöissä viihdytään ja eletään siis hyvin eri tavoin. Lähiö kirjan keskisenä sanomana oli kuvaus ja analyysi siitä, kuinka perinteinen patriarkaalinen perherakenne oli uusissa oloissa, joita leimasi kahden palkansaajan arki kerrostalolähiössä, päätynyt kriisiin, joka sai erilaisia muotoja taustaltaan erilaisissa perheissä. Vielä vuonna 1990 lähiöt profiloituivat sijainnistaan riippumatta varsin lähelle oman seutunsa tai työssäkäyntialueensa keskivertoa. Huono-osaisuus oli jakautunut kaupunkiseudulle pistemäisesti, eivätkä lähiöt erottuneet erityisinä huono-osaisuuden kasaumina. Oman väitöskirjani keskeinen tulos, joka päätyi myös Helsingin Sanomien lööppeihin, oli se, että ”Huono-osaisuus ei kasaudu lähiöihin”.
1990- luvun rakennemuutos ja nopeasti kasvavat erot alueiden välillä 1990-luvulla alueelliset erot kaupunkiseutujen sisällä lähtivät kasvamaan. Laman jälkeen käynnistynyt voimakas ICT-perustainen kasvu eriytti alueita voimakkaasti. Alueet, joilla oli keskimääräistä enemmän vähemmän koulutettua väestöä eivät yhtä lailla päässeet talouden nosteeseen mukaan. Joidenkin lähiöalueiden suhteellinen taantuminen ja kaupunkiseutujen omakotivaltaisten reunakuntien menestys jäsentyivät saman kehityksen eri puoliksi. Myös kantakaupungin urbaani elämäntapa lähti uuteen nousuun. Muuttoliike erilaisille asuinalueille sai voimallisemmin valikoivia piirteitä ja maahanmuuton lisääntyminen toi oman dynamiikkansa asuinalueiden eriytymiseen. Yhtäkkiä meillä olikin käsissämme kaupunkiseutu, missä alueelliset erot olivat minimaalisen sijaan merkittäviä.
Käynnissä oleva uusi murros Olemme viimeiset vuosikymmenet eläneet jälleen lävitse ison rakennemuutoksen, siitä juurikaan keskustelematta. Nyt vain peruskoulun käyneen työvoiman kysyntä on romahtanut vuosien 1987 ja 2015 välisenä aikana lähes yhtä dramaattisesti kuin maatalousväestön vuosien 1950 ja 1975 välillä. Tilanne on monelta osin jopa haastavampi
kuin aikaisemmin. Kun aikaisemmin muutettiin maaseudulta kaupunkeihin ja lähiöihin työn perään, ei kouluttamattomalla väestöllä ole nyt mitään mihin mennä. Työpaikkoja kouluttamattomalle väelle vain yksinkertaisesti ei ole tarjolla aikaisempaan tapaan, ei millään sektorilla. Tulos on se, että sellaiset alueet kaupunkien sisällä, joilla vähän koulutettua väkeä on runsaasti, heikentyvät sosioekonomisesti tavalla, joka on historiallisesti uusi. Erityisen synkältä näyttää kouluttamattoman nuorison asema ja tulevaisuus. Vastauksia ja vaihtoehtoja tilanteen korjaamiseen tarvittaisiin nopeasti.
Kirjoittaja Mari Vaattovaara on kaupunkimaantieteen professori Helsingin yliopistosta. Hän on tutkinut asuinalueiden sosiaalista eriytymistä ja kaupunkiseutujen kehitystä jo muutaman vuosikymmenen ajan. Helsingin yliopisto on antanut Vaattovaaralle arvostetun Snellman-palkinnon hänen ansioistaan tieteellisen tiedon välittämisessä.
maija lang, tuukka huttunen, Janne kallioniemi
tuukka huttunen, maija lang, janne kallioniemi
janne kallioniemi, tuukka huttunen
tommi raitolehto, tuukka huttunen, janne kallioniemi
tuukka huttunen, janne kallioniemi, maija lang
tuukka huttunen, tommi raitolehto