Juhani Aho Rautatie
liikkuva
NÄYTTÄMÖ
Tampereen Teatteri & Tampereen Työväen Teatteri
Tampereen Liikkuva Näyttämö on Tampereen Teatterin ja Tampereen Työväen Teatterin yhteinen näyttämö. Se tuo korkealaatuista teatteritaidetta sellaisten ihmisten luo, jotka syystä tai toisesta eivät teatteria omavoimaisesti pääse kokemaan.
Tampereen kaupunki toimii Liikkuvan Näyttämön tärkeänä yhteistyökumppanina ja mahdollistajana. Teatterien ja kaupungin yhteistyön taustalla ovat ajatukset jokaisen ihmisen oikeudesta taiteeseen sekä kulttuurin mahdollisuudesta toimia osana kaikenikäisten ihmisten hyvinvoinnin, terveyden ja osallisuuden edistämistä
Liikkuvan Näyttämön Rautatie on esitys kolmelle näyttelijälle. Sitä esitetään tamperelaisten ikäihmisten ja siirtymävaiheessa olevien nuorten aikuisten toimintaympäristöissä. Lisäksi siitä järjestetään esityksiä Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa.
Juhani Aho
Rautatie
ROOLIT:
Matti: Auvo Vihro (vier.)
Liisa: Minna Hokkanen (TTT)
Harakka, muusikko, useita rooleja: Annuska Hannula (TT)
Perustuu Juhani Ahon romaaniin
Sovitus: Auvo Vihro
Ohjaus: Työryhmä
Musiikki: Annuska Hannula (TT)
Työryhmän taiteellinen vastaava: Riikka Papunen (TTT)
Pukusuunnittelu: Silja Kaarne (TT)
Pukujen valmistus: Tampereen Teatterin puvusto
Lavastus: Kyösti Kallio (TTT) ja Auvo Vihro
Lavastuksen valmistus: Aatu Rantanen ja Tampereen Työväen Teatterin lavastamo
Tarpeisto: Johanna Keiski (TTT) ja Johanna Harjunpää (TTT)
Äänisuunnittelu: Kyösti Kallio (TTT)
Valosuunnittelu ja äänitekniikka (Kellariteatteri): Jarkko Rotstén (TTT)
Kiertueen valojen konsultointi: Raimo Salmi (TT)
Kiertueteknikko: Paavo Leppäkoski (TT)
Maskeeraus: Riina Vänttinen (TT)
Järjestäjä: Piia Mäki (TTT)
Markkinointikuvat: Harri Hinkka
Esityskuvat: Kari Sunnari (TTT)
Graafinen suunnittelu: Maria Atosuo (TT)
Tuotanto: Anu Lassila, Arja Ahrens, Marinella Jaskari, Heidi Kollanus (TTT), Arttu Haapalainen, Paula Peltola (TT)
Lämpimät kiitokset
Kanerva Kartano, Antti Mikkola, Pilvi Nissilä, Tiina Santala, Sopimusvuoren
Verstaan henkilökunta ja osallistujat, Tampereen Teatterin henkilökunta, Tampereen Työväen Teatterin henkilökunta
TIIVISTELMÄ
Matti ja Liisa ovat vanha pariskunta.
He asuvat kahdestaan pienessä mökissä Korventaustalla.
Matilla on hevonen ja Liisalla lehmä.
Matti lähtee viemään reellä jyviä pappilaan.
”Siinä se Matti ajelee. Pakkanen paukkaa ja räiskää, seuloo huurua puihin ja pensaisiin. Lumi narskuu reen jalaksen alla. ”
Matti saapuu pappilan pihaan, jossa pehtoori ottaa hänet vastaan.
Pehtoori kertoo Matille, että Lapinlahdelle on rakennettu rautatie.
Matti ei ole koskaan kuullut rautatiestä.
Pehtoori sanoo, että rautatiellä juoksee rautahevosia, jotka syövät halkoja juostessaan.
Matti menee sisään pappilaan.
Siellä ovat rovasti ja ruustinna. Myös he kertovat Matille rautatiestä ja kysyvät ovatko Matti ja Liisa käyneet sitä jo katsomassa.
Kotimatkalla Matti tapaa Villen, joka auttaa Mattia juottamaan hevosta.
Ville kertoo, että on ollut rakentamassa rautatietä.
Mattia koko rautatie hämmästyttää kovasti.
”Tähän aikaan ei muuta puhutakaan kuin oudoista asioista, toinen toistaan kummemmista.
Kunhan eivät maailman lopun edellä liikaa viisastuisi ruustinnat ja rovastit sun muut.”
Matkalla kotiin Matti nukahtaa rekeen.
Matti näkee pelottavaa unta, jossa sekoittuvat lapsuus, pappila ja rautatie.
Hevonen ohjaa reen kotiin, mutta reki törmää pirtin nurkkaan.
Liisa tulee pihalle katsomaan.
Hän huomaa, että Matti ei ole muistanut antaa ruustinnalle kehruulankoja.
Liisa on pahoillaan.
Matti haluaa kertoa Liisalle rautatiestä, mutta häntä jännittää.
Lopulta Matti kertoo.
Matin mukaan rautatie on rautapellistä tehty.
Sen päälle nostetaan höyrylaiva, jossa on pyörät alla ja joka vetää perässään huoneita.
”Kuulehan, kun minä selitän. Rautatie on rautatie ja maantie on maantie… maantie on maasta ja mullasta ja rautatie on raudasta.”
Liisa epäilee ensin, mutta sitten hänkin innostuu.
Liisa haluaa kuulla asiasta lisää. Hän lähtee itse pappilaan.
Liisa tulee takaisin ja haluaa puhua
Matille rautatiestä.
Matti ei enää halua puhua asiasta lainkaan.
Matti ja Liisa kinastelevat.
Matti mököttää.
He eivät puhu rautatiestä koko talvena.
Keväällä Matti ja Liisa alkavat taas puhua rautatiestä.
He päättävät lähteä katsomaan sitä.
He kävelevät Lapinlahdelle pitkän matkan.
Matti ja Liisa pääsevät perille.
Lapinlahden asemalla on Ville töissä.
Ville esittelee Matille ja Liisalle rautatietä.
Matti ja Liisa päättävät lähteä junan kyytiin.
”Siitäkö se nyt kulkee. Hyvä isä siunatkoon. Siitäkö se nyt kulkee.”
Junakyyti tuntuu hurjalta.
Maisemat vaihtuvat ja meteli on kova.
Junassa Matin ja Liisan luo tulee mies.
Miehellä on viinapullo mukanaan.
Mies juottaa Matin humalaan.
Matti ja Liisa ajavat sen aseman ohi, jolla heidän piti jäädä pois. Konduktööri vaatii heitä maksamaan kaksinkertaisen maksun.
Matti ja Liisa jäävät pois junasta. He ovat kaukana kotoa.
Matilla on huono olo ja Liisaa itkettää.
He kävelevät kotiin. Vettä sataa.
Matti ja Liisa pääsevät kotiin. He toteavat, että rautatie ei ole heitä varten.
Vesisade lakkaa ja taivaalla näkyy aurinko.
”Ja kun Liisa meni lehmää lypsämään, kuuli hän, kuinka Matti pellon pientareella viikatettaan hioa kalkutteli. Liisan sydänalassa tuntui yhtäkkiä niin hyvän mielen tunne, että hänelle pyörähti vesi silmään kesken lehmän lypsyn.”
Minna Hokkanen
Matti Auvo Vihro
Harakka, muusikko, useita rooleja
Annuska Hannula
POHDI ja JUTTELE
1. MITÄ KOEN?
Miten maailma on muuttunut sinun elinaikanasi?
Mikä voisi olla nykypäivän hämmennystä herättävä asia samaan tapaan kuin esityksessä rautatie?
Miksi uusia asioita voi olla vaikea lähestyä?
Rautatie-esitys pohjautuu Juhani Ahon vuonna 1884 kirjoittamaan romaaniin. 1800-luvun lopulla Suomessa rakennettiin useita uusia junarataosuuksia. Esityksessä syrjäkylällä asuva pariskunta kuulee lähiseudulle rakennettavasta uutuudesta, rautatiestä, yrittäen kuvitella mistä kummasta oikein on kyse.
Nykypäivän rautatie voisi olla esimerkiksi tekoäly, joka helpottaa arkea mm. ajanhallinnassa ja tietojen haussa, mutta herättää myös pelkoa mm. yksityisyysriskeistä ja työpaikkojen menettämisestä.
Kun Tekoälysovellus ChatGPT:ltä kysyy, miksi uusia asioita voi olla vaikea lähestyä, ehdottaa se vastaukseksi seuraavaa: Uusia asioita voi olla vaikea lähestyä epävarmuuden ja pelon vuoksi, ja totutun rutiinin rikkominen vaatii rohkeutta. Kuitenkin uusien asioiden kohtaaminen voi olla innostavaa ja avata ovia oppimiseen sekä uusiin ystäviin ja yhteisöihin, rohkaisten sinua ylittämään itsesi ja löytämään piilotettuja kykyjäsi.
2. MITÄ NÄEN?
Mitä esityksen puvuista, rekvisiitasta tai lavasteista jäi mieleesi?
Oliko näyttelijöiden tavassa esiintyä jotakin mieleenpainuvaa? Mitä?
Puvustuksesta saatat muistaa Matin sarkahousut nappihenkseleineen tai lapikkaat, karvahatun ja rukkaset. Liisalla on päällään pitkä villahame ja essu sekä päässään ja hartioillaan huivi. Harakka-hahmolla on päässään knallihattu ja yllään frakkimainen takki sekä liivi, jossa on sulkia.
Rekvisiittana esityksessä on mm. rukki, puinen hevosen pää, aseman kello, lankavyyhti, karstat, risuluuta, snapsilasit ja pullo, tuohikontti, viilikulho ja karttapallo. Lavastuksen puulaatikoita käytetään esimerkiksi junanpenkkeinä, pirtin penkkeinä ja rekenä. Esiripun verhot on tehty tummanpunaisesta kankaasta.
Näyttelijöistä Auvo Vihro esittää Mattia ja Minna Hokkanen Liisaa. Matti ja Liisa ovat pariskunta, joilla on oma särmikäs tapansa olla vuorovaikutuksessa keskenään. Annuska Hannulalla on monia rooleja, mm. harakka, pehtoori, rovasti, ruustinna, Ville ja konduktööri. Annuska vaihtaa useasti asuaan ja hänen esittämänsä hahmot ääntelevät ja liikkuvat keskenään eri tavoin.
3. MITÄ KUULEN?
Mitä ääniä muistat esityksestä?
Oliko esityksessä sinulle tuttua musiikkia? Mitä?
Ääninä esityksessä kuullaan mm. harakan kraakkumista, junan lähdön ja saapumisen ääniä, junan pillin vihellystä ja matkanteon tasaista jyskettä.
Musiikkina kuullaan mm. ote virrestä Totuuden henki sekä erilaisia versioita Lentävä kalakukko -nimisestä kappaleesta. Toivo Kärjen säveltämän ja Reino Helismaan sanoittaman Lentävä kalakukko -kappaleen levytti ensi kertaa Esa Pakarinen vuonna 1951. Saimaa-yhtyeen toteutus Lentävä kalakukko -kappaleesta on vuodelta 2015.
Soittimina esityksessä kuullaan kitaraa ja haitaria.
Juhani
Aho – nykysuomi -sanakirja
ape: eläimen rehu, johon on sekoitettu jauhoja ja olkisilppua
kappa: vetomitta ( 4,8 litraa)
kärttää: anella, kerjätä, mankua könöttää: kököttää, olla aloillaan
markka: rahayksikkö (vuonna 1884 markka vastasi noin neljän tunnin työpalkkaa)
pehtoori: maataloustyönjohtaja
pirtti: yksihuoneinen asuinrakennus rovasti: ansioitunut pappi, papin arvonimi
ruustinna: rovastin rouva rukki: poljettava langan kehruuväline
ruunu: kruunu, valtio
kontti: tuohisuikaleista tehty reppu
viikate: heinän tai viljan leikkaamisväline
