JENNIFERÂ HALEY
PAKENE TODELLISUUTTASI. KOHTAA FANTASIASI.
JENNIFER HALEY
Suomen kantaesitys 31.8.2018 Eino Salmelaisen näyttämöllä. Esityksen kesto on noin 1:45 (sisältää väliajan).
Ohjaus ja suomennos Tiina Puumalainen Lavastussuunnittelu Teppo Järvinen Pukusuunnittelu Paula Varis Kampauksien ja maskien suunnittelu Pia Kähkönen Valo- ja videosuunnittelu Eero Auvinen Äänisuunnittelu Niklas Vainio Tuottaja Heidi Kollanus Apulaistuottaja Elise Richt Rooleissa Jari Ahola – Sims, liikemies / Papa Suvi-Sini Peltola – Rikosylikomisario Morris Pentti Helin – Doyle, fysiikanopettaja Sonja Halla-aho – Iris Juha-Matti Koskela – Woodnut Center Theatre Group/Kirk Douglas Theatre, Michael Ritchie, Artistic Director, produced the World Premiere of THE NETHER in Los Angeles, CA in 2013. Development of THE NETHER was supported by the Eugene O’Neill Theater Center during a residency at the National Playwrights Conference 2011, Preston Whiteway, Executive Director, Wendy Goldberg, Artistic Director. Developed at the Lark Play Development Center, NYC. UK premiere first co-produced by Headlong Theatre and the Royal Court Theatre on July 17, 2014 at the Royal Court and was subsequently transferred to the West End by Sonia Friedman Productions and Scott M Delman in association with Tulchin Bartner Productions, Lee Dean & Charles Diamond, 1001 Nights, JFL Theatricals/ GHF Productions, Scott & Brian Zeilinger / James Lefkowitz. The West End premiere took place on February 24, 2015 at the Duke of York’s Theatre, London. New York Premiere at the MCC Theater February 24, 2015. Artistic Directors: Robert LuPone, Bernard Telsey, & William Cantler. Executive Director: Blake West Esitysoikeuksia Suomessa valvoo Näytelmäkulma - Nordic Drama Corner Oy.
Jari Ahola – Sims, liikemies / Papa
Suvi-Sini Peltola – Rikosylikomisario Morris
Valokuvaaja: Peter Konerko
Jennifer Haley Näytelmäkirjailija Jennifer Haleyn teokset pureutuvat virtuaalitodellisuuden etiikkaan sekä teknologian vaikutukseen ihmissuhteisiimme, identiteettiimme ja haluihimme. Haley voitti vuoden 2012 Susan Smith Blackburn -palkinnon näytelmällään The Nether, joka sai kantaesityksensä yhteistyössä Center Theatre Groupin kanssa Los Angelesissa, ja josta on tehty produktioita off-Broadwaylla, Lontoon West Endissä, eri puolilla Yhdysvaltoja sekä kansainvälisesti. Haleyn muita näytelmiä ovat Neighborhood 3: Requisition of Doom, kauhutarina esikaupungin videopeliaddiktiosta, sekä Froggy, vuorovaikutteista mediaa hyödyntävä noir-thrilleri. Jennifer on työskennellyt mm. seuraavien tahojen kanssa: Royal Court Theatre, Headlong, MCC, Sonia Friedman Productions, Woolly Mammoth, the Humana Festival of New Plays, The Banff Centre, Sundance Theatre Lab, O’Neill National Playwrights Conference, Lark Play Development Centre, PlayPenn ja Page 73. Televisioon hän on kirjoittanut Netflix-sarjoihin Hemlock Grove ja Mindhunter. Jen on newyorkilaisen New Dramatists -teatteriseurueen jäsen ja asuu Los Angelesissa, minne hän perusti Playwrights Union -verkoston.
Sonja Halla-aho – Iris
Poimintoja The Netherin tuotannoista maailmalla 2013 Kirk Douglas Theatre (Center Theatre Group), Los Angeles, Kalifornia, USA
2014 Royal Court Theatre and Headlong, Lontoo, Iso-Britannia
2015 Duke of York’s Theatre, Lontoo, Iso-Britannia MCC Theatre at the Lucille Lortel Theatre, New York, USA Residenz Theater, München, Saksa Truman State University, Kirksville, Missouri, USA
2016 Alley Theatre, Houston, Teksas, USA Deutsches Theater Göttingen, Saksa Devlet Tiyatrosu, Istanbul, Turkki Hamburger Kammerspiele, Hampuri, Saksa InterAct Theatre Company, Philadelphia, Pennsylvania, USA Den Nasjonale Scene, Norja Prešernovo Gledališče Kranj, Slovenia San Francisco Playhouse, Kalifornia Teatre Lliure/Gràcia, Barcelona, Katalonia, Espanja Woolly Mammoth Theatre, Washington DC, USA Östgötateatern, Norrköping, Ruotsi
Pentti Helin – Doyle, fysiikanopettaja
2017 Arizona State University, Arizona, USA Benchmark Theatre, Lakewood, Colorado, USA Bridewell Theatre (Sedos Theatre Company), Lontoo, Iso-Britannia Hans Otto Theater, Potsdam, Saksa Jungle Theatre, Minneapolis, Minnesota, USA Landestheater Württemberg-Hohenzollern, Tübingen, Saksa Mad Horse Theatre Company, South Portland, Maine, USA Red Orchid Theatre, Chicago, Illinois, USA Red Turnip Theater, Manila, Filippiinit Reginald Theatre at Seymour Center, Sydney, Australia Royal Dramatic Theatre, Tukholma, Ruotsi Sandra Feinstein-Gamm Theatre, Rhode Island, USA Stevenson University, Owings Mills, Maryland, USA Theater am Alten Markt, Bielefeld, Saksa Theater Jeok, Soul, Korea
2018 Backdoor Playhouse, Tennessee Tech, USA Capital Stage, Sacramento, Kalifornia, USA Coal Mine Theatre and Studio 180, Toronto, Ontario, Kanada Flat Earth Theatre, Mosesian Center, Watertown, Massachusetts, USA Road Less Traveled Productions, Buffalo, New York, USA Tampereen Työväen Teatteri, Tampere, Suomi Teatr Jaracza, Lódz, Puola Theater Schloss Maßbach, Saksa Washington Ensemble Theatre, Seattle, USA Waterbury Center, Vermont, USA
Juha-Matti Koskela – Woodnut
Pelien taikapiiri Pelissä ja leikissä voi tehdä asioita, jotka eivät arjessa ole mahdollisia. Monopolissa ei voita se, jonka pankkitilillä on eniten rahaa, eikä videopelissä kuoleminen tai shakissa häviäminen vaikuta muuhun elämään. Osallistuminen on myös vapaaehtoista. Pelaaminen on irrallaan arjesta ja se toimii omien sääntöjensä mukaan. Säännöt pelissä voivat olla hyvinkin erilaisia kuin arjessa, ja ympäröivä yhteiskunta tunnistaa tämän eron. Esimerkiksi nyrkkeilykehässä toisen ihmisen lyöminen ei ole pahoinpitely, vaan asiaankuuluvaa toimintaa. Pelitutkimuksessa on pelin ja leikin ja toisaalta arjen välistä eroa hahmotettu taikapiirin käsitteen kautta. Taikapiiri on metafora pelin arjesta irrallaan olevalle maailmalle. Arkiset asiat jäävät pelin ulkopuolelle eikä pelin tapahtumilla ole tarkoitus olla vaikutusta taikapiirin ulkopuolella. Vapaaehtoiset osallistujat hyväksyvät pelin säännöt toiminnan laeiksi tapahtuman ajaksi. Pelit ja leikki ovat vain yksi esimerkki taikapiiristä; myös juhlat, karnevaalit ja teatterin lava ovat paikkoja, joissa toimintaa pidetään vähemmän totena, ja sen vaikutus osallisten arkeen on rajattua. Käytännössä pelit eivät tietenkään ole kokonaan arjesta irrallaan, ja tätä rajaa on mahdollista heikentää. Esimerkiksi uhkapeleissä ja juomapeleissä pelin lopputuloksella on selkeä vaikutus arkeen. Oleellista
on kuitenkin se, että pelaajan on mahdollista päättää pelin vaikutuksista, asettaako hän esimerkiksi rahansa tai arvokkuutensa panokseksi. Taikapiiri on yksi muotoilu sille laajemmalle ilmiölle, että erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa säännöt voivat olla erilaisia. Uutisia seuraavalle on tuttua törmätä ilmiöihin kouluissa, urheiluseuroissa, kirkossa tai vaikka kunnassa joissa on toimittu omien sääntöjen mukaan. Pelit ovat tunnistettu konteksti, jossa hyväksytysti omien lakien mukaan kuuluukin toimia. Jos jokin on ”vain peliä”, on se jotenkin vähemmän todellista ja vähemmän merkityksellistä kuin oikea, jollain tavalla aidommaksi ja todellisemmaksi koettu arki. Samaan tapaan yhä edelleenkin ajatellaan, että netissä tapahtuvat asiat ovat jollain tavalla vähemmän merkityksellisiä koska ne eivät ole aitoja vaan ”vain verkossa”. Taikapiiri on erinomainen työkalu selittämään miksi on sopimatonta vihoitella lautapelissä voittaneelle puolisolle, mutta on tärkeä muistaa, että se on vain metafora. Peleissä ja leikeissä tapahtuvat asiat tapahtuvat oikeasti. Korttien läpsiminen pasianssissa ei ehkä tunnu kovin merkittävältä oikealta toiminnalta, mutta nyrkkeilyn lyöntien kohdalla tilanne on jo toinen. Silti myös hienovaraisempi toiminta on oikeaa; muistipelissä muistetaan ja tietovisailussa tiedetään. Teatterin lavalla suudellaan.
Toiminta taikapiirissä ei ole vähemmän oikeaa tai aitoa, vaan sen merkitys on muuttunut. Pelikortit eivät ole vain pahvin palasia, vaan ne tarkoittavat jotain, aivan kuin lyönti nyrkkeilyssä merkitsee eri asiaa kuin nakkikioskilla. Nämä merkitykset ja kontekstit eivät kuitenkaan ole muuttumattomia, vaan niistä neuvotellaan. Missä kulkee se raja, jonka ylittyessä jääkiekkokaukalossa tapahtuneen nujakoinnin selvittely siirretään urheilun piiristä oikeuslaitokselle? Milloin verkkoroolipelin puitteissa tapahtuva kiusoittelu on kiusaamista? Milloin leikkisä sanailu Facebookissa tai Twitterissä muuttuu rikokseen yllyttämiseksi, kunnianloukkaamiseksi tai häirinnäksi? On myös olennaista huomata, että taikapiiri, kuten muutkin sosiaaliset kontekstit, luodaan yhdessä. Lautapelaaminen, pokeri tai jalkapallo vaativat, että osallistujat toimivat sääntöjen mukaan ja ovat yhdessä pelaamassa. Mikäli riittävän moni osallistuja vaikkapa vetää läppärit esiin ja alkaa tehdä töitä, murtuu taikapiiri eikä peli säily. Peli tai leikki tehdään yhdessä. Tämä yhteistoiminta koskee myös identiteettiin liittyviä kokeiluja. Mikäli osallistuja esiintyy uutena persoonana verkkoroolipelissä tai larpissa, ei tämä toiminta tunnu kovin järkevältä ennen kuin muut osallistujat
peilaavat identiteettiä takaisin. Yksittäinen henkilö voi teeskennellä olevansa barbaari Conan, mutta vasta kun muutkin rupeavat suhtautumaan häneen barbaarina, on tuo identiteetti mielekäs taikapiirin sisällä. Teatteri toimii tässäkin kiinnostavana vertailukohteena. Fyysinen ympäristö ja pelivälineet toki helpottavat tätä yhteistoimintaa, ja esimerkiksi digitaaliset pelit näennäisesti pysyvät pystyssä myös ilman pelaajien tukea. Mutta jos pelaajat käyttävät Miinaharavapeliä tehdäkseen nättejä kuvioita tai alkavat pitää viikkopalaveria verkkoroolipelissä, ei toimintaa enää oikein voi kutsua alkuperäisen pelin pelaamiseksi. Myös toiminnan vakiintuminen eli institutionalisoituminen ja myös epätasa-arvoiset valtarakenteet vähentävät yhdessä luodun ja ylläpidetyn taikapiirin voimaa. Mikäli pelin panoksiin ei ole mahdollista vaikuttaa, siihen osallistuminen ei ole vapaaehtoista ja se pyörii, vaikka osallistuja ei enää tue sen rakenteita ja olemassaoloa, ei kyseessä enää ole peli tai leikki.
FT Jaakko Stenros on pelitutkimuksen yliopistonlehtori Tampereen yliopistolla. Hänen tutkimuksensa ovat käsitelleet mm. roolipelejä ja larppeja, leikkimielisyyttä ja aikuisten leikkiä, sekä pelien rajoja ja rajanylityksiä.
Nether realm
1. Another world for mythical creatures 2. Demon world 3. A dimension of Evil or Imagination urbandictionary.com
Tekninen toteutus: Tekninen päällikkö Mika Lehtinen Näyttämömestari Antti Lauttamäki / Hannu Alanen Apulaisnäyttämömestari Kari Koskiranta Tarpeistonhoitaja Johanna Harjunpää Järjestäjä-tarpeistonhoitaja Piia Mäki Pukija-pukuhuoltaja Laura Lipiäinen Kuiskaaja Juha Äystö Ääniajot Niklas Vainio / Saija Raskulla Valo- ja videoajot Eero Auvinen / TJ Mäkinen Valo- ja videosuunnittelijan assistentti Jaakko Sirainen Kampaukset ja maskeeraus Pia Kähkönen Lavasteiden valmistus TTT:n lavastamo Aatu Rantasen johdolla Viivi Kettunen, Kari Kokkonen, Janne Lahdensalo, Toni Palander, Marianne Rautiainen, Raino Saastamoinen, Kari Toivanen, Seija Vuorinen Pukujen valmistus TTT:n puvusto Eila Jouttunpään johdolla teosvastaava Satu Eriksson sekä Inessa Tapala, Taija-Leena Autio, Päivi Hatanpää, Heli Tapper Tarpeiston valmistus Virpi Antila ja Hanna Mattila Käsiohjelman toimitus Mika Kauhanen Käsiohjelman graafinen suunnittelu Anne Sillanaukee Valokuvat Kari Sunnari Julistekuvan ja logon suunnittelu Villivisio