Tietopisto 2/10 by Pasi Terästi

2/2010

maaliskuu

Avoimuutta

Osallistu

Lääkäriopiskelijat

ja yhteistyötä

varainkeruuseen

tyytyväisimpiä

tietopisto

Yliopiston sisäpiiriä, henkilöstöä, opiskelijoita ja alumneja, kaivataan varainhankintatalkoisiin. Sivut 6—7.

Lääketieteellisen tiedekunnan esittelyt kiinnostavat Abi-päivillä. Sivut 10—11.

2/2010

Koe-eläimistä pidetään koe-eläinkeskuksessa hyvää huolta. Keskuksen oma tutkimus keskittyykin eläinten hyvinvointiin. Kuva: Annu Hattunen

SISÄLLYS pääkirjoitus

Strateginen kehittäminen korostuu

Valtio ei puutu lillukanvarsiin yliopistojen ohjauksessa

Kasvua pienistä puroista

Henkilöstö, opiskelijat ja alumnit ovat varainhankinnan voimavara

Avoimuutta ja yhteistyötä

Lehteen tarkoitettu materiaali toimitetaan viestintään sähköpostitse osoitteeseen tietopisto oulu.fi Julkaistavaksi tarkoitetuista artikkeleista ja ilmoituksista pyydetään ottamaan yhteyttä toimitukseen etukäteen.

Suurissa muutoksissa tarvitaan paljon tietoa ja yhdessä tekemistä

Lääkisläiset tyytyväisimpiä opintoihinsa

Toimitus ei vastaa siitä, jos materiaali jää julkaisematta laite-, yhteys- tai muiden häiriöiden vuoksi. Aineiston perille tulon voi varmistaa soittamalla numeroon 553 4096.

Jakeluoikaisut voi ilmoittaa lähimmälle virastomestarille tai viestintään numeroon 553 4096.

Joka viides Oulun yliopiston opiskelija on erittäin tyytyväinen

Apuna tutkijan arjessa Tutkijatohtori pani pystyyn projektin

Aistit herkkinä Rotat, hiiret, kanit ja lampaat saavat koe-eläintieteilijältä hyvää hoitoa

porinaa

infopisto

oulu.fi

Valmistettu UPM:n toimittamasta paperista, jolle on myönnetty Euroopan unionin Ympäristömerkki, rek.nro FI/11/1. Paperi: Edixion 120 g/m2

päätoimittaja Anna-Maria Raudaskoski

osoitteet Liisa Salmela

graafinen suunnittelu marjo väisänen

lehden paino Joutsen Median Painotalo

taitto PETRI ovaskainen

ISSN 0788-7124

Käyntiosoite Pentti Kaiteran katu 1, 4. krs, Linnanmaa Postiosoite PL 8000 90014 OULUN YLIOPISTO Puhelin (08) 553 1011 www.oulu.fi/tietopisto

pääkirjoitus

Resurssit tulokselliseen käyttöön Yliopistojen rahoitusmalli on muuttumassa keskimääräisiin tuotos-panossuhteisiin perustuvaksi, ja sen siirtymäajan vaikutuksia podetaan Oulussakin. Kyseessä on jatkumo, jossa koulutuspanoksia on ensin ohjattu tärkeiksi nähdyille aloille ja sittemmin tulosohjattu toimintaa talouskriteerein. Tulevaisuudessa koulutusalojen valtakunnallinen kustannuskeskiarvo ja osuutemme kussakin tutkintokategoriassa määrää valtaosan opetusministeriöltä tulevasta rahoituksesta. Muutoksilla opetusministeriö toteuttaa omaa strategiaansa samaan tapaan kuin yritykset tunnetusti muuttavat organisaatioitaan strategioitaan peilaten. Yliopistoissa ohjaustoimet on tosin helppo tulkita Procrusteen vuoteeksi, jossa kaikki sovitetaan samaan muottiin seurauksista välittämättä. Procrustes oli kreikkalaisen mytologian vuoristorosvo, joka kutsui ohikulkijoita lepäämään rautavuoteeseensa. Jos vieras ei ollut riittävän pitkä, hänet venytettiin vuoteen mittaan ja liian pitkät taas menettivät päänsä ja jalkansa. Kukaan ei välttynyt tuollaiselta kohtalolta, sillä Procrustes sääti vuoteen jokaiselle sopimattomaksi. Opetusministeriön kriteereillä tarkasteltuna toiset yliopistot toimivat toisia tehokkaammin. Tätä painottaen ministeriö on luvannut, että yliopistojen vuosina 2009–2011 saavuttamat kunkin koulutusalan tutkintotulokset siirtyvät kauden 2013–2016 tavoitetasoiksi. Tämä tarkoittaa, että keskimääräistä kalliimmin toimivat yliopistot ja koulutusalat joutuvat sopeuttamaan toimintaansa. Tässä tilanteessa Oulun yliopiston on toimittava rationaalisesti: jos myöhemmät toimintaedellytykset riippuvat lyhyellä aikavälillä tuotettavista maisterintutkinnoista, niitä on tuotettava mahdollisimman paljon. Tätä varten on tunnistettu nopeimmin ja eniten lisätutkintoja tuottamaan pystyvät koulutusohjelmat. Lähtötilanne on hyvä, sillä vuonna 2009 yliopistomme saavutti tutkintotavoitteistaan suhteessa saman osuuden kuin muutkin yliopistot keskimäärin. Meidän on samanaikaisesti pyrittävä parantamaan koulutusalojemme läpäisyjä vähentämällä keskeyttämisiä ja nopeuttamalla opintoja. Nämä ovat kytköksissä tutkintosaantoon, aikaisempaan valmistumiseen, menestyksellisiin jatko-opintoihin ja nuorempana väittelyyn. Erityisesti vahvojen tutkimusryhmien toimintaan kytkettyjen, alusta lähtien tohtorintutkintoon tähtäävien peruskoulutusvaihtoehtojen luontiin on investoitava. Erinomaisia malleja löytyy muun muassa lääketieteen koulutuksesta. Vielä hetken keskitasoa paremmin rahoitettuna Oulun yliopistolla on muutokseen tarvittavat resurssit. Nyt haasteena on niiden aiempaa tuloksellisempi käyttö opetusministeriön arvostaman tuotos-panossuhteen saavuttamiseksi. Tuo voi kuitenkin olla vain koulutusrakenteiden sekä opiskelu- ja opetuskulttuurien muutosten oheisseuraus. Päätavoite on aina tutkimuksen ja koulutuksen korkea laatu.

Olli Silvén koulutusrehtori

Strateginen kehittäminen korostuu teksti Anna-Maria Raudaskoski

Uuden yliopistolain myötä valtio hellitti otettaan yliopistoista. Perusrahoittajana se on kuitenkin mukana yliopistojen kehittämisessä muun muassa asettamalla niiden keskeiset tavoitteet ja ohjaamalla korkeakoulukentän rakenteellista kehittämistä.

usi yliopistolaki antaa yliopistoille enemmän valtaa päättää omista asioistaan ja samalla opetusministeriön ohjaus siirtyy strategisemmalle tasolle. Jo kauden 2010–2012 tulossopimusneuvotteluissa pienistä yksityiskohdista sopiminen jää pois. Yliopistojen tutkintotavoitteet ovat yhä ministeriön peukalon alla. Valtion rahoituksella annetaan opiskelijoille tutkintoon johtavaa koulutusta, ja siksi ministeriö neuvottelee yliopistojen kanssa eri alojen koulutustarpeeseen liittyvistä tutkintotavoitteista. Kokonaisuudessaan tutkintotavoitteiden vaikutus vähenee yliopistojen uudessa rahoitusmallissa ja laadun ja vaikuttavuuden merkitys vahvistuu. Raskaasta vuotuisesta neuvottelurumbasta siirryttiin lain myötä kevyempiin kierroksiin: tulossopimusneuvottelut käydään nyt neljän vuoden välein, ja seuraava kierros on edessä vuonna 2012. Ministeriön tulosohjausmenettely siirtyy yksityiskohtaisista rahoituspäätöksistä yleisempään toiminnan seurantaan. Olennaista on yleinen strategisen kehittämisen seuranta. ”Keskeistä on se, että yliopistot neuvottelevat omien strategioittensa poh-

tietopisto

2/2010

jalta ja näin ne saavat tilaa omalle strategiselle kehittämiselleen. Ministeriö ei enää eksy lillukan varsiin”, opetusministeriön korkeakoulu- ja tiedeyksikön johtaja Anita Lehikoinen sanoo. Myös raskas hankerahoitus on mennyttä. Yliopistojen opetusministeriölle valmistelemien hanke-esitysten sijaan ministeriö myöntää yliopistoille rahapotin, jonka jaosta yliopistot päättävät itse. ”Yliopistojen hallitusten puheenjohtajat ja rehtorit ovat tässä suuressa roolissa”, Lehikoinen huomauttaa. Rakenteiden uudistaminen parantaa laatua

Yliopistouudistuksessa ollaan siirtymässä jo seuraavaan vaiheeseen eli korkeakoulusektorin rakenteiden uudistamiseen ja korkeakoulujärjestelmän hajanaisuuden vähentämiseen. Opetusministeriössä katsotaan, että korkeakoulukentän tiivistäminen on yksi tärkeimmistä yliopistoja koskevista ratkaisuista lähivuosina. Tähtäimessä on parantaa yliopistojen laatua, vaikuttavuutta ja kansainvälistä kilpailukykyä rakenteita uudistamalla. ”Tavoitteena on saada paremmin toimiva valtakunnallinen yliopisto-ammattikorkeakoulu-sektoritutkimuslai-

tosrakenne. Nykyinen julkinen tutkimus- ja kehitysrakenne pirstoutuu pieniin osiin ja toimii ohuella resurssipohjalla eikä täten kykene vastaamaan laatu- ja vaatimustasoon”, Anita Lehikoinen katsoo. Työn alla on rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelma, joka pohjautuu yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen vireille panemiin hankkeisiin. Kehittämisvastuu on korkeakouluilla, mutta opetusministeriö kehittää seurantakriteereitä yhteistyössä korkeakoulujen kanssa ja ottaa saavutetut tulokset huomioon rahoituksessa. Ohjelman tavoitteena on muodostaa korkeakouluyksiköistä monipuolisia ja korkealaatuiseen toimintaan kykeneviä kokonaisuuksia. Se muun muassa tarkoittaa, että yliopistoissa on vähemmän ja suurempia, selkeästi profiloituneita yksiköitä. Yliopistojen väliset liittoumat, päällekkäisyyksien purku ja yhteistyö esimerkiksi tukipalveluissa nähdään keinoina saavuttaa rakenteellisen kehittämisen tavoitteet. Uudet rakenteet käytössä jo 2012

Anita Lehikoisen mukaan yliopistot ovatkin hyvin tietoisia siitä, mitä nii-

den pitää tehdä. ”Toimenpideohjelman toteuttaminen hoidetaan muutoin kuin osana isoja tulosneuvotteluita: keskustelut yliopistojen johdon kanssa perustuvat osin sekä yliopistojen omiin strategisiin linjauksiin että valtioneuvoston päättämiin linjauksiin.” Luonnos korkeakoulujen rakenteellisesta kehittämisestä valmistuu opetusministeriössä huhtikuun loppuun mennessä. Toukokuussa järjestetään laaja sidosryhmäkuuleminen. Yliopistojen hallitusten puheenjohtajia on asi-

assa kuultu jo maaliskuussa. Tavoitteena on, että toimenpideohjelma vuosille 2010–2012 valmistuu loppuvuodesta 2010. Uudet korkeakoulurakenteet ovat käytössä pääosin jo vuonna 2012. 

Kasvua pienistä puroista teksti Anna-Maria Raudaskoski

Yliopiston varainhankinnassa eletään ratkaisevaa vuotta: tämän vuoden loppuun mennessä yksityisiltä kerätyt varat monistautuvat 3,5-kertaisina yliopistorahastoon valtion mukaantulon myötä.

ulun yliopisto on asettanut tavoitteekseen kerätä yliopistorahastoon 20 miljoonaa euroa lahjoituksina. Tavoitteen saavuttaminen on tärkeää vuoden 2010 aikana, sillä valtio on luvannut sijoittaa 2,5-kertaisen summan euroja yksityisten lahjoitusten päälle, jos yliopiston itsensä asettama tavoite saavutetaan. Varainhankinta on kiinteä osa yliopiston rahoitusta ja sen merkitys vain kasvaa tulevaisuudessa. Kampanja alkoi Oulun yliopistossa viime vuoden helmikuussa, mutta varainkeruu yksityisiltä on tullut pysyväksi osaksi yliopiston taloutta ja jatkuu kampanjan jälkeenkin. Valtio toimii entiseen tapaan yliopiston perusrahoittajana, ja valtion kassasta

tietopisto

2/2010

maksetaan edelleen yliopiston normaalit käyttökustannukset. Varainhankinnalla turvataan kilpailukykyä, sillä sen tuotoilla voidaan tehdä uusia avauksia ja vahvistaa nykyisiä tutkimus- ja kehittämishankkeita. Uudentyyppisten tieteellisten avausten tekoa viitoittaa vastikään hyväksytty yliopiston strategia. Lahjoittajien toiveitakin kuunnellaan herkällä korvalla, sillä tietyn lahjoituksen tuotto voidaan suunnata ennalta sovitun tutkimusalan kehittämishankkeeseen. Talousjohtaja Sami Klemolan mukaan opetusministeriön odotetaan maksavan vastinrahan yliopistoille vuonna 2011 tai 2012, minkä jälkeen varojen tuottoja voitaisiin kohdistaa vuosittain.

Pienikin lahjoitus on tärkeä

Varainhankintakulttuuri on uusi koko Suomen yliopistolaitoksessa. Oulun yliopisto toimi uranuurtajana ja perusti viime vuoden lopussa varainhankintaan arvovaltaisen 80-jäsenisen valtuuskunnan. Tämä laajasti elinkeinoelämän eri alueita edustava joukko on sitoutunut Oulun yliopistoon ja toimii näin yliopiston puolestapuhujana yliopiston ulkopuolella. Lisäksi tarvitaan kansan karttuisaa kättä ja yliopiston oman väen mukaantuloa. Valtuuskunnan varapuheenjohtaja Antti Hietala peräänkuuluttaa vanhan ajan talkoita yliopiston puolesta. Varainhankintapäällikkö Seppo Heikkilä iloitsee aktiivisesta valtuus-

Osallistu varainkeruuseen

kunnasta, mutta katsoo Hietalan tavoin, että näitä puolestapuhujia tarvitaan myös yliopiston sisällä. ”Varainhankinta ja sen kautta yliopiston menestys tarvitsee koko talon sitoutumisen.” Heikkilä luettelee laajan joukon yliopistossa toimivia, joilta odotetaan sitoutumista ja lähipiirin innostamista mukaan varainhankintaan: johto, dekaanit, professorit, johtavat toimenhaltijat, hallitus, yliopistosta valmistuneet ja täällä opiskelevat…Joukko on suuri ja vahva. ”Tarvitaan esimerkkejä, jotka sitoutumisellaan varainhankintaan saavat muutkin mukaan. Viime kädessä jokainen voi omalla kohdallaan miettiä, millaisessa työpaikassa haluaa työskennellä, mutta pohtia myös sitä, mitä Poh-

jois-Suomi ja Oulu olisivat ilman Oulun yliopistoa.” Hän muistuttaa, että yliopiston henkilökunnassa, opiskelijoissa ja alumneissa on valtaisa voimavara: Oulun yliopiston sisäpiirissä on kaikkiaan 60 000 henkilöä. Jokaisen osallistuminen pienelläkin euromäärällä kasvattaa keräyssummaa kohti 20 miljoonan euron tavoitetta. Yliopisto tarvitsee kaiken kokoisia lahjoituksia. Jokainen yliopistolainen on myös oman yliopistonsa edustaja, joka toimii oman lähipiirinsä vakuuttajana siitä, että yliopiston tukeminen on koko Pohjois-Suomen asia. 

Yliopiston varainhankintaan on helppo osallistua tekemällä lahjoitus pankkiin: Oulun yliopistorahasto, tilinumero: Nordea 1718301813, Sampo 891997-10000955 tai Oulun OP 574140-245683. Kirjoita pankkisiirron viestikenttään Lahjoitus Oulun yliopistorahastoon sekä nimesi ja osoitteesi. Voit kerryttää rahastoa myös ostamalla 100 tai 200 euron hintaisen tukijamitalin. Mitalin voi hankkia Oulun Limingantullin Prismasta tai Nordean Kirkkokadun konttorista tai tilata postitse internetistä yliopiston verkkosivulta www.oulu. fi/varainhankinta Lahjoittajien nimet julkaistaan Oulun yliopiston varainhankintakampanjan verkkosivulla. Kiitokseksi lahjoituksesta kaikki lahjoittajat saavat Yhteinen yliopisto -kunniakirjan.

Avoimuutta ja yhteistyötä teksti ja kuva Anna-Maria Raudaskoski

Muutoksen myllerryksessä työyhteisö ja työntekijä tarvitsevat monenlaista tukea. Avoimuuden ja yhteistyön merkitys korostuvat uudessa tilanteessa.

liopiston henkilöstö elää keskellä jatkuvia muutoksia. Yliopisto sopeutuu parhaillaan uuteen olomuotoon itsenäisenä toimijana. Uuden aikakauden alkuun ajoittuivat myös uutiset yliopiston talouden sopeuttamisohjelmasta. Sen mukaan menoja tulee vähentää 8–9 miljoonaa euroa vuoteen 2012 mennessä. Tavoitteeseen pyritään muun muassa vähentämällä henkilöstöä 180 henkilötyövuoden verran. Parasta aikaa loppusuoralla olevat yt-neuvottelut koskettavat puolta eli 1600:aa henkilöä ja pääsääntöisesti hallinnon väkeä ja tukitehtäviä tekeviä. Samalla kun yliopistossa pohditaan, miten säästöt toteutetaan, joudutaan miettimään myös, kuinka henkilöstöä tuetaan muutoksissa. Talouden tasapainottamiseksi tehtävät eläkejärjestelyt, työsuhteiden mahdolliset päättymiset ja tehtäväsiirrot koskevat kipeästi yksittäiseen työntekijään, mutta myös koko työyhteisöön. ”Meillä on ollut paljon henkilöstöön kohdistuvia muutoksia, kuten palkkausjärjestelmän uudistus ja uusi yliopistolaki. Muutokset vievät aina voimia, ja tällainen henkilöstön määrän vähentämiseen kohdistuva muutos on erityisen rankka. Se aiheuttaa epävarmuutta ja pelkoja. Muutoksen tukitoimilla on tavoitteena auttaa yksiköitä, esimiehiä ja yliopistolaisia näissä asioissa”, henkilöstöjohtaja Liisa Rossi kertoo.

Päivi Wendelius ja Päivi Kytömäki iloitsevat tuotantotalouden osaston kanssa syntyneestä yhteistyöstä. Tilastoihin perustuvan työkalun soveltaminen kirjaston hankinta- ja luettelointityössä helpottaa löytämään ratkaisuja päällekkäisyyksien purkamisessa.

tietopisto

2/2010

Koulutuksella uutta kohti

Koulutus on yksi tärkeimmistä keinoista muutoksen hallinnassa. Yliopisto on tarjonnut jo tukipalveluhankkeen yhteydessä laajan koulutuskokonaisuuden, johon

sisältyi useita lähinnä hallintohenkilöstölle suunnattuja koulutusohjelmia. Palvelupistetyöskentelyyn ja yliopistouudistukseen liittyviin koulutuksiin suunnitellaan vielä täydennystä, esimerkiksi kansainvälisyyteen liittyviä osioita. Yhdessä henkilöstöjärjestöjen kanssa on pohdittu myös laboratoriohenkilöstölle suunnattua koulutusta. ”Työvoimahallinto auttaa erilaisten koulutusten järjestämisessä ja informoi omista palveluistaan. Vireillä on muun muassa työnhakuun liittyvää koulutusta”, Liisa Rossi kertoo. Yliopistossa toimiva muutoksentukiryhmä tarjoaa tukea sekä esimiehille että niille työntekijöille, joiden työ mahdollisesti on loppumassa. Ryhmässä on mukana asiantuntijoita työterveyshuollosta ja yliopiston henkilöstöpalveluista. ”Ryhmän tehtävänä on tukea yksiköitä etsimällä ratkaisuja yksiköiden erilaisiin tilanteisiin. Yksiköt voivat ottaa yhteyttä ryhmään ja pyytää tarvitsemaansa tukea. Ryhmä järjestää tukitoimia sekä oman talon että ulkopuolisten voimin”, korkeakoulusihteeri Riitta Karjalainen henkilöstöpalveluista kertoo. Osaaminen hyötykäyttöön

Yliopiston kirjasto panostaa muutostilanteessa avoimeen tiedonkulkuun ja keskusteluun. Kun yliopiston hallitus 5. helmikuuta teki päätöksen talouden tasapainottamiseksi ja henkilöstötilaisuus oli pidetty, ylikirjastonhoitaja Päivi Kytömäki lähetti kirjastolaisille sähköpostiviestin, jossa hän toisti lyhyesti pääkohdat henkilöstötilaisuuden sisällöstä. Viestissään Kytömäki selosti, kuinka

kirjaston odotetaan osallistuvan talouden sopeuttamiseen. Maaliskuun alussa pidettyyn koko kirjaston yhteiseen henkilökuntakokoukseen Kytömäki keräsi tuhdin paketin tietoa siitä, mitä talouden sopeuttaminen yliopistolle ja kirjastolle merkitsee. Kirjastossa pidetään koko henkilöstölle tarkoitettuja puolen päivän mittaisia henkilöstökokouksia neljä kertaa vuodessa. Lisäksi eri kirjastoyksiköt pitävät omia kokouksiaan säännöllisesti. ”Tieto kulkee, mutta jokaisella työntekijällä on myös vastuu ottaa sitä vastaan”, Päivi Kytömäki sanoo. Kirjastossa on tiedossa eläköitymisiä, mutta myös töiden uudelleen organisoimista. Sopeuttamissuunnitelmat vaikuttavat muun muassa toimenkuviin. Muutokset aiheuttavat luonnollisesti epätietoisuutta ja kysymyksiä. ”On oikein, että työntekijä sitoutuu tehtäviinsä, mutta jatkossa on pakko varautua siihen, että voi joutua vaihtamaan yksikköä, tekemään työtä kahdessa eri yksikössä, toimenkuviin voi tulla muutoksia tai voi menettää mieleisiään tehtäviä.” ”Talon tarve katsotaan ensin ja henkilön osaaminen pyritään käyttämään hyödyksi parhaalla mahdollisella tavalla”, Kytömäki sanoo. Työhyvinvointi on kirjastossa koettu tärkeäksi asiaksi, ja henkilöstön käytössä on esimiestyöryhmän laatima Puhumalla paras -ohjeisto. Lehtisessä korostetaan varhaista puuttumista, kun työntekijässä havaitaan työkyvyn heikkenemisen merkkejä. Hyviä käytäntöjä ja yhteistyötä

Päivi Kytömäen mukaan yliopiston yk-

siköiden välisestä yhteistyöstä on ollut yllättävääkin apua muutostilanteessa. Tuotantotalouden osaston tutkija Osmo Kauppila otti kirjastoon yhteyttä tarjotakseen prosessien tehostamiseen tarkoitettua SixSigma-työkalua kirjaston käyttöön. Hän tarvitsi ongelmaa, jonka ratkaisemiseen voisi soveltaa tätä tilastoihin perustuvaa ongelmanratkaisumenetelmää. Kirjasto esitteli Kauppilalle hankinta- ja luettelointiprosessin, josta toivotaan selvittävän vähemmin henkilöresurssein. Yhteinen hanke on nyt loppusuoralla. ”Mietimme yhteisvoimin, mitä voimme tehdä lähellä asiakasta ja mitä voidaan tehdä kauempana erikoistumalla”, Päivi Kytömäki kertoo. ”Tavoitteena on, että palvelutuotanto toimii ja miehitys kirjaston toimipaikoissa on riittävä.” Päivi Kytömäen mielestä yliopiston koko henkilöstölle järjestetyt tiedotustilaisuudet ovat hyviä ja tarpeellisia. Yhteistyö yliopiston ja työterveyspalveluiden kanssa on muutostilanteessa myös tarpeen. Työterveyshuollon asiantuntijat ovat käyneet luennoimassa kirjaston väelle, ja palveluita on käytetty hyväksi muutostilanteissa myös yksikkö- ja yksilötasolla. Työnohjauksesta ja esimieskoulutuksesta on kirjastolaisille ollut hyötyä muutoksen hallinnassa. ”Esimieskoulutus on meille iso tuki, ja kaikki kirjaston esimiehet on koulutettu. Rohkaisemme nuoria halukkaita esimieskoulutukseen, koska tiedossa on paljon eläkkeelle jäämisiä.” Kirjastolla on oma koulutus- ja työhyvinvointiryhmä, joka tuottaa aineistoa muutoksen hallintaan.  9

Lääkisläiset tyytyväisimpiä opintoihinsa teksti Raija Tuominen, kuva Juha Sarkkinen

Neljä viidesosaa opiskelijoista ovat tyytyväisiä opintoihinsa Oulun yliopistossa. Tyytyväisimpiä ovat lääketieteen opiskelijat ja tyytymättömimpiä luonnontieteellisestä ja teknillisestä tiedekunnasta valmistuneet. Oulun yliopistoon tullaan yhä enemmän muista Suomen kasvukeskuksista, ja viidesosa tulijoista jää alueelle.

aantieteen laitoksessa valmistui juuri professori Jarmo Rusasen johdolla tutkimus, jossa selvitettiin Oulun yliopistosta valmistuneiden opiskelijoiden tyytyväisyyttä opintoihinsa ja alueellista sijoittumista työelämään. Aineistona tutkimuksessa käytettiin yliopiston ohjaus- ja työelämäpalveluiden keräämää uraseurantatietoa vuosina 1999–2003 valmistuneilta opiskelijoilta viisi vuotta valmistumisen jälkeen. Vastauksia saatiin 3124. Opiskelijoiden tyytyväisyyttä mitattiin kolmessa osa-alueessa: opintojen sisältö, opetuksen laatu ja tutkinto työuran kannalta. Mittausasteikko oli 1–6 siten, että 1 tarkoitti erittäin tyytymä-

10 tietopisto

2/2010

töntä ja 6 erittäin tyytyväistä. Yli neljä viidestä valmistuneesta ovat joko melko tyytyväisiä, tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä kaikissa mitatuissa osa-alueissa. Ääripäiden erot eri tiedekunnissa ovat kuitenkin selkeitä. ”Kaikissa kolmessa osa-alueessa mitattiin tyytyväisimmät opiskelijat lääketieteellisessä tiedekunnassa”, projektitutkija Ari Nikula kertoo. Lääketieteilijät antoivat opintojen sisällölle keskiarvon 4,7, opetuksen laadulle 4,5 ja tutkintoon työuran kannalta 5. Vähiten tyytyväisiä sekä opintojen sisältöön (keskiarvo 4,2) että tutkintoon työuran kannalta (keskiarvo 4,1) olivat luonnontieteilijät ja opetuksen laatuun

Lääketieteellisessä tiedekunnassa valmistutaan suoraan ammattiin, mikä selvityksen mukaan lisää tyytyväisyyttä tutkintoon. Abi-päivillä lääketieteellisen tiedekunnan esittelyt kiinnostavat tulevia opiskelijoita.

teknillisestä tiedekunnasta valmistuneet (keskiarvo 4). Seuraavaksi tyytymättömämpiä opintojen sisältöön olivat teknillisen tiedekunnan kasvatit, opetuksen laatuun luonnontieteilijät ja tutkintoon työuran kannalta humanistit. Yli kahdeksankymmentä prosenttia valmistuneista ovat vähintäänkin melko tyytyväisiä tutkintoon työuran kannalta, lähes joka viides on erittäin tyytyväinen. Toisaalta tyytymättömiä ja erittäin tyytymättömiä on myös enemmän kuin muissa kysymyksissä. Selvästi eniten erittäin tyytymättömiä tutkintoon työuran kannalta oltiin humanistisesta ja luonnontieteellisestä valmistuneiden keskuudessa.

Erittäin tyytyväisiä kaikissa osa-alueissa oli eniten lääketieteellisestä valmistuneiden joukossa ja vähiten luonnontieteilijöiden keskuudessa. Tutkimusraportin mukaan erot tiedekuntien välillä osoittavat, että ”opetuksessa on monin paikoin parantamisen varaa”. ”Niissä tiedekunnissa, joissa saatiin selkeästi huonommat mittaustulokset kuin muissa, kannattaisi miettiä, mihin pitäisi kiinnittää jatkossa huomiota”, Nikula ehdottaa. Tiedeyliopisto vai ammattikoulu

Tutkimuksessa ei kysytty miksi-kysymyksiä eli erilaisten tulosten taustoja

ja syitä ei tämän tutkimuksen pohjalta voida valottaa. Aineenopettajan koulutuksen suorittanut projektitutkija Ari Nikula pohtii, että yksi keino parantaa opetuksen laatua olisi kiinnittää huomiota yliopisto-opettajien pedagogisiin taitoihin. ”Tutkimuksen tasoa arvioidaan monin tavoin ja siihen kiinnitetään huomiota, mutta opetuksen laatua ei juurikaan ole arvioitu eikä siihen ole panostettu kenties riittävällä tavalla”, Nikula miettii. ”Toisaalta nämä asiat kulkevat myös käsi kädessä: kun yliopisto panostaa tutkimuksen laatuun, myös opetuksen taso nousee.” Nikulalla on itselläänkin

”Opetuksen laatuun kannattaa keskittyä, että saamme houkuteltua tänne opiskelijoita myös Etelä-Suomesta. Oulun läänissä syntyvien määrä on laskussa, eikä muuttoliike Oulun seudulle todennäköisesti jatku loputtomiin.”

100 90

Erittäin tyytyväinen Tyytyväinen Melko tyytyväinen Hieman tyytymätön Tyytymätön Erittäin tyytymätön

70 60 50 40 30 20 10 %

0 HuTK

KTK

LuTK

LTK

TaTK

TTK

Keskiarvo

Oulun yliopistosta vuosina 2001—2003 valmistuneiden opiskelijoiden tyytyväisyys opintojen sisältöön tiedekunnittain. Lääketieteellisestä tiedekunnasta valmistuneet olivat selvästi tyytyväisimpiä opintojensa sisältöön: 94 % oli vähintään melko tyytyväisiä.

kokemuksia siitä, miten eräs alansa parhaista tutkijoista nosti yliopiston laitoksen opetuksen tason korjaamalla oppisisältöjä ja tuomalla erikoisalan huippututkimusta laitokselle. ”Opetuksen laatuun kannattaa keskittyä, että saamme houkuteltua tänne opiskelijoita myös Etelä-Suomesta. Oulun läänissä syntyvien määrä on laskussa, eikä muuttoliike Oulun seudulle todennäköisesti jatku loputtomiin. Näin ollen meidän pitää pystyä rekrytoimaan opiskelijoita entistä enemmän etelän kasvukeskuksista, mikä onkin voimistunut selvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Siksi on tärkeää panostaa työn laatuun kauttaaltaan.” Tyytyväisyys tutkintoon työuran kannalta näyttäisi tutkijan mukaan korreloivan sen kanssa, kuinka suoraan tutkinto valmistaa johonkin ammattiin ja kuinka hyvin alalta ylipäänsä työllistytään. Esimerkiksi lääkärin ammattiin valmistuneet ovat tyytyväisimpiä tutkintoon työuran kannalta ja jopa lähes neljäkymmentä prosenttia lääkäreistä ovat erittäin tyytyväisiä. Myös taloustieteilijät, teknillisestä 12 tietopisto

2/2010

tiedekunnasta valmistuneet ja kasvatustieteilijät ovat yliopiston keskiarvoa tyytyväisempiä siihen, kuinka hyvin tutkinto valmentaa työhön. ”Sitä voi pohtia, onko tiedeyliopiston tehtävänä olla ammattikoulu. Mutta sitäkin pitäisi ajatella, miten yliopisto valmentaa työelämään, koska suurin osa täältä kuitenkin lähtee töihin yliopiston ulkopuolelle”, Nikula miettii. Kaksi kolmesta jää Pohjois-Suomeen

Oulun yliopistosta valmistuneet hajaantuvat noin puoleen Suomen kunnista. Reilut neljäkymmentä prosenttia valmistuneista jää Ouluun. Hieman yli kuusikymmentä prosenttia saa ensimmäisen työpaikkansa Oulun läänistä ja noin kuusi prosenttia Lapin läänistä. Pääkaupunkiseudulle lähtee joka kymmenes. Viiden vuoden kuluttua valmistumisesta tilanne on jo toinen: enää 36 prosenttia työskentelee Oulussa ja reilu puolet Oulun läänissä. Yhä useampi muuttaa pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin. Muuttoliike on kaikissa tiedekunnissa

sama lääketieteellistä lukuun ottamatta: kun vasta valmistuneista lääketieteilijöistä Ouluun jää vajaa kolmekymmentä prosenttia, viiden vuoden päästä heistä työskentelee Oulussa jo lähes neljäkymmentä prosenttia. Lääkärit hakevat kokemusta maakunnasta ja palaavat myöhemmin koulukaupunkiinsa. Selvästi eniten Oulun seudulle jää teknisen alan osaajia. Myös luonnontieteilijöistä ja taloustieteilijöistä jää noin puolet Oulun alueelle. Työpaikkakunnan valintaan vaikuttaa myös opiskelijan lähtöpaikkakunta. Yli puolet oululaisopiskelijoista työskentelee viiden vuoden kuluttua valmistumisensa jälkeen Oulussa ja lähes seitsemänkymmentä prosenttia Oulun läänissä. Lappilaisista palaa Lapin lääniin noin joka viides ja vajaa puolet jää Oulun lääniin. Sekä oululaisista että lappilaisista noin joka kymmenes muuttaa pääkaupunkiseudulle. Helsinkiläisistä Oulun yliopiston opiskelijoista palaa kotikaupunkiinsa neljäkymmentä prosenttia. Hieman enemmän kuin joka viides jää Ouluun ja joka kolmas Oulun lääniin. 

töissä

Apuna tutkijan arjessa teksti ja kuva Jaana Lahtinen

Pekka Belt työskentelee tutkijatohtorina teknillisessä tiedekunnassa. ”Tutkijatohtori jatkaa tieteellistä työskentelyä tohtoriksi valmistuttuaan ja ohjaa väitöskirjojen tekoa”, Belt selventää. ”Itse en kyllä taida olla toimenkuvaltani aivan perinteinen tutkijatohtori” hän naurahtaa. ”Olen harvinaisessa ja erittäin onnellisessa asemassa, koska työskentelen projektissa, jota olen itse ollut ideoimassa. Vuoden alussa käynnistyneen projektimme päätehtävä on auttaa teknillisen tiedekunnan tutkijoita tieteellisten Journal-artikkeleiden kirjoittamisessa. Lisäksi teemme pienemmässä määrin väitöskirjaprosessien tehostamiseen tähtäävä työtä”. Beltin oma tutkijanura käynnistyi teknillisessä tiedekunnassa vuonna 2006. Ennen omaa väitöskirjaprojektia Belt työskenteli lähes 20 vuotta elektroniikkayrityksissä tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä sekä kansainvälisen markkinoinnin parissa. ”Olimme kahden kollegani kanssa

yhtä aikaa väitöskirjavaiheessa. Kokemuksemme yritysmaailmasta sai meidät pohtimaan jatko-opiskelun tehokkuutta ja tuloksellisuutta yliopistossa.” ”Yritysmaailmaan verrattuna yliopistossa on paljon yksin puurtamista. Uusi tulokas oppii kantapään kautta muiden jo hallitsemat asiat. Lisäksi väitöskirjat saattavat helposti muodostua iäisyysprojekteiksi. Näistä lähtökohdista syntyi ajatus projektista, jossa tutkijoita tukemalla parannetaan julkaisemisen laatua ja määrää”, Belt linjaa. Beltin lisäksi Vade mecum -nimisessä projektissa työskentelevät Matti Möttönen ja Janne Härkönen. Rahoitus projektiin on haettu yliopistosta. ”Ohjaamisen lisäksi tiedotamme toiminnastamme ja luennoimme myös oman tiedekuntamme ulkopuolella”, Belt kertoo. Nimi Vade mecum (kulje kanssani) kuvaa Beltin ja kollegoiden työskentelytapaa. ”Neuvomme tutkijoita kirjoitustyössä ja apurahakoukeroissa. Ohjaam-

me tutkijoita toteuttamaan artikkelin kohderyhmiä parhaiten palvelevaa tieteellistä viestintää.” ”Väitöskirjapuolella on tällä hetkellä ohjattavana muutama työ omasta tiedekunnastamme. Emme voi ohjata niin useaa tutkijaa kuin haluaisimme, mutta välitämme ohjaustöiden problematiikasta hankkimaamme tietoutta eteenpäin. Julkaisimme vastikään Vinkkejä väitöskirjaprosessin nopeuttamiseen -dokumentin”, Belt kertoo. Beltin tulevaisuuden suunnitelmissa siintää toive projektin jatkumisesta. Laajentumishalujakin on, jos kysyntää muista tiedekunnista tai yksiköistä löytyy. ”Yliopistossa on määritelty tavoitteita nostaa toiminnan tehokkuutta ja yliopiston tasoa tiedeyliopistona. Tässä työssä saamme omalta osaltamme auttaa yliopistoa kyseisten tavoitteiden saavuttamisessa. Koen tekeväni tärkeää työtä, josta on hyötyä niin tutkijoille, yliopistolle kuin yhteiskunnalle”, Belt summaa.  Minun päiväni 23.2.2010

Oma väitöskirjaprojekti tempaisi Pekka Beltin yliopistomaailmaan nelisen vuotta sitten. Väitöskirja valmistui kolmessa vuodessa.

8.15 �� sähköpostien läpikäynti ja pari puhelua 9.10 �� aamukahvit kollegoiden kanssa 9.15 �� kirjoitusohjaus-case 11.15 �� lounas kollegoiden kanssa 11.45 �� projektiryhmässä keskustelua tulevasta 12.15 �� luento tieteellisten artikkelien kirjoittamisesta 15.00 �� luentopalautteen analysointi projekti ryhmässä 15.30 �� sähköpostin lähettelyä ja tiedon hankintaa, kotiin tulee otettua mukaan Journal-artikkelin draft

Ympäristön olosuhteita tutkimalla voi Hanna-Marja Voipion mukaan parantaa koe-eläinten hyvinvointia. ”Esimerkiksi rotta kuulee sellaisia ääniä, joita ihmiskorva ei voi havaita.”

14 tietopisto

2/2010

kasvotusten

Aistit herkkinä teksti ja kuva Annu Hattunen

Hanna-Marja Voipio tietää, miltä ympäristö rotan korvin kuulostaa. Eläinten hyvinvointi on hänelle tärkeää.

”

outuuko koe-eläin kärsimään?” Tähän kysymykseen Oulun koe-eläinkeskuksen johtaja Hanna-Marja Voipio saa vastata yhä uudestaan. Tärkeintä on silloin olla rehellinen. Eläinlääkäriksi Helsingissä 1980-luvulla opiskelleelle Voipiolle on jäänyt mieleen erityisesti yksi kurssi: johdatus koe-eläinlääketieteeseen, jonka muistiinpanot ovat ainoat hänen koskaan kadottamansa. ”Ajattelin valmistuttuani, että en ainakaan halua työskennellä missään, missä aiheutetaan eläimille kärsimystä.” Kiinnostus kliiniseen tutkimukseen sekä pohdinnat eläinten hyvinvoinnista saivat hänet kuitenkin kiinnostumaan koe-eläintieteestä. Alalle ei yleensä hakeuduta intohimoisesti, ja Voipionkin uran alku oli sekä sattumuksien että suunnittelun summaa. Hän tarvitsi Kuopiosta töitä puoleksi vuodeksi ja haki paikkaa koeeläinkeskuksesta ”pitkällisen harkinnan jälkeen”. ”Olihan tämä minullekin yhtä tuntematon ja ristiriitainen ala kuin kenelle tahansa.” Pitkällistä harkinta-aikaa Kuopiossa kesti lopulta 14 vuotta. ”Suomessa ja muualla Euroopassa alettiin tuolloin kehittää alaa ja perustettiin laitoksia, joihin saatiin ammatti-

maiset johtajat”, pian 13 vuotta Oulussa ollut Voipio kertoo. Elinympäristön parantamista

Yliopiston erillislaitoksena toimivassa koe-eläinkeskuksessa työskentelee parisenkymmentä henkilöä, joista valtaosa on eläintenhoitohenkilökuntaa. Keskuksen omassa tutkimuksessa Voipio ja laitoksen toinen eläinlääkäri Sakari Laaksonen ovat erikoistuneet koe-eläinten hyvinvointiin ja ympäristöolosuhteisiin. ”Huomasin kerran, että paperin repäisy säikyttää rottaa ja siitä se lähti”, Voipio selittää erikoislaatuisen väitöskirjansa taustoja. Tutkimusta tehdessään hän tarkkaili rottien reaktioita kolmeen erityyppiseen ääneen. Tarkoituksena oli saada vähennettyä häiritseviä tekijöitä niiden ympäristöstä. Näistä äänistä tutkimusta on laajennettu muihin hoitotoimenpiteistä ja ympäristöstä tulevien äänien mittauksiin. Voipio sanoo, että nykyisessä työssään jos missä hän saa oikeasti vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Rottien lisäksi koe-eläinkeskuksessa on hiiriä, kaneja ja parhaillaan lampaita. Yleensä lampaiden sijaan isoina koeeläiminä on sikoja. Tutkimuksessa mennään Voipion mukaan yhä enemmän geeneihin ja mo-

lekyyleihin, mikä tarkoittaa, että varsinaisia kokeita tehdään vähemmän. Kokeiden lupahakemuksistakin jo noin puolet on kudostutkimuksia varten. Verkostoituminen on vahvaa

Hanna-Marja Voipion rakkaus eläimiin juontaa lapsuuteen ja mummon maatilalla vietettyyn aikaan. Kuusivuotiaana hän oivalsi haluavansa eläinlääkäriksi. Myös vapaa-ajalla eläimet täyttävät hänen arkensa joko koiran kanssa lenkkeillessä tai järjestötoiminnassa. Voipio on muun muassa perustanut koeeläinlääkäreiden yhdistyksen ja on koeeläintieteellisen skandinaaviyhdistyksen puheenjohtaja. Lisäksi hänellä on koe-eläintieteen dosentuuri ja hän on toinen niistä suomalaisista, joilla on eurooppalainen Laboratory animal medicine -erikoistutkinto. Verkostoituminen sekä kansainvälisesti että erityisesti Suomessa on Voipion mukaan vahvaa. ”Teemme yhteistyötä, koska meitä on niin vähän.” Kotona ollessaan hän rentoutuu nuorten kirjojen, rikosromaanien tai hyvän elokuvan parissa ja kesällä puutarhatöissä. Saman katon alla asuu kirjallisuuden jatkotutkintoa Ouluun tekevä tytär. Perheen poika opiskelee toista vuotta lääketiedettä Turussa. 

porinaa

Myös byrokraatilla on hauskaa Sanomalehti Kalevassa oli 7.3.2010 juttu yliopiston hallituksen puheenjohtajasta Hans Söderlundista. Jutussa kerrottiin yliopiston strategiasta ja tieteen tekemisen hauskuudesta. Hallinnosta ei jutussa varsinaisesti puhuttu mitään, mutta sitä sivuttiin ilmaisulla ”tutkijan työn tylsä osa”, ja haluttiin karsia byrokratiaa ja raportteja. Myös ihan tavallinen hallintobyrokraatti voi nauttia työstään ja kokea työnsä hauskaksi. Hallintobyrokraattia palkitsee muun muassa se, kun hän saa aikaan vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa vapaaehtoisesti ja iloisin mielin toteutettuna. Kun kiertää laitoksia ja keskustelee yliopistolaisten kanssa tai vastaa puheluihin ja pystyy antamaan ohjeita tai keksii ratkaisun johonkin asiaan, niin kyllä sitä kokee työnsä palkitsevaksi. Tuottaa myös mielihyvää, kun kerää eri lähteistä tietoja ja kokoaa niitä muiden käytettäväksi. Söderlund korostaa, että ”tutkimuksen ja opetuksen laatu ovat keskeisiä tekijöitä siinä, että on kivaa tehdä tutkimustyötä”. Ihan sama asia pätee hallinnointityössä. Kyllä laadukas työ on siinäkin merkittävä tekijä. Aina vaan ei ole itsestä kiinni, pystyykö tekemään työnsä laadukkaasti, kun ympäristö kokee toiminnan välttämättömänä pahana. Useinkaan toimintatapa ”lomaketta lomakkeen perään, raporttia raportin päälle tai kokousta kokouksen jälkeen” ei ole rivibyrokraatin keksintöä. Moni

16 tietopisto

2/2010

haluaisi poistaa vaikkapa työajanseurannat. Naamasta näkyy, onko työntekijä tyytyväinen ja tulokset kertovat, miten työaika on käytetty. Toisaalta raportteja ei suinkaan tuoteta niitä tekevien omaksi iloksi vaan tiivistetyssä muodossa olevaksi tiedoksi sitä tarvitseville. On sitten laatukysymys, tuotetaanko raportteja oikeista ja tarpeellisista asioista. Eräs mielenkiintoinen työtehtäväni oli viime marras-joulukuussa kulttuurikoordinaattorin ominaisuudessa toteuttamani piparirakennuskisa. Kisan perusajatuksena oli yhteistyö ja luovuus ja siinä sivussa myönteisen yliopistokuvan antaminen. Kisaan osallistui yliopiston henkilökuntaa, opiskelijoita, ulkomaalaisia vaihto-opiskelijoita ja alumneja. Tapahtuma yhdisti ja synnytti yhteistyötä vapaaehtoisesti ja iloisissa merkeissä. Yhteistyötä ja vuorovaikutusta syntyi myös yritysmaailman kanssa, sillä parhaat työt siirrettiin paikallisen pankin näyteikkunaan. Yliopiston tunnuksen torni voidaan siis tehdä myös piparkakkutaikinasta eikä aina norsunluusta. Piparikisa tuki myös yliopiston perustoimintaa. Humanistisen tiedekunnan elokuvatutkimuksen opiskelijat valmistivat siitä dokumenttivideon. Teknillisen tiedekunnan työpsykologian peruskurssin opiskelijat osallistuivat harjoitustöillään kisaan. Kasvatustieteiden tiedekunnan varhaiskasvatuksen

opiskelijat järjestivät oheistapahtumana olleen lastentapahtuman ohjelman. Näinä ankeina säästöohjelmien ja YTneuvotteluiden aikoina ei yliopiston käytävillä kovin iloisia kasvoja näe. Sopii toivoa, että yliopiston johto jaksaisi kantaa huolta tutkijoiden työn lisäksi myös iloisuutta tuottavasta hallintobyrokraattien työn laadusta. Emmekö me kaikki toteuta yliopiston strategiaa? Vuorovaikutus ja sivistys -painoala olisi ainakin minulle kovin mieluisa toimintakenttä. Ann London suunnittelija kulttuurikoordinaattori

Porinaa on lukijoiden oma palsta, jolle toivomme kirjoituksia erilaisista yliopistolaisia koskettavista aiheista. Voit kirjoittaa joko omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Henkilöllisyys nimimerkin takana jää vain toimituksen tietoon. Lähetä porinasi sähköpostitse osoitteeseen tietopisto oulu.fi.

infopisto Infopistossa julkaistaan yliopistolaisten lähettämiä tiedotteita ja lyhyitä uutisia. Materiaali lähetetään osoitteeseen tietopisto oulu.fi

Tietohallinnossa vihertää Tietohallinto on hankkinut käyttöönsä Green Snapper -ohjelmiston, joka on tarkoitettu työasemien virrankulutuksen keskitettyyn hallintaan ja säästämiseen. Ohjelmisto asennetaan UNIVpalveluihin liitettyihin työasemiin vuoden 2010 aikana. Green Snapperilla pyritään vähentämään työasemien virrankulutusta ja työpäivien aikana ohjelmistopäivityksistä ja -asennuksista ym. ylläpitotoimista johtuvia käyttökatkoja. Ohjelmistolla voidaan asettaa työaseman näyttö virransäästötilaan, pysäyttää kiintolevyt ja ajastaa työasema käynnistymään valmiiksi työpäivän alkuun. Lisäksi työasemat pystytään käynnistämään tai sammuttamaan keskitetysti. Green Snapperin ansiosta työasemien ylläpitotoimet voidaan hoitaa työajan ulkopuolella ja ilman, että työaseman käyttäjän tarvitsisi jättää konet-

apurahoja Yliopiston apurahat 2010

taan käyntiin yöksi tai viikonlopuksi. Koneet voidaan ajastaa käynnistymään vain niinä öinä, kun tehdään säännöllisiä ylläpitotoimia. Ohjelmisto ei häiritse tietokoneen käyttöä työskenneltäessä työajan ulkopuolella, iltaisin tai viikonloppuisin. Se tunnistaa, onko kone käytössä ja käynnistää virransäästöominaisuudet vain silloin, kun työasema on ollut riittävän kauan joutokäynnillä. Käyttäjä voi tarvittaessa estää koneen sammuttamisen. Lisää tietoa Green Snapper -ohjelmistosta on löydettävissä sen kotisivulta www.greensnapper.fi Ohjelman käytöstä vastaa tietohallinnossa UNIV-lähituki, jonka esimiehenä toimii Janne Suokas. Janne Suokas pääsuunnittelija tietohallinto

SXC

Oulun yliopiston eri apurahoja jakavat rahastot on vuoden 2010 alusta yhdistetty Oulun yliopiston apuraharahastoksi ja se julistaa haettavaksi apurahoja seuraavista nimikkorahastoistaan: Yliopiston Apteekin rahastosta yhteensä 156 000 € jatkotutkinnon loppuvaiheessa olevien opiskelijoiden päätoimiseen opiskeluun ja tutkimustyöhön. Määrärahasta myönnetään 24 kpl 6500 euron suuruista apurahaa. Hakemukset tulee jättää 16.4.2010 kello 15.00 mennessä yliopiston rehtorille osoitettuna oman tiedekunnan kansliaan. FM Tyyni Tanin rahastosta yhdeksän 4000 € suuruista apurahaa jaettavaksi humanistisen ja lääketieteellisen tiedekunnan jatko-opiskelijoille. Hakemukset tulee jättää 16.4.2010 kello 15.00 mennessä yliopiston rehtorille osoitettuna humanistisen tai lääketieteellisen tiedekunnan kansliaan. Anna Vuorion rahastosta apurahoja humanististen tieteiden, lähinnä suomen kielen jatko-opintoja varten yhteensä 22 000 €. Hakemukset tulee jättää 16.4.2010 kello 15.00 mennessä yliopiston rehtorille osoitettuna oman tiedekunnan kansliaan. Raili Korkan rahastosta Oulun yliopistossa tapahtuvaa ruskean karhun (Ursus arctos), sen elinympäristöä ja suojelua edistävään tutkimukseen on haettavana apurahoja yhteensä 900 €. Hakemukset tulee jättää 16.4.2010 kello 15.00 mennessä yliopiston rehtorille osoitettuna oman tiedekunnan kansliaan. Apurahaohje ja hakemusloma17

ke: www.oulu.fi/hallinto/intra/talous/ Talousp_2007/Dokumentit/Apurahat2. htm Euroopan tiedeneuvosto (ERC) myöntää rahoitusta huippututkijoille

Social Sciences and Humanities -haku umpeutuu 7.4.2010. Haussa tarvittavat asiakirjat osoitteesta http://cordis.europa. eu/fp7/dc/index.cfm sekä ERC:n sivuilta osoitteesta http://erc.europa.eu/index.cfm. Tutkimus- ja innovaatiopalvelut neuvoo hakuun liittyvissä asioissa. Lisätiedot: suunnittelija Elina Rossi, puh. 4087 (elina.rossi oulu.fi) ja tutkimusasiamies Päivi Tomperi, puh. 3972 (paivi.tomperi oulu.fi) sekä kansallinen ERC-yhteyshenkilö Pasi Sihvonen pasi.sihvonen aka.fi EU:n rakennerahastohankkeiden han-

pyydetään esittämään varhaisessa valmisteluvaiheessa arviointiryhmälle. Ennakkotiedon mukaan Pohjois-Pohjanmaan EAKR- ja ESR hankehaku on avoinna 19.4.– 17.5.2010 minkä vuoksi kevään haun hankeideat pyydetään esittämään arviointiryhmälle 11.4.2010 mennessä. Lisätiedot: Tutkimusrehtori Taina Pihlajaniemi, taina.pihlajaniemi oulu.fi ja EU-koordinaattori Saija Tikkanen, saija.tikkanen oulu.fi, p. 553 4067 tai 040 735 7741 keideat

Stipendit Yhdysvaltoihin haussa

Fulbright Center julistaa haettavaksi stipendiohjelmat Yhdysvaltoihin. Lisätiedot: www.fulbright.fi/ - Stipendiohjelmat - Stipendit suomalaisille Yhdysvaltoihin

18 tietopisto

2/2010

Apurahoja oppi- ja tietokirjailijoille

Hakulomakkeet ja tarkat ohjeet: www.suomentietokirjailijat.fi/ puh. 09 4542 250, toimisto suomentietokirjailijat.fi. Hakuaika päättyy 31.3.2010 klo 16.00.

Thule-instituutin apurahat haettavina

Haettavana ovat ThuleEdu tohtorikoulutuksen apurahat, Oulangan rahaston apurahat 2010 ja Tutkimusasema-apurahat. Hakuaika päättyy 29.3.2010. Lisätietoja: http:// thule.oulu.fi/suomi/apurahat2010.html Koulutukset näppärästi yhdessä osoitteessa

www.oulu.fi/ henkilostokoulutus

Yliopistojen golfmestaruuskilpailut Hämeenlinnassa Vuoden 2010 yliopistojen mestaruuskilpailu järjestetään 2.8.2010 Hämeenlinnassa Tawast Golfin kentällä. Pelimuotona perinteiseen tapaan kaksihenkisin joukkuein pelattava tasoituksellinen best ball pistebogina. Lisäksi palkitaan parhaat henkilökohtaiset suoritukset ja paras scr-tulos. Osallistumisoikeus on yliopistojen henkilökuntaan kuuluvilla dosentit ja eläkeläiset mukaan lukien. Kilpailuun otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä 40 pelaajaa. Max hcp on 36. Green fee -maksu on 40 euroa /pelaaja. Kilpailuinfo klo

9.30, yhteislähtö klo 10.10. Ilmoittautumiset sähköpostilla allekirjoittaneelle viimeistään 26.7.2010. Ilmoittauduttaessa tarvitaan seuraavat tiedot: nimi, kotiseura, sähköpostiosoite, yliopisto, virka-asema ja tasoitus. Mestaruuskilpailun sponsorina toimii YHL. Tervetuloa! Tampereen yliopiston henkilökunnan golf-kerho UTA-GOLF Erkki Jyrinki, puh. 040 7700 567, erkki.jyrinki uta.fi SXC

Juliana von Wendtin säätiöltä haettavana apurahaa eläinkokeita korvaavien menetelmien kehittämiseen 12.4.2010 mennessä. Lisätiedot: http://www.jvws.org/ tai jvws jvws.org

Kaupallisten ja teknillisten tieteiden tukisäätiö KAUTEn Aimo Puromäen erikoisrahaston apurahat haettavina 26.4.2010 mennessä. Lisätietoja: http://www.kaute.net, sähköposti martti.hyvonen fimnet.fi, puh. 050 364 8840

oulu.fi INBOX Lähettäjä

Vastaanottaja

Aihe

zhonghong.ou ee.oulu.fi tietopisto oulu.fi Terveisiä New Yorkista!

Yötä päivää sykkivä New York Olen New Yorkissa nyt toista kertaa ja tällä kertaa neljän kuukauden ajan, niinpä minulla onkin ollut runsaasti aikaa tutustua kaupunkiin. Kolme kuukautta ajastani on tosin kulunut aivan silmänräpäyksessä. Wau, aika tosiaan lentää! New York on jännittävä kaupunki, aivan yhtä jännittävä kuin miltä se televisiossa ja elokuvissa näyttää. Sen erityispiirteet näyttäytyvät kaikessa. Elämänrytmi: New York on jatkuvassa liikkeessä; kaikki tuntuvat olevan kiireisiä. Opiskelijat ovat kiireisiä opintojensa ja kurssiensa kanssa ja työssä käyvät kamppailevat lupaavan (tai ei niin lupaavan, kuka tietää) uransa eteen. Ehkä tämä on yhteistä kaikille maailman metropoleille, kuten Tokiolle, Hongkongille, Pekingille ja Pariisille. Jos New Yorkia vertaa tässä mielessä Suomeen ja erityisesti Ouluun, elämä Oulussa on paljon, paljon mukavampaa. Herkkua. Koulutus: USA:n koulutusjärjestelmä poikkeaa suuresti suomalaisesta. Ohjaaja on enemmän tai vähemmän pyramidin huipulla, aivan kuten johtaja. Tohtoriopiskelijat ovat pelkkiä opiskelijoita, eivät yliopiston työntekijöitä. Koulutussysteemi on hyvin hierarkkinen. Suomessa tohtoriopiskelijat ovat useimmiten yliopiston palkkalistoilla, ja heidän suhteensa ohjaajiin on tasa-arvoinen. Juuri siksi pidän Suomesta enemmän. *LOL. Ajanviete: Juuri tämän takia New York on niin jännittävä ja värikäs! Täällä ei ikinä kyllästy. Kaupungissa on paljon museoita taidetta kaipaaville, pubeja ja baareja yöeläjille ja bilehileille, ostoskeskuksia ja muotiputiikkeja sekä loistavia ja aistikkaita ravintoloita. Täällä löytyy vähän myös luontoa: Central Park eli Keskuspuisto (vaikkakaan sitä ei voi edes verrata Suomen luontoon). Ilmasto: Sää on enimmäkseen mukava, koska enimmän aikaa paistaa aurinko, toisinaan tosin ehkä vähän kylmä. Lumisade on katastrofi, eikä pelkästään lumen vaan loskan ja sulamisvesien vuoksi. Kaduille syntyy valtavia vesilammikoita, joiden yli loikkiessa tarvitaan kumisaappaita. New York on siis mukava paikka työntekoon, mutta ei ihan yhtä mukava elämiseen. Mutta parasta, että teet sinne tutkimusmatkan ihan itse. LOL.

Terveisin Zhonghong Ou

Kirjoittaja työskentelee tutkijana MediaTeam-tutkimusryhmässä ja on tutkijavaihdossa Columbia Universityssä New Yorkissa USA:ssa. * laugh out loud.

Tällä palstalla julkaistaan ulkomailla työskentelevien yliopistolaisten sähköpostitervehdyksiä.

.5304

Näyttelyt

Naisten työt ja miesten työt -luentosarja.

22.2.—31.3.

Luentosarja työmarkkinoiden ja

OYY:n historia.

työtehtävien eriytymisestä.

Tellus-kirjastossa.

22.—23.4.

1.—31.3.

Oulu Symposium on Drug Metabolism: Xenobiotics — from Evolution to Medicines.

Monotypioita.

A symposium dedicated to professor Olavi

5.3.—31.5.

Pelkonen for drug metabolism research.

Vedosnäyttely tiedekirjasto Pegasuksessa.

Taidepuukkonäyttely. Taidemuotoilija Esko Heikkisen näyttely geologisessa museossa.

Lisätietoja näistä ja muista tapahtumista osoitteessa www.oulu.fi/ajankohtaista/ index.html Väitöstiedotteet osoitteessa www.hallinto. oulu.fi/viestin/vaitostilaisuudet.html

www.oulu.fi/ajankohtaista/index.html

16.3.—27.4.