Trafiikki-lehti nro 17 (1/2014)

TRAFIIKKI-MUSEOIDEN ASIAKASLEHTI 2014 NRO 17

7 Yhteisöllisyys 9 Tarinamatto 24 Perhe pyörillä

Mies Tom of Finlandin takana s.

Liikkeellä laivalla, junalla ja lentäen s.

12

4

Riku Rantalan matka travelleriksi s. 20 TRAFIIKKI 14• 1

PÄÄTOIMITTAJA HELENA PÄRSSINEN

Huvikseen liikkeelle!

“Härmän jätkät ovat lomaretkeilyllä, no joka miehellä on tumma puku yllä.

Sauna, sisu, Nurmen maa, vahvaa mainostusta saa - Suomi, Sibelius, Helapää! Opas museossa kuvaa palvoo yksin, no toiseen suuntaan konttaa ryhmä käsityksin. Mis on valo punainen, sinne alle aikojen Hallin Janne hiljaa kiirehtää.”

Vielä noin 50 vuotta sitten oli lähes utopistinen ajatus matkailla huvikseen. Nykypäivänä matkat ovat nettikauppojen ostetuimpia tuotteita eikä ajatus äkkilähdöstä eurooppalaiseen pääkaupunkiin tai etätyön tekeminen kuukausikaupalla Aasiassa ole enää ihme.

Taloudellinen vaurastuminen, vapaa-ajan lisääntyminen sekä yhteyksien nopeutuminen ja halpeneminen ovat vaikuttaneet merkittävästi asenteisiimme ja matkailutapoihimme.

Juha Vainion Seuramatkat-iloittelu tiivistää ironisessa muodossa sen, mitä Trafiikki-museoiden verkostonäyttely Liikkeelle! tulee vuonna 2015 esittelemään.

Teema on hyvin luonnollinen liikenteen ja viestinnän alan museoille.

Yleistasolla näyttelyssä on kyse maailmanlaajuisten yhteyksien avautumisesta ja tiedon sekä ihmisten levittäytymisestä.

Edellisessä Trafiikki-lehdessä haastattelimme evakkoa ja maahanmuuttajaa, jotka kertoivat ihmisten liikkumisesta. Tässä numerossa pohdimme matkailun muuttumista työstä huviksi.

PS. Trafiikki-museoiden kesä on täynnä kiinnostavia näyttelyitä. Lue lisää lehden loppupuolelta.

2 • TRAFIIKKI 17

Trafiikki-lehti on Trafiikki-museoiden asiakaslehti, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Trafiikki-museot ry:n jäsenet ovat liikenteen ja viestinnänalan museoita.

Yhdistykseen kuuluvat Forum Marinum, Mediamuseo Rupriikki, Mobilia, Postimuseo, Radio- ja tvmuseo, Suomen Ilmailumuseo, Suomen merimuseo, Suomen Rautatiemuseo ja Tekniikan museo.

Päätoimittaja: Helena Pärssinen Toimitussihteerit: Tiina Jantunen Ilona Kangas Avustajat: Johanna Aartomaa Inka Alén Otto Holmborg Elina Ijäs Rami Kangas Pauli Kivistö Elina Kytölä Riina Linna Outi Penninkangas Valeri Saltikoff Linda Strömsten Tiia Tiainen Henri Äijälä

SISÄLTÖ

2014 NRO 17

s. 17 Junalla halki Euroopan

s. 4 Kirjeiden Tom of Finland

Interrailin syntyessä yli 40 vuotta sitten

Suomen kansainvälisesti tunnetuimman

myytiin lippuja

kuvataiteilijan, Touko Laaksosen, elämää

vain nuorille.

raotetaan kirjeiden kautta syksyllä avatta-

Tänä päivänä

vassa teemanäyttelyssä. Monilahjakkuus,

interreilaus on

suuren yleisön tuntema Tom of Finland,

mahdollista

oli homoeroottisen taiteen mestari. Kir-

kaikenikäisille.

jeiden kautta opimme tuntemaan erilai-

Julius Torkkeli

sen miehen, joka eli hyvin tavanomaista

juhlisti matkalla

elämää.

vapauttaan, Iiris ja Antti Suonranta

s. 9 Tarinamatto tuo museon lasten luo

toteuttivat interrailin eläkkeellä.

niensä ulkopuolella. Tekniikan museon

s. 20 Miten meistä tuli Madventures

Nykyaikainen museo voi toimia myös seiTarinamatto on vieraillut jo useissa päivä-

Vielä 1990-luvulla rep-

Toimitus: DQ Communications Oy

kodeissa, joissa pienet esikoululaiset ovat

pureissaaminen oli Suo-

luoneet tuomiensa esineiden kautta uu-

messa tuntematon ilmiö.

Ulkoasu: Nina Kannisto

denlaista museokulttuuria. Tarinamaton

Rikun ja Tunnan erilaises-

tarina on vasta alussa.

ta matkailumuodosta ker-

Kannen kuva: Madventures-arkisto Toimituksen yhteystiedot: info@trafiikki.fi www.trafiikki.fi Julkaisija: Trafiikki-museot ry Painos: 9 000 kpl Painopaikka: Euraprint 11. vuosikerta.

Trafiikki-lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

ISSN 1796-0304 (painettu) ISSN 1796-0037 (verkkolehti)

tonut Madventures oli ilmiön

s. 12 Matkasta matkailuun Matkailun muodot ovat muuttuneet: välttämättömyydestä on siirrytty huviin.

uranuurtaja Suomessa. Riku Rantalalla reissaaminen ja kansainvälistyminen alkoivat jo kuusivuotiaana Kashmirin vuoristossa.

s. 26 Tervetuloa tapahtumiin Monipuolinen katsaus Trafiikkimuseoiden tapahtumiin.

TRAFIIKKI 17 • 3

Kirjeenvaihto voi paljastaa uuden puolen ihmisen identiteetistä.

Postimuseon avatessa jälleen ovensa, tarjoutuu yleisölle samalla ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua Suomen kansainvälisesti tunnetuimman kuvataiteilijan, Touko Laaksosen elämään. Hänen kirjeenvaihdostaan kertova teemanäyttely valottaa taiteilijan aiemmin tuntematonta puolta.

T

ouko Laaksonen syntyi 1920 kaarin-

alaiseen opettajaperheeseen. Sisaruksia oli kaikkiaan viisi, kaksi poikaa ja kolme tytärtä. Perhe oli sivistynyt ja lapsia kannustettiin taideharrastuksiin, eritoten kuoromusiikin pariin. Toukosta kehkeytyi taidokas pianisti ja monipuolinen yleislahjakkuus, joka myöhemmin otti intohimoisen harrastuksensa piirtämisen ammatikseen. Korkeakulttuurista taustaa vasten ei liene yllättävää, että Laaksonen usein puhuikin omista teoksistaan hävyttöminä kuvina, ”dirty pictures.”

Suuri yleisö tuntee hänet Tom of Finlandina, homoeroottisen fetissitaiteen mestarina. Karskin miehekkäät ja nahka-asuihin pukeutuneet viiksekkäät piirroshahmot ylisuurine sukupuolielimineen ovat oman

4 • TRAFIIKKI 17

Kirjeiden Tom of Finland Teksti: Rami Kangas Kuvat: Tom of Finland -säätiö

genrensä ikoneita. Eivätkä pelkästään homopiireissä, joita varten Laaksonen kuvat alun perin piirsi.

Tom of Finland on maailmalla yksi tunnetuimmista suomalaistaiteilijoista.

Tom of Finlandin piirrosten aikaan homous oli useissa maissa kriminalisoitua ja sosiaalisesti arkaluontoista. Kuvien fotorealistista tekniikkaa arvostetaan yleisesti, mutta teosten sisältö on edelleen monille liikaa. Kuvien tehtävä oli alunperinkin palvella seksuaalisesti.

Teemanäyttelyn kirjeet, joista suurin osa on osoitettu Laakso-

sen sisarille ovat jopa yllättäviä. Ja ne tutustuttavat nyt taiteilijan siviiliminään. Niistä välittyy taitavasti kirjoittava nuorukainen, kuolemaa pelkäävä sotilas, lahjakas muusikko, taiteellisuuttaan etsivä mainosmaakari, veli, ystävä ja lopulta vanha sairas mies.

Kirjeet paljastavat Touko Laaksonen oli ahkera kirjeenkirjoittaja ja kirjeenvaihto oli runsasta. Näyttelyssä esiteltävä kirjeenvaihto kattaa kaikkiaan kuusi vuosikymmentä 1940-luvun alusta aina Laaksosen kuolinvuoteen 1991

Näyttelyssä on mahdollisuus tutustua kirjeisiin hyvin seikkaperäisesti. Teemanäyttely ei ole perinteisellä tavalla visuaalinen, vaan siinä teksti ja sisältö ovat pääosassa. ”Niiden myötä syntyy kokonaan uusi luku Tom of Finlandin historiaan”, Luoto lupaa.

Näyttelijä Ville Virtanen on lainannut äänensä kirjeille, joita hän on lukenut eri vuosikymmeniltä.

Kirje kertoo tarinan

Touko Laaksonen 16-vuotiaana perheen kesänviettopaikassa vuonna 1936.

asti. Kirjeet tulivat osittain yllätyksenä, jopa Laaksosen asioista hyvin perillä olleelle Tom of Finland - säätiön Suomen edustajalle, Susanna Luodolle. ”Muistan, kun säätiön puheenjohtaja Durk Dehner kertoi minulle löytäneensä Laaksosen vanhan osoitekirjan. Hän halusi ottaa yhteyttä siinä esiintyviin henkilöihin, joista osa osoittautui Laaksosen sisarusten lapsiksi. Heillä oli tallessa setänsä lähettämät kirjeet ja kortit, jotka oli huolella arkistoitu”, Luoto muistelee kirjelöytöä. ”Varsinkin Hely-siskon kanssa kirjeenvaihto oli todella tiivistä”, Luoto

taustoittaa.

Kirjeiden valossa Touko Laaksonen näyttäytyy vaatimattomana ja hienostuneena miehenä, joka usein pohti elämänmenoa hyvinkin avoimesti. Julkisuuskuvaan verraten tieto on jopa ristiriitainen: miten sievistelemätöntä homopornoa kuvaava piirtäjä onkin samaan aikaan tavanomaisesta elämästään kertova velipoika, joka raportoi sisarilleen asioita aivan toisessa valossa? ”Homoseksuaalisuuttaan hän ei koskaan paljastanut sisarilleen, ja se säilyi heille loppuun asti salaisuutena”, Luoto kertoo.

Turun yliopiston kulttuurihistorian dosentti Maarit Leskelä-Kärki on tutkinut paljon kirjeenvaihtoa ja sisarusten välistä kirjeenvaihtoa yleisesti.

Hän muistuttaa, että yhden ihmisen kirjeenvaihto voi paljastaa kokonaan uuden puolen identiteetistä. Se voi olla myös hyvin rajoitettu. ”Kirjeissä on mahdollista rakentaa tietty identiteetti tai kirje-minä vastaanottajan mukaan”, Leskelä-Kärki selvittää. ”Kirjeissä on useasti havaittavissa myös juoni, jota ylläpidetään sekä tarina, joka rakentuu kirjeiden sisään.”

Toisin kuin päiväkirjoissa, kirjeenvaihdossa on kysymys dialogista. Kirjeet voivat myös paljastaa uusia asioita. Joka tapauksessa ne tarjoavat aina monta näkökulmaa ihmiseen, myös kirjeitä lukevan ja tarkkailijoiden omien lähtökohtien mukaan. ”Kirjeenvaihto on vastavuoroisuutta, jossa toinen ihminen näkee kirjoittajan jonain”, tutkija LeskeläKärki tiivistää.

Touko Laaksosen tavoite on useassa kirjeessä ollut paitsi perheen suojeleminen epämieluisilta tiedoilta, myös oman lapsuuden idyllin säilyttäminen.

Susanna Luoto alleviivaa, ettei Laaksonen suojellut sisariaan pelkästään seksuaaliselta suuntautuneisuudeltaan, vaan myös muilta asioilta, joiden uskoi sokeeraavan heitä.

Luoto myös muistuttaa, että Laaksosen rooli taiteilijana oli ristiriitainen ja esimerkiksi tekijänoikeuden TRAFIIKKI 17 • 5 www.facebook.com/trafiikki

kannalta raskas.

Tom of Finland -teoksia kopioitiin surutta ja Laaksonen jäi paitsi huomattavista rahoista. ”Voi vain kuvitella mitä mieltä homot olivat niin sanotuista oikeuksistaan. Laaksonen ei olisi voinut haastaa ketään oikeuteen, homoporno kun oli laitonta”, Luoto sanoo. ”Minkäänlaista katkeruutta ei kirjeistä kuitenkaan koskaan huomaa, päinvastoin.”

Ylioppilas Laaksonen mallia 1938.

Seitsemän porttia Teemanäyttely on rakenteeltaan seitsenosainen ja jakaantuu ”seitsemään porttiin”, joita ovat lapsuus, 1940luku ja sota, sodanjälkeinen aika, mainostoimistotyö, vapaaksi taiteilijaksi ryhtyminen, Tom of Finland – säätiön vaiheet ja viimeiset elinkuukaudet.

Sadas kirje rintamalta, aloittaa Touko Laaksonen yhden kirjeistään sodan keskeltä ja pelkää mietteliäänä ja liikuttuneena rakkaan isänmaansa puolesta enemmän kuin koskaan. Sota-aikana Laaksoselle kehkeytyi kyky tarkkailla ja analysoida maailmaa: ”Ja myös kyky kritisoida. Mut-

ta usein hän kuitenkin kirjoitti, että mikä minä olen sanomaan”, Luoto kertoo Laaksosen humaanista ja suvaitsevaisesta elämänasenteesta. ”Hän oli myös hauska. Kuvailut suomalaisten turistien rellestämisestä ulkomailla ovat edelleen ajankohtaista luettavaa”, Luoto nauraa.

Helyn kirjeet toimivat näyttelyn runkona. Salme-siskon kirjeistä, jotka on lahjoitettu Åbo Akademille, on mukana yksi. Nuorimman sisaren Kaijan saamissa kirjeissä korostuu Toukon matkakertojan lahjat.

Salaisuuksin suljettu – kirjeiden Tom of Finland Tampereen Vapriikissa 6.9.201429.3.2015. Näyttely toteutetaan yhteistyössä Tom of Finland Foundationin (Los Angeles), Taiteen edistämiskeskuksen ja Sarjakuvantekijät ry:n kanssa.

Suomen visuaalisesti rohkein postimerkki Uudet postimerkit eivät ole pitkään ai-

Tom of Finland ehti tehdä uransa ai-

kaan herättäneet niin paljon ristiriitaisia

kana yli 3 500 piirrosta. Postimerkki­

tunteita kuin tulevat Tom of Finland

arkkiin päätyneet kaksi piirrosta ovat

-aiheiset merkit, jotka julkaistaan 8.9.

valinneet merkin suunnitellut graafik-

tänä vuonna. Tom of Finland alias Tou-

ko Timo Berry ja Susanna Luoto, joka

ko Laaksonen on Suomen tunnetuim-

edustaa Los Angelesissa toimivaa Tom

pia kuvataiteilijoita maailmalla. Hänen

of Finlandin nimeä kantavaa säätiötä

avoimen homoeroottiset piirrokset ovat

Suomessa.

omassa tyylilajissaan ikonisessa ase-

”Postimerkkiarkkeihin valitut kuvat

massa ja niillä on ollut voimakas vai-

eivät rohkeudestaan huolimatta sokee-

kutus esimerkiksi popkulttuuriin ja muo-

raa, vaan niissä korostuu Tom of Fin-

tiin.

landin tyyli”, Susanna Luoto sanoo.

Postimerkkiarkin piirrokset esittelevät tekijälleen tyypillisiä voimakkaita ja itsetietoisia mieshahmoja.

Kirjeitä ja etäunelmia Kirje on säilyttänyt paikkansa vuosikym-

köpostin esikuva”, sanoo Jari Kettunen

nakkaisuuksiin voi tutustua ensi vuonna

menestä toiseen. Vanhat viestintäväli-

Tekniikan museosta.

Tekniikan museossa avautuvassa Etä-

neet eivät yleensä korvaudukaan välit-

”Uudet viestintävälineet voivat muut-

unelmia–näyttelyssä. Se kertoo, miten

tömästi uudella, vaan uutta ja vanhaa

taa suhtautumista vanhaan: kirje voi-

eri aikojen sähköisiä viestintävälineitä

käytetään rinnakkain.

daan kokea merkityksellisempänä tai

yhdistää ihmisen unelma kommunikoi-

aidompana kommunikaationa, kuin

da ajasta ja pitkistä välimatkoista huo-

sähköpostit tai reaaliaikaiset chatit.”

limatta.

”Rinnakkain käytössä olevat viestintävälineet alkavat lainata toisiltaan ominaisuuksia. Esimerkiksi kirje oli säh-

6 • TRAFIIKKI 17

Eri aikojen viestintävälineiden rin-

Yhteisöllisyys inhimillistää

Teksti: Linda Strömsten Kuva: Heini Ylijoen tekemä havainnekuva kesäisestä kahvilasta keskellä Finlaysonia.

Julkinen tila, kuten museo, on tarkasti hallinnoitua tilaa, jonka käytöstä päättävät yleensä vain harvat. Kuitenkin julkisten tilojen käyttäjät voivat rikastuttaa tiloja ja tuoda niihin uudenlaisia toimintoja. Tamperelainen mediamuseo Rupriikki on antanut Hukkatila ry:lle omat turhat tilansa ja sitä vastaan museo saa entistä elävämpää toimintaa. Mobiliassa Kangasalla yhteisöllisyys konkretisoituu yhden aktiivisen puuhamiehen teoissa.

H

ukkatila. Sitä ei tänä kesänä tule olemaan, sillä Tampereella vuonna 2011 perustettu Hukkatila ry elävöittää Rupriikin. Kesän ajan yhdistys pyörittää Rupriikin yhteydessä olevalla terassilla kah-

vilaa vapaaehtoisvoimin. Avajaisia eli ”Launch partyja” vietetään 17.5.

Museoiden yö -tapahtumassa, jolloin luvassa on ainakin levymusaa ja yllätyksiä. Hukkatila pyörittää väliaikaista kahvilatoimintaa viikon-

loppuisin ja erilaisten tapahtumien yhteydessä.

Kesä on museoille rauhallista aikaa, sillä suurin osa suomalaisista lomailee ja tarjolla on paljon aktiviteetteja. Rupriikissa hiljaisuutta siivittää se, ettei siellä ole ollut kahvilaa. ”Olemme pohtineet, miten museo voisi olla paremmin mukana tarjoamassa tilaa eri alojen toimijoille ja sitä kautta mukana tuottamassa palveluita ja elämyksiä”, kertoo Outi Penninkangas Mediamuseo Rupriikista.

Penninkankaan mukaan Rupriikki ei ole yksin asian kanssa, sillä keskustelua on käyty museoalalla jo pitkään. Myös Tampereen kaupunki on ollut aktiivinen toimija keskustelussa ja se on sisällyttänyt yhteisen tekemisen jopa uuteen strategiaansa. ”Tämä liittyy olennaisesti aikaan, jossa elämme.

Ihmisillä on halua ja kykyä toimia asioiden hyväksi ja luoda elävää kaupunkikulttuuria. Tämä on yhdessä tekemisen aikakausi”, jatkaa Penninkangas.

TRAFIIKKI 17 • 7 www.trafiikki.fi

Tampereen keskustorin tapahtuma vuodelta 2012.

Paikalla 112 Miniä. (Sami Nyyssönen)

Entistä elävämpää yhteistyötä Hukkatila ry:n tavoite joutomaiden elävöittämisestä ja kaupunkikulttuurin edistämisestä toteutuu Rupriikissa hyvin. ”Olemme todella iloisia yhteistyöstä Rupriikin kanssa. Finlaysonin tehdasalueen elävöittäminen on tärkeä asia ja samalla luonnollinen jatkumo vuoden 2012 Kesäsiirtolatoiminnalle, josta yhdistys sai Tampereen kulttuuriteko -palkinnon”, sanoo Hukkatila ry:n puheenjohtaja Heini Ylijoki.

Rupriikki toivoo, ettei yhteisöllisyys jää vain kokeilun tasolle. Penninkangas muistuttaa, että toiminta on vasta alussa ja tulevaisuudessa yhteisöllisyys voisi toteutua välillisesti esimerkiksi näyttelyiden kautta. ”Rupriikki sulkeutuu tämän vuoden lokakuussa. Olemme nyt toimineet yhdessä TR1 taidehallin kanssa, mutta Vapriikki, jossa avaamme museon vuonna 2015, on loistava paikka yhteisölliselle toiminnalle.

Se on museokeskus, jossa on enemmän toimijoita ja monikäyttöisiä tiloja, mikä antaa uusia mahdollisuuksia myös meille.”

Arjen klassikot ajavat Mobiliaan Yksinkin saa aikaan paljon, kun innostus on kohdallaan, tietää Sami 8 • TRAFIIKKI 17

Viimeisin latolöytö. Vuoden 1964 Austin Mini, joka odottelee nyt seuraavaksi entisöintiin pääsyä. (Sami Nyyssönen)

Nyyssönen.

Hänen innostuksensa 1960- ja 1970-luvun autoja kohtaan on niin suuri, että sillä järjestää tapahtuman jos toisenkin. Kaikki alkoi vuonna 2010, kun Nyyssönen järjesti ensimmäistä kertaa Mini-tapahtuman. Se onnistui hyvin ja siitä lähtien Minien keväinen kokoontumisajo on järjestetty Mobiliassa. Tämän lisäksi Nyyssönen on järjestänyt Tampereella pari isompaa tapahtumaa.

Tänä keväänä syntyi ajatus klassikkojen kokoontumisesta. ”Perinteisesti automerkeillä on omat autokerhonsa, joilla on omat tapahtumansa. Koen, että näistä klassikoista tulisi nauttia yli rajojen. Siksi soitin Elina Ijäkselle Mobiliaan ja ehdotin Arjen klassikot –tapahtumaa.”

Tilaa, tietoa ja apua 70’s Arjen Klassikot järjestetään 14. kesäkuuta. Nyyssönen kertoo, että Mobilia on ollut hengessä erinomaisesti mukana. ”Saamme tapahtumalle tilat Mobiliasta. Sen lisäksi saamme apua moneen muuhun asiaan, kuten logistisiin haasteisiin, eli siihen, että kaikki ajoneuvot pääsevät paikalle ja liikenteenohjaus sujuu”, jatkaa Nyyssönen.

Kiitosta Nyyssönen antaa myös Mobilian tietokannoille. Hän on kerännyt valtavat määrät taustaa mm. valokuva-arkistosta, dokumentteja

autoilusta ja liikenteestä sekä siitä, mitä autoja on milloinkin tuotu Suomeen. ”Kokeillaan ensimmäinen vuosi näin. Jos porukka oikein innostuu, niin sitten saatan jatkossa tarvita apua. Nyt homma pyörii lähinnä tällä yhden miehen kokoonpanolla. Aikaa tähän on mennyt hieman, mutta suurin paine tapahtumissa on aina muutamaa viikkoa ennen h-hetkeä”, kuvailee Nyyssönen.

Facebookissa perustetulla ryhmällä, 70’s Arjen Klassikot, kuhistaan tulevasta ja kiinnostusta on ilmassa, vaikkei itse tapahtumaan ilmoittautumista vaaditakaan. Hienojen arjen klassikkojen lisäksi Nyyssösellä on yksi toive: ”Tällaiseen tapahtumaan kuuluu olennaisesti myös ajan henkeen pukeutuminen. Rohkeasti vaan pukeutumaan. Kyllä parhaimmalle autoja vaateyhdistelmälle jokin palkinto keksitään!”

• 70’s Arjen Klassikot https://www.facebook.com/ arjenklassikot • Rupriikki http://rupriikki. tampere.fi • hukkatilary.tumblr.com • Museoiden yö -tapahtuma Tampereella 17.5.2014.

Tulevat maailmanvalloittajat museossa oppimassa.

Tarinamatto

tuo museon lasten luo Teksti: Linda Strömsten Kuvat: Tekniikan museo, mattotuokioihin osallistuneet lapset, Ulla Wirzenius (Merikeskus Vellamo)

Perinteisesti kävijät kokevat museon paikan päällä. Nykyaikainen museo voi toimia myös toisin. Tekniikan museon Pienten paja on jalkautunut esikouluikäisten pariin Tarinamaton muodossa.

A

rkinen esine voi olla todella arvokas. Se on yksi opeista, joita Tarinamatto-tuokioista on saatu. ”Lapsilla on kyky nähdä maailma toisin. Monien esineiden koh-

dalla lapsen suusta tullut ajatus on täysin päinvastainen kuin aikuisen.

Kannustamme lapsia luovaan ajatteluun ilman liiallista ohjausta”, kertoo projektipäällikkö Marianna

Karttunen Tekniikan museosta.

Tarinamatto syntyi, kun museon kehittämispäällikkö Leenu Juurola oli mukana tekemässä Mystisen koneen arvoitus –lastenkirjan käsikirjoitusta. ”Kirjan innoittamana totesimme, että haluamme kehittää lapsille jonkin toiminnallisen palvelun, josta saamme tietoa tulevaa Pienten paja -näyttelyä varten”, sanoo Karttunen.

Tekniikan museon Pienten paja on esiopetus- ja alakouluikäisille suunnattu oppimisympäristö, joka toimii samanaikaisesti sekä näyttelynä, pelialustana että työpajana. Tarinamatto on osa esikouluikäisille suunnattua Pienten pajaa.

Osallistujat luovat matolla tarinoita esineistä, jotka he ovat ottaneet mukaansa. Tämä on kokeilualusta TRAFIIKKI 17• 9 www.facebook.com/trafiikki

käsittelyssä. Tarinamaton Arvokkaiden asioiden arkisto –teemassa osallistujien tehtävänä on pohtia, mikä on arvokasta ja mistä jonkin esineen tai asian arvo muodostuu.

Karttunen kertoo tarinan tytöstä, joka totesi ytimekkäästi, että ”elämä on arvokasta”. Ne hetket hiljentävät. tulevalle näyttelylle, mutta samalla myös osoitus siitä, että museo voi lähteä omien seinien ulkopuolelle.

Tarinamaton suunnittelijat Sanna Majander ja Outi Turpeinen ovat luoneet käsinkosketeltavan elämyksen. Itse matto ei kerro kovin suurta tarinaa, vaan se syntyy käyttäjiensä kertomana. Haastattelutilanteessa istumme Tarinamatolla Karttusen kanssa kahdestaan, yleensä osallistujia on enemmän. ”Tarinamatolla istuu kerrallaan noin kymmenen lasta, joilla kaikilla on mukanaan jokin esine. Esineitä lähestytään maton eri teemojen, kuten Kiehtovien koneiden konservoinnin tai Mystisten mikätinten kammion kautta. Tärkeintä on ruokkia lasten keskustelua ja antaa tilaa ajatuksille”, jatkaa Karttunen.

Aikamoisia tarinoita on lasten suusta kuultu. Mekaanisesta hamsterista ja kivikirveestä lapset loivat tarinan, jossa hamsterin tulee kiivetä kivikirveen päälle ylettyäkseen laulamaan mikrofoniin. Myös elämän suuret kysymykset ovat olleet

Pilotointia Helsingissä ja Taipalsaarella Pilotissa Tarinamatto-hetkiä on pidetty lähiseutujen eskarilaisten kanssa Tekniikan museolla sekä päiväkodeissa Helsingissä ja Taipalsaarella. Pilotteihin on osallistunut noin 100 lasta. Ennen Tarinamatto-hetkeä esikoululaiset ovat haudutelleet museoteemaa: mikä on museo, mitä museossa olevat asiat ja esineet ovat.

Pilotin aikana kaikki on videokuvattu. ”Olemme havainneet, että suljettu tila ei toimi, vaan lapset tarvitsevat virikkeitä maton lisäksi. Päiväkotien pilotit ovat puolestaan osoittaneet, että siellä matto solahtaa osaksi heidän arkeaan ja toimii ihan mukavasti”, tiivistää Karttunen.

Helmikuun alussa Tarinamaton työpajaohjaajana aloitti Maija Simo.

Huhtikuusta alkaen Simo pitää Tarinamatto-hetkiä kaksi päivää viikossa. Varauksia on jo keväälle ja syksylle. Karttunen kertoo, että muutakin on suunnitteilla.

Kuva: Ulla Wirzenius, Merikeskus Vellamo

”Testasimme mattoa yleisötapahtumassa ja idea toimi hyvin. Yleensä Tarinamatolla vietetään pari tuntia, mutta yleisön keskellä aikataulu oli tiiviimpi, noin 20 minuuttia. Seuraavaksi suunnitteilla on jalkautuminen Arabian katufestivaaleille ja Museoiden yönä 17.5. matto matkustaa taas kotiinsa Tekniikan museoon.

Merimuseolla on oma kummiluokka

Marianna Karttunen ohjaamassa lapsia luovaan ajatteluun tarinamatolla.

10 • TRAFIIKKI 17

Samoja lasten osallistamiseen liittyviä teemoja on käsitelty myös Suomen merimuseossa, jossa on käynnissä kummiluokkatoiminta

kolmatta vuotta. Kotkan Haukkavuoren koulun viidennen luokan kanssa yhteistyötä on tehty kolmannesta luokasta saakka.

Hankkeen tarkoituksena on ollut museopedagogisen osaamisen kehittäminen, mutta myös positiivisten kulttuurikokemusten tuottaminen. ”Haluamme osallistaa lapsia ja antaa heille mahdollisuuden toimia asiantuntijoina. Hyvänä esimerkkinä tästä on helmikuussa järjestetty Vellamon saappaissa -tapahtuma, joka antoi lapsille mahdollisuuden astua museoväen saappaisiin”, kertoo Suomen merimuseon Johanna Aar-

tomaa.

Kummiluokan opettaja Anni Vakkila-Mattinen on erittäin tyytyväinen yhteistyöhön:

Merimuseon kummiluokka pelastusliivejä kokeilemassa.

“Yhteistyö merimuseon kanssa on ollut mahtava asia meidän luokalle. Alkuperäinen ajatus oli, että saisimme lapsista kasvamaan sellaisia tulevia aikuisia, joiden myötä museossa käymisen kulttuuri saisi uudenlaista näkökulmaa ja museo alkaisi heidän kauttaan elää uudenlaista elämää. Tämä on antanut meille mahdollisuuden oppia asioita koulun ulkopuolella, samalla on ollut upeaa nähdä lasten into ja halu tehdä. Erityiskiitoksen haluan antaa Johanna Aartomaalle, hän on kannustanut meitä ja uskonut asiaan koko ajan.”

TRAFIIKKI 17• 11 www.trafiikki.fi

MATKASTA MATKAILUUN Teksti: Pauli Kivistö

Bore Turussa 1960-luvulla.

Alus kulki vuoteen 1976 pääasiassa Turku–Tukholma -linjalla.

Kuva: Sjöhistoriska Institutet vid Åbo Akademi.

12 • TRAFIIKKI 17

Vielä 1900-luvun alkupuolella matkustajavarustamot keskittyivät ensisijaisesti linjaliikenteeseen ja reittimatkustajien kuljetukseen, vaikka satunnaisia huviristeilytyyppisiä matkoja saatettiinkin järjestää. Silloin laivamatka tehtiin lähinnä välttämättömyyden vuoksi – jos se oli tarpeellista paikasta toiseen pääsemiseksi.

Bore on elävä museo Forum Marinum –säätiön pysyväi näyttely s/s Borella kertoo sekä laivan vaiheista, sen tilaamises-

T

oisen maailmansodan jälkeen muiden yhteyksien kehittyminen ja erityisesti lentoliikenteen laajeneminen vähensivät vesikulkuneuvojen merkitystä pelkkien matkustajien kuljetuksessa; esimerkiksi perinteiset matkustajalaivalinjat valtamerten yli jouduttiin ennen pitkää lakkauttamaan kannattamattomina. Kun matkustajalaivayhtiöt joutuivat kehittämään uudenlaisia toimintamuotoja, risteilymatkailusta tuli vähitellen maailmanlaajuisesti merkittävä liiketoimi.

Yksi suomalaisen risteilyliikenteen uranuurtajista oli Bore-varustamo, joka alkoi järjestää 1950- luvun alkupuolella säännöllisiä kesäristeilyjä Itämerellä. Boren alukset tekivät 1970-luvulle asti risteilyjä mm.

Kööpenhaminaan, Visbyhyn ja Leningradiin. Muutkin Ruotsin-liikenteen varustamot saattoivat tehdä yksittäisiä erikoisristeilyjä esimerkiksi Viroon ja Venäjälle.

Helsinkiläinen Finn­lines aloitti 1970-lukuun mennessä autolautoillaan kausittaiset risteilyt myös Välimerellä. Pisimmillään suomalaiset matkustaja-alukset kävivät päiväntasaajan tuntumassa Afri-

ta ja rakentamisesta nykypäivään

kan rannikolla. Lisäksi Silja Line yritti käynnistää risteilyt Välimeren ympäristössä. Kuitenkaan kaukoristeilyt eivät lopulta olleet suomalaisvarustamoille kannattavia, ja toiminta lopetettiin 1980-luvun alussa. Kotkalainen Kristina Cruises sen sijaan jatkoi suomalaisten kaukoristeilyjen perinteitä seuraavilla vuosikymmenillä.

Reittiliikenteen ohella tarjottavista, edullisista lyhyistä risteilyistä tuli 1980-luvulle mennessä tärkeä tuote suomalaisille autolauttavarustamoille – esimerkkinä suositut Suomen ja Ruotsin väliset miniristeilyt. Kun markkinoinnin painopistettä oli siirretty risteilymatkustuksen suuntaan, samalla laivojen ohjelmakulttuuri ja viihdetarjonta olivat kehittyneet yhä monipuolisemmiksi ja kansainvälisemmiksi.

Muutamat laivayhtiöt, kuten ahvenanmaalaiset Sally Line, Birka Line ja Ånedin Linjen, harjoittivat erikseen pienimuotoista risteilytoimintaa Itämerellä. Välillä suomalaiset pyrkivät mukaan jopa Karibian risteilytoimintaan, mutta eivät menestyneet näillä erittäin kilpailuilla markkinoilla.

että siihen liittyneistä merenkulun toimijoista – niin varustamoista kuin ihmisistäkin. Lisäksi tarkastellaan, millaista aluksella on ollut työskennellä ja matkustaa eri aikoina. Nähtävillä on esimerkiksi runsaasti monipuolista kuva- ja filmimateriaalia, josta osa on aiemmin julkaisematonta.

Näyttelyosio on laivan ylimmillä kansilla sijaitsevalla museoalueella: siihen kuuluvat entiset henkilökunnan asuintilat, varustajahytti ja osa matkustajahyteistä kuudennella kannella sekä näyttävänä kokonaisuutena myös komentosilta.

Kookkaan aluksen museointi sellaisenaan on haastavaa ja usein ongelmallista, ja suurien vanhojen matkustajalaivojen säilyttämiseen tähdänneet hankkeet ovat maailmalla harvoin toteutuneet. Liikenteestä poistettu Bore jatkaa Turussa Aurajoella edelleen aktiivisesssa

toiminnassa

myös

hostellina ja ravintolalaivana. Alus toimii samalla kokonaisuudessaan museona: esimerkiksi sisustuksessa näkyvät hyvin eri aikojen kerrostumat, ja tavoitteena on pitää alus rakenteiltaan mahdollisimman muuttumattomana.

Suomalaisen matkustajalaivaliikenteen historiassa Bore on ollut osa tärkeää kehitysjaksoa, jossa on tapahtunut mm. autolauttaliikenteen ja risteilymatkustuksen läpimurto. Laivalla on taustallaan monivaiheinen tarina sekä reittiliikenteen matkustaja-aluksena että risteilyaluksena. Se on ehtinyt käydä yli kahdessasadassa eri sata-

Entinen ensimmäisen luokan tupakkasalonki, myöhempi Manoeuvre Bar on edelleen monilta osin 1960-luvun asussaan. Kuva: Sjöhistoriska Institutet vid Åbo Akademi.

massa ja kymmenissä maissa PuTRAFIIKKI 17• 13 www.facebook.com/trafiikki

Lentoliikenteen kehitys ennen sotia Teksti: Valeri Saltikoff Kuvat: Suomen Ilmailumuseo

Suomen Ilmailumuseon Liikkeelle! -teema keskittyy lentomatkus­ tami­sen kehitykseen sodanjälkeisessä Suomessa. Sotien päättyminen merkitsi vilkasta kasvua matkailulle ja lentomatkustamiselle.

Erityisesti 1960- ja 1970-luvut olivat voimakkaan kasvun aikaa: työssäkäyvien vapaa-aika lisääntyi, matkojen hinnat halpenivat ja uusilla, suurikokoisilla matkustajakoneilla voitiin kuljettaa satoja turisteja kaukomaiden matkakohteisiin. Matkailusta tuli koko kansan vapaa-ajan viettotapa, ja erityisesti Välimeren aurinkorannat tulivat suomalaisille tutuiksi.

E

nsimmäisen maailmansodan syttyminen merkitsi kansainvälisen matkailun lähes täydellistä keskeytymistä 1910-luvun loppupuolella, mutta sodan jälkeen ala toipui ja kehittyi nopeasti. Uutena matkustusmuotona 1920-luvulla maantie-, rautatie- ja laivaliikenteen rinnalle

tuli lentomatkustaminen - lentokonetekniikka oli kehittynyt ripeästi maailmansodan aikana.

Myös vastaitsenäistyneessä Suomessa tutustuttiin innolla uuteen matkustusmuotoon: ruotsalainen P.O. Flygkompani aloitti säännöllisen matkustajaliikenteen Tuk-

holman ja Helsingin välillä jo toukokuussa 1920, ja kesällä 1923 virolainen Aeronaut avasi lentolinjan Tallinnan ja Helsingin välille.

Helsingissä Aeronaut hankki huolintapalvelunsa Suomen Välityskeskukselta, jonka palveluksessa toiminut Bruno Lucander innostui ilmailun mahdollisuuksista. Marraskuussa 1923 Lucander perustikin yhdessä Adolf Snellmanin ja Fritiof Åhmanin kanssa lentoyhtiö Aero Oy:n - joka nykyään tunnetaan nimellä Finnair. Aero avasi ensimmäisen lentoreittinsä Helsingin Katajanokan vesilentosatamasta Tallinnaan maaliskuussa 1924.

Lentoliikenne kehittyi nopealla tahdilla - 1930 -luvulla suuremmat lentokoneet mahdollistivat jo kymmenien matkustajien kuljettamisen. Vuosikymmenen puolivälissä avattiin myös Suomen ensimmäiset maalentokentät Turun Artukaisiin ja Helsingin Malmille, mikä mahdollisti reittiverkoston laajenemisen. 1920- ja 1930 -luvuilla Suomeen perustettiin myös useita matkatoimistoja, joiden siivillä suomalaiset pääsivät matkustamaan

naisellamerellä saakka.

Bore

valmistui

Oskarshamnissa

vuonna 1960, alun perin höyrykäyttöiseksi. Se kulki ensin säännöllisillä Suomen ja Ruotsin välisillä linjoilla Borevarustamon, Silja Linen, Jakob Lines ja turkulaisen Aura Linen väreissä ja vuodesta 1987 Kristina Cruisesin kansainvälisessä risteilyliikenteessä koko ajan Suomen lipun alla.

Turkulainen liikeyritys Oy S/S Borea Ab osti viisikymmentävuotiaan m/s Kristina Reginan syksyllä 2010. Alus maalattiin ensimmäisen omistajansa, Bore-varustamon, väreihin ja sai takaisin alkuperäisen nimensä. Liikenteestä poistunut Bore jatkaa Turussa Aurajoella edelleen aktiivisessa toiminnassa majoituskäytössä ja ravintolalaivana.

14 • TRAFIIKKI 17

Vuosina 1987–2010 laiva oli Kristina Cruisesin risteilyliikenteessä ja teki Kristina Regina -nimisenä matkoja aina Punaisellemerelle saakka. Kuvassa alus Helsingissä kesällä 2010.

Kuva: Pauli Kivistö

kauas Eurooppaan. Ripeä kehitys katkesi kuitenkin äkillisesti vuonna 1939, uuden suursodan syttyessä. Suomessa tiukat matkustuskiellot, viisumi- ja valuuttarajoitukset sekä yleinen turvattomuus rajasivat lentomatkustamisen lähinnä Ruotsiin suuntautuviin viranomaislentoihin.

Matkailu nousee siiville Jatkosodan päättäneen välirauhansopimuksen ehtoihin kuului suomalaisten siviili- ja sotilaslentokoneiden asettaminen täydelliseen lentokieltoon syyskuussa 1944. Kielto purettiin heinäkuun lopulla 1945, Saksan antautumisen jälkeen. Lentoliikenne ulkomaille käynnistyi kuitenkin vasta 1947, rauhansopimuksen ratifioimisen jälkeen.

1940-luvun lopulla matkailu alkoi elpyä, ja suomalaisetkin suuntasivat lomillaan aina vain kauemmaksi. Välimeren maista tuli suosittuja jo 1950-luvun alussa - Espanja, Italia ja Kreikka muodostuivat suomalaisten kestosuosikeiksi, ja eksoottisempia matkakohteita olivat muun muassa Algeria, Israel ja Jordania. Matkoja

Lentomatkustajia nousemassa Aero Oy:n koneeseen Hampurissa 1950-luvulla.

Kuva: Finnair Oyj / Suomen Ilmailumuseo

s/s Boren vaiheita

avautunut Varsinais-Suomesta, Ahve-

ta Leningradiin, Tallinnaan, Visbyhyn

18.9.1956 Bore-varustamo tilasi aluksen

nanmaalta ja Vaasasta

ja Riikaan. Risteilytoiminta laajentui

Oskarshamnin telakalta (Oskarshamns varv). Tilaussopimuksen allekirjoitti va-

vähitellen: 1990-luvun loppupuolel-

25.9.1958 Kölinlasku Oskarshamnissa

rustamon edustajana Hans von Rettig, jonka näkemykset myös vaikuttivat

la Pohjanmeren ja Välimeren risteilyt, 2000-luvun alussa Afrikan länsiran-

5.4.1960 Bore luovutettiin tilaajalleen

aluksen suunnitteluun. Hans von Rettig

nikko ja Punainenmeri; errikoisristeilyjä mm. Jäämerelle, Vienanmerelle ja Nor-

(1894–1979) kuului merkittävään teol-

12.4.1960 Liikenteeseen Turun ja Tukhol-

lisuussukuun ja oli noin 30-vuotiaana

man (Skeppsbron) välille

jan rannikolle

Elokuu 2010: viimeiset risteilyt Pietariin,

alkanut johtaa perheyritystä, jonka silloisiin päätoimialoihin kuului tupakan

31.8.–1.9.1976 Viimeinen matka Turun

valmistus.

ja Tukhoman välillä, Skeppsbronin lin-

Oy S/S Borea Ab ostaa aluksen

ja lakkautetaan

3.10.2010 Hinattiin Naantalista Turkuun

kilöautoa. Tilaamisajankohdan perus-

1977-1988 Mm. Pietari, Skellefteå, Uu-

27.5.2011 Alus siirtyy Forum Marinumin

teella Borea on pidetty yhtenä Suomen

maja, Algeria, Cadiz, Hebridit…

laituriin, museonäyttely laivalla avataan

ensimmäisistä matkustaja-autolautois-

28.4.1988 Kristina Cruisesin risteilylii-

ta. Ennen kuin Bore pääsi liikentee-

kenteeseen, aluksi lyhyehköjä Itäme-

seen, autolauttalinjoja oli kuitenkin jo

ren-risteilyitä: Helsingistä ja Kotkas-

Bore pystyi kuljettamaan reilun tuhannen matkustajan lisäksi yli 60 hen-

TRAFIIKKI 17 • 15

Spearairin DC-8 –matkustajakoneet ”Härmän jätkä” (OH-SOA) ja ”Härmän mimmi” (OH-SOB) Helsinki-Vantaan lentoasemalla heinäkuussa 1973. Kuva: Börje Hielm / Suomen Ilmailumuseo

jouduttiin tekemään usean liikennevälineen yhdistelmillä, ja matka-ajat venyivät viikkojen mittaisiksi. Matkatoimistot loivat kysynnän uusille, tilauslentoliikenteeseen erikoistuneille lentoyhtiöille - muun muassa Karhumäen veljesten Karhumäki Airways (Karair) aloitti toimintansa 1940-luvulla valtionyhtiöksi nousseen Aeron rinnalla vuonna 1951.

1950-luvun loppua kohden matkustajakoneiden koko ja toimintasäde kasvoivat, mikä mahdollisti suurempien matkustajamäärien kuljettamisen pitemmälle, vähemmillä välietapeilla.

1960-luvulla matkustajapaikkojen kasvu ja matkatoimistojen hintakilpailusta johtuva hintojen halpeneminen toi turismin lähes kaikkien työtätekevien ulottuville. Samoihin aikoihin vuosilomien piteneminen lisäsi myös työssäkäyvien vapaa-aikaa. Koko kansan ”seiväsmatkat” alkoivat saada osakseen myös kritiikkiä - 1960 -luvulla alettiin mediassa puida massaturismin varjopuolia, kuten turistien huonoa käytöstä ja suosittujen matkakohteiden muuttumista turismin ehdoilla pyöriviksi.

Kalevi Keihänen - suomalaisen seuramatkailun ikoni Suomalaisen seuramatkailun 1960ja 1970 -lukujen kultakausi henkilöityy Kalevi Keihäseen (1924 - 1995). Kei16 • TRAFIIKKI 17

hänen päätyi matkailualalle vuonna 1954, jolloin hän järjesti linja-autokyydillä kisamatkan yleisurheilun EM-kilpailuihin Sveitsin Berniin.

Keihänen toimi alussa osaomistajana tamperelaisessa Oy Turistimatkat -yhtiössä, yhdessä paikallisten linja-autoyrittäjien kanssa. 1960-luvun alussa hän kuitenkin kiinnostui lentoliikenteeseen pohjaavasta seuramatkailusta, ja perusti oman Keihäsmatkat Oy -matkatoimistonsa vuonna 1965.

1960-luvun puolivälissä kireä rahapolitiikka, matkojen ylitarjonta ja korkea työttömyys johtivat suomalaisen seuramatkailun kriisiin. Keihänen vastasi haasteeseen laskemalla hintoja, erityisesti viime hetken matkoja myytiin alle omakustannushinnan. Tämä johti kiistoihin kilpailevien matkatoimistojen kanssa, joita selvitettiin raastuvanoikeudessa.

Keihänen selvisi oikeustaistelusta voittajana, ja halpamatkoista tuli Keihäsen myyntivaltti: yhtiön myyntilauseeksi tuli ”Markalla Mallorcalle, kahdella Kanarialle” (Mallorcalle pääsi säästämällä vuoden ajan vain markan päivässä, kaksinkertaisella summalla pääsi jo Kanarialle).

Myös halvalla alkoholilla oli keskeinen osa yhtiön markkinoinnissa, samoin Keihäsen rehvakkaasti esiintyvällä persoonalla - Keihänen poseerasi julkisuudessa muun muassa

chinchillaturkkiin ja uimahousuihin pukeutuneena.

Vuoteen 1971 mennessä Keihäsmatkat Oy oli noussut Suomen suurimmaksi matkantuottajaksi. Yhtiö käytti pääosin Finnairin tilauslentoja. Keihänen halusi kuitenkin pois Finnairin alaisuudesta, ja perusti kesällä 1971 oman lentoyhtiön, Spearair Oy:n, jonka osakkaaksi tuli Keihäsen ja hänen vaimonsa ohella lehtikeisari Urpo Lahtinen. Spearair hankki vuonna 1972 Yhdysvalloista kaksi käytettyä Douglas DC-8 -matkustajakonetta. Isot investoinnit rasittivat kuitenkin Keihäsen yhtiöiden taloutta merkittävästi, ja tilannetta pahensi vuoden 1973 öljykriisiä seurannut polttoaineen dramaattinen hinnannousu. Keihäsmatkat Oy teki dramaattisen konkurssin vuonna 1974 - toiminnan loppuessa äkillisesti toukokuun alussa ulkomaille jäi 1800 matkustajaa. Keihäsmatkat Oy:n konkurssi johti myös Spearair Oy:n konkurssiin.

Keihänen yritti mittavan kansanliikkeen turvin paluuta matkatoimistoalalle vuonna 1976 uuden Seiväsmatkat Oy -matkatoimiston nimissä, mutta lyhytikäinen yhtiö ajautui konkurssiin jo vuonna 1977.

Kaikkiaan Keihäsen yhtiöiden konkursseja puitiin oikeudessa toistakymmentä vuotta.

Julius Torkkeli interrailin alkupisteessä, Helsingin päärautatieasemalla.

Onko sinulla muistoja interrail-matkoilta?

Oletko kirjoittanut matkaltasi matkapäiväkirjaa ja ottanut valokuvia? Suomen Rautatiemuseo kerää ensi vuoden Liikkeelle -näyttelyä varten tarinoita ja valokuvia erilaisista interrail-matkoista.

Voit lähettää matkakertomuksia ja valokuvia: Inka Alén, Suomen Rautatiemuseo, Hyvinkäänkatu 9, 05800 Hyvinkää tai inka.alen@ rautatiemuseo.fi, p. 0307 25 244.

Muista liittää mukaan myös omat yhteystietosi.

Junalla halki Euroopan Teksti: Linda Strömsten Kuvat: Kai Kuusisto

Euroopan rautatieliikenneyhtiöiden yhteinen lippujärjestelmä, Interrail, syntyi yli 40 vuotta sitten. Matkustamisen muodot ovat nyt monipuolisempia ja nopeampia kuin tuolloin. Junan kyydissä voi kuitenkin kokea jotain erilaista: vapautta ja ennen kokemattomia seikkailuja. Julius Torkkeli on tyypillinen nuori interreilaaja, nuori ja ahne kokemuksille. Iiris ja Antti Suonranta toteuttivat interrailin vasta eläkepäivillään, nauttien rauhallisesti jokaisesta hetkestä.

A

loitetaan Julius Torkkelista. Kesällä 2005 Torkkeli kirjoitti ylioppilaaksi ja päätti toteuttaa ystävänsä kanssa pitkäaikaisen haaveen interreilauksesta. ”Siinä oli sellainen romanttinen ajatus seikkailusta. Halusimme valloittaa maailman ja juhlistaa samalla vapautta, joka koitti lukion ja kesätöiden jälkeen”, TRAFIIKKI 17• 17 www.trafiikki.fi

kertoo Torkkeli.

Matkalla ystävysten vauhti oli hurja: reilun vuorokauden aikana Turun kautta Tukholmaan, sieltä Malmön kautta Kööpenhaminaan ja edelleen Hampuriin. Kaiken kaikkiaan matka-aikaa oli vain 30 päivää, joten levätä ei auttanut Hampurissakaan. ”Kävimme Tšekeissä, Itävallassa, Ranskassa, Saksassa ja Italiassa. Me halusimme nähdä kaiken”, muistelee Torkkeli.

Sittemmin Torkkeli on tehnyt lukuisia muita omatoimimatkoja.

Toiselle interreilaukselle hän lähti huolettomammin ja ilman kiirettä. ”Lensimme ensin Saksaan, mutta reissun varsinainen kohde oli Irlanti. Siellä vietimme kymmenen päivää tehden pieniä reissuja sinne tänne.” Reissu sujui melkein ilman kommelluksia, mutta Torkkelin matkakumppanin Irlantia varten mukaan otetut vaelluskengät jäivät jonnekin Eurooppaan.

Halvat lennot houkuttavat Torkkelin mielipide matkustamisesta on sittemmin muuttunut. ”Lentäminen on nopeaa ja mukavaa. Nykyinen hintataso mahdollistaa matkustamisen eri tavalla kuin vaikkapa vuonna 2005”, jatkaa Torkkeli ja kertoo ostaneensa lentoliput ystävänsä kanssa eräänkin kerran kolmella eurolla.

Junalla matkustamisessa on kui-

Julius Torkkelin matkavinkit: • Haukkaa pala kerralla ja pidä vähemmän matkustuspäiviä • Pakkaa tavaroita mukaan maltilla • Budjetoi reissu. Kesä- ja osa-aikatyöt kerryttävät matkakassaa • Matkusta tiiviissä porukassa • Käy museoissa, niitä on Eurooppa täynnä!

18 • TRAFIIKKI 17

Iiris Suonranta teki miehensä kanssa ensimmäisen pitkän junamatkan vuonna 1981 Moskovasta Pekingiin.

tenkin puolensa. Asemat ovat usein keskellä kaupunkia ja liikenneyhteydet toimivat. Torkkelin mukaan Euroopan junaverkosto on hyvä. ”Tietyt stereotypiat pitävät paikkansa, Saksassa on erilaista kuin Italiassa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että junaverkosto on tiivis ja korostaa valinnanvapautta.”

Interrail-matkat Torkkeli on tehnyt ystäviensä kanssa, yksin hän ei ole matkustanut. Kysyttäessä, tutustuuko matkalla uusiin ihmisiin, on mielipide selkeä: ”Se on täysin itsestä kiinni. Hostelleissa tutustuu muihin matkaajiin ja heidän kanssaan on helppo löytää yhteistä keskusteltavaa.” Mutta enää reilaus ei kiin-

nosta. ”Nyt mieluummin lentäisin, mutta interreilaus kuului silloin ylioppilasvuotena suunnitelmiin ja se piti kokea. Molemmat matkat olivat hienoja.”

Sinne ne lähtivät rullakassin kanssa Iiris ja Antti Suonranta ovat matkustaneet paljon elämänsä aikana ja asuneetkin pitkään Euroopassa. He innostuivat interrailistä vasta eläkepäivillään vuonna 2012. Tosin ensimmäinen pitkä junamatka oli tehty jo vuonna 1981. ”Matka Moskovasta Pekingiin kesti yli viisi vuorokautta.

Meillä oli oma hytti, jonka pöydällä oli valkoiset liinat. Palvelu toimi

koko matkan ajan, ikkunat pestiin joka asemalla ja ruoka nostettiin vaunuihin mahdollisimman tuoreena, elävinä kanoina”, he muistelevat. Junalla matkustaminen oli tuohon aikaan huomattavasti edullisempi ja eksoottisempi vaihto­ehto kuin lentäminen Kiinaan, siksi se tuntui luontevalta.

Yli 30 vuotta myöhemmin syntyi ajatus interrailista. ”Jouduin ylipuhumaan Anttia parin vuoden ajan, mutta lopulta hänenkin mielensä muuttui”, Iiris naurahtaa.

Matka tehtiin lokakuussa 2012.

Syksyllä Euroopan lomasesonki on ohi ja hotellien saatavuus parempi. Suonrannat valitsivat kolmen viikon matkalle kymmenen matkustuspäivää. ”Katsoimme kartasta, minne haluamme mennä ja totesimme, että tämän reitin ehdimme matkustaa kymmenessä päivässä.”

Suonrannat kertovat nauraen, että matkalle lähdön muistavat myös naapurit, jotka tokaisivat ”sinne ne lähtivät interreilaamaan rullakassin kanssa”.

Aikaa ajatuksille ja elämyksille Suonrantojen tekemä interrail ei välttämättä ole perinteisin. He tekivät matkan ensimmäisessä luokassa eläkepäivillään mukanaan yksi laukku. ”Tämä oli meidän tapamme ja halusimme nähdä paikkoja, joissa

emme ennen olleet käyneet. Tavaraa ei luonnollisesti voi tällaisella matkalla olla mukana paljoa, mutta sen huomioimme jo lähtiessä”, toteaa Iiris Suonranta.

Matkalla he kävivät Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa, Luxembourgissa, Belgiassa, Saksassa, Itävallassa, Slovakiassa ja Puolassa. ”Koska olemme asuneet Euroopassa, valitsimme kohteet ja kaupungit sen mukaan, missä emme olleet käyneet.” Joustoa kannattaa olla matkassa mukana muutenkin. ”Kerran vaihdoimme suuntaa lennosta, kun kohteeseen saavuttaessa alkoi sataa. Kesken matkankin voi inspiroida”, jatkavat Suonrannat. ”Kun saavuimme uuteen kohteeseen, menimme aina ensimmäiseksi turisti-infoon. Sieltä sai hyvin selville hotellit, joskin olimme muutamia vaihtoehtoja selvittäneet jo Suomessa”, jatkaa Antti Suonranta.

Ajatus uudesta matkasta siintää pariskunnan mielessä. ”Minua kiinnostaa Etelä-Eurooppa, erityisesti Italia ja Balkan”, kertoo Iiris Suonranta. Tällä kertaa Anttikin on innostunut ja näyttää kartasta mahdollisia reittejä. Entä mitä sanoisitte muille ikäisillenne interrailista haaveileville? ”Kannattaa ehdottomasti lähteä.

Tämä on paras tapa fiilistellä ja nautiskella upeista kaupungeista”, tiivistävät Suonrannat.

Interreilauksen lyhyt oppimäärä Interrail eli nuorison matkailukortti syntyi vuonna 1972. Kansainvälinen Rautatieliitto täytti tuolloin 50 vuotta ja päätti juhlan kunniaksi tarjota teini-ikäisille nuorille mahdollisuuden tutustua Euroopan rautateihin. Kortti oli voimassa 30 vuorokautta ja se myytiin vain alle tai tasan 21-vuotiaalle. Hinta oli 275 markkaa. Kortteja myytiin vuoden 1972 aikana yli 87 000 kappaletta. Suosituinta interreilaus on ollut vuonna 1990, jolloin myytiin yli 370 000 korttia.

Nykyisin kortteja voivat ostaa nuoret, aikuiset ja lapset. Senioreille (yli 60-vuotiaat) on tarjolla oma korttinsa. Vaikka interreilaus on mahdollista kaikille, se on edelleen edullisinta alle 26-vuotiaille. Interrail-kortissa oli pitkään käytössä vyöhykejako, mutta se poistui vuonna 2007 ja tilalle tuli kaksi erilaista korttia. Kaikissa maissa matkustamiseen on tarjolla InterRail Global Pass, maakohtainen InterRail One Country Pass sopii puolestaan niille, jotka ovat kiinnostuneita interreilauksesta tietyssä maassa. Suomessa InterRailkortteja myy VR.

Iiris ja Antti Suonrannan matkavinkit: • Pakkaa mahdollisimman vähän tavaraa, mieti mate riaaleja • Matkusta joustavalla asenteella, ole valmis muutoksiin • Kielitaitoa on hyvä olla • Älä suunnittele liikaa • Pidä matkustusasiakirjat erillään muista matkatavaroista • Ota mukaan hyvät kengät!

TRAFIIKKI 17• 19 www.facebook.com/trafiikki

Kun matkakipinä syttyy, se ei jätä rauhaan. Vaikka Riku Rantala on nähnyt maapallon monia kolkkia, katseltavaa ja ihmeteltävää riittää yhä. Madventures-ilmiön luoja on edelleen innokas travelleri.

K

un reppumatkailusta kertovan Madventuresin ensimmäinen jakso pärähti käyntiin televisiossa 12 vuotta sitten, huomasi paatuneinkin matkailuohjelmien katselija seuraavansa jotain mullistavaa.

Madventures yllätti myös Folkewestinsä katsoneet eksotiikan ystävät.

Katsoja temmattiin realitymaisesti Nepalin Kathmandun kaduille, sieltä kohti Intiaa, Thaimaata ja Amazonin viidakoita. Matkailuohjelman isät ja juontajat Riku Rantala ja Tuomas ”Tunna” Milonoff esiintyivät kantaaottavalla tavalla ja popsivat herkkuja, jotka saivat kotisohvillaan pötköttelevät suomalaiset haukkomaan henkeä. Kamera olalla he tutustuivat paikallisiin ihmisiin ja kokeilivat onneaan kaikenlaisissa seremoniallisissa menoissa, välillä jopa henkensä kaupalla. Kulttuurisokki välittyi katsomoihin unohtumattomasti.

Rantalalle se ei ollut ensimmäinen kerta.

Miten meistä tuli

Madventures Teksti: Rami Kangas Kuvat: Madventures-arkisto

20 • TRAFIIKKI 17

Automatkalla Intiasta Suomeen Riku Rantalan isä oli YK:n sotilas, joka oli toiminut nuorempana Kyproksella rauhanturvaamistehtävissä.

Hän sai komennuksen 1980-luvun alussa siirtyä sotilastarkkailijaksi Kashmiriin, Intian vuoristoseudulle, Pakistanin ja Kiinan raja-alueille.

Myös perhe seurasi mukana. Riku oli tuolloin kuusivuotias.

Kuten rauhanturvaajilla oli tapana, myös Rikun isä osti Mersun ja

ajoi sillä kohteeseensa. Perhe seurasi lentokoneella perässä. Kashmir ei ollut ihan kulman takana, vaan siitä kehkeytyi ensimmäinen iso matka. ”Se oli Moskovan olympialasten aikaa. Muistan hyvin vaihdon Moskovassa, jossa ruoka oli pahaa ja pissa haisi”, Riku muistelee lentomatkan vaiheita. ”Neuvostoliitto tarjosi ensimmäisen kulttuurisokin, mutta se oli vasta lämmittelyä. Intiassa se kova kulttuurisokki vasta odottikin.”

Se jätti pieneen poikaan lähtemättömät muistot. Samalla hän oppi maailmasta, ihmisistä ja esimerkiksi eriarvoisuudesta. ”Perheemme vietti diplomaattielämää. Jeeppi haki kouluun ja sieltä pois. Kerjäläisiä oli joka paikassa ja annoin kaikki viikkorahani heille”, Rantala muistelee.

Yksi mieleenpainuvimpia kokemuksia oli kotiinpaluu ja pitkä ajomatka Intiasta Suomeen Iranin halki.

Jossain pölyisellä aavikolla perhe ajoi suuren pakolaiskulkueen ohi. ”Katsoin, kuinka pikkulapset kantoivat painavia tavaroita ja minä join autossa limua. Se tuntui omituiselta”, Rantala kertoo.

Muisto herää eloon Suomeen palattuaan Riku Rantala kävi koulut ja ryhtyi opiskelemaan.

Matkustelu ei ollut vielä edes suunnitelmissa. Omien sanojensa mukaan hän oli tunnollinen ja rahanahne kaveri, joka kävi kesätöissä ja suoritti opintojaan.

Lukioaikainen kaveri Tunna oli jo tuolloin hurahtanut reilaamiseen ja lähetti Rikulle postikortteja matkoiltaan. Reiliporukka oli myös kertonut juttuja reppureissaamisesta pitkin maailmaa.

Riku ja Tunna tapasivat toisensa pitkästä aikaa Helsingin Tuomiokirkon portailla 1995. Suomi oli juuri voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden, mutta Tunna ei ollut asias-

ta kovin perillä, koska oli juuri palannut joltakin reissultaan. ”Hän sai reissukipinäni syttymään ja ostinkin erilaisia matkakirjoja ja luin juttuja aiheen ympäriltä”, Riku kertaa.

Toimittajaksi opiskeleva ja tuolloin Tampereella asuva Rantala sai eräänä yönä soiton Tunnalta. Tämä hehkutteli Aeroflotin halvoista lennoista, joilla pääsisi Bangkokiin.

Rikusta tuntui suorastaan syntiseltä olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi. ”Silloin ei vielä ollut mitään kovin halpoja lentoja. Laiton puhelinosakkeeni kaniin ja häivyin maailmalle”.

Travelleri oli syntynyt.

Alakulttuurista valtavirraksi Reissaamisen historia juontuu 1700-luvun brittiläisen yläluokan ja lähinnä nuorten miesten suorittamaan Grand Tour -perinteeseen.

Siihen kuuluivat eri kohteet alkaen Lontoosta halki manner-Euroopan aina Roomaan ja Napoliin asti.

Reissaaminen laajeni ja nuorisovallankumouksen myötä siitä eriytyi reppureissaamiseksi muodostunut nuorten alakulttuurin laji, jonka pääidea oli löytää eksoottisia kohteita, kuluttaa vähän ja viettää pröystäilemätöntä elämää kohdemaissa.

Suomessa ilmiö oli vielä varsin tuntematon 1990-luvulla. ”Silloin reissussa oltiin pidempään, jopa useita kuukausia kerrallaan. Taloudenpito vaati nokkeluutta ja tee se itse -mentaliteetti kuului matkailuun”, Riku valistaa.

Elettiin laman ja näköalattomuuden aikaa ja Rikun analyysin mukaan osa oli jopa aikaa paossa. ”Kuluttamista ja uraa kohtaan alettiin olla yhä kriittisempiä. Reissaajat olivat tasa-arvoisesti reissaajia, eikä oppiarvot silloin kiinnostaneet. Duuni oli sitä, että sillä päästiin reissuun.

Silloin se tuntui vapauttavalta.”

Rikun ja Tunnan matkoilla keh-

keytyi valistava ajatus reppureissaamisesta ja tiedon jakamisesta. Televisio oli luonnollinen valinta, olihan sillä jo ollut suuri merkitys aiemmissa matkailuohjelmissa. Lisäksi tulivat mukaan kirjat ja oppaat. ”Eihän Suomesta löytynyt kuin pari kirjaa, jotka kertoivat omatoimisesta reissaamisesta”, Riku sanoo. ”Oli vain ajan kysymys, koska ilmiö laajenisi myös Suomeen. Saimme olla sen ensimmäinen äänitorvi.”

Matkaan syyllistymättä Reppureissaamisen myötä joistakin maailmankolkista on muodostunut eräänlaisia hedonismin tyyssijoja ja touhu on lähtenyt lapasesta.

Yltäkylläinen hälläväliä-meininki päihteineen ja lieveilmiöineen on vaurioittanut reppureissaamisen alkuperäistä ideaa.

Reppureissaamisen ja valtaisasti levinneen omatoimimatkailun kriitikot muistavat myös aina mainita lentomatkailun saastuttavuuden ja alkuperäiskulttuureiden raiskaamisen. ”On se niinkin, mutta koko länsimainen systeemimme on haastava.

Isompi merkitys ja suurempi haaste on siinä, että oppisimme ymmärtämään toisiamme paremmin”, Riku analysoi. ”Toiseus lietsoo epäluuloja ja väkivaltaa.”

Siksi Riku Rantala suosittelee edelleen matkailua, ilman syyllisyyden taakkaa. ”Mikään dokumentti ei kerro todellisuutta paremmin kuin jos saa kokea sen itse”, Rantala muistuttaa matkailun alkuperäisestä ideasta.

Riku Rantalan ja Tunna Milonoffin viimeisin menetyssarja Docventures saa syksyllä jatkoa uusilla jaksoilla, jossa käsitellään esimerkiksi Egyptin vallankumousta ja uusia teknologioita.

TRAFIIKKI 17 • 21 www.trafiikki.fi

Vuoden karavaanari: Anssi Siukosaari

Perhe pyörillä ja koti mukana Teksti ja kuva: Rami Kangas

Vuoden karavaanari Anssi Siukosaari muistelee, kuinka matkailuvaunut tulivat Suomeen ja valloittivat automiehen ja hänen perheensä sydämet. Parasta karavaanariharrastuksessa on ollut matkailun vapaus.

H

iekkalaatikkoikäisestä asti kaikki autoihin liittyvä on kiinnostanut”, sanoo espoolainen Anssi Siukosaari, 78. ”Sota-aikana ei kunnon leluja ollut. Niinpä rakensimme autot puusta itse.”

Leikit vaihtuivat tosielämään ja Siukosaari seurasi silmät tarkkoina läpi kouluajan kaikkea autoihin liittyvää. Oppi ja tieto karttuivat sen verran, että nuori mies löysi ensimmäisen työpaikkansa vuonna 1959 Auto-lehden toimituksesta. Agronomiksi opiskeleva Siukosaari ei vielä tuolloin tiennyt, että viestintä ja matkailuvaunut olisivat hänen kohtalonsa.

Tämän vuoden alussa SF-Caravan ry nimesi Anssi Siukosaaren

vuoden karavaanariksi. Leirintämatkailun valtakunnallisen liiton täyttäessä 50 vuotta, osui myös Siukosaaren nimeäminen nappiin.

Karavaanarilegenda Siukosaari toimii edelleen aktiivisesti vaunujen parissa.

Onhan hän tehnyt elämäntyönsä auto- ja liikennetoimittajana ja viestinnän ammattilaisena, ja seuran-

nut tiiviisti SF-Caravania sen perustamisesta alkaen. Yksi hänen keskeisimmistä harrastuksistaan on ollut matkailuvaunut. Auto- ja liikennetoimittajana hän esitteli vaunuja ja niiden käyttöä eri lehdissä 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin vaunut saapuivat Suomeen.

Siukosaari on myös aktiivisesti vaikuttanut yhdistyksen toimintaan. Perustamassaan yhdistyksen teknisessä toimikunnassa hän on edistänyt vaunujen käyttö- ja vetoturvallisuutta.

Anssi Siukosaaren jäsennumero on 79. Nykyisin SF-Caravan ry:hyn kuuluu 63 439 suomalaista perhettä, ja jäseniä on ollut kaikkiaan 150 000. Harrastajia löytyy yli 180 000.

Kipinästä kirjaksi Loppukesästä 1964 amerikkalainen matkailuvaunukerho Wally Byam Caravan matkasi Suomeen ja leiriytyi Helsingin Taivallahden kentälle. Parkissa kiilteli 30 ihmeellistä Airstream-vaunua ja niiden isot amerikkalaiset vetoautot. ”Siellä se kipinä syttyi”, Siukosaari muistelee. ”Vaunut kiinnostivat. Mutta myös niiden ympärillä käydyt keskustelut ja tarinat olivat jotain ihan uutta.”

Vaunuissa oli kyse elämäntavasta, josta Siukosaari halusi tietää enemmän.

SF-Caravan oli perustettu tuona samana vuonna. Matkailuvaunut olivat tulossa Suomeen, mutta niitä oli

Nostalgiaa, nostalgiaa Vuoden karavaanari Anssi Siukosaa-

”Se on hieno porukka ja tekee kult-

ri on myös SF-Caravan ry:n Nostalgia-

tuurihistoriallisesti tärkeää työtä”, Siu-

kerhon puheenjohtaja. Kerhon tavoite

kosaari kehuu.

historiaa elävällä tavalla.

SF-Caravan

järjestää

14.-15.7.

Nostalgiapäivät Mobiliassa Kangasal-

on säilyttää ja entisöidä matkailuajo-

Nostalgiatapahtumat ja Siukosaa-

la. Viidettä kertaa järjestettävä kokoon-

neuvokalustoa sekä kerätä niiden käyt-

ren Oi niitä aikoja –palsta Caravan-

tumisajo tuo jälleen veteraani-ikäiset

töön liittyvää perimätietoa. Jäseniä ker-

lehdessä valottavat nuoremmille su-

matkailuautot ja -vaunut arvioitaviksi ja

hossa on peräti 70.

kupolville matkailuvaunuharrastuksen

kiinnostuneiden ihailtaviksi.

22 • TRAFIIKKI 17

vielä vähän ja tietoa kenties vielä vähemmän. Siukosaari päätti viestintäja autoilumiehenä paneutua asiaan.

Vastavalmistunut agronomi suuntautui yhä voimakkaammin toimitustyöhön. Televisiossa hän aloitti toimittajana vuonna 1965 ja seuraavana vuonna myös avustajana Tekniikan Maailmassa. Yhdessä TM:n silloisen toimituspäällikön Matti Korjulan kanssa he ryhtyivät keskustelemaan matkailuvaunuista ja niiden koeajoista. Joukkoon liittyi myös vaunuista kiinnostunut Jussi Juurikkala, toinen lehden avustajista.

Kiinnostus konkretisoitui matkailuperävaunun oppaana seuraavana vuonna. ”Oppaassa kerroin kaiken tietämäni vaunujen käytöstä, vetämisestä ja turvallisuudesta”, hän kertoo.

Siukosaaren legendaarinen Seepra-sarjaan kuuluva ”Matkailuperävaunut ja autoretkeily” löytyy tänäkin päivänä monista suomalaisista kirjahyllyistä.

Perhe siirtyy pyörille Anssi Siukosaaren perheestä tuli karavaanariperhe. He tekivät 1960- ja 1970-luvuilla lukuisia retkiä pitkin Suomea ja Eurooppaa. Omia vaunuja he omistivat kuusi kappaletta, mutta Tekniikan Maailman ja Tuulilasin myötä perhe testasi runsaat 60 vaunua eri koeajoissa. ”Käytännössä kaikki lomamme kuluivat tien päällä, mutta se oli hauskaa”, Siukosaari kertoo. ”Huoltoasemilla oli aina juttuseuraa ja kyselijöitä riitti. Siistiäkin piti olla. Varsinkin jos olimme koeajoreissulla, saivat ihmiset kurkistaa vaunuihin sisälle.”

Myös leirintäalueet tulivat tutuiksi. Ja niitäkin perhe arvioi eri autolehdissä. ”Vielä 1970-luvun alussa palveluiden taso oli todella kirjavaa,” hän muistelee.

Touhu kehittyi nopeasti ja suu-

ri yleisö huomasi, että matkailuvaunu oli mielekäs vaihtoehto kylmänkostealle telttayöpymiselle.

Se antoi perheille uutta virikettä leirintään ja matkailuun.

Parasta karavaanaritouhussa olivat Siukosaaren mukaan vapauden tunne ja sosiaaliset suhteet. ”Leirintäalueilla solmimme elinikäisiä ystävyyssuhteita.”

Myös sukuloinnit ja kyläreissut saivat matkailuvaunun myötä uutta syvyyttä ja ihmeteltävää. ”Teimme usein ruuat itse vaunussa. Useammankin kerran yllätimme isäntäväen ja kutsuimme heidät lounaalle vaunuun heidän pihassaan”, Siukosaari muistelee.

Auto edessä, mökki takana Mobilian iso teemanäyttely on nimeltään Auto edessä, mökki takana. Se avattiin 15.3. ja jatkuu 31.10. 2014 asti. Samaa aihetta käsittelevä kirja ja SF-Caravanin historia Loma edessä, mökki takana – suomalaisen leirintämatkailun viisi vuosikymmentä ilmestyi viime vuoden lopulla.

Teemanäyttely käsittelee konkreettisesti automatkailun historiaa Suomessa 1900-luvun alusta lähtien. Automatkailuun tarvittiin tuolloin rahaa ja vapaaaikaa. Ensimmäisillä autonomistajilla oli kumpaankin. Lähikohteet olivat aluksi suosittuja, mutta vuosien myötä

Tarkoitus on tärkeintä Anssi Siukosaari painottaa, että matkailuvaunun paras piirre on liikkumisen riippumattomuus.

Koko filosofia kiteytyy konkreettiseen vapauteen mennä sinne, tänne tai tuonne. Tai jäädä vaikkapa leirintäalueelle. ”Tämä pätee erityisesti Suomessa. Eurooppaan matkatessa on hyvä suunnitella reitit hyvissä ajoin ja varmistaa niiden varrelta löytyvät yöpymispaikat”, Siukosaari selvittää.

Hän painottaa, että matkailuvaunuharrastus sopii jokaiselle perheelle, joka haluaa toimia ja matkailla omista lähtökohdistaan.

Varjopuolina hän näkee joidenkin karavaanareiden kilpavarustelun, joka helposti lipsahtaa otteesta ja ilmenee turhana näyttämisen haluna ja tarpeettomana vaunun vaihtopaineena.

Siukosaaret matkailivat vaunujen kanssa aktiivisesti vuoteen 1979, jolloin he hankkivat kesämökin. Silti joka kesä Siukosaaret reissaavat yhden pidemmän reissun joko matkailuvaunun tai -auton kanssa.

matkat suuntautuivat yhä kauemmaksi.

Autotuonnin vapautuessa 1960-luvun alussa automatkailun suosio kasvoi. Matkailuvaunut olivat tuolloin harvinaisuuksia ja ne herättivät huomiota ja uteliaisuutta. Kymmenessä vuodessa ne kuitenkin lisääntyivät merkittävästi .

Viimeistään 1980-luvulle tultaessa leirintäalueilla yövyttiin matkailuvaunuissa enemmän kuin teltoissa ja mökeissä.

Onni Mäkivirta oli ensimmäinen suomalainen vaunujen sarjavalmistaja. OM17 oli perhevaunu, jota valmistettiin Punkalaitumella 1966-67. Kuva: Anssi Siukosaari.

Auto edessä, mökki takana -näyttelyssä on esillä matkailuvaunuja ja -autoja eri vuosikymmeniltä. Näyttelyn helmiä on muun muassa Leevi Launon vuonna 1950 itse tekemä ”Leevin makuuvaunu” sekä SMV- ja Nagetusch -merkkiset vaunut sekä 1970-luvulla Suomen kalleimman matkailuauton maininnan saanut GMC Motorhome.

TRAFIIKKI 17• 23 www.facebook.com/trafiikki

TRAFIIKKIu u ti s ia

Hylkytarinoita keskiajalta Merikeskus Vellamossa Yleisöopastukset

TapahtumIA

kertoo kasvavan kaupankäynnin ja yh-

Merta ja menneisyyttä joka au-

Koneet

teyksien sekä merenkulun historiaa kes-

kiolopäivä klo 12, opastus päänäyt-

PV 210:n moottoreiden käynnistys

kiaikaisten hylkylöytöjen avulla.

telyihin, kesto 60 min, pääsymaksu

Merikeskus Vellamon museolaituris­

(8/6/0 €) + 2 €. 15.6.-15.8.2014

sa 25.6.-30.7.2014 keskiviikkoisin

Kotkassa Merikeskus Vellamossa esillä oleva Kannu ja kirkonkello -näyttely

Näyttelyn päätähtenä on Egelskärin hylky, joka on Suomessa toistaiseksi ai-

käyntiin!

Partiovene

klo 12.

noa kokonaisuudessaan esiin kaivettu

Vartti vampyyreita ke klo 14.30,

ja tutkittu hylkykohde. 1200-luvun lop-

kesto 15 min, pääsymaksun hinnalla.

Gangut Regatta Kotka –tapah-

pupuolelle ajoitettu Egelskärin hylky on

15.6.-15.8.2014

tuma 22.-24.7.2014

Suomen vesillä. Lasteineen uponneesta

Kannu ja kirkonkello - hylky-

Meripäivät 24.-27.7.2014

aluksesta on löytynyt mm. yksi Suomen

tarinoita keskiajalta to & su klo

vanhimmista säilyneistä kirkonkelloista,

14.30, kesto 45 min, pääsymaksu +

Ritaripaja. Toiminnallinen näyttely

suuri määrä saksalaisia keramiikka-as-

2 €. 15.6.-15.8.2014

lapsille 9.5.2014-18.1.2015.

Jäänmurtaja Tarmo joka aukio-

Pohjakosketus.

ensimmäinen koggiksi tunnistettu hylky

tioita sekä suurin Itämerellä tavattu lasti norjalaisia hioinkiviä.

Valokuvanäytte-

Tutkijoiden kannalta erittäin kiin-

lopäivä klo 13.30 & klo 15.30, kesto

ly vedenalaisesta roskasta 13.5.-

nostava esinelöytö on myös pieni, rau-

45 min, pääsymaksun (4/0 €) hinnal-

21.9.2014

taharkkoja sisältävä tynnyri – harvoin

la. 1.6.-31.8.2014. Lasten tapahtu-

löytyy käyttämätöntä raaka-ainetta yli

ma 21.9.

700 vuoden takaa. Nyt suuri osa näistä esineistä on nähtävillä Kannu ja kirkonkello -näyttelyssä Kotkassa.

24 • TRAFIIKKI 17

Lasten tapahtuma 21.9.

Kannu ja kirkonkello 9.5.2014–18.1.2015 Merikeskus Vellamossa. Avoinna ti, to-su klo 11-18, ke 11-20, ma suljettu. Ke 18-20 on näyttelyihin vapaa pääsy.

Ääniesseet opastavat mobiilisti

Rupriikin tapahtumia

Rupriikin uusi mobiiliopastus johdat-

2.5. klo 15-17 Ville Pirisen hirviöpaja Muusikko, sarjakuvataiteilija Ville Pirinen perehdyttää piirtämiseen ja kauhun aakkosiin. Pajassa keskustellaan kauhu-elokuvista, splatterista, levynkansitaiteesta ja sarjakuvista. Työpaja ei sovellu perheen pienimmille.

taa median ilmiöiden äärelle kahdek-

sen on toteuttanut Silencio Oy. Guidio

-mobiilisovelluksen

voi

san ääniesseen kautta. Noin kahden

ottaa käyttöön ja ladata maksutta

minuutin esseet käsittelevät muun mu-

iOS-, Android- ja Windows Phone-

assa typografiaa, suuruutisten anato-

puhelimiin.

miaa ja pelaamista kulttuurihistoria-

versiossa on kiinnitetty erityistä huo-

na.

miota myös esteettömyyteen. Käyt-

iOS-käyttöjärjestelmän

Ääniopastukset ovat kirjoittaneet

töliittymän kehitystyössä apuna ovat

Johanna Sumiala, Jaakko Suomi-

olleet Näkövammaisten keskusliiton

nen, Markus Itkonen, Jarmo Salme-

Vaihtoehto Vitriinille hankkeen teki-

la, Mari Pienimäki ja Niklas Nylund.

jät. Lisätietoja mobiiliopastuksesta:

Opastuksen on tuottanut Rupriikki ja

rupriikki.tampere.fi

Museoiden yössä Helsingissä jahdataan kummituksia Tekniikan museossa Helsingissä vie-

meässä museossa taskulamppujen

tetään Museoiden yötä klo 11-23 ja

avulla. Museoiden yönä sekä seu-

erikoisohjelmaa on luvassa klo 18-

raavana päivän kansainvälisenä mu-

23. Ohjelmaa on erityisesti lapsille ja

seopäivänä Tekniikan museoon on il-

lapsiperheille, muun muassa Kummi-

mainen sisäänpääsy.

tuksen kellarikierroksia, Tarinamattotuokioita ja Kummituksen kuvasuunnistusta. Illan huipennuksena museo pimennetään klo 22 ja kävijöille tarjoutuu mahdollisuus suunnistaa pi-

Lisätietoja ja tarkka ohjelma-aikataulu www.tekniikanmuseo.fi/ tapahtumat.html

Rupriikki muuttaa Vapriikkiin syksyllä 2014 Finlaysonin alueella vuodesta 2003

diamme” -näyttelystä, joka moniais-

toiminut Mediamuseo Rupriikki sul-

tinen tutkimusmatka median välinei-

keutuu muuton vuoksi 5.10.2014.

siin ja ilmiöihin. Rupriikin vieressä

Museo siirtyy museokeskus Vapriik-

sijaitsevassa noin 100 neliömetrin

kiin, jossa toiminta jatkuu lokakuus-

galleriatilassa museo järjestää vaih-

sa 2015.

tuvia näyttelyitä.

Rupriikin uusi tila Vapriikissa sijait-

Rupriikissa median tuottajat, ku-

see 2. kerroksessa Innovaatiot-näyt-

luttajat ja teknologia kohtaavat ai-

telyn ja Postimuseon välittömässä lä-

nutlaatuisessa

heisyydessä. Tilaan toteutetaan uusi

joka toimii yleisönsä elinikäisen op-

versio Rupriikin “Jokapäiväinen me-

pimisen tukena.

museoympäristössä,

8.5 klo 14 Senioripäivän opastus Rupriikkiin 9.5. klo 15-17 Perjantaipaja 11.5. Äitienpäivänä äidit ilmaiseksi museoon 24.5. Lasten ja nuorten kulttuurifestari SPARK. Rupriikki tarjoaa SPARK -asiakkaille paperinukke-työpajan.

Mediamuseo Rupriikin näyttelyissä tarjolla on moniaistinen tutkimusmatka median välineisiin ja ilmiöihin. Näyttelyssä on runsaasti kuulokuvia ja erilaisia kokeilupisteitä. Veivaa lankapuhelimessa numerot 313 ja soittele Ransu Karvakuonolle! klo 12-15 14.6. klo 15 ”Piirtänyt: Ami Hauhio Sarjakuvia ja muita seikkailuja 1912– 1955”. Viipurilaissyntyinen Aimo ”Ami” Hauhio piirsi sarjakuvia, kuvitti poikakirjojen kansia ja mainoksia 1930-luvulta 1950-luvulle saakka. Hauhion lyhyttä, mutta tuotteliasta uraa esittelevän näyttelyn kokoaja, sarjakuvantekijä Timo Kokkila kertoo taiteilijan elämästä ja urasta kuvaesimerkkien kera. Näyttely avoinna 14.6.-31.8.

Heinäkuiset viikonloput: Takaterassin Kahvila / Rupriikki ja TR1 Taidehalli, Hukkatila ry:n ylläpitämä kulttuurikahvila.

7.8. klo 17– 22 Tampereen teatterikesän Tapahtumien yö Rupriikissa 29.8.–3.10.2014 Museon avoimet, maksuttomat ja ikärajattomat työpajat jatkuvat perjantaisin 11.9. senioripäivän opastus klo 14 5.10.2014 Museo avoinna viimeistä päivää ennen sulkeutumista ja muuttoa Vapriikkiin. Rupriikki avautuu Vapriikissa lokakuussa 2015.

TRAFIIKKI 17 • 25 www.trafiikki.fi

T R A F II K K Iu u ti s ia Forum Marinumin tapahtumia 7.5.-5.10. Vedestä lentoon - suomalaisen merilentotoiminnan historiaa. Näyttely avaa uudenlaisia näkökulmia merihistoriaan tarkastelemalla ilmailun ja merellisen toiminnan yhteisiä rajapintoja. Ajallisesti erityisesti maailmansotien väliseen aikaan keskittyvässä näyttelyssä esiin nostetaan ihminen; näyttelyssä korostetaan lentäjien näkökulmaa sekä suuren yleisön suhdetta lentämiseen.

Radio- ja tv-museo avautuu kesän ajaksi Lahden Radio- ja tv-museo on ol-

Kesäteatteria

koko

perheelle

lut suljettuna lähes kaksi vuotta. Lahden

heinäkuussa Radiomäellä

kaupunginhallitus teki päätöksen mu-

Hertsi ja Eetteri –esityksessä kerrotaan

seotilojen ostamisesta radio- ja tv-mu-

Paavosta, joka jää ensimmäistä kertaa

seosäätiöltä ja peruskorjauksesta. Kor-

kotiin yksin koko päiväksi, kun vanhem-

jaukset tehdään vuosina 2014-2015.

mat menevät töihin. Paavo löytää kel-

Museo avataan peruskorjauksen ja uu-

larista vanhan radion ja mustavalkoisen

den näyttelykokonaisuuden valmistuttua

television, jotka kummallisesti käynnis-

vuonna 2015. Museo avautuu kesäksi

tyvät itsekseen ja muuttuvat roboteiksi -

2014 tiistaina 6.5.

Hertsiksi ja Eetteriksi - joista tulee Paa-

Museo on avoinna 10.6.-31.8.2014

von uudet ystävät. Kesto noin 40 min.

taista sunnuntaihin klo 11-17. Touko-

Käsikirjoitus, ohjaus ja musiikki Tero Porali. Teatterilipulla vapaa sisäänpää-

kuussa ja kesäkuun alussa museo on

sy Radio- ja tv-museoon.

tiistaista perjantaihin klo 10-17, lauan-

avoinna ti-pe klo 9-16 ja la-su klo 1117.

Jenkkirautoja ja rautalankaa Jokisataman avajaiset 31.5. 8.6: su 1.6. SaaristoMeri 2014 -yleisötapahtuma: Aurajokiuinti, merentutkimusalus Arandan vierailu, sukellusnäytöksiä historiallisin välinein, puhallinmusiikkikonsertteja, Saaristomeri -teemaiset messut sekä tietoiskuja ja elokuvakuvanäytöksiä. su 8.6. Laivakoira Axelin puuhapäivä –lastentapahtuma Merikirjallisuuden yö 15.8.

Mobilian rannalla

Jenkkirautoja ja rautalankaa -tapahtu-

nostalgisia äänilevyjä, fiftarihenkisiä le-

ma houkutteli viime vuonna Mobilian

ninkiunelmia, menneiden aikojen pati-

rannan täyteen rautalankamusiikin ystä-

noimia koruja ja ihania hepeniä hypis-

viä. Jenkkiautoja rannalle saatiin mahtu-

teltäväksi. Ennen kaikkea tapahtuma on

maan lähes 400.

kuitenkin jenkkirautojen kesäinen ko-

Ensi elokuussa rautalangasta vas-

koontuminen kauniille järvenrannalle.

taa Vesa Snygg ja Satelliitti-yhtye. Po-

Illalla tapahtuma päättyy jenkkiautojen

jat pistelevät menemään suomenkielel-

cruisingiin Tampereelle.

lä 50-luvun rock’n’rollin vauhtipaloja.

Tapahtumaa täydentää vintage-henki-

Jenkkirautoja ja rautalankaa Mobiliassa lauantaina 23.8.2014 klo 15–20.

MILjazz -konsertti 23.8.

nen myyntitapahtuma, jossa luvassa on

Merivoimien Northern Coasts -harjoituksen satamajakso Turussa 29.- 31.8.

Ilmailumuseon huippusuosittu Lasten maailma avaa ovensa

4.10. Vapaaehtoinen Pelastuspalvelu Turussa 50-v. toiminnallisia näytöksiä yleisölle Forum Marinum avoinna 1.5.30.9. joka päivä klo 11-19, museolaivat avoinna 31.5. - 31.8.

18.5. Suomen Ilmailumuseossa Van-

19.-20.7.2014 Jämi Fly In 2014

taalla järjestetään jälleen suosittu Las-

2.8.2014 KYMI 2014 Ilmailupäivä

ten päivän tapahtuma osana Vantaan

9.-10.8.2014 Oulu international

kaupunkijuhlaa.

Airshow 2014

Ilmailumuseo on myös vahvasti mukana kevään ja kesän Ilmailutapahtumissa:

26 • TRAFIIKKI 17

16.-17.8.2014 Malmi international Airshow

Rautatiemuseopäivä 10.8.2014

Museoiden yö 17.5.

Tampereella

Rautatiemuseopäivä on jokavuotinen

Suomen Rautatiemuseon

tapahtumapäivä, jossa on elämyk-

tapahtumat

sellisiä aktiviteetteja ja rautatienos-

17.-18.5.2014 Pienoisjunatreffit

talgiaa koko perheelle. Rautatiemu-

29.5.2014 Kesäkauden avajaiset

seopäivänä voi aistia entisaikojen

Suomen Rautatiemuseossa

matkustustunnelmaa ja nousta liik-

7.6.-10.8.2014 Puistorautatie

kuvan museojunan kyytiin. Päivän

liikenteessä

aikana on monipuolista ohjelmaa

12.7.2014 Ferguson-päivä

Postimuseossa: • Postinkantajan esteradassa yleisö kuljettaa postisäkkiä eri aikakausina eri välineillä. Rata havainnollistaa kulkuvälineiden muutoksen 1600-luvulta 2000-luvulle. Illan nopein postinkantaja julkistetaan Postimuseon Facebookissa. Rata on rakennettu Häkiläpolku 3:n nurmikolle kello 18–22.

kaikenikäisille, mm. puistorautatie,

22.7.2014 Leenan päivä museon

kääntöpöytänäytöksiä, museojunalii-

asemalla

kennettä, resiina-ajelua ja askartelua.

10.8.2014 Rautatiemuseopäivä

Tapahtuma on avoinna 10.8.2014 klo 10–17. Ks. www.rautatiemuseo.fi.

Ks. tarkemmin tapahtumista www.rautatiemuseo.fi

Puistorautatie ja Leena-veturi Suomen Rautatiemuseossa Suomen

Rautatiemuseon

suosit-

kuntoinen leveäraiteinen höyryveturi,

tu puistorautatie on nyt liikenteessä

joka on valmistettu Saksassa vuon-

koko kesän. Pienen Deeveri-diesel-

na 1910.

veturin kyydittämänä pääsevät lapset

Leena-veturin vetämässä vanhas-

ja aikuisetkin matkustamaan museon

sa matkustajavaunussa voit aistia

kauniin puiston ympäri. Puistorauta-

entisaikojen höyryjunan tunnelmaa.

tie on sään salliessa liikenteessä joka

Veturi on liikenteessä museorai-

päivä 7.6.-10.8.2014.

teella kesälauantaisin 5.7., 12.7.,

Myös Leena-veturi on liikenteessä

19.7., ja 26.7. sekä Leenan päivä-

kesäviikonloppuisin museoraiteella.

nä 22.7.2014 ja Rautatiemuseopäi-

Leena on Suomen vanhin toiminta-

vänä 10.8.2014.

Ks. Leena-veturin ja puistorautatien tarkemmat liikennöintiajat www.rautatiemuseo.fi

Tutkittu juttu: museoiden taloudellinen vaikuttavuus

• Kirjoita ja vastaanota kirje.

Yleisö voi kirjoittaa kirjeitä ja vastaanottaa valmiita kirjeitä. Nonstop-kirjetyöpaja löytyy Vapriikista, Alaverstaanraitti 5, kello 18–20. Postimuseon ystävät yhdistyksen jäseniä on myös paikalla kertomassa toiminnastaan.

• Tunnista Postimuseon Instagramissa vanhoista kuvista postitoimipaikkoja ja käy ottamassa kuva samasta paikasta. Laita kuva Instagramiin tunnuksella #Postimuseo #Museoidenyönkilpailu2014. Postimuseo arpoo kaikkien osallistuneiden kesken palkintoja. Kilpailu on voimassa koko Museoiden yön.

• Postimuseon kirjasto ja arkisto ovat avoinna Museoiden yönä kello 18–22 osoitteessa Lapintie 1. Esillä on pop up-näyttely muumi-postimerkeistä, kuva-arkistossa voi selailla Tampere-aiheisia valokuvia ja kirjastossa on poistokirjojen kirppis. Esillä myös alkuperäiset kuvat, jotka ovat Museoiden yön Instagram-kilpailussa. Postimuseon kirjasto on ainut julkinen filateelinen ja postihistoriallinen kirjasto Suomessa.

Ohjelma on ideoitu yhdessä Tampereen Lasten Parlamentin ja Nuorisofoorumin kanssa.

Museot vaikuttavat olennaisesti kult-

3-4 % museokäynnin yhteydessä ta-

kutuksesta saa arvion, kun kertoo sen

tuurimatkailun

kävijämäärän näillä luvuilla.

kasvumahdollisuuk-

pahtuvasta kulutuksesta kohdistuu

siin. Havaintojen mukaan museokä-

museoon. Pääosa museomatkal-

Museoiden taloudelliset vaikutuk-

vijät käyttävät museossa tapahtuvaan

la käytetystä rahasta kuluu muuhun,

set ovat kuitenkin merkittävät: museot

kulutukseen verrattuna moninkertai-

kuten majoittumiseen tai syömiseen.

tuottavat sijaintialueilleen lähes pelk-

sen rahasumman museon ulkopuo-

Tutkimuksen mukaan jokainen mu-

kinä verotuloina takaisin kuntien nii-

lella. Suomen museoliiton Vaasan

seokävijä kasvattaa museon lähi-

hin sijoittaman summan. Museoiden

yliopistolta tilaama tutkimus ”Muse-

alueen taloutta noin 32-49 eurolla.

vaikutus näkyy henkisellä ja taloudel-

oiden taloudellinen vaikuttavuus”,

Summa on keskiarvo, johon on las-

lisella tasolla, lisäksi ne parantavat

tutki yhteistyössä Suomessa toimivi-

kettu mukaan eri tyyppiset museo-

alueen imagoa ja tunnettuutta.

en museoiden kanssa museoiden ta-

asiakkaat: paikkakuntalaiset, päi-

Vaasan Yliopisto, Levón-instituut-

loudellisia vaikutuksia toimintaympä-

vämatkalaiset ja hotelleissa yöpyjät.

ti. Hannu Piekkola - Otto Suoja-

ristöönsä.

Yksittäisen suomalaisen museokoh-

nen - Arttu Vainio, Vaasa 2013.

Tutkimuksessa havaittiin, että noin

teen aluetaloutta kasvattavasta vai-

TRAFIIKKI 14• 27

T R A F II K K Iu u ti s ia

Museoiden yö

17.5. Tampereella Mediamuseo Rupriikissa: Klo 18 Brains on Art, toiminta ja teokset, Esityksen kesto n. 15 min.

Klo 18.15-23 Brains on Art: Visually Evoked Potential Brains on Art: Visually Evoked Potential (2014). Interaktiivinen installaatio muodostaa kuvakollaasin kävijän aivosähkökäyrän perusteella. Unenomaisissa kollaaseissa yhdistyy tietoisen ja tiedostamattoman välinen rajankäynti, kuinka hyvin pystymme kontrolloimaan aivojemme käyttäytymistä? Brains on Art -ryhmän teosta voi kokeilla mediamuseo Rupriikin näyttelytilassa.

Brains on Art on vuonna 2010 perustettu helsinkiläinen taidekollektiivi, joka yhdistelee installaatioissaan tieteen ja taiteen metodeja. Kollektiivi koostuu taidekasvatuksen, sähkötekniikan ja kognitiotieteen opiskelijoista. Työryhmään kuuluvat Kasperi Mäki-Reinikka, Jukka Toivanen, Aleksander Alafuzoff, Henri Kotkanen ja Jari Torniainen.

Klo 18-24 Nonstop-opastuksia näyttelyyn Rupriikin opas Viliina Julkunen kertoo, mikä on mutoskooppi, oltermannin sauva tai fonografi ja miten ne liittyvät viestinnän historiaan.

Uusi Postimuseo avautuu 6.9.

Uusi Postimuseo avautuu Tampereella museokeskus Vapriikissa Suomen postitoiminnan perustamispäivänä 6.9. postin ja viestien välityksen pitkää yli 370-vuotista taivalta esittelevällä näyttelyllä ”Viestinviejät”.

Samana päivänä avautuu myös museon ensimmäinen teemanäyttely Salaisuuksin suljettu – kirjeiden Tom of Finland.

Viestinviejät-näyttely kertoo tunteita liikuttavia tarinoita viestinvälityksen historiasta, lähihistoriasta ja nykypäivästä. Keskiössä ovat viestin merkitys,

topohjaisissa

postin kuljetuksen kehitys ja postissa

avaa uusia näkökulmia suomalaisen

tehdyn työn muutokset eri aikoina.

viestinnän ja logistiikan pitkiin kehi-

Museokävijä tutustuu tarinoiden

osuuksissa

näyttely

tyslinjoihin.

avulla muiden muassa 1600-luvun postitalonpojan

tehtäviin,

pääsee

Postimuseon kirjasto on jo

myrskyävälle Ahvenanmerelle, kur-

avoinna yleisölle

kistelee

Postimuseon

1700-luvun

postimestarin

kirjasto

on

avoin-

konttoriin, tutustuu taitelijoiden kir-

na yleisölle 19.6. saakka ja 6.8. -

jeenvaihtoon tai kuuntelee sota-ajan

31.12.2014 keskiviikkoisin 10 - 15

koskettavia kirjeitä. Tarjoamme myös

ja torstaisin 13 - 18. Kirjasto sijaitsee

nostalgisia muistoja lähimenneisyy-

Postimuseon kokoelmatiloissa osoit-

den, 1970-90-lukujen, ilmiöistä. Tie-

teessa Lapintie 1, Tampere.

Kuin silloin ennen Vapriikissa vun alkupuoliskolla. Esillä on taiteilija Rudolf Koivun alkuperäisiä töitä, postikortteja, aikakauden esineis-

Klo 19-23 Subliimit tulkinnat Projektissa ”Subliimit tulkinnat” kuvataiteilija Pauliina Pesonen ja kirjailija Jolin Slotte etsivät ja tutkivat sanomalehden syvempää olemusta. Museoiden yönä he kierrättävät uutisvirtaa ja toimittavat uusia tulkintoja yhdessä yleisön kanssa.

töä ja filmi Rudolf Koivun elämästä.

Näyttely on esillä Vapriikissa vuoden 2014 loppuun saakka.

Näyttely esittelee lasten elämää eri näkökulmista. Koivun (1890–1946) kuvamaailma peilaa osuvasti aika-

Klo 18-21 Liikkuva kirjasto Rupriikissa Tampereen kaupunginkirjaston Liikkuva kirjasto päivystää Museoiden yössä Mediamuseo Rupriikissa.

Liikkuva kirjasto tuo mukanaan pienen, mutta kiinnostavan kokoelman Rupriikin näyttelyihin liittyvää aineistoa. Mukana on valikoima mediaa ja Internetiä käsittelevää aineistoa.

Klo 18-24 Museoiden yön Launch Party. Hukkatila ry:n Kulttuurikahvila. Kahveeta ja levymusaa.

28 • TRAFIIKKI 17

kauden tapoja ja tottumuksia. Koivulla oli hyvä kosketuspinta lasten maailmaan, sillä hän oli yksi Suomen merkittävimpiä lastenkirjojen kuvittajia.

Näyttely on tehty yhteistyössä kuraattorina toimineen taidehistorioitsija Museokeskus Vapriikissa on esillä

Tuula Karjalaisen kanssa. Muut yh-

Postimuseon teemanäyttely Kuin sil-

teistyökumppanit ovat: Amerin Kult-

loin ennen – lasten elämää Rudolf

tuurisäätiö,

Koivun kuvittamana. Näyttely kertoo

museo, Ervo Vesterinen ja Leena Kö-

lasten elämästä Suomessa 1900-lu-

nönen.

Lahden

historiallinen

Ladan mainos kuvaa 1970-luvun henkeä: auto on osa nuorentuvaa ja vapautuvaa suomalaista yhteiskuntaa. Ei ihme, että hinnaltaan edullinen Lada oli vuosikymmenen eniten myyty henkilöauto. Kuva 70luku: Lada esite 1970-luvulta/ Oy Konela Ab/ Mobilian arkisto.

Aikamatka 1970-luvulle 1970-luku oli värikkäiden kuosien, le-

teriaalin kierrätysajattelun nimessä.

Tekniikan museon kesäaika

veiden lahkeiden sekä ABBAn aikaa.

Kesällä 2014 Mobiliassa tehdään

Elämä oli kiireettömämpää ja suoma-

aikamatka takaisin 1970-luvulle. Ar-

Tekniikan museon kesäaukioloajat 3.6.-

laiset olivat vähään tyytyväisiä. Autokult-

jen Klassikot -tapahtuma kerää yhteen

10.8.: Museo on avoinna tiistaista sun-

tuuri Suomessa siirtyi uuteen ajanjak-

ne arkiautot, jotka olivat 70-luvulla ylei-

nuntaihin klo 11-17, torstaisin 11-19.

soon. Ostettiin autoja, jotka tarjosivat

siä, mutta nykyisin harvalukuisia: Tippa-

Torstaisin museoon on myös ilmainen

matkustajilleen peruskulkuneuvon lisäk-

rellut, Corollat ja 128 Fiatit sekä Ladat,

sisäänpääsy.

si myös mukavuutta ja ulkonäköä.

Taunukset ja takatuuppari-Skodat.

Kesäisin

sisäänpääsylipun

hin-

Autoilun uutuuksista tuli vuosikym-

Nämä kaikki ja monet muut pröys-

taan Tekniikan museossa kuuluu Vettä

menen myötä tavallisia arkiautoja, jot-

täilemättömät arjen klassikot vievät mei-

ja elämää -ulko-opastuskierrokset, joi-

ka säästeliäässä Suomessa usein ajet-

dät yhdeksi päiväksi takaisin aikaan,

ta vedetään 1-2 kertaa päivässä sekä

tiin elinkaarensa loppuun asti. Ne, jotka

jolloin autot olivat vielä autoja. Etsi le-

6-10-vuotialle lapsille tarkoitetut tee-

selvisivät arkikäytöstä, ajettiin poikapo-

veäpunttiset housusi ja kukkapaita ja

matyöpajat. Lisätietoja museon netti-

rukalla loppuun mummolan niityillä ja

tule mukaan!

sivuilta, kun aikataulut vahvistuvat.

tämän jälkeen paalattiin orastavan ma70’s Arjen klassikot Mobiliassa lauantaina 14.6.2014 klo 11–14.

Pii-paa-autot koolla Syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina hälytysajoneuvot kokoontuvat Mobiliaan Sinivilkkupäivään. Tapahtuma alkaa kolonna-ajolla Lentolan Prisman kentältä kirkonkylän halki Mobiliaan. Mukana on uusia ja vanhoja paloautoja, ambulansseja, raivausautoja ja poliisiautoja. Myös Autoliiton tiepalvelu on kutsuttu mukaan.

Suurimmassa osassa autoja on mukana niiden miehistö, joka esittelee kalustoa mielellään. Moniin autoihin lapset pääsevät myös kurkkaamaan sisään.

Mobiliassa on palo- ja pelastusaiheisia näytöksiä ja Pirkanmaan paloautopartiokilpailun yksi tehtävärasti. Katsottavaa on melkoisesti sekä lapsille että aikuisille.

Viime vuonna Mobiliassa kokeiltiin Sinivilkkupäivää ensimmäistä kertaa. Tapahtumasta tuli heti menestys: noin 30 hälytysajoneuvoa saapui paikalle, kaukaisimmat Helsingistä ja Jämsänkoskelta. Tänä vuonna tavoitteena on saada tapahtumasta huomattavasti laajempi, jolloin se on Suomen suurin hälytysajoneuvotapahtuma. Sinivilkkupäivän kruunaa lopuksi sireeniparaati, jossa jokainen ajoneuvo saa esitellä hälytyssireeniensä parhaat ominaisuudet. Katsottavaa ja kuultavaa on siis luvassa!

Sinivilkkupäivänä Mobiliassa vietetään myös perinteistä Autoliiton ja Pohjois-Hämeen Tiepalveluyhdistyksen Auton päivää. Tapahtumassa myös peräkonttikirppis.

TRAFIIKKI 17 • 29 www.facebook.com/trafiikki

O s tok s il l e o s oitt e e s e e n w e b s h o p. trafiikki .fi !

Karavaanarikaulakoru Punavalkoinen metallinen karavaanari-riipus, jonka kokonaisleveys noin 10 cm. Nikkelitestatun korun pituus säädettävä 50-55 cm. Hinta 14,90 €.

Kasettirasia Päältä aukeava peltirasia sopii hyvin niin keksien säilytykseen kuin sisustukseenkin. Rasian koko 23x15,5x7. Valmistettu Saksassa. Hinta 15 €.

Oma rintamamiestalo Rintamamiestalon pienoismalli on mittakaavassa 1:87 (H0). Suomalaisten tyyppipiirustusten mukaan valmistettuja rakennussarjoja on saatavilla kahta eri mallia, molempia sekä vaaka- että pystylaudoituksella. Rakennussarjan on valmistanut Mestarimallit. Hinta 49 €

Hankis – Hankirallia vuodesta 1955 -kirja Hankiralli-yhdistyksen kustantama Hankis-kirja, jossa on 224 sivua ja runsas kuvitus, kertoo Hankirallin tarinan, synnyn, loiston päivät ja hiipumisen maailman muuttumisen mukana. SM-ja EM-tason Hankiralli ajettiin viimeisen kerran 1994. Kirja kuvastaa samalla Helsingin Urheiluautoilijat ry:n historiaa, sillä se kuihtui samaan aikaan Hankirallin kanssa - tai päinvastoin. Hinta: 47,00 €.

Tarmoleikkuulauta Ari Launeskosken valokuvan pohjalta jäänmurtaja Tarmoleikkuulauta elintarvikehyväksytystä akryylilevystä. Kestää konepesun. Saatavilla vain Vellamon museokauppa Plootusta.

Hinnat: 18 x 24 cm 35 €, 34 x 44 cm 49 €.

Loma edessä, mökki takana -kirja Loma edessä, mökki takana on teos leirintämatkailun kehittymisestä Suomessa. Kirja on ensimmäinen syvällinen kuvaus leirintämatkailijan elämäntavasta ja karavaanarin sielunelämästä – ainutlaatuinen kooste ihmisten matkakokemuksista ja -tarinoista. Samalla kirja on SF-Caravan ry:n, matkailuajoneuvon käyttäjien valtakunnallisen keskusliiton, elävästi kirjoitettu 50-vuotisen taipaleen historia. Kirja on syntynyt tieliikenteen valtakunnallisen erikoismuseon Mobilian sekä SF-Caravan ry:n yhteistyönä.

Hinta: 49,00 €.

30 • TRAFIIKKI 17

Postinkantajan nahkasalkku Laadukas salkku, jossa kulkevat kätevästi asiapaperit ja vaikkapa tietokone. Mitat 33 x 40 x10. Hinta 99 €.

Philips-muistikirjat Philips Triplo, pieni muistikirja 12,50 €.

Philips iso muistikirja kuminauhalla 15 €.

Philips pieni muistivihko, kuva-aiheessa kissa katselee televisiota 6 €.

TILAA TRAFIIKKILEHTI ILMAISEKSI! Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

Seuraava lehti ilmestyy syksyllä 2014.

Voit tilata Trafiikki-lehden jatkossa kotiisi: 1

Täyttämällä tämän kupongin tai kirjoittamalla

samat tiedot postikorttiin 2 Lähettämällä yhteystietosi sähköpostilla info@trafiikki.fi

Postikorttisarjoja • Kymmenen postikortin sarja, kuva-aiheena nostalgiset Philips-mainokset 13,50 € • Mobilian kokoelmista olevista ajoneuvoista valmistetut nostalgiapostikortit.

Aiheina Intenational 1928, Marshall S-type 1926, Georges Richard 1898, Volkswagen 1961 sekä Sisu kuorma-auto.

Hinta: 10,00 €

Samoja keinoja voit käyttää osoitteenmuutokseen tai tilauksen peruuttamiseen. Laita osoitteenmuutokseen myös vanha katuosoite. Jos olet jo tilannut Trafiikkilehden, ei sinun tarvitse tehdä mitään. Lehden voi myös lukea osoitteessa www.trafiikki.fi.

Vastaanottaja:

Postimerkkejä • Postimerkin aiheena nostalginen Volkswagen Kupla vm 1966 tai Cadillac Limousine vm. 1950.

Postimerkit ovat 2. lk:n merkkejä. Myydään arkkeina, joissa 10 kpl merkkejä. Postimerkkejä on valmistettu Mobilialle rajallinen määrä .

Hinta: 20,00 €

Trafiikki-museot ry c/o Tekniikan museo Viikintie 1 00560 Helsinki uusi tilaus

osoitteenmuutos

Nimi Osoite

Sähköposti Minulle voi lähettää myös muuta Trafiikki-museoiden postia

Liimaa postimerkki

tilauksen peruutus

• Hyvinkää

www.rautatiemuseo.fi