Trafiikki-lehti 21 2017

Trafiikki-museoiden asiakaslehti 2017 NRO 21

HEY HO, LET’S GO! ARTO NYBERG JA PUNK-NUORUUS S. 4 VALEMEDIA, VASTAMEDIA, EPÄMEDIA S. 11 VITRIINEISTÄ WOW-ELÄMYKSEEN S. 20 1

TRAFIIKKI-LEHDEN PÄÄTOIMITTAJA HELENA PÄRSSINEN

Kauan eläköön innovatiivinen, uudistuva museo! ”Ajassa elävä ja toiminnallinen museo on nykyaikaa. Museot uu­ distuvat ja houkuttelevat yhä uusia kohderyhmiä”, toteaa museon­ johtaja Marjo Mikkola Tekniikan museon uuteen Tekniikan maa ­näytte­ lyyn liittyen. Sama pätee kaikkiin kymmeneen Trafiikki­museoon. Museoiden kehittyminen yhä laaja­alaisemmiksi instituutioiksi haastaa kehittämään tuttuja toimintamalleja ja pohti­ maan uusia lähestymistapoja menneisyyden esittämiseen.

Konkreettinen esimerkki uusista esittämistavoista on Trafiikki­museoiden Minuutiksi mu­ seoon ­videosarja. Se on museoverkostomme lahja satavuotiaalle Suomelle, ja nostammekin videoissa esille 52 upeaa hetkeä suomalaisille tutuista kulkupeleistä ja äänimaisemista aina teknologian uhkakuviin. Videot julkaistaan Trafiikki­museoiden YouTube­kanavalla. Luvassa on uusi videoelämys vuoden 2017 jokaisena perjantaina.

Museot uudistuvat myös entistä monitahoisempien näyttelyiden myötä. Trafiikki­ museoista Tekniikan museo ja Radio­ ja tv­museo Mastola uudistavat tänä vuonna perusnäyt­ telynsä. Mastolan uusi näyttely uudistettiin tiiviissä yhteistyössä asiakasraadin kanssa. Ker­ romme lisää Lahdessa tehdyistä oivaltavista ratkaisuista sivuilla 26–27.

Tekniikan museon syksyllä avautuva Tekniikan maa ­näyttely on ennennäkemätön projekti museomaailmassa. Kokonaisvaltaisen näkemyksen Suomen tiestä teknologian huippumaaksi esittävän näyttelyn suunnittelu­ ja toteutustyötä on tehty tiiviissä yhteistyössä alan asiantun­ tijoiden ja merkittävien teknologiayritysten kanssa. Yhteistyömalli ulottuu aina rahoitukseen saakka, sillä Tekniikan maa on toteutettu 100 prosenttisesti museon ulkopuolisilla varoilla.

Kurkistamme näyttelyn kulisseihin sivuilla 20–22.

Kevään korvalla ei sovi unohtaa kukkaan puhkeavaa luontoa. Tiesitkö, että suomalainen rautatiepuistokulttuuri kukoisti menneillä vuosikymmenillä tavalla, jota ei ole muualla maail­ massa nähty? Sivuilla 9–10 selviää muun muassa, kuka on Kukka­Kalle, ja mitä tekemistä hä­ nellä on rautatieomenapuun kanssa.

Inspiroivia lukuhetkiä!

Ps. Minuutiksi museoon ­videosarja löytyy YouTubesta osoitteesta bit.do/trafiikki-youtube

2

Trafiikki-lehti on Trafiikki-museoiden asiakaslehti. Trafiikki-museot ry:n

Tässä lehdessä

jäsenet ovat liikenteen ja viestinnän alan museoita. Yhdistykseen kuulu-

s. 4 Kaaosta, Hilsettä ja punkia

vat Forum Marinum, Mediamuseo Rupriikki, Mobilia, Postimuseo, Päivälehden museo, Radio- ja tv-museo

”Ei tarvinnut osata soittaa, jotta pystyi perustamaan bändin.

Ei tarvinnut olla ammattitoimittaja, jotta sai kirjoittaa lehteen”, kertoo Arto Nyberg punk­nuoruudestaan.

Mastola, Suomen Ilmailumuseo, Suomen merimuseo, Suomen Rautatiemuseo ja Tekniikan museo.

Päätoimittaja: Helena Pärssinen Toimitussihteerit: Tiina Jantunen, Laura Silvonen Avustajat: Johanna Aartomaa, Otto Holmborg,

s. 11 Klikkijournalismi ennen ja nyt

Mitä ovat vale­, vasta­ ja epämediat? Kenellä itse asiassa on oikeus kutsua itseään mediaksi?

Elina Ijäs, Pia Illikainen, Saara Klemetti, Riikka Lamminen, Päivi Lehtovirta, Saana Palamaa, Outi Penninkangas, Teemu Siltanen, Tiia Tiainen

s. 20 Sukellus teknologian syövereihin

Toimitus:

Mistä on sähkövatkain tehty? Tekniikan museon uusi näyttely vie museovieraan kodista syvälle teknologian syövereihin ja teollisuuden menetelmiin.

Drama Queen Communications Ulkoasu: Nina Kannisto Kannen kuva: Asko Taina/ Drama Queen Communications

s. 7

Suomi turvassa

Toimituksen yhteystiedot:

s. 9

Puistokulttuurin kukoistusta

www.trafiikki.fi

s. 14

Trafiikki-tärpit kartalla!

Julkaisija: Trafiikki-museot ry

s. 16

Tykkien jylinästä eläkkeelle

s. 18

Kekkonen ja Koivisto Kultarannan kyydissä

s. 23

Ilmailu maailmankuvan avartajana

s. 26

Opas vaihtoon nappia painamalla

info@trafiikki.fi

Painos: 9000 kpl Painopaikka: Eura Print 13. vuosikerta Trafiikki-lehti ilmestyy kerran vuodessa ISSN 1796-0304 (painettu) ISSN 1796-0037 (verkkolehti)

3

Nybergille punk ei ollut kapinaa, vaan antoi luvan tehdä itse mitä vain.

4

TEKSTI: TEEMU SILTANEN KUVAT: ASKO TAINA

Hey ho, let’s go!

Punk saapui Suomeen vuonna 1977 ja mullisti täkäläisen kulttuurin.

Ramones, Clash ja Sex Pistols ravisuttivat asenteellaan kokonaisen sukupolven elämää ja sytyttivät todellisen kulttuurivallankumouksen.

Punkin pyörteissä oli myös tuttu tv-kasvo Arto Nyberg.

”Kun vein Sex Pistolsia musiikintunnille,

minulle nipun osoitteita. Ensimmäiseksi kir­

Tie toimittajaksi Kaaoksen kautta

opettaja laittoi levyraadit tauolle muutamak­

joitin kirjeen, jossa kysyin, voitaisiinko vaih­

1970­luvun lopun Viialassa ei ollut liiaksi

si viikoksi. Olin kuulemma soittanut Suomen

taa levyjä”, Nyberg kertoo.

tekemistä. Esimurrosikäinen Nyberg pelasi ke­

valtion kieltämää musiikkia”, Arto Nyberg muistelee.

Verkostot levisivät, kun osa antoi nuo­

säisin jalkapalloa, talvisin jääkiekkoa ja lop­

ren suomalaisen osoitteen eteenpäin. Nyberg

puaika kului kirjastossa, jossa oli varsin hyvä levykokoelma.

Nybergille punkissa ei ollut kuitenkaan

lähetti maailmalle ensisijaisesti Tampereen

kyse kapinasta rehtoria tai vanhempia vastaan.

Epe’s Music Shop ­levykaupasta ostamaansa

”Televisiossa oli kaksi kanavaa, Yle soit­

Punk oli mullistavaa, sillä se antoi luvan tehdä

hard core ­punkia, kuten Terveitä käsiä ja Riis­

ti populaarimusiikkia vain kaksi tuntia viikos­

itse – mitä vain.

tettyjä.

sa ja matka lähimpään kaupunkiin oli turhan

”Ei tarvinnut osata soittaa, jotta pystyi pe­

”Kun lähetin yhden seitsemäntuumaisen

pitkä. Punkin tee­itse­kulttuuri löi todella läpi

rustamaan bändin. Ei tarvinnut olla ammatti­

singlen jenkkeihin, vastauksena saattoi tul­

henkisessä Kekkoslovakiassa. Miksi ihmeessä

toimittaja, jotta sai kirjoittaa lehteen.”

la kolmekin LP:tä. Levyt olivat huomattavas­ ti halvempia vapaassa lännessä.”

Kirjeitä ja musiikkia maailman

Nybergillä oli kirjekavereita muun muas­

toiselta laidalta

sa Isossa­Britanniassa, Brasiliassa ja Yhdys­

Eppu Normaalin ja Pelle Miljoonan myö­

valloissa. Hän kirjoitti ja luki kirjeet sanakir­

tä suomeksi laulamisesta tuli suosittua, ja uu­

jan avulla.

sia bändejä perustettiin jokaiseen taajamaan ja

”Kirjeenvaihto avasi kokonaisen maail­

kylään. Vaikka monet bändit jäivätkin lyhyt­

man. Missä ihmeessä on São Paulo? Millais­

ikäisiksi, levyjä julkaistiin enemmän kuin

takohan siellä voi olla?”

koskaan. Ulkomaisia levyjä ei kuitenkaan

Lentopostin lähettäminen ei ollut ilmais­

löytynyt edes suurimpien kaupunkien musiik­

ta. Kulttuurivaihto veikin nuoren Nybergin vä­

kikaupoista. Kulttuurisen köyhyyden siivit­

häiset rahat.

tämänä Nyberg kirjoitti satoja kirjeitä, minkä

”Varsinkin britit saippuoivat tai vaha­

johdosta hänen levyhyllyynsä kertyi musiikkia

sivat postimerkkinsä, jottei postileima tarttu­

ympäri maailman.

nut kunnolla. Näin saman merkin pystyi käyt­

”Kiitos kuuluu Voitto Vaskolle, joka antoi

tämään useita kertoja.”

5

nysvätä kotona, kun pystyi tekemään mitä vain?”

Punkin kulttuurivallankumous vei Nyber­ gin Matti Saarisen apupojaksi toimittamaan Kaaos­lehteä. ”Näin jälkeenpäin katsottuna nuo lukio­ ikäisen kokemukset veivät minut nykyiseen ammattiini. Ja mikä olisikaan parempaa toi­ mittamista kuin kopioiminen englanninkieli­ sestä lehdestä?”, Nyberg veistelee.

Soundi ja Hilse olivat ainoita medioita, joissa kerrottiin punkista muutenkin kuin yh­ teiskunnallisena häiriönä. Punk­lehdillä oli tärkeä osa Nybergin elämässä. ”Kun Hilseessä mainittiin Kurt Vonnegut, luin saman tien kaikki hänen kirjansa.

Juuri punk­kulttuurin ansiosta aloin ihmetellä asioita ja ilmiöitä.”

Nyberg lopetti Kaaokseen kirjoittamisen lukion jälkeen, kun hän suuntasi Jyväskylään puheviestinnän ja tiedotusopin opintoihin. ”Kun Sielun Veljet heitti opiskelijabileissä keikan, punk oli erittäin vahvasti läsnä.”

Punk oli paljon enemmän kuin musiikki­ genre. Nyberg muistuttaa, että punk heijastui kaikkeen kulttuuriin, kuten elokuviin. ”Kaurismäen veljesten elokuvissa rähjäi­ set rokkarit nähtiin elokuvatähtinä. Nykyisin punkin tee itse ­asenne näkyy päivittäin esi­ merkiksi sosiaalisessa mediassa. Punkin varjo heijastuu kauas.”

Pienlehtiä ja Punkpostia!

Opiskeluaikana Nyberg myi suurimman osan levykokoelmastaan. ”Nykyisin osa noista levyistä olisi satojen eurojen arvoisia, mutta ne tuli myytyä muuta­ milla markoilla”, Nyberg nauraa.

Kirjeet kulkivat kuitenkin mukana muu­ tosta toiseen. Osaan näistä kirjeistä pääsee tu­ tustumaan Postimuseon Pienlehtiä ja Punkpostia ­näyttelyssä museokeskus Vapriikissa 17.11.2017–4.11.2018. ”Istuin lattialla lukien kirjeitä. Ihmettelin, kuinka olinkaan tehnyt tuon ikäisenä jotain noin viisasta. Ainoa asia mikä harmittaa on se,

Nybergin kolme punkbiisiä:

ettei kirjekavereihin tullut pidettyä tiiviimmin

1. Ramones: Blitzkrieg Bop

yhteyttä”, Arto Nyberg kertoo.

6

2. Lama: Väliaikainen 3. Se: Punk on typerää

TEKSTI: LAURA SILVONEN KUVAT: MOBILIA/MARTTI KORHONEN

Pirssikyydistä Cadillacin rattiin Suomalaisten hälytysajoneuvojen historia on täynnä uskomattomia tarinoita.

Mobilian Suomi turvassa 100 vuotta -teemanäyttelyssä voi tutustua ajokkeihin, jotka ovat taanneet kansamme turvallisuuden.

Näyttelyssä on esillä poliisi­ ja paloautojen li­ säksi ambulansseja sekä armeijan ja tullin ajo­ neuvoja.

mäki Mobiliasta.

Kalusto uusiksi hamsteritarroilla

Moottoriajoneuvojen merkitys kansakun­

Ensimmäinen poliisiauto otettiin Suomessa

tamme turvallisuudelle on ollut ratkaiseva, sil­

käyttöön vuonna 1906. Seuraavana vuonna au­

”Tämä on ensimmäinen Mobiliassa järjes­

lä ne nopeuttivat ja tehostivat pelastustoimen­

toja oli kaksi. Ennen toista maailmansotaa käy­

tettävä puhtaasti hälytysajoneuvoihin keskitty­

piteitä, mutta myös mahdollistivat suurempien

tössä oli nelisenkymmentä poliisiautoa. Autot

vä näyttely”, kertoo amanuenssi Kirsti Lehto-

joukkojen liikuttelun paikasta toiseen.

olivat aluksi siviiliautoja, sillä hälytyslaitteet ja tunnuskilvet yleistyivät vasta 1950­luvulla.

1920–30­luvuilla oli tavallista, että polii­ si saapui rikospaikalle pirssillä, olipa jokunen poliisi jopa edelliseltä ammatiltaan taksikuski. ”Autoista oli pulaa, joten taksikuskeja pal­ kattiin poliiseiksi. Auton omistaja oli valtiolle lottovoitto, sillä poliisilla ei ollut varaa hank­ kia tarvittavia ajoneuvoja”, Lehtomäki kertoo.

1920­luvulla ajoneuvojen tarve lisääntyi.

Kieltolaki työllisti poliisia, mutta lain tehok­ kaaseen valvontaan ei ollut mahdollisuuksia.

Etenkään, kun salakuljettajilla oli käytössä vir­ kavaltaa tehokkaampia ajoneuvoja. 1922 tilan­ netta ryhdyttiin tasoittamaan takavarikoimalla alkoholin salakuljetuksessa käytetyt ajoneuvot

Renault Goelette oli tyypillinen 50- ja 60-lukujen mustamaija.

Virkauransa jälkeen se on nähty muun muassa Pelle Hermannista tutun taikuri Maxin autona.

7

SUOMI TURVASSA 100 VUOTTA -NÄYTTELYSSÄ ON ESILLÄ YLI 30 1920–2000-LUVUILLA SUOMESSA KURVAILLUTTA AJONEUVOA SEKÄ VANHAA FILMIMATERIAALIA ARMEIJA, POLIISIN JA PALOKUNNAN TOIMINNASTA. NÄYTTELY MOBILIASSA 17.3.–17.12.2017.

valtiolle. Viidessä vuodessa autoja oli taka­ varikoitu parisensataa.

Pääosa ajoneuvoista huutokaupattiin ja va­ roilla hankittiin ajoneuvoja poliisin käyttöön. ”Poliisi poimi kuitenkin rusinat pullasta,

Vuonna 1938 hämeenlin­ nalainen liikennöitsijä Jaakko Vekka osti Hämeenlinna– Aulanko­linjalle

uuden

Volvo­merkkisen

linja­auton.

ja esimerkiksi Helsingissä virkavalta saattoi

Jo seuraavana vuonna uuden­

kurvata rikospaikalle avomallisella V8 Cadil­

karhea ajokki joutui isänmaan

lacilla tai Stutzilla”, Lehtomäki toteaa.

palvelukseen.

1960­luvulla poliisin ajoneuvokantaa kar­

”Armeijalla ei ollut tarvit­

tutettiin myös Niilo Tarvajärven käynnistä­

tavaa sairaankuljetuskalustoa,

mällä hamsteritarrojen myynnillä. Kampanjan

joten se hankittiin yksityisiltä

ansiosta poliisi sai vuonna 1967 käyttöönsä 58

liikennöitsijöiltä. Vuoden 1939

uutta ajoneuvoa.

loppuun mennessä yli kolman­ nes liikennöitsijöiden linja­autoista oli armei­

Linja-auto, ambulanssi ja filmitähti

jan käytössä. Yksi näistä oli Vekan Volvo”,

Jos poliisiautojen historia on täynnä mielen­

Lehtomäki kertoo.

1920-luvun alussa Lielahden VPK:lle hankittu Benz-Gaggenau. Tuohon aikaan paloautot olivat avomallisia, joten niiden tarjoama kyyti oli etenkin talvella kylmää.

Vekan veljesten käyttöön tykkien vaiettua.

Rauhaisaa taivalta jatkui kuitenkin vain vuoteen 1941, jolloin jatkosota pakotti sen ta­

kiintoisia käänteitä, eivät ambulanssit jää ver­

Ambulanssilinja­autoista poistettiin penkit,

kaisin sotatantereelle. Tällä kertaa Volvo toimi

tailussa virkaveljiään huonommiksi. Yksi kiin­

ja tilalle asetettiin paareja kahteen kerrokseen.

ambulanssina. Runsaan vuoden komennuksen

nostavimmista tapauksista on esillä Mobilian

Volvo toimi ensimmäisellä sotakomennuksel­

jälkeen auto palasi jälleen tutulle reitilleen, ja

näyttelyssä.

laan mittauspatterin äänenmittausautona. Talvi­

se kuljetti ihmisiä aina vuoteen 1961 saakka.

sodan loppuvaiheessa se todennäköisesti siirret­

Vielä eläkepäivilläänkin Volvo on ilahdut­

tiin sairaankuljetustehtäviin.

tanut suomalaisia. Se on nähty muun muassa

Ajokki palautettiin

Talvisota­, Manillaköysi­, ja Pikkusisar­eloku­ vissa. Vuonna 2013 virkeä vanhus oli mukana Kangasalla järjestetyllä Evakkovaelluksella.

Arvokkaasti ikääntynyt Volvo on nähty maantiellä, sotatantereella ja valkokankaalla.

8

Aikanaan asemapuistoihin panostettiin, jotta ihmisten oli mukava odotella junia.

Kuva Haapamäen asemalta.

Kuva: U. Lappi, Suomen Rautatiemuseo.

TEKSTI: RIIKKA LAMMINEN

Kukkia koko rataverkon varrelle

Suomalainen junamatkustaja on saanut nauttia poikkeuksellisen hienosta puistokulttuurista.

Valtion Rautateiden arkkitehti Pirjo Huvila ei

VR:n ensimmäisellä pääjohtajalla, valtioneu­

joka oli itsekin aikanaan kausitöissä keskus­

säästele sanojaan kehuessaan suomalaista rau­

vos G. Strömbergillä oli oma huvila. Innokas

puutarhalla.

tatiepuistokulttuuria.

puutarhaharrastaja halusi seurata läheltä myös

”Se on laajuudeltaan ainutlaatuista. Muis­

VR:n taimiston toimintaa.

”Kevät oli aina aikamoista rumbaa: kasvit pakattiin puulaatikoihin ja lähetettiin asemil­

sa Pohjoismaissa puistokulttuuria on jonkin

”Myöhemmin muihinkin maakuntiin pe­

verran, muttei lainkaan yhtä tasokasta. Suo­

rustettiin pienempiä taimistoja, mutta keskus­

men tarina on uniikki ja hieno”, Huvila ylistää.

puutarhassa tehtiin kaikki suunnitelmat ja kas­

Tuolloin keskuspuutarha sijaitsi jo Tuu­

Valtion Rautateiden keskuspuutarha pe­

vatettiinkin iso osa kasveista”, kertoo Suomen

sulan Nuppulinnassa, jonne se muutti lopul­

rustettiin vuonna 1874 Hyvinkäälle, jossa

Rautatiemuseon amanuenssi Leila Herranen,

lisesti vuonna 1962. Keskuspuutarhaa ei siir­

le ympäri Suomea”, muistelee Herranen, joka työskenteli puutarhalla kesät 1973 ja 1974.

9

retty hetkessä, vaan maineikkaan ylipuutarhuri

henkilökunta. He eivät aina olleet multasormia.

Kalle Jokelan johtama operaatio oli aloitettu jo

Liian hankalahoitoisia kasvit eivät siis voineet

13 vuotta aiemmin. ”Kukka­Kallea” on kiittämi­

olla”, Herranen muistuttaa.

nen myös riippuvaoksaisista omenapuista, joita näkyi junan ikkunasta koko rataverkon varrel­

Liikennepaikat myös kilpailivat keskenään asemiensa kauneudesta.

la. Pohjoisessakin viihtyvän, kauniin ja kestävän

”Joku asemista aina voitti kunniataulun,

omenapuun Jokela risti ”rautatienomenapuuksi”

joka ripustettiin aseman seinälle yleisön nähtä­

(Malus prunifolia Hyvingiensis).

väksi”, Pirjo Huvila kertoo.

Rautatiemuseon pihapiiri on pian kaikkien taskussa Suomen Rautatiemuseon kesän 2017 uutuus

Sotien jälkeen 1960­luvulla liikennepaikko­

on mobiilipalvelu, jonka avulla voi tutustua

Puistoista parkkipaikoiksi

jen määrä radan varressa oli enimmillään: noin

Kestävyys olikin yksi kasvien tärkeimmistä omi­

1500. Lähes jokaisella oli puistoalue tai pienem­

”Museo­ ja kahvilakävijät pohtivat usein

naisuuksista asemapuistoissa. Lajikkeet valittiin

piä istutuksia, joista VR:n puutarhaosasto huo­

alueen historiaa, joten kysyntää palvelulle

niin, että niitä voitin käyttää koko rataverkol­

lehti. Nykyään on toisin.

on”, uskoo Rautatiemuseon näyttelypäällikkö

la. Valikoima oli melko suppea, ja erikoisuuk­

Nuppulinnan

keskustaimisto

lopetettiin

museoalueen historiaan.

Marina Bergström.

sia käytettiin vain mausteena. Tyypillisiä kasveja

vuonna 2002, ja toiminta ulkoistettiin. Siinä mis­

Moni museo hyödyntää jo Suomen Mu­

ovat olleet muun muassa muotoon leikatut ora­

sä ennen tehtiin komeita puistosuunnitelmia, ny­

seoliiton ja Momeo Oy:n yhdessä kehittämää

pihlaja­ ja syreenipensaat sekä angervot ja puis­

kyään puhutaan lähinnä maisemoinnista.

Seinätön museo ­alustaa. Helatorstaina se ote­

toruusut.

”Aika ajoi puistojen ohitse. Ne joutuivat te­

taan käyttöön myös Rautatiemuseossa. Pal­

Lehtipuista istutettiin perinteisiä koivuja,

kemään tilaa parkkipaikoille ja pyöräparkeille.

velu ei vaadi erillistä sovellusta, vaan se toi­

lehmuksia ja vaahteroita, havupuista taas pihta­

Nykyään ei aina ole edes kukka­altaita. Monessa

mii selaimen kautta kaikilla älypuhelimilla ja

ja lehtikuusia sekä sembramäntyjä.

paikassa ei tosin olisi henkilökuntaakaan kasveja

tableteilla. Palvelu on karttapohjainen sivus­

hoitamassa”, Herranen pohtii.

to, joka esittelee rakennusten historiaa ja rau­

”Linjapuutarhurit kiersivät asemia, mut­

tatieläisten elämää.

ta päivittäisestä hoidosta vastasi asemien oma

”Museo sijaitsee Hanko­Hyvinkää­rauta­ tien entisellä asema­ ja varikkoalueella, joka toimi pitkään myös rautatieläisten asuinaluee­ na. Moni luulee, että rakennukset on tuotu tän­ ne muualta”, Bergström kertoo ja oikaisee toi­ senkin väärän käsityksen. ”Asemarakennus ei ole Hyvinkään vanha asema, vaan oikeasti se on uusi asema”, Bergström kertoo 1873 val­ mistuneesta asemarakennuksesta.

Alue ja asema rakennettiin 1870­luvul­ la, kun yksityinen Hanko­Hyvinkää­rautatie otettiin käyttöön. Parin vuoden päästä valtio Rautatieläinen kasteli asemapuistoa Kotkan rautatieasemalla 1950-luvulla.

Kuva: Suomen Rautatiemuseo.

lunasti radan itselleen, ja uusi asemarakennus jäi muuhun käyttöön. Kaupungin ainoana ase­ mana jatkoi alkuperäinen, vuonna 1862 val­ mistunut VR:n rakennus, jossa asematoimin­

MINUUTIKSI MUSEOON! HALUATKO KUULLA LISÄÄ RAUTATIEMUSEOSTA JA PUUTARHOISTA? TRAFIIKKI-MUSEOT JULKAISEVAT

”Seuraavat sata vuotta tämä oli rautatie­

SATAVUOTIAAN SUOMEN KUNNIAKSI 52-OSAISEN MINUUTIKSI

läisten asuinkäytössä. 1970­luvulla Rautatie­

MUSEOON -VIDEOSARJAN. UUSI VIDEO ILMESTYY YOUTUBEEN

museo muutti tänne Helsingistä”, Bergström

JOKA PERJANTAI. ETSI SIIS YOUTUBESTA TRAFIIKKI-

kertaa.

MUSEOT JA HYPPÄÄ MUKAAN SEIKKAILUUN!

10

ta jatkuu yhä.

TEKSTI: RIIKKA LAMMINEN

Valemedia, vastamedia vai epämedia?

Edes valemedioista keskusteleminen ei ole ongelmatonta. Ei saisi antaa näkyvyyttä, muttei niitä voi vaieta hiljaiseksikaan.

Myös sanavalinnoilla on merkitystä.

11

Oxfordin sanakirjojen toimituksen valinta

Mikä on media?

vuoden 2016 sanaksi oli ”post­truth”, totuu­

Sanojen merkitys puhutti Päivälehden museon

toissa, eivät oikeastaan ole medioita lainkaan.

denjälkeinen. Sana vilisi tiuhaan medioissa

Mediamaanantai­tilaisuudessa, jossa Noppari

Itse puhun epämedioista”, Muraja sanoo ja

etenkin brexitin ja Yhdysvaltain presidentin­

keskusteli toimittajien Juha Vainion, Tuomas

huomauttaa, että myös termi valtamedia on on­

vaalien yhteydessä. Termi viittaa siihen, kun

Murajan ja Johanna Vehkoon kanssa. Tilai­

gelmallinen, koska se sisältää sanan valta.

mielipiteet, tunteet ja jopa valheet syrjäyttävät

suuden teema, ”valemediat ja faktantarkistus”,

totuuden ja tieteen. Joidenkin mielestä sanaa ei

herätti kysymyksiä. Millä termillä ilmiöstä pi­

Laatu vai klikit?

pitäisi käyttää lainkaan. Moni uskoo, että mitä

täisi puhua?

Elina Nopparin mukaan valtamedia oli aiem­

”Ne, jotka eivät pitäydy totuudessa ja fak­

Noppari jakaa termin vale­ ja vastamedi­

min neutraali, ja tarkoitti lähinnä valtavirtaa.

oihin. ”Suoranaisia valemedioita, joissa jutut

”Nyt on ehkä parempi puhua perinteisistä me­

sepitetään tyhjästä, on Suomessa vielä vähän.

dioista”, Noppari myöntää.

Nämä mediat eivät pyri vaikuttamaan, vaan

Myös perinteisillä medioilla on vastuunsa

usein ne tavoittelevat taloudellista hyötyä”,

vale­ ja vastamedioiden nousussa. ”Onko laa­

Noppari sanoo.

dunvalvonta pettänyt klikkijournalismin jyl­

Yleisempiä ovat vastamediat, jotka ot­ tavat aiheensa muista medioista ja värittävät

lätessä?” pohtii Valheenpaljastaja­juttusarjan toimittaja Johanna Vehkoo.

ne tunnepitoisiksi ja omien tarkoitusperiensä

”Valemediat eivät ole syntyneet tyhjästä.

Toimittajat Tuomas Muraja ja Juha Vainio sekä tutkija Elina Noppari pohtivat, mikä on perinteisten medioiden vastuu vaihtoehtoisten medioiden nousussa. Kuva: Ida Pimenoff, Päivälehden museo.

mukaisiksi.”Annetaan ikään kuin ohjeet, miten

Niissä on paljon samaa kuin klikkijournalis­

juttu pitäisi lukea ja pyritään luomaan vahvoja

missa. Se on vain viety äärimmilleen ja val­

siteitä ja yhteisöjä”, Noppari sanoo.

jastettu tiettyyn tarkoitukseen”, Elina Noppa­

useammin termiä toistetaan, sitä vähemmän

esimiehenä työskentelevän Juha Vainion mie­

faktoilla on painoarvoa.

lestä vastamedia­termi on ongelmallinen.

Ilkan ja Pohjalaisen verkkotoimituksen

ri jatkaa.

Keskustelijat ovat yhtä mieltä siitä, ettei valemedioille saa antaa liikaa näkyvyyttä. Toi­

Onko sanavalinnoilla lopulta merkitystä?

”Se korostaa vastakkainasettelua. Nämä

saalta niitä ei voi vaieta hiljaiseksikaan. ”Pi­

Tampereen yliopiston tutkija Elina Nopparin

mediat haluavatkin vastustaa perinteisiä me­

täisi pystyä dialogiin toisen kanssa ilman, että

mielestä on.”Sanoilla on valtaa ja isoja seu­

dioita. Mielestäni se on liian salonkikelpoinen

alentaa vastapuolta”, Elina Noppari sanoo.

rauksia”, sanoo viestintätieteiden laitoksella

termi sille, että varastaa muilta aiheen ja ke­

”Verkossa aktiiviset ihmiset ovat vaikutusval­

työskentelevä Noppari, joka puhuu luottamuk­

hystää sen omaa näkemystään tukevaksi. Tälle

tainen ryhmä. Ei ole varaa ajatella, että he ovat

senjälkeisestä ajasta. ”Individualismi korostuu

ei pidä antaa oikeutusta.”

vain joukko ölisijöitä”, hän muistuttaa.

ja perinteiset auktoriteetit kyseenalaistetaan.

Faktabaarin vastaavan toimittajan Tuomas

Maailmankatsomus polarisoituu ja tunteilla on

Murajan näkemys on jyrkin. Hän laskee medioik­

yhä enemmän merkitystä.”

si vain ne, jotka sitoutuvat Journalistin ohjeisiin.

Yhä vilkkaammassa uutisvirrassa on tärkeää, että tosiasiat pystytään erottamaan mielipiteistä. Kuva: Riikka Lamminen.

12

Osattiin sitä ennenkin Vaikka valemedioista on alettu puhua vasta viime vuo­ sina, ei ilmiö ole uusi. Esimerkiksi 1918 sisällissota nä­ kyi sanomalehdissä ja välillä totuus antoi tilaa tunteelle. ”Etenkin heti kansalaissodan jälkeen lehdissä oli jut­ tuja, joita voisi valeuutisiksikin kutsua. Omista saavutuk­ sista kerrottiin asioita, jotka eivät olleet totta ja vastustajia syytettiin teoista, joita ei ollut tapahtunut”, kertoo tampe­ relaiskirjailija Kalevi Kalemaa.

Kalemaa korostaa, että valemedia on terminä niin epämääräinen, ettei vuoden 1918 julkaisuja voi sellaise­ naan sen alle niputtaa. Samoja piirteitä kuitenkin löytyy. ”Jos valemediaksi ajatellaan media, joka ajaa omaa asiaansa kertomalla tarkistamattomia tietoja ja musta­ maalaamalla vastapuolta, niin kyllä sitä tapahtui kansa­ laissodan jälkeen paljon – molemmin puolin”, Kalemaa sanoo.

Perättömiä

väitteitä

julkaistiin

lehdissä

myös

1930­luvulla. ”Oikeistolehdistön kommunistisyytöksillä ei aina ol­ lut totuuspohjaa. Omanlaisiaan valeuutisia nekin”, Kale­ maa pohtii.

Selkeimmäksi esimerkiksi suomalaisen valemedi­ an esiasteista Kalemaa nostaa Ernesti Hentusen (1855– 1951) julkaisut 1940­luvulla. Hentunen oli populistipolii­ tikko, jonka julkaisemissa juorulehdissä ei juuri faktoja tarkistettu. ”Monet pitivät miestä hulluna. Hentunen oli myös herkkä ottamaan itseensä, vähän (Donald) Trumpin kal­ tainen siis”, Kalemaa kertoo.

Hentusen julkaisuista tunnetuin oli Totuuden Torvi, mutta värikäs persoona ehti julkaista myös mm. Kova­ ääninen­ ja Minä Ulvon ­lehtiä.

Parhaiten Kalemaa on perehtynyt Hymy­lehteen, jos­ ta hän julkaisi Hymyn maa ­kirjan vuonna 2006. ”Hymy on juoru­ ja sensaatiolehti, mutta valemedia on väärä termi. Hymyssä on aina tarkistettu faktat.”

1960­ ja 70­luvuilla Hymy oli Suomen merkittävin Kalevi Kalemaa naputtelee kirjoituskonetta Mediamuseo Rupriikissa.

Kuva: Reetta Tervakangas/ Vapriikin kuva-arkisto.

sensaatiolehti, ja sillä oli miljoonia lukijoita. Lehden vai­ kutusta nykyajan klikkijournalismiin tai valemedioihin ei voi kiistää. ”Kyllähän Seiska ja muut ponnistavat pitkälti Hymyn perinnöstä. Osittain siihen samaan jatkumoon nämä uudet nettijulkaisutkin menevät.”

13

Nappaa Trafiikki-museoiden tärpit ja suuntaa seikkailuun!

Signaalitorneja ja sosiaalista mediaa

Rupriikki kertoo tietoverkkojen merkityksestä, tamperelaisten viestintäyritysten muutoksista ja pelaamisen historiasta. Näyttelyssä myös pohditaan sosiaalisen median roolia arjessa. www.vapriikki.fi/rupriikki

Pienoismalleja ja virtuaalimatkoja

Liikenneviraston Liikennemaisema 100 vuotta -näyttely on esillä Suomen Rautatiemuseossa 13.5.–11.6.

Suomen Rautatiemuseo siirtyy mobiiliaikaan 25.5., kun uuden mobiilioppaan ensimmäinen osa julkaistaan. www.rautatiemuseo.fi

Etäunelmista tekniikan maahan

Tuttuja kasvoja menneisyydestä

Radio- ja tv-museo Mastolan näyttelyt kertovat suomalaisen radio- ja tv-alan historiasta niin katsojan kuin ohjelmatekijöidenkin näkökulmasta.

Mastolassa voi mm. katsoa ja kuunnella menneiden vuosikymmenten suosikkiohjelmia. www.lahdenmuseot.fi > Radio- ja tv-museo

14

Tekniikan museon 11.10. aukeava uusi perusnäyttely Tekniikan maa kertoo teknologian, teollisuuden ja innovaatioiden merkityksestä Suomelle. Ennen näyttelyuudistusta museossa on esillä Etäunelmia – Yhteys yli ajan ja paikan -näyttely. www.tekniikanmuseo.fi

Viidakon sykkeestä Kultarantojen hohtoon

Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa -näyttely on esillä Forum Marinumissa läpi kesän. Syksyllä avautuva Presidenttien veneet - Kultarantojen hohtoa -näyttely kertoo presidenttien veneistä. Loppuvuoden kohokohta on Laivoja rakentamassa -näyttely. www.forum-marinum.fi

Katse taivaalle!

Vuonna 2017 Ilmailumuseo näkyy ympäri Suomen: bongaa Suomi-kuumailmapallo tai ihastele lentokoneita Kaivopuiston

Viisi ihmeellistä aarretta

lentonäytöksessä Helsingissä 9.6. www.suomenilmailumuseo.fi

Päivälehden museon Viisi ihmeellistä aarretta – Seikkailu oppikirjojen

kuviin -näyttely rakentuu suomalaisten oppikirjojen ja lapsille suunnattujen

Kuningatar Elisabet II:n postimerkkiaarteita

tietokirjojen kuvituksiin. Näyttely on esillä 31.3.–1.10. www.paivalehdenmuseo.fi

Maailman ensimmäiset, Kuningatar Elisabet II:n kokoelmaan kuuluvat postimerkit ovat esillä 28.4.–28.5. Postimuseossa. 9.6.–29.10.

Merkillinen seikkailu innostaa lapsia pos-

Suomi turvassa

Mobilia juhlistaa 100-vuotiasta Suomea esittelemällä ajoneuvoja, jotka

ovat yhdessä käyttäjiensä kanssa luoneet turvallisen Suomen. Esillä on poliisi- ja

paloautoja, ambulansseja sekä armeijan ja tullin kalustoa. Suomi turvassa 100 vuotta -näyttely Mobiliassa 17.3.–17.12. www.mobilia.fi

timerkkien keräilyyn tekemisen kautta. www.postimuseo.fi

Ohoi, laiva horisontissa!

Suomen merimuseon Pienet laivat, suuret tarinat -näyttely esittelee 5.5.–29.10. itsenäisyyden ajan merenkulun historiaa Suomen 100-vuotisjuhlavuoden merkeissä. www.merimuseo.fi

15

TEKSTI: RIIKKA LAMMINEN

Entistä ehompi Tarmo Suomenlinnan telakalla talven aikana kunnostettu höyryjäänmurtaja avaa taas pian ovensa yleisölle Kotkassa.

Itsenäistä Suomea ei olisi ilman jäänmurtajia.

Laiva saatiin kuitenkin korjattua, ja jatko­

van kannella. ”Pelastusvenekansi uusittiin ja

Rohkean väitteen esittää Suomen merimuseon

sodan aikana Tarmo osallistui Nordwind­har­

pelastusveneet sekä jääjolla korjattiin”, Puus­

intendentti Timo Kunttu, jolla on toki perus-

hautusoperaatioon.

tinen kertaa.

teetkin valmiina: ”Itsenäisyyden kannalta on elintärkeää,

Englannissa vuonna 1907 rakennettu murta­ ja jäi eläkkeelle vuonna 1970, 63­vuotiaana.

Sisätiloihin ei kajota. Ne ovat yhä lä­ hes autenttisessa kunnossa 1950–60­luvulta.

etteivät yhteydet ole riippuvaisia ulkovallois-

”Tekniikka edusti menneitä vuosikymme­

”Maailmalla on pari vanhempaa jäänmurtajaa

ta. Ilman jäänmurtajia rahtiliikenne olisi miltei

niä, mutta se vanheni myös kokonsa puolesta.

museolaivoina, mutta Tarmo on tiettävästi ai­

pysähtynyt talveksi. Sillä lailla yhteiskunta ei

Modernimmat laivat olivat isompia ja vaativat

noa, joka on käytönaikaisessa asussaan”, Timo

kehity”, Kunttu sanoo.

isommat väylät ja isommat murtajat”, Kunttu

Kunttu huomauttaa.

kertaa.

Aktiivinen osallistuja

Telakointi mahdollistaa myös aiempaa pa­ remman dokumentoinnin: runko 3D­skanna­

ansaituilla eläkepäivillä

Pientä pintaremonttia

taan, sisätiloissa tehdään 360­aste kuvaus ja

Suomalaisten jäänmurtajien historioissa riittää

Tarmo kunnostettiin museoalukseksi Kotkan

esineistö luetteloidaan.

dramaattisia vaiheita. Värikkäin tarina lienee

telakalla vuosina 1990–92. Tämän jälkeen se

Tärkeintä on kuitenkin saada Tarmo takai­

höyryjäänmurtaja Tarmolla, joka on viettänyt

ei ole perusteelliseen huoltoon päässytkään –

sin Merikeskuksen laituriin ja ovet auki ylei­

rauhallisia eläkepäiviään Kotkan Merikeskus

ennen kuin nyt. Viime marraskuussa murtaja

sölle.

Vellamon laiturissa vuodesta 2008 lähtien.

hinattiin Suomenlinnan telakalle, missä sitä on

”Tarmo on ollut pari vuotta suljettuna te­

kunnostettu koko talvi. Merkittävimmät korja­

lakoinnin valmistelujen takia, mutta touko­

ukset on tehty runkorakenteisiin.

kuun lopulla se on tarkoitus hinata takaisin”,

”Tarmo on ollut mukana lukuisissa itsenäi­ sen Suomen historian käännekohdissa”, Kunt­ tu sanoo.

”Esitutkimuksissa havaittiin korroosiota ja

Juha Puustinen sanoo ja lupaa, että ennen hei­

Eikä Tarmo suinkaan ole ollut mikään si­

ruostetta painolastitankeissa. Metallia on uu­

näkuussa Kotkassa järjestettävä Tall Ships Ra­

vustaseuraaja, vaan aktiivinen osallistuja. En­

sittu, pintoja puhdistettu ja maalattu”, vene­ ja

ces ­tapahtumaa ja Meripäiviä alus on valmis

simmäisen maailmansodan aikana Tarmo palveli

laivamestari Juha Puustinen tiivistää.

vastaanottamaan kävijänsä. Entistä ehompana.

Venäjän Itämerenlaivastossa ja avusti sota­aluk­

Myös ulkopinnoille on tehty pientä pinta­

sia. Talvisodassa se oli Suomen puolustusvoi­

remonttia, ja puusepät ovat päässeet töihin lai­

mien hallinnassa ja sai itsekin tykit kannelleen.

Niitä käytettiin lopulta varsin vähän, mutta jään­ murtaja itse koki kovia. ”Tarmo oli Kotkan satamassa ja miehis­

TA KATSOTTAVISSA TRAFIIKKI-MUSEOIDEN YOUTUBE-KANAVALLA. TARMO ON YKSI 52-OSAISEN MINUUTIKSI MUSEOON -VIDEO-

tö messissä syömässä, kun kaksi pommia osui

SARJAN PÄÄTÄHDISTÄ. UUSI VIDEO ILMESTYY YOUTUBEEN JOKA

– kolmas meni ohi. 39 miestä kuoli ja 13 haa­

PERJANTAI. KLIKKAA SIIS YOUTUBEEN JA ETSI TRAFIIKKI-MUSEOT!

voittui. Se oli surullinen tapaus”, Kunttu kertaa.

16

MINUUTIKSI MUSEOON! LISÄÄ KIINNOSTAVIA TARINOITA TARMOS-

1.

2.

1. Edellisen kerran Tarmo on ollut kuivatelakalla parikymmentä vuotta sitten. Se alkoikin jo olla pesun ja kunnostuksen tarpeessa. Kuva: Juha Puustinen, Suomen merimuseo.

2. Marraskuun lopulla Tarmo hinattiin Kotkasta Suomenlinnaan. Takaisin päin sen on tarkoitus matkata toukokuun lopulla. Kuva: Soile Tirilä, Suomen merimuseo.

3. Jäänmurtajien ahtaissa tiloissa on vain vähän tilaa kunnostajille. Työskentelyn helpottamiseksi Tarmon pohjaan tehtiin telakalla parikymmentä reikää. Kuva: Juha Puustinen, Suomen merimuseo.

4. Jäänmurtajien tärkein tehtävä on murtaa jäätä ja mahdollistaa siten yhteydet muuhun maailmaan. Kuva: Suomen merimuseon kuvakokoelmat.

3.

4.

”Seikkailu, joka olisi voinut mennä pieleen” Tarmon tarinoista jännittävin on ehkä sen

Itsenäisyysaktivistit livahtivat laivaan ve-

Tarmon suunnattua avomerelle kaappaajat

kaappaus kevättalvella 1918. Suomen itsenäis-

näläisten matruusien ja suomalaisten punakaar-

ryntäsivät piiloistaan. Täytenä yllätyksenä tul-

tyttyä vuonna 1917 Tarmo jäi yhä venäläisten

tilaisten vaatteisiin pukeutuneena Tarmon sei-

lut kaappaus oli ohi muutamassa minuutissa.

haltuun. Kun sisällissota puhkesi, antoi silloi-

soessa Katajanokan laiturissa. Myös senaattorit

Matruusit riisuttiin aseista ja teljettiin työkalu-

nen senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud

P. E. Svinhufvud ja Jalmar Castrén nousivat

vajaan. Miehistölle luettiin kaappausvaltakir-

käskyn, että itsenäisyysaktivistien oli otettava

laivaan luutnantti Yrjö Roosin johdolla: venä-

ja, Venäjän lippu vedettiin alas ja leijonalippu

Tarmo haltuun.

läisupseeriin asuun pukeutunut Roos esitti lai-

nostettiin salkoon.

”Kyllä se oli ihan kunnon kaappaus. Ei mi-

vaa vartioineille matruuseille väärennetyn pa-

”Se oli semmoinen seikkailu, joka oli-

kään rauhanomainen takavarikointi”, merimu-

perin, jossa seurue määrättiin tutkimaan jäihin

si voinut mennä pieleenkin”, Kunttu myöntää.

seon intendentti Timo Kunttu huomauttaa.

juuttuneita venäläisiä kuljetuslaivoja.

17

TEKSTI: TEEMU SILTANEN

Kekkonen kalasti ja Koivisto kellui Koivisto pelasi miehistön kanssa lentopalloa, Kekkonen kalasti ja Halonen vähät

välitti sotilasetiketistä. Kultaranta-veneet ovat kyydinneet tasavallan presidenttejä jo vuodesta 1921.

Naantalin edustalla sijaitseva Kultaranta on

veneenä”, Saarinen kertoo.

tiin Saarisen mukaan tarpeen vaatiessa käyttää

toiminut tasavallan presidentin kesäasuntona

Vuonna 1971 Urho Kekkonen sai uuden

vuodesta 1920. Vuosien aikana presidenteillä

veneen, mutta Kultaranta IV ei juuri ehtinyt

”Edeltäjistään poiketen VII oli enemmän

on ollut huvi­ ja edustustarkoituksiin kahdek­

kulua käytössä. Räjähdys päätti sekä Kultaran­

työvene kuin edustuspaatti. Merivoimilla oli

san Kultaranta­venettä.

ta III:n että IV:n tarinan jo vuonna 1972.

samanlaisia muun muassa rannikkotykistön

myös ambulanssiveneenä.

”Kaikissa Kultarannoissa on ollut kaksi­

”Tankkauksen yhteydessä veneiden ben­

henkinen merivoimien miehistö. Komentajan

siini höyrystyi, ja radiota kuunnellut varus­

Koiviston aikana miehistö pääsi venymään

ja konemestarin lisäksi miehistöön kuuluu ti­

mies laittoi epähuomiossa tupakaksi. Onneksi

paitsi lentopallopeleissä, myös vaatettamaan

lanteesta riippuen vaihteleva määrä adjutant­

varusmies säilyi hengissä”, huokaa Saarinen.

arvovieraita.

teja, turvamiehiä ja varusmiehiä”, Forum Ma­

komentoveneenä.”

”Kun Koivisto isännöi Saksan liittopresi­ Kun Kekkonen kurvasi kahville

denttiä, presidentit innostuivat kokeilemaan

Vuonna 1973 valmistunut Kultaranta V oli käy­

veneen pelastautumispukuja. Herrojen nous­

Räjähdys tuhosi kaksi

tössä vain vähän aikaa. Jo seuraavana vuonna

tua merestä paljastui, että Richard von Weiz-

Kultarantaa

presidentti Kekkonen sai järjestysnumeroltaan

säckerin vaatteet olivat läpimärät. Onneksi

Kolme ensimmäistä Kultarantaa olivat puuve­

kuudennen Kultarannan, jota presidentti ajoi

miehistö lainasi vieraalle kuivat loppupäiväk­

neitä. Ensimmäinen Kultaranta valmistui vuon­

usein yksinkin.

si”, Saarinen naurahtaa.

rinumin amanuenssi Jarmo Saarinen kertoo.

na 1921. Vene oli avoin ja siinä oli matkustaja­

”Kekkonen kulki usein erään salmen läpi,

paikat neljälle­kuudelle hengelle. Vuonna 1929

jolloin paikallinen pikku poika vilkutti hänel­

Kintaan viittaus virallisille

rakennettiin Kultaranta II, jossa presidentti

le. Kun presidentti ei koskaan pysähtynyt, lä­

ilmoituksille

pääsi matkustamaan katetussa matkustamossa.

hetti poika hänelle kirjeen. Pojan vanhemmat

Tarja Halosen aikana miehistön sotilaskuria

Kultaranta III valmistui vuonna 1960.

yllättyivät melkoisesti, kun Kultaranta kurvasi

höllennettiin.

”Kultaranta III edusti aikansa huipputek­ nologiaa, sillä veneessä oli muun muassa kai­

laituriin ja presidentti saapui kahvittelemaan”, Saarinen nauraa.

kuluotain, radio ja nestekaasukeittiö. Vene

Käytännöllisenä ja nuukana miehenä tun­

palveli ensin edustustarkoituksissa ja tämän

nettu presidentti Mauno Koivisto sai vuon­

jälkeen ensisijaisesti presidentin kalastus­

na 1983 käyttöönsä Kultaranta VII:n, jota voi­

”Presidentti kutsui miehistöä lempinimillä ja viittasi kintaalla miehistön virallisille ilmoi­ tuksille”, Jarmo Saarinen kertoo.

Putinin lähipiiri ihmetteli veneretken aika­ na myös huvijahdin vaatimattomuutta. ”Pian tämän jälkeen presidentti sai uuden

MINUUTIKSI MUSEOON! PRESIDENTTIEN VENEISTÄ KERROTAAN LISÄÄ TRAFIIKKI-MUSEOIDEN 52-OSAISESSA MINUUTIKSI MUSEOON -VIDEOSARJASSA, JOKA ON KATSOTTAVISSA YOUTUBESSA. TRAFIIKKI-MUSEOIDEN KANAVALLA JULKAISTAAN UUSI VIDEO JOKA PERJANTAI. HAE SIIS YOUTUBESTA TRAFIIKKI-MUSEOT JA HYPPÄÄ KULTARANNAN KYYTIIN!

18

edustusveneen. Moderni Kultaranta VIII eroaa hyvin paljon edeltäjästään.”

Yleisö pääsee tutustumaan Kultaranta­ veneiden kiehtovaan historiaan Forum Mari­ numin näyttelyssä syyskuussa 2017.

1.

1. Presidentti Kyösti Kallio perheineen moot-

2.

toriveneajelulla kesällä 1937. Kuva: Pietinen, Museovirasto/Musketti.

2. Alumiinirakenteisessa Kultaranta VIII:ssa on 52 m2 ikkunapintaa. Sisustuksessa on puolestaan hyödynnetty puuta. Kuva: Jarmo Saarinen.

3. Ensimmäiset Kultarannat olivat puurakenteisia. Uusin huvivene oli presidentin käytössä, mutta vanhempia veneitä käyttivät myös adjutantit ja turvamiehet. Kuva: Jorma Kontio.

3.

Kultaranta-veneet presidenttien käytössä Kultaranta 1921–1954 Kultaranta II 1929–1976 Kultaranta III 1960–1972 Kultaranta IV 1973–1972 Kultaranta V 1973–1974 Kultaranta VI 1974–1980 Kultaranta VII 1983–2008 Kultaranta VIII 2008–

19

Taina V채is채sen luonnos Tekniikan maa -n채yttelyst채.

20

TEKSTI: LAURA SILVONEN

Tekniikan maa vie museovieraan

Kodista tehtaaseen ja takaisin Metallia, muovia, innovaatioita, insinööriosaamista, teollisia prosesseja. Sähkövatkaimen matka kotileipurin käteen on pitkä, ennen kuin kahdeksikko taikinan pinnassa kertoo, että kakku on valmis paistettavaksi. Kahvipöydän kruunun tuntevat kaikki, mutta kuinka moni on tullut ajatelleeksi käyttöesineen matkaa raaka-aineesta valmiiksi hyödykkeeksi? ”Teollisen prosessin on oltava itselleni vesisel­

ja tieteellistä käsikirjoitusta ohjanneeseen asi­

Tekniikan museon työryhmässä yhdis­

vä, ennen kuin sen voi esittää oivaltavasti mu­

antuntijaryhmään kuulunut Helsingin yliopis­

tyy monenlainen osaaminen. Jotta tieteelli­

seovieraille”, toteaa näyttelyarkkitehti Taina

ton yrityshistorian professori Niklas Jensen-

sen käsikirjoituksen abstraktit teemat muuttu­

Väisänen. Väisänen suunnittelee yhdessä Tek­

Eriksen.

vat konkreettisiksi näyttelykohteiksi, tarvitaan

niikan museon sisältötyöryhmän kanssa uraa

Asiantuntijaryhmän työ loi pohjan näyt­

teknologian ja sen historian tuntemuksen li­

uurtavaa Tekniikan maa ­näyttelyä, joka ker­

telyn tieteelliselle käsikirjoitukselle. Tieteel­

säksi tietoa museon kokoelmista, yleisöistä ja

too suomalaisen teollisuuden, tekniikan ja kek­

linen käsikirjoitus on FT Tiina Männistö-

erilaisista esittämisen tavoista.

sintöjen tarinan.

Funkin käsialaa, ja näyttelykonseptista vastaa Tekniikan museon sisältötyöryhmä.

Poikkeuksellista yritysyhteistyötä

Uusi näkökulma tuttuun tarinaan

Mistä tekniikan maa sitten koostuu? Insinööritie­

Tekniikan maa ­näyttelyn keskiössä on koti,

de ja innovaatiot eivät yksin ole tehneet Suomes­

joka kuljettaa kävijän arjen kautta syvälle tek­

ta teknologian maata. Alan yrityksillä ja osaajilla

nologian syövereihin ja teollisuuden mene­

on tässä merkittävä rooli. Yritysyhteistyö onkin

telmiin. Tutuiksi tulevat niin raaka­aineet,

näyttelyssä merkittävässä roolissa.

infrastruktuuri, tuotanto, prosessit kuin uusio­

Tekniikan maa ­näyttelyn idea esiteltiin vii­

käyttökin.

me vuoden syksyllä 50 merkittävälle suomalai­

”Näyttely antaa kattavan kuvan suoma­

selle teollisuusyritykselle. Vastaanotto oli in­

laisten ja teknologian välisestä suhteesta. Suo­

nostunut, ja alustavia neuvotteluja käytiin usean

men tarinaa ei ole aikaisemmin kerrottu kun­

yrityksen kanssa.

nolla tästä näkökulmasta. Tutkimuksissa ja

”Mukaan on tulossa kymmenkunta yritys­

näyttelyissä on pureuduttu valikoituihin aika­

tä, joiden omaa yhteiskunnallista viestiä näytte­

kausiin tai teemoihin, mutta kokonaiskuvaa ei ole aikaisemmin luotu. Tämä on yllättävää, sil­ lä tekniikan kehityksellä on ollut suuri merki­ tys Suomelle”, toteaa näyttelyä ideoineeseen

WorkPartner on TKK:ssa vuosina 1998 – 2006 kehitetty palvelurobotti. Robottia ei alunperinkään suunniteltu kaupalliseen tuotantoon vaan sen tarkoitus oli tuottaa tutkimustietoa robotiikan kehittämistä varten. Kuva: Tekniikan museo.

ly täydentää. Yritysten historia ja tulevaisuuden suunnitelmat edustavat erinomaisesti Suomen te­ ollistumisen tarinaa. Suomen oloissa on poikke­ uksellista, että museon yhteistyö yritysmaailman

21

kanssa on näin tiivistä. Yhteistyö sitoo näyttelyn

kan maa on elinkeinoelämää yhdistävä Suomi

todellisuuteen ja aikaan”, museonjohtaja Marjo

100 –hanke”, Mikkola tiivistää.

Mikkola Tekniikan museosta kertoo.

Mikkola vastaa paitsi yhteistyömallista myös näyttelyn varainhankinnasta.

asiantuntemus on tässä a

Tekniikan maan k

naisuudessa yksityiskoh Vitriineistä wow-elämykseen

”Jokaisella esineel

”Yksi ei voi soittaa humppaa, jos toinen tapailee

sa. Eihän esimerkiksi n

”Kolmasosa rahoituksesta saadaan yritys­

klassista musiikkia. Kaikkien osapuolten on soi­

mene lavalle vain haah

yhteistyöstä. Valtaosa näyttelyn kokonaisbud­

tettava samaa sävelmää”, Taina Väisänen kiteyt­

on aina rooli ja tehtävä

jetista tulee puolestaan kulttuurin ja tekniikan

tää Tekniikan museon työryhmän, itsensä ja yri­

nen tiivistää.

alan säätiöiltä kuten Tekniikan edistämissääti­

tysten välistä yhteistyötä.

Vuoteen 2026 asti

öltä, Jenny ja Antti Wihurin rahastolta, Suomen

Näyttelykokonaisuuden suunnittelu alkaa

distuu koko ajan. Myös

kulttuurirahastolta, Sähköturvallisuuden edis­

punaisen langan hahmottamisesta. Miten esittää

ovat näyttelyssä tärkeäs

tämiskeskukselta, TT­säätiöltä, Teknologiate­

laaja, osittain vaikeaselkoinen asia insinöörikie­

ollisuus ry:ltä sekä Maa­ ja vesitekniikan tuki

lineen museokävijälle havainnollisesti niin, että

tely on tätä päivää. Mu

ry:ltä”, hän luettelee.

kävijä saa wow­elämyksen?

mähäkinseittiä kasvavia

”Ajassa elävä ja to

Hankkeessa on mukana laaja joukko alan

”Minun on ymmärrettävä ensin itse, mitä

uudistuvat ja houkuttele

toimijoita Tekniikan museon toimintaa ylläpitä­

vaikkapa kierrätys kaikissa sen ulottuvuuksissa

miä”, Väisänen ja Mikk

vien tahojen lisäksi.

tarkoittaa. Vasta sitten voin esittää asian selke­

”Voidaan hyvällä syyllä todeta, että Teknii­

ästi ja innostavasti. Museon näyttelytyöryhmän

TEKNIIKAN MAA -

TEKNIIKAN MUSEON UUSI PERUSNÄYTTELY, JONKA PINTA-ALA ON NOIN

-

OSA SUOMI 100 -OHJELMAA.

-

MUUTAKIN KUIN NÄYTTELY. PROJEKTIIN LIITTYY TIETEELLINEN JULKAISU,

500 M2, ESILLÄ 120–150 ESINETTÄ.

JOHON LUKUISAT TEKNIIKAN ALAN HUIPPUASIANTUNTIJAT TUOTTAVAT SISÄLTÖÄ.

-

ENSIMMÄINEN KOKONAISVALTAINEN YLEISESITYS TEKNOLOGIAN MERKITYKSESTÄ JA KEHITYKSESTÄ SUOMESSA.

-

RAHOITETTU 100 % MUSEON ULKOPUOLISELLA TUELLA.

-

AVAUTUU YLEISÖLLE 11.10.2017 JA ON AUKI VUOTEEN 2026 ASTI.

Erilaisten prototyyppien valmistaminen on olennainen osa tuotteiden suunnitteluprosessia.

Toisinaan prototyyppi on vielä kaukana lopullisesta tuotteesta.

Yksi iCare-silmänpainemittarin varhaisista prototyypeistä on rakennettu teepurkkiin.

Kuva: Tekniikan museo.

avainasemassa.”

kaltaisessa näyttelykoko­

hdilla on suuri merkitys.

llä on oltava paikkan­

näyttelijä tai tanssijakaan

huilemaan, vaan hänellä

ä täytettävänään”, Väisä­ esillä oleva näyttely uu­ pelillisyys ja kokeminen

ssä roolissa.

oiminnallinen museonäyt­

useot eivät ole enää hä­

a instituutioita, vaan ne

evat yhä uusia kohderyh­

kola tiivistävät.

Ma Koko kansa nou lentomatku Kuva: Finnair/Suomen

TEKSTI: TEEMU SILTANEN

Tulevaisuus siivi Kotimaisen ilmailun historia liitää samassa tahdissa itsenäistyneen Suomen kanssa. 1920–1930-luvuilla lentomatkustaminen oli vielä harvinaista, mutta lentonäytökset toivat ilmailun tutuksi suurelle osalle kansasta.

1920­luvun Helsingissä lentomatkustajat nou­

”Lentokoneessa matkustajat pääsivät ka­

Ilmailu oli suurel

sivat lentokoneen kyytiin Katajanokan lento­

tettuun matkustamoon, josta löytyivät niin tuh­

täysin tuntematonta 19

yhtiö Aero Oy vuonna 1923. Ilmareitti kytki

railua vuonna 1930 Helsingin taivaalla. Vuonna

Suomen länteen.

1932 Helsingissä järjestetty lentonäytös keräsi

Aeron lentoreitit kulkivat Tukholmaan, Maarianhaminaan ja Tallinnaan, joista vaihto­

noin 10 000 maksanutta vierailijaa. Tapahtumi­ en lentäjät olivat juhlittuja sankareita.

yhteyksillä pääsi Euroopan suurkaupunkeihin.

Kotimaan reittiverkosto syntyi vasta 1930­lu­

”Lentonäytökset herättivät voimakkaita tun­ teita. Myös media uutisoi niistä aktiivisesti.”

vun lopulla.

Ilmailuklubin ja Ilmailuvoimien vuonna 1920 järjestämän lentoviikon yhteydessä uskali­

Presidentti Relander nousemassa koneeseen Katajanokalla 1930-luvun vaihteessa.

Koneena Junkers F-13 K-SALE. Kuva: Finnair/ Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Lentonäytökset koko

aimmat pääsivät 15 minuutiksi taivaalle. Viikon

kansan huvina

aikana Ilmailuvoimien George Lévy ­lentoveneet

1920–1930­luvuilla lentokoneet edustivat tule­

suorittivat yhteensä 300 nousua.

vaisuuden teknologiaa. Lentonäytökset tutustut­ matkustajista ovat kuin Kuka kukin on ­koos­ te, eikä joukossa näy työhaalareita”, Juutinen sanoo.

Lentokoneet ilmestyivät Suomen taivaal­ le ensimmäisessä maailmansodassa. Suomen

tivat kansan syvät rivit ilmailun ihmeisiin. ”Ensimmäiset ilmailunäytökset olivat suljet­

”Suomen ensimmäinen laskuvarjohyppykin suoritettiin Kaivopuistossa lentoviikon yhteydes­ sä”, Juutinen taustoittaa.

tuja ilmailuvoimien kisoja, mutta puolustusvoi­ missa ymmärrettiin nopeasti tapahtumien julki­

Ilmapuolustuspropagandaa

suusarvo”, kertoo Juutinen.

Hangosta Petsamoon

Ilmailuvoimat perustettiin vuonna 1918, Suo­

Hufvudstadsbladetin arvion mukaan 80 000

Lentonäytöksien järjestäminen ja ilmapuolustus­

men Ilmailuklubi vuosi myöhemmin ja lento­

silmäparia seurasi saksalaisen Graf Zeppelin vie­

propaganda siirtyivät vaiheittain vuonna 1925

Iisalmelaiset pääsivät yleisölennätykselle kesällä 1930. Lentonäytösten konsepti vakiintui sotien välisenä aikana sisältääkseen muun muassa laskuvarjohyppyjä, pilot-pallojen rikkomista ja aerobatiaa.

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

24

perustetulle valtakunnalliselle Ilmapuolustuslii­

Helsingin maalaiskuntaan, Turkuun, Tampereel­

Lentonäytös palaa

tolle. Ilmapuolustusliiton myötä lentonäytöksiä

le ja Viipuriin. Lisäksi puolustusvoimat rakensi

Kaivopuistoon kesäkuussa

järjestettiin ympäri maan aina Petsamoa myöten.

useita asemia.

Suomen Ilmailumuseo järjestää yhteistyökump­

Maanpuolustus ja suomalaisuusaate olivat

”Sodan jälkeen kentät muodostivat rungon

paneineen 9.6.2017 lentonäytöksen Helsingin

nosteessa 1920–1930­luvuilla. Lentonäytösten

kotimaan lentokenttäverkostolle”, Tapio Juuti­

Kaivopuistossa. Kaivopuisto on viimeksi isän­

yhteydessä näytettiin filmejä ja pidettiin luento­

nen kertoo.

nöinyt laaja­alaista useiden esiintyjien näytöstä

ja ilmailuun liittyen.

Kun lentomatkustaminen halpeni ja hen­

vuonna 1955. Suurtapahtuman esiintyjinä on ai­

”Tarkoituksena oli valistaa kansaa, mutta

kinen kynnys matkustamista kohtaan madaltui,

nutlaatuinen kattaus ilma­aluksia eri aikakausilta.

osoittaa myös poliittisille päättäjille ilmapuolus­

koko kansa nousi siiville. Miljoonan vuosittaisen

Kaivopuiston lentonäytös on yksi Suomi 100

tuksen tärkeys ja perustella näin tarve rahoituk­

lentomatkustajan raja rikkoutui vuonna 1969, ja

­juhlavuoden suurimmista yleisötapahtumista.

selle”, Juutinen selvittää.

nykyisin Finnair liikuttaa noin 10 miljoonaa mat­

Tapahtuma on maksuton ja avoin kaikille.

kustajaa vuodessa.

Koko kansa siiville Vuonna 1924 Aerolla oli 269 matkustajaa. Mat­ kustajien lisäksi lentokone kuljetti satoja kiloja postia ja sanomalehtiä. Rahti muodosti merkittä­ vän tulonlähteen. Ilmailu avarsi myös tätä kautta suomalaisten maailmankuvaa.

1930­luvulla maalentoasemia rakennettiin

MINUUTIKSI MUSEOON! LISÄÄ ILMAILUN HUUMAA ON TARJOLLA TRAFIIKKI-MUSEOIDEN YOUTUBE-KANAVALLA. TRAFIIKKI-MUSEOT JULKAISEVAT SATAVUOTIAAN SUOMEN KUNNIAKSI 52-OSAISEN MINUUTIKSI MUSEOON -VIDEOSARJAN. YOUTUBEEN ILMESTYY UUSI VIDEO JOKA PERJANTAI. VIDEOT LÖYDÄT KÄYTTÄJÄNIMELLÄ TRAFIIKKI-MUSEOT.

25

Satu Säävälän näyttelemä nostalgiaopas ottaa museovieraat vastaan Mastolan alakerrassa. Opas kertoo vieraille näköradion eli television tulosta Suomeen ja johdattaa vieraat peremmälle muun näyttelyn pariin.

26

TEKSTI: RIIKKA LAMMINEN KUVAT: TIINA REKOLA, RADIO- JA TV-MUSEO

Museo muuttuu vierailijan mukana

Muistot heräävät eloon olohuoneessa

Radio- ja tv-museon uusi perusnäyttely näyttäytyy

Mastolan uuden perusnäyttelyn yksi yleisö­

erilaisena eri kävijäryhmille.

suosikki on selvinnyt jo alkukuukausien aika­

Radio­ ja tv­museo Mastolan uusi perusnäytte­

na. Se on elävä huone, johon on projisoitu olo­ too projektitutkija Susanna Korhonen.

huoneiden sisustuksia eri vuosikymmeniltä,

ly avattiin helmikuun lopussa Lahdessa. Edel­

Syvällistäkin tietoa Mastolasta toki löytyy,

aina 1920­luvulta 2010­luvulle. Kävijät voivat

lisen kerran se oli uusittu parikymmentä vuotta

sillä uudessa näyttelyssä on haettu kerrokselli­

itse vaihtaa vuosikymmentä olohuoneessa liik­

sitten. Siinä ajassa sähköinen media on har­

suutta.

kumalla.

pannut jättiläisloikan eteenpäin.

1990­luvun lopulla perheet kerääntyivät vielä olohuoneeseen televisioiden ääreen, nyt

”Voi vilkaista nopeasti kuvat ja kuvatekstit,

”Se on sopivan interaktiivinen ja help­

tutkia infograafit tai paneutua rauhassa esittely­

po. Huone yhdistää sukupolvia ja tuo muistoja

teksteihin.”

esiin”, Tiia Tiainen kertoo. ”On hauska seurata

jokainen katsoo ohjelmia netin kautta missä ja

Tuo kaikki on mahdollista myös vieraskie­

ihmisten reaktioita: miten paljon muistoja ihan

milloin haluaa. Ihmiset ovat muuttuneet passii­

lisille, sillä ensimmäistä kertaa englanti kulkee

tavalliset esineet tuovatkaan”, Susanna Korho­

vista katselijoista ja kuuntelijoista aktiivisiksi

suomen kielen rinnalla koko näyttelyn läpi.

nen säestää.

levät ohjelmien taustalla ja YouTubessa kenes­

Aineeton opas vaihtuu

sä on. Merkittävimpänä yläkerran chromakey­

tä vaan voi tulla tähti.

osallistujiksi – ja jopa tekijöiksi. Twiitit lente­

Muutakin interaktiivista uudessa näyttelys­ nappia painamalla

studio, missä jokainen voi tehdä oman minielo­

”Halusimme huomioida tämän muutok­

Mutta arvatkaapa mitä? Mastola ei enää näyttäy­

kuvansa tai ohjelmapätkänsä.

sen. C­kasetti­ ja VHS­nauhatallenteita sisäl­

dykään kaikille samanlaisena. Näyttelyä voidaan

tävä mediatunnelimme päättyy näyttöön, johon

nimittäin muokata kävijöiden mukaan.

toivomme sisältöä tubettajilta”, kertoo Lahden museoiden näyttelypäällikkö Tiia Tiainen.

Enemmän grafiikkaa, vähemmän tekstiä

”Jos meille tulee aamupäivällä päiväkoti­

”Siinä voi tehdä ihan kaiken: käsikirjoittaa, puvustaa, ohjata, näytellä ja editoida. Tuotoksen saa ladattua itselleen”, Korhonen kertoo.

ryhmä ja iltapäivällä eläkeläisporukka, voimme

Radio ja televisio ovat olleet mukana myös

välissä vaihtaa näyttelyn sisältöjä”, Tiia Tiainen

Suomen historian dramaattisemmissa vaiheissa.

kertoo.

Tämäkin näkyy Mastolassa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aineet­

”Radiomiina­pelissä jokainen voi itse virit­

Pääosin museon näyttely käsittelee kuiten­

tomia oppaita eli eräänlaisia projisoituja ihmis­

tää sota­ajan radioita oikealle taajuudelle. Jos

kin menneitä aikoja, tuoretta teknologiaa apuna

hahmoja voidaan vaihtaa kävijäryhmien mukaan.

tehtävässä onnistuu, Viipuri pelastuu. Jos ei,

käyttäen. Tiaisen mielestä historian merkitys ko­

Myös vitriiniesineiden esittelytekstejä ja isojen

kaupungissa räjähtää”, Korhonen vinkkaa.

rostuu, mitä kovemmalla vauhdilla mediamaail­

näyttöjen sisältöjä voidaan muuttaa yhdellä na­

ma muuttuu.

pin painalluksella.

”On entistäkin tärkeämpää tietää, miten tä­

”Tällä hetkellä meillä on kolme erilaista tee­

hän on tultu”, Tiainen muistuttaa. Ja juuri siihen

maa erilaisille käyttäjäryhmille: nostalgia, lapset

Mastolassa pureudutaan nyt huolella, mutta mah­

ja tekniikka”, Susanna Korhonen kertoo.

dollisimman käyttäjäystävällisesti.

Uutta näyttelyä oli kokoamassa vajaan pa­ rinkymmenen hengen asiakasraati, jotka saivat vaikuttaa muutokseen koko prosessin ajan. ”Kehittelimme uusia esittämisen tapoja.

Näyttelyssä on entistä enemmän infografiikoita ja kuvia, vähemmän suuria tekstimassoja”, ker­

Elävä huone (takana) on nopeasti noussut kävijöiden suosikiksi.

Vitriinien vaihtuva näyttely keskittyy tällä hetkellä suomalaisiin radio- ja televisiotähtiin. Vitriineistä löytyy muun muassa radiotoimittaja Martti Silvennoisen hellehattu, uutistenlukija Arvi Lindin korvakuulokkeet (etualalla oikealla) sekä radiotoimittaja Reino Palmrothin putkiradio.

27

www.trafiikki.fi webshop.trafiikki.fi Trafiikki-museot ry trafiikki Trafiikki-museot You Tube Trafiikki-museot #minuutiksimuseoon

PÄIVÄLEHDEN MUSEO HELSINKI

MEDIAMUSEO RUPRIIKKI Museokeskus Vapriikki Alaverstaanraitti 5 • Tampere

www.vapriikki.fi/rupriikki

SUOMEN RAUTATIEMUSEO Hyvinkäänkatu 9 • Hyvinkää

www.rautatiemuseo.fi

POSTIMUSEO

Museokeskus Vapriikki Alaverstaanraitti 5 • Tampere

www.postimuseo.fi

SUOMEN ILMAILUMUSEO Karhumäentie 12 (ent. Tietotie 3).

• Vantaa

www.suomenilmailumuseo.fi

MOBILIA

Kustaa Kolmannentie 75 • Kangasala

www.mobilia.fi

PÄIVÄLEHDEN MUSEO Ludviginkatu 2-4 • Helsinki

www.paivalehdenmuseo.fi

RADIO- JA TV-MUSEO

Radiomäenkatu 37 • 15100 Lahti

www.lahdenmuseot.fi > Radio- ja tv-museo

TEKNIIKAN MUSEO Viikintie 1 • Helsinki

www.tekniikanmuseo.fi

FORUM MARIUM

Linnakatu 72 • Turku

www.forum-marinum.fi

SUOMEN MERIMUSEO Merikeskus Vellamo • Tornatorintie 99 • Kotka

www.merimuseo.fi www.merikeskusvellamo.fi