Aurora 3/2017

3 | 2017

MISTÄ VIHA KUMPUAA? Olli Raitakari torjuu sydänterveyden uhkia

Reliikki kertoo tarinan Pelillistäminen menneisyydestä muuttaa arkeamme

TEKSTI JENNI VALTA | KUVA PÄIVI SÖDERHOLM

Suomalainen jäänmurtaja teki historiaa arktisella Luoteisväylällä Suomessa valmistettu jäänmurtaja MSV Nordica läpäisi Luoteisväylän viime heinäkuussa aikaisemmin kuin mikään muu alus ennen sitä. Matkalla oli mukana Turun yliopiston merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen johtava suunnittelija ja arktisen merenkulun asiantuntija Päivi Söderholm.

– Matka oli uskomaton. Arktinen luonto oli niin ainutlaatuista, ettei kannelta meinannut malttaa lähteä sisälle. Näimme useita jääkarhuja, valaita, hylkeitä ja mursuja. Mukana ollut kanadalainen villieläinasiantuntija piti kirjaa eläimistä ja laski, että näimme yhteensä 17 jääkarhua. Ne olivat uteliaan oloisia eläimiä, Söderholm kertoo.

Luoteisväylän arktiset maisemat houkuttelevat myös turisteja. Viime vuonna reitillä seilasi ensimmäistä kertaa risteilijä, jonka matkustajapaikat myytiin nopeasti loppuun.

– Nyt puhutaan paljon Koillis- ja Luoteisväylien mahdollisuuksista matkustaja- ja tavaraliikenteen kannalta. Tilanne on ristiriitainen, sillä turismi toisi alueelle vaurautta, mutta toisaalta se voi olla riski ympäristölle. Kolmas iso asia on turvallisuus, sillä reiteille on hankala saada apua, jos jotain sattuu, Söderholm sanoo.

Nordican matkan yhtenä tavoitteena oli havainnoida ilmastonmuutoksen vaikutuksia Luoteisväylällä sekä edistää keskustelua arktisen alueen tutkimuksen mahdollisuuksista ja jäänmurtajien roolista siinä. Matkalla oli mukana tutkijoita sekä median ja rannikkovartioston edustajia eri maista.

2 | Aurora

LUE AURORA VERKKOLEHTENÄ

3/2017

10

auroralehti.fi

20 26

22

28

AURORA on Turun yliopiston sidosryhmälehti, joka ilmestyy kolmesti vuodessa.

PÄÄTOIMITTAJA Tuomas Koivula, 050 593 3955 | TOIMITUSSIHTEERI Jenni Valta, 040 735 4877 | TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Turun yliopiston viestintä, 20014 TURUN YLIOPISTO, viestinta@utu.fi | TILAUKSET, OSOITTEENMUUTOKSET JA ILMOITUKSET viestinta@utu.fi | ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 1 080 e, 1/2 sivua vaaka 540 e, 1/4 sivua 270 e, takakansi 1 300 e, (ilmoitushintoihin lisätään alv 24 %) | TAITTO Hanna Oksanen | KANNEN KUVA Hanna Oksanen | PAINO Finepress Oy | PAINOS 12 500 kpl | LUE AURORA VERKOSSA auroralehti.fi | ISSN 1237-6752

4041 0678 Painotuote

4 5 6 10 18 19 20

22 26

28 32 34

35

PÄÄKIRJOITUS Hyvät ja huonot uutiset Reliikki vie aikamatkalle Tiedetarjotin Mistä viha kumpuaa?

KOLUMNI Vihan 9/10 KIRJAT Tutkijoiden yö ja Tieteen päivät saattoivat tutkijat ja yleisön yhteen Sydämen asialla VÄITÖS Menestyksekäs virtuaalitiimi on tilannetajuinen ja vuorovaikutteinen Pelillistämisen kulta-aika on nyt Lyhyet Turun yliopistolle yli 6,5 miljoonan euron lahjoitukset – varainhankinnan tavoite ylittyi Yliopistoseuralta

PÄ Ä K I R J O I T U S TEKSTI JA KUVAT HEIKKI KETTUNEN

Mitä gradusi käsittelee?

Hyvät ja huonot uutiset VÄINÖ KUUSINEN Poliittisen historian opiskelija, 5. vuosi – Suomalaista kotouttamispolitiikkaa 2000-luvulla, erityisesti Turun kaupungin näkökulmasta. Paikallistason kotouttamispolitiikkaa on tutkittu vähän pääkaupunkiseudun ulkopuolella, joten Turun kaupungin kotouttamisohjelmat tarjoavat tuoreen näkökulman aiheeseen.

ELINA HAAPAMÄKI Markkinointi, 3. vuosi maisteriopintoja

JENNA KANERVA Oikeustieteen opiskelija, 5. vuosi – Pakkokeinolain mukaisen ylimääräisen tiedon hyödyntämistä prosessin aikana ja sen suhdetta oikeudenkäymiskaaren hyödyntämiskieltopykälään. Esimerkiksi telekuuntelun sivutuotteena voi syntyä ylimääräistä tietoa ja tällä hetkellä on epäselvää, kuinka laajasti tietoja voidaan hyödyntää rikosprosessissa.

4 | Aurora

KUVA HANNA OKSANEN

– Työnantajabrändäyksen tukemista työntekijälähettiläillä.

Haastattelen potentiaalisia työntekijöitä ja selvitän, lisäävätkö työntekijälähettiläiden julkaisut sosiaalisessa mediassa hakijoiden kiinnostusta työpaikkaa kohtaan.

Hyvä uutinen ei ole uutinen ensinkään, sanotaan. Kelpaako uutiseksi tosiaan vain se, että asiat menevät päin mäntyä, huononevat, kurjistuvat, tai ovat vähintäänkin huolestuttavalla tolalla?

Olen viime viikkoina kummastellut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, eli THL:n, toteuttaman kouluterveyskyselyn uusimpien tulosten uutisointia kiusaamisen suhteen. Kouluterveyskyselyä on toteutettu vuodesta 1996, ja se tuottaa ainutlaatuista trendidataa suomalaisten koululaisten hyvinvoinnista ja terveyskäyttäytymisestä.

Kiusaamista koskevat kysymykset ovat olleet mukana alusta asti. Tämän vuoden tulokset julkistettiin 14. syyskuuta, jolloin Helsingin Sanomat, YLE ja moni muu media uutisoi, miten huolestuttava tilanne maassamme on kiusaamisen suhteen.

Tämä on totta, sillä jokainen kiusattu on liikaa. Kuitenkaan mikään tiedotusväline, tai ilmeisesti THL itsekään, ei kiinnittänyt huomiota siihen, että kiusaaminen on vähentynyt tasaisesti vuosista 2008–2009, vieläpä huikean paljon, alle puoleen vuosina 2008–2009 tehtyjen kyselyjen luvuista. Myös kiusatuksi joutuvien nuorten osuudet ovat vähentyneet tasaisesti ja jatkuvasti lukuvuodesta 2008–2009. Itse asiassa kouluterveyskyselyn tulosten mukaan kiusattuja ja muita kiusaavia oppilaita ei ole Suomen peruskouluissa koko tällä vuosituhannella ollut kertaakaan niin vähän kuin nyt.

Toki tekemistä on vielä paljon, mutta olisi asiallista ja kouluja voimaannuttavaa tuoda esiin se erittäin positiivinen seikka, että kiusaaminen vähenee jatkuvasti ja tasaisesti. Sen sijaan opettajat lukevat nyt uutisia, joiden mukaan ”kiusaamista on edelleen huolestuttavan paljon” – vaikka tämä on sinänsä totta, yhtä totta on se, että suomalaisissa kouluissa on tehty erinomaista työtä kiusaamisen vähentämiseksi ja onnistuttu siinä varsin hyvin.

Kelpaako mikään hyvä uutinen? Kyllä. Sellainen, jossa kerrotaan uudesta innovaatiosta ja sen myönteisistä vaikutuksista – oli kyseessä sitten yksisarvishoito, digiloikka tai aivojen uudelleenohjelmointi. Nämä uudet keinothan saattavat hyvinkin tuoda ratkaisun ongelmiin, joiden kanssa painimme.

Tiede etenee systemaattisesti, loogisesti toinen toistaan seuraavien tutkimusten kautta. Sen enempää media kuin päättäjätkään eivät ilmeisesti jaksa innostua tästä taapertamisesta ja sen tuottamista tuloksista. Näyttöön perustuvia johtopäätöksiä ei tehdä, koska näytön hankkiminen kestää liian kauan. Näyttöä ei uutisoida, eikä se nyt muutenkaan ole erityisen seksikästä. Kokeillaan mieluummin sitä uutta innovaatiota.

Kukapa sitä vastustaisi – mutta hei, tutkitaan myös sen vaikuttavuutta.

Christina Salmivalli Kirjoittaja on psykologian professori ja KiVa Koulu -ohjelman kehittäjä, jolle opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi tänä vuonna Suomen tiedepalkinnon.

TEKSTI TARU SUHONEN | KUVA HANNA OKSANEN

Reliikki vie aikamatkalle

Kollegiumtutkija Georges Kazan on tutkinut varhaiskristillisiä pyhäinjäännöksiä ympäri Eurooppaa ja Lähi-itää kymmenen vuoden ajan. Ei todistaakseen reliikkien aitoutta, vaan ymmärtääkseen enemmän niiden alkuperästä, kulkuliikkeistä ja merkityksestä. ‒ Reliikit ovat merkittävä osa yhteistä muistiamme. Viimeisen vuosikymmenen aikana erityisesti radiohiiliajoituksen kehityksen myötä reliikit ovat todella alkaneet kertoa tarinaansa esimerkiksi siitä, miksi kristinusko levisi niin nopeasti ja mitä uskonpuhdistuksen aikaan tapahtui, Kazan sanoo.

Kazan aloitti kolmivuotispestinsä Turun yliopiston Turku Institute for Advanced Studies -tutkijakollegiumissa vuoden alussa. Kazanin kotiyliopisto on Oxford ja sen School of Archaeology, jossa hän yhdessä radiohiiliajoituksen pioneerin, professori Thomas Highamin kanssa perusti vuonna 2015 monitieteisen ryhmän, joka tutkii reliikkejä osana kulttuuriperintöä sekä poliittista ja sosiaalista historiaa.

Kaksikon työ on herättänyt laajaa kiinnostusta, ja he ovat olleet mukana esimerkiksi National Geographicin The Holy Grail- ja CNN:n Finding Jesus -tuotannoissa. Kazan korostaakin, että suuri osa tutkimustyön palkitsevuutta on sen anti suurelle yleisölle. Reliikit ovat varsin merkittäviä sekä paikallisille että globaaleille yhteisöille, minkä Kazan pääsi todistamaan jo uransa alkuvaiheessa. ‒ Meidät kutsuttiin Bulgariaan tutkimaan bysanttilaisen kirkon alle haudattua reliikkiä, jonka uskottiin olevan pala Johannes Kastajan luuta. Tutkimustulokset osoittivat, että reliikki saattaa olla aito, mikä herätti uskomattoman vahvoja tunteita ja käynnisti varsinaisen aikamatkan menneeseen. Vanhat bysanttilaiset tavat pyhiinvaelluksineen heräsivät henkiin silmiemme edessä.

Kazan on pitkään tehnyt yhteistyötä Turun yliopiston arkeologian emeritusprofessori Jussi-Pekka Taavitsaisen kanssa, joka kannusti häntä hakemaan kollegiumpaikkaa. ‒ Työskentelen osana Turun tuomiokirkon keskiaikaisia pyhäinjäännöksiä tutkivaa projektia, joka on yksi alan johtavista poikkitieteellisistä tutkimuksista. Turun yliopistossa on poikkeuksellisen hieno mahdollisuus tieteidenväliseen tutkimukseen, ja vierailevana tutkijana olen saanut täällä paljon tukea ja uusia mahdollisuuksia. Lisäksi Turku on ihana historiallinen kaupunki, Kazan hymyilee.

Aurora | 5

KOONNUT JENNI VALTA

LISÄÄ TIEDEUUTISIA OSOITTEESSA UTU.FI

KUVA TUOMAS KANKAANPÄÄ

T I E D E TA R J O T I N

TURUN YLIOPISTON ja Helsingin yliopiston tutkijat selvittivät ensi kertaa maailmassa aikuisten sudenkorentojen saalislajiston. Tulokset valottavat ennennäkemättömällä tarkkuudella sudenkorentojen asemaa luonnon ravintoverkoissa.

Suurikokoiset sudenkorennot hallitsevat ilmatilaa selkärangattomien eliöiden huippupetoina. Silti sudenkorentojen ruokavaliota ei ole voitu aiemmin tarkasti selvittää, koska saaliin nappaamista on vaikea havaita. Nyt suomalaisten johtama tutkimusryhmä onnistui ensimmäisenä maailmassa tarkasti selvittämään aikuisten sudenkorentojen saalislajiston.

Sudenkorentojen ruokalistaa pystyttiin selvittämään eristämällä ja tunnistamalla niiden jätöksistä syötyjen lajien DNA:n palasia. Näin tutkijat pystyivät ensimmäistä kertaa osoittamaan yksityiskohtaisesti, mitä saalislajeja tutkimuksen kohteena olleet kolme sudenkorentolajia olivat syöneet. Saaliiksi paljastui suuri joukko hyönteislajeja. Samalla ilmeni, että kolme sudenkorentolajia syövät käytännössä samoja eliöryhmiä – ja että ne jakavat ruokavalionsa lintujen ja lepakoiden kanssa.

– Tutkimus on erittäin merkittävä, sillä sudenkorennot ovat maailmanlaajuisesti hyönteismaailman ravintoverkkojen huipulla ja ne säätelevät monien

muiden hyönteislajien määriä. Näin ollen on tärkeää tietää tarkalleen, mitä lajeja ne syövät. Siitä me voimme arvioida esimerkiksi sudenkorentojen vaikutuksia ihmiselle haitallisten hyönteisten kantoihin.

Silti tähän päivään mennessä tiedot aikuisten sudenkorentojen saalislajeista ovat perustuneet käytännössä yksittäisiin näköhavaintoihin niiden saalistuksesta, kertoo tutkimushanketta johtanut Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkija Kari Kaunisto.

Tutkimusryhmä koostui Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön, Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitoksen ja Ruotsin maatalousyliopiston tutkijoista.

KUVA PIXABAY

SUOMALAISET TUTKIJAT SELVITTIVÄT ENSIMMÄISINÄ MAAILMASSA SUDENKORENTOJEN RUOKALISTAN

RANKKA INTERVALLITREENI VAPAUTTAA ENDORFIINEJA AIVOISSA

TEKOÄLY WATSON OPPII SUOMEA TURKULAISILTA Turun yliopiston tutkijat ovat jo kymmenen vuoden ajan kehittäneet teknologiaa, joka kykenee tulkitsemaan suomen kieltä. Teknologiayritys IBM hyödyntää turkulaisten kehittämää tekniikkaa opettaakseen tekoäly Watsonille suomea.

– Kehittämämme teknologia on avoimen tieteen hengessä verkossa kaikkien saatavilla – ja IBM sattui tarvitsemaan juuri tällaista tekniikkaa. He ottivat meihin yhteyttä ja pidimme useita seminaareja, joissa autoimme heitä hyödyntämään kieliteknologiaamme. Tämän tuloksena IBM rakensi teknologiaa osaksi Watsonia – ja hekin laittoivat parantelemansa version avoimesti jakoon. Tämä on hieno esimerkki avoimen tieteen mahdollisuuksista, joista kaikki hyötyvät, sanovat matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani Tapio Salakoski ja tulevaisuuden teknologioiden laitoksen apulaisprofessori Filip Ginter Turun yliopistosta.

Tutkijat ovat itse hyödyntäneet teknologiaa muun muassa terveydenhuollon suurten tekstimäärien käsittelyssä. Kieliteknologia voi auttaa esimerkiksi lääkäriä, jonka potilaalla on hyvin harvinaiset oireet.

Tietokoneen on mahdollista käydä läpi suuria määriä potilastietoja ja etsiä toisia potilaita, joilla on ollut samankaltaisia oireita.

6 | Aurora

Turun PET-keskuksen tutkijat ovat paljastaneet, kuinka liikunnan intensiteetti vaikuttaa endorfiinien vapautumiseen aivoissa. Liikunnan aiheuttama endorfiinien vapautuminen voi olla tärkeä mekanismi, joka vaikuttaa liikuntamotivaatioon ja säännöllisten liikuntaharrastusten ylläpitoon.

Suosittu kovatehoinen intervallitreeni, HIIT, vapauttaa tutkimuksen mukaan endorfiineja ihmisen aivoissa, mikä voi helpottaa rankan harjoituksen aiheuttamaa fyysistä ja henkistä rasitusta elimistössä. Tavanomainen, matalamman tehon tunnin mittainen aerobinen treeni puolestaan ei saa aikaan vastaavaa endorfiinien vapautumista.

Tutkimuksessa HIIT aiheutti huomattavan endorfiinien vapautumisen niillä aivojen alueilla, jotka osallistuvat tunteiden ja kivun säätelemiseen.

Lisäksi HIIT lisäsi koehenkilöillä negatiivisia tunteita, jotka olivat yhteydessä endorfiinien vapautumiseen. Vaikka tunnin aerobinen treeni ei merkittävästi vapauttanut endorfiineja, se lisäsi hyvänolon tuntemuksia ja euforisuutta, jotka myös olivat yhteydessä endorfiinien vapautumiseen.

TURUSSA TUTKITAAN LASTEN AHDISTUNEISUUDEN HOITO-OHJELMAN TEHOA Lukuvuonna 2017–2018 osa Turun viides- ja kuudesluokkalaisista ja heidän vanhempansa opettelevat ahdistuksen ja pelkojen hallintaa netin ja puhelimen välityksellä. Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen Voimaperheet-hankkeessa tutkitaan matalan kynnyksen digitaalisen hoito-ohjelman tehoa lasten ahdistuneisuuden hoidossa. ​Arviolta 6–8 prosenttia kouluikäisistä lapsista ja nuorista kärsii ahdistuneisuushäiriöstä. Tavallisia ahdistuneisuuden muotoja ovat yksittäiset pelot, ylenmääräinen jännittäminen, menneiden tai tulevien tapahtumien murehtiminen sekä sosiaalisten tilanteiden pelko. Usein ahdistuneisuuteen liittyy myös erilaisia fyysisiä tuntemuksia, kuten kipua, hengenahdistusta tai huimausta.

– On tavallista, että lapsen oireilu ei näy ulospäin, jolloin edes vanhemmat eivät välttämättä huomaa sitä. Siksi on erittäin tärkeää lisätä tietoisuutta, kiinnittää huomiota oireiden tunnistamiseen ja kehittää hoitoja, joihin perheiden on helppo päästä ja sitoutua, hankkeen tutkimuskoordinaattori Terja Ristkari toteaa.

KAHVITTELUKULTTUURI ON TÄYNNÄ SANATTOMIA VIESTEJÄ

Helena Lindstén on tutkinut Turun yliopistossa tarkastetussa kulttuurihistorian väitöskirjassaan kahvinjuontia suomalaisten maaseutukotien arjessa ja juhlassa 1920-luvulta 1960-luvun lopulle. Talonpoikainen eetos – säästäväisyys, ahkeruus, taloudellisuus, ABAY siisteys, kunnollisuus, omavaraisuus – sääteli kahvin valKUVA PIX mistamista ja juomista ennen kulutusyhteiskunnan läpimurtoa. Se myös määritteli perheen sisäisiä suhteita, joissa kahvin valmistamisen katsottiin kuuluvan naisille.

– Naisten ahkeruuden ja pätevän emännän kriteerinä pidettiin hyvän kahvin valmistamista, tarjoilujen järjestämistä sekä siisteydestä ja puhtaudesta huolehtimista. Sen sijaan miehet kontrolloivat ja säätelivät kahvin hankintaa ja sen valmistamista, Lindstén toteaa.

Arjen kahvinjuontitilaisuuksissa paljastuivat luokkaerot. Joissakin talouksissa työväki joi kahvia erillään talonväestä eri aikaan ja työväen kahvi saattoi olla huonolaatuisempaa kuin isäntäväellä. Lisäksi sosiaalitausta näkyi myös kahvinjuontitavasta, sillä tavallinen maalaisväestö kirkkoherran väkeä ja opettajaa lukuun ottamatta joi kahvinsa tassilta hörppien. Kahviin ja vehnäseen liitettiin varallisuuden ja vieraanvaraisuuden symboli.

– Tutkimuksessa paljastui kahvihetkien sukupuolittuneisuus, sillä sukupuolilla oli erilaisia kahvinjuontitapoja, erilaisia kestitsemistiloja vierailleen sekä erilainen suhde kahviin. Naisten käyttämä tupa oli arkisempi kuin miesten vierashuone, johon liittyi edustamisen funktio. Naisten keskinäisiin kahvihetkiin liitettiin juoruilu. Sen sijaan kahviplöröjen nauttiminen katsottiin miehiseen maailmaan kuuluvaksi, Lindstén kertoo.

KUVA HANNA OKSANEN

MAAHANMUUTTAJIEN LASTEN KOULUTUSTIELLÄ ON PULLONKAULA TOISELLA ASTEELLA

Maahanmuuttajien lasten todennäköisyys saada toisen asteen tutkinto suoritettua on matalampi kuin kantaväestöön kuuluvilla nuorilla. Tilanne selviää Turun yliopiston sosiologian yliopistonlehtorin Elina Kilpi-Jakosen tutkimuksesta, jossa hän selvitti maahanmuuttajien lasten koulutussiirtymiä.

– Suomalaisessa koulutuspolitiikassa on keskitytty pitkälti siihen, että mahdollisimman moni siirtyisi toisen asteen koulutukseen – ja tässä on myös onnistuttu aika hyvin – mutta toisen asteen koulutuksen keskeyttämisen ennaltaehkäisyyn ei ehkä ole panostettu tarpeeksi. Emme myöskään ole riittävästi huomioineet sitä, että maahanmuuttajataustaiset nuoret voivat tarvita enemmän tukitoimenpiteitä tässä asiassa kuin kantaväestön nuoret, Kilpi-Jakonen kertoo.

Kilpi-Jakonen on tutkinut, miten maahanmuuttajataustaiset nuoret siirtyvät suomalaisessa koulujärjestelmässä asteelta toiselle. Hän pureutui kolmeen siirtymävaiheeseen: toisen asteen opintojen aloittamisesta tutkinnon suorittamiseen, toisen asteen tutkinnon suorittamisesta korkeakouluopintojen aloittamiseen ja ylioppilastutkinnon suorittamisesta yliopistossa aloittamiseen.

Aurora | 7

: VA

Y BA XA I P

KU

KUUKAUTISIA PIDETTIIN 1800-LUVUN SUOMESSA YHTENÄ SYYNÄ NAISTEN ITSEMURHIIN Kun Suomessa löydettiin 1800-luvun jälkipuolella itsemurhan tehneen naisen ruumis, se käynnisti tuomioistuinprosessin, jonka aikana ruumis avattiin ja tekoa käsiteltiin oikeudessa. Turun yliopistossa väittelevän Anu Salmelan väitöskirja osoittaa, että oikeuskäsittelyt kytkivät naisten itsemurhat mielenterveyteen ja ruumiillisuuteen.

Itsemurhien liittäminen psyykeen johtui tekoa säädelleistä laeista, jotka erottivat toisistaan vakain tuumin ja mielenhäiriössä tehdyt itsemurhat. Täysijärkisiksi katsotut itsemurhaajat tuli kirkkolain mukaan haudata poikkeavin menoin, mielenhäiriöiset tavanomaiseen tapaan. Näin ollen lait ohjasivat teon tulkintaa ja kytkivät itsemurhat mielenterveyteen. Lakien ohella sukupuoli vaikutti itsemurhan määrittymiseen.

– Vaikka ruumiinavauksia tehneet lääkärit pitivät itsemurhien syynä useimmiten aivojen poikkeamia, he saattoivat selittää niitä myös kuukautisten ja kohdun poikkeamien aiheuttamilla psyykkisillä häiriöillä. He saattoivat myös kommentoida emättimen kokoa ja tarkistaa, oliko siveyden sinetiksi oletettu immenkalvo paikallaan. Tällaiset toimenpiteet eivät kuuluneet ruumiinavauksen varsinaisiin tehtäviin, mielentilan ja kuolinsyyn selvittämiseen. Tuomioistuimissa taas itsemurhan jäsentymiseen vaikuttivat naiseutta koskeneet käsitykset, jolloin normatiivista naiseutta rikkoneiden naisten itsemurhiin suhtauduttiin ankarammin kuin ihanteet täyttäneiden naisten, Salmela kertoo.

RUIS JA OHRA SISÄLTÄVÄT LUKUISIA TERVEYSVAIKUTTEISIA YHDISTEITÄ – HYVIÄ LÄHTEITÄ ESIMERKIKSI MÄMMI JA OLUT Olut sisältää muiden viljatuotteiden lailla elimistölle hyvää tekeviä ainesosia. Juha-Matti Pihlava osoitti Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa, että ohran ja ohramallasoluiden hordatiinien kemiallinen monimuotoisuus on paljon luultua suurempaa. Lisäksi hän löysi vehnä- ja ruisoluista bentsoksatsinoideja, joiden on todettu toimivan tiettyjä syöpätyyppejä vastaan.

Vehnä- ja ruisoluiden lisäksi hyviksi bentsoksatsinoidien lähteiksi osoittautuivat muun muassa ruisleivät, ruisnäkkileivät, luomumämmi sekä erikoisesti ruismallasjauho. Rukiista ja ruistuotteista löytyi myös laaja kirjo erilaisia flavonoideja, vaikkakin niiden pitoisuudet olivat marjoihin, hedelmiin ja vihanneksiin verrattuna alhaisia.

– Tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi uudentyyppisten elintarvikkeiden kehittämisessä, Pihlava sanoo.

KUVA ANTHONY READHEAD/CALTECH/MOJAVE

TUTKIJAT LÖYSIVÄT AVARUUDESTA SUURENNUSLASIN TAVOIN TOIMIVAN TÄHTIJOUKON

8 | Aurora

Tähtitieteilijät ovat löytäneet avaruudesta kosmisen linssin, jossa tähtijoukko toimii suurennuslasina paljastaen yksityiskohtia kaukaisen galaksin supermassiivisen mustan aukon tuottamasta plasmasuihkusta.

On tiedetty jo kauan, että hiukkaset kulkevat aktiivisten galaksien keskustassa olevien supermassiivisten mustien aukkojen plasmasuihkuissa lähes valon nopeudella. Säteilyalueita on kuitenkin yleensä voitu havaita vasta, kun ne ovat matkanneet useiden valovuosien etäisyydelle mustasta aukosta. Uudet havainnot antavat mahdollisuuden tutkia plasmasuihkujen rakennetta lähellä mustaa aukkoa ja entistä tarkemmin.

Monikansalliseen tutkimusryhmään kuuluivat Talvikki Hovatta Turun yliopistosta sekä Merja Tornikoski ja Anne Lähteenmäki Aalto-yliopistosta.

KUVA PIXABAY

5G HAASTAA TIETOTURVAN

Turun yliopisto on mukana WIVE-toimialahankkeessa (WIreless for VErticals), jonka tavoitteena on kehittää konsepteja, mahdollistaa teknologioita ja testata uusia 5G:n tarjoamia palveluita erityisesti koneyhteyksien ja mediajakelun alueilla. Kyseessä on Nokia Bell Labsin johdolla muodostettu suomalaisten yritysten ja tutkimuslaitosten toimialaryhmittymä.

Seuraavan kymmenen vuoden kuluessa kymmenet miljardit verkkoon kytkeytyvät laitteet yhdistyvät älykkäiksi ja ohjelmoitaviksi järjestelmiksi, jotka parantavat ihmisten arkea monilla toimialoilla.

Muutos vaikuttaa esimerkiksi liikenteeseen ja resurssien käyttöön, oppimiseen ja työhön sekä terveydenhoitoon ja hyvinvointiin tarjoamalla mittavia mahdollisuuksia. Samalla se lisää kapasiteettivaatimuksia verkoille.

Turun yliopisto tutkii ja kehittää WIVE-hankkeessa tietoturvan mahdollistavia teknologisia ratkaisuja.

– Massiivinen koneidenvälinen tiedonsiirto kasvattaa internetliityntöjen ja siirrettävän tiedon määrän tietoverkoissa moninkertaiseksi. Tämä ei ainoastaan haasta tietoverkkojen siirtokapasiteettia, vaan se tuo verkkoon kokonaan uudenlaisia tietosisältöjä sekä valtavan määrän laskentakapasiteetiltaan ja suojaukseltaan erittäin heikkoja laitteita, mikä tekee riittävän tietoturvan ja tietosuojan rakentamisen äärimmäisen haastavaksi. Tämä aiheuttaa potentiaalisesti valtavan turvallisuusuhan IT-järjestelmille ja sitä kautta koko tietoyhteiskunnalle – ja ihmisten henkilökohtaiselle kyberturvallisuudelle, sanoo tietoliikennetekniikan professori Jouni Isoaho Turun yliopiston tulevaisuuden teknologioiden laitokselta.

Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskuksen koordinoima monikeskustutkimus osoittaa, että alhaisempi sosioekonominen asema lapsuudessa on yhteydessä valtimoiden joustavuuteen aikuisiässä.

Sosioekonomiset erot sydän- ja verisuonisairauksissa ovat terveysongelma, jonka etenemistä ei ole saatu pysäytettyä. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ateroskleroosin kehittyminen alkaa jo varhain lapsuusiässä ja että lapsuuden sosioekonominen asema ennustaa sydänsairauksien riskiä pitkälle aikuisuuteen.

– Yksi sydänterveyden ja valtimoiden toiminnan mittari on valtimoiden joustavuus, jonka on havaittu ennustavan valtimotapahtumien, kuten sydänkohtausten ja aivohalvausten, esiintymistä, toteaa väitöstutkimustaan aiheesta Sydäntutkimuskeskuksessa tekevä Elina Puolakka.

KUVA CAMILA CORDEIRO

LAPSUUSAJAN SOSIOEKONOMINEN ASEMA ENNUSTAA VALTIMOIDEN JOUSTAVUUTTA AIKUISIÄSSÄ

TUORE TEOS PALJASTAA, PITÄÄKÖ NAAPURIA TERVEHTIÄ JA VOIKO KÄTTELYSTÄ KIELTÄYTYÄ Kulttuurihistorioitsija Annakaisa Suominen on julkaissut yleistajuisen, suomenkielisen tietokirjan tavoista ja tervehtimisestä. Tervehtimisen ja tapojen historiaa käsittelevässä kirjassa kerrotaan, miten tavat ovat muodostuneet ja mitä mekanismeja niiden syntymisen taustalla on. Kirja valottaa sitä, miten monista erilaisista kerroksista ja aineksista jokapäiväiset tapamme kuten tervehtiminen koostuvat.

– Tervehtiminen on tapahtuma, johon ei aina arkipäiväisyyden ja automaattisuuden vuoksi kiinnitetä edes huomiota. Tervehtimiseleissä kyse on kuitenkin merkityksellisistä, viestinnällisistä eleistä, jotka ovat olennaisia ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, Suominen kertoo.

Suomisen kirjasta selviää, mitä neurofysiologisia vaikutuksia tervehtimisellä voi olla ja mikä vaikuttaa tervehtimistavan valintaan erilaisissa tilanteissa. Kirja nostaa esiin myös yhteisöllisyyden ja sosiaalisen pääoman käsitteet, jotka liittyvät tervehtimiseen ja ihmisten hyvinvointiin. Kirjassa pohditaan muun muassa sitä, voiko kättelystä kieltäytyä ja miten naapuria tulisi tervehtiä.

Aurora | 9

TEKSTI HEIKKI KETTUNEN | KUVAT HANNA OKSANEN

Viha vaikuttaa valtaavan alaa maailmassa: poliittinen väkivalta on yleistynyt Euroopassa ja uskonnollinen vastakkainasettelu on nostanut päätään länsimaisissa yhteiskunnissa. Bin Ladenista al-Baghdadiin – suunnitelluista terroristisista suuriskuista on siirrytty spontaaninomaisiin väkivallantekoihin, jollainen nähtiin myös elokuun lopussa Turussa. Jos verkossa esiintyviin maailmanlopun saarnamiehiin on uskomista, länsimaiset yhteiskunnat ovat pian ilmiliekeissä. Äärioikeiston kanssa flirttaileva populismi on saanut jalansijaa ympäri Eurooppaa. Machoiluun taipuvaiset poliitikot Trumpista Putiniin ja Kim Jong-Uniin johtavat maailman ydinvaltoja, joiden kansalaisia hallitaan massiivisten valvontakoneistojen avulla. Suomalaisessa yhteiskunnassa turvallisuus on pitkällä aikavälillä lisääntynyt, mutta turvattomuuden tunne elää kansalaisissa yhä voimakkaampana.

Jos maailma on täynnä vihaa, on aiheellista kysyä,

MISTÄ VIHA KUMPUAA? 10 | Aurora

"

Vaikka viha on väistämätöntä, biologista, sen ilmeneminen on myös voimakkaasti kulttuurisidonnaista. " Marjo Kaartinen

Aurora | 11

K

ulttuurihistorian professori Marjo Kaartisen johtamassa Suomen kulttuurirahaston Argumenta-hankkeessa Vihan pitkät jäljet pureudutaan vihan ja kaunan yhteiskunnallisiin vaikutuksiin historiallisesta näkökulmasta.

– Historiantutkijoilla on paljon sanottavaa sellaisista ilmiöistä, jotka vaikuttavat tänä päivänä yhteiskunnassamme. Tarkastelun pitkälinjaisuus tuo uuden perspektiivin vihan ja sen eri ilmenemismuotojen tutkimiseen, Kaartinen kertoo.

Keskiajantutkija Reima Välimäki on tutkinut eurooppalaisia inkvisitiotuomioistuimia ja myöhäiskeskiajan uskonnollisiin kiistoihin

liittyviä polemiikkitekstejä. Välimäen mukaan yhteiskunnalliset ilmiöt eivät välttämättä elä kulttuurissamme lineaarisesti, vaan ne voivat myös olla syklisiä, toistuvia.

– Esimerkiksi rotuun, etnisyyteen tai uskontoon liittyvät toiseuttamisen muodot ja eläimellistämisen kaltaiset retoriset keinot ovat pitkäkestoisia ja toistuvia, ne pulpahtavat aika ajoin uudelleen pinnalle, Välimäki toteaa.

Vihan pitkät jäljet viittaakin siihen, että nykypäivänä yhteiskunnassamme ilmenevät vihan muodot, kuten vihapuhe, ovat kulttuurisesti ja historiallisesti muodostuneita. Niiden jäljet siis ulottuvat pitkälle historiaamme.

– Nimen voi ymmärtää myös toisella tapaa. Viha jättää kohteeseensa jäljen pitkäksi aikaa, Välimäki lisää.

Kaartinen ja Välimäki kertovat, että uskonnot ovat läpi historian luoneet jakolinjoja eri kulttuurien välille.

– Uskonnollinen vastakkainasettelu on aina 1600-luvulle saakka ollut keskeisin konfliktien synnyttäjä Euroopassa sekä puheen että tekojen tasolla. Se ikään kuin katoaa, kun alkaa nousta muita vastakkainasettelun muotoja, Välimäki maalaa.

Kaartinen ei hyväksy täysin Välimäen esitystä ja pohtii hetken historiantutkimuksen luonnetta.

– Makronäkökulma tuottaa tilanteen, jossa teemme väistämättä yleistyksiä. Eihän uskonnollinen vastakkainasettelu tietenkään oikeasti mihinkään kadonnut, mutta sen merkitys konfliktien aiheuttajana väheni poliittisten

"

Vastakkainasettelut tai vihanilmaukset tulevat tehokkaammin esiin sosiaalisen median ansiosta.

Myös yhtenäiskulttuurin murtuminen antaa sytykkeitä väestöryhmien välisiin konflikteihin."

Henrik Elonheimo

12 | Aurora

ideologioiden esiinmarssin myötä, Kaartinen toteaa.

Kaartinen tuo myös esiin länsimaisen kulttuuripiirin maallistumisen ja lännestä islamilaisiin maihin levinneiden kulttuurivaikutusten merkityksen.

– Poliittinen islam oli käsittääkseni alamäessä 1900-luvulla. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Turkista tuli sekulaari valtio, ja toisen maailmansodan jälkeen monissa muslimien kansoittamissa maissa nousi islamilainen sosialismi. Islamia suurempana uhkakuvana nähtiin sosialismi, mutta tilanne on muuttunut kylmän sodan jälkeen.

Uskonnollinen vastakkainasettelu on Kaartisen ja Välimäen mukaan pulpahtanut 2000-luvulla taas voimakkaammin esiin, mikä Suomessa näkyy erityisesti islamin ympärillä vellovassa keskustelussa. Islamiin tunnutaan liittävän suomalaisessa keskustelussa paljon uhkakuvia ja puhutaanpa nykyään myös islamofobiasta tai islamkammosta. Kaartisen mukaan onkin tyypillistä, että jäsennämme itsellemme entuudestaan tuntemattomia asioita juuri pelon kautta.

Välimäki kertoo, että hankkeen taustalla on myös pyrkimys taistella luonnollistettuja historiallisia narratiiveja vastaan.

– Historiankirjoitukseen on vakiintunut sellainen esitys, että länsieurooppalainen kristillinen kulttuuripiiri olisi väistämättömästi törmäyskurssilla islamilaisen kulttuuripiirin kanssa. Näiden kulttuurien yli 1300 vuotta jatkuneeseen yhteiseloon on mahtunut sekä vihan kärjistymisen ajanjaksoja että myös kausia, jolloin eri uskontokuntien edustajat ovat pystyneet elämään täydessä rauhassa keskenään, Välimäki muistuttaa.

Välimäki lainaa saksalaisen historioitsijan Nikolas Jaspertin ajatusta kertoessaan, että Välimeren alueelle on tehty vääryyttä kuvaamalla se yksipuolisesti uskonnollisen kanssakäymisen ja yhteentörmäysten merenä.

– Ristiretket nähdään usein lännen ja idän verisinä yhteenottoina, mutta ne ovat myös olleet luomassa uudenlaisia valtiorakenteita, joissa on voinut samanaikaisesti vaikuttaa niin idän ja lännen kristittyjä kuin juutalaisia ja eri islamin suuntauksia.

Kahtiajako kristittyjen ja muslimien välillä ei olekaan ollut kaikkialla niin merkittävä seikka, kuin myöhempi historiankirjoitus antaa ymmärtää.

– Useimmiten kyse on ollut pragmaattisesta yhteiselosta. Islamilainen Al-Andalus tai Bysantin valtakunta ovat hyviä historiallisia esimerkkejä yhteiskunnista, joissa useammat kulttuuripiirit vaikuttivat samanaikaisesti kohtuullisessa sovussa. Iberian niemimaalla eli islamilaisen hallinnon alaisuudessa sekä

kristittyjä että juutalaisia, ja islamilainen Espanja olikin keskiajan juutalaisille suopeampi paikka asua kuin kristityt kuningaskunnat.

Historiallisesti moninainen viha Kaartisen ja Välimäen mukaan viimeaikaisessa vihapuheeseen tai muukalaisvihaan liittyvässä keskustelussa on unohdettu vihan historiallinen merkitys. Kulttuurihistorioitsijoiden näkökulmasta vihaa voi tarkastella ihmisbiologian sijaan kulttuurisesti ja historiallisesti määrittyneenä ilmiönä.

– Esimerkiksi antiikin ajalla viha selitettiin ruumiillisesti. Kaiken kattavissa, ihmisen toimintaan maailmassa liittyvissä moraaliteorioissa vihalla on ollut suuri rooli. Se on voimakas tunne, joka aiheuttaa ihmisessä erilaisia reaktioita. Aristoteleen moraalifilosofiassa viha ei ollut lähtökohtaisesti negatiivinen tunne, vaan jotain sellaista, mitä piti kyetä hallitsemaan, tuntemaan kohtuudella, Kaartinen avaa.

Sittemmin vihaa on alettu määrittämään historioitsijoiden mukaan valtauskontojen kautta.

– Länsimaisessa kulttuuriperinteessä kristillinen vihakäsitys on ollut dominoiva tapa hahmottaa vihaa. Vihan ja sen ilmenemismuotojen, kuten väkivallan, mieltäminen synniksi on myös pitänyt yllä yhteiskuntarauhaa, Kaartinen pohtii.

Rauhan ylläpitämisessä ei ole aina onnistuttu kovinkaan hyvin.

– Historiamme on täynnä erilaisia vihatekoja, joista vihan organisoitu muoto eli sota on ilmeisin esimerkki. Kristinuskolla on näissäkin vihateoissa ollut silti suuri rooli, sillä usein sodat on oikeutettu Jumalalla.

Vääräuskoisiin kohdistuvia väkivallantekoja ja vainoa on oikeutettu pyhällä vihalla.

Keskiajan skolastikoilta onkin vaadittu melkoista käsitteellistä kikkailua, jotta ristiriita syntisen vihan ja jumalallisen pyhän vihan välillä on voitu oikeuttaa.

– Latinankielessä, jolla keskustelua käytiin puolitoista tuhatta vuotta, sana ira tarkoittaa negatiiviseksi miellettyä syntistä vihaa. Toisaalta rakkaus voidaan määrittää niin, ettei se ole pelkästään caritas, jumalan suojelevaa rakkautta ihmistä kohtaan, vaan myös sellaista rakkautta, jota kutsuttiin termillä zelus. Tämä oli niin kiihkeää rakkautta Jumalaa ja Kristikuntaa kohtaan, että sen avulla kristitty kykeni tuhoamaan uskon viholliset. Kyseisestä termistä juontaa myös englannin kielen sana zealot, jota käytetään yhä laajalti kuvaamaan uskonnollisia kiihkoilijoita, Välimäki kertoo.

Keskiajan uskonoppineiden silmissä Jumalan nimissä tehty väkivalta ei siis ollut

suinkaan vihaa, vaan rakkautta Jumalaa kohtaan. Kaartisen ja Välimäen mukaan tällainen pyhän vihan, Jumalan oikeuttaman väkivallan idea liittyy nykyisin vahvasti poliittisen islamin äärimuotoon jihadismiin ja se liitetään myös laajemmin islamiin.

– Kristinuskon historiaa tutkineiden keskuudessa ääri-islamin harjoittaman pyhän vihan korostaminen tuntuu oudolta, sillä se on ollut keskeinen osa myös kristinuskon historiaa, Kaartinen toteaa.

Suomalainen väkivalta Sekä Kaartinen että Välimäki ovat samaa mieltä, ettei ole olemassa yhtä hyvää selitystä tai määritelmää sille, mitä viha on nykyään.

Viha on abstrakti käsite ja sillä on monia ilmenemismuotoja. Yhtenä voidaan kuitenkin pitää väkivaltaa.

– Väkivallan määrä on laskenut ja turvallisuus on lisääntynyt yhteiskunnassamme viimeisen sadan vuoden aikana. Samaan aikaan yksilön kokema turvallisuudentunne on laskenut. Absurdi yhtälö, jota selittävät varmasti monet tekijät, kuten moderni mediakulttuuri, Kaartinen pohtii.

Väkivalta on siis samaan aikaan tullut sekä entistä etäämmäksi että myös lähemmäksi meitä, suoraan olohuoneisiimme. Esimerkkinä nykyaikaisesta mediakulttuurista Kaartinen nostaa esiin elokuussa Turussa tapahtuneen terroristisena tekona tutkittavan puukkoiskun, jonka myötä mediassa on kiinnitetty enenevissä määrin huomiota teräaseväkivaltaan.

Turun yliopiston kriminologian ja restoratiivisen oikeuden yliopisto-opettaja, dosentti Henrik Elonheimo on tutkinut lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksessa toteutettavassa FinnCrime-pitkittäistutkimuksessa suomalaista rikollisuutta vuonna 1981 syntyneistä kerätyn laajamittaisen aineiston avulla.

Vaikka rikollisuus onkin viime vuosikymmeninä vähentynyt länsimaisissa yhteiskunnissa, Elonheimon mukaan väkivallan osalta tilanne ei ole yhtä positiivinen.

– Kun esimerkiksi tutkimme pahoinpitelyitä yläkouluissa sekä Turussa että Helsingissä vuosien 1992–2013 välillä, huomasimme, että luvut ovat pysyneet hyvin samanlaisina.

Elonheimo kertoo rikollisuuden polarisoituneen Suomessa. Yhä useampi nuorista on täysin lainkuuliaisia, mutta pieni osuus tekee entistä enemmän rikoksia. Erityisesti omaisuusrikokset ovat harvinaistuneet, mutta samaan aikaan esimerkiksi huumausainerikokset ovat yleistyneet.

– Havaittava trendi on ollut, että poliisin tietoon tulleet pahoinpitelyrikokset ovat Aurora | 13

lisääntyneet, mutta kuolemaan johtavien väkivaltarikosten määrä on laskenut.

Suomalaisia henkirikoksia yhdistää ennen kaikkea kaksi seikkaa. Tekijä on lähes poikkeuksetta mies, ja alkoholilla on ollut merkittävä rooli väkivallanteoissa.

– Alkoholin merkitystä suomalaisissa rikoksissa kuvaa esimerkiksi sellainen tilasto, että 80 prosentissa henkirikoksista vähintään yksi teon osapuolista on ollut humalassa. Ainakin 90 prosentissa tapauksista tekijä on ollut mies.

Tutkijan mukaan aikuisiän keskeisin riskitekijä vakaviin väkivallantekoihin on päihdehäiriön lisäksi persoonallisuushäiriö. Lapsuusiän riskitekijöistä korostuu etenkin käytöshäiriö.

Elonheimon FinnCrime-hankkeessa ei ole erikseen tarkasteltu terroritekoja. Sellaiseksi luokiteltuja tekoja on ollut vähän jos lainkaan poliisirekisterissä, mikä Elonheimon mukaan kertoo siitä, että kyseessä on uusi ilmiö Suomessa. Tutkija ei itse tahtoisi rinnastaa kouluampumisia terroritekoihin.

– Turun terrori-iskussa on osittain samoja piirteitä kuin kouluampumisissa, kuten verkottuminen netin kautta. Kouluampumisissa on ollut viitteitä eristäytymisestä normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä ja kiusaamisen uhriksi joutumisesta, kun taas Turun iskussa on mahdollisesti mukana uskonnollinen komponentti ja motivaatio.

Välimäen mukaan yhteiskunnassamme puhutaan eri tavoin syntyperäisten suomalaisten ja ulkomaalaistaustaisten tekemistä rikoksista.

Tutkija toteaa, että olemme valmiita hyväksymään länsimaisista miehistä kliinis-patologisen narratiivin, joka on syntynyt 1800-luvulla ja yleistynyt 1900-luvulla.

– Teemme siis valkoisen tekijän harjoittamasta väkivallasta sairauden, kun taas muslimitausta luo heti mielikuvat uskonnollisesta terrorista, Välimäki pohtii.

Yhtenä syynä tälle Välimäki näkee sen, että emme useinkaan yksilötasolla kohtaa väkivaltaa. Myös suuremmat verityöt ovat olleet kohtalaisen harvinaisia Suomessa.

– Yhteiskunnassamme väkivalta aina toiseutetaan, erityisesti suurempien väkivallantekojen kohdalla. Oli kyse kouluampumisista tai Turun veriteosta, tahdomme jollain tapaa selittää tätä poikkeamaa, Välimäki toteaa.

Vaikka Elonheimo ei allekirjoitakaan kaikkia historioitsijoiden esittämiä tulkintoja, hän näkee jotain totuusperää siinä, että laajalle levinnyt vihamielisyys olisi saanut jalansijaa Suomessa.

– Vastakkainasettelut tai vihanilmaukset tulevat tehokkaammin esiin sosiaalisen median ansiosta. Myös yhtenäiskulttuurin 14 | Aurora

murtuminen antaa sytykkeitä väestöryhmien välisiin konflikteihin, Elonheimo pohtii.

Vaikeasti määriteltävä vihapuhe Turun yliopiston tietoyhteiskunnan oikeuden professori Juha Lavapuro on erikoistunut perus- ja ihmisoikeuksiin sekä kansainvälistyvään valtiosääntöoikeuteen. Valtioneuvoston nimittämän Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan jäsenenä istuvan Lavapuron mukaan vihapuhetta tai laajemmin vähemmistöihin kohdistuvaa vihamielisyyttä voidaan nykyisellään jo pitää jossain määrin turvallisuusuhkana.

Myös Kaartinen jakaa Lavapuron näkemyksen siitä, että vihapuhe on muodostumassa uhkaksi yhteiskuntarauhalle. Osasyynä tähän hän näkee poliitikkojen väistöliikkeet.

– Poliittiset päätökset tai päättämättä jättämiset voivat myös tuottaa tilaa vihalle. Tämä onkin ollut ongelma Suomessa viime vuosina.

Viimeaikaiset hallitukset eivät ole ottaneet tarpeeksi vahvasti kantaa vihapuheeseen, mikä on mahdollistanut tilanteen räjähtämisen käsiin, Kaartinen lataa.

Suomen poliisi on seurannut viharikosten kehitystä Suomessa vuosittain julkaistavassa viharikosselvityksessä, jossa on ilmennyt, että viharikosten määrä on lähtenyt Suomessa jyrkkään nousuun viime vuosina.

Myös rangaistavat vihapuheet ovat yhtälailla lisääntyneet.

Mutta mitä lopulta on vihapuhe, josta niin paljon julkisuudessa keskustellaan?

Lavapuron mukaan vihapuhe voidaan luokitella viharikokseksi, jota ei tosin määritellä

omaksi rikollisuudenlajikseen Suomen lainsäädännössä. Tämä puolestaan selittyy oikeuskulttuurisilla eroilla.

– Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kielessä vihapuhe-sanaa ei juurikaan esiinny.

Vihapuhe terminä on perua amerikkalaisesta hate speech -rikosnimikkeestä. Jos kyse on ollut rasistisista tai syrjivistä viesteistä, Eurooppalaisessa oikeuskäytännössä on puhuttu näillä termeillä, Lavapuro toteaa.

Ihmisoikeuksiin erikoistuneena juristina ja tutkijana Lavapuro kokee, että yhteiskunnassamme piilevää vihaa voidaan tarkastella myös esimerkiksi kansainvälisten ihmisoikeuksien valvontaelinten Suomea koskevista huomioista.

– Tänä vuonna YK:n rotusyrjinnän vastainen komitea oli pannut merkille ulkomaalaistaustaisiin vähemmistöryhmiin kohdistuvat väkivallanteot ja niiden lisääntyneen määrän Suomessa. Sama elin kiinnitti huomiota myös siihen, että poliitikkojen piirissä tällainen vihapuheen oloinen ilmaisu ja rasistinen puhe ovat yleistyneet. Tätä komitea piti erityisen huolestuttavana, varsinkin, kun poliitikot ovat allekirjoittaneet erilaisia rasismin vastaisia julkilausumia, Lavapuro toteaa.

Välimäki toivoo, että hankalaa vihapuhe-termiä tarkasteltaisiin uudessa valossa. Välimäen mukaan uhkana on, että niputtamalla kaikki loukkaavat tai rikolliset puheen muodot vihapuheeksi, alamme menettää termin tosiasiallista merkitystä.

– Yleiskielessä tulisi tehdä erottelu demagogian ja yksilöön kohdistuvan vihapuheen välillä. Demagogialla viittaan kansankiihottamiseen, joka kiinnittyy rikosnimikkeeseen

"

Jännitteenä on ollut se, miten voidaan säätää sellaisista tiedusteluvaltuuksista, jotka yhtäältä torjuvat uhkia, mutta toisaalta eivät kavenna yksityiselämän suojaa yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä. " Juha Lavapuro

kansanryhmää vastaan kiihottaminen. Kun puhutaan yksilöön kohdistuvasta vihapuheesta, puhutaan mielestäni eri ilmiöstä. Rikosoikeudellisesti näitä käsitellään tietääkseni useimmiten laittoman uhkauksen nimikkeellä, Välimäki pohtii.

Oikeusvaltio ehkäisee vihan leviämistä Jos sekä suomalaiset että kansainväliset asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että viha alkaa muodostaa yhteiskunnallisen ongelman, miten ilmiöön voidaan puuttua? Historiantutkijat Kaartinen ja Välimäki näkevät toivoa siinä, että vihan ilmeneminen on kulttuurisidonnaista.

– Vaikka viha on väistämätöntä, biologista, sen ilmeneminen on myös voimakkaasti kulttuurisidonnaista. Tämä antaa meille toivoa, koska se myös tarkoittaa, että vihalle voidaan tehdä jotain, sen ilmenemismuotoja voidaan kontrolloida, Kaartinen selventää.

Yhtenä keskeisenä historiallisena keinona laajamittaisen vihan hallitsemiseksi Kaartinen näkee yhteiskuntarauhan ideaalin.

– Länsimaisen yhteiskunnan perusrakenteeseen kuuluu yhteiskuntarauhan tavoite, jonka pääsääntöisesti kaikki allekirjoittavat. Yhteiskuntarauhaa voidaan mielestäni tavoitteellisena käsitteenä pitää

yhtenä sellaisena seikkana, jolla vihaa pyritään lieventämään.

Yhteiskuntarauhan takaa ennen kaikkea toimiva oikeusvaltio, jossa kaikilla on yhteiset pelisäännöt ja yksilö nauttii perus- ja ihmisoikeuksista. Lavapuron mukaan myös oikeuslaitoksen tulee pysyä tehtäviensä tasalla kovenevassakin asenneilmapiirissä.

– On ensiarvoisen tärkeää, että syrjintään tai kiihottamiseen kansanryhmää vastaan liittyvät tapaukset tutkitaan, niistä syytetään ja ne viedään tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Oikeuslaitoksen tulee toimia tehokkaasti tämän tyyppisen rikollisuuden alueella, Lavapuro toteaa.

Aurora | 15

16 | Aurora

"

Yhteiskunnassamme väkivalta aina toiseutetaan, erityisesti suurempien väkivallantekojen kohdalla. Oli kyse kouluampumisista tai Turun veriteosta, tahdomme jollain tapaa selittää tätä poikkeamaa" Reima Välimäki

Vihan leviämistä yhteiskunnassa on yritetty estää kieltämällä sitä lietsova julkinen keskustelu.

– Historiassa on paljon tapauksia, joissa on yritetty yksinkertaisesti estää tai kieltää kansankiihottaminen tai julkinen debatti, jonka on koettu häiritsevän yhteiskuntarauhaa. Koska vaalimme nykyään sananvapauden ideaa, suhtaudumme ymmärrettävästi aina vastahakoisesti menneisyyden sensuuriin, Välimäki toteaa.

Vihapuhe kytkeytyykin julkisessa keskustelussa olennaisesti sananvapauteen. Historioitsijoiden mukaan on relevanttia pohtia, milloin absoluuttinen ilmaisuvapaus on tärkeämpää kuin yleinen yhteiskuntarauha tai ihmisten oikeusturva.

Lavapuron mukaan yksilö nauttii perusoikeuksia niin kauan, kuin ei yritä niiden turvin rikkoa toisten perusoikeuksia.

– Aina välillä julkisessa keskustelussa tämä puoli unohtuu ja ihmiset vetoavat siihen, että he vain käyttävät sananvapauttaan.

Absoluuttiselle sananvapaudelle ei löydy Lavapuron mukaan tukea kansallisesta oikeuskäytännöstä. Tutkija viittaa erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, jonka mukaan vihapuheen kieltäminen ja sananvapaus eivät ole ristiriidassa keskenään.

– Rasistiset ilmaisut eivät nauti Euroopan ihmisoikeussopimuksen tarjoamaa sananvapaudensuojaa. Tuomioistuimen tulkinta on se, että kyse on sananvapauden väärinkäytöstä.

Vihapuheella yritetään siis tehdä tyhjäksi muiden oikeudet.

Lavapuro näkeekin kansainvälisten sopimusten allekirjoittamisen yhtenä tehokkaana keinona lieventää yhteiskunnassa ilmenevää vihaa. Professorin mukaan sopimusten noudattamista myös valvotaan tiukasti.

– Toinen keskeinen toimenpide on systemaattinen tiedonkeruu. Myös Euroopan unionin perusoikeusvirasto on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei näistä vähemmistöihin kohdistuvista rikoksista ja uhkista tai vihapuheesta kerätä riittävästi tietoa.

Tutkijat Kaartinen, Välimäki, Elonheimo ja Lavapuro ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että tarvitsemme yhä enemmän luotettavaa tutkimustietoa, jotta osaamme puuttua vihan lieveilmiöihin entistä tehokkaammin.

Tutkijoiden lisäksi tietoa tulisi kerätä myös viranomaisten toimesta.

– Kun viranomaiset tutkivat heikommassa tai haavoittuvaisemmassa asemassa oleviin ihmisiin kohdistuvaa rikollisuutta, julkinen valta toimii siinä tarkoituksessa, jossa se on lähtökohtaisesti oikeutettu toimimaan. Valtion tuleekin varmistaa ihmisten perusoikeuksien toteutuminen ja jos niitä loukataan, siihen puututaan, Lavapuro linjaa.

Kiistelty uusi tiedustelulaki Tiedonkeruuseen liittyy kuitenkin myös uhkakuvia. Viha ja väkivalta synnyttävät yhteiskunnassa turvattomuuden tunnetta, jota voidaan myös hyödyntää poliittisessa päätöksenteossa. Turun terroristisessa tarkoituksessa tehtynä rikoksena tutkittavan teon jälkeen julkisuudessa on puhuttu entistä kiivaammin uuden tiedustelulain kiireellisestä läpiviemisestä.

– Tarve on syntynyt terrorististen tekojen kautta ensiksi maailmalla ja nyt myös oletettavasti meillä. Viranomaisille on varmaankin syntynyt sellainen käsitys, että on tehtävä kaikki voitava terrorismin uhan kitkemiseksi.

On siis ymmärrettävää, että Suomessakin on herätty siihen, että tarvitsemme uuden tiedustelulain, Lavapuro toteaa.

Lavapuron mukaan uuteen tiedustelulakiin liittyy silti monia huolia. Viranomaisten harjoittama tiedustelu pohjaa usein kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaaviin ennusteisiin ja arvioihin. Asioita hankaloittaa se, että kansallinen turvallisuus on hyvin epämääräinen käsite.

– Kun uhka on alun alkaenkin epäselvä, jännitteenä on ollut se, miten voidaan säätää sellaisista tiedusteluvaltuuksista, jotka yhtäältä torjuvat uhkia, mutta toisaalta eivät kavenna yksityiselämän suojaa, yhtään sen

enempää kuin on välttämätöntä, Lavapuro pohtii.

Turvallisuus ja perusoikeudet tulisi Lavapuron mukaan sovittaa yhteen niin, että voisimme yhä elää avoimessa ja liberaalis-demokraattisiin arvoihin perustuvassa yhteiskunnassa. Yksi esimerkki horisonttiin piirtyvästä uhasta tulee Yhdysvalloista, jonka tiedustelutoimintaa Lavapuro on tutkinut Edward Snowdenin vuotamien aineistojen valossa Euroopan unionin Surveille-hankkeessa.

– Yhdysvaltojen tiedustelutoiminta on täyttä massavalvontaa, jonka avulla on voitu seurata tietoliikenneverkossa tapahtuvaa viestintää ja viestien sisältöjä. Tähän ei voida mennä Suomessa. Se ei ole moraalisesti, poliittisesti eikä oikeudellisesti mahdollista.

Eurooppalaiset tuomioistuimet ovatkin ottaneet tiukan kielteisen kannan massavalvontaan. Lavapuron mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirja ja EU-tuomioistuimen oikeuskäytännöt estävät massavalvonnan käyttöönottamisen.

Valmisteilla olevassa lainsäädäntöhankkeessa Lavapuroa huolettaa ennen kaikkea se, että laajennettujen tiedusteluvaltuuksien myöntäminen viranomaisille edellyttää nykyisessä esityksessä perustuslain muuttamista.

Tämä on puolestaan ongelmallista siksi, että perustuslain muutokset eivät kosketa ainoastaan nykyistä hallitusta, vaan myös tulevia.

– Luotamme nyt siihen, että meillä on liberaalit länsimaiset arvot omaava hallitus ja eduskunnan enemmistö. Valtiosääntöjuristina olen aina vähän skeptinen tällaisen ajattelun suhteen ja tahtoisin katsoa asiaa pidemmällä aikajänteellä. Onko meillä varmasti tulevaisuudessakin sellainen eduskunta ja hallitus, joka kunnioittaa oikeusvaltion periaatteita eikä väärinkäytä tiedusteluvaltuuksia tai sitä tilannetta, jossa koko yksityiselämän suojalta on käytännössä viety perustuslaillinen pohja?

Aurora | 17

KOLUMNI

Vihan 9/10

Yhteistä rasistisille tapauksille, joissa aletaan kohdella yhtä ihmisryhmää yksilöiden sijaan kollektiivisesti, on ainakin se, että nuo ihmisryhmät ovat lähes poikkeuksetta vieraita.

Olipa kyse romaneista tai saamelaisista, maahanmuuttajista tai muslimeista, harva kantasuomalainen kykenee ajattelemaan noiden yhteisöjen jäseniä sillä tuttuuden asteella, millä he ajattelevat turkulaisia tai protestantteja. Useimmilla on monipuolisia kokemuksia ja tietoa jälkimäisistä, mutta vain hataria yksittäiskokemuksia ja anekdoottimaisia uskomuksia edellisistä.

Erityisesti vieraat kulttuurit ja yhteisöt ovat nimensä mukaisesti vieraita.

18 | Aurora

Kognitiivisessa psykologiassa, erityisesti P. C. Wasonin pioneerityön pohjalta, tunnetaan loogista päättelyä vaivaava valuvika. Lähes kaikki koehenkilöt osaavat päätellä johdonmukaisesti, kun kokeen aihepiiri on heille tuttu. Heti kun koeasetelma muuttuu vieraaksi ja käsitteelliseksi, esimerkiksi tutusta sosiaalisesta ilmiöstä korttitestiksi, täsmälleen samojen yksinkertaisten loogisten päättelyiden tekeminen tulee vaikeaksi. Jopa yhdeksän kymmenestä epäonnistuu tällöin.

Jos johdonmukainen ajattelumme näin romahtaa joissakin meille vieraissa konteksteissa, ei ehkä ole yllättävää, että niin monien kuvitelmat juuri vieraista ihmisryhmistä ovat epäjohdonmukaisia ja räikeästi yleistäviä. Tällaiset käsitykset, kuten niille perustuvat tunnereaktiotkin, epäilemättä vaikuttavat omistajansa mielestä kuitenkin täysin kelvollisilta.

Sanotaan, että on helppo vihata tai pelätä sellaista mitä ei tunne. Ehkä kyse on juuri siitä, että järkemme ja logiikkamme pettävät meidät, kun niillä ei ole kunnollista otetta meille vieraasta ilmiöstä?

Myös muiden vihan ymmärtäminen, tai jopa hyväksyminen, on helpompaa, jos ei itsekään käsitä sen epäjohdonmukaisuutta.

Yhdeksän kymmenestä, oikeissa olosuhteissa? Puistattava ajatus, erityisesti historian valossa.

Jani Sinokki Kirjoittaja on tutkija filosofian oppiaineessa sekä tammikuussa 2017 ilmestyneen Rasismi ja filosofia -teoksen toimittaja.

OKSANEN

Harva ajattelee, että turkulaisen tai protestantin syyllistyessä rikoksiin, on johdonmukaista leimata kaikki turkulaiset tai protestantit osasyyllisiksi, ja alkaa vainota heitä yhden mädän omenan tekojen vuoksi. Päinvastoin, useimmilla on vahva käsitys siitä, että yksilöt yksin ovat vastuussa omista teoistaan.

Isien synnit eivät periydy heidän pojilleen, eikä rikoksen tekijän sukulainen tai läheinen voi kärsimyksellään sovittaa rikosta tämän puolesta.

Miten siis kuitenkin yhden turvapaikanhakijan tekemä rikos on kaikkien turvapaikanhakijoiden, ulkomaalaistaustaisten tai muslimien syytä? Sama käsittämätön yleistys näyttää toistuvan rasismissa erilaisissa muodoissa.

Kun jokin on vierasta, ei tuosta ilmiöstä ole kunnollista ajatuksellista otetta. On vain hataria käsityksiä, jotka liittyvät johonkin yleisluontoiseen käsitteeseen, jonka avulla vierasta ilmiötä kohti hapuillaan hämärässä.

KUVA: HANNA

Turussa elokuussa tapahtuneen puukkoiskun jälkeen viranomaiset kehottivat kansalaisia malttiin ja hillitsemään itsensä.

Malttia peräänkuuluttaneet viranomaistahot ja päättäjät viestivät tahattomasti rivienvälissä, että muukalaisvihan ryöpsähtäminen ja tarve kostaa terrori-isku ulkomaalaistaustaisille henkilöille olisi jollain tasolla täysin ymmärrettävä reaktio.

Tämä mahdollinen vihan ryöppy tai tarve hyvityksen hakemiseen on kuitenkin kaikkea muuta kuin ymmärrettävää.

Se rakentuu niin epäjohdonmukaiselle ajattelulle, että on vaikea uskoa siihen sortuvan henkilön olevan edes täysin syyntakeinen.

Kuitenkin reaktio on mitä ilmeisimmin niin yleinen, että ainakin viranomaisten on syytä olla huolissaan sen seurauksista – epäilemättä he itse joutuisivat selvittelemään ongelmia. Mutta onko meillä jotain muuta syytä olla huolissaan asiasta?

K I R JAT

TEKSTI JUSSI MATIKAINEN

SATA VUOTTA SUOMALAISTA ELÄMÄÄ Maamme – itsenäisen Suomen kulttuurihistoria -artikkelikokoelma on mukaansatempaava matka satavuotiaan Suomen arkeen ja juhlaan. Teoksen toimittajat Marjo Kaartinen, Hannu Salmi ja Marja Tuominen ovat kulttuurihistorian professoreita.

Teos on jaettu ajallisesti kolmeen osaan. Kirjan aloittava ”Tunteva yhteisö” kuvaa itsenäisen Suomen vaiheita vuoteen 1939 asti. Toinen osa ”Menetetty maa, uusi elämä” rakentaa kuvaa sota-ajasta 1960-luvulle asti. Kolmas osa ”Vallaton kansa” kuljettaa lukijan Kekkosen ajan Suomesta 2010-luvulle.

Suomen itsenäisyyden aika on ollut täynnä suuria muutoksia. Sadassa vuodessa elintaso on kasvanut huimasti ja Suomi on avautunut entistä enemmän maailmalta tuleville vaikutteille. Yhteiset muistot ja sukupolvikokemukset ovat yhdistäneet kansakuntaa siinä, missä lamat ja poliittinen ilmapiiri ovat sitä jakaneet.

Maamme-teos näyttää sanoin ja kuvin, millaista elämä itsenäisessä Suomessa on ollut.

Se sukeltaa esimerkiksi yhteisiin TV-muistoihin, suomalaisiin koteihin, kesämökeille, urheilukilpailuihin ja sotaan, joka ei koskaan päättynyt. Runsaasti kuvitettua, tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana 2016 ollutta kirjaa voikin lämpimästi suositella jokaiselle maamme kulttuurihistoriasta kiinnostuneelle.

Sukupuolistunut väkivalta on oikeudellinen ja sosiaalinen ongelma Uutuusteos antaa välineitä ymmärtää ja käsitellä sukupuolistuneen väkivallan syitä ja seurauksia. Se johdattaa oikeudellisiin käytäntöihin sekä väkivallan uhrien ja tekijöiden auttamistyöhön. Kirjan toimittajista Johanna Niemi on akatemiaprofessori ja Heini Kainulainen yliopistonlehtori Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.

Kirjan artikkelit on jaoteltu neljään teemaan: väkivallan sukupuolittuneisuus, lähisuhdeväkivalta, seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö sekä erojen näkökulma. Kirjassa oikeudelliset kysymykset asetetaan yhteiskunnalliseen kontekstiinsa. Kirjoittajat edustavat useita tieteenaloja.

Kirjoittajat muistuttavat, että sukupuoli on monin tavoin kytköksissä vallan jakautumiseen ja käyttöön. Teoksen tavoitteena on tunnistaa erilaisista lähtökohdista tulevien naisten ja miesten tilanteita.

Kirjan soisi kuluvan paitsi opiskelijoiden, myös esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden käsissä.

Sukupuolistunut väkivalta – oikeudellinen ja sosiaalinen ongelma Johanna Niemi, Heini Kainulainen, Päivi Honkatukia (toim.)

Vastapaino 2017

Teos malttaa katsoa myös maamme rajojen ulkopuolelle, jonne Suomesta lähteneet siirtolaiset ovat vieneet ja muokanneet oman, sukupolvelta toiselle siirtyvän versionsa suomalaisuudesta. Keijo Virtanen kirjoittaa: ”Tärkeintä on historian valossa muistaa, että elämme monikulttuurisessa maailmassa. Suomalaiset ovat muuttaessaan valtamerten taakse tai lähialueille, 1900-luvun alussa tai 1960-luvulla, aina lähteneet siitä oikeutetusta odotuksesta, että heitä kohdellaan uusissa oloissa kunnolla. Siksi suomalaisuus myös elää edelleen vahvana eri puolilla maailmaa, vaikka kotimaa jäikin taakse.”

Maamme – itsenäisen Suomen kulttuurihistoria Marjo Kaartinen, Hannu Salmi, Marja Tuominen (toim.)

SKS 2016

Toisen maailmansodan ympäristöhistoria yksiin kansiin Turun yliopiston maisematutkimuksen yliopistonlehtori Simo Laakkonen ja ympäristötieteen yliopistonlehtori Timo Vuorisalo ovat yhdessä yhdysvaltalaisen kollegansa Richard Tuckerin kanssa toimittaneet kansainvälisestikin katsoen ensimmäisen laajan yhteenvedon toisen maailmansodan ympäristöhistoriasta.

Toinen maailmansota oli mittasuhteiltaan vailla vertaa. Se oli inhimillinen tragedia, joka vaati 50–70 miljoonaa kuolonuhria. Sen lisäksi sota jätti syvän jäljen luontoon niin sotatoimialueilla, kotirintamalla kuin varusteluteollisuuden käytössä olleilla alueilla.

– Toinen maailmansota myötävaikutti ratkaisevasti myös nykyisten globaalien ympäristöongelmien syntyyn.

Toisaalta se oli luomassa huolta ihmisen aiheuttamasta maailmanlopusta, mikä johti osaltaan kansainvälisen ympäristöpolitiikan aktivoitumiseen. Suursota vaikutti syvällisesti niin nykyisten ympäristöongelmien kuin niiden ratkaisukeinojen kehitykseen kylmän sodan maailmassa ja sen jälkeen. Sodan pitkät varjot ulottuvat nykypäivään saakka, Simo Laakkonen ja Timo Vuorisalo toteavat.

The Long Shadows: A Global Environmental History of the Second World War Simo Laakkonen, Richard Tucker, Timo Vuorisalo (toim.)

Corvallis: Oregon State University Press, 2017

Lintujen maailma tutuksi lapsille Kaverukset Anna, Uni, Hamid ja Kaamanen ovat pimeässä metsässä talvisella pöllöretkellä. ”Me olemme muuten agentteja.

Kun luonto on pulassa, me riennämme apuun. Yöllisen pöllöretken jälkeen me kylläkin unohdimme linnut pitkäksi aikaa.

Mutta sitten alkoi tapahtua, ja jouduimme kaikkien aikojen lintuagenttiseikkailuun!”

Nähdään majalla -sarjassa aiemmin ilmestynyt pörriäisagentit saa nyt jatkoa lintuagenttien seikkailuilla. Kirjan tekijät Reetta Niemelä, Sanna Pelliccioni ja Mia Rönkä ovat kaikki taustaltaan biologeja, ja kirja tarjoaakin lapsille paitsi jännittävän seikkailun, myös kosolti kirjoitettua ja kuvitettua faktatietoa lintujen elämästä.

Kirjaa voi lämpimästi suositella myös lasten ja aikuisten yhteisiin lukuhetkiin. Pieni kertaus linnustomme monipuolisuuteen tekee varmasti hyvää itse kullekin. Ja jos talviset puhdetyöt alkavat kiinnostaa, kirja tarjoaa esimerkiksi yksityiskohtaiset ohjeet yhteisille linnunpöntönrakennustalkoille.

Nähdään majalla, lintuagentit Reetta Niemelä, Sanna Pelliccioni ja Mia Rönkä Sammakko 2017

Aurora | 19

Tutkijoiden yö ja Tieteen päivät saattoivat tutkijat ja yleisön yhteen TEKSTI ERJA HYYTIÄINEN | KUVAT HANNA OKSANEN

Yli sata tutkijaa ja lähes 2 200 tieteestä kiinnostunutta kohtasivat toisensa syyskuun lopun suurissa tieteen yleisötapahtumissa. Tutkijoiden yötä elettiin toista kertaa Turussa, Tieteen päivät Turun yliopisto ja Åbo Akademi järjestivät yhdessä nyt kolmatta kertaa. Yleisön palaute kiteytyi kerta toisensa jälkeen samaan kysymykseen: Koska tämä järjestetään seuraavan kerran?

Näet lisää kuvia tapahtumista Auroran verkkolehdestä www.auroralehti.fi. TUTKIJOIDEN YÖ TURUN TUOMIOKIRKKO 29.9.2017 Tutkijoiden yön elämä-teemaan johdattivat Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön johtaja Ilari E. Sääksjärvi, tähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja ja vuorovaikutussuunnittelun professori Erkki Sutinen. Alustusten jälkeen jokainen tutkija siirtyi omaan kappeliinsa vastaamaan yleisön kysymyksiin ja keskustelemaan teemasta. Muutos-teeman puhujat, Åbo Akademin kansainvälisen oikeuden professori Elina Pirjatanniemi, vertailevan uskontotieteen projektitutkija Marcus Moberg sekä Turun yliopiston maantieteen professori Jukka Käyhkö odottivat eturivissä vuoroaan.

Aurora | 20

Turun Tutkijoiden yö oli osa EU:n Horizonrahaston tukemaa 300 eurooppalaisen kaupungin samanaikaista Researchers’ Night -tapahtumaa. Elämään ja muutokseen pureutuneet keskustelut houkuttelivat Turun tuomiokirkkoon yli 500 kuulijaa.

Esitysten jälkeen professori Erkki Sutinen ja muut luennoitsijat siirtyivät kukin omiin kappeleihinsa keskustelemaan teemasta lisää yleisön kanssa.

TIETEEN PÄIVÄT TURUN YLIOPISTON PÄÄRAKENNUS 30.9.2017

Science Battlessa eri tieteenaloilta kootut tutkijajoukkueet saivat vastattavakseen yleisön kysymyksiä: Kuinka kauan aikuisen ahvenen kestäisi uida maailman ympäri lyhintä mahdollista reittiä olettaen, että matkaa eivät hidasta esimerkiksi myrskyt, muut eliöt tai ahvenen tarve syödä? Onko maapallolla oikeasti älykästä elämää?

Miksi ihmiset viettävät niin ison osan elämästään päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla? Jos ihminen keksii tulevaisuudessa tavan matkustaa ajassa, niin onko meidän joukossamme jo aikamatkustajia tulevaisuudesta, vaikka emme ole vielä eläneet sitä tulevaisuuden hetkeä, jolloin aikamatkustus keksitään?

Eläinmuseon pisteellä pääsi muun muassa kurkistamaan mikroskooppiin sekä tutkimaan lasin taakse kätkettyjä värikkäitä perhosia ja suuria kuoriaisia. Yleisö pääsi myös opettelemaan matemaattisia laskuja pelaamalla, tunnistamaan sieniä hajun perusteella, ratkomaan riimukirjoituspulmia, laskemaan silakan ikää sen kuuloluusta sekä testaamaan Yhdysvallat-tuntemustaan.

Aurora | 21

Olli Raitakarin tavoitteena on ennaltaehkäistä sydän- ja verisuonisairauksien puhkeamista tutkimuksen keinoin.

22 | Aurora

TEKSTI TILDA JUNKO | KUVAT HANNA OKSANEN

SYDÄMEN ASIALLA Sydäntutkimuskeskuksen johtajalla, professori Olli Raitakarilla on arvokas kokoelma vartioitavanaan. Hänen johtamallaan Turun yliopiston sydäntutkimuskeskuksella on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen datakokoelma suomalaisten kardiovaskulaariterveydestä vuosikymmenten ajalta. Raitakari tavoittelee huippututkimuksen keinoin suomalaisille parempaa sydän- ja verisuoniterveyttä.

S

ydäntutkimuskeskus on ollut edelläkävijä alusta lähtien. Vuonna 1956 perustettu keskus oli alkuun epävirallinen yksikkö, joka toimi nimellä Sydäntutkimusasema – nykyisin tuttavallisemmin Sydis. Tuolloin toiminta keskittyi kokeelliseen sydänkirurgiaan ja asemalla toteutettiin vuonna 1960 Suomen ensimmäinen avosydänleikkaus. Tarkoitus oli jo tuolloin päästä sydäntutkimuksen kärkeen.

Sydänkirurgiset tutkimukset ovat jo vuosia sitten siirtyneet sairaalan puolelle. Medisiinassa sijaitsevan Sydäntutkimuskeskuksen leikkaussali odottaakin remonttia ja uutta käyttötarkoitusta seminaarisalina.

Keskuksen tutkijat ovat viime vuosikymmeninä keskittyneet laajoihin väestötutkimuksiin, joilla on pureuduttu sydän- ja verisuonisairauksien juurisyihin. Raitakari puhuukin paljon – ja innostuneena – kohorteista, jotka ovat väestötutkimuksen kulmakivi.

Kohortti on tilastollisesta tutkimuksesta tuttu käsite, jolla tarkoitetaan jonkin yhteisen piirteen vuoksi valittua ryhmää ihmisiä – tutkimusaineistoa. Sydäntutkimuskeskuksen kohortit kattavat useita tuhansia henkilöitä.

Aineistonkeruu alkoi 1970-luvulla, minkä jälkeen suomalaisten sydänterveys on mennyt harppauksin parempaan suuntaan.

– Työikäisten kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin on vähentynyt jopa 70 prosenttia. Nyt sairastavuus on siirtynyt vanhempiin ikäluokkiin, Raitakari täsmentää.

Aurora | 23

Nykyäänkin sydän- ja verisuonitaudit aiheuttavat miltei puolet työikäisten kuolemista.

Puhutaan siis kansanterveyden kannalta merkittävästä tautikokonaisuudesta.

– Syyt tautien puhkeamiselle ovat elintapojen muuttumisen myötä vaihtuneet. Tupakointi ja korkeat kolesteroliarvot eivät enää ole tärkeimmät sairastavuuden taustasyyt. Ylipaino ja liikkumattomuus sen sijaan ovat yhä suurempia riskitekijöitä.

Altistus riskitekijöille alkaa jo varhaislapsuudessa, minkä takia elämän alkumetreiltä asti kerätyn tutkimusaineiston tarkastelu on ensiarvoisen tärkeää. Raitakarin tavoite onkin tutkimuksen keinoin pystyä ennaltaehkäisemään sairauksien puhkeamista.

24 | Aurora

Pitkäjänteistä työtä sydänterveyden puolesta Porissa vuonna 1963 syntyneelle Raitakarille maistuivat lukiossa luonnontieteet ja ylioppilaskirjoitusten jälkeen lääketiede alkoi tuntua houkuttelevalta jatko-opintovaihtoehdolta.

Myöhemmin tutkimus imaisi mukaansa.

Raitakari väitteli vuonna 1995 ja erikoistui kliiniseen fysiologiaan. Hän teki väitöskirjansa osana LASERI-hanketta – toista sydäntutkimuskeskuksen kohorttitutkimuksista.

Väitöskirjassaan Raitakari pureutui riskitekijöiden kasautumiseen lapsilla ja nuorilla.

LASERI- ja STRIP-tutkimukset ovat Sydäntutkimuskeskuksen kiistattomat kruununjalokivet. LASERI, Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät -hanke, oli alkuun Oulun yliopistosta käsin johdettu tutkimus, jolla

oli keskuksessa vain yksi toimistohuone.

Nyt vetovastuu on Turussa ja hankkeen parissa työskentelee kymmeniä tutkijoita ympäri maailman. STRIP – varhaislapsuudessa alkanut sydän- ja verisuonisairastavuuden ehkäisyprojekti – taas on 1990-luvulla alkanut interventiotutkimus, joka pyrkii myös vaikuttamaan kohortin elämäntapoihin ja ehkäisemään sairastavuutta.

– STRIP-hankkeessa on annettu vuosien aikana ravitsemusneuvontaa, ja mukaan on viime vuosina tullut myös ohjausta liikunnan lisäämiseksi ja tupakoinnin lopettamiseksi.

Olemme noudattaneet neuvonnassa pohjoismaisia ravitsemussuosituksia: kovat rasvat pois ja kasvirasvoja tilalle, riittävästi kuitua ja kasviksia, suola minimiin. Tulokset viittaavat siihen, että suositukset ovat sydänterveyden kannalta oikean suuntaiset. Esimerkiksi interventiolasten kolesterolitasot ovat alhaisemmat kuin verrokkiryhmällä, Raitakari summaa.

Kohorttitutkimukset ovat mitä suurimmassa määrin datan hallintaa. Tietovarantojen ylläpito on työlästä ja sitä tehdään jatkuvasti.

– Aineistojen tallennukseen liittyvä työnkuva on tekniikan kehittyessä muuttunut, mutta edelleen aineistojen ammattimainen hallinnoiminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Nyt puhutaan muun muassa nettilomakkeiden mobiilioptimoinnista, kun vielä jokin aika sitten yliopistolla toimi tallennuspalvelu, jossa paperilomakkeiden tiedot tallennettiin käsin – ja aina kaksi kertaa virheiden välttämiseksi.

Versioita verrattiin sitten toisiinsa ja katsottiin, onko tiedoissa eroa, Raitakari muistelee.

Suomalaisten sydänterveyden suurimmiksi uhiksi Raitakari näkee ylipainon ja tupakoinnin.

– Tupakka on kiistattomasti yksi sydän- ja verisuonitautien merkittävin riskitekijä. Pelkästään passiivisella tupakoinnilla on altistavia vaikutuksia, Raitakari korostaa.

Ylipainon osalta lapsuudessa saatu altistus on peruutettavissa, jos henkilö saavuttaa aikuisiällä normaalipainon. Tupakoinnin osalta muutokset näyttäisivät tutkimusten valossa olevan ainakin osittain peruuttamattomia. Toisaalta ylipaino on hyvin pysyvä asiaintila, joten sen ennaltaehkäisy on tärkeää.

"

Suomi on ihanteellinen maa kohorttitutkimukselle: yhteiskunta on organisoitunut ja viranomaisrekisterit ovat tarkat."

– Viime vuosien debatti siitä, onko alkoholi riskitekijä vai voisiko sillä olla jopa sydäntä suojaavia vaikutuksia, näyttää kääntyvän riskitekijätulkinnan puolelle. Alkoholin on todettu esimerkiksi paksuntavan kaulasuonten seinämiä.

Valtimomuutokset kehittyvät vuosikymmenten aikana, ja kun oireet alkavat, on taustalla jo pitkä kehityskulku. Sydäntutkimuskeskuksessa hyödynnettävässä kaulavaltimoiden ultraäänitutkimuksessa muutokset voidaan kuitenkin havaita jo ennen varsinaisten oireiden ilmaantumista.

– Kaulasuonten ultraäänitutkimus on suhteellisen edullista ja tulevaisuudessa sillä voitaisiin laajemminkin seuloa sydän- ja verisuonitauteja varhaisessa vaiheessa. Laitteiden kehitys ja halpeneminen edesauttavat tätä, Raitakari visioi.

– Sydämen kalkkipitoisuuden tietokonetomografiakuvaus sen sijaan on kalliimpi tekniikka, mutta jo kaulavaltimoiden kuvaus antaa viitteitä verisuonten ateroskleroosin asteesta. Molempien tekniikkojen avulla voidaan tunnistaa oireettomia verisuonimuutoksia.

Menestystä monella saralla Vaikka Turku on ollut opiskelujen alusta lähtien Raitakarin asemapaikka, vuodet 1997– 1999 hän vietti postdocina Australian Sydneyssä. Raitakari työskenteli Royal Prince Alfred -sairaalassa kardiologian osastolla, jossa hän tutustui verisuonten ultraäänikuvaukseen. Tekniikasta tuli myöhemmin yksi Sydäntutkimuskeskuksen tärkeimmistä tutkimusmenetelmistä – Royal Prince Alfred -sairaala oli tuolloin edelläkävijä kuvantamistutkimuksissa ja käytti ensimmäisten joukossa ultraääntä verisuonten tutkimiseen, Raitakari kertoo.

Kansainvälinen yhteistyö on laajentunut i3C-konsortion myötä. Vuonna 2009 käynnistyneessä konsortiossa on Turun yliopiston lisäksi mukana viisi kohorttia Yhdysvalloista ja yksi Australiasta.

Konsortion kautta partnereiden käytettävissä on jopa 40 000 henkilön kattavat

kohortit. Datakeskukset sijaitsevat Yhdysvalloissa ja Turussa. Sydäntutkimuskeskuksella on yhteistyössä keskeinen rooli.

– Suomi on ihanteellinen maa kohorttitutkimukselle: yhteiskunta on organisoitunut ja viranomaisrekisterit ovat tarkat. Meidän datamme on poikkeuksellisen täsmällistä ja luotettavaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Australiassa tietoja tutkimushenkilöiden sairastavuudesta on vaikeampi saada. Konsortio mahdollistaa tietojen yhdistämisen, jolloin saadaan lisää voimaa tilastoanalyyseihin.

Vuonna 2007 Sydäntutkimuskeskuksen johtajana aloittanut Raitakari toimi akatemiaprofessorina vuodet 2012–2016. Heti akatemiaprofessuurin jälkeen lykästi ERC-rahoitushaussa. Raitakari sai yhden Euroopan kilpailluimmista rahoituksista – viisivuotisen ERC Advanced Grants -rahoituksen. Rahoitus myönnetään asemansa vakiinnuttaneille tutkimusjohtajille, joille on jo kertynyt huomattava määrä saavutuksia tutkijan uralla.

Raitakari ja genetiikan akatemiaprofessori Craig Primmer olivat Turun yliopiston ensimmäiset tutkijat, joille myönnetään kyseinen, noin 2,5 miljoonan euron rahoitus.

Rahoitushaku ei kuitenkaan ollut mikään läpihuutojuttu.

– Kohdallani neljäs hakukerta tuotti tuloksen. Pystyin jatkojalostamaan aiempia hakemuksia ja hiomaan ne huippuunsa, Raitakari summaa onnistumisen avaimia.

Myönnetyn rahoituksen turvin toteutetaan laaja väestötutkimus. Kolme sukupolvea käsittävässä tutkimuksessa selvitetään vanhempien tupakoinnin, ympäristömyrkkyaltistusten ja psykososiaalisen stressin vaikutuksia lasten ja lastenlasten terveyteen.

– Hankkeessa tutkitaan epigeneettistä periytymistä, joka tarkoittaa geenien toiminnan tilojen – ei siis pelkästään geenien – periytymistä. Perinnöllisyysteoreetikko Jean-Baptiste Lamarckin ajatukset hankittujen

ominaisuuksien periytymistä on viimeaikaisten eläintutkimusten perusteella otettava uudelleen tarkasteluun. ERC-hankkeessa pyrimme osoittamaan epigeneettisin mekanismein tapahtuvaa periytymistä ihmisillä. Jos onnistumme, tämä muuttaa nykykäsityksen periytymisestä ja evoluutiosta.

– Nyt myönnetyn rahoituksen turvin pääsemme kuitenkin vasta alkuun. Toteutamme rahoituksen avulla datankeruuvaiheen, kokonaisuudessaan tutkimuksen hinta noussee jopa 10 miljoonaan euroon, Raitakari arvioi.

Tutkimuksen kenttävaihe kestää 1,5 vuotta ja se valmistunee vuonna 2019. Tämän jälkeen aineistoa analysoidaan ja alustavia tuloksia voi odottaa vuosina 2020–2021.

– Kohorttitutkimuksen aikajänne ei osu yksiin projektiluontoisen tutkimusrahoituksen kanssa, jossa rahoitusta annetaan lyhytkestoisille hankkeille. Hiirillä tehdyissä epigenetiikkaa tutkivissa kokeissa luottavia tuloksia saadaan jo muutamassa vuodessa, ihmisen seurannassa puhutaan vuosikymmenistä.

Vaikka rahoituksen jatkuvuus on toisinaan epävarmaa, Sydäntutkimuskeskus on yksi Turun yliopiston tutkimuksen huipuista. Vuoden 2016 tutkimuksen kokonaisarvioinnissa keskus arvioitiin julkaisujen vaikuttavuuden perusteella yliopiston toiseksi parhaaksi – vain valtakunnallinen PET-keskus pärjäsi paremmin.

Miten sydänprofessori sitten ylläpitää omaa sydän-ja verisuoniterveyttään?

– Olen nyt golfannut nelisen vuotta. Kentällä tulee käveltyä helposti kymmenenkin kilometriä. Riippuen tietenkin lyöntien tarkkuudesta, Raitakari naurahtaa.

Vastapainoa tutkimustyölle tuo myös musiikkiharrastus.

– Soitan Pets and Boys nimisessä työpaikkaorkesterissa. Keikkailutahti on verkkainen: keikkoja kertyy vuodessa kolmesta neljään.

Instrumenttini on koskettimet ja bändissä pääsen verestämään nuoruuden pianotuntien oppeja.

Aurora | 25

VÄ I TÖ S

TEKSTI TARU SUHONEN | KUVA HANNA OKSANEN

Menestyksekäs virtuaalitiimi on tilannetajuinen ja vuorovaikutteinen KATJA EINOLA vertaili väitöstutkimuksessaan menestyviä, monikulttuurisia virtuaalisesti työskenteleviä projektitiimejä. Tutkimus paljastaa, että tiettyä reseptiä menestyksekkäälle tiimille ei ole, vaan menestys on jatkuvan tiimille omintakeisen vuorovaikutustyön tulos.

K

atja Einolan kansainvälisen liiketoiminnan alaan kuuluvan väitöstutkimuksen mukaan hyvää tulosta tuottavat tiimit eroavat paljon toisistaan, kun työryhmiä tarkastellaan niiden sisäisen dynamiikan näkökulmasta tiimien muodostuessa ja kehittyessä ajan myötä. ‒ Tiimit eivät ole staattisia osiensa summia, jotka ohjautuvat automaattisesti määränpäähänsä tiiminjohtajan ja ennalta määrättyjen prosessien kautta, vaan jatkuvasti muuttuvia organismeja, joiden kehitykseen yksittäisillä tiiminjäsenillä on merkittävä vaikutus, Einola sanoo.

Einolan mukaan usein työtehtävistään hyvinkin suoriutuvat tiimit kätkevät sisäänsä epätietoisuutta ja eriäviä tulkintoja tiimin päämääristä ja työtavoista. ‒ Jäsenet tulkitsevat näennäisen yksinkertaisiakin käsitteitä kuten ”hyvää johtajuutta” ja ”vastuullista kommunikaatiota” kovinkin eri tavoin. Lisäksi ulkoapäin vaikeasti tunnistettavat, pinnan alla kytevät negatiiviset tunteet ja ajatuskuviot vaikeuttavat yhteistyötä. Nämä tekijät puolestaan heikentävät tiimin potentiaalia työyhteisönä ‒ ja siten myös sen tulosta, Einola sanoo.

Einolan mukaan menestyksen kriteerit ovat usein pintapuolisia, kun ollaan kiinnostuneita vain työn näennäisestä tuloksesta. Väitöstutkimus nostaa esille, miksi pelkkä tulosorientoituneisuus, se että projektitiimin työ tulee tehtyä odotusten mukaisesti, ei riitä. ‒ Työskentely kansainvälisissä organisaatioissa on usein pirstaleista ja kaoottista, työntekijöillä on monia samanaikaisia projekteja ja muita työtehtäviä. Työ tehdään pääasiallisesti virtuaalisessa ympäristössä ja varsinaista kontaktiaikaa ja mahdollisuuksia tiimiytymiseen on kovin 26 | Aurora

vähän. Tiimille annetut menestyksen kriteerit ovat usein epämääräisiä, ja vaatimukset muuttuvat työtä tehdessä. ‒ On tavallista, että tiimiläiset itse tietävät, mihin työryhmä kykenee tai mitkä sen rajat ovat paremmin kuin sponsori tai esimies. Usein on niin, että kukaan ei oikein tiedä tarkalleen missä mennään, ja jäsenet ajattelevat enemmän itseään ja omaa kokonaistilannettaan kuin tietyn tiimin etua. Kun asioita ei tuoda esille, tiimin toiminnan kannalta tärkeät yksityiskohdat jäävät helposti varjoon, Einola sanoo.

Einola korostaa, että tällaisessa yksilökeskeisessä, mutta tiimityöhön tukeutuvassa työympäristössä on tärkeää antaa tiimille itselleen työkaluja onnistumiseen niin, ettei tiimi alisuorittaisi tai sen sisäinen dynamiikka tulehtuisi. Työkaluja ovat esimerkiksi tiimiläisten tietoisuus tiimityön dynaamisesta luonteesta, tilanneäly sekä kyky ottaa joskus näkyvämpi ja joskus vetäytyvämpi rooli tilanteen mukaan. ‒ Kaikkein menestyksekkäimmät tiimit ovat tietoisia siitä, että tiimi ei synny vain resursseja allokoiden, yhdistelemällä mekanistisesti kompetensseja työtehtäviin odottaen, että hyvä tiimi syntyy itsestään.

Parhaissa virtuaalisissa projektitiimeissä jäsenet mukautuvat toisiinsa ja tilanteeseen ja he keskittyvät paitsi työtehtäviinsä myös työLue uusien Turun ryhmän jatkuvaan kehitykseen. yliopistossa tarkastettujen On tärkeää, että kaikki tiimin jäsenet ovat mukana kykyjensä väitöskirjojen esittelyt mukaan ja pitävät työryhmää oiosoitteesta keana tiiminä ‒ sellaisena, jonka utu.fi/vaitokset jäsenenä on hyvä olla.

TOSITARINOITA TURUN YLIOPISTOSTA Tutustu opiskeluun ja opiskelijaelämään.

utu.fi/tositarinoita Uudet somettajat aloittavat tammikuussa 2018.

N I A T T I N N U K E D E I AT T N O J R A T S U T U L KOU HUMANISTINEN TIEDEKUNTA

KASVATUSTIETEIDEN TIEDEKUNTA

›› Arkeologia, kulttuurihistoria,

Suomen historia, hum-info@utu.fi yleinen historia ›› Englannin kieli ›› Espanja ›› Folkloristiikka, kansatiede ja uskontotiede ›› Fonetiikka ›› Italia ›› Kirjallisuustieteet ›› Klassilliset kielet ja antiikin kulttuuri ›› Mediatutkimus, musiikkitiede ja taidehistoria ›› Pohjoismaiset kielet ›› Ranska ›› Saksan kieli ›› Sukupuolentutkimus ›› Suomen kieli ja suomalais-ugrilainen kielentutkimus Porissa ›› Kulttuurituotanto ja maisemantutkimus

OIKEUSTIETEELLINEN TIEDEKUNTA ›› Oikeustiede

oik-opi@utu.fi

›› Kasvatustieteiden koulutus: kasvatustiede,

aikuiskasvatustiede ja erityispedagogiikka ›› Luokanopettajan koulutus eduopo@utu.fi Raumalla ›› Käsityön aineenopettajan koulutus ›› Lastentarhanopettajan koulutus ›› Luokanopettajan koulutus

oporauma@utu.fi

MATEMAATTISLUONNONTIETEELLINEN TIEDEKUNTA

›› Biokemia ›› Biologia ›› Biotekniikka ›› Fysikaaliset tieteet ›› Geologia ›› Kemia ›› Maantiede ›› Matematiikka ja tilastotiede ›› Tietojenkäsittelytieteet ›› Tietotekniikka

opo-ml@utu.fi

TURUN KAUPPAKORKEAKOULU

YHTEISKUNTATIETEELLINEN TIEDEKUNTA

Kauppatieteet tseopo@utu.fi ›› Kansainvälisen johtamisen ja yrittäjyyden tutkinto-ohjelma ›› Laskentatoimen ja rahoituksen tutkinto-ohjelma ›› Markkinoinnin ja arvoketjujen johtamisen tutkinto-ohjelma Kauppa- ja valtiotieteet ›› Taloustieteen tutkinto-ohjelma

›› Filosofia opo-yht@utu.fi ›› Logopedia ›› Poliittinen historia ja valtio-oppi ›› Psykologia ›› Sosiaalitieteet: sosiaalipolitiikka, sosiologia,

Porissa poriopintotoimisto@utu.fi Kauppatieteet ›› Liiketoimintaosaamisen tutkinto-ohjelma

Seitsemän tiedekuntaamme tarjoaa yli sata oppiainetta, joista voit valita sinua kiinnostavimman koulutusohjelman tai pää- ja sivuaineyhdistelmän. Tarjoamme myös yli 300 englanninkielistä kurssia ja 14 englanninkielistä maisteriohjelmaa kandidaatin tai amk-tutkinnon suorittaneille.

Tutustu meihin ja tee elämäsi paras päätös:

LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA ›› Hammaslääketiede ›› Lääketiede ›› Hoitotiede ›› Biolääketiede

opo-hammas@utu.fi opo-laak@utu.fi opo-hoitotiede@utu.fi opo-biolaak@utu.fi

taloussosiologia

›› Sosiaalityö

hae meille opiskelijaksi!

28 | Aurora

TEKSTI JENNI VALTA | KUVITUS MIIKA IMMONEN

PELILLISTÄMISEN KULTA-AIKA ON NYT Suurin osa suomalaisista pelaa säännöllisesti, mutta ei itse huomaa sitä.

Pelien elementtejä halutaan upottaa myös opiskeluun, työelämään, terveyden edistämiseen – ja ehkä jopa maailman parantamiseen.

V

erkkoroolipeli World of Warcraftissa toisilleen ennestään tuntemattomat pelaajat voivat valmistautua lohikäärmeen nitistämiseen jopa kuukauden ajan huolellisesti tietoa keräten ja hyökkäysstrategiaa laatien. Professori Juho Hamaria kutkuttaa ajatus, että tällaisen potentiaalin voisi valjastaa koko ihmiskuntaa koskevien suurten kysymysten ratkomiseen, kuten ilmastonmuutoksen torjumiseen.

– Haluan tutkia, miten ihmiset ja etenkin nuoret saataisiin kiinnostumaan yhteiskunnallisista ongelmista. WOW:issa ja Pokémon Go:ssa pelaajat kokoontuvat yhteen ratkomaan ongelmia, jotka saattavat olla isojakin. Koulutehtävät eivät välttämättä innosta nuoria ottamaan asioista selvää, mutta he saattavat käyttää paljon aikaa kerätäkseen tietoa pelihahmon kehittämiseen. Voisimmeko kehittää pelejä, joissa kerätään tietoa ihmiskuntaa kohtaavien ongelmien ratkaisemiseksi, Hamari pohtii.

Hamari nimitettiin joulukuussa 2016 Turun yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston pelillistämisen professoriksi. Professuuri on alan ensimmäinen Suomessa, ja tiettävästi koko Aurora | 29

maailmassa. Gamification Group -tutkimusryhmää vetävä Hamari on kiinnostunut siitä, miten peleistä tuttuja elementtejä voidaan hyödyntää muissa tilanteissa. Tätä juuri tarkoittaa pelillistäminen – asioista tehdään pelien kaltaisia.

– Nyt eletään pelillistämisen kulta-aikaa.

Yrityksissä ja organisaatioissa halutaan hyödyntää pelillisyyttä sekä asiakkaiden että työntekijöiden sitouttamiseen. Tavoitteena on herättää ihmisissä samoja positiivisia kokemuksia, joita pelit herättävät, Hamari sanoo.

Virtuaalitodellisuudelta odotetaan läpimurtoa Suurin osa suomalaisista pelaa säännöllisesti, mutta monikaan ei pidä itseään pelaajana.

Pelaaminen voi kuitenkin tarkoittaa vaikkapa pasianssin pelaamista tietokoneella, lottoamista, raha-automaattipelejä, Kimbleä lasten kanssa tai jalkapalloa kaveriporukalla.

– Ihmiset ajattelevat, että pelaamisen harrastaminen vaatii runsasta ajankäyttöä, joten satunnaista pelaamista ei välttämättä huomata.

Suomalaiset pelaavat myös digitaalisia pelejä enimmäkseen satunnaisesti kännykällä tai somessa, kertoo suomalaisten pelitottumuksia tutkinut digitaalisen kulttuurin professori ja humanistisen tiedekunnan dekaani Jaakko Suominen.

Suominen aloittaa ensi vuoden alussa Turun yliopiston tutkimusryhmän johtajana pelikulttuurien tutkimuksen huippuyksikössä, jonka Suomen Akatemia on nimittänyt vuosille 2018–2025. Tutkimuskohteina pelit ovat edelleen sangen harvinaisia, mutta pelitutkimus on yleistynyt voimakkaasti sen jälkeen, kun lapsuutensa tietokonepelien parissa viettäneet kasvoivat yliopistoikään.

Maailmalla digitaalinen pelaaminen käynnistyi USA:n ja Japanin pelihalleissa 1970-luvulla. Suomeen vastaavia pelihalleja ei saanut lainsäädännöllisistä syistä perustaa, joten meillä digitaalinen pelaaminen aloitettiin kotitietokoneilla. Pelikonsolit yleistyivät Suomessa vasta 1990-luvulla, ja 2000-luvulla digitaalisten pelien valtavirta siirtyi kännyköihin.

– Viime aikoina pelien yhteydessä on puhuttu paljon lisätystä todellisuudesta ja virtuaalitodellisuudesta. Lisätyn todellisuuden suhteen Pokémon Go oli selkeä läpimurto – peli sai massojen suosion ja näkyi katukuvassa. Virtuaalilasit sen sijaan ovat tehneet tuloaan jo 90-luvulta lähtien, mutta ne meinaavat aina flopata. Vielä ei ole tullut virtuaalitodellisuutta hyödyntävää sovellusta, joka saisi ihmiset hullaantumaan. Nämä ovat kuitenkin tällä hetkellä pelimaailman trendejä, joten uusia sovelluksia varmasti syntyy, Suominen sanoo.

Pelillisyys kannustaa tavoittelemaan pitkän aikavälin palkintoja Peleistä omaksuttuja elementtejä halutaan lisätä erityisesti sellaiseen tekemiseen, jonka hyödyt näkyvät vasta pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi opiskelu, työskentely ja liikunnan harrastaminen ovat isoja teemoja pelillistämisen kentällä.

– Jos alan harrastaa lenkkeilyä, se ei välttämättä näy heti terveydessäni, mutta pelillisyys voi pilkkoa toimintaa pienempiin osakokonaisuuksiin ja selkeämmäksi poluksi.

30 | Aurora

Toisaalta pelillistämistä voidaan toteuttaa myös enemmän uppoutumiseen suuntaavalla suunnitelulla; lenkkeilyyn voidaan kannustaa esimerkiksi sovelluksella, jossa henkilö pakenee zombeja. Hän kuulee lähestyvien zombien äänet kuulokkeista ja joutuu juoksemaan kovempaa karistaakseen heidät. Lisäksi sovellus antaa tehtäviä, jolloin juoksijan täytyy vaikkapa poiketa jonnekin hakemaan lääkkeitä.

Tässä yhdistyvät useat peleistä tutut elementit, kuten tarinallisuus, uppoutuminen ja resurssien kerääminen, Hamari kertoo.

Oppimista on pelillistetty jo pitkään. On kehitetty pelejä muistuttavia koulutehtäviä tai hyödynnetty pelien elementtejä oppitunneilla.

Hamari haluaisi viedä oppimisen pelillistämisen laajempaan mittakaavaan.

– Minusta olisi kiinnostavaa pelillistää jopa kokonaisia opintopolkuja. Esimerkiksi yliopisto-opinnot aloittava opiskelija voisi nähdä kurssitarjonnan mielekkäänä polkuna, joka liittyy hänen laajempaan tulevaisuuden tavoitteeseensa.

Hamari kokee, että nykymaailmassa pelien elementit tuntuvat ihmisistä tutuilta ja luonnollisilta, koska ihmiset pelaavat enemmän kuin ennen.

– Tästä ei ole vielä pitkän aikavälin näyttöä, mutta voitaisiin kuvitella, että pelaamisen seurauksena ihmisten ajattelu tai toimintatavat saattavat muuttua samankaltaisiksi kuin peleissä. Näin opiskeluun tai työhön on helpompi omaksua peleistä tuttua tavoitteellisuutta tai eri rooleihin heittäytymistä, Hamari pohtii.

Pelitutkijat eivät kuitenkaan suhtaudu täysin varauksettomasti siihen, kuinka yrityksissä ja organisaatioissa hyödynnetään pelillistämistä. Peleissä tavoitteena on yleensä voitto, josta pelaajat kilpailevat. Työpaikalle sovellettuna asetelma saattaa korostaa työntekijöiden vastakkainasettelua ja saada heidät kilpailemaan keskenään.

– Palkintojen tai arvonimien saaminen saattaa motivoida joitakin työntekijöitä, mutta ei välttämättä kaikkia. Pelillistämistä on mahdollista käyttää niinkin, että sen avulla tiristetään työntekijöistä enemmän tehoja, esimerkiksi mittaamalla, kuinka nopeasti tehtävät hoidetaan. Osa pelitutkijoista kokee, että pelillistäminen on jopa pelaamisen eksploitaatiota, jossa pelaamista sovelletaan hyvin yksiulotteisesti, Suominen sanoo.

Myös Hamari näkee pelillistämisessä uhkakuvia, jos sitä tehdään väärin. Jos puhelinmyyjän työpanosta mitataan puhelun kestolla, se ei välttämättä kerro hänen tekemistään voitoista. Tai jos uutisten kiinnostavuus lasketaan klikkausten mukaan, saatetaan olla hakoteillä.

"

Yrityksissä ja organisaatioissa halutaan hyö­dyntää pelillisyyttä sekä asiakkaiden että työntekijöiden sitouttamiseen.

Tavoitteena on herättää ihmisissä samoja positiivisia koke­muksia, joita pelit herättävät".

Hamari ei kuitenkaan koe, että pelillistäminen itsessään olisi ongelma.

– Maailmassa on paljon huonoja pelejä, joten on täysin mahdollista, että myös pelillistäminen menee pieleen. Esimerkiksi Monopoli on todella huono peli, jossa yleensä jo alussa tietää häviävänsä. Jos ihmiset työpaikalla kokevat itsensä epäpäteviksi pelillistämisen ansiosta, jotain on pielessä. Pelillistämisellä tulisi tavoitella onnistumisen kokemusta ja yhteisöllisyyttä. Lopputuloksen kannalta on tärkeämpää, että kaikki työntekijät tuntevat itsensä arvokkaiksi kuin että muutama kilpailuhaluinen menestyy, Hamari toteaa.

Digitaalinen pelaaminen on keski-ikäistynyt Suomen ensimmäinen pelaamisen historiaan keskittyvä museo – Suomen pelimuseo – avasi ovensa Tampereella tammikuussa 2017. Museokeskus Vapriikin tiloissa toimiva pelimuseo esittelee suomalaista pelikulttuuria ja kertoo digitaalisen pelaamisen historiasta Suomessa.

– Pelimuseo on osoitus siitä, että pelaaminen nähdään osana suomalaista kulttuuria. Meillä oli museon perustamiseen liittyen

tutkimusprojekti, jossa tarkastelimme, kuinka museo hyödynsi joukkorahoituskampanjaa uudenlaisen kulttuuriperinnön tuottamisessa.

Ihmisiä sitouttava kampanja oli kansainvälisestikin tarkasteltuna hyvin onnistunut. Museon suunnitteluun osallistui niin peliharrastajia, keräilijöitä, tutkijoita kuin museoalan ammattilaisiakin, Suominen kertoo.

Suominen ennustaa, että historiatietoisuus tulee näkymään tulevaisuudessa entistä enemmän sekä pelaajien että pelintekijöiden keskuudessa. Digitaalisilla peleillä on jo sen verran pitkä historia, että suosikkipelien nostalgisille uusintaversioille on paljon kohdeyleisöä.

– Kuten osana nuorisokulttuuria syntyneet rock- ja popmusiikki ovat keski-ikäistyneet, sama on käynyt digitaaliselle pelaamiselle. Jos ihmiset ovat pelanneet nuorena, he usein jatkavat sitä vanhempanakin. Nyt kierrätetään Space Invadersia, Pac-Mania ja Super Mariota, mutta tulevaisuudessa esimerkiksi Angry Birds -hahmot jatkavat varmasti elämäänsä. USA:ssa on jo baariketjujakin, joiden teemana ovat retropelit, Suominen sanoo.

Tyypillistä onkin, että uudet pelaamisen muodot jättävät tilaa myös vanhemmille. Digitaaliset pelit eivät koskaan syrjäyttäneet lautapelejä, vaikka sitä pelättiin. Usein ihmisten

kiinnostus pelaamista kohtaan ylittää pelien rajoja: samat ihmiset haluavat pelata sekä kortti- että mobiilipelejä.

– On olemassa myös hybridipelejä, joissa yhdistetään esimerkiksi lautapeleihin elementtejä digitaalisista peleistä. Lautapeliin saattaa liittyä mobiilisovellus, joka kertoo taustatarinaa tai kysyy lisäkysymyksiä, Suominen kertoo.

Kun pelikulttuuri muuttuu yhä monimuotoisemmaksi, selkeä raja pelin ja pelillisyyden välillä hämärtyy.

– Voi olla vaikea sanoa, kumpi on pelillistetyssä aktiviteetissa tärkeämpää, pelaamisen ilo vai sen tuomat hyödyt. Raja näiden välillä on veteen piirretty viiva, Hamari sanoo.

Hamari on tyytyväinen siihen, että kuhina pelillisyyden ympärillä on siirtänyt valokeilan pelaamisen myönteisiin vaikutuksiin.

– Kuten sarjakuvien tai rockin kohdalla on puhuttu niiden turmelevasta vaikutuksesta, myös pelaamisen on väitetty tekevän ihmisistä aggressiivisia tai eristävän heidän yhteiskunnasta. Pelillistämisessä huomio kiinnitetään pelaamisen positiivisiin vaikutuksiin – esimerkiksi yhteisöllisyyteen ja sisäiseen motivaatioon – mikä halutaan omaksua osaksi muitakin elämän alueita, Hamari toteaa.

Aurora | 31

KOONNUT JENNI VALTA

KUVA TURUN YLIOPISTO

LY H Y E T

YLIOPISTO AVASI MONIPUOLISEN KUVAKOKOELMAN HISTORIANSA VIIDELTÄ ENSIMMÄISELTÄ VUOSIKYMMENELTÄ Turun yliopisto on julkaissut uuden mediapankin, jonka aineistoa kartutetaan jatkuvasti. Mediapankista löytyy historiallisia arkistokuvia, tutkimusaineistoja sekä kuvituskuvia. Osa sisällöstä on vapaasti selattavissa, osa puolestaan kirjautumisen takana tutkimus- ja opetustarkoituksiin.

Mediapankissa on yhteensä noin 6 000 valokuvaa. Näistä kirjautumattomalle käyttäjälle selattavissa on noin 1 300.

Kuvia löytyy 1920-luvulta 1960-luvulle. Ne kertovat yliopiston opetuksesta ja tutkimuksesta, akateemisista juhlista, henkilöistä, rakennuksista, esineistöstä ja kampusalueesta.

– Kaikkiaan kuvia on laajasti niin yliopiston arjesta kuin juhlastakin. Kiinnostusta herättävät varmasti esimerkiksi kuvat vanhasta, jo puretusta yliopiston Phoenix-päärakennuksesta tai ensimmäisestä promootiosta vuodelta 1927, asiakirjahallintopäällikkö Hanna Knuuti kertoo.

Kuvat ovat selattavissa osoitteessa mediabank.utu.fi

BRAHEA-KESKUKSEN TYÖNOHJAAJIEN- JA PROSESSIKONSULTTIEN KOULUTUSOHJELMA

TÄYTTI 30 VUOTTA

Työnohjauksella ja prosessikonsultoinnilla saadaan vaikuttavia oppimistuloksia työelämän muutoksissa. ​Braheakeskuksen järjestämään koulutukseen on hakeutunut korkeasti koulutettuja, työelämässä meritoituneita asiantuntijoita, joita kiinnostaa koulutuksen tarjoama monitieteinen ja ajantasainen teoreettinen viitekehys, hiottu opiskelukokonaisuus sekä koulutusohjelmasta valmistautuneiden antamat suositukset.

– Koulutettuja ohjaajia on valmistunut jo yli 500. Aikuiskoulutuksen historiassa koulutusohjelman vuosikymmenestä toiseen kestävä menestystarina on ainutlaatuinen, sanoo koulutuspäällikkö Heli Trapp Brahea-keskuksesta.

Elinvoimaisen koulutusohjelman menestystekijänä on ollut jatkuva, pitkäjänteinen tuotekehitystyö opiskelijapalautteen, alan tutkimuksen ja työelämän muutosvaatimuksien pohjalta. Koulutusohjelma on monitieteellinen ja tarjoaa oppimisympäristön, jossa yhdistyvät uusimman asiantuntijuustutkimuksen mukaiset, korkea-asteisen oppimisen mahdollistavat elementit.

32 | Aurora

TUNNUSTUKSIA JA UUTTA VASTUUTA Yliopiston avajaiskarnevaaleissa 5.9.2017 palkittiin vuoden opettaja, opintojakso ja kieliteko. Vuoden opettajaksi valittiin folkloristiikan yliopistonlehtori Kaarina Koski, vuoden opintojaksoksi patologian ja oikeuslääketieteen oppiaineen tautiopin opintojakso ja vuoden kieliteoksi yliopisto-opettaja Päivi Paukun järjestämät kansainvälisten opiskelijoiden vierailut alakouluun.

Elias Tillandz -palkinto myönnettiin BioCity Turun vuoden 2016 parhaalle tutkimusartikkelille. Palkinnon voittanut artikkeli Fetal liver endothelium regulates the seeding of tissue-resident macrophages julkaistiin Nature-lehdessä. Sen kirjoittajat ovat Pia Rantakari, Norma Jäppinen, Emmi Lokka, Elias Mokkala, Heidi Gerke, Emilia Peuhu, Johanna Ivaska, Kati Elima, Kaisa Auvinen ja Marko Salmi.

Acta Odontologica Scandinavica Society on myöntänyt Acta Big Prize 2017 -tiedepalkinnon Turun yliopiston professori Pekka Vallitulle tunnustuksena hänen menestyksellisistä tutkimuksistaan ja hammaslääketieteen hyväksi tekemästään työstä.

Valtio-opin professori Maija Setälän johtama konsortio Osallistuminen pitkäjänteisessä päätöksenteossa (PALO) on saanut rahoituksen strategisen tutkimuksen neuvostolta. Konsortio käsittelee lyhytjänteisyyden ongelmaa ja inhimillisen toiminnan vaikutuksia julkisessa päätöksenteossa ja hallinnossa.

Sydäntutkimussäätiö myönsi professori Juhani Airaksiselle Sydäntutkimuksen Suurpalkinnon tunnustuksena pitkästä ja jatkuvasta urasta sydän- ja verisuonisairauksien tutkijana.

Kliinisenä opettajana toimivalle Matti Kaivosojalle myönnettiin tänä vuonna Psykiatrian Tutkimussäätiön Mielenterveyspalkinto, joka myönnetään vuosittain henkilölle, joka on toiminnallaan esimerkillisesti edistänyt mielenterveyteen kohdistuvaa tutkimusta ja kehittämistyötä.

KUVA TILDA JUNKO

Turun yliopiston hammaslääketiede on arvioitu tieteenalansa maailman 18. parhaaksi yksiköksi tuoreessa Shanghain tieteenalakohtaisessa yliopistovertailussa. Maailman 20 kärkeen on päässyt vain kolmen muun eurooppalaisen yliopiston hammaslääketieteen ala, muut sijoitukset ovat yhdysvaltalaisille yliopistoille.

INDONESIA ON YKSI KOULUTUSVIENNIN TÄRKEIMMISTÄ KOHDEMAISTA Turun yliopiston osittain omistama Finland University toi syyskuussa indonesialaisryhmän tutustumaan suomalaiseen varhaiskasvatukseen ja terveydenhuoltoon. Turkuun saapui seitsemän hengen ryhmä lääketieteen ja varhaiskasvatuksen ammattilaisia, jotka olivat kiinnostuneita perehtymään suomalaiseen järjestelmään ja soveltamaan sen oppeja oman maansa järjestelmien kehittämiseen.

– Indonesiassa esimerkiksi odottavista äideistä jopa 60 prosenttia kärsii anemiasta, ja lisäksi äitien ja vastasyntyneiden kuolleisuus on korkea. Pyrimme tällä avauksella osoittamaan, että koulutuksen avulla ja esimerkiksi neuvolajärjestelmän kehittämisen konsultaatiolla voidaan saada aikaan merkittäviä parannuksia jopa maatasolla. Tavoitteena on saada merkittäviä hankkeita alkuun tämän aihepiirin ympärille, sanoo Finland Universityn johtaja Pasi Kaskinen.

Turun yliopiston kieli- ja viestintäopintojen keskus käynnisti syksyllä yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle suunnatun Bahasa Indonesian eli indonesian kielen alkeiskurssin. Bahasa Indonesian kieltä puhuu päivittäin yli 200 miljoonaa ihmistä. Kielikurssin taustalla on pyrkimys edistää yliopiston kansainvälisyyttä ja koulutusvientiä. Indonesia on yksi Finland Universityn koulutusviennin pääkohdemaista.

Turun yliopiston hoitotieteen laitos koordinoi Itämeren alueen maiden yliopistojen välistä terveystieteiden tohtorikoulutusverkostoa, jolle myönnettiin EU:n Interreg Baltic Sea Region -rahastosta 50 000 euron alkurahoitus kansainvälisten hankkeiden valmisteluun ja kehittämiseen. Verkosto kehittää systemaattista ja korkeatasoista tohtorikoulutusta terveystieteiden alalla hyödyntäen verkoston jäsenten asiantuntijuutta ja erityisosaamista.

Turun opettajankoulutuksen Rauman kampuksella alkavassa Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa InnoKompkärkihankkeessa kehitetään erilaiset oppijat huomioivia, tasa-arvoa edistäviä käsityön opetusta ja oppimista uudistavia pedagogisia toimintamalleja sekä perusopetukseen että opettajankoulutukseen.

Syksystä 2016 alkaen voimassa ollut perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (POPS14) edellyttää käsityön opettamista monimateriaalisena, sukupuoleen sitoutumattomana oppiaineena.

Turun yliopisto, Åbo Akademi, Turun ammattikorkeakoulu, Noviaammattikorkeakoulu, Turku Science Park Oy ja Turun kaupunki ovat tehneet sopimuksen tekniikan alan yhteistyön tiivistämisestä.

Tavoitteena on luoda korkeakoulujen yhteiskäyttöön tekniikan alan koulutukseen soveltuvia moderneja ja kilpailukykyisiä tutkimus-, kehitys- ja koulutusinfrastruktuureja, joilla vastataan alueen yritysten kehittyviin tulevaisuuden tarpeisiin.

VETTÄ, LUNTA VAI JÄÄTÄ?

SAMA AINE, ERI MUOTO Lauantaina 9.12.2017 Turun yliopiston Publicum-rakennuksessa (Assistentinkatu 7) Luento Pub3-salissa klo 12.00–13.00

Mehu- ja piparitarjoilu aulassa ennen luentoa

Miten vesi muuttuu lumihiutaleeksi tai jääkiteeksi? Mitä on pehmeä jää?

Ja entä jos meillä ei olisikaan jäätä ja lunta? Tai jos maapallo olisi kokonaan jäässä?

Luennoitsija: maantieteen Maantieteen professori Jukka Käyhkö tuntee lumen ja jään salat, ja professori paljastaa ne Lasten yliopiston luennolla. Hän kertoo muun muassa Jukka Käyhkö sen, miten lumihiutale syntyy ja miksi joskus sataa rakeita. Hän paljastaa myös, mitä eroa on pohjois- ja etelänavan jääpeitteellä, miten ilmastonmuutos näihin vaikuttaa, ja kertoo pehmeästä Katso kevään jäästä. luentojen aiheet Ilmoittautuminen luennolle aukeaa keskiviikkona 15.11. klo 12 maaliskuun alussa osoitteessa Aurora | 33 sivulta lastenyliopisto.fi lastenyliopisto.fi

Lämmin

Kiitos varainhankintakampanjaamme osallistuneille

TEKSTI TARU SUHONEN

Turun yliopistolle yli 6,5 miljoonan euron lahjoitukset

– varainhankinnan tavoite ylittyi Turun yliopiston varainhankinnan loppukiri onnistui yli odotusten.

Yliopisto sai yhteensä yli 6,5 miljoonaa euroa lahjoituksia 1.11.2014 alkaneella ja 30.6.2017 päättyneellä valtion vastinrahakaudella.

34 | Aurora

V

altio on varautunut pääomittamaan suomalaisten yliopistojen keräämää pääomaa yhteensä 150 miljoonalla eurolla. Turun yliopiston varainhankinnassa on kerätty lahjoituksia yksityishenkilöiltä sekä yrityksiltä ja yhteisöiltä. Vastinrahakauden lahjoitusten loppusumma on 6,575 miljoonaa euroa.

Summa ylitti viiden miljoonan tavoitteen.

Lahjoitetuilla varoilla tuetaan yliopiston toimintaa ja tavoitteita. Yli 10 000 euron lahjoituksen on voinut kohdentaa tietylle Turun yliopiston koulutusalalle. Erityisesti kauppatieteelliselle ja lääketieteelliselle koulutusalalle on kohdennettu merkittäviä lahjoituksia.

Yliopisto on painottanut varainhankinnassaan tutkimuksen ja uusien osaajien kouluttamisen merkitystä sekä alueelliselle että koko yhteiskunnan hyvinvoinnille. Monet

merkittävistä lahjoituksista on saatu tahoilta, jotka haluavat olla vaikuttamassa erityisesti alueen positiiviseen kehitykseen tukemalla Turun yliopistossa tehtävää tutkimusta ja koulutusta. Esimerkiksi paikalliset yritykset ovat aina olleet tärkeitä yhteistyökumppaneita ja tukijoita Turun yliopistolle, mikä näkyy myös lahjoituksissa.

Suurimmat lahjoitukset Turun yliopistolle tekivät lääkintöneuvos Sakari Alhopuro (yhteensä 800 000 euroa), Stiftelsen Eschnerska Frilasarettet -säätiö (yhteensä 800 000 euroa) sekä Varsinais-Suomen osuuspankit ja OP Ryhmä (500 000 euroa). ‒ Haluan lämpimästi kiittää kaikkia lahjoittajia koko yliopistoyhteisön puolesta.

Lahjoitukset ovat meille osoitus siitä, että Turun yliopiston menestys on yhteinen asia ja tekemämme työ arvokasta, sanoo Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen.

TURUN SUOMALAINEN

YLIOPISTOSEURA

Katse tulevaisuuteen

S

atavuotisjuhlavuosi toi viime keväänä yli 120 uutta jäsentä Turun Suomalaiseen Yliopistoseuraan. Kiitos yksityishenkilöille ja yrityksille, jotka liittymisellään samalla ottivat kantaa tieteen ja tutkimuksen puolesta.

Jokainen uusi jäsen osallistui myös Turun yliopiston varainkeruuseen, johon symbolisena eleenä ja Yliopistoseuran perustajien työtä kunnioittaen jäsenmaksut kesäkuussa luovutettiin. Yliopistoseurassa on nyt runsaat 1200 jäsentä, ja kampanjamme päätyttyä uusia tieteen puolesta liputtavia on edelleen ilmoittautunut mukaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee osallistumaan juhlavuoden huipennukseen, satavuotisjuhlaan 3. marraskuuta.

Historiallisessa juhlassa katsomme luonnollisesti menneeseen, josta seura voi syystä olla ylpeä.

Akatemiatalossa vietettävässä juhlassa julkistetaan professori Vesa Vareksen kirjoittama historiateos

Yliopistontekijät, joka on tutkimuksen mitat täyttävä selvitys Turun Suomalaisen Yliopistoseuran sadasta vuodesta. Teoksen ja satavuotisjuhlan ydin on siinä, että sivistyksen puolestapuhujat onnistuivat tavoitteessaan: uranuurtajat perustivat suomalaisen yliopiston Turkuun.

Mitä me nykyiset yliopistoseuralaiset voimme tehdä? Ainakin voimme toiminnallamme vahvistaa tieteen asemaa yhteiskunnassa. Tärkeää on myös korostaa yliopiston merkitystä Turulle ja Turun asemaa yliopistokaupunkina.

Yliopistoseurassa katse on suunnattava tiukasti tulevaisuuteen. Sen teemme jakamalla satavuotisjuhlassa 50 000 euron Phoenix-tiedepalkinnon uutta luovalle turkulaiselle tutkijalle.

Riitta Monto Kirjoittaja on Turun Suomalaisen Yliopistoseuran hallituksen puheenjohtaja.

Syyskokouksessa kuullaan esitelmä vanhenemisen evoluutiobiologiasta Turun Suomalainen Yliopistoseura ry:n varsinainen syyskokous pidetään tiistaina marraskuun 14. päivänä 2017.

Ennen syyskokousta on mahdollista osallistua klo 17.00 alkaen akatemiaprofessori Virpi Lummaan luennolle Vanhenemisen biologia - mitä kirkonkirjat ja myanmarilaiset työnorsut paljastavat ikääntymisestä . Lummaa on innovatiivinen evoluution tutkija, joka tutkimusryhmineen tutkii parhaillaan luonnonvalintaa ihmisyhteisöissä ja vanhenemisen biologiaa kahden ison projektin puitteissa.

Luentoa ovat tervetulleet kuuntelemaan muutkin kuin seuran jäsenet. Kahvitarjoilua varten pyydämme ilmoittautumisia Lummaan luennolle koordinaattori Johanna Skurnikille (jeskur@utu.fi) ma 13.11.2017 mennessä.

Klo 18.00 alkaa varsinainen syyskokous, jossa käsitellään vuoden 2018 toimintasuunnitelma, talousarvio ja tilintarkastajat. Kokouksessa vahvistetaan myös liittymis- ja jäsenmaksu, valitaan hallituksen sekä neuvottelukunnan puheenjohtaja ja jäsenet erovuoroisten tilalle.

Syyskokous ei vaadi ilmoittautumista.

Tilaisuus järjestetään Turun yliopiston Naturarakennuksessa yliopistonmäellä. Paikkana on luentosali XIV (3. krs).

Lämpimästi tervetuloa!

Hallitus

Yliopistoseura jakoi neljä väitöskirjapalkintoa Turun yliopiston avajaisissa Yliopistoseura jakoi neljä 1 300 euron suuruista väitöskirjapalkintoa lukuvuoden 2016–2017 aikana Turun yliopistossa hyväksytyistä ansiokkaista väitöskirjoista.

Palkitut tohtorit tulevat tänä vuonna neljästä eri tiedekunnasta - kasvatustieteellisestä, kauppakorkeakoulusta, yhteiskuntatieteellisestä ja oikeustieteellisestä. Yliopistoseuran väitöskirjapalkinnon vastaanottivat Turun yliopiston avajaisjuhlassa 5.9.2017 VTT Olli Kleemola, KTT Sini Laari ja KT Anu Kajamies. Heidän lisäkseen seura palkitsi myös OTT Natalia Olluksen. Palkinnot jakoi Yliopistoseuran hallituksen puheenjohtaja, päätoimittaja Riitta Monto.

Palkinnot jaettiin Yliopistoseuran omista rahastoista, Stiftelsen för Åbo Akademin Yliopistoseuralle lahjana annetuista varoista ja Turun yliopiston hallinnoimasta Turun Suomalaisen Yliopistoseuran tieteellisestä tukirahastosta.

Aurora | 35

koordinaattori Johanna Skurnik | 045 152 6666 | yliopistoseura@utu.fi | www.yliopistoseura.fi

DO PROUDLY PRESENT CONGRESS VENUES OF TURKU

Turun kaupungin tapahtuma- ja kongressipalvelut on erikoistunut kansainvälisten kongressien hakuun ja suunni eluun. Meiltä saat asiantuntevaa apua kokous- ja juhlatilojen valitsemisen ja tapahtuman markkinoimisen eri vaiheissa. Palvelumme on maksutonta. Ota omaksesi! .fi

meetturku 36 | Aurora

convention@turku.fi • p. 050 559 0608

www.logomo.fi

QT4 1