Aurora 1/2014

Aurora 12

14

Muurahainen opettaa oikeustieteilij채채

20

Auttaisiko pelaaminen masentunutta?

1 |2014

RAVINTO VALOTTAA NAUTTIJANSA ARVOMAAILMAA

Aurora | 1

kuva: arkkitehtitoimisto vapaavuori oy

Vesilinnasta myös opiskelijoiden linna?

Voisiko Yliopistonmäen Vesilinnasta kuoriutua aivan uudenlainen opiskelu- ja oleskeluympäristö opiskelijoille? Pitkään muhinut ajatus vesitornin liittämisestä tiiviimmin osaksi yliopiston toimintaa sai vauhtia, kun turkulainen arkkitehti Pekka Vapaavuori otti yhteyttä yliopistoon ja esitteli ideoitaan rakennuksen käytöstä.

– Toteutuessaan rakennuksesta tulisi paitsi ainutlaatuinen oppimisympäristö myös opiskelijoiden oma olohuone kampuksen keskeiselle paikalle, yliopiston talousjohtaja Siru Helminen sanoo.

Vapaavuoren ehdotuksessa vesisäiliöiden alla oleva, 12 metrin korkuinen, tila muuttuisi aivan uudenlaiseksi oppimismiljööksi. Tilat sijoittuisivat kolmeen limittäiseen kerrokseen, toimitilat kiertäisivät seiniä niin, että keskelle avautuisi 12-metrinen aula. Silmiinpistävimpänä ele2 | Aurora

menttinä olisivat näkyviin jätettävät Vesilinnan tukirakenteina toimivat pylväät.

Helminen korostaa, ettei yliopisto ole sitoutunut vielä mihinkään.

Hallitus näytti joulukuussa vihreää valoa asian selvittämiselle, mietinnässä on muun muassa millä tavoin hanke voitaisiin taloudellisesti toteuttaa. Sen jälkeen, kesän korvalla, on aika miettiä, edetäänkö hankkeessa.

Arkkitehtien Erik Bryggmanin ja Albert Richardtsonin suunnittelema Vesilinna valmistui 1941. Rakennuksen omistaa Turun kaupunki ja sitä käyttää Turun kaupungin vesilaitos. Yliopisto on jo alustavasti keskustellut kaupungin ja vesilaitoksen kanssa vesisäiliöiden alaisten tilojen vuokrausmahdollisuudesta, vesilaitos puolestaan on hakenut rakennuslupaa tilankäytöllisiin muutoksiin.

ALUMNI,

Aurora

5 14

auta opiskelijaa uralle Auta nykyisiä opiskelijoita lÜytämään reittinsä tyÜelämään, kerro oma tiesi osoitteessa utu.fi/ammattikuvakone.

1/2014

10 34

22

26

AURORA on Turun yliopiston sidosryhmälehti, joka ilmestyy neljästi vuodessa. päätoimittaja Anne Paasi, 02 333 6298 toimitussihteeri Erja Hyytiäinen, 02 333 6225 toimituksen yhteystiedot Turun yliopiston viestintäyksikkÜ, 20014 Turun yliopisto, viestinta@utu.fi tilaukset, osoitteenmuutokset ja ilmoitukset viestinta@utu.fi, 02 333 5909 | ilmoitushinnat 1/1 sivu 1 080 e, 1/2 sivua vaaka 540 e, 1/4 sivua 270 e, takakansi 1 300 e, (ilmoitushintoihin lisätään alv 24 %) | taitto Hanna Oksanen | kannen kuva Robert Seger, kuvassa Anu Hopia | paino Finepress Oy | painos 14 000 kpl | lue aurora verkossa utu.fi/aurora | ISSN 1237-6752

3DLQRWXRWH

4 5 6 10 13

14 16 20 22 25 26 28 29 30 32 34

35

Pääkirjoitus: Kouluttautumalla ulos murroksesta Liikunta osaksi pienen syÜpäpotilaan arkea Tiedetarjotin Ruuasta on tullut arvomaailman peili Tulevaisuudentutkimuksen tutkimuskohteina menneisyys ja nykyisyys Voisiko muurahainen opettaa juristia?

Pelialasta miljoonabisnestä Taipuvatko viihdepelit masennuksen hoitoon Sekaisin materiasta Kirjat Vuoden alumni Risto Lammintausta Ivaskalle ja Erolalle himoitut ERC-apurahat Kevät tulee – oletko valmis?

Minun kotini, sinun kotisi Lyhyet Väittelijä sai uuden teknologian haistamaan huumeet ilmasta Phoenix osaksi Auroraa

teksti ja kuvat: matilda herjanto

Abi 2014, mitä haluat tulevaisuudelta?

Pääkirjoitus

Kouluttautumalla ulos murroksesta

Sowda Gadid, 18 lukiolainen – Olen suunnitellut, että hakisin opiskelemaan sosiaalityötä Turun yliopistoon. Haaveammattini on sosiaalityöntekijä, sillä silloin pääsisin olemaan tekemisissä ihmisten kanssa.

– Lukion jälkeen toivoisin pääseväni perehtymään myös sosiologiaan.

Tommi Wallenius, 19 lukiolainen – Aion hakea lääkäriksi, sillä olen ollut jo lukiossa kiinnostunut juuri sen alan opinnoista. Olen kiinnostunut vastaanottotyöstä.

– Tulevaisuudessa haluaisin kehittyä myös urheilussa.

– Haen opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta. Haaveammattia minulla ei ole, mutta yrittäjänä olo vaikuttaa kiinnostavalta. Siinä yhdistyisivät sekä vapaus että huoli.

– Toivoisin myös mahdollisuutta kotimaanmatkailuun.

4 | Aurora

kuva: hanna oksanen

Laura Setälä, 18 lukiolainen

Suomalainen elinkeinoelämä ja sitä kautta koko suomalainen yhteiskunta ovat voimakkaassa murroksessa. Ennennäkemätön tämä muutos ei kuitenkaan ole, ja uusien ratkaisujen etsimisessä yliopiston rooli on jälleen keskeinen.

Aikaisemmin rajussa elinkeinorakenteen murroksessa vanhoista ammateista ”vapautuneet” ihmiset muuttivat suurin joukoin pois maasta.

Viimeksi näin tapahtui 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Ruotsin menestyvä teollisuus imi satojatuhansia Suomen maaseudulla työttömäksi jääneitä ihmisiä. Pohjois- ja Itä-Suomessa autioitui kokonaisia kyliä muutamassa vuodessa.

Mikäli samaan aikaan ei olisi voimakkaasti laajennettu suomalaista yliopistolaitosta, kymmeniätuhansia nuoria, jo muuttaneiden lisäksi, olisi siirtynyt pois maasta. Siitä murroksesta Suomi sanalla sanoen kouluttautui ulos.

1990-luvun lamasta kuntouduttiin, tosin liian monen syrjäytyessä, lisäämällä erityisesti insinööri- ja tutkijakoulutusta sekä tutkimusta ja tuotekehitystä kasvavan ja yhä tietointensiivisemmäksi muuttuvan teollisuuden ja yhteiskunnan tarpeisiin. Silloinkin tarvittiin yliopistoja, mutta nyt tiedämme, että toimenpiteemme ja vastauksemme osaamiseen perustuvan yhteiskunnan tuloon olivat liian yksipuolisia. Informaatioteknologian lisäksi olisi pitänyt panostaa enemmän myös muiden uusien teknologioiden, esimerkiksi uuden biologian, hyödyntämiseen. Emme olisi olleet niin haavoittuvia nykyiseen murrokseen lähdettäessä.

Suomesta on hävinnyt ja tulee edelleen häviämään suuri joukko nykyisiä työpaikkoja. Tämä on hyvä tunnustaa ja kääntää katse tulevaisuuteen. Ei työ todellisuudessa mihinkään katoa. Se vaan muuttaa luonnettaan.

Tästäkin yhteiskunnallisesta murroksesta selviämme, ja yliopistoja tarvitaan taas hyvän tulevaisuuden rakentamiseen.

Olemme määrätietoisesti panostaneet nyt kaksi vuosikymmentä tutkijakoulutukseen. Uskon, että olemme saavuttaneet ajan, jolloin yhteiskunnan on aika laajamittaisesti hyödyntää tämä panostus. Yhteiskunnan on oikeutetusti syytä odottaa tohtoreiden esiinmarssia!

Tulevaisuuden vaatimus tutkijakoulutukselle ei ole kouluttaa pelkästään yksittäisiä tutkijoita vaan yhä suurempi joukko tohtoreita, joilla on kyky luoda uutta työtä ja yrittäjyyttä tähän maahan. Tapahtuipa tämä sitten toisen palveluksessa tai oman yrittäjyyden kautta.

Avainasemassa tässä on yksilön kyky joustavaan mutta määrätietoiseen ja tuloksiin pyrkivään yhteistyöhön. Tiedän monen akateemisen tätä kavahtavan. Todellisuudessa paras tutkimus on aina ollut sitä: tahtoa hyödyntää omia edellytyksiä ja kykyä ohjata muita luovaan työhön ja vastuunottoon.

Kalervo Väänänen Kirjoittaja on Turun yliopiston rehtori.

teksti: taru suhonen

| kuva: hanna oksanen

Liikunta osaksi pienen syöpäpotilaan arkea

Tohtorikoulutettava Lotta Kauhanen selvittää, millaisin keinoin syöpää sairastavien 3‒16-vuotiaiden fyysistä aktiivisuutta saataisiin lisättyä.

Fysioterapeutti, terveystieteiden maisteri Lotta Kauhanen kohtaa syöpää sairastavat lapset ja nuoret perheineen pian diagnoosin saamisen jälkeen, kun hän rekrytoi potilaita tutkimukseensa Turun ja Tampereen yliopistollisissa sairaaloissa. Kauhanen selvittää, miten nuoret syöpäpotilaat saataisiin liikkumaan enemmän. ‒ Syöpää sairastavat lapset selvästi hyötyvät liikunnasta, kun se tehdään oikein, Kauhanen sanoo.

Liikunnan tiedetään oikein annosteltuna parantavan potilaiden fyysistä kuntoa ja vähentävän uupumusta sekä muun muassa ehkäisevän osteoporoosia hoidon aikana ja sen jälkeen. ‒ Hoidon alkuvaiheessa on luonnollisesti monta muuta asiaa etusijalla. Lähes kaikki perheet ovat kuitenkin halunneet osallistua tutkimukseen. He ovat myöhemmin kertoneet, että yhdessä aktiviteettien parissa vietetty aika vie ajatuksia pois sairaudesta.

Kauhanen kertoo tutkimukseen osallistuville henkilökohtaisesti, miten ja kuinka paljon olisi hyvä liikkua. Hän myös opastaa erilaisten aktiviteettien, esimerkiksi liikunnallisten videopelien, käyttöön. ‒ Sairaus, hoidot ja infektioriskit aiheuttavat tietenkin rajoituksia liikunnalle. Monille liikunnallisille lapsille ja nuorille on tosi kova paikka, kun jalat ovatkin hoitojen jäljiltä yhtäkkiä kömpelöt eikä liikkeelle pääse normaalisti.

Tutkimuksen aikana mitataan potilaiden fyysistä aktiivisuutta, motoriikkaa, metabolisia riskitekijöitä sekä koettua uupumusta. Kauhanen myös haastattelee potilaita, sillä hän haluaa saada lasten ja nuorten oman äänen kuuluviin: millaista tekemistä he kaipaavat ja millainen sairaalaympäristön pitäisi olla, jotta se innostaisi sairaalajaksojenkin aikana liikkumaan.

Väitöskirjan ohella tutkimuksessa valmistellaan liikuntasuositukset turvalliseen ja hyödylliseen liikkumiseen. ‒ Potilaille harjoitusohjeet tarjoillaan digitaalisesti pelillistämisen keinoin, tabletit ja älypuhelimet kun näyttävät olevan muutenkin osastoilla aktiivisessa käytössä jo 3‒4-vuotiailla.

Tutkimusyhteistyössä ovat mukana Turun yliopiston hoitotieteen laitos, biostatistiikan yksikkö ja Paavo Nurmi -keskus, Åbo Akademin informaatioteknologian laitos sekä Turun ja Tampereen yliopistollisten sairaaloiden lasten ja nuorten hematologian osastot.

Aurora | 5

Tiedetarjotin

koonnut: erja hyytiäinen

lisää tiedeuutisia osoitteessa utu.fi

kuva: viljami schleutker

Suurin osa turkulaisista onnellisia Lähes 70 prosenttia turkulaisista ilmoittaa olevansa onnellisia koko ajan, suurimman osan ajasta tai huomattavan osan aikaa.

Onnellisimmat turkulaiset asuvat pääsääntöisesti siellä, missä menee hyvin myös useiden muiden hyvinvointimittareiden perusteella.

– Kiinnostava poikkeus on Varissuo-Lausteen alue. Siellä asukkaat ovat keskimäärin useammin onnellisempia kuin koko Turussa, vaikka alueella ei monilla muilla mittareilla tarkastellen mene hyvin, tutkija Arttu Saarinen kertoo.

Varissuo-Lausteen onnellisuuslukemia näyttäisi kasvattavan erityisesti tyytyväisyys naapureihin. Saarisen mukaan tämä voi johtua lukuisista alueella toteutetuista yhteisöllisyyteen liittyvistä hankkeista.

Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella työskentelevä Saarinen tutki yli 4 000 turkulaisen antamia vastauksia. Keskeisiä onnellisuuteen vaikuttavia tekijöitä olivat elo avo- tai avioliitossa, kokemus omasta terveydentilasta, tyytyväisyys työhön ja kokemus lähimmäisenrakkauden saamisesta.

kuva: Steven

Virtsa voi paljastaa syövän

Depolo

Eturauhas-, munuais- ja virtsarakon mahdollinen syöpä voidaan selvittää koepalan sijaan virtsanäytteestä. Näyte paljastaa myös kasvaimen aggressiivisuuden ja sitä kautta hoitotarpeen.

Jos henkilön epäillään sairastuneen eturauhassyöpään, nykymenetelmin asian tutkiminen alkaa PSA-verinäytteillä. Jos arvot ovat koholla, otetaan kudosnäyte.

– Yksi tämän hetken suurimmista ongelmista on, että liian monen syöpä hoidetaan. Monella eturauhassyöpä kasvaa niin hitaasti, että olisi parempi jättää se rauhaan. Potilaat kuitenkin toivovat hoitoa vaikka se saattaa aiheuttaa esimerkiksi impotenssia tai virtsaamisongelmia, Turun yliopiston biotekniikan professori Kim Pettersson toteaa.

Ratkaisevaksi kysymykseksi nouseekin riittävän tiedon saaminen. Syövän aggressiivisuus voidaan paljastaa virtsanäytteestä. Sen autta voidaan todeta, millaiseen hoitoon potilas reagoisi todennäköisimmin.

Petterson esitteli menetelmää kollegoineen Turun yliopiston isännöimässä The Second Spotlight on Diagnostics -symposiumissa.

6 | Aurora

Verrattaessa turkulaisia muihin suomalaisiin, turkulaisten onnellisuutta näyttäisivät selittävän poikkeuksellisen vahvasti osallistuminen kolmannen sektorin toimintaan sekä luottamus päätöksentekoon.

– Tärkeä keino lisätä turkulaisten onnellisuutta olisikin parantaa kansalaisten luottamusta paikalliseen päätöksentekoon. Kokeilemisen arvoisena keinona saattaisi olla 2012 kuntavaaleissakin esillä ollut ajatus kaupunginosavaltuustojen perustamisesta.

Keskosen runsas itkuisuus yhteydessä käyttäytymisongelmiin myöhemmällä iällä Pienipainoisena keskosena syntyneen vauvan pitkittynyt ja toistuva itkuisuus on yhteydessä myöhempiin käytösongelmiin. Tulokset paljastuivat Turun yliopiston PIPARI-tutkimusprojektissa.

Tutkimuksessa seurattiin vuosina 2001– 2006 alle 1500-grammaisina syntyneitä keskosia. Vauvan itkua seurattiin lasketusta syntymäajasta viiden kuukauden ikään asti. Lapsen käyttäytymistä arvioitiin kahden, kolmen ja neljän ikävuoden kohdalla vanhempien vastauksien perusteella.

– Tulokset osoittivat, että vauvaiän pitkittynyt ja useasti toistuva itkuisuus oli yhteydessä vanhempien raportoimiin lapsen käytösongelmiin, kehityksen ja kasvatuksen erikoispsykologi Riikka Korja kertoo.

kuva: steve johnson

Korvatulehduskierre

voi vaikuttaa pienten lasten aivotoimintaan

Varhaislapsuudessa sairastetut toistuvat välikorvatulehdukset voivat aiheuttaa muutoksia puhetta käsitteleviin aivotoimintoihin. Tämä käy ilmi Turun yliopiston ja Oulun yliopistollisen sairaalan tutkimuksesta.

Tutkimukseen osallistui 2-vuotiaita lapsia, joille oli korvatulehduskierteen vuoksi tehty korvien putkitus. Vertailuryhmä koostui lapsista, jotka olivat sairastaneet korkeintaan kaksi korvatulehdusta.

Lasten aivovasteita mitattiin heidän kuullessaan suomenkielisiä tavuja.

– Toistuvia korvatulehduksia sairastaneet lapset ovat erityisen herkkiä puheäänteissä esiintyville äänenkorkeuden ja -voimakkuuden vaihteluille, kun taas pienten äänne-erojen, kuten konsonanttien, erotteleminen voi olla heillä normaalia kypsymättömämpää, kuvailee Turun yliopistossa väitöskirjaa tekevä puheterapeutti Sini Haapala.

Tutkimustulos on merkittävä lasten kielen kehitykseen vaikuttavien tekijöiden ymmärtämiseksi sekä kielellisten vaikeuksien ennaltaehkäisemiseksi.

Alle kolme prosenttia tekee yli puolet rikoksista

kuva: michael pereckas

Paikallisiksi luullut lepakot ovatkin muuttajia

Suomessa tavatut lepakot muuttavat elämänsä aikana aiemmin oletettua reippaammin.

– Uusimpien havaintojen mukaan myöhemmin kesällä tapahtuu muuton kaltaista liikehdintää, jolloin kulkijoita havaitaan ulointa saaristoa n kuva: esa pitkäne myöten. Uloimmassa saaristossa ei kuitenkaan ole niille sopivia talvehtimis- tai lepopaikkoja, joten on mahdollista, että ne muuttavat Suomesta esimerkiksi Baltiaan tai EteläRuotsiin, lepakkotutkija Thomas Lilley Turun yliopistosta kertoo.

Suomessa tyypillisimmin tavattua pohjanlepakkoa on pidetty varsin paikallisena lajina. Lilleyn mukaan näin onkin yöllisiä saalistusretkiä lukuun ottamatta. Silloin matkaa voi kertyä reilu kymmenen kilometriä suuntaansa.

Pitkän matkan muuttajia, esimerkiksi pikku- ja isolepakkoa, on aiemmin pidetty harvoin tavattavina satunnaislajeina. Uusien tutkimusten mukaan pikkulepakkoa tavataan yleisesti läpi eteläisen Suomen elo-syyskuisen muutonhuipun aikana.

Tekstin tärkeät kohdat synnyttävät tunnelinäön

Ihminen saattaa lukiessaan kokea hetkellisesti niin sanotun tunnelinäköilmiön. Turkulaistutkijoiden Psychological Science -lehdessä julkaisema tutkimustulos osoittaa lukemisenaikaisen tarkkaavaisuuden kentän olevan joustava.

Ihminen pystyy yhdellä silmäyksellä näkemään normaalilta lukuetäisyydeltä tarkasti vain noin 6–8 merkkiä kerrallaan. Jo aiemmin tiedettiin, että lukija tunnistaa katseen kohdistuspisteen ulkopuolella olevista sanoista vain muodon, esimerkiksi sen, onko sanassa käytetty isoja vai pieniä kirjaimia.Turun yliopiston psykologian oppiaineen tutkijoiden Johanna K. Kaakisen ja Jukka Hyönän tutkimusten mukaan ihminen saattaa kokea lukemisen aikana tunnelinäköilmiön, jossa huomio kiinnittyy vieläkin rajatummalle alueelle.

Naisista yhden prosentin ja miehistä kolmen prosentin joukko syyllistyy yli puoleen kaikista oman sukupuolensa tekemistä rikoksista. Tiedon paljastaa Turun yliopiston oikeustieteellispsykiatrisen FinnCrime-tutkimuksen alustavat löydökset.

FinnCrimen ainutlaatuisen laajassa tutkimuksessa seurataan yli viittä tuhatta naista ja miestä. Tulokset ovat yleistettävissä koko väestöön.

– Rikosaktiivisimman ryhmän varhainen tunnistaminen ja ennaltaehkäisevä auttaminen on kriminaalipolitiikan perinteinen, suuri haaste. Siihen ei ole tähän mennessä pystytty täysin vastaamaan. Kustannustehokas rikoksentorjunta edellyttää sekä varhaista tunnistamista että ennalta ehkäisevää auttamista, hankkeen johtava tutkija, kriminologian dosentti Henrik Elonheimo sanoo.

Kehityksellistä elämänkaarikriminologiaa edustava FinnCrime tarjoaa apuvälineitä rikosriskissä olevien tunnistamiseen jo lapsuudessa. Hankkeessa selvitetään muun muassa eroavatko talous-, väkivalta- tai seksuaalirikoksiin syyllistyvien varhaiset riskit toisistaan.

Aurora | 7

kuva: leesean

Lupaava uusi hoito vakavan keuhkovamman parantamiseksi JOKA KAHDEKSAS KÄYTTÄÄ LAPSUUDESSA

MIELENTERVEYSPALVELUJA Joka kahdeksas lapsi käyttää erikoissairaanhoidon palveluja 0–14-vuotiaana psykiatrisiin, neuropsykiatrisiin tai oppimishäiriöihin liittyvien diagnoosien takia. Turkulaistutkimuksen aineisto kattoi lähes 60 000 lasta. Tulokset julkaistiin Psychiatric Services -lehdessä.

Noin kuudella prosentilla tutukituista lapsista diagnosoitiin seuranta-aikana oppimisen ja motoriikan häiriöitä. Ahdistus-, ADHD- ja käytöshäiriöitä diagnosoitiin kutakin noin kahdella prosentilla.

– Moni lapsi sai diagnoosin vuosia tyypillisten oireiden alkamisiän jälkeen. Esimerkiksi puolet aineiston autismispektrin häiriöistä diagnosoitiin ikävuosina 9–14 vaikka oireet ovat nähtävissä päiväkoti-iässä, tutkimusraportin pääkirjoittaja David Gyllenberg toteaa.

Oireet voitaisiin havaita ajoissa neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon seulonnoissa. Nykyisin seulotaan esimerkiksi skolioosia ja kasvuhäiriöitä.

– Varhainen tunnistaminen ja toimiva hoitoon ohjaus ovat avainasemassa, jotta väestötason mielenterveysongelmien inhimillisesti ja taloudellisesti raskaat pitkäaikaisvaikutukset saadaan hallintaan, tutkimuksen johtaja, professori Andre Sourander Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksesta painottaa.

kuva: risto lindstedt

Papanoiden DNA paljasti lepakoiden ravinnon

8 | Aurora

Keuhkojen vajaatoiminnasta kärsivien kuolleisuutta voidaan vähentää merkittävästi uudella hoitomuodolla. Turun yliopistosta johdetussa tutkimuksessa tunnistettiin mekanismin, joka ylläpitää keuhkojen verisuonien toimintaa.

– Tämän mekanismin avulla voidaan estää keuhkovamman syntyä, professori Sirpa Jalkanen sanoo.

Tällä hetkellä keuhkojen vajaatoimintaan ei ole lääkehoitoa, ja potilaille voidaan tarjota ainoastaan elintoimintoja tukevaa teho-osastohoitoa.

Uusi löytö perustuu ryhmän toistakymmentä vuotta sitten tekemän havainnon pitkäjänteiseen jalostamiseen. Tuolloin tutkijat huomasivat, että tietty lääkeaine, interferonibeta, edistää keuhkoja suojelevan molekyylin toimintaa. Nyt kansainvälinen tutkimusryhmä havaitsi lääkeaineen pienentävän merkittävästi keuhkojen vajaatoiminnasta kärsivien potilaiden kuolleisuutta.

– Interferoni-betan antaminen pienensi kuolleisuutta peräti 81 prosenttia verrokkiryhmään verrattuna. Hoidon ansiosta myös keskeisten elinjärjestelmien toiminta vaati vähemmän tukihoitoa, Jalkanen kertoo.

Eläimen ulosteesta voidaan selvittää sen saalislajit.Turun yliopiston tutkijoiden kehittämässä menetelmässä käytetään rikospaikkatutkinnasta tuttuja menetelmiä. Ensimmäisenä menetelmää käytettiin vesisiipan ulosteiden tutkimuksessa. Tutkijat pystyivät tunnistamaan lajin tarkkuudella yli sata eri vesisiippayksilöiden syömää hyönteistä.

– Kiinnostava havainto oli myös se, että lepakot söivät hyttysiä. Lepakot olivat syöneet niitä peräti viittä eri lajia. Ehkäpä ensi kesän hittituote hyttysansaksi on pienellä rahalla hankittava lepakonpönttö, menetelmää kehittänyt ja ulosteita tutkinut Turun yliopiston tohtorikoulutettava Eero Vesterinen sanoo.

Vesterisen mukaan tutkimusmenetelmät soveltuvat sellaisenaan muillekin lepakkolajeille sekä linnuille ja jopa petohyönteisille.

– Tutkimalla petoeläimiä niiden jätösten kautta on mahdollista saada paljon tietoa sekä pedoista että saalislajeista ilman, että itse luonnonvaraisia eläimiä tarvitsee häiritä lainkaan,Vesterinen sanoo.

PLOS ONE -sarja julkaisi Vesterisen sekä Turun yliopiston tutkijatohtorien Thomas Lilleyn ja Veronika Laineen sekä dosentti, yliopistotutkija Niklas Wahlbergin kirjoittaman artikkelin aiheesta.

kuva: nany mata

Alzheimerin tautiin tulossa rokote?

Alzheimerin taudin hoitoon kehitetyn rokotteen ensimmäiset potilastutkimukset on aloitettu. Tutkimusta tekee Turun yliopiston kliinisen tutkimuksen palveluyksikkö CRST. Tutkimuksen toteuttamista Turussa vastaa Turun yliopiston professori Juha Rinne. Hänen mukaansa ACI-35 on erittäin lupaava hoidollinen rokote.

– ACI-35 on ensimmäinen potilaskokeisiin päässyt rokote, jonka kohteena on Alzheimer-potilaiden aivoihin kertyvä haitallinen valkuaisaine, fosforyloitunut tau-proteiini, Rinne kertoo.

Rokotetta on tutkittu perusteellisesti. Sen odotetaan olevan turvallinen ja siinä mielessä tehokas, että elimistö käynnistää vasta-ainemuodostuksen sitä ja tau-proteiinia kohtaan.

Tutkimuksen toimeksiantaja on sveitsiläinen lääkekehitysyritys AC Immune, joka on edelläkävijä uusien Alzheimerin taudin lääkehoitojen kehittämisessä.

Kännykän räplääminen kokouksessa voi piristää Oman teknisen laitteen käyttäminen kokouksissa ei olekaan huono tapa.

Asia paljastuu Turun yliopiston tietojärjestelmätieteen Soneralle tekemästä tutkimuksesta.

Tutkimukseen osallistuneet tietotyöläiset eivät kokeneet, että jokin tapa on yksiselitteisesti huono tai hyvä. Esimerkiksi älypuhelimen käyttämistä kokouksen aikana pidetään yhtäältä huonon tapana, jolla viestitään, että käsiteltävä aihe on pitkäveteinen ja ikävystyttävä.

Toisaalta kännykän räplääminen koetaan tietotyöläiselle piristymiskeinona. Hyväksyttävyyttä lisää se, että omia laitteita käytetään niinä hetkinä, kun henkilön keskittymistään ei varsinaisesti tarvita.

nen

sa a ok

: hann

kuva

Liitoskuntien syrjäkylissä ollaan tyytyväisiä muutokseen Kuntalaisten kotipaikka vaikuttaa merkittävästi kuntaliitostyytyväisyyteen. Väitöstutkimustaan Turun yliopistoon tekevän kansatieteilijä Niina Koskihaaran tutkimus paljastaa, että vanhan kunnan syrjäkylissä asuneet ovat usein tyytyväisiä muutokseen.

– Syrjäkylän asemassa aiemmin ollut kylä onkin kuntaliitoksen myötä saanut alueelleen esimerkiksi kirjastoauton pysähdyspaikan, kun uudessa kuntakontekstissa on järjestetty uudelleen kirjastoauton palvelut kattamaan koko uutta kuntaa. Tai syrjäkylänä ollut alue sijoittuukin uudessa kunnassa selvästi lähemmäs uuden kunnan keskustaa. Aiempi ”sijaintihaitta” on muuttunut positiivisempaan suuntaan, Koskihaara sanoo.

Koskihaaran havainnon mukaan liitoksista jää kitkerä sivumaku, jos uusi kunta lakkauttaa perinteiset kokoontumistilat, nostaa yhdistyksiltä perittyjä vuokria, vähentää yhdistysavustuksia tai kunnan omistamien kiinteistöjen ja alueiden hoitoa.

Aurora | 9

RUUASTA

ON TULLUT ARVOMAAILMAN PEILI teksti: viliina tolvanen, erja hyytiäinen

| kuvat: hanna oksanen, robert seger

Ruokaan liitetyt kulttuuriset ja historialliset merkitykset vaikuttavat siihen, mikä meille maistuu. Viime vuodet muutostarvetta esimerkiksi lihasta kasviksiin on perusteltu sekä ravinnon terveysvaikutuksilla että tuotannon ekologisilla syillä. Tulevaisuudessa niiden rinnalle nousee kysymys ruuan herkullisuudesta.

Ravintovalinnoilla otamme kantaa ja kerromme arvomaailmastamme.

10 | Aurora

K

okkaamisesta on tullut yhä useammalle harrastus. Mediat pursuavat reseptejä ja koko kansa tuntee julkkiskokit. Samaan aikaan tutkijoilta perätään ohjeita, mitä meidän pitäisi ja mitä me emme saisi syödä. Turun yliopiston funktionaalisten elintarvikkeiden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Anu Hopia ei suostu tuomariksi.

– Päätökset tehdään sekä tietojen että arvojen pohjalta. Sitä prosessia ei voi ulkoistaa. Meidän tutkijoiden tehtävänä ei ole lisätä kuluttajien taakkaa, vaan meidän pitää osasta tuoda jäsentävää tietoa, jonka pohjalta ihmiset tekevät itse päätöksensä, Hopia sanoo.

Paha liha YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO on valmis tuomariksi. Järjestö kannustaa ihmisiä vähentämään lihan kulutusta ja siirtymään kasvisruokailuun. Kehityssuuntaa pidetään yhtenä merkittävimmistä yksittäisistä muutoksista, joilla ruokavalintojen ympäristökuormaa voitaisiin vähentää. Taloussosiologiaan väitöstutkimustaan tekevän Pasi Pohjolaisen mukaan kuluttajat kuitenkin tuntevat lihantuotannon ympäristövaikutukset melko heikosti.

– Suomessa ja yleensä länsimaissa lihankulutus on merkittävästi suurempaa kuin esimerkiksi kehittyvissä maissa. Ympäristönäkökulmasta länsimaiden lihankulutuksen tulisi laskea alle puoleen nykyisestä, jotta pääsisimme kestävään kulutustasoon, Pohjolainen sanoo.

Lihankulutuksen vähentämiseen kannustetaan myös lokakuussa julkaistuissa pohjoismaisissa ravintosuosituksissa, jotka perustuvat terveydelliseen näkökulmaan.

– Ravintosuosituksissa prosessoidun punaisen lihan osuutta ravinnosta suositellaan vähennettäväksi. Suositusten koontia varten läpi käytyjen tutkimusten mukaan punainen liha lihottaa ja lisää riskiä muun muassa sydäntauteihin ja kakkostyypin diabetekseen, kertoo suosituksia laatimassa ollut tutkimusjohtaja Hanna Lagström Turun yliopiston lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksesta.

Tavoiteltava kasvis

– Tutkimus auttaa löytämään keinoja, joilla yhdistää ekologisuuden ja terveellisyyden nautittavuuteen, tutkimusjohtaja Anu Hopia sanoo.

Pohjolainen tutkii väitöstyössään kuluttajien ruokavalintoihin yhdistämiä merkityksiä ja erityisesti heidän kokemiaan esteitä lihankulutuksen vähentämiselle. Tarkastelun kohteena on myös kuluttajien tietoisuus lihankulutuksen ja -tuotannon ympäristö- ja terveysvaikutuksista.

– Tutkimus syventää ymmärrystä liha- ja kasvisruokien valinnasta ja käytöstä, minkä avulla kyetään hahmottamaan tarkemmin niitä painopistealoja, jotka vaikuttavat eri kuluttajien tekemiin ruokavaliovalintoihin. Esimerkiksi vähittäiskaupalla on merkittävä rooli kulutustottumusten muuttamisessa ja kulutuspäätöksissä, Pohjolainen sanoo.

Pohjolaisen mukaan täysin kasvisperäiseen ruokavalioon siirtyminen on saanut toistaiseksi tutkimuksissa enemmän huomiota kuin kuluttajien pyrkimys jonkinasteiseen lihankulutuksen vähentämiseen, siis kasvispainotteisen ruokavalion omaksumiseen. Lihankulutuksen vähentäminen herättää kuitenkin laajaa kiinnostusta kuluttajien keskuudessa, mikä voisi toteutuessaan tuottaa muun muassa merkittäviä ympäristö- ja terveyshyötyjä.

– Ruokavaliomuutokseen kuluttajia motivoivat erityisesti terveyssyyt, mutta myös eläinten hyvinvointi ja oikeudet mietityttävät jossain määrin. Melko harva kuitenkaan pitää lihantuotantoa ympäristöongelmien aiheuttajana, Pohjolainen sanoo.

Hän korostaa, että tulevaisuuden kannalta tärkeää on kokonaisvaltainen ruuan ja kulutuksen ympäristövaikutusten tiedostaminen niin tuotannossa, kaupan alalla kuin kuluttajienkin keskuudessa.

Aurora | 11

Pohjolaisen havaintojen mukaan kuluttajat esimerkiksi mieltävät ympäristön kannalta hyödyllisiksi luomutuotteiden ja lähiruoan suosimisen sekä turhien pakkausten välttämisen. Näin vaikka ympäristöystävällisyys vaihtelee tuotantopaikan ja tuotteen mukaan. Pohjolaisen mukaan luomutuotannolla voi olla jopa enemmän haitallisia kuin hyödyllisiä ympäristövaikutuksia tavanomaiseen tuotantoon verrattuna.

Ongelmallinen on myös lähiruokatrendi.

– Lähiruuassa olisi tärkeää huomioida kunkin kauden raaka-aineet. Kotimaisten kasvihuonevihannesten käyttäminen tammikuun pakkasissa ei ole ympäristönäkökulmasta välttämättä mielekästä, Pohjolainen sanoo.

Vain katastrofi muuttaa Hopian mukaan suhtautuminen ruokaan muuttuu sirpaleisemmaksi.

– Elintason kehittyessä valinnanvapaus lisääntyy, ja se on luksusta. Ruuan kulutustottumukset sirpaloituvat, paluuta homogeeniseen maailmaan, jossa kaikki söivät aamulla kaurapuuroa, ei ole. Ruokailusta tulee joillekin tapa ilmaista itseää. Ennen joimme kupin kahvia, mutta nyt kahvivalintamme avulla otamme kantaa ja kerromme omasta arvomaailmastamme, Hopia sanoo.

Suunnan voi murtaa ainoastaan suuri katastrofi.

– Ilman pakkoa suuret massat eivät muuta ruokailutottumuksiaan, Hopia sanoo ja tyrmää samalla arvelut siitä, että pian Suomessakin popsitaan hyönteisiä.

– Sitä ennen ryhdymme hyödyntämään tuttuja raaka-ainevirtoja paremmin. Käytämme lihan tehokkaammin, emme syötä särkiä minkeille, Hopia sanoo.

Jotta nykyisin alikäytetyt materiaalit saadaan hyötykäyttöön, on ruuanvalmistuksen kehityttävä.

– Tutkimus auttaa löytämään keinoja, joilla yhdistää ekologisuuden ja terveellisyyden nautittavuuteen, Hopia sanoo.

12 | Aurora

Vahvistusta Hopian sanoille antaa Pohjolaisen väitöstutkimus, jossa on noussut esille kasvispainotteiseen ruokavalioon siirtymisen esteitä.

– Liha koetaan usein nautinnollisena, maukkaana ruokana ja sitä pidetään virheellisesti terveydelle välttämättömänä. Yksi keskeistä tekijöistä on myös rutiininomainen käytäntö, tottumus liharuokaan. Kasvispainotteinen ruokavalio taas nähdään hankalana, koska ei koeta, että tunnetaan tai osataan tehdä hyviä, ravitsevia kasvisruokia, Pohjolainen sanoo.

Lisäksi sosiaalinen ympäristö vaikuttaa lihan vähentämiseen ja kasvispainotteisen ruokavalion omaksumiseen: mitä muut ajattelevat ja miten suosia kasvisruokia ystäväpiirissä aiheuttamatta ongelmia.

– Ruokaan liittyy paljon merkityksiä, joista useilla on pitkät kulttuurihistorialliset juuret.

Ennen modernia ruuantuotantoa liha oli niukkuushyödyke. Liha on ollut vaurauden ja hyvinvoinnin merkki. Se on ollut statusruokaa, Pohjolainen listaa.

Ei pillerikasalle Ensimmäisen kuulennon jälkeen virisi keskustelu siitä, hoituuko ruokailu tulevaisuudessa vain pieniä pillereitä napsimalla.

– Ei hoidu. Meidän pitäisi saada 2 000 kilokaloria energiaa päivässä. Jos muuttaisimme nuo kalorit rasvaksi, meidän pitäisi syödä 222 gramman edestä pillereitä päivässä. Se on fyysisesti mahdoton ajatus, kun pitää ottaa huomioon, että elimistömme tarvitsee myös proteiineja, hiilihydraatteja ja lukuisia muita ravintoaineita. Fiksumpaa on sekoittaa ravintoainetarpeet veteen ja rakentaa siitä herkullinen ruoka-annos, Hopia sanoo.

Sana ”rakentaa” kiteyttää sen, mikä on Hopian ja muiden molekyyligastronomian kannattajien päämäärä. He tutkivat luonnontieteitä – kemiaa ja fysiikkaa – hyväksikäyttäen, miten voisimme tehdä esimerkiksi kasvisruuasta tai vähärasvaisesta ravinnosta mahdollisimman maukasta.

Molekyyligastronomian synnyinhetkeksi määritellään 1988, vaikka fyysikko Nikolas Kurtin opetti jo 1960-luvulla BBC:llä keittiön kemiaa. Käännekohta oli ranskalaisen Hervé Thisin väitöstutkimus, jossa hän argumentoi ruuan tutkimuksen etääntyneen liian kauas ruokailuhetkestä.

– Ruokaa oli tutkittu paljon, mutta huomio oli teollisissa prosesseissa, terveydessä ja ekologiassa. Tutkimusmaailma oli unohtanut arkielämän ruokanautinnon ja sen, että joku valmistaa muille ruokaa. Tästä havainnosta syntyi molekyyligastronomia, Hopia sanoo.

Hopia haluaakin laajentaa ruokatutkimuksen kuvaa tuomalla myös suomalaiseen tutkimukseen maailmalla jo yleistyneen molekyyligastronomian. Enää ei riitä, että mietitään ravinnon terveydellisiä ja ekologisia vaikutuksia, nyt on mietittävä myös nautinnollisuutta.

Porkkanan sijaan molekyyli Molekyyligastronomia on vielä lähinnä ruokahifistelijöiden käytössä. Hopia kuitenkin näkee, että se voi olla yksi keino tuottaa ekologista, terveydelle suosiollista ja nautinnollista ruokaa.

– Me voimme esimerkiksi ottaa tavoitteeksemme tehdä entistä maukkaampaa laitosruokaa. Se, miten hyvä ruoka syntyy, on luonnontiedettä: kemiaa ja fysiikkaa. Kun ymmärrämme sen, voimme auttaa ihmisiä tekemään entistä parempaa, edullisempaa tai tiettyjä raakaaineita käyttävää ruokaa, Hopia sanoo.

Hän ennakoikin, että 1990-luvun innovaatioina tulleiden uusien tekniikoiden ja ruokalajien jatkeena otetaan tulevaisuudessa käyttöön niin kutsuttu note-by-note -ruuanvalmistus. Siinä haluttu makunautinto voidaan rakentaa molekyyli kerrallaan.

– Äärifuturistisena ajatuksena on, että voimme unohtaa porkkanan, perunan, lihan.

Me voimme rakentaa ruuan molekyyleistä.

Jos olemme taitavia käsityöläisiä, meillä on vapaus luoda ruokia aivan alkuraaka-aineista.

Hopia sanoo.

TULEVAISUUDENTUTKIMUKSEN TUTKIMUSKOHTEINA MENNEISYYS JA NYKYISYYS

M

iten tulevaisuutta voi tutkia, kun tulevaisuutta ei ole olemassa? Ei mitenkään!

Tulevaisuudentutkimuksen tutkimuskohde ei olekaan tulevaisuus vaan menneisyys ja nykyisyys. Tulevaisuudentutkija siis tutkii menneisyyttä ja nykyisyyttä tulevaisuuden hahmottamista varten. Tulevaisuus on tulevaisuudentutkijalle näkökulma ja tietämisen intressi, ei tutkimuskohde.

Tulevaisuudentutkija voi esimerkiksi tarkastella tilastollisia aikasarjoja menneisyydestä ja nykyisyydestä ja kysyä, mihin kehitys johtaa, jos jatketaan kuten tähänkin asti. Miten maamme autokanta ja autoliikenteen määrä kehittyvät nykyisten väestö- ja talousennusteiden valossa? Entä jos ihmisten arvostukset muuttuvat ja tulevaisuudessa kulutus suunnataankin mieluummin viihde-elektroniikkaan, jota käytetään joukkoliikennevälineissä? Ekologisesti kestävän kehityksen kannalta tällä on suuri merkitys.

Toinen esimerkki tulevaisuudentutkimuksen menetelmistä on, että kysytään ihmisten nykyisiä käsityksiä todennäköisestä tai toivottavasta tulevaisuudesta. Jos vastaajat ovat aihepiirin syvällisiä asiantuntijoita tai jos heillä on valtaa toteuttaa toivomansa tulevaisuus, näillä tulevaisuusarvioilla on myös varovainen ennustearvo. Paino on kuitenkin laitettava sanalle varovainen. Tämä siksi, että varsinaisella ennustamisella on melko pieni rooli nykyaikaisessa tulevaisuudentutkimuksessa.

Ennustamisella on nykyaikaisessa tulevaisuudentutkimuksessa vain pieni rooli.

Tulevaisuudentutkimuksessa viitataan usein yhdysvaltalaisen Roy Amaran jaotteluun kolmesta tulevaisuustyypistä: mahdollinen, todennäköinen ja toivottava tulevaisuus. Näitä tulevaisuuksia tutkitaan eri tavoin, ja tulevaisuudentutkimuksessa on erilaisia menetelmiä näiden kolmen tulevaisuuden hahmotteluun.

On eri asia lähteä tekemään arvioita jonkin kehityskulun todennäköisestä suunnasta kuin pohtia, mitkä tulevaisuudet olisivat mahdollisia vaihtoehtoja ja mitä vaihtoehtojen toteutuminen edellyttäisi. Jotta toivottavan tulevaisuuden tutkiminen olisi tutkimuksellisesti mielekästä, pitää kysyä, kenen ja mistä näkökulmasta jokin kehityskulku on toivottava.

Nähdäkseni tulevaisuudentutkimuksesta ei kannata puhua puhumatta myös päätöksenteosta. Päätöksentekijät voivat olla esimerkiksi liikeyritysten johtoa, valtiollisia tai kunnallisia päättäjiä, kansalaisjärjestöjä tai yksittäisiä ihmisiä. Tulevaisuudentutkimuksen tarkoituksena on tarjota päätöksentekijöille vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja kuvata niiden toteutumisen edellytykset. Päätöksentekijä voi tällöin tehdä päätöksiään niin, että hän tiedostaa päätöstensä vaikutukset.

Edellä kuvattu voi kuulostaa enemmän yhteiskunnalliselta toiminnalta kuin tieteeltä. Mutta jos tulevaisuudentutkimus tämän perusteella poistettaisiin tiede-kategorian alta, pitäisi sieltä poistaa kaikki muukin soveltava tutkimus, jonka tiedonmuodostus tähtää kohti jotakin päämäärä. Lääketieteet pyrkivät ihmisten terveydentilan parantamiseen, metsätieteet metsän kasvun turvaamiseen, kasvatustieteet oppilaiden oppimiseen, liiketaloustieteet liikeyritysten toiminnan parantamiseen.

On huomattava, ettei toimintasuosituksia voida johtaa pelkästä tiedosta, vaan tiedon lisäksi on otettava huomioon arvot. Jos arvostukset muuttuvat, myös soveltavan tutkimuksen toimintasuositukset muuttuvat. Tulevaisuudentutkija on siis oltava herkkä vainuamaan myös arvojen muutoksia.

kuva: hanna oksanen

Petri Tapio Kirjoittaja on tulevaisuudentutkimuksen professori Turun yliopistossa.

Kirjoitus perustuu Tapion marraskuussa 2013 pitämään professoriluentoon ”Tulevaisuudentutkimus – tiedettä vai puuhastelua?”.

Professoriluennot ovat osa Turun yliopiston akateemista perinnettä.

Kaikille kiinnostuneille avoimilla luennoilla uudet professorit kertovat tutkimusalastaan. Tulevien professoriluentojen aiheet ja ajankohdat löydät utu.fi-sivuston tapahtumakalenterista.

Aurora | 13

teksti: erja hyytiäinen

| kuva: hanna oksanen

VOISIKO MUURAHAINEN OPETTAA JURISTIA? Muurahaisten maailma näyttää harmoniselta. Yksi joukko hoitaa munia, toinen hakee ruokaa, kolmas rakennustarvikkeita, neljäs suojelee yhdyskuntaa.

Tämä kaikki ilman sopimuksia. Voisivatko muurahaiset opettaa ihmisiä sopimaan?

A

jatus on villi, ja erikoinen on myös sen synnyinsija: Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta. Muun muassa Olkiluoto 3:n rakennustyömaan sopimusprosesseihin perehtyneet tutkijat yrittivät selvittää, miten 1800-luvulla luotu sopimusjärjestelmä voitaisiin tuoda nykyaikaan. Joku heitti ilmaan ajatuksen parvitutkimuksista, toinen keksi ottaa yhteyttä oman yliopiston biologeihin.

– Moni ajattelee, että itsekkyys on sopimisen keskeinen inhimillinen piirre. Näin tulee jatkossakin olemaan, mutta entä jos löytäisimme luonnosta tavan, jossa parviälyä hyödyntäen voitaisiin tasoittaa pahimpia itsekkyyshuippuja. Sopimisen tavan, jossa ymmärretään, että oman edun kannalta välillä parasta on joustaa, oikeustieteellisen tiedekunnan tohtorikoulutettava Jaakko Salminen sanoo.

Biologit innostuivat ajatuksesta. Nyt takana on kaksi vuotta yhteistyötä, jossa ovat mukana myös Vaasan yliopiston johtamisen laitoksen sekä teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkijoita. Seminaareissa on ruodittu 14 | Aurora

toimintamalleja, keinoja oppia ja toimia. Uudenlaisen sopimisen mallin siemeniä on jo kylvetty.

Pois yhden johtajan mallista Mitä voisi pieni muurahainen opettaa ihmiselle? Eläinmuseon hoitaja Ilari E. Sääksjärvi kertoo esimerkkinä lehdenleikkaajamuurahaisista. Ne nousevat maan pinnalle, leikkaavat tietyn puun lehdestä palasen, jauhavat sen massaksi ja kuljettavat maan alle kammioihin.

Siellä elävä sienirihmasto saa ravintonsa lehtimassasta, ja näin muurahaisilla on loppumattomat ruokavarat. Siitä riittää ravintoa niin parven toukkia ja sienirihmastoa hoitaville kuin sotilaillekin.

– Etkös sinä kertonut, kuinka jokaiselle lehdenleikkaajamuurahaisella on apunaan sotilas, Salminen innostuu ja saa Sääksjärven kertomaan, kuinka lehdenleikkaajamuurahaisen pahimpia vihollisia ovat ryhäkärpäset.

Kun muurahaisen leuat on varattu lehdenkantoon, ryhäkärpänen yrittää munia näihin.

Jos se onnistuu, toukat syövät muurahaisen pään sisältäpäin ja isäntä kuolee. Omin voimin ei saalistaan kantavalla lehdenleikkaajamuurahaisella ole mahdollisuutta puolustautua, joten sen vierellä kulkeekin aina pieni sotilasmuurahainen.

– Muurahaisyhteisössä otetaan huomioon myös eri yksilöiden elämäntilanne. Kun lehdenleikkaajan leuat tylsyvät, se siirtyy toisiin tehtäviin, esimerkiksi hoitamaan toukkia, eläkeläiseksi, Sääksjärvi sanoo.

Kun projektitutkija Kari Kaunisto lisää, että tämä kaikki toimii ilman, että yhteisössä on ulkoista johtoa tai sisäistä valvontaa, ovat oikeustieteilijätkin kiinnostuneita. Jaakko Salmisen mukaan yrityselämän yksi keskeisistä ongelmista on ratkaista, kuka hommaa johtaa.

Tyypillisesti kaikki toiminnot kerätään yhden johdon alle, muurahaisilla riittää ryhmän toimintamalli.

– Voisimmeko löytää orgaanisemman mallin, jossa toimittaisiin parven pelisäännöin ilman selkeää johtajaa, Salminen kysyy.

Oikeustieteilijä Jaakko Salminen sekä biologit Kari Kaunisto, Kalle Rainio ja Ilari E. Sääksjärvi miettivät yhdessä, mitä ihminen voisi oppia parven yhteistyöstä hyötyviltä eläimiltä. – Meidän on päästävä yli sokeasta oman edun maksimoinnista sopimisessa ja ymmärrettävä joustaa tilanteen niin vaatiessa, Salminen sanoo.

Irti 1800-luvun sopimuskulttuurista Jaakko Salmisen mukaan sopimusjuridiikkaan on löydettävä uudenaikaisia tapoja hahmottaa useista sopimuksista koostuvia monimutkaisia kokonaisuuksia. Nykyiset syntyivät 1800-luvulla tilanteessa, jossa sopijapuolia oli tyypillisesti vain kaksi. Nyky-yhteiskunnassa se ei välttämättä riitä. Yritykset pilkkovat toimintojaan yhä pienempiin kokonaisuuksiin, kilpailuttavat ja ulkoistavat ne. Loppuvaiheessa kaikkien pitäisi kuitenkin pelata yhteen.

– Kun kaksi osapuolta tekee sopimusta, on välillä vaikea ottaa huomioon ympärillä olevia asioita, kuten muita sopimukseen vaikuttavia toimijoita ja näiden kanssa tehtyjä toisia sopimuksia. Kuitenkin jousto suhteessa kokonaisuuteen on joissakin tilanteissa jokaisen toimijan kannalta paras vaihtoehto, Salminen sanoo.

Hän lähestyy asiaa autotehdasesimerkin kautta.

– Jos joku alihankkija ei sopimuksesta huolimatta pysty toimittamaan autoon tiet-

tyä osaa, saattaa olla järkevämpää, että kaikki joustavat. Jos kaikki pitäisivät tiukasti kiinni sopimuksistaan, tilanne saattaisi pahimmillaan johtaa koko tuotantoketjun kaatumiseen.

Esimerkki ei ole kaukaa haettu. Salminen näkee, että amerikkalaisen autoteollisuuden ahdingon takana oli osin juuri perinteinen sopimusjuridiikka, joka ei tarjonnut systemaattista joustovaraa.

– Meidän pitäisi löytää malli, jolla määritellään joustamisen rajat. Sopimusten tarve ei häviä, mutta sopimusoikeudessa tulisi selkeämmin huomioida erilaisten vastoinkäymisten vaikutus, ei vain yksittäisen sopimuksen vaan myös useista sopimuksista koostuvien kokonaisuuksien, sopimusparvien tasolla, Salminen sanoo.

Luonto opettaa taloudelliseksi Ilari Sääksjärven mukaan luonto voi opettaa ihmiselle paljon muutakin kuin uusia sopimuskäytäntöjä.

– Yritykset voivat esimerkiksi oppia, miten

toiminta saataisiin laajennettua uusille alueille. Vaikkapa siihen, miten suomalaisten yritysten kannattaisi laajentaa Venäjälle, Sääksjärvi sanoo.

Yliopisto-opettaja Kalle Rainio muuttaa sanat konkretiaksi metsäpaloesimerkillä. Kun tuli on tuhonnut metsän, ensimmäisenä sinne ilmaantuvat pioneerilajit, joiden tehtävänä on muokata maata esimerkiksi puulajeille sopivaksi.

Lentoreittien suunnittelijat puolestaan voisivat ottaa oppia sokeista muurahaista. Kaunisto kertoo, miten ne osaavat optimoida ruuanhakumatkansa lajitovereidensa jättämää feromonijälkeä seuraamalla. Mitä vahvempi jälki on, sitä nopeampi reitti on ruuan luo. Ja jos reitti hidastuu vaikkapa ruuhkan vuoksi, muurahainen siirtyy nopeasti hakemaan vaihtoehtoista reittiä, jonka seurauksena muodostuu entistä nopeampi, korvaava polku.

– Eläinparvet toimivat suhteellisen yksinkertaisilla säännöillä. Miten me oppisimme hyödyntämään sitä, Salminen kiteyttää Parvihankkeen ytimen.

Aurora | 15

teksti: matilda herjanto

| kuvat: rival games, hanna oksanen

PELIALASTA

MILJOONABISNESTÄ Pelejä on pelattu iäisistä ajoista lähtien, ja tietokonepelejäkin on ollut olemassa jo yli puoli vuosisataa. Alalla tapahtunut murros – uusien yritysten synty, kansainvälinen menestys ja pelaajamäärien huima kasvu – on kuitenkin uutta.

Peleistä on tullut miljoonabisnestä.

S

uomalainen peliala on kasvanut viime vuosina vauhdilla. Vuonna 2010 pelialan liikevaihto ylitti sadan miljoonan euron rajan, ja vuonna 2011 liikevaihto nousi 250 miljoonaan euroon. Viime vuoden liikevaihdon Suomalaisen pelialan keskusjärjestö Neogames kertoo olevan yhteensä jopa 800 miljoonaa euroa.

Nykyisten pelialalla työskentelevien noin 2 000 henkilön määrän odotetaan yli kolminkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä.

Tietotekniikan yliopistolehtori Jouni Smed pitää todennäköisenä, että ennustukset ylittyvät vielä tästäkin. ­– Suomesta on tullut pelikehityksen kärkimaa. Perinteisesti Pohjoismaiden suurin pelintekijä on ollut Ruotsi, mutta me olemme menneet jo ohi.

Yksittäisten pelien tuotantobudjetit voivat kohota muutamista tuhansista jopa sataan miljoonaan.

– Vaihtelut ovat suuria, mutta kuvaavaa kehitykselle on, että pelien tuotantobudjetit ovat 16 | Aurora

nykyään monesti suurempia kuin elokuvien.

Budjetiltaan suurien pelien suosio on kasvanut koko ajan. Aina odotetaan edellistä hienompaa ja parempaa, Smed sanoo.

Pelaamisen murros Muutosta ei ole tapahtunut ainoastaan pelialan liikevaihdossa. Myös pelien kohderyhmät ovat muuttuneet. Tietokonepelejä pidettiin pitkään ainoastaan teinipoikien öisenä ajanvietteenä, mutta enää he eivät edusta eniten pelaavaa ikäluokkaa.

Smedin mukaan 1980-luvulla pelaamisen aloittaneet teinipojat ovat nykyisin nelikymppisiä. He ovat pelaamisen jatkuvasti vanhenevaa aallonharjaa. Pelaajien keski-ikä on noussut koko ajan. Nyt se on noin 35 vuotta.

– Lisäksi sukupuolijakauma on tasaantunut. Nykyään myös naiset pelaavat, tietyissä ikäluokissa jopa miehiä enemmän. Esimerkiksi aikuisia naisia on pelaajien joukossa nyt jo enemmän kuin teini-ikäisiä poikia.

Smed kertoo, että muutoksia on tapahtunut myös itse peleissä ja niiden suunnittelijoissa.

– Keski-ikäinen lapsiperheen vanhempi ei pysty enää pelaamaan yöllä 3–4 tuntia putkeen. Pelit on suunniteltava niin, että ne mahdollistavat 20 minuutin pelaamisen silloin tällöin työssäkäynnin ja kodinhoidon välillä.

Kun pelejä 1980-luvulla tekivät harrastelijat ja 2000-luvulla kännykkäpelejä tehneet Nokian perilliset, ovat 2010-luvun pelin tekijät ensimmäisiä akateemisen koulutuksen hankkineita.

Akateemisten pelintekijöiden Smed uskoo valtaavan pelialan toden teolla seuraavan vuosikymmenen taitteessa.

– Ideat, joita heiltä mahdollisesti tulee, saattavat olla sellaisia, joita emme nyt vielä osaa kuvitellakaan.

Turkulainen peliala nousussa Turun yliopistossa akateemisia pelintekijöitä on koulutettu vuonna 2001 ensimmäistä kertaa järjestetystä pelisuunnittelun kurssista lähtien.

Aiheen suosiosta kertoo paljon se, että pelikehityksen vierailuluentosarjaan osallistuu vuosittain yli 200 opiskelijaa.

Elämäänsä kyllästynyt rikosetsivä Reggie Moore seikkailee Rival Gemesin poliisisarjamaisessa pelissä.

Aurora | 17

Turun yliopistossa opiskelleet Sami Lehtinen, Jukka Laakso ja Timo Naskali perustivat Rival Gamesin maaliskuussa 2013. Jo nyt se on yksi Suomen seuratuimmista peliyrityksistä. – Yleisesti ajatellaan, että start up -yritysten ensimmäinen peli on harjoitus, toisessa yritetään liikaa ja vasta kolmas on se, joka lähtee lentoon. Me pyrimme rikkomaan kaavan, Laakso sanoo.

Lue Pelitutkimuksen vuosikirja verkossa: pelitutkimus.fi/vuosikirja-20

Tuoreimmassa julkaisussa käsitellään suomalaisen peli kehityskaaria, peliväkivaltakeskustelua mediassa, pelei fanitoimintaa, pelejä ja oppimista, tietokonepelien na sekä analysoidaan 35 pelitutkimuksen kotimaista vä

Viidettä kertaa julkaistun, vertaisarvioidun tiedeju päätoimittaja on Turun yliopiston digitaalisen tuurin professori Jaakko Suominen.

18 | Aurora

Suosioon on vastattu perustamalla diplomi-insinöörilinjalle oma syventymisala: peli- ja oppimisteknologia. Myös maisteripuolelle kehitetään erillistä pelisuunnitteluun painottuvaa opintolinjaa.

Molemmat oppiaineen opintolinjoista tekevät paljon yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa, ja Smed kertoo opiskelijoiden työllistyneen niihin valmistumisensa jälkeen hyvin. ­­– Täysin uusillekin yrityksille on täällä paljon tilaa. Aikaisemmin lähdettiin töihin pääkaupunkiseudulle, mutta nyt jäädään tänne. Turku on noussut Helsingin haastajaksi.

Vielä viitisen vuotta sitten turkulainen peliala eli hiljaiseloa, eikä kaupungissa ollut ainuttakaan pelitaloa. Nyt kaupungissa on yli 20 peliyritystä ja niissä työskenteleviä henkilöitä lähemmäs sata.

– Toimijoita on jo niin paljon, ettei enää tarvitse miettiä saammeko kaupunkina näkyvyyttä. Kyse on nyt lähinnä siitä, mikä yritys lyö itsensä kovimmin läpi, Smeds sanoo.

Rival Games tähtää huipulle

Opiskelijavoimin ja vailla aiempaa käytännön pelisuunnittelun kokemusta maaliskuussa 2013 perustettu Rival Games on kehittynyt henkilöstömäärältään Turun suurimmaksi ja samalla yhdeksi seuratuimmaksi peliyritykseksi.

Yrityksen perustajat toimitusjohtaja Jukka Laakso ja tekninen johtaja Sami Lehtinen sekä ohjelmoijana toimiva Timo Naskali uskovat Smedin lailla markkinoiden läpilyöntiin.

Parhaillaan Rival Games suunnittelee poliisisarjamaista episodipeliä, joka kantaa nimeä The Detail. Päähenkilöinä pelissä seikkailevat elämäänsä kyllästynyt rikosetsivä Reggie Moore sekä entisenä ilmiantajana toiminut nuori perheenisä Joe Miller.

Pelin kulku perustuu tarinamaiseen kerrontaan ja pelaajan osallisuuteen.

Kaikki pelissä tehdyt valinnat vaikuttavat aina molempiin, toistensa vastakohtia edustaviin, päähenkilöihin.

– Yleisesti ajatellaan, että start up -yritysten ensimmäinen peli on harjoitus, toisessa yritetään liikaa ja vasta kolmas on se, joka lähtee lentoon. Me pyrimme rikkomaan iteollisuuden kaavan, Laakso sanoo. ihin liittyvää Laakso, Lehtinen ja Naskali aishahmoja myöntävät pelialan olevan haastaäitöskirjaa. va. Se vaatii heidän mukaansa jatkuvaa harjoitusta ja paljon intohiulkaisun moa. kult– Meillä on silti erittäin vahva luotto omaan strategiaamme ja tiimiimme. Sen

013

Peleistä on moneksi

Gamifikaation eli pelillistämisen vaikutukset ulottuvat totuttujen tietokone- ja kännykkäpelien lisäksi moneen muuhunkin. Hyviä esimerkkejä ovat Turun yliopiston Kadonnut Turku ja IKITIK-konsortion TEPE-hankkeet, joissa it-laitoksen rinnalla kehitystyötä tekevät historioitsijat ja hoitotieteilijät.

Kadonnut Turku -hankkeen tarkoituksena on visualisoida 1700-luvun Turun kaupunkikuvaa ja arkkitehtuuria. Näin käyttäjillä on mahdollisuus vierailla entisen keskustan keskeisillä paikoilla virtuaalisesti.

– Tavoitteena on luoda ihmisille teknologian keinoin näkyväksi sitä tietoa, jota historiantutkimus voi tuottaa. Mallin avulla voi kokea aiemmin vain teksteinä esitettyä tutkimustietoa elämyksellisellä tavalla, hankkeen suunnittelija Panu Savolainen kertoo.

Hankkeessa pyritään tuomaan ilmi historiaa ja arkkitehtuuria, jota ei ole ennen visualisoitu.

– Tämä on myös kokeilu siitä, voidaanko tieto esittää kolmiulotteisena kuvana. Rikomme rajapintaa, jossa kirjoitettu teksti on totuttu näkemään faktana ja kuvat fiktiona, toisena suunnittelijana toimiva Eeva-Maria Soikkanen jatkaa.

TEPE-hankkeessa suunnitellaan hyvinvoinnin edistämiseen tähtääviä terveyspelejä. Pelien avulla opetetaan terveydenlukutaitoa sekä vaikutetaan asenteisiin ja uskomuksiin.

Pelit toimivat oppimis- ja valistuspeleinä elämän eri käännekohdissa. Niiden avulla pyritään esimerkiksi ylipainoisten lasten fyysisen aktiivisuuden tukemiseen ja nuorison päihteiden käytön vähentämiseen.

Nuorten ja lasten lisäksi terveyspelit sopivat esimerkiksi terveysneuvontaan aikuisille ja muistinharjoitukseen vanhuksille.

– Vaikka terveyspelit ovatkin aihepiireiltään vakavia, pyrimme tekemään pelaamisesta viihdyttävää ja hauskaa. Tavoitteena on, että peli innostaa ja että pelaamalla oppii huomaamattaan, hanketta koordinoiva Heidi Parisod kertoo.

Yhä on olemassa koulukunta, joka ajattelee pelaamisen passivoittavan ja aiheuttavan terveyshaittoja.

– Meillä ajatuksena on se, ettei peleistä tehdä ongelmaa, vaan ne nähdään ratkaisuna. Pelillistämisen mahdollisuudet ovat rajattomat, eikä vielä ole edes ymmärretty kaikkea sen potentiaalia, hankkeessa työskentelevä Anni Pakarinen toteaa.

takia olemme onnistuneet menemään eteenpäin näin nopeasti, Lehtinen sanoo.

Pelin tekeminen vaatii monialaista osaamista Pelin onnistunut toteutus vaatii aikaa ja tekijöikseen monen eri alan osaajia.

– Koska pelimme on elokuvamainen, tarvitsemme siihen laadukkaan käsikirjoituksen, mielenkiintoisen pelimekaniikan ja persoonallisen audiovisuaalisen tyylin. Lisäksi täytyy huolehtia taiteellisesta ja teknis-mekaanisesta puolesta sekä markkinoinnista ja käytännön asioista, Naskali selittää.

The Detail -pelin ensimmäinen episodi on tällä hetkellä lähestymässä nopeaa vauhtia beta-vaihetta. Sen jälkeen edessä on vielä laajempi testausvaihe ja pelin lopullinen viimeistely ennen sen saattamista markkinoille.

– Monesti sanotaan, että kun pelistä on 90 prosenttia valmiina, ollaan vasta puolessa välissä. Meilläkin on siis vielä paljon tehtävää.

Tekijöiden tavoitteena on saada pelin ensimmäinen osa markkinoille toukokuun aikana. Loput episodit julkaistaan siitä tasaiseen tahtiin loppuvuotta kohti. ­– Voi olla, että julkaiseminen kuitenkin venyy, sillä haluamme pelin olevan lähes täydellinen, Laakso täsmentää.

Aurora | 19

teksti: taru suhonen

| kuva: hanna oksanen

Turussa selvitetään,

taipuvatko viihdepelit masennuksen hoitoon Peliala kasvaa Turussa tällä hetkellä nopeammin kuin missään muualla Suomessa. Turun yliopistoon vasta perustettu monitieteinen Up Your Game -pelitutkimusverkosto tähtää terveyspelien alalla tehtäviin avauksiin.

T

urun yliopistoon perustettiin loppuvuonna 2013 tieteidenvälinen digitaalisten pelien tutkimusverkosto. Verkostoon liittyi muutamassa viikossa lähes neljäkymmentä tutkijaa ja asiantuntijaa. ‒ Meillä Turussa on todella monialaista pelialaan liittyvää tutkimusta, mutta foorumi yhteistyölle on puuttunut, sanoo Up Your Game -verkoston koordinaattori, projektipäällikkö Jukka Vahlo Turun yliopiston kauppakorkeakoulun CCR Tutkimuspalvelut -yksiköstä.

Vahlo kertoo, että pelitutkimus on maailmanlaajuisestikin hyvin monitieteistä, sillä peliteollisuudessa yhdistyvät muun muassa kulttuuriset ja taiteelliset sisällöt, teknologiat ja kaupallinen toiminta. Up Your Game -verkostossa on mukana tutkijoita kaikista Turun yliopiston tiedekunnista sekä lisäksi Åbo Akademista ja Turun ammattikorkeakoulusta. Verkosto on saanut rahoitusta Turun kaupungilta. ‒ Akateemiselle pelitutkimusverkostolle on elinkeinorakenteen muutoksen myötä myös alueellinen tilaus. Turussa peliala lähti liikkeelle vähän myöhemmin kuin muualla, mutta tällä hetkellä meillä syntyy alan yrityksiä nopeammin kuin missään muualla.

Peli voimistelee aivoja Suomen mittakaavassa ainutlaatuisen monitieteinen pelitutkimusverkosto keskittyy esimerkiksi viihdepelien hyvinvointivaikutuksiin. En20 | Aurora

si töikseen Up Your Game on hankkimassa rahoitusta hankkeelle, jossa tutkitaan viihdepelaamisen aikaansaamia tunteita ja näiden tunnekokemusten koukuttavuuden hyödyntämistä muun muassa masennuksen ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa.

Tutkimusidea lähti liikkeelle eri tieteenalojen asiantuntijoiden ajatuksenvaihdosta. Tutkimushanketta johtaa psykiatrian professori Jyrki Korkeila. Hän kertoo, että tavoitteena on selvittää, voisiko jonkinlainen strategista ajattelua vaativa peli estää depressiopotilaiden neuropsykologisen toimintakyvyn heikkenemistä. ‒ On tyypillistä, että potilaille jää erityisesti kielelliseen muistiin liittyviä ongelmia, jotka vaikuttavat myös muun muassa keskittymiseen. Vaikka potilas toipuisi masennusoireistaan, haittaavat nämä ongelmat elämässä pärjäämistä. Lisäksi ne vaikuttavat niin, että potilaalla käynnistyy helpommin uusi masennusjakso vastoinkäymisen kohdatessa, Korkeila sanoo.

Kognitiivisten toimintojen kohentamisessa terapia ja lääkkeet saattavat usein olla usein riittämättömiä. ‒ Pelin avulla voitaisiin voimistella aivoja ja kuntouttaa ajattelutoimintoja. Perinteisestä hoidosta peli eroaa siinä, että se on hauskaa.

Jyrki Korkeila ja Jukka Vahlo uskovat, että monitieteisyys tarjoaa oivan alustan pelien hyvinvointivaikutusten tutkimukselle. Up Your Game -verkosto tuo yhteen lääketieteen, kulttuurintutkimuksen ja kaupallisen tutkimuksen.

Terveyspelinkin on oltava koukuttava Jotta pelistä on hyötyä, pitää sen olla niin kiinnostava, että sitä tulee pelattua. Terveyspelien on oltava viihdyttäviä, koukuttaviakin. ‒ Tähän saakka pelaamista on usein tutkittu siitä näkökulmasta, millaisia ongelmia pelit voivat aiheuttaa. Tutkimuksen perusteella tiedetään, että addiktoituneilla pelaajilla dopamiinin tuotanto on yliaktiivista, kun taas depressiossa dopamiinin tuotanto on aliaktivoitunutta. Jos peliä käytetään hoitomuotona depressiossa, olisi tiettyyn pisteeseen saakka riippuvainen toiminta edullista ja suotavaakin, Korkeila pohtii.

Ennen kuin peliä päästään kehittämään, pitää tutkia, millaisia tunnevasteita ja -kokemuksia pelaaminen saa aikaan. Tietyillä pelimekaniikoilla on tiettyjä neurobiologisia vasteita, jotka koukuttavat ihmisiä eri tavoin. ‒ Intervention sovittaminen ongelmaan edellyttää monitieteisyyttä. Ensinnäkin tarvitaan pelien tuntemusta ja käsitystä siitä, millainen peli voisi sopia tälle tietylle ryhmälle. Toiseksi tarvitaan muun muassa neuropsykologista osaamista ja aivokuvantamista, jotta pääsisimme testaamaan näitä hypoteesejamme ja mittaamaan, saadaanko pelillä vaikutettua dopamiinitasoihin.

Up Your Game -verkoston ensimmäisissä hankkeissa on uudenlaisten masennushoitojen lisäksi tarkoitus keskittyä myös työhyvinvoin-

tiin ja neurologiseen kuntoutukseen. Vahlo sanoo, että pelaamisen tunnekokemusten tyypittely toimii hyvänä pohjana monenlaisille terveyspelien alalla tehtäville avauksille. ‒ Tällä hetkellä ei tiedetä, miksi juuri tietyn ikäiset ja tietyn persoonan omaavat ihmiset jäävät koukkuun tiettyihin peleihin. Tuota kysymystä tässä on tarkoitus tutkia kliinisesti ja sitten hyödyntää tutkimuksen tuloksia pelien terveyskäytöissä sekä mahdollisesti terveyspelien kehityksessä.

Up Your Game -pelitutkim yhteistyökumppaneille, ja usverkosto on avoin yrityskumppaneita toivotaauusia tutkimushankkeita ja n mukaan. Kiinnostuitko?

Ota yhteyttä koordinaattori Ju kka Vahloon (jukka.vahlo@ utu.fi).

Aurora | 21

22 | Aurora

Maailmannäyttelyt olivat 1800-luvun puolivälin ja ensimmäisen maailmansodan välisinä vuosikymmeninä aikansa suurimpia kaupallisia spektaakkeleja. Lehdistö levitti näyttelyiden tavarataivaan myös muiden kuin miljoonien näyttelykävijöiden tietoisuuteen. Yleisen historian professori Taina Syrjämaa löytää oman aikamme arvomaailmasta paljon sellaista, joka on peritty 1800-luvun maailmannäyttelyiden edistysuskosta.

SEKAISIN MATERIASTA

teksti: jussi matikainen

| kuvitus: maarit kotiranta

V

altava tunne valtaa siellä ylhäällä seisoessa ja katsellessa alas, josta kaikki näyttää niin pieneltä ja joutavalta juurikuin katsoja itse olisi joku jättiläinen. Mitkä tunteet lienevät kuohahtaneet tuon rohkean insinöörin rintaan sinä päivänä kun hän – ensimmäinen ihminen, mikä mitään semmoista on tehnyt – ripusti kolmivärisen lipun tornin huippuun ja antoi sen liehua siellä ylpeänä esimerkkinä siitä, että nyt on työ päähän päässyt. Hänen oma työnsä!

– Sitaatti on kerrassaan hieno! Siinä ilmenee täydellisesti aikakaudelle ominainen tapa kohottaa yksilö – tässä tapauksessa insinööri Gustave Eiffel – neroksi ja sankariksi, professori Taina Syrjämaa tulkitsee kuultuaan lainauksen suomalaisen Kaiku-lehden raportista Pariisin maailmannäyttelystä 1889.

Eiffel-torni oli rakennettu vuoden 1889 maailmannäyttelyn vetonaulaksi ja tarkoitettu väliaikaiseksi. Maailman korkein ihmisen aikaansaama rakennelma oli insinööritaidon korkeaveisu, joka kuvasti hyvin maailmannäyttelyiden tavoitetta aiemmin saavuttamattomien rajojen ylittämisestä.

Maailmannäyttelyiden sarja avattiin Lontoossa vuonna 1851, ja näyttelypaviljongiksi rakennetusta Kristallipalatsista tuli vuosikymmeniksi lasi- ja rautarakentamisen suunnannäyttäjä. Esikuvia monikansalliseen näyttelyyn oli haettu muun muassa saksankielisestä Keski-Euroopasta, jossa oli järjestetty teollisuusnäyttelyitä.

Kristallipalatsin näyttelystä lähtien maailmannäyttelyt ovat sodan aiheuttamaa poikkeusta lukuun ottamatta seuranneet katkeamattomana sarjana muutaman vuoden välein.

Näyttelyissä rakennettiin hulppeat puitteet aikakauden uusimpien teknisten saavutusten esittelemiseen. Keskeisiä toimijoita olivat muun muassa suuryritykset kuten saksalainen asetehdas Krupp. Suomesta näyttelyihin osallistui ahkeraan esimerkiksi tekstiilialan toimija Oy Forssa Ab.

Arjen aatehistoriaa Uudesta näyttelystä pyrittiin aina rakentamaan edeltäjäänsä suurempi ja kauniimpi. Tietynlainen lakipiste saavutettiin Pariisissa huhti-marraskuussa 1900. Vajaan seitsemän kuukauden aikana

Aurora | 23

Katseen juhlaa

"

Kaikki rakentuu sille ajatukselle, että huomenna tuotetaan ja kulutetaan enemmän kuin tänään."

Pariisin maailmannäyttelyyn tutustui huikeat yli 50 miljoonaa kävijää, mikä tarkoittaa noin 250 000 päivittäisen kävijän määrää.

Taina Syrjämaa on tutkinut pitkään maailmannäyttelyitä ja julkaissut aiheesta myös kirjan Edistyksen luvattu maailma (SKS, 2007).

– Maailmannäyttelyt ovat arjen aatehistoriaa, mikä on herättänyt kiinnostukseni niihin.

Siinä missä aiemmin edistyksestä kirjoittivat filosofit, leimaa 1800-lukua edistysajattelun vyöry eri puolille yhteiskuntia. Siitä tuli laajasti jaettu yhteinen kokemus ja tavoitetila.

Maailmannäyttelyt ovat Syrjämaalle polku syvempään ymmärrykseen aikakauden kokemusmaailmasta.

– Näen maailmannäyttelyt ennen muuta paljastavana reittinä edistysuskoon ja materiakeskeisyyteen.

Aikansa suurin media Kaikkina aikakausina historiassa on vallalla useita kilpailevia tulevaisuuksia. Joissakin tilanteissa tietyt ajatussuunnat muodostuvat hyvin vahvoiksi valtavirroiksi. 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla tällainen valtavirta oli edistysusko. Maailmannäyttelyitä pidettiin konkreettisina osoituksina edistyksen huimaavan nopeasta juoksusta. Näyttelyissä esille pääsivät niin teollisuusyritykset, tiedemiehet kuin taiteilijatkin. Konseptin vahvuus oli siinä, että se imi alleen hyvin monenlaisia toimijoita.

– Toisille edistys oli ensisijaisesti taloudellista, teknistä ja luonnontieteellistä. Toisille se merkitsi vaikkapa naisten oikeuksia, moraalia, taidetta tai uskontoa.

Syrjämaa puhuu näyttelyistä aikansa suurimpana mediana.

– Näyttelyistä uutisoitiin hyvin laajasti paitsi niiden ollessa käynnissä myös suunnittelu- ja rakennusvaiheissa. Maailmannäyttelyiden lisäksi eri puolilla järjestettiin jatkuvasti pienempiä kansallisia ja kansainvälisiä näyttelyitä.

24 | Aurora

1800-lukua leimasi laaja materian näytteille asettamisen kulttuuri. Paitsi erilaisia näyttelyitä, materian esittämiselle alkoi olla paljon muitakin paikkoja julkisissa tiloissa.

– Samanaikaisesti kehittyivät modernit museot ja tavaratalot. Taustalla oli syvälle menevä ajatus siitä, että materia tulee hallittavaksi asettamalla se esille. Materiaa luokittelemalla ja siihen perehtymällä – lähinnä katsomalla – ajateltiin saavutettavan uutta tietoa.

Näyttelyt ovat eittämättä olleet myös muita aisteja koskettavia tapahtumia. Niissä on vallinnut käsinkosketeltava tungos ja kielten sekamelska. Myös keholliset elementit ovat mielenkiintoisia.

– Esimerkiksi Eiffel-torni tarjosi kävijöilleen aivan uudenlaisen kokemuksen: hissimatkat huipulle, tähystäminen lintuperspektiivistä yli suurkaupungin. Toinen mielenkiintoinen esimerkki kehollisuudesta on vuoden 1900 maailmannäyttely, jonka vetonauloihin kuului kahdella eri nopeudella puiden latvusten tasalla kulkenut liikkuva jalkakäytävä, Syrjämaa kertoo.

Voimantuntoa kotimaahan Ehkä eniten maailmannäyttelyitä on tutkittu nationalismin näkövinkkelistä, esiteltiinhän ne jo omana aikanaan kansojen välisen rauhanomaisen kilpailun muotona. Kotimaissaan kansallisista näyttelypaviljongeista pyrittiin tiristämään irti kaikki mahdollinen.

Oiva esimerkki tavasta, jolla maailmannäyttely valjastettiin kansallisen historiankirjoituksen kaanoniin, on Suomen näyttelypaviljonki Pariisissa 1900. Muun muassa neljä Akseli Gallénin Kalevala-aiheista freskoa sisältänyt paviljonki on saanut suomalaisessa historiankirjoituksessa lähes myyttiset mittasuhteet.

– Todellisuudessa paviljonki oli kooltaan vaatimaton, noin 400-neliöinen, ja sijaitsi näyttelyalueella verraten huonossa paikassa. Olen tutustunut Gallénin ja Louis Sparren näyttelyn rakentamisvaiheessa käymään kirjeenvaihtoon. Siitä paljastuu valmisteluvaiheen kaoottisuus – lasimaalaus saatettiin tilata ilman tietoa ikkunan koosta tai ryijy niin, ettei rahaa kutojalle ollut. Mutta kun portit oli avattu, esiteltiin paviljonki kokonaistaideteoksena, Syrjämaa sanoo.

Edistysajattelu dominoi yhä Syrjämaa löytää viljalti kytköksiä maailmannäyttelyiden kukoistuskauden ja oman aikakautemme väliltä. Näin siitä

huolimatta, että esimerkiksi maailmansodat ja suurimmat ympäristökatastrofit ovat horjuttaneet edistys-sanan uskottavuutta.

– ’Edistys’ ei ehkä ole tämän päivän käsite.

Väitän kuitenkin, että materiaalisen edistyksen tavoittelu jyllää todella vahvana arkisessa ajattelussamme.

Syrjämaa muistuttaa, kuinka kotitalouksia rohkaistaan jatkuvasti kuluttamaan lisää ja kuinka laskelmat energiankulutuksesta perustuvat kasvuolettamukselle.

– Kaikki rakentuu sille ajatukselle, että huomenna tuotetaan ja kulutetaan enemmän kuin tänään. Tämä on tavattoman 1800-lukulainen ajatus, professori puuskahtaa.

Ajatus edistyksestä kytkeytyy myös keskusteluun sukupolvien välisestä suhteesta. Aikakaudellemme on ominaista ajattelu, jonka mukaan uusi sukupolvi on edellistä vauraampi.

– Tämänkaltaisten ajatusmallien paljastamiseksi tarvitaan kriittistä historiantutkimusta. Se auttaa asettamaan asioita perspektiiviin.

Historiallisesti tarkastellen ajatus aineellisen vaurauden väistämättömästä jatkuvasta kasvusta ja sen välttämättömyydestä hyvinvoinnille on hyvin nuori.

Huominen kaiken korjaa?

Kaiken kaikkiaan ajattelulla, jossa materia ja hyvinvointi linkitetään vahvaan riippuvuussuhteeseen, on lyhyt historia.

– Perustellusti voidaan myös kysyä, eikö materia lopulta ollut merkityksellisempää silloin, kun sitä oli vähän. Tänään olemme tottuneet hällä väliä -asenteeseen: rikkinäistä ei korjata, koska on halvempaa ostaa uusi.

1800-lukulainen piirre ajattelussamme on myös vankkumaton usko siihen, että uusi teknologia korjaa aiemman aiheuttamat ongelmat.

– Monet ongelmista, joista kärsimme tällä hetkellä, ovat aiheutuneet ennakoimattomista seurauksista, joita erinäisillä teknisillä uudistuksilla on ollut. Tapaamme kuitenkin luottaa siihen, että ihminen kykenee kehittämään uusia ratkaisuja, jotka vastaavat ihmisen aikaansaamiin nykyongelmiin. Kovin paljoa ei mietitä sitä, mitä ennakoimattomia seuraamuksia tämän päivän asioilla saattaa olla, Taina Syrjämaa sanoo.

Kirjat

teksti: erja hyytiäinen

Keiden kaikkien kuuluu saada osansa luonnonvaroista?

Onko oikein, että yhteisen metsän antimia keräävä rikastuu, mutta naapurihökkelissä asuva lapsi elää koulutta ja terveydenhoidotta?

Kysymys herää lukiessa Turun yliopistolaisten, filosofian tohtori Matti Salon, professori Risto Kalliolan ja dosentti Anders Sirénin tuoretta teosta.

Tutkijakolmikon tuore, maailmankuulun tiedekustantaja Elsevierin Academic Pressin julkaisema teos on tutkijan unelmatyö. Tutkijakolmikko sai Koneen Säätiön tuella luoda kolmen vuoden aikana kokonaisen teoksen, ei vain artikkelikokoelmaa, joka pakottaa katsomaan asioita uudella tavalla.

Kirja sisältää myös runsaasti käytännön esimerkkejä Amazonian alueelta. On tietopaketteja siitä, miten açaí-palmun hedelmien, jokikilpikonnien, parapähkinöiden tai puun kerääminen ja hyödyntäminen on muokannut muun muassa ympäristöä, yhteiskuntaa, markkinoita ja varallisuutta.

Luonnonvarojen käyttöä ei arvioida vain resurssien riittävyyden ja kannattavuuden näkökulmasta vaan näkökulmia on peräti seitsemän.

Diagnosing Wild Species Harvest: Resource Use and Conservation Matti Salo, Anders Sirén, Risto Kalliola Academic Press, 2013

Sosiologiasta selkeä perusteos

Miten tiede kääntyi suomeksi?

Johdatus sosiologian perusteisiin on miellyttävää luettavaa. Alan 18 suomalaisen kärkitutkijan yhteisteos on kirjoitettu ja toimitettu niin, että alaan perehtymätön voi lukea teosta tuskastumatta vaikeisiin sanankäänteisiin ja ajatuskulkuihin.

Kirja toimii muun muassa Turun yliopiston sosiologian pääsykoekirjana, mutta myös alan puolestapuhujana. Näinkö innostavaa on sosiologia?

Tiesitkö, miten pääjalkaiset saivat nimensä?

Tai miten marxilainen kritiikki näkyi suomennoksissa? Onko mieleesi tullut, että sisustuskirjallisuus muokkaa yksityistä kotia yhteiskunnan sydämeksi?

Suomennetun tietokirjallisuuden historian kirjoittajat avaavat liki 800-sivuisella järkäleellään mielenkiintoisen maailman paitsi suomentamisen ja suomalaisen kulttuurin historiaan myös tieteen edistymiseen. Kirja on omiaan lukijalle, joka nauttii tiedonjyvästen keruusta.

Johdatus sosiologian perusteisiin Jani Erola & Pekkä Räsänen (toim.)

Gaudeamus, 2014

Suomennetun tietokirjallisuuden historia 1800-luvulta 2000-luvulle Outi Paloposki ja H. K. Riikonen (toim.)

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013

Syntynyt Brysselin Bobrikovista Kahvipöytäkeskusteluista syntyy mielenkiintoisia kirjoja. Sen todistaa poliittisen historian tuore vuosikirja.

Kysymykseen ”kuka on Suomen asialla”, pureutuva kirja sai alkunsa, kun tutkijajoukko ryhtyi pohtimaan, oliko Timo Soini oikeassa verratessaan Olli Rehniä Brysselin Bobrikoviksi. Ja kuka sitten on Suomen asialla? Ja pitääkö olla Suomen asialla?

Suomen asialla? Yksityiset ja julkiset toimijat kansainvälisessä yhteistyössä Louis Clerc & Tiina Lintunen (toim.)

Poliittisen historian vuosikirja 2013

Aurora | 25

Alumni

teksti: erja hyytiäinen kuvat: hanna oksanen

Vuoden alumni Risto Lammintausta:

OPISKELIJOILLE TARJOTTAVA ELINKEINOELÄMÄN ROOLIMALLEJA Vuoden alumnilla Risto Lammintaustalla on selkeä toive yliopistolle. Opiskelijoiden lähipiiriin pitäisi saada akateemisten esikuvien rinnalle myös elinkeinoelämän esikuvia. – Me, elinkeinoelämän ja yliopiston väki, voisimme yhdessä pohtia asiaa, Lammintausta sanoo.

T

oimitusjohtaja Risto Lammintaustan CV on vaikuttava. Turun yliopistossa opiskellut ja tohtoriksi väitellyt dosentti on ennättänyt opettaa yliopistossa farmakologiaa, työskennellä Farmoksessa ja Orionissa, perustaa kaksi omaa yritystä. Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opetusta kehittämässä ollut tunnettu tiede- ja tutkimuspolitiikan asiantuntija on nykyisin myös valtioneuvoston tutkimus- ja innovaationeuvoston jäsen.

Ja hän tietää, miten yliopistoa voisi kehittää edelleen.

– Yhteiskunta on muuttunut dramaattisesti. Vaikuttavuusmekanismit on nähtävä myös yliopistossa. Pitää lisätä asiakaslähtöisyyttä, Lammintausta sanoo.

Hän ei heitä palloa vain yliopistolle vaan korostaa, että kyse on yhteistyöstä.

– Yliopisto ja elinkeinoelämä voisivat yhdessä pohtia, mitä valmistuvan pitää osata.

Hän toimi takavuosina myös Turun yliopiston neuvottelukunnassa, mutta kokee että nyky-yhteiskunnassa on etsittävä uusia toimintamalleja. Jos yhteistyössä pyritään kattamaan yhdellä kertaa koko yliopiston tarjonta, urakka on liian suuri.

– Meidän pitää päästä hienojakoisempaan yhteistyöhön. Esimerkiksi lääketieteellisen alan yhteistyö on toimiva malli. Jos ryhdytään puhumaan yhteistyön rakentamisesta koko Life science -sektorilla, se menee jo liian abstraktiksi, Lammintausta sanoo.

Yliopiston ja yrityksen näkökulmat täydentävät toisiaan Forendo Pharman neuvotteluhuoneen ikkunasta avautuu näkymä yli hammaslääketieteellisen laitoksen kohti Mikroa ja Medisiinaa. Talvisaikaan ikkunasta on suora näkymä A-sairaalan pääovelle. Korttelista 26 | Aurora

tuli merkittävä osa Risto Lammintaustan arkea syksyllä 1969, kun hän aloitti opintonsa Turun yliopistossa.

– Suoritin harjoitteluni uudessa U-sairaalassa. Se oli silloin hieno sairaala, Lammintausta muistelee.

Lääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui pikavauhtia, jo vuonna 1974, tohtoriksi hän väitteli lääkeaineopista neljä vuotta myöhemmin.

Hetken hän toimi lääkärinä vastaanotoillakin, mutta farmakologia oli alusta saakka se omin ala.

– Työskentelin yliopistolla farmakologian opettajana ja samaan aikaan osa-aikaisesti myös Farmoksessa. Vuonna 1980 minulle tarjoutui mahdollisuus siirtyä kokopäiväisesti Farmokseen, muun muassa yrityksen tutkimusjohtajana työskennellyt Lammintausta kertoo.

Elinkeinoelämän palvelukseen siirtynyt Lammintausta painottaakin roolimallien merkitystä. Hän muistaa, kuinka hänen opiskeluaikojensa professorit Esko Iisalo, Lennart Kalliomäki ja Antero Kasanen toimivat turkulaisten lääketehtaiden asiantuntijoina.

– Tänä päivänä opiskelijoilla on aivan loistavat akateemiset esikuvat, mutta he tarvitsevat myös elinkeinoelämän roolimalleja, Lammintausta sanoo.

Päätuotteena osaaja Lammintausta kokee, että elinkeinoelämän ja yliopistojen välinen yhteistyö on pitkällä aikavälillä parantunut. Lammintaustan uran alkuvaiheilla yliopistoja ei kannustettu vuorovaikutukseen elinkeinoelämän kanssa, 2000-luvulla siitä tuli yliopistojen kolmas tehtävä. Lammintausta toivoo yhteistyöhön yhä lisää puhtia.

– Turun yliopisto voisi olla edelläkävijä löytämässä uusia käytäntöjä yhdessä elinkeinoelämän kanssa ja jopa määrittelemässä uusia tun-

nuslukuja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden seurantaan, Lammintausta sanoo.

Lammintausta muistuttaa, että yhteistyö ei ole vain tutkimuksen pohjalta syntyviä keksintöjä. Vieläkin tärkeämpi asia seudun yrityksille on se, millaisia ihmisiä yliopistosta valmistuu.

– Yliopiston päätuote ovat osaajat, Lammintausta korostaa.

Unelmana luoda rahaa lääkekehitykseen Vuonna 1997 tapahtui Lammintaustan työelämässä suuri muutos. Orion oli ostanut Farmoksen, ja neljän vuoden Orion-pestin jälkeen Lammintausta oli valmis yrittäjäksi. Hän perusti yhtiökumppaneidensa kanssa Hormos Medicalin.

– Suomessa oli 1990-luvun lopulla kova into perustaa yrityksiä.

Vuonna 2003 rahoitusympäristö alkoi kuitenkin hiipua ja pääomasijoittajia oli vaikea löytää. Oli mietittävä eri vaihtoehtoja. Me valitsimme fuusioitumisen amerikkalaisen lääkekehitysyrityksen kanssa, Lammintausta muistelee.

Fuusioituneen yrityksen päätuote oli Hormos Medicalin ospemifeeni-lääke vaihdevuosien jälkeisiin estrogeenin puutosoireiden hoitoon.

Lammintaustan unelmana oli luoda siitä lääke, jonka lisensointi toisi lisää rahaa uusien lääkkeiden kehitykseen.

Lääke menestyikin, ja se sai vuosi sitten myyntiluvan Yhdysvalloissa. Turussa kehitetylle lääkkeelle haetaan nyt maailmanlaajuisia markkinoita. Lammintausta ei kuitenkaan ole enää mukana. Hän keskittyy uuteen yritykseen, Hormos Medicalin omistajat kun halusivat muuta kuin Lammintausta. He halusivat ohjata voitot tuotekehityksen sijaan osinkoihin. Lammintausta koki kollegoineen, että oli aika irrottautua omilleen.

Uusia lääkkeitä kehitetty yliopistolaisten kanssa Lammintausta perusti vuosi sitten kumppaneidensa kanssa Forendo Pharman. Hormoksen portfoliosta he hankkivat mukaansa pari tuotekehitysaihiota.

Joka kymmenes uusi eurooppalainen lääke on kehitetty Turussa. Turun yliopiston Vuoden alumni, Forendo Pharman toimitusjohtaja Risto Lammintausta näkee yliopiston ja elinkeinoelämän hyvän yhteyden välttämättömänä.

– Me voimme esimerkiksi kertoa, millaisia taitoja valmistuvalla pitää olla, Lammintausta sanoo.

– Toinen aihioista on jo kliinisissä tutkimuksissa ollut miesten hormonihoitoon tarkoitettu tuote. Tähän asti alentunutta testosteronihormonitasoa on korjattu antamalla hormonia joko injektiona tai ihon läpi. Meidän tavoitteenamme on kerran päivässä otettavan tabletin avulla aktivoida miehen oma hormonituotanto uudelleen, Lammintausta kertoo.

Testosteronitason hoitomuotoa on tutkittu jo kymmenisen vuotta yhteistyössä Turun yliopiston tutkijoiden kanssa. Uudenlaisissa tautimalleissa on saatu tuloksia, joiden mukaan lääke saattaisi toimia myös virtsaamisongelmissa sekä eturauhasen tulehdusvaivoissa. Parhaillaan Forendo Pharma hakee kansainvälistä kehityskumppania tuotteen laajamittaisempia potilastutkimuksia varten.

– Toinen tuotteista on yliopiston fysiologian laitoksen professorin Matti Poutasen kanssa kehittämämme uusi konsepti, jolla voitaisiin säädellä estrogeenin hormonitasoa paikallisesti tietyissä kohde-elimissä tai -kudoksissa, niin ettei se vaikuta kiertävään hormonitasoon, Lammintausta sanoo.

Kansainvälisesti suurta kiinnostusta herättänyt menetelmä etenee tänä vuonna ihmisillä tehtäviin kokeisiin.

– Molemmat lääkkeet ovat yliopistotutkimuksen kanssa tehtyjä yhteistyöhankkeita, Lammintausta sanoo.

Aurora | 27

Ivaskalle ja Erolalle himoitut ERC-apurahat Turun yliopiston molekulaarisen solubiologian professori Johanna Ivaska sekä sosiologian professori Jani Erola ovat saaneet Euroopan tutkimusneuvoston ERC:n myöntämät huippututkijoiden CoGapurahat.

Suomeen apurahoja myönnettiin neljä.

Ivaska ja Erola saivat viiden vuoden apurahan, kumpikin lähes kaksi miljoonaa euroa. Kolmea akatemia-hanketta vastaava ERC-apuraha on arvostetuimpia eurooppalaisia apurahoja. Saajavalinnassa keskeistä on apurahaa hakeneiden tutkimusten uraauurtavuus sekä innovatiivisuus.

– Me tutkimme syövän etäpesäkkeiden eli metastaasien syntymiseen liittyviä muutoksia. Syöpähän kehittyy ensin paikallisena, mutta jossakin vaiheessa se muuttuu entistä pahanlaatuisemmaksi ja alkaa lähettää etäpesäkkeitä. Me haluamme selvittää, miten solun tarttumisreseptorit osallistuvat tähän muutokseen, Ivaska kertoo.

Sosiaalitieteiden alan ensimmäisen ERC-apurahan Suomeen saanut Erola tutkii lapsuuden perheen puuttuvien resurssien korvaamista. Perinteisesti on oletettu, että esimerkiksi vanhemman avioero tai kuolema johtaisi alhaisempaan sosiaaliseen asemaan aikuisuudessa taloudellisten ja sosiaalisten resurssien vähentyessä. Näin ei aina käy.

– Menetettyjä resursseja korvataan sellaisilla, joita on saatavissa. Ne voivat olla peräisin esimerkiksi läheisiltä tai yhteiskunnalta, Erola sanoo.

Lasten yliopiston kevät 2014 Ilmoittautuminen tiedeluennoille ja leireille aukeaa Lasten yliopiston nettisivuilla keskiviikkona 19.3. klo 12.00.

OHJELMA:

5.4.

12.4.

Pöyhkeät perhoset vai liehuvat lepakot?

Taivaankansi, maailmanpuu ja maahiset – entisaikojen ihmeelliset uskomukset

26.4.

Tieteile Ruissalon puutarhassa

Luennoilla kuullaan, miksi hikiset lenkkarit vetävät komeaa haapaperhosta puoleensa tai minkä malliseksi maapallo kuviteltiin satoja vuosia sitten. Kasvitieteellisessä puutarhassa nähdään, millaisia kasveja ovat huijariorkideat tai pystyykö jättilumpeenlehti kannattelemaan ihmistä.

Kesällä järjestetään eri teemoilla päiväleirejä. Luvassa on fysiikkaa, tähtitiedettä, historiaa ja biologiaa eri-ikäisille lapsille.

Lisätietoa luennoista ja leireistä osoitteessa

www.lastenyliopisto.fi

! a t s o t is p o li y n u r u Huippututkinto T

Seitsemän tiedekuntaamme tarjoaa yli 130 oppiainetta, joista voit valita sinua kiinnostavimman koulutusohjelman tai pää- ja sivuaineyhdistelmän. | Aurora Tee 28 elämäsi paras päätös: hae meille opiskelijaksi!

Aurora | 28

Kolumni

Kevät tulee — oletko valmis?

Valmistuminen on maailman typerin sana. Sanakirjan mukaan se on sama kuin ”tulla valmiiksi”. Kun joku asia on valmis, se tarkoittaa, että kehittymisen varaa ei enää ole. Mutta ihminen ei ole koskaan valmis. Hautaankin päädymme keskeneräisinä. *** Sukelletaan hetkeksi tiedekuntien opinto-oppaista tutun kaikkien opiskelijoiden sankarin, Olli Opiskelijan, kiehtovaan elämään. Peruskoulussa Olli ei koskaan ollut mikään mallioppilas. Alakoulussa hän oppi kunnolla lukemaan vasta kolmannella luokalla, ja sen jälkeenkin Ollia kiinnosti enemmän lintsaaminen kuin koulutyö. ”Olet kyllä kaukana valmiista, mutta kai sinut nyt on seiskalle päästettävä” tuhahti rehtori Ollille kuudennen luokan kevättodistusta ojentaessaan. Yläkoulu ja lukio menivät samassa hangessa tarpoessa. ”Kyllä ihme on jos sinäkin joskus johonkin kunnon ammattiin valmistut” oli lause, jonka Olli sai usein kuulla lukion opettajien suusta.

Aiemmasta laiskottelustaan huolimatta Olli pääsi yliopistoon. Siellä hän pakersi tavoiteajan mukaiset viisi vuotta, huomasi, että opintopisteiden yhteismäärä kiipeää hädin tuskin toiselle sadalle, ja opiskeli vielä kolme vuotta lisää. Sitten koitti se päivä. Kun opintorekisterin pistemäärä näytti pyöreää kolmeasataa, Olli tallusteli kansliaan ja pokkasi paperin. Hän oli nyt maisteri, englanniksi Master. Enää kukaan ei epäilisi hänen kypsyyttään. Hän oli viimeinkin valmis.

Valmiina ihmisenä ja kaunis valkoinen paperi puvuntaskusta pilkottaen Olli lähtee innokkaana työnhakuun.

Keskisuuren yrityksen keskitason johtaja mittailee Ollia design-silmälasiensa takaa ja toteaa, että työpaikasta on turha haaveilla. Kun ei ole kokemusta. ”Menepäs poika muualle kehittymään muutamaksi vuodeksi ja tule sitten takaisin” johtajan yrmeä ääni väreilee huoneen valkoisilla seinillä. Olli on ymmällään. Miten niin kehittymään? Hän sopertaa johtajalle olevansa jo valmis ja läimäisee maisterintodistuksen pöydälle. Hetken kuluttua Olli kävelee ulos toimistosta vain johtajan röhönauru ja särkyneiden haaveiden kilinä seuranaan. *** Hyvät asiat valmistuvat usein hitaasti. Kotitekoisen ruisleivän valmistamiseen kuluu taikinajuuren hapatus huomioon ottaen päiväkausia. Mutta mitä leivälle tapahtuu kun se vihdoin on valmis? Se syödään.

Jarno Nieminen Kirjoittaja on opettajankoulutuslaitoksen Turun yksikön viidennen vuosikurssin opiskelija, joka kirjoittaa Turun yliopiston luovan kirjoittamisen verkkolehti OTEssa, blogit.utu.fi/luova/ota-ote

kuva: ha nna

Vaatimus valmiiksi tulemisesta lävistää koko yliopiston. Maisterivaiheessa olevilta opiskelijoilta odotetaan paljon, hehän ovat jo lähes valmiita. Mutta valmiina oleminen on kuin tie joka on kuljettu loppuun. Siinä ei ole mitään tavoiteltavaa.

Siispä hyvät opiskelijat, nyt kun kevät jälleen koittaa, niin uskaltakaa olla kesken.

Juhlikaa keskeneräisyyttänne.

oksanen

Olli Opiskelija ei suinkaan ole ainoa maisteri, joka valmistuttuaan saa kokea leivän kohtalon. Armottomilla työmarkkinoilla maisterin tutkintokin on vain halpa sadetakki, joka ei pidä vettä. Maailmassa ei ole sijaa valmiille ihmisille.

Aurora | 29

teksti: erja hyytiäinen

| kuva: hanna oksanen

MINUN KOTINI, SINUN KOTISI Teemu Jaakonkoski seisoo Yo-talo C:n ulkooven edessä. Siitä on reippaat 16 vuotta, kun hän painoi jykevän puuoven takanaan kiinni.

Silloin valmistumassa ollutta yleisen historian ylioppilasta veti puoleensa uusi elämä ja leveämmät neliöt. Nyt hän palaa tuttuun taloon tapaamaan Yo-talo C:n nykyistä asukasta.

R

appukäytävässä tulee vastaan pitkä mies. Juha-Pekka Finnilä hymyilee iloisesti ja ojentaa käden tervehdykseen.

Miehet tutustuvat toistensa elämään varovaisesti tunnustellen. He ovat eri sukupolvea, mutta heitä yhdistää merkittävä asia. Molempien elämässä on tärkeä ajanjakso, jonka ytimenä on koti Erik Bryggmanin 1950-luvulla suunnittelemassa Yo-talo C:ssä.

Finnilä naputtelee seitsemännen kerroksen välioveen salaisen numerokoodin. Jaakonkosken aikaan, 1990-luvun puolivälissä, liikuttiin vapaasti. Lukot olivat osa Yo-talon suurta peruskorjausta 2013. Silloin poistettiin myös kerrosten yhteiskeittiöt ja jokainen yksiö sai oman keittiöseinämän.

– Se vähentää yhteisöllisyyttä, Finnilä pahoittelee.

30 | Aurora

Jaakonkoski tunnustaa, että tuli sitä itsekin aikanaan kuulosteltua, onko joku muu keittiössä vai saisiko olla rauhassa. Suomalaiseen kulttuuriin ei istu noin vain jakaa ruokapöytää vieraan kanssa.

tiin kirjoituskoneella sana kerrallaan, nyt voi leikkaa-liimata sitaatteja suoraan tekstiin. Tai voisi, mutta Finnilä paljastaa, että kaikki tekstit ajetaan plagiaatinpaljastusjärjestelmän läpi.

On se, erilaista.

Kodin keskipiste muutti opiskelun

Kompakti kampus

Yhdellä silmäyksellä näkee koko kodin. Oikealla on hulppea vessa, Finnilän makuun liiankin hulppea: esteettömyysvaatimukset täyttävä tila nappaa liki kolmanneksen asunnosta. Loppuosa on keittiöseinineen yhtä avointa huonetta.

– Minun aikanani vasemmalla oli vessakylpyhuone, sen takana pieni alkovi, vaatenaulakon takana suuri kaappi. Muu huone oli oleskelutilaa, Jaakonkoski muistelee.

Nyt katseen vangitsevaa tietokonetta ei Jaakonkosken asunnossa nähty.

–1990-luvun alun tietokoneissa ohjelmat olivat nykyiseen verrattuna alkeellisia, internetiä ei tunnettu, kännykkää ei ollut juuri kellään, Jaakonkoski sanoo.

Keskustelu siirtyy maailmanlaajuiseen tietoverkkoon. Miten se on muuttanut opiskelua?

Miten ennen poljettiin sivukirjastosta toiseen etsimässä kirjoja, nyt ne löytyvät sähköisinä parilla klikkauksella. Miten ennen naputel-

Raumalaislähtöinen Jaakonkoski kertoo, kuinka pikkukaupungin pojan on helpompi hakeutua opiskelemaan yleistä historiaa Turkuun kuin suureen Helsinkiin. Porilaislähtöinen, tietojenkäsittelystä kiinnostunut Finnilä valitsi samoin: Helsingissä yhtä monipuolinen opiskelu olisi ollut mahdotonta jo kampusten maantieteellisen etäisyyden vuoksi.

Molemmat olivat perheensä ensimmäisiä akateemisen koulutukseen päätyneitä, molemmat ovat osallistuneet mielenilmauksiin opintotuen puolesta, molemmat inhoavat aamuluentoja, molemmat ovat valinneet sivuaineita tiedekuntarajoja ylittäen, molemmat tunnistavat uusien kurssiohjelmien julkaisun synnyttämän tunteen.

– Se elähdyttävä tunne, kun näkee, mitä kaikkea olisi mahdollista opiskella, Finnilä sanoo.

Tarjontaa tosin on niin runsas, että aika ei riitä. Uusien opiskelijoiden tukena toimiikin

Yo-talo yhdistää Juha-Pekka Finnilää (vas.) ja Teemu Jaakonkoskea

nykyisin opettajatuutoreita auttamassa esimerkiksi sivuaineiden valinnassa.

Koti keskellä kaikkea Seitsemännen kerroksen asunnon ikkunasta avautuu avara maailma. Alla on kauppakorkeakoulu, edessä Tyks ja Kupittaan asema, melkein näkyy osakuntien käyttämä Uusi-S. T-sairaalaa lähestyvän helikopterin ääni on tullut Finnilälle jo tutuksi.

Jaakonkoski asui neljä kerrosta alempana, ikkunat kohti Yliopistonmäkeä. Meteliä kuului silloinkin: kalliota räjäytettiin Luonnontieteiden talon lisäosan tieltä. Äänistä huolimatta paikka on molempien mielestä mitä parhain. Kaiken ytimessä. Jaakonkosken aikana kampus rajautui melko tiiviisti Yliopistonmäelle, Calonia oli juuri valmistunut ja veti satunnaisesti kasarmialueelle.

Finnilän pääaine on nykyisin Kupittaan aseman vierellä ICT-talossa, sivuaine matematiikka vetää mäelle.

Sijainnin lisäksi Finnilän kodinvalintaan vaikutti osakuntatoiminta. Kohonneiden vuokrakustannusten ja hiljaisuussäädösten vuoksi TVO:n ja S-Osiksen bändi-illat ovat kuitenkin historiaa. Alakerrassa on nyt pesutiloja ja polkupyörävarastoja.

– Satakuntalais-Hämäläisellä, Savo-Karja-

laisella ja Varsinaissuomalaisella osakunnalla on yhteinen olohuone B-talon alakerrassa. Saa nähdä, kuinka kauan meillä on varaa sitä pitää, Finnilä sanoo.

Aina ovat opiskelijat paikkansa löytäneet.

Jaakonkoski kertoo, miten takavuosina Hämeenkadun Imaamin keinutuoli veti opiskelijoita puoleensa luentojen jälkeen, joskus jopa niiden sijaan. Yhdessä istuttiin, puhuttiin ja puhuttiin.

Finnilä toteaa, että menneiden vuosien opiskelijakulttuuri on hiipunut, Hämeenkatu on hiljainen. Puheen kääntyessä sitseihin avautuu toinen kuva. Opiskelukulttuuri ei ole hiipunut, se on muuttunut. Nykyopiskelija löytää bilepaikan keskustasta, ja Finnilän nauttimat sitsit olivat Jaakonkosken sukupolvelle vieraita.

– Sitsit, siis akateemiset pöytäjuhlat. Niissä syödään alkupalat, pääruoka ja jälkiruoka, lauletaan juomalauluja ja pidetään pieniä puheita, Finnilä kertoo.

”Sain työkaluja ajatteluun” Finnilä kertoo harrastaneensa kobudoa. Nyt harrastus on jäissä. Opiskelu pitäisi saada päätökseen.

– Minä opiskelin kahdeksan vuotta, se oli silloin hieman keskimääräistä pidempi aika.

Opiskeluaika oli aika huoletonta, en juuri ajatellut, mitä teen valmistuttuani vaan elin kuin kuplassa, Jaakonkoski sanoo.

Finnilän tulevaisuus on utuisempi. Sairastuminen kesken opintojen sotki elämää, talouden taantuma saa miehen toteamaan monien tavoin: Kunpa löytäisi töitä. Tilastot kertovat Turun yliopistosta valmistuvien työllistyvän hyvin. Esimerkiksi vuonna 2001 ja 2011 valmistuneista oli 2012 työttömänä alle viisi prosenttia. Yli 95 prosenttia työllisistä ilmoitti työnsä vastaavan täysin tai jossakin määrin omaa koulutusta.

Jaakonkoski ryhtyi valmistuttuaan tekemään osuuskunnassa verkkojulkaisua. Vuotta myöhemmin, 1999, hän siirtyi tekemään Mobile-kaupunkilehteä ja sen sivustoa. Päätös tiesi siirtymistä yrittäjäksi – ja sillä tiellä Jaakonkoski on yhä.

– Vaikka en ole suoranaisesti koulutustani vastaavalla alalla, yliopisto merkitsi paljon.

Sain lisää työkaluja ajatteluun. Jos en olisi tullut Turun yliopistoon, olisin osin sama ihminen, mutta suurelta osin myös aivan toinen.

Yliopisto herätti minussa kiinnostuksen, Jaakonkoski sanoo.

Miehet katsovat toisiinsa yhteisymmärryksen vallassa. Senkin he jakavat: kiinnostuksen kaikkeen uuteen.

Aurora | 31

Lyhyet

koonnut: erja hyytiäinen kuvat: hanna oksanen

turun yliopiston uutiset ja tapahtumat

94. vuosijuhlaa vietettiin pitkän tauon jälkeen yliopiston päärakennuksessa.

”YLIOPISTOJA TARVITAAN

ENEMMÄN KUIN KOSKAAN” Turun yliopiston merkitys ympäröivän yhteiskunnan kehitykselle ja hyvinvoinnille nousi vahvasti esille vuosijuhlassa.Yliopiston hallituksen tuore puheenjohtaja, Raisio Oy:n toimitusjohtaja Matti Rihko totesi, että suomalainen yhteiskunta tarvitsee yliopistoja enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin.

– Nyt ei ole oikea hetki leikata yliopistojen rahoitusta vaan panostaa tieteeseen yhä enemmän, Rihko sanoi.

Hänen nosti tärkeimmäksi kehityskohteeksi innovaatioiden kaupallistamisen. Patentteja pitäisi pystyä myymään globaaleilla markkinoilla.

– Innovaatiotoiminnan kautta yliopistot voivat vaikuttaa suoraan Suomen kansantalouteen, Rihko totesi.

Rehtori Kalervo Väänänen lähestyi asiaa korostaen tutkimuksen jatkuvaa laadun parantamisen tarvetta.

– Meidän tulee nyt kääntää kaikki kivet, jotta voimme parantaa tutkimuksen tekemisen edellytyksiä laajassa mitassa ja useilla aloilla. Tutkimuksen edellytysten parantamista ei kuitenkaan tehdä koulutuksen laadun kustannuksella,Väänänen sanoi.

MATTI RIHKO JOHTAA HALLITUSTA Raisio Oyj:n toimitusjohtaja Matti Rihko on valittu Turun yliopiston hallituksen puheenjohtajaksi. Yliopistokollegion puheenjohtajaksi valittiin professori Kari Lukka Rihkon lisäksi muina yliopiston ulkopuolisina edustajina hallituksessa toimivat valtiotieteiden tohtori Cay Sévon, Tampereen teknillisen yliopiston professori Jaakko Astola ja emeritusmaaherra Rauno Saari. Yliopistoyhteisöstä hallitukseen on valittu professorit Anne Kovalainen ja Jyrki Heino, tietoturvapäällikkö Mats Kommonen, dosentti Maija Peltola sekä opiskelijajäsenet Jukka Koivisto ja Aku Kähkönen.

32 | Aurora

} utu.fi

MEDISIINA SAA D:N Medisiina on saamassa jatkokseen D-rakennuksen. Rakennuksesta reilu 40 prosenttia tulee lääketieteellisen tiedekunnan käyttöön. Muuhun osaan tulee VarsinaisSuomen sairaanhoitopiirin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimintoja sekä mahdollisesti yritystoimintaa.

– Uudisrakennuksen avulla voidaan sekä tehostaa lääketieteellisen tiedekunnan tilankäyttöä että parantaa entisestään synergiaa keskeisten yhteistyökumppaneiden kanssa, rehtori Kalervo Väänänen sanoo.

UUTTA KOHTI Hoitotieteen laitos ja Tongjin yliopisto Shanghaissa suunnittelevat yhteistä mielenterveystyöhön keskittyvää yliopistotason koulutusta.

Kauppakorkeakoulun Porin yksikkö käynnistää tulevana syksynä uuden asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelman.

Ph.D. Benita Heiskanen on nimitetty John Morton -keskuksen johtajaksi kaudelle 2014– 2016. Pohjois-Amerikkaan liittyvää tutkimusta tekevä keskus sijoittuu yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan.

Turun Yliopistosäätiö, yliopisto ja TYKS-säätiö rakennuttavat Vähä Hämeenkadun alkupäähään kaksi asuinkerrostaloa.

Turun yliopiston molekulaarisen kasvibiologian professorin Eva-Mari Aron ryhmä on valittu ainoana suomalaisena partnerina mukaan Australian tutkimuksen huippuyksikköohjelmaan.

Turkulaisopiskelijat saavat kolmannen opetusterveyskeskuksen, kun Vaasaan valmistuu uusi opetusterveysasema. Uusi harjoittelupaikka avaa suomen kielellä opiskeleville ainutlaatuisen mahdollisuuden myös ruotsinkieliseen harjoitteluun.

Ranskan kääntämisen ja tulkkauksen professori Yves Gambier ja mediatutkimuksen professori Jukka Sihvonen on valittu Suomen Tiedeseuran jäseniksi.

Hoitotieteellinen tutkimus ja opetus käynnistetään Satakunnan sairaanhoitopiirin alueella. Piiri rahoittaa osa-aikaisen, Turun yliopiston hallinnoiman, hoitotieteen professuurin.

– Tarkoituksenamme on käynnistää Satakunnan sairaanhoitopiirissä tohtorikoulutusta, myös maisterikoulutusta voidaan hajauttaa, Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen johtaja, professori Helena Leino-Kilpi sanoo.

TARJOLLA HARJOITTELIJOITA JA GRADUTOIMEKSIANNON TEKIJÖITÄ

Turun yliopistossa kehitetty ja käytössä oleva sovittelumenettely ansaitsi kunniamaininnan Henkilöstöjohdon ammattilaisten yhdistys HENRY ry:n Vuoden henkilöstöteko -arvioinnissa.

– Omien sovittelijoiden kouluttaminen talon sisälle on tuonut uutta konfliktien käsittelyn osaamista taloon, millä on myös heijastusvaikutuksia organisaatioon laajemmin, tuomaristo totesi.

Yrityksille ja yhteisölle on tarjolla Turun yliopiston opiskelijoita harjoittelijoiksi sekä gradutoimeksiannon tekijöiksi. Linkkinä toimii Turun yliopiston työelämäpalvelut – Rekry.

– Yliopisto-opiskelijalla on tuorein tieto opiskelualastaan. Hän voi tuoda organisaatioon uusimman teoreettisen tiedon ja tietää, miten sitä voi soveltaa käytäntöön, Rekryn suunnittelija Hannele Kaitaranta sanoo.

Yli 400:lla harjoittelupaikkaa hakevalla opiskelijalla on tuomisinaan myös rahallinen harjoittelutuki. Se kattaa osan työnantajalle harjoittelusta aiheutuvista kuluista.

– Moni työnantaja on todennut, että ovat palkanneet opiskelijaharjoittelijan työsuhteeseen myöhemmin. Harjoittelija voi olla tulevaisuuden rekrytointi, Kaitaranta sanoo.

Toinen keino hyödyntää uusinta tietoa on gradutoimeksianto. Turun yliopiston graduntekijät ovat tehneet muun muassa historiikkeja, selvittäneet yrityksen pyynnöstä keinoja kansainvälistyä verkkokaupan avulla sekä etsineet mallin, jolla staattisen sähkön aiheuttamia ongelmia painoprosessille on kyetty vähentämään.

Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen on valittu Suomen yliopistot UNIFI:n hallituksen puheenjohtajaksi.

Kausi on kaksivuotinen.

UNIFI on suomalaisyliopistojen johtotehtävissä toimivien keskustelufoorumi. Sen tavoitteena on tunnistaa edessä olevia haasteita sekä valmistella niihin vastaamiseksi toimintastrategioita ja –tapoja.

Harjoittelijoita kaipaavat sekä gradutoimeksiantoa suunnittelevat saavat lisätietoa Hannele Kaitarannalta (hannele.kaitaranta@utu.fi tai 050 571 4133).

UUDEN BRAHEA-KESKUKSEN YTIMESSÄ VUOROVAIKUTUS Uusi Brahea-keskus tehostaa yliopiston ja ympäröivän yhteisön vuorovaikutusta sekä parantaa elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia.

Keskuksen keskeisiä toimintakokonaisuuksia sen perustamisvaiheessa ovat elintarvikeala, innovaatiot ja yrittäjyys, meriklusteri sekä tieto- ja viestintätekniikka. Se profiloituu myös vuorovaikutteisten oppimisympäristöjen kehittäjänä.

– Opetussuunnitelmia laadittiin aikanaan pulpetti ja luokkahuone mielessä, nyt opitaan sekä koulutuksessa, työpaikoilla että kaikkialla, minne langaton verkko ylettyy. Laitosten yhdistäminen antaa aivan uudenlaiset mahdollisuudet kehittää sekä teknisesti että pedagogisesti oivaltavia oppimisen ratkaisuja, johtaja Kari Seppälä kertoo.

Brahea-keskus syntyi, kun yliopiston hallitus päätti yhdistää Koulutus- ja kehittämiskeskus Brahean, Innovaatiot ja yrityskehitys (BID) -keskuksen sekä Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen (MKK).

9,0–9,5

arvosanallaan Turun yliopisto sijoittui kansainvälisten opiskelijoiden tyytyväisyyskyselyn StudyPortals Awards 2013 kärkijoukkoon. Mukana vertailussa olivat kaikki Euroopan korkeakoulut ja niiden vaihto-opiskelijat

Turun yliopistossa vuonna 2013

162

tohtorintutkintoa

1456

1632

ylempää korkeakoulututkintoa

alempaa korkeakoulututkintoa

Turun yliopiston yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen katsaus on julkaistu netissä osoitteessa utu.fi/yvv-katsaus Turun kliinisen biomateriaalikeskuksen ja Stick Tech Oy:n yhteistyönä kehitetty takahampaiden paikkausaine, everX Posterior, sai jo viidennen kansainvälisen innovaatiopalkinnon vuoden sisällä.

Turun, Itä-Suomen ja Tampereen yliopistojen yhteisen koulutusvientiyhtiön Finland University Oy:n toimitusjohtajaksi on nimitetty maa- ja metsätaloustieteiden maisteri Pasi Kaskinen. Yhtiön Turussa toimivaksi koulutusvientikoordinaattoriksi valittiin Jukka Pulkkinen.

Aurora | 33

Väitös

teksti: hannu aaltonen

| kuva: hanna oksanen

Väittelijä sai uuden teknologian haistamaan huumeet ilmasta

F

Jaakko Lehtinen kehitti fysiikan alan väitöstutkimuksessaan uudenlaisen tavan huumetestaukseen. Tapa paljastaa aineiden käytön tai olemassaolon joko hiusnäytteestä tai mittaamalla ilman kaasuja. Menetelmästä olisi suurta apua esimerkiksi rajanylityspaikoilla.

Filosofian maisteri Jaakko Lehtinen tutki pienten huumausainepitoisuuksien mittaamista Turun yliopistossa kehitetyllä läppämikrofonia hyödyntävällä fotoakustisella spektroskopialla.

– Fotoakustinen spektroskopia on tulevaisuudessa mahdollinen vaihtoehto nykyisin käytettäville kalliille kertakäyttöisille ja usein vain yhdelle huumausaineelle kohdistetuille testeille, Lehtinen sanoo.

Tutkimuksessa mitattiin hiusnäytteitä kokaiinin yliannospotilailta, ja näitä verrattiin hiusnäytteisiin ihmisiltä, joilla ei ole huumausainehistoriaa. Kokaiinin käyttö pystyttiin havaitsemaan hiusnäytteiden fotoakustisen spektrin perusteella. Huumeet kertyvät hiuksiin aineenvaihdunnan kautta ja säilyvät hiuksissa pidempään kuin esimerkiksi virtsassa tai veressä.

Huumausaineiden kaasumaisella mittaamisella on mahdollisia sovelluksia esimerkiksi tulleilla ja rajanylityspaikoilla salakuljetustapausten nopeaan havaitsemiseen. Ruuhkaisilla rajanylityspaikoilla ei ole välttämättä aikaa aukaista jokaista konttia, ja näin ollen on suuri etu, mikäli päätös esimerkiksi kontin vaarallisuudesta voidaan tehdä ulkopuolelta kontin sisällöstä höyrystyvien kaasujen perusteella.

– Tutkimuksessa pystyttiin havaitsemaan huumausaineita tilanteissa, joissa kaasumaisia kohdemolekyylejä on vain yksi miljardia molekyyliä kohden, Lehtinen sanoo.

Huumetestit ovat tärkeitä myös, kun pyritään ehkäisemään ja kontrolloimaan huumausaineiden vaikutuksen alaisena ajamista tai rikoksien tekemistä.

Tutkimuksen ideana oli yhdistää uusia lupaavia teknologioita ja näitä linkittämällä saavuttaa mahdollisimman herkkä ilmaisin. Tutkimuk34 | Aurora

Jaakko Lehtinen jatkaa tutkimustaan Gasera Oy:ssä, jossa fotoakustista spektroskopiaa sovelletaan kaupalliseen käyttöön.Yhteistyötä tehdään sekä tullin että poliisin kanssa.

– Fotoakustisella kaasumittauksella on sovelluksia huumeiden lisäksi esimerkiksi ilmanlaadun ja päästöjen mittaamisessa.Tällä hetkellä tutkin uudenlaisia laserlähteitä fotoakustisessa mittauksessa, Lehtinen kertoo.

sessa käsiteltiin näytteen miniatyrisointia, jonka avulla teknologia voitaisiin mahduttaa kannettavan, kämmenellä pidettävän, kenttäkäyttöisen sensorin muotoon.

– Fotoakustisessa spektroskopiassa näytteeseen ohjataan moduloitua infrapunasäteilyä, joka aiheuttaa näytteen jaksottaisen lämpenemisen. Tämä lämpeneminen johtuu ympäröivään kaasuun ja aiheuttaa kaasun lämpölaajenemisen. Jaksottaisen lämpölaajenemisen seurauksena aiheutuu paineaalto, joka voidaan mitata paineanturilla eli mikrofonilla, Lehtinen kertoo.

Tällä hetkellä käytössä olevat muut menetelmät ovat raskaita ja kalliita eikä niitä voi sellaisenaan siirtää kenttäkäyttöön. Esimerkiksi tullien ja rikospaikkatutkinnan vaatima huumetestaaminen sekä laittomien aineiden analyysi tapahtuukin pääasiassa jälkikäteen laboratoriossa.

Jaakko Lehtisen väitöskirja Detection of Illicit Drugs and Drug Precursors with Cantilever-Enhanced Photoacoustic Spectroscopy tarkastettiin tammikuussa 2014. Tutustu väitöskirjaan osoitteessa www.doria.fi/ handle/10024/94175.

Lue uusien Turun yliopistossa tarkastettujen väitösten esittelyt osoitteesta utu.fi/vaitokset

TURUN SUOMALAINEN

YLIOPISTOSEURA

kuva: erja hyytiäinen

Opastuskierros tutustuttaa yliopiston taideaarteisiin

Phoenix sujahti osaksi Auroraa

T

urun Suomalainen Yliopistoseura ja Turun yliopisto päättivät viime vuoden lopulla yhdistää voimansa lehtien julkaisussa.

Phoenix-lehti sujahti osaksi Auroraa.

Yliopistoseuralaisille muutos tarkoittaa, että saatte jatkossa vuosittain neljä Aurora-lehteä, joissa kerrotaan Phoenixin tapaan yliopistolla tehtävästä tutkimus- ja opetustyöstä, esitellään yliopiston toimintaa ja käydään keskustelua ajankohtaisista korkeakouluja tiedepoliittisista aiheista.

Seuran ulkopuolisille yhdistyminen antaa mahdollisuuden kuulla enemmän Yliopistoseurasta – ja sen innoittamana liittyä joukkoomme.

Kaikille avoimen, Turun yliopiston ystävien, entisten opiskelijoiden, tukijoiden ja henkilökunnan yhteisen seuran jäsenet pääsevät tutustumaan aitiopaikalta Turun yliopistossa tehtävään tutkimukseen.

Esimerkiksi tänä keväänä tutustumme opastuskierroksella Turun yliopiston ainutlaatuiseen taidekokoelmaan, ja kevätkokouksessa kuulemme uutta tietoa muistamisesta ja uuden oppimisesta.

Seura myös tukee yliopistossa tehtävää tutkimusta jakaen vuosittain apurahoja nuorille tutkijoille ja opiskelijoille.

Tänä vuonna käynnistämme seuran 100-vuotisjuhlien valmistelun.

Suunnitelmissa on muun muassa näytelmä, joka kertoo, miten 1917 perustettu Yliopistoseura perusti keräyksen voimin muutamia vuosia myöhemmin Turun Yliopiston.

Lisää tietoa tapahtumistamme sekä liittymislomakkeen löydät uudistuneilta nettisivuiltamme, löydät meidät myös Facebookista ja Twitteristä.

Satu Astala Yliopistoseuran hallituksen puheenjohtaja

Seuran ilme ja nettisivujen rakenne ovat uudistuneet. Tule sivuillemme yliopistoseura.fi ja tilaa sähköinen uutiskirje.

Turun yliopiston taideaarteita kultakauden teoksista nykytaiteen helmiin esitellään Yliopistoseuran järjestämällä kevätretkellä. Kokoelman kautta päästään peilaamaan Turun yliopiston vaiheita ja suomalaista taidehistoriaa.

Keskiviikkona 21.5. järjestettävä esittely alkaa Maaherran makasiinissa (Henrikinkatu 10), jossa yliopiston taidekokoelmaa inventoinut Anna Franck esittelee sen historiaa sekä merkitystä yliopistolle.

Makasiinilta siirrytään Yliopistonmäelle tutustumaan kampuksen arkkitehtuuriin, ulkoveistoksiin sekä sisätiloissa sijaitsevaan taidekokoelmaan. Opastuksella nähdään muun muassa yliopiston maamerkeiksi muodostuneet veistokset Genius ohjaa nuoruutta ja Big Bang Echo sekä tutustutaan Eero Järnefeltin, Eric O.W.Ehrströmin ja Ukri Merikannon taiteeseen.

Kierros maksaa jäsenille 6 euroa, muille 11 euroa. Mukaan mahtuu 30 ensimmäisenä seuran koordinaattori EevaMaria Soikkaselle ilmoittautunutta.

Yliopistoseuran kevätkokous Turun Suomalaisen Yliopistoseuran varsinainen kevätkokous pidetään tiistaina 29.4.2014 klo 18.00 Maaherran makasiinissa osoitteessa Henrikinkatu 10. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 7 §:n määräämät asiat kuten toimintakertomus ja tilinpäätös vuodelta 2013.

Kokousta ennen klo 17 kuullaan psykologian yliopistolehtorin Johanna Kaakisen esitelmä Pirulla on tunnelinäkö, kun se raamattua lukee – tarkkaavaisuuden merkitys lukemisessa ja muistamisessa. Luennolla kuullaan, mitkä tekijät ovat tiedonkäsittelyn pullonkauloja lukemisen aikana ja onko oppimista sekä muistamista mahdollista tehostaa. Luennolla tutustutaan myös lukemiseen liittyvään uuteen tutkimustietoon.

Esitelmää ovat tervetulleita kuulemaan myös muut kuin seuran jäsenet.

Tervetuloa!

Turun Suomalainen Yliopistoseura | koordinaattori Eeva-Maria Soikkanen | 045 152 6666 | yliopistoseura@utu.fi Aurora | 35

www.yliopistoseura.fi

QT4 1

36 | Aurora