Aurora 2/2015

Aurora KATSO ELÄINTÄ

28

Ilo kupli promootiossa

2 |2015

22

Epätasa-arvo ruokkii luokkatutkimusta

10

tekst erja hyytiäinen

| kuva hanna oksanen

Feeniks-kirjasto kylpee valossa Uudistunut Yliopistonmäen kirjasto suorastaan kylpee valossa. Matala kalustus antaa valon tulvia sisään rakennukseen, jonka suurin muutos on nähtävissä kolmannessa kerroksessa. Henkilökunnan tilat on palautettu talon suunnitelleen arkkitehti Aarne Ervin idean mukaisesti myös opiskelijoiden käyttöön. ​Yliopiston kirjastotoiminta on kokenut muutaman viime vuoden aikana suuren murroksen.

Humanistit ja lääketieteilijät saivat viime syksynä oman kirjaston Teutoriin, Quantumin kirjasto avautui vuoden lopulla aulaan saaden myös uusia 24/7-tiloja. Feeniks on kuin jalokivi, joka kiteyttää uuden toimintatavan.

Tilojen lisäksi Feeniksissä muuttui kirjaston toimintamalli. Kirjat voi lainata ja palauttaa automaatilla, varastosta tuodut kirjat voi itse hakea hyllystä, kirjaston henkilökunta panostaa neuvontaan ja avustamiseen.

– Kyseessä ei enää ole pääkirjasto vaan tämä on osa uutta toimintamalliamme. Olemme muodostaneet tieteenalakohtaisia kirjastoja, Feeniks-kirjastossa ovat kielten kirjat, myös kurssikirjat sekä vapaakappalekokoelma ja erikoiskokoelmat. Sanomalehdet ja aikakauslehdet ovat ensimmäisessä kerroksessa, kirjastonjohtaja Ulla Nygrén kertoo.

Kirjaston nimi muistuttaa Turun yliopiston ensimmäisestä rakennuksesta Phoenixista, jossa myös kirjasto aloitti toimintansa. Historia piirtyy näkyviin muun muassa lukusalissa, jossa uusien pöytien edessä seisovat jo Phoenixissa käytetyt tuolit.

Aurora

5 10

SĂ„HKĂ–ISESSĂ„ AURORASSA LISĂ„AINEISTOA. LUE OSOITTEESSA

2/2015

utu.fi/aurora

28 22 4

20

5 6 10 18

21

20

21 22 26 27 28 32 34

AURORA on Turun yliopiston sidosryhmälehti, joka ilmestyy neljästi vuodessa.

PÄÄTOIMITTAJA Tuomas Koivula, 02 333 5979 | TOIMITUSSIHTEERI Erja Hyytiäinen, 02 333 6225 | TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Turun yliopiston viestintä, 20014 TURUN YLIOPISTO, viestinta@utu.fi | TILAUKSET, OSOITTEENMUUTOKSET JA ILMOITUKSET viestinta@utu.fi, 02 333 5909 | ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 1 080 e, 1/2 sivua vaaka 540 e, 1/4 sivua 270 e, takakansi 1 300 e, (ilmoitushintoihin lisätään alv 24 %) | TAITTO Hanna Oksanen | KANNEN KUVA Hanna Oksanen | PAINO Finepress Oy | PAINOS 13 000 kpl | LUE AURORA VERKOSSA utu.fi/aurora | ISSN 1237-6752

3DLQRWXRWH

35

Pääkirjoitus: Eriytyminen edellyttää yhteistä toimintaa Matemaatikko tietää missä menee raja Tiedetarjotin Eläin tulee lähelle Nobel-palkittu Hell: Olen kiitollinen Turun yliopistolle Tohtori Damdimopoulou nappasi yhden Ruotsin tavoitelluimmista pesteistä Puutiaiset puhuttavat Luokka palaa Tiedettä minuuttiannoksin Kirjat Promootion 122 tähteä Lyhyet VäitÜs: Ministerin ja virkamiehen omaksuttava EU:ssa lobbarin asenne Yliopistoseuralta: Ihmiset ovat yliopisto

Pääkirjoitus

teksti ja kuvat henri kanervo

Mitä aineita opiskelet ja miten ne tukevat toisiaan?

Eriytyminen edellyttää yhteistä toimintaa

MERI TIMONEN – Luen ensimmäistä vuotta kulttuurihistoriaa, sosiologiaa ja poliittista historiaa. Nämä aineet vaikuttavat yhteiskuntaan ja tarjoavat paljon töitä.

ILKKA POSIO – Opiskelen neljättä vuotta suomen kieltä, sivuaineinani yleinen kirjallisuustiede, taidehistoria ja unkarin kieli. Haluan äidinkielen opettajaksi. Opetuksessa painottuu monilukutaito, mikä vaatii laajaa tekstikäsitystä ja myös kuvien ymmärtämistä. Lisäksi oma mielenkiinto on vaikuttanut näihin valintoihin.

– Olen neljännen vuoden uskontotieteen opiskelija. Sivuaineina olen lukenut mediatutkimusta, musiikkitiedettä ja sosiologiaa. Haluaisin työskennellä mediassa. Uskontotiede, mediatutkimus ja musiikkitiede yhdistyvät moneen asiaan tällä kentällä kun taas sosiologia antaa eväitä kvantitatiiviseen tutkimukseen.

4 | Aurora

kuva hanna oksanen

LARI KULOKORPI

Tutkimuksen ja tieteenalojen erikoistumisella on pitkä historiansa, ja eriytyminen ja erikoistuminen jatkuvat – nyt nopeatahtisemmin. Yliopistoissa eriytymisprosessi pakottaa jatkuvasti arvioimaan, miten yhdistää oikeasuhtaisesti erikoistumista edellyttävä asiantuntijuus ja laaja-alaisuus. Konkreettisesti kysymys on, millaiset valmiudet yliopistosta valmistuvalla on vastaanottaa muiden asiantuntijoiden tuottamaa tietoa ja vastaavasti välittää omaa asiantuntijuuttaan muille.

Eri aikoina ja eri aloilla vastaukset tieteenalojen eriytymisen synnyttämiin kysymyksiin ovat vaihdelleet. Yhteistä vastauksille on kuitenkin lähtökohta, jonka mukaan eriytyminen synnyttää väistämättä tarpeen tutkimuksen ja tieteidenalojen väliseen yhteistoimintaan sekä vaatimuksen monitieteisyydestä.

Monitieteisyyden välttämättömyys nousee erityisen selkeästi esille ilmastotutkimuksen piirissä. Ilmastonmuutos on tutkimuskohteena eri tieteenaloja ja tutkimussuuntauksia koskettava ja sen hillitseminen ja siihen sopeutuminen edellyttävät eri tieteiden yhteistoimintaa. Samalla eri tutkimustraditioista tulevat tutkijat joutuvat väistämättä kohtaamaan toistensa erilaisia ajatustapoja, kysymyksenasetteluja ja tutkimuskulttuureja. Vaikka tutkimusteema on sama, oikeustieteilijä määrittelee tutkimusongelmansa toisin kuin biologi tai filosofi.

Monitieteisyyden vahvistaminen on aina konkreettinen kysymys; sen asettamat vaateet näyttäytyvät eri aloilla eri tavoin ja tutkimuksellinen yhteishakuisuus suhteessa muihin tieteenaloihin toteutuu erilaisena. Vaikka monitieteisyys asetetaan hyvän tutkimuksen vaatimuksena ja tavoitteena, sen toteuttaminen kohtaa myös esteitä, jotka ainakin osin johtuvat rakenteista ja eriytyneistä tutkimusperinteistä ja -kulttuureista, joiden ylittäminen vaatii rohkeutta astua uuden äärelle.

Esteiden purkaminen vaatii myös institutionaalista tukea. Turun yliopiston ihmistieteiden, luonnontieteiden ja lääketieteen tutkijakollegiumit on perustettu myös tätä silmällä pitäen. Monitieteisinä tutkijayhteisöinä ne tarjoavat mahdollisuuden perinteiset rajat ylittävälle tutkimukselle, samalla ne toimivat yhteistoiminnan rakentamisen forumina. Niiden piirissä käydyt keskustelut osoittavat, että monitieteisyyden vaateet ymmärtääksemme meidän on paneuduttava ensin peruskysymyksiin, kuten miksi samaa ilmiötä koskevat kysymykset – ja luonnollisesti myös niihin annettavat vastaukset – poikkeavat eri tutkimustraditioiden välillä merkittävästikin. Nämä pohdinnat lisäävät ymmärrystä tieteiden välisen tutkimuksen edellytyksistä ja ne saattavat tuottaa ituja uusille yhteishankkeille. Samalla ne tarjoavat rakennuspuita keskusteluille, joissa arvioitavana on, miten meidän tulisi kehittää perus- ja tutkijakoulutusta ja koulutuksen rakenteita, jotta uuden sukupolven tutkijoilla on valmiudet ja uskallusta tarttua monitieteisiin tutkimushankkeisiin.

Anne Kumpula Kirjoittaja on Turun ihmistieteiden tutkijakollegiumin (TIAS) johtaja

teksti liisa reunanen

| kuva hanna oksanen

Matemaatikko tietää missä menee raja

Matematiikan lehtori Vesa Halava selvittää työkseen missä kulkevat laskettavuuden rajat.

Halava etsii matemaattisia ongelmia, joita ei voi ratkaista. Koskaan.

– Ratkaisun löytyminen ei riipu laskevan tietokoneen kapasiteetista tai nopeudesta, tai niiden kehittymisestä. Kyse on matemaattisen ongelman luonteesta, kertoo Halava.

Halava antaa algoritmin tietokoneohjelman laskettavaksi, ja ohjelma joko ratkaisee laskusuorituksen, tai ei pysähdy ollenkaan. Näin käy jos ongelma on ratkeamaton.

– Se, ettei ongelma ole ratkeava, on positiivinen tulos. Laskettavuuden raja on silloin löytynyt. Matematiikan kauneus on siinä, että selvä raja pystytään osoittamaan, Halava kertoo.

Halavan tutkimusaihe liittyy etäisesti esimerkiksi tietoliikenteen salauksiin, joiden käyttökohteita voivat olla vaikkapa sähköpostiviestien tai sähköisten pankkitietojen suojaaminen.

– Jotta tietoa voi salata ja salauksen purkaa, tarvitaan algoritmeja, jotka ovat ratkaistavissa. Ratkaisemattomia ongelmia ei voi hyödyntää, mutta ne on tärkeää tuntea, Halava selittää.

Tietotekniikan jatkuva kehittyminen vaikeuttaa tietoliikenteen salaamista, sillä koko ajan tehokkaammiksi muuttuvat koneet pystyvät purkamaan salausalgoritmeja aina vain nopeammin.

Halavan mukaan ongelma, jota nykyiset koneet ratkaisevat vuorokauden, voi muutaman vuosikymmenen päästä ratketa viidessä minuutissa.

– Tulevaisuudessa salaukseen siis tarvitaan vaativampia ongelmia, esimerkiksi isompia lukuja, jotta tehokkaammat koneet eivät pura salausta kädenkäänteessä. Vaikka ratkeamattomista ongelmista ei voi koskaan tehdä ratkaistavia, voidaan ratkeavuuden rajaan koskea tekemällä laskettavista ongelmista vaikeampia, Halava pohtii.

Halava korostaa etsimiensä rajojen koskevan vain matematiikan tapoja laskea.

– Ihmisen aivot laskevat eri tavalla kuin tietokone, eikä aivojen rajoja tunneta. Aivoilla on edelleen kapasiteettia voittaa kone, huomauttaa Halava.

Entä miten ongelmia ratkoo matemaatikon mieli?

– Tämä on työtä, jota tehdään aina ja jos vaimolta kysytään, olen varmaan aika usein omissa ajatuksissani. Yleensä parhaat oivallukset syntyvät, kun teen jotain fyysistä. En ota siitä stressiä, ideat tulevat kun ovat tullakseen, Halava hymyilee.

Aurora | 5

koonnut: erja hyytiäinen

lisää tiedeuutisia osoitteessa utu.fi

kuva hanna oksanen

Tiedetarjotin

Ilmastonmuutos on jo muuttanut Itämerta ILMASTONMUUTOS on jo tähän mennessä

– Lämpenevien talvien myötä joet tulvivat yhä useammin myös talvisin. Kevättulvat vastaavasti pienenevät eteläisessä Suomessa lumipeitteen huvetessa. Puolassa ja Saksassa on syytä varautua lisääntyvään kuivuuteen kuumien ja kuivien kesien vuoksi. Erot Itämeren valuma-alueen eri osien välillä säilyvät suurina, mutta muutoksiin joudutaan varautumaan ja sopeutumaan kaikkialla, Käyhkö sanoo.

Ilman lämpötila on Itämeren pohjoisilla alueilla noussut yli asteen kymmenyksen vuosikymmenessä jaksolla 1871–2011. Suurin muutos on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien

kuva alice harold

muuttanut Itämerta, paljastaa tuore kansainvälinen arviointiraportti. Tulevaisuudessa jääpeite muuttuu, rannikoista tulee tulvaherkempiä ja lajisto muuttuu. Pahin uhkakuva on entisestään lisääntyvä rehevöityminen.

BACC II -raportin (Second Assessment of Climate Change for the Baltic Sea Basin) kirjoittamiseen osallistui noin 140 tutkijaa kaikista Itämeren rantavaltiosta, Turun yliopistosta professorit Jukka Käyhkö ja Pekka Niemelä

Ainutlaatuisen laaja tutkimus selvittää raskauspahoinvointia Turun yliopiston Lopu jo! -tutkimuksessa selvitetään, mistä raskauspahoinvoinnissa oikeastaan on kyse. Tutkimustulosten avulla kehitetään keinoja auttaa pahoinvoinnista kärsiviä.

– Vaikea pahoinvointi voi aiheuttaa turhautumista ja ahdistusta sekä estää nauttimasta tulevasta vauvasta. Jos pahoinvointi jatkuu raskauden loppuun saakka, vauvavalmisteluja ei ehkä jaksa tehdä. Äidin ja vauvan vuorovaikutussuhteen muodostuminen voi vaikeutua. Voimien loppuessa jotkut odottajat ovat päätyneet aborttiin, vaikka vauva olisi ollut toivottu, kertoo projektin vetäjä, aiheesta väitöskirjaa synnytys- ja naistentautiopin oppiaineessa tekevä Miina Nurmi.

Tutkimus vastaa valmistuttuaan siihen, mitkä tekijät vaikuttavat raskauspahoinvointiin ja kuinka suuri osa odottajista kärsii raskauspahoinvoinnista.

Tutkimukseen liittyvään kyselyyn on vastannut jo yli 2 200 odottajaa. Mukana on sekä oireettomia että pahoinvoinnista kärsineitä.

6 | Aurora

aikana Pohjanlahdella. Mikäli kasvihuonekaasujen kehitys jatkuu nykyisellään, tulevien sadan vuoden aikana Pohjanlahden vesi voi lämmetä jopa neljä astetta ja Itämeren jääpeite vähentyä 50–80 prosentilla, raportti ennustaa.

Lämpeneminen vaikuttaa Itämeren ekosysteemiin monin tavoin. Kylmää suosivat lajit vähenevät, ja eteläisemmiltä alueilta saapuvat vieraslajit saavat todennäköisesti jalansijaa.

Lämpenemisen myötä Itämeren suolapitoisuus muuttuu. Sateisuuden lisääntyessä mereen virtaa entistä enemmän suolatonta vettä, mikä haittaa suolaiseen veteen sopeutuneita lajeja.

Ksylitoli vaikuttaa vain haitallisiin bakteereihin Ksylitolin säännöllinen käyttö vähentää merkittävästi suun haitallisten bakteereiden määrää, mutta ei häiritse suun tervettä mikrobistoa. Ilmiön todensi Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa Mohamed ElSalhy.

ElSalhy tutki ksylitolin vaikutuksia kuwaitilaisilla 10–12-vuotiailla lapsilla kahdessa interventiotutkimuksessa. Kuwaitissa kariesta esiintyy enemmän kuin Suomessa ja kaikilla interventioon osallistuvilla lapsilla syljen mutans streptokokki -määrät olivat korkeat tutkimuksia aloitettaessa.

– Toisin kuin antibiootit, ksylitoli ei häirinnyt tervettä mikrobistoa, vaan sen vaikutus kohdistui vain haitallisiin mutans streptokokki -bakteereihin, ElSalhy sanoo.

na

va

ku

LIHAVUUSLEIKKAUS MUUTTAA SOKERITASAPAINOA JO ENNEN LAIHTUMISTA Lihavuusleikkaus vaikuttaa myönteisesti ihmisen elimistön toimintaan jo ennen kuin paino putoaa. Turun PET-keskuksen tutkimukset lihavuusleikkausten vaikutuksia eri puolille kehoa ovat yllättäneet jopa tutkijat.

– Lihavuusleikkaus on todella tehokas tyypin 2 diabeteksen hoitomuoto, Turun yliopiston aineenvaihduntatutkimuksen professori Pirjo Nuutila sanoo. ​ S uomessa tehdään nykyisin vajaat 1000 lihavuusleikkausta vuosittain. Leikkaustapoja on kaksi, molemmat estävät syömästä kerralla suuria määriä ruokaa ja ruuan kulku suoliston läpi nopeutuu.

Lihavuusleikkauksen myönteiset vaikutukset aineenvaihduntaan käynnistyvät jo ennen kuin paino on merkittävästi laskenut. Se, että puolen vuoden kohdalla leikkauksen jälkeen painon laskun vielä jatkuessa monet lihavuuteen liitettävät häiriöt ovat jo korjaantuneet.

– Sokeriaineenvaihdunta korjaantuu heti leikkauksen jälkeen useimmilla tyypin 2 diabetesta sairastavilla ja lääkitys voidaan lopettaa kokonaan , mutta riski saada diabetes uudestaan säilyy, Nuutila sanoo.

n ha

n

ne

sa

ok

Turkulaisten suunnittelema ja rakentama säteilymonitori avaruuteen Avaruuden vaarallisen ja haitallisen hiukkassäteilyn havaitsemiseen on luotu Turun ja Helsingin yliopistojen yhteistyönä täysin uudenlainen säteilymonitori. Sen toimivuutta testataan loppuvuodesta, kun Suomen ensimmäinen oma satelliitti, Aalto-1, laukaistaan avaruuteen.

RADMON-säteilymonitorin neljästä päämoduulista kolme tehtiin Turun yliopistossa, yksi Helsingin yliopistossa.

– Olemme rakentaneet säteilymonitorin, joka on nykyisin käytössä olevia huomattavasti halvempi, pienempi, kevyempi, nopeampi ja vähemmän tehoa kuluttava, Turun yliopiston kokeellisen avaruusfysiikan professori ja RADMON-hankkeen päätutkija Rami Vainio sanoo.

RADMON koostuu hiukkasilmaisinosasta ja lukuelektroniikasta, joka laskee ilmaisimiin osuvien varattujen hiukkasten määrän sekä määrittää niiden lajin ja energian.

– Laitteen innovatiivisuus on sen täysin uudenlaisessa lukuelektroniikassa, jossa ilmaisinten signaali digitoidaan ilman hidasta analogista muokkausta ja käsitellään nopean digitaalisen logiikan avulla, kuvaa Turun yliopiston informaatioteknologian laitoksella laitteen elektroniikan kehitystä johtanut lehtori Juhani Peltonen.

Ihmisten nykyinen kyky ennustaa luotettavasti säteilyvöiden ja Auringon kiihdyttämän hiukkassäteilyn ajallisia ja paikallisia vaihteluita on vielä heikko. Siksi säteilyolosuhteita on avaruudessa monitoroitava jatkuvasti. Avaruussäteily saattaa esimerkiksi rikkoa avaruusteknologian komponentteja sekä muuttaa satelliitin muistissa olevaa dataa. Seurauksena voi olla esimerkiksi vikaantumisia satelliitin järjestelmissä tai muutoksia kerätyssä aineistossa. Miehitetyillä lennoilla riskinä on myös säteilyn haitallisuus terveydelle.

Räätälöity tietojärjestelmä, etätyö ja rauha parantavat työpäivää

kuva: hanna oksanen

Yksilöllisesti räätälöidyt tietojärjestelmät, etätyömahdollisuus ja rauhallinen työympäristö parantavat työntekijöiden työpäivää. Ilmiö havaittiin Turun yliopiston työinformatiikan tutkijoiden toteuttamassa Hyvä työpäivä tietotyössä -pilottitutkimuksessa.

Pilottitutkimukseen osallistui turkulaiskorkeakoulujen työntekijöitä, joille tarjottiin mahdollisuutta tehdä erilainen etätyöpäivä Logomon ICT-portin tiloissa.

– Kaikki huomio annettiin yksittäiselle työntekijälle ja hänen työjärjestelmälleen, eli tarkasteltiin kaikkia työn tekemiseen, yhteistyöhön, palveluihin, osaamiseen ja kehittämiseen liittyviä seikkoja, tietotekniikka mukaan lukien, pilotin vetäjä lehtori Antti Tuomisto kertoo.

Hyvän työpäivän esteenä ovat usein tietojärjestelmät, jotka vastaavat heikosti työntekijän tarpeisiin, sopivat huonosti yhteen ja joiden kehittäminen on hidasta ja kallista.

– Useimmat tietokonepohjaiset järjestelmät ovat osaoptimoituja eli vastaavat yksittäisten työntekijöiden ja ison organisaation erilaisiin tarpeisiin osittain, Tuomisto sanoo.

Aurora | 7

Painajaiset piinaavat unettomuudesta ja masennuksesta kärsiviä Paljon painajaisia näkevillä ihmisillä on usein unettomuutta, masennusoireita sekä alentunut työkyky. Myös runsas alkoholinkäyttö sekä kova stressi liittyvät painajaisten näkemiseen, selvisi Turun yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laajassa tutkimuksessa.

– Suomalaisista aikuisista 3–5 prosenttia näkee painajaisia usein, naiset useammin kuin miehet ja ikääntyneet useammin kuin nuoret. Tutkimuksessa selvitimme, mitkä psyykkiset ja fyysiset tekijät liittyvät aikuisilla painajaisiin, kertoo THL:n vieraileva tutkija ja Turun yliopiston tohtorikoulutettava Nils Sandman.

Tutkimuksen päälöydös on jatkuvien painajaisten vahva yhteys unettomuuteen ja masennusoireisiin. Toistuvasta unettomuudesta tai diagnosoidusta masennuksesta kärsivistä henkilöistä lähes 20 prosenttia näki painajaisia usein. Hyvin nukkuvista henkilöistä, joilla ei ollut masennusoireita, painajaisia koki alle kaksi prosenttia.

Alentunut työkyky, tyytymättömyys elämään, kova stressi, kipulääkkeiden ja alkoholin runsas käyttö liittyivät myös jatkuviin painajaisiin.

– Sen sijaan runsaasti liikkuvilla vastaajilla oli keskimääräistä vähemmän painajaisia, Sandman kertoo.

Suomessa elävät varpuset painavat nykyään 1,5 grammaa vähemmän kuin 1980-luvun puolivälissä, osoittaa Turun ja Helsingin yliopistojen tutkimus. Tutkittavana olivat Helsingistä Sodankylään ulottuvalta alueelta kymmenestä eri kaupungista tavoitetut varpuset.

Lintujen painon pienenemistä on havaittu myös muualla maailmassa, mutta tutkijat yllättyivät siitä, että he löysivät pienentyneitä lintuja lähes jokaiselta paikkakunnalta. Kyseessä ei siten ole vain paikallinen ilmiö, vaan kutistumista tapahtuu ainakin koko Suomen alueella. Myös varpuspopulaatiot ovat pienentyneet noin puolella 1980-luvun puoliväliin verrattuna.

– Näkemykseni on, että varpusten populaation pienenemisen aiheuttanut tekijä, mikä se onkaan, vaikutti myös varpusten painon laskuun. Emme tiedä, mikä sai varpusen lähes katoamaan kaupungeistamme, mutta sillä on todennäköisesti yhteys laajemmin kaupunkiympäristössä tapahtuviin muutoksiin, Turun yliopiston biologian laitoksen apulaisprofessori Jon Brommer sanoo.

kuva: erja hyytiäinen

TUTKIJA SAI KOLIBAKTEERIN TUNNISTAMAAN KOSTEUSJA HOMEVAURION

8 | Aurora

Kosteus- ja homevaurio voidaan tulevaisuudessa paljastaa kolibakteerin avulla.

Janne Atosuo kehitti Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa uuden E. coli-lux -kannan, jota voi käyttää mitattaessa rakennuksen sisäilman myrkyllisyyttä.

Testissä E. coli-lux altistetaan huonepölynäytteistä valmistetuille uutoksille, jolloin myrkyllisyys näkyy bakteerikannan valotuotannon heikkenemisenä.

– Bakteerin käyttöön perustuva mittausmenetelmä pystyy taloudellisesti, luotettavasti ja toistettavasti tunnistamaan kosteus- ja homevaurioiden sekä muiden rakennuksen sisäilmaongelmia aiheuttavien myrkkylähteiden toksisuuden, Atosuo kertoo.

Sisäilmatestin tulokset saa muutaman tunnin kuluttua siitä, kun näyte on saapunut laboratorioon. Menetelmä on yhtä tarkka kuin perinteiset nisäkässoluilla tehtävät testit. Se on myös edullisempi ja nopeampi.

Testin lisäksi Atosuo kehitti uuden näytteenottomenetelmän, jossa huonepölyä kerätään kuitupuikolla. Kukin yksilöity pölynäyte suljetaan putkeen ja toimitetaan laboratorioon, jossa näytteet punnitaan ja E. coli-lux -solut altistetaan usealle eri näytelaimennokselle.

kuva: ville.fi

kuva: shivenis

Suomalaiset varpuset kutistuvat

Esimiehen näkeminen tuo varhaiskasvattajalle tuen tunteen

kuva stefan klocek

Esimiehen kanssa eri paikassa työskentelevillä varhaiskasvattajilla on vahvempi luottamuksen tunne, mutta yhden yksikön esimiehet kokevat enemmän työn iloa. Ulla Soukainen tarkasteli väitöstutkimuksessaan hajautetussa päiväkodissa työskentelyä työntekijän ja esimiehen näkökulmasta. ​– Esimiehen kanssa eri yksikössä työskentelevät varhaiskasvattajat kokevat saavansa enemmän tukea kuin samassa yksikössä työskentelevät. Myös luottamuksen tunne oli eri yksikössä työskentelevillä vahvempaa.Vuorovaikutus esimiehen kanssa toteutuu erillisyksikössä useammin ennalta sovittuina aikoina, eikä epävirallisesti käytäväkeskusteluina, Soukainen kertoo.

Soukaisen mukaan yhden päiväkodin ja hajautetun organisaation johtajien kokemusten vertailussa ilmeni yllättävän vähän eroja. Yhden päiväkodin johtajat kokevat kuitenkin pystyvänsä vastaamaan lasten ja henkilöstön turvallisuudesta paremmin kuin hajautetun organisaation johtajat. Lisäksi yhden päiväkodin johtajat kokevat enemmän työn iloa, mutta myös enemmän tarvetta siirtää työtehtäviä toimistosihteereille.

KIEKKOMAAILMASTA KEHOLLISTA NÄKÖKULMAA JOHTAJUUTEEN Johtajuutta jääkiekkojoukkueissa väitöstyössään tutkineen Arto Ryömän mukaan urheilun kontekstia ei ole riittävästi hyödynnetty johtajuuden tutkimuksessa.

– Joukkueurheilussa teot tulkitaan mielekkäiksi vain suhteessa muihin toimijoihin ja heidän tekoihinsa. Kyseessä on ilmiö, joka on läsnä monenlaisissa organisaatioissa. Usein organisaatioista vain puuttuu pelin olosuhteita vastaava areena, jossa työntekijöiden merkitys toisilleen kävisi ilmi.

Väitöstutkimus tarjoaa myös muille organisaatioille hyödynnettäväksi tietoa erityisesti aktiiviseen toimintaan valmistautumisen ja itse aktiivisen toiminnan, suunnittelun ja toteutuksen sekä vakauden ja turbulenssin välillä.

– Nykyään tietotyöläisyys korostuu, minkä myötä älyn ja järjen merkitys tuntuu saaneen liian suuren aseman. Jääkiekkoilu on poikkeuksellisen intensiivisesti kehollista työtä, ja sosiaalisen toiminnan tarkastelu tällaisella alalla muistuttaa, että ihminen on holistinen kokonaisuus.

Lasten yl

Miksi Liedon Vanhalinnaa kutsutaan tällä nimellä?

Onko kukkulalla sijainnut oikea linna?

iopistoss

a kysytty

”Vanhalinnan linnavuorella ei ole koskaan ollut sellaista linnaa kuin nykyään linnalla käsitämme. Sen sijaan siellä on sijainnut hirsistä tehty linnoitus, jossa Ruotsin kuninkaan sotilaat pitivät vahtia. Kun sitten Turun kaupunki perustettiin tuomiokirkon ympärille, kuningas huomasi, että hänen sotajoukkonsa olivat aivan väärässä paikassa. Hän antoi käskyn uuden linnan rakentamisesta ja näin alettiin rakentaa Turun linnaa. Sotilaat siirtyivät sinne ja Linnavuorella ollutta linnoitusta alettiin kutsua nimellä Vanhalinna.

Näin nimi Vanhalinna on syntynyt. ” Hannele Lehtonen museonjohtaja

Aurora | 9

ä

teksti: jenni valta

| kuvat: hanna oksanen

ELÄIN TULEE LÄHELLE

10 | Aurora

Eläintutkimus on perinteisesti kuulunut luonnontieteilijän tontille, mutta nyt eläimistä on innostuttu myös ihmistieteissä. Historioitsija, kauppatieteilijä, biologi, lääketieteilijä, muodin tutkija ja ympäristötieteilijä kertovat, kuinka he katsovat eläintä.

Aurora | 11

E

l ä i n katsoo minua ja minä katson eläintä. Olen kävelyllä metsäpolulla, mutta silmäkulmasta näkemäni liike on saanut minut pysähtymään. Noin kymmenen metrin päässä tuijottavat nappisilmät kuuluvat metsäkauriille, joka veikeästi kurkistaa puun takaa, jotta näkisi minut paremmin. Hetken aikaa vain katselemme toisiamme.

Jatkan matkaani polulla, mutta jään miettimään kaurista. Yritän kuvitella, miten eläin kokee saman metsän, jota minä katselen ihmisen silmin.

Kiinnostaako sitä vain ruoka? Ehkä myös turvaisa paikka tai poikaset? Eläimen elämä tuntuu kadehdittavan selkeältä, mutta silti mielikuvaleikin ylläpitäminen on vaikeaa.

Eläinten toimijuus ja kokemusmaailma ovat alkaneet mietityttää 2000-luvulla myös monia tutkijoita. Ihmistieteissä puhutaan eläinkäänteestä (animal turn), joka yhdistää niin humanisteja, yhteiskuntatieteilijöitä kuin kauppatieteilijöitäkin.

Tilanteen voisi rinnastaa siihen, kun ihmistieteilijät alkoivat kiinnostua valkoisen miehen lisäksi etnisistä ryhmistä, naisista ja seksuaalisista vähemmistöistä. Toimijuuden käsite on jatkuvasti laajentunut koskemaan ryhmiä, joilla ei ole aikaisemmin ollut valta-asemaa. Puhutaan toiseuden tutkimisesta, joka eläinten kohdalla tarkoittaa hyvin radikaalisti toisenlaista kokemusta maailmasta.

Eläinkäänteen taustalla vaikuttaa aatesuuntaus nimeltä posthumanismi, joka on yleistynyt 1990-luvulta lähtien. Posthumanistista ajattelua leimaa ihmiskeskeisyyden kritiikki.

Ihmistä ei pidetä ylivertaisena ei-inhimillisiin organismeihin – koneisiinkaan – verrattuna.

Useiden posthumanistien utopiana on maailma, joka on vapaa ihmisiä suosivan lajismin aiheuttamasta epäoikeudenmukaisuudesta.

Toisaalta ympäristöongelmat pakottavat meidät havahtumaan siihen, ettemme voi keskittyä vain itseemme ja toisiin ihmisiin. Osa tutkijoista käyttää teollisen vallankumouksen jälkeisestä ajasta nimitystä antroposeeni-aikakausi. Se tarkoittaa, että ihmisen jälki näkyy tuhoisalla tavalla kaikissa ekosysteemeissä.

Teollistuva maatalous herättää lisäksi eettisiä kysymyksiä eläinten kohtelusta, ja samalla lemmikkien määrä kasvaa länsimaissa. Eläimet ovat tulleet lähelle, ja monet tekijät osoit12 | Aurora

”

Toimijuus ei tarkoita, että pitäisi käyttäytyä rationaalisesti tai intentionaalisesti. Eiväthän ihmisetkään aina käyttäydy niin.”

tavat, että ne on syytä ottaa huomioon myös tieteessä.

Mutta miten tutkijat oikein katsovat eläintä?

Eläin liittoutuu ihmisen kanssa Ensimmäisenä kysymykseen tarttuu Taina Syrjämaa, yleisen historian professori. Hän johtaa tutkimusryhmää, joka tarkastelee eläinten toimijuutta yhteiskunnassa aina 1890-luvulta tulevaisuuteen 2040-luvulle saakka.

– Emme ajattele vain sitä, että eläimet ovat ihmisen toiminnan kohde, vaan haluamme nähdä vuorovaikutusta. Nostamme tutkimuksen keskiöön sen, miten eläimet ovat läsnä ja vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Toimijuus ei tarkoita, että pitäisi käyttäytyä rationaalisesti tai intentionaalisesti. Eiväthän ihmisetkään aina käyttäydy niin. Tutkijoina emme tosin pääse eroon ihmiskeskeisyydestä, sillä

– Taina Syrjamaa ymmärrämme maailman vain ihmisinä ja aineistomme ovat ihmisen tuottamia, Syrjämaa sanoo.

Syrjämaa tutkii parhaillaan Suomen ensimmäisiä koiranäyttelyitä, joita järjestettiin 1890-luvulla. Hän kuvaa kiehtovasti sitä, miten koiranäyttelyiden kaltainen tilaisuus on kuin kurkistusaukko oman aikansa käytäntöihin ja arvostuksiin.

– Koiranäyttelyt tuovat esiin kaupungistuvan Suomen uudenlaisen, modernina pidetyn eläinsuhteen. Kaupungistumista on usein kuvattu ihmisen vieraantumisena luonnosta ja eläimistä. Kyse on kuitenkin pikemminkin muuttuvista ihmis-eläinsuhteista. Koiranäyttelyt tekevät omalta osaltaan näkyväksi uudenlaisen yhdessä elämisen tavan.

Herrasmiesten koiraharrastus yhdistyi vapaa-aikaan, joka erotettiin työstä. Samalla se antoi sijaa eläimille, jotka eivät olleet tarpeellisia vain elinkeinon takia.

– Näyttelyt tuovat esille vauraan kaupunkilaisväestön ideaalin hyvästä elämästä, johon kuului läheinen suhde eläimiin ja luonnossa liikkuminen. Heille se merkitsi esimerkiksi metsästystä koirien kanssa. Suhde ei ollut ainoastaan ihmisen ja koiran välinen, vaan koirat ikään kuin liittoutuivat metsästäjän kanssa toisia lajeja vastaan. Metsästäjät ovat kuvanneet alan lehdissä, miten he oppivat kommunikoimaan koirien kanssa ja saivat ne ilmoittamaan saaliista, Syrjämaa toteaa.

Koirasuhteita oli silti monenlaisia – vahtikoirista hemmoteltuihin lemmikkeihin. Arkisista kohtaamisista ei yleensä jää dokumentteja, mutta ne tulevat Syrjämaan mukaan ainakin osittain näkyviksi erityisten tapahtumien, kuten koiranäyttelyiden yhteydessä.

Koiraharrastajat pyrkivät 1800-luvun lopulla myös jalostamaan suomalaista koirarotua. Maaseudun ”haukkuvat suomalaiset lintukoirat” jalostettiin kansainväliset standardit täyttäväksi roduksi, suomenpystykorvaksi. Talonpoikaiset koiranomistajat eivät useinkaan itse osallistuneet näyttelyihin, mutta saattoivat lähettää koiransa sinne.

– Näyttelyyn lähetetyt koirat kulkivat rahtina junassa, mikä rinnastaa ne mielenkiintoisella ja kysymyksiä herättävällä tavalla näyttelyesineisiin. Koirilla oli kuonokopat matkan aikana ja perillä odotti näyttelyn edustaja, joka otti ne vastaan. Ei ole silti syytä epäillä, etteivätkö omistajat olisi olleet kiintyneitä eläimiin. Lähettäjän piti olla vakuuttunut siitä, että kyseessä on hieno koira.

Mutta miten koirat itse mahtoivat kokea näyttelyt? Ja miten historioitsija pääsee käsiksi yli sata vuotta sitten eläneiden eläinten kokemuksiin?

– Yksittäisen eläimen kokemusta tuskin pystyy tutkimaan, mutta yritän olemassa olevien kuvausten avulla hahmottaa näyttelytilannetta. Pidän tärkeänä sitä, että koiria ei tarkastella vain lajina tai jalostettavina rotuina vaan myös yksilöinä. Pystyn myös seuraamaan joidenkin koirien reittejä näyttelystä ja jopa maasta toiseen, Syrjämaa vastaa.

Syrjämaa tunnustautuu itse kissaihmiseksi ja myöntää omien eläinkokemusten vaikuttavan hänen tutkimukselliseen mielenkiintoonsa eläimiä kohtaan. Arkiset vuorovaikutustilanteet Sipi-kissan kanssa herättävät kysymyksiä, jotka avaavat uusia näkökulmia toimijuuteen.

– En halua esittää yltiöromanttista käsitystä lemmikin pitämisestä harmonisena yhteiselona, mutta en halua nähdä sitä riistonakaan. Tietysti kyseessä on valtasuhde, mutta se on myös vuorovaikutuksellinen sisältäen neuvottelua ja kompromisseja. Monet valtateoreetikot ovat korostaneet heikkojen valtaa, sillä useissa tilanteissa vahvat pitävät heikko-

jen puolta, ja heikoilla on myös kyky toimia ja vaikuttaa muihin. Välillä Sipiä ulkoiluttaessani katselen, kun ihmiset lenkkeilevät koirien kanssa, ja minä jökötän pusikossa. Sipi päättää, minne mennään, Syrjämaa naurahtaa.

Eläin kohtaa vääryyttä Laskentatoimen ja rahoituksen yliopistotutkja Eija Vinnari on toista mieltä. Vinnari näkee lemmikkien pitämisen epäeettisenä, vaikka ei haluakaan tuomita muiden valintoja.

– Totta kai tykkäsin rapsutella koiraa, joka meillä oli, kun olin lapsi. Silti olin välillä laiska ja kävin liian lyhyillä lenkeillä koiran kanssa. Ihminen voi sanoa olevansa eläinten ystävä, mutta silti kohdella eläintä huonosti, Vinnari toteaa.

Vinnari tekee kriittistä eläintutkimusta, jonka tavoitteena on vegaaninen tulevaisuus.

Siis maailma, jossa kaikki söisivät ja kuluttaisivat vain kasviperäisiä tuotteita.

– Olen rehellisesti sitä mieltä, että maailma olisi monin tavoin parempi paikka, jos se olisi vegaaninen. En halua syyllistää yksilöitä tai kuluttajia, vaan valtion ja ylemmän tason toimijoiden tulisi luoda rakenteet sellaisiksi, että vegaaninen maailma toteutuisi, Vinnari summaa.

Vinnari tutkii tamperelaisen kollegansa Matias Laineen kanssa aktivistien kuvaamia sikalavideoita. Tutkijoiden mukaan videoita voi tarkastella varjoraportteina, jotka ikään kuin täydentävät liha-alan yritysten virallisia kertomuksia lihantuotannosta. Videot paljas-

”

tavat jotain siitä, mistä yritysten vuosikertomukset vaikenevat.

– Tarkastelemme, miten videot kuvaavat eläinten toimijuutta ja kuinka ne pyrkivät moraalisesti sitouttamaan erilaisia yleisöjä. Pohdimme, tuleeko katsojille tunne, että asioiden täytyy muuttua.

Tutkijat haluavat siis selvittää, vaikuttavatko videot kuluttajiin siten, kuin niiden toivotaan vaikuttavan. He kysyvät, heräävätkö ihmiset videon nähtyään pohtimaan omia valintojaan ja tavoittelemaan muutosta.

– Videot saattavat itse asiassa ohjata ihmisten huomiota väärään suuntaan. Eläinaktivistit tavoittelevat vegaanista maailmaa, mutta videot saavat ihmiset vaatimaan eläimille esimerkiksi isompia karsinoita. Videoiden sentimentaalinen elementti ohjaa katsojan huomion kärsimykseen. Jää epäselväksi, ketä syytetään, Vinnari huomauttaa.

Sikalavideoiden tutkiminen liittyy isompaan kysymykseen siitä, millaiset rakenteet ylläpitävät lihansyöntiä. Vinnaria kiinnostaa esimerkiksi se, miksi lihateollisuuden edustajat eivät ole halukkaita kehittämään vaihtoehtoisia proteiinituotteita.

– Energiayritykset miettivät vaihtoehtoja öljylle, joten mikseivät lihateollisuuden yrittäjät voisi miettiä vaihtoehtoja lihalle. Silti ym-

Ihminen voi sanoa olevansa eläinten ystävä, mutta silti kohdella eläintä huonosti.”

– Eija Vinnari Aurora | 13

märrän, että yritysten täytyy tehdä voittoa ja uusille alueille siirtyminen on haastavaa.

Eläin säilyy tuntemattomana Siinä missä Vinnari näkee eläintä katsoessaan ihmisen kyseenalaiset teot, eläintieteen dosentti Ilari E. Sääksjärveä kiinnostaa, miten eläintutkimus voi olla ihmiselle hyödyksi. Ihmistieteissä kiinnostus eläimiä kohtaan nostaa vasta päätään, mutta luonnontieteissä eläimiä on tutkittu antiikista lähtien.

– Pidän eläinten tutkimista merkittävänä, sillä 80–90 prosenttia eläinlajeista on toistaiseksi tieteelle tuntemattomia. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että tunnemme jopa avaruuden paremmin kuin oman maapallomme. Jos lajeja ei tunneta, emme tiedä, miten niitä voisi hyödyntää ja suojella. Tutkimalla selviää, miten tietyn lajin leviämistä voi torjua, mikä laji levittää tauteja tai voisiko jonkun lajin myrkkyä käyttää esimerkiksi lääkeaineena, Sääksjärvi luettelee.

Sääksjärvi on mukana luomassa Suomeen lajitietokeskusta, joka toisi yliopistojen luonnontieteellisten museoiden eläin-

näytteet paremmin kaikkien kiinnostuneiden käyttöön. Kokoelmien eläimet, niiden lajitiedot ja DNA-tunnisteet kootaan verkkoportaaliin, jossa tutkijat ja opettajat voivat tarkastella esimerkiksi lajien tuntomerkkejä ja levinneisyyttä.

Keskuksen tiedot helpottavat esimerkiksi luonnonsuojelutyötä, kun selvitetään, onko tietty laji uhanalainen vai vasta tullut Suomen lajistoon. Myös koululaiset voivat portaalin avulla perehtyä luonnon monimuotoisuuteen.

– Me Turun yliopistossa muodostamme äärimmäisen tarkkaa kuva-aineistoa eläinnäytteistä, jolloin verkkoportaalin käyttäjä voi tarkastella eläimen kehoa eri puolilta ja muodostaa käsityksen sen tuntomerkeistä. Digitoimme esimerkiksi hyönteisiä, joita on kerätty 1800-luvun puolivälissä Brasilian rannikolta.

Monia lajeja, joita portaaliin tulee, ei välttämättä ole enää olemassa, Sääksjärvi kertoo.

Turun yliopiston eläinmuseosta löytyy noin neljä miljoonaa tieteellistä eläinnäytettä.

Niiden joukossa on muun muassa 1800-luvun alussa kerättyjä näytteitä, jotka olivat osa Turun Akatemian luonnonhistoriallista kokoelmaa. Nämä arvokkaat näytteet halutaan nyt valjastaa tutkimuksen ja opetuksen laajamittaiseen käyttöön.

– Kun lajeja kuolee sukupuuttoon, eläinmuseot ovat ainoita paikkoja, jossa niitä voi nähdä ja tutkia. Museot osoittavat luonnon monimuotoisuuden kirjon.

Eläinnäytteiden yhteydessä on aina tieto siitä, mistä se on kerätty ja milloin. Näin voidaan tietää, että kyseinen laji on varmasti elänyt tietyllä alueella tiettynä aikana.

Sääksjärvi itse on profiloitunut hyönteistutkijaksi, jota kiinnostavat etenkin huonosti tunnetut lajit. Esimerkiksi loispisti-

äisiä tutkii Sääksjärven lisäksi noin kymmenen ihmistä maailmassa, vaikka lajeja on yli sata tuhatta.

– Amazonian hyönteiset ovat erikoisalaani.

Kun keräämme sademetsästä hyönteisnäytteitä, muodostuu samalla kuva siitä, millä alueilla on rikkain lajisto. Tutkimustieto toimii siten taustatietona päättäjille, jotka miettivät, mitä alueita tulisi suojella.

Kun Sääksjärvi kerää tutkimusryhmänsä kanssa hyönteisiä sademetsässä, he kohtaavat joka päivä lajeja, joita kukaan tutkija ei ole koskaan nähnyt. Se motivoi ja pitää homman mielenkiintoisena. Sääksjärvi myöntää toteuttavansa sademetsätutkijana unelmaa, joka hänellä oli jo pikkupoikana. Leireissä majoittuminen, kanootilla melominen ja hyönteisten pyytäminen haaveilla ovat eräänlaista jatkumoa lapsuuden leikeille.

– Kaiken taustalla on suuri kysymys: montako lajia maapallolla on? Siihen ei koskaan saada lopullista vastausta, mutta voimme lisätä tiedonmäärää. Raakanäytteitä katsomalla näkee lajiston rikkauden, sillä mikroskoopissa voi nähdä yhdellä silmäyksellä satoja lajeja. Koen löytämisen intoa tietäessäni, että olen ensimmäinen, joka katsoo niitä, Sääksjärvi sanoo.

Eläin auttaa meitä Eläinten hyödyntäminen – tai tarkemmin sanottuna niiden suotuisat vaikutukset ihmiseen – mietityttävät myös lastentautiopin professoria Erika Isolauria. Hänen tutkimusryhmällään oli ratkaiseva vaikutus siihen, että allergioiden hoitosuositukset kääntyivät päälaelleen 2000-luvun alussa.

Vielä viime vuosituhannella ajateltiin, että ihmiset tulevat allergisiksi ympäristön tekijöille, kun he altistuvat niille liian varhain.

Esimerkiksi lemmikkien pitämisen ajateltiin

”

80–90 prosenttia eläinlajeista on toistaiseksi tieteelle tuntemattomia. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että tunnemme jopa avaruuden paremmin kuin oman maapallomme.”

14 | Aurora

– Ilari E. Sääksjärvi

lietsovan allergioita, joten allergiariskissä olevia perheitä kehotettiin välttämään eläinten hankkimista. Raskaana olevat naiset ja imettävät äidit välttivät yli 30 vuoden ajan elimistölle vieraita valkuaisaineita, minkä seurauksena allergiat lisääntyivät. Suositusten vuoksi mentiin täysillä metsään.

– Nyt ajatellaan aivan päinvastoin. Tiettyjen ruokien, ympäristötekijöiden ja mikrobien välttäminen johti siihen, että monien lasten puolustusjärjestelmä ei kehittynyt normaalisti.

Sittemmin opimme ymmärtämään, että lapset tarvitsevat kontakteja ympäristön mikrobien ja eläinten kanssa, jotta heille syntyy toleranssi, joka pitää allergiat loitolla. Huomattiin, että koiran omistaminen vähensi allergioita, Isolauri sanoo.

Syynä ihmisten puolustuskyvyn heikkenemiseen saattaa olla juuri elinympäristömme liiallinen hygieenisyys. Yhtenä tekijänä tässä ovat eläimet: emme ole jatkuvasti rapsuttelemassa eläimiä ja ympäristöstämme puuttuvat eläinperäiset suolistomikrobit, joita saadaan esimerkiksi talliympäristössä tai läheisestä kontaktista lemmikkeihin.

Millainen lemmikki sitten tulisi hankkia, jos haluaisi välttyä allergioilta?

– Eläimen tulisi olla sellainen, jonka kanssa ollaan lähikontaktissa eli esimerkiksi koira, kissa, kani tai hamsteri. Kun koira haistelee ulkona maata ja sen jälkeen nuolee omistajansa naamaa, saa ihminen samalla koiran luonnosta hankkimia mikrobeja. Eläin on kuin tuntosarvi luontoon. Koiralta saadut mikrobit vahvistavat suolistomme puolustusvastetta, joka taas lujittaa puolustuskykyämme, Isolauri kertoo.

Asiassa on kuitenkin yksi mutta. Koska lemmikkimme elävät samoissa hygieenisissä tiloissa kuin mekin, myös ne alkavat sairastella. Eläimet elävät kaupungeissa, kulkevat autolla ja syövät steriloitua ruokaa, minkä seurauksena yhä useammat koirat, kissat ja hevoset ovat allergisia. Tutkijat olettavat, että allergisilta eläimiltä ei saa hyviä mikrobeja, mutta se ei ole vielä varmaa. Ilmiötä täytyy tutkia lisää.

Eläin pukeutuu kuin ihminen Allergiat eivät ole ainoa asia, joka yhdistää lemmikkieläimiä ja niiden omistajia. Muodin tutkimukseen erikoistunut kollegiumtutkija Annamari Vänskä yllättyi astuessaan ensimmäistä kertaa koirien vaatteita myyvään liikkeeseen Japanissa. Lasten muotiin keskittynyt tutkija oli luullut menneensä lastenvaatekauppaan. Erehdys innoitti tarttumaan uuteen tutkimusaiheeseen.

– Se oli minulle ennestään tuntematonta kulttuuria. Japanissa koirien pukeminen on aivan toisella tasolla kuin Suomessa. Myynnissä on mekkoja, ja jopa alusvaatteita, jotka saattavat liikkeissä olla ihmisnuken päällä.

Vaatteet muistuttavat nuken tai pienen lapsen asuja. Meillä Suomessa sääolosuhteet sanelevat pitkälti koirien pukemista.

Suositaan ulkoilutakkeja ja kurapukuja, Vänskä kertoo.

Vänskä tarkastelee koirien muotia muun muassa kanssakuluttajuuden käsitteen kautta. Se tarkoittaa, että ihminen ei yksisuuntaisesti pue koiraa, vaan kyse on vuorovaikutuksesta. Ajatus tulee lähelle Syrjämaan näkemyksiä eläimen toimijuudesta.

– Kanssakuluttajuuden käsite pyrkii haastamaan kuluttamisen ihmiskeskeisyyden. Siinä on kyse ihmisen ja koiran suhteesta, vaikka ihminen onkin se, joka käyttää rahaa. Silti koiralla on tilanteessa aktiivinen rooli, hieman samaan tapaan kuin lapsella. Kun ihminen ostaa koiralle vaatteen, hän käy lemmikkinsä kanssa neuvottelua.

Usein koira ilmaisee, jos se ei välitä jostakin vaatteesta, Vänskä selittää.

Hänen mukaansa lemmikkikoira ei oikeastaan ole eläin samassa mielessä kuin villieläimet. Jo kategoriana lemmikki sijaitsee harmaalla vyöhykkeellä, jossain eläimen ja ihmisen välimaastossa. Jos ajatellaan jalostettuja lemmikkejä, kuten rotukoiria, eläimellisyys on Vänskän mukaan jo melko kyseenalaista.

Rotukoirat ovat kulttuurin tuotteita samaan tapaan kuin ihminenkin.

– Kuluttaminen muuttaa lemmikkikoiran entistä inhimillisemmäksi. Vaatteiden lisäksi koirille tarjotaan kauneus- ja terveyspalveluja sekä hautauspalveluja. Lemmikit oppivat myös ihmisten käytöstapoja. Ne kasvatetaan sisäsiisteiksi ja opetetaan rajoittamaan seksuaalisia viettejään.

Suomessa koiranomistajat kuluttavat vuodessa keskimäärin tuhat euroa lemmikkiensä ruokaan ja tarvikkeisiin. Vuodesta 1975 vuoteen 2013 lemmikkeihin kulutetut summat

”

Eläin on kuin tuntosarvi luontoon.

Koiralta saadut mikrobit vahvistavat suolistomme puolustusvastetta.”

– Erika Isolauri ovat kasvaneet neljätoistakertaisiksi. Lemmikkitarvikkeet kasvattavatkin myyntiään talouden taantumasta huolimatta. Vänskä pohtii ilmiön johtuvan sitä, että ihmiset haluavat panostaa kotiinsa, ja koira on osa sitä.

– Lemmikkimarkkinat ovat onnistuneet luomaan mielikuvan, että lemmikistä huolehtiminen edellyttää tiettyjä asioita, kuten sopivaa ruokaa ja vaatteita. Suomen sääolosuhteissa kuluttamista selittää tosin myös mukavuudenhalu, Vänskä toteaa.

Eläin kävelee kadulla vastaan Vuorovaikutus eläinten kanssa ei rajoitu vain lemmikkeihin, vaan myös villieläimet ovat tulleet lähelle. Kirjaimellisesti.

Ympäristötieteen lehtori Timo Vuorisalo kertoo, että eläimet ovat yleistyneet kaupungeissa, koska niiden on annettu tulla kaupunkiympäristöön. Vielä sata vuotta sitten tilanne oli toinen.

– Viime vuosituhannen alussa asenneilmapiiri oli se, että kaikki elävä tapettiin. ErääsAurora | 15

sä vuoden 1914 sanomalehtiuutisessa kerrottiin, että turkulaiset pikkupojat olivat tappaneet metsässä siilin, koska eivät tienneet, mikä se on. Jos eläimiä eksyi kaupunkiin, ne yleensä tapettiin tai otettiin lemmikeiksi. Näin kävi toisinaan kaupunkiin harhautuneille oraville. Nörttisukupolvi onkin eläinten kannalta oivallinen: mitä vähemmän lapset tuntevat mielenkiintoa esimerkiksi lintuja kohtaan, sen parempi. Aikaisemmin koulupojat kiertelivät pihoilla munia keräilemässä ja pudottelemassa linnunpesiä, Vuorisalo toteaa.

Silti villieläimet ovat koetelleet onneaan kaupungeissa. Ketuista ajatellaan usein, että ne ovat juuri tulleet kaupunkeihin. Puhutaan postmoderneista cityketuista. Ketut kuitenkin vierailivat kaupungeissa jo silloin, kun ihmiset pitivät vielä kotieläimiä kaupunkiympäristössä. Vierailija oli uhka kotieläimille, mutta myös sen turkki kiinnosti ihmisiä, joten kaikki tavoitetut ketut yleensä pyydystettiin.

– Kettu palasi kaupunkiympäristöön 1990-luvun alussa. Enää niitä eivät houkuttele kotieläimet vaan Hesburger, Vuorisalo sanoo. Äkkiseltään voisi ajatella, että kaupunkiympäristö on vahingollinen eläimille. Vuorisalo pudistaa päätään.

– Eläimet asuvat kaupungeissa osittain samoista syistä kuin me: täällä on ruokaa, pesäpaikkoja, lajikumppaneita, suojaa pedoilta ja vähemmän kilpailua. Eläimille käy kaikki, jos vaan löytyy elämisen edellytykset. Luonto on

”

hyvin opportunistinen ja kaikki resurssit käytetään hyväksi.

Ympäristötieteilijän mukaan kaupunkiin muuttavat kaikki ne lajit, jotka siihen vain kykenevät. Maailma kaupungistuu hurjaa vauhtia, joten monilla lajeilla on paine sopeutua uuteen ympäristöön. Kaupunkiluonto rikastuukin koko ajan. Parhaiten kaupunkiympäristössä pärjäävät moniruokaiset linnut, jotka ovat hyviä oppimaan uutta ja hankkivat ravintoa monipuolisilla tavoilla.

– Kaikille lajeille kaupunkiympäristö ei käy. Esimerkiksi metso tarvitsee soidinpaikkoja ja ravinnoksi hakomismäntyjä, joita ei lähiöistä löydy. Toisaalta yllättävätkin lajit ovat kaupungistuneet. Esimerkiksi uhanalainen muuttohaukka pesii Wall Streetilla, Vuorisalo huomauttaa.

Tutkijat ovat päätelleet, että kaupunkiympäristö on eläimille suotuisa, koska populaatiot kasvavat. Jos laji levittäytyy ja lisääntyy uudella alueella, on muutto selvästi ollut hyvä ratkaisu. Mutta voivatko saaliseläinten perässä kaupungistuvat petoeläimet olla ihmiselle vaaraksi?

– En pidä ilvestä riskinä, sillä koko Suomen historian ajalta ei liene havaintoa, että ilves olisi hyökännyt ihmisen kimppuun. Sen sijaan pentujaan suojeleva karhu voi olla uhka. Karhut tulevat kaupun-

Kategoriana lemmikki sijaitsee

harmaalla vyöhykkeellä, jossain eläimen ja ihmisen välimaastossa.

Kuluttaminen muuttaa lemmikkikoiran entistä inhimillisemmäksi.”

– Annamari Vänskä

16 | Aurora

kiin ruoan perässä. Ensi vuonna EU-direktiivi kieltää biojätteen läjittämisen kaatopaikalle, mikä vähentää kaatopaikkaeläimiä. Silti karhutkin saattavat tulla kaupunkeihin, jos niiden annetaan tulla. Minusta karhukannat tulisi pitää pelokkaina vaikkapa kumiluodeilla.

Hyökkäyksiä merkittävämpi riski on Vuorisalon mukaan eläinten levittämät taudit. Esimerkiksi rabies voi levitä ihmiseen supikoirista tai ketuista. Vapaana kulkevat kissat puolestaan levittävät toksoplasmoosia, joka voi johtaa raskaana olevalla naisella keskenmenoon tai sikiön vammautumiseen tai sokeutumiseen. Silti Vuorisalo kokee, että kaupunkieläimistä on enemmän iloa kuin harmia.

– Uskon, että ihmisillä on synnynnäinen tarve nähdä luontoa. Evolutiivisen estetiikan teoria lähtee siitä, että ihmistä viehättää savannimaisema, koska sellaisesta ympäristöstä olemme alun perin kotoisin. Kaupunkien puistot korkeine puineen ja mataline ruohikkoineen ovat lähellä savannimaisemaa. Myös opiskelijoidemme gradutulokset ovat vahvistaneet, että ihmisistä on mukava nähdä eläimiä. Se tuo elämään rikkautta, Vuorisalo summaa.

Enää ei siis tarvitse mennä metsään nähdäkseen villieläimen, vaan kuka tahansa voi arjen keskellä katsella vierasta eläintä silmästä silmään. Eläimet ovat lisäksi tulleet koteihimme ja omaksuneet käytöstapamme. Lemmikkieläimillä on suotuisa vaikutus terveyteemme, mutta myös luonnonvaraisia lajeja voidaan hyödyntää ihmisen hyväksi. Toisaalta eläin ei ole vain ihmisen toiminnan kohde, vaan oma toimijansa, jonka hyvinvointiin moni soisi kiinnitettävän enemmän huomiota.

Eläin on tullut monessa mielessä yhä lähemmäksi.

”

Kettu palasi kaupunkiympäristöön 1990-luvun alussa. Enää niitä eivät houkuttele kotieläimet vaan Hesburger.”

– Timo Vuorisalo

Aurora | 17

Stefan Hell sai vierailullaan Turun yliopiston kunniamerkin – ja valomiekan.

Miekka rakennettiin valomikroskoopin osista, joita Hell käytti Biocityn laboratoriossa yli 20 vuotta sitten.

NOBEL-PALKITTU HELL:

OLEN KIITOLLINEN TURUN YLIOPISTOLLE teksti liisa reunanen

| kuva hanna oksanen

Valomikroskooppien tarkkuuden keksinnöllään mullistanut Stefan Hell palkittiin viime vuonna kemian Nobelilla. Hänen Nobelin arvoinen ideansa syntyi Turun Ylioppilaskylässä marraskuisena aamuna 1993.

H

ell työskenteli 1990-luvun alussa tutkijana Turun yliopistossa. Valomikroskooppien resoluution ajateltiin tuolloin saavuttaneen huippunsa, mutta Hell halusi murtaa rajat mikroskooppien suorituskyvyssä.

– Minulla oli jo pitkään ollut tunne, että olen lähellä ratkaisun löytämistä. Eräänä lauantaiaamuna avasin ylioppilaskylän asunnossani Saksasta tuomani oppikirjan, ja sain lukiessani idean. Testasin sitä heti käytännössä, ja se näytti toimivan, Hell muistelee.

Hellin tutkijan uran alku ennen käänteen tekevää keksintöä ei ollut mutkaton. Hänen ideoitaan pidettiin tiedemaailmassa liian vallankumouksellisina, eikä rahoitusta tutkimuk18 | Aurora

sen jatkamiseksi ollut löytyä. Lopulta Hell päätyi Turun yliopistoon professori Erkki Soinin ja väitöskirjaansa tuolloin Turun yliopistossa tehneen ystävänsä Pekka Hännisen kutsumana.

– Tämä oli ainoa paikka, jossa uudenaikaisia ideoitani mikroskopian menetelmien kehittämisestä suvaittiin ja jossa sain mahdollisuuden tehdä haluamaani tutkimusta. Ilman Turun yliopistoa olisin varmasti luopunut tieteestä, Hell sanoo.

Epätavallinen urapolku kannatti Hell vieraili 8. toukokuuta Turussa luennoimassa tutkimuksestaan ja tapaamassa Turun yliopiston ja Åbo Akademin opiskelijoita.

Vierailullaan Hell muisteli Turussa viettämiään vuosia.

Hell kertoo, että hänen Suomeen tuloaan kummasteltiin 1990-luvulla Saksassa, sillä tavallisesti tutkijat halusivat lähteä maineikkaisiin yliopistoihin Yhdysvaltoihin tai Englantiin. Turussa ollessaan myös Hell sai rahoituksen työskentelyyn Oxfordin yliopistossa, mutta halusi kuitenkin jatkaa työtään Turussa.

– Turku oli varmasti monen mielestä eksoottinen valinta. Mutta täällä olivat parhaat mahdollisuudet tehdä sitä mitä halusin, joten miksi olisin mennyt Oxfordiin? Jos tekee työnsä intohimoisesti, voi mullistavaa tutkimusta tehdä missä vain, Hell sanoo.

Opiskelijoille Hellillä on yksi neuvo.

– Seuraa intohimoasi ja tee sitä mistä eniten pidät, sillä silloin olet valmis tekemään enemmän töitä ja on helpompi olla luova. Kova työ maksaa itsensä lopulta takaisin, Hell lupaa.

Stefan Hell sai vierailunsa päätteeksi Phoenix Universitatis Turkuensis -kunniamerkin. Merkki myönnetään henkilölle, joka on merkittävästi ansioitunut Turun yliopiston henkisten tai aineellisten päämäärien toteuttamisessa. Kunniamerkki on lyötetty Turun yliopiston ja Turun Suomalainen Yliopistoseura ry:n aloitteesta Turun yliopiston 80. juhlavuoden kunniaksi.

TULE MUKAAN TEKEMÄÄN TIETEESTÄ HYVINVOINTIA

Koulutamme yrittäjähenkisiä, innovatiivisia ja vastuullisia tulevaisuuden osaajia ja asiantuntijoita rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa ja hyvinvointia.

Suomalaisten yliopistojen varainhankinta on käynnissä. Tarvitsemme nyt ystäviämme toimintamme turvaamiseksi. Lahjoitus Turun yliopistolle on panostus laadukkaaseen koulutukseen ja tutkimukseen.

TEE HYVÄ PÄÄTÖS utu.fi/lahjoita lahjoita@utu.fi Rahankeräyslupa POL-2014-11403

teksti erja hyytiäinen

| kuva hanna oksanen

Tohtori Damdimopoulou nappasi yhden Ruotsin havitelluimmista pesteistä Turun yliopiston kasvatti PAULIINA DAMDIMOPOULOU sai joulun alla nuoren tutkijan unelmalahjan. Ruotsiin oli juuri perustettu uusi kansallinen tutkimuskeskus Swetox ja se valitsi Damdimopouloun tutkimusryhmän vetäjäksi, yhdeksi kuudesta.

M

iten ympäristömyrkyt vaikuttavat naisten munasoluihin?

Kysymyksenasettelu ja tutkimussuunnitelma oli niin ennakkoluuloton ja uusi, että se vakuutti Swetoxin. He pestasivat Damdimopouloun tutkimusryhmän vetäjäksi useiden kansainvälisten hakijoiden joukosta.

Ympäristömyrkkyjen on tiedetty vaikuttavan negatiivisesti miesten siittiöntuotantoon, mutta niiden vaikutusta naisten hedelmällisyyteen ei juuri ole tutkittu. Syy on yksinkertainen. Siemennesteen kerääminen on helppoa, munasarjoissa olevien munasolujen tutkiminen huomattavasti vaikeampaa. Se ei pysäytä Damdimopouloua.

– Minä aion tutkia ympäristömyrkkyjen vaikutusta muun muassa altistamalla munasarjoista kerättyjä koepaloja ympäristömyrkyille. Tutkin myös myrkkyjäämiä hedelmöityshoitojen aikana runsaasti syntyvästä follikkelinesteestä, joka yleensä klinikalla heitetään roskiin. Tarkoitukseni on siis tutkia ympäristökemikaalien vaikutuksia naisten hedelmällisyyteen potilasnäytteiden avulla, jolloin tulokset pohjautuvat oikeisiin naisiin, ei hiiriin, Damdimopoulou sanoo.

Hän lähestyy tutkimusaihetta monia tekniikoita yhdistellen. Kun mieleen juolahti ajatus siitä, että lehmän munasarjat saattaisivat toimia mallina, hän soitti uppsalalaiselle eläinlääkärille ja sai ämpärillisen munasarjoja.

Mutkainen tie Taivassalolaissyntyisen Damdimopouloun tie toi heti lukion jälkeen Turun yliopistoon. Silmiin oli osunut biokemian esite ja ala tuntui heti omalta.

Vaikka työ on vienyt Pauliina Damdimopouloun Ruotsiin, hän nimeää Turun yliopiston kotiyliopistokseen. Siteet ovat yhä tiukat, kiitos muun muassa yhteistyön Sari Mäkelän ja Matti Poutasen kanssa.

20 | Aurora

– Mietin lääketieteellistäkin, elämän kemia vei voiton.

Karismaattiset professorit innostivat Damdimopouloun ensin suuntautumaan kohti elintarvikekemiaa. Kesätyö Kuva-Paijulassa tutustutti Damdimopouloun mikroskooppikuviaan kehittäviin lääkäreihin.

– Kun varmistin, että hakija saa oikeat kuvat, näin mielenkiintoisia kuvia. Innostuin kyselemään: mistä te olette, minä olen biokemisti.

Innostus havaittiin, ja hän pääsi lääketieteelliseen tiedekuntaan kesätöihin. Sitä kautta avautui mahdollisuus tehdä pro gradu Sari Mäkelän ryhmässä. Damdimopoulou väitteli myöhemmin Mäkelän ryhmästä lääketieteellisestä tiedekunnasta aiheenaan ravinnon polyfenolit ja niiden vaikutus naishormoni- eli estrogeenivasteisiin Ensimmäisen post doc -paikka löytyi Tukholman Karoliinisen instituutin kautta EU-projektista, jossa osa työstä tehtiin yritysmaailmassa. Damdimopouloulle se tarkoitti muuttoa puoleksitoista vuodeksi Ranskaan. Hän kehitti pienessä spinn-off -yrityksessä transgeenistä raportoijakalaa, joka paljastaisi, onko tutkittavassa jätevedessä hormonaalisia haitta-aineita eli ympäristömyrkkyjä, jotka vaikuttavat hormoneita häiritsevästi.

– Tavoitteena oli luoda kala tai sammakko, joka alkaisi fluoresoida, jos vedessä on mieshormonin eli androgeenin kaltaisia haitta-aineita.

Paikka kasvulle Bisnesmaailma ei ollut Damdimopoulou ominta aluetta. Asiakkaiden miellyttäminen sitoi luovuutta, ja fiksuimmat ajatukset oli välillä haudattava kun asiakas vaati valitsemaan toisen tien. Hän palasi akateemiseen maailmaan.

Työ Ranskassa oli kuitenkin herättänyt mielenkiinnon alkiokehitystä kohtaan. Kalojen tekeminen tarkoitti alkioiden kehityksen seuraamista mikroskoopin alla. Alkioiden jakautumista katsellessa virisi kysymys: miten varhain ympäristön kemikaalit voivat vaikuttaa yksilön kehitykseen, kasvuun ja terveyteen?

– Kun palasin Tukholmaan, sain Ruotsin Akatemialta post doc -apurahan, ja otin yhteyttä Karoliinisessa instituutissa munasoluja tutkivaan Outi Hovattaan ja alkiotutkimusprojektia vetävään Juha Kereen.

Suomalaiskollegojen kannustamana Damdimopoulou alkoi tutkia ihmisen munasolujen kypsymistä ja alkiokehitykseen vaikuttavia tekijöitä. Kun Swetox perustetiin, oli Damdimopouloulla tutkimussuunnitelma valmiina. Hän esitti haluavansa tutkia, miten ympäristö, ympäristökemikaalit ja ravinto vaikuttavat alkionkehitykseen käyttäen sekä kliinisiä potilasnäytteitä että kudosviljelyä menetelminään.

Näin jälkikäteen ajatellen Damdimopouloun tie on mutkitellut aiheesta ja projektista toiseen, mutta punaisena lankana on aina pysynyt ympäristön sisältämien yhdisteiden vaikutus terveyteen.

– Minulla on nyt kasvun mahdollisuudet, uudessa keskuksessa pääsen tutkijana kasvamaan oman kapasiteettini mukaan.

Kolumni

Ritva Penttinen Puutiaisprojektin koordinaattori Eläinmuseo

kuva: ha nna

Sana puutiainen on omituinen nimi punkeille. Sen juuret juontavat sanasta ”puutäi”. Aiemmin nimittäin uskottiin punkkien putoilevan puista. Käsitys on vieläkin lujassa monella suomalaisella. Tavallisen puutiaisen (Ixodes ricinus) lisäksi Suomesta on löydetty myös taigapunkkia eli Siperian puutiaista (I. persulcatus). Molemmat lajit ovat elintavoiltaan hyvin samankaltaiset, päällisin puolin samannäköisiä ja voivat levittää borrelioosia aiheuttavia bakteereja ja puutiaisaivokuumeen viruksia.

Meidän puutiaistutkijoiden jokakeväinen rituaali on puutiaispyydysten valmistaminen ennen kenttäkautta. Neljänä peräkkäisenä keväänä on Seilin kenttäaseman vanhoista, nukkaantuneista lakanoista leikelty neliömetrin kokoisia kangaspaloja. Yhteen neliön sivuun pujotetun kepin molempiin päihin sidotaan vetonarut, ja kun pyyntilakanaa vedetään rauhallisesti maastossa, puutiaiset tarttuvat siihen yhtä hanakasti kuin luonnossa liikkujan housunlahkeisiin. Ihmisen haju ja liike motivoivat puutiaista tarrautumaan.

Mustikkavaltaiset havumetsät ovat tutkimuksiemme mukaan osoittautuneet puutiaisten suosituimmiksi elinympäristöiksi Lounais-Suomessa. Puutiaisten määrät ovat olleet havumetsässä lähes yhtä suuret kuin lehtimetsän, laitumen, rantalepikön ja niityn yhteenlasketut yksilömäärät. Vertailu noin kymmenen vuoden takaiseen tutkimukseen kertoo määrien moninkertaistuneen. Samaa tulosta viestivät myös Ruotsissa ja Norjassa tehdyt tutkimukset ja myös kansalaisten yhteydenotot eri puolilta Suomea. Runsastumisen syyksi katsotaan elinympäristön muuttuneen puutiaisille suosiollisemmaksi ilmaston lämpenemisen myötä. Myös hirvieläinkannan (etenkin metsä- ja valkohäntäkauris) runsastuminen ja eläinten suuri liikkuvuus vaikuttavat sekä määriin että levinneisyyteen.

Lakananvetomenetelmällä voidaan tutkia puutiaispopulaatioita paikallisesti, mutta saadaksemme kattavamman käsityksen puutiaisten levinneisyydestä tarvitaankin jo laajemmat yhteisöt. Viime kesänä (2014) pyysimme yleisöltä havaintoja puutiaisista. Suhtautuminen asiaan oli mahtava. Nettivastauksia tuli yli 4000.

Yleisön aktiivisuuden ansiosta pystyimme laatimaan kartan puutiaisesiintymistä (www.puutiaiset.fi). Verrattaessa tietoja runsaan kuudenkymmenen vuoden takaiseen tutkimukseen saatoimme todeta puutiaiskannan levittäytyneen aina eteläistä Lappia myöten.

Kyselyn yhteydessä aktiivisimmat osallistujat lähettivät myös puutiaisnäytteitä. Nelson-koiran puutiaiset Lempäälästä osoittautuivatkin yllättäen taigapunkkilajiksi. Löytö oli merkittävä, koska lajia oli siihen asti tavattu vain viideltä paikkakunnalta.

Miten laajalti tämä idästä levinnyt taigapunkki on maatamme valloittanut? Taigapunkin ja yleisen puutiaisen lajikohtaiset erot ilmenevät vasta mikroskoopin alla. Näin ollen päädyimme taas pyytämään apua yleisöltä. Nyt toivomme itse puutiaisia. Projekti alkoi huhtikuun viimeisellä viikolla ja jatkuu syyskuun loppuun. Huhti-toukokuun aikana on saapunut yli 2000 kirjelähetystä. Määrä on niin mieletön, että se yllätti meidät täysin. Joka aamu kirjeitä laskiessa jaksamme ihmetellä lähettäjien suurta joukkoa, ja kuinka velvollisuudentuntoisesti lemmikkieläinten omistajat ovat hankkeen ottaneet. Kirjeistä käy ilmi myös lähettäjien huoli runsastuneista puutiaismääristä. Jo tässä, projektin alkuvaiheessa haluamme kiittää kaikkia satoja lähettäjiä suuresta mielenkiinnosta tutkimustamme kohtaan ja ennen kaikkea mahtavasta yhteistyöstä.

Yllättävän runsaan materiaalin käsitteleminen menee pitkälle syksyyn. Taigapunkin esiintymisalueista tulee tieto projektin sivulle (www.puutiaiset.fi). Runsas aineisto mahdollistaa myöhemmin myös ihmisen lähipiirin puutiaisten kantamien taudinaiheuttajien kartoittamisen.

Yhteiselo puutiaisten kuin muidenkin ihmisten kannalta vaarallisten eläinten kanssa sujuu parhaiten tiedostamalla niihin liittyvät vaarat. Asiallinen pukeutuminen, jokapäiväinen punkkisyyni koskien myös lemmikkieläimiä ja punkkirokote, jos pitkään liikutaan puutiaisaivokuumealueella, säästää meidät ikäviltä sairauksilta. Sisälle ei saa jäädä, vaan kaikki ulos reippailemaan puutiaisista huolimatta!

oksanen

Puutiaiset puhuttavat

Aurora | 21

22 | Aurora

LUOKKA PALAA teksti erja hyytiäinen

| piirrokset samuli siirala

Professori Jani Erolan ohjeistuksessa työstetty Helsingin Sanomien Luokkakone ruksuttaa jo toista vuottaan taajaan tahtiin. Suomalaiset haluavat tietää, mihin yhteiskuntaluokkaan kuuluvat. Apulaisprofessori Suvi Salmenniemi kuulee toisenlaista sanomaa. Siitä, että mahdollisuus kohota koulutuksella ja ahkeruudella ylempään yhteiskuntaluokkaan on haurastunut ja eriarvoisuutta politisoidaan hyvinvoinnin kentällä.

L

uokkatutkimus. Sana tuntuu vilahtavat Turun yliopiston kampuksella yhden jos toisenkin tutkijan puheissa. Sosiaalipolitiikan professori Heikki Ervasti tutkii hyvinvointivaltion kannatuksen luokkaeroja, sosiologian yliopisto-opettaja Antti Kouvo yhteiskuntaluokkaa ja luottamusta täydennettynä alaluokkaistumisella ja sosiaalisella syrjäytymisellä, sukupuolentutkimuksen tohtorikoulutettava Mona Mannevuolla on kohderyhmänä sukupuolen lisäksi prekariaatti, Kati Launis kaivaa esille luokka-aatteen esilletuomista nykykirjallisuudessa. Ja tämä on vasta listan alkua.

Mistä tässä on kyse? Miksi katse kääntyy luokkaan?

– Takana on yhteiskunnallinen murros. 1900-luvun alun luokkatutkimus hiipui länsimaissa, kun sosiaalinen eriarvoisuus vähentyi 1980-luvun lopulla. Kun sosiaalinen eriarvoisuus alkoi 1990-luvulla jälleen kasvaa, ja sen myötä luokkatutkimus vahvistui, sosiologian professori Jani Erola sanoo.

Tutkijan vastalahja yhteiskunnalle Sosiaalinen eriarvoisuus. Sehän kuulostaa politiikalta. Juuri tuo mielleyhtymä on antanut luokkatutkimuksen vastustajille aseita itseään vastaan. Pelkkä sana vie ajatukset 1900-luvun alkuun, jolloin luokkatutkimuksen pioneerit Max Weber ja – vielä pahempaa – Karl Marx kehittivät teorioitaan.

Weberiläisessä suunnassa huomio kiinnittyi yksilön markkinakapasiteetin kuten ammatin, tulojen ja koulutuksen merkitykseen. Marxilainen painotti tuotantosuhteiden roolia, siis valtaa ja omistusta.

Aurora | 23

Jani Erola tunnistaa ja tunnustaa marxilaisuuden luoman rasitteen, mutta kuittaa sen toteamalla, että luokkatutkimuksessa on samat periaatteet kuin kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa.

– Tutkijoiden tehtävänä on tuoda yhteiskunnallisia aiheita keskusteluun.

Meillä on älyttömän paljon puhdasta faktatietoa esimerkiksi sosiaalisesta liikkuvuudesta. Meillä on velvollisuus kontribuoida yhteiskunnalle, Erola sanoo kuvaten oman panoksen tuomista yhteiseen kekoon.

Kollega, sosiologian apulaisprofessori Suvi Salmenniemi astuu askeleen toiseen suuntaan. Hän sanoo kaiken tutkimuksen olevan poliittista.

– Aina kun tutkittavana on valta ja resurssien jakautuminen, se on poliittista. Ja on ensiarvoisen tärkeää, että tiedeyhteisö on tässä mukana, keskellä yhteiskunnan tapahtumia, tuottamassa tutkimukseen pohjaavaa tietoa. Demokratian kannalta on tärkeä, että me nostamme kiistoja esille, Salmenniemi sanoo.

Oma loikka tukee tutkimusta Sosiologian dosentti Anu-Hanna Anttila menee vielä askeleen pidemmälle. Hän tunnustaa, että hänellä on agenda. Hän on heikoimman puolella, se kun Anttilan sanoin on sosiologin tehtävä.

Hän myös tunnustaa hyödyntävänsä tutkimuksessaan omia 24 | Aurora

havaintoja ja kokemuksia. Kymenlaaksosta teollisuusyhteisöstä kotoisin oleva Anttila on konkreettisesti nähnyt luokkahierarkian, samalla koululuokalla Karhulassa kun oli hyvä- ja heikko-osaisten lapsia.

– Minun sukupolveni on niitä viimeisiä, joka rehellisesti saattoi koulutuksen kautta nousta ylempään luokka-asemaan. Nykyisin suurimman osan korkeakouluopiskelijoista vanhemmat ovat korkeastikoulutettuja , Anttila sanoo.

Liikkuvuus hiipui Anttila toteaa, että nykytutkimuksen tulos on rujo: lapsi pelastuu kaikelta yhteiskunnalliselta pahalta vain, jos hänen äitinsä on korkeakoulutettu.

Kasvatustieteiden professori Risto Rinteellä on näyttää mustaa valkoisella. Turun yliopistossa on tutkittu muun muassa sitä, miten jo alakoulun valinta vaikuttaa koko koulu-uraan.

– Suomessa on 1990-luvun alusta lähtien otettu askelia maailmalla valtavirtana kulkevan koulutuspolitiikan ja sen ytimessä olevan ”vapaan koulunvalinnan” ideologian suuntaan. Vapaa koulunvalinta on johtanut oppilaiden jakautumiseen muita paremmin menestyviin painotettujen luokkien oppilaisiin ja valikoimattomien tavallisten luokkien oppilaisiin, Rinne sanoo.

Karkeasti sanoen: ne vanhemmat, joilla on taitoa ja voimia, runnovat lapsensa niihin parempiin kouluihin, joista tie vie aikanaan yliopistoon. Ne vanhemmat, joille akateeminen maailma on vieras ja joilla ei ole tietoa, taitoa ja voimia etsiä lapselleen tiettyä koulua, lähettävät lapsensa lähikouluun.

– 1990-luvulle saakka kouluissa saatiin aika tasalaatuista opetusta.

Enää ei ole yhtenäisiä opetussuunnitelmia vaan koulut kehittävät painotettuja opetusjärjestelmiä. Peruskoulu lohkoutuu, Rinne sanoo.

Erola onkin huomannut muutoksen sosiaalisessa liikkuvuudessa.

Suomessa oli 1970–1980-luvuilla intressi saada työläiset ylös köyhyysloukusta. Se onnistui luomalla hyvinvointivaltio. 1980-luvulle saavuttaessa sekä sosiaaliset että tuloerot olivat pienentyneet. Sen jälkeen alkoi eriarvioisuuden uusi nousu, mutta uudella tavalla.

– Kun aiemmin pyrittiin saamaan alin luokka nostettua kohti keskiluokkaa, 1990-luvulla yli luokka alkoi irtautua keskiluokasta. Sosiaalisen eriarvoisuus muutti paikkaa. Näin kävi niin Pohjoismaissa kuin muuallakin maailmassa, Erola sanoo.

Kenet saa panna maksamaan?

Luokkatutkijoiden sanat saavat ajatukset pyörimään.

– Luokkatutkimus on tutkijalle palkitseva aihe. Tästä ovat kiinnostuneita kaikki, Erola sanoo.

Hänen ensimmäisessä, Pasi Moision kanssa tekemässä, luokkatutkimuksessaan näkökulma oli sosiaalisessa liikkuvuudessa. Nyt työn al-

”

Lupaus siitä, että ihminen voi nousta yhteiskunnassa työn ja koulutuksen kautta, on haurastunut." la on luokka-aseman muutos tilanteissa, joissa lapselta puuttuu perhetaustastaan jokin keskeinen voimavara. Onko lapsen kohtalo sinetöity, jos hän esimerkiksi menettää molemmat vanhempana?

Kysymyksenasettelu oli niin mielenkiintoinen, että European Research Council myönsi Erolalle erittäin kilpaillun tutkimusapurahan, ensimmäisenä suomalaisena sosiaalitieteilijänä.

– Hanke lähti havainnosta, että joidenkin vanhempien resurssien menettäminen tai puuttuminen ei usein tarkoita sitä, että aikuisena pärjättäisiin muita huonommin. Olettamuksena on että puuttuvia resursseja kompensoidaan sellaisilla resursseilla, joita on saatavilla. Näitä voivat olla muiden läheisten, esimerkiksi isovanhempien tai setien ja tätien resurssit tai hyvinvointivaltion tarjoama tuki.

Suomessa laajennetun perheen resurssien merkitys on pienempi kuin Yhdysvalloissa. Tämä saattaa selittyä hyvinvointivaltion väliin tulemisella. Mutta auttaako yhteiskunta myös tulevaisuudessa? Erola ei malta olla mainitsematta, että uuden hallituksen esittelemä hallitusohjelma hirvittää.

– Tutkijana olen erittäin huolestunut siitä, millaisia kaavailuja nyt on ilmassa niin koulutuksen kuin kasvatuksen suhteen. Jos kaikki esillä olleet toimet toteutetaan, ne vain korostavat huono-osaisuuden periytyvyyttä, Erola sanoo.

Hän haastaa poliitikot, jotka hokevat, että emme voi siirtää velkaa tuleville sukupolville.

– Jos nyt esillä olleet muutokset tehdään, ne osuvat rankimmin tiettyihin syntymäkohortteihin. Sen me näimme jo 1990-luvun lamasta.

Millä me oikeutamme sen, että lähivuosina peruskoulunsa päättävien syntymäkohorttien mahdollisuuksia pärjätä elämässään, riippumatta omasta perhetaustasta, heikennetään tietoisesti, Erola kysyy.

Pinnan alla kytee Tyytymättömyys kytee pinnan alla. Salmenniemi on nähnyt sen ensi ajattelemalta yllättävässä paikassa: elämänhallintaan liittyvien terapeuttisten palvelujen parissa. Nuo palvelut ovat hänen tämän hetkinen tutkimusaiheensa. Hän haastattelee palveluja käyttäviä ja niitä antavia sekä havainnoi asiaa itsekin palvelujen käyttäjänä. Hän tutkii, ketkä palveluja käyttävät, kenelle niitä kaupataan.

Anttilalla on hieman samantyyppinen tutkimusaihe: hän selvittää kotityöpalvelualan työpaikkailmoitusten ja yritysten mainosten avulla, minkälaisia työntekijöitä halutaan suomalaiskoteihin töihin ja ketkä palveluja ostavat. Yksi ydinkysymyksistä on: ”Kenen aika on arvokasta?”. Sen Virosta tulevan siivoojan vai työn teettäjän? Luokka-asetelma piirtyy esiin hyvin selvänä toimeentulevan keskiluokan ja sitä ”alempien” luokkaryhmittymien välille.

Salmenniemen kiinnostus kohdistuu toisaalle. Hän tutkii etnografisesti sitä, miten vallan ja eriarvoisuuden muodot näkyvät ihmisen arjessa ja koetussa hyvinvoinnissa. Ja tunnustaa itsekin hämmästyneensä

sitä, että terapeuttinen hyvinvointikenttä toimii uudenlaisena politiikan kenttänä.

– Olen havainnut paljon poliittista tyytymättömyyttä, Salmenniemi sanoo ja kertoo esimerkin Kristallipuolueesta. Puoluerekisteriin aikova puolue on ilmoittanut olevansa tyytymätön siihen, että hyvinvointi on alistettu taloudellisen hyödyn tavoittelulle. Samalla ilmenee kritiikkiä työelämää, sen stressiä ja jatkuvaa kiirettä, kohtaan, Salmenniemi sanoo.

Salmenniemi on havainnut kritiikin yhteiskuntaa kohtaan. Monien muiden lailla esimerkiksi Anttilalle korkea koulutus ei ole tuottanut toistaiseksi voimassa olevaa työpaikkaa.

– Lupaus siitä, että ihminen voi nousta yhteiskunnassa työn ja koulutuksen kautta, on haurastunut. Vaikka olisit kuinka korkeasti kouluttautunut, sei ei vielä takaa hyvää työuraa ja turvattua elantoa, Salmenniemi sanoo.

Jakautuuko Suomi?

Anttilan johtama, kahdeksan tutkijan yhteinen Luokan ääni ja hiljaisuus -tutkimushanke on viimeisiä artikkeleja vaille valmis. Monitieteinen hanke yhdisti yhteiskuntatieteilijät ja humanistit, analyysia on tehty erilaisilla 2000-luvusta kertovilla laadullisilla aineistoilla. Tutkittavana oli muun muassa köyhyyskirjoituksia, hommafoorumilaisten tekstejä sekä luokan esilletuloa kotimaisessa kirjallisuudessa.

– Esimerkiksi sosiologit Ralf Kauranen ja Emma Lamberg tutkivat pääministeri Jyrki Kataisen puheet. Hän ei kertaakaan pääministerikautensa aikana käyttänyt sanaa luokka. Se ei voi olla sattumaa. Ja se kertoo paljon, Anttila sanoo.

Syksyllä Anttila avaa uuden saran: hän pureutuu Nuorisotutkimusverkoston leivissä, Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa kysymykseen Jakautuuko Suomi.

Anttilan kanssa puhuessa kysymysmerkin uskaltaa jättää jo alkumetreillä pois.

Aurora | 25

teksti henri kanervo

| kuva hanna oksanen

Hanna Mikolan mukaan suomalaisten yleisintä kuolinsyytä vastaan tulee taistella terveillä elämäntavoilla

teksti henri kanervo

| kuva hanna oksanen

TIEDETTÄ MINUUTTIANNOKSIN

Lääkäri ja tutkija Hanna Mikola on vieraalla maalla. Päällä ei ole valkoista takkia eikä ympärillä avaudu sen enempää sairaala kuin luentosalikaan. Hän seisoo mikki kädessä Panimoravintola Koulussa. Tila on täynnä kuuntelijoita.

Mikolalla on kymmenen minuuttia aikaa kertoa sydänkohtauksesta.

K

evätaurinko lämmittää keskikaupungin katujen täysiä terasseja toukokuisessa alkuillassa. Tästä huolimatta Koulun historianluokka on täyttynyt ääriään myöten yliopiston tutkijoiden saavuttua kertomaan tuoreista tutkimuksistaan. Ja miksipä yleisöä ei olisi – käsiteltävät aiheet ovat kiintoisia ja puhujat esiintymistaitoisia.

Tutkijoiden lyhyiden ja yleistajuisten esitysten välissä kuullaan humoristisia juontoja ja letkeää rautalankamusiikkia. Päivämäärä on 7. toukokuuta ja kyse on Tieteen päivien Science Slam -tapahtumasta.

Mikola kertoo esityksessään selkokielellä, mitä sydänkohtauksessa tapahtuu, miksi ja kuinka tämän voi välttää. Mikolan mukaan tyypillisellä sydänkohtauspotilaalla on 26 | Aurora

diabetes, kolesterolilääkitys, korkea verenpaine ja ylipainoa. On myös tavallista, että oireita – joita ei aina yhdistetä sydänkohtaukseen – seurataan kotona parikin päivää ennen lääkäriin menoa. Tämä voi olla kohtalokasta, samoin kuin omalla autolla päivystykseen lähteminen.

Sydämen pinnalla kulkee kaksi sepelvaltimoa, jotka kuljettavat happea sydänlihakselle. Ilman tätä happea yksikään lihas – sydän mukaan lukien – ei toimi. Valtimoiden seiniin kertyy vuosien varrella osalla ihmisistä kolesterolia ja rasvaa. Epäterveelliset elintavat, liikunnan välttely, korkea verenpaine ja ylipaino nopeuttavat kertymistä. Lopulta valtimot saattavat tukkeutua, eikä happi enää kulje. Tukoksen jäädessä pysyväksi seuraa sydänkohtaus.

Mikolan mukaan sepelvaltimotauti on suomalaisten yleisin kuolinsyy. Kuolleisuus on kuitenkin laskussa – vielä 25 vuotta sitten sepelvaltimotauti tappoi neljä kertaa enemmän työikäisiä miehiä kuin nykyään. Miehetkin syövät tänä päivänä vihanneksensa ja tupakoivat vähemmän. Korkeita kolesterolipitoisuuksia ja verenpainetta lääkitään.

Sydän- ja verisuoniterveyteen pitää Mikolan mukaan panostaa läpi elämän. Lapsuudessa tunnistetuilla riskitekijöillä on yhteys aikuisuuden sydänkohtausriskiin. Riittävä liikkuminen ja terveellinen ruokavalio on omaksuttava jo nuorella iällä. Lisäksi liikaa istumista, tupakointia ja ylipainoa tulisi välttää.

Illan Science Slam -tapahtuman aikana yleisö kuulee viidestä tuoreesta Turun yliopiston tutkimuksesta. Kuten Science Slameissa yleensä, myös Koulussa tutkijat kertovat tutkimuksistaan lyhyesti, ymmärrettävästi ja hauskasti.

Slamit olivat osa Turun yliopiston ja Åbo Akademin järjestämää Tieteen päivät -tapahtumaa. Turussa 7.-8. toukokuuta järjestetyn tapahtuman teemana oli Sattuma. Kaupungille levittäytynyt tapahtuma tavoitti yli 9 000 kävijää.

Katso lisää kuvia koko tapahtumasta osoitteesta utu.fi/tieteenpaivat.

Kirjat

teksti erja hyytiäinen

Ksylitolin tarina Turun yliopistossa vuonna 1969 alkanut ksylitolitutkimus huipentui havaintoon, joka yllätti kaikki. – Me lähdimme tutkimaan, onko ksylitoli haitallista hampaille, mutta me havaitsimmekin, että se jopa parantaa kariesta, emeritusprofessori Kauko K. Mäkinen sanoo.

Mäkinen on tiivistänyt suomalaisen ksylitolitutkimuksen ja sen merkityksen reilu 400-sivuiseen teokseen Sen täytyi tapahtua – Mitä jokaisen suomalaisen tulisi tietää ksylitolista. Kirja on Mäkisen omakohtainen näkemys siitä, miten vuonna 1965 perustetussa Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksessa käynnistettiin maailmanmenestykseksi noussut ksylitolitutkimus.

– Ennen tutkimusta arvelimme, että ksylitolia saatettaisiin hyödyntää ainoastaan diabeetikkojen hoidossa. Olihan jo ennen toista maailmansotaa havaittu, että ksylitolia käyttävät diabeetikot eivät tarvitse niin paljoa insuliinia kuin ksylitolia käyttämättömät. Mutta että ksylitoli auttaa parantamaan hampaiden reikiintymistä, sitä emme osanneet edes kuvitella, Mäkinen kertoo.

Mäkinen kertoo teoksessa turkulaisissa opiskelijoille tehdyistä lyhytaikaisista suubiologisista kokeista sekä laajasta, kaksivuotisesta ruokintatutkimuksesta. Hän linkittää kertomukset yhteiskunnalliseen tilanteeseen, jossa sekä Suomen Sokeri että Hellas olivat halukkaita etsimään jotakin uutta, jopa riskillä.

Mäkinen korostaa, että kirja on hänen muistikuvansa, ja kirjassa onkin kymmenittäin mielenkiintoisia anekdootteja ja tarinoita myös tutkijan työstä ja elämästä. Kirja etenee tarinoiden kautta päätyen suureen kuvaan siitä, miten ksylitoli on muuttanut maailmaa, Turun yliopiston asemaa ja tutkijan omaa elämää.

Teoksessa on mukana myös kritiikkiä suomalaista teollisuutta kohtaan. Suomen Sokeri myytiin tanskalaiselle Daniscolle ja sittemmin ranskalaiselle DuPontille.

– Yrityskauppojen myötä meiltä tutkijoilta on poistunut teollisuuden tuki, Mäkinen toteaa.

Sen täytyi tapahtuma Mitä jokaisen suomalaisen tulisi tietää ksylitolista Kauko K. Mäkinen Mediapinta 2015

Uskonto ja media

Kiekkokansan avaus

Pehmeitä kumouksia -teos kokoaa yhteen Turun yliopiston uskontotieteen dosentin Teemu Tairan kirjoituksia kymmenen vuoden ajalta. Teos käsittelee uskontoa ja sen tutkimista nykyajan mediavetoisessa kulttuurissa.

Uskontotiede on kiinnostunut enenevässä määrin nykypäivän mediakulttuurista, ja se edellyttää tieteidenvälistä ja kriittistä pohdintaa siitä, millainen asema uskonnolla on yhteiskunnassa.

Teoksessa analysoidaan media- ja populaarikulttuurin uskonnollisuutta ja siihen vaikuttavia laajempia yhteiskunnallisia prosesseja. Esimerkiksi mediavetoista populaarikulttuuria tarkastelevissa luvuissa kysytään, mitä yhteistä on faniudella ja uskonnolla sekä paljastetaan, miksi uskonnosta puhutaan ja vaietaan jalkapallon yhteydessä.

Suomalaiset ovat kiekkokansaa. Sitä me toistamme, mutta mitä se tarkoittaa?

Kymmenen Turun yliopiston ja Åbo Akademin tutkijan yhteishankkeessa Kiekkokansassa tutkijat linkittävät jääkiekon osaksi laajempaa valtasuhteiden verkostoa, jossa kulttuuriset, taloudelliset ja poliittiset kytkökset nivoutuvat toisiinsa.

Jääkiekkoa käytetään ideologian välikappaleena, propagandatarkoituksissa, se on voimakas yhteisöllisen identiteetin vahvistaja ja mehengen luoja. Samalla se myös erottaa niitä, jotka eivät koe lajia omakseen.

Kirjaa varten toteutettiin laaja internetkysely, joka oli avoinna kevään 2014 ajan Sotšin olympialaista Minskin MM-kisoihin.

Pehmeitä kumouksia: Uskonto, media, nykyaika Teemu Taira Eetos 2015

Kiekkokansa Benita Heiskanen ja Hannu Salmi (toim.)

Teos 2015

Mielen ja ruumiin tuska Kipupisteissä –teos tarkastelee mielen ja ruumiin tuskaa modernisoituvassa Suomessa 1870-luvulta 1940-luvulle.

Teoksen keskiössä on sairastava yksilö ja kivun kokeneiden ihmisten maailma.Teos osoittaa, että sairaus ja kipu ovat muutakin kuin bio- ja lääketiedettä.

Teos tuo esille, että kipu oli paitsi yksilöllistä myös jaettua: se jäsentyy suhteessa arvoihin, maailmankuvaan, kulttuuriin ja historialliseen aikaan. Monitieteisessä kokoelmassa luetaan rinnan kaunokirjallisuutta, kuvataidetta, ruumiinavauspöytäkirjoja, kirjeitä, omaelämäkeroja ja potilasasiakirjoja. Teos tekee näkyväksi sen, miten erilaisia ja risteäviä sairastamisen ”tarinat” olivat.

Kipupisteissä. Sairaus, kulttuuri ja modernisoituva Suomi Ahlbeck Jutta, Lappalainen Päivi, Launis Kati, Tuohela Kirsi ja Westerlund Jasmine (toim.)

Utukirjat 2015 Aurora | 27

teksti taru suhonen

| kuvat saana säilynoja ja hanna oksanen

122 PROMOOTION

TÄHTEÄ

Nuoret tohtorit suuntaavat alkukesän pimenevässä illassa Turun linnan juhlaillalliselta kohti tanssiaisia. Takana on tärkeä päivä: tohtoriksi vihkiminen yli sadan muun nuoren tohtorin ja 12 kunniatohtorin rinnalla. Hattua ja miekkaa kannetaan ylpeydellä, ne symboloivat tohtorintutkinnon arvoa ja kielivät vuosisatoja vanhasta akateemisesta perinteestä.

28 | Aurora

TOHTORIPROMOOTIO

015

OTT Ulla-Maija Mylly, OTT Tuomas Mylly, OTT Jarkko Vuorinen ja Anu SuutelaVuorinen suuntaamassa tanssiaisiin.

TOHTORIPROMOOTIO

2015

MIEKANHIOJAISET TURUN YLIOPISTON PÄÄRAKENNUS 28.5.201521.00

KT Marketta Vepsäläinen hioo älyä symboloivan miekkansa airuen kuohuviinillä kostuttamalla tahkolla.Miekanhiojaiset aloittavat Turun yliopiston kaikkien tiedekuntien yhteisen, kolmipäiväisen tohtoripromootion.

PROMOOTIOAKTI TURUN KONSERTTITALO 29.5.201513.30

Oikeustieteellisen tiedekunnan promoottori Markku Helin vihkii korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelon oikeustieteen kunniatohtoriksi. Tiedekunnat kutsuvat kunniatohtoreikseen tieteessä ja Turun yliopiston kanssa tehdyssä yhteistyössä ansioituneita henkilöitä.

PROMOOTIOAKTI TURUN KONSERTTITALO 29.5.201515.00 Tohtorit on nyt vihitty perinteisin menoin. Turun yliopiston promootio nojaa lähes 800 vuotta vanhaan akateemiseen juhlatraditioon.

Hammaslääketieteen tohtorit Rosita Kantola ja Aous Abdulmajeed ovat kaksi yhteensä 110 promovoidusta nuoresta tohtorista.

PROMOOTIOKULKUE ANINKAISTENKATU–TUOMIOKIRKKOTORI 29.5.201515.30

Tohtoripromootio on akateemisista juhlista arvokkain. FT Päivi Kuosmanen saapuu vihkimisen jälkeen Turun tuomiokirkkoon juhlajumalanpalvelukseen akateemisessa kulkueessa.

30 | Aurora

Promootio on mieleenpainuvan arvokas ja hauska tilaisuus, jossa tohtorit pääsevät avaamaan akateemisia perinteitä myös perheenjäsenilleen.

Kuvassa VTT Ville Laamanen ja VTT Heli Leppälä.

PROMOOTIOILLALLINEN TURUN LINNA 29.5.201522.00

Perinteiden mukaan ruokailun lomassa kuullaan puhe yliopistolle ja tieteelle, promoottoreille, kunniatohtoreille ja nuorille tohtoreille sekä näiden vastaukset. FT Minna Seppänen antaa nuorten tohtorien vastauksen.

TOHTORIPROMOOTIO

2015

PROMOOTIOILLALLINEN TURUN LINNA 29.5.201521.00

PROMOOTIOTANSSIAISETTURUN VPK:N TALO 30.5.201501.00

Promootion järjestävän toimikunnan sihteeri Tytti Sokura ohjaa poloneesia varmoin ottein: hän on järjestänyt yhteensä 14 promootiota, ensimmäisensä vuonna 1986. Lääketieteen tohtorit, Katri NiinivirtaJoutsa ja Juho Joutsa ovat harjoitelleet tansseja muiden promovendien kanssa kevään mittaan.

PROMOOTIOPURJEHDUSTURKU–NAANTALI 30.5.201512.00

Promootion päättää aurinkoinen purjehdus Airistolla. Viimeisessä tilaisuudessa asu on vapaa ja tunnelma vapautunut.

Aurora | 31

Lyhyet

koonnut: erja hyytiäinen kuvat: hanna oksanen

turun yliopiston uutiset ja tapahtumat

} utu.fi

SPARK UP PORTTI YHDISTÄÄ OPISKELIJAN JA YRITYKSEN

Pylly nousee yhä useammin ylös Pylly ylös -kampanja on saanut yliopiston opiskelijat ja henkilökunnan vähentämään istumista ja lisäämään taukovoimistelua. Vaikuttavuuskyselyyn vastanneista noin puolet kertoi vähentäneensä istumistaan saatuaan tietoa istumisen haitoista. Kyselyyn vastanneista opiskelijoista 40 prosenttia oli ollut opetustilanteessa, jonka aikana luennoitsija oli nostattanut opiskelijat seisomaan tai venyttelemään.

Kampanjan saamassa palautteessa etenkin yliopiston kirjastoihin sekä luku- ja luentosaleihin toivottiin lisää työpisteitä, joissa voi seisoa.

– Seisomapisteiden lisääminen opiskelijoiden ja henkilökunnan käyttöön on meillä yliopistossa työn alla ja otettu huomioon esimerkiksi Luonnontieteiden talo II:n kunnostustöissä, palvelujohtaja Päivi Mikkola sanoo.

Turun YTHS ja Turun yliopiston yliopistoliikunta syksyllä 2013 käynnistämän Pylly ylös -kampanjan tavoitteena on lisätä Turun yliopiston opiskelijoiden ja henkilökunnan tietoisuutta istumisen terveyshaitoista sekä antaa vinkkejä istumisen vähentämiseksi ja tauottamiseksi.​ Monien tutkimusten mukaan runsas istuminen on riski terveydelle.

Rankingeissa parhaimmiston joukossa Turun yliopisto sijoittuu tuoreessa QS Rankingin tieteenalakohtaisessa vertailussa maailman huipulle kategorioissa Business & Management Studies, Education, Medicine, Pharmacy & Pharmacology, Psychology, Modern Languages, Biological Sciences, Chemistry sekä Physics & Astronomy.

Eurooppalaisessa yliopistovertailussa, UMultirankissa, Turun yliopisto keräsi kiitosta tutkimuksen saralla sekä kansainvälisyydessä.

Vertailun korkeimman tason Turun yliopisto saavutti tutkimusjulkaisujen ja kansainvälisten yhteisjulkaisujen määrissä sekä post doc -tutkijapaikkojen ja kansainvälisen tutkimushenkilöstön määrissä. Lisäksi opiskelijoiden kansainvälinen liikkuvuus on huippuluokkaa.

32 | Aurora

Turkulaiset korkeakoulut ovat perustaneet yhteisen Spark Up Portin, joka tarjoaa yrityksille opiskelijoiden osaamista tuotteistettujen palvelupakettien avulla. Hanketta koordinoi Turun yliopiston Brahea-keskuksen kehittämispalvelut.

Hankkeen innovaatio ovat palvelupaketit, joiden avulla opiskelijoiden osaaminen voidaan tuotteistaa yrityksille selkeiksi kokonaisuuksiksi. Palvelupaketteja on tällä hetkellä kolme ja ne keskittyvät markkinoinnin, tietotekniikan sekä ympäristöliiketoiminnan teemoihin. Paketteja markkinoidaan yritysten ohella yritysneuvojille ympäri Varsinais-Suomea.

TAVOITTEENA YRITTÄJYYSYLIOPISTO Yliopisto vahvistaa yrittäjyyttä kaikissa tiedekunnissaan. Avainasemassa on yrittäjyyskoulutus, jonka avulla halutaan lisätä yrittäjyystietoisuutta.

Asiantuntijatehtävissä tarvitaan yrittäjämäisyyttä riippumatta siitä, työskennelläänkö palkkatyössä vai yrittäjänä.

– Yrittäjämäinen ajattelu voi tuottaa uudenlaisen toimintatavan, palvelumallin, resursoinnin tai startup-yrityksen idun. Keskeistä on ymmärtää, ettei yrittäjyys rajoitu vain yrittäjänä toimimiseen. Työelämään halutaan akateemisia ammattilaisia, asiantuntijoita, jotka uskaltavat rikkoa rajoja ja kokeilla uutta, kehittämistyötä vetävä yrittäjyyden professori Jarna Heinonen sanoo.

16 329

henkilöä jätti hakupaperit Turun yliopistoon kevään haussa.

Yliopistojen hakijamäärissä mitattuna Turun yliopisto on toiseksi suosituin hakukohde Helsingin yliopiston jälkeen.

kuva antti tarponen

Satakunnan sairaanhoitopiiri ja Turun yliopisto ovat aloittaneet uudentyyppisen akateemisen kumppanuuden. Sairaanhoitopiiri maksaa hoitotieteen osa-aikaisen professorin palkan, ja professori tekee työtään pääasiassa Satakunnan sairaanhoitopiirin alueella.

Yliopiston tutkintokoulutuksen rinnalla professori Elina Eriksson edesauttaa sairaanhoitopiirin henkilökunnan täydennys- ja lisäkoulutusta.

85 % OMAN ALAN TÖIHIN Turun yliopistosta valmistuneet työllistyvät hyvin heikossakin taloustilanteessa. Vaikka uusimman seurantatiedon mukaan vastavalmistuneiden työllistyminen on viime vuosina vaikeutunut, edelleen valtaosa maistereista työllistyy koulutustaan vastaaviin tehtäviin.

– Korkeakoulutettujen työttömyysaste on koko maassa kasvanut viime vuosina nopeimmin. Meidän tilanteemme seuraa yleistä kehitystä. Kuitenkin Turun yliopistosta vuonna 2013 valmistuneiden maistereiden työllisyysaste oli edelleen lähes 90 prosenttia. Korkeakoulutus kannattaa, työllistymiskyselyistä vastaava tutkija Juha Sainio sanoo.

Valtaosa, noin 85 prosenttia, sijoittumiskyselyyn vastanneista maistereista työskentelee koulutustaan vastaavissa tehtävissä.

Porin yliopistokeskus ja Satakunnan korkeakoulusäätiö neuvottelevat Turun yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston kanssa pelillistämisen professuurin perustamisesta yliopistokeskukseen. ​ Pelillistämisellä tarkoitetaan pelien dynamiikan ja mekaniikan soveltamista eri ympäristöissä kuten erilaisissa verkkopalveluissa, koulutuksessa tai työelämässä. Mikäli tarvittava rahoitus saadaan kerättyä, professuuri täytetään vuoden 2016 alusta.

Tero Karppi on valittu Vuoden humanistitohtoriksi.

Mediatutkimuksen alan väitöskirjassaan Disconnect.Me – User Engagement and Facebook Karppi päätyy näkemykseen, että Facebook uudistaa järjestelmäänsä jatkuvasti myös tehdäkseen irtautumisen yhä vaikeammaksi. Karppi sai väitöskirjastaan arvosanan laudatur.

Teema-muki yliopiston omalla kampus-designilla nyt verkkokaupasta!

utushop.utu.fi

Väitös

teksti jussi matikainen

| kuva vilja pursiainen

Ministerin ja virkamiehen omaksuttava EU:ssa lobbarin asenne Suomen vahvuutena EU:ssa ovat verkostoituneet, asiantuntevat ja motivoituneet virkamiehet. Näin toteaa Anna Hyvärinen, joka selvitti väitöstutkimuksessaan Suomen menestystekijöitä EU:n lainsäädäntöprosessissa.

Anna Hyvärisen eurooppaoikeuden alaan kuuluva väitöstutkimus haastaa suomalaisministerit ja -virkamiehet toimimaan Euroopan unionissa aiempaa oma-aloitteisemmin.

– SUOMEN EDUSTAJIEN on mentävä rohkeasti mukaan epävirallisiin

keskusteluihin ja rakennettava kompromisseja muiden maiden kanssa.

Kaikissa Suomelle tärkeissä asioissa on oltava ajoissa liikkeellä – jo silloin, kun uutta lainsäädäntöä vasta suunnitellaan EU:n komissiossa, Hyvärinen sanoo.

Päätöksenteko EU:ssa on kuin suppilo. Aivan alussa Suomen vaikutusmahdollisuudet ovat suuret, mutta ne kapenevat nopeasti.

– Suomen hallituksen vastuulla on se, että komissio saa tietoa suomalaisen yhteiskunnan, talouden ja oikeuden erityispiirteistä. Komissio ei ole erityisesti pienten jäsenmaiden ”ystävä”, vaikka näin joskus saatetaan ajatella.

Kun komissio on antanut ehdotuksensa, jäsenvaltioiden ministerit neuvostossa sekä Euroopan parlamentti alkavat käsitellä ehdotusta.

Suomen äänimäärä on pieni, kun jäsenvaltiot tekevät päätöksiä ministerineuvostossa. Suomen edustajien onkin pakko hyödyntää epävirallisia vaikutuskanavia.

– Virallisiin kokouksiin osallistuminen ei riitä. Ministerien ja virkamiesten pitää toimia ikään kuin Suomen valtion lobbareina. Maamme neuvottelukanta ja sen perustelut on esitettävä oikeille tahoille, oikealla tavalla ja juuri oikeaan aikaan, Hyvärinen sanoo.

Tutkija arvioi, että jos EU-asioita hoitavien virkamiesten määrää ministeriöissä supistetaan, Suomen menestymismahdollisuudet unionin lainsäätämisessä heikentyvät väistämättä.

– Tutkimusta tehdessäni opin arvostamaan työtä, jota suomalaiset ministerit ja virkamiehet Brysselissä tekevät. On valitettavaa, ettei näitä ponnisteluja ja onnistumisia useinkaan noteerata kotimaisessa keskustelussa.

34 | Aurora

Hyvärinen korostaa, ettei Suomi saa jäädä EU-neuvotteluissa yksin.

Järkevä neuvottelustrategia on luovia kohti sellaista Suomelle hyväksyttävää kompromissiratkaisua, jonka valtaosa muistakin EU-maista voi hyväksyä.

– Jos Suomi on haluton kompromisseihin, ajaudutaan epävirallisten keskustelujen ulkopuolelle. Tällöin maamme vaikutusvalta käytännössä katoaa, Hyvärinen huomauttaa.

Hyvärinen kiinnittää huomiota vielä siihen, että uuden EU-lainsäädännön vuotuinen määrä on vähentynyt selvästi. Uusia EU-säädöksiä hyväksytään vuosittain vain muutamia kymmeniä.

– Yksi syy kehitykseen on lisääntynyt EU-kriittisyys monissa jäsenmaissa. Lisäksi lakiehdotusten valmistelua komissiossa hidastaa se, että jäsenmaiden päämiesten Eurooppa-neuvosto sekä Euroopan parlamentti pyrkivät vahvasti vaikuttamaan komission ajatteluun.

Hyvärisen mukaan säädöstulvasta ei enää EU-yhteyksissä voida puhua.

– Komissio antaa nykyisin vain sellaisia ehdotuksia, joiden läpimenosta se on varma ja jotka tuottavat aitoa lisäarvoa suhteessa kansallisen tason sääntelyyn.

Anna Hyvärisen artikkeliväitöskirjan yhteenveto on luettavissa osoitteessa https://www.doria.fi/handle/10024/104451

Lue uusien Turun yliopistossa tarkastettujen väitösten esittelyt osoitteesta utu.fi/vaitokset

TURUN SUOMALAINEN

YLIOPISTOSEURA

kuva: laura kotila

Ihmiset ovat yliopisto Lotta Aarikka asiantuntija, edunvalvonta Aalto-yliopiston ylioppilaskunta

O

len konemestarin ja terveydenhoitajan kuopustytär. Vanhempieni koulutustaustasta huolimatta oli itsestään selvää, että minä menen yliopistoon. En tiedä miksi. Olen aina ollut vähän näsäviisasteluun taipuvainen vastarannankiiski. En ärsyttääkseni, vaan koska haluan etsiä totuutta ja ymmärtää maailmaa. Yliopistolla nämä peruskoulussa sopimattomat asiat olivatkin vahvuus. Uteliaisuus ja rohkeus ovat minulle yliopiston kiteymä, koko ihmiskunnan perustarkoitus. Vain uteliaisuudella ja rohkeudella voimme pelastaa maailman tai tehdä siitä edes hitusen paremman.

Työskentelen tällä hetkellä Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa, vastuualueinani koulutus- ja sosiaalipolitiikka. Monet ovat kysyneet, miksi en ole hakenut Suomen ammattikorkeakouluopiskelijoiden liittoon tai Suomen lukiolaisten liittoon. Vastaus on yksinkertainen. Toi-

nen aste ja AMK-sektori eivät kiinnosta minua tippaakaan. Minä rakastan yliopistoa.

Kun valmistuin noin vuosi sitten, ilmoittauduin heti alumniksi ja liityin Turun yliopistoseuran jäseneksi. Yliopistokoulutukseni on maksanut yliopistolle Opetusministeriön KOTA-tietokannan mukaan 38 100 euroa, haluan maksaa velkaa edes henkisesti takaisin. Yliopistokoulutukseni todellista arvoa ei silti mitata rahassa vaan ihmisissä.

Olen oppiaineissani folkloristiikassa ja suomen kielessä tutustunut uskomattomiin, älykkäisiin ja rohkeisiin ihmisiin. Heidän tukeaan ja kannustustaan ei voi mitata rahoitusmalli-indikaattorilla. Heidän takiaan identifioidun Turun yliopistoon, he ovat yliopisto. Minulle on kunnia-asia, että vielä valmistumisen jälkeen olen yhteydessä heihin ja opintojensa alkupuolella horjahteleviin tuleviin kollegoihini.

Yliopistoseura jakoi apurahoja Turun yliopiston opiskelijoille Turun Suomalainen Yliopistoseura jakoi Valto Takalan rahastosta 28 opiskelijalle 1 000 euron apurahan.

Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen ja Yliopistoseuran hallituksen puheenjohtaja Riitta Monto jakoivat apurahat 16.4. pidetyssä jakotilaisuudessa.

– Oli huikea tunne kun kuulin saaneeni apurahan. Sen turvin pystyn töiden sijan paneutumaan seuraavan kuukauden ajan yritysjuridiikkaan keskittyvän graduni hiomiseen. Tavoite on valmistua kevään aikana, totesi apurahan saanut Essi Salminen.

Yliopistoseura on halunnut kohdistaa tukensa erityisesti graduvaiheessaan oleville opiskelijoille. Hakemuksia tuli määräaikaan men-

Kuva: Hanna Oksanen

Saara Penkkala (vas.) ja Essi Salminen (oik.) näkevät apurahan kannustavan opiskelijaa taloudellisesti, mutta se antaa myös henkistä tsemppiä opintojen loppuun saattamiseksi.

nessä 191 eli noin 15 prosenttia hakijoista sai anomukseensa myönteisen päätöksen.

– Tutkin mitä muutoksia naisen suussa tapahtuu raskauden aikana. Apuraha mahdollistaa sen, että pääsen esittelemään posteriani parodontologian konferenssiin Lontooseen kesäkuun alussa. On hienoa kohdata samasta aihepiiristä innostuneita, selvensi Saara Penkkala apurahan käyttötarkoitusta kysyttäessä.

– Tärkeintä apurahan saamisessa on kuitenkin henkinen tsemppi. Syntyy ajatus, että joku todella arvostaa sitä mitä teen, Penkkala painotti.

Usean apurahan saajan tavoite on valmistua kevään aikana maisteriksi.

Aurora | 35

koordinaattori Eeva-Maria Soikkanen | 045 152 6666 | yliopistoseura@utu.fi | www.yliopistoseura.fi

MAJOR MANORS FOR MAJOR MEETINGS

TURUN KAUPUNGIN KONGRESSIYKSIKKÖ

on erikoistunut kansainvälisten kongressien hakuun ja suunni eluun. Meiltä saat asiantuntevaa apua kokous- ja juhlatilojen valitsemisen ja tapahtuman markkinoimisen vaiheissa. Palvelumme on maksutonta.

Ota omaksesi!

36 | Aurora

convention@turku.fi • p. 02 262 7608

www.sunnan.fi

QT4 1