Aurora 2/2010 by Turun yliopisto

Aurora 2 / 2010

10 SOSIAALINEN MEDIA:

Muutosvoimaa työyhteisöihin

Tarina digitalisoituu 18 Helmipöllön jäljillä 26 Onko meillä varaa talouskasvuun? Aurora | 1

Suuren suosion saavuttanut Lasten yliopiston tiedeluentosarja järjestettiin jälleen huhtikuussa. Luentosalit täyttyivät ääriään myöten 7–10-vuotiaista koululaisista. Tutkijat tarjoilivat tarkkaavaiselle yleisölle tietoa muun muassa julkkisprinsessoista, dinosauruksista, maan järisemisestä ja puhumisen taidosta.

Kesällä pidettävien 10–12-vuotiaille suunnattujen Lasten yliopiston tiedeleirien valikoima on kasvanut entisestään. Tutkijan työhön tutustutaan Saaristomeren tutkimuslaitoksella Seilissä pidettävillä tiedeleireillä kesä- ja heinäkuussa. Yliopistonmäellä kesäkuussa pidettävillä päiväleireillä sukelletaan biologiaan, maantieteeseen, fysiikkaan ja tähtitieteeseen.

www.lastenyliopisto.fi

2 | Aurora

Aurora

SISÄLLYS

7 8

Pelaajat tekevät pelin Terveellinen mysteeri

Teema: Sosiaalinen media 10 Persoonat tulivat työpaikoille 14 Tarina palaa digitaalisena 16 Risteys ilman liikennemerkkejä 18 26 30

2/2010

PALSTAT

4 6 23 24 29 32 34

Helmipöllön jäljillä Onko meillä varaa talouskasvuun? Ehtiikö tutkija tutkia?

Tiedetarjotin Pääkirjoitus Kolumni Alumni Kirjat Lyhyet Väitös

Aurora 2�/�2010

SOSIAALINEN MEDIA

AURORA 2/2010 4.6.2010 julkaisija Turun yliopisto ISSN 1234-6789 päätoimittaja Anne Paasi, p. 02 333 6298 toimitussihteeri Tuomas Koivula, p. 02 333 5979 toimituksen yhteystiedot Turun yliopiston viestintäyksikkö, 20014 Turun yliopisto, viestinta@utu.fi tilaukset, osoitteenmuutokset ja ilmoitukset viestinta@utu.fi, p. 02 333 5909 ilmoitushinnat 1/1-sivu 1000 e, 1/2-sivu 500 e, takakansi 1200 e taitto Hanna Oksanen kannen kuva Hanna Oksanen paino Jaakkoo-Taara Oy painos 12000 kpl www.utu.fi/aurora

Muutosvoimaa työpaikoille

Tarina digitalisoituu 18 Helmipöllön jäljillä 26 Onko meillä varaa talouskasvuun? Aurora ¦ 1

Aurora | 3

tiede tarjotin

Tuomas Koivula Kuvat: NASA, Riitta Lahesmaa, Wolfgang Staudt, Vesa-Matti Väärä koonnut

Avaruuden Mysteerien Selvittäjä NASAn AMS-laitteisto etsii avaruudesta antimateriaa ja pimeää ainetta. Heinäkuun 29. päivä kansainväliselle avaruusasemalle vietävässä laitteistossa näkyy Turun yliopiston avaruustutkimuslaboratorion osaaminen. Tutkijat ovat osallistuneet muun muassa maatukilaitteiston sekä hiukkasten rataa avaruudessa mittaavien piinauhailmaisinten sekä suprajohdemagneetin suunnitteluun. – Ohikiitävän avaruushiukkasen varaus saadaan selville magneetin aiheuttaman lentoradan kääntymisen suunnasta. Näin voidaan erottaa

Kantasolut voivat erilaistua elimistön jokaiseksi solutyypiksi. Tämä avaa mahdollisuuden ihmisen ”varaosien”, elimien ja kudosten, kasvattamiseen.

protonit ja antiprotonit – eli materia ja antimateria – toisistaan, professori Eino Valtonen kertoo. – Jos löytäisimme yhdenkin alkuräjähdyksestä peräisin olevan antimateriahiukkasen, esimerkiksi antiheliumytimen, veisi se maailmankaikkeuden rakenteen selvittämisen uudelle tasolle,Valtonen sanoo. Turkulaistutkijat odottavat myös uutta tietoa päätutkimusalastaan, Auringosta. Laitteiston keräämien hiukkasten avulla selvitetään Auringon hiukkaskiihdytysprosesseja ja -tehokkuutta.

Kantasoluhoidot sisältävät syöpäriskin Kantasoluhoidoista odotetaan lääketieteen seuraavaa suurta mullistusta. Nature Biotechnologyssa julkaistu Turun biotekniikan keskuksen tutkimus osoittaa, että kantasolujen laboratoriokasvatus aiheuttaa syöpään liittyviä muutoksia soluissa. – Yli 40 prosenttia niistä muutoksista, jotka heijastuivat solujen ilmentämiin geeneihin, liittyi syöpään, professori Riitta Lahesmaa kertoo. – Tuloksemme osoittavat, että ennen terapeuttisia sovelluksia ihmisen kantasolut tulee tutkia tarkkaan, jotta hoitojen syöpäriski voidaan minimoida.

4 | Aurora

Kiinan miljoonakaupungeissa

mahdollisuuksia suomalaisyrityksille Kiinassa on yli sata miljoonakaupunkia. Niiden määrä kaksinkertaistuu viidentoista vuoden kuluessa. – Pienet miljoonakaupungit ovat Kiinan talouskasvun tärkeimmät moottorit 2010- ja 2020-luvuilla, sanoo VTT Outi Luova, joka on toimittanut kirjan Kiinan miljoonakaupungit – Hallinto, liike-elämä ja elinympäristö muutoksessa. Kasvun myötä kaupunkien toimivuuden parantamiseen on alettu kiinnittää huomiota. Tämä näkyy myös Shanghain maailmannäyttelyn teemassa: ”parempi kaupunki, parempi elämä”. – Ihmiset halutaan pitää tyytyväisinä, jotta yhteiskunnalliset levottomuudet eivät vaarantaisi talouskasvua, Luova sanoo. Samaan aikaan kilpailu kansainvälisestä rahoituksesta näkyy moderneissa kaupunkikuvissa. – Kiina tarvitsee rakentamiseen ja kaupunkisuunnitteluun kansainvälistä apua, ja mallia otetaan mielellään ulkomailta. Tämä avaa myös suomalaisyrityksille ja yhteisöille uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi turkulaisvoimin tehty ekokaupunkisuunnitelma on saanut hyvän vastaanoton Tianjinin kaupungissa, joka on Turun ystävyyskaupunki Kiinassa. http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/2.0/deed.en

PÄIVÄKIRJA AUTTAA ALLERGIKKOJA Siitepölypäiväkirja on uusi verkkopalvelu, johon tallennetaan tietoja allergiaoireiden voimakkuudesta. Palvelusta saa tietoa muun muassa omien oireiden vaihtelusta ja niiden yhteydestä siitepölymääriin. Yhteiseurooppalaisen tutkimushankkeen Suomen osuudesta vastaa Turun yliopiston aerobiologian yksikkö.

www.pollendiary.com

Mistä saa hyviä porkkanoita? Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Brahean Aitoja makuja -hanke tarjoaa tietoa elintarvikkeiden pientuotannosta. Tarkoituksena on lisätä pienyrittäjien näkyvyyttä ja löydettävyyttä niin ruoka-alan ammattilaisten kuin suuren yleisön keskuudessa. Hankkeen verkkosivuilla esittäytyy yli tuhat yritystä ympäri Suomen.

www.aitojamakuja.fi

UUSI ALZHEIMER-LÄÄKE KEHITTEILLÄ

Turussa ja Lontoossa tutkitun uuden bapineuzumab-nimisen vasta-aineen on osoitettu vähentävän sairauden aiheuttamia aivomuutoksia. Turussa tutkimuksen toteuttivat Turun PETkeskus ja Turun yliopiston kliinisen tutkimuksen palveluyksikkö CRST. Alzheimerin taudissa aivoihin kertyy beta-amyloidia, joka muodostaa sakkautumia eli plakkeja. – Puolitoista vuotta kestäneessä tutkimuksessa plakkien osoitettiin vähentyneen lääkettä ottaneilla koehenkilöillä. Keskeisenä tutkimusvälineenä oli aivojen toiminnan paljastava positroniemissiotomografia- eli PET-kuvantaminen, professori Juha Rinne kertoo. Tutkimus osoitti ensimmäisen kerran, että lääkityksellä voidaan vaikuttaa Alzheimerin taudin aiheuttamiin aivomuutoksiin. Turun PET-keskus osallistuu lääkkeen kansainväliseen jatkokehitykseen, johon osallistuu satoja Alzheimer-potilaita. Aurora | 5

pääkirjoitus

Sosiaalinen media tarvitsee monitieteistä tutkimusta Kirjoitan tätä pääkirjoitusta bussissa kokousmatkalla Porin yliopistokeskuksesta Turun yliopiston pääkampukselle. Vaikka uusi viestintäteknologia onkin vähentänyt kokousmatkoja, kasvokkaistapaamisia tarvitaan. Bussimatkan voi kuitenkin käyttää hyödyksi, eikä kannettavan tietokoneen kanssa puuhailu häiritse kanssamatkustajia samalla tavalla kuin yksityis- tai työasioiden kailottaminen kännykässä. Matkalla olen valmistautunut päivän palaveriin lukemalla verkosta löytyviä aineistoja. Ja olen kertonut Facebookissa matkastani, jotta kollegani ja ystäväni tietävät, missä liikun. Sosiaalinen media ja digitaalinen teknologia ovatkin yliopistotutkijan – kuten monen muun – arkea niin työssä kuin sen ulkopuolella. Sosiaalinen media, josta on tullut muoti-ilmiö viimeisen parin vuoden aikana, on käsitteenä monitahoinen.Yleensä se ymmärretään yksittäisten palvelujen, kuten Facebookin,Wikipedian,YouTuben ja Twitterin kautta. Ihmiset eivät ajattele olevansa ”sosiaalisessa mediassa” vaan vaikkapa Facebookissa, josta on parin vuoden aikana tullut netti netin sisällä. Sosiaalisen median palvelut perustuvat sosiaalisten verkostojen ylläpitoon sekä digitaalisten sisältöjen tuottamiseen ja jakamiseen. Niinpä Facebookissakin voi kertoa kuulumisistaan, tehdä erilaisia leikkimielisiä testejä, mainostaa tapahtumia ja työyhteisöjään, kuten useat Turun yliopiston oppiaineetkin jo tekevät, sekä lähettää pikaviestejä ja sähköposteja tai pelata pelejä. Digitaalisen kulttuurin tutkijalle sosiaalinen media on myös mainio tutkimuskohde. Tutkimuksessa on tehtävä yhteistyötä. Sosiaalinen media on ilmiönä niin rikas, että sitä on hyvä tutkia useiden tieteenalojen ristivalotuksena. Turun yliopiston monialainen tiedeyhteisö antaa erinomaiset mahdollisuudet tällaiselle tutkimukselle. Oma oppiaineeni, digitaalinen kulttuuri, toimii fyysisesti Porin yliopistokeskuksessa. Siellä likeiset suhteet muihin yliopistoihin antavat oivat puitteet tutkimukselle. Parhaillaan tutkimme mobiilin sosiaalisen median ja yhteisöllisen kokemisen kysymyksiä monitieteisissä hankkeissa, joissa mukana ovat muun muassa Aalto-yliopiston taideteollinen korkeakoulu ja Tampereen teknillinen yliopisto. Hankkeiden rahoittajina ovat yritykset, yhteisöt ja Tekes. Monitieteinen ja tieteidenvälinen tutkimusryhmä tekee mahdolliseksi sosiaalisen median suunnittelutieteellisen tutkimuksen yhdistämisen ilmiön laajempia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia tekijöitä koskevaan pohdintaan. Sosiaalista mediaa koskevien tutkimusmenetelmien ja teorioiden lisäksi tutkimme ja kehitämme uusia sovelluksia ja käyttömuotoja. Uusi yliopisto tarvitseekin tiloja, joissa eri tutkimusnäkökulmia testataan ja törmäytetään yliopiston sisällä sekä osana laajempaa kansallista ja kansainvälistä tiedeyhteisöä. Monitieteisyys ei kuitenkaan saa olla hakemusretoriikkaa vaan sen pitää lähteä toisten näkökulmien suvaitsemisesta, kunnioituksesta ja nöyrästä halusta oppia yhdessä. Sosiaalisen median osalta yhteistyötutkimus voisi kohdistua esimerkiksi verkkokeskustelujen laadun arvioimiseen ja parantamiseen. Internetin keskustelupalstojen ja vastaavien ilmiöiden tutkimuksessa voitaisiin hyödyntää muun muassa kulttuurintutkimuksen, yhteiskuntatieteiden, kielitieteiden, informaatioteknologian, oikeustieteiden sekä kauppatieteiden osaamista. Jaakko Suominen Kirjoittaja on digitaalisen kulttuurin professori Lue lisää sosiaalisen median tutkimuksesta: www.utuonline.fi/digitaalinen

Hyödynnätkö sosiaalista mediaa työssä tai opiskelussa? Mona Mannevuo Biokemian opiskelija

– Facebookista saan tietoa opiskeluun liittyvistä tapahtumista, esimerkiksi bileistä. 6 | Aurora

Jukka Mähönen Dekaani, siviilioikeuden professori

– Poikkeustilanteissa saatan käyttää Facebookia työaikana, esimerkiksi silloin kun jokin asia vaatii nopeaa tiedottamista jollekin tietylle ryhmälle.

Teksti ja kuvat: Sanna Laine

Minttu Holmen

Naistutkimuksen tutkija

– Ystävistäni suuri osa on tutkijoita. Seuraan Facebookissa, mitä he tekevät. En ehdi käymään siellä usein.

teema

sosiaalinen

media

Pelaajat tekevät pelin

lipperin pelaaminen kotona ei ole kovin mielenkiintoista. Mutta kun flipperi siirretään pelihalliin, homman juju muuttuu. Mukaan tulee sosiaalinen ulottuvuus. Sosiaalisen median tarjoamien alustojen myötä verkosta on tullut globaali pelihalli. – Esimerkiksi Facebook-pelejä pelataan yksin, mutta pelissä ei pääse pitkälle ilman verkostonsa apua. Edetäksesi pelissä sinun on kutsuttava ystäviäsi pelaamaan, mediatutkija Tanja Sihvonen sanoo. Sihvonen tutkii sosiaalista pelaamista osallistuvan suunnittelun näkökulmasta. Sosiaalinen pelaaminen muuttaa myös pelisuunnittelun kenttää. Perinteisesti peliteollisuus on ollut pitkien miljoonaprojektien riskibisnestä. – Sosiaalisen median alustat ovat avoimia, ja periaatteessa kuka tahansa voi tehdä pelin. Beta-versio saadaan heti verkkoon, ja pelikehittäjät näkevät, millaisen vastaanoton peli saa. Näin ollen sitä voidaan muokata edelleen käyttäjiltä saadun palautteen perusteella. Sihvonen väitteli Turun yliopistossa vuonna 2009 The Sims -tietokonepelistä ja sen pelaamisesta. Maailman suosituimmassa tietokone-

pelissä ohjataan esikaupunkinaapurustossa asuvien perheiden elämää. Sihvonen keskittyi tutkimuksessaan peliin sen modifikaatioiden eli modien kautta. Modit voivat olla joko yksittäisiä pelissä käytettäviä esineitä, hahmoja, tilaelementtejä tai koodia, jolla vaikutetaan pelimekaniikkaan ja pelin toimintaan. Tietokonepelien modausta analysoimalla tutkija pääsi tarttumaan laajempaan digitaalista kulttuuriamme määrittävään dynamiikkaan – kulttuurintuotteet tulevat olemassa oleviksi vasta vuorovaikutuksessa käyttäjiensä kanssa. Sihvonen sai tunnustukseksi uraa uurtavasta väitöskirjastaan humanistisen tiedekunnan myöntämän Vuoden humanistitohtori -kunniamaininnan. – Kun aloitin väitöskirja-aiheeni parissa, tämän tapaista tutkimusta ei ollut juuri tehty. On ongelmallista, että satojen miljoonien ihmisten elämää koskettavaa kulttuuri-ilmiötä tutkitaan niin vähän. Työkenttää siis riittää. Seuraavat kaksi vuotta Sihvonen tekee tutkimustyötä Hollannin Utrechtissa, jossa on vireä peliohjelmoijien, graafisten suunnittelijoiden ja tutkijoiden yhteisö.

teksti: Jussi

Matikainen Kuvat: The Sims 2(Elektronic Arts) kuvankäsittely: Hanna Oksanen Aurora | 7

â&#x20AC;&#x201C; Olemme tietoisesti valinneet tutkimukseemme koti8 | Aurora

maisia marjoja, sillĂ¤ haluamme nostaa nĂ¤iden arvostusta, elintarvikekemian tutkijat Jukka-Pekka Suomela ja Henna-Maria Lehtonen sanovat.

Teksti: Tuomas Koivula Kuva: Hanna Oksanen

Terveellinen mysteeri

Antioksidantteja! Vitamiineja! Flavonoideja! Mainospuheessa käytetyt yhdisteet kyllä löytyvät marjoista, mutta ne eivät yksin selitä niiden terveysvaikutuksia.

yydessä pitää yksinkertaistaa. Esimerkiksi marjojen sisältämien antioksidanttien, kuten Cvitamiinin, kerrotaan ehkäisevän lipoproteiinin eli niin sanotun pahan kolesterolin syntymistä. Näin voi olla, mutta ovatko antioksidantit marjojen terveellisyyden todellinen syy? – Marjojen terveysvaikutukset ovat kyllä totta, mutta mahdollisia vaikutusmekanismeja on monia, elintarvikekemian tutkijat JukkaPekka Suomela ja Henna-Maria Lehtonen toteavat. Vuosituhansien ajan tunnettujen terveysvaikutusten taustalla on monimutkainen kuvio. – Koeputkessa vaikutussuhteet saattavat toisinaan näyttää suoraviivaisilta. Ihmisen elimistö on kuitenkin paljon lasiputkea monimutkaisempi kemiallinen ympäristö, Suomela sanoo. Marjojen lukuisat yhdisteet vaikuttavat Lehtosen mukaan eri tavoin elimistöön. Esimerkiksi C-vitamiinista, joka on antioksidantti, on todennäköisesti terveydellistä hyötyä. Se kykenee hidastamaan solutasolla muiden molekyylien, kuten lipoproteiinien, hapettumista. Hapettuminen taas on ensimmäisiä vaiheita muun muassa sydän- ja verisuonitautiriskien synnyssä. – Marjoista vain voidaan löytää antioksidantteja tehokkaampia yhdisteitä, Lehtonen painottaa.

Kemisti menee marjan sisään Turun yliopiston elintarvikekemiassa marjatutkimuksella on kymmenien vuosien perinteet. 1970-luvulla alkaneissa tutkimuksissa selvitettiin aluksi marjojen rakennetta, tehtiin niin sanottuja komponenttianalyyseja. Nykyään yhä useampi tutkimus käsittelee myös marjojen vaikutuksia elimistöön. – Ravitsemustieteestä ei kuitenkaan ole kysymys. Elintarvikekemisti on aina ensisijaisesti kiinnostunut siitä, miten marja on rakentunut ja miten sen osat toimivat vuoropuhelussa toistensa kanssa, Suomela sanoo. – Jos halutaan tutkia, mikä marjassa saa aikaan terveysvaikutuksen, pitää ensin selvittää tarkkaan, mistä marja koostuu. Vasta sitten voimme tutkia, miten erilaiset yhdisteet toimivat yhdessä elimistön kanssa, Lehtonen kertoo.

Suomalaiset marjat kiinnostavat Kiinassa asti Suomela ja Lehtonen julkaisivat hiljattain yhdessä marjatutkimuksen uranuurtajan, professori Heikki Kallion kanssa tutkimuksen, jossa havaittiin kotimaisten marjojen vähentävän ihmisen maksan rasvoittumista. Alan arvostetussa tiedelehdessä julkaistut tulokset levisivät nopeasti ympäri maailmaan. Tutkimus herätti kiinnostusta muun muassa Kiinassa.

Marjat ehkäisevät rasvamaksaa Pohjoisilla marjalaaduilla tehty tutkimus osoittaa marjoja sisältävän ruokavalion vaikuttavan suotuisasti maksan aineenvaihduntaan. Ei-alkoholiperäinen rasvamaksa on länsimaissa huolestuttavalla nopeudella yleistyvä, lihavuuteen liittyvä elintasosairaus. Tutkimuksen koehenkilöinä toimi 61 lievästi ylipainoista naista, jotka jaettiin satunnaisesti kahteen eri ryhmään viideksi kuukaudeksi.Toiselle ryhmistä jaettiin marjatuotteita päivittäin nautittaviksi osana normaalia ruokavaliota.

Maksan rasvoittumisastetta kuvaavan ALATarvon havaittiin tutkimuksen aikana laskeneen marjatuotteita nauttineessa ryhmässä 23 prosenttia. Lisäksi havaittiin lievästi suotuisia muutoksia esimerkiksi verenpaineessa.

– Tämä on osoitus paitsi nykypäivän tiedonvälityksen tehokkuudesta myös siitä, että terveyden ja luonnontuotteiden välisistä yhteyksistä ollaan kiinnostuneita, Suomela sanoo. Kiinassa kiinnostaa erityisesti tutkimuksessa käytetty tyrnimarja, jota siellä on pitkään käytetty kansanlääkinnässä. – Tyrnin tekee erityislaatuiseksi sen rasvainen hedelmäliha. Muissa marjoissa, kuten puolukassa ja mustaherukassa, vastaavia yhdisteitä on siemenissä. Siemenet kulkeutuvat kuitenkin ihmisen ruoansulatusjärjestelmän läpi kokonaisina, ja yhdisteet jäävät hyödyntämättä, Lehtonen selvittää.

Superruoan arvostusta halutaan kasvattaa Tutkijoilla ei ole mitään sitä vastaan, että marjoja ja varsinkin kotimaisia marjoja nimitetään mainoksissa superruoaksi. Eksoottisten marjojen markkinoinnin suhteen he ovat pidättyväisempiä. Usein mainoksissa annetaan ymmärtää, että eksoottiset marjat, kuten brasilialaisen acai tai yhdysvaltalainen pensaskarpalo, ovat kotimaisia terveellisempiä. – Pensaskarpaloa, joka on miljardibisnes, on tutkittu paljon. Näin ollen myös markkinoijilla on paljon argumentteja käytettävissään. Esimerkiksi suomalaisessa puolukassa on tiettyjä yhdisteitä kymmenkertaisesti verrattuna viljeltyyn karpaloon, Suomela kertoo.

Tutkimus toteutettiin Turun yliopiston biokemian ja elintarvikekemian laitoksen, Turun yliopiston kliinisen laitoksen, Turun ammattikorkeakoulun sekä seitsemän kotimaisen elintarvikealan yrityksen yhteistyönä.

Tutkimuksessa käytettiin sekä luonnonmarjoja että teollisesti valmistettuja vähäsokerisia marjatuotteita, kuten puolukkaa sisältävää leipää. Tutkimukseen osallistuneet marjat olivat mustaherukka, tyrni, puolukka ja mustikka. Päivittäinen marja-annos oli 163 g. Aurora | 9

10 | Aurora

teema

sosiaalinen

media

Teksti: Tuomas Koivula Kuvat: Hanna Oksanen

Muutosvoimaa työyhteisöihin:

Pastuivat ersoonat kehään

Sosiaaliset mediat ovat tulleet jäädäkseen myös työpaikoille. Ne ovat osa työelämän hajautumista, uutta logiikkaa, jossa pärjätäkseen organisaatioiden pitää opetella jakamaan vastuuta ja antamaan vapauksia. Vastalahjaksi työntekijät antavat työpaikan palvelukseen oman verkostonsa ja persoonansa.

acebook, Twitter, LinkedIn, MySpace, Flickr, YouTube, SecondLife. Muiden muassa näiden ja nurkan takana odottavien uusien sosiaalisen median sovellusten on ennustettu mullistavan työelämän 2010-luvulla samaan tapaan kuin kännykät, sähköposti ja www tekivät 1990-luvulla. Kyse on osallistumisesta, vuorovaikuttamisesta ja jakamisesta, kirjoittaa professori Sirkka Heinonen Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Sosiaalinen media -raportissa. Nämä käsitteet venyttävät työpaikan käsitettä. Ne konkretisoituvat virtuaalitiimeinä sekä tiedon uudenlaisina työstämistapoina. Siinä missä nuoret kasvuyritykset näyttävät integroivan sosiaalisen median osaksi toimintaansa, tuntuu perinteisissä organisaatioissa olevan hankaluuksia asian käsittelyssä.

Viime vuoden aikana on keskusteltu muun muassa Finnairin työntekijöiden työnantajaansa koskevista virtuaalimöläyttelyistä ja YLEn Mikael Jungnerin julkisista videoviesteistä perheelleen. Ammattiyhdistyksissä herätti närää satama-ahtaajien lakon aikainen ulkopuolisen työvoiman värvääminen Facebookissa. – Sosiaalinen media on osa työelämän muutosta kohti hajautunutta organisaatiomallia. Vaikka muutos on ollut käynnissä jo parikymmentä vuotta, perushaaste ei ole muuttunut: miten työtä pitää tehdä ja miten se organisoidaan, kun sitä ei välttämättä enää tehdä perinteiseen tapaan työpaikalla, sanoo hajautuneita organisaatioita tutkiva kauppatieteilijä Eeli Saarinen. – Kyse on enemmänkin henkisestä kuin teknologisesta muutoksesta. Ehkäpä työelämän muutos odottaa vielä sitä aikaa, kun nyt virtuaalimaailma Habbo Hotellissa verkostoituvat nuoret siirtyvät kehittämään organisaatiAurora | 11

oita, sanoo työelämän epätyypillisiä työsuhteita ja erityisesti vuokratyövoimaa tutkiva sosiologi Liisa Lähteenmäki.

Johtamis- ja alaistaidot korostuvat Organisaation hajautumisen mahdollistavan teknologian hankkiminen on helppoa: ostetaan vain tuvan täydeltä elektroniikkaa, kuten Leevi and The Leavingsin laulussa. Tämä ei kuitenkaan vielä tee onnelliseksi – tehokas hajautettu työskentely vaatii henkistä muutosta perinteisissä organisaatioissa. – Etätyö aiheuttaa edelleen ristiriitoja työpaikoilla. Voidaan kuvitella että kotoa työtä tekevä laiskottelee tai nauttii erivapauksista. Etätyön tekijäkin tarvitsee yhteisöä ja hyväksyntää, jotta toiminta olisi mielekästä, Lähteenmäki sanoo. – Työpaikan henkisen tilan pitää tukea virtuaalisten tilojen käyttöä. On osattava koota tehtävän ääreen organisaation sisäiset ja tarpeen mukaan myös ulkoiset rajat ylittävä asiantuntijatiimi. Tiimeissä johtajan rooli pitää antaa sille, jolla on parhaat edellytykset tehtävän läpiviemiseksi, Saarinen painottaa. Johtajuuden jakaminen ei ole helppoa vallitsevassa, hierarkiaan perustuvassa työkulttuurissa. - Uudessa järjestelmässä johtajan pitää olla motivoiva, inspiroiva ja valtaistava (sic). Hänen on luotettava alaistensa taitoihin, Saarinen toteaa.

– Enää ei välttämättä pysytä oman organisaation

sisällä, kun halutaan ratkaisu ongelmaan. Työasian ratkaisemiseksi voidaan käyttää sekä ammatillisia että henkilökohtaisia verkostoja, Liisa Lähteenmäki sanoo.

– Koska hajautuneet työyhteisöt ovat luonteel-

taan häilyviä, organisaation tavoitteiden pitää olla työntekijöille kristallinkirkkaita, Eeli Saarinen painottaa.

12 | Aurora

Teksti: Taru Suhonen

Blogistit eivät kerro salaisuuksiaan vahingossa

Lähteenmäen mukaan motivointi ja yhteisen tehtävän konkretisointi on tärkeää, jotta ”työntekijä ei katoa verkostoihin”. – Verkostoissa tapahtuvassa työssä on tyypillistä, että puurretaan jonkin asian parissa, joka ei oikein tunnu liittyvään mihinkään. On tärkeää, että oman työn tulokset voidaan nähdä osana laajempaa kokonaisuutta. Hajautunut organisaatiomalli vaatii myös työntekijöiltä uusia taitoja. – Nykyajan alaistaitoihin kuuluu omatoiminen vuorovaikutussuhteiden luominen ja verkostojen hyödyn realisoiminen. Esimerkiksi jos käyttää Facebookia työajalla, pitää siitä olla myös jotain hyötyä työlle. Työnantajan pitää voida luottaa tähän, Saarinen sanoo.

Yhteisöllisyys hakee uusia muotoja Sähköisen vuorovaikutuksen työkalut tukevat asiakeskeistä viestintää ja lyhyttä ilmaisua. Saarisen mukaan tämä saattaa sopia Suomeen, koska täällä on totuttu niin sanottuun matalaan kommunikaatiokontekstiin työasioiden hoitamisessa. – Toisin on esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa, jossa toimiva vuorovaikutus vaatii tuekseen sosiaalisen kontekstin tarkan ymmärtämisen. – Edelleen kuitenkin yhteisön ja varsinkin työyhteisön merkitys ihmisten hyvinvoinnin kannalta korostuu kaikissa tutkimuksissa, Lähteenmäki painottaa. Sosiaaliset mediat antavat työntekijälle vapauden etsiä työhön liittyviä yhteisöllisyyden muotoja myös työpaikan ulkopuolelta. – Esimerkiksi Suomi24-palvelussa toimii vuokratyöntekijöiden aktiivinen keskustelupalsta, jossa jäsenet antavat tukea toisilleen. Vinkkejä kysytään usein asioihin, joissa neuvominen on perinteisesti katsottu kuuluvan ammattiyhdistysten tehtäviin, Lähteenmäki sanoo. Saarisen mukaan enää ei olla ”saman tehtaan miehiä tai naisia” eläkeikään asti. – Työpaikat vaihtuvat entistä tiuhempaan ja ammatti-identiteettiä voidaan pitää yllä työpaikasta riippumatta saman ammattikunnan edustajien kanssa.

”Persoona muuttuu kauppatavaraksi.”

Oma persoona likoon Verkkopalveluihin syötettyjen tietojen perusteella pystyy rakentamaan melko tarkan kuvan ihmisestä. Erilaisista signaaleista muodostuu identiteetti, joka kertoo, mitä teet ja mistä pidät. Koska tiedot ovat aina saatavilla, vapaa- ja työajan rooleja on vaikea pitää erillään. – Oma persoona muuttuu kuin kauppatavaraksi, jonka avulla päästään virtuaaliverkostoihin. Tämä korostuu erityisesti palveluammateissa ja etenkin vuokratyössä, jossa haetuin persoonallisuuskategoria on sopeutuvainen ”hyvä tyyppi”. Voidaankin kysyä, kuinka hyvin virtuaalipersoona vastaa todellisuutta – onko se rakennettu jotakin tiettyä tarkoitusta varten, Lähteenmäki pohtii. – Sama näkyy asiantuntijaorganisaatioissa. Oman osaamisen myyminen ja palveluhenkisyys ovat niissä voimakkaasti läsnä, Saarinen kertoo.

Blogeissa liikutaan sujuvasti yksityisestä yleiseen ja takaisin. Monet kirjoittavat hyvin avoimesti henkilökohtaisista asioistaan. Blogin lukijasta saattaa tuntua siltä, että tekstin ilmestymisfoorumin julkisuus on unohtunut. Blogistit kirjoittavat itsestään – osaksi myös itselleen – mutta tiedostavat vahvasti yleisönsä. – Ihmiset ovat harkitusti avoimia, sanoo Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin tutkija Sari Östman. Östman tekee väitöskirjaa nettijulkaisemisesta. Hän kerää elämästään kertovien blogistien verkkosisältöjä ja heidän ajatuksiaan omasta toiminnastaan.

Työelämästä kirjoitetaan positiivisesti

Maailmalta on viime aikoina kuultu uutisia siitä, kuinka ihmiset ovat saaneet lähtöpassit työsuhteistaan kirjoiteltuaan negatiivisesti työpaikoistaan sosiaalisissa medioissa. Suomalaiseen kansallisen varovaisuuden leimaamaan blogikulttuuriin yletön esimiehen haukkuminen ja työasioilla mässäileminen ei kuulu. – Yleisellä tasolla saatetaan todeta, että olipa rankka työviikko. Yleensä ongelmia työpaikalla ei identifioida tunnistettavaksi. Myös yrityksen toiminnan salassapitovelvollisuudet tunnetaan ja niitä noudatetaan. Monet teknologian tai esimerkiksi sähköisen viestinnän asiantuntijat sen sijaan kirjoittavat työhönsä liittyviä blogeja kertoakseen omista ammatillisista mielenkiinnon kohteistaan. – Harrastuneisuus ja ammatinharjoittaminen tai vaikka tutkimustyö linkittyvät usein yhteen, jolloin blogissa on luontevaa esitellä omaa osaamista, Östman kertoo.

Pomosta ei kannata puhua pahaa

Östmanin mukaan blogien pitäjät tietävät suurin piirtein, ketkä heidän blogejaan lukevat. Alati lisääntyvät sosiaalisen median palvelut kuitenkin ovat yhteydessä toisiinsa, ja blogien yleisöt saattavat olla arveltua laajemmat. – Omaa elämäntyyliä esitellään blogeissa sillä ajatuksella, että äiti, mummo tai pomo saattaa verkossa törmätä blogiin ja lukea tekstin, Östman kertoo. Aurora | 13

teema

sosiaalinen

media

teksti: Jussi

Matikainen Oksanen, Jussi Matikainen

kuvat: Hanna

Tarina palaa DIGITAALISENA Sosiaalisen median opetuskäyttö saa voimaa digitaalisesta tarinankerronnasta.

aailmalla leviävä Digital Storytelling -ilmiö on rantautumassa Suomeen.Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Braheassa työskentelevä suunnittelija Satu Nurmela on yksi digitaalisen tarinankerronnan pioneereista maassamme. Digitaaliset tarinat yhdistävät valokuvia ja ääntä. Kaiken pohjana on hyvä käsikirjoitus. – Ihmisillä on tarve ilmaista itseään tarinankerronnan kautta. Digitaalisten tarinoiden yhdistämisestä opetukseen on saatu esimerkiksi Yhdysvalloissa todella hyviä kokemuksia, Nurmela kertoo. Digitaalisten tarinoiden tuottaminen on teknisesti helppoa ilmaisilla, verkkopohjaisilla työkaluilla. Käsikirjoitus luetaan nauhalle, ja siihen yhdistetään valokuvia ja äänitehosteita. – Tarinat tuovat mukaan tunteen, ja tunteisiin liittyvä asiat muistetaan. Uskon, että digitaalisella tarinankerronnalla on paljon mahdollisuuksia yliopisto-opetuksessa. Asiat oppii, kun pitää tehdä käsikirjoitus eli kertoa asiat muille. Opetusmuoto soveltuukin erinomaisesti esimerkiksi seminaarityöskentelyyn. Nurmela uskoo, että esseen kirjoittaminenkin puoltaa yhä paikkaansa, mutta muistuttaa, että yliopistossakin tekstipohjaisuudesta olisi siirryttävä laveammille vesille. – Jos mietitään, millaiseen työelämään me ihmisiä valmistamme, on siellä hallittava paljon muitakin mediataitoja kuin tekstin tuottaminen.

Opettajalle ja opiskelijalle tämä tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Toisaalta valintojen kirjo on myös haaste. Sosiaalisen median työkalupakki on niin laaja ja jatkuvasti muuttuva, että opettajien on kyettävä arvioimaan kriittisesti työkalujen soveltuvuutta ja elinkaarta.Työkaluja syntyy ja kuolee nopeasti. Nurmela ei uskokaan siihen, että perinteiset oppimisalustat kokonaan korvautuisivat sosiaalisen median välineillä. Erilaiset yhdistelmät lisääntyvät. – Monilla oppilaitoksilla olisi nyt tarve sosiaalisen median strategioille, jotka helpottaisivat opettajien valintoja.

Jakaminen ei ole itseltä pois Verkkomaailmaan liittyy lahjoittamisen kulttuuri, mikä haastaa opetuksessa perinteiset asetelmat. Perinteisesti opettajat ovat olleet hy-

Ruohonjuuritason näkökulma verkkoon Verkossa on helppoa ryhtyä sisällöntuottajaksi ja -jakelijaksi. – Sosiaalinen media onkin ruohonjuuritason näkökulma verkkoon. Kuka tahansa voi verkostoitua kenen tahansa kanssa, kunhan siihen on molemminpuolinen suostumus. 14 | Aurora

Sosiaalinen media tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia, mutta terve kriittisyys kannattaa pitää matkassa, Satu Nurmela sanoo.

vin tarkkoja oppimateriaaleistaan ja suhtautuneet niiden jakamiseen varauksellisesti. Sosiaalista mediaa kantaa ajatus, että jakaminen ei ole itseltä pois. – Jos minulla on hyvää materiaalia, jaan sitä muille. Saan verkostoista itse paljon enemmän kuin sinne annan. Jakamiseen liittyy myös impulsiivisuus, mikä on sosiaalisen median vahvuus. Nurmela onkin pohtinut sitä, miten asetelma muuttuu, kun opetus viedään sosiaaliseen mediaan. Silloinkin perustana pitäisi olla vapaaehtoisuus. – Ketään ei voi pakottaa jakamaan materiaalia. Keskustelua on herättänyt myös se, pitäisikö opettajien hyväksyä opiskelijat jäseniksi esimerkiksi Facebook-verkostoonsa ja päinvastoin, Nurmela pohtii.

Kriittisyyttä tarvitaan Myös sosiaalisen median rajoitteet ja reunaehdot on tiedostettava. Opetuskäytössä esimerkiksi kysymystä avoimuuden ja suljettuuden suhteesta on syytä punnita tarkoin. – Sosiaalisen median opetuskäytössä on huomioitava digitaalinen jalanjälki, jonka se synnyttää. On varmasti perusteltua, että kun asioita opetellaan, kaikkea ei laiteta kaikille avoimeksi. Esimerkiksi YouTubeen voi laittaa materiaalia suljettuun jakoon, Nurmela muistuttaa. Sosiaalinen media haastaa opettajien ja opiskelijoiden mediataidot. Tuottaakseen materiaaleja työkalut on ensin otettava haltuun. Toinen kriittinen asia on informaatiolukutaito. – Googlen ensimmäisen hakutuloksen lähteitä ei kannata ottaa totuutena. Informaatiolukutaidon ja kriittisyyden kehittäminen on tulevaisuuden haaste sekä opettajille että opiskelijoille.

Verkkoja kokemassa

7.–8.10.2010 Turussa

Verkkoja kokemassa on turkulainen verkko-opetuksesta kiinnostuneiden foorumi, joka järjestetään tänä vuonna seitsemättä kertaa. Seminaari on avoin kaikille verkko-opetuksesta kiinnostuneille – yhtä hyvin oppilaitosten kuin yritystenkin edustajille. Lokakuun seminaarin painopistealueita ovat muun muassa digitaalisen materiaalin monet muodot, jakelukanavat ja tekijänoikeus, Digital Storytelling ja informaatiolukutaito. Seminaarin järjestävät Turun yliopisto, Åbo Akademi, Turun ammattikorkeakoulu ja Diakonia-ammattikorkeakoulu. Seminaarin ohjelma ja ilmoittautumisohjeet löytyvät verkkosivulta www.verkkojakokemassa.fi Aurora | 15

teema

sosiaalinen

media

RISTEYS ILMAN LIIKENNEMERKKEJÄ Teksti: Katariina Sorvari Kuva: Hanna Oksanen

Virtuaalisen ympäristömme täyttävät erilaiset sosiaalisen median internetpalvelut, joissa jokaisen pitäisi olla mukana tai joista jokaisen ainakin pitäisi tietää. Vai pitäisikö? Voinko elää elämääni ihan konkreettisessa maailmassa ja olla virtuaalisesti epäsosiaalinen pitäen yhteyttä ystäviini puhelimitse ja kirjeitse? Tuleeko maailmasta parempi paikka, kun kuka tahansa voi reaaliajassa kertoa koko maailmalle, mitä on juuri nyt tekemässä, tai voi saattaa omat tieteelliset ja taiteelliset saavutuksensa kaikkien saataville? En tiedä. Nämä eivät ole juridiikalla ratkaistavia kysymyksiä. Ammattikunnan työllisyyden kannalta voi kuitenkin ilolla todeta, että nettimaailma on tuplannut myös oikeudellisten ongelmien määrän. Nämä ongelmat liikuttavat myös niitä, jotka eivät välttämättä itse ole lainkaan kiinnostuneita virtuaaliyhteisöistä tai jotka eivät ole niissä koskaan käyneet. Otetaan muutama esimerkki.

Entä jos oletkin kuvan kohde? Onko video viime vapun juhlinnastasi YouTuben viikon katsotuin? Tällaisesta palvelusta sopimaton tai loukkaava aineisto on mahdollista - joskaan ei helppoa - poistaa, mutta kukaan ei tiedä, onko aineisto jo sillä välin kopioitu muualle. Opiskeluaikojen vähäpukeiset hassuttelut voivat huvittaa aikanaan, mutta onko kohde samaa mieltä vielä parinkymmenen vuoden kuluttuakin esim. pyrkiessään eduskuntaan? Kuva saattaa kuitenkin pompata esiin missä tahansa.

Onko video viime vapun juhlin nastasi You Tuben viikon katsotuin?

Musiikin laittomasta levittämisestä internetissä on puhuttu jo vuosia. Pirate Bay -tapaus sai maailmanlaajuista huomiota, ja ympäri maailmaa käydään rajanvetoa lain määritelmien ja musiikin levittäjien näkemysten välillä. Oltiin asian oikeutuksesta sitten mitä mieltä tahansa, tällä hetkellä tekijänoikeudella suojatun aineiston luvaton välittäminen internetissä on kiellettyä, rangaistavaa ja korvausvelvollisuuden tuovaa. Myös laittomasti nettiin laitetun aineiston lataaminen omaan käyttöön on kiellettyä. Tiedätkö, mitä lapsesi tietokoneellaan puuhaa? Vaikka musiikki onkin ollut keskustelun keskipisteenä, myös muut taidelajit kärsivät nettipiratismista. Hiljattain eräs valokuvaaja perusti adressin kiinnittääkseen huomiota valokuvien luvattomaan kopiointiin verkkomaailmassa. Onko esim. sinun kotisivuiltasi kopioitu kuvia luvattomiin

16 | Aurora

kuvapalveluihin ja niistä edelleen ties minne?

Mitä sitten on tehtävissä? Eräs neuvo on, että jos haluaa olla varma siitä, ettei oma aineisto leviä laittomaan käyttöön, ei pidä laittaa mitään verkkoon. Maailma kuitenkin muuttuu: tämä neuvo ei ehkä ole enää realismia eikä edes kovin tehokas. Eihän edellä olevissa esimerkeissäkään uhri ole välttämättä nettiin mitään laittanut. Ja jos olisikin, ei se oikeuta muita loukkauksiin.

Verkkomaailma on kansalliset rajat ylittävä, ja oikeuksien loukkaajien saaminen vastuuseen tai toiminnan lakkauttaminen voi olla lähes mahdotonta, kun aineisto voidaan siirtää yhdeltä palvelimelta toiselle maahan, jossa lainsäädäntö tai oikeuslaitos ei asiaan puutu. Kansainvälinen piratismin vastainen sopimus on tekeillä, mutta sen vaikuttavuutta on vaikea ennustaa. Ehkä voimme vain toivoa, että alkuvaiheen anarkismin tasaannuttua verkkomaailman yhteisöllisyys pitää sisällään myös muiden ihmisten ja heidän työnsä kunnioittamisen. Kirjoittaja on immateriaalioikeuden dosentti ja yliassistentti Turun yliopistossa.

Turun yliopisto esittää:

KÄVELYKIERROS LAPSILLE KIERROKSELLA KUULLAAN... MEN Ä MI MÄISESS IM OLI ENS SA S U L KOU KA? PUT KSI

SUO

Tutustu akateemisen Turun historiaan ja nykypäivään.

KUKA SYTYTTI

ULUISAN SURULLISEN KU TURUN PALON?

OLIVA TKO IAJAN IHMIS TYHM ET M EMPI EITÄ Ä, KU N HE E OSAN IVÄT NEET LUKE A? KESK

Opastettu kierros lähtee Tuomiokirkolta, Agricolan patsaalta kesäkuussa tiistaisin klo 16, heinäkuussa tiistaisin klo 14 ja torstaisin klo 16 sekä elokuussa torstaisin klo 16. Liput 10 € / 6€

www.agricolajavekkulit.fi

Tilaa oma opastus:

www.akateeminenkavely.fi Aurora | 17

18 | Aurora

Teksti: Jussi Matikainen Kuvat: Jussi Matikainen, pรถllรถkuvat ottanut Jorma nurmi

Onko pöllö kotona? Jorma Nurmi tarkastaa pöntön, Rauno Varjonen merkitsee havainnot lokikirjaansa.

– Nyt tulee off road -osuus, pitäkää kiinni, Jorma Nurmi varoittaa ja käskyttää nelivetoisen lava-auton yli pomppujen ja mudan. Auton kylkiä koristavat Turun yliopiston tarrat.

anhassa autossamme niitä ei ollut, ja tähän ne halusin. Paikalliset tietävät heti, millä asialla olemme. Olemme pöllöjen asialla. Käymme Kauhavalla tarkastamassa, ovatko helmipöllöt aloittaneet pesinnän niille rakennetuissa pöntöissä. Kenttämestari Jorma Nurmen kanssa pönttöjä kiertää biologian opiskelija Rauno Varjonen. – Työsarkaa riittää. Tarkistettavana on 490 helmipöllön pönttöä ja 210 varpuspöllön pesäpaikkaa, joissa kussakin on kaksi pönttöä, Varjonen kertoo. Hurjalta kuulostava urakka ei tätä kaksikkoa haittaa. Molemmilla on lintuharrastajatausta, ja pöllöt ovat tulleet tutuiksi vuosien mittaan. Nurmelle pöllökevät on kahdeksas, Varjoselle kuudes. Nurmi palaa Kauhava-viikon jälkeen yliopistolle, Varjonen viettää paikkakunnalla koko kesän pöllöjen ja tuulihaukkojen pesillä työskennellen. Nämä miehet eivät juuri karttaa vilkuile, niin hyvin pönttöjen paikat ovat mieliin syöpyneet. Auto parkkiin, auton lavalta tikkaat olalle ja mars metsään!

45 vuotta pöllöjä Elettiin talvea 1965. Kaksi 14-vuotiasta kauhavalaispoikaa asensi helmipöllön pönttöjä näihin samaisiin maisemiin keskikoulun luontokerhossa syttyneen innostuksen siivittäminä. Pönttöihin tuli heti keväällä -66 kaksi pesää, mikä lisäsi innostusta entisestään. Aineistoa alkoi kertyä. Toinen pojista oli Erkki Korpimäki. Intohimo pöllöihin muuttui ammatiksi. Tänään TuAurora | 19

Uusi koti pöllölle. Nurmi ottaa vanhan pöntön alas, ja Varjonen varustelee uuden pöntön mukavaksi asustaa.

run yliopiston ekologian osaston professori Korpimäki on kansainvälisesti tunnustettu ekologi. Tutkimusalue Kauhavalla on laajentunut Korpimäen kotitalolta yli tuhannen neliökilometrin laajuiseksi, professori on ohjannut 24 väitöskirjaa ja tutkimusryhmä on julkaissut pelkästään helmipöllön ekologiasta yli 40 kansainvälistä tieteellistä artikkelia. Tällä hetkellä tekeillä on helmipöllön demografiaa ja suhdetta pääsaaliisiinsa käsittelevä kirja yhdessä ekologian osastolla työskentelevän dosentti Harri Hakkaraisen kanssa. Pitkään jatkunut tutkimus helmipöllöjen ja muiden petolintujen parissa on osaltaan vaikuttanut siihen, että ekologisten vuorovaikutussuhteiden ja ekologisen genetiikan tutkimus on nyt yksi Turun yliopiston kuudesta tutkimuksen vahvuusalueesta. Hieman räkättirastasta suurempi helmipöllö käyttää pääravintonaan metsä- ja peltomyyriä. Mielenkiintoisen tutkimuskohteen pöllöstä tekee sen valtava ravinnon kannanvaihtelu. Myyräkannat vaihtelevat kolmen neljän vuoden sykleissä. Myyrähuipun aikana myyriä on jopa 300 hehtaarilla, romahdusvaiheessa kuten tänä vuonna ehkä yksi myyrä paria hehtaaria kohden. Pöllön on täytynyt sopeutua monisatakertaiseen pääravinnon vaihteluun. Sen on lisäännyttävä tehokkaasti silloin, kun myyriä on paljon.

Luontoääniä Suopursu tuoksuu nenään, taivasta halkoo läheiseltä lentosotakoululta noussut hävittäjä. 20 | Aurora

Mutta nämä miehet kuulevat erilaisia luontoääniä kuin minä. – Oliko tuo puukiipijä? – Jep! Kaksikko painelee tikkaineen metsään sellaista haipakkaa, että perässä on täysi työ pysyä. Tämä on melkoista kuntoilua! Nurmi asettaa tikkaat puun juurelle ja kapuaa pöntölle. – Ei pöllöä, mutta orava täällä on asustanut. Varjonen merkitsee tiedot pieneen lokikirjaansa. Vauhdilla takaisin autolle, tikkaat lavalle, pomppuista tietä eteenpäin. Ohitamme tarhan, jossa ketut paistattelevat kevätauringossa. Pian pysähdymme. Otamme auton lavalta mukaan paitsi tikkaat myös upouuden helmipöllön pöntön.

Fiksumpia kuin arvaammekaan Kun myyriä on paljon, saattaa tutkimusalueen 500 pöntöstä löytyä pitkälti yli sata helmipöllön pesää. Huonoina vuosina, kuten nyt, saldo voi jäädä muutamaan pesään. Hyvänä myyrävuonna pesintä alkaa parhaimmillaan helmikuun lopulla, huonona vuonna vasta näin huhtikuussa. Myyrähuippujen aikaan pöllöt munivat keskimäärin yli kuusi munaa, joista viitisen poikasta lähtee lentoon. Huonona vuonna munaluvun keskiarvo on neljä ja poikastuoton keskiarvo pari poikasta.

Yksi keskeisimmistä Korpimäen tutkimusryhmän löydöksistä on, että helmipöllöllä munaluvun perinnöllinen komponentti on lähes nolla. Kaikilla muilla tutkituilla linnuilla munaluku on vahvasti periytyvä ominaisuus – toiset naaraat munivat paljon, toiset vähän. Helmipöllö sen sijaan kykenee joustavasti vaihtelemaan munalukuaan myyräkantojen vaihtelun mukaan. Paikkauskolliset koiraat kykenevät ennustamaan suunnan, johon myyräkanta kehittyy. Koiras ruokkii naaraan munintakuntoon, ja voi siten vaikuttaa ravinnon määrän kautta munalukuun. Eikä siinä kaikki. Tutkijat ovat havainneet, että helmipöllöt kykenevät myös varioimaan poikueidensa sukupuolten välistä lukusuhdetta. Pöllöillä koiras on pienempi kuin naaras, joten laihoina vuosina kannattaa tuottaa koiraita, lihavina naaraita. Mekanismia ei vielä tunneta, ja tutkimukset Kauhavalla jatkuvat. Pesäpoikasilta otetaankin verinäytteet, josta sukupuoli saadaan määritettyä.

Uuteen kotiin Nurmi kapuaa vanhalle, jo parhaat päivänsä nähneelle pöntölle. Tyhjä tämäkin. Pönttö on kiinni vahvassa kuusessa. Tällaiset puut ovat nykymetsissä valitettavan harvinaisia. – Eihän näitä voi metsiksi sanoa, hammastikkuja ja puupeltoja, Nurmi sadattelee. Varjonen laittaa pönttöön sammalta pehmikkeeksi. – Nyt pitää varoa, ettei mukaan pääse risuja. Ne rikkoisivat hautovan emon munat.

”Ekologia on ympäristönsuojelun perusta. Jos emme tutki, miten luonto toimii, emme voi myöskään korjata mahdollisia vaurioita, joita ihminen toiminnallaan aiheuttaa.” -professori Erkki Korpimäki-

Uutuuttaan kiiltävää pönttöä naamioidaan vielä kevyesti mullalla. Pönttö puuhun ja eteenpäin. Ehkä pian saamme kokea sen miesten kuvaileman sykähdyttävän tunteen, kun helmipöllönaaras työntää päänsä ulos pöntön suuaukolta ihmisoliot nähdessään.

runsaslukuisin petolintu. Nyt helmipöllö vähenee voimakkaasti. Koko Suomen kannan on todettu pienenevän noin kolmen prosentin vuosivauhdilla. Yksi syy tähän piilee vanhojen kuusikoiden katoamisessa. Vielä 90-luvun alussa Kauhavan tutkimusalueella vanhan metsän osuus oli kymmenisen prosenttia, nyt prosentin luokkaa. Taimikon vartija Metsämyyriä on nuorissa metsissä paljon Kun Korpimäki innostui helmipöllöistä, oli vähemmän kuin vanhoissa. Myös vaihtoehlintu vielä pohjoisen havumettosaalista kuten tiaisia on vanhoissa metsissä sävyöhykkeen runsaammin. Helmipöllö saattaa myös joutua aukeilla alueilla helpommin esimerkiksi viirupöllön kynsiin. Tutkimusryhmä on osoittanut kokeelauha lisesti, että helmiv kierr a et pöllö asettuu ani 41 paikatiin 54 pönttö harvoin pesimään 26 paik lla helmipöllpaikkaa alle kahden kilomet3 paika alla kaksi var ön pönttö lla pa puspö rin säteelle viirupöllokär llön tarka pöntt jen ko stettii öä lo n löstä. yhtee palok nsä 9 ärjen 3 pöntt koloa Helmipöllö on taipöntö öä ja istä l kolm ö y mikon vartija ja ihmityi: 0 helmip e sen terveyden suojelija. 2 varpu öllön pesää Myyrähuippujen aikana 3 pöntt spöllön pesää öä, jo ihin m lön p myyrät tuhoavat taimikoiah esä (t 11 pöntö uoreita sa dollisesti tule ta sellaista tahtia, että pelaliita e var ssä va puspö pöntö teitä rpusp kät istutuskustannukset kolssä) öllön talviv 1 pöntö hoavat miljooniin euroihin. a r aston jään2 pöntö ssä helmipöllö Petolinnut tasaavat myyrässä va oleill rpusp pallo u t (oks huippuja. Myyrät myös kantaöllö ja) ennus oleill pallo 13 orav ut (o vat ihmiseenkin tarttuvia sairaja) ksenn an pe sää us3 liitouksia kuten myyräkuumetta ja 8 talitiaoravan pesää jänisruttoa, ja siksi helmipöllöt 2 telkä isen pesää todennäköisesti suojaavat myös n

pöntö is

28.4.

pesää (vuodel tä 52 ta 20 oli ty 09) hjiä

ihmisten terveyttä pitäessään myyräkantoja kurissa.

Työ jatkuu Jaloissa alkaa painaa. Olemme tarkastaneet kymmeniä pönttöjä. Olemme löytäneet oravan ja liito-oravan pesiä, oksennuspalloja, kuolleita tiaisia ja hirvenjätöksiä, olemme keränneet talteen metsään heitettyjä pulloja, olemme kuulleet varpuspöllön varoituskoputuksen pöntöstään, nähneet teeren nousevan lentoon ja syöneet kylmää einespitsaa sammalmättäällä. Mutta helmipöllön pesää emme ole löytäneet. On aika jättää hyvästit Kauhavalle. Nurmi ja Varjonen jatkavat etsintää. Mikäli pöllönpesiä löytyy, jatkuu työ pesillä myöhemmin keväällä rengastuksin ja erilaisin näytteenotoin. Seuraavan päivän iltana Nurmi lähettää viestin: Löydettiin tänään ensimmäinen helmipöllön pesä eli ei sentään nollavuotta ;)

Aurora | 21

L AHJOITA NY T VAPAALLE TIETEELLE Tue turkulaisia menestystarinoita tukemalla koulutusta ja tutkimusta.

Lue lisää varainhankintakampanjasta sekä yksityishenkilöiden ja yhteisöjen verovähennysoikeudesta sivuiltamme www.utu.ﬁ/varainhankinta. Samoilta sivuilta voit tulostaa lahjakirjan verovähennystä varten. Voit maksaa myös tilisiirrolla: Turun yliopistorahasto, Turun seudun Osuuspankki 571113-288336 | Nordea 159030-189363 Liedon Säästöpankki 430900-173559 | Sampo Pankki 820027-10037646

22 | Aurora

Puhelin +358 2 333 51 | www.utu.fi/varainhankinta | yhteyshenkilö vararehtori Tapio Reponen

kolumni

Turun yliopisto on jokaisen asia

kuva: Robert Seger

Yliopistolaitoksessa tapahtui vuoden vaihteessa valtava muutos, kun uusi yliopistolaki astui voimaan. Sen myötä yliopistojen toimintavaltuudet ja vastuut lisääntyivät oleellisesti.Tavoitteena on sekä säilyttää akateemiset perinteet että vahvistaa yliopistojen yhteyksiä yhteiskuntaan. Nyt on menossa totuttautuminen tähän uuteen toimintamalliin, jossa esimerkiksi hallituksen asema on aikaisempaa vahvempi ja päätöksenteon mallit muuttuvat muutenkin. Tämä vuosi todennäköisesti kuluu uusien toimintatapojen sisäänajoon, mutta vähitellen uudistuksen mahdollisuuksia päästään toteuttamaan. Turussa muutos on vielä muita merkittävämpi, kun Turun yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu yhdistyivät. Kahden eri tavalla tunnetun yliopiston voimat yhdistettiin ja samalla vahvistettiin Turun yliopiston kilpailukykyä tieteen ja koulutuksen kentässä.Turussa on jatkossakin vahva osaamiskeskittymä, jossa kansainvälisen tason tutkimuksesta syntyy samalla alueellista hyvinvointia. Turku on vahvasti, jopa edelläkävijänä, rakentamassa kilpailukyistä yliopistolaitosta, jossa jatkossa tulokset ratkaisevat menestyksen. Tässä rakentamisen vaiheessa yliopiston on pystyttävä yhdistämään kaikki voimansa. Turun yliopisto on jokaisen alumnin, sidosryhmän edustajan, opiskelijan ja henkilökuntaan kuuluvan yhteinen asia. Meidän kaikkien on oltava positiivisesti mukana kehittämässä pitkän perinteen varaan rakentuvaa uutta yliopistoa. Turun yliopistosta valmistuu tärkeille aloille ammattilaisia, kuten lääkäreitä, opettajia, tietotekniikan insinöörejä, taloushallinnon ammattilaisia ja virkamiehiä. Eräs merkittävä yhteinen ponnistuksemme on tämän vuoden aikana toteutettava varainhankintakampanja. Sillä vahvistetaan Turun yliopiston pääomaa, jonka tuottoa voidaan käyttää toimintabudjetin osana. Sillä varmistetaan osaltaan hyvän toiminnan jatkuminen uudessa yliopistojen välisessä kilpailutilanteessa. Tavoitteena on levittää kampanjasta tietoa kaikkien mahdollisten kanavien kautta, jotta jokainen ymmärtäisi hankkeen tärkeyden. Jokainen yliopiston alumni, sidosryhmäläinen, opiskelija ja työntekijä on keräyksemme viestinviejä. Keräyksellämme on kaksi tärkeää tavoitetta: saavuttaa mahdollisimman monta lahjoittajaa ja saada kerättyä merkittävä summa pääomaa. Haluan painottaa, että jokainen lahjoitus on kannanotto Turun yliopiston puolesta ja jokainen summa on yhtä arvokas. Jokainen voi oman varallisuutensa ja elämäntilanteensa mukaan osallistua tähän hankkeeseen. Lahjoitus varainhankintaan on erinomainen lahja lapsille, lastenlapsille, sukulaisille ja tuttaville. Olen juuri lahjoittanut kullekin kahdeksalle lastenlapselleni kymmenen euroa tähän keräykseen. Näin heidän nimensä säilyvät historiassa, lahjoittajien luettelossa. Kaikki kirjoitustaitoiset jopa täyttivät oman lahjakirjansa, nelivuotias tosin vain nimensä. Pääsiäisenä kolme lastani perheineen olivat meillä lounaalla ja tälle noin kahdenkymmenen henkilön joukolle lahjakirjojen kirjoittamisesta jäi varmasti hyvä yhteinen muisto. Osallistuminen Turun yliopiston tukemiseen oli perheessämme myönteinen tapahtuma. Tieto Turun yliopiston meneillään olevasta keräyksestä on jo sangen hyvin levinnyt. Nyt tarvitaan toimintaa, joten lähde Sinäkin mukaan lahjoittajien suureen joukkoon. Jälkipolvet voivat sitten tulevina vuosisatoina todeta, että olivat siellä minunkin isovanhempani. Tapio Reponen vararehtori Aurora | 23

alumni

24 | Aurora

Teksti: Laura Kopu Kuvat: Jussi Matikainen, Desing Forum Finland/ Chikako Harada (Loop-valaisin, Timo Niskanen)

– uotoilu on pitkälle vietyä, monipuolista ja vahvasti läsnä arjessamme, sanoo Design Forum Finlandin toimitusjohtaja Mikko Kalhama. Juomalasi, muropaketti, kumisaapas, auto, työpöytä, ostoskeskus. Muotoilu eri muodoissaan määrittää arkipäiväämme monin tavoin. Kohdatessamme designia päivittäin kotona, töissä ja kaupungilla, puhumme usein helppokäyttöisyydestä tai käytännöllisyydestä. Tai emme puhu muotoilusta ollenkaan. Onnistunut tuote tai palvelu muuttuu käyttäjälleen näkymättömäksi itsestäänselvyydeksi. – Harvemmin sitä bussiin astuessaan miettii matkakorttia ja sen lukijalaitetta muotoiluna. Tai moottoritien liittymää kauppaan ajaessaan, toteaa suomalaisen muotoilun promootio-organisaation johtaja Mikko Kalhama. Muotoilun käsite on laajentunut kattamaan tuotteiden lisäksi palveluja ja viestintää. Jopa johtamista. Tämän päivän designia ovat myös digitaalinen muotoilu sekä erilaiset brändit ja palvelut. Hyvä esimerkki muotoilun moninaisuudesta löytyy melkein jokaisen taskusta tai käsilaukusta. – Äkkiseltään tuntuu, että kännykässä designia on vain sen ulkokuori. Mutta samoin valikot ja niiden symbolit ovat muotoilutyön tulos. Myös puhelimen avulla käytettävät palvelut sekä sitä valmistavan yrityksen markkinointi ja brändi vaativat muotoiluosaamista.

Monipuolisuus on valttikortti Muotoilu tuo suomalaisille kansainvälistä menestystä ja uusia elinkeinoelämän yhteyksiä. Kalhama näkeekin, että muotoilun merkitys kansantaloudellisesti kasvaa tulevaisuudessa. Yritykset tunnistavat muotoilutarpeitaan yhä laaja-alaisemmin ja hyödyntävät designia entistä enem-

män tuotteita ja palveluja suunniteltaessa. Modernin kulttuurin muotoina myös myynti on usein sidoksissa muotoiluun. – Aiemmin saattoi riittää, että muotoili hyvän tuotteen. Tulevaisuudessa tehokkuus, tuotteen jalostaminen ja siihen liittyvä lisäarvo ovat entistä merkityksellisempiä. Lisäarvo saa tuotteen erottumaan muista. Suomen kilpailukyky muotoilumarkkinoilla rakentuu yllättävistäkin aineksista: – Pienet markkinamme ovat tehneet muotoilijoistamme joustavia ja monialaisia. Osaamisen monipuolinen hyödyntäminen on mahdollistanut sen, että sama yritys voi tehdä töitä vaikkapa elintarviketeollisuudelle, puhelinyhtiölle ja raskaalle teollisuudelle.

Pinnalla vastuullisuus ja perinteet Nykyään tavaraa tulee ja menee. Syntyykö nopean muutoksen maailmassa enää pitkäikäisiä muotoiluikoneja? – Muotoilu mukautuu muutoksiin. Uskon, että tästäkin ajasta tulee jäämään omat klassikkonsa. Todennäköisesti nämä tuotteet tulevat liittymään nyt pinnalla oleviin sosiaaliseen ja ekologiseen vastuullisuuteen sekä globalisaation hallintaan. Muotoilun ja yritysvastuun teemoja olemme pohtineet pohjoismaisessa hankkeessa, jossa mukana on ollut myös Turun yliopistoon kuuluva vastuullisen liiketoiminnan keskus. Ympäristökysymysten lisäksi sosiaalinen vastuu on nousemassa keskeiseksi menestystekijäksi. Viime vuosikymmenet vallinnut nopean kuluttamisen trendi on väistymässä. Kalhama näkeekin, että juuri nyt pinnalla oleva kotiin ja käsitöihin liittyvien taitojen buumi on vastareaktio globalisaatiolle. – Perinteet ovat nousseet suosioon, kun maailmaa matkanneet sukupolvet haluavat ymmärtää omia juuriaan ja luoda niiden kautta identiteettiään. Koska esineet ovat osa ihmisten identiteettiä ja kulttuuria, vaikuttaa muutos myös kuluttamiseen ja sitä kautta muotoiluun.

MUOTOILUALA TARVITSEE ERI ALOJEN OSAAJIA Monialaisuus on suomalaisen muotoilukentän kiinnostavinta antia tällä hetkellä. Kalhamalla on tästä myös omakohtaisia kokemuksia. Hän on kulttuurihistorian kasvatti Turun yliopistosta. – Opiskeluaikanani ymmärsin, että kaikki kaupankäynnistä laivanrakennukseen on kulttuuria. Tämä laaja-alainen ajattelutapa yhdistettynä ihmisten toiminnan ja käyttäytymisen ymmärtäminen ovat keskeinen osa muotoilua. Vahvat kulttuuri- ja sosiaalitieteet ovat tuoneet muotoiluun ja sen tutkimukseen uusia näkökulmia. Kalhama näkeekin, että tulevaisuuden muotoilualalla monitieteisten yliopistojen panos tulee olemaan keskeinen. – Moninaistuva muotoiluala tarvitsee muotoilijoiden ja markkinoijien lisäksi psykologeja, sosiologeja, juristeja ja historioitsijoita. Turun valttikortti onkin monialaisuus ja mahdollisuus verkostoitua yli tieteenalarajojen. Ehkä juuri tämän vuoksi Turussa on paljon kiinnostavaa muotoilutoimintaa ja maan tärkeimpiä muotoilutoimistoja. Aurora | 25

Teksti: Timo Niitemaa Kuvat: Hanna Oksanen

Kasvu tai kuolema! Ilman kasvua markkinatalous ei toimi. Pysähdystä seuraa lama, konkurssien ja irtisanomisten aalto. Toisaalta talouskasvu tietää luonnon tehostetumpaa hyväksikäyttöä. Onko ihmiskunnalla enää varaa siihen? Globaalimuutoksen tutkija, maantieteen professori Jukka Käyhkö haastoi UTU.fi-lehdessä taloustieteilijät etsimään uutta ekonomista maailmanjärjestystä, joka toimisi ilman jatkuvan kasvun vaatimusta. Hänen mielestään maapallon kannalta pitkän aikavälin kestävä kehitys voi perustua vain sellaiseen rakenteeseen.

Haukioja: Sellaisiakin taloustieteilijöitä on, jotka puhuvat niin sanot-

Aurora-lehti välitti Käyhkön haasteen kahdelle ympäristön ja talouden suhdetta tutkineelle tutkijalle. Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä työskentelevä yliassistentti Teemu Haukioja on väitellyt kestävästä kehityksestä ja talouskasvusta markkinataloudessa. Hän määrittelee itsensä ”kriittiseksi taloustieteilijäksi”. Dosentti, lehtori Matti Kamppinen Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitokselta on puolestaan todellinen tieteen moniottelija, jonka mielenkiinnon kohteita ovat muun muassa uskontotiede, historia, filosofia sekä tulevaisuuden tutkimus. Hän johtaa myös Suomen Akatemian rahoittamaa projektia, jossa tutkitaan yritysten ekosysteemipalveluja.

Itse katson, että talouskasvua on mahdollista aikaansaada niin, ettei ympäristö kärsi. Jos hyvinvointia halutaan lisätä, kyllä se talouskasvua edellyttää. Mutta esimerkiksi bruttokansantuote ei ole mikään hyvinvointimittari, vaikka sitä sellaisena usein käytetään. Hyvinvoinnin ja kansojen vaurauden arvioimiseksi onkin kehitetty uusia mittareita, jotka ottavat huomioon myös ihmisen elinympäristön ja kulttuuriset tarpeet.

Talouskasvu ei aina ole hyvinvoinnin veli Kestääkö luonto talouskasvua? Kysymys ei ole pelkästään ilmastonmuutoksen aiheuttamista uhkista, vaan kiihtyvän taloudellisen toiminnan ympäristövaikutuksista kaiken kaikkiaan. 26 | Aurora

tu vakaan talouden puolesta. Kasvukriitikot ovat siinä oikeassa, että talouskasvun maksimoinnin ei pitäisi olla taloustieteilijöiden ajattelussa perimmäinen tavoite. Perimmäinen tavoite on ihmisten hyvinvointi, eikä talouskasvu kulje aina sen kanssa käsi kädessä.

Kamppinen: Talouskasvu on tähän asti tapahtunut pääsääntöisesti ot-

tamalla entistä enemmän materiaalia tuotantoon ja alueita rakentamiseen. Tämä on johtanut vääjäämättä paikalliseen elämän laadun heikkenemiseen. Ekosysteemit, jotka muuten tarjoaisivat elämälle tärkeitä palveluja, rapautuvat. Tutkimusprojektissamme kehitelty ekosysteemipalveluajattelu tähtää siihen, että voitaisiin – taloustieteen hengessä – osoittaa joku hinta palveluille, joita esimerkiksi rakentamaton alue luonnonarvoineen edustaa. Yritykset joutuisivat maksamaan kuluttamistaan luonnonarvoista siinä kuin muistakin tuotantopanoksistaan.

€

Hinnoitellaan luonto! Kuka luontoarvojen hinnat määrittelee? Yhteiskuntako? Eikö silloin mennä sosialismin puolelle?

Haukioja: Sosialismin ongelma on, että se on aina myöhässä. Se ei ”tiedä”, mitä ihmiset haluavat. Kun sosialismissa tehdään suunnitelma, se on syntyessään vanha: maailma on jo muuttunut. Markkinatalous pystyy käyttämään informaation mahdollisimman tehokkaasti hyväksi. Kun joku tekee innovaation, markkinoilla testataan, kelpaako se ihmisille.

Kamppinen: Niin, ei sosialismi ongelmaa ratkaise. Mutta eivät luontoarvojen hinnat voi vapailla markkinoillakaan määräytyä. Ekosysteemipalvelujen hinnoitteluun tarvitaan tutkijoita, asiantuntijoita ja yhteisymmärrys toimijoiden kesken. Voidaan esimerkiksi arvioida, minkälaisia ravinteiden sitomispalveluja joku kosteikko tai suojavyöhyke tuottaa. Sille pannaan hintalappu, joka sitten puolestaan ohjaa markkinoita ekologisesti kestävämpiin ratkaisuihin.Tällaisesta on jo esimerkkejä muun muassa Suomen Lapista ja Amazonasin sademetsäalueelta.

Siinä tarvitaan lainsäädäntöä ja sopimista, viime kädessä kansainvälisesti hyväksytty sopimusjärjestelmä. Rion, Kioton ja Kööpenhaminan ilmastosopimusprosessit ovat osoittaneet, että tällainen ei ole suinkaan helppoa. Mutta se lienee ainoa tie.

Haukioja: Olen samaa mieltä. Markkinoiden ja sääntelyn välillä on löydettävä optimi, jossa ei saa olla liiaksi kumpaakaan. Hyvässä kokonaisratkaisussa tietyt ekologiset rajaehdot ja säännöt on määritelty. Jotta asia toimisi globaalisti, siitä on sovittava kansainvälisesti. Tässä tulee sitten vastaan myös se vapaamatkustajaongelma, kuten ilmastosopimuksetkin ovat osoittaneet.

Kamppinen: Vaikeusasteita globaaliin sopimiseen lisää se, että eri valtiot ovat erilaisessa asemassa. Ongelmat, mittaluokat, haasteet ja mahdollisuudet ovat kokonaan erilaisia vaikkapa Intiassa, Kiinassa ja Afrikan maissa kuin niin sanotuissa kehittyneissä länsimaissa.

Haukioja: Valtiot ovat tosiaan erilaisessa talouskehityksen vaihees-

sa, mikä edellyttää erilaista kohtelua myös kansainvälisissä järjestelyissä. Toisaalta on muistettava, että esimerkiksi teknologiset innovaatiot voivat luoda talouskasvua ilman, että ympäristökuormitus kasvaa, vaan jopa vähenee. Aurora | 27

Kamppinen: Tämäkin on suhteellista. Kun Intiassa tuotetaan kansan

käyttöön edullinen ja vaikka kuinka vähäpäästöinen auto, se lisää ympäristökuormitusta laajan massatuotannon ja uuden infrastruktuurin rakentamistarpeen vuoksi.

Haukioja: Samanlaista rasitusta tuo tietysti myös väestönkasvu. Li-

sääntyvän väkimäärän elintason säilyttäminen tai kohottaminen ei onnistu ilman taloudellista kasvua. Mutta väestönkasvun rajoittamispyrkimykset törmäävät monenlaisiin etiikkaa ja ihmisoikeuksia koskeviin kysymyksiin. Talouskasvu ei aina lisää hyvinvointia senkään takia, että se usein johtaa tuloerojen voimakkaaseenkin kasvuun.

Mihin katosi kansojen varallisuus? Sanotaan, ettei Suomi ole koskaan ollut niin vauras kuin nyt – silti jatkuvasti joudutaan supistamaan esimerkiksi erinomaisen peruskoulujärjestelmämme menoja. Lähes kaikki valtiot velkaantuvat tähtitieteellisellä vauhdilla. Mihin se varallisuus katoaa?

Haukioja: Kyllä materiaalinen hyvinvointi on Suomessa jatkuvasti li-

sääntynyt. Puheet hyvinvointivaltion rapautumisesta liittyvät vahvasti julkisiin palveluihin. Valtion tehtävät ja rahoitustarpeet ovat valtavasti laajentuneet.Valtiot lisäävät veroja ja ottavat velkaa selviytyäkseen. Haukioja ja Kamppinen keskusteluasemissa. Tutkijoiden mielestä talouskasvu on hyvä asia, mutta se ei ole tavoite, vaan väline hyvän tavoitteluun.Ympäristön rajoitukset on otettava huomioon.

Mutta erottaisin pitemmän ajan kehityksen taloudellisen laman vaikutuksista. Lamassa tietysti tapahtuu ”miinuskasvua”, oikeaa varallisuuden katoamista: tuotantopääoman alasajoa ja rakennemuutosta, toimijoita poistuu markkinoilta ja uusia tulee tilalle.

Kamppinen: Uskontotieteilijänä muistuttaisin, että osa varallisuudes-

ta on uskonvaraista, erityisesti pörssiyhtiöiden osalta. Kun usko loppuu markkinoilla, tulee vararikko. Siinä tosin katoaa sellaista varallisuutta, jota ei oikeasti ollut olemassakaan. Tämäkään ei ole uusi ilmiö, sillä esimerkiksi 1600-luvulla Hollannissa tulppaaninsipulit nousivat jostain syystä järjettömiin hintohin. Isännät myivät porsaansa, viljansa ja vaimonsakin hankkiakseen noita oivallisia sijoituskohteita. Hirveä romahdushan siitä seurasi.

Haukioja: Laman oloissa ajetaan tuotantoakin alas, jolloin kyllä va-

rallisuuttakin häviää. Globaalissa ulkomaankaupassa puolestaan on aina sikäli tasapaino, että jonkun vienti on jonkun toisen tuontia, jonkun velat toisen saatavia. Jos maailman valtioita katsoo, näyttäisi, että rahaa on nyt kerääntynyt lähinnä rikkaisiin öljymaihin ja myös Kiinaan. Sieltä ne tämän päivän kroisokset varmaan löytyvät. Nykyinen lamakin menee ohi. Silloin palataan taas normaalin talouskasvun tielle. Mutta talouskasvu ei ole tavoite, vaan väline hyvän tavoitteluun. Kyllä talouskasvua voi olla, jos siinä otetaan ympäristön rajoitukset huomioon.

Kamppinen: Olen samaa mieltä. Kasvu on hyvä asia, sopivassa määrin. Varsinkin sellainen kasvu, joka on saatu irroitettua materiaali-intensiivisyydestä, joka siis ottaa ekologiset reunaehdot huomioon.

28 | Aurora

kirjat

teksti: timo niitemaa

Katoavaa kansanperinnettä kumipyörillä Viimeiset kolmisenkymmentä myymäläautoa rämistelee Suomen kyläteillä. Pian on tämäkin haja-asutuspalvelu tiensä päässä. Mutta on ollut toinenkin aika. Parhaimmillaan vuonna 1970 kauppa-autoja oli liikenteessä yhteensä 1228 kappaletta. Myymäläautot ovat värikkään historiansa aikana olleet vuoroin roiston ja vuoroin sankarin osassa. Osuusliike Elanto laski liikenteeseen ensimmäiset myymäläautot vuonna 1932. Yksityiskauppiaat kimmastuivat moisesta reviirilleen tunkeutumisesta ja väittivät toimintaa rikolliseksi. Elannon johtaja Väinö Tanner sai jopa sakot laittoman kulkukaupan harjoittamisesta. Tuomio kyllä kumottiin korkeimmassa oikeudessa ja kauppiaatkin innostuivat uudesta liikemuodosta. Seuraavaksi roiston osaa myymäläautoille tarjottiin 1970-luvulla, kun niiden yleistyminen uhkasi maaseudun pienten myymälöiden kannattavuutta. Tilanne kääntyi taas, kun lähinnä yksityisten pikkumyymälöiden yhteydessä toimivat kauppa-autot paikkasivat näiden myymälöiden hiipuvaa myyntiä. Viimeiset parikymmentä vuotta Keskon pienet kauppiaat ovatkin lähes yksin vastanneet maan myymäläautotoiminnasta. Turun yliopiston kansatieteen assistentti Jussi Lehtonen on kirjoittanut vuonna 2000 julkaistun gradunsa ja valmistumassa olevan väitöstutkimuksensa aineiston pohjalta myymäläautojen historiaa ja niihin liittyvää kulttuuriperinnettä esittelevän kirjan Viettelyksen vaunu. Kirjan aineisto perustuu suurelta osin myymäläautoissa palvelleiden henkilöiden ja heidän asiakkaidensa haastatteluihin ja kertomuksiin. Kirja vie lukijansa moniin nostalgisiin muistoihin, joissa myymäläauton saapuminen kylätien risteykseen herätti arkisen juhlahetken. Naapurit vaihtoivat kuulumisiaan ja sopivat kyläilyistä. Myymäläauton myyjä ja kuljettajakauppias olivat monelle maaseudun yksineläjälle tärkeitä sosiaalisia kontakteja. Toisaalta pysäkillä saatettiin näytellä myös perisuomalaista sosiodraamaa kyräilyineen ja mykkäkouluineen. Jussi Lehtonen Viettelyksen vaunu Suomalainen myymäläauto 1930-luvulta 2000-luvulle Turun yliopiston kansatieteen oppiaine 2010 ISBN 978-951-29-4246-6

Oikeudenmukaista yhteiskuntaa etsimässä Kansalaisten suhde valtaan, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, yksilön oikeuksien, vastuun ja vapauden kysymykset ovat askarruttaneet ajattelijoita aina Platonin ajoista alkaen. Globalisoituva elämä on tehnyt ongelmista entistä monimutkaisempia. Uusi teknologia voi esimerkiksi uhata ihmisten oikeutta yksityisyyteen mahdollistamalla kansalaisten järjestelmällisen valvonnan. Kansainvälisen terrorismin uhatessa sitä tehdäänkin jatkuvasti laajenevassa mitassa. Turun yliopiston käytännöllisen filosofian lehtori FT Juha Räikkä toteaa, ettei kehittyneimmän infrastruktuurin maissa ihmisten yksityisyyden suojaa välttämättä enää ole. Toisaalta vähiten kehittyneissä maissa oikeutta yksityisyyteen uhkaa yleensä köyhyys ja epäonnistunut poliittinen järjestelmä eikä teknologia – koska sitä ei ole. Juha Räikkä on toimittanut artikkeliteoksen Yhteiskuntafilosofia, jossa 16 filosofian ja yhteiskuntatieteiden tutkijaa tarkastelee yhteiskuntafilosofian kysymyksiä eri näkökulmista. Teos on tarkoitettu yliopistolliseksi oppikirjaksi, mutta yleistajuisesti kirjoitettuja artikkeleita voi lukea kuka tahansa aiheesta kiinnostunut. Varsin ajankohtainen on esimerkiksi valtio-opin ja filosofian tutkijoiden Marko Ahteensuun ja Sanna Jorosen artikkeli oikeudenmukaisuudesta ympäristöasioissa. He pohtivat mm. nykyisin elävien vastuuta siitä, minkälaisen ympäristön tulevat sukupolvet meiltä perivät. Pahimmillaanhan voi käydä niin, ettei ole olemassa sen paremmin perijöitä kuin perittävääkään He pohtivat myös, tulisiko oikeudenmukaisuuden alaan kuluvien olioiden piiriä laajentaa koskemaan myös eläimiä ja muuta luontoa. Joskus pyrkimys ekologiseen kestävyyteen voi olla myös ristiriidassa oikeudenmukaisuuden kanssa. Maailman yhä kasvavan väestön perustarpeiden tyydyttäminen saattaa näet osoittautua ympäristön kannalta kestämättömäksi päämääräksi. Juha Räikkä (toim.) Yhteiskuntafilosofia Unipress 2010 ISBN 978-951-579-356-0

Aurora | 29

Teksti: Timo Niitemaa kuva: hanna Oksanen

Ehtiikö tutkija tutkia?

”Lomaketta, raporttia, kokousta toisensa jälkeen ja kello lähenee jo neljää. Ei vielä ajatustakaan tutkimukselle – työlle, jota oikeasti haluaisin ja minun pitäisikin tehdä. Tutkijakollegat, tuttu tilanne vai mitä?”

urhautuneen kysymyksen esitti Turun yliopiston immunologian professori Sirpa Jalkanen puheenvuorossaan Suomen tieteen tila ja taso 2009 -raportin julkistamistilai suudessa viime syksynä. Puheenvuoro julkaistiin Tieteessä tapahtuu -lehdessä 1/2010. Turun yliopiston vararehtoreista Harri Lönnbergin vastuualueisiin kuuluu tutkimus ja Pirjo Nuutilan vastuualueisiin tutkijakoulutus. Jakavatko vararehtorit kollegansa turhautumisen eli ovatko hallintoon liittyvät askareet tutkijantyössä lisääntyneet? – Kyllä ne ovat aivan dramaattisesti lisääntyneet. Erityisesti 1990-luvun puolivälin jälkeen kaikenlainen raportointi ja paperityö ovat tulleet todella paljon raskaammaksi, sanoo Lönnberg.

Liikaa tutkimushallintoa Lönnbergillä on myös oma ajatuksensa kehityksen syistä. Suomessa on entistä enemmän kiinnostuttu siitä, miten yliopistolaitos voisi mahdollisimman hyvin palvella yhteiskuntaa. Erilaisissa työryhmissä ja elimissä on lukuisa joukko ihmisiä pohtimassa, miten yliopistot voisivat vaikkapa tehostaa opetusta, opiskeli30 | Aurora

javaihtoa, opettajien pedagogista tasoa, kaupallistamista, yrittäjyyttä, kansainvälisyyttä ja alueellista yhteistyötä. Kaikki nämä ovat Lönnbergin mielestä hienoja ja hyviä asioita. – Ongelma on vain se, että kaikilla näillä lukuisilla ryhmillä on aina yksi ja sama kohde, johon kaikki loppujen lopuksi kaatuu: tutkijat ja opettajat. Ei ihme, ettei aikaa riitä siihen, minkä takia yliopistossa on, puuskahtaa Lönnberg. Pirjo Nuutila on samaa mieltä. Hän lisää, että usein kehittämishankkeiden perusteluna on sellaisen järjestelmän luominen, joka antaa enemmän aikaa opetukselle ja tutkimukselle. Tilannetta on kuitenkin pahentanut se, että hankkeita on lähdetty toteuttamaan työvälineillä, jotka ovat täysin kehittymättömiä, kömpelöitä ja toistensa kanssa kommunikoimattomia. Tällaisia ovat esimerkiksi työajan seuranta, matkaraportointi, laskujen hyväksymisjärjestelmät ja erilaiset vuosiraportoinnit.

– Tämä on johtanut tuplaraportointiin ja erilaiseen aikaa vievään dokumentaatioon, jota pitää tehdä samoista asioista eri suunnille. Mutta tietysti se, että yliopistojen palvelukeskus Certia ei ole saanut henkilöstö- ja taloushallinnon järjestelmiä toimimaan lainkaan alkuvuonna, on ongelma omassa luokassaan, sanoo Nuutila.

Yksinkertainen on kaunista – ja tehokasta Mitä asialle pitäisi tehdä? Vararehtorit viittaavat suomalaisen innovaatiojärjestelmän kansainvälisen evaluointiraportin toteamukseen, jonka mukaan järjestelmiä pitäisi rajusti yksinkertaistaa. Tämä liittyy moneen asiaan. – Minun mielestäni esimerkiksi Suomen Akatemialla ei tarvitsisi olla sen seitsemää erilaista rahoitusmuotoa. Riittää, kun on kaksi–kolme erilaista rahoitusmuotoa, ja niillä asialliset ja asiantuntevat perusteet, sanoo Lönnberg.

Suomen Akatemialla ei tarvitsisi olla sen seitsemää erilaista rahoitusmuotoa.

Projektien rahoituksen kriteerinä pitäisi olla yksinkertaisesti tieteellinen laatu. Rahoitusjärjestelmää pitäisi Lönnbergin mielestä ajatella tutkijan uran näkökulmasta. Tutkijan pitäisi voida aina ajatella niin, että jos hän tekee työnsä hyvin, hänen rahoitustasonsa säilyy tai jopa hieman paranee vuodesta toiseen. Tällaiseen tähdätään neliportaisella tutkijanuramallilla. Siihen yliopistot pyrkivät, mutta siinäkin on pullonkaulana – mikäs muu kuin rahoitus. Ongelmia lisää Nuutilan mukaan rahoituksen pirstaleisuus. Se on sitä julkisen rahan puolellakin, mutta vielä pirstaleisempi on suomalaisten säätiöiden maailma. Hakemuksien tekeminen vaatii tuhottomasti aikaa ja vaivannäköä tutkijoilta. – Voi olla poliittisesti vaikeaa, mutta olisi hyvä, jos säätiöt pystyisivät tekemään enemmän yhteistyötä ja yhdistämään rahoitushakuja, Nuutila toivoo. Lönnberg sanoo, että vaikka tutkimushallinnon lisäämisellä on yleensä taipumus enemmänkin lisätä kuin helpottaa tutkijoiden raportointiym. byrokratiataakkaa, yliopiston oma tutkimuksen tukiorganisaatio muodostaa poikkeuksen. Erityisesti kansainvälisen tutkimusrahoituksen osalta vararehtorit korostavat tukiorganisaation vahvistamisen merkitystä. – EU-tutkimusrahoitus on tärkeää ja esimerkiksi USA:ssa on isoja rahoituslähteitä, joista meillä pitäisi olla nykyistä paremmat valmiudet hakea, Nuutila sanoo.

Byrokraattinen paperityö on yliopistossa lisääntynyt dramaattisesti 1990-luvun puolivälin jälkeen, sanovat Pirjo Nuutila ja Harri Lönnberg.

Tutkijakoulutus auttaa tulevia tutkijoita Suomen Akatemian työryhmä on esittänyt uutta tutkijakoulutuksen mallia yliopistoihin. Malli tähtää tulevien tutkijoiden työedellytysten parantamiseen. Ehdotuksen mukaan joka yliopistoon perustetaan 1-2 tutkijakoulua. Nämä toimivat ikään kuin sateenvarjoina nykyisille eri alojen tutkijakouluille, joita jatkossa kutsutaan tohtorikoulutusohjelmiksi. Uudistus on tarkoitus toteuttaa vauhdilla, niin että syksyllä alkava tutkijakouluhaku toteutettaisiin jo uudella mallilla. Haku koskee vuosien 2012–2015 jatkokoulutettavien paikkoja. Uuden tutkijakoulujärjestelmän luominen aloitettiin Turun yliopistossa keväällä perustamalla suunnittelutyöryhmiä. Työryhmät keskittyvät Nuutilan mukaan uusien tohtorikoulutusohjelmien ja niiden hallinnoinnin sekä muiden yliopistojen kanssa toteutettavan yhteistyön rakentamiseen. – Kevään aikana ratkaistaan myös, päädytäänkö Turun yliopis-

tossa yhden vai tutkijakollegiumien tapaan kahden tutkijakoulun malliin, Nuutila sanoo. Uudistuksen uhkakuvia ovat hyvin toimivien verkostokoulujen alasajo ja vaikeus löytää yliopistojen tiukoista budjeteista koordinaatiorahoitusta. Uudistuksella voidaan saavuttaa Nuutilan mukaan myös paljon etuja. Jatkossa kaikki tutkijakoulutettavat kuuluvat johonkin tohtorikoulutusohjelmaan. Heidän koulutuksensa ja ohjauksensa on systemaattisempaa ja he tulevat saamaan nykyistä enemmän tukea.Voidaan myös järjestää yhdessä enemmän yhteistä tutkijan yleisiin taitoihin liittyvää koulutusta esimerkiksi metodologiasta, tieteellisestä kirjoittamisesta, viestinnästä ja tutkimusetiikasta. – Uudistus myös edistää yliopistojen yhteistyötä tutkijakoulutuksessa, erityisesti jos ne sijaitsevat fyysisesti lähekkäin, kuten yliopisto ja Åbo Akademi Turussa, Nuutila sanoo. Aurora | 31

lyhyet

Koonnut: Tuomas Koivula Kuvat: Hanna Oksanen,Turun yliopiston kuva-arkisto

Kauppakorkeakoulun tohtorit promovoitiin juhlavasti

Turun kauppakorkeakoulun promootioakti järjestettiin perjantaina 14.5. Turun konserttitalolla. Promootiossa vihittiin kahdeksan kunniatohtoria ja 41 nuorta tohtoria. 13. - 15. toukokuuta järjestetty tohtoripromootio oli Turun kauppakorkeakoulun viides ja samalla ensimmäinen sen liityttyä osaksi Turun yliopistoa. - Vahva kauppatieteellinen yksikkö on tärkeä tekijä menestyvän tiedeyliopiston tutkimukselle, koulutukselle ja yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle, Turun yliopiston rehtori Keijo Virtanen totesi puheessaan. Turun kauppakorkeakoulun johtaja Satu Lähteenmäki sanoi, että yliopistojen juridisen aseman muutos lisää niiden taloudellista autonomiaa. - Yliopiston kyky hankkia yksityistä rahoitusta riippuu tiedeyhteisön asiantuntijuuden uskottavuudesta, joiden symboleita osaltaan tänään jaetut arvonmerkit ovat. Lisätietoa promootiosta ja kunniatohtoreista:

ww.tse.fi/promootio

YHTEISTÄ ASIAA ON TUKENUT JO YLI TUHAT LAHJOITTAJAA Yrittäjä ja entinen koulutoimentarkastaja Torsten Silvola lahjoitti 17.5. Turun yliopiston varainhankintaan Maskussa Sopolan kylässä sijaitsevan kiinteistön sekä huomattavan määrän arvopapereita ja osakkeita. Lahjoituksen arvo on noin 300 000 euroa. – Kotiyliopiston varainhankinta on arvokas asia. Tätä viestiä kannattaa viedä eteenpäin, Silvola sanoo. Varainhankintaan on osallistunut jo yli 1000 lahjoittajaa yli neljällä miljoonalla eurolla. Kevään 2010 aikana varainhankintaan ovat useiden yksityishenkilöiden lisäksi muun muassa Kesko, Turun kauppakamari, Aurajoen nuorkauppakamari, Huhtamäki, Farmos, Varsinais-Suomen Osuuspankit, Turun liikemiesyhdistys, Nordea ja TS-yhtymä. – Varainhankinnassa on kyse yhteisestä asiasta. Turun yliopisto tuottaa eri alojen asiantuntijoita ja tutkimusta yhteiskunnan jokaiselle sektorille. Yliopisto on keskeinen moottori alueen hyvinvoinnin kannalta, varainhankinnasta vastaava vararehtori Tapio Reponen muistuttaa. 32 | Aurora

Valtio antaa 2,5-kertaisen sijoituksen yksityisiltä saatujen lahjoitusten päälle. Yksi euro on siis 3,5 euroa yliopiston hyväksi. Vähintään 850 euron ja enintään 250 000 euron suuruisen lahjoituksen voi vähentää verotuksessa. Varainhankintakampanja on käynnissä vuoden 2010 loppuun saakka.

www.utu.fi/varainhankinta

MENESTYSTÄ

biodiversiteettitutkimukselle

Koneen Säätiö jakoi apurahoja toukokuussa kuudelle luonnon monimuotoisuutta tutkivalle hankkeelle. Näistä neljä, yhteensä lähes 800 000 euroa, myönnettiin Turun yliopistoon. – Yksi yliopiston strategisista vahvuusaloista on ekologisten vuorovaikutusten ja ekologisen genetiikan tutkimus. Merkittävä rahoitus alleviivaa tutkimuksen korkeatasoisuutta, biodiversiteetin professori Pekka Niemelä sanoo. Hankkeissa tutkitaan metsien monimuotoisuuden vaikutuksia ekosysteemiin (dosentti Kai Ruohomäki), luonnon ylikäyttöä Amazoniassa (professori Risto Kalliola) ja historian ilmastonmuutosten vaikutusta hyönteisiin (akatemiatutkija Niklas Wahlberg) ja trooppisten hyönteisten monimuotoisuuteen liittyviä tekijöitä (dosentti Ilari E. Sääksjärvi).

SIRPA JALKASESTA TIEDEAKATEMIAN ESIMIES

urun yliopiston immunologian professori Sirpa Jalkanen valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian uudeksi esimieheksi 12.4. Jalkanen on tutkinut tulehdustautien ja syövän syntymekanismeja sekä niiden uusia hoitomahdollisuuksia. Hän johtaa Ihmisen puolustusmekanismit -huippuyksikköä. Tiedeakatemian historian aikana vain yksi naisprofessori on toiminut ennen Jalkasta seuran esimiehenä. Turun yliopistosta valittiin myös seuran uudeksi jäseneksi Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen. Seuran kuusihenkisen hallituksen jäsenenä toimii Turun yliopistosta professori Eva-Mari Aro.

TIEDONJULKISTAMISEN VALTIONPALKINTO SIRKKA-LIISA KIVELÄLLE

P Naiset kutsutaan muistelemaan Turkua Turussa joskus asuneita, kaikenikäisiä naisia pyydetään mukaan syksyllä 2010 järjestettäviin muistelutyöpajoihin. – Kokemukset ja muistot ovat tärkeitä ja tallentamisen arvoisia. Muistoista rakentuu monikerroksinen ja moniääninen naisten Turku, kulttuurihistorian tutkijatohtori Maarit Leskelä-Kärki kertoo. Naisten Turku on osa monitieteistä Kerrottu ja koettu Turku -kulttuuripääkaupunkihanketta. Hankkeen yhteistyökumppani Turun historiallinen yhdistys julkaisee loppuvuodesta 2010 kirjan Turun historian naisista. Vuonna 2011 järjestetään erilaisia näyttelyitä ja muistelutapahtumia. Muistitietoaineistosta kootaan myös verkkosivusto.

rofessori Sirkka-Liisa Kivelälle myönnettiin tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 28.4. ymmärtämystä osoittaneesta asiantuntemuksestaan sekä teoksestaan Depressiosta tasapainoon - Hyvä elämä iäkkäänä. Palkintoperusteissa todetaan, että yleislääketieteen professori Kivelä on tinkimättä puolustanut tiedon ja asiantuntemuksen merkitystä päätöksenteossa, koulutuksessa ja käytännön hoitotyössä. Kivelä toimi pitkään käytännön lääkärintyössä sairaaloissa ja terveyskeskuksissa ennen siirtymistään aktiiviselle akateemiselle uralle.

Lisätietoja muistelutyöpajoista: www.utu.fi/2011/kerrottu

Aurora | 33

väitös

Teksti: Timo Niitemaa Kuva: Hanna Oksanen

Täsmähoitoa rintasyöpään Rintasyövän ja ehkä muidenkin syöpätyyppien hoito voi tulevaisuudessa olla entistä tehokkaampaa entistä pienemmillä sivuvaikutuksilla.

M Maija Hollmén on professori Klaus Eleniuksen ohjaamassa väitöstutkimuksessaan selvittänyt rintasyövässä yli-ilmentyneen proteiinin syövän kasvua edistäviä ominaisuuksia ja kehittänyt sen liiallista toimintaa hillitsevän lääkkeen. Lääke on patentoitu ja sen testaus on edennyt eläinkoevaiheeseen. Kestää kuitenkin parhaassakin tapauksessa vielä muutaman vuoden, ennen kuin lääkettä saadaan kliiniseen käyttöön. Hollménin väitöstutkimuksen kohteena oli ErbB4-kasvutekijäreseptori, joka kasvutekijöiden vaikutuksesta välittää solujen kasvua, jakautumista, erilaistumista ja selviytymistä edistäviä viestejä. Yksi kyseistä reseptoria koodaavan geenin neljästä alamuodosta pystyy katkeamaan solukalvolla ja kulkeutumaan tumaan. Tumassa ollessaan se välittää viestejä, jotka edistävät syöpäsolujen kasvua. Hollménin tutkimuksessa kehitettiin vasta-aine, jolla oli kyky tunnistaa ainoastaan ErbB4-reseptorin syövässä yli-ilmentyvä alamuoto ja estää sen katkeaminen. Tämän seurauksena reseptorin liiallinen toiminta ja ennen kaikkea sen kulkeutuminen tumaan pystyttiin estämään. ErbB4-reseptorin toiminnan estäminen vähensi tehokkaasti rintasyöpäsolujen jakautumista ja kasvainten muodostusta.

34 | Aurora

Syöpätutkimus jatkuu Maija Hollmén itse uskoo kehittelemänsä vasta-ainelääkkeen tehoon, vaikka osa alan tutkijoista liittää ErbB4-reseptorin yli-ilmentymisen rintasyövässä hyvään hoitoennusteeseen. On useita muitakin syöpätyyppejä, joissa ErbB4-reseptorin liiallinen toiminta saa aikaan syöpäsolujen jakautumista. Tällainen on esimerkiksi melanooma, jonka hoitomahdollisuudet nykyisellään ovat rintasyöpää huomattavasti rajallisempia ja tehottomampia, Hollmén kertoo. Hollmén aikoo pysyä syöpätutkimuksen parissa, sillä hän on jo lähettänyt muutamia post doc -hakemuksia alan tutkimuslaitoksiin Sveitsiin. – Tähtäyksessä on joko Zürich, Lausanne tai Basel, joista jälkimmäisessä työskentelee vastaväittäjäni professori Nancy E. Hynes, Hollmén kertoo. Sitä ennen on kuitenkin edessä äitiysloma: perheenlisäystä odotetaan toukokuussa. Mikäli post doc -hakemus toteutuu, mukana Sveitsiin lähtee koko perhe, johon miehen lisäksi kuuluvat 2- ja 4-vuotiaat lapset. Tutkijainnostus on Maija Hollménilla jo kodin perua. Hänen vanhempansa Sirpa ja Markku Jalkanen ovat tunnettuja turkulaisia lääketieteen tutkijoita. – Olen aina halunnut selvittää, miksi joku asia on niin kuin on ja mikä siinä on takana. Äidin apulaisena pääsin jo varhain auttamaan laboratoriotöissäkin, Hollmén kertoo.

Kuva: Hanna Oksanen

Aurora | 35

L A ITA KOKOUS PAKETTIIN www.ukkopekka.fi

Nyt on aika paketoida kokoussuunnitelmat. Kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 lähestyy ja Turun parhaita kokous- ja juhlatiloja varataan jo. Ota yhteyttä ajoissa, kun haluat järjestää tilaisuutesi yhdessä Suomen suosituimmista kongressikaupungeista. Paras kumppanisi

Keskiaikaiset markkinat

valmisteluissa on Turku Touring.

36 | Aurora

Aurakatu 4, 20100 Turku puh. 02 262 7608 convention@turku.fi www.turkuconventionbureau.fi www.turkutouring.fi