Aurora 2/2014

Aurora 12

20

Osa autoilevista riskeeraa laskelmoiden

24

Nuoret haluavat äänensä kuuluviin

2 |2014

TEMPERAMENTTI ON JO GEENEISSÄ

Aurora | 1

tutkimuslaitos, arkisto kuva: Saaristomeren

50 vuotta Saaristomeren tutkimusta Seilin mielisairaalan vene sai 50 vuotta sitten uudet kuljetettavat, kun Turun Yliopisto perusti Saaristomeren tutkimuslaitoksen keskelle tutkimusaluettaan. Asemanhoitaja Paavo Tulkin kuvaama hetki kertoo muun muassa maantieteen professorin Olavi Granön ja kasvitieteilijä Antero Vaaraman vierailusta Seilissä.

Suomen Akatemian akvaattisten tieteiden arvioinneissa menestyneen Seilin tutkimustoiminnan vahvuus on pitkäkestoisessa, laadukkaassa tutkimuksessa. Kansainvälisen tutkimuksen huippua edustavat erityisesti Saaristomeren alueella tehtävät akvaattisen ekologian kenttätutkimukset ja -kokeet, niihin liittyvät laboratoriotutkimukset sekä koko Itämeren alueella tehdyt pitkäaikaisseurannat ja niihin liittyvä mallinnus.

Seilin saaren historia on yksi seudun mielenkiintoisimmista. Vuonna 1619 Kustaa II Adolf määräsi etsittäväksi Turun ulkopuolelta saaren 2 | Aurora

leprapotilaita, mielisairaita ja muita kroonikoita varten. Seili koettiin sopivaksi, olihan siellä muun muassa hautausmaaksi soveltuva hiekkaharju.

Isonvihan jälkeen Seiliin siirrettiin lähinnä mielisairaita, viimeinen spitaalipotilas kuoli 1785. Sairaala lakkautettiin 1962, kaksi vuotta myöhemmin valtio luovutti sairaalan rakennukset ja lähialueet Turun yliopistolle.

Yliopistolaiset olivat jo tehneet saaristotutkimusta Lohmin biologisella asemalla Korppoossa, mutta Seilin saamisen myötä yliopisto perusti Saaristomeren tutkimuslaitoksen. Nykyisin se on osa matemaattisluonnontieteellistä tiedekuntaa.

Juhlavuoden tapahtumista on tietoa nettisivustolla

utu.fi/seili50v

Aurora

5 14

�Koirien hemmotteluun ei suhtauduta yhtä kriittisesti kuin ihmislasten lellimiseen.�

2/2014

27

18 34

22

24

AURORA on Turun yliopiston sidosryhmälehti, joka ilmestyy neljästi vuodessa. päätoimittaja Anne Paasi, 02 333 6298 toimitussihteeri Erja Hyytiäinen, 02 333 6225 toimituksen yhteystiedot Turun yliopiston viestintä, 20014 Turun yliopisto, viestinta@utu.fi tilaukset, osoitteenmuutokset ja ilmoitukset viestinta@utu.fi, 02 333 5909 | ilmoitushinnat 1/1 sivu 1 080 e, 1/2 sivua vaaka 540 e, 1/4 sivua 270 e, takakansi 1 300 e, (ilmoitushintoihin lisätään alv 24 %) | taitto Hanna Oksanen | kannen kuva Robert Seger | paino Finepress Oy | painos 13 000 kpl | lue aurora verkossa utu.fi/aurora | ISSN 1237-6752

3DLQRWXRWH

4 5 6 10 14 17 18 20 22

24 27 28 29 30

32 34

35

Pääkirjoitus: Akateemiset tyÜmarkkinoilla Uutisten virta haastaa lukijan kriittisyyteen Tiedetarjotin Suomalaislasten neuropolulla Kun tunteille ei ole sanoja Pelko asuu kulttuurissamme Romanssi tyÜn kanssa Osa nuorista kuljettajista riskeeraa laskelmoiden Miten negatiivisista tunteista voidaan luoda yritysinnovaatio?

Kunnissa kuunnellaan nuoria vain toisella korvalla Ihmisen muodikas ystävä Tunteet voivat rajoittaa toimintakykyä Kirjat Kasvatustieteiden alumnit paljastavat monenlaiset urapolut Lyhyet Keskenään riitelevät suuryritykset pysyvät usein pois oikeussalista Yliopistoseura – yhteisÜ yliopiston ystäville

teksti ja kuvat: maria ojanen

Millainen on työelämä 10 vuoden kuluttua?

Pääkirjoitus

Akateemiset työmarkkinoilla

Marleena Martikainen 4. vuoden ranskan kääntämisen opiskelija – Robotit ja erilaiset koneet ovat yleistyneet ja tekevät useampia töitä ihmisten puolesta. Toivottavasti kuitenkin ihmisläheiset ammatit esimerkiksi hoitoalalla säilyvät.

Juhani Ailio 6. vuoden valtio-opin opiskelija – Työelämä on nopeatempoisempaa, ja työaikalainsäädäntö toivottavasti vapaampaa.

Työelämän viestinnässä käytetään myös entistä enemmän sosiaalista mediaa.

– Uskon, että tulevaisuuden työelämä vaatii enemmän joustavuutta ja omien taitojen kehittämistä. Toisaalta työssä on varmasti myös enemmän vaihtelua, ja oman työajan järjestäminen on vapaampaa.

4 | Aurora

kuva: hanna oksanen

Saara Nolvi psykologian väitöskirjatutkija

Korkeasti koulutettujen työttömyyden kasvusta on uutisoitu viime aikoina varsin näkyvästi. Niinpä ei ole mikään ihme, että monen opiskelijan mieltä kaivaa huoli töiden löytymisestä.

Toki työmarkkinatilanne on tällä hetkellä haastava lukuun ottamatta muutamaa ammattiin valmistavaa koulutusalaa. Mutta enpä muista yhtään uutista, jossa olisi kerrottu, että koko Suomessa vastavalmistuneista akateemisista yhdeksän kymmenestä on töissä. Esimerkiksi Turun yliopistosta vuonna 2012 valmistuneista vain 7 prosenttia oli viime syksynä työttömänä.

Seuraava argumentti yleensä on, että no joo, mutta eivät työssä olevat ole oman alansa töissä. Rekry – Turun yliopiston työelämäpalvelut seuraa useammalla eri kyselyllä valmistuneiden määrällistä ja ennen kaikkea laadullista työllistymistä. Kyselyjen perusteella 95 prosenttia vastanneista arvioi olevansa hyvin tai osittain koulutustaan vastaavassa työssä.

Rekryn kyselyt ovat nykyään osa yliopiston palautejärjestelmää. Kyselyjen tuottamaa tietoa käyttävät erityisesti ohjaustyötä tekevät, mukaan lukien lukioiden opintoohjaajat, mutta tietoja hyödynnetään myös opetussuunnitelmatyössä.

Kouluttautuminen, siis työmarkkinatilanteesta riippumatta, parantaa mahdollisuuksia löytää työtä. Vaan miltä näyttää tulevaisuus? Kaiken kertovaa kristallipalloa ei ole kellään, mutta tiettyjä yleisiä kehityssuuntia on nähtävissä. Esimerkkinä mainittakoon väestön ikääntyminen ja tiettyjen resurssien niukkuus.

Käytännössä ainoa fakta taitaa kuitenkin olla se, että maailma muuttuu ja tiedon määrä kasvaa yhä kiihtyvällä vauhdilla. Yksi keskeisimmistä yliopistokoulutuksen tuottamista työelämätaidoista on tiedon käsittelyyn liittyvät taidot. Tämä puolestaan edistää uusien asioiden oppimista ja luo hyvän pohjan elinikäiselle oppimiselle. Akateemisen koulutuksen voidaan siis ajatella tulevaisuudessa olevan jopa vielä kannattavampi sijoitus yksilön työllistymisen näkökulmasta kuin nykyään.

Tulevaisuuttaan pohtivien nuorten kannattaisi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä aktiivisesti miettimään omia kiinnostuksen kohteitaan, omaa suuntaansa. Kysymykset mitä toivon, mistä pidän ja miksi auttavat usein palastelemaan omia ajatuksiaan. Valinta yliopiston tai jonkin muun opinahjon välillä sekä opiskeltava ala tulisi valita ensisijaisesti oman mielenkiinnon perusteella. Harvat valinnat kuitenkaan ovat peruuttamattomia. Aina voi täydentää osaamistaan ja löytää itselleen merkityksellisiä tehtäviä muuttuvilla työmarkkinoilla.

Juha Sainio Kirjoittaja työskentelee tutkijana Rekry – Turun yliopiston työelämäpalveluissa

teksti: jussi matikainen

| kuva: hanna oksanen

Uutisten virta haastaa lukijan kriittisyyteen

Uutistoimittajasta on tullut verkkomedioissa DJ, lukijasta keräilijä, joka suodattaa virrasta oman näkemyksensä maailman tapahtumista.

Ranskan professori Marjut Johansson avaa Le Monde -päivälehden verkkosivut ja valitsee pelin, jossa pääsee eläytymään presidentti François Hollanden päätöksentekoon. Ruudulle avautuu valintakysymyksiä, ja vastausten perusteella sosialistien enemmistö parlamentissa säilyy tai katoaa.

– Tämä on esimerkki siitä, miten verkkouutisointi yhteiskunnallisista asioista muuttaa muotojaan: viihteellistyy, jopa pelillistyy, Johansson kertoo.

Professori on kiinnostunut siitä, miten verkko muuttaa uutismuotoa ja tapaamme hahmottaa yhteiskunnallisia tapahtumia. Johansson on seurannut verkkouutisointia ja sen muutoksia muun muassa Le Mondessa ja New York Timesissa. Hänen mukaansa traditionaaliset uutisgenret – esimerkiksi onnettomuuksista raportointi – ovat säilyttäneet asemansa. Rinnalle on kuitenkin tullut uusia tekstilajeja, jotka ammentavat blogeista ja sosiaalisesta mediasta.

Uudenlainen verkkouutisointi on fragmentaarista: se käyttää hyväkseen eri lähteistä tuotua, usein jalostamatontakin, materiaalia. Yksittäiseen uutiseen saatetaan liittää esimerkiksi pino videoklippejä ja tviittejä.

– Toimittaja ikään kuin koostaa mielipiteitä sieltä täältä sitaattikokoelmaksi puolesta tai vastaan.

Lukija asemoidaan ottamaan kantaa suuntaan tai toiseen. Kantansa voi ilmaista uutisen yhteyteen liitetyllä keskustelupalstalla.

Jos suomalaiset keskustelupalstat eivät ole kovin rakentavia, ei ulkomaisissakaan verrokeissa aina ole kehumista. Positiiviseksi esimerkiksi Johansson nostaa New York Timesin, jonka keskustelusta voi suodattaa näkyviin vaikkapa toimituksen valinnat.

– Times on alkanut myös nostaa lukijoiden kommentteja sitaateiksi suoraan uutisteksteihin. Näin toimitettu teksti ja lukijoiden kommentit sekoittuvat uudenlaiseksi uutisjutuksi.

Uutismedioiden kuluttajilta kysytään kykyä vastaanottaa yhä moninaisimmin tavoin rakennettuja kielellisiä tai kuvallisia tarinoita.

– Vaihtuvan näkökulman ymmärtäminen on tärkeä ja haastava taito.

Verkossa meiltä edellytetään jatkuvaa arviointia ja valintaa. Tämä on digitaalisten tekstien kriittistä monilukutaitoa.

Aurora | 5

Tiedetarjotin

koonnut: erja hyytiäinen

lisää tiedeuutisia osoitteessa utu.fi

Taiteilijan näkemys turkulaistutkijoiden selvittämästä CBR-antibiootin toimintamekanismista. CBR-antibiootti on piirretty kuvaan hammasrattaaksi.

CBR:n teho perustuu sen kykyyn estää geeniluennan kontrollisignaalien välittyminen RNA-polymeraasiin, violeteilta alueilta oranssiin kierteeseen.

Antibiootti suistaa bakteerin geenilukukoneiston raiteiltaan Eliöiden geenilukukoneiston ytimeen kuuluvan RNA-polymeraasin liikkeet on pystytty selvittämään ennennäkemättömän tarkasti. Turun yliopiston biokemistien tekemä perustutkimus saattaa osoittautua merkittäväksi palaseksi maailmanlaajuisessa tutkimustyössä, jossa pyritään löytämään ratkaisuja taistelussa antibiooteille resistenttejä bakteereja vastaan.

Antibioottien laajamittaisen käytön vuoksi yhä useammat taudinaiheuttajat kehittyvät vastustuskykyisiksi lääkekäytössä oleville antibiooteille. Antibiootteja kehittävät tutkijat käyvätkin jatkuvaa kilpajuoksua bakteerien evoluutiota vastaan.

kuva: jayu

6 | Aurora

Antibioottien teho perustuu niiden kykyyn estää jokin tulehdussairauksia aiheuttavan bakteerin elintärkeä toiminto, esimerkiksi soluseinän rakentaminen tai geeniluenta.

Geenilukutehtävässään RNA-polymeraasi liikkuu normaalisti tarkasti säädellysti pitkin DNA:ta. Akatemiatutkija Georgiy Belogurovin johtama tutkimusryhmä havaitsi yhdessä Yhdysvalloissa työskentelevien yhteistyökumppaneidensa kanssa, että CBR-luokan antibiootit häiritsevät bakteerien RNA-polymeraasien liikkeen kontrollointia.

Selvittäessään ilmiötä biokemistit löysivät RNA-polymeraasista onkalon, jonka kautta RNA-polymeraasin liikettä kontrolloivat sig-

naalit välittyvät. Kolmiulotteisen mallintamisen avulla tutkijat päättelivät, että CBR-antibiootit tunkeutuvat tähän onkaloon, estävät kontrollisignaalin etenemisen ja siten suistavat koko geeniluentakoneiston raiteiltaan. Geeniluennan häiriintyminen johtaa bakteerien kuolemaan.

Nyt selvitettyä CBR-antibioottien toimintamekanismia voidaan soveltaa välittömästi maailmalla käynnissä olevissa projekteissa, joissa pyritään kehittämään uusia antibiootteja, joilla olisi tehoa monissa kehityismaissa huolestuttavaa vauhtia leviävien monilääkeresistenttien tuberkuloositapausten hoidossa.

Yhdysvaltain presidenttien vaikutusmahdollisuuksia vähätelty

Kansalaiset pakottivat Kiinan noudattamaan lain kirjainta

Bill Clintonin vaikutus Yhdysvaltojen 1990-luvu sosiaalipolitiikkaan kumoaa aiemmin vallinneen käsityksen presidenttien vähäisestä vaikutusvallasta.

Tutkijat ovat aiemmin esittäneet, että lakiesitysten sisällöstä vastaavat lähinnä kongressiedustajat. Tästä on päätelty, ettei presidenttien johtajuustaidoilla ole suurta merkitystä liittovaltiotason lakeihin. Kantola kumosi väitteen tutkimalla Clintonin toimintaa.

– Clintonin johtajuustaidot ja näissä taidoissa ilmenneet puutteet vaikuttivat merkittävästi siihen, kuinka Clintonin esitykset etenivät kongressissa. Kongressi olisi vuonna 1994 toteuttanut Clintonin ajaman toimeentulotukiuudistuksen, mutta Clintonin varovaisuus ja epäröinti lopulta estivät uuden lain synnyn, asiaa väitöstutkimuksessaan tutkinut Markus Kantola kertoo esimerkkinä.

Kiinan kansantasavallan hallinto on joutunut taipumaan kansalaisten, järjestöjen, asianajotoimistojen ja median tahtoon ympäristötiedon julkistamisessa. Valtio hyväksyi 2008 lain tietojen julkisuudesta, mutta vasta toimijoiden tiukat vaateet sekä vetoaminen lainsäädäntöön ovat pakottaneet virkamiehet noudattamaan lain kirjainta. Muutos paljastuu Xinhong Wangin Turun yliopistoon tekemässä väitöstutkimuksessa.

Xinhong Wangin mukaan se, että toimijat – kansalaiset, järjestöt, asianajotoimistot ja media – hyödynsivät valtion omia lainvoimaisia tietopyyntöjä mahdollistavia mekanismeja, aikaansai valtioon kohdistuvan paineen, joka on pakottanut sen toimimaan lisääntyvästi lain kirjaimen mukaan.

Laihoilla ihmisillä on aktiivisempaa ruskeaa rasvaa Lääketieteen lisensiaatti Janne Orava osoitti ensimmäisenä tutkijana maailmassa, että aikuisilla ihmisillä on toiminnallista ruskeaa rasvaa. Orava havaitsi myös, että sitä löytyy useammin ja sen aineenvaihdunta on vilkkaampaa laihoilla kuin yliopainoisilla ihmisillä.

Ruskean rasvan aineenvaihdunta kasvaa moninkertaiseksi kylmäaltistuksen myötä. Se polttaa kaloreita aktivoituessaan, joten heikentyneellä ruskean rasvan toiminnalla voi olla merkitystä lihavuuden kehittymisessä.

– Tutkimuksessamme ruskean rasvan aktiivisuuden todettiin olevan yhteydessä ihmisen suurentuneeseen energiankulutukseen. Havaitsimme myös, että insuliini lisää sokeriaineenvaihduntaa enemmän ruskeassa rasvassa kuin tavallisessa valkeassa rasvakudoksessa, tutkimusellaan tohtoriksi Turun yliopistossa väitellyt Orava kertoo.

Tutkimus osoitti, että ylipainoisilla ruskean rasvan aineenvaihdunta ei lisäänny kylmässä eikä insuliinin vaikutuksesta yhtä paljon kuin laihoilla ihmisillä. Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että laihduttaminen lisää ruskean rasvan aktiivisuutta.

Ruskean rasvan alentunut toiminta voi altistaa lihavuuden kehittymiselle.

Piilevä kohonnut

verenpaine

jopa vaarallisempi kuin vain vastaanotolla havaittava

Kotiverenpaine kuvaa sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa paremmin kuin vastaanottoverenpaine, havaitsi lääketieteen lisensiaatti Marjo-Riitta Hänninen väitöstutkimuksessaan.

Piilevällä verenpaineella tarkoitetaan tilannetta, jossa verenpaine on normaali vastaanotolla tehdyissä mittauksissa mutta kotioloissa koholla. Piilevä kohonnut verenpaine liittyy usein ylipainoon, kohonneisiin verensokeriin ja -rasvoihin ja muihin elintapavaaratekijöihin.

Hännisen tutkimus paljasti, että piilevää kohonnutta verenpainetta esiintyy kahdeksalla prosentilla suomalaisesta aikuisväestöstä.

– Potilailla, joilla todettiin piilevä kohonnut verenpaine, oli enemmän verenpaineeseen liittyviä kohde-elinvaurioita sydämessä, verisuonissa ja munuaisissa kuin henkilöillä, joiden verenpaine oli normaali sekä kotona että vastaanotolla, Hänninen toteaa.

Lisäksi piilevän verenpaineen potilaat sairastuivat sydän- ja verisuonisairauksiin kaksi kertaa useammin kuin henkilöt, joiden verenpaine oli normaali.

– Huomionarvoista on, että vastakkaiseen ilmiöön, jossa on kohonnut vastaanottoverenpaine ja normaali kotiverenpaine, liittyi pienempi sydän- ja verisuonisairauksien vaara kuin piilevään kohonneeseen verenpaineeseen, Hänninen toteaa.

Reilut julkiset instituutiot edistävät luottamuksen ilmapiiriä

kuva: hanna oksanen

kuva: hanna oksanen

Kansalaisten luottamus julkisiin instituutioihin ja verotuksen oikeudenmukaisuuteen edistää myös luottamusta tuntemattomien ihmisten välillä.

Sosiologian yliopisto-opettaja Antti Kouvo tutki väitöstyössään, mistä ja miten tuntemattomien kansalaisten toisiinsa kohdistama luottamus kumpuaa. Vastauksia tähän haettiin sekä Suomea että eri maita koskevan vertailevan tutkimuksen avulla. Tuloksena Kouvo totesi, että luottamus kukoistaa, jos kansalaiset kokevat julkiset instituutiot ja verotuksen oikeudenmukaisena.

Luottamus on tärkeä sosiaalinen resurssi yhteiskunnassa, sillä yleistyneen luottamuksen on osoitettu tehostavan monia muitakin asioita, kuten taloudellista toimeliaisuutta, psyykkistä hyvinvointia ja demokratian toimivuutta. Kyseessä on luottamus siihen, että tuntemattomatkaan kansalaiset eivät tarkoituksella tai tietoisesti halua vahingoittaa meitä.

Toisia kansalaisia kohtaan osoitetun yleistyneen luottamuksen on havaittu olevan korkeimmillaan Pohjoismaissa.

Aurora | 7

kuva: matteo martinello

Facebook takertuu käyttäjiinsä kynsin hampain

PROBIOOTEISTA APUA IENTULEHDUKSEEN

Tietyt probioottibakteerit vähentävät plakin määrää ja edistävät suunterveyttä. LGG- ja BB12-probioottibakteerien säännöllinen käyttö vähensi plakin määrää ja sitä kautta ientulehdusindeksiä.

Tutkimuksen koehenkilöt olivat nuoria ja terveitä aikuisia. Tutkimuksen ajan koehenkilöt käyttivät päivittäin probiootteja ja ksylitolia sisältäviä pastilleja.

– On merkittävää, että tuloksia saatiin terveillä koehenkilöillä, sanoo dosentti Eva Söderling Turun yliopiston hammaslääketieteen laitokselta.

Tutkimuksessa probioottien määrä säädettiin terveydelle hyväksi todetulle tasolle. Monissa tutkimuksissa LGG- ja BB-12-probiooteilla on todettu olevan positiivisia yhteisvaikutuksia suoliston mikrobiston tasapainottamiseen.

– Näiden probioottien käytöstä on ollut hyötyä muun muassa allergian ehkäisyssä sekä vatsan toiminnassa erilaisista ruuansulatuksen oireista kärsivillä. Siksi ne valittiin myös tähän tutkimukseen mukaan, kertoo professori Seppo Salminen Turun yliopiston funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksesta.

Tutkimuksen yhdysvaltalaiset yhteistyökumppanit olivat University of Michigan, Harvard School of Dental Medicine ja The Forsyth Institute.

kuva: ajith

Äidin nauttima mustaherukan siemenöljyn vähentää vauvan ihottumaa

8 | Aurora

Käyttäjien katoaminen on Facebookin liiketoiminnan suurin uhka, ja sivusto tarttuukin käyttäjiinsä kynsin hampain. Käytön lopettamista hankaloitetaankin Tero Karpin tuoreen väitöstutkimuksen mukaan paitsi teknisin ratkaisuin myös vetoamalla tunteisiin.

Tunteisiin vetoavia keinoja on useita, esimerkiksi tilinsä sulkemista yrittävä törmää Facebook-ystäviensä kuviin ja vetoomukseen, että he kaipaavat sinua, jos suljet tilisi. Edes edesmenneistä käyttäjistä ei luovuta, vaan heidän käyttäjätileistään tehdään Facebook-muistoprofiileja, jotka houkuttelevat jakamaan uutta sisältöä.

Noin 1,2 miljardin käyttäjän sitouttaminen keinot kytkeytyvät Facebookin massiiviseen tiedonkeruukoneistoon sekä kerätyn tiedon tai ison datan hyväksikäyttämistä – Käyttäjien sitoutuminen ei ole niinkään psykologiaa kuin kulttuuripolitiikkaa; miten irrottautua järjestelmästä, joka henkilökohtaisen datasi avulla on jo päätellyt halusi, toiveesi ja tulevaisuutesi, asiaa väitöstutkimuksessaan tutkinutKarppi pohtii.

Sosiaalisen median käyttöä ja niiden käyttäjiä on tutkittu laajalti, mutta käytön lopettaminen ja loppuminen on ollut tutkimatonta aluetta. Karpin väitöskirja problematisoi nykykäsityksen sosiaalisen median käyttäjyydestä: kiinnostavaa ei ole niinkään se mitä käyttäjät tekevät sosiaalisessa mediassa, vaan se, mitä sosiaalinen media tekee käyttäjille.

Mustaherukan siemenöljyn käyttö raskauden aikana vähentää lapsen atooppisen ihottuman esiintyvyyttä. Ilmiö paljastui Pia Linnamaan väitöstutkimuksessa.

Yhdeksi syyksi atooppisten allergioiden lisääntymiseen on esitetty muutoksia ruokailutottumuksissamme.

– Aikaisemmissa tutkimuksissa atooppista ihottumaa sairastavilla on todettu alhaisia välttämättömien rasvahappojen pitoisuuksia. Ensimmäinen vuosi ja jo sikiöaika ovat tärkeitä allergisen puolustusmekanismin kehittymisen kannalta. Mustaherukan siemenöljyn rasvahappokoostumus vastaa suositeltua n-3- ja n-6-rasvahappojen suhdetta ravinnossa ja voi jo pieninä annoksina auttaa tasapainottamaan välttämättömien rasvahappojen osuutta elimistössä, Pia Linnamaa kertoo.

Tutkimuksessa 313 raskaana olevaa äitiä satunnaistettiin saamaan joko mustaherukan siemenöljyä tai lumeena toimivaa oliiviöljyä. Äidin öljykorvaus annettiin kapselien muodossa kolme grammaa päivässä. Se aloitettiin 8.–16. raskausviikolla ja sitä jatkettiin imetyksen loppuun asti.

Lapsi alkoi saada samaa öljykorvausta yhden gramman päivässä, kun yksinomainen rintamaitoruokinta päättyi, ja öljykorvausta jatkettiin, kunnes lapsi täytti kaksi vuotta.

– Raskauden aikainen mustaherukan siemenöljyn käyttö vähensi lasten atooppisen ihottuman esiintyvyyttä 12 kuukauden iässä. Myös ihottuman vaikeusaste oli lievempi, Linnamaa sanoo.

kuva: nany mata

MNEmerge valjastaa monikansallisten yritysten resurssit köyhyyden poistamiseen

Miten monikansalliset yritykset voisivat olla mukana parantamassa kehittyvien maiden elinolosuhteita? Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Pan-Eurooppa Instituutti on mukana vastausta etsivässä kansainvälisessä MNEmerge-hankkeessa.

Tutkimuksen lähtökohtana on, että monikansallisilla yrityksillä on käytössään rahaa, tietoa ja innovaatioita, joita ne voisivat hyödyntää ja auttaa kehittyvien maiden hallituksia ja kansalaisia parantamaan elinolosuhteitaan. Tutkijat korostavat, että kehittyvien maiden paikallisen väestön kouluttaminen auttamaan itse itseään olisi ulkomaista apua tehokkaampi keino poistaa maailmanlaajuista köyhyyttä.

Hankkeen kenttätutkimus tehdään Brasiliassa, Ghanassa ja Intiassa. Brasiliassa tavoitteena on selvittää, miten harvaan asutut maaseutualueet voitaisiin sähköistää kustannustehokkaasti.

Ghanassa arvioidaan siellä toimivien kiinalaisten suuryritysten myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia maan kehitykseen. Intiassa selvitetään, miten maalaisyhteisöjen sanitaatiota ja hygieniaa voitaisiin kehittää monikansallisten yritysten avulla, jotta ihmisten terveys ja työkyky paranisivat. Esimerkiksi hollantilaiset yritykset ovat jo rakentaneet maahan paikallisia vesi- ja viemärijärjestelmiä.

HPV liittyy länsimaisiin elintapoihin Länsimaiset elintavat lisäävät HPV-infektioiden aiheuttamien pään ja kaulan alueen syöpien esiintyvyyttä. Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen ja Tyksin naistentautien klinikan yhteisen tutkimusryhmän johtajan, suupatologian professorin Sanna Syrjäsen mukaan infektiota ei tulisikaan enää nähdä ainoastaan sukupuolitauteina.

Aiemmin seksuaalisesti aktiivisten naisten riesaksi koettua HPV-infektiota on havaittu esiintyvän yhtä lailla naisilla kuin miehillä ja niin sekä suu- kuin genitaalialueilla. Molemmat sukupuolet toimivat myös viruksen levittäjinä.

Turun yliopiston tohtorikoulutettava Anna Paaso on havainnut, että virustyyppiä 16 kantaneiden naisten tullessa äideiksi he tartuttivat oman lapsensa joko raskauden aikana tai synnytyksen yhteydessä. Tartunnan saivat sekä tyttö- että poikalapset.

– Samalla kun lapsi saa äidiltään viruksen, saa hän myös vasta-aineita sen taltuttamiseksi. Äidin tartunta saattaa toimia siis immuniteettia luovana suojana, Paaso sanoo.

Syrjäsen mukaan tilanne voi olla toinen lapsilla, joiden äidit eivät ole vielä ehtineet kehittää vasta-aineita virukselle.

Voiko perhosen ottaa lemmikiksi?

Lasten yl

iopistoss

a kysytty

”Aikuista perhosta ei kannata ottaa lemmikiksi, sillä se joko vain istuisi tai räpistelisi purkin reunoja vasten ja siipensä päreiksi. Perhosen toukkia voi kasvattaa. Monet perhosharrastajat tekevätkin niin, koska he haluavat kerätä sarjan, jossa on samasta lajista sekä koiras- että naaraspuolisia yksilöitä. Monella lajilla naaraat lentävät niin vähän, että niitä ei juurikaan luonnossa tule vastaan, joten monet kasvattavat toukkia saadakseen myös naaraita.

Toukan kasvatus on pitkäjänteistä ja vaativaa puuhaa. Apua saa esimerkiksi lähettämällä kysymyksiä netissä olevaan Hyönteisfoorumiin.

Toukka syö yleensä muutaman viikon tai kuukauden ja koteloituu sen jälkeen. Osa lajeista kuoriutuu samana kesänä, mutta suurin osa talvehtii joko keskenkasvuisena toukkana tai kotelona. Monet lajit kuoriutuvat yhden talven jälkeen, mutta jotkut lajit voivat olla kotelossa useita vuosia.

Toukalle pitää antaa tuoretta ruokaa ja taata sopiva kosteus. Toukan voi laittaa esimerkiksi lasipurkkiin, jonka kanteen tekee reikiä. Paras paikka toukalle on kesällä ulkona ja varjoisassa paikassa, ja purkissa pitää olla riittävästi kosteutta. Toukalle kannattaa antaa ravinnoksi ainakin sen kasvin lehtiä, jolta toukan on löytänyt. Tuore kasvi tuo purkkiin myös sopivasti kosteutta.Talvella toukan tai koteloiden on hyvä talvehtia esimerkiksi rahkasammaleen sisällä kompostissa.

Anssi Teräs, biologi Turun yliopiston eläinmuseo, Åbo Akademin eläinkokoelmat

Aurora | 9

ä

teksti: taru suhonen

| kuvat: hanna oksanen, robert seger,

SUOMALAISLASTEN NEUROPOLULLA 10 | Aurora

Suojaava ympäristö vauvana ja varhaislapsuudessa ennustaa hyvää lapsen tunneelämän kehittymisen kannalta. Stressiäkin tarvitaan, jotta systeemit harjaantuvat ja ongelmanratkaisutaito kehittyy, dosentti Linnea Karlsson sanoo.

Ihmisyksilön kyky säädellä tunteitaan syntyy varhain ja vaikuttaa koko elämän ajan siihen, miten siedämme stressiä, millaisessa vuorovaikutuksessa olemme muiden kanssa ja miten vastoinkäymiset vaikuttavat meihin. Tunneelämän kehitys on aivojen kehitystä: perimän ja ympäristön yhteispeliä.

L

apsen tunne-elämän kehittyminen on monen tekijän summa. Normaalikehityksen peruslähtökohta on riskitekijöiden ja suojaavien tekijöiden tasapaino, sanoo lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, kehityspsykiatrian dosentti Linnea Karlsson.

Osan riskitekijöistä ja suojaavista tekijöistä saamme perimänä. Esimerkiksi stressiherkkyys ja temperamentti ovat geeneissä, samoin alttius masennukselle. Tiettyjen geenien kantaminen ei kuitenkaan vielä yksin määritä mi-

tään. ‒ Osa lapsista on perimänsä takia herkempiä stressille ja alttiimpia masennukselle, mutta kyseessä ei ole geenivirhe, vaan monimutkainen riskitekijöiden yhteisvaikutus. Ilmeisesti on niin, että geneettisen riskin manifestoituminen eli se, puhkeavatko esimerkiksi mielenterveysongelmat, riippuu ympäristöolosuhteista, Karlsson kertoo.

Hän kuuluu Turun yliopiston FinnBrain-hankkeen tutkimusryhmään, joka selvittää ympäristön ja perimän vaikutusta lapsen kehitykseen. Aiemman tutkimuksen perusteella aiheesta tiedetään vähän, mutta esimerkiksi se on jo selvitetty, että ympäristö alkaa vaikuttaa tunneelämän kehitykseen jo raskausaikana. Olosuhteet, esimerkiksi äidin kokema stressi, ohjelmoivat sikiön stressiherkkyyttä.

Karlsson ei kuitenkaan halua kasata liikaa paineita odottavien äitien harteille. ‒ Lapsen tunne-elämään vaikuttava stressi ei tarkoita huolta siitä, onko kaikki vitamiinit otettu tai onko tullut ulkoiltua tarpeeksi. Tässä puhutaan isoista asioista, kuten parisuhteen tilasta, taloudellisista vaikeuksista tai vanhempien terveydestä.

Varhaisvaiheiden vuorovaikutus tärkeää Kun lapsi syntyy, on normaalin tunne-elämän kehittymiselle heti fyysisten perusedellytysten, kuten lämmön ja ravinnon, jälkeen tärkeintä vuorovaikutus. Vastasyntyneillä on tunteita, jotka näkyvät käyttäytymisessä: itkuisuudessa tai siinä, miten vauva nukkuu ja syö ja on kontaktissa häntä hoitavaan aikuiseen. ‒ Tunteet eivät ole vielä kovin eriytyneitä. Tiedämme kuitenkin, että vauvoilla on kyky erotella tunnesävyjä ympäristöstä. Jo vastasyntynyt esimerkiksi erottaa puheäänessä eri tunnesävyjä.

Vanhemman tehtävä on tukea vauvan tunnesäätelyä.

Aurora | 11

‒ Katsekontakti, silittely ja erilaiset muut aistiärsykkeet ovat keinot säädellä vauvan tunne-elämää ja saada tunteet rauhoittumaan, kun ne ovat menneet yli tämän oman säätelykyvyn, Karlsson sanoo.

Jo vauvana ihmisen luontainen temperamentti vaikuttaa kykyyn säädellä tunteita.

Toinen on ärhäkämpi ja toinen seesteisempi.

Niin sanotun helpomman temperamentin vauva nukkuu tasaisemmin ja viestittää selkeästi, kun taas vaikeamman temperamentin vauvan uni-valverytmi ei tunnu löytyvän ja vauvan viestiminen on epäselvää. Karlsson sanoo, että on tärkeää kohdata vauva ja myöhemmin lapsi yksilönä.

12 | Aurora

‒ Suojaava ympäristö vauvana ja varhaislapsuudessa ennustaa hyvää lapsen tunne-elämän kehittymisen kannalta. Stressiäkin tarvitaan, jotta systeemit harjaantuvat ja ongelmanratkaisutaito kehittyy, mutta sen tulee olla sopivassa suhteessa yksilön sietokykyyn ja siihen, miten ympäristö pystyy auttamaan säätelyssä.

Karlssonin mukaan hoitotyössä pitäisi pystyä olemaan vanhempien tukena varhaisvaiheista saakka ja pyrkiä tunnistamaan jo raskausaikana, mikäli raskauteen sitoutumisessa tai lapseen kiinnittymisessä on ongelmia, kuten esimerkiksi päihdeongelmaisilla usein on.

Vanhemmuuden tukeminen on tärkeää aina, kun alkutilanne on hankala, myös esimer-

kiksi vaikean synnytyksen tai lapsen tai vanhempien vakavan sairauden takia. ‒ Se on lapsen mielenterveyden tukemista pitkällä tähtäimellä. Esimerkiksi Tyksin keskolassa vanhemmat ovat vahvasti mukana hoidoissa, jotta kaikki lähtisi hyvin käyntiin, vaikka huolta saattaa olla paljonkin.

Elämässä sattuu ja tapahtuu Kasvavan lapsen tunne-elämä ja kyky iänmukaiseen tunteiden säätelyyn joutuvat testiin, kun elinympäristö laajenee kodin ulkopuolelle. Omia säätelykeinoja tarvitaan enemmän.

Kaksivuotias voi viedä lapion toisen kädestä, mutta ei enää seitsemänvuotias. Kolmevuoti-

aasta ylöspäin lapsen pitäisi jo jonkin verran pystyä toimimaan ryhmässä ilman, että tuhoaa toisten leikkejä eikä toisaalta ole niin vetäytynyt, ettei tule mukaan lainkaan. Kouluikäinen pärjää jo päivän ilman vanhemman tukea koulupäivän ajan. ‒ Kehitystä auttaa, jos lapsi on riittävän rohkea ja uskaltaa tutkia maailmaa itsekseenkin, mutta pystyy tarvittaessa turvautumaan aikuisen apuun. Haluaisin korostaa, että mitä hankalampi olo lapsella on, sitä enemmän hän tarvitsee aikuisen apua.

Karlssonin mukaan suomalaisessa kulttuurissa lapsilta odotetaan aika korkeaa itsenäisyyden astetta jo varhain.

– Ehkä vähän liikaa on sitä, että lapsi jätetään yksin rauhoittumaan. Siitä ei ole lapsen tunne-elämälle hyötyä, jos hän oppii, että kukaan ei tule auttamaan. Oppiakseen uusia taitoja lapsi tarvitsee ensin jonkun rinnalleen auttamaan, jotta voi myöhemmin toimia itsenäisesti.

Lapset kestävät erilaisia stressitilanteita ja kuormitusta hyvin eri tavoin. Osa on niin herkkiä, että tavallisetkin asiat näyttävät isoilta, osa taas todella sitkeitä. ‒ Elämässä sattuu ja tapahtuu, normaalin tunne-elämän kirjoon mahtuu paljon. Useimpien kohtaamia stressitekijöitä ovat esimerkiksi päiväkodin ja koulun aloittaminen tai perheen muutto. Koulukiusaaminen ja perheväkivalta taas ovat sellaisia stressitekijöitä, joita kenelläkään ei tarvitsisi olla. Erittäin kuormittavat tekijät taas näkyvät lapsessa kuin lapsessa, kenenkään tunne-elämä ei kestä mitä tahansa.

Karlsson huomauttaa, että jos lapsen tunne-elämässä on jostain syystä ollut viivettä, häneltä ei voi odottaa samaa kuin muilta samanikäisiltä. ‒ Kalenteri-ikä ei ole ainoa ohjenuora.

Hän haluaa myös painottaa, että jos perheessä on ongelmia, tärkeintä on hakea apua. ‒ Avun hakemista ei koskaan tarvitsisi hävetä, sillä se on parasta tukea lapsen tunneelämän kehittymiselle.

Pääosa suomalaislapsista voi hyvin – ääripäät riskiryhmiä Linnea Karlssonin mukaan suurin osa suomalaislapsista voi hyvin. Meillä tiedetään vanhemmuudesta paljon, ja lasten asema on globaalisti verrattuna hyvä. Tutkija haluaa kuitenkin sanoa, että tällä hetkellä säästösyistä tehtävillä yhteiskuntapoliittisilla ratkaisuilla voi olla arvaamattomiakin pitkäaikaisvaikutuksia

lasten hyvinvointiin ja tunne-elämän kehitykseen. ‒ Ratkaisuja tehdessä pitäisi varmistaa, että lasten kanssa työskentelee ajallisesti ja laadullisesti riittävä määrä aikuisia. Toiseksi pitäisi tajuta se, että myös meillä Suomessa osa lapsista elää ankarissa ja vaativissa olosuhteissa. Tätä taustaa vasten ajateltuna lapsilisäleikkaus on arvoviestinä merkillinen. Siinä viedään pois juuri niiltä, jotka tukea tarvitsevat.

Se nimittäin tiedetään, että taloudelliset vaikeudet ja erityisesti köyhyys lisäävät riskitekijöiden kasaantumista tiettyihin perheisiin.

Karlsson on huolissaan myös toisessa ääripäässä kasvavista lapsista, joilla aineellista hyvää on paljon. ‒ Ulkoisesti asiat voivat olla kunnossa, mutta koska vanhemmilla ei ole aikaa, emotionaalinen vanhemmuus ja läsnäolo jäävät pois. Jos arki on suorittavaa ja hyvin ohjelmoitua, ei lapsen tunne-elämän vapaalle kehitykselle jää tilaa. Kun lapsi kulkee kiltisti lukuisissa harrastuksissa, eivät ongelmat vielä näy. Murrosiässä voidaankin yhtäkkiä olla siinä tilanteessa, että ei ole ehditty olla yhdessä.

Karlssonin mukaan vanhempien läsnäolo tukee lasten vaikeuksia murrosiän jälkeen, silloin kun he jo tarvitsevat omia konsteja stressinsietoon ja vastoinkäymisten kohtaamiseen.

"

Jos arki on suorittavaa ja hyvin ohjelmoitua, ei lapsen tunneelämän vapaalle kehitykselle jää tilaa."

FinnBrainin tutkimustulokset kehittämään hoitomenetelmiä Kansallisesti ja kansainvälisesti poikkeuksellisen laajassa FinnBrain-hankkeessa selvitetään, mistä yksilölliset erot lasten tunne-elämän kehityksessä johtuvat. Poikkitieteellinen ryhmä on erityisen kiinnostunut aivojen kehitykseen ja stressinsäätelykykyyn liittyvistä tekijöistä.

– Se jo tiedetään, että raskausajan ja lapsuuden aikaisilla elämäntapahtumilla ja olosuhteilla on yhteys lapsen ja vielä aikuisenkin terveyteen. Mekanismeista ympäristön ja terveyden välillä ei kuitenkaan vielä tiedetä niin paljon, Karlsson kertoo.

FinnBrain-tutkimukseen osallistuu tällä hetkellä satoja vapaaehtoisia perheitä Turusta, lähikunnista ja Ahvenanmaalta. Tarkoitus on kasvattaa määrää tuhansiin. Tutkijoiden toiveena on seurata osallistuvia lapsia aikuisikään saakka. Pitkittäistutkimuksen tavoitteena on rakentaa kuvaus suomalaislasten neuropolusta eli aivojen ja stressinsäätelykyvyn kehittymisestä.

Tutkijat muun muassa mittaavat vastasyntyneiden stressihormonitasoja, herätevasteita ja ohimoverenvirtausta tarkoituksenaan selvittää

stressiherkkyyttä. Molekyyligenetiikan ja epigenetiikan keinoin tutkitaan, millaisia merkkejä ympäristötekijät jättävät perimään. Lisäksi selvitetään muun muassa aivojen rakennetta sekä stressin ja infektiosairauksien yhteyksiä.

Fysiologisten mittausten lisäksi lapsesta, vanhemmista ja heidän välisistä suhteistaan kerätään tietoa laajasti kyselylomakkeiden avulla liittyen muun muassa elinympäristöön ja elämäntapahtumiin, temperamenttiin, uneen ja puheen kehitykseen.

– Yritämme keksiä, mitkä tekijät ympäristössä auttavat tukemaan stressinsietokykyä.

Ideana on, että tutkimustulosten avulla pystytään kehittämään hoitomenetelmiä, Linnea Karlsson kertoo.

Hanke on sitä perustamassa olleelle Karlssonille tärkeä.

– Olen itse kliinikko.Vaikka akateemiset tavoitteet ovat iso motiivi tutkimushankkeessa, toivon ensisijaisesti, että tuloksista olisi hyötyä lapsille ja lapsiperheille.

Aurora | 13

14 | Aurora

teksti: hannu aaltonen

| kuvitus: pasi kattelus

KUN TUNTEILLE EI OLE SANOJA Joka kymmenes suomalainen on aleksityyminen.

Näin yleiseksi ilmiöksi käsite on ihmisille vielä melko tuntematon. Aleksitymia, suoraan kreikasta käännettynä ’ei sanoja tunteille’, on piirre, jossa ihmisellä on hankaluuksia tunnistaa ja kuvailla tunteitaan.

S

imo Saarijärvi viittaa työhuoneensa ikkunasta avautuvasta näkymästä Yliopistonmäen suuntaan ja kertoo, kuinka hän saapui Turkuun vuonna 1984 erikoistuakseen psykiatriaan.

– Silloin oli puhetta tällaisesta aleksitymian käsitteestä. Pidin aiheesta ensimmäisen esitelmäni psykiatrian lääkärikokouksessa, jossa aiheesta kehittyi vilkas keskustelu. Se oli alkuhetki lukuisille tulevaisuuden aleksitymian tutkimuksille.

Psykiatrian professori Saarijärvi on yksi keskeisiä aleksitymian tutkijoita Suomessa. Hän on myös ohjannut lukuisia nuoria tutkijoita aleksitymian tutkimuksen pariin, yhtenä heistä Satakunnan sairaanhoitopiirin psykiatrian ylilääkärin ja Turun yliopiston kliinisen opettajan Max Karukiven.

”Sodan jättämät arvet” saattavat selittyä aleksitymialla Aleksityymisellä henkilöllä on hankaluuksia erotella tunteitaan sekä kertoa, miltä hänestä tuntuu. Aleksitymiasta ei anneta diagnoosia, eikä se ole automaattisesti elämää suuresti haittaava ilmiö. Lievimmissä tilanteissa ilmiö saattaa näkyä arjessa vain pieninä tunteiden käsittelyn ongelmina.

– Jos esimerkiksi aleksityymisen miehen kumppanina on nainen, joka tykkää puhua paljon tunteistaan, helposti siitä seuraa pieniä konflikteja arjessa, Karukivi kertoo.

Nykyisen ajatuksen mukaan aleksitymiassa on kahdenlaisia piirteitä: on pysyvämpää, lapsuuden kehityksestä johtuvaa aleksitymiaa ja tilannesidonnaista, sairaudesta tai traumaattisesta tapahtumasta johtuvaa aleksitymiaa.

– Paljon puhutaan sodan jättämistä arvista, siitä miten suomalaiset rintamalta palanneet miehet eivät paljoa pukahtaneet sotakokemuksistaan. Siihen voi olla useita syitä; puhumattomuutta esimerkiksi saatettiin pitää kunniakysymyksenä. Traumaperäinen aleksitymia on varmasti ollut mukana yhtenä selittävänä tekijänä. Kokemukset ovat voineet olla niin rankkoja, että joillain henkilöillä tunteiden käsittelykyky on lamaantunut eikä sodan aiheuttamille tuntemuksille vain löydy sanoja, Saarijärvi kertoo.

Aurora | 15

"

Koulukiusaaminen tai vanhempien ero voi kuormittaa lasta hyvinkin paljon. Silti lapsi ei useinkaan osaa erotella tähän liittyviä tunteitaan ja saattaa oireilla vaikkapa päänsäryllä tai vatsakipuina" Hän vertaa tunteiden käsittelyä ihmisen aineenvaihduntaan: aineenvaihdunnan häiriöistä tai tukoksista seuraa ennen pitkää ihmiselle erilaisia ongelmia. Traumaperäisesti aleksityymisillä henkilöillä ”tunteiden aineenvaihdunta” on tukkeutunut. Tunteiden säätelyn häiriintyminen on yhdistetty moniin ongelmiin.

– Aleksityymisellä ihmisellä on suurempi riski moniin psyykkisiin oireisiin. Aleksitymia on yhdistetty muun muassa masennukseen, ahdistuneisuuteen ja syömishäiriöihin. Aleksitymialla on todettu olevan myös yhteys vähäisempään sosiaaliseen tukeen, Karukivi luettelee.

Mitä tarkemmin ilmiö tunnetaan, sitä paremmaksi hoitomuotoja ja kuntoutusta voidaan kehittää.

Tunnesäätely kehittyy koko lapsuusiän Ihmisellä on temperamenttipiirteet jo syntymässä. Tunnesäätelyjärjestelmä alkaa puolestaan kehittyä vähitellen vasta syntymän jälkeen: koko lapsuus on tunnesäätelyn harjoittamisen ja kehittymisen aikaa. Kaikkia lapsia voidaankin sanoa jossain määrin aleksityymisiksi, sillä heidän tunnesäätelyn keinonsa ovat vielä puutteelliset eivätkä he osaa välttämättä eritellä tunteitaan.

– Esimerkiksi koulukiusaaminen tai vanhempien ero voi kuormittaa lasta hyvinkin paljon. Silti lapsi ei useinkaan osaa erotella tähän liittyviä tunteitaan ja saattaa oireilla vaikkapa päänsäryllä tai vatsakipuina, Karukivi kertoo.

16 | Aurora

Va s t a n u o r u u s i ä s s ä , u s e i m m i t e n 12–14-vuotiaina, tapahtuu lasten tunnesäätelyn kehityksessä useimmilla selvä muutos.

Joillain henkilöillä syystä tai toisesta aleksitymia jää voimaan lapsuudesta, ja se ei enää kokonaan väisty myöhemmällä iällä.

– Näyttäisi siltä, että kun aleksityyminen nuori aikuinen muuttaa pois kotoa vaikkapa opiskelupaikan perässä, hän saattaa päästä kehittämään tunnetaitojaan vapaammin. Tällöin myös aleksityymisyys vähenee, ja hän saa muiden nuorten aikuisten etumatkaa hiukan kiinni. Kokonaisuudessaan aleksitymia näyttäisi kuitenkin olevan voimaan jäävä ilmiö, Karukivi kertoo – Tärkeää on kuitenkin muistaa, ettei aleksitymia ole mikään mustavalkoinen ilmiö, vaan sen määrässä ja ilmenemistavoissa on runsaasti vaihtelua, Saarijärvi painottaa.

Ylisuojelevat vanhemmat voivat haitata lapsen tunteiden kehittymistä Aleksitymiaa tutkitaan nykyään paljon. Ilmiöstä alettiin puhua vasta 70–80-lukujen taitteessa, ja nyt siitä löytyy maailmanlaajuisesti jo puolitoista tuhatta tutkimusta. Saarijärvi ja Karukivi kuitenkin painottavat, että aleksitymian tutkiminen on hankalaa: tunteille ei ole suoria mittareita.

Tutkimusten mukaan aleksitymiassa ajatellaan olevan neljä osa-aluetta: tunteiden ilmiasuvaikeus, niukka mielikuvitus, ulkokohtainen ajattelutapa ja vaikeus eritellä tunteita.

– Näiden osa-alueiden painotukset vaihtelevat aleksityymisillä ihmisillä varsin pal-

jon, ja siitä riippuu, miten aleksitymia näkyy ihmisen normaalissa arjessa, Karukivi kertoo.

Mikä sitten aiheuttaa sen, että joillain lapsilla ja nuorilla tunteiden säätelykyky ei pääse kehittymään? Aiheuttaako nuorten aleksityymisyys psykiatrisia häiriöitä vai psykiatriset häiriöt aleksitymiaa?

– Tämä on tällainen muna-kana-tyyppinen ongelma, josta tarvitaan vielä tutkimusta. Varmaa kuitenkin on, että nämä linkittyvät toisiinsa, Karukivi kertoo.

Tutkimuksista tiedetään, että jokin traumaattinen kokemus saattaa aiheuttaa aleksitymiaa. Kuitenkin kun ihminen tästä toipuu, häviää myös aleksityymisyys. Pysyvämmän, lapsuusiän kehityksestä johtuvan aleksitymian synnystä ei ole varmaa tietoa.

– Se tiedetään, että niillä pojilla, joilla viiden vuoden iässä neuvolatarkastuksissa on todettu puheen vaikeuksia, esiintyy enemmän myös aleksitymiaa myöhemmällä iällä, Saarijärvi kertoo.

Yhtenä selittävänä tekijänä aleksitymialle vaikuttaisi olevan myös ylisuojelevat vanhemmat. Kun lasta ja nuorta suojellaan tarkasti, tunteiden säätelykyvyt saattavat kehittyä ikätovereita hitaammin.

– Oma olettamukseni on, että tällainen eitraumaperäinen aleksitymia on jossain määrin voimaan jäävä ilmiö, vaikkakin osalla henkilöistä tunnesäätely voi kehittyä jonkin verran myös nuoren aikuisen iällä. Mikäli tunteet ovat jääneet kehittymättä nuorena, ne eivät myöhemmin enää kehity ihan samalle tasolle.

teksti: viliina tolvanen

| kuva shutterstock

PELKO

Kysy itseltäsi, miten pitkälle olet valmis menemään turvallisuuden lisäämisessä.

asuu kulttuurissamme

R

anskassa päiväkodin leikkipihaa kiertää kaksi aitaa.

Aidat on mitoitettu toisistaan sellaiselle etäisyydelle, etteivät aikuisen sormet yllä sisemmälle aidalle. Tupla-aita on varautumista esimerkiksi pedofiilejä vastaan, jotta lapset voivat leikkiä turvassa eikä vanhempien tarvitse kantaa huolta. Hyvä niin.

Vai onko?

Lapsi, joka on totaalisen eristetty tuntemattomista ihmisistä, joka ei koskaan kohtaa vierasta, oppii varomaan ja välttämään, pelkäämään, mutta ei kohtamaan ja tutustumaan. Hänestä kasvaa ennakkoluuloinen.

– Lapset ovat turvallisuutta ja sen rajanvetoa mietittäessä hyvä esimerkki. Lasten suojeleminen on tärkeää, mutta samalla siinä on helppo mennä liiallisuuksiin, pelkoa ja turvallisuutta tutkinut maantieteen professori Hille Koskela sanoo.

Pelon kulttuurissa uhkat ovat lähellä ja osa jokapäiväistä arkea, jokainen vastaantulija voi olla vaarallinen. Pelko on läsnä kaikkialla ja turvallisuudesta on tullut kulutushyödyke.

– Meille myydään monenlaisia turvavälineitä heijastimista, murtohälyttimistä ja vartiointipalveluista vakuutuksiin, kaatumisen tunnistaviin älylattioihin ja pehmeän laskeutumisen takaavaan turvahiekkaan. Mitä enemmän turvallisuuden takaamiseen on välineitä, sitä enemmän pelkoja ja turvattomuutta koemme.

Mikä sai meidät pelkäämään?

Koskelan mukaan pelon kulttuurin ja turvayhteiskunnan taustalla ovat 1990-luvun alun suuret muutokset, jotka koskettivat jokaista suomalaista ja tekivät turvattomuudesta ja pelosta yhteistä.

– Lama vei luottamuksen tulevaisuuteen. Samoihin aikoihin media eli murrosta, lööpeissä korostui väkivalta ja sähköiset mediat olivat pikku hiljaa tuloillaan. Osansa oli myös Neuvostoliiton romahtamisella. Moni asia muuttui kerralla ja pysyvyyden korvasi epävarmuus.

Turvattomuudesta puhuttaessa ei voida sivuuttaa syyskuun yhdennentoista päivän terrori-iskua World Trade Centeriin. Koskelan mukaan se teki pelosta globaalia, osoitti, että uhriksi voi joutua kuka tahansa, ettei sotaa käydä perinteisillä rintamilla. Sotatantereina ovat

New Yorkin jälkeen vuorotellen olleet muun muassa Madrid, Moskova, Boston ja Nairobi.

– Kansainväliset katastrofit tekevät arvaamattomuudellaan ja sattumanvaraisuudellaan pelosta jaettua.

Välittäminen vaatii rohkeutta Kauhistelemme terroritekoja ja suremme tuntemattomia uhreja, mutta kun avuntarvitsija on lähellä, meitä ohjaa pelko.

Tapaukset, joissa auttaja on joutunut uhriksi, ovat ihmisille mediasta tuttuja. Avuntarvitsija on vain syötti, joka ohjaa huomiomme muualle, kun varas toimii. Tappeluun väliin mennyt rauhoittelija saa puukosta kylkeen. Pelkäämme omasta puolestamme ja jätämme auttamatta.

– Pelko tekee välinpitämättömäksi. Juuri välinpitämättömyys on vaarallisin kehityskulku tulevaisuutta ajatellen. Pelkäämme, koska emme tunne, emmekä tunne, koska emme uskalla tutustua.

Turvallisuuden tunteen lisäämiseksi on suojautumisen sijasta lisättävä tietoisuutta vieraista kulttuureista ja opeteltava luottamaan ihmisiin ja heidän harkintakykyynsä.

– Pelon kulttuuri ja pelkokierre ovat taittumassa, pahin on ohi.

Kaupunkilaiset eivät auta -ajatusta tuetaan ja levitetään, mutta kaupungilla näkee aivan muuta. Jos ei itse auteta, niin ainakin soitetaan apua paikalle, Koskela toteaa.

Turvallisuustarpeet ovat ylikorostuneet Onko kontrolliyhteiskunnan päätepiste ihonalaisessa mikrosirussa vai riittääkö biotunnistepassit?

Koskela kertoo, että Ruotsissa on päiväkoteja, joissa lapsiin kiinnitetään päiväksi seurantalaite. Samoin markkinoilla on jo kotihälyttimiä, joissa lasten menemisiä ja tulemisia voi seurata kuin esimies työntekijää kellokortista.

– Kaikkea ei voi kuitenkaan säädellä. Hyvä esimerkki rajojen kyseenalaistamisesta on suuren suosion saavuttaneet Ravintolapäivä-tapahtumat, jolloin kuka tahansa voi avata oman ravintolan.

Kriittisyys turvallisuuden ylikorostamista kohtaan on kasvussa.

Ihmiset ovat Koskelan mukaan heränneet miettimään tarpeitaan ja toimintaansa.

Aurora | 17

teksti: erja hyytiäinen

| kuva: hanna oksanen

Romanssi työn kanssa

A

ffektiivisuus eli tunteisiin liittyvät kysymykset on yksi Turun yliopiston sukupuolentutkimuksen tutkimusaiheista.

Toinen on työ. Ja kun ne yhdistää, nousevat esille muun muassa sukupuolentutkimuksen tohtorikoulutettavan Mona Mannevuon sekä väitöksen jälkeistä tutkimustaan aloittavan Anu Laukkasen tutkimusaiheet. Mannevuo tarkastelee akateemista työtä, affekteja ja kapitalismia, Laukkanen tutkii työelämään liittyviä tanssi-ilmiöitä ja työhyvinvointia.

Akateeminen työ on Mannevuon mukaan tyypillinen esimerkki affektiivisesta, luovasta ja mielekkääksi mielletystä työstä, jossa ei ensimmäisenä ajatella työehtosopimuksia ja rajoja. Työ koetaan erityiseksi ja henkilökohtaiseksi. Ihmiset ovat lojaaleja projektilleen ja tieteelle yleensä.

– Työhönsä rakastuneiden saattaakin olla vaikea hahmottaa, miten ja milloin rajoja tulisi vetää, Mannevuo sanoo.

Laukkanen lisää yhtälöön ajatuksen paljastumisesta. Useat tutkijat ovat tunnustaneet pelkäävänsä, että jossakin vaiheessa omat taidot ja tiedot paljastuvatkin sellaisiksi, etteivät ne kelpaa ”rakkaalle”.

Yksi henkilökohtaistuneen ja keskiluokkaistuneen työpuheen tunnusmerkki on sekin, mitä työnsä vastineeksi haluaa. Nykyisessä työelämäkeskustelussa rahan sanotaan toisinaan olevan sivuseikka ja tärkeämmäksi kysymykseksi nousee täyttymyksen saavuttaminen.

Affektiivisuus vastuuttaa jokaisen Pharrel Williamsin Happy kantautuu ilmoille. Laulu löytynee tulevaisuudessa myös Anu 18 | Aurora

MIELEKÄS TYÖ ON TEKIJÄLLEEN KUIN KUMPPANI. SITÄ RAKASTAA, SEN PELKÄÄ JÄTTÄVÄN, SEN RINNALLA KYSYY USEIN ITSELTÄÄN: OLENKO RIITTÄVÄN HYVÄ.

Laukkasen tutkimuksesta, sillä se on innostanut työporukoita tekemään omia tanssivideoitaan. Ne ilmentävät affektiivista suhtautumista työhön.

– Esimerkiksi Finnairin matkustamohenkilökunta keksi tehdä Bollywood-henkisen tanssivideon. Myöhemmin sitä on käytetty yrityksen markkinoinnissa. Minua kiinnostaa, miksi ihmiset tuovat työhön vahvan ei-työhön-liittyvän -elementin, Laukkanen sanoo.

Työnantajille tanssiesitykset voivat olla merkki työntekijöiden luovuudesta ja leikkisyydestä ja halusta tuoda työhön hyvää fiilistä.

Erilaisissa työhyvinvointiprojekteissa taiteella ja taidelähtöisillä menetelmillä on osallistettu ja yhteisöllistetty työntekijöitä. Näin ihmiset on innostettu ajattelemaan, mitä minä voin tehdä, jotta projekti onnistuu.

– Affektiiviseen työhön liitetään herkästi ajatus, että kaikilla on vastuu työpaikan ilmapiiristä, Mannevuo sanoo.

lekäs työ voi olla kuormittavaa. Ongelmista saattaa olla vaikea puhua, sillä hyväksi miellettyyn työhön ei vastakkainasettelun kieli sovi, Mannevuo sanoo.

Laukkanen toteaakin, että oman työympäristönsä toimintatapoja kritisoivalle tulee helposti pesänlikaajan olo. Ilmapiirin jämähtäminen vain hyvän olon sallivaksi voi ajan myötä kostautua.

Yksilön kannalta tilanne voi käydä sietämättömäksi jo aiemmin.

– Tutkimassani teoksessa Tutkimusmatkoja äitiyteen tutkijaäidit kertovat, kuinka yhtäältä työn tekeminen vanhempainvapaalla tuottaa syyllisyyttä, toisaalta pelko tyhjistä paikoista ansioluettelossa saa joustamaan ja tekemään töitä silloinkin kun se ei lain mukaan ole välttämätöntä. Ylityötä houkuttelee tekemään myös se, että tutkimustyöhön liittyvät onnistumisen kokemukset tuottavat mielihyvää, Mannevuo kertoo.

Rakkaussuhde ei salli tuntien laskemista

Tunteiden rajoittamisesta ruokkimiseen

Mannevuo lähestyy affektiivista työtä yllättävän perinteisin termein.

– Affektiivisessa työssä on kysymys tavasta, millä työn ja tunteiden kautta tuotetaan lisäarvoa. Taustalla on kapitalismin arvonmuodostamisen logiikka, Mannevuo sanoo.

Hän tarkastelee muun muassa tapoja, joilla akateeminen organisaatio sitouttaa työntekijät tunteiden kautta tuottavammiksi. Hän kertoo, miten professorien, tieteentekijöiden ja yliopistojen opetusalan Acatiimi-lehdessä tutkija Riitta Jyrhämä totesi, että rakkaus työhön alkaa 1601:sta tunnista. Tutkijoiden vuotuinen työaika kun on 1600 tuntia.

– On sanottu, että mielekäs työ ei vaadi tuntien laskemista. Se ei poista sitä, että mie-

Työ affektiivisuus nähdään helposti 2000-luvun ilmiönä, mutta Mannevuo piirtää historian paljon pidemmälle. Hän aloittaa kaaren teollistumista edeltävästä ajasta, jolloin varakkailla perheillä oli kotipalvelijat. Näiden, pääasiassa naisten, tehtävä oli sopeutua talon ja työnantajan tunnerakenteeseen.

Myös teollistumisen myötä affektiivisuus muodostui keskeiseksi kysymykseksi, kun fordistinen kuri kielsi muun muassa juoruilun, viheltelyn ja nauramisen työssä. Toisaalta fordismin äärimmäisen kurin jakso oli melko lyhyt ja jo 1930-luvulla Yhdysvalloissa niin sanottu ihmissuhdekoulukunta totesi fordismitaylorismin olevan epäinhimillinen johtamismenetelmä.

Mona Mannevuo tutkii affektiivista työtä yliopistoyhteisössä, Anu Laukkanen (oik.) kehollisen ilmaisun ja tunteiden hyväksikäytön lisääntymistä työelämässä. Taannoin Laukkanen innosti omankin työhuonekuntansa tanssiesityksen tekoon.

– Myös tunteiden rajoittaminen on niiden hyväksikäyttöä. Tayloristiset, kurinpidolliset johtamismallit rakentuivat tunteiden hallitsemiseen tuottavuuden nimissä, Mannevuo sanoo.

Yhdysvaltalaisissa tehtaissa virisi ajatus työhyvinvoinnista, jonka johtoajatuksena oli pyrkiä eroon työntekijöiden työnantajaa kohtaan tuntemasta vihasta, sillä vastakkainasettelu nähtiin esteenä tehokkaalle tuotannolle.

– Esimiehille alettiin opettaa terapeuttista puhetta. Heitä kiellettiin huutamasta, heitä neuvottiin lähestymään työntekijöitä pehmeästi, kuuntelemaan heitä. Ensimmäinen tällaisiin terapeuttisiin malleihin nojaava työ-

hyvinvointiprojekti kohdistui työläisnaisiin Hawthornen tehtaalla vuosina 1924–1932, Mannevuo kertoo.

Vähitellen Yhdysvalloissa virisi ajatus, että omistautunut ja onnellinen ihminen tuottaa enemmän kuin opportunistinen tai onneton.

– Rakkaus työhön tuli vakiintuneeksi osaksi amerikkalaista johtamiskirjallisuutta jo 1960-luvulla, Mannevuo sanoo.

Viime vuosina suuret työnantajat kuten Google ja Microsoft ovat panostaneet näyttäviin ja leikillisiin työtiloihin sekä korostaneet työntekijöiden viihtyvyyden tärkeyttä. Vastaavia yrityksiä tarkastellut professori Andrew Ross on todennut, että niiden johtamismallit

pyrkivät sitouttamaan työntekijän työnantajaan siten, että työnantajasta tulee osa perhettä. Silloin työnantajaa ei koeta ahneeksi vaan vaativaksi.

Mannevuon mukaan työelämässä korostetaankin nyt affektiivisuutta ja rajattomuutta.

Hyvinä pidetään erityisesti sellaisia työpaikkoja, jotka antavat työaikajoustoja ja panostavat tilojen näyttävyyteen. Se voi johtaa myös ongelmiin.

– Suomessa ei käydä riittävästi keskustelua niin sanotun mielekkään työn varjopuolista kuten pitkistä työajoista ja toistuvista palkattomista ylitöistä, Mannevuo sanoo.

Aurora | 19

teksti: jussi matikainen

| kuva: timothy allen, hanna oksanen

Osa nuorista kuljettajista riskeeraa laskelmoiden Basso paukkuu, takapenkki kihisee testosteronia, risteyksen vihreä vaihtuu keltaiseksi. Tennari painaa tallan pohjaan. Mitä nuoren miehen aivoissa liikkuu – vai liikkuuko mitään?

20 | Aurora

N

uoret kuljettajat kuuluvat liikenteen riskiryhmään. Heidän osuutensa esimerkiksi kuolonkolarien aiheuttajista on selvästi suurempi kuin nuorten suhteellinen osuus ajokortin halti-

joista.

Turun yliopiston psykologian oppiaineessa toimiva tutkimusryhmä selvitti, millaisia mekanismeja nuorten kuljettajien riskikäyttäytymiseen liittyy.

Työ alkoi värväämällä Peltolan ammattikoulusta ryhmä 18–19-vuotiaita mieskuljettajia. Heille tehtiin kansainvälisesti koeteltu kysely, jossa nuoria pyydettiin arvioimaan toimintaansa ja harkintakykyänsä erilaisissa tilanteissa.

– Ensimmäinen opetus oli se, että lomake ei toiminut. Vasta ”radalla” saimme seulottua riskinottajat ei-riskinottajista, psykologian professori Heikki Hämäläinen kertoo.

Radalla Hämäläinen tarkoittaa simppeliä tietokonepeliä. Pelissä kuljettaja lähestyy risteyksiä keltaisen valon palaessa. Hänen on valittava, pysähtyykö vai jatkaako suoraan. Jatkamisesta saattaa seurata kolari, josta puolestaan aiheutuu aikasakko. Tavoitteena on päästä rata läpi mahdollisimman nopeasti.

– Käyttämämme peli on kehitetty Yhdysvalloissa. Muokkasimme sitä hieman vastaamaan paremmin tarpeitamme. Vaikka peli onkin yksinkertaisuudessaan tylsä, se toimi hyvin tässä tarkoituksessa. Tutkimuskäytössä pelissä ei saa olla liikaa muuttujia, erikoistutkija Victor Vorobyev kertoo.

Vorobyev on alkujaan pietarilainen aivokuvantamisen asiantuntija, joka on tehnyt yhteistyötä Hämäläisen kanssa Turun yliopistossa 2000-luvun alkupuolelta asti. Ryhmän kolmas jäsen, erikoistutkija Myoung Soo Kwon Etelä-Koreasta väitteli Hämäläisen ohjauksessa vuonna 2009 matkapuhelinsäteilyn vaikutuksista aivotoimintaan.

rukaiset makasivat pelatessaan MRI-skannerissa, joka kuvasi heidän aivotoimintaansa.

Pelattaessa erottui selvästi kaksi ryhmää: riskinottajat ja -karttajat.

– Ajo-opetuksessakaan riskinottoa ei kannata kartoittaa kyselyllä. Ennemmin laittaisin oppilaat pelaamaan, Hämäläinen sanoo.

Yksi tutkijoiden tavoitteista oli mitata sosiaalisen paineen vaikutusta käyttäytymiseen ja aivotoimintaan. Painetta simuloitiin kertomalla pelaajille, että kyseessä on kisa, jossa karsitaan kovin kuski.

– Sosiaalisen paineen läsnä ollessa päätöksentekoon käytettiinkin enemmän aikaa. Kuljettajat miettivät tarkemmin, ottavatko riskejä vai ei. Tässä mielessä sosiaalisella paineella oli positiivisia vaikutuksia, Kwon sanoo.

Ei-riskinottajilla, jotka harkitsivat päätöksiään tarkkaan, aivojen keskimmäiset etuotsalohkoalueet aktivoituivat vahvasti.

Kaikilla kuljettajilla riskinottamiseen päätöksentekotilanteessa liittyi aivojen sisempien osien häntätumakkeen aktivoituminen.

– Aktivoituminen näkyi tilanteissa, joissa riskinotto johti palkintoon, risteyksestä selviämiseen. Erityisen paljon tumake aktivoitui, kun mukana oli sosiaalinen paine, Vorobyev sanoo.

Riskimekanismien tunnistaminen avaa uusia mahdollisuuksia ajoopetukseen Aivoissamme on kontrollijärjestelmä ja palkkiojärjestelmä, jotka kilpailevat keskenään.

18–19-vuotiailla aivojen palkkiojärjestelmä puhkuu erityisen energisenä.

– Riskikäyttäytymistä on pyritty selittämään sillä, että kontrollijärjestelmä ei ole vielä kehittynyt, Hämäläinen kertoo.

Näyttää kuitenkin siltä, ettei selitys ole tyhjentävä. Hämäläisen ryhmä pystyi aivokuvantamisen avulla toisena maailmassa raportoimaan tuloksia, joiden mukaan riskikäyttäytyminen onkin ilmeistä henkilöille, joilla on kehittyneemmät aivot.

– Hypoteesimme on, että onkin itse asiassa olemassa kaksi riskikäyttäytyjien ryhmää – ”aivottomat” ja ”aivolliset”. Ensimmäiset ottavat riskejä, koska eivät tajua riskin olemassaoloa. Sen sijaan toinen ryhmä, joiden aivot ovat hyvin kehittyneet, kalkyloivat tarkkaan, koska riski kannattaa ottaa, tutkijat kertovat.

Saatu tulos on hyvin mielenkiintoinen, ja Hämäläinen huomauttaa sen potentiaalista lähes millä tahansa tieteenalalla. Esimerkiksi bisneksessä pärjännevät pitkällä aikavälillä juuri kalkyloivat riskinottajat. Mitä liikennetutkimukseen tulee, projektin jatko-osa on jo suunnitteilla. Tutkijat haluavat seuraavaksi selvittää, mitä tapahtuu, kun eri ryhmiä treenataan kokeiden välillä.

– Jos on olemassa kaksi erityyppistä riskinottajaa, sillä on selkeä vaikutus siihen, millä keinoin vaikkapa ajo-opetuksessa riskinottoa voidaan vähentää. Toisia pitäisi opettaa ylipäänsä huomioimaan ja tunnistamaan riskejä.

Toisia taas pitäisi opettaa laskelmoimaan vähemmän ja nostamaan riskikynnys korkeammalle, Hämäläinen sanoo.

Tutkimusta on rahoittanut norjalainen tutkimuslaitos Sintef, ja kotimaisena yhteistyökumppanina on Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi.

Sosiaalinen paine näkyy aivokuvassa Aivokuvantaminen on kehittynyt viime vuosina suurin harppauksin. Tänään tutkijat saavat tietoa esimerkiksi aivokuoren paksuuden muutoksista ja näkevät kuvissa aivojen valkoisessa aineessa olevia pitkiä ratoja, jotka yhdistävät eri aivoalueita toisiinsa.

Turussa tutkimusinfrastruktuurit ovat erityisen kattavat, ja alan tutkijat ovat kokoontuneet yhteisen sateenvarjon, vahvassa kehitysvaiheessa olevan Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteisen Turku Brain and Mind Centerin alle.

Liikennetutkimuksen kokeellinen osa suoritettiin Tyksin kuvantamiskeskuksessa. Nuo-

Heikki Hämäläinen (vas.) ja Victor Vorobyev seuraavat, miten Myoung Soo Kwon selviytyy radasta.

Aurora | 21

teksti: maria ojanen kuva: hanna oksanen

| kuvitus: shutterstock

MITEN NEGATIIVISISTA TUNTEISTA VOIDAAN LUODA INNOVAATIO? Miten saada yritykset ymmärtämään, että asiakkaan negatiivinen tai ristiriitainen tunnetila voi avata mahdollisuuden uudenlaiseen liiketoimintaan? Muun muassa tätä selvitetään Turun yliopiston kauppakorkeakoulun laajassa tutkimushankekokonaisuudessa.

U

sein erityisesti markkinointiin liittyvässä tunnetutkimuksessa on keskitytty lähinnä asiakastyytyväisyyden tutkimiseen tai mainonnan herättämiin tunteisiin.

Kauppakorkeakoulun markkinoinnin professori Leila Hurmerinnan ja kansainvälisen liiketoiminnan tutkijatohtori Birgitta Sandbergin tutkimushanke pyrkii nyt pois totutulta alueelta.

– Haluamme herätellä yrityksiä huomaamaan, että asiakkaan alkujaan negatiivisissa tuntemuksissa voi piillä uudenlaisia liiketoimintaideoita.

Tavoitteena tuottaa uusia ajatusmalleja

22 | Aurora

Birgitta Sandberg (vas.) ja Leila Hurmerinta haluavat tuoda yritysten toimintaan uudenlaisia ajatusmalleja negatiivisten tunteiden huomioimisesta liiketoiminnassa.

Sinänsä positiivinen elämäntilanne voi herättää ihmisessä ristiriitaisia tuntemuksia. Hurmerinta ottaa esimerkiksi äidin, joka haluaa hankkia vakuutuksen syntymättömälle lapselleen.

– Hänen tunnekokemuksensa on ristiriitainen, kun toisaalta odottaa ilolla lapsen syntymää, mutta toisaalta huoli tulevasta saa hankkimaan vakuutuksen, Hurmerinta selittää.

Hurmerinnan ja Sandbergin mukaan yrityksillä on opittavaa siinä, miten negatiivisia tunteita herättävien toimintojen kenttää voisi uudella tavalla tuotteistaa.

– Ihmisten tunteissa ja niistä liikeideansa ammentavissa yrityksissä on tulevaisuudessa suuri potentiaali. Tutkimuksemme pyrkii tuottamaan uudenlaisia ajatuksia siitä, miten negatiivisista tunteista voisi saada kehitettyä innovatiivista yritystoimintaa siten, että sekä yritys että asiakas hyötyisivät siitä.

Toisaalta tarkoitus ei ole muuttaa negatiivisia tunteita väkisin positiivisiksi.

– Asiakkaan henkilökohtaisen tuntemuksen ei tarvitse muuttua surullisesta tai pettyneestä iloiseksi.

Sen sijaan yrityksen kanssa asiointi jättäisi asiakkaalle tunteen siitä, että hänen tunnekokemuksensa on otettu oikealla tavalla huomioon. Tämä lisää edelleen asiakkaan kokemaa hyötyä palvelutapahtumasta, Sandberg sanoo.

Tutkijat muistuttavat myös, että negatiivisia tunteita lähellä olevassa yritystoiminnassa on säilyttävä ihmisläheisyys ja eettisyys liiketalouden näkökulmasta huolimatta. Herkässä mielentilassa olevia ihmisiä on osattava lähestyä oikein, eikä tällaisten ihmisten haavoittuvuutta voi hyväksikäyttää.

Monialaista tutkimusta tunteiden ymmärtämiseksi Innovatiivisen liiketalouden tutkijat eivät tee tutkimustaan yksin. Mukana on myös muiden alojen asiantuntijoita.

– Haluamme ymmärtää paremmin ihmisten tunteita sekä sitä, miten ne vaikuttavat asiakaskokemukseen ja synnyttävät uusia tarpeita. Siksi hankkeessa on mukana myös muun muassa psykologian ja lääketieteen alan tutkijoita, Hurmerinta kertoo.

Tarkoituksena ei ole markkinoida mielikuvia, vaan kehittää tuotteita ja palveluja, joiden avulla voidaan lisätä asiakkaan tuotteista saamaa hyötyä.

– Teemme tutkimusyhteistyötä monien sellaisten yritysten kanssa, jotka kohtaavat asiakkaansa vaikeissa elämäntilanteissa, esimerkiksi vanhusten hoivapalvelu- ja hautausalan yritykset, Sandberg kertoo.

Tutkimushankkeen tässä vaiheessa tutkijat keräävät ja analysoivat aineistoa. Ensimmäisiä varsinaisia tutkimustuloksia voidaan Hurmerinnan ja Sandbergin mukaan odottaa loppuvuodesta.

Tunteet liiketoiminnassa ja innovaatioissa -hankekokonaisuuteen kuuluu Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa useita tutkimushankkeita.

Yksi niistä on Opportunities in Tears, joka on osa Tekesin rahoittamaa NEMO – Business Value from Negative Emotions -tutkimushanketta Aurora | 23

teksti: hannu aaltonen

| kuvat: hanna oksanen

KUNNISSA KUUNNELLAAN

NUORIA VAIN TOISELLA KORVALLA

24 | Aurora

Nuoret ovat oman elämänsä asiantuntijoita. Silti kuntapäättäjiltä jää usein nuorten ääni kuulematta, kun kunnissa käsitellään nuoria koskevia asioita. Nuoret luupin alla -hanke on tuottanut kuusi vuotta kunnille ja kouluille nuorten antamaa tietoa päätöksenteon tueksi. Samalla lapset ja nuoret ovat oppineet osallistumaan ja vaikuttamaan yhteisössä.

–S

uomessa lapset ja nuoret kasvatetaan hieman passiivisiksi yhteisön jäseniksi. Monet nuoret tuntuvat ajattelevan, ettei heidän mielipiteillään ole väliä, koska niitä ei kuitenkaan oteta huomioon päätöksenteossa. Tähän me haluamme tuoda muutoksen, sanovat Nuoret luupin alla -hankkeen vastuullinen johtaja, erikoistutkija Leena Haanpää ja projektitutkija Sanna Roos.

Vuodesta 2008 käynnissä olleessa Turun yliopiston hankekokonaisuudessa ovat olleet mukana jo lähes kaikki Varsinais-Suomen ja Satakunnan kunnat. Nyt hanke pyrkii valtakunnalliseksi. Hankkeen päätavoite on kehittää lasten ja nuorten osallisuutta. Hankkeessa lapsilta ja nuorilta kerätään tietoa heidän elinympäristönsä asioista. Tätä nuorilta saatavaa arvokasta tietoa pystytään hyödyntämään suoraan päätöksenteon tukena, niin kouluissa kuin kuntatasollakin.

– Nuorille on valtavan voimaannuttava kokemus, kun he huomaavat, että heitä ensinnäkin kuunnellaan ja heidän mielipiteensä otetaan tosissaan, ja varsinkin silloin, jos jokin heidän ehdottamansa asia menee oikeasti päätöksenteossa eteenpäin ja käytäntöön asti. Tämä opettaa ja innostaa lapsia ja nuoria osallistumaan myös aikuisemmalla iällä aktiivisesti yhteisönsä asioihin, Haanpää kertoo.

Hankkeen kyselyiden avulla saadaan arvokasta tietoa nuoria puhututtavista aiheista, vaikkapa tulevaisuuden suunnitelmista ja vapaa-ajan mahdollisuuksista. Hanke järjestää kunnissa myös niin kutsuttuja osallisuuden työpajoja, joissa nuoret pääsevät keskustelemaan paikallisten kuntapäättäjien kanssa kasvokkain.

– Esimerkiksi täällä Varsinais-Suomessa meillä on ollut useita hyviä työpajoja, joissa kuntapäättäjät ovat oikeasti kuulleet nuorten ääntä ja Aurora | 25

laittaneet nuorten kertomien ongelmakohtien korjaamiseksi prosesseja liikkeelle, Roos sanoo.

Kuntien strategiat eivät aina jaksa kantaa käytännön tasolle Lasten ja nuorten kuuleminen ja osallistaminen on valtion kunnille asettama velvoite. Jokaisessa kunnassa tulisi olla toimintamalli, jossa nuorilla olisi mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. Haanpää ja Roos kertovat, että velvoitteen toteuttamispuoli on kunnissa usein hieman puutteellinen.

– Esimerkiksi Varsinais-Suomen kunnista vain joka kolmannessa on lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma laadittu kunnolla, Haanpää murehtii.

Suunnitelmatkaan eivät aina riitä. Kuntastrategioissa saattaa olla hyviä ideoita nuorten osallistamisesta, mutta käytännön toimenpiteiksi asti ne eivät kaiken kiireen keskellä kanna.

– Osallisuuden työpajoissa mukana olleet nuoret ovat olleet niihin poikkeuksetta tyytyväisiä. Syystä tai toisesta joissain kunnissa ei kuitenkaan aina löydy oikein vastakaikua nuorten kuulemiseen. Vasta sen jälkeen, kun kunta on innostunut ja kokee nuorten kuulemisen tärkeäksi, voimme lähestyä kunnan kouluja, lapsia ja nuoria, Haanpää kertoo.

– Kasvatuksellisten päämäärien lisäksi tavoitteenamme on saada kunnat ymmärtämään, että kyselyllä ja työpajoilla on aidosti käyttöarvoa kunnan kehittämiselle. Nuorten ottaminen mukaan päätöksentekoon on myös ennaltaehkäisevää toimintaa, sillä se lisää hyvinvointia. Nuorten pahoinvointiahan on helppo mitata, mutta tällaista pahoinvointia ennaltaehkäisevää toimintaa on hankalampi. Siksi sitä ei aina pidetä niin merkityksellisenä, jatkaa Roos.

26 | Aurora

Suomesta puuttuu nuorten kuulemisen kulttuuri Lapsia ja nuoria sanotaan passiivisiksi osallistujiksi, joilta on vaikea saada realistisia ehdotuksia. ”Ei pidä paikkaansa”, sanovat Haanpää ja Roos. Heidän mukaan suurin syy suomalaisnuorten passiivisuuteen on siinä, että meillä ei ole lasten ja nuorten kuulemisen kulttuuria.

– Lapsissa ja nuorissa on valtavasti halua osallistua päätöksentekoon, ja myös käyttämätöntä potentiaalia. Nyt meidän täytyisi saada aikaan Suomessa pieni asenteellinen muutos, jotta tätä potentiaalia alettaisiin hyödyntää. Ruotsissahan osallistumisen kulttuuri on aivan eri tasolla: siellä tutkitusti moninkertainen määrä lapsista ja nuorista kokee, että heillä on mahdollisuuksia vaikuttaa asioihinsa, vaikkapa koulun välituntipaikkoihin ja koulurakennuksen tiloihin, Haanpää kertoo.

Nuoret luupin alla -hankkeessa alkaa syksyllä kiinnostava vaihe: tutkijat pääsevät ensimmäistä kertaa keräämään tietoa viides-, seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisilta säännöllisesti joka toinen vuosi. Pitkällä aikavälillä tästä saadaan tärkeää tietoa siitä, miten nuorten kokemat vaikutusmahdollisuudet kehittyvät ja millaisena nuoret kokevat elämänsä ja asuinympäristönsä.

– Tätä kautta pääsemme tekemään kunnille syvällisempiä analyysejä niistä tekijöistä, jotka saattaisivat vaikuttaa nuorten osallisuuteen, sanoo Roos.

Nuoret luupin alla -hanketta rahoittaa Lounais-Suomen aluehallintovirasto.

Kolumni

Ihmisen muodikas ystävä Puistopäivän jälkeen ei ole mitään niin ihanaa kuin chillailu, kynsien laittaminen kuntoon ja rentoutuminen kasvonaamiolla... Ah, tätä hemmoteltuna sylikoirana elämistä!

Koiratalossa on spiraalin muotoiset rappuset, vaatehuone muodikkaille koiran takeille, kattokruunu ja ”Chewy Vuitton” koiransänkyjä. Talo on myös ilmastoitu. […] ”Myönnän, että olen ehkä hemmotellut heitä liikaa. Mutta kuinka en voisi? Katso nyt noita suloisia pikku kuonoja, ne ansaitsevat tulla kohdelluiksi pikku prinsessoina ja prinsseinä :) Rakastan vauvojani.”

Yllä olevat katkelmat ovat peräisin brittiläisen Mail Online -internetlehden artikkeleista, joissa kerrotaan hemmotelluista sylikoirista. Ensimmäinen katkelma liittyy artikkeliin walesilaisesta koirien kauneussalongista nimeltään Pawfection Pet Boutique, jälkimmäinen juttuun amerikkalaisen julkkiskaunottaren Paris Hiltonin pikkukoirien uudesta koiratarhasta. Kyse ei ole mistä tahansa häkistä vaan talosta, joka on pienoismalli Hiltonin omasta Beverly Hillsin kartanosta. Emännän mukaan kartano luksustuotteineen on vähintä, mitä hän voi vauvoiksi nimittämille lemmikeilleen tarjota.

Koirista on tullut keskeinen osa ihmisten elämää. Koiria on kaikkialla. Suomessa oli vuonna 2013 yli 500 000 rekisteröityä koiraa, ja suhteemme karvakuonoihin on muuttunut varsin emotionaaliseksi. Suuri osa koirista elää lemmikkeinä sisätiloissa, ja niistä puhutaan samaan tapaan kuin ihmislapsista. Koirille tarkoitettu palveluarsenaalikin on jo melkoinen, koirakoulujen rinnalle on tullut päiväkoteja, kuntosaleja ja koirahotelleja.

Myös koiriin satsatut summat ovat päätä huimaavia. Vuonna 2013 yhdysvaltalaiset käyttivät lemmikkeihinsä jo yli 75 miljardia euroa, suomalaiset yli 800 miljoonaa euroa. Koiriin suuntautuvien palveluiden tarjoaminen on yksi 2000-luvun voimakkaimmin kasvavista bisneksistä. Kiinnostavaa on, ettei esimerkiksi taloudellinen taantuma näytä hillitsevän kulutusta, pikemminkin päinvastoin. Vuoden alussa Talouselämä raportoi, että lemmikkieläinkauppa Musti ja Mirri oli kyennyt kaksinkertaistamaan liikevoittonsa ja kasvattanut kanta-asiakasohjelmansa suosiota yli 20 prosenttia edellisen vuoden aikana. Lehti nimittikin yhtiötä ”vuoden kovimmaksi nousijaksi”.

Miksi tuhlaamme koiriimme? Entä onko ilmiö vain nykyajalle tyypillinen? Nämä ovat kysymyksiä, joihin etsin vastauksia tutkimuksessani.Vaikka koirat olivat hamassa menneisyydessä villieläimiä, niistä on tullut vähitellen yhä inhimillistetympiä persoonia, joita ei enää yksiviivaisesti vain ”omisteta”. Koira symboloi perheenjäsenten välistä rakkautta ja huolenpitoa, mutta siitä on myös tullut perheen uusin lapsi. Samalla kun lapsia hankitaan teollistuneissa länsimaissa yhä vähemmän ja entistä harkitummin, koiria hankitaan yhä enemmän ja useampia. Koirasta huolehtiminen haastaa perinteisen käsityksen ”luonnollisesta vanhemmuudesta”.

Annamari Vänskä Kirjoittaja on mediatutkimuksen dosentti ja kollegiumtutkija, joka tutkii sylikoiriin suuntautuvaa luksusmuodin kulutusta tutkimusprojektissaan Diamond Encrsuted Collar. How Lap Dogs Became Luxury Consumers Turun yliopiston tutkijakollegiumissa ja mediatutkimuksen oppiaineessa.

kuva: ha nna

Koiran kanssa elämisestä on tullut täydellinen kuluttajakokemus. Tie koiran vanhemmuuteen kulkee palveluntarjoajien kautta.

oksanen

Koirat ovat otollisia kulutuksen kohteita myös siksi, ettei niiden hemmotteluun suhtauduta yhtä kriittisesti kuin ihmislasten lellimiseen. Ei ajatella, että koira muuttuisi hellittelyn seurauksena hankalaksi oikuttelijaksi. Koiran pyyteetöntä rakkautta saa palkita tavaroin ja herkuin. Koirien muodikas pukeminen onkin osa tätä ”emotionaaliseksi kuluttamiseksi” nimittämääni ilmiötä. Koirille tarkoitettujen hyödykkeiden ja palveluiden huima lisääntyminen kertoo siitä, ettei kulutus perustu vain tarpeisiin tai ole vain rationaalista toimintaa. Pikemminkin kyse on hedonismista, jota ohjaavat vahvat tunteet. Kuluttaminen palvelee muita päämääriä, kuten rakkautta ja huolenpitoa.

Aurora | 27

teksti: maria ojanen

| kuva: shutterstock

Tunteet voivat rajoittaa toimintakykyä Tunteet ja suhtautuminen omaan kehoon voivat vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn, vaikkei siihen olisi mitään fyysistä estettä.

M

ediatutkimuksen oppiaineessa tutkijatohtorina alkuvuodesta 2014 aloittaneen Katariina Kyrölän tutkimushanke kantaa nimeä Shapes of Feeling eli tunteiden muodot. Tutkimuksessaan Kyrölä haluaa purkaa tavanomaisia tapoja puhua kehoon kohdistuvista tunteista.

– Henkilökohtaiset tunteet vaikuttavat paljon siihen, miten ihminen itsensä näkee. Arkipäiväistä toimintakykyä rajoittaa usein tunne siitä, ettei ole ”tietynlainen”.

Ihminen saattaa esimerkiksi kokea häpeää kehonsa vuoksi eikä siksi voi mennä uimaan. Koon tai muodon puolesta poikkeava keho saatetaan kokea rajoittavana.

– Kyse ei silloin ole fysiologisesta rajoitteesta: keho kyllä pystyisi, mutta mieli ja estävät tunteet eivät anna, Kyrölä sanoo.

Tunteet voivat olla kehonkuvaa avaavia tai sulkevia. Esimerkiksi häpeän tunteet rajaavat kokemusta omasta kehosta ja ikään kuin sulkevat ihmistä fyysisesti.

– Negatiivisiksi koetut tunteet eivät kuitenkaan ole välttämättä aina kehonkuvaa rajaavia tai päinvastoin. Kehosta tunnettu positiivinen ylpeys voi muodostua myös pakolliseksi vaatimukseksi ja sitä kautta taakaksi ihmiselle, Kyrölä muistuttaa.

Naiset median uhreina?

Median tarjoamat kuvastot ja esimerkiksi porno ovat Kyrölän mukaan helppo syntipukki siihen, että tämänhetkiset kehoihanteet ovat mitä ovat.

– Kuitenkin voisi sanoa, että kyse on enemmän oletuksista kuin tutkitusta tiedosta. Niitä mekanismeja, joilla media meihin vaikuttaa, olisi tutkittava enemmän.

28 | Aurora

Puhe siitä, että median esittämät kuvat alistavat nimenomaan naisia ja asettavat heille liian tiukkoja vaatimuksia, vahvistaa Kyrölän mielestä kuvaa naisista median uhreina.

– Väittämällä, että naiset sisäistävät median antamat kauneusihanteet sellaisinaan, asetetaan naisten medialukutaito kyseenalaiseksi. Keskittyminen naisten ruumiinkuvaan ja mediasuhteeseen aina vain ongelmana ei palvele naisia, vaan päinvastoin jatkuessaan vahvistaa mielikuvaa naisista jonkinlaisina uhreina. Tutkimusaineistoni kautta haluan purkaa tätä oletusta.

Hyväksyntää ilman arvottamista Nykyään kehonkuvan on oltava väkisinkin positiivinen, ja minäkuvan mittareina ovat kauneus ja seksuaalinen haluttavuus. Kuitenkin Kyrölän mielestä kehon- tai minäkuvan pohtiminen pelkästään siinä valossa, onko ihminen tyytyväinen tai tyytymätön ruumiinkuvaansa, on yksioikoista.

Hän sanoo, että tämänkaltainen ajattelutapa usein myös pelkistää minuuden arvon.

– Nykyajan kehoihanteet ovat osa laajempaa ajattelutapaa, jossa kaikki on omasta itsestä kiinni. Ajatellaan, että keho on jatkuvan työn tulos ja henkilökohtainen saavutus. Siksi nykyajan kehoihanteita on vaikea kritisoida, koska niitä perustellaan yksilön henkilökohtaisilla arvoilla.

Kyrölä toivoo hiljattain käynnistyneen tutkimuksensa selventävän sitä, minkälaisilla määreillä olisi mahdollista etsiä avointa ja vastaanottavaista suhtautumista erilaisiin kehoihin ilman pakottavaa vaatimusta olla kaunis tai haluttava.

– Sanaston ja puhetapojen tasolle jäävä muutos kehoihanteissa ja niistä puhumisesta ei riitä. Kysymys on ennen kaikkea siitä, miten voitaisiin vaikuttaa tunnetasoon ja saada aikaan näkemys siitä, että kaikkien kehojen ei tarvitsisi olla tietynlaisia, Kyrölä sanoo.

Kirjat

teksti: erja hyytiäinen

Neuvostoliitto Olavi Paavolaisen silmin Kirjailija Olavi Paavolainen matkusti 1930-luvun lopulla Saksaan, Etelä-Amerikkaan ja Neuvostoliittoon ymmärtääkseen ”mitä maailmassa nykyisin oikein tapahtuu”. Kesän 1939 matka Neuvostoliittoon oli pitkään pimennossa, kunnes Ville Laamanen pureutui aiheeseen uusien arkistolöytöjen avulla Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa.

Laamanen nimittää Paavolaisen havainnointi- ja työskentelytapaa kulttuuriseksi katsomiseksi. Paavolainen yritti matkoillaan ymmärtää maailmaa, jossa vapaamieliseltä 1920-luvulta periytynyt modernismi ja seuraavaa vuosikymmentä määrittänyt totalitarismi kohtasivat.

Paavolaisen edelliset ulkomaanmatkat ja niihin perustuvat kulttuurikriittiset kirjat Kolmannen Valtakunnan vieraana (1936), Lähtö ja loitsu (1937) ja Risti ja hakaristi (1938) ovat kiinnostaneet suurta yleisöä ja tutkijoita jo vuosikymmenten ajan. Neuvostoliitto-teoksen oli tarkoitus täydentää sarja, mutta se jäi toisen maailmansodan jalkoihin eikä koskaan valmistunut.

Neuvostoliitossa tiedettiin Paavolaisen ei-kommunistinen tausta ja sen myötä ymmärrettiin, ettei takeita positiivisesta matkakirjasta ollut, neuvostoliittolainen kulttuuriyhteistyöorganisaatio VOKS järjesti kirjailijalle kustannuksia säästämättä lähes kolme kuukautta kestäneen vierailun.

– Säilynyt arkistoaineisto osoittaa, että suomalaisvieraalle esiteltiin tieteen, tekniikan ja kulttuurin suurvalta. Samalla hän kuitenkin näki yhtenä harvoista ulkomaalaisista, kuinka Stalinin vainot olivat vaikuttaneet

uuden neuvostokulttuurin etujoukkoihin. Samoin kuin Saksassa kolme vuotta aiemmin, Paavolainen huomasi, ettei yksilöllisyytensä ja kriittisyytensä säilyttäville intellektuelleille enää ollut sijaa kommunistisessa massayhteiskunnassa, Laamanen kertoo.

Koska Neuvostoliitto-kirja ei toteutunut, Paavolaisen kulttuurikriittinen kokonaisarvio 1930-luvun ydinkysymyksistä jäi kesken.

Painosalaman kustantama väitöskirja on löytänyt yleisönsä. Kirjasta on otettu jo kolmas painos.

Suuri Levottomuus Olavi Paavolaisen kulttuurinen katse ja matkat 1936-1939 Ville Laamanen Painosalama, 2014

Avattavana eduskunta

Lentoääni antoi nimen

Suomalaisten eturivin parlamenttitutkijoiden antologia valottaa monipuolisesti asemaltaan vahvistuneen eduskunnan rakennetta ja toimintaa.

Käsiteltäviä aiheita lähestytään vahvasti analysoiden ja tilannetta avaten. Valtio-opin professorit Matti Wiberg Turun yliopistosta ja Matti Raunio Tampereen yliopistosta ovat toimittaneet vankan tietopaketin kaikille, jotka haluavat ymmärtää suomalaisen politiikan hermokeskuksen tilaa pintaa syvemmältä.

Kaisa Häkkisen tuore teos kertoo lintujen nimien historian. Osa juontaa juurensa tuhansien vuosien takaiseen kantauraliin, osa on aivan tuoretta tuloa biologien määritellessä lajeja aiempaa tarkemmin. Esimerkiksi kiljuhanhesta Häkkinen paljastaa, että perusosa on balttilaisperäinen, mutta alkuosa viittaa lajin lentoääneen, joka on muita hanhilajeja korkeampi: kiju tai kiuju-ju, ja varoitusäänikin on hyvin korkea, vingahtava kiu-up.

Eduskunta Kansanvaltaa puolueiden ja hallituksen ehdoilla Tapio Raunio ja Matti Wiberg (toim.)

Gaudeamus, 2014

Suomalaisen linnunnimistön etymologinen sanakirja Kaisa Häkkinen Turun yliopiston suomen kielen ja suomalaisugrilaisen kielentutkimuksen oppiaineen julkaisuja 4, 2014

Suurteos yläraajasta ”Kädelliset erikoistuvat olemaan olematta liian kapeasti erikoistuneita.” Näin todetaan kolmen tiedemiehen järkälemäisessä Käsikirja -teoksessa. Se esittelee kuutisenkymmentä miljoonaa vuotta sitten ilmaantuneiden käsien ja käsivarsien tarinan evoluutiosta anatomiaan ja yhteiskunnalliseen merkitykseen. Kirjan ainutlaatuisuudesta kertoo paljon sen tekijäjoukko. Kirjoittajina ovat Turun yliopiston emeritusprofessorit, anatomi Risto Santti ja neurologi Martin Panelius sekä Helsingin yliopistossa väitellyt filosofi Jarkko S. Tuusvuori.

Käsikirja Martin Panelius, Risto Santti, Jarkko S. Tuusvuori Teos, 2013 Aurora | 29

Alumni

teksti: maria ojanen kuvat: hanna oksanen

KASVATUSTIETEIDEN ALUMNIT

paljastavat monenlaiset urapolut Luentosalin edessä astelee vilkkaasti käsillään elehtivä vaalea nainen. Kolmisenkymmentä opiskelijaa kuuntelee häntä, osa tekee muistiinpanoja ja läppärien näppäimistöt naputtavat. Nainen on Anu Parantainen, Turun kaupungin projektitoimistossa työskentelevä projektipäällikkö ja kasvatustieteiden alumni.

A

lkamassa on kasvatustieteiden tiedekunnan Työmarkkinat ja urat -kurssin luento, joilla tiedekunnan alumnit vierailevat kertomassa työurastaan opiskelijoille. Vuosittainen kurssi on kasvatustieteen lehtori Annukka Jauhiaisen mukaan ollut opiskelijoiden keskuudessa hyvin suosittu.

– Kurssi on järjestetty niin monesti, etten edes muista, milloin se alkoi. Opiskelijoiden 30 | Aurora

ainejärjestö Katko on ollut muutenkin hyvin aktiivinen alumniyhteistyössä.

Tämänvuotisella luentosarjalla ovat vierailleet esimerkiksi Liikenneturvakeskuksen koulutuspäällikkö ja Turun aikuiskoulutuskeskuksen ohjaava opettaja – kaikki aikanaan Turun yliopiston kasvatustieteestä valmistuneita.

Työ vie työn luo Anu Parantainen laskeskelee valmistuneensa kasvatustieteiden maisteriksi melko tarkkaan 20 vuotta sitten. Ajat olivat tuolloin melko samanlaiset kuin nykyään - lama vaivasi.

– Vuosikurssini ei liiemmin tarvinnut miettiä, minne hakea töihin, koska töitä ei ollut.

Siinä mielessä nyt valmistuvat ovat samanlaisessa tilanteessa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että työ vie työn luo, Parantainen rohkaisee opiskelijoita.

Parantaisen suorittamien tutkintojen määrä on huima: hän on ehtinyt hankkia KM-tutkintonsa lisäksi myös sosiaalityön, erityispedagogiikan ja opinto-ohjaajan pätevyydet.

Erityisopettajan opinnot hän teki työnsä ohessa Helsingin yliopistoon.

– Asuin ja työskentelin Turussa, tuolloin erityisopettajana Mikaelin koulussa. Aamupäivän olin töissä, hyppäsin sitten iltapäiväjunaan Helsinkiin ja menin luennoille. Illalla palasin takaisin Turkuun. Kahden tunnin junamatkoilla ehti tehdä tehtävät ja kirjoittaa esseet, joten kotona saatoin keskittyä kahden lapseni kanssa olemiseen.

Opintojen muuttuvat käytännöt Luennon aluksi, ennen kuin kateederi on Parantaisen, kurssia vetävät opiskelijat Eveliina Alari ja Salli Rantanen muistuttivat kurssilaisia käytännön asioista ja luentopäiväkirjan kirjoittamisesta.

Läsnäololista lähti kiertämään. Seinällä opiskelijoita vartioi vakavan kasvatustieteilijän muotokuvamaalaus.

Opiskelijat innostuvat kyselemään Parantaiselta kaikenlaista hänen opinnoistansa ja työurastansa. Syntyy vilkas keskustelu, kun Parantainen ja opiskelijat vertailevat sosiaalityön opintojen suorittamiskäytäntöjä. Nykyään sosiaalityön pätevyyden suorittamiseen vaaditaan sekä perus- että aineopinnot, mut-

Anu Parantainen valmistui kasvatustieteiden maisteriksi laman aikana, mutta ei antanut sen haitata.

– Jatkoin heti opiskelua, ja kaikista opinnoistani on ollut työurallani hyötyä.

ta Parantainen suoritti aikanaan pelkät cum laude- eli nykyiset perusopinnot, ja pätevyys oli sillä selvä.

Parantainen työskenteli aikoinaan Turun kaupungin ensimmäisenä urasuunnittelijana KOHO-hankkeessa, joka pyrki saattamaan koulunsa keskeyttäneitä nuoria opintojen ja työelämän pariin.

Yksi salin harvoista miehistä tunnistaakin Anu Parantaisen. Lauri Virta kertoo hämmentyneen innostuneena, että Parantainen hankki hänelle aikoinaan ensimmäisen koulun ulkopuolisen työpaikan Turun Rossosta. Virta kertoo olevansa Parantaiselle hyvin kiitollinen, ja tapaaminen näyttää herättävän hänessä liikutusta.

– On mahtavaa, että tunnistan kadulla vieläkin vanhoja asiakkaitani KOHO-hankkeen parista. Niin näemmä myös täällä, Parantainen myhäilee.

Gradun arvosana kiinnosti Anu Parantaisen lähdettyä kättään heilauttaen luentosalista puhujavuoron ottaa Salla Heikkonen, joka myös löytää luentosalista vanho-

ja tuttuja: hän on ollut vuonna 2010 opintonsa aloittaneen Sallin tuutori. Turun kaupungin logolla varustettu PowerPoint-esitys vaihtuu Heikkosen myötä vaaleanpunaisten pallojen koristamiin dioihin.

Heikkonen työskentelee Salossa Armfeltin koulussa oppilaanohjauksen ja uskonnon tuntiopettajana. Vielä opiskeluaikana hän ei kuitenkaan ajatellut opettavansa uskontoa, vaikka opiskeli sivuaineenaan uskontotiedettä.

– Sanoin kerran opiskelukaverilleni, että tuskin tulen koskaan opettamaan uskontoa.

Nyt olen yllättäen myös uskonnon tuntiopettaja, ja sivuaineestani on ollut konkreettista hyötyä, Heikkonen nauraa.

Yllätyksiä tuli vastaan myös työnhaussa, sillä Heikkosen gradusta oltiin kiinnostuneita hänen hakiessaan nykyistä työpaikkaansa.

– Olin aina kuullut sanottavan, että gradun arvosanalla ei loppujen lopuksi ole mitään väliä, koska ei se kiinnosta tulevia työnantajia.

Armfeltin koulun paikkaa hakiessani minulta kuitenkin kysyttiin graduni arvosanaa, ja jälkeenpäin sain tietää, että haastattelija oli jopa käynyt lukemassa työtäni netissä.

Opinto-ohjaajaksi etäopinnoilla Heikkosen tähtäin oli opinto-ohjaajan pätevyys. Siksi hän suoritti ensin kasvatustieteen kandidaatin tutkintonsa Turun yliopistoon, ja siirtyi sitten suorittamaan maisterin tutkinnon Jyväskylän yliopistoon, jossa oli tarjolla Heikkosta kiinnostava ohjausalan maisteriohjelma.

Lisäksi opinnot pystyi suorittamaan etäopintoina.

– Lähijaksojen ajaksi matkustin Jyväskylään, mutta muuten pystyin opiskelemaan Turussa. Minulla ei ollut tuttuja Jyväskylässä, joten lähiopetusjaksojen ajan asuin vanhassa opiskelijakodissa, jossa haisi homeelta. Onneksi lähiopetusjaksot kestivät vain neljä päivää, Heikkonen huokaa.

Opinto-ohjaajan työ kiinnostaa muutamia saliin kokoontuneita opiskelijoita, ja Heikkonen saa vastailla kysymyksiin opinnoista ja työnsä käytännöistä.

Lopulta kysymysten määrä vähenee, ja Heikkonen napsauttaa diaesityksensä pois.

Osa opiskelijoista pakkaa laukkuja ja vetää takkeja päälleen. Hämärässä salissa alkaa kuulua luennon loppumisen kunniaksi innokas pulina.

Aurora | 31

Lyhyet

koonnut: erja hyytiäinen kuvat: maria ojanen, antti tarponen, ESO

turun yliopiston uutiset ja tapahtumat

} utu.fi

​ hallenge Turku -kilpailun voittajana palkittiin Team C White, johon kuuluivat joukkueen tuutori Esteban Soto (vas.), Sobhan Niroula, Jose DeCos ja Karyna Yanchohola.

24 TUNNIN IDEOINTILEIRIT HAASTAVAT LUOMAAN UUSIA KEKSINTÖJÄ Turun kauppakorkeakoululla järjestettiin opiskelijoille 24 tunnin Challenge Turku -innovaatioleiri. Turun yliopiston, Turun kaupungin, Microsoft Oy:n ja Nuori Yrittäjyys ry:n toista kertaa järjestämään Challenge Turku -innovaatioleirin teemana oli Turun kehittäminen opiskelijakaupunkina.

Voittajat halusivat kehittää Turun kulttuurikohteiden houkuttelevuutta. Tähän päästäisiin esimerkiksi tuomalla kaupungin nähtävyyksien yhteyteen infokoppeja, joissa voisi ottaa itsestään valokuvia. Idea päätyikin yliopiston ja kaupungin yhteiseen jatkokehittelyyn.

Turun normaalikoulun lukiolaiset kilpailivat Nuori Yrittäjyys ry:n 24 tunnin leirillä parhaasta liikeideasta.

– Sellaiset opiskelijat, jotka saattavat normaalisti istua luokassa hieman passiivisena, olivat tällaisessa toiminnallisessa ympäristössä aivan elementissään, Turun normaalikoulun lukion vararehtori Jannika Sarimo sanoo.

Voiton vei tulevaisuuden digitaalinen unisieppari CaZzzer, joka havainnoisi ihmisten unia ja toistaisi niitä digitaalisesti tulevaisuuden teknologialla. Hyvät unet voitaisiin tallentaa katsottaviksi vaikkapa puhelimella. Tuomaristo piti ideaa luovana ja totesi, ettei tällainen teknologia ole välttämättä kovin kaukaista tulevaisuutta.

Yliopistosäätiö jakoi 895 000 euroa Yhteensä 343 hakijaa sai tänä vuonna Turun Yliopistosäätiön myöntämän apurahan. Niiden yhteissumma on 895 000 euroa Suurin osa tuesta myönnettiin nuoren tutkijan apurahoina ja tutkimusapurahoina. Apurahan saajien puheenvuoron pitänyt lääketieteen tohtori, dosentti Eriika Savontaus totesi apurahan saamisen olevan tärkeä kannustin tutkijoille.

– Etenkin Turun Yliopistosäätiöltä saatu apuraha on kuin työnantajan palaute hyvin tehdystä työstä, Savontaus totesi.

Tilaisuudessa myönnettiin Turun Yliopiston perustamisen suuri muistomitali valtiotieteiden maisteri Hannu Kokkoselle, ensimmäistä kertaa jaetuista uusista tunnustuksista Vuoden vapaaehtoistyöntekijä -tunnustuksen sai Antti Valtanen,Vuoden yhteistyökumppani -tunnustuksen Aimo Järvinen.

32 | Aurora

Venäjän tiedeakatemia lahjoitti Turun yliopistolle Pushkinin Boldinon käsikirjoitukset. Kolmen niteen kokonaisuutta on painettu ainoastaan 500 kappaletta, ja niitä on aiemmin lahjoitettu Venäjän ja ValkoVenäjän yliopistoille, tutkimusinstituuteille ja museoille.

Turun yliopiston työterveyshuolto on aloittanut työterveyshuollossa työskentelevien lääkäreiden, terveydenhoitajien ja muun henkilöstön täydennyskoulutuksen.

VANTTI-ohjelma on vastaus vuoden 2014 alussa voimaan tulleeseen työterveyshuollon asetukseen, joka edellyttää myös osaaikaisesti työterveyshuollossa työskenteleviltä täydennyskoulutusta.

PALKITTUJA Pitkäjänteinen työ opiskelija-yritysyhteistyön edistämiseksi toi tietojärjestelmätieteen lehtori Antti Tuomistolle Turun kauppakamarin ICT Teko 2014 -palkinnon.

Turun yliopistosta valmistunut valtiotieteiden maisteri Heini Hyrkkö palkittiin vuoden 2013 parhaasta sosiologian alan pro gradu -tutkielmasta. Valinnan teki sosiologian kansallinen Westermarck-seura.

Turun yliopistossa opiskelleen Usva Frimanin pro gradu Pelimaailmojen fantastiset naiset: Digitaalisten pelien hahmoesitykset ja niiden tutkimus on voittanut vuoden 2014 pelialan opinnäytekilpailun.

”Siinä yhdistyvät jännitysromaanin ainekset, historiantutkijan loputtoman kiinnostuksen palo, vanhojen lähteiden etsinnän vaatima työ ja löytämisen riemu sekä työtä pelkäämätöntä analyyttista ajattelua osoittava kirjoittajan ote. Se kuuluu kansainväliseen huippuluokkaan.”

Professori emerita Irmeli Helin kuvatessaan Vuoden 2013 humanistitohtoriksi valitun Marika Räsäsen väitöskirjaa, jossa tämä on tutkinut Tuomas Akvinolaisen ruumiista irrotettujen reliikkien merkitystä.

TIEKARTALLA KAKSI YLIOPISTON KOORDINOIMAA KOHDETTA ​ uomen Akatemian laatimassa kansallisessa S tiekartassa on kaksi Turun yliopiston koordinoimaa tutkimusinfrastruktuurikohdetta. Lisäksi Turun yliopisto on mukana muiden koordinoimissa kohteissa.

Tutkimusinfrastruktuurien asiantuntijaryhmän julkaisemasta tutkimusinfrastruktuurien strategiassa ja päivitetyssä tiekartassa listataan seuraavien 10–15 vuoden aikana uudistamista edellyttäviä sekä kehitteillä olevia kansallisia tutkimusinfrastruktuureita.

Päivitetyllä tiekartalla on 31 kansallista tutkimusinfrastruktuuria.

Kohteista kahden kansallinen koordinointi on Turun yliopistossa: eurooppalaisen sosiaalitutkimus ESS:n aineiston koordinointi sekä cherenkovteleskooppijärjestelmä.

Lisäksi Turun yliopisto on kumppanina bioalojen ja lääketieteen kuvantamisteknologioiden tutkimusinfrastruktuuri, Euroopan translationaalisen tutkimuksen infrastruktuuri, Euclid-kosmologiamissio, integroidun rakennebiologian infrastruktuuri, kansallinen kasvien fenotyyppakasvien fenotyyppaus -infrastruktuuri, avoin paikkatiedon tutkimusinfrastruktuuri, Suomen merentutkimuksen tutkimusinfrastruktuuri sekä MAX IV-laboratorion synkrotronisäteilylaitos -kohteissa.

VIIPURIN

RAKENNUSTEN SUOJELU SAI SUUNTAVIIVAT

Suomalaiset, venäläiset ja kansainväliset rakennussuojelujärjestöt ovat julkaisseet tiekartan Viipurin rakennusperinnön suojelemiseksi.

– Tiekartta sisältää suosituksia Viipurin rakennussuojelun kehittämiseen ja rahoittamiseen, vanhojen rakennusten kunnostukseen sekä kansainvälisen yhteistyön järjestämiseen. Siinä esitetään sekä kiireellisiä toimia sekä pitkän tähtäimen tavoitteita, kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmaprofessori Maunu Häyrynen kertoo.

Karttaa valmisteltiin Turun yliopiston maisematutkimuksen sekä suomalaisten, venäläisten ja kansainvälisten rakennussuojelun ja rakennustaiteen asiantuntijajärjetöjen yhteisessä seminaarissa.

”Tutkimustemme mukaan me suomalaiset olemme palkkatyössä yritteliäämpiä kuin monet muut. Olemme luovia, innovatiivisia ja meillä on kekseliäisyyttä.

Oppiminen ja koulutus ovat vahvuuksiamme.”

Professori Jarna Heinonen, kauppakorkeakoulun johtamiskoulutusyksikkö TSE exen järjestämässä Top Management Forumissa.

”Lukiovierailuilla haluan kertoa, että vähänkö meillä on mahtava yliopisto!”

Arkeologian opiskelija Hanna Pyhtilä, yksi Turun yliopiston ensimmäisistä opiskelijalähettiläistä.

Seudun lukiot voivat kutsua lähettilään kertomaan opiskelijoilleen opiskelusta Turun yliopistossa.

17 581

haki opiskelemaan Turun yliopistoon. Suurin kasvu hakijamäärässä kohdistui lääketieteelliseen tiedekuntaan. Suosituin yksittäinen hakukohde oli psykologian oppiaine, johon saapui yli 50 hakemusta aloituspaikkaa kohden.

Auria Biopankki on saanut toimiluvan.

Sen ovat perustaneet Turun yliopisto sekä Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Vaasan sairaanhoitopiirit. Aurian kanssa samaan aikaan Valvira hyväksyi valtakunnalliseen biopankkirekisteriin THL Biopankin.

OPASTUSKÄVELYT KESÄ 2014 Miten kulta liittyy Turun yliopiston perustamiseen?

Miksi Suomen ensimmäisellä koululla oli oma putka?

Entä missä tapahtui Turun verilöyly vuonna 1599?

Turun yliopiston järjestämällä Akateeminen kävelyllä tutustutaan kaupungin historiaan oppineisuuden näkökulmasta, Turun vanhat torit kertovat -kierroksella tarkastellaan Turun menneisyyttä kolmen torin näkökulmasta.

AKATEEMINEN KÄVELY: ke 4.6. klo 17 to 3.7. klo 14 ke 18.6. klo 17 to 17.7. klo 14 to 31.7. klo 14

ti 12.8. klo 16 ti 26.8. klo 16

TURUN VANHAT TORIT KERTOVAT: ke 11.6. klo 17 to 10.7. klo 14 ti 5.8. klo 16 ke 25.6. klo 17 to 24.7. klo 14 ti 19.8. klo 16 Hinta: 10 e/6 e

Turun yliopisto ja Yle Turku aloittavat pitkäkestoisen yhteistyön. Joka torstai Turun Radion Tiedetunnissa kuullaan kello 11:stä alkaen asiaa Turun yliopiston ajankohtaisista väitöksistä ja tutkimushankkeista.

Akateeminen kävely lähtee Agricolan patsaalta, tuomiokirkon kupeesta. | Turun vanhat torit kertovat lähtee Maaherran makasiinilta, Henrikinkatu 10.

Kierroksia voi tilata myös ryhmille. utu.fi/fi/sivustot/kavelyt Aurora | 33

Väitös

teksti: jussi matikainen

| kuva: hanna oksanen

Keskenään riitelevät suuryritykset pysyvät usein pois oikeussalista Suuryritykset pitävät oikeudenkäynnin tarjoamaa lainkäyttöä ja oikeusturvaa huonompana kuin välimiesmenettelyä. Siksi ne haluavat ratkaista riitansa mieluummin välimiesmenettelyllä. Asia paljastui ANNALIISA AUTION väitöstutkimuksessa, joka oli samalla Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan sadas väitös.

Y

ritykset näkevät oikeudenkäynnin tärkeänä riidanratkaisumekanismina. Käytännössä riidat kuitenkin halutaan usein ratkaista välimiesmenettelyllä. Välimiesmenettelylausekkeesta sopiminen tarkoittaa sitä, että osapuolet sopivat samalla, ettei asiaa viedä tuomioistuimen ratkaistavaksi.

– Yritysten mukaan oikeudenkäyntiä tulisi nopeuttaa ja tuomareiden liike-elämän asiantuntemusta kasvattaa esimerkiksi asiantuntijoiden käyttöä ja tuomareiden erikoistumista lisäämällä, jotta yleisten tuomioistuinten lainkäyttö eli tuomitseminen riitaoikeudenkäynnissä olisi tarkoituksenmukaista, Autio kertoo.

Perustuslaki ja Euroopan ihmisoikeussopimus oikeuttavat yrityksiä käyttämään valtion tarjoamia oikeuspalveluja. Tuomiovalta kuuluu yleisille tuomioistuimille, ja yrityksillä on oikeus viedä riitansa ratkaistaviksi tuomioistuimeen. Yritykset voivat ratkaista riitojaan myös vaihtoehtoisilla mekanismeilla kuten neuvottelemalla, sovittelemalla, välimiesmenettelyllä tai esimerkiksi asiantuntijan avulla.

– Riidanratkaisumekanismin valintaan vaikuttavat yritysten toimintatavat, riidan laatu ja intressi, mutta olennaisesti myös riidanratkaisumekanismin saatavuuteen liittyvät tekijät. Tutkimuksesta selvisi myös, että hämmästyttävän harvalla kotimaisella suuryhtiöllä on riidanratkaisustrategia, Autio kertoo.

Autio hyödynsi tutkimuksessaan empiiristä oikeustutkimusta, jossa otoksena oli 250 suurinta suomalaisyritystä. Kotimaisten yritysten riidanratkaisua myös vertailtiin erityisesti riidanratkaisuun Englannissa.

– Oikeudenkäynnin julkisuus, kesto ja tuomioistuinten asiantuntemuksen kyseenalaistaminen ovat tulosten mukaan tekijöitä, jotka saavat yrityksiä välttämään oikeudenkäyntejä. Sen sijaan oikeudenkäynnin kustannuksilla ja tuomion ennakoitavuudella ei ollut tällaista vaikutusta, Autio toteaa.

34 | Aurora

Turun hovioikeudessa viskaalina työskentelevän Anna-Liisa Aution väitöstutkimus osoitti, että sinällään tärkeäksi koetun oikeudenkäynnin rasitteeksi koetaan oikeudenkäynnin julkisuus, kesto sekä epäily sen liike-elämän asiantuntemuksesta.

Tulokset osoittavat, että mitä suurempia yrityksen liikevaihto ja henkilöstömäärä ovat, sitä enemmän oikeudenkäynnin ja tuomion julkisuus sekä oletettu tuomioistuinten asiantuntemuksen puute vaikuttavat yritysten riidanratkaisutapoihin.

Autio lähestyi lainkäytön asemaa ja saatavuutta yritysten riidanratkaisussa paitsi yritysten myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

– Oikeuden kehittyminen voi vaarantua, jos oikeudellista arviointia sisältyvät asiat siirtyvät yksityisesti ja pääsääntöisesti ei-julkisesti ratkaistaviksi. Tuomiovallan siirtyminen yksityiselle puolelle voi vaikuttaa haitallisesti aineellisen oikeuden arvostukseen ja tuomioistuinten asemaan yhteiskunnassa, Autio huomauttaa.

Samalla riippumattomien tuomioistuinten mahdollisuus ottaa laintulkinnallisesti kantaa talouselämän sopimuksiin tai menettelytapoihin vähenee. Yritysten liiketoiminnan läpinäkyvyys heikkenee, eikä tieto lain oikeasta tulkinnasta ja esimerkiksi sopimuksen kohtuullisuudesta uusissa tilanteissa välity toimijoille.

– Tarvittaisiinkin sopiva tasapaino oikeudenkäynnin ja sille vaihtoehtoisten menettelyjen välille.

Aution väitös oli oikeustieteellisen tiedekunnan historian sadas.

Tiedekunnan tohtorikoulutus on tehostunut 2000-luvulla olennaisesti.

Vuonna 1961 toimintansa aloittaneen tiedekunnan 50. väitöskirja hyväksyttiin vuonna 2003 eli ensimmäisten 50 väitöskirjan valmistuminen kesti yli 40 vuotta. Seuraavat 50 väitöskirjaa syntyivät 11 vuodessa.

Anna-Liisa Aution väitöskirja ”Lainkäyttö yritysten riidanratkaisussa” julkaistiin Lakimiesliiton Kustannuksen sarjassa, kirjaa voi tilata Kauppakamarikaupasta.

Lue uusien Turun yliopistossa tarkastettujen väitösten esittelyt osoitteesta utu.fi/vaitokset

TURUN SUOMALAINEN

YLIOPISTOSEURA

kuva: erja hyytiäinen

Mu

ka n

am

eno

ssa

Yliopistoseura – yhteisö yliopiston ystäville Opiskeluaika on jäänyt itselleni mieleen onnellisena ja innostavana aikana: tällöin olin osa useaa eri yhteisöä kuten ainejärjestöä, tiedekuntaa ja Turun yliopistoa.

Valmistuminen oli ilon ja juhlan aihe, mutta samalla haikeaa. Oli aika jättää tutut yhteisöt ja siirtyä kohti uutta ja tuntematonta.

Yliopistoseura loi mahdollisuuden olla jälleen osa Turun yliopistoa.

Sen kautta oli mahdollista tutustua kotiyliopistoon uudella tavalla: tavata muita Turun yliopiston ystäviä, kuulla eri tieteenalojen luentoja ja vierailla erilaisissa tutustumiskohteissa. Seuraan liittyminen oli myös tapa pitää kiinni jostakin rakkaasta. Seuran kautta on vahvistunut tunne, ettei yliopisto ole vain instituutio. Se on elämäntapa.

Seuraan eivät liity vain yliopistoelämän jo taakseen jättäneet. Seuran jäsenistöön kuuluu paljon Turun yliopiston opiskelijoita, tutkijoita ja muuta henkilökuntaa. Se kertoo halusta olla liitoksissa kotiyliopistoon usean eri yhteisön välityksellä sekä yliopistoyhteisön tärkeydestä.

Usein nykypäivinä kuulee puhuttavan seurojen haastavasta tilanteesta. Phoenixin liityttyä Auroraan ovat useat tilanneet sähköisen uutiskirjeen ja seura on saanut uusia jäseniä. Tämä jos jokin kertoo siitä, että Yliopistoseuran taustalla on arvokas aatemaailma, joka ei haalistu nykypäivän haasteissa.

Biolääketieteen opiskelija Riikka Siitonen (oik.) sai tuhannen euron apurahan tulehdusten PET-kuvantamista käsittelvää pro gradu -työtään varten. Apurahat jakoivat Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen (vas.) ja Yliopistoseuran puheenjohtaja Satu Astala.

Yliopistoseura jakoi 8.4. Valto Takalan ja Mirjam Vähä-Kirvelän rahastoista yhteensä 28 000 euroa 16 opiskelijalle ja kahdeksalle nuorelle tutkijalle. Jälkimmäisen rahaston tuotto jaettiin ensimmäistä kertaa.

Sen tuotto on kohdistettu ansioituneille oikeustieteen opiskelijoille.

Satu Astala Yliopistoseuran hallituksen puheenjohtaja

Psykologian yliopistonlehtori Johanna Kaakinen piti ennen seuran kevätkokousta esitelmän tiedon käsittelemisestä, oppimisesta ja muistamisesta. Loistava puhuja ja mielenkiintoinen aihe herättivät jäsenistössä runsaasti kysymyksiä. Varsinaisessa kevätkokouksessa hallitus sai jäsenistöltä vastuuvapauden ja ideoita seuran tulevaan toimintaan.

Turun yliopiston historiaa mitalitaiteen valossa Kuinka Wäinö Aaltosen veistos Genius ohjaa nuoruutta päätyi yliopiston keskusaukiolle? Mitä kansleri Tauno Nurmela totesi mitalinluovutuspuheessaan kemianprofessori Reino Leimulle? Miten fysiikan professori Yrjö Väisälä liittyy SavoKarjalaisen osakunnan kulinaariseen tiedekuntaan?

Emeritusprofessori Paavo Toivanen kertoo Turun yliopiston historiasta keräämänsä kattavan mitalikokoelman kautta. Mitalit pitävät sisällään muistoja ja kaskuja. Niiden kautta on myös hahmotettavissa Turun yliopiston laajentuminen monitieteelliseksi yliopistoksi kuin myös yksittäisten tieteentekijöiden saavutuksia.

Tilaisuus järjestetään tiistaina 17.6. klo 17 Maaherran makasiinissa Porthan-salissa (Henrikinkatu 10). Tilaisuus on avoin kaikille eikä sinne tarvitse ilmoittautua.

Tilaisuudessa on kahvitarjoilu. Tervetuloa!

Turun Suomalainen Yliopistoseura | koordinaattori Eeva-Maria Soikkanen | 045 152 6666 | yliopistoseura@utu.fi Aurora | 35

www.yliopistoseura.fi

QT4 1

36 | Aurora