AURORA 3/2010

Aurora 3/ 2010

8

Työuria voidaan pidentää keskeltä 16

Pikaruoka on myrkkyä luolamiehen geeneille 20

Varainhankinnan vauhti kiihtyy 26 Liikenne on psykologista peliä Aurora | 1

Turun yliopistoon haki opiskelemaan vuonna 2010 yhteensä 16 137 hakijaa.Yliopiston kuuteen tiedekuntaan ja Turun kauppakorkeakouluun hyväksyttiin yhteensä 3 177 uutta opiskelijaa, joista naisten lukumäärä on 2 042.

2 | Aurora

3/2010

kuva: Stefan Kloo (http://creativecommons.org/licenses/by/2.0/)

Aurora

16

SISÄLLYS

7

Kaakeliuuni oli kannanotto

Teema: Elinikäinen oppiminen 8 Työuria voidaan pidentää keskeltä 12 Oppiminen jatkuu valmistumisen jälkeenkin 14 Satamamaisteri 16 20 26 30

Pikaruoka on myrkkyä luolamiehen geeneille Varainhankinnan vauhti kiihtyy Tien päällä Tietokirjailija - tutkija kirjailijan roolissa?

26

Palstat 4 6 22 23 24 32 34

Tiedetarjotin Pääkirjoitus Kolumni Kirjat Alumni Lyhyet Väitös

Aurora 3/ 2010

AURORA 3/2010 30.9.2010 julkaisija Turun yliopisto ISSN 1234-6789 päätoimittaja Anne Paasi, p. 02 333 6298 toimitussihteeri Tuomas Koivula, p. 02 333 5979 toimituksen yhteystiedot Turun yliopiston viestintäyksikkö, 20014 Turun yliopisto, viestinta@utu.fi tilaukset, osoitteenmuutokset ja ilmoitukset viestinta@utu.fi, p. 02 333 5909 ilmoitushinnat 1/1-sivu 1000 e, 1/2-sivu 500 e, takakansi 1200 e taitto Hanna Oksanen kannen kuva Maarit Kotiranta paino Turun yliopistopaino - Uniprint Oy painos 13000 kpl www.utu.fi/aurora

10

Työuria voidaan pidentää keskeltä 14

Pikaruoka on myrkkyä luolamiehen geeneille 20

Varainhankinnan vauhti kiihtyy 26 Liikenne on psykologista peliä Aurora | 1

Aurora | 3

tiede tarjotin

koonnut Jussi kuvat:

Matikainen ja Tuomas Koivula Sulake Corporation,Veikko Rinne

Kansainvälisen kyselyaineiston mukaan teini-ikäiset samastuvat nettiyhteisöön lähes yhtä voimakkaasti kuin omaan perheeseensä. Päätelmä perustuu tutkimukseen, jossa tarkasteltiin nuorten suhdetta Habbo-verkkoyhteisöön. Samastuminen nettiyhteisöön on voimakkaampaa kuin naapurustoon tai verkon ulkopuolella toimivaan harrastusryhmään.

– Nuorten omat ryhmät ovat tärkeitä nuoren minäkuvan ja arvojen kehittymisessä, professori Pekka Räsänen Turun yliopistosta ja tutkija Vili Lehdonvirta Tietotekniikan tutkimuslaitoksesta muistuttavat.

Tutkijoiden mukaan verkkopelit ja internetin yhteisöpalvelut ovatkin yhä keskeisempiä nykynuorten identiteetin kehittymisympäristöjä.

Kyselyyn vastasi kaikkiaan 4 299 Habbo-yhteisön käyttäjää Britanniasta, Espanjasta ja Japanista. Vastaukset olivat samankaltaisia kaikissa maissa.

Valtaosa Habbon käyttäjistä on 13–18-vuotiaita.

Räsäsen ja Lehdonvirran artikkeli julkaistiin johtavassa kansainvälisessä nuorisotutkimusjulkaisussa Journal of Youth Studies.

Esiopetuksen ja koulun yhteistyö parantaa oppimistuloksia – Mitä enemmän esiopetusvuoden aikana toteutetaan erilaisia yhteistyön muotoja, sitä paremmin lasten luku- ja kirjoitustaidon sekä matematiikan oppiminen sujuu 1. luokan aikana, projektitutkija Annarilla Ahtola Turun yliopistosta kertoo.

Oppiminen nopeutuu eritoten silloin, kun esiopetuksen ja koulun henkilöstö valmistelee opetussuunnitelmat yhdessä ja esiopetuksesta siirtyy kouluun vanhempien luvalla lasta koskevaa materiaalia, kuten kasvun kansio tai esiopetussuunnitelma.

– Kouluuntulovaiheessa tulisi käyttää enemmän resursseja koulun aloitusta tukevaan yhteistyöhön sen sijaan, että keskitytään yksittäisten lasten ns. kouluvalmiuden arviointiin, mihin liittyy monenlaisia ongelmia, Ahtola arvioi.

Syksyllä 2006 alkanut Turun, Jyväskylän ja Joensuun yliopistojen tekemä seurantatutkimus päättyy keväällä 2011 lasten ollessa 4. vuosiluokalla. Tutkimus on toteutettu Joensuussa, Kuopiossa, Laukaassa ja Turussa.

4 | Aurora

Tekstiviestit mielenterveystyön tueksi Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen tutkijat selvittävät tekstiviestien käyttöä mielenterveystyössä. Kehitystyössä on mukana terveydenhuollon henkilökuntaa ja asiakkaita useista sairaanhoitopiireistä.

– Tavoitteena on tuottaa palvelukokonaisuus, joka auttaa potilasta, helpottaa henkilökunnan työtä ja säästää organisaation resursseja, hoitotieteen professori Maritta Välimäki kertoo.

Suunnitteilla on, että sairaalasta kotiutuvalle potilaalle lähetetään muistutusviestejä esimerkiksi lääkkeiden otosta, sovitusta vastaanottokäynnistä tai vaikkapa harrastustoiminnasta. Suomessa tämä on uutta, mutta Englannista saadut kokemukset ovat kannustavia. Hanketta rahoittaa Suomen Akatemia.

Tappaja-ampiainen leviää Suomeen

T

urun yliopiston biologian laitoksen tutkimuksen mukaan ampiaisia oli viime kesänä yhdeksänkertainen määrä edelliseen kesään verrattuna.

– Ensimmäinen hellejakso oli jo toukokuussa ja kesä oli muutenkin hyvin lämmin.

Ampiaisten saalishyönteisiä oli liikkeellä runsaasti, dosentti Jouni Sorvari kertoo.

Tutkimuskesien runsain ampiaislaji oli yleinen ampiainen (Vespula vulgaris), jota esiintyy koko maassa. Toiseksi yleisimpänä lajina pyydyksissä oli saksanampiainen (Vespula germanica). Tätä Suomen luonnon uutta tulokasta tavataan toistaiseksi vain Etelä-Suomesta.

– Saksanampiaista nimitetään Australiassa ja Uudessa-Seelannissa tappaja-ampiaiseksi. Sikäläisissä oloissa ampiaisyhdyskunnat kasvavat monin verroin suuremmaksi kuin Euroopassa. Pesään törmääminen voi olla hengenvaarallista, Sorvari sanoo.

Suomen lyhyen kesän vuoksi ampiaisyhdyskunnat eivät kasva suuriksi. Saksanampiainen voi kuitenkin kilpailla pesäpaikoista muiden ampiaisen kanssa ja siten vaikuttaa haitallisesti alkuperäisten ampiaisten runsauteen.

Satamat uskovat talouskasvuun Itämeren satamissa odotetaan kasvua omissa rahtivolyymeissa ja Itämeren taloudessa yleisemmin vuonna 2011. Odotukset ovat parantuneet viime vuodesta selvästi, mutta kasvusta odotetaan maltillista. Rahtivolyymeissa päästäneen lamaa edeltävälle huipputasolle Itämerellä vasta vuonna 2012 tai 2013.

Turun yliopiston merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen satamabarometrissa kartoitettiin kesä–elokuusssa 49 sataman tulevaisuudennäkymiä.

www.balticportlist.com

Uutta tietoa allergian ja astman hoitoon Turun biotekniikan keskuksen tutkimuksessa on osoitettu, millaisia geenejä ja soluviestintäreittejä ihmisen valkosolu käyttää kehittyessään allergista tulehdusta aiheuttavaksi.

Allergian synnyssä keskeinen tekijä on STAT6-proteiini. Se saa solut muuttumaan allergiaa aiheuttaviksi. Tutkijat määrittivät ihmisen solun tekijät ja viestintäreitit, joiden kautta STAT6:n vaikutus välittyy soluihin.

– Lääkeyritykset ovat yrittäneet yli 20 vuotta kehittää lääkettä estääkseen STAT6:n toiminnan siinä kuitenkaan onnistumatta. Tuloksemme antavat ainutlaatuisen perustan uusien allergialääkkeiden kehittämiseksi, tutkimusryhmän johtaja, professori Riitta Lahesmaa kertoo.

Tutkimuksessa yhdistettiin muun muassa uuden sukupolven mikrosiruteknologiaa ja tiedonlouhinnan menetelmiä. Tutkimus julkaistiin kesäkuussa arvostetussa tiedelehti Immunityssä.

Aurora | 5

pääkirjoitus

Tutkija tarvitsee yhteiskuntaa muuhunkin kuin rahoittamiseen Teksti: Sanna Salanterä Vahva yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja verkostoitunut tutkimusyhteistyö kuulostavat mielekkäiltä strategisilta tavoitteilta, joita uudessa yliopistossamme peräänkuulutetaan ja joihin tutkijoita kannustetaan.

Valitettavan usein ajatellaan, että tutkijat tutkivat mitä haluavat ja yhteiskunta rahoittaa.Yhteiskunta tarpeineen on kuitenkin oleellinen osa tieteen tekemisestä.Yritysmaailma, julkisyhteisöt ja kolmas sektori voivat hyvin toimia tutkimusyhteistyökumppaneina, auttaa todellisuuden kannalta mielekkäiden tutkimuskysymysten tekemisessä sekä edesauttaa tutkitun tiedon levittämistä ja käyttöönottoa. Myös toimiva ja aktiivinen vuorovaikutus alumneihin on tiedeyhteisölle merkittävä voimavara.

Noin kuusi vuotta sitten kohdalleni osui joukko tutkijoita, jotka olivat kiinnostuneita samasta tutkimuskohteesta kuin itsekin, mutta aivan eri näkökulmasta. Ryhdyimme keskustelemaan keskenämme säännöllisesti ja huomasimme, että itse asiassa voisimme yhdistämällä osaamisemme esittää sellaisia tutkimuskysymyksiä, joita kukaan meistä ei voisi tehdä yksinään. Rakensimme eri tieteenalojen yhteisen LOUHI-projektin, jonka tavoitteena on kehittää uusia ja älykkäitä menetelmiä avuksi päivittäiseen hoitotyöhön.

Projektin tueksi kokosimme yritysmaailman ja terveyspalvelujärjestelmän toimijoita, jotka kaikki sitoutuivat mukaan alusta asti. Hoitotieteilijälle vieraampia olivat tietojenkäsittely- ja tietojärjestelmätieteet sekä kieliteknologiayritykset, tutumpia taas yliopistosairaala ja yksityinen terveyspalvelujen tuottaja.

Projekti poiki useita väitöskirjoja, konferenssiesityksiä, kotimaista ja kansainvälistä koulutusta, palkintoja ja uuden tuotteen, suomen kielen tarkistimen kliiniselle tekstille.

Projektista syntyi myös uutta yhteistyötä, IKITIK-konsortio, jossa kehitetään potilasturvallisuuteen ja hoidon laatuun vaikuttavia, kieliteknologiaan perustuvia välineitä.Tarkoituksena on tehdä terveydenhuollon kommunikaatiosta entistä selkeämpää ja ymmärrettävämpää.

Konsortiossa on samaa arvoketjuajattelua kuin LOUHI-projektissa, mutta olemme laajentaneet verkostoa edelleen Euroopan eri maihin. Työmme palkittiin keväällä Vuoden ICT-teko -palkinnolla.

Yksinään meistä kukaan ei olisi pystynyt tähän, mutta yhdessä se onnistui.

Yhteistyön ja useisiin suuntiin toimivan vuorovaikutuksen rakentaminen monenlaisten ihmisten, erilaisten organisaatiokulttuurien ja tieteenalojen traditioiden välillä ei ole aivan yksinkertaista – ja se vie aikaa. Tarvitaan epäonnistumisen ja erilaisuuden sietokykyä, sillä ristiriitoja ja keskinäistä kilpailua syntyy.

Ne pitäisi kyetä käsittelemään rakentavasti ja valjastaa erilaisuus vahvuudeksi. Tässä oleellisena tekijänä on luottamuksen rakentaminen ja yhteinen päämäärä.

Oman kokemukseni mukaan tieteiden, julkisyhteisöjen ja yritysmaailman yhteistyöverkosto on kiehtova, huikeita mahdollisuuksia tarjoava tutkimus- ja kehityskenttä, joka tarjoaa hyötyjä koko arvoketjulle.

Kirjoittaja on kliinisen hoitotieteen professori Turun yliopistossa

Miten yliopiston sidosryhmät ovat vaikuttaneet työhösi/opiskeluusi?

Markku Pikkarainen Juuri valmistunut KTM

6 | Aurora

- Mentorointiohjelma on ollut onnistunut kokemus ja antanut paljon eväitä työelämään ja työnhakuun.

Päivi Pihlaja Erityispedagogiikan lehtori

- Tutkimushteistyö VarsinaisSuomen kuntien kanssa on ollut erittäin antoisaa ja kokemukset myönteisiä.

Teksti ja kuvat: Laura Myllymäki

Jarno Salonen Teollisuusfysiikan laboratorion johtaja

- Olemme kehittäneet lukioiden ja yliopiston välistä yhteistyötä ja laajennamme sitä myös opettajien täydennyskoulutukseen.

teksti: Jussi

Matikainen Oksanen

kuva: Hanna

Kaakeliuuni oli kannanotto

– Katolisena aikana kaakeliuunit koristeltiin pyhimysten kuvilla. Ne toimivat kodin piirissä hartauden harjoituksen apuna. Samalla uunin omistaja viesti vierailleen omaa hurskauttaan, Kirsi Majantie sanoo.

Kaakeliuunien varhaishistoriasta tiedetään yllättävän vähän.

Kirjalliset lähteet vaikenevat kaakeliuuneista lähes tyystin, joten tieto on kaivettava kirjaimellisesti maan alta. Majantie otti tehtäväkseen selvittää, mitä arkeologisilta kaivauksilta löytyneet kaakeliuunien sirpaleet viestivät meille menneisyydestä.

Työn tuloksena syntyi aikakaudelta 1400–1650 peräisin olevat suomalaislöydöt kartoittava arkeologian väitöskirja.

Suomessa ei ole säilynyt kokonaisia uuneja, mutta kaakeleiden palasia on löytynyt linnoista ja kartanoista. Turun seudulta löytöjä on tehty kaupunkialueelta, Turun linnasta ja Kuusiston linnanraunioilta. Vanhimmat löydöt on ajoitettu 1400-luvun alkuun.

– Tajusin pian, että tämä on paljon moniulotteisempi aihe kuin äkkiseltään kuulostaa. Kaakeliuunien varhaishistoria kertoo omaa kieltänsä yhteiskunnallisista muutoksista ja yläluokan elämästä.

Varhaiset kaakeliuunit tuotiin Suomeen ulkomailta tai tekijä tuotettiin ulkoa. Keksintö levisi Suomeen saksalaisten hansakauppiaiden ja ylimystön ulkomaanmatkojen myötä.

Kaakeliuuni oli mullistava lämmitysväline. Ensimmäistä kertaa savu johdettiin ulos rakennuksesta, mikä paransi huomattavasti viihtyvyyttä ja sisustusmahdollisuuksia. Mutta uuni oli muutakin. Siitä tuli uskonnollisten viestien välittäjä ja muoti-ilmiö.

Uskonpuhdistuksen myötä kuva-aiheet vaihtuivat pyhimyksistä uuden uskon kannattajien muotokuviksi. Majantie on pohtinut, oliko ulottuvuus yhä pelkästään uskonnollinen vai tuliko ruhtinaskuvista vähitellen muoti-ilmiö.

– Kuvien muotiulottuvuuteen viittaisi se, että alkuperäisissä muoteissa oli protestanttisten ruhtinaskuvien lisäksi ruhtinaiden nimet. Turusta taas on löytynyt saksalaisista muoteista kopioituja kaakeleita, joissa tarkkaa on enää kuva, mutta teksti jää arvoitukseksi.

Tutkittavaa riittäisi vielä, mutta juuri nyt arkeologille on vientiä muualla.

– Työskentelen Lontoossa, jossa analysoin kahden pankin yhdistymisprosessia. Brittiläisillä työnantajilla on ennakkoluuloton asenne, eikä humanistin palkkaaminen pankkiin ole siellä mitenkään tavatonta.

Aurora | 7

teema

elinikäinen oppiminen

teksti: Tuomas

Koivula Kotiranta, Hanna Oksanen

kuvitus: Maarit

Työuria

voidaan pidentää

keskeltä

Kouluttautumisella on mielenkiintoinen vaikutus: se saa ihmiset elämään terveenä pitempään. Opittuja asioita työssään hyödyntävä ihminen tekee myös pitkän työuran.

V

äestön korkea koulutus ja eliniän kestävä oppiminen mainitaan Suomen tulevaisuusstrategiassa tietoyhteiskunnan hyvinvoinnin kulmakivinä.

Syyskuussa julkaistun OECD:n raportin mukaan Suomen korkeakoulutettava nuoriso näyttää sisäistäneen ajatuksen liiankin hyvin. Koulutuksessa viihdytään pitkään ja hartaasti. Vain noin puolet suomalaisista korkeakouluopiskelijoista valmistuu alle 27-vuotiaina, kun OECD-maissa valmistutaan keskimäärin 25-vuotiaina.

Ajatus koulutuksen lisäämisestä ei tunnu juuri nyt vellovan työurien pidentämiskeskustelun valossa kovin muodikkaalta.

– Elinikäistä oppimista ei pitäisikään ajatella näin ahtaasti, pelkkänä formaalina koulutuksena, toteaa aikuiskoulutuksen 8 | Aurora

johtamisessa ja luennoimisessa pitkään mukana ollut dosentti Pirjo Vuokko Turun kauppakorkeakoulusta.

– Oppiminen ei edellytä luokkahuoneita tai totuuksia esittävää opettajaa. Pitkää kurssia parempi vaihtoehto voi toisinaan olla antoisa keskustelu ryhmässä ja kahdestaan. Lähtökohta on, että ihmisellä on into oppia, peilata uusia asioita jo olemassa oleviin tietoihin ja taitoihin. Kehittämisen keinot tulee aina miettiä kohderyhmän ja tavoitteiden mukaan.

Aihetta voidaan lähestyä myös terveyden näkökulmasta.

Professori Jussi Vahtera on erikoistunut kansanterveyden pitkittäistutkimuksiin. Seurantatutkimuksissa näkyy selvänä koulutuksen ja oppimisen merkitys ihmisten terveydelle.

– Ihmisen hyvinvoinnin kannalta aivan olennainen kysymys on, saako hän työssään kehittää tietojaan ja taitojaan sekä hyödyntää niitä. Jos näin ei ole, työ koetaan stressaavaksi. Työpe-

Aurora | 9

”

Työympäristöt ja työtavat muuttuvat työkykyisten elinvuosien aikana niin paljon, että uuden opettelu on jo tämänkin vuoksi välttämätöntä.

räinen stressi taas näkyy tutkimuksissa työstäpoissaoloina – jopa ennenaikaisina kuolemina, Vahtera sanoo.

Eläkeiän nostaminen vaatisi työkulttuurin muutosta Vuokko ja Vahtera ovat samaa mieltä siitä, että työurien ääripäihin keskittyvät muutokset eivät ole ainoita lähestymistapoja työikäisen väestön määrän turvaamiseen tulevaisuudessa.

– Ensin pitää turvata työikäisten ihmisten hyvinvointi niin, että ihmiset ylipäätään jaksavat olla töissä. Tähän löytyy avaimia paitsi yhteiskuntaa ohjaavista päätöksistä myös organisaatioiden sisältä, Vuokko sanoo.

– Ihmiset elävät pitempään ja terveempinä kuin ennen. Tämän päivän 70-vuotias on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin 65-vuotias 1960-luvulla. Tuolloin miesten odotettu elinikä oli keskimäärin kuusi kuukautta eläkkeelle jäämisen jälkeen. Tämä tosiasia näyttäisi puoltavan eläkeiän nostoa – mutta – jos eläkeiän nostamisen yhteydessä ei tarkastella vallitsevaa työkulttuuria, odotettavissa on huimia nousuja iäkkäiden työikäisten työkyvyttömien määrässä, Vahtera painottaa.

Vuosikymmenen puolivälissä tehdyn työministeriön selvityksen mukaan eläkkeelle jäävien keski-ikä oli noin 59 vuotta. Joka kolmannen eläkkeen syynä oli työkyvyttömyys. Suomalaisen työuran loppupäätä leimaa myös pitkäaikaistyöttömyys. Työelämän paineesta kertoo myös Vahteran laajaan kansainväliseen aineistoon perustuva tutkimus, jota uutisoitiin viime vuonna ympäri maailmaa otsikolla ”Eläkeläinen nukkuu paremmin”.

– 20 000 ihmisen aineistosta selvisi, että koetulla terveydellä mitattuna ihminen näyttää eläkkeelle jäädessään nuortuvan kym-

Dosentti Pirjo Vuokko ja professori Jussi Vahtera pohtivat, miksi yliopiston käyneitä kutsutaan valmistuneiksi. – Ikään kuin ihminen olisi tutkinnon suoritettuaan valmis. Pikemminkin pitäisi ajatella, että hän on valmis oppimaan lisää.

10 | Aurora

menen vuotta. Ja kyllä, hän myös nukkuu paremmin kuin milloinkaan työelämän aikana.

– Niin, valitettavan usein törmää työyhteisöihin, joissa henkilöstön kehittäminen muistuttaa kaskiviljelyä. Fokus on korkeintaan parin vuoden päässä, ja tarkoituksena on tänä aikana saada mahdollisimman hyvä työpanos. Henkilöstön osaamisen ja tätä kautta koko organisaation pitkäjänteiseen kehittämiseen jää vähän, jos ollenkaan, aikaa, Vuokko sanoo ja jatkaa: – Työympäristöt ja työtavat muuttuvat työkykyisten elinvuosien aikana niin paljon, että uuden opettelu on jo tämänkin vuoksi välttämätöntä.

Osaamisen jakaminen kehittää koko yhteisöä Millaisia sitten voisivat olla koulutuksen muodot, joilla työhyvinvointia saataisiin kasvatettua?

Pirjo Vuokon mukaan vastausta voitaisiin lähteä etsimään ensimmäiseksi johtamiskoulutuksesta.

– Keskeistä on työpaikan osaamisen tunnistaminen ja hankitun koulutuksen jakaminen yhteisössä. Nämä ovat opittavia ja laajasti työyhteisöä hyödyttäviä taitoja, joita tarjotaan erilaisissa esimiesvalmennuksissa.

– Hyviä käytäntöjä voidaan jakaa esimerkiksi työyhteisön sisäisissä seminaareissa. Mentorointikeskustelut ovat myös tehokas tapa saada uusia ideoita. Esimerkiksi Turun kauppakorkeakoulun eMBA-johtamiskoulutukseeen osallistuu myös eläkkeelle jääneitä yritysjohtajia, jotka jakavat kokemuksiaan nuoremmille. Keskustelu on vastavuoroista, samalla mentoritkin saavat kuulla työelämän ja tutkimuksen uusista tuulista.

Myös työtehtävien kierto on hyvä tapa levittää osaamista ja hahmottaa yksilöiden osaamista.

– Jotta työ koetaan mielekkääksi pitää siinä olla liikkumavaraa ja vaihtelua. Fordistis-tayloristinen työsuunnittelu edusti täsmälleen päinvastaista ajattelua: monotoninen toisto takasi mahdollisimman standardisoidun lopputuloksen. Tämä logiikka näyttää edelleen sitkeästi leimaavan työkulttuuriamme. Jotkut väittävät, että erikoissairaanhoito on malliesimerkki ositetusta työkulttuurista, Vahtera hymyilee.

Yliopistoista oppimisen osaamista Turun yliopistossa elinikäisen oppimisen asiantuntemusta on runsaasti yliopiston seitsemässä tiedekunnassa ja yhdessätoista erillisessä laitoksessa. Koulutus- ja kehittämiskeskus Brahea tarjoaa monipuolisia koulutus- ja kehittämispalveluja työyhteisöille ja eri ikäisille yksilöille.

– Yliopiston elinikäisen oppimisen palvelujen kysyntä tulee varmasti kasvamaan tulevaisuudessa. Laajan ja tieteidenvälisen tutkimuksen entistä tarkempi, asiakaslähtöinen paketointi elinikäisen oppimisen palveluiksi on tärkeää, Vuokko sanoo.

Vahtera mainitsee esimerkkinä monitieteisestä koulutuksesta sosiaali- ja terveydenhuollon esimiehille tarjottavan, lääketieteellisen tiedekunnan ja Turun kauppakorkeakoulun yhteisen MediMerc-koulutuksen.

– Turun yliopisto teki ensimmäisenä Suomessa hienon uuden aluevaltauksen, Lasten yliopiston, jonka luennoilla ja leireillä koululaisiin selvästi näyttää tarttuvan oppimisen into. Voitaisiinko samanlaista innovaatiota, akateemista tutkimustietoa välittäviä tilaisuuksia rakentaa esimerkiksi eläkeläisväestölle, Vuokko pohtii.

– Samalla yliopisto voisi toimia eläkeläisten hiljaisen tiedon siirtäjänä nuoremmille sukupolville.

– Mielestäni yliopiston on jatkossakin panostettava eniten nuorten tutkintokoulutukseen. Ei ole kenenkään etu, että eläkeläiset täyttäisivät opiskelupaikkoja tai tekisivät väitöskirjoja. Näkisin tutkimukseen perustuvan uuden tiedon tuottamisen yliopistojen vahvuutena myös elinikäisen oppimisen palveluissa, Vahtera painottaa.

Keskustelijat toteavat yhteen ääneen, että palveluja suunnitellessa yliopisto ei saa olla irrallaan yhteiskunnasta: – Alumnien ja muiden sidosryhmien toiveita tulee kuunnella tarkasti.

– Tulevaisuudessa tehdään yhä enemmän joko omasta tahdosta tai ympäristön paineesta valintoja, jotka saavat työuran näyttämään putken sijasta haarautuvina väylinä, välillä jopa u-käännöksinä. Yliopisto haluaa olla näissä valinnoissa tukemassa kasvattejaan, Vuokko sanoo.

Kulttuuritietoisuutta maahanmuuttajatyöhön Maahanmuuttajatyön kulttuuritietoinen osaaminen on uusi, laajeneva osaamisalue eri ammattiryhmien keskuudessa. Turun yliopiston koulutus ja kehittämiskeskus Brahean koordinoima täydennyskoulutus ohjaa terveydenhuollon, sosiaalialan, koulun, varhaiskasvatuksen ja poliisin ammattilaisia parempaan vuoropuheluun maahanmuuttajayhteisöjen kanssa.

– Suomalaiset hyvinvointipalvelut on aikoinaan rakennettu yhtenäiskulttuurin tarpeisiin. Koulutus tarjoaa uusia näkökulmia ja välineitä maahanmuuttaja-asiakkaan kohtaamiseen ja palveluiden kehittämiseen, suunnittelija Kia Lundgvist sanoo.

Kulttuuritietoiset työkäytännöt maahanmuuttajatyössä -koulutus alkaa marraskuussa 2010.

– Kyseessä on uusi oppisopimustyyppinen koulutusmuoto, jossa oppiminen sidotaan kiinteästi työn arkeen. Työpaikka osallistuu aktiivisesti täydennyskoulutuksen järjestämi-

Lisätietoja

seen. Opetusministeriö rahoittaa Brahean laajasta koulutuksen, joten osallistumikoulutustarjonnasta nen on maksutonta, Lundqvist saa osoitteesta kertoo.

Koulutusta järjestetään Turussa, Helsingissä, Rovaniemellä ja Joensuussa. Aloituspaikkoja on yhteensä 70. Hakuaika on käynnissä 4.11. saakka, ja opiskelijat valitaan ilmoittautumisjärjestyksessä.

– Koulutukselle on selvästi tilausta – tiedusteluja ja ilmoittautumisia on tullut runsaasti. Ilmoittautuneiden ammattinimikkeiden kirjo on laaja: sairaanhoitaja, sosiaaliohjaaja, lehtori, ohjaava opettaja sekä erilaisten hankkeiden henkilöstöä. Ilahduttavaa on myös se, että maahanmuuttajataustaisia ihmisiä on lähdössä mukaan koulutukseen.

brahea.utu.fi

Aurora | 11

teema

elinikäinen oppiminen

lisäkoulutusta komisariolle Kaarinalainen Jarkko Hynninen, 47, työskentelee liikkuvan poliisin turvallisuusyksikössä komisariona.

Hänen tehtävänään on huolehtia tasavallan presidentin henkilökohtaisesta turvallisuudesta.

2000-luvulla poliisiammattikorkeakoulusta valmistuttuaan Hynninen haki opiskelemaan Turun yliopistoon oikeussosiologian ja kriminologian maisteriohjelmaan. Hänestä tuli valtiotieteiden maisteri.

Hynninen halusi päivittää osaamistaan kiinnostavassa ja haasteellisissa maisteriohjelmassa.

– Aikuisopiskelijana pystyin sovittamaan opiskelun ja työt hyvin yhteen. Tiedekunta jousti paljon.

Hän katsoo, että opiskelu on syventänyt hänen ammatillista osaamistaan.

–Tein graduni Suomen valtionjohtoon kohdistuneista uhkauksista. Tutkimustyö oli innostavaa ja vei mukanaan.

Gradun tekeminen auttoi komisariota ymmärtämään myös oman työn kokonaiskuvaa.

– Suomalainen uhkaus on usein kohtuullisen impulsiivinen teko. Se sisältää paljon vihaa ja aggressiota.

Uhkausten arvioinnin kehittäminen oli komisariolle yksi keskeisimmistä tavoitteista, kun hän päätti lähteä opiskelemaan Turun yliopiston tarjoamaan maisteriohjelmaan.

– Yhteiskunta muuttuu ja poliisi sen mukana. Jos haluaa pysyä ajan hermolla, on syytä päivittää osaamistaan.

tuhti paketti liiketoimintaosaamista – Opiskellessani elintarvikekemiaa Turun yliopistossa suunnittelin kurssien ottamista myös kauppakorkeakoulun puolelta. Tämä kuitenkin jäi, kun valmistuin ja työllistyin, Ruusa Hietanen kertoo.

Hietanen huomasi pian, että liiketoimintaosaamiselle olisi käyttöä nykypäivän työelämässä.

Viime syksynä hän hakeutuikin liiketoiminta-akatemiaan, joka on 20 opintopisteen laajuinen Turun kauppakorkeakoulun järjestämä koulutusohjelma. Hietasen kanssa ohjelman suoritti parikymmentä muuta akateemisesti koulutettua.

– Osallistujien taustat olivat hyvin erilaisia, mikä oli positiivista. Ohjelmaan kuului luentoja, mutta pääpaino oli pienryhmätyöskentelyssä.

Osana opintoja Hietanen työskenteli kaksi kuukautta lääketieteellisiä tutkimuslaitteita valmistavassa yrityksessä, jonne hän teki projektityön laadunhallinnasta.

Hietasen mukaan kauppatieteelliset opinnot olivat mielekkäitä nyt, kun työelämä oli jo tullut tutuksi.

– Oppi ei jäänyt teoriatasolle, vaan työelämästä saadun kokemuksen kautta se oli helppo soveltaa käytäntöön. Ryhmissä saimme aikaan todella antoisia keskusteluja, ja pidämme yhä säännöllisesti yhteyttä.

12 | Aurora

teksti: Laura

Myllymäki,Tuomas Koivula, Jussi Matikainen kuvat: Hanna Oksanen

Oppiminen jatkuu

valmistumisen jälkeenkin

muuntautumiskykyä terveydenhuoltoon Projektijohtaja Anna-Liisa Koivisto on työskennellyt niin lääkintävoimistelijana, terveyskeskuslääkärinä kuin yleislääketieteen opettajana.

Lääketieteen koulutuksen kehittämisestä kiinnostunut Koivisto ehti toimia yleislääketieteen opettajana Turun yliopistossa vain puoli vuotta, kun sairaanhoitajien muuntokoulutuksen vetovastuu alkoi kiinnostaa. Hänet valittiin pestiin.

– Ohjelma toi tiedekuntaan opiskelijoita, jotka jo tunsivat lääkärin työnkuvan. He ovat kasvaneet heti lääkärin ammattiin.

Työn hedelminä muuntokoulutusopiskelijat hyötyivät aiemmista opinnoistaan ja saivat hyväksiluettua suorituksiaan yliopistotutkintoihinsa.

Koivisto toteaakin, että terveydenhuoltoalalla kukaan ei voi jäädä seisomaan paikoilleen.

– Osa kouluttautuu sisäisesti työyksikössään, osa hakee täydennyskoulutusta omasta yliopistosta ja osa kouluttautuu uuteen ammattiin.

Turun yliopiston lääketieteen opetusta päivitetään vuosittain työelämän tarpeita silmällä pitäen.

– Opiskelijat pääsevät enenevissä määrin oppimaan terveydenhuollon organisaatiosta tutustumalla perusterveydenhuoltoon erikoissairaanhoidon lisäksi.

Tällä hetkellä Koivisto päivittää osaamistaan terveydenhuollon hallinnan erikoislääkärin koulutusohjelmassa ja käy samalla lääketieteen pedagogista koulutusta sekä Turun kauppakorkeakoulun ja lääketieteellisen tiedekunnan yhteistä MediMerc-johtamiskoulutusta. Hän ei murehdi juurikaan muusta kuin tenteistä.

– Täytyy tehdä todella paljon töitä, Koivisto nauraa.

koulussa uusi tieto jalostuu jakamalla Espoon Karamzinin alakoulun rehtori Jouni Hörkkö suhtautuu koulukiusaamiseen vakavasti.

– Vaikka kiusaamista esiintyy koulussamme hyvin harvoin, yhtään tapausta ei pidä suvaita.

Koulu on osallistunut Turun yliopiston kehittämään KiVa Koulu -ohjelmaan.

– Ohjelma on yksi innostavimmista täydennyskoulutuksista. Mittausten mukaan se on myös onnistunut tavoitteessaan, kiusaamistapausten määrän romahduttamisessa, Hörkkö sanoo.

Rehtori ja neljä opettajaa osallistuivat myös elokuussa ensimmäistä kertaa järjestetyille KiVapäiville Turussa.

– Koostimme päivien sisällöstä jälkeenpäin esityksen, josta keskusteltiin kaikkien opettajien kesken.Vasta uusien ideoiden jakaminen antaa mahdollisuuden muuttaa ne käytännöiksi.

Oppinsa Hörkkö on saanut aikoinaan Rauman opettajankoulutuslaitokselta. Myöhemmin hän täydennyskouluttautui rehtoriksi.

– Tietojen ja taitojen ohella koulutus antoi oppimisen halun.

Karamzinissa panostetaan työssä oppimiseen. Uusille opettajille nimetään opettajatutor ja virtuaalista perehdyttämistä kehitetään. Opettajia kannustetaan säännölliseen täydennyskoulutukseen.

– Alalta tuotetaan jatkuvasti uutta tietoa, josta on hyvä olla perillä. On myös asioita, joita oppii vain tekemällä, esimerkiksi luokkadynamiikka on tällainen. Usein annan uusille opettajille ohjeeksi: ”Hyppää rohkeasti liikkuvaan junaan ja yritä pysyä vauhdissa mukana”, Hörkkö hymyilee.

Aurora | 13

teema

elinikäinen oppiminen

Akateeminen oppisopimuskoulutus antaa työvälineitä aloille, joita ei voi opiskella kirjoista. aantalin satama näyttää tuulisena syyspäivänä laivoineen, kasoineen ja kontteineen – no – satamalta tuulisena syyspäivänä. Stevena Oy:n Satamaoperaattori Maija Huhtamäki esittelee tottuneesti toimintoja: tuolla lastataan nosturilla, tuolla puretaan irtotavaraa putkilinjaa pitkin, tuossa karavaanarit odottavat laivaan pääsyä, redillä ro-ro-alus tekee lähtöä. Maisemaan tulee järjestystä ja toiminnot alkavat vaikuttaa loogisilta.

Vielä pari vuotta sitten Turun kauppakorkeakoulusta valmistuneelle, logistiikkaa pääaineenaan opiskelleelle kauppatieteiden maisterille satama näytti vieraalta.

14 | Aurora

– Koulutuksesta sain laajan näkemyksen logistiikka-alaan, mutta satama on monien muiden työympäristöjen tapaan luonteeltaan sellainen, että oppiminen tapahtuu vasta töitä tekemällä, Huhtamäki sanoo.

Satamassa operaattorin työ ei liity puhelunvälitykseen.

– Tai toisinaan siihenkin, mutta päätoimenani on varastoinnin ja kuljetusten koordinointi, tilausten käsittely ja kirjanpito. Langoista on pidettävä tiukasti kiinni, sillä toimimme Suomessa seitsemässä satamassa.

Satamassa on oma slangi ja työkulttuuri.

Koska varsinaista koulutusta satamatöihin ei ole, miehisellä alalla työskentelee ihmisiä papista autonasentajaan. Monen ahtaajan isä on ollut samassa ammatissa. Huhtamäen työpai-

teksti: Tuomas

Koivula Kuva: Hanna Oksanen

kalla, Stevenan hallinnossa, yhdeksästä henkilöstä neljällä on akateeminen tutkinto.

Maksuton koulutus kehittää koko yritystä Huhtamäki on osallistunut joulukuusta 2009 asti Turun yliopiston merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen järjestämään, vuoden mittaiseen akateemiseen oppisopimuskoulutukseen. Osallistujille maksuttomaan koulutukseen kuuluu lähiopetuspäiviä ja omalle yritykselle tehtävä projektityö.

– Koulutus on ollut hyvin käytännönläheistä ja kiinnostavaa. Lähipäivinä meille ovat luennoineet alan huippuammattilaiset: koulutus- ja tutkimuskeskuksen asiantuntijat, satamajohta-

Satamamaisteri Akateeminen oppisopimuskoulutus nousussa jia, kauppatieteilijöitä sekä henkilöstöä tullista ja poliisista. Olen saanut työhöni laajempaa perspektiiviä luennoilta ja keskusteluista muiden kurssilaisten kanssa.

– Työaikana tapahtuvaan kouluttautumiseen on työyhteisössä suhtauduttu hienosti. Itse asiassa idea tuli toimitusjohtajalta, joka myös toimii koulutuksen aikana mentorinani. Monissa firmoissa työntekijän osallistumiskynnystä varmasti madaltaa projektityö, joka ainakin minun tapauksessani liittyy suoraan yrityksen toimintojen kehittämiseen, kustannuslaskentaan.

Huhtamäki aikoo jatkaa kouluttautumista työn ohella myös jatkossa.

– Akateeminen jatkotutkinto ei välttämättä kiinnosta, mutta ammatin kannalta esimerkiksi venäjän ja saksan opinnoista olisi varmasti paljon hyötyä.

Satama-alan täydennyskoulutusohjelma on yksi yhdeksästä vuonna 2009 alkaneesta oppisopimusmuotoisesta koulutuksesta Suomessa. Opetusministeriön rahoittamat koulutukset toimivat pilotteina uudentyyppiselle koulutusmuodolle. Pilotit eivät johda muodolliseen pätevyyteen, vaan toimivat valmentavana koulutuksena myöhemmin myönnettäville erityispätevyyksille. Erityispätevyyksiä määritellään parhaillaan teknisellä ja yhteiskuntatieteellisellä aloilla sekä ympäristö- ja taidealoilla.

pisopimuskoulutus on kehitetty vastaamaan näihin muutoksiin. Tutkimme kilpailukykyä ja hyvinvointia kehittävää uutta koulutusmuotoa monitieteisestä näkökulmasta, suunnittelija Heli Trapp kertoo.

Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Brahean koordinoima FUTUREX-hanke tarkastelee koulutusmallien toimivuutta yhdessä lukuisten suomalaisten yliopistojen ja koulutustahojen kanssa.

Lisätietoa Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen täydennyskoulutuksista osoitteesta mkk.utu.fi

Seuraava hankkeen järjestämä avoin ja maksuton seminaari pidetään Helsingissä 26.– 27.10. Sen tavoitteena on saada tuoreita näkökulmia asiantuntijuuden kehittymiseen uusimman tutkimuksen ja työelämän näkökulmista.

– Talouden suhdanneheittelyt, työttömyyden kasvu, osaavan työvoiman siirtyminen eläkkeelle ja työnteon uudistukset asettavat muutospaineita organisaatioille. Akateeminen op-

Hankkeessa tutkitaan koulutusten menestystekijöitä ja etsitään toimivia käytäntöjä työelämässä tapahtuvan koulutuksen toteuttamiseen. Projektissa tuotetaan muun muassa materiaaleja, koulutusta, seminaareja ja malleja työpaikoilla tapahtuvaan ohjaukseen.

Lisätietoa seminaarista ja FUTUREXhankkeesta osoitteesta: www.futurex.utu.fi Aurora | 15

Pikaruoka

on myrkkyä luolamiehen geeneille Ihmisen geeniperimä ja aineenvaihdunta eivät ole sopeutuneet pitsa-, kokis- ja perunalastudieettiin. Mutta myös kansanterveydelliset ruokavaliosuositukset pitäisi miettiä uusiksi ihmisen evoluutiohistorian ja uusimman molekyylibiologisen tiedon valossa.

Liedon muinaisen linnavuoren lähiympäristöstä on löydetty Suomen vanhimmat merkit ohran viljelystä jo neljän vuosituhannen takaa. Tutkijat pellossa Timo Vuorisalo (vas.) ja Olli Arjamaa.

16 | Aurora

S

uomalaiset lihovat, sydän- ja verisuonitaudit sekä aikuisiän diabetes lisääntyvät ja puhkeavat yhä nuoremmilla. Tärkeäksi syyksi ilmiöön on havaittu erityisesti nuorison suosima rasvainen ja runsaasti sokeria ja muita hiilihydraatteja sisältävä pikaruoka.

Ajatus ihmisen geeniperimän sopeutumattomuudesta pikaruokavalioon ei ole sinänsä uusi. Uutta on se, että Turun yliopiston dosentit Timo Vuorisalo ja Olli Arjamaa ovat kytkeneet ruokavalion kehityksen ihmisen koko vuosimiljoonaiseen evoluutiohistoriaan ja yhdistäneet tutkimukseensa uusimman molekyylibiologisen ja geenitutkimustiedon. Heidän tutkimusartikkelinsa ilmestyi keväällä kansainvälisessä American Scientist -tiedelehdessä.

Biologia ja kulttuuri vuorovaikutuksessa Tutkijoiden pääteesi on, että ihmisen kehitykseen vaikuttavat kulttuurievoluutio ja luonnonvalinta ovat oletettua paljon kiinteämmässä vuorovaikutuksessa keskenään.

Esimerkiksi tulen hallittu käyttöönotto noin 100 000 vuotta sitten vaikutti suoraan ruokavalioon ja sitä kautta ihmisen fysiologiaan.

Tehokkaampi ravinnonkäyttö kasvatti ihmisen kokoa ja teki ihmislajista entistä elinkelpoisemman.

Ihmisen kehityshistoria alkoi lähes kymmenen miljoonaa vuotta sitten. Ensimmäinen tärkeä virstanpylväs oli esi-isän nouseminen kahdelle jalalle ehkä noin viisi vuosimiljoonaa sitten. Pystykäynnin muiden hyötyjen lisäksi eturaajat vapautuivat entistä tehokkaampaan työkalujen käyttöön ja ravinnon hankintaan niin keräilyn kuin metsästyksenkin avulla.

Lihan osuus ruokavaliossa kasvoi tässä vaiheessa merkittävästi. Tutkijat ovat laajasti yhtä mieltä siitä, että juuri lihasta saatava proteiini mahdollisti aivojen suhteellisen koon merkittävän kasvun noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten, mikä antoi ihmissuvulle huomattavan evoluutioedun.

– Tämä voi olla kasvissyöjille vähän herkkä aihe, mutta näyttää siltä, että juuri lihan-

teksti: Timo

kuva: Hanna

syönti on tehnyt meistä tällaisia kulttuurintekijöitä, Timo Vuorisalo myhäilee.

Fossiilit kertovat muinaisesta ruokavaliosta Näihin aikoihin ilmasto Afrikassa tuli kuivemmaksi ja esi-isät muuttivat sademetsistä savanneille. Tämä heijastui myös ruokavalioon, mikä on saatu selville löydettyjä luufossiileja tutkimalla.

– Syöty ravinto nimittäin jättää hiilijälkensä luuhun ja jälki säilyy fossiileissakin. Sademetsäkasvien isotooppi C3 väistyy fossiililöydöissä savannikasvien sisältämän C4:n tieltä, Vuorisalo kuvaa.

Varsin kauas menneisyyteen päästään myös geenitutkimuksella, sillä kunnollisia DNAnäytteitä voidaan saada jopa puoli miljoonaa vuotta vanhoista fossiileista. Tämä kattaa jo sekä oman Homo sapiensimme, että sukupuuttoon kuolleen rinnakkaislajin neandertalinihmisen kehityshistorian. Näiltä osin geenitutkimus on vasta alussa. Jokainen löydetty fossiili paljastaa uusia asioita ihmisen kehitysvaiheista.

Hiilihydraattien vallankumous Suuri muutos niin ihmisen kulttuurissa kuin ruokavaliossakin tapahtui noin 10 000 vuotta sitten, kun kivikauden metsästäjä-keräilijä vakiintui paikalleen ja alkoi viljellä ja hoitaa karjaa. Ihmisen aineenvaihdunta ja fysiologia eivät vieläkään ole täysin sopeutuneet tuohon dieetinmuutokseen.

– Puhumattakaan, että ne olisivat sopeutuneet nuorison pikaruokadieettiin, sanoo Olli Arjamaa.

Muinaisten metsästäjä-keräilijöiden ruokavaliosta saadaan tietoa nykyisten vastaavissa oloissa elävien alkuperäiskansojen avulla.

Heidän dieetissään on 30 prosenttia proteiineja, 35 prosenttia hiilihydraatteja ja 35 prosenttia rasvaa. Vastaavat osuudet suomalaisten nuorten aikuisten ruokavaliossa ovat: 17 prosenttia proteiinia, 49 prosenttia hiilihydraatteja ja 32 prosenttia rasvaa. Loput kaksi prosenttia ovat alkoholia!

Hiilihydraattien osuus on siis dramaattisesti kasvanut. Arjamaa muistuttaa lisäksi, että

Niitemaa Oksanen

”

Nuorten suomalaisten aikuisten energiansaannista on peräti 10 prosenttia puhdasta sokeria. Ei ihme, että lihavuus, verisuonitaudit ja diabetes lisääntyvät. kolesterolin tavoin on hiilihydraateissakin sekä ”hyviä”, että ”pahoja” eli sekä hitaita että nopeita.

Hyviä eli hitaita hiilihydraatteja on esimerkiksi ruisleivässä ja juureksissa, nopeita ovat nimenomaan sokeri, kolajuomat ja perunalastut.

– Nuorten suomalaisten aikuisten energiansaannista on peräti 10 prosenttia puhdasta sokeria. Ei ihme, että lihavuus, verisuonitaudit ja diabetes lisääntyvät. On näet lisäksi muistettava, että hiilihydraatti- ja erityisesti sokeriaineenvaihdunta sotkee myös rasva-aineenvaihduntaa, Arjamaa sanoo.

Laktoosi-intoleranssi ei ole sairaus vaan ominaisuus Vaikka 10 000 vuoden takainen kulttuurin muutos tuntuu kaukaiselta, on se evoluution näkökulmasta varsin tuore tapahtuma. Tämä näkyy tutkijoiden mukaan mielenkiintoisella tavalla myös maitosokerin sietämiskyvyn eli laktoositoleranssin maantieteellisenä vaihteluna.

– Kulttuureissa, joissa on käytetty iät ja ajat tuoretta maitoa, ihmisille on kehittynyt – osin luonnonvalinnan, osin ”siedätyshoidon” avulla – kyky maitosokerin pilkkomiseen, Arjamaa sanoo.

Arjamaa painottaa, ettei laktoosi-intoleranssissa suinkaan ole kysymys sairaudesta, vaan ihmisen ominaisuudesta, samanlaisesta kuin esimerkiksi vaalea- tai tummahiuksisuus.

Aurora | 17

2 miljoonaa vuotta

sitten esi-isä nousee kahdelle jalalle ja muuttaa sademetsästä savannille.

100 000 vuotta

75 vuotta

sitten ihminen oppii hallitsemaan tulen

sitten ihminen keksii hampurilaisen

10 000 vuotta sitten ihminen aloittaa maanviljelyn ja karjanhoidon

Ihmisen pitkä tie savannilta hampurilaiselle

”

Käsite kansanterveys tulee ongelmalliseksi, kun ei ole mitään kansaa, on vain geneettiseltä taustaltaan erilaisia ihmisiä.

Meidän kulttuurissamme siedetään maitoa, mutta se on poikkeus. Yli 60 prosenttia nykyään elävistä maailman ihmisistä on laktoosiintolerantteja.

– Jännittävää on, että maidonsietokyky voi vaihdella juuri kulttuurieroista johtuen aivan naapurimaakunnittain vaikkapa Intian maaseudulla. Ja esimerkiksi Arabian niemimaan beduiinit sietävät hyvin kamelinmaitoa, kun heidän maataviljelevät naapurinsa ovat aivan intolerantteja, Arjamaa kuvaa. Vuorisalo ja Arjamaa ovat parhaillaan valmistelemassa tutkimusartikkelia laktoosi-intoleranssin suhteesta geneettiseen ja kulttuurievoluutioon.

18 | Aurora

Kansanterveystiede siirtyy kehitysmaihin Ravitsemustutkijat puhuvat nykyisin terveellisestä dieetistä ruokaympyröineen. Olisiko evoluutiohistorian ja uusimman geenitiedon valossa mahdollista antaa nykyihmisille päteviä ruokavaliosuosituksia?

– Ei. Suositus on oikeastaan se, että enää ei voi antaa laajoja kansanterveydellisiä suosituksia. Koko käsite ”kansanterveys” tulee ongelmalliseksi, kun ei ole mitään ”kansaa”, vaan on geneettiseltä taustaltaan erilaisia ihmisiä, Vuorisalo sanoo.

On jopa olemassa ihmisiä, jotka geneettisen taustansa vuoksi voivat syödä voita kuinka paljon hyvänsä.

– Tuntuisi älyttömältä pakottaa sellaiset ihmiset johonkin ravintoympyrämuottiin, Vuorisalo tokaisee.

Arjamaan mielestä nykyisin puhutaan liikaa rasvasta ja rasva-aineenvaihdunnasta.

– Huomio tulisi kiinnittää kokonaisravintoon. Hiilihydraatit ja proteiinit vaikuttavat myös rasvojen aineenvaihduntaan. Eri ihmisten aineenvaihdunta toimii geeniperäisesti eri tavoin, Arjamaa korostaa.

Jo Suomessa on todettu itä- ja länsisuomalaisten geeniperimä erilaiseksi. Tulevaisuudessa tullaan länsimaissa menemään yhä enemmän yksilöllisen geenitiedon pohjalta henkilökohtaisiin ravintosuosituksiin. Tutkijakaksikon hieman kärjistetty johtopäätös on, että miljoonien ihmisten massoja käsittelevä perinteinen kansanterveystiede siirtyy kehitysmaihin, koska siellä ei ole varaa geenitesteihin.

Dosentti Timo Vuorisalo toimii ympäristötieteen yliopistonlehtorina Turun yliopiston biologian laitoksella. Hänen tutkimusalojaan ovat evoluutioekologia, ympäristöhistoria ja kaupunkiekologia.

Olli Arjamaa toimii eläinfysiologian dosenttina evoluutiogenetiikan ja –fysiologian huippuyksikössä Turun yliopistossa.

Herran lahja,

sanoisi äitini. ”Siikaisten Saarikosken viiden savun kylästä johti Turun kauppakorkeakouluun vielä vuonna 1977 aika kapea tie, mutta niin vain kloppi lähti oppia ahnehtimaan”, kauppatieteen maisteri Reijo Mäki muistelee. Pikkupoikana vannottu vala ryhtyä kirjailijaksi ja pyrkimykseen liittyneet sinikantiset, täyteen kirjoitetut vihot jäivät toviksi vinttikamariin.

Vastavalmistunut markkinointireiska sai ensimmäisen työpaikkansa pankista. ”Oli tammiviilukirjoituspöytä ja polyesterikravatti. Ylpeän ja onnellisen äidin mielestä pojasta oli tullut kerralla herra.”

Harva tiesi, että samainen maisterismies pusersi iltapuhteilla ensimmäistä romaaniaan. Vares alkoi kuoriutua…

Etsivä Vareksen munimasta tuotosta Reijo Mäki on lahjoittanut osan Turun yliopiston varainkeräykseen. ”Joo, se oli nyt herran lahja”, Reijo hymyilee vinosti ja haastaa kaikki kauppiksesta valmistuneet mukaan keräykseen edes Montun munkkikahvien hinnalla. Osallistumisaikaa on enää alle 100 päivää. ”Saimme aikanaan erittäin hyvää opetusta, jolla on päästy ylen isoillekin palleille.

Pidetään sitä vaikka opintovelan takaisinmaksuna.”

Turussa toimi vuosina 1640–1828 maamme ensimmäinen yliopisto, Turun Akatemia. Suuren palon jälkeen 1827 Turun yliopiston toiminta siirrettiin Helsinkiin, ja korkeakouluopetus maakunnassamme oli keskeytyksissä. Turun Suomalainen Yliopisto perustettiin Kalevalanpäivänä 1920. Perustamisen mahdollisti laaja varainkeräys, johon osallistui kaikkiaan 22 040 kansalaista maan kaikilta kolkilta. Tämän päivän Turun yliopistossa on 7 tiedekuntaa, 11 erillistä laitosta ja noin 20 000 opiskelijaa. Yliopisto on myös maakunnan suurimpia työllistäjiä.

Enää alle 100 päivää jäljellä.

Toimi heti.

Voit tehdä lahjoituksen netissä www.utu.fi/varainhankinta tai suoraan oheisille lahjoitustileille.

Turun seudun Osuuspankki 571113-288336 Liedon Säästöpankki 430900-173559 Nordea 159030-189363 Sampo Pankki 820027-10037646 Saaja: Turun yliopisto

Varainhankintaa voidaan tehdä erikoisehdoin 31.12.2010 asti: valtio rahoittaa yliopistoja kertomalla kerättyjen lahjoitusten summan 2,5:llä. Näin esim. 10 euron lahjoitus tarkoittaakin siis 35 euroa yliopiston hyväksi.

Aurora | 19

teksti: Tuomas kuvat: Hanna

Koivula Oksanen,Taru Suhonen ja Jussi Matikainen

Varainhankinnan v Avajaispäivänä lahjoituksia yliopistolle

Turun yliopiston lukuvuoden 2010–2011 avajaispäivänä 2.9. yliopiston varainhankintaan osallistuivat OP-Keskus 150 000 eurolla, V-S Lähivakuutus 25 000 eurolla ja Aktia 15 000 eurolla. Kiinteistösäätiö osallistui varainhankintaan kahta päivää aiemmin 25 000 eurolla.

Avajaispäivänä julkistettiin Yliopistonmäen nimikkosalit Antti AarnioWihurille, Liedon Säästöpankille ja TS-Yhtymälle.

Kauppakorkeakoulun 60-vuotisjuhlien yhteydessä lahjoituksia varainhankinnalle Kauppakorkeakoulun 60-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä otettiin vastaan Turun yliopiston varainhankintakampanjan toistaiseksi suurin yksittäinen lahjoitus, kun Liikesivistysrahasto lahjoitti 2 miljoonaa euroa.

Suomen Ekonomiliitto SEFE luovutti juhlassa lahjoituskirjan, jolla se pääomittaa Turun yliopistoa 228 600 eurolla.

Näiden suurlahjoitusten lisäksi 60-vuotiasta Turun kauppakorkeakoulua muistettiin yhteensä yli 120 000 euron yksityisten henkilöiden sekä yritysten tekemillä lahjoituksilla varainhankintakampanjaan, mikä tarkoittaa valtion 2,5-kertaisen kertoimen kanssa yli 400 000 euroa yliopiston pääomaan.

Ju h l a s s a j u l k i s t e t tiin myös kauppakorkeakoulun nimikkotilat Raisio-konsernille, OP-Pohjolalle ja Turun kauppakamarille.

Liikesivistysrahaston toimitusjohtaja Kari Asp ojensi kahden miljoonan euron arvoisen lahjakirjan johtaja Satu Lähteenmäelle Turun kauppakorkeakoulun 60-vuotisjuhlassa perjantaina 3.9.

Syntymäpäiväkeräyksiä varainhankinnan hyväksi Kuluneen syksyn aikana useat tasavuosia täyttävät syntymäpäiväsankarit ovat halunneet ohjata merkkipäivämuistamiset yliopiston varainhankinnan hyväksi. Yksi heistä on informaatioteknologian laitoksen johtaja, professori Tapio Salakoski, joka vietti 50-vuotissyntymäpäiviään elokuussa.

20 | Aurora

-Näen varainhankinnan positiivisena mahdollisuutena profiloitumiseen ja uudelleensuuntautumiseen. Uskon varainkeräyksen myös kannustavan yliopistoja jatkuvaan aktiiviseen vuorovaikutukseen ympäröivän yhteiskunnan kanssa, jotta niiden toiminta olisi mahdollisimman näkyvää myös potentiaalisille lahjoittajille. Yliopisto voisi hyödyttää yhteiskuntaa nykyistä paremminkin, mutta toisaalta sen pitää olla myös aktiivinen toimija, eikä vain alistua markkinavoimien välikappaleeksi, toteaa Salakoski.

Lääkiksen konsertti toi varainhankinnalle lähes 30.000 euroa Lääketieteellinen tiedekunta järjesti Klassista ja kevyempääkin -konsertin yliopiston varainhankintakampanjan hyväksi 31.5.2010 Akatemiatalolla. Tilaisuudessa esiintyi lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoihin, henkilökuntaan ja alumneihin kuuluvia musiikin harrastajia.

– Sain idean varainhankintakonserttiin omasta musiikkiharrastuksestani ja siitä, että tiesin tiedekunnassa työskentelevän taitavia muusikkoja.

Suostutella ei tarvinnut, vaan kaikki esiintyjät lupasivat ilman muuta tulla esiintymään hyvän asian puolesta ilman korvausta, kertoo lääketieteellisen tiedekunnan dekaani, professori Tapani Rönnemaa.

Konsertti täytti Akatemiatalon 228 musiikin ystävällä ja tuotti varainhankintakampanjalle 8.368 €, jonka Tapani Rönnemaa luovutti vararehtori Tapio Reposelle 1.9.2010.Valtion lupaamalla kertoimella laskettuna lahjoitus tarkoittaa lähes 30.000 euron lisäystä varainkeräyskampanjaan.

Auta viemään viestiä varainhankintakampanjasta eteenpäin Paitsi lahjoittamalla, voit avustaa kotiyliopistosi varainkeräystä myös viemällä viestiä kampanjasta eteenpäin esimerkiksi työpaikalla tai harrastusten parissa.Voit tilata varainhankinnasta kertovia esitteitä ja julisteita sekä valmiin powerpoint-pohjan ja sähköpostikirjeen eteenpäin levitettäväksi.Yritys tai esimerkiksi yhdistys voi myös järjestää vaikkapa listakeräyksen tai lipaskeräystempauksen henkilökunnalleen. Kysy lisää osoitteesta

varainhankinta@utu.fi.

vauhti kiihtyy Viestinviejiä tarvitaan – Varainhankinta on tilaisuus joka ei toistu, todettiin useissa puheenvuoroissa yliopistolla järjestetyssä seminaarissa.

Rauma haastoi alueen kunnat talkoisiin Satakunnan terveiset toi Rauman kaupunginjohtaja Arno Miettinen.

Hän kertoi, että Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksiköllä on merkittävä vaikutus sekä kaupungin identiteetille että taloudelle.

Varainhankintaseminaariin osallistui elinkeinoelämän, kuntien, liittojen ja seurojen edustajia. Etualalla toimitusjohtaja Matti Rihko. Turun yliopistosta saadun koulutuksen merkityksestä omalle uralleen kertoi runoilija Heli Laaksonen.

Jos

yliopistoa ei olisi perustettu kansalaiskeräyksellä vuonna 1920, Turku olisi eristäytynyt pikkukaupunki.

Yrityksiä olisi alueella vähän ja merkittävät innovaatiot olisivat jääneet syntymättä. Nyt käynnissä oleva varainhankinta on yliopiston perustamiskeräykseen verrattava panostus alueen hyvinvoinnin säilymiseen ja kilpailukyvyn kehittämiseen, totesi Raisio Oyj:n toimitusjohtaja Matti Rihko varainhankintaseminaarissa 31.8.

Turun yliopisto kerää varoja loppuvuoteen saakka. Opetusministeriö rahoittaa yliopistoa kertomalla vuoden loppuun kerättyjen lahjoitusten määrän 2,5:llä.

– Keräämme varoja toiminnan peruspääomaan, joka tekee mahdolliseksi uudet tutkimukselliset ja koulutukselliset avaukset. Näin yliopisto voi säilyä jatkossakin alueen hyvin-

voinnin moottorina, rehtori Keijo Virtanen painotti.

Varainhankinnasta vastaava vararehtori Tapio Reponen muistutti lahjoitusten verovähennysoikeudesta sekä siitä, että ainoastaan lahjoitusten tuotto tullaan käyttämään yliopiston strategisiin avauksiin.

– Kerätty raha säilyy yliopiston pääomana.

Samoin varainhankintaan osallistuneiden nimet säilytetään pysyvästi. Ne pidetään samalla tavalla jälkipolvien nähtävillä kuin vuoden 1920 keräyksen lahjoittajat nyt, Reponen lupasi.

Seminaarin puheenjohtaja Jukka Wihanto pyysi alueen ihmisiä viemään varainhankinnan viestiä eteenpäin omissa yhteisöissään.

– Kyse on alueen yhteisestä asiasta. Varainhankinnan onnistuminen edellyttää tukijoita, sillanrakentajia ja asiamiehiä.

– Yliopistosta valmistuvat osaajat ovat elintärkeitä koko läntiselle Suomelle. He tuovat alueelle elinvoimaa sekä välittöminä että välillisinä taloudellisina vaikutuksina. Yhteisön aktiivisuus elämän eri osaalueilla ruokkii myös ympäristön aktiivisuutta.

Rauman kaupunki on varannut budjettiinsa summan Turun yliopiston varainhankintaan. Miettinen haastoi seminaarissa myös muut alueen kunnat eurolla asukasta kohden mukaan yhteisiin talkoisiin.

osallistu talkoisiin www.utu.fi/varainhankinta Aurora | 21

kolumni teksti

teksti: Juha

Hämäläinen

Kun minusta tuli minä Muutin Itä-Suomesta Turkuun opiskelemaan vuonna 1993. Yhdeksän vuoden kuluttua koossa oli 340 opintoviikkoa ja kaksi maisterintutkintoa. Noista vuosista tarttui mukaan muutakin kuin vain tutkintotodistukset – näin jälkikäteen arvioituna ennen kaikkea sitä jotain muuta.Voisi jopa sanoa, että noiden vuosien aikana minusta tuli minä.

Päinvastoin kuin itsekin ehkä silloin vuonna 1993 ajattelin, opiskelussa ei nimittäin ole kyse pelkästään opinto-ohjelmaan merkittyjen kurssien suorittamisesta, hyvistä arvosanoista tai edes aikataulun mukaisesta valmistumisesta. Mikään noista ei varmasti yksin tuota niitä valmiuksia, joita työ- ja ylipäänsä elämässä tarvitaan. Opiskelun ja opiskelijaelämän hienous onkin pitkälti siinä, että samalla kun kerää merkintöjä opintorekisteriin, omaksuu kuin varkain monenlaisia valmiuksia aina neuvottelutaidoista tiedonhakutekniikkaan.

Omalta osaltani yliopisto-opintojen tuottamat hyödyt voidaan jakaa kolmeen osaan, joista ensimmäinen on laaja tietopohja. Osin harkitusti ja osin sattuman kautta luin kovin monenlaisia aineita historiasta markkinointiin ja japanin kielestä kansantaloustieteeseen. Vaikka standardoidut putkitutkinnot varmasti vähentävät valinnan vaivaa ja kenties jopa nopeuttavat valmistumista, on laaja-alaisuudesta ja poikkeuksellisistakin aineyhdistelmistä varmasti enemmän hyötyä ja iloa pidemmän päälle. Itse arvostan hyvin korkealle tätä akateemista valinnan vapautta – sekä tietysti myös sen mukanaan tuomaa vastuuta.

Toiseksi, opintoni ovat antaneet minulle valtavan määrän niin suoria kuin epäsuoriakin valmiuksia työelämässä pärjäämistä ajatellen. Esimerkkejä konkreettisimmista kyvyistä ovat kielitaito, kokoustekniikka sekä vaikkapa tilinpäätöksen lukutaito. Epäsuoria, mutta kenties vielä arvokkaampia ovat esimerkiksi lähdekriittisyys, taito hakea ja jäsentää tietoa sekä kyky hahmottaa jokapäiväisiä liike-elämän tilanteita käsitteiden kautta. Tämäntyyppistä osaamista tarvitaan vähänkin vaativammissa työtehtävissä ja katson että yliopisto-opinnoillani oli aivan ratkaiseva rooli niiden kehittymisessä.

Kolmanneksi, opiskeluajan anti oli huomattava henkilökohtaisenkin elämäni kannalta. Opiskeluaikana syntyi verkostoja sekä ystävyyssuhteita, joista osa on säilynyt tähän päivään saakka. Opiskelijaelämä auttoi ulkopaikkakuntalaista asettumaan Turkuun jopa siinä määrin, että opiskelujen jälkeenkin olen kokenut Turun seudulle asettumisen kotoisaksi vaihtoehdoksi. Ratkaiseva merkitys tässä on kenties ollut sillä seikalla, että myös elämänkumppani löytyi aikanaan samalta vuosikurssilta – viimeistään sen perusteella voikin sanoa, että opiskelu kannattaa aina!

Aikoinaan oppilaitosta ja opiskelupaikkakuntaa valitessani minulla oli useita vaihtoehtoja, mutta syystä tai toisesta päädyin Turkuun. Tätä valintaa minun ei ole tarvinnut hetkeäkään katua. Erityisen iloinen olen siitä, että olen saanut opiskella peräti kahdessa turkulaisessa korkean asteen oppilaitoksessa ja siten poimia ikään kuin rusinat pullasta. Sekä yliopisto että kauppakorkeakoulu tarjosivat minulle loistavat puitteet viedä omaa elämääni ja persoonaani eteenpäin. Se on asia, josta tulen aina olemaan kiitollinen kummallekin oppilaitokselle, niiden henkilökunnalle sekä opiskelutovereilleni.Tästä syystä haluan kantaa oman korteni kekoon ja tukea Turun yliopiston toimintaa myös taloudellisesti, jotta tulevatkin sukupolvet saisivat yhtä hyvät mahdollisuudet rakentaa sekä omaa että suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuutta.

Kirjoittaja suoritti Turun yliopistossa valtiotieteiden maisterin tutkinnon vuonna 1999 ja Turun kauppakorkeakoulussa kauppatieteiden maisterin tutkinnon vuonna 2002. Tällä hetkellä hän työskentelee If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:n palveluksessa palvelujohtajana.

22 | Aurora

kirjat

teksti: timo niitemaa

Kulttuurirajat halkovat Eurooppaa

Sukupuoli tanssii ravintolassa

Kun Turun yliopiston virolaissyntyinen kansatieteen professori Ilmar Talve eritteli 1960-luvulla luennoissaan eurooppalaisia kulttuurialueita, hän laski mm. Baltian maat selkeästi läntisen kulttuurin piiriin.

Sitä pidettiin virheellisenä, kuuluivathan ne yhtä selvästi Neuvostoliiton johtamaan itäiseen Eurooppaan kuin vaikkapa Suomen luovuttaman Karjalan alueet. Kun hänelle tästä ristiriidasta huomautettiin, tokaisi hän lakonisesti, että tuollaiset rajansiirrot ovat yleensä vain väliaikaisia.

Oppi-isänsä Talven tavoin Turun yliopiston kansatieteen emeritusprofessori Pekka Leimu näkee kirjassaan Kansatiede ja Euroopan kansat eri alueiden kansankulttuurien olemuksen juontuvan paljon pitemmästä historiallisesta kehityksestä, jossa kansojen olennaiset piirteet ovat muotoutuneet jo ennen teollistumisen kautta. Muotoutumiseen vaikuttavat uskontoon, elinkeinoihin, asumiseen, ruokiin ja tapoihin liittyvät seikat.

Kaikkein tärkein jako Euroopan itäisten ja läntisten kulttuurien välillä on perua jo vuodelta 395 Rooman valtakunnan jakautuessa kahteen osaan. Leimu käy kirjassaan läpi kaikki Euroopan kansat luonnehtien niiden kansakulttuurien keskeiset piirteet ja historiallisen kehityksen. Siinä mielessä kirja käy suppeasta käsikirjasta eurooppalaisuuteen.

Kirkkokunnat eivät kuitenkaan muodosta ainoaa kulttuureja määrittävää tekijää. Kirjan lopuksi Leimu tarkastelee erilaisia yrityksiä määritellä maanosamme kulttuurialueita. Eurooppa voidaan jakaa paitsi länsiitäsuunnassa, myös pohjois-eteläsuunnassa.

Tärkeä on myös jako keskukseen ja reuna-alueisiin. Dudley Seersin alun perin vuonna 1979 piirtämässä kartassa Euroopan taloudellinen keskusta on munanmuotoinen alue, jonka rajat kiertävät Italian ja Espanjan pohjoisosien sekä Britannian ja Skandinavian eteläosien kautta Keski-Euroopan halki takaisin etelään. Mielenkiintoista on, että Suomesta tähän Euroopan ydinalueeseen on päässyt mukaan vain LounaisSuomi.

Johanna Nurmen sosiologinen tutkielma Sukupuoli tanssii ravintolassa pureutuu paritanssin käyttäytymismalleihin ja sukupuolirooleihin turkulaisessa tanssiravintolassa. Tutkimus on tehty etnografisin kenttätyön menetelmin eli keräämällä aineistoa osallistuvan havainnoinnin ja ravintolassa suoritettujen haastattelujen avulla.

Tutkimus suoritettiin Turun ainoassa tanssiravintolassa Galaxissa. Tutkimuksen pääkysymys käsittelee sukupuolen ja toimijuuden muodostumisen tapoja tanssiravintolan sukupuolikulttuuriin kiinnittyvissä vuorovaikutustilanteissa.

Arkiajattelussa sukupuolten tanssikäytäntöön liittyvät eleet – kuten se, että miehet kumartavat ja vievät, naiset niiaavat ja myötäilevät miehen viemistä – nähdään sukupuolten luonnollisina ominaisuuksina. Feministisen teorian mukaisesti Nurmi kuitenkin näkee asian päinvastoin: sukupuoli muodostuu jatkuvan tekemisen ja sukupuolittuneen eleistön toistamisen ja siteeraamisen kautta.

Tämä tanssikäytäntöjen sukupuolittunut normisto määrittää Nurmen mielestä kaikkea Galaxissa tapahtuvaa toimintaa ja sen ehdoilla ravintolavieraat koodautuvat yhä uudelleen naisiksi ja miehiksi. Normikäyttäytymisestä on toki myös poikkeuksia, jotka saavat joskus jopa karnevalistisia piirteitä. Tätä vahvistaa tanssiravintolaan kiinteästi kuuluva alkoholi.

Nurmi luo kirjassa myös katsauksen paritanssin historiaan. Ensimmäiset paritanssit saapuivat Suomeen 1600-luvulla. Paritanssin läpimurto tapahtui kuitenkin vasta 1900-luvulle tultaessa. Se liittyi ennen kaikkea nuorten seurustelutapojen kehittymiseen.

Paritanssin yhteys ruumiillisuuteen, seksuaalisuuteen, alkoholiin ja huvitteluun on luonut ongelmia sen alkuajoista asti. Suomessakin tanssimista rajoitettiin, jopa kiellettiin kokonaan niin kieltolain aikana kuin sota-aikoinakin.Vapautuminen tapahtui ennen kaikkea lavatanssikulttuurin myötä 1950-luvulla.

Pekka Leimu Kansatiede ja Euroopan kansat Turun yliopiston kansatieteen oppiaine 2010 ISBN 978-951-29-4220-6

Johanna Nurmi Sukupuoli tanssii ravintolassa Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitos 2010 ISBN 978-951-29-4208-4

Aurora | 23

alumni

Pekka Puskan monta elämää teksti: Laura

Kopu Oksanen

kuvat: Hanna

Nuoren miehen tie Vaasasta Turun yliopistoon kulki lääketieteellisen tiedekunnan kuusiviikkoisen pääsykokeen kautta. Sinä kuumana kesänä Pekka Puskalle ei vielä ollut selvää, mikä hänestä isona tulee.

O

lin menestynyt koulussa ja siihen aikaan hyvät paperit hankkineen oli tapana opiskella lääkäriksi.

Myös yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat kuitenkin alusta asti, Puska kertoo.

Pian Puska alkoi opiskella lääketieteen rinnalla myös yhteiskuntatieteitä. Siihen aikaan opiskelija ei voinut olla kirjoilla kahdessa tiedekunnassa. Niinpä Puska kirjautui yliopistoon toisen kerran, uutena yhteiskuntatieteen opiskelijana. Välillä piti lääketieteen tentissä vastata kysymyksiin nopeasti, että Yliopistonmäeltä ehti sosiaalipolitiikan tenttiin Kauppatorin laidalle.

Viettikö kansleri Puska siis opiskeluaikanaan kaksoiselämää?

– No, olihan siinä vielä se kolmaskin elämä – opiskelijapolitiikka, Puska paljastaa. Kahden tutkinnon suorittamisen lisäksi Puska eteni Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajaksi ja myöhemmin Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajaksi.

Kansanterveystieteilijä ja kansleri Opiskeluaikana syntyneellä lääke- ja yhteiskuntatieteiden sekä opiskelijapolitiikan yhdistelmällä siirtymä kansanterveystieteen pariin oli luonteva.

Yo-talot tulivat Pekka Puskalle tutuiksi opiskeluaikana. B-talon jaettu huone vaihtui opintojen edetessä yksiöön A-talossa.

24 | Aurora

– Tautien ja niiden syntymisen ymmärtäminen yhdistettynä yhteiskunnan ja sen ilmiöiden tuntemukseen on kiehtovaa, kertoo Puska.

Kansanterveyden kohentaminen muuttamalla ihmisten elämäntapoja on osoittautunut toimivaksi menetelmäksi.

– Lääkärinä kokee suurta tyydytystä parantaessaan ihmisen, mutta työ kansanterveyden parissa voi parhaimmillaan ehkäistä tuhansien sairastumisen, sanoo Puska.

Heinäkuun alussa Puska aloitti työnsä Turun yliopiston sivutoimisena kanslerina. Tämän tehtävän hän otti hetken miettimisen jälkeen vastaan kunniatehtävänä. Vaikka siteet kotiyliopistoon olivat säilyneet hyvin, oli sykähdyttävä kokemus palata yliopistolle sen kanslerina. Tuttu ympäristö ja tutut ihmiset ovat kirvoittaneet monia vuosiksi unohtuneita muistoja.

– Kanslerin tehtävä tukee myös päätyötäni Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtajana. Valtion ja yliopistojen tutkimuslaitokset ovat osa samaa tiedontuottamiskoneistoa ja minulla on nyt erinomainen näköalapaikka yliopiston rooliin tässä.

Yliopisto muuttaa maailmaa – Yliopistot ovat yhteiskunnan edelläkävijöitä.

Niiden tehtävänä on tutkimus ja opetus, jotka muokkaavat yhteiskuntaa. Valistuneen tiedon

Pääoman keräys vauhdissa

”

Yliopistolla ei pidä elää norsunluutornissa, vaan on tärkeää myös aktiivisesti luodata ympäristöä ja tarttua yhteiskunnallisiin teemoihin ja ongelmiin.

levittäminen ympäröivään yhteiskuntaan ja sen myötä ihmisten elämänlaadun parantaminen on keskeinen osa yliopiston yhteiskunnallista vuorovaikutusta.

Moni asia on muuttunut sitten Puskan opiskeluaikojen.

– Opiskeluaikanani oli ihan tavallista, että luennoitsijat ja opiskelijat sauhuttelivat luennoilla. Palavereissa paloivat kilpaa piiput, sikarit ja savukkeet, naurahtaa Puska.

Samaan aikaan lääketieteessä opetettiin, että sydäntautien ja syöpien syntymekanismeja ei tunneta. Vähitellen lääkärit ja kansanterveystieteilijät yliopistoissa alkoivat pohtia yhä yleistyvien sairauksien syitä. Sairastumisten takaa löytyi yhteiskunnallisia ilmiöitä, kuten tupakointi ja ravinto.

Yliopistolla tehty tutkimus on vuosien kuluessa muuttanut yhteiskuntaa, elintarviketeollisuutta, lainsäädäntöä ja vallitsevia ajatustapoja merkittävästi. Samalla ihmisten elämänlaatu on noussut, Puska sanoo.

– Yliopistot ovat juuri nyt uudessa tilanteessa keräämässä pääomaa tutkimusprojektiensa rahoittamiseen. Yliopiston ystävillä ja alumneilla on nyt mahdollisuus kantaa konkreettinen kortensa Turun yliopiston hyväksi. Pienistäkin puroista syntyy laajalla osallistumisella iso virta, kansleri Pekka Puska toteaa. Hän teki lahjoituksen ensimmäisenä kanslerikuukautena yliopiston varainkeräykseen.

Vapaus, kriittisyys ja vuorovaikutus Kansleri Puska pitää visusti kiinni yliopistojen autonomiasta.

– Vapaata ja kriittistä tutkimusta ei saa rajoittaa. Vaikka yhteistyö elinkeinoelämän kanssa on tärkeää, olisi yliopistojen toiminnan valjastaminen kaupallisuuteen lyhytnäköistä.

Yhteiskunnallisesti on tärkeää, että meillä on organisaatioita, jotka tarttuvat epäkohtiin ja pistävät ihmiset ajattelemaan. Tässä yliopistoilla on keskeinen rooli.

Puska näkee tutkimuksen tuloksista syntyvät kaupalliset innovaatiot yliopiston hedelminä. Niiden tuottamisen ei kuitenkaan pidä olla itsetarkoitus.

– Suuret oivallukset ja innovaatiot syntyvät vapaasta tutkimuksesta, vuorovaikutuksesta ja ympäristön havainnoinnista. Yliopistolla ei pidä elää norsunluutornissa, vaan on tärkeää myös aktiivisesti luodata ympäristöä ja tarttua yhteiskunnallisiin teemoihin ja ongelmiin.

Pekka Puska

• • • • • • •

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Turun yliopiston sivutoiminen kansleri Turun yliopiston kunniatohtori 2009 Lääketieteen ja kirurgian tohtori 1974 Lääketieteen lisensiaatti 1971 Valtiotieteiden kandidaatti 1968 Turun yliopiston kansleri – edistää tieteitä ja yliopiston yhteiskunnallista vuorovaikutusta – valvoo yliopiston yleistä etua ja toimintaa ja hyvän tieteellisen käytännön noudattamista

Aurora | 25

teksti: Jussi

kuvat:

Matikainen Hanna Oksanen

– Liikenteen tarkkailu on avartava kokemus, liikennepsykologi Sirkku Laapotti sanoo.

26 | Aurora

Liikenne on psykologista peliä. Parhaiten pärjää se, joka tiedostaa oikeutensa, mutta uskaltaa tarpeen tullen myös luopua niistä. Tervetuloa kyytiin!

Aurora | 27

T

urku on herännyt sumuiseen alkusyksyn aamuun. Auton ulkolämpömittari kapuaa vaivoin kymmeneen asteeseen, mutta suuri osa jalankulkijoista uhmaa vielä säätä kesävaatteissaan. Starttaan auton ja suuntaan pois kampukselta. Matkaseuranani on psykologian tohtori, erikoistutkija Sirkku Laapotti, yksi Turun yliopiston liikennepsykologian tutkimusryhmän viidestä jäsenestä.

– Tuossa on punainen valo, jota kävelijät ja pyöräilijät eivät noteeraa lainkaan.Teimme kollegani kanssa kokeen, jossa toinen kuvasi kauempaa, kun toinen pysähtyi valoihin. Muutkin alkoivat pysähtyä, Laapotti kertoo ohittaessamme Hämeenkadun Hesburgerin.

Olemme laumasieluja, eikä liikennettä voi erottaa ihmisen muusta käyttäytymisestä.

– Liikenteessä on mukana motiivit, tunteet ja opitut käyttäytymismallit. Kaikki ne elementit, jotka vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen ylipäänsä, Laapotti sanoo.

lataksi pysähtyy suojatien eteen, mutta samaan suuntaan ajava henkilöauto painaa taksin ohitse kuin juna. Hölkkääjä on onneksi valppaana ja pelastaa nahkansa. Tällä kertaa joustaminen kannattaa.

Liikkeellä on paljon pyöräilijöitä. Kuluu kuitenkin yli kymmenen minuuttia ennen kuin Laapotti havaitsee ensimmäisen suuntamerkkiä näyttävän pyöräilijän.

– Tuo oli törkeätä, Laapotti huudahtaa mustan farmariauton kaasuttaessa jo tovin palanutta punaista valoa päin.

– Ihmiset tottuvat varoaikoihin, luotetaan siihen, että vielä ehtii. Ruuhkassa punaisia päin ajetaan lähes säännönmukaisesti.

Samassa mopo kaasuttaa pitkin pyörätietä aivan meitä viistäen.

Havainnointi avaa silmät – yhtäkkiä suojatien ylittäminen tuntuukin vähän jännittävältä.

– Meidän jokaisen olisi hyvä toisinaan pysähtyä tarkkailuasemiin ja myös liikkua liikenteessä eri rooleissa.

Tarkkailu avartaa

Inhimillinen tekijä

Pysäköimme auton Kupittaankadun ja Uudenmaankadun kulmaan. Tässä on oiva paikka tarkkailla suojatiekäyttäytymistä ja toisaalta risteysajoa Itäisen Pitkäkadun ja Uudenmaankadun kulmassa, joka on yksi kaupunkiliikenteen vaaranpaikoista.

Nuori äiti lastenvaunuineen lähestyy suojatietä. Auto hiljentää ja antaa tietä. Seuraavana vuorossa on hölkkääjä. Nyt näyttää pahalta. Ti-

Kaskenmäen päällä hiljennän ja päästän jalankulkijan yli suojatien. Hän kiittää kädenheilautuksella.

– Jotain tämä kertoo liikennekulttuuristamme, kun jalankulkijoiden pitää erikseen kiittää lakisääteisestä oikeudesta.

Suuntaamme tasoristeykseen, joka halkoo nelikaistaista Vanhaa Tampereentietä. Jätämme auton parkkiin ja keskitymme katselemaan.

Kanna vastuusi Turun yliopiston liikennepsykologian tutkimusryhmä on toiminut professori Esko Keskisen johdolla vuodesta 1986. Hyvä esimerkki tutkimusryhmän työn tuloksista on teoreettinen GDE-malli (Goals for Driver Education), joka ohjaa kuljettajakoulutuksen tavoitteita Euroopan tasolla. Norjassa ja Ruotsissa malli on viety jo opetussuunnitelmiin. Suomessa uusi opetussuunnitelma on ministeriökäsittelyssä.

– Ajoneuvon käsittelytaitojen ja liikennesääntöjen opettamisen rinnalle tulisi lisätä motivaatioiden ja emootioiden tarkastelu. Voimakkaat tunteet ja vääränlaiset tavoitteet liikenteessä voivat johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin, erikoistutkija Sirkku Laapotti pohtii.

Jokaisella matkapäätöksellä on merkityksensä.

– Rattiin tarttuessa pitäisi aina muistaa, että on vastuussa sekä itsestään, matkustajistaan että muista tielläliikkujista. Jos mielentila on ärtynyt tai kiireinen, kannattaa ottaa taksi tai muu julkinen kulkuneuvo. Myös matkan tarpeellisuus ylipäänsä tulisi harkita eli kantaa vastuu ympäristöstämme.

28 | Aurora

”

Liikenteessä on mukana motiivit, tunteet ja opitut käyttäytymismallit.

Kaikki ne elementit, jotka vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen ylipäänsä, Laapotti sanoo

Jarruvalot eivät vilku, kukaan ei hiljennä vauhtiaan tasoristeyksen kohdalla. Toki turvalaitteisiin on voitava luottaa, mutta jokin saattaa silti mennä vikaan.

– Varmistusten on oltava luotettavia. Kaiken kaikkiaan onnettomuuksien syy on hyvin harvoin tekniikassa. Mutta toki tekniikan takana on aina ihminen. Aina jää se mahdollisuus, että turvalaitteet kytketään pois päältä vaikkapa ratatyön vuoksi ja ihminen unohtaa laittaa ne takaisin päälle.

Kuinka monta sekuntia hiljentäminen hukkaisi aikaa? Voiko aikaa säästää?

Petollisen leppoisaa Hyvästi kaupunki, me suuntaamme maalle.

Käännän auton nokan kohti Auraa. Moottoritieosuus sujuu turvallisesti, mutta leveäkaistatiellä alkaa tapahtua. Henkilöauto lähtee ohittamaan edellämme ajavaa rekkaa, ja sama näytelmä toistuu vastaantulijoiden kaistalla. Silmänräpäyksessä rinnan on neljä autoa, joista kaksi on rekkoja. Jokainen metri leveyssuunnassa on käytössä.

– Tällaiset köyhän miehen moottoritiet ovat turvallisuuden kannalta paha kompromissi.

Kaiken kaikkiaan maantieajaminen on petollista. Aistimme adaptoituvat kovaan vauhtiin ja tuudittaudumme petollisen leppoisaan tunnelmaan. Ajaessamme sadan tuntikilometrin nopeutta etenemme lähes 30 metriä sekunnissa.

– Parhaassakin tapauksessa kuluu sekunti ennen kuin aivot antavat käskyn jarruttaa. Jos

samaan aikaan tekee jotain muuta, alkaa jarruttaminen ehkä kolmen sekunnin kuluttua, jolloin auto on edennyt satakunta metriä.

Niinpä. Liikennemerkki varoittaa hirvivaarasta. Kuinka moni hiljentää?

Pakko päästä ohi Suomi on jaettu alueittain tutkijalautakuntiin, jotka analysoivat tarkasti kaikki kuolemaan johtaneet liikenneonnettomuudet – viime vuonna Suomen teillä sammui 279 elämää.

Tarkoitus ei ole metsästää syyllistä, vaan selvittää syvällisesti kaikki onnettomuuteen johtaneet tekijät. Työ on aloitettu jo 60-luvulla, ja monet tutkijalautakuntien suosituksista ovat kääntyneet konkretiaksi. Laapotti on psykologijäsenenä Pohjois-Savon tutkijalautakunnassa.

Miten tämä vaikuttaa omaan liikennekäyttäytymiseen?

– Kieltämättä tunnistan vaaranpaikkoja ehkä enemmän kuin keskimääräinen tielläliikkuja. En voi kuitenkaan sanoa pelkääväni. Huomaan kantavani huolta läheisistäni, jotka lähtevät maantielle, mutta se on varmasti aika yleisinhimillistä.

Aurasta palatessamme saavutamme karavaanarin, jonka ajoneuvoyhdistelmä seilaa vallattomasti leveäkaistan laidasta laitaan. Tämä ei häiritse valkoisen henkilöauton kuljettajaa, joka lähtee ohittamaan asuntovaunua piittaamatta vastaantulevasta rekasta.

– Tietyt autot aiheuttavat reaktion, että ohi on pakko päästä. Tässä ohittaja laittoi vilkun vasemmalle heti lähestyttyään karavaanaria ja oletti, että karavaanari ohjaa tien oikeaan laitaan. Mutta hänpä ei väistänytkään, ja vaaratilanne kehittyi nopeasti.

Moottoritielle päästyämme ohitamme karavaanarin. Keski-ikäisellä miehellä on päässään mustat aurinkolasit, vaikka taivas on tasaisen harmaa.

Se toimii sittenkin Takaisin kaupunkiruuhkaan. Rautatieaseman edessä on tietyö, jonka vuoksi toinen satamaan päin vievistä kaistoista on suljettu – tästä ei hyvää seuraa! On lounastunnin aika, ja ennustamme pahaa liikennekaaosta. Yllätykseksemme liikenne soljuukin tilanteeseen nähden sujuvasti. Toki aina joku jättää kaistan vaihtamisen aivan viime tippaan, mutta tilaa tuntuu löytyvän.

– Kylläpä turkulaiset käyttäytyvät joustavasti. Uskon, että tämä johtuu tilanteen poikkeuksellisuudesta. Jos tietyö olisi ollut käynnissä pidempään ja siihen olisi totuttu, viime hetken kaistanvaihtajat ärsyttäisivät enemmän, eikä tilaa ehkä löytyisikään.

Lenkki on ohi, kaarramme kampusalueen parkkipaikalle. Pysäköityjen autojen välistä eteemme puikkaa yllättäen harmaa farmariauto. Ehdin kuin ehdinkin jarruttaa ja väistän täpärästi nolon lopun. Noin puolet vakuutusyhtiöiden korvaamista liikennevahingoista ajetaan parkkipaikoilla. Se on väärä paikka herpaantua.

Aurora | 29

teksti: Satu Jaatinen ja Tuula kuvitus: Maarit

Kotiranta

Stenberg

Tietokirjailija – tutkija kirjailijan roolissa?

Onko tietokirjailija luova vai onko hän edes ”oikea” kirjailija?

Tähän etsittiin viime keväänä vastauksia Turun yliopiston ja Suomen tietokirjailijoiden järjestämässä avoimessa luentosarjassa.

Tunnetut tutkija-kirjailijat Olli Löytty ja Jaakko Hämeen-Anttila kertoivat faktan ja fiktion suhteesta omassa tuotannossaan.

T

ietokirjailijana tutkija joutuu usein tasapainoilemaan tieteen edellyttämän uskottavuuden ja lukijan kaipaaman yleistajuisuuden välillä. Siinä missä Löytty haikailee huumoria, Hämeen-Anttila väittää, ettei tiedä tietokirjoittamisesta mitään: hän vain tekee sitä.

30 | Aurora

Populaari ei meritoi Luovaa kirjoittamista Turussa opettava Olli Löytty kuvitteli kirjoittavansa väitöskirjastaan yleistajuisen ja hauskan, mutta joutui toteamaan, ettei väitöskirja voi olla hauska.

– Huumori perustuu täysin vastakkaiseen ajatukseen kuin tieteen tekeminen. Vaatimus osoittaa oppineisuutta aikaansaa myös sen, ettei väitöskirja voi olla edes yleistajuinen.

Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö myös tietokirjoittaminen olisi luovaa toimintaa.

– Kyseessä on prosessi, joka välittää ja luo tietoa. Käsitteenä tietokirjallisuus on hyvin laaja, ja oma käsitykseni varsin liberaali. Kaikesta ei voi kuitenkaan kirjoittaa kaikille, ja oppikirjoissa tutkijatkin joutuvat yleistajuistamaan.

Tieteen popularisoimisen esteenä voi olla Löytyn mukaan vaikkapa pelko siitä, että tekijä leimataan helppoheikiksi ja teksti journalistiseksi. Populaari tietokirjoittaminen ei myöskään meritoi tekijäänsä tutkijana.

– Tuntuu kauhealta ajatella, että tutkimus olisi kirjoitettu vain tutkijoille, koska ihmisethän sitä tarvitsevat. Yliopisto toimintaympäristönä ei vain kannusta riittävästi tieteen popularisoimiseen.

Popularisoiminen ei ole hänen mukaansa kuitenkaan mikään tulkkauskone, sillä tutkimustekstissä on aina tutkijakertoja, joka puhuu vertaisilleen.

– Jos tutkija haluaa kirjoittaa yleistajuisesti, hänen on yritettävä kirjoittaa jonain muuna kuin tutkijana. Esimerkiksi esseessä on suurempi mahdollisuus varioida, tulla lähemmäksi, mutta silloin ei voi kirjoittaa tutkijana vaan esseistinä, Löytty sanoo.

Löytyn ja Kaarina Hazardin yhteinen parisuhteen sanakirja Tää on taas tätä on hyvä esimerkki siitä, että tietokirjailijakin osaa olla luova humoristi.

Kirjaa varten tekijät keksivät jopa uuden ”terminologian”. Ilman sitä tekstistä ei olisi heidän mielestään irronnut parisuhteen kaikkia vivahteita. Kielellisen ilottelun loputtomat tulkinnat pursuvat ymmärtöjä ja pettymöitä,

loppuniitantoja ja alkupehmentoja, hämmästeitä ja voimakkeita, marttyyrikorosteita ja höveliyden vahvikkeita, rinnakkeita ja defensiivejä, välitteitä ja loitantoja, hellikkeitä ja rehvakkeita, ihasteita ja ilahteita.

Kirjoittaminen luo ymmärrystä Kun Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professoria Jaakko HämeenAnttilaa pyydetään vastaamaan kysymykseen ”Voiko kirjoittamalla ymmärtää vieraita kulttuureita”, hän menee hämilleen.

– En minä tiedä tietokirjoittamisesta mitään, minä vaan teen sitä.

Melko menestyksekkäästi Hämeen-Anttila on kutsumustaan seurannut, sillä hänet on palkittu Valtion tiedonjulkistamispalkinnolla vuonna 2005 teoksestaan Islamin käsikirja.

Hän sanoo itse ymmärtävänsä muita kulttuureita nimenomaan kirjoittamisen kautta.

Silloin hän huomaa konkreettisesti, mitä ajattelee.

– En osaa järjestää ajatuksiani itse, ellei kustantaja nimenomaan käske.

”

Hämeen-Anttilan mielestä olemme tilanteessa, jossa vieraita kulttuureita on pakko ymmärtää. Ymmärtäminen ei kuitenkaan ole hyväksymistä. Ajatus siitä, että kulttuuria voisi ymmärtää ainoastaan sisältäpäin katsoen ja eläen, on hänen mielestään absurdi.

– Ihminen on aina osittain sokea omalle kulttuurilleen, tarvitaan ulkopuolista näkemään se, mille sisäpuolinen on sokea. Siksi tarvitaan myös ulkopuolisia kirjoittamaan kirjoja vieraista kulttuureista.

Omien ajatusten muuttaminen tekstiksi vie Hämeen-Anttilan joka kerta saman ilmiön eteen: hän sekä ihastuu että vihastuu omaan tekstiinsä.

– Omaa tekstiä lukiessaan ajattelee aina ensin, että onpa nerokasta ja seuraavalla kerralla taas, että onpas tökeröä.

Tutkija luo, tietokirjailija kirjoittaa?

Yksinkertaistamisen taito on Hämeen-Anttilan mukaan tärkeä tietokirjoittajalle. Liika pikkutarkkuus tappaa lukijan mielenkiinnon. Kirjoittajan pitää tempaista lukija mukaansa, ei nilkuttaa hänen kanssaan.

–Tietokirjoittajan tehtävä ei ole luoda kokonaan uutta tietoa. Tiedeyhteisössä elävä tutkija luo uutta tietoa, jonka tiedeyhteisö testaa. Tämän todeksi testatun tiedon tutkija voi sitten halutessaan jakaa eteenpäin tietokirjailijan ominaisuudessa.

Testaamattoman tiedon jakamista hän pitää edesvastuuttomana, koska se saattaa johtaa lukijan harhaan.

– Ne joilla on sanottavaa, olkoot äänessä!

Omaa tekstiä lukiessaan ajattelee aina ensin, että onpa nerokasta ja seuraavalla kerralla taas, että onpas tökeröä.

Lähteenä: Luovaa tietokirjoittamista: Avoin luentosarja Turun yliopistossa 2010 Olli Löytty:Tieteen popularisoimisesta.

Jaakko Hämeen-Anttila: Voiko kirjoittamalla ymmärtää vieraita kulttuureita.

Satu Jaatinen on tutkija ja tietokirjailija; Tuula Stenberg on vapaa journalisti ja tietokirjailija Aurora | 31

lyhyet

Koonnut Tuomas Koivula Kuvat: Hanna Oksanen, Laura Myllymäki,Tuomas Koivula Turun yliopiston uutiset ja tapahtumat: www.utuonline.fi

90-vuotias yliopisto korostaa tieteen kriittisyyttä Tänä vuonna 90 vuotta täyttäväTurun yliopisto vietti lukuvuoden avajaisia torstaina 2. syyskuuta.

Rehtori Keijo Virtanen kiinnitti avajaispuheessaan huomiota perustutkimuksen keskeiseen periaatteeseen, kriittisyyteen.

– Uusi yliopistolaki antaa yhä paremmat edellytykset yhteiskunnallisen vuoropuhelun ja elinkeinoelämän tarpeiden tyydyttämiseen. On kuitenkin pidettävä huoli siitä, että tieteen riippumattomuus ja valmius kriittisiin analyyseihin säilytetään,Virtanen painottaa.

Kriittistä ajattelua tarvitaan ensi sijassa tieteensisäiseen keskusteluun, mutta myös tieteen yhteiskunnallisiin sidoksiin.

Juhlapuheen pitänyt opetusministeri Henna Virkkunen onnitteli Turun yliopistoa, joka yhdistyttyään Turun kauppakorkeakoulun kanssa edustaa juuri sitä, mihin opetus- ja kulttuuriministeriö suomalaisia korkeakouluja kannustaa.

– Uusi Turun yliopisto on entistäkin vahvempi. Sillä on kaikki mahdollisuudet erinomaiseen innovatiivisuuteen ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen.

Avajaisjuhlassa jaettiin viisi Turun Suomalaisen Yliopistoseuran väitöskirjapalkintoa. Seuran hallituksen puheenjohtajan Juhani Heimosen luovuttaman palkinnon saivat FT Visa Immonen (arkeologia), FT Niina Junttila (kasvatustieteet ja psykologia), FT Juha Jäykkä (teoreettinen fysiikka), LT Saila Kauhanen (kirurgia) ja OTT Tuomas Mylly (immateriaalioikeus).

Turun kauppakorkeakoulu luo kohtaamispaikkoja 60-vuotisjuhliaan 3.9. viettänyt Turun kauppakorkeakoulu pyrkii osana uutta Turun yliopistoa täyttämään myös elinkeinoelämää palvelevan tehtävänsä entistäkin paremmin.

– Näemme roolimme vahvasti verkottajana ja dynaamisena toimijana, joka luo kohtaamispaikkoja yhteiskunnalliselle vuoropuhelulle, kauppakorkeakoulun johtaja Satu Lähteenmäki sanoi.

Lähteenmäen mukaan juuri kauppatieteiden yhdistäminen muihin tieteenaloihin mahdollistaa jatkossa globaalissa kilpailussa esimerkiksi sellaisten huippututkimushankkeiden käynnistämisen, jotka voivat saada rahoitusta EU:n innovaatio-ohjelmista.

32 | Aurora

Kaskuja ja tarinoita Turun yliopistosta K

irja-Aurora on julkaissut kaksi Turun yliopistoon ja sen historiaan liittyvää kirjaa. Kirjat esitellään Turun kansainvälisillä kirjamessuilla lokakuun alussa.

Poliittisen historian professori Timo Soikkasen odotettu Kaskuakatemia 2 tarjoilee edeltäjänsä tavoin yliopiston toimintaan ja sen värikkäisiin persoonallisuuksiin liittyviä hersyviä kaskuja. Mukana on myös huumorintäyteinen kuvaus vanhan Turun Akatemian vaiheista.

Tiedottaja Timo Niitemaan kirjoittama Genius Aboensis sisältää yksitoista artikkelia, joissa kartoitetaan Turun yliopiston vaiheita, merkittävien vaikuttajien elämää, tutkimusta ja tapahtumia mielenkiintoisten tarinoiden kautta. Mukana ovat mm. V. A. Koskenniemi, Volter Kilpi, Joutsenen kullankaivajaveljekset, Liisi Oterma ja Tauno Nurmela.

Lars Björne on vuoden opettaja T

urun yliopiston vuoden opettajaksi avajaispäivänä 2.9. valittu oikeushistorian professori Lars Björne on toiminut roomalaisen oikeuden ja oikeushistorian professorina vuodesta 1979 alkaen ja osallistunut aktiivisesti opetuksen uudistamishankkeisiin.

– Tiedekunnassa tutkimustoiminta on vilkasta, ja tiedekunnan pienen koon takia kaikki professorit antavat opetusta myös perustasolla ja välittävät siten uusimpia tutkimustuloksia opiskelijoille, Björne sanoi.

Vuoden opintojaksoksi valittiin kasvatustieteiden laitoksen ja opettajankoulutuslaitoksen järjestämä yliopistopedagogiikan opintokokonaisuus. Palkinnon vastaanottivat yliopistopedagogiikan erikoistutkijat Mari Murtonen ja Minna Vuorio-Lehti.

Valinnat tehtiin opiskelijoiden ja henkilökunnan ehdotusten pohjalta.

Menestystä yliopistovertailuissa Turun yliopisto sijoittui tutkimusyliopistojen kärkeen vuosittaisessa Academic Ranking of World Universities -vertailussa. Yliopisto sijoittui listalla tänäkin vuonna kategoriaan, jossa ovat sijoilla 300 – 400 olevat yliopistot.

Kansainvälinen QS World University Rankings – yliopistovertailu, johon osallistuu yli 1400 yliopistoa, nosti Turun yliopiston sijalle 211.Viime vuonna yliopisto oli sijalla 264.

– Menestyminen vertailulistoilla kuvaa hyvin kansainvälistä tutkimusyhteistyötämme ja vuosittain valmistuvien tieteellisten julkaisujen määrää ja laatua, rehtori Keijo Virtanen toteaa.

– Yliopisto pyrkii edelleen vahvistamaan asemaansa tutkimusyliopistona pitäen ohjenuoranaan viime vuonna valmistunutta strategiaansa.

Käytettävissä olevat voimavarat asettavat kuitenkin rajoituksia, joihin käynnissä oleva varainkeruu tuo toivon mukaan helpotusta.

Yliopistovertailuissa painotetaan mm. tutkimuksen ja koulutuksen laatua, tieteellisten artikkeleiden määrää, valmistuneiden työllistymistä sekä yliopiston kansainvälisyyttä.

Mari Murtonen, Minna Vuorio-Lehti ja Lars Björne kukitettiin ylioppilaskunnan avajaiskarnevaalissa.

Opettajien vertaismentorointiohjelma käynnistyi

S

atakunnassa ja Varsinais-Suomessa käynnistynyt ohjelma tarjoaa uudenlaista täydennyskoulutusta 40 – 100 työuransa varhaisessa vaiheessa olevalle opettajalle.

Vertaismentoroinnissa opettaja voi irrottautua kouluarjesta ja vaihtaa ajatuksia muualla työskentelevien kollegojen kanssa. Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella hanketta toteuttavat Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikkö ja Sat@Oppi.

– Erilaisten koulukulttuurien kohtaaminen on virikkeellistä ja ajatuksia antavaa. Yhteisen kielen ansioista asioita ymmärretään samoin, erilaisten käsitysten ja uskomusten vuoksi taas eri tavoin.

Samanlaisuuden ja erilaisuuden kysymykset rikastuttavat ammatillista kehittymistä, hankkeen johtaja, lehtori Tuula Laes kertoo. www.edu.utu.fi/laitokset/rokl/sataoppi/verme.html

– Vain etsimällä tuntemattomilta alueilta voimme löytää jotain uutta, nobelisti Samuel Ting sanoi 3.8.Turun yliopistossa järjestetyssä avaruustutkimuksen asiantuntijoiden konferenssissa. Ting esitteli AMS-laitteistoa, joka etsii avaruudesta pimeää ainetta ja antimateriaa. Hän kiitteli suomalaistutkijoiden panosta merkittäväksi hankkeen onnistumiselle. Turun yliopiston avaruustutkimuslaboratorio on osallistunut laitteiston osien suunnitteluun ja valmistukseen hankkeen alusta, vuodesta 1994 asti.

Aurora | 33

väitös

Teksti: Laura Myllymäki

hyvä mainos

ravisuttaa

Kymmenen vuotta sitten Satu Yliskylä aloitti uransa mainosalalla.Varsin pian hän huomasi, että mainostoimistojen ja asiakkaitten välisissä palavereissa kuohui.

ymmenen vuotta myöhemmin Yliskylän mainosalaa käsittelevässä väitöskirjassa pohditaan, kuka mainokset todella suunnittelee.

– Mainonnan suunnittelussa on yleensä mukana kolme tekijää, projektijohtaja, luovat suunnittelijat sekä asiakasyritys, Yliskylä aloittaa.

Kuka suunnittelee mainokset?

-nimeä kantava väitöstutkimus valottaa, miten mainonnan suunnittelussa törmätään erilaisiin näkemyseroihin.Tutkimuksessa pohditaan, kenen ääntä palavereissa kuullaan.

Usein asiakasyrityksen keskijohto käy palavereissa mainostoimiston kanssa. Päätökset tekee usein kuitenkin yritysjohto, joka ei käy palavereissa.

– Sen sijaan, että suunnittelutyössä ajetaan omia voimakkaita näkemyksiä, tulisi keskittyä tunnistamaan vahvuuksia. Tärkeintä on saada asiakas menestymään, Yliskylä sanoo.

Mainosala turbulenssissa Yksittäisen kuluttajan tavoin myös mainosala on uuden ja tuntemattoman edessä.

Yhä useammin on merkitystä sosiaalisen median sisällöillä, mikä Yliskylän mukaan pelottaa alan työntekijöitä.

Väitöstutkimuksessa Yliskylä haastatteli jo kauan mainosalalla olleita ihmisiä.

– Nuoret alalle tulevat uudet ammattilaiset ovat vahvoilla digitaalisen median suhteen.Toisaalta on myös muistettava, että kaikki eivät käytä Facebookia, hän huomauttaa.

Kymmenen vuotta alalla ollut Yliskylä on nähnyt nopean muutoksen.

34 | Aurora

Kun vuonna 2000 nojauduttiin vahvasti televisio- ja radiomainontaan, projekteja ryhdytään nykyään suunnittelemaan yhä useammin digitaalisen median lähtökohdista.

– Teknologian tuomat mahdollisuudet antavat suuntaa myös ideoille, hän pohtii.

Luovuus valttina Yliskylä uskoo, että mainosala pysyy voimissaan niin kauan, kuin alalta löytyy luovia resursseja.

– Vaikka mainosalalta haetaan tänä päivänä myös uudenlaisia palveluja, esimerkiksi apua yritysten liiketoimintastrategioihin, on luova ideointikyky mainosalaa kantava tekijä, hän uskoo.

Hyvä mainos on Yliskylän mukaan sellainen, joka ravisuttaa kuluttajaa. Kaikki lähteekin ideasta.

– Totta on kuitenkin, että todellisuus on kovaa ja kurinalaista työtä, hän muistuttaa.

Tohtorin papereilla näkökulmaa Väitelleenä tohtorina sekä alan ammattilaisena Yliskylä kokee olevansa pätevä tekemään mainostyötä jatkossa.

– Erilaiset taustat ovat hyödyksi mainosalalla, hän uskoo.

Tällä hetkellä Yliskylä tekee markkinointiviestinnän töitä freelancerina. Häntä kiinnostaa erityisesti Suomi-brändi.

– Suomen menestyminen kiinnostaa, ja brändin parissa onkin työsarkaa. Uskon, että tohtorin tutkinto tuo välineitä yhdistää tutkimuksellista ja kaupallista työtä,Yliskylä toteaa.

Enää alle 100 päivää jäljellä.

Toimi nyt: osallistu varainhankintakampanjaamme.

Voit tehdä lahjoituksen netissä www.utu.fi/varainhankinta tai suoraan oheisille lahjoitustileille.

Turun seudun Osuuspankki 571113-288336 Liedon Säästöpankki 430900-173559 Nordea 159030-189363 Sampo Pankki 820027-10037646 Saaja: Turun yliopisto

Varainhankintaa voidaan tehdä erikoisehdoin 31.12.2010 asti: valtio rahoittaa yliopistoja kertomalla kerättyjen lahjoitusten summan 2,5:llä. Näin esim. 10 euron lahjoitus tarkoittaakin siis 35 euroa yliopiston hyväksi.

Aurora | 35

Nyt on aika paketoida kokoussuunnitelmat.

Kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 lähestyy ja Turun parhaita kokous- ja juhlatiloja varataan jo.

Ota yhteyttä ajoissa, kun haluat järjestää tilaisuutesi yhdessä Suomen suosituimmista kongressikaupungeista. Paras kumppanisi valmisteluissa on Turku Touring.

36 | Aurora

Aurakatu 4, 20100 Turku puh. 02 262 7608 convention@turku.fi www.turkuconventionbureau.fi www.turkutouring.fi