Aurora 3/2013

Aurora

18

10

Tiede avaa unimaailman mysteeriä

14

Entä jos telakan tuho olisikin siunaus

3 |2013

Halu yllättyä vie tutkimusmatkailijan maailman ääriin

Aurora | 1

Hubble-avaruusteleskooppi oli kuvannut 650 miljoonan valovuoden päässä sijaitsevan kaoottisen, tähtienvälisen pölypilvien peittämän galaksin, kun tähtitieteilijät Seppo Mattila ja Petri Väisänen suuntasivat VLT-teleskoopin samaista galaksia kohti. Huipputarkat lähi-infrapunakuvat tuottivat tutkijoille yllätyksen: pölypilvien takaa paljastui harvinainen kolmen erillisen galaksin yhteentörmäys.

– VLT:n paljastama kolmoisgalaksi nimettiin Lintu-galaksiksi, koska se muistuttaa lintua valtavine, yli 100 000 valovuoden mittaisine siipineen ja pyrstöineen, Suomen ESO-keskuksessa työskentelevä Mattila kertoo.

Hubblen ottamat kuvat olivat näkyvän valon alueella. Näkyvän valon alueella havaittu säteily näkyy kuvassa sinisinä ja vihertävinä, VLT-teleskoopilla vuonna 2007 paljastanut infrapunasäteily punaisina ja oransseina alueina.

– VLT:n uusimmat lähi- ja keski-infrapunahavaintomme ovat tuoneet lisää tietoa Linnusta.

Pienimmässä kolmesta galaksista, Linnun päässä, syntyy voimakkaasti uusia tähtiä, kertoo tutkimusryhmän jäsen, Suomen ESO-keskuksen johtaja Jari Kotilainen.

Lintu-galaksi valittiin mukaan ESO:n eli Euroopan eteläisen observatorion 15-vuotisjuhlaposteriin.

2 | Aurora

kuva: ESO

VLT-teleskooppi paljasti pölypilvien takaa yllätyksen

Aurora

5 10

18

3/2013

lĂśytĂśretki tutkijan

30

SISĂ„LLYS

14

22

Kannen kuva: Tutkimusmatkailijat Outi Luova, Samuli Lehtonen ja Matti Kamppinen seuraavat Pehr Kalmin ja Jacob SpÜringin jalanjäljissä eri puolille maailmaa. Kuva: Hanna Oksanen

AURORA on Turun yliopiston sidosryhmälehti, joka ilmestyy neljästi vuodessa. päätoimittaja Anne Paasi, 02 333 6298 toimitussihteeri Erja Hyytiäinen, 02 333 6225 toimituksen yhteystiedot Turun yliopiston viestintäyksikkÜ, 20014 Turun yliopisto, viestinta@utu.fi tilaukset, osoitteenmuutokset ja ilmoitukset viestinta@utu.fi, 02 333 5909 | ilmoitushinnat 1/1-sivu 1000 e, 1/2-sivu 500 e, takakansi 1200 e (ilmoitushintoihin lisätään alv 23 %) | taitto Hanna Oksanen Ĺ kannen kuva Hanna Oksanen | paino Finepress Oy | painos 13 000 kpl | www.utu.fi/aurora | ISSN 1237-6752

3DLQRWXRWH

4 5 6 9 10 14 18 22 27 28 30 32 34

Pääkirjoitus: Anna tieteen yllättää Laiva on lastattu laskutaidolla Tiedetarjotin Palkka antaa tyÜrauhan ja ajan väitÜstutkimukselle Unimaailma on tieteen kiehtova mysteeri Entä jos‌.

LÜytÜretkeilijät maailmalla - kohti ääretÜntä ja sen yli Tutkijan normipäivä Kirjat Filip ja Veronika pilkkovat internetin kielen tutkittavaksi Vertaistuella uusi näkymä Lyhyet VäitÜs: Kuka puolustaa kiusattua?

teksti ja kuvat: viliina tolvanen

Mikä sinut on tieteessä yllättänyt?

Pääkirjoitus

Anna tieteen yllättää

Ruut Männistö opiskelija, kansatiede

Tieteellä on monta tehtävää. Se paljastaa ilmiöitä koskevia tosiasioita, selittää ja ymmärtää niitä, ennustaa tulevaa. Se punnitsee asioita teorioiden valossa, luo opitun ja havaitun avulla sovelluksia ja toimenpidesuosituksia.

Tehtäväluettelo kuulostaa hallintokieleltä, luvalla sanoen jopa hieman tylsältä. Tunnustan: minäkin hämmästyin aikanaan yliopistoon töihin tullessani, miten paljon kiinnostavia asioita yliopisto pitää sisällään. Tiede tarjoaa edelleen hämmästelyn, innostuksen ja ajattelun aihetta joka päivä.

Ennen tätä Auroraa en esimerkiksi tiennyt, että 40 prosenttia pikkulapsista näkee unia, joissa on eläimiä.

Ja että ne eläimet ovat usein pelottavia ja aggressiivisia, eivät söpöjä pehmoleluja. Tai että näköpiirissä on jo hoitoja, joiden avulla monet syövät muuttuvat hallittaviksi, kroonisiksi sairauksiksi.

Yliopistolla on yllättävänkin suuri vaikutus arkeemme. Yliopisto kouluttaa ihmisiä, jotka tulevat ammattilaisina vastaan joka elämänalueilla. Tohtoreiksi väittelevien tutkijoiden löydöistä ja havainnoista kerrotaan kaikelle kansalle. Tutkijoiden innovaatiot jalostuvat arkipäivän apuvälineiksi, hyödyksi ja toimintamalleiksi.

On hieno kokemus nähdä, kun tutkija syttyy intohimosta tutkittavaan kohteeseensa. Nyt syksyllä tähän kokemukseen on tilaisuus, kun Turun yliopisto ja Åbo Akademi järjestävät 18.– 19. lokakuuta Turun historian ensimmäiset Tieteen päivät. Kahden päivän aikana lähes 40 tutkijaa yli 50 tapahtumassa esittelee tutkimustaan ja ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin.

Yliopistonmäki ja sen juurelle levittäytyvä kampusalue ovat olennainen ja näkyvä osa Turkua. Tieteen päivät halusimme tuoda vieläkin keskemmälle kaupunkia. Hansatori muuttuu perjantaina Tieteen toriksi, kaupunginkirjasto täyttyy tieteellä molempina päivinä, perjantai-iltana irrotellaan Science Slamien tahtiin Kårenilla ja lauantaina Akatemiatalon juhlasali on avoinna kaikille.

Tieteen päivillä on mahdollisuus yllättyä tieteestä kahden päivän aikana. Turun yliopiston tuottama uusi tieto antaa tämän mahdollisuuden myös tämän tapahtuman jälkeen – vuoden jokaisena päivänä.

– Minut yllätti se, että tiedettä voi tehdä arkisistakin asioista ja kansankielellä, ettei tieteen tarvitse olla vaikeaselkoista. Olin kesätöissä Vanhalinnassa ja tallensin muistitietoa vanhasta isäntäparista.Toisaalta ei voi tietää, ovatko muistot totta, mutta nekin ovat tapa kertoa ja saada tietoa menneestä elämästä.

Vesa Suvanto opiskelija, valtio-oppi – Viimeksi tieteessä yllätyin siitä, että ihmiskunta on ehkä lähtöisin Mars-planeetalta.

Se pisti silmään uutismassasta. Useimmiten tieteessä yllättäviä ovat poikkeukselliset, avaruutta tai yliluonnollista käsittelevät tutkimukset ja sellaiset tutkimustulokset, joita ei maalaisjärjellä voi ajatella ja selittää.

– Valtio-opissa minut yllätti se, että sitä voi laskea. Matemaattisilla funktioilla voi laskea esimerkiksi eri vaalijärjestelmien vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen. Itse kannatan kuitenkin muita tutkimusmenetelmiä. Tutkijan ammatissa minut yllätti kansainvälisyys.

Olen juuri lähdössä Bordeaux’hon konferenssiin.

4 | Aurora

kuva: hanna oksanen

Maija Karjalainen tohtorikoulutettava, valtio-oppi

Anne Paasi Kirjoittaja on Turun yliopiston viestintäjohtaja

} www.utu.fi/tieteenpaivat

teksti: henna borisoff

| kuva: hanna oksanen

Laiva on lastattu laskutaidolla

Niille vanhemmille, jotka seuraavat huolestuneina nenä tietokoneessa kiinni viihtyviä lapsiaan, on luvassa hyviä uutisia. Opetuspeli voi kehittää soveltavia matematiikan taitoja jopa perinteistä opetusta paremmin.

Tohtorikoulutettava Boglarka Brezovszky tekee väitöskirjaansa ja työtään Navigointipelin parissa. Akatemianprofessori Erno Lehtisen johtaman, eri alojen asiantuntijoista koostuvan ryhmän tavoitteena on luoda joustavia ja soveltavia laskutaitoja kehittävä tietokonepeli.

Tällä hetkellä peli on testausvaiheessa ja Brezovszky keskittyy työssään erityisesti pelin sisältöön sekä toiminnallisuuteen.

9–12-vuotiaille suunnatussa Navigointipelissä pelaajat ovat kapteeneja, jotka hakevat satamaansa rakennuslasteja eri saarilta. Omaa laivaa ohjataan kartalla numeropisteestä toiseen.

– Liikkuminen edellyttää peruslaskutoimitusten kuten kertomisen ja jakamisen hallintaa, mutta tärkeintä on pelissä kehittyvä strateginen ajattelu. Matkat tulee tehdä esimerkiksi mahdollisimman vähillä siirroilla, mikä saa lapset vertailemaan, suunnittelemaan ja soveltamaan, Brezovszky selittää.

Brezovszkyn mukaan tällaisia monitahoisia taitoja on vaikeaa opettaa perinteisin opetusmetodein. Tarkoitus ei kuitenkaan ole korvata perusopetusta vaan toimia sen tukena ja tarjota opettajille uusia välineitä.

– Numeroilla leikkiminen luo syvempää ymmärrystä. Vaikuttavuustestausten jälkeen peli on tarkoitus laittaa laajempaan kotimaiseen ja kansainväliseen jakeluun.

Hyvässä tietokonepelissä yhdistyy Brezovszkyn mielestä sekä huolella suunniteltu ja tarkoituksenmukainen opetussisältö että visuaalisuus ja pelikokemus. Navigointipelissä innostusta pidetään yllä erilaisilla kartoilla, vaikeustasoilla ja mitalipalkinnoilla.

– On haastavaa löytää eri-ikäisille se taso, joka motivoi oppimaan ja vie heitä eteenpäin.

Pelaajalle tulisi voida tarjota onnistumisen elämyksiä, sillä liian vaikea peli turhauttaa, mutta liian helppokaan ei toimi.

Muutama vuosi sitten Romaniasta Suomeen muuttanut Brezovszky on kotiutunut tänne hyvin. Brezovszky kertoo, että hänen työnsä parhaita puolia on nähdä lasten ilo.

– Ne hetket, kun pelaajan kasvoille leviää ahaa-ilme ja hän tajuaa oppineensa uutta, ovat todella palkitsevia.

Aurora | 5

koonnut: erja hyytiäinen

lisää tiedeuutisia osoitteessa www.utu.fi

kuva: jan-erik finnby

Tiedetarjotin

Sosiaalinen eriytyminen kasvanut Turun kaupunkiseudulla Turun kaupunkiseudun sosiaaliset erot eri asuinalueilla ovat kasvaneet 1990-luvun lamasta lähtien. Asian paljastava Jarkko Rasinkankaan väitöstutkimus on ensimmäinen laaja sosiaalisen eriytymisen analyysi Turun kaupunkiseudusta.

Rasinkangas tutki Turun eri kaupunginosien sekä kahdeksan Turun naapurikunnan sosiaalisia eroja tarkastellen muun muassa kotitalouksien rakennetta, koulutus- ja tulotasoa, työttömien osuutta, vieraskielisen väestön osuutta ja toimeentulotukiasiakkuutta.

Uusilla materiaaleilla voidaan parantaa aurinkopaneelien tehoa

kuva: oregondot

6 | Aurora

Tutkimuksen mukaan sosiaalinen eriytyminen alkoi voimistua 1990-luvun laman aikana ja on jatkunut siitä lähtien. Kun muut asuinalueet kehittyvät ja sosiaalinen tilanne paranee, tietyt lähiöalueet jäävät jälkeen kehityksestä.

– Työttömyys ja toimeentulotuen saaminen ovat muodostuneet ilmeisen pysyväksi osaksi muutamien alueiden sosiaalisten ongelmien piirteitä, Rasinkangas sanoo.

Ilmiöstä ei ole seurannut kokonaisten alueiden taantumiskierteitä. Rasinkangas löytää kaksi

Aurinkopaneelien tehoa voidaan parantaa uuden pintarakenteen avulla. Marja Ahola-Tuomi löysi väitöstutkimuksessaan kaksi uutta pintarakennetta, jotka mahdollistavat aiempaa tasaisempien puolijohdepintojen kasvattamisen.

Ahola-Tuomi tutki muun muassa vismuttia, jonka ominaisuuksia elektroniikkateollisuus on alkanut hyödyntää vasta viime aikoina.Vismuttia tai typpeä lisäämällä tietyistä puolijohteista saadaan materiaaleja, joita voidaan käyttää tehokkaampien aurinkokennojen valmistamiseen.

– Tehokkuus olisi silloin yli kaksinkertainen verrattuna perinteiseen piihin perustuvaan teknologiaan, Ahola-Tuomi sanoo.

syytä: suomalainen omistus- ja vuokra-asuntoja sekoittava asuntorakenne monipuolistaa asukaskuntaa ja sosiaaliturva on estänyt huono-osaisuuden noidankehän. omen ympärist ök a: su esk k uv

Saaristomeren kanjoneista löytyi elämää Härkäsimppu yllätti Seilin tutkijat vilkuttelemalla evällään robottikameralle yli 100 metrin syvyisestä Saaristomeren kanjonista. Ennen kesää kanjonien elämä oli kaikille arvoitus. Salaisuus paljastui, kun kanjoneihin laskettiin Suomen ympäristökeskuksen uusi robottikamera.

– Yli sadan metrin syvyisten kanjonien pohjalla oli runsaasti härkäsimppuja, sinisimpukoita löytyi yli 30 metrin syvyydestä ja runkopolyyppeja noin 50 metristä. Syvyys on kaikille poikkeuksellinen, esimerkiksi sinisimpukat elävät yleensä 20–30 metrissä, Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen Seilin asemanjohtaja Jari Hänninen sanoo.

us

vi sjär

ääk

s i e.

: ilar uva

PET

opetetaan kuvaamaan kerralla usean elimen verenvirtausta Turkulaiset ja osakalaiset tutkijat etsivät yhdessä keinoa kuvata PET-laitteistolla verenvirtausta ihmisen eri elimissä sekä kudosten toimintaa. Nykytietämyksellä voidaan tutkia verenvirtausta yksittäisessä elimessä.

– Tavoitteenamme on löytää keinoja, joilla ei tutkita veren virtaamista ja kudosten toimintaa ainoastaan sydämessä vaan samaan aikaan myös lihaksistossa, suolistossa, maksassa ja aivoissa, Turun yliopiston PET-laitoksen johtaja Juhani Knuuti kertoo esimerkkinä.

Jos tutkijat onnistuvat, verenkierron määrää voidaan mitata elimistön ulkopuolelta, kajoamattomasti nykyistä helpommin.

Turun seudulta löytyi tieteelle uusi pistiäislaji

Turun lähikunnista on löytynyt tieteelle aiemmin tuntematon loispistiäislaji. Cotesia autumnatae -nimen saanut pistiäinen elää toukkavaiheessa ainakin tunturimittariperhosen toukkien sisällä.

Vainopistiäisten heimoon lukeutuvan Cotesia autumnataen kaltaiset hyönteisloiset ovat ihmisenkin kannalta merkittävä eläinryhmä, sillä ne heikentävät monien tuhohyönteisten, kuten tunturimittarin, kantoja. Nyt löydetty laji vainoaa tunturimittarin toukkia ainoastaan Etelä-Suomessa, Lapissa kantoja heikentävät toiset loispistiäislajit.

Uusia loispistiäislajeja löytyy edelleen varsinkin tropiikista, Suomesta harvemmin.

Kai Ruohomäen ja Tero Klemolan johtama tutkijaryhmä löysi pistiäisiä Vahdolta, Nousiaisista, Maskusta sekä Naantalista.

Peruskouluissa opetetaan ruotsin kielioppia väärässä järjestyksessä

Peruskoulujen oppimateriaalien tavanomainen opetusjärjestys ei noudata luonnollista ruotsin kielen oppimisjärjestystä.

Väitöstutkimuksen mukaan ruotsinoppijat omaksuvat ensin muodot, jotka eivät sisällä määräysmuotojen päätteitä tai artikkeleita (esim. hundar). Seuraavaksi omaksutaan yksikön määräinen muoto (hunden), ja viimeisenä yksikön epämääräinen muoto (en hund) ja monikon määräinen muoto (hundarna).

– Se, että yksikön määräinen muoto on merkittävästi helpompi kuin yksikön epämääräinen, selittyy suomen kielen suotuisalla vaikutuksella: oppijat ovat tottuneet taivutettuihin sanoihin äidinkielessään, Eeva-Liisa Nyqvist kertoo.

Tutkijaryhmä löysi kolme elämälle mahdollista supermaapalloa

kuva: eso/m. kornmeser

kuva: mikkel rask

kuva: ton haex

k

Tähtitieteen tutkijat ovat löytäneet ensimmäisen planeettajärjestelmän, jonka elinkelpoinen vyöhyke on pakattu täyteen planeettoja. Peräti kolme tähdistä on supermaapalloja. Niissä saattaa olla nestemäistä vettä, mikä mahdollistaisi elämän olemassaolon planeetoilla.

– Yleensä lähellä auringonkaltaista tähteä kiertävät planeetat ovat erittäin kuumia eivätkä ne mitä todennäköisimmin ole elinkelpoisia. Kolmen pienimassaisen planeetan löytäminen tähden elinkelpoiselta vyöhykkeeltä on erittäin jännittävää, tutkijaryhmän toisena johtajana toiminut Turun yliopiston tutkija Mikko Tuomi kertoo.

Ryhmä löysi supermaapallot yhdistämällä Gliese 667C -tähdestä kerätyt uudet tiedot jo aiemmin HARPS-mittalaitteella eli ”eksoplaneettametsästäjällä” saatuihin tietoihin.

Aurora | 7

Rantakäärme on yhä lemmikki

kuva: smeribal

Greippimehu kolminkertaistaa ketamiinin tehon

Varsinaissuomalaista käärmekantaa kartoittaneet tutkijat yllättyivät ihmisten innosta seurata rantakäärmeiden elämää. Tutkijat saivat useampia kertomuksia, miten perheet ovat seuranneet kompostissa tai kasvihuoneissa munivan rantakäärmeen elämää.

– Rantakäärmeen vanha nimi tarhakäärme viittaa siihen, että niitä on pidetty elättikäärmeinä, haltijakäärmeinä, talon suojeluseläiminä. Eikä se olekaan vain mennyttä aikaa. Ihmiset kertoivat seuranneensa kotipihassaan munivan tai pihapiirissä talvehtivan käärmeen elämää vuosia ja osaavansa jopa tunnistaa eri yksilöitä, tutkijatohtori Pälvi Salo kertoo.

Vuoden loppuun jatkuvassa yliopiston ja Turun kaupungin Biologisen museon yhteishankkeessa pyydetään ihmisiä ilmoittamaan käärmehavainnoistaan, jotta tiedetään, miten miten tiheän asutuksen keskellä käärmeet viihtyvät.Vastauksia on kertynyt jo yli tuhat.

– Jo entuudestaan tiesimme, että rantakäärmeet liikkuvat Aurajokea pitkin ja kyitä elää esimerkiksi Lausteella, Pernossa ja Pansiossa. Nyt saimme lisää tietoja, ja myös ilmoituksia munapesistä ja talvehtimispaikoista, Salo toteaa.

Tukijat haluaisivat ottaa seuraavan askeleen ja tutkia, kuinka eristäytyneitä tiheän asutuksen keskellä elävät käärmepopulaatiot ovat. Se vaatisi DNA-näytteiden ottamista.

Nukutusaineena sekä kivunlievityksessä käytettävän ketamiinin pitoisuudet vaihtelevat merkittävästi, jos samanaikaisesti käyttää antibiootteja, luontaistuotelääkettä tai greippimehua. Ne saattavat joko estää tai kiihdyttää maksan ja suoliston entsyymien toimintaa ja sitä kautta vaikuttaa lääkkeen tehoon jopa niin, että hoito muuttuu tehottomaksi tai aiheuttaa myrkytystilan.

Erikoislääkäri Marko Peltoniemi totesi väitöskirjatutkimuksessaan greippimehun lisäävän S-ketamiinialtistusta jopa kolminkertaiseksi, mäkikuisma puolestaan laski merkittävästi S-ketamiinin pitoisuuksia. Peltoniemi arvioikin, että mäkikuisman kanssa suun kautta annosteltu S-ketamiinin on todennäköisesti tehoton.

Tutkimus oli ensimmäinen ketamiinilla tehty systemaattinen lääkeaineiden yhteisvaikutustutkimus terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä.

Ilmoita käärmehavaintosi: users.utu.fi/pakisa/Kaarmehavainnot.html

kuva: erja hyytiäinen

Riskiryhmään kuuluvat hyötyvät täysin terveitä enemmän tyrnistä ja mustikasta

8 | Aurora

Tyrnin ja mustikan sydän- ja verisuoniterveyttä tukeva vaikutus on suurempi niillä, joiden rasva-arvot ovat jo riskirajan tuntumassa kuin täysin terveillä. Marjat parantavat kokonaisterveyttä jo arkipäivään sopivilla annoksilla: 100 mustikkagrammalla tai 20 grammalla kuivattua tyrniä.

Tieto mustikan ja tyrnin terveysvaikutuksesta vahvistui Turun, Oulun ja Itä-Suomen yliopistojen suuressa yhteistutkimuksessa. Kolmivuotinen tutkimushanke oli siitä erityinen marjatutkimus, että koehenkilöinä oli sydän- ja verisuoniterveydeltään riskirajaa lähestyviä henkilöitä. Perinteisesti tutkimuksiin voidaan valita ainoastaan täysin terveiksi todettuja henkilöitä.

– Mukana oli henkilöitä, joilla on kasvanut riski sydän- ja verisuoniterveyteen liittyen. Tutkimus osoitti, että juuri nämä riskin omaavat hyötyivät marjojen syönnistä enemmän kuin täysin terveet, tutkimuksen johtaja, Turun yliopiston elintarvikekemian professori Heikki Kallio sanoo.

teksti: erja hyytiäinen

| kuva: hanna oksanen

Palkka antaa

työrauhan ja ajan väitöstutkimukselle

R

eilun viiden vuoden urakka lähenee loppuaan. Folkloristi Tuomas Hovi viimeistelee väitöskirjaansa Draculaturismista. Juuri sopivasti muutamaa viikkoa ennen kuin tohtorikoulutettava Hovin palkanmaksu vuoden lopussa päättyy. Samanlaista – 1–4 vuoden mittaista palkallista pestiä – tarjottiin syyskuussa sadalle Turun yliopistossa tohtorintutkinnon suorittamista aikovalle.

– Aiemmin Turussa tohtorikoulutuspaikan hakeminen ja varsinkin sen saaminen oli huomattavasti vaikeampaa. Yksittäisen tutkijan kannalta tämä on selkeä parannus, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen tohtoriohjelma Junon johtoryhmään kuuluva Hovi sanoo.

Muutoksen takana on Turun yliopiston tutkijakoulun uudistus, jossa yliopistoon perustettiin syyskuun alussa 16 tohtoriohjelmaa.

Ne kattavat kaikki oppiaineet, joten jokainen 1800:sta tohtoritutkinnon suorittamisoikeuden saaneesta kuuluu johonkin tohtoriohjelmaan.

Vuoden alusta heistä 200 tutkii yliopiston palkkaamina tohtorikoulutettavina. Paikoista sata periytyy aiempien OKM-päätösten pohjalta, uusia paikkoja avattiin hakuun sata.

– Tavoitteenamme on, että jatkossa voisimme avata haettavaksi vuosittain 50 yliopiston rahoittamaa tutkijankoulutuspaikkaa, Turun yliopiston tutkijakoulukoordinaattori Eeva Sievi sanoo.

Apuraharuljanssista irtautuminen vapautti aikaa Hovi haki ja sai neljä vuotta sitten palkallisen tutkijankoulutuspaikan Aleksanteri-instituutin valtakunnallisesta Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen tohtoriohjelmasta. Palkka kulkee Turun yliopiston kautta.

– Kun sain palkallisen tutkijankoulutuspaikan, minulla oli jo tutkimukselleni apuraha. Saatoinkin ottaa paikan vasta vuotta myöhemmin eli sain palkkaa kolme vuotta. Apura-

halla tutkivaan verrattuna tohtorikoulutettavan paikka on huomattavasti parempi, sillä se on työsuhde, joka tuo työsuhteen edut: siitä maksetaan sosiaaliturva, saan työhuoneen ja työterveyshuollon, Hovi sanoo.

Yliopiston rahoittaman tutkijankoulutuspaikan voi saada enintään neljäksi vuodeksi.

Siinä ajassa tutkimuksen pitäisi valmistua. Tavoitteen saavuttava Hovi tunnustaa, että tutkimusaiheesta riippuen aikataulu voi olla hyvinkin tiukka, mutta ei mahdoton.

– Kun toimeentulo on turvattu, ei tarvitse koko ajan varmistella asiaa hakemalla apurahoja ja kuluttamalla siihen aikaa. Näin voimavarat voi käyttää täysipainoisesti tutkimuksen tekoon, Hovi sanoo.

Science S lam – toh torien ja rikoulute tohtottavien s ta nd-up | Kåren, pe 18.10 -tiedettä . klo 19

Tuomas Hovi tutkii perinteen, historian ja fiktion hyödyntämistä matkailussa. Romanian Dracula-turismi nojaa sekä 1400-luvulla eläneeseen historialliseen Vlad Seivästäjään, myös Vlad Draculana tunnettuun, että kuvitteelliseen vampyyrihahmoon.

Tohtoriohjelma tuo myös tuen Palkallinen tohtorikoulutettavanpaikka on yliopiston akateemisen työn palkkahaitarin alapäästä, mutta Hovin mukaan sillä tulee toimeen. Hänen onnensa oli, että tohtoriohjelma oli varannut erillistä määrärahaa esimerkiksi tutkimusmatkoja varten. Niillä Hovi rahoitti kenttätyömatkansa Romaniaan.

Jo tohtoriohjelmaan mukaan pääsy, vaikka sitten muualla hankitulla rahoituksella, antaa paljon.

– Tohtoriohjelmaan mukaan pääsyllä on ollut suuri merkitys. Sitä kautta sai aivan erityistä tukea sekä kommentteja omaan työhön.

Ohjelman kautta syntyi myös kontakteja muihin tutkijoihin, Hovi sanoo.

Eeva Sievi korostaa, että tutkijakoulun ja tohtoriohjelmien tuki ja palvelut ovat avoinna kaikille, sai työhönsä rahoituksen mistä lähteestä tahansa: yliopistolta, hankkeesta, projektista, apurahoista.

Aurora | 9

Unimaailma

teksti: jussi matikainen

| kuvitus: hanna oksanen

on tieteen kiehtova mysteeri Satakunta vuotta sitten unien arvoitus katsottiin – kiitos Sigmund Freudin – ratkaistuksi. Tänään tieteessä ei vallitse konsensusta unien funktiosta eikä edes siitä, miksi ihminen nukkuu. Ehkä onkin niin, että uniesi merkityksen tietää vain yksi ihminen. Sinä.

10 | Aurora

A

amulla on aikainen herätys, kello soi 5.45. Normaalisti suuntaisin suoraan kahvinkeittimelle. Tänä aamuna otankin esiin muistiinpanovälineet ja alan kirjoittaa siitä, mitä juuri koin.

Unessani on Yhdysvaltain presidentti, Obaman näköinen, mutta nainen. Hän luennoi yliopistolla. Äkisti maisema vaihtuu. Harhailen suuressa ja sumuisessa kaupungissa. Seuraavaksi löydän itseni eriskummallisesta kylpylästä. Uin myötäpäivää kiertävää rataa alamäkeen. Radalta sukellan suoraan saunaan, joka vaikuttaa – luentosalilta.

Vietät leijonanosan elämästäsi nukkuen.

Vaikket ehkä aamulla sitä muistakaan, suuren osan yöstä näet unia. Kukaan ei kuitenkaan tiedä varmasti, miksi näet unia.

Osa tutkijoista on sitä mieltä, ettei unilla ole mitään funktiota. Koska aivoja ei voida sammuttaa, ne alkavat yön aikana tuottaa satunnaisia mielikuvia.

Toiset esittävät, että unilla on psyykkistä hyvinvointia ja mielenterveyttä ylläpitävä tehtävä. Tämän teorian mukaan meistä jokainen käy yöllisessä psykoterapiassa.

Turun yliopistossa unia tutkitaan evoluutiopsykologisesta näkökulmasta. Tutkijat olettavat, että nykyinen unimaailmamme on evoluution tulosta. Tämän näkemyksen mukaan unet olisivat eräänlaista mielikuvaharjoittelua, joka auttaa meitä selviytymään paremmin valvemaailmassa.

Turkulaiset unitutkijat kuuluvat professori Antti Revonsuon johtamaan tietoisuuden tutkimuksen ryhmään. Unien tutkimus on yksi tietoisuuden tutkimuksen alalaji.

– Voidaan ajatella, että unennäkö olisi osoitus siitä, että tietoisuus todella on jotakin sellaista, jonka tuottamiseen ei tarvita muuta kuin aivomme. Unennäön aikanahan tietoisuus ei riipu välittömästä ympäristöstä. Meillä on hyvin todellisia kokemuksia – ikään kuin hallusinaatioita – ilman, että niillä on vastinetta todellisessa maailmassa. Tämä on filosofisesti hyvin mielenkiintoista, unitutkija, painajaisten näkemisestä väitöskirjaa valmisteleva Nils Sandman sanoo.

Sandmanin kanssa samassa tutkimusryhmässä työskentelee Katja Valli. Hän keskittyi viisi vuotta sitten ilmestyneessä väitöskirjassaan uhkasimulaatioteoriaan. Sen mukaan unennäkö on evoluution aikana kehittynyt mekanismi valvemaailman uhkatilanteiden harjoitteluun.

Päiväkirjat kertovat unikokemuksista Kerron tutkijoille, että haluaisin perehtyä osana jutun tekoa kokemuksellisesti siihen, millaisin metodein unia tutkitaan. Ehkä voisin yöpyä unilaboratoriossa? Laboratoriossa nukutaan kontrolloiduissa olosuhteissa, joissa tutkijat monitoroivat nukkujan aivosähkökäyrää.

Nukkuja herätetään muutaman kerran yössä –

useimmiten REM-univaiheen jälkeen – ja häneltä kysytään tuoreeltaan, mitä unta hän näki. Menetelmällä saadaan talteen paljon unia, mutta siinä on myös heikkoutensa.

– Laboratorio on nukkujalle vieras ympäristö. Tämä vääristää unia. Useimmiten ensimmäisenä yönä monet unista liittyvät laboratorioon. Tarvitaan monta yötä, ennen kuin nukkuja alkaa kotiutua uusiin olosuhteisiin, Valli kertoo.

Hylkäämme ajatuksen laboratorioyöstä.

Vallilla ja Sandmanilla on uusi ehdotus: Ala pitää unipäiväkirjaa.

Unipäiväkirjalla tarkoitetaan menetelmää, jossa tutkittava heti herättyään kirjaa ylös unen sellaisena kuin muisti. Näin dataa saadaan kerättyä helposti suurelta joukolta. Heikkoutena tässä niin kuin muissakin metodeissa voidaan pitää sitä, että emme koskaan voi päästä käsiksi autenttiseen unikokemukseen.

Eittämättä jotain tapahtuu sen välillä, kun näemme unen ja kun kirjaamme sen ylös. Voi olla, että pyrimme muodostamaan irrationaalisiin uniimme loogisuutta ja jatkumoita, joita niissä ei todellisuudessa ole.

– Unipäiväkirjasta saa kuitenkin varsin hyvän kuvan yksilön unimaailmasta. Unien analyysimetodi, jota käytämme, on sisällönanalyysi. Kun käytettävissämme on suuri joukko uniraportteja, muutamme materiaalin numeeriseen muotoon. Tällöin esiin alkaa nousta tilastollisesti merkittäviä trendejä ihmisten Aurora | 11

taman kerran elämässään. Tällöin aivomme heräävät unesta, mutta lihashalvaus poistuukin viiveellä.

– Kokemus on usein hyvin pelottava, koska siihen liittyy tyypillisesti pahansuovan läsnäolon tunne. Saatat luulla huonekasvia hyökkääjäksi, etkä voi huutaa tai pompata ylös, vaikka haluaisit, Valli kuvaa.

REM-unijaksojen pituus kasvaa loppuyötä kohden. Alkuyöstä pisimpiä ovat syvän unen jaksot, niin sanottu hidasaaltovaihe. Aiemmin uskottiin, että unia voidaan nähdä vain REMvaiheessa. Nykytiedon mukaan unia kuitenkin voi nähdä missä univaiheessa tahansa, vaikka REM-vaiheessa ne ovat usein pidempiä ja eloisampia.

Traumat seuraavat petiin

unista. Voimme tutkia esimerkiksi unien hahmoja, sosiaalista interaktiota, tunteita, uhkatilanteita tai ympäristöä, Valli selvittää.

Unessa arki vääristyy Lupaudun unipäiväkirjan pitäjäksi hetken mietittyäni. Valli vastaa sähköpostitse: – Hienoa, että päätit altistaa itsesi unien raportoinnille. Toivottavasti kokemus on antoisa.

Ensimmäinen yö. Menen nukkumaan normaalin tapaani kello 23 jälkeen. Varmuuden vuoksi työnnän sängyn alle muistiinpanovälineet. Odotan aamua kuin joulua – pian selviää, muistanko unistani mitään. Kyselytutkimuksissa ihmisillä on taipumus aliarvioida uniensa määrää. Tämä johtuu siitä, että jos unta ei heti herättyään aktiivisesti muistele, se ei koskaan siirry lyhytkestoisesta pitkäkestoiseen muistiin.

Ilokseni päiväkirja alkaa täyttyä heti ensimmäisen yön jälkeen. Annan unelleni otsikon: Presidentti.

Mitä sanoo psykologi?

– Unessasi on monia unimaailmalle tyypillisiä piirteitä. Yksi niistä on epäjatkuvuus.

Pompitaan paikasta toiseen. Kuitenkin paikkojen välille alkaa muodostua samankaltaisuuksia – tässä luentosali on yhdistävä tekijä.

Toisaalta luentosali lähtee vääristymään, siitä tulee sauna. Tämä on eriskummallisuuden yksi muoto. Toinen eriskummallisuuden muoto on yhteensopimattomuus: Yhdysvaltain pre12 | Aurora

sidentti muistuttaa esikuvaansa, mutta onkin nainen, Katja Valli analysoi.

Se, mitä Valli ei tee – ja mitä Sigmund Freud olisi tehnyt – on symbolimerkitysten hakeminen. Jos näen unessa luentosalin, se on Vallin mielestä luentosali, ei sen kummempaa.

– Sinulle ja minulle luentosali tarkoittaa valvemaailmassa eri asiaa. En voi yhtyä käsitykseen, jonka mukaan sillä olisi unimaailmassa meille jaettu, ja vieläpä symbolinen, merkitys.

Unen epäjatkuvuus tuntuu niin oudolta, että mieleeni tulee väistämättä, koostuvatko aamuiset muistikuvani useasta eri unesta. Tutkijoiden mukaa näin ei välttämättä ole, joskin se on mahdollista.

– Unennäön ja nukkumisen aikana ei synny helposti uusia muistijälkiä. Voimme todennäköisesti siis muistaa vain ne unet, jotka näemme juuri ennen heräämistämme, Nils Sandman sanoo.

Eniten unia näemme aktiivisessa REMunivaiheessa. REM-unessa silmät liikkuvat ja hengitys toimii, mutta muu lihaksistomme on halvaantunut. Emme siis huuda, juokse tai potki vaikka unessa niin tekisimmekin. Ellemme satu kärsimään harvinaisesta REM-unikäyttäytymishäiriöstä. Siinä aivorungon mekanismi, joka estää lihaskäskyjen pääsyn motoriselta aivokuorelta lihaksiin, ei toimi. Häiriöstä kärsivät saattavat nukkuessaan esimerkiksi vahingoittaa itseään tai kumppaniaan.

REM-unikäyttäytymishäiriötä yleisempi on unihalvaus, jonka moni meistä kokee muu-

Unien sisällöistä suurin osa on negatiivisia.

Siitä, mikä omassa arjessa on kaikkein tavallisinta, nähdään unta vain vähän. Tai ainakin arkisilla sattumuksilla on tapana vääntäytyä unimaailmassa kimuranteiksi.

– Opiskelijat eivät raportoi unia, joissa käydään tentissä ja tentti menee hyvin. Sen sijaan opiskelija myöhästyy tai ei osaakaan lukea tai kirjoittaa, Sandman havainnollistaa.

Negatiiviset unet on kuitenkin erotettava painajaisista. Toistuessaan painajaisista saattaa tulla nukkujalle todellinen ongelma.

Sandmanin käytössä on laaja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämä tutkimusaineisto. Se on osa Finriski-tutkimusta, joka alkoi 1972 Pohjois-Karjala-projektina. Kyselytutkimus on toteutettu viiden vuoden välein vuodesta 1972 alkaen, vastaajia on jo 75 000.

Alusta alkaen mukana on ollut kysymys: Oletko nähnyt viimeisen 30 päivän aikana painajaisia usein, joskus, en ollenkaan?

Ryhmät erottuvat toisistaan selvästi. Usein painajaisia näkee alle viisi prosenttia väestöstä, toisinaan noin 45 prosenttia. Puolet ei ilmoita näkevänsä painajaisia. Tulokset osoittavat, että naiset näkevät painajaisia enemmän kuin miehet. Aivan uusi löydös on se, että sukupuoliero kaventuu iän mukana. Nuoret naiset näkevät paljon enemmän painajaisia kuin nuoret miehet. Iän myötä miehet saavat naiset kiinni.

Painajaisia joskus näkevien määrä on selvästi lisääntynyt 1980-luvulta 2000-luvulle.

Jo aiemmin on havaittu, että unettomuus on lisääntynyt samana aikana.

– Painajaisten merkitys hyvinvoinnille riippuu paljon siitä, miten nukkuja painajaisiin suhtautuu. Joku voi nähdä paljonkin painajaisia, mutta ei välitä niistä. Toisille painajaiskokemukset ovat hyvin ahdistavia. Ahdistus voi johtaa esimerkiksi siihen, ettei us-

kalla mennä nukkumaan tai juo itsensä sammuksiin. Yleensä usein nähtävät painajaiset liittyvät esimerkiksi masennukseen tai johonkin muuhun hyvinvoinnin ongelmaan. Hoitamalla näitä muita ongelmia voidaan todennäköisesti ehkäistä myös painajaisia, Sandman sanoo.

Kun ihminen kokee valvemaailmassa jotain hyvin ahdistavaa, se usein siirtyy painajaiseksi unimaailmaan. Kun tilanteesta toivutaan psykologisesti, painajaisetkin yleensä häviävät. Aina näin ei ole, vaan traumaattiset kokemukset saattavat seurata unimaailmassa jopa vuosikymmeniä. Sandmanin tutkimusaineiston mukaan toinen maailmansota näkyi painajaisissa vielä 1980-luvullakin.

– Sotaveteraaneista painajaisia näki usein 7–11 prosenttia, mikä on kolminkertainen määrä verrattuna niihin samanikäisiin miehiin, jotka eivät palvelleet rintamalla, Sandman kertoo.

Eläimet hiipivät lasten uniin Yksi painajaisia paljon näkevä ryhmä ovat lapset. Lapset alkavat tyypillisesti nähdä painajaisia 2–3-vuotiaina. Toisilla lapsilla painajaiset ovat hyvin yleisiä ensimmäisten ikävuosien aikana, 6–7 vuoden iässä frekvenssi alkaa laskea. Tieto painajaisten yleisyydestä lapsilla on mielenkiintoinen suhteessa Turun yliopistossa paljon tutkittuun uhkasimulaatioteoriaan, jonka mukaan unimaailmassa käydään läpi ja harjoitellaan valvemaailman uhkatilanteita.

– Kehityspsykologisesti tarkastellen lapsi alkaa erottautua äidistään ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Hän alkaa tutkiskella maailmaa omin avuin – ja myös altistuu vaaroille

aivan toisella tavalla kuin sylilapsena. Painajaisten alkamisikä ajoittuu juuri tähän itsenäistymisvaiheeseen, Valli sanoo.

Mielenkiintoinen piirre – joka sekin saattaisi tukea evoluutiopsykologisia uniteorioita – on eläinhahmojen valtava osuus lasten unissa. Kun aikuisilla unihahmoista viitisen prosenttia on eläimiä, on pikkulapsilla luku jopa 40 prosenttia.

– Unien eläimet eivät ole pehmoleluja tai sarjakuvahahmoja. Ne ovat realistisia ja aggressiivisia, ja unissa lapset ovat uhrin roolissa, Valli kuvaa.

Kaiken kaikkiaan lasten maailma on ehkä aika erilainen kuin me aikuiset ajattelemme.

Haastattelututkimusten mukaan lapset pelkäävät eniten eläimiä, mielikuvitusolentoja ja aggressiota. Nämä samat teemat nousevat esiin lasten painajaisissa. Niissä yleisin painajaiskuva on aggressiivinen tilanne.

– Ehkä meillä onkin vääränlainen käsitys lasten maailmasta ja siitä, minkä lapset kokevat uhkaavana. Toisten lasten kesken konflikteja ratkotaan varsin väkivaltaisesti: lyödään, potkitaan, purraan. Lasten elämässä voi olla yllättävän paljon sellaista aggressiota, jota me aikuiset emme tule lainkaan ajatelleeksi, Turun Tieteen päivillä 19.10. lasten painajaisista puhuva Katja Valli sanoo.

Tutkijat testaavat uutta teoriaa Pidän unipäiväkirjaa pari viikkoa, eikä tälle jaksolle osu yhtään painajaista. Eriskummallisuuksia sen sijaan riittää. Eräässä unessa tapaan Paavo Väyrysen, joka on arviolta kaksi ja puoli metriä pitkä. Yritän esittäytyä Väyryselle, mutta se on vaikeata. Puhe takertuu

kurkkuuni, suusta tulee vain sylkeä, kun yritän kurkotella korkeuksiin.

– On mielenkiintoinen kysymys, valuuko uniin se tosiasia, että REM-vaiheessa luurankolihakset halvaantuvat. Et oikeastikaan pystyisi silloin tuottamaan puhetta. Monet raportoivat takaa-ajounia, joissa pakoon juokseminen ei onnistu: jalat ovat kuin spagettia ja painavat hirmuisesti. Voi olla, että unimaailmassa meillä on pieni pääsy kehomme todelliseen tilaan, Valli pohtii.

Selvää on, että unitutkijoilla riittää työnsarkaa pitkäksi ajaksi. Yksi huomionarvoisista teorioista, jota turkulaistutkijat nyt alkavat Suomen Akatemian rahoituksella testata, on unien mahdollinen funktio sosiaalisten tilanteiden simulaationa.

– Ihmislajin kehittyessä sosiaalisesti taitavat ovat päässeet käsiksi resursseihin, oli kyse sitten lisääntymiskumppaneista, statuksesta tai mistä tahansa. Nähdäkseni uhkasimulaatioteoria ja teoria sosiaalisten tilanteiden simulaatiosta unessa eivät sulje toisiaan pois. Itse asiassa hyvin suuri osa uhkatilanteista unissamme liittyy sosiaalisiin tilanteisiin. Tulevaisuus näyttää, mikä on uhkasimulaatioteorian ja sosiaalisen simulaation teorian suhde toisiinsa, Valli pohtii.

Konsensusta unien merkityksestä ei ole nopeasti odotettavissa. Jokainen meistä voi kuitenkin löytää uniaan tarkkailemalla yhden niiden tärkeistä funktioista. Jos maltat altistaa itsesi uniesi tarkkailulle ja uhrata niille hetken herättyäsi, ne auttavat sinua ymmärtämään, kuka sinä olet. Kun tänään menet nukkumaan, ota kirjoitusvälineet sänkysi ääreen. Saatat yllättyä.

htorien ja tohtoScience Slam – to stand-up-tiedettä rikoulutettavien 0. klo 19 18 | Kåren, pe .1 Tutkija K atja Valli: La painajais et | kaup sten pelot ja unginkir jasto la 19.10 klo 13

Aurora | 13

Entä jos teksti: hannu aaltonen, taru suhonen kuvat: hanna oksanen

...maailma yllättäisi. Entä jos paha osoittautuisi hyväksi. Entä jos pyrkimys hyvään olisikin pahan juuri. Entä jos minun kuuluukin reagoida niin kuin teen. Entä jos paha saadaan kukistettua.

Tieteen tehtävä on herättää kysymyksiä. Se tuottaa yllätyksiä. Niitä on luvassa nyt, ja niitä on luvassa Turun ensimmäisillä Tieteen päivillä 18.–19. lokakuuta.

14 | Aurora

Väitän että... meillä on vain kaksi järkevää tapaa tuottaa energiaa Professori Esko Valtaojan mukaan ihmiskunta tuottaa energiaa typerin keinoin, esimerkiksi polttamalla kivihiiltä ja öljyä. Saasteetonta aurinko- ja fuusiovoimaa on tarjolla rajattomasti, mutta näitä tuotantomuotoja ei kehitetä tarpeeksi tarmokkaasti.

1960-luvulla Yhdysvalloissa päätettiin lentää kuuhun. Alkoi massiivinen Apollo-ohjelma, joka nieli kolmisen prosenttia maan bruttokansantuotteesta, ja pian Neil Armstrong oli jo matkalla.

Valtaojan mukaan fuusio- ja aurinkoenergiaa täytyisi nyt kehittää samalla päättäväisyydellä.

– Mikäli fuusioenergiaa alettaisiin kehittää tosissaan, ensimmäinen energialaitos olisi koekäytössä vuosikymmenen kuluttua. Fuusioenergiaa on tarjolla rajattomasti ja se on lähes saasteetonta, Valtaoja kertoo.

Myös aurinkoenergiaa on tarjolla mielin määrin. Voimalaitokset täytyisi vain osata sijoittaa avaruuteen, jossa päivä paistaa aina.

– Japanin avaruustutkimuskeskus on jo suunnitellut sijoittavansa koe-energialaitoksia avaruuteen. Sieltä energia voitaisiin siirtää maan pinnalle langattomasti mikroaaltolinkillä.

Mihin me sitten tarvitsemme rajattomasti uutta energiaa?

– Mikäli ihmiskunta haluaa selviytyä, meidän pitää pystyä nopeasti hillitsemään ilmaston lämpenemistä. Siihen tarvitsemme puhtaampaa energiaa korvaamaan fossiiliset polttoaineet.

Pidemmällä tulevaisuudessa ei riitä pelkkä ilmastonmuutoksen hillitseminen: maapallon lämpötilaa pitäisi osata säädellä. 10 000 vuoden päässä häämöttää jääkausi, joka muuttaa valtaosan maapallosta viljelykelvottomaksi.

– Siihen mennessä ihmiskunnalla pitäisi olla käytössään teknologioita, joilla pystymme hallitsemaan ilmaston lämpötilaa. Se vaatii yhtä valtavia energiamääriä kuin jos alkaisimme tuottaa ilmakehää Marsiin.

Tieteen päivillä: BIG BANG – maailmankaikkeuden katastorifit – keskustelemassa professorit Esko Valtaoja ja Olav Eklund | Hansa pe 18.10. klo 15.05

Väitän että... eläinsuojelulait eivät suojele eläimiä Eläinsuojelulainsäädäntö on saanut aikaan sen, että kärsimyksen tuottaminen on vain muuttanut muotoaan.

Lakien myötä kuluttajat ovat tuudittautuneet uskoon, että Suomessa eläimillä on kaikki hyvin, lataa Åbo Akademin julkisoikeuden tutkija Birgitta Wahlberg.

Wahlbergin mukaan eläinsuojelulainsäädännön puitteissa eläimille saa aiheuttaa monenlaista tuskaa. Porsaat kastroidaan ilman kivun lievitystä tai anestesiaa, vasikoilta poltetaan sarven alut.

Myös suojelulakien valvonta tahtoo jäädä puolitiehen. Esimerkiksi lainsäädännön mukaan teurastamoissa saa käyttää sähköpiiskaa vain välttämättömissä tilanteissa. Käytännöt ovat kuitenkin jotain aivan muuta. Eläinsuojelulakien rikkeitä katsotaan läpi sormien.

– Eläinsuojeluviranomaiset näkevät epäkohtia, mutta toimiin tarttuminen jää usein puolitiehen. Väitöstutkimuksessani törmäsin karjatilaan, joka oli saanut vuosikymmenen ajan lukuisia huomautuksia eläinten huonosta kohtelusta ilman, että eläimiä tosiasiallisesti suojeltiin. Valitettavasti tämä ei ole yksittäistapaus.

Wahlberg ei halua lietsoa vastakkainasettelua. Ihmisille pitää saada luotettavaa tietoa siitä, miten Suomessa kasvatetaan eläimiä ja miten teurastamoissa toimitaan. Karjatiloille ja teurastamoihin eivät ulkopuoliset pääse.

Lisäksi tarvitaan yhteiskunnallista ja oikeudellista moraalikeskustelua siitä, onko käsityksemme eläinten käyttämisestä ja kohtelusta oikea.

– Liian harva meistä pysähtyy lihatiskin kohdalla miettimään, onko oikein viedä eläimeltä henki sen vuoksi, että saan nauttia tästä pihvistä. Tai onko oikein, että tuhannet broilerit menevät päivittäin kaasukammion läpi sen takia, että minä saan ostaa tämän hunajabroileripaketin.

Tieteen päivillä: Djurens rätt i livsmedelsindusti | Hansa pe 18.10. klo 14.20 Aurora | 15

Väitän, että… trolli ruokkii tunteita netissä Mediatutkimuksen professori Susanna Paasosen mukaan tunteiden voimakkuus saa nettikeskustelut lähtemään lapasesta. ‒ Verkkoviestinnän tutkimuksen keskiössä on pitkään ollut informaatiota etsivä kansalainen. Viihtymisen merkitys on jäänyt nettitutkimuksessa vähemmälle huomiolle, kun on oltu huolissaan siitä, että ihmiset ovat kuonan perässä, Susanna Paasonen sanoo.

Nettikäyttäytymisen affektiivisuutta tutkivan professorin mukaan tunnereaktiot motivoivat viihteellistä käyttöä. Intensiteetin hakeminen selittää huomion pirstaloitumisen: esimerkiksi työpäivän aikana ihmiset siirtyvät nopeassa tahdissa sähköposteistaan söpöihin eläinvideoihin ja klikkaavat iltapäivälehtien koukuttavia otsikoita ‒ ja palaavat taas takaisin työnsä ääreen.

Paasonen täsmentää, että netissä ei etsitä vain positiivisia tunteita, iloa ja yllätyksiä. ‒ Mitä pitemmälle esimerkiksi nettikeskustelut menevät, sitä kärkevämpiä äänenpainoja käytetään ‒ lapasesta lähteminen liittyy nimenomaan tunneintensiteettiin.

Tietoinen provosointi eli trollaus on yleistä erityisesti viihteellisissä, avoimissa nettikeskusteluissa. Paasosen mukaan trollaus on tietynlaista sosiaalista teatteria. ‒ Trollaajat esittävät yleistä konsensusta haastavia näkemyksiä tai teeskentelevät korostettua naiiviutta. Trollaus on sosiaalista peliä, jolla on omat sääntönsä. Jos joku trollautuu, se on heidän häpeänsä.

Paasonen korostaa, ettei nettikäyttäytymistä olekaan mahdollista selittää pelkästään järkiperusteilla. ‒ Netissä järkeä ja tunnetta ei voi erottaa toisistaan. Esimerkiksi innostus on tunneintensiteetti, joka vie eteenpäin myös hyvin rationaalista käyttöä.

Tieteen päivillä: Trolleja, meemejä ja vahvoja tunteita – nettikeskustelujen tunnelataus | Hansa pe 18.10. klo 13.00 16 | Aurora

Väitän, että… ikääntyneen oma vastuu hyvinvoinnistaan unohtuu helposti Yrittäjyyden professori Jarna Heinonen toivoo asennemuutosta ikääntymiskeskusteluun. ‒ Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että ikääntyneistä pitää huolehtia ja antaa ihmisten vanhentua arvokkaasti. Ikääntyneen oma vastuu hyvinvointinsa turvaajana kuitenkin unohtuu helposti, Jarna Heinonen sanoo.

Hän ymmärtää, että vanhuskeskustelu on arka asia. ‒ Kuntoutuksen ja ennaltaehkäisyn roolista pitäisi puhua rohkeammin. Näillä alueilla on myös bisnesmahdollisuuksia. Samalla vähennetään viimeisten vuosien hoivatarpeita, joiden kustannukset usein menevät yhteiskunnan piikkiin.

Heinonen soisikin, että kurjuustarinan esittämisen sijaan ikääntymisessä nähtäisiin myös mahdollisuuksia. ‒ Toistaiseksi ikääntyneille tarjottavien palveluiden markkinat ovat suhteessa mahdollisuuksiin lähes olemattomat.

Heinosen johtama, liiketaloudelliset ja lääketieteelliset näkökulmat yhdistävä tutkimushanke, etsii turvalliseen ikääntymiseen liittyviä liiketoimintamahdollisuuksia ja niiden hyödyntämiskeinoja. ‒ On tärkeää, että hyvinvointivaltiomme on ajattelun perustana, mutta ikääntyneiden hyvinvoinnin turvaamisen ei voida ajatella kuuluvan aina kunnan tai valtion maksettavaksi.

Heinosen mukaan juuri julkisen sektorin roolia korostava perinteinen näkökulma on estänyt markkinoiden kehittymisen. Hän muistuttaa, että monet ikääntyneet ja heidän omaisensa ovat halukkaita käyttämään myös omaa rahaa laadukkaita palveluita saadakseen. ‒ Toimivassa mallissa julkiset palvelut ja kehittyvät markkinat eivät sulje toisiaan pois vaan täydentävät toisiaan.

Tieteen päivillä: Ikkäntymine – ei sunkka see mikkä onkelma ol – paneelikeskustelu | Hansa pe 18.10. klo 12.00

Väitän, että… kilpajuoksu syövän kanssa kiristyy Maailman johtaviin syöpäsolujen biologian tutkijoihin lukeutuva Johanna Ivaska uskoo, että vuosikymmenen kuluttua monet syövät ovat kehittyneiden hoitojen ansiosta kroonisia, eivät tappavia, sairauksia.

Johanna Ivaska sanoo, että kymmenen vuoden kuluttua ihmisen syövän ominaispiirteet tunnetaan niin hyvin, että yksittäiselle syövälle on täsmälääkkeiden avulla mahdollista suunnitella hoitopolku. Kun syöpä muuttuu niin, että käytössä oleva lääke ei enää tehoa, siirrytään seuraavaan. ‒ Yksilöllistetty hoito voi vielä kuulostaa science fictionilta, mutta kymmenen vuoden kuluttua monien syöpien kohdalla voidaan toivottavasti puhua pikemminkin kroonisista sairauksista. Tällä olisi merkitystä myös paranemisessa, johon henkisillä voimavaroilla on suuri vaikutus. Syövällä on sanana pelottava kaiku.

Elämä on lähtenyt liikkeelle yksisoluisista eliöistä. Koska yhteistyötä erityyppisten solujen välillä ei tarvittu, olivat organismit pitkään itsekkäitä. ‒ Syöpäsolu on regressio itsekkäästi toimivien yksisoluisten aikaan.

Sen ei tarvitse välittää käyttäytymissäännöistä.

Syöpäsolussa on geneettisiä virheitä, jotka tekevät siitä arvaamattoman ja nopeasti muuntuvan. Solu ei pysty korjaamaan itseään ja päätyy tuottamaan uudenlaisia, tunnetuille lääkkeille resistenttejä tappajia. ‒ Sinnikäs perustutkimus on koko syöpätutkimuksen perusta. Jotta voidaan valita oikea hoitomuoto, pitää tietää, miksi joku solu on niin tehokas jakaantumaan tai toinen pystyy vastustamaan esimerkiksi hapettomuutta.

Ivaskan ryhmä löysi hiljattain uusia syövän leviämistä sääteleviä tekijöitä ja tutkii parhaillaan rintasyövän etäpesäkkeiden syntymekanismeja.

Tieteen päivillä: Itsekäs syöpäsolu – miksi käännymme itseämme vastaan | Hansa pe 18.10. klo 13.15

Entä jos... telakan tuho onkin Turun seudulle hyvä asia ”Meillä on jatkuvan muutoksen kehä, joka kiertää koko ajan nopeammin. Jokainen muutos ja kriisi pitäisi pystyä näkemään mahdollisuutena tehdä jotain ihan uutta”, sanoo tulevaisuudentutkija Olli Hietanen.

Telakan kaatumista on odotettu Turun seudulla lähes kauhulla. Konkurssin pelätään aiheuttavan seutukunnalle valtavan taloudellisen ja sosiaalisen iskun. Hietanen näkee asian toisin: telakan tuho mahdollistaisi Turun seudulle jotain ihan uutta, luovaa meriteollisuutta.

– Risteilijöihin liittyvä osaamisemme estää meitä näkemästä meriteollisuuden huimia mahdollisuuksia.

Hietasen mukaan risteilijöistä kiinnipitäminen on virhe, samoin kuin paperista tai kännyköistä kiinnipitäminen on ollut Suomessa virhe. Nyt Turun seudulla pitäisi pystyä käyttämään vahvaa meriteknologian osaamista uudenlaisiin innovaatioihin.

– Ihmiskunta tekee tulevaisuudessa entistä enemmän asioita meressä. Meriteollisuus kyllä säilyy. Mutta minkä ihmeen takia me tekisimme laivoja, kun voisimme rakentaa mereen taloja, energialaitoksia, tehtaita, ostoskeskuksia ja kylpylöitä, ihan mitä tahansa.

Hietanen mainitsee esimerkkinä Neapo-yhtiön, joka on alkanut valmistaa Varsinais-Suomessa kelluvia taloja Aasian markkinoille. Tällaista luovaa meriteollisuutta tarvittaisiin lisää.

– Muutoksen nopeutuminen hallitsee nykypäivää. Haasteenamme onkin luovan tuhon johtaminen. Sillä joka yrittää pitää vanhaa pystyssä, on edessään ankea tie. Kilpailukyky on sillä, joka onnistuu pitämään pystyssä muutoksen hallinnan ja uuden keksimisen.

Jos Turussa ei tehtäisi enää ensimmäistäkään risteilijää, silloin voivottelun sijaan tulisi kysyä: ”Mitä tämä uusi tilanne mahdollistaa?”.

Tieteen päivillä: Luova tuho | Hansa pe 1810. klo 14.50 Aurora | 17

18 | Aurora

teksti: erja hyytiäinen

| kuvitus: taru malinen

Turun akatemian tutkijat oppivat matkustamaan maailman ääriin tiedon perässä. Pehr Kalm ehätti maailman ensimmäisenä luonnontieteilijänä tutkimaan Niagaran putouksia.

Jacob Spöring ikuisti maorimiehen kasvot ja kengurun. Israel Reinius pestautui Itä-Intian kauppakomppanian palvelukseen päästäkseen Kiinaan ja matkan tuloksena syntyi Suomen ensimmäisen Kiinaa käsittelevä väitöskirja. Tuo kolmikko oli vain alkua. Kymmenet, jopa sadat, turkulaiset tutkimusmatkailijat suuntaavat tiedon perässä eri puolille maailmaa.

Löytöretkeilijät maailmalla - kohti ääretöntä ja sen yli liopistotutkija Outi Luova naurahtaa iloisesti, kun häntä nimittää tutkimusmatkailijaksi.

Mutta sitä hän on: tutkija, joka matkustaa paikan päälle tutkimaan uusia alueita.

Luova ihastui jo teini-iässä kiinalaisiin tussipiirustuksiin, lukion päätyttyä pänttäsi Turun kesäyliopistossa kiinaa, hakeutui Åbo Akademihin opiskelemaan yleistä – hänen suuntautumisellaan Kiinan – historiaa. Nykyisin Luova on Itä-Aasian tutkimuskeskuksen dosentti.

250 vuotta sen jälkeen, kun Turun akatemiassa opiskellut Israel Reinius matkasi Kiinaan, oli Luovan vuoro.

– Valmistumisen jälkeen matkustin Koillis-Kiinaan. Silloin Suomesta ei edes saanut kiinankielistä tutkimusmateriaalia, oli pakko matkustaa, Kiinan korealaisvähemmistöstä väitöskirjansa tehnyt Luova kertoo.

Parhaillaan Luova tutkii kiinalaisten tapaa vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin paikallisella tasolla. Nyt tutkimusta voi tehdä osin Suomessakin, netti on pullollaan tietoa ja asiakirjoja.

Kirjoitukset ja todellisuus eivät kuitenkaan aina kohtaa.

– Minun on käytävä paikan päällä katsomassa, miten asioita käytännössä hoidetaan, Luova sanoo.

Y

T

utkimusmatkoilla on yllättävän lyhyet juuret. Amerikan löytymisen jälkeen merentakaisia valloituksia katsottiin talouden silmin: ne lisäsivät kauppaa ja vahvistivat löytäjämaan asemaa maailmalla. Tieteellisen tutkimusmatkailun merkitys avautui vasta 1700-luvulla valistuksen aatteiden myötä.

Yksi innokkaista tutkimusmatkailijoiden lähettäjämaista oli Ruotsi. Maailman johtavaksi luonnontieteilijäksi kohonnut Carl von Linné ei kuitenkaan itse mielinyt kaukomaille vaan lähetti oppilaitaan. Vuonna 1747 oli Turun akatemian professoriksi vastikään nimetyn opinahjon oman kasvatin Pehr Kalmin vuoro.

Kalmin ensimmäinen puolivuotisjakso kului Englannissa kieltä opiskellessa. Kielitaidon merkitys ei ole vuosisatojen saatossa muuttunut mihinkään. Esimerkiksi jokaisen Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskuksen opiskelijan on opiskeltava kiinaa, japania tai koreaa. Amazoniaan useita tutkimusmatkoja tehnyt tutkijatohtori Samuli Lehtonen on opiskelut espanjan kielen.

– Muiden tieteentekijöiden kanssa pärjää englannilla, mutta asukkaiden kanssa puhun espanjaa. Sillä on pärjännyt myös portugalinkielisessä Brasiliassa, Lehtonen sanoo.

Kalm matkasi kieliopintojensa jälkeen kohti Pohjois-Amerikkaa. Astuttuaan maihin syyskuussa 1748 hän havaitsi tulleensa kasvillisuudeltaan aivan toisenlaiseen maailmaan. Kalm keräsi, kuivasi ja toimitti Linnélle määriteltäväksi suuren joukon kasveja. Osasta hän keräsi vain siemenet, jotka hän toi mukanaan Turkuun. Tavoitteena oli testata, mitkä kasvit menestyvät kylAurora | 19

mässä pohjolassa, mutta toden teolla maahan juurtui ainoastaan villiviini.

Jälkensä hän jätti myös Amerikkaan. Von Linné nimesi Pennsylvanian ja Conneticutin kansalliskukan vuorilaakerin kalmia latifolia L:ksi.

K

almin matkoista vierähti pari vuosisataa, ja Suomeen tuotiin Amazonasilla luonnonvaraisina eläviä akvaariokasveja. Ne olivat kimmokkeena uuden tutkimusmatkailun aallolle.

Turun yliopistossa biologiaa opiskellut innokas akvaarioharrastaja Jukka Salo matkusti lomallaan Peruun tutkimaan akvaariokasveja. Matka päättyi mutta kiinnostus ei. Salo kiinnitti 1981 luonnontieteiden talon ilmoitustaululle kysymyksen, kuka haluaisi lähteä tutkimusmatkalle Peruun. Kymmenen opiskelijaa ja yksi valmistunut biologi vastasivat kyllä, ja vuonna 1982 joukko matkasi useaksi kuukaudeksi Amazoniaan.

Paikan päällä opiskelijat ihmettelivät, miksi Madre de dios -joen rantametsät näyttivät kovin erilaisilta kuin oppikirjoissa. Tarkka tutkimustyö paljasti syyn: jokiuoma söi pehmeään maa-ainekseen uusia uomia jättäen jälkeensä särkkiä, joille vähitellen kehittyi metsää. Havainto mullisti tiedemaailmaa rikkomalla myyttiä ikiaikaisesta, vakaista sademetsistä.

Kotiintuomisina matkalaisilla oli tiedon lisäksi muun muassa oca, ulluco ja añu -mukulakasveja. Olihan yksi ryhmän tieteellisistä saavutuksista havainnot Andien kotoperäisistä viljelykasvien maatiaiskannoista.

Omatoimimatkasta kasvoi kymmenet turkulaistutkijat maailman johtaviksi Amazonia-asiantuntijoiksi nostanut Amazonia-tutkimushanke.

A

mazonia ei ole jäänyt vain luonnontieteilijöiden tietoaitaksi. Yksi Salon matkakumppaneista oli uskontotieteen lehtori Matti Kamppinen.

– Tutkin Perun Amazonian maanviljelijämestitsien kansanlääkintää, noituutta ja tautiluokituksia. Tutkimusalueena olivat San Rafaelin kylä Amazonjoen varrella ja Nuevo Progreson kylä Napojoen varrella, vuonna 1987 ensimmäistä kertaa alueella tutkimusmatkaillut Kamppinen sanoo.

Amazonia-tutkimus ottaa syksyllä askeleen kohti itää, kun Samuli Lehtonen siirtyy 20 | Aurora

aiemmin tutkimattomaan Ranskan Guayanaan. Väitöskirjaansa varten Lehtonen tutki miekkakasveja, nyt mielenkiinto on saniaisissa.

– Minulla on ollut ihan pienestä lapsesta saakka toive päästä joskus käymään trooppisessa sademetsässä, Lehtonen tunnustaa. Kun lukiolaispojan oli aika valita tuleva opinahjo, Turun yliopistoon miehen veti tieto Amazonia-tutkimuksesta.

L

ehtonen jakaa saman intohimon kuin von Linnée. Molemmat halusivat laatia taksonomeja, luokitella kasvilajeja.

Suomalaisten putkilokasvien taksonomiat on jo pääsääntöisesti laadittu, Amazoniassa uusia kasvilöytöjä tehdään koko ajan.

– Se, että löydämme tieteelle uuden lajin, ei ole yllätys. Se on odotusarvo, Lehtonen sanoo.

P

oikatarinat kertovat tutkimusmatkailijoista, jotka päätyvät alkuasukkaiden vangeiksi, pahimmillaan pataan saakka. Aivan vaaratonta uusien maiden koluaminen ei ole.

Pehr Kalm kulki apulaisensa ja kahden englantilaisen oppaan kanssa soutaen, meloen ja kävellen Philadelphiasta Montrealiin ja Quebeckiin. Eräällä osuudella joukko törmäsi vielä lämpimään leirinuotioon, joten seuraavan linnakkeen päällikkö ei päästänyt joukkoa jatkamaan matkaansa intiaanien vuoksi turvattomaksi koetulla seudulla.

James Cookin matkassa 1760-luvulla seilannut Turun akatemian Jacob Spöring nuorempi kohtasi matkatovereineen Tahitilla varastelevan heimon, joka nappasi mukaansa kvadrantin. Tähtitieteilijöille korvaamaton laite löytyi, mutta rikottuna. Lontoossa kelloseppänäkin työskennellyt Spöring osasi korjata laitteen ja matkan päätarkoitus – Venusplaneetan liikkeiden tarkkailu – onnistui. Kun retkikunnan piirtäjä menehtyi, alun perin sihteeriksi pestattu, luonnontieteistä kiinnostunut Spöring peri tehtävän. Niin piirtyivät kengurut, rakennelmat ja maorikasvot Spöringin kynästä paperille.

S

amuli Lehtosen mukaan tämän päivän tutkimusmatkailija ei vaaroja kohtaa ellei sellaiseksi lasketa malariaa levittävää kärpästä tai suurkaupunkien liikennettä.

Amazoniasta löytyy säännöllisesti tuntemattomia heimoja, jotka ovat olleet Figilimundiasta tulleita tutkijoita kohtaan ystävällisiä.

– Ainoa todella vaarallinen asia sademetsässä on törmääminen huumeviljelmään, Lehtonen sanoo.

M

atti Kamppinen tietää, miksi aina ei riitä, että tiettyä asiaa tutkii vain oma kansa. Esimerkiksi hänen tutkimusaihettaan, kansanlääkintää, eivät perulaiset ottaneet edes tutkimusaiheeksi.

– Kulttuurin itsestäänselvyydet avautuvat ulkopuoliselle muukalaiselle paremmin. Etnografi kysyy ”tyhmiä kysymyksiä”. Vieraassa kulttuurissa tutkijakin näkee kulttuurin kaavat selvemmin kuin omassa kulttuurissaan, Kamppinen sanoo.

Tutkimusmatkailija osaa siis paljastaa sen, mikä omalle heimolle on jo liian arkipäiväistä.

Samalla tavalla kävi liki 250 vuotta aiemmin Pohjois-Amerikassa. Kansan parissa kiersivät kyllä tarinat suuresta vesiputouksesta, mutta Pehr Kalm oli maailman ensimmäinen luonnontieteilijä, joka niitä tutki. Kävellen putouksia vuonna 1750 lähestynyt Kalm kuuli jo tunteja ennen perillepääsyä putousjyrinän ja näki jättimäiset vesihöyrypatsaat.

Kalm laati Niagaran putouksesta tarkan luonnontieteellisen kuvauksen. Hän mittasi putouksen leveyden ja korkeuden sekä teki huolelliset kenttämuistiinpanot. Tutkimusraportti ilmestyi jo samana syksynä Pennsylvania Gazette -lehdessä, puolen vuoden päästä lontoolaisessa Gentleman´s Magazinessa.

Kun luonnontieteilijä John Bartram lainasi sen 1751 ilmestyneeseen Amerikan-kuvaukseensa, Kalm saavutti laajan kansainvälisen huomion.

Joissain kulttuureissa vieraan tutkijan kiinnostus on myös ainoa mahdollisuus saada tietoa. Luova muistelee, kuinka hän jo väitöskirjavaiheessaan sai kuulla kiinalaiskollegoiltaan kiitosta otettuaan kiinalaisilta kiellettyjä aiheita tutkittavakseen.

– Kiinassa rahoitus ohjaa Suomeakin vahvemmin tutkimusta. Kun viisivuotissuunnitelmassa ilmoitetaan, että tämä on tärkeä tutkimusaihe, valtavirran ulkopuoliset aiheet jäävät tutkimatta. Ulkomaiset tutkijat tuovat moniäänisyyttä, Luova sanoo.

T

urun akatemian 1760-luvun tutkimusmatkailijajoukon kärkenä olivat Kalm, Spöring, Egyptin ja Ara-

bian eläimiä ja kasveja tutkinut Petter Forsskål sekä Venäjä-tutkimusmatkailija Eric Laxman. Turun palon jälkeinen yliopiston siirto Helsinkiin jäädytti turkulaisen tutkimusmatkailun. Turun Suomalaisen Yliopiston perustamisen myötä se virisi nopeasti henkiin. Eturintamassa kulkivat luonnontieteilijät. Yliopiston ensimmäisinä vuosikymmeninä tutkimusmatkat suuntautuivat lähialueille.

Katseen maantieteellisesti kauemmas vei ensimmäisenä Pekka T. Lehtinen matkustaessaan 1969 Aasiaan ja myöhemmin Sri Lankaan hämähäkkilajeja luokitellakseen. Työkaveri Michael Saaristo siirtyi Sri Lankan jälkeen Kalliovuorille Yhdysvaltoihin, Kazakstaniin ja Seychelleille, Seppo Koponen kohti Grönlantia, Siperiaa, Kanadaa, Huippuvuoria, Pohjois-Amerikkaa ja Hudsoninlahden Belcher-saaria. Merentutkija Ilppo Vuorinen matkasi tutkimusalus Arandalla Montevideosta Antarktikselle.

Hiljalleen myös muut oppiaineet liittyivät mukaan. Esimerkiksi intiaanikulttuureja tutkiva Juha J. Hiltunen matkasi Guatemalaan ja Meksikoon tutkimaan hieroglyfejä, Peruun ja Boliviaan selvittämään inkoja ja heitä edeltäneitä wari-, tiahuanaco- ja chimu-kulttuureja ja jälleen Meksikoon tutkimaan atsteekkien pääkaupungin Tenochtitlánin vaiheita. armo Torstin johtama ryhmä siirsi tutkimusmatkailussa katseen kohti aurinkoa.

Uudella vuosituhannella alan maailman huippuihin lukeutuu Turun yliopisto-opettaja, dosentti Silja Pohjolainen. Hän tutkii auringosta lähteviä massapurkauksia, niiden syitä sekä purkauksiin liittyviä prosesseja.

Pohjolaisen rooli tutkimusmatkailijana eroaa perinteisestä. Hän on tutkija, joka ei koskaan pääse fyysisesti tutkimuskohteeseensa.

– Ikaroksen isän sanoin, jos menee liian lähelle aurinkoa niin siivet sulavat. Sama ongelma on monilla aurinkotutkimussatelliiteilla, koska laitteet

J

eivät kestä suurta kuumuutta ja suurenergisten hiukkasten pommitusta. Tutkimmekin auringon fysiikkaa aika kaukaa, mutta koska laitteiden herkkyys ja tarkkuus paranee, saamme koko ajan lisää tietoa auringon toiminnasta, Pohjolainen sanoo.

Yksi asia yhdistää kaikkia. Samuli Lehtonen tiivistää sen muutamaan sanaan: ketään ei voi määrätä löytöretkeilijäksi. Tutkimusmatkailijaksi synnytään.

– Kaikilla meillä on samanlainen, jo pienestä pitäen alkanut halu nähdä jotain uutta ja ihmeellistä.

Haastattelujen lisäksi lähteenä käytetty Markku Löytösen toimittamaa teosta Suomalaiset tutkimusmatkat sekä Turun yliopiston dosentin ja Amazonia-tutkimusmatkailija Ilari E. Sääksjärven luentorunkoa.

Turkulais et tutkim Tuomiok usmatka irkon var ilijat – josta ma dosentti ailman ä Ilari E. S äriin, ääksjä la 19.10. rvi | Akatemiata lo klo 12.3 0

astuksia, Peh Kalm Revival -op Peura | ja Aa projektitutkija . klo 11–14 .10 19 la , Piispankatu 17 Amazonia -tutkij | Ruissa at kertovat työs tä lon kasv itieteellin än puutarha en la 19.10. klo 11–1 4

Aurora | 21

TUTKIJAN NORMIPÄIVÄ

22 | Aurora

teksti: henna borisoff, taru suhonen, viliina tolvanen, erja hyytiäinen, jenni valta, hannu aaltonen, jussi matikainen

| kuvat: hanna oksanen

Sen piti olla Juha Ruohoselle ihan tavallinen tutkijan normipäivä. Maastossa olleet painaumat olivat herättäneet arkeologi-Ruohosen uteliaisuuden jo kolme vuotta aiemmin, ja viime kesän kaivaukset toivat esiin enemmän kuin kukaan odotti. Kesällä 2013 Ruohonen paljasti löytönsä merkityksen kaikelle kansalle. Kaarinan Ristimäestä löytyi Suomen vanhimman kirkollisen rakennuksen jäännökset.

Sadat tutkijat uurastavat Turun yliopistolla joka päivä löytääkseen jotain uutta. Sen ei tarvitse olla kirkko, sellaiseksi riittää vaikkapa pieni havainto yhteiskunnan toimintatavoista.

”Yllätysmomentti on koko ajan läsnä”

Mullan sihtaaminen vaatii kokemusta ja tarkkuutta, jottei mitään arvokasta mene ohi. Voi tosin olla, että saaliiksi jää vain lieroja ja kiviä.

Keskiaika paljastaa salojaan kerros kerrokselta, kun Juha Ruohonen ohjaa opiskelijoiden työskentelyä Ristimäen arkeologisilla kaivauksilla.

Lastat kilkattavat, metallinpaljastin pitää erikoista naukuvaa ääntä, ja välillä ryhmäläisten päät kääntyvät, kun joku huudahtaa innostuneena.

Arkeologian oppiaineessa assistenttina työskentelevä Juha Ruohonen löysi Ristimäen kalmiston eli hautapaikan neljä vuotta sitten. Hän lähti tutkimaan peltojen keskellä olevaa metsäsaareketta sen nimen innoittamana ja havaitsi maassa useita ihmisen pituisia painaumia.

– Arkeologina työskennellessä silmä harjaantuu tekemään löytöjä, Ruohonen kertoo.

Tyypillisimmin mullan alta nousee saviastioiden palasia. Nyt maasta on kuitenkin paljastumassa jotain aivan ainutlaatuista: Suomen vanhimman kirkollisen rakennuksen kivijalka.

– Olemme löytäneet nauloja, joiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä rakennuksen seinistä ja materiaaleista. Maasta on kaivettu myös varhaisen keskiajan brakteaatteja eli alle millin ohuisia yksipuolisesti painettuja hopeakolikoita.

– Me tiedämme maailmasta vielä niin vähän. Usein käy niin, että tutkimus synnyttää enemmän lisäkysymyksiä kuin vastauksia. Siksi onkin hienoa, että olemme voineet jatkaa näitä kaivauksia ja selvitystyötä useampana vuonna, Ruohonen sanoo tyytyväisenä.

Omaa väitöstyötään Ruohonen tekee hautatavoista ja -paikoista.

– Kalmistoissa pääsee niin lähelle muinaista ihmistä kuin nykymaailmassa vain voi. Hautaustavat kertovat siitä, miten ihminen on elänyt ja mitä mahdollisesti ajatellut. Muuten tätä tietoa ei saada, kun kysyäkään ei enää voi, Ruohonen hymyilee.

Kun mullat lapioidaan takaisin, alkaa tutkimuksen laajin vaihe, analysointi, jossa historian palapelin palasia sijoitellaan paikoilleen.

Aurora | 23

”Pienetkin uudistukset voivat kantaa pitkälle”

Työn tutkija Satu Aaltonen on käynyt paikallisen leipomon kokouksissa niin monta kertaa, että osallistujat ovat unohtaneet nurkassa havainnoivan tutkijan.

Satu Aaltonen työskentelee tutkijana kauppakorkeakoulun yrittäjyyden tutkijaryhmässä. Kehittämishankkeet ovat iso osa hänen työnkuvaansa.

Nyt ollaan uudistamassa turkulaista leipomo Rostenia. ‒ Leipomoala on perinteikäs, mutta tarve innovoida on suuri: kauppojen leipäosastoilla huomaa, että sanonta uudistu tai kuole kuvaa tätä päivää leipomoissa.

Rostenin kanssa keskitytään toimintatapojen muutoksiin. Yhteistyö on osa valtakunnallista INWORK-tutkimusprojektia. ‒ Selvitämme, millaista innovointi on yrityksissä, joissa ei ole sille omia koneistoja ‒ eli suurimmassa osassa suomalaisista yrityksistä.

Tutkijat haastattelevat ja havainnoivat, minkä jälkeen kehitysehdotuksia käydään läpi yhdessä yrityksen kanssa ja tunnustellaan, voisiko uusi toimintamalli olla paikallaan. ‒ Pieniltäkin tuntuvat askeleet kuten kokous- tai viestintäkäytäntöjen uudistaminen voivat kantaa pitkälle. Emme mene paikalle kaiken tietävinä. Oppimisprosessi on molemminpuolinen, me saamme yrityksiltä rikasta tutkimusaineistoa.

Kehittämishankkeissa Aaltosta kiehtovat käytännönläheisyys ja vaikuttavuus. ‒ Mistä muualta tieto voisi tulla kuin sieltä, missä työtä tehdään?

”Pitkittäistutkimuksessa on hienoa nähdä lasten kehitys yksilöinä” – Hyvästä kysymyksestä riittää työtä puoleksi vuodeksi. Vähintään sen verran kansainvälisen artikkelin kirjoittaminen kokeneiden kollegoiden kanssa vie, kertoo opettajankoulutuslaitoksen yliopistotutkija Janne Lepola.

– Tutkimusaamuina parkkeeraan työpöydän ääreen, käyn läpi sähköpostit, teen tilastoanalyyseja tai kirjoitan. Lounaan jälkeen useimmiten luen. Kolmesta viiteen pidän vähän hengähdystaukoa ja siitä jatkan kirjoittamista. Aineistonkeruuvaiheessa rytmi on pitkälti samanlainen, aamupäivät ollaan lasten parissa ja iltapäivät organisoidaan.

Lepola toimii yliopistotutkijana Rauman opettajankoulutuslaitoksella. Aiemmin hän 24 | Aurora

työskenteli tutkijatohtorina, Akatemian tutkijana ja hoiti professuuriakin vuoden verran.

– Yliopistotutkijan työ on monipuolista.

Tutkimustyön lisäksi opetan ja ohjaan opinnäytetöitä. Opiskelijoiden monipuoliset tutkimusaiheet ja menetelmät tuovat vaihtelua työhöni.

Lepolalla on meneillään kaksi isompaa pitkittäistutkimusprojektia. 2007 alkaen on Turun ja Naantalin alueella tutkittu kertomusten ymmärtämisen kehittymistä. Jyväskylän

ja Itä-Suomen yliopistojen kanssa yhteistyössä tutkitaan oppimistaitojen ja motivaation kehitystä. Turun alueella lapsia on mukana 150, yliopistojen yhteistyöprojektissa jopa 2 000.

– Jo nelivuotiaat ymmärtävät tarinoiden psykologisia merkityksiä, ja heidän tarinankerrontansa on johdonmukaista. Työskentely lasten kanssa ei ole sen kummallisempaa kuin aikuistenkaan. Toisinaan lapset tosin saattavat kyseenalaistaa tutkimuksen alkuasetelmia ja kysymyksiä, Janne Lepola kertoo.

Uudet ja uhkaavat virukset herättävät pelkoa ihmisissä; sikainfluenssa, ebola, mers. Tutkija ei pelkää.

– Suojautuminen on tehokasta. Nykyisten turvajärjestelmien vuoksi virus ei pääse infektoimaan tutkijaa eikä pääse ulos laboratoriosta, Vuorinen sanoo.

”Minua vie eteenpäin uteliaisuus” Puhelin soi. Vieras ääni kertoo helikopterin lähteneen Ahvenanmaalta kohti Turkua. Matkassa on näyte henkilöltä, jonka epäillään sairastuneen sikainfluenssaan. Tytti Vuorisella on käsissään uusi haaste.

Vuosien takainen muisto palaa mieleen, kun virusopin diagnostisen palvelutoimen osastonjohtaja Tytti Vuorinen kuvaa omaa työtään. Jo ennen soittoa Vuorinen osasi odottaa Suomen ensimmäistä sikainfluenssanäytettä, nyt hän odottaa ensimmäistä MERS-epäilyä.

– Turun yliopiston virusdiagnostinen laboratorio on alan johtavia viruslaboratorioita, jolla on aina ollut hyvät valmiudet poikkeukselliseen diagnosointiin, Vuorinen sanoo.

Vuonna 1987 Turun yliopistoon tutkijaksi pestautunut Vuorinen on sielultaan tutkija. Työssään hän sekä tekee virusdiagnostiikkaa että etsii muun muassa syytä aikuisten keuhkokuumeen ja lasten astman syntyyn.

Vaikeinta työssä on löytää kunkin viruksen tutkimiseen parhaiten toimiva testi.

– Uusia viruksia ponnahtaa esiin aika ajoin, eikä niiden tunnistamiseksi ole sopivaa testiä.

”En halua jämähtää norsunluutorniin”

Avuksi ovat tulleet uudet molekyylidiagnostiikan menetelmät. Niitä kaivattiin muun muassa silloin kun lapsipotilaan näytteestä löydettiin elektronimikroskopialla virus, mutta sitä ei pystytty tarkemmin tunnistamaan.

– Viruksen genomin eli perimän analyysi paljasti kyseessä olevan uuden viruksen, jonka tarkempi karakterisaatio on vielä kesken.

Nyt selvitämme, voiko se olla jonkin taudin aiheuttaja, Vuorinen sano.

Minna Ylikännöä kiinnostaa, miten Nokian irtisanomiset vaikuttavat salolaisten hyvinvointiin ja työllistymiseen. Suuret aiheet eivät pelota tutkijaa.

Sosiaalipolitiikan yliopistonlehtori Minna Ylikännö kirjoittaa mieluiten kotona ruokapöydän ääressä. Ruokapöytä on hyvä paikka tehdä töitä: siinä mahtuu levittämään teoriakirjat ympärilleen ja työpäivän jälkeen ne on pakko siivota pois.

– Kun kirjoitan, kahdeksan tuntia hujahtaa hetkessä. Olen siinä mielessä sopiva tutkijaksi, että voin ongelmitta kirjoittaa yksin kotona vaikka kolme päivää putkeen. Pidän välillä taukoa ja lähden koiran kanssa lenkille.

Parhaillaan Ylikännö työskentelee kollegansa Sari Kehusmaan kanssa Muuttuva Salo 2013–2023 -projektissa. Idea syntyi, kun Nokia ilmoitti keväällä 2012 irtisanovansa Salossa 850 työntekijää.

– Ajattelimme heti, että tutkimusaihe on herkullinen, vaikka salolaisille uutinen oli tietysti ikävä. Haluamme selvittää, millaisia pitkäaikaisia vaikutuksia irtisanomisilla on kaikkiin salolaisiin.

Tutkijana Ylikännölle haastavinta on luopuminen. Salolaisille suunnatusta kyselystä oli vaikea jättää kysymyksiä pois, vaikka tutkijat päättivät vakaasti ottaa kyselyyn mukaan vain aiheet, joita aikovat tutkimuksessa todella käsitellä.

– Salolaiset ovat korostaneet hankkeen tärkeyttä. En halua tehdä tutkimusta vain omaksi ilokseni, vaan siitä täytyy seurata hyötyä jollekin.

Aurora | 25

kuva: esa karpoff

Syksyllä Anderssonilla on edessä paluu Turkuun tietokonetöihin; kesän aikana Lapin luonnosta kerätty tieto saa digitaalisen muodon.

”Pidän siitä, että saan liikkua luonnossa”

Tommi Andersson astuu laboratorioon Lapin kesän aurinkoisessa aamuyössä. Luonto ei noudata virastotyöaikoja: laboratorion toukkapopulaatioista täytyy huolehtia ja tutkimusaseman ympäristön linnunpoikaset rengastaa.

Turkulaiselle tutkimusteknikolle Tommi Anderssonille tämä on neljästoista kesä Suomen pohjoisimmilla seuduilla, Utsjoen Kevon tutkimusasemalla.

– Tulin Kevolle ensimmäistä kertaa vuonna 2000 kesätöihin, kun tein tunturimittareihin liittyvää gradua. Tämä paikka teki heti vaikutuksen, ja siitä lähtien olen ollut täällä töissä joka kesä. Tykkään olla ulkona ja liikkua luonnossa, Andersson kertoo.

Turun yliopiston tutkimusaseman lähistöllä on 145 linnunpönttöä, joiden asukkaita Andersson tarkkailee yhdessä työkaverinsa kanssa viikoittain.

– Teemme kesässä noin 200 rengastusta: talitiaisia, lapintiaisia, kirjosieppoja ja leppälintuja.

Nostamme poikaset varovasti pesästä, rengastamme ja punnitsemme ne sekä mittaamme siiven pituuden ja laskemme takaisin pesään. Näistä tiedoista kootaan arvokkaita aikasarjoja.

”Arvokkainta on vapaus”

26 | Aurora

Anderssonin pienet lempilapset ovat kuitenkin aseman laboratoriossa. Hän kasvattaa tunturi- ja hallamittareita tutkimuskäyttöön.

– Itse olen touhunnut mittarien kanssa jo kohta 16 vuotta. Tutkimukset Kevolla alkoivat Utsjoella 1960-luvun puolivälissä koetun tunturimittarien massaesiintymän jälkeen. Tällöin tunturimittarin toukat söivät laajoilta alueilta tunturikoivikot lehdettömiksi. Tuhojen vaikutuksia löytyy luonnosta edelleen.

Sopimusoikeuteen liittyvät kysymykset kiehtoivat Aleksandra Kiskosta jo opiskeluaikana. Hän päättikin jatkaa kotiyliopistossaan tutkimustyössä, joka tarjoaa viljalti oivaltamisen iloa.

Projektitutkija Aleksandra Kiskonen avaa vanhan puutalon oven sukkasillaan. Matthias-niminen rakennus on parinkymmenen oikeustieteen tutkijan työpaikka. Yhteisöstä löytyy kahvi- ja keskusteluseuraa, mutta joka päivä Kiskosta ei täällä näy.

– Pyrin välttämään rutiineja. Toisinaan kirjoitan kotona, toisinaan työskentelen kirjastossa. Paikkojen vaihtaminen on minulle tärkeää, se tuo uusia näkökulmia ajatteluun. Viime talvena työskentelin kolme kuukautta Roomassa.

Kiskonen työskentelee monitieteisessä, Tekes-rahoitteisessa Parvi3-tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan verkostomaisen liiketoiminnan periaatteita.

– Tämä on kolmas Tekes-projekti, jossa olen mukana. Päädyin tutkijaksi oikeastaan sattumalta Ranskassa viettämäni vuoden jälkeen keväällä 2011, kun professori Ari Saarnilehto ehdotti, että tulisin mukaan silloin käynnissä olleeseen tutkimushankkeeseen.

Kiskonen kirjoittaa myös väitöskirjaa, jossa hän tutkii sopimusten välisiä suhteita sopimusten yhteenliittymisen näkökulmasta ja ennen kaikkea sopimusten välisen yhteyden vaikutusta sopimuksen päättymiseen.

Sopimusoikeuden asiantuntijalle olisi epäilemättä kysyntää yritysmaailmassakin, mutta Kiskonen on toistaiseksi valinnut akateemisen vapauden tien.

– On arvokasta, että työssäni minulla on suuri vapaus ajankäyttöni ja sisältöjen suhteen. Tutkimukseen liittyvä oivaltamisen ilo ja flow ovat asioita, joita olisi vaikeata muuten saavuttaa.

Kirjat

teksti: jussi matikainen, erja hyytiäinen

Tuore katse eurooppalaiseen elokuvaan Nazli Kashani on 18-vuotias ruotsalainen, joka käyttää työhaastatteluissa itsestään nimeä Sara Lundström. Hän on Reza Bagherin 1998 ohjaaman Vingar av glas -elokuvan nuori, moottoripyöräkortista haaveileva päähenkilö, joka kamppailee iranilaisen sukutaustansa ja ruotsalaisen yhteiskunnan arvojen ristipaineessa.

Kulttuurihistorioitsija Heta Mulari tuo artikkelissaan Transnational Heroines: Swedish Youth Film and Immigrant Childhood kiinnostavasti esille, miten Vingar av glas -nuorisoelokuva käsittelee siirtolaisuutta ja miten se toisaalta suhteutuu nuoria naissankareita esiintuovien nuorisoelokuvien genreen.

Mularin mukaan siirtolaisaiheiden käsittely elokuvissa on osa jatkumoa, joka on ollut tyypillistä ruotsalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen eri vaiheissa. Moderni hyvinvointivaltio on aina määritelty suhteessa toisiin. Siirtolaisnaiset on yhdistetty riippuvaisuuteen, perinteisiin ja yksityisen piiriin.

Vielä 1990-luvun alussa siirtolaisuutta käsiteltiin ruotsalaiselokuvassa tyypillisesti sen vastapooliin, äärioikeiston nousuun, peilaten. Vuosikymmenen loppupuolelta lähtien elokuviin alkoi ilmestyä Nazli Kashanin kaltaisia, oman arvonsa tuntevia ja aktiivisia naispäähenkilöitä. Vingar av glas -elokuvassa tärkeäksi symboliksi nousee Nazlin olkavarren tatuointi, samanlainen, jota feministiryhmä Grupp 8 käytti 1980-luvulla tunnuksenaan.

Turkulaisten historiantutkijoiden toimittama Frontiers of Screen History: Imagining European Borders in Cinema, 1945–2010 on tutustumisenarvoinen artikkelikokoelma kaikille toisen maailmansodan jälkeisen

eurooppalaisen elokuvan tematiikasta kiinnostuneille. Teoksessa käsitellään rajan problematiikkaa paitsi poliittisesta ja kansallisesta, myös sosiaalisesta, etnisestä, uskonnollisesta ja sukupuolittuneisuuden näkökulmasta. Kirjan kirjoittajat ovat historioitsijoita, mediatutkijoita ja kulttuurintutkijoita Euroopasta, Australiasta ja Yhdysvalloista.

Frontiers of Screen History: Imagining European Borders in Cinema, 1945–2010 Raita Merivirta & Kimmo Ahonen & Heta Mulari & Rami Mähkä (toim.)

Intellect Ltd 2013

Suurmies Matti

Suomalainen ydinsota

Matti Nykäsestä piirtyy poikkeuksellisen monipuolinen kuva Turun yliopiston kulttuurihistorioitsijoiden kirjoittamassa esseekokoelmassa.

Yllättävimmän näkökulman avaa tutkija Rami Mähkä määrittelemällä Nykäsen suurmieheksi kansallisen itseymmärryksen kautta.

– Hänellä on kansallisiksi koettuja ja tiedostettuja ominaisuuksia, kuten kohtuuttomuuksiin riistäytyvä alkoholin käyttö ja ”herroille ” kumartelemattomuus, Mähkä kirjoittaa.

Suomalaisen ydinvoimakeskustelun tiukat rintamalinjat piirtyvät selkeästi esiin Eija Nyyssösen teoksessa. Teos ilmoittaa lähestyvänsä viidennen ydinvoimalan rakentamiseen liittyvää keskustelua ympäristötutkimuksen näkökulmasta. Nootituksen kautta teos lähestyy aihetta monipuolisemmin. Kuvaavia ovat lukujen nimet: Kolmikymmenvuotinen ydinsota, Ystäviä ympäristön oomme kaikki, Hyvinvoinnin hinta ja laatu, Suomi maailmankartalle sekä Kestävää kehitystä vai turbotaloutta?

Mitä Matti tarkoittaa? Esseitä Matti Nykäsestä Benita Heiskanen (toim.)

Savukeidas, 2013

Taistelu viidennestä ydinvoimalasta – Vuoden 2002 julkinen keskustelu yhteiskunnallisen ympäristötutkimuksen näkökulmasta Eija Nyyssönen Poliittisen historian tutkimuksia 38, Turun yliopisto

Jos se ei olekaan niin

Jos vanhan kansan elämäntahdin verkkaisuus on nykyisyyteen verrattuna ollut vallitseva eetos --- niin mistähän syystä vanhoissa sananlaskuissa on niinkin runsaasti neuvoja kiireen ja hoppuilun välttämiseksi, Seppo Knuuttila kysyy. Lause kuvaa hyvin Turun yliopiston folkloristiikan professorin Pekka Hakamiehen 60-vuotisjuhla-artikkelikokoelmaa.

13 tutkijaa lähestyy aiheitaan kyseenalaistamalla yleiset hokemat ja itsestäänselvyydet.

Viisas matkassa, vara laukussa – Näkökulmia kansanperinteen tutkimukseen Tuomas Hovi, Kirsi Hänninen, Merja Leppälahti, Maria Vasenkari (toim.)

Folkloristiikan julkaisuja 3, Turun yliopisto Aurora | 27

teksti: jenni valta

| kuva: hanna oksanen

<nsubj conj> cc>

Filip ja Veronika pilkkovat Kielitieteilijän ja informaatioteknologian tutkijan kohtaamisesta syntyi projekti, jossa analysoidaan kaikki suomenkieliset verkkoaineistot. Tutkijat eivät tiedä vielä itsekään, mitä kaikkea hankkeesta voi seurata.

Kielitieteilijöille internetsivustot ovat herkullinen aineisto: verkko on täynnä erilaisia aiheita ja erityyppisiä tekstejä aina tweeteistä lakiteksteihin. Myös kielen muutokset näkyvät internetissä nopeammin kuin painetuissa aineistoissa.

Pian koko suomenkielinen internet on tutkijoiden ulottuvilla analysoituna aineistona.

– Onhan tämä aivan hullu idea, kommentoivat kieli- ja käännöstieteiden laitoksen tutkijatohtori Veronika Laippala ja IT-laitoksen erikoistutkija Filip Ginter yhteistä hankettaan.

Projektissa jokainen suomenkielinen keskustelupalsta, blogi ja muu verkkoteksti analysoidaan ohjelmalla, joka pilkkoo lauseiden rakenteet osiin. Ohjelma kertoo, mihin sanaluokkaan sanat kuuluvat ja miten ne ovat suhteessa toisiinsa.

– Aluksi mietimme, että mukaan tulisi ottaa ainakin sanomalehdet ja keskustelupalstat, mutta lopulta emme pystyneet jättämään mitään sivustoja projektin ulkopuolelle. Niinpä otimme mukaan kaiken, Ginter kertoo.

Toinen teksti ei ole toista arvokkaampi Vaikka internet on pullollaan turhanpäiväsiltä vaikuttavia sivustoja, tutkijat painottavat, että tutkimusaineistoina ne kaikki ovat päteviä.

– Esimerkiksi juoppojen kieltä on tutkittu, ja se on yhtä validi aihe kuin mikä tahansa kieli. Keskustelupalstoja on kielitieteissä tutkittu paljonkin. Ei ole kyse huonommasta vaan erilaisesta kieliaineistosta, Laippala painottaa.

– Usein ihmisillä on verkkoteksteistä mielikuvia ja ennakkoluuloja, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa. Kuvitellaan esimerkiksi, että blogien kieli on aina huonoa. Kun verkkoaineisto on analysoitu, saa tutkija täsmällistä tietoa kielestä, eikä hänen tarvitse tukeutua mielikuviin, Laippala lisää.

Tutkija pääsee nopeammin tutkimaan Kaikki alkoi sähköpostista. Laippala huomasi sattumalta, että häntä kiinnostava puhuja oli kutsuttu IT-laitoksen järjestämään konferenssiin. Laippala lähetti

28 | Aurora

partmod> dobj> <poss

t internetin kielen tutkittavaksi Ginterille sähköpostia ja vaati päästä tapahtumaan. Tavattuaan kaksikko huomasi, että heitä yhdistää kiinnostus kieliteknologiaan.

Laippalan ja Ginterin projektin tavoitteena on luoda käyttäjäystävällinen verkkosivusto, josta tutkijat voivat hakea aineistoa esimerkiksi aiheiden, sanojen ja rakenteiden mukaan. Sivuston käyttöliittymä palvelee kielitieteilijöiden lisäksi kaikkia verkkoteksteistä kiinnostuneita tutkijoita, vaikkapa historioitsijoita tai folkloristeja.

– Tavallisesti kielitieteilijät joutuvat lukemaan läpi useita teoksia löytääkseen esimerkkejä tutkimistaan rakenteista, tai he tyytyvät valmiiseen rajattuun aineistoon. Luotavassa kokoelmassa monipuoliset aineistot ovat valmiina, eikä tutkija joudu käyttämään vuotta aineiston keräämiseen, Laippala sanoo.

Materiaalina vuoden 2012 nettisivut Materiaalia on yhteensä lähes 20 miljoonaa verkkosivua, ja se kattaa kaikki vuonna 2012 internetissä olleet suomenkieliset sivut. Ginter arvioi, että tietokoneilla kestää noin 100 000 tuntia ajaa tekstit analyysiohjelman läpi. Tutkijat suunnittelevat, että aineiston voisi uusia muutaman vuoden välein.

– Kun on suuri aineisto, tulee enemmän osumia. Kokoelma mahdollistaa esimerkiksi synonyymien tai toisiinsa liittyvien sanojen etsimisen. Tällaista ei ole Suomessa aikaisemmin tehty, Ginter huomauttaa.

Koneen Säätiö myönsi hankkeelle Digitalisoituvat kieliaineistot ja tiedonlouhinta -apurahahaun suurimman tuen. Analysoitu aineisto tulee verkkoon avoimeen jakoon, ja tutkimustarkoituksiin sitä voi hyödyntää vapaasti.

Hakukoneiden täsmällisyys voi parantua Hankkeen tekstikokoelma palvelee tutkijoiden lisäksi kaikkia internetin käyttäjiä, sillä se mahdollistaa parempien sovellusten luomisen. Analysoidun aineiston pohjalta olisi mahdollista luoda esimerkiksi hakukone, joka yhdistää tietyn sanan taivutetut muodot sen perusmuotoon, jolloin osumia tulee enemmän.

– Jos etsisit hakukoneesta vaikka vaatteita, kone voisi ymmärtää, että sana ”kledjut” viittaa samaan asiaan. Ihmiset naureskelevat usein konekäännöksille, mutta analyysi mahdollistaa myös käännösten laadun paranemisen, Laippala selittää.

Ginter visioi, että jatkossa olisi mahdollista kehittää esimerkiksi sanapelejä, jotka helpottaisivat suomen opiskelua. Aineiston avulla opiskelija voisi nähdä, mitkä sanat liittyvät toisiinsa.

– Tässä vaiheessa emme osaa edes kuvitella, mitä kaikkea projektista seuraa. Toivon, että emme tiedä vielä puoliakaan siitä, mikä on tulevaisuudessa mahdollista, Ginter sanoo.

”

Toivon, että emme tiedä vielä puoliakaan siitä, mikä on tulevaisuudessa mahdollista.”

Aurora | 29

Alumni

teksti: hannu aaltonen kuvat: hanna oksanen, reima kallinen

Vertaistuella UUSI NÄKYMÄ Anu Suuniitty ja Anne-Maria Korhonen ovat mentoreita – ohjaajia, opastajia, neuvonantajia.

Kumpikin auttaa parikseen annettua opiskelijaa, aktoria, löytämään oman reittinsä työelämään.

Mentoritoiminta sai kaksikolta lisämausteen. He kokoontuivat aktoriensa kanssa neljän kesken saman pöydän ääreen, ja näin sekä aktorit että mentorit saivat myös vertaistukiparin.

A

nu Suuniitty työskentelee turkulaisen Tilikeskus-Yhtiöiden henkilöstöpäällikkönä, Anne-Maria Korhonen opettajana Hamk ammatillisessa opettajakorkeakoulussa Hämeenlin-

30 | Aurora

nassa. Vuosi sitten kumpikin päätti tahoillaan hakeutua Turun yliopiston mentoreiksi.

Ammatillisessa opettajakoulutuksessa vertaistuki ja vertaisoppiminen ovat keskeisessä roolissa kaikessa opetuksessa. Korhonen halusi hakea yliopiston mentoritoiminnasta uusia ajatuksia vertaistukeen ja mentorointiin.

Korhonen ja Suuniitty tutustuivat yliopiston uusille mentoreille järjestämässä koulutuseminaarissa ja päättivät kokeilla yhdessä jotain uutta: vertaismentorointia.

– Meillä oli toisen mentori-aktoriparin kanssa jo kaksi hyvää keskustelua tulevaisuuden työelämästä. Otimme toisen mentorin kanssa käyttöön vertaismentoroinnin idean, Korhonen kertoo yhteistyöstään Suuniityn ja tämän aktorin kanssa.

Vertaismentoroinnissa aktorit kertovat toisilleen sen, missä näkevät itsensä tai haluaisivat olla viiden vuoden päästä; mitä päämäärän kannalta tärkeää osaamista heillä jo on ja mitä taitoja heidän tarvitsee kartuttaa. Sen jälkeen aktorit pohtivat näitä asioita keskenään – vertaisina.

– Vertaistapaamisen jälkeen pohdimme neljästään, voimmeko mentoreina auttaa heitä ajatuksissaan eteenpäin. Uskon että vertaisessa on voimaa ja opiskelijat löytävät hyvässä

ohjauksessa myös itse vastauksia askarruttaviin kysymyksiinsä. Olen saanut tässä mallissa vertaisen voimaa myös itselleni, kun mukana on oma vertaiseni – toinen mentori, Korhonen sanoo.

Kaikki työkokemus on arvokasta – Valmistuin itse Turun kauppakorkeakoulusta, jossa opetuksen monet asiat liitettiin hienosti yrityselämään. Sain kokeilla akateemisen maailman tarjoamaa teoreettista tietopohjaa käytännön työelämässä, omalla työpaikallani ja erilaisilla työpaikkavierailuilla. Tällaisten käytännönläheisten elementtien tuominen mukaan koko yliopistoon saattaisi tehdä joillekin opiskelijoille helpommaksi siirtyä valmistumisen jälkeen työelämään, Korhonen sanoo.

Suuniitty on havainnut nuorissa työnhakijoissa pienen muutoksen viimeisen vuosikymmenen aikana. Joiltain nuorilta on hiipumassa tervehenkinen nöyryys työtä kohtaan.

– Vaatimattomaltakin tuntuva työkokemus on arvokasta, ja se on usein edellytys asiantuntijaksi tai johtajaksi kasvamiseen. Nuoret pohtivat yhä tarkemmin sitä, mitä työ voi heille antaa. Uusien työntekijöiden olisi myös hyvä pohtia sitä, mitä heidän edellytetään anta-

– Toivon että voisimme vielä mentoroinnin jälkeenkin käydä aktorini kanssa esimerkiksi sosiaalisen median välityksellä matalan kynnyksen keskustelua, jossa esitetään uusia ajatuksia puolin ja toisin. Tämä jo senkin vuoksi, että aktorini on kiinnostunut työskentelemään opetusalalla, Anne-Maria Korhonen sanoo.

– Olemme käyneet aktorini kanssa läpi esimerkiksi niitä osaamisaloja, joita hänen pitäisi vielä lisätä. Häneltä puuttui esimerkiksi hallinnollista kokemusta. Aktorini ilmeisesti koki samoin, sillä keskustelumme jälkeen hän haki itselleen tällaisen harjoittelupaikan, Anu Suuniitty kertoo.

van työyhteisölle ja millaisia työelämän pelisäännöt ovat, Suuniitty sanoo.

merkiksi oman työviikkonsa erilaiset tehtävät tarkasti läpi.

Työtehtävät tutuksi aktorille

Hakemus sivun, CV kaksi

Sekä Suuniitty että Korhonen saivat oman alansa aktorin.

Suuniitty opasti muun muassa, että henkilöstöhallinnon tehtävissä ei ole niin suora uraputki kuin vaikkapa lääkäreillä. Uraa ja osaamista täytyy rakentaa hyvin pitkäjänteisesti itse.

Korhonen opettaa päivätyössään muun mussa erilaisia mahdollisuuksia hyödyntää sosiaalista mediaa opetuksen ja ohjauksen apuna, ja niistä opeista hyötyy myös aktori. Seuraavaksi Korhosen opastuksessa oleva aktori pääsee seuraamaan opetusta.

– Ajatus on, että hän tulisi seuraamaan opettajaryhmälle pitämääni Sosiaalinen media ohjauksessa ja opetuksessa -kurssia lähitapaamiselle sekä siihen liittyvää verkko-opetusta, Korhonen sanoo.

Suuniityn mukaan on tärkeää antaa valmistuville nuorille mahdollisimman realistinen kuva eri ammateista ja toimialoista, jotta odotukset työtä kohtaan olisivat oikeanlaisia.

Suuniitty on itse käynyt aktorinsa kanssa esi-

Työpaikkansa rekrytoinneista jo vuosia vastanneella Suuniityllä on antaa aktorilleen kullanarvoisia neuvoja työnhakuun. Hän kertoo toivovansa työhakemuksiin persoonallista otetta. Olen yhteistyökykyinen ja joustava -tyyppiset fraasit eivät sano sadoittain työhakemuksia lukeville rekrytoijille mitään.

– Toivon hakemuksissa tervettä itsetuntoa ja samalla realistista kuvaa omasta osaamisesta. Hyvässä työhakemuksessa hakija voi kertoa omien vahvuuksiensa ohella myös niistä alueista, joissa hänellä on kehitettävää. Osaamista kannattaa miettiä laajemminkin, jos työkokemusta on vielä niukasti, esimerkiksi mitä harrastuksista tai luottamustoimista on oppinut, Suuniitty sanoo.

Hän antaa selkeät ohjeet hakemuksiin: CV:n mitta on enintään kaksi sivua, työhakemuksen yksi sivu.

– Seitsensivuiset ansioluettelot viestivät siitä, ettei hakija ehkä osaa kiteyttää työn kannalta olennaista tietoa. Myös Exceliin tehtyjä ansioluetteloita on vuosien varrella tullut

vastaan. Niillä edetään harvoin haastatteluun.

Asiallinen ja loogisesti etenevä hakemus, jossa on panostettu oikeinkirjoitukseen, herättää mielenkiintoni tavata hakija myös kasvotusten, Suuniitty sanoo.

Kaipaatko tuoreita näkökulmia omaan työhösi? Haluatko pysähtyä hetkeksi miettimään omaa uraasi? Tahdotko kehittää vuorovaikutustaitojasi tukemalla työelämään siirtyvää opiskelijaa?

Tule mentoriksi jakamaan kokemustasi, osaamistasi ja verkostojasi valmistumassa olevalle opiskelijalle! www.utu.fi/mentorointi

Aurora | 31

Lyhyet

koonnut: erja hyytiäinen kuvat: hanna oksanen, hannu aaltonen

turun yliopiston uutiset ja tapahtumat

} www.utu.fi

DIAGNOSTIIKKAA KEHITETÄÄN TURKULAISINTIALAISIN VOIMIN

YHTEISTYÖSSÄ ON AVAIN MENESTYKSEEN Yhteistyö nousi keskeisimmäksi sanaksi uuden lukuvuoden avajaisissa. Rehtori Kalervo Väänäsen mukaan opiskelijoiden ja henkilökunnan opinto- ja tutkimussuoritteet ovat parantuneet koko ajan. Kehityssuunnan jatkumiseksi on etsittävä uusia toimintatapoja.

– Meidän on välttämätöntä alkaa pohtia koulutusratkaisujamme kansallisella tasolla. Nyt on hyvä mahdollisuus lähteä kehittämään yhteisiä koulutusohjelmia yhteistyönä kahden tai useamman yliopiston kesken,Väänänen totesi avajaisjuhlapuheessaan.

Uusi lukuvuosi toi myös uusia opiskelijoita. Opiskelupaikan sai 3 400 opiskelijaa, joista naisia oli 2 085.

Puheenjohtaja Satu Astala (vas.) luovutti Turun yliopistoseuran vuotuiset väitöskirjapalkinnot filosofian tohtoreille Hemmo Laiholle, Elisa Närvälle, Liisa Seppäselle ja Ewald Kiblerille sekä oikeustieteen tohtori valittujen Ahmad %-osuus Alihakijoista Ghourille. ja valittujen määrä

ERINOMAINEN TYÖNANTAJA Euroopan komissio on myöntänyt Turun yliopistolle oikeuden käyttää HR Excellence in Research -logoa. Se kertoo yliopiston suunnitelmallisesta, tutkijoiden uraa ja asemaa tukevasta työstä sekä kannustavan ja tasa-arvoisen työympäristön tarjoamisesta.

32 | Aurora

Indo-Finnish Diagnostic Research Center ryhtyy kehittämään lääketieteellistä sekä ympäristö- ja elintarvikediagnostiikkaa. Keskuksen Suomen päätoimipaikka on Turun yliopistossa, Intiassa valtion THSTI-instituutti Delhissä.

Muutos auttaa suomalaisia, mutta erityisesti intialaisia. Lähes 70 prosenttia maan 1,2 miljardista asukkaasta elää maaseudulla, vailla terveydenhuollon palveluita. Maa kaipaa kipeästi erittäin edullisia, helppokäyttöisiä sekä kylmäketjusta ja monimutkaisista laitteista riippumattomia menetelmiä.

OLLI CARPÉNISTA BIOPANKKIPROFESSORI Pohjoismaiden ensimmäisen,Turkuun perustetun biopankkiprofessuurin haltijaksi on nimitetty patologian professori Olli Carpén.

Lahjoitusprofessuuri on kolmivuotinen.

Vain harvassa maassa yhdistyvät suomalaiset biopankkitutkimuksen vahvuudet: väestöpohjainen laadukas terveydenhoito, vuosikymmenten diagnostiset näytekokoelmat, kattavat sairaskertomus- ja rekisteritiedot ja väestön kiinnostus ja myötämielisyys lääketieteellistä tutkimusta kohtaan.

Turun yliopisto jatkaa nousua akateemista mainetta ja työnantajakuvaa mittaavassa QS-yliopistovertailussa. Yliopisto sijoittui QS World University Rankingsissa sijalle 205.

Viime vuonna yliopisto oli sijalla 211, sitä edeltävänä vuotena 224.

VUODEN OPETTAJA

JUSSI TAPANI

Oikeustieteellisen tiedekunnan peruskoulutustoiminnasta vastaava varadekaani, rikosoikeuden professori Jussi Tapani on Turun yliopiston Vuoden opettaja 2013. Tapanin opetustapaa kuvataan vuorovaikutteiseksi, keskustelevaksi ja kannustavaksi. Siinä koetaan myös välittyvän vankka tietämys uusimmista tieteellisistä näkökulmista sekä tuoreimmista rikosoikeuden ratkaisuista.

Vuoden opintojaksoksi 2013 valittiin kliininen opettaja Outi Kortekangas-Savolaisen vastuulla oleva kliinisten taitojen johdantokurssi, jossa vanhemmat opiskelijat koulutetaan ohjaamaan nuorempiaan.

12,6 metriä

rockantropologi Timo Saarniemen kokoamaa aineistoa on löytänyt lopullisen kotinsa Turun maakunta-arkistosta.

Muun muassa Ruisrockia koskevat laajat raportit, esseet, kirjeet, kartat, kuitit, ilmaisjakelulehdet, valokuvia ja mitä monipuolisin aineisto kulki miehen mukana kotoa yliopistolle ja takaisin. Opiskelijariennoissa läikkynyt punaviinikin jätti niihin jälkensä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön, Koneen Säätiön sekä Suomen Populaarikulttuurin Tutkimuksen Seuran tuella aineisto jaoteltiin ja digitoitiin teemojen, aineistotyyppien ja ajan mukaan.

22

Turun yliopiston tutkimushanketta sai kesän korvalla Suomen Akatemian rahoituksen.

Rahoitukset ulottuvat pisimmillään vuoteen 2017.

Turun yliopistolaisten johtamien hankkeiden yhteissumma on reilut 10,3 miljoonaa euroa.

Lääkintöneuvos Sakari Alhopuro on lahjoittanut Turun yliopistolle kolmivuotisen talous- ja lääketieteellisen tutkimuksen yhdistävän terveystaloustieteen professuurin.

EVA-MARI ARO JA SIRPA JALKANEN AKATEMIAPROFESSOREIKSI

Molekulaarisen kasvibiologian professori EvaMari Aro sekä lääketieteellisen mikrobiologian ja immunologian professori Sirpa Jalkanen aloittavat vuoden alussa uusina akatemiaprofessoreina. Toimikausi on viisi vuotta.

Viisivuotiseen akatemiatutkijan tehtävään Turun yliopistosta valittiin Riikka Ihalin (biokemia), Anti Vasemägi (genetiikka), Jeroen Pouwels (biokemia) ja Elias Oikarinen (kansantaloustiede).

Kolmen vuoden tutkijatohtoreiksi nimettiin Johanna Björk, Maheswara Reddy Emani, Johanna Hautala, Ilona Hongisto, Saara Hämälistö, Tomi Jaakkola, Antti Knaapila, Karin Kukkonen, Katariina Kyrölä, Lottamari Kähkönen, Therese Leinonen, Eliisa Lotsari, Minna Niemi, Elina Siljamäki ja Päivi Sirkiä.

Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus (FFF) siirtyy lääketieteelliseen tiedekuntaan ja Turun yliopiston ympäristöntutkimuskeskus (TYYK) matemaattisluonnontieteelliseen tiedekuntaan.

Turun yliopisto lakkautti kansleriinstituution ja siirsi kanslerin tehtävät rehtorille lukuvuoden 2012–2013 päättyessä.

Fonetiikan oppiaine on saanut Sanako oy:n lahjoittamana etälaboratoriot Lontooseen ja Barcelonaan.

Aurora | 33

Väitös

K

teksti: erja hyytiäinen

| kuva: hanna oksanen

Kuka puolustaa kiusattua?

Luokan suosituin tyttö kiusaa koulukaveriaan.

Osa katsoo vierestä, osa naurahtaa, joku menee väliin. Kuka tuo joku on?

Hän on empaattinen, hän uskoo omiin kykyihinsä, hän kokee opettajan selkeästi kieltäneen kiusaamisen ja uskoo, että muu luokka jakaa kiusaamisen vastaisen asenteen.

Koulukiusatun puolustajan profiili paljastuu Virpi Pöyhösen tuoreesta väitöstutkimuksesta. Se paljastaa, että kiusaajan tueksi pystyy asettumaan, kun useammat eri palaset loksahtavat paikalleen.

– Koululuokissa, joissa oppilaat kokevat tulevansa hyvin toimeen keskenään ja kokevat, että opettaja toimii kiusaamisen vähentämiseksi, puolustetaan enemmän, Pöyhönen sanoo.

Yhteinen ymmärrys antaa voimaa oppilaalle, jolla on tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet.

– Empatialla, erityisesti yksilön herkkyydellä kokea toisen tunteet, on tärkeä rooli siinä, asettuuko oppilas tukemaan kiusattua. Myös sosiaaliset kognitiot kuten pystyvyysusko – siis se, miten helpoksi tai vaikeaksi oppilas kokee puolustamisen – vaikuttaa käyttäytymiseen kiusaamistilanteessa, Pöyhönen sanoo.

Juuri väitellyt psykologian maisteri voisi löytää tuoreelle väitöstutkimukselleen ylevänkin perusteen, mutta ei pörhistele sillä. Aihe vain vei tutkijan mukanaan. Ensin kirjallinen katsaus, sitten gradu koulukiusaamisesta, työ tutkimusavustajana kiusaamisprojektissa, väitöstutkimuksen aloitus ja työ KiVa Koulu -hankkeessa. Kaikki ne johdattivat kohti väitöstutkimuksen ydinkysymystä: kuka asettuu kiusatun tueksi?

Koulukiusaaminen on aiheena synkkä, mutta Pöyhösen tutkimuksen tulokset paljastavat valonpilkahduksia. Yksi niistä on opettajan merkitys.

– Ratkaisevaa kiusaamiseen puuttumisessa ei ole se, miten yksittäinen oppilas kokee vaan se, miten luokka ryhmänä kokee opettajan halun ja mahdollisuuden puuttua kiusaamiseen. Tämä todisti, että opettajan toiminnalla todella on merkitystä, Pöyhönen sanoo.

Tutkimus antaa eväät, joiden avulla aikuiset voivat kannustaa ja tukea useampia koululaisia puuttumaan koulukaverinsa kiusaamiseen.

34 | Aurora

Virpi Pöyhönen kertoo, että väitöstyön loppuvaiheet vaativat häneltä sinnikkyyttä. Itse väitöstilaisuus oli hyvin palkitseva. – Se oli keskustelu minulle tärkeästä aiheesta ja auttoi ajattelemaan väitöstyötäni uusista näkökulmista, Pöyhönen sanoo.

Toisen valonpilkahduksen antoi jo aiempi tutkimustieto, jonka mukaan kiusaaminen loppuu useimmiten, jos kiusaamista vastustaa toinen oppilas. Jos ei lopu, tuki vähentää kiusatun ahdistusta eikä kiusattua syrjitä luokassa yhtä painokkaasti kuin ilman tukea.

Aiempien turkulaistutkimusten mukaan harvempi kuin joka viides oppilas puuttuu kiusaamiseen. Kun niin tapahtuu, puuttujana on Pöyhösen mukaan tyypillisesti joko kivaksi kaveriksi mielletty pidetty oppilas tai coolina koettu suosittu oppilas.

Kolmas valonpilkahdus on kannustava arvio, että puuttuminen voi osoittautua myös puuttujan onneksi.

– Tämä on vähän kuin ”muna ja kana” -kysymys, jota tutkimuksessa ei selvitetty, mutta sitä voi miettiä, johtuuko pidetyn oppilaan maine siitä, että hän puuttuu kiusaamiseen vai onko kiusaamiseen puuttuminen mahdollista, koska hän on pidetty.

Väitöstutkimuksen rinnalla Pöyhönen on kuljettanut toista uraa.

Vuonna 2007 julkaistiin hänen lastenkirjansa Minulle olet Jätti (Avain), tänä vuonna esikoisromaani Hän rakastaa minua (WSOY).

– Vaikka lastenkirjani käsittelee koulukiusaamista, en tietenkään kirjoita ainoastaan siitä. Aikuisten romaanini aiheet ovat aivan muualla, Pöyhönen sanoo.

Jotain samaa kirjoissa sekä väitöstutkimuksessa silti on. Kaikkien takana heijastuu teema vieraantuneisuudesta ja ulkopuolisuudesta.

Virpi Pöyhösen elokuussa 2013 tarkastettu psykologian väitöskirja Defending behavior in bullying situations on luettavissa osoitteessa www.doria.fi/handle/10024/91495

a Ann en tietettää! vetenskapen yllä Låt överraska!

a a m tu ng h a p ta nema päivää eve o dagar b Å i Turussa 18.–19.10.2013

2

50

Skojigt!

Fysiksh på bibb ow för barn an, kl. 15 o fre 19.10 ch 16

Luentoja, tietoiskuja ja hupia ilmaiseksi kahden päivän ajan!

BIG BANG!

Asiaa alkuräjähdyksestä pe 18.10. klo 15 Hansassa

SCIENCE

SLAM!

pe 18.10. k lo 19 Kårenilla –21

Katso koko ohjelma:

www.utu.fi/tieteenpaivat

li!

Puerlkililipseu t meri.

M la 19.10 eläimetäkirjastossa ä klo 11 p

www.sunnan.fi

QT4 1

Saaristokeskus www.petterissanenphotography.com

TUO KOKOUS KOTIIN

TURKU TOURINGIN

KONGRESSIYKSIKKĂ&#x2013; on erikoistunut kansainvälisten kongressien hakuun ja suunni eluun. Meiltä saat asiantuntevaa apua kokous- ja juhlatilojen valitsemisen ja tapahtuman markkinoimisen vaiheissa. Palvelumme on maksutonta.

Ota omaksesi!

36 | Aurora

www.mee urku.fi convention@turku.ďŹ â&#x20AC;˘ p. 02 262 7608