Aurora 3/2014

Aurora 10

14

1700-luvun Turun tilat näkyviin

18

Biotekniikka ei kavahda yritysyhteistyötä

3 |2014

TAISTELU TAITAVAA SYÖPÄSOLUA VASTAAN

Aurora | 1

Mari paljastaa makujen salat tiedemessuilla Akatemiatutkija Mari Sandell tietää, miltä maistuu karvas ja miltä umami. Hän tietää, että toisen suussa kukkakaali maistuu mukavalta, toisella suorastaan pahalta. Miksi, siihen löytyy vastaus Turun tiedemessuilta.

Turun yliopisto on mukana Turun kirja-, tiede- ja ruokamessuilla 3. –5. lokakuuta. Tiedemessuilta Turun yliopisto löytyy osastolta B9, kirjamessuilta osastolta A62.

Tiedemessuosastolla testiin pannaan aistit. Halukkaat voivat osallistua funktionaalisten elintarvikkeiden tutkimuskeskuksen tutkimukseen, jossa tutkijat etsivät vastausta kysymykseen, vaikuttaako musiikki makuelämykseen.Toinen toimintapiste johdattaa kävijän omien aistien vahvuuksia testaavalle aistiradalle.

Uusinta tutkimusta esitellään myös tieto-lavalla. Perjantaina keskustellaan suomen kielen tulevaisuudesta tieteen ja koulutuksen kielenä 2 | Aurora

sekä pannaan vastakkain painetut ja e-materiaalit. Tutkimusjohtaja Anu Hopia paljastaa myös, millä tavoin kokkaaminen on kemiaa. Lauantaina lavalla keksitään Suomi uudelleen.

Lapsille on lauantaina luvassa tietoa pöyhkeistä perhosista ja liehuvista lepakoista, sunnuntaina haasteeksi heitetään ruoka: mikä on yök ja mikä nam.

Sunnuntaina Turun yliopiston professorit, poliittisen historian Timo Soikkanen, biomateriaalilääketieteen Pekka Vallittu ja oikeustieteen Outi Korhonen pääsevät paljastamaan, millaisia ilon hetkiä ja oivalluksia työ tutkijana antaa.

Tarkempi ohjelma löytyy osoitteesta utu.fi/tiedemessut.

Aurora

5 22

�Tarja Halosen valinta presidentiksi saattoi vähentää painetta valita naisia puheenjohtajiksi.�

3/2014

34

32 24

Rosa Rantanen tutkii eliniän huomattavaan pidentymiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä

30

AURORA on Turun yliopiston sidosryhmälehti, joka ilmestyy neljästi vuodessa. päätoimittaja Anne Paasi, 02 333 6298 toimitussihteeri Erja Hyytiäinen, 02 333 6225 toimituksen yhteystiedot Turun yliopiston viestintä, 20014 TURUN YLIOPISTO, viestinta@utu.fi tilaukset, osoitteenmuutokset ja ilmoitukset viestinta@utu.fi, 02 333 5909 | ilmoitushinnat 1/1 sivu 1 080 e, 1/2 sivua vaaka 540 e, 1/4 sivua 270 e, takakansi 1 300 e, (ilmoitushintoihin lisätään alv 24 %) | taitto Hanna Oksanen | kannen kuva Robert Seger | paino Finepress Oy | painos 13 000 kpl | lue aurora verkossa utu.fi/aurora | ISSN 1237-6752

3DLQRWXRWH

4 5 6 10 14 18 22 24 25 26

29 30 32 34 35

ISĂ„LLYS

26 Pääkirjoitus: Yliopisto uuden synnyttäjänä Olipa kerran elämä Tiedetarjotin Vastustajana evoluution huippu

Kadonnut kaupunki hengittää teksteissä Spin off!

Miksi joku meistä syrjäytyy?

Entä jos eläisimme 150-vuotiaiksi Kirjat

Kevon kokeellisten tutkimusten tulos näkyy jo paljain silmin Kolumni: Tanssiinkutsu Tuhannen taideteoksen yliopisto Lyhyet

Puolueet toimineet politiikan portinvartijoita Yliopistoseuralta: Tieteen vuosilahjoittaja

teksti ja kuvat: pia-sofia yrjölä

Miten valitsit tutkimusaiheesi?

Pääkirjoitus

Yliopisto uuden synnyttäjänä

Kreeta Ranki valtiotieteiden lisensiaatti Eläinten kokemus Immanuel Kantin filosofiassa (filosofia) – Tein graduni Kantin mielenfilosofiasta ja siksi oli luontevaa jatkaa aiheesta. Eläimet tuovat käytännönläheisemmän aspektin ja se rajaa sopivasti aihetta.

Matti Minkkinen

filosofian maisteri

Yksityisyyden tulevaisuuskuvat – Trendit ja toivottavat tulevaisuudet (tulevaisuudentutkimus) – Olin maisterivaiheessa harjoittelussa Euroopan komission PRACTIS-projektissa, jossa tutkittiin uusien ja nousevien teknologioiden vaikutusta yksityisyydensuojaan.

Tein aiheesta graduni ja kiinnostuin aiheesta niin, että päätin jatkaa tutkimusta.

Kimmo Makkonen

valtiotieteiden maisteri

– Politiikan tutkimuksen keinoin voidaan selkeyttää eri ryhmien arvomaailmojen eroja ja taustatekijöitä ja siten lisätä keskinäistä ymmärrystä niin, että yhteiskunnallisia kiistakysymyksiä pystytään ratkomaan riidoitta.

4 | Aurora

kuva: hanna oksanen

Miten kunnista puhutaan eduskunnan täysistunnossa? Kvantitatiivinen tekstianalyysi vuosien 1999–2014 keskusteluista. (valtio-oppi)

Seikkaillessamme nykypäivän sähköisessä maailmassa tulemme tuskin ajatelleeksi, mikä tämän kaiken on mahdollistanut. Noin sata vuotta sitten syntynyt kvanttimekaniikka mullisti ihmiskunnan ymmärryksen maailmasta. Uuden merkittävän tiedon synnyttäminen vaatii aikaa ja muita resursseja mittavia määriä. Se vaatii myös työrauhaa ja tilaa ajatella toisin. Uuden luominen vaatii tilaa myös niille kaikkein hulluimmille ajatuksille, joista monet merkittävät uudet asiat ovat saaneet alkunsa.

Uuden luominen onnistuu omalla reviirillä, mutta meillä on entistä enemmän hyviä syitä katsoa raja-aitojen toiselle puolelle. Tieteenalojen yhteistyö on usein hankalaa, ainakin aluksi, mutta sen sisältämä potentiaali on nähdäkseni rajaton. Yhteistyön esteinä ovat usein ennakkoluulot ja jopa täydelliset väärinkäsitykset. Kun lähestymme asioita avoimin mielin ja näemme hieman vaivaa ottaaksemme asioista selvää, yhteistyön esteet on mahdollista helpostikin purkaa.

Turun yliopistossa on viime vuosina rakennettu vahvaa monitieteistä yhteistyötä niin tutkimuksen kuin koulutuksen saralla. Samalla on voimakkaasti ponnisteltu erilaisten mekanismien eteen, joiden avulla uutta tutkimustietoa ja koulutusta voidaan siirtää yhteiskunnan käyttöön Suomessa ja ulkomailla.

Merkille pantavia uusia avauksia syntyy Turun yliopistossa tasaiseen tahtiin. Biotieteet, pelitutkimus ja meriteollisuus laajasti ymmärrettynä ovat esimerkkejä osaamisalueista, joilla Turun yliopistolla on merkittävä potentiaali uuden synnyttäjänä, vaikka se tarkoittaisi luovan tuhon kautta tapahtuvaa radikaalia uudistumista.

Juuri tällaista ajatteluahan nyt tarvitaan. Vanhoja luutuneita ajattelu- ja liiketoimintamalleja on ravisteltava rajulla kädellä. Tässä suhteessa yliopistoilla on valtavasti myös käyttämätöntä potentiaalia: juuri nyt tarvitaan rohkeita, tieteelliseen tutkimukseen perustuvia näkemyksiä ja kannanottoja.

Omalla alallani kauppatieteissä talouden taantuma on entisestään korostanut uuden luomisen merkitystä. Erityisessä fokuksessa tässä suhteessa on teollinen ja yhteiskunnallinen murros, josta on seurannut valtava tarve synnyttää uutta ja uudenlaista yritystoimintaa, sekä uudistaa julkisen sektorin prosesseja radikaaleilla tavoilla.

Osaamisen kehittäminen laadukkaasti ja tämän osaamisen valjastaminen yritysten ja julkisen sektorin toiminnan polttoaineeksi on äärimmäisen tärkeä tehtävä. Tässä suhteessa Turun yliopistossa on valtavasti monitieteistä osaamista. Haluankin lopuksi muistuttaa sidosryhmiämme siitä, että yhteistyö Turun yliopiston kanssa on investointi, joka maksaa itsensä varmasti takaisin.

Markus Granlund Turun kauppakorkeakoulun johtaja

Mitä tarkoitamme elämällä – koska se alkaa, kuka siitä päättää? teksti: jussi matikainen

| kuva: hanna oksanen

Olipa kerran

elämä

Nelisen vuotta sitten Toni Selkälä puolisoineen eli uuden elämän odotuksen aikaa. Osallistuminen sikiöseulontoihin herätti Selkälän kiinnostuksen elämän määrittelyyn liittyvään problematiikkaan.

– Aloin tuolloin pohtia ristiriitaa, joka toiminnassani oli. Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että kaikki elämä on yhtä arvokasta. Silti pidin välttämättömyytenä, että sikiöseulontoihin tuli osallistua, Selkälä sanoo.

Hän havahtui siihen, että esimerkiksi lasten oikeuksien yleissopimuksessa kyllä määritellään, koska lapsuus loppuu. Sitä, koska lapsuus alkaa, ei ole määritelty.

Selkälä alkoi tutkia elämän eurooppalaisia määritelmiä ja kirjoittaa nyt aiheesta väitöskirjaansa oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Hän sai tutkimusaiheelleen vuosiksi 2014–2017 rahoituksen Turun yliopiston tutkijakoulusta.

– Tarkastelen elämää sen rajalla: tiloissa ja ajoissa, joissa on epäselvää, onko kyse elämästä inhimillisesti merkityksellisessä mielessä.

Tämän rajan piirrettyäni pohdin sen vaikutuksia niihin, joiden elämään määritelmä vaikuttaa, mutta jotka eivät voi osallistua sen muotoutumiseen.

Perinteisesti oikeudellisessa ajattelussa on lähdetty siitä, että subjektius syntyy vasta syntymän jälkeen. Kuitenkin lääketieteen kehittyessä kysymys elämän alun määritelmästä ja sen ajoittamisesta tulee yhä keskeisemmäksi.

Selkälä ottaa konkreettisen esimerkin: sikiöseulonnoista kertyy dataa sellaisistakin sikiöistä, joiden ei koskaan anneta jatkaa elämäänsä.

– Syntyy tietyllä tavalla oikeudellisia zombeja. Tätä dataa voidaan kuitenkin käyttää, ja sen tuoman uuden tiedon pohjalta saattaakin syntyä tilanteita, joissa nämä koskaan syntymättömät elämät ovat itse asiassa antamassa tuomiota myös tuleville elämille.

Elämän alun määrittelyssä riittää tutkittavaa, ja kysymykset johdannaisineen ovat hyvin tärkeitä. Oma kiinnostava kysymyksensä on se, mikä on eurooppalaisen elämän suhde muuhun maailmaan.

– EU:ssa lähtökohtana on se, ettei sukusoluista saa maksaa. Samaan aikaan Intiassa nuoria naisia käy toistuvasti munasolukaavinnoissa saadakseen niistä rahaa, jonka alkuperä on länsimaissa. Minua kiinnostaa, olemmeko luoneet Eurooppaan jonkinlaisen erityisen elämän. Samaan aikaan kun peräänkuulutamme ihmisyyttä ja ihmisarvoa, emme ehkä olekaan valmiita antamaan niitä ihan samansisältöisinä kaikille.

Aurora | 5

koonnut: erja hyytiäinen

lisää tiedeuutisia osoitteessa utu.fi

kuva: antti tarponen

Tiedetarjotin

Ristimäki kumoaa luulot pakanallisten maiden karttamisesta hautausmaana Suomen vanhin kirkonpaikka, Ristimäki, kumoaa aiempia käsityksiä kirkkomaiden historiasta.

Ristimäellä oli jo pakanuuden aikaan ruumiskalmisto. Ristiretkien myötä alueelle rakentui kirkko ja laajeneva kirkkomaa.

– Aiemmin on kuviteltu, että hautausmaita on perustettu vain puhtaaseen maahan, mutta Ristimäki todentaa kulttijatkuvuutta, kaivausjohtaja Juha Ruohonen sanoo.

Ristimäen tämän kesän kaivauksissa paljastettiin koko kirkon ala sekä maata sen ympäriltä yhteensä 120 neliön laajuudelta. Lisäksi

on tutkittu hautoja ja hautausmaan koko laajuutta.

– Kirkko on ollut radiohiiliajoituksen mukaan käytössä 1180–1220 tai peräti vuoteen 1230. Ennen kirkkoa paikalla oli ruumiskalmisto ehkä jopa sadan vuoden ajan, Ruohonen sanoo.

Ristimäen erikoisuudesta kertoo sekin, että kirkko on perinteistä poiketen lounais-koillinen suunnassa.

– Kirkot määrättiin rakennettavaksi itä-länsisuuntaisiksi, sillä viimeinen tuomio tuli idästä.

Samoin haudat kaivettiin itä-länsisuuntaisesti.

Ristimäki teki poikkeuksen, Ruohonen sanoo.

Ristimäki oli asuttu jo kivikaudella, jolloin se oli pieni hylkeenpyytäjien käyttämä saari keskellä Itämerta. Ristiretkien aikaan 1050–1200-luvuilla Ristimäkeen perustettiin ruumiskalmisto, kirkkomaaksi se muuttui varhaiskeskiajalla 1150. Kirkon toiminta päättyi 1220 tai 1230. Kesän kaivaukset paljastivat, että kirkko ei palanut vaan se hylättiin lahoamaan.

Musiikki voi parantaa ”arpia” saaneita aivoja

Kuolemanrituaalit digitalisoituvat verkkoon Internettiin luodut vainajien muistosivustot ovat nousseet täydentämään perinteisiä kuolinrituaaleja. – Haastatellut kertoivat, että mitä enemmän he käyvät virtuaalisilla muistomerkeillä, sitä tärkeämmäksi muuttuu käyminen myös hautausmaalla, väitöstyössään aihetta tutkinut Anna Haverinen sanoo.

Kaupungistumisen ja teollistumisen on nähty 1900-luvulla pirstovan yhteisöllistä kokemusta, ja se on muuttanut vainajan muiston kunnioittamiseen ja suruprosessin läpikäymisen yhteisöllisestä yksilöllisemmäksi. Haverisen mukaan internet on luonut yhteisöllisen tavan muistaa vainajaa.

– Tutkimukseni osoittaa, että surun ritualisoinnin tarve ja halu muistaa, ja tulla muistetuksi, ovat kuolemankulttuurien muutoksista huolimatta säilyneet, Haverinen sanoo.

Internet on monipuolistanut tapaa jakaa surua ja kaipausta.

– Esimerkiksi Facebook on vuodesta 2009 mahdollistanut vainajan profiilisivun memorialisoinnin, mikä luo sivusta muistomerkin vainajan ystäville ja läheisille, Haverinen kertoo.

6 | Aurora

Aivot muuttuvat elämän aikana paljon enemmän kuin aikaisemmin on luultu. Lapsuuden aikaiset negatiiviset kokemukset ja aikuisenakin koettu stressi jättävät aivoihin ”arpia”. Aivojen muovautuvuutta voidaan kuitenkin edistää sekä lääkkeillä että harjoittelemalla.

Aivohalvauksen kuntoutuksessa voidaan käyttää musiikkia, joka myös lisää aivojen muovautuvuutta.

– Myös uusilla neuromodulaatiohoitomenetelmillä voidaan vaikuttaa aivojen muovautuvuuteen ja näin hoitaa hyvinkin erilaisia sairaustiloja, kuten esimerkiksi tinnitusta, kipua ja masennusta, professori Hasse Karlsson kertoo.

Karlssonin mukaan keskushermoston muovautuvuutta lisäävät hoitomenetelmät voivat tulevaisuudessa osoittautua tärkeiksi hyvin monien erilaisten aivosairauksien hoidossa.

Puutiaistutkijat löysivät

TAIGAPUNKIN

kuva: ritva penttinen

Puutiaiset ovat levittäytyneet Kemijärvi-Rovaniemi-Ylitornio -akselille saakka.

Turun yliopiston puutiaistutkijat löysivät myös aiemmin Suomesta vain itärajan tuntumasta tavattua itäistä taigapunkkia (Ixodes persulcatus) Pirkanmaalta Lempäälästä.

Taigapunkki levittää sekä borrelioosia että aivokuumetautia. Aiemmin siitä on tehty yksittäisiä havaintoja ainoastaan itärajan tuntumassa. Varsinais-Suomesta puutiaistutkijat eivät lajia löytyneet.

– Kun edellinen koko maan kattava puutiaisten levinneisyyskartoitus tehtiin 1960-luvulla, raja kulki Kokkolan kohdalla. Nyt on tehty useita havaintoja Rovaniemen, Kemin ja Ylitornion korkeudelta. eläinmuseon amanuenssi Ritva Penttinen sanoo.

Media myötävaikutti eurooppalaisten populistipuolueiden menestykseen

kuva: blandine le cain

Kevyttuotteiden lisäaine lisäsi koe-eläinten diabetes-riskiä

kuva: hanna oksanen

Mahasuolikanavan bakteeriston aineenvaihduntaan vaikuttavat pektiini ja ksylaani lisäävät koeeläinten riskiä sairastua tyypin 1 diabetekseen.Yhteyden löysivät Turun yliopiston tutkijat.

– Osoitimme tutkimuksessamme, että mahasuolikanavan bakteeriston vaikutuksesta pilkkoutuvilla ja bakteeriston aineenvaihduntaan vaikuttavilla kuidunomaisilla yhdisteillä, pektiinillä ja ksylaanilla, on eläinkokeissa diabeteksen kehittymistä edesauttava vaikutus, kertoo UTULabin autoimmuunitutkimusten osastonjohtaja, dosentti Arno Hänninen.

Aiemmin minkään yksittäisen ravintotekijän ei ole voitu osoittaa selkeästi vaikuttavan lapsen tai eläinkokeissa koe-eläinten riskiin sairastua tyypin 1 diabetekseen.

– Tutkimuksessa annettiin tyypin 1 diabetekseen sairastuville hiirille pektiiniä ja ksylaania heti imeväisiän jälkeen. Kuituyhdisteitä saaneille hiirille ilmaantui diabetes merkitsevästi useammin kuin näitä kuituja sisältämätöntä ravintoa saaneille verrokkihiirille, Hänninen kertoo.

Ihmisten ravinnossa etenkin pektiiniä on sekä hedelmien kuorissa että juureksissa, ja nykyisin se on suosittu lisäaine (E 440) monissa maitotuotteissa, vähäkalorisissa vaihtoehdoissa, pikkulasten soseissa sekä hilloissa ja marmeladeissa.

Hännisen mukaan eläinkokeen tulokset antavat aiheen selvittää tarkemmin, vaikuttavatko pektiini ja ksylaani haitallisesti myös pikkulasten suolistoon.

– Vaikka ravitsemussuositusten muuttamiseen ei vielä ole aihetta, tutkimuksen perusteella voisi olla harkinnan arvoista välttää pikkulasten ravitsemuksessa runsaasti pektiiniä sisältäviä ruokia kuten raakaraasteita ja kuorimattomia omenia, Hänninen sanoo.

Median ratkaisut nostaa poliittiseen keskusteluun tiettyjä teemoja ovat todennäköisesti vaikuttaneet merkittävästi populististen puolueiden kannatuksen kasvuun. Näin arvioi Turun yliopiston Eduskuntatutkimuskeskuksen tutkijoiden sekä heidän lontoolais-, pariisilais- ja rotterdamilaiskollegoidensa yhteistutkimus.

Tutkijoiden mukaan populististen puolueiden kannatus perustuu muita puolueita enemmän liikkuviin äänestäjiin, joiden kiinnostus politiikkaan ja äänestysvalinnat ovat riippuvaisia siitä, mitkä aiheet kulloinkin ovat politiikan julkisuuden keskiössä. Tutkijat tarkastelivatkin median valintoja ja populististen puolueiden kannatuksen kasvua Alankomaissa, Ranskassa ja Suomessa.

– Eurooppalainen talouskriisi ja tapa, jolla Euroopan unioni on yrittänyt sen ratkaista, on herättänyt voimakasta kritiikkiä tiedotusvälineissä Euroopan unionia kohtaan. Tämä on lisännyt eurokriittisten puolueiden uskottavuutta, toteaa Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Erkka Railo.

Toinen syy populistien kannatuksen kasvun taustalla on median jopa kyyninen suhtautuminen poliitikkoihin ja puolueisiin. Kaupalliset syyt houkuttelevat tiedotusvälineet omaksumaan asenteen, jossa asetutaan korostetusti ”kansan” asemaan poliitikkoja vastaan.

Kolmas tutkittuja maita yhdistävä tekijä on, että poliitikot ja media lähtevät herkästi mukaan ajattelutapaan, jossa maahanmuuttoa käsitellään ongelmana.

Aurora | 7

kuva: keirsten marie

Unilääkkeet voivat aiheuttaa ikääntyville palautumattomia haittoja

RUNSAS TELEVISION KATSELU LISÄÄ LIHAVUUDEN RISKIÄ Television katsomisen ja lihavuuden yhteyteen on löydetty kansallisessa LASERI-tutkimuksessa uusi näkökulma.

– Tutkimuksemme mukaan painonnousu on seurausta runsaasta istumisesta, ei päinvastoin, lääkäritutkija Harri Helajärvi sanoo.

Tutkimus selvitti television ääressä vietetyn ajan vaikutusta painoindeksin ja vyötärönympäryksen kasvuun kymmenen vuoden seurannan (vuosien 2001–2011) aikana.

Tutkimuksen mukaan runsas TV:n ääressä vietetty aika lisää painoindeksiä ja vyötärönympärystä iästä, sukupuolesta, vapaa-ajan liikunnasta, tupakoinnista ja energiansaannista riippumatta.

– Tutkimus osoitti, että kolme tuntia tai enemmän illassa televisiota katsovilla painoindeksin ja vyötärönympäryksen kasvu oli vähintäänkin kaksinkertainen korkeintaan tunnin illassa television ääressä aikaa viettäviin verrattuna, Helajärvi sanoo.

kuva: u. s. fish and wildlife service

- northeast region

Atlantin lohet sopeutuvat hyvin vesien lämpötilojen nousuun

8 | Aurora

Unilääkkeet ja rauhoittavat lääkkeet saattavat jättää ikääntyville sekä ikääntyneille pysyviä kognitiivisen toimintakyvyn eli muistin ja älykkyyden heikentymiä. Tuoreen tutkimuksen mukaan heikentymät eivät poistu, vaikka lääkkeiden käyttö lopetetaan.

Lääketieteen lisensiaatti Juha Puustisen väitöstutkimuksessa osoitettiin, että iäkkäiden yleisesti käyttämien unilääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden kuten bentsodiatsepiinien ja niiden tavoin vaikuttavien lääkkeiden käyttö on yhteydessä suurentuneeseen kognitiivisten toimintojen heikentymisen vaaraan.

– Huolestuttavin on löydöksemme, jonka mukaan unilääkkeiden mahdollisesti aiheuttamat kognitiiviset haitat eivät korjautuneet puolen vuoden kuluessa unilääkkeiden vieroituksesta.Tämä voi kertoa unilääkkeiden haittavaikutusten muistiin ja älykkyyteen olevan hyvin pitkäkestoisia tai jopa pysyviä, Puustinen sanoo.

Tulokset eivät tue nykyisiä, vallitsevia unettomuuden ja ahdistuneisuuden hoitokäytäntöjä.

Jopa kolmannes iäkkäistä käyttää unilääkkeitä tai rauhoittavia lääkkeitä.

Kylmissä vesissä kasvaneiden lohipopulaatioiden poikaset näyttäisivät sopeutuvan myös lämpimiin vesiin. Tämä lohien kyky voi auttaa erityisesti kylmien olojen kaloja vastaamaan ilmaston muutokseen tulevaisuudessa.

Kansainvälinen tutkijaryhmä käytti tutkimuksessaan sekä yhden Norjan pohjoisimman lohijoen, Alattionjoen, että ranskalaisen Dordogne-joen lohia. Alattionjoen lämpötilat eivät ole viimeisen 30 vuoden aikana nousseet yli 18 asteen, Dordognen lämpötilat kohoavat joka kesä yli 20 asteen.

Tutkijat kasvattivat kahden joen lohipopulaatioiden munia ja niistä kuoriutuneita lohenpoikasia kahdessa eri lämpötilassa: 12 ja 20 asteessa.Tämän jälkeen tutkijat mittasivat kalojen sydämen toimintaa eri lämpötiloissa. Sydämen toiminnan on näytetty monilla kalalajeilla rajoittavan lämmönsietokykyä. Lohipopulaatioiden välillä havaittiin yllättävän vähän eroja, vaikka populaatiot ovat geneettisesti hyvinkin erilaisia.

– Toisin kuin olimme odottaneet, Alattion-lohilla oli lähes samanlainen kyky vastata korkeisiin lämpötiloihin kuin Dordognen-lohilla, vaikka alattiolaiset eivät ole kokeneet korkeita lämpötiloja vuosikymmeniin, kertoo Turun yliopiston biologian laitoksen tutkija Katja Anttila.

kuva: teza harinaivo ramiandrisoa

ÄIDIN BAKTEERIT SIIRTYVÄT VAUVALLE JO KOHDUSSA

Mikrobien siirtyminen äidin ja vauvan välillä alkaa jo ennen syntymää.

Aiemmin on tiedetty mikrobien siirtyvän äidiltä vauvalle rintamaidon kautta. Turun yliopiston funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksessa väitöstutkimustaan tekevä Juhani Aakko havaitsi, että äidin bakteerit siirtyvät sikiölle lapsiveden kautta.

– Aikainen altistuminen tietyille mikrobeille voi olla merkityksellistä myöhemmän terveyden kannalta, Aakko sanoo.

kuva: brad flickinger

Hierarkkisissa luokissa esiintyy paljon kiusaamista

Muita kiusaavat lapset ovat suosittuja erityisesti hierarkkisissa ryhmissä. Kiusaajista pidetään vähiten sellaisissa ryhmissä, joissa koulumenestys on korkealla tasolla. Havainnot paljastuivat Claire Garandeaun väitöstutkimuksessa.

Grandeau totesi KiVa Koulu -ohjelman vähentävän kiusaamiskäyttäytymistä tehokkaimmin sellaisilla kiusaajilla, joiden status oli keskitasoa tai alle keskitason.

– Suosittujen kiusaajien toimintaa on huomattavasti vaikeampi muuttaa. Kiusaaminen on suosituille kiusaajille palkitsevaa, eivätkä he siksi ole motivoituneita muuttamaan toimintaansa, Garandeau kertoo.

Lisäksi kiusaamista sivusta seuraavat oppilaat puuttuvat epätodennäköisimmin juuri suosittujen kiusaajien toimintaan.

Hierarkioita on pidetty välttämättöminä ja jopa vuorovaikutuksen sujuvuutta edistävinä, kun kukin tietää oman paikkansa.

Garandeau havaitsi kiusaamista esiintyvän erityisen paljon juuri hierarkkisissa koululuokissa.

Aiemmassa tutkimuksessa on todettu aggressiivisten oppilaiden olevan suosittuja erityisesti luokissa, joissa aggressiivisuuden taso on kaiken kaikkiaan korkea. Garandeau havaitsi väitöstutkimuksessaan, että ryhmän hierarkkisuus on vieläkin tärkeämpi aggressiivisten oppilaiden suosiota selittävä tekijä.

Osaako kärpänen olla iloinen?

Lasten yl

iopistoss

a kysytty

kysyy 10-vuotias Pihla

”Jaa-a.Yleensä kysytään, tunteeko kärpänen kipua ja jo se on vaikea kysymys. Kärpäsellä on yksinkertaisempi hermosto kuin ihmisellä. Jotain kärpänen varmasti tuntee, mutta ei samanlaista kipua kuin me.Vielä vaikeampaa on sanoa, osaako kärpänen olla iloinen tai onnellinen.

Voisi kuvitella, että kärpänen on jossain mielessä tyytyväinen saadessaan ruokaa, mutta olisiko se iloinen? En usko, koska hyönteisillä ei esimerkiksi ole yksinkertaisen hermostonsa vuoksi ihmiseen verrattavaa monipuolista tietoisuutta.

Ihmisellä ja muilla selkärankaisilla aivot ohjaavat hermostoa, mutta kärpäsillä vain osa hermostosta ohjautuu aivoista, loppuosa ruumiin muiden osien hermokeskittymistä. Kansanomaisesti sanottuna kärpäsen reaktiot tulevat selkäytimestä. Toki jotkin hyönteiset oppivat asioita: esimerkiksi mehiläiset oppivat, mistä kasveista saa helpoimmin mettä, mutta tuo oppiminen on tiukasti ohjelmoitu geeneihin.

Vasta sitten, jos pystytään jalostamaan kärpänen, joka osaa puhua, voimme kysyä niiltä niinkin yksilöllisestä asiasta kuin iloisuus.”

Kai Ruohomäki Turun yliopiston biologian lehtori Aurora | 9

ä

teksti: erja hyytiäinen

| kuvat: robert seger

VASTUSTAJANA EVOLUUTION

HUIPPU Sirpa Jalkasen, Johanna Ivaskan, Klaus Eleniuksen ja Jukka Westermarckin tavoite ei ole pieni. He aikovat päihittää evoluution huipulle kivunneen solun, syöpäsolun.

S

uomen johtavat ja maailmalla tunnustetut syöpätutkijat istuvat yhteisen pöydän ääreen. Niin he ennättävät tehdä harvoin, mutta samalla kampuksella työtä tekeville on syntynyt luontainen yhteys.

Ja jos tarvetta ilmenee, kollegaa on helppo pyytää pallottelemaan ajatuksia.

– Me tulemme pienistä piireistä. Meillä on samat innostavat esikuvanomaiset henkilöt: Sirpa ja hänen miehensä Markku Jalkanen, Jyrki Heino, ja muut 1990-luvun alun opettajat. Me olimme dynaaminen yhteisö, Klaus Elenius sanoo.

Nelikko muistelee, kuinka he samaan aikaan panostivat voimakkaasti syöpätutkimukseen. Reilu 20 vuotta sitten aloitettu satsaus tuottaa nyt tulosta. Westermarck kiittää positiivista kilpailuasetelmaa, joka motivoi eteenpäin. Elenius lisää etuihin myös sen, että kun huomaa toisen menestyvän, saa itsekin voimaa.

10 | Aurora

Syövän voima motivoi Sirpa Jalkasta (vas.), Jukka Westermarckia, Johanna Ivaskaa ja Klaus Eleniusta. Turun yliopistossa 1990-luvulla voimakkaaseen kehitykseen lähteneen syöpätutkimuksen tuloksiin viitataan maailmanlaajuisesti.

Aurora | 11

"

Syöpätutkijat ihailevat syöpäsolujen älykkyyttä. Syöpäsolu on solujen huippu. Itsekäs kaveri, joka ottaa kaikki hyödyt, mutta ei anna mitään muille. "

– Ei ole oloa, että olisi yksinäinen vaan meitä on monta samoista lähtökohdista ponnistavaa. Näemme, että Suomestakin voi julkaista niissä parhaissa sarjoissa, Elenius sanoo.

Etäpesäkkeille stoppi – Syöpä on tauti, joka tappaa. Kun minä aloitin opintoni 1970-luvulla, sairaalaan tuli 35-vuotiaita sydäninfarktin saaneita miehiä. Nykyisin ne sydäninfarktin saaneet ovat 70-vuotiaita. Nyt sairaalaan tulee 20-, 30- ja 40-vuotiaita, jotka kuolevat syöpään, akatemiaprofessori Sirpa Jalkanen sanoo.

Hän pyrkiikin tutkimusryhmänsä kanssa selvittämään, miten elimistön omat puolustusmekanismisolut toimivat, kun ne yrittävät tappaa syöpää.

– Normaalisolut jäävät taistelussa heikommalle. Syöpäsolut leviävät, ja etäpesäkkeet tappavat ihmisen. Me tutkimme, miten syöpäsolut liikkuvat, Jalkanen sanoo.

Lääketieteellinen biokemian professori Klaus Elenius etsii täsmälääkettä, jolla päästäisiin vaikuttamaan syövän kasvutekijäsignalointiin.

– Tällä hetkellä kukaan ei pysty hoitamaan laajalle levinnyttä syöpää. Siksi hoito kohdistuu primäärisyöpään. Me toivomme löytäväm12 | Aurora

me keinot estää metastaasien kasvu, Elenius kuvaa ryhmän pyrkimystä katkaista etäpesäkkeiden muodostuminen.

Molekulaarisen solubiologian professorin Johanna Ivaskan huomio on rintasyövässä ja sen integriineistä, soluntarttumisreseptoreissa, jotka säätelevät solujen jakautumista ja liikkumista kudoksessa. Tarttumisominaisuuksien muutokset ovat keskeisiä tekijöitä etäpesäkkeiden synnyssä. Ivaskan tavoitteena on löytää uudenlainen ymmärrys integriinien toiminnasta sekä tuottaa kuvaus niiden viestintäketjuista.

Biotekniikan keskuksen tutkimusjohtaja, syöpäbiologian professori Jukka Westermarckin huomio kohdistuu nyt aivosyöpään, ja hän tutkii solun sisäistä signaalinvälistystä.

Tavoitteena on, että syöpäsolun kohdalla tuon viestinvälityksen saisi katkeamaan.

Nelikosta jokaisella on oma näkökulmansa, ja maallikolle vertailuesimerkki haetaan autosta. Elenius luonnehtii tutkivansa syövälle vauhtia antavaa kaasua, Westermarck hillitsevää jarrua, Ivaska vauhdissa pitäviä talvirenkaita ja Sirpa sitä lopullista stoppia.

Tuhoisimpia salaa etenevät Westermarck tunnustaa syöpätutkijoiden ihailevan syöpäsolujen älykkyyttä. Ne ovat solu-

jen huippua, itsekkäitä hyödynkerääjiä, jotka eivät anna muille mitään.

Elenius muistuttaa, että vaikka tutkijat eivät vielä kykene tyrmäämään syöpää, eteenpäin on menty. Sata vuotta sitten syöpään ei ollut mitään parannuskeinoa. Tilastollisesti tilannetta kirkasti nykypäivään verrattuna se, että ihmiset eivät eläneet niin pitkään kuin nyt. Harvempi ennätti sairastua syöpään.

– Tällä hetkellä haima-, keuhko-, maha- ja aivokasvainten kohdalla ei juurikaan tapahdu kehitystä. Pitkälti sen vuoksi, että ne eivät herätä oireita ennen kuin ovat levinneet. Sen sijaan rintasyövän hoito kehittyy koko ajan.

Diagnostiikka on avainasemassa uusien hoitojen ohella. Mitä varhaisemmassa vaiheessa saamme syövän kiinni, sitä parempi on lopputulos, Elenius sanoo.

Ivaska muistuttaa, että syöpäsolu opettaa paljon myös normaalisolujen toiminnasta.

– Syöpä ei ole keksinyt mitään uutta vaan se ottaa monipuolisesti käyttöön elimistön muiden solujen mekanismeja, Ivaska sanoo.

Suomalainen syöpätutkimus on ottamassa seuraavaa askelta, kun toukokuussa sosiaali- ja terveysministeriön ehdotus siitä, miten kansallinen syöpäkeskus tulisi perustaa, etenee. Keskuksen tavoitteena on edistää ja siirtää syöpätutkimuksen tuloksia ripeästi ja vaikuttavasti hoitokäytäntöihin. Tällä hetkellä pohditaan

Miksi syöpäsolut selviävät paremmin kuin normaalisolut?

Syöpäsoluilla on vain yksi tavoite: tehdä itsestään niin monta kopiota kuin vain on mahdollista. Siinä jäävät häviölle tavalliset solut, joiden tavoitteena on muodostaa yhteistyössä muiden solujen kanssa elintoimintoja edesauttavaa kudosta.Tutkijat etsivät yhä keinoa, miten syöpäsolut saataisiin käyttäytymään kuten tavalliset solut eli toisistaan välittävien partiolaisten tavoin.

– Syöpä on solujen epäjärjestyksessä oleva tapa kasvaa. Kaikki lähtee liikkeelle yhden solun sisältä. perimäaineen yhdenkin nukleotidin muutos voi vaikuttaa proteiinin rakenteeseen siten, että solut alkavat muuttua syöpäsoluiksi, Biotekniikan keskuksen tutkimusjohtaja Jukka Westermarck sanoo.

Hän vertaa syöpäsolujen kehitystä evoluutioon. Kun solun sisällä tapahtuu jokin kasvua edistävä muutos, mutaatio, solusta tulee vahvempi ja tilaa valloittava.

– Se on huonolla tavalla evoluution huippu. Mutaatiot, jotka edistävät solun kasvua, periytyvät tytärsoluille. Etäpesäkkeen muodostamisen kykenevä syöpäsolu on syövän näkökulmasta evoluution huippu. Huipulla olevat syöpäsolut osaavat nopeasti mukautua, jos ulkopuolelta tulee jotakin syöpää uhkaavaa, esimerkiksi syöpähoitoa, Westermarck sanoo.

Useimmiten siinä ensimmäisessä solussa tapahtuva muutos johtuu soluviestijänä toimivasta proteiinista.

– Solun sisällä on onkoproteiineja, jotka toimivat syövän kasvunedistäjinä ja tuumorisuppressoreja, jotka estävät solun muuttumista syöpäsoluksi. Syövän muodostumisessa on kyse näiden kahden proteiiniryhmän muuttuneesta tasapainosta, Westermarck sanoo.

Hän konkretisoi mallia vertaamalla solun toimintaa ja autolla ajamista. Onkoproteiini on kuin kaasu. Se saa auton liikkeelle – tai syövän kasvuun – vain jos ainoastaan kaasua painetaan. Kuitenkin niin kauan kuin tuumorisuppressori on aktiivinen eli jarru on pohjassa tai kumpaakaan poljinta ei paineta, syöpä ei pääse vauhtiin.

muun muassa sitä, kuka keskuksen omistaisi.

Se on varmaa, että yliopistot ovat vahvasti mukana.

Korkea taso pantu merkille Rahoittajille nelikko on jo taitonsa todistanut.

Ivaska ja Westermarck saivat syyskuun alussa alkaneet Syöpäinstituutin säätiön professuurit, Ivaska ja Elenius Syöpäsäätiön suurapurahat. Vuoden alussa Ivaska ja Jalkanen aloittivat Translationaalisen syöpäbiologian Akatemian huippuyksikön ryhmänjohtajina. Ivaska sai tänä vuonna myös EU:n himoitun ERC-rahoituksen ja hänet nimitettiin Akatemiaprofessoriksi.

Vuosittain yli viisi miljoonaa euroa syöpätutkimukseen ohjaavan Syöpäsäätiön pääsihteeri Sakari Karjalainen toteaa, että säätiö ei sinällään arvioi eri yliopistoissa tehtävää tutkimusta. Jotain voi kuitenkin päätellä rahoitushakemuksista, molemmat säätiön viime syksynä myöntämät suurapurahat myönnettiin Turkuun.

– Turun syöpätutkimuksen kokea taso on pantu merkille. Turussa näyttäisi olevan useampia vahvassa nousussa olevia kovatasoisia

syöpätutkijoita. Ivaska-Elenius-Westermarck ovat nuorempaa polvea, Sirpa Jalkanen on ollut jo pitkään suomalaisen syöpätutkimuksen huipulla, Karjalainen sanoo.

Uusien lupaavien tutkijoiden esiinnousu ei ole hänelle yllätys.

– Turussa on ollut vahva lääketieteellisen ja biotieteellisen tutkimuksen perusta jo pitkään. Sieltä nousee nuorempaa kaartia huipulle, dosentti Sakari Karjalainen sanoo.

Alkupanostuksia vailla Turku on noussut suomalaisen syöpätutkimuksen huipulle, mutta nelikon mukaan nyt pitää toimia, ettei kehitys taannu.

– Turun ja Suomen ongelmana on, että meidän on erittäin vaikea rekrytoida koulutettuja ulkomaisia tutkijoita meille. Edes omistamme emme saa lahjakkaimpia takaisin. Ennen oli tapana, että opiskeltiin Turussa, lähdettiin vähäksi aikaa ulkomaille hakemaan kokemusta ja tultiin takaisin. Enää ei tulla, Westermarck sanoo.

Syynä on maailmalla lupaavimmille tutkijoille tarjottavat paketit: kuuden vuoden pesti, oma virka ja neljä miljoonaa puntaa rahaa.

Päälle vielä tilat, reagenssit ja laitteet. Sirpa Jalkanen toteaakin, että myös Suomessa yliopistoissa olisi mietittävä nuorille tutkijoille myönnettävän kollegium-paikan houkuttelevuuden lisäämistä. Nyt se myönnetään kolmeksi vuodeksi ilman merkittävää tutkimustukea, viisi vuotta yhdistettynä parempaan aloituspakettiin olisi realistisempi.

– Kolmessa vuodessa ei tällä alalla tapahdu mitään, mutta viidessä vuodessa suurin osa on jo päässyt jaloilleen, Jalkanen sanoo.

Kun tutkimus pääsee vauhtiin ulkopuolinen rahoitus vähentää yliopiston osuutta palkkakuluista. Westermarck kertoo esimerkin oman uransa kautta. Vuonna 2002 alkaneen työsuhteen aikana hän on hankkinut ulkopuolista rahoitusta niin, että vuoteen 2017 kestävällä kaudella yliopiston maksettavaksi jää 15 vuoden työstä vain kahden vuoden palkka.

Uusien kovan tason tutkijoiden nappaaminen Turkuun ruokkisi alkanutta menestystä.

– Mitä enemmän meillä on huippuryhmiä, sitä enemmän haastamme tiedettä. Saisimme aikaan positiivisen syklin, Ivaska sanoo.

Aurora | 13

teksti: jussi matikainen

| kuvat: hanna oksanen

Kadonnut kaupunki hengittää teksteissä Suomen historian väitöskirjaansa kirjoittava arkkitehti PANU SAVOLAINEN eläytyy tutkimuskohteeseensa, 1700-luvun lopun Turkuun, niin voimakkaasti, että hän matkustaa unissaankin tuohon kadonneeseen pikkukaupunkiin.

Arkkitehti ja tohtorikoulutettava Panu Savolainen on myös Turun Suomalaisen Yliopistoseuran jäsen. – Minusta on tärkeätä, että seura, jonka aloitteesta yliopistomme on syntynyt, on yhä olemassa. Näen seuraan kuulumiselle merkittävät historialliset perusteet.

14 | Aurora

Aurora | 15

P

anu Savolainen saapuu haastatteluun kaupunginarkistosta. Siellä hän käy väitöskirjaansa varten läpi tonttien katselmusasiakirjoja, joita on 1700-luvun jälkipuoliskon Turusta säilynyt noin 500 kappaletta.

– Katselmusasiakirjat ovat vaihtelevalla tarkkuustasolla tehtyjä muistiinpanoja tonteista ja niiden rakennuksista. Vähimmillään asiakirjoissa on lueteltu rakennukset ja huoneet, parhaimmillaan yksityiskohdat aina kaakeliuunien väristä tapettien kuviointiin. Asiakirjoja tehtiin esimerkiksi palovakuutuskatselmusten yhteydessä, Savolainen kertoo.

1700-luvulla kaupungin rakennettua aluetta rajasi tulliaita eli staketti. Se kulki Samppalinnanmäen yli Kerttulinmäen takaa nykyisen arkkipiispantalon kohdalta Parkinmäelle, sieltä Puolalanmäen kautta suunnilleen nykyisen oikeustalon kohdalle. Alueella asui noin 10 000 ihmistä, ja tontteja oli vajaa tuhat.

Savolaisen tarkoituksena on Suomen historian väitöskirjassaan luoda yksityiskohtainen kuvaus pienestä pohjoiseurooppalaisesta kaupungista, Turusta. Suomeksi suomalaiselle lukijakunnalle suunnattavan kirjan työnimi on ”Sata kertaa pienempi kaupunki kuin Lontoo”. Savolainen peilaa 1700-luvun Turkua aikansa tutkituimpaan miljoonakaupunkiin, Lontooseen, ja seuraa, miten eurooppalaiset vaikutteet löysivät tiensä Pohjolaan.

16 | Aurora

Tonttikatselmusten rinnalla toisen keskeisen asiakirja-aineiston muodostavat oikeuden pöytäkirjat. Asiakirjalähteiden avulla Savolainen luo näkymän Turkuun, joka on syyskuun 1827 suurpalon myötä kadonnut lopullisesti visuaalisesta tajunnastamme, mutta joka yhä sykkii elävänä 1700-luvun teksteissä.

– Rakennusten katselmusaineistoja ei ole ennen käyty systemaattisesti läpi. Niistä ollaan oltu kiinnostuneita lähinnä tapauksissa, joissa asiakirjojen kuvaamia fyysisiä rakenteita on säilynyt. Tarkoitukseni on yhdistää katselmusasiakirjat ja oikeudenpöytäkirjat, jotka kuvaavat tilassa tapahtunutta toimintaa. Näin saan tuotua tutkimukseni myötä esiin 1700-luvun jälkipuoliskon Turun aivan uudella tavalla.

Historia veti mukanaan Savolainen on kiinnostunut siitä, miten tekstimuotoista asiakirjaa voidaan tulkita tilallisuutena ja materiaalisuutena.

– On kiehtova kysymys, millä edellytyksillä voimme palauttaa näkyviin sellaisia tiloja, jotka Turun maistraatin katselmusasiamiehet 250 vuotta sitten käänsivät tekstiksi. Teen nyt toissuuntaisen operaation, kun yritän lukea sitä, mitä he näkivät ja käänsivät tekstiksi.

Tutkijan yhtenä tavoitteena on kunnioittaa omassa esittämistavassaan historiantutkimuksen perinteitä.

– Tarkoitukseni on tietyllä tavalla palata 1800-luvun historiankirjoituksen juurille, seurailla Leopold von Ranken esiinnostamia ajatuksia. Silloin ajateltiin, että historiantutkimus tarvitsee tieteellisen metodin, mutta esitystavassa historioitsija saa käyttää proosaan suuntaavia keinoja.

Savolainen on paljasjalkainen turkulainen, jonka arkkitehtiopinnot veivät välillä kuudeksi vuodeksi pääkaupunkiseudulle. Hän valmistui vuonna 2009 arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta ja 2013 Turun yliopistosta filosofian maisteriksi Suomen historia pääaineenaan.

– Aloittaessani arkkitehtiopinnot asenteeni oli tekstiä kammoksuva. Olin kiinnostunut visuaalisista asioista: rakennusten suunnittelusta ja designista. Vähitellen kävikin niin, että erikoistuin arkkitehtuurin historiaan. Henkilökohtainen kiinnostukseni alkoi vyöryä niin paljon historiantutkimuksen puolelle, että tulin Turkuun opiskelemaan ensiksi arkeologiaa, sitten historiaa.

Valokuvaustekniikka köyhdytti kieltä Savolainen suhtautuu tutkimusaikakauteensa intohimoisesti. Hän kertoo kiinnostuksen vuosisataan juontuvan myöhäisestä lapsuudesta asti.

– 1700-luku on itselleni enemmän kuin pelkkä tutkimuskohde. Eläydyn siihen niin

"

On kiehtova kysymys, millä edellytyksillä voimme palauttaa näkyviin sellaisia tiloja, jotka Turun maistraatin katselmusasiamiehet 250 vuotta sitten käänsivät tekstiksi." voimakkaasti, että koen unissani olevani itse tuolla vuosisadalla.

Savolainen myöntää, että arkkitehdin koulutuksesta on hyötyä hahmotettaessa tilaa, josta on olemassa vain tekstimuotoisia lähteitä.

– Kun luen tekstiä, alan heti pyöritellä päässäni tilaa ja usein luonnostellakin sitä.

Mutta vaikka aihe on visuaalinen, tarkoitukseni on julkaista väitöskirja täysin kuvattomana. Tämä on kokeilu siitä, kuinka pitkälle tekstillä pääsee.

Savolainen huomauttaa, että 1700-luvun ihmisten kyky kuvata tekstillä fyysistä tilaa oli hyvin rikas.

– Kun kuvan teknologiat 1800-luvun puolivälistä lähtien kehittyivät nopeasti, tapahtui kuvailevan tekstin surkastuminen.

1700-luvun tekstikulttuuri on visuaalisesti äärimmäisen rikasta.

vaa tietokantaa, joka tulee kaikille kiinnostuneille avoimeksi. Siitä selviävät vaikkapa saunojen lukumäärä tai kaivojen paikat.

1700-luvun jälkipuoliskolla kaupunki muuttui nopeasti. Savolaisen tutkimalla viiden vuosikymmenen ajanjaksolla Turku uusiutui lähes täysin. Esimerkiksi kivirakentaminen yleistyi, koska siitä annettiin verohelpotuksia. Myös kaksikerroksinen puotitalotyppi eli alakerran kauppapuodin ja yläkerran asunnon yhdistävä rakennustapa yleistyi merkittävästi.

– Väitöstutkimukseni luo aineiston, jonka avulla voidaan esittää 1700-luvun lopun nopea muutos. Yksihuoneiset tuvat väistyivät monihuoneisten asuntojen tieltä. Tapetit yleistyivät, kaksikerroksiset rakennukset lisääntyivät.

Tutkimus tuottaa avoimen Turkutietokannan

Tutkija huomauttaa, että muutoksen kokeminen oli luonnollisempaa 1700-luvun kuin 2000-luvun turkulaiselle.

– Ei ollut olemassa tallennusvälineitä, joilla mennyttä olisi dokumentoitu. Katoava kaupunki unohtui nopeasti muistikuvista. Tuntuisi absurdilta, että 1770-luvulla olisi itketty isovihassa hävitettyjä rakennuksia.

Omalta osaltaan kaupungin muutosta nopeutti sen rakentaminen savipatjalle. Ta-

Millainen arkistoista nouseva 1700-luvun Turku sitten on? Millaista sinne olisi matkustaa?

– Kyseessä on toiseus, aivan eri maailma. Jo pelkkä kaupungin haju olisi luultavasti nykyihmiselle sietämätön.

Savolainen rakentaa tonttikatselmusasiakirjojen perusteella karttaan pohjautu-

Kaupunkitilaa ei tule museoida

lot vajosivat ja alimmat hirsikerrat mädäntyivät.

– Illuusio siitä, että ennen olisi osattu rakentaa paremmin ja että puurakennukset olisivat kestäviä, on vääristynyt. Se johtuu ainoastaan siitä, että meille on säilynyt joitakin kaikkein kestävimpiä esimerkkejä.

Mutta suuri massa on lahonnut ja kadonnut.

Ymmärrys 1700-luvun nopeasta muutoksesta on lieventänyt Savolaisen aiemmin terävääkin kritiikkiä 1900-luvulla tapahtunutta kaupunkikuvan muutosta kohtaan.

– Kaupunkia ei voi jäädyttää tiettyyn hetkeen, tehdä siitä yhden aikakauden kuvaa. Toki teollisen arkkitehtuurin esiinmarssi aikaansai sen, että purkaminen osui todella massiivisena muutamaan vuoteen.

Täytyy myös muistaa, että kun elementtitalot rapistuvat ja katoavat kaupunkikuvasta seuraavan 50 vuoden kuluessa, niilläkin on tulevaisuudessa vahva nostalgia-arvo, Savolainen pohtii.

Savolaisen tutkimusta rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto ja Länsi-Suomen Yleishyödyllinen Asuntosäätiö. Tutkimus on osa Turun kaupungin koordinoimaa kaupunkitutkimusohjelmaa.

Panu Savolainen kuvattiin Luostarinmäellä, joka on ainoa Turun palosta 1827 selviytynyt puutaloalue.

Aurora | 17

diagnostiikkakeskus

Kaivogen teksti: taru suhonen

| kuva: hanna oksanen

TURUN YLIOPISTOLLA ON VAHVA ROOLI TURKULAISEN DIAGNOSTIIKKA-ALAN MENESTYKSESSÄ. BIOTEKNIIKAN TUTKIMUS JA OPETUS ON RÄÄTÄLÖITY TUKEMAAN TUTKIMUKSEN KAUPALLISTAMISTA. PANOSTUS ON KANNATTANUT, TURKUUN ON SYNTYNYT KANSAINVÄLISESTI AINUTLAATUISEN VAHVA DIAGNOSTIIKKA-ALAN KESKITTYMÄ.

18 | Aurora

Radiometer Medical

Spin off!

O

n vuosi 1992. Timo Lövgren ja Kim Pettersson ovat viime ajat olleet perustamassa Turun yliopiston biokemian laitokselle biotekniikan osastoa. Nyt vastaperustetun yksikön tavoitteena on käynnistää uutta tutkimusta ja koulutusta kehittämään diagnostiikkaosaamista.

Lövgren ja Pettersson ovat kumpikin työskennelleet tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä diagnostiikka-alalla. Yliopistolla he aikovat panostaa uusien teknologioiden kehittämiseen, sillä muotoutumassa oleva ala tarvitsee menetelmiä, joiden avulla geenejä ja proteiineja on mahdollista määritellä herkästi ja nopeasti. Eri sairauksien diagnosointiin käytettävät diagnostiset työkalut, kitit, ovat olleet tuotannossa jo vuosikymmenen ja kasvua on näkyvissä.

Osto oli pienelle onnenpotku Vuonna 1995 Kim Petterson ja Timo Lövgren sekä Antti Iitiä Turun yliopistosta perustavat

Innotrac-nimisen diagnostiikka-alan yrityksen Turussa. ‒ Tuohon saakka olimme olleet yliopistolla tekemässä tutkimusta. Innotracin toiminta lähti liikkeelle pienvolyymituotannosta. Aloimme valmistaa tuotetta, joka sopi huonosti isomman turkulaisen alan yrityksen, Wallacin, tuotantorutiineihin. Siitä Innotrac sitten lähti liikkeelle, samalla teknologialla, jota yritys käyttää edelleen, nykyisin biotekniikan professorina työskentelevä Pettersson kertoo.

Vuonna 2006 Innotrac ostetaan. Tanskalainen Radiometer Medical etsii pientä startupyritystä, jolla olisi sopiva teknologia yrityksen valmiiseen laitteeseen. Innotracin teknologia istuu vaatimuksiin, ja kaupat tehdään. Tämä on onnenpotku pienelle, hyvin erikoistuneelle yritykselle. ‒ Myynti, markkinointi ja jakelu ovat biotekniikan alalla pienille yrityksille suuri haaste, oli tuote miten hyvä tahansa. Meille kävi hyvin, kun saimme ison organisaation taustallemme. Kohdallamme sillä on ollut kasvulle

ja myynnille valtava merkitys, sanoo Innotracin nykyinen tutkimusjohtaja Kaj Blomberg.

Kehity tai kuole Tanskalaisyrityksen tytäryhtiönä Innotrac valmistaa reagensseja eli testisarjoja laitteeseen, jonka avulla voidaan ensiaputilanteissa selvittää nopeasti, ovatko potilaan oireet merkki sydäninfarktista. Innotracin teknologia on ainutlaatuinen, sillä se analysoi sydämen tilasta kertovia markkereita ilman, että veriseerumi tai -plasma pitää ensin erotella näytteestä mittausta varten. ‒ Markkina on kilpailtu, mutta testimme on nopea, helppokäyttöinen ja kustannustehokas. Käyttökoulutusta ei juuri tarvita, Blomberg kertoo.

Jatkuva kehittyminen on menestyksekkään tutkimukseen perustuvan liiketoiminnan elinehto. Innotrac kehittää koko ajan olemassa olevalle alustalle uusia testejä. Blomberg korostaa, että alan yritykset menevät eteenpäin Aurora | 19

"

Tuotteistamisen kautta opitaan koko ajan uutta myös jo löydetyistä biomarkkereista ja niiden hyödyntämisestä." evoluution, harvemmin isojen uusien keksintöjen kautta. ‒ Esimerkiksi uuden biomarkkerin löytyminen on pitkä prosessi. Kliinistä dataa tarvitaan paljon, eikä pieni firma oikein kykene tähän. Siksi tarvitaan yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa tapahtuvaa tutkimusta, jonka tuloksia sovelletaan pikkuhiljaa yritysyhteistyössä niin, että niistä on hyötyä. Tuotteistamisen kautta opitaan koko ajan uutta myös jo löydetyistä biomarkkereista ja niiden hyödyntämisestä.

Tartu mahdollisuuteen Joskus tilaisuus ryhtyä yrittäjäksi on yhtäkkiä edessä, kuten turkulaisen Kaivogenin perustajilla Leena Kokolla ja Veikko Wahlroosilla.

Kun Innotrac myytiin Radiometerille vuonna 2006, päätti yritys keskittyä ydinliiketoimintaansa. Yrityskaupan myötä Innotracilta jäi tuotelinja, joka valmistaa diagnostiikkapintaa, mikrotiitterilevyä, joka kykenee sitomaan mitä tahansa proteiinia.

Tuolloin Turun yliopistossa työskennelleelle Leena Kokolle tarjottiin mahdollisuutta ostaa linja Innotracilta. Kauppaan kuuluisivat myös valmiit asiakkaat, jotka halusivat edelleen jatkaa tutun tuotteen parissa. Kokko kiinnostui ja pyysi mukaan Wahlroosin ja Innotracissa työskennelleen Katja Laurikaisen, joka toi mukanaan arvokasta osaamista ja tietoa, kun tuotantoa alettiin siirtää. Kaivogen perustettiin vuonna 2007.

Kolmikko teki aluksi aivan kaiken itse.

Tuotanto piti saada pystyyn muutamassa kuu20 | Aurora

kaudessa, ja päivät olivat ympäripyöreitä. Alkupääoma saatiin kohdistetulla osakeannilla, minkä jälkeen Kaivogen on toiminut tulorahoituksella. ‒ Kertaakaan ei ole kaduttanut, sanoo Kaivogenin toimitusjohtaja Leena Kokko.

Läheisyys helpottaa tutkimusyhteistyötä Nykyään yritys työllistää 16 kokoaikaista sekä joukon osa-aikaisia työntekijöitä. Kasvu on kovaa: liikevaihdon odotetaan kasvavan kuluvana vuonna 38 prosenttia. ‒ Se tulee olemassa olevista tuotteista.

Tuotteemme on hyvin monikäyttöinen, sitä voi käyttää pohjana mihin tahansa. Tällaiset levyt ovat kasvava tuoteryhmä, Kokko sanoo.

Yritys tekee jatkuvasti tuotekehitystä. Kaivogen osallistuu muiden alan yritysten sekä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa tutkimusprojekteihin. Läheisintä, Turun yliopistoa, yritys hyödyntää myös välittömästi kehitystyössään. ‒ Olemme ostaneet yliopistolta tutkimuspalveluja. Helpottaa yhteistyötä huomattavasti, kun kumppani on viereisessä talossa.

Olemme suurin osa ensinnäkin valmistuneet Turun yliopistosta ja sen jälkeen työskennelleet siellä jossain vaiheessa, joten tunnemme ihmiset. Ja onhan se hyvä, että tapaamiseen on muutaman minuutin kävelymatka, Kokko sanoo.

Kokko ja Kaivogenin markkinointipäällikkönä työskentelevä Wahlroos ovat jälkikäteen

miettineet, mitä yliopisto-opinnot tarjosivat yrittäjyyteen. ‒ Laatujärjestelmän merkittävyys biodiagnostiikka-alalla on yllättänyt. Dokumentoinnin pitää olla hirveän hyvässä kunnossa. Yliopisto-opinnot eivät tarjonneet sellaista osaamista suoraan, mutta toisaalta sen olemme oppineet, miten tietoa pitää hakea – vaikka ei kyse olisikaan tieteellisestä ongelmasta.

Mahdollisuuteen olla oman itsensä herra kannattaa tarttua rohkeasti, Kokko ja Wahlroos korostavat. ‒ Kun lähti johtotehtäviin, tietää itse missä mennään. On vapaus valita.

Tutkimusyhteistyötä ja työvoimaa Monipuolisen tutkimusyhteistyön lisäksi Turun yliopistosta valmistuu jatkuvasti työvoimaa kasvavan diagnostiikka-alan tarpeisiin.

Kahdenkymmenen vuoden aikana valmistuneita maistereita on noin kaksisataa. Parhaillaan biotekniikan osasto on käynnistämässä kansainvälistä maisteriohjelmaa, joka yhdistää lääkekehityksen ja biokuvantamisen biotekniikkaan. Osaston tutkimusprofiili on hyvin selkeä, ja se kiinnostaa eri vaiheessa uraansa olevia tutkijoita hakeutumaan Turkuun.

Yksi uusimmista avauksista on biotekniikan osaston yhteyteen viime vuonna perustettu intialais-suomalainen diagnostiikkakeskus, joka yhdistää kiinnostuksen kehittää potilasläheistä diagnostiikkaa sekä tarpeen saada luotettavaa ja kustannustehokasta diagnostiikkaa Intian syrjäkyliin.

Vincent Linder (vas.) ja Kim Pettersson korostavat, että tiivis tuotteistamisprosessi hyödyttää sekä yritystä että tutkimusta.

Nopeaa ja tehokasta diagnostiikkaa T

urun yliopiston biotekniikan osasto on kaksikymmenvuotisen historiansa aikana kehittänyt lukuisia uusia menetelmiä ja laitteita, joilla voidaan havaita sairauksia tai ympäristölle haitallisia yhdisteitä.

Tutkimus on palvellut koko ajan alkuperäistä tavoitettaan olla tukemassa alan yrityksiä. ‒ Kaupallisuus oli mukana alusta saakka. Diagnostiikka-alalla yritysyhteydet ovat kaiken perusta. Meiltä yliopiston piiristä tulevat usein tutkimuskysymykset ja uudet asiat, yritykset tulevat kuvaan tuotteistamisessa ja yhteisissä tutkimusprojekteissa. Olemme aika lähellä tuotekehitystä, kertoo biotekniikan professori Kim Pettersson.

Tällä hetkellä biotekniikalla keskitytään erityisesti potilasläheistä diagnostiikkaa (point-of-care) edistäviin teknologioihin. Kysyntä testeille, joita voidaan tehdä nopeasti ja luotettavasti kotona, lääkärin vastaanotolla tai ensiapupoliklinikalla, on maailmanlaajuista. Kompaktissa kitissä tehtävä analyysi vähentää sekä laboratorioinfrastruktuurin että henkilötyön tarpeen määrää. Nopeasti saatava tulos nopeuttaa myös jatkohoidon määrittelyä ja voi vähentää tarpeetonta hoitoa.

Biotekniikka on tehnyt pitkään töitä esimerkiksi eturauhassyövän seulonnan ja diagnostiikan parissa. Yli 20 vuoden työn tuloksena on kehitetty teknologia, joka on tarkempi kuin yleisesti käytössä oleva eturauhassyövän diagnostiikkatesti. ‒ Nykyisin yleisesti käytössä oleva PSA-molekyyliin perustuva teknologia detektoi jo hyvin varhaisen vaiheen muutoksia, jotka saattavat johtua myös hyvänlaatuisesta taudista. Näin voikin tavallaan löytyä liian monta syöpää, joita ryhdytään hoitamaan esimerkiksi eturauhasen poistolla, vaikka se olisi tarpeetonta.

Valmis tuote syntyy yhteistyössä Teknologia on herättänyt kaupallista kiinnostusta. Yhteistyökumppaniksi valikoitui OPKO Diagnostics -niminen uusiin teknologioihin keskittyvä yritys Yhdysvalloista. OPKO Diagnosticsin tutkimusjohtaja Vincent Linder kertoo, että teknologian taustalla oleva pitkäjänteinen, korkean tason tieteellisiä julkaisuja tuottanut työ eturauhassyövän tutkimuksen parissa vakuutti yhdysvaltalaisyrityksen valitsemaan Turun yliopiston biotekniikan osaston ja sen kliiniset partnerit yhteistyökumppanikseen. ‒ Täällä kehitetty teknologia vastaa sairaanhoitoalalla olevaan kysyntään. OPKO Diagnosticsin tuotteessa se tarjoaa urologeille edullisen ja tehokkaan vaihtoehdon eturauhassyövän seulontoihin. Teknologian avulla voidaan välttää ylidiagnosointia, se on kustannustehokas ja helppokäyttöinen. Tuotteemme tuli Yhdysvalloissa markkinoille maaliskuussa, ja se on otettu hyvin vastaan. Teknologia on yksi alan puhutuimmista asioista tällä hetkellä.

Linder korostaa, että tuotteistamisessa otetaan aina iso riski. ‒ On tärkeää, että potilastietojen jälkianalysointi tehdään yhdessä tutkijoiden kanssa. Kyseessä oleva teknologia oli jo melko valmis, ja olemme nyt yhdessä rakentaneet sitä lopulliseksi tuotteeksi. Tässä työssä on ollut tärkeää, että Turun yliopiston tutkijatiimi on vastannut kaikkiin kysymyksiimme, kouluttanut ja opastanut. Heidän hyvin lähellä teollisuutta oleva työskentelytapansa sopii hyvin tämäntyyppiseen yhteistyöhön. ‒ Hyvät verkostot ovat kansainvälisen kiinnostuksen taustalla, Kim Pettersson sanoo.

Aurora | 21

MIKSI JOKU MEIS teksti: erja hyytiäinen

| kuva: shutterstock

Koulupudokkaiden syrjäytyminen alkaa usein jo varhaislapsuudessa.

Kasvatustieteiden apulaisprofessori Tero Järvinen haluaakin tukitoimet jo alakouluikäisille. Juuri alkanut tutkimus antaa eväitä siihen, millainen järjestelmä ehkäisee putoamista yhteiskunnan ulkopuolelle.

K

asvatustieteiden tiedekunnan apulaisprofessori Tero Järvinen on tutkinut nuorten koulutusvalintoja, koulu-uria sekä koulutuksesta syrjäytymistä vuonna 1999 hyväksytystä väitöskirjastaan lähtien. Nyt työn alla on 12 maassa

toteutettava tutkimus, joka etsii tietoa koulutusjärjestelmien vaikutuksesta nuorten koulutus- ja työurille.

– Tutkimuksessa keskeistä on koulutuksellisen tasa-arvon ja syrjäytymisen näkökulma, Järvinen sanoo.

Suomessa tutkimukseen osallistuvat turkulaiset yhdeksäsluokkalaiset. Tavoitteena on seurata peruskoulutuksensa päättäneiden nuorten koulu-uria ja valintoja seuraavien viiden vuoden aikana. Vastaavaa tutkimusta tehdään useammassa Euroopan maassa, PohjoisAmerikassa, Australiassa ja Aasiassa.

– Kaikille tutkimukseen osallistuville tehdään aluksi matemaattista ja kielellistä osaamista mittaavat testit, jotta voimme vertailla lähtökohdaltaan samantasoisia ryhmiä. Sen jälkeen seuraamme heidän tilannettaan viiden vuoden ajan, Järvinen kertoo.

Tutkimukseen osallistuu myös rehtoreita ja opettajia. Tavoitteena on tutkia, miten eri maiden koulujärjestelmät toimivat ja muun muassa tuottavat tasa-arvoa.

Jo nyt tiedetään, että järjestelmillä on vaikutusta. Esimerkiksi kun Suomessa 1994 peruskoululaisille annettiin vapaus valita peruskoulunsa, suurten kaupunkien koulut alkoi-

vat eriytyä. Syntyi haluttuja ja torjuttuja kouluja. Tällä on pitkällä aikavälillä vaikutusta opettajien haluun hakeutua kouluihin, opetuksen tasalaatuisuuteen ja resurssien jakautumiseen.

– Pisa-tutkimuksessa alkaa jo näkyä merkkejä tästä muutoksesta, Järvinen sanoo.

Saksassa puolestaan on nähtävissä, että kun koululaiset valikoidaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa eri ryhmiin, tasavertaisuus vaarantuu.– – Koulutusjärjestelmät, joissa oppilaat opiskelevat mahdollisimman pitkään yhtenäisen opetussuunnitelman puitteissa ja joissa koulutuksen sisällöt ja resurssit ovat pitkälle standardisoituja, toimivat tasa-arvoa edistävästi. Rinnakkaisista, erilaiset jatkokoulutusmahdollisuudet tarjoavista väylistä rakentuvat järjestelmät puolestaan ruokkivat eriarvoisuutta.

Vanhempien asema ei enää suojaa kuin ennen Aiemmassa tutkimushankkeessaan Järvinen selvitti, miten 1985 ja 1995 peruskoulun jälkeen koulutuksen ulkopuolelle jääneet nuoret

– Puolet koulupudokkaista ohjautuu vakaalle työuralle, reilu 20 prosenttia on vakavassa syrjäytymisvaarassa ja loput elävät epävakaassa tilanteessa, jossa työttömyys- ja työllisyysjaksot vaihtelevat, apulaisprofessori Tero Järvinen sanoo.

STÄ SYRJÄYTYY? ovat kiinnittyneet työelämään seuraavien 15 vuoden aikana.

– Koulupudokkaista puhuttaessa pitää muistaa, että kyseessä ei ole mikään homogeeninen joukko. Yllättävän moni, yli 50 prosenttia, koulupudokkaista selviää kunnialla työelämään. Osa menestyy jopa paremmin kuin toisella asteelle jatkaneet ikätoverinsa, Järvinen sanoo.

Noin 20 prosenttia koulupudokkaista ei pääse seuraavan 15 vuoden aikana kiinni työelämään. Viiden vuoden välein tehtyjen tilannekatsausten mukaan he eivät olleet koulutuksessa tai töissä. Loppu, reilu neljännes koulupudokkaista, kytkeytyy yhteiskuntaan epätyypillisen työn sekä jatkuvasti vaihtelevien työllisyys- ja työttömyysjaksojen kautta.

Onnistunut työelämään kiinnittyminen ei ole kiinni vain yksilöstä itsestään. Järvisen vuonna 1985 ja 1995 peruskoulunsa päättäneiden koulupudokkaiden syrjäytymistä selvittänyt tutkimus paljastaa, että sosiaalinen tausta vaikuttaa siihen, ketkä karsiutuvat koulutusja työmarkkinoilta.

– Sosiaalinen tausta kantaa. Jos koulupudokkaan vanhemmilla on varallisuutta, korke-

ampi koulutus sekä hyvä ammattiasema, nuoren tilanne on parempi. Suurimmassa riskissä ovat ne nuoret, joiden vanhemmilla on heikko työmarkkina-asema, matala tulotaso sekä alhainen koulutus. Suurin riski on maahanmuuttajalapsilla, Järvinen sanoo.

Lama on muuttanut tätäkin näkymää. Se paljastuu vertailtaessa vuosina 1985 ja 1995 peruskoulunsa päättäneitä.

– Sosiaalisen taustan merkitys on kaventunut kymmenessä vuodessa. Heikommista oloista tulevien tilanne on entisenlainen, mutta hyväosaisuus ei enää suojaa kuten ennen.

Samaan aikaan oman, aikuisena hankitun koulutuksen merkitys on kasvanut, Järvinen sanoo.

Koulutus auttaa vaikka sitten aikuisiässä Yksi merkittävä tekijä siihen, löytääkö koulupudokas paikkansa yhteiskunnassa, on aikuiskoulutukseen osallistuminen.

– Suomessa on hyvin toimiva aikuiskoulutusjärjestelmä, joka tarjoaa aidosti toisen mahdollisuuden nuorena koulutuksensa keskeyttäneille, Järvinen sanoo.

Pari viime vuotta on keskusteltu oppivelvollisuusiän nostamisesta, mutta Tero Järvinen suhtautuu ajatukseen varauksellisesti.

– Sen kustannuksia on vaikea arvioida, ja nuorten koulutuksellista syrjäytymistä on vaikea ehkäistä pelkästään järjestelmän rakenteisiin kajoamalla ja tämän kaltaisilla koko ikäluokkaan kohdistuvilla ratkaisuilla. Se on kunnille kallis ja merkitsee säästämistä perusopetuksessa. Tukitoimet tulisi kohdentaa koulutusjärjestelmässä alaspäin ja toisaalta enemmän työelämän suuntaan.

Yhdeksi kriittiseksi kohdaksi hän mainitsee ala- ja yläkoulun taitekohdan. Edes yhtenäiskouluilla ei ole pystytty poistamaan sitä, että osa aiemmin myönteisesti kouluun suhtautuneista ei enää yläluokilla pidä koulusta.

– Siinä tapahtuu monia suuria muutoksia samanaikaisesti. Luokanopettajan sijaan tulee aineenopettajia, luokista tulee suurempia, samoin kouluyksiköistä, ja lisäksi tulee murrosikä, Järvinen sanoo.

Koulutyytyväisyyttä pitäisi nostaa juuri tuossa taitekohdassa. Se voisi poikia hyviä tuloksia peruskoulun päätyttyä. Oppivelvollisuusiän nosto on kuin ongelman korjaamista uudella ongelmalla.

Aurora | 23

teksti: erja hyytiäinen

| kuva: hanna oksnen

Entä jos eläisimme 150-vuotiaiksi?

K

ädet paljastavat elinvuosia kertyneen kymmeniä vuosia. Mitä jos nuo samat kädet jaksaisivat tarttua toisiin käsiin vielä vaikkapa seuraavat 90 vuotta? Tuota kysymystä Rosa Rantanen pohtii tekeillä olevassa väitöstutkimuksessaan.

– Kyse ei ole vielä olemassa olevasta asiasta, mutta ei myöskään utopiasta. Lääketieteen alalla tehdään erittäin mielenkiintoista tutkimusta tällä saralla. Teknologia kehittyy. Meidän filosofien on syytä pohtia uusien saavutusten riskejä ja etuja jo ennen kuin muut tieteenalat pystyvät niitä toteuttamaan, Rantanen sanoo.

Hän muistuttaa, että teknologia on kehittynyt niin paljon, että eläimiä osataan jo kloonata. Hiirikokeilla on haettu eliniän pidentämistä.

– Puhe ei ole vain muutamasta vuodesta vaan vuosikymmenistä, jopa biologisesta kuolemattomuudesta, Rantanen sanoo.

Ihmisen eliniän huomattavaan pidentämiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä tutkiva Rantanen seuraa aktiivisesti muiden tieteenalojen pyrkimyksiä ja saavutuksia eliniän suhteen.

– Koko ajan julkaistaan luonnontieteellisiä tutkimuksia asiasta.

Minä haluan yhdistää niiden tiedot eettiseen pohdintaan, Rantanen sanoo ja kertoo käyttävänsä tutkimuksessaan perinteitä enemmän viittauksia naapuritieteenaloihin.

Filosofina Rantanen ei hae kyllä–tai–ei -vastausta kysymykseen: pitääkö meidän tavoitella pidempää elinikää. Hän etsii ajatuskulkuja: jos tapahtuu näin, siitä seuraa tämä ja tämä. Hän toteaa, että filosofin tehtävänä ei ole vastata mitä pitää tehdä vaan antaa vaihtoehtoja ajattelulle ja päätöksenteolle.

– Filosofina luen, ajattelen ja kirjoitan. Osa lukemistani teoksista on hyvinkin vanhoja, osa aivan uusia. Mietin elämän pidentämisen fundamentaalisia kysymyksiä: eroaako ihmisen eliniän pidentämi-

24 | Aurora

Lääketiede ja teknologia kehittävät keinoja pidentää ihmisen elinikää. Filosofi pohtii, mihin se johtaa.

nen siitä, että parannamme ihmisen tiettyjä ominaisuuksia keskivertotason yläpuolelle. Kyseessä voi olla fyysinen tai kognitiivinen taso, voimme parantaa keskittymiskykyä, fyysistä suorituskykyä, lasten ominaisuuksia jo ennen hedelmöittymistä, Rantanen luettelee.

Rantanen etsii vastauksia myös siihen, miksi me haluaisimme pidentää elinikää, onko pitkä elämä sama kuin hyvä elämä, onko se yksilön tai yhteiskunnan etu, että elämme pitkään.

– Minun tapani käsitellä asiaa on ennen kaikkea bioeettinen, yhteiskunnallinen ja metafyysinen. Onko yksilön kannalta hyvä, että elämä jatkuu mahdollisimman pitkään. Vai pitäisikö meidän arvostaa elämän jatkuvuutta uusissa polvissa? Pitäisikö meidän arvostaa myös lyhyttä elämää? Onko nykytila hyvä, voiko sitä muuttaa, Rantanen avaa kymmenien kysymysten luetteloa.

Jo väitöskirjatutkimusvaiheessa Rantanen on verkottunut vahvasti muiden alan tutkijoiden kanssa. Kun hän osallistui UNESCOn Chair in Bioethics -bioetiikkaverkoston kansainväliseen seminaariin, syntyi yhteys UNESCOn ja Turun yliopiston välille. Nyt filosofian oppiaine toimii UNESCOn Chair in Bioethics -bioetiikkaverkoston maavastaavana.

Rantasen aihe on ajankohtainen, ja hän on käynyt alustamassa aiheesta eri puolilla maailmaa. Varsinkin yhdysvaltalaisessa keskustelussa eteen nousee usein sama argumentti: ”Ihmisen ei pidä leikkiä jumalaa”. Rantanen onkin kokenut tärkeäksi, että aiheesta puhutaan myös akateemisten ympyröiden ulkopuolella.

– Ihmisten filosofinen intuitio on aika hyvä. Samat kysymykset, joita meillä tutkijoilla on, nousevat esille, käsittelytapa vain on erilainen. Yksi teema, joka nousee aina esille, on elämän pituus suhteessa elämän laatuun.

Kirjat

teksti: erja hyytiäinen

Monipuolinen näkymä amerikansiirtolaisuuden historiaan Pohjois-Amerikka on ollut ”luvattu maa” kymmenille miljoonille siirtolaisille ympäri maailman. Amerikka ja amerikansiirtolaisuus ovat 1800-luvun jälkipuoliskolta lähtien kiinnostaneet suomalaisia.

– Teos on laajin englanninkielinen kokonaisesitys suomalaisesta amerikansiirtolaisuudesta. Kirjoittajat ovat suomalaisia ja yhdysvaltalaisia historian, kulttuurin ja ihmismaantieteen aktiivisia tutkijoita, jotka ovat perehtyneet alaan eri näkökulmista, teoksen toimittanut yleisen historian emeritusprofessori Auvo Kostiainen sanoo.

Suomalaiset ovat pitkään olleet osa amerikkalaisuutta, siirtolaisia Suomesta Yhdysvaltoihin lähti vuoteen 1920 mennessä noin 350 000.

Arvioiden mukaan Yhdysvalloissa on tänään yli 600 000 henkilöä, jotka tunnistavat suomalaiset sukujuurensa.

Teoksessa tarkastellaan useiden eri siirtolaispolvien vaiheita ja sijoittumista amerikkalaiseen yhteiskuntaan sekä siirtolaiskulttuuria ja sen muuttuvia muotoja. Keskeisiä kysymyksiä ovat, mitä eri aikoina on tapahtunut Amerikkaan viedylle suomalaisuudelle ja sen muodoille sekä mihin paineisiin siirtolaiset ovat joutuneet ja miten paineisiin on reagoitu.

Teoksen aineistona on muun muassa Turun yliopiston hallussa oleva laaja amerikansiirtolaisuuteen liittyvä aineistokokoelma. Esimerkiksi

Opas vieraan kielen oppimiseen Kuinka kieltä opitaan on ensimmäinen suomenkielinen teos, joka yhdistää sekä opettajan että oppijan näkökulman.

Teos pohjaa Turun yliopistossa järjestettyyn Kielen oppiminen ja opettaminen -kurssiin. Vieraiden kielten oppiaineiden ja opettajankoulutuslaitoksen yhteistyönä syntyneen kurssin tehtävä oli sama kuin tuoreella kirjalla: tutustuttaa opiskelija kielen oppimisen ja opettamisen perusasioihin.

Teoksessa käsitellään muun muassa kielitaidon olemusta, yksilöiden välisiä eroja kielenoppimisessa, opetusmenetelmiä ja -teorioita, sanaston roolia vieraan kielen taidossa sekä kielitaidon arviointia.

Kuinka kieltä opitaan. Opas vieraan kielen opettajalle ja opiskelijalle.

Päivi Pietilä & Pekka Lintunen (toim.)

Gaudeamus, 2014

mikrofilmeille tallennetut aineistot ovat pääosin yliopiston tutkijoiden Yhdysvalloista paikan päällä keräämiä. Aineiston pohjalta on valmistunut yli 60 gradu-tutkielmaa, monografioita ja satoja artikkeleita.

Teoksen on kustantanut arvostettu yhdysvaltalainen yliopistokustantaja Michigan State University Press.

Finns in the United States: A History of Settlement, Dissent, and Integration Auvo Kostiainen (toim.)

Michigan State University Press, 2014

Poliittisen väkivallan ulkomaisilla poluilla Historioitsijoiden ja yhteiskuntatieteilijöiden yhteisteos on kuin jatkoa 2011 julkaistulle Suomi, terrorismi, Supo – Koira joka ei haukkunut.

Tuohon kirjaan koottiin Suojelupoliisin ja Puolustusministeriön tutkimushankkeen Suomen oloihin pureutuvat osa.

Uuden teoksen artikkelit käsittelevät muun muassa sveitsiläistä terrorismia, Romanian ideologista terroria, islamismia ja jihadismia sekä terrorismintorjuntaa Arabian niemimaalla. Nimet paljastavat, miksi ne jäivät edellisestä teoksesta ulos. Ne eivät käsittele suoraan Suomea.

Poliittisen väkivallan poluilla Anssi Kullberg (toim.)

Poliittisen historian tutkimuksia, no. 39, Turun yliopisto 2014

Kahden miehen 100 merkittävää Kahden miehen villistä ideasta laatia sadan merkittävän suomalaisen tietokirjan lista syntyi samanniminen tietoteos. Alusta saakka Turun yliopiston englantilaisen filologian professorille Joel Kuortille ja Helsingin yliopiston Suomen historian dosentille Jukka-Pekka Pietiäiselle oli selvää, että mukaan oli saatava teoksia kaikista tietokirjallisuuden lajeista aina tietosanakirjoista lasten ja nuorten tietokirjoihin sekä pamfletteihin.

Kirjoittajat korostavat, että lista on subjektiivinen. Kaksikko heittääkin haasteen: keskustelkaa aiheesta. Mikä on sinun suosikkitietosanakirjasi? Jos sitä ei löydy kirjasta, lähetä siitä tieto sähköpostiin 100tietokirjaa@gmail.com.

100 merkittävää suomalaista tietokirjaa – Abckiriasta Mustaan orkideaan Joel Kuortti – Jukka-Pekka Pietiäinen Paasilinna, 2014 Aurora | 25

KEVON teksti ja kuvat: erja hyytiäinen

KOKEELLISTEN TUTKIMUSTEN TULOS NÄKYY JO PALJAIN SILMIN Lapin tutkimusaseman Kevon pitkäaikaisseurannat ovat nyt arvossaan. Kiinnostus arktisen alueen luonnonvaroihin ja laivaväyliin kasvaa ilmaston lämmetessä. Tutkijat etsivät kuumeisesti tietoa ja arvioivat ekosysteemin kestävyyttä ennen kuin luontoa muuttavat hankkeet toden teolla vyöryvät alueelle. Kevolla dataa riittää.

Kevon pitkäaikaissarjat paljastavat selkeitä muutoksia ilmastossa. Vuoden keskilämpötilan 10 vuoden liukuva keskiarvo on noussut 1960-luvulta tähän päivään kaksi astetta ja lumipeitteisten päivien määrä on laskenut noin 10 prosenttia.

26 | Aurora

L

apin tutkimuslaitos Kevon asemanjohtaja Otso Suominen osoittaa jalkoihinsa. Ruskea maa paistaa paljaana, siellä täällä on matalaa ja vihreää varvikkoa. Kymmenen sentin päässä, aidan toisella puolella, maata peittää pallomainen jäkälämatto.

– Alue aidattiin 1960-luvulla eikä sinne ole sen jälkeen päästetty poroja. Tässä näkyy laidunnuksen vaikutus, Suominen sanoo.

1960- ja 1970-luvuilla perustetut aitaukset ovat arvokasta aineistoa muun muassa pohjoismaiselle huippuyksikölle NCoE Tundralle, jonka koordinointivastuu on Turun yliopistolla johtajanaan maantieteen professori Jukka Käyhkö.

– Kun Tundra-projekti alkoi, norjalaiset kumppanit perustivat nelisen vuotta sitten samanlaisia aitauksia. Mutta ei kasvillisuus vielä ole ehtinyt reagoida muutokseen. Kevon vanhoilla aitauksilla muutokset sen sijaan näkyvät, Käyhkö sanoo.

Aineistoa karttuu koko ajan lisää.

– Meillä on esimerkiksi aidoissa kameroita, jotka ottavat kuvia maastosta tunnin välein.

Pyrimme selvittämään, mikä vaikutus porojen laidunnuksella ja siitä seuraavalla kasvillisuuden muutoksella on lumipeitteeseen ja lumen sulamiseen. Satelliittikuvia analysoimalla olemme havainneet, että paljakka paljastuu lumen alta myöhemmin kuin tunturikoivikon peittämät alueet, Käyhkö kertoo.

Maan pinnan sävy vaikuttaa siihen, miten auringon tuottama lämpö heijastuu pois maapallolta. Mitä vaaleampi pinta on, sitä enemmän auringonvaloa heijastuu pois eikä jää lämpönä maapallolle. Jos maan pinta on tumma, lämpö imeytyy maaperään ja voimistaa ilmaston lämpenemistä.

– Sama ilmiö on havaittavissa alueilla, joista tunturi- ja hallamittarit ovat kesän aikana tuhonneet tunturikoivikon, ja jossa laiduntavat porot syövät kasvustoa viimeistellen tuhon, Suominen sanoo.

Merijään kutistuminen vaikuttaa samalla tavalla. Arktinen alue onkin tavallaan ilmastonmuutoksen luonnonlaboratorio, sillä lämpeneminen on nopeinta pohjoisella napa-alueella.

Ekosysteemi ajautumassa nurkkaan Pohjoismaisia huippuyksiköitä rahoittava Nordforsk on käynnistänyt laajoja tutkimusohjelmia pohjoisen alueen ilmastotutkimuksiin. Tundra-huippuyksikkö on osa Effect studies and adaptation to climate change -ohjelmaa. Tundran kahdeksasta työpaketista kolme on Turun yliopistolaisten vastuulla.

Kiinnostus arktiseen alueeseen kasvaa globaalisti. Käyhkö näkee taustalla bisnesmaailman kiinnostuksen alueeseen. Energiaja kaivosyhtiöt ovat ulottamassa toimintansa vaikeasti saatavilla oleviin pohjoisiin luonnonvaroihin, kuljetusyhtiöt puolestaan puntaroivat mahdollisuuksia ottaa koillis- ja lounaisväylät säännölliseen kesäkäyttöön merijään kuihtuessa.

– Tieteen näkökulmasta meidän on päästävä nopeasti tekemään tutkimusta, jotta voimme tuottaa tietoa alueen luonnontilasta ja arvioida taloudellisen toiminnan vaikutuksia ennen kuin peruuttamattomia vahinkoja ehtii syntyä, Käyhkö sanoo.

Hän toteaa tavoitteen koskevan paitsi ekosysteemejä myös alueen alkuperäiskansoja, heidän kulttuuriaan ja toimeentuloaan.

Käyhkö toteaa, että tundravyöhykkeen ensimmäiset suuret muutokset tullaan näkemään Fennoskandiassa, missä ilmasto on lämpimämpi ja paljakka vyöhyke kapeampi kuin vastaavilla leveyksillä Siperiassa ja Kanadassa.

– Kun ilmasto lämpenee, tundravyöhykkeen eliölajit vaeltavat kohti pohjoista. Mutta siellä on vastassa Jäämeri. Tundran ekosysteemillä ei ole pakopaikkaa mihin siirtyä, Käyhkö sanoo.

Kev o nie n valt na t ik ein tie dot ana k a ova kut . Esi ootu t vuo m si u t alu ksia s erkik pitkä kymm si p elv eet aik itt a i s eor p em me erust ävät p ojen seura n riit oro laid mu e t t i i un toje tä n ut il v a i v ä n p o k s e j o 1 9 t a a i d nu k s e n 70 n ts oi it n S i i h e m m k ä a i k l u o n n - l u v u n s u o v a ie m ais l o en ssa la. – jatut e n u t ma , a njo r vita utoks seura tar vi Jotta ts e a hta n n ja O n kok n, se nan. emm ätso eelli ei vi Ja ku e elä Suo sta ke n ha t mi nen utkim rro s san usta yytä . , as oo. e-

Kevo syntyi edelläkävijäksi Kevon tutkimusaseman syntymässä oli kohtalolla sormet pelissä. Turun eläin- ja kasvitieteellinen seura teki retken Utsjoen maisemiin 1954 ja yksi retki vei tiettömän taipaleen taa Kevolle. Tuolloin vielä kasvitieteen laitoksen assistenttina työskennellyt Paavo Kallio havaitsi paikan ainutlaatuisuuden.

Hän halusi Kevolle tutkimusaseman, ja yliopisto suostui.

Vuonna 1958 aseman ensimmäiset rakennukset olivat pystyssä. Vihkiäisissä eturivissä istui pappilasta tuodulla tuolilla presidentti Urho Kekkonen.

Nykyisin vuosittain julkaistaan noin 20 Kevolla tehtyyn tutkimukseen pohjaavaa kansainvälistä tieteellistä julkaisua sekä 1–2 väitöskirjaa. Tutkijoita asemalla vierailee vuosittain noin 180, heistä satakunta kotimaasta.

– Meillä oli tänä kesänä muun muassa yhdysvaltalaisia hyttystutkijoita, jotka oikein ihailivat, kuinka valtavasti meillä on hyttysiä, Suominen sanoo.

Viime vuosina ulkomaisten tutkijoiden määrä on kasvanut. Taustalla näkyy INTERACT, EU:n seitsemännestä puiteohjelmasta rahoitettu nelivuotinen projekti, jolla tuetaan Euroopan, Pohjois-Amerikan sekä Venäjän Siperian alueella toimivien 59 tutkimusaseman verkostoa.

Kev o tun lla on tur k im oott itta u ritu data hoi a pi tk sta 196 äaika 0-lu isse u vul ta ranna läh tie n n.

Aurora | 27

Yk si por tutkij oi o ett talou den t ä m s vo avo it y id ka K ös lu aan e on vuo äyhkö onto tur v löytä at ke ä d e le N en ku nnak stää a elin keino laid kein ,m orj luttu oi, e it u t jos a o sa sta ja a suo tä Tu nnuk na n en sen iin, sitt ndr Ru raj poro a-r . Ju ele ot oi je t a l s t a r i n a n n s i s t a m a a n y h m ä kvek ipp t e u tul su taa tt u si t aka matt n va ua po omala ee e ro isin a ke is lt s i s ä s ä a a a p a n h o i t i loa, ma ikan lisk aha a Jä unt n. äm ien ere lle ja

Ma tt tut hew T ki u luo muks rley ( k nno ess a, uvas n ja s edi tilaise jossa sa) au me n jo ets t jot nt itä taa G ta e tie saast tipito n läm än m ar y det i B a u p ään neid suuks ötila hdoll ilott ia. T -, h isim aa , m en j a ihin oki pp ie m t ä h e n k t o a t a mu a n usdät unn ar v it ost ään am aan, . ise ssa

28 | Aurora

– Yksi keskeinen osa on tuki kenttäasemien kansainväliselle tutkijavaihdolle. EU on nostanut INTERACTin malliesimerkiksi menestyneestä projektista, Suominen sanoo.

INTERACTin Transnational Access -rahoituksella Kevolle tulleet Brightonin yliopiston tutkijat Gary Bilotta ja Matthew Turley luonnehtivat Kevoa ja sen lähettyvillä virtaavaa Tenojokea ainutlaatuiseksi tutkimusalueeksi koko maailmassa. Joessa on ympäri vuoden anturit, jotka mittaavat Bilottan tutkimuksen dataksi muun muassa lämpöä, humuksen määrää ja happamuutta tunnin välein.

– Euroopassa ei ole yhtä suurta jokea, jonka valuma-alueella ei olisi kuormittavia lähteitä kuten maataloutta. Jos me haluamme pitää Euroopan joet mahdollisimman lähellä niiden luonnontilaista tilannetta, meidän pitää tietää, mikä tuo luonnontila on. Esimerkiksi Rhone ja Rein ovat niin saastuneita, että emme tiedä, millaisia ne olisivat luonnontilassa, Bilotta sanoo.

Mittarit kalunneet pysyvän jäljen Kevon tutkimusasemalta avautuu näkymä Kevo- ja Tsarsjoille. Vain muutama askel lisää, ja kyltit kertovat, että edessä avautuu Kevon luonnonpuisto. Vuonna 1956 perustettu ja 1982 laajennettu luonnonpuisto levittäytyy 712 neliökilometrille, ja sinne ei tutkijoilla ole asiaa ilman Metsähallituksen lupaa.

Arktiselle tutkimukselle Kevo on todellinen helmi kiitos ainutlaatuisten pitkäaikaissarjojen. Meteorologian aikasarjoja on vuodesta 1962, tunturimittarituhoja on seurattu 1960-luvulta, perhoskantojen vaihteluja, porojen laidunnuksen vaikutuksia, 24 eri kasvilajin kasvun ja kukinnan ajoittumista ja sekä siitepölyjä 1970-luvulta. 1980-luvulla alkoivat pikkunisäkkäiden ja pöntössä pesivien varpuslintujen kannanvaihteluseurannat sekä Vuoskojärven tilan seuranta. Yhtä laajaa palsasoiden tutkimusta ei muualta löydy.

– Työmme perusta ovat pitkäaikaissarjat, jotka antavat pohjan tutkia syy-seuraussuhteita kokeellisen tutkimuksen avulla, Suominen sanoo.

Yksi pitkäkestoisista kokeellisista tutkimuksista on Kuolan sulattojen raskasmetallien aiheuttaman tuhon selvittäminen. Koealoille sadetettiin tavallista sadevettä tai Kuolan sulattojen päästöjen tasoja vastaavaa happosadetta, raskasmetallisadetta ja niiden yhdistelmäsadetta. Muutaman vuoden tauon jälkeen tutkimus on käynnistymässä uudelleen.

– Saastetaso oli Neuvostoliiton ajan tasoista. Toiminta taantui Neuvostoliiton hajottua,

mutta nyt sulatot pyörivät taas ja raskasmetallilaskeuma näkyy jälkeen Koillis-Lapin luonnossa, Suominen sanoo.

Tutkimusaseman keskeisiä tutkimuskohteita ovat myös tunturikoivikoita massaesiintymien aikana tuhoavat halla- ja tunturimittarit.

– Tavoitteena on selvittää tekijät, jotka ovat Fennoskandian pohjoisissa ja vuoristoisissa osissa halla- ja tunturimittaripopulaatioiden syklisyyden ja massaesiintymien taustalla. Etelässä nämä kannanvaihtelut ovat huomattavasti lievempiä. Tuhohyönteisten populaatioiden syklisyyden ja massaesiintymien taustalla olevien tekijöiden selvittäminen voi mahdollistaa esimerkiksi niiden aiheuttamiin tuhoihin puuttumisen, tutkimusteknikko Tommi Andersson sanoo.

Tutkijat valmiita antamaan vastauksia Ekologian rinnalla Tundra-hankkeessa on sosioekonominen näkökulma. Tutkijoiden tavoite on löytää tulevaisuuspolkuja, joilla saamelaisten perinteinen elinkeino, porotalous, voisi säilyä alueella luonnon ja yhteiskunnallisten muutosten aikana.

– Nordforsk toivoo tutkimukselta yhteiskunnallista vaikutusta. Tundran ensi vuonna päättyessä tavoitteena on esittää skenaarioita siitä, miten porotalous ja tundraekosysteemi voisivat säilyä elinvoimaisina muuttuvassa maailmassa, Käyhkö sanoo.

Jo nyt hän uskaltaa nostaa esille yhtenä tulevaisuuspolkuna valtakunnan rajat ylittävän porotalousmallin, jossa porot voisivat vaeltaa vuodenaikojen vaihtuessa eri tyyppisille laitumille Jäämeren rannikon, koivu- ja mäntymetsien ja korkeiden tunturien välillä. Ruotsin ja Norjan välillä malli on jo käytössä, Suomessa paliskuntien rajat noudattelevat pitkälti kuntien rajoja, jolloin porojen luontainen laidunkierto on vaikeaa. Laidunkierto toisi elinkeinon lähemmäksi perinteistä porotaloutta.

– Käsivarren alueen satelliittikuvissa voi selvästi erottaa valtakunnan rajan. Norjassa on runsaasti jäkälää, Suomessa vain vähän.

Kyse ei ole varsinaisesti ylilaidunnuksesta.

Porot syövät jäkälää vain talvella, mutta koska porot Suomessa laiduntavat näillä alueilla myös kesällä, herkästi murenevat jäkälät tulevat tallatuiksi, Käyhkö sanoo.

Lapissa kaivos- ja metsätalous kamppailevat poronhoidon kanssa alueiden käytöstä. Matkailukäyttö nostaa päätään, eikä välttämättä ole ristiriidassa porotalouden kanssa.

– Tiedossa on vahvaa poliittista vääntöä, Käyhkö ennakoi.

Kolumni

Tanssiinkutsu Mitä romaanin alussa tapahtuu?

Ensin mitään ei ole olemassa, ja sitten yhtäkkiä on, ihmisiä ja tilanteita ja suunnitelmia ja murheita. Päähenkilö saattaa syntyä, kuten David Copperfieldissä, tai avioliitto olla jo karilla, kuten Anna Kareninassa. Koskelan Jussi ilmestyy yhtäkkiä lukijan silmien eteen ja alkaa kävellä suolla, mittailla ja tarkastella sitä, mielessään salainen talonrakennussuunnitelmansa.

Kertoipa romaani mistä ja kenestä hyvänsä, alussa tapahtuu aina sama asia: kirjailija avaa lukijalle oven kuin tyhjästä ilmasta ja kutsuu hänet astumaan sisään. Ja lukija tekee työtä käskettyä ja tarttuu tervehtivään käteen.

Yleensä lukija astuu sisään varovaisesti, jos nyt ei epäluuloisena niin ainakin valppaana. Voihan joku toki porhaltaa muitta mutkitta eteiseenkin, halata kirjailijaa ja potkaista kengät jalastaan tietämättä yhtään minkä tyyppinen tapaaminen tästä kehkeytyy.

Lukijana minä astun sisään aina varovasti, silmäilen ympärilleni ja tunnustelen joka askeleella, mikä paikka tämä oikein mahtaa olla. Kenkiä en riisu ensivierailulla.

Ei oven avaaminen kirjailijallekaan helppoa ole, päinvastoin.

Ensi hetkestä lähtien kirjailija ja lukija keskustelevat keskenään. Tosiasiassa vuoropuhelu alkoi jo silloin kun kirjailija ryhtyi kirjoittamaan teosta. Tämä ei tarkoita sitä, että kirjailija miettisi alati lukijaa ja sitä mikä tätä mahtaisi miellyttää. Kirjailija ei mieti kirjoittaessaan ketään elävää ihmistä (eikä hänen perheensä ole tästä yhtään mielissään). Ja siitä huolimatta lukija kulkee alusta asti mukana kirjoittamisessa. Hänet ikään kuin kirjoitetaan tekstiin mukaan. Kirjailija tietää, tai ainakin toivoo, että kun romaani on valmis, joku lukee sitä. Hän haluaa, että tulkinnanvapaudestaan huolimatta lukija ymmärtää teoksesta tietyt asiat, ja pyrkii varmistamaan sen lukuisilla valinnoilla, kuten sillä, mitä hän kertoo ja miten, ja mitä jättää kertomatta. (Ja miten.)

Romaanin alku on minusta kaikkein vaikein kirjoittaa. Loppu saattaa olla mielessäni selkeänä yksityiskohtia myöten kauan ennen kuin minulla on aavistustakaan, miten romaani alkaa. Monesti tuntuu siltä, että henkilöt seisovat hievahtamatta jossakin tietyssä asetelmassa odottamassa oikeanlaista lähtökäskyä. Jos käsky tai ehdotus on väärä, ne eivät liiku. Ne istahtavat ehkä ikävystyneinä tuolille ja panevat tupakaksi odotellessaan, siinä kaikki. Saatan liikuttaa henkilöitä väkisin tänne tai tuonne, mutta ne palaavat aina penseinä takaisin alkuasetelmaansa.

Olen huomannut, että lopullinen lähtölaukaus on yleensä musikaalinen. En tarkoita varsinaista musiikkia, vaan sitä, että teos lähtee liikkeelle, kun kuulen miltä lauseiden tulisi kuulostaa. Räpisteltyäni viikkokausia rutikuivien tosiasioiden sekä juonenkäänteiden parissa kuulen yhtäkkiä lauseiden melodian. Ja silloin se tapahtuu. Yhtäkkiä henkilöt tietävät, tai ainakin uskovat tietävänsä, mitä ovat tekemässä ja mihin menossa. Lauseiden melodia ja rytmi kertovat niille askeleet. Välillä ne törmäilevät ja menevät harhaan ja astuvat toistensa varpaille, mutta se ei haittaa. Ne kuulevat sävelmän eivätkä voi olla tanssimatta.

kuva: jo uni har ala

Katja Kallio Kirjoittaja on kirjailija, joka aloitti Italian kielen ja kirjallisuuden opintonsa Turun yliopistossa vuonna 1987 ja valmistui filosofian maisteriksi 2008.

Aurora | 29

teksti: anna franck

| kuva: hanna oksanen

Tuhannen

TAIDETEOKSEN YLIOPISTO

Tuhatkunta taideteosta, eri puolilla kampusta: luentosaleissa, käytävillä, auloissa , työhuoneissa, jopa taivasalla. Turun yliopiston taidekokoelma tulee vastaan mihin tahansa yliopistolla kulkeekin.

30 | Aurora

T

aidekokoelma on saanut alkunsa yhtä aikaa yliopiston kanssa. 1920-luvulla lukuisat taiteilijat lahjoittivat teoksiaan uudelle yliopistolle. Lahjoittajien joukossa oli sekä Eero Järnefeltin kaltaisia, jo tuolloin hyvin tunnettuja taiteilijoita että tuntemattomampia nimiä.

Taiteilijoiden lahjoitukset oli todennäköisesti tarkoitettu osaksi yliopiston perustamisen ja toiminnan mahdollistanutta kansalaiskeräystä. Yliopiston taidekokoelma onkin kokonaisuudessaan karttunut hankintojen sijaan hyvin pitkälti lahjoitusten avulla.

Yliopiston taidekokoelma kuvastaa maakunnallisesti haltijaansa. Kokoelman helmiin kuuluvat Wäinö Aaltosen, Otto Mäkilän ja Edwin Lydénin kaltaisten turkulaistaiteilijoiden lukuisat teokset. Wäinö Aaltosen työtä on

muun muassa jokaiselle yliopistolaiselle tuttu Genius ohjaa nuoruutta -veistos, joka katselee opiskelijasukupolvien vaihtumista paraatipaikalta Yliopistonmäen suihkulähteeltä.

Myös nykytaiteella side maakuntaan Taideteostoimikunta tukee suomalaisen nykytaiteen tekemistä. Tärkeän osan taideteostoimikunnan hankinnoista muodostavat tilaustyöt, jotka suunnitellaan usein suoraan sijoituspaikkaansa. Esimerkiksi Tiedonportaiden yläpäästä löytyvä Marcus Copperin Big Bang Echo sekä OLO-ryhmän Educariumiin ja Publicumiin toteuttama kuusiosainen veistoskokonaisuus ovat varta vasten kampukselle suunniteltuja teoksia.

Moniin kampuksen uusiin tiloihin on saatu runsaasti taideteostoimikunnan sijoituksia.

Esimerkiksi Sirkkalan kasarmialueella sijaitsevasta Minerva-rakennuksesta löytyy yli kaksikymmentä taideteostoimikunnan teosta.

– Taidetta haluttiin saada esille erityisesti yleisiin tiloihin työhuoneiden sijaan, teosten valinnassa mukana ollut taidehistorian lehtori Lars Saari kertoo.

Käytäville sijoitetut teokset herättävätkin sekä satunnaisen vieraan että päivittäin tiloissa liikkuvan mielenkiinnon. Erityisesti Minervan toisessa kerroksessa, keskusportaikkoon johtavien ovien eteen sijoitettu Heikki Marilan suurikokoinen maalaus saattaa jopa seisauttaa sisääntulijan hetkeksi .

Saari ja sisustusarkkitehti Mari Sonntag valitsivat teokset Valtion taideteostoimikunnan kokoelmista Sirkkalan ollessa remontissa. Esille haluttiin ensisijaisesti nykytaidetta ja lisäksi etsittiin teoksia, joissa olisi jokin linkki rakennukseen muuttaviin oppiai-

neisiin. Myös paikalliset taiteilijat ovat hyvin edustettuina.

– Iloksemme taideteostoimikunnan kokoelmasta löytyi runsaasti hyviä turkulaisten tekijöiden töitä, jotka sopivat Minervan tiloihin. Esimerkiksi toisessa kerroksessa seinillä olevien töiden tekijöistä suurin osa on turkulaisia tai täällä opiskelleita, Saari kertoo.

Nykypäivän valinnat sopivat siis hyvin samaan kokonaisuuteen kokoelman varhaisimpien osien kanssa. Alusta alkaen yliopistolle on pääasiassa lahjoitettu ja hankittu oman aikansa nykytaidetta useimmiten varsinaissuomalaisella painotuksella.

Muotokuvien sarja 60-vuotiaista Keskeisen osan yliopiston taidekokoelmaa muodostavat muotokuvat, joita löytyy lähes jokaisen oppiaineen tiloista. Professoreiden ja

Maaria Wirkkalan Tiedon häivä rakentuu useasta osasta, joista akateemisen koulutuksen summaava ympyrä on Akatemiatorilla.

rehtorin 60-vuotispäivän kunniaksi on usein tapana teettää muotokuva, johon varat on hankittu syntymäpäiväkeräyksellä.

Valtaosa muotokuvista on öljymaalauksia, mutta valokuvamuotokuvat ovat yleistyneet erityisesti viime vuosina. Lisäksi kokoelmaan kuuluu runsaasti piirustusluonnoksia ja muita epävirallisia henkilömuotokuvia.

Omien teostensa lisäksi yliopistolle on deponoitu runsaasti Valtion taideteostoimikunnalle kuuluvia teoksia. Vuonna 1956 perustetun taideteostoimikunnan tehtävänä on hankkia ja sijoittaa taidetta julkisiin rakennuksiin.

Aurora | 31

Lyhyet

koonnut: erja hyytiäinen kuvat: maria ojanen, antti tarponen, ESO

turun yliopiston uutiset ja tapahtumat

YLIOPISTOILLA KESKEINEN ROOLI MUUTOKSEN HALLINNASSA Yliopistoilla on keksinen rooli meneillään olevan yhteiskunnallisen muutoksen hallinnassa, korosti rehtori Kalervo Väänänen Turun yliopiston lukuvuoden avajaispuheessaan.Yliopistojen on Väänäsen mukaan luotava pohjaa tiedon, taidon ja sivistyksen varaan rakentuvalle yhteiskunnalle ja sen riittävän monipuoliselle elinkeinorakenteelle.

– Kustannustehokkuuden lisäksi tarvitsemme laaja-alaisen opetuksen ja tutkimuksen laadun kohentamista.Tämäkään ei vielä riitä.Tarvitsemme tehokkaampia tapoja siirtää innovaatioita yliopistojen sisältä ulkomaailmaan,Väänänen totesi.

Tavoitteisiin pääsemiseksi Väänänen listasi kolme ratkaisua: yliopistolaitoksen nykyistä parempi sisäinen yhteistyö ja työnjako, yliopistojen toimintojen kansainvälistyminen sekä yliopistojen tasa-arvoinen ja oikeudenmukaiseen kilpailuun pohjautuva kohtelu valtiovallan taholta.

Avajaisissa huomioitiin myös menneen lukukauden ansiot. Vuoden opintojaksoksi 2014 valittiin Kansainväliset instituutiot in action -opintojakso, jonka vastuuopettajina toimivat professori Outi Korhonen ja tutkija Janne Salminen ja kurssin suunnitteluun osallistuivat myös opiskelijat. Opintojakso toteutettiin opintomatkana Tukholmaan, Kööpenhaminaan, Brysseliin ja Haagiin.

Vuoden opettajaksi 2014 valittiin yliopistonlehtori Harri Virolainen Turun kauppakorkeakoulusta.

Aleksanteri I palasi Akatemiataloon Aleksanteri I:n patsaan kopio saatiin pitkän työn tuloksena Turkuun. Alkuperäinen Aleksanteri I:n patsas sijaitsi Akatemiatalossa vuoteen 1832 asti, jolloin se vietiin yliopiston muuton yhteydessä Helsinkiin.

Turun yliopisto keskusteli pitkään Helsingin yliopiston kanssa mahdollisuudesta palauttaa patsas takaisin Turkuun.

– Ensisijaisesti lähdimme neuvottelemaan alkuperäisestä patsaasta, mutta olemme tyytyväisiä tähän ratkaisuun. Pääasia on, että Akatemiataloon saadaan takaisin yksi sen perinteisistä tunnusmerkeistä, joka kuvastaa rakennuksen historiaa, vararehtori Riitta Pyykkö sanoo.

32 | Aurora

} utu.fi

Vararehtori, tietojärjestelmätieteen professori Tapio Reponen jäi 43 Turun kauppakorkeakoulussa ja Turun yliopistossa tehdyn työvuoden jälkeen eläkkeelle elokuun alussa. Työurastaan 31 vuotta hän toimi rehtorina tai vararehtorina.

Lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Tapani Rönnemaa piti kesäkuisen läksiäisluentonsa musiikin siivin. Läksiäisjuhlassa korostui monipuolinen yhteistyö ja uurastus lääketieteellisen tiedekunnan tutkimuksen ja koulutuksen laadun turvaamiseksi.

Lääketieteellisen tiedekunnan uutena dekaanina aloitti elokuun alusta bakteeriopin professori Pentti Huovinen.

Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtajaksi on nimitetty poliittisen historian tutkija, valtiotieteiden tohtori Markku Jokisipilä.

TUNNUSTUKSIA Turun yliopiston viimeiseksi jääneen kansleri Pekka Puskan muotokuva paljastettiin lukuvuoden lopulla. Vaasalaisen taidemaalarin Fritz Jakobssonin teos viimeisteli yliopiston historian 14 kanslerin muotokuvan sarjan.

Kasvimuseon amanuenssina työskentelevä Sanna Huttunen on saanut Risto Tuomikosken biologisen taksonomian vuosipalkinnon.

Akateemikko Arto Salomaalle on myönnetty ETH Zürich -yliopiston kunniapalkinto hänen ansiostaan tietojenkäsittelytieteen kouluttajana.

Aiemmin Turun yliopiston puitteissa toiminut kliinisen tutkimuksen palveluyksikkö Clinical Research Services Turku – CRST Oy on aloittanut toimintansa itsenäisenä osakeyhtiönä.

CRST on erikoistunut lääkkeiden turvallisuutta ja tehoa osoittavien tutkimusten tekemiseen.

UUSI YLIOPISTOVERTAILU ANTAA KIITOSTA ERITYISESTI TUTKIMUKSESTA JA KANSAINVÄLISYYDESTÄ Ensimmäistä kertaa julkaistu eurooppalainen yliopistovertailu UMultirank luokittelee Turun yliopiston tutkimusjulkaisuiltaan ja kansainvälistymiseltään erinomaiseksi.

U-Multirank perustuu kokonaisarviossaan viiteen osa-alueeseen: tutkimustyön maineikkuus, opetuksen ja opiskelun laatu, kansainvälisyys, onnistuminen osaamisen siirtämisessä (esimerkiksi kumppanuudet yritysten kanssa) ja panos alueelliseen kehitykseen. Turun yliopisto oli useilla osa-alueilla ensimmäisessä very good -luokassa, kokonaistulos oli luokassa varsin hyvä.

Korkeimman tason Turun yliopisto saavutti muun muassa tutkimusjulkaisujen ja kansainvälisten yhteisjulkaisujen, post doc -tutkijapaikkojen ja kansainvälisen tutkimushenkilöstön määrissä. Myös opettajien lukumäärä suhteessa opiskelijoiden määrään sekä opiskelijoiden kansainvälinen liikkuvuus ovat huippuluokkaa.

Perinteisesti yliopistovertailut ovat keskittyneet ainoastaan huippututkimukseen.

HAUSSA 50 UUTTA TOHTORIKOULUTETTAVAA Turun yliopisto palkkaa ensi vuoden alusta lukien 50 uutta määräaikaista tohtorikoulutettavaa.

– Tutkijakoulun tohtoriohjelmissa työskentelee tällä hetkellä yhteensä 200 yliopiston rahoittamaa tohtorikoulutettavaa. Näistä määräaikaisista paikoista vapautuu neljännes vuosittain, tutkijakoulun koordinaattori Elise Pinta kertoo.

Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus loi MONIAISTISEN KEITTOKIRJAN nettiin. Eri aistien vaikutusta ruokailunautintoon esittelevä teos löytyy osoitteesta www.5DCookbook.fi. Maksutta ja vapaasti käytettävissä oleva teos on julkaistu sekä suomeksi että englanniksi.

Turun yliopisto ottaa ensimmäisenä eurooppalaisena yliopistona oppiainevalikoimaansa evoluutiopsykologian sivuainekokonaisuuden.

Evoluutiopsykologia on psykologian osa-alue, jossa tutkitaan, miten evoluutio ja luonnonvalinta on vaikuttanut ihmisten ja muiden eläinten käyttäytymiseen ja mielen toimintaan.

400 parhaan joukossa

Turun yliopisto sijoittui maailmanlaajuisella Academic Ranking of World Universities -listalla viime vuosien tapaan sijoitusluokkaan 301–400.

Haluaika päättyi syyskuun puolivälissä ja valinnat tehdään loppuvuoden aikana.

– Turun yliopiston panostus tohtorikoulutukseen on varsin merkittävä, tutkijakoulun johtaja, professori Pirjo Nuutila toteaa.

Turun yliopisto ja maailman johtaviin hammasalan teknologiayrityksiin kuuluva suomalainen Planmeca Oy ovat perustaneet yhteisen koulutusvientiyrityksen Nordic Institute of Dental Education (NIDE).Yritys tarjoaa korkealaatuista täydennyskoulutusta kansainvälisille hammasalan ammattilaisille.

TUE NUORTA OSAAJAA - TULE MENTORIKSI! Kaipaatko tuoreita näkökulmia omaan työhösi? Haluatko jakaa osaamistasi ja verkostojasi nuorelle osaajalle? Turun yliopiston monialaiseen mentorointiohjelmaan etsitään kauppakorkeakoulun ja tiedekuntien kasvatteja tukemaan opiskelijan siirtymistä työelämään.

Jos olet ollut työelämässä vähintään viisi vuotta ja haluat välittää kokemustasi pian valmistuvalle opiskelijalle, voit ilmoittautua mentoriksi. Turun ja lähialueiden lisäksi mentoreja tarvitaan erityisesti pääkaupunkiseudulta. Vuoden kestävä ohjelma käynnistyy tammikuussa.

Vinkkaa mentoroinnista myös opiskelukavereillesi ja kollegoillesi!

Lisätietoja ja ilmoittautuminen 31.10. mennessä osoitteessa utu.fi/mentorointi Aurora | 33

Väitös

teksti: taru suhonen

| kuva: martin mccallum

Mari K. Niemi havaitsi, että naisten nousua puolueiden johtajaksi jarrutti se, että miehet pitivät pitkään hallussaan myös puolueorganisaatioiden alempia johtopaikkoja.

Ministeritehtävien osalta Anneli Jätteenmäen hallitus oli ensimmäinen, jossa salkut jaettiin tasan. Ministeriys on nykytilanteessa naisille keskeinen väylä, jota nousta uskottavaksi puheenjohtajaehdokkaaksi, Niemi sanoo.

Puolueet toimineet politiikan portinvartijoina – Helposti kysytään, miksi poliittisten puolueiden johtajanvalinnoista tehdään sukupuolikysymys. Sitähän se on ollut aina, poliittisesta historiasta tohtoriksi väitellyt Mari K. Niemi sanoo.

N

iemi tarkastelee tutkimuksessaan, miten Suomessa on noustu poliittisen valtaan. Niemen mukaan 1980-luvun lopulla suomalaisessa puoluejohtajuudessa ja suuren puoleen johtajaksi nousemisessa alkoi murros. ‒ Tarkastelujakson alkupuolella naisia oli ensimmäistä kertaa ehdolla suurten puolueiden puheenjohtajavaaleissa. Kauden lopulla, 2000-luvun alussa, naisia jo valittiinkin puheenjohtajan tehtävään ja ensimmäiset naiset nousivat pääministeriksi. Tämä päätti liki satavuotisen perinteen, jossa miehet ovat Suomessa johtaneet sekä suuria puolueita että hallitustyötä, Niemi sanoo.

Yhteiskunnallisessa työnjaossa politiikka ajateltiin miehiseksi alaksi, johtajuus samoin.

– Miesten asemaa ylläpiti sekin, että myös puolueorganisaatioiden alemmat johtotehtävät jaettiin valtaosin miesten kesken. Naisten oli miehiä vaikeampi pätevöityä puoluejohtajiksi. Puolueet toimivat näin portinvartijoina poliittisella uralla etenemisessä.

Niemen mukaan suomalaisessa tasa-arvokeskustelussa on tavallista, että naisten pelätään saavan tai vaativan tasoitusta sukupuolensa vuoksi taitoihinsa ja kykyihinsä katsomatta. ‒ Nimenomaan miehet ovat hyötyneet sukupuolestaan johtajiksi pyrkiessään. Kuten puolueiden johtajahistoria osoittaa, puoluejohtajiksi on Suomessakin voittopuolisesti tai yksinomaan valittu miehiä.

Niemen mukaan naisia alettiin valita puoluejohtajiksi tilanteissa, joissa valinta nähtiin puolueille edulliseksi. Naisen valinta tulkittiin miehen valintaa merkittävämmäksi symboliseksi viestiksi, johon liitettiin ajatuksia uudistumisesta ja puolueen julkisuuskuvan parantamisesta.

34 | Aurora

‒ Naisten valinta suuren puolueen johtajaksi tapahtui vaiheessa, jossa puoluejohtajien valta-asema on vahvin kautta suomalaisen poliittisen historian. Politiikan johtopaikkoja tavoitelleet naiset ovat meilläkin kohdanneet lasikattoja, pyöröovia ja liukkaita jyrkänteitä, mutta tässä valossa näyttää siltä, että valta ei aina pakenekaan naisilta.

1980- ja 1990-lukujen taitteessa naisia oli Suomessa ensimmäistä kertaa ehdolla suurten puolueiden puheenjohtajavaaleissa. 2000-luvun alussa naisia nousi ensi kertaa suurten puolueiden puheenjohtajiksi, myös pääministeriksi.

– Tarja Halosen valinta tasavallan presidentiksi vuonna 2000 mursi yhden lasikaton ja tasoitti naisten tietä politiikan huipulle, joskin se saattoi myös hetkeksi vähentää painetta valita naisia esimerkiksi puoluejohtajiksi.

Niemen tarkasteleman ajanjaksona konkretisoitui myös toinen, totutusta poikkeava reitti suuren puolueen johtajaksi. Perussuomalaisten eduskuntavaalivoitto vuonna 2011 nosti pienen puolueen suurten joukkoon ja mursi perinteisen kolmen suuren puolueen asetelman. ‒ Puolueen menestyksen seuraukset ovat olleet kauaskantoisemmat kuin ehkä ensin ajateltiin: perussuomalaisten vaalivoiton SDP:lle, keskustalle ja kokoomukselle aiheuttama järkytys heijastui myöhemmin myös niiden johtajavaihdoksiin ja -valintoihin.

Mari K. Niemen väitöskirja Kaksi tietä huipulle. Media ja puoluejohtajuus Suomessa naisten noususta populismin aaltoon on luettavissa osoitteessa https://www.doria.fi/handle/10024/98697

Lue uusien Turun yliopistossa tarkastettujen väitösten esittelyt osoitteesta utu.fi/vaitokset

TURUN SUOMALAINEN

YLIOPISTOSEURA

Tieteen vuosilahjoittaja Suomalaiset suhtautuvat tieteeseen myönteisesti ja seuraavat aktiivisesti tutkimusta. Suosikkiteemoja ovat ympäristö, luonto ja yhteiskunnalliset asiat. Tuorein, vuoden 2013 tiedebarometri osoittaa, että luottamus tieteeseen – ja koulutukseen – on vakaata.

Tiedettä arvostetaan, silti harva osaa nimetä sen tekijöitä. Turkulaisittain on mukavaa, että akateemisen kentän tunnetuin on Turun yliopiston avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja. Tieteestä tutuiksi kansalaiset mainitsevat myös nimet Linus Torvalds, Pekka Himanen, Kari Alitalo, Jaakko Hämeen-Anttila, Bengt Holmström...

Kyselyyn vastanneista lähes tuhannesta ihmisestä puolet arvioi, ettei tieteellä ole yhteyttä omaan arkeen ja tutkijat ovat etäällä norsunluutornissa. Julkisuushakuisuus on tiedeyhteisölle vierasta, ja päivystävän dosentin leimaa kartetaan. Yhteiskunnalliseen keskusteluun pitää kuitenkin saada tutkijoita, joilla ammattinsa ansiosta on tutkittua tietoa näkemysten pohjaksi.

Yliopistoa tukevan seuran on luontevaa tuoda turkulaisia tutkijoita ja korkeakoulumaailman ulkopuolista yleisöä yhteen. Jos haluaa kannattaa tutkimusta, voi liittyä vuosilahjoittajaksi. Yliopistoseuran jäsenmaksut käytetään opiskelijoiden ja nuorten tutkijoiden apurahoihin sekä väitöskirjapalkintoihin.

Puheenjohtaja Satu Astala jakoi Turun yliopiston avajaisissa Yliopistoseuran viisi 1 300 euron suuruista palkintoa ansiokkaista väitöskirjoista. Seuraavat tohtorit saivat palkinnon: KT Mikko Aro (kuvassa), LT Janne Orava,VTT Antti Kouvo, FT Tero Karppi ja FT Urszula Marcinkowska.

Riitta Monto Turun Sanomien päätoimittaja, Yliopistoseuran hallituksen jäsen Twitter: @RiittaMonto

Turun Suomalainen Yliopistoseura ry:n varsinainen syyskokous pidetään tiistaina marraskuun 25. päivänä 2014 Maaherran makasiinin Porthan-salissa osoitteessa Henrikinkatu 10.

Ennen varsinaista syyskokousta klo 17.00 VTT Ville Laamanen esitelmöi kirjailija Olavi Paavolaisesta, joka tarkasteli kulttuuria, politiikkaa ja modernin maailman olemusta tavalla, joka puhuttaa ja kiinnostaa yhä. Esitelmässä Laamanen myös arvioi, miksi Paavolaisen kirjoitukset ovat edelleen ajankohtaisia.

Klo 18.00 alkaa varsinainen syyskokous, jossa käsitellään vuoden 2015 toimintasuunnitelma, talousarvio ja valitaan tilintarkastajat. Kokouksessa vahvistetaan myös liittymis- ja jäsenmaksu, valitaan hallituksen sekä neuvottelukunnan puheenjohtajat ja jäsenet erovuoroisten tilalle.

Lämpimästi tervetuloa!

Kahvitarjoilu

Syysretkellä koetaan ruoka uudesta näkökulmasta Turun yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksessa tutkitaan, miten eri tavalla aistimme ruokaa.

Emme useinkaan tule ajatelleeksi, että ruuan maku muodostuu aivoissamme usean eri aistin yhteisvaikutuksesta. Esimerkiksi kuulo- tai tuntoaisti vaikuttaa vahvasti siihen, miten maistamme, toteaa Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksen varajohtaja Mari Sandell.

Yliopistoseuran syysretkellä keskiviikkona 8.10. klo 17.00 saa kuulla alan uusimpia tutkimustuloksia ja kokeilla laboratorioympäristössä miten aistimme toimivat. Miten syötävän tuotteen väri vaikuttaa maistamiseen ja pystyykö karvaan ja happaman maun erottamaan toisistaan? Entä millainen kokemus on valmistaa ruokaa moniaistisella keittokirjalla?

Tapahtuma on Yliopistoseuran jäsenille maksuton, muille 10 e. Tapahtumaan otetaan mukaan 20 henkilöä ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautuminen koordinaattori Eeva-Maria Soikkaselle, jonka yhteystiedot sivun alalaidassa.

Aurora | 35

koordinaattori Eeva-Maria Soikkanen | 045 152 6666 | yliopistoseura@utu.fi | www.yliopistoseura.fi

QT4 1

36 | Aurora