Mercurius 1/2014 by Turun yliopisto

MERCURIUS

1/2014

Turun kauppakorkeakoulun sidosryhmälehti

MINNA MÄKINEN: Verkostot avaavat ovia media-alalle

Kuihduttaako kilpailuttaminen?

16 22 Aasian opissa

MERCURIUS

PÄÄKIRJOITUS

HYVIEN UUTISTEN VIIKKO

”

Yrittäjyyden näkökulmasta muutos on luonteva ja positiivinen olotila. Jo 1900-luvun alkupuoliskolla Joseph Schumpeter esitti, että luovan tuhon kautta taloudessa kilpailukyvyttömät yritykset, tuotteet ja ammatit häviävät parempien ja tuottavampien tieltä. Talous on jatkuvassa muutoksessa tarjoten uusia markkinoita ja mahdollisuuksia yrityksille. Kun vanhat toiminnot häviävät, vapautuu resursseja – työntekijöitä, raaka-aineita ja rahoitusta – hyödyllisempään käyttöön. Tuottavuus nousee ja elintaso paranee. Viimeaikaiset talousuutiset ovat useimpien näkökulmasta täynnä huonoja uutisia. Schumpeterilainen tulkinta on optimistisempi: Talous on murroksessa, luovan tuhon voimat jylläävät ja synnyttävät tilaa uudelle ja paremmalle. Positiivisuus liittyy likeisesti myös yrittäjänä toimimiseen. Innovatiivisen uuden tuotteen tai palvelun rakentaminen vaatii optimismia ja vahvaa uskoa. Tutkimustenkin perusteella yrittäjien tiedollisissa kyvyissä on eroja meihin muihin tallaajiin verrattuna. Yrittäjät näkevät valmista siellä, missä muut näkevät keskentekoista tekelettä. Yrittäjät suhtautuvat ylioptimistisesti omiin kykyihinsä ja valmiuksiinsa ja siten uskaltavat ottaa askeleen kohti tuntematonta. He eivät jää vellomaan epäonnistumissa. Olisi erheellistä väittää, että yritykset ja toimialat uudistuisivat itsestään tai että pelkkä asenne kantaisi yrittäjän menestykseen. Tarvitaan investointeja yrityksen osaamisen kehittämiseen ja uudistamiseen. Kauppakorkeakoulun tutkimus ja koulutus tarjoavat tässä yrityksille runsaasti eväitä. Porin yksikössä tuemme yritysverkostoa, joka kehittää yhteistyössä uutta, innovatiivista palvelukonseptia kansainvälisille markkinoille. Olemme mukana myös kehittämässä teollisuuden alihankkijayritysten kilpailukykyä ja innovatiivisuutta. Palvelujen osuus liiketoiminnassa kasvaa. Asiantuntijaorganisaatioille on yhä enemmän tilaa ja mahdollisuuksia markkinoilla. Syksystä 2014 Porin yksikössä käynnistyy uusi asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelma, tuttavallisemmin ALMA, jonka tavoitteena on tarjota liiketoimintaosaamista asiantuntijapalveluiden kehittäjille ja johtajille. Muutos on arkea, mutta osaamisesta on huolehdittava! Meillä kauppakorkeakoulussa hihat on jo kääritty ja kuokka heiluu. Tavoitteenamme on tukea suomalaisen yritystoiminnan ja yhteiskunnan kilpailukyvyn kehittymistä, joista lukea positiivisia talousuutisia mediassa. Oletko sinä jo mukana?

ULLA HYTTI YRITTÄJYYDEN PROFESSORI PORIN YKSIKKÖ

KUVA: ESKO KESKI-OJA

SISÄLLYS 1/2014 2 4 7 8 10 12 15 16 18 20 22 23

Pääkirjoitus: Hyvien uutisten viikko Uudistumiskäytännöt kiertoon Vieraskynä: Varainhankintaa verkostoituen Lyhyesti Malta pysähtyä työn peruskysymysten äärelle

KUVA: HANNA OKSANEN

Uudet tietojärjestelmät eivät paikkaa ongelmia työprosesseissa, sanoo työinformatiikan asiantuntija Antti Tuomisto.

Aistien varaan Media-alan muuttuessa on keskeistä ymmärtää kuluttajaa Aggressiivinen kilpailuttaminen kuihduttaa koko tuotantoketjun Kokeneet sparraajat tukevat kasvua johtajana Paracity paketoi suomalaista ympäristöosaamista KUVA: ESKO KESKI-OJA

Aasian opissa Väitöksiä

Ammatillinen liikkumatila vaikuttaa siihen, millaisia vapauksia työssään ottaa, kertoo kehon roolia työssä tutkiva Suvi Satama.

441 678 Pa inotuote

UUDISTUMISKÄYTÄNNÖT KIERTOON Kuuden yliopiston kauppatieteilijät keräsivät hyviä uudistumisen käytäntöjä kymmenistä yrityksistä ja laittoivat ne jakoon. Tavoitteena on osoittaa, että uudistumisen ei tarvitse olla vaikeaa: merkittävää kehitystä voidaan saavuttaa muuttamalla pieniä asioita arjessa. TEKSTI TARU SUHONEN

KUVITUS MILLA RISKU

NWORK-hankkeessa tutkittiin vuosina 2012‒2013 pk-yritysten uudistamista ja uudistumisen johtamista kuuden suomalaisen yliopiston yhteistyönä. Hankkeessa mukana olleille yrityksille kehitettiin uusia työtapoja ja havainnoitiin olemassa olevia käytäntöjä. Akateemisessa viitekehyksessä on syntynyt konferenssipapereita ja tieteellisiä artikkeleita, mutta muuten tutkijat ovat pysyneet hyvin lähellä yritysten arkea. Punaisena lankana on ollut osoittaa, että uudistuminen on helppoa. ‒ Monta kertaa riittää, että asioita ajatellaan eri tavalla, sanoo yrittäjyystutkija Satu Aaltonen Turun kauppakorkeakoulusta. Tutkijat painottavat, että vastuu uudistumisesta on koko organisaatiolla. Esimiesten tehtäväksi jää varmistaa, että uudistuminen on mahdollista: jättävätkö kokouskäytännöt aikaa ideoinnille tai sallivatko tilat spontaanitkin kohtaamiset? Aaltonen vertaa työympäristön fyysisten tilojen merkitystä uusiin oppimismenetelmiin ja -ympäristöihin. ‒ Pulpetit ja opettajanpöytä luokkahuoneessa vievät tiettyyn vanhaan tapaan ajatella, tiettyihin rooleihin. Samoin työpaikoilla 4 MERCURIUS 1/2014

myös fyysisellä ympäristöllä ja ratkaisuilla on vaikutuksensa siihen, miten helppo työntekijän on ottaa aktiivista roolia tai miten eri osastojen ihmiset kohtaavat toisiaan. AHAA-ELÄMYKSIÄ HAVAINNOISTA

Hankkeessa kerätyt havainnot on koottu verkkosivustona julkaistuksi Toimii käytännössä! -käsikirjaksi. Ideana on ollut tuottaa pk-yrityksille helposti lähestyttäviä ideoita ja käytännön työkaluja. Yritysyhteistyössä on havaittu, että uusille ideoille on tilausta. Suuryrityksissä on omat koneistonsa kehitystyölle ja innovoinnille, mutta pienemmissä organisaatioissa koetaan usein, että resurssit menevät muuhun kuin uudistumiseen. ‒ Totta kai yritykset kehittyvät vähitellen ja muokkaavat tuote- ja palvelutarjontaansa, mutta siihen, että uudistumisen kysymysten äärelle pysähdyttäisiin, ei kaikilla tunnu olevan aikaa. Tulipalojen sammuttaminen on arjen pyörittämisessä monille tuttua.

Mieti ainakin näitä Yrittäjyystutkija Satu Aaltonen poimii viisi helppoa käytäntöä, joita jokaisessa organisaatiossa ja työpaikassa kannattaisi pohtia.

Hyödynnä uuden työntekijän tuntosarvet Uusi työntekijä tulee työyhteisöön ulkopuolisena. Tulijaa kannattaa rohkaista olemaan positiivisen kriittinen ja ihmettelemään avoimesti. ‒ Pitempiaikaiset työntekijät saattavat sanoa, että näinhän meillä aina täällä tehdään. Uudelle tulokkaalle mikään ei kuitenkaan ole itsestään selvää, Satu Aaltonen muistuttaa. Uudelle työntekijälle kannattaa järjestää palautekeskustelu noin kuukauden päähän työn aloittamisesta, jolloin esille nousseita ideoita voidaan käydä läpi. ‒ Tärkeää on, että uusia ideoita ei heti tyrmätä eikä toisaalta jätetä roikkumaan. Pitää myös tehdä koko yhteisölle selväksi, että nykykäytäntöjen kyseenalaistaminen ei ole moite nykyisille työntekijöille. Myös palautteen antajan pitää olla hienotunteinen. Uutta työntekijää voi kannustaa olemaan aktiivinen myös etsikkoajan jälkeen: palautekäytäntö saattaa saada aikaan uskallusta, joka tarttuu myös muihin.

2) Ideointi ei saa olla pomon yksinoikeus Tutkijat ovat havainneet, että erityisesti pienissä, yrittäjävetoisissa yrityksissä uudistukset lähtevät liikkeelle usein yrittäjästä itsestään. Asiassa on kaksi puolta. Toisaalta uusia ideoita suoltava yrittäjä on hyvä roolimalli, joka innostuksessaan saa muutkin mukaan. Toisaalta idearikkaus passivoi työntekijöitä, sillä vastuu jätetään helposti toimitusjohtajalle, joka on aina keksimässä ja ideoimassa uutta. Silläkin on merkitystä, miten yrittäjä ideansa työyhteisöön tuo. ‒ Uusien ideoiden lanseeraaminen kannattaa jättää rauhalliseen tilantee-

seen. Usein ei ole otollisinta pyyhältää ovesta sisään kertomaan keksimistään ideoista, kun muilla on kiire ja puhelimet pirisevät ympärillä, Aaltonen sanoo. Toimitusjohtaja on pienissä yrityksissä usein myös puheenjohtaja kokouksissa ja kokee roolinsa kautta velvollisuudekseen olla ensimmäisenä äänessä. ‒ Silloin ne, jotka eivät halua olla esillä tai eivät koe kehittämistä varsinaisesti omaksi roolikseen, jäävät helposti hiljaisiksi.

3) Kehittäminen vaatii oman aikansa Monissa organisaatioissa pidetään säännöllisiä palavereja, joissa käsitellään juoksevia asioita. Tutkijat suosittelevat, että viikkopalaverien tai muiden säännöllisin väliajoin toistuvien kokouksien yhteydessä ei edes yritettäisi kehittää isompia asiakokonaisuuksia.

‒ Viikkopalavereissa halutaan usein ensin saada päivittäiseen työntekoon liittyvät asiat pois alta. Voisi sanoa, että on toiveajattelua, että uusia ideoita pälkähtää päähän kohdassa muut asiat vähän ennen kokouksen loppua. Strategisemmille keskusteluille kannattaakin varata aikaa alkuun tai varata niitä varten kokonaan erillinen kokous, Aaltonen huomauttaa. MERCURIUS 1/2014

4) Vahvista positiivista kehää, riko negatiivinen Onnistumisten jakaminen tuottaa yhteisöllisyyttä. Tästä esimerkkinä Satu Aaltonen käyttää myyntiin keskittyvää organisaatiota, jossa kerrotaan kaupasta välittömästi lyömällä kelloa. Toistuva tapa

vahvistaa positiivisuuden kehää. Myös muunlaisissa töissä voitaisiin ottaa oppia onnistumisten huomioimisesta. Hyvän kehän vahvistaminen ei tosin tarvitse kelloja ja karnevaaleja. ‒ Usein riittää niinkin yksinkertainen asia kuin kiittäminen. On hyvä asia, jos työnjohto muistaa sanoa kiitos silloin kun siihen on aihetta, mutta se, millaiseksi työyhteisö muodostuu, ei ole pelkästään johdon vastuulla. Pomo ei aina voi kuudennella aistilla tunnistaa, jos joku kaipaa vahvistusta päästäkseen

eteenpäin. Kaikkien pitää muistaa antaa työkavereille pieniä työntöjä. Yhtä tärkeää kuin positiivisuuden vahvistaminen on negatiivisen kehän rikkominen. ‒ Jos näyttää siltä, että työkaveri tai alainen ei suoriudu normaalisti töistään tai muuten vaikuttaa voivan huonosti, voi aloittaa kysymällä, onko kaikki hyvin. Toiset ovat empaattisuudessa rohkeampia kuin toiset, mutta puheeksi ottaminen kannattaa, vaikka se on vaikeaa.

5) Sisäinen yrittäjä syttyy luottamuksesta Turun kauppakorkeakoulun yrittäjyystutkijat ovat pitkään puhuneet sisäisestä yrittäjyydestä. Käsite tarkoittaa yrittäjämäistä tapaa toimia jo olemassa olevassa organisaatiossa. ‒ Sisäisesti yritteliäs työntekijä toimii yrityksessä uudella tavalla, työlleen sitoutuneesti, oma-aloitteisesti ja luovasti. Näin sisäisesti yritteliäät työntekijät ovat parhaimmillaan yrityksen uudistumisen lähde, Satu Aaltonen sanoo. Hän kertoo INWORK-hankkeeseen osallistuneesta ohjelmistoalan yrityksestä, jossa ihmisiin luottaminen on toiminnan tärkein periaate.

‒ Lähtökohtaisesti työntekijään luotetaan. Esimerkiksi matkustuspäätökset ja laitehankinnat voi hoitaa itse. Ohjenuoraksi on annettu, että kaikki voivat tehdä ratkaisuja, kunhan niistä jokaisen kohdalla miettii, mitä tämä tarkoittaa kollegoiden, asiakkaiden ja yrityksen kannalta nyt ja tulevaisuudessa. Jos ratkaisu on henkilökohtaisen arvion mukaan kannattava, sen voi tehdä itsenäisesti. Tutkijoiden havaintojen mukaan vastuu saa työntekijät huomioimaan asioita koko organisaation näkökulmasta. ‒ Näin kaikki kantavat vastuuta yrityksen menestyksestä.

SEURAAVAKSI VUOROSSA KETTERÄ YHTEISKEHITTÄMINEN

NWORK-hankkeeseen osallistuivat Turun yliopiston, Lapin yliopiston, Lappeenrannan teknillisen yliopiston, Aalto-yliopiston, Oulun yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston tutkijaryhmät. Mukana oli kauppatieteilijöitä yrittäjyyden, johtamisen ja organisoinnin, innovaatiojohtamisen, kansainvälisen liiketoiminnan, tietojohtamisen ja markkinoinnin aloilta. Hanketta johti professori Päivi Eriksson ItäSuomen yliopistosta. Lähes sama kokoonpano kauppatieteilijöitä on tämän vuoden alusta käynnistänyt 6 MERCURIUS 1/2014

AGILE-hankkeen, jonka tavoitteena on tarjota pk-yrityksille työkaluja ketterään yhteiskehittämiseen. ‒ Tutkimme, miten yritysten välistä toimintaa voitaisiin kehittää kokeilujen ja pienten muutosten avulla. Tavoitteena on esimerkiksi yritysten ja konsulttifirmojen yhteistyön joustavoittaminen. AGILE-hanke on Tekesin rahoittama. Viiden yliopiston yhteishanketta vetää Turun yliopisto, jossa hanketta johtaa yrittäjyyden professori Ulla Hytti Turun kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä. Turun yliopiston

osahankkeen muut tutkijat ovat Satu Aaltonen, Tiina Mäkitalo-Keinonen ja Tanja Lepistö. Hankkeeseen etsitään yrityskumppaneita, ja aiheesta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Ulla Hyttiin (ulla.hytti@utu.fi) tai Satu Aaltoseen (satu.aaltonen@utu.fi).

Tutustu Toimii käytännössä! -käsikirjaan inworkhanke.tumblr.com/

vieraskynä

Varainhankintaa

VERKOSTOITUEN

urun Kauppakorkeakouluseura on jo yli neljän vuosikymmenen ajan toiminut siteenä elinkeinoelämän ja kauppakorkeakoulun välillä. Seuralla on tällä hetkellä noin 400 henkilö- ja yritysjäsentä. Seuran keräämillä varoilla on tuettu kymmenien tohtoreiden väitöskirjoja ja satoja opiskelijoita on avustettu kansainvälistymään. Myös opiskelijoiden harrastustoimintaa, kuten kuoroa, on voitu vuosien varrella tukea. Varainhankinnan keskeisinä elementteinä ovat joka toinen vuosi järjestettävät Merkuriuksen Karnevaalit ja vuosittainen Vapun Vauhdinotto. Näistä korkeatasoisista ja hauskoista juhlista, joissa luodaan uusia kontakteja ja tavataan vanhoja tuttuja, on tullut käsite jo Turun ulkopuolellakin. Olen ollut pitkään Turun Kauppakorkeakouluseuran jäsen ja kahteen otteeseen toiminut seuran hallituksessa. Koen tärkeänä, että minulla on mahdollisuus omalta osaltani tukea korkeatasoista turkulaista tutkimusta ja edesauttaa opiskelijoita kartuttamaan kansainvälistä osaamistaan. Seuran jäsenyys on myös mahdollistanut tutustumisen mielenkiintoisiin ihmisiin niin seuran omissa tapahtumissa kuin kauppakorkeakoulun sidosryhmilleen tarjoamissa ajankohtaisissa tilaisuuksissa.

Useasti olen saanut vastata kysymykseen, miten Åbo Akademin kasvatti voi toimia Kauppakorkeakouluseurassa. Oletusarvona monilla tuntuu olevan, että tutkinto Turun kauppakorkeakoulusta olisi ehto jäsenyydelle. Seuran jäsenyydelle ei kuitenkaan ole rajoitteita, vaan kaikki halukkaat voivat liittyä. Suosittelenkin lämpimästi jäsenyyttä niin elinkeinoelämän edustajille kuin muille tieteen, tutkimuksen ja koulutuksen ystäville. Toisaalta vaikuttaa siltä, ettei Kauppakorkeakouluseura ole kovin tuttu Turun kauppakorkeakoulusta valmistuvillekaan. Näin voisi ainakin päätellä vastavalmistuneiden vähäisistä jäsenhakemuksista. Koen, että seuran jäsenyys olisi paitsi oiva tapa pysyä kartalla opinahjon kuulumisista, myös erinomainen mahdollisuus kohdata elinkeinoelämän vaikuttajia monilta eri osa-alueilta. Uskallan luvata kaikille seuran jäsenille hyvää mieltä – niin varainhankinnasta tärkeään tarkoitukseen kuin laajenevasta tuttavapiiristä ja hauskoista juhlista. Jäseneksi voi liittyä osoitteessa www.utu.fi/tukkk-seura. Tervetuloa mukaan! TARU NARVANMAA VARATOIMITUSJOHTAJA AKTIA PANKKI OYJ

MERCURIUS 1/2014 7

lyhyesti

KOONNUT TARU SUHONEN

SUOMALAISET PERUSTAVAT UUSIA YRITYKSIÄ VAROVASTI

MONIKANSALLISET

YRITYKSET poistamaan köyhyyttä

Vaikka yhä useampi suomalainen haluaa ryhtyä yrittäjäksi, harva etenee yrityksen perustamiseen saakka.

auppakorkeakoulun yrittäjyystutkijat ovat selvittäneet suomalaisten yrittäjyysaktiivisuutta osana vuotuista Global Entrepreneurship Monitor (GEM) -yrittäjyystutkimusta. Suomen osuudesta selviää, että meillä aikuisväestöstä 44 prosenttia tunnistaa hyviä liiketoimintamahdollisuuksia ympäristössään. Luku on korkeampi kuin useimmissa innovaatiovetoisissa talouksissa. Tutkimuksesta selviää myös, että suomalaisten aikomukset ryhtyä yrittäjäksi ovat kasvaneet. Korkeimmillaan yrittäjyysaikeet ovat nuorten keskuudessa.

Aikomuksista ja myönteisistä asenteista huolimatta suomalainen aikuisväestö kuitenkin perustaa uusia yrityksiä varovaisesti. Noin viisi prosenttia aikuisväestöstä on aloittamassa uutta yritystoimintaa. Ne, jotka yrittäjäksi ovat ryhtyneet, tavoittelevat vain maltillista kasvua. ‒ Tässä Suomi poikkeaa muista innovaatiovetoisista talouksista. Haasteena on yhä, että innovaatioihin tai kansainvälistymiseen panostavia uusia yrittäjiä on Suomessa selvästi harvemmassa, sanoo tutkimuksen johtaja, akatemiaprofessori Anne Kovalainen.

PELITUTKIMUSVERKOSTO SELVITTÄÄ PELIEN TERVEYSKÄYTTÖÄ Kauppakorkeakoulun CCR Tutkimuspalvelut koordinoi Turun yliopistoon perustettua Up Your Game -pelitutkimusverkostoa.

ieteidenvälinen digitaalisten pelien tutkimusverkosto Up Your Game yhdistää eri tieteenaloilla tehtävää pelitutkimusta ja pyrkii käynnistämään uutta tutkimusta peleistä, pelaamisesta ja pelien hyötykäytöistä. – Verkoston toiminta käynnistyi lähes vahingossa. Suunnittelimme syksyllä 2013 ensimmäistä pelialaan liittyvää tieteidenvälistä tutkimushanketta ja huomasimme yllätykseksemme, että todella monet eri tieteenalojen asiantuntijat halusivat osallistua toimintaan, kertoo projektipäällikkö Jukka Vahlo. 8 MERCURIUS 1/2014

Up Your Game -verkostoon liittyi muutamassa viikossa lähes neljäkymmentä tutkijaa ja asiantuntijaa. Mukana on yhteistyökumppaneita kaikista Turun yliopiston tiedekunnista, Åbo Akademista ja Turun ammattikorkeakoulusta. Suomen mittakaavassa ainutlaatuisen Up Your Game -verkoston toiminta käynnistyy tutkimuksella, jossa selvitetään pelien hyötykäyttöä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.

an-Eurooppa Instituutti on mukana kansainvälisessä MNEmerge-hankkeessa, jossa peilataan kehittyvissä maissa toimivien monikansallisten yritysten toimintaa YK:n vuosituhattavoitteisiin. Tavoitteena on selvittää, voisivatko yritykset olla mukana poistamassa maailmanlaajuista köyhyyttä omien resurssiensa avulla. Hankkeessa tehdään kenttätutkimusta Brasiliassa, Ghanassa ja Intiassa. Tarkoitus on muun muassa selvittää, miten harvaan asutut maaseutualueet voitaisiin sähköistää kustannustehokkaasti tai maalaisyhteisöjen sanitaatiota ja hygieniaa voitaisiin kehittää. Kansainvälinen tutkimushanke on EU:n seitsemännen puiteohjelman rahoittama. Hanketta koordinoi Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Turun yliopiston lisäksi mukana ovat muun muassa Oxfordin yliopisto, King’s College London ja Brunel University Iso-Britanniasta sekä Hollannissa toimiva YK:n yliopisto.

Tapahtumat työllistävät

alueittain jopa teollisuutta enemmän

orin yksikössä on kehitetty tapahtumien laskennallinen aluevaikutusmalli, joka arvioi ensimmäistä kertaa tapahtumatuotannon työllisyys- ja tulovaikutukset sekä tapahtumien merkityksen matkailulle ja alueen vetovoimalle. Esimerkkilaskelmista selviää, että EteläPohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Satakunnassa tapahtumaklusterit työllistävät jopa enemmän kuin alueittensa keskeiset teollisuustoimialat. ‒ Tapahtumaklusterien tulonmuodostukselle on ominaista, että vaikutukset leviävät laajalti aluetalouteen sen eri toimialoille ja

jokainen klustereissa ansaittu liikevaihtomiljoona on monikymmenkertaisesti vähemmän riskialtis aluetalouden häiriöille kuin teollisuudessa ansaittu liikevaihtomiljoona, kertoo projektitutkija Ari Karppinen. Kehitettyä mallia voidaan helposti soveltaa myös muihin liiketoimintaympäristöihin seutukunta- ja maakuntatasoilla Suomessa. Aluevaikutusmalli rakennettiin osana Turun yliopiston, Taideyliopiston ja Aalto-yliopiston vuosina 2010‒2014 toteuttamaa Johde-hanketta, joka keskittyy luovan alan johtajaosaamiseen.

VALMISTUNEET Kauppatieteiden maisterin tutkinto

Aakula Aleksi Aaltonen Olli Abbas Massam Ala-Nikula Antti Ansio Nina Asikainen Juho Berisha Besar Blomqvist Mira Blyakha Nataliya Ekman Johan Halminen Jussi Harikkala Riikka Harju Milla Heinonen Emmi Hynynen Riikka Juusela Niko Kerola Sara Keskinen Tomi Koivuniemi Minna Koskinen Milla Kujapelto Mikko Kuusniemi Niina Laakso Mikko Lama Sunny Lassila Juho Lehtonen Emmi-Maria

Leivo Krista Lähteenmäki Suvi Mahkonen Beatriz Niemelä Heini Nykänen Niko Ojanen Henri Pajula Juuso Peura Marko Pietiläinen Aino Pulkkinen Janne Pylkkänen Santtu Raitolampi Tanja Rueda Huerfano Rusila Antti-Olli Rämö Laura Sippel Laura Soininen Jenni Soininen Katja Soukki Joonas Sutela Niklas Vornanen Outi Vuonnala Riikka Wuorijärvi Toni Yrjölä Misme Äikäs Juha

Valtiotieteiden maisterin tutkinto

Ollonqvist Joonas

Porin yksikkö

Kauppatieteiden maisterin tutkinto

Brander Eva Eriksson Sofia Juovanen Janette Kankainen Maiju Kaunisto Antti Korpela Minna Leppänen Juuso Närhi Kristian Saaristo Jenni

Salminen Iiro Sundberg Saana Talvitie Mervi Tanskanen Mari Tuominen Jan Uusi-Uitto Auli Vahlsten Marjo Valtonen Elina Vuorenpää Sanna

Kaksi miljoonaa MERITEOLLISUUDEN JA VERKOSTOJEN TUTKIMUKSEEN

urun yliopiston tutkimusryhmät ovat saaneet yli kahden miljoonan euron rahoituksen viisivuotiseen FIMECC Oy:n REBUS-tutkimusohjelmaan. Turun kauppakorkeakoulun ja oikeustieteellisen tiedekunnan tutkijoiden tavoit-

teena on vaikuttaa yritysten kilpailukykyyn uudistamalla liiketoimintamalleja meriteollisuudessa ja yksinkertaistaa sopimusprosesseja liiketoimintaverkostoissa. REBUS on osa FIMECC:n 50 miljoonan euron vuotuista tutkimusportfoliota, joita

rahoittavat yritykset, yliopistot ja tutkimuslaitokset sekä Tekes. Ohjelmassa on mukana noin 20 yritystä, 7 yliopistoa Suomesta sekä lähes 20 yhteistyöyliopistoa Suomen ulkopuolelta.

MERCURIUS 1/2014

MALTA työn peru Lähtisitkö suunnistamaan vain maali kartalle merkittynä, ilman tietoa lähtöpisteestäsi? Niinpä. Monet organisaatiot kuitenkin lääkitsevät kokemiaan työprosessien ongelmia esimerkiksi uusilla tietojärjestelmähankinnoilla ilman, että lähtötilannetta – itse työtä – pysähdytään analysoimaan.

S Tietojärjestelmätieteen lehtori Antti Tuomisto luotsaa Turun yliopistossa ICTporttia, joka auttaa varsinaissuomalaisia yrityksiä tietotekniikan hyödyntämisessä alan opiskelijoiden avulla. Pitkäjänteinen työ opiskelija-yritysyhteistyön tiivistämiseksi toi Tuomistolle Turun kauppakamarin ICT Teko 2014 -palkinnon. ‒ Vuoden ICT-tekona palkittiin tänä vuonna paitsi tuloksellinen yliopisto-yritysyhteistyömalli, myös tiivis vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa, Tuomisto iloitsee.

10 MERCURIUS 1/2014

onera uutisoi joulun alla Turun yliopistossa toteutetun Knowledge Workers’s Habits -tilaustutkimuksen otsikolla ”Kännykän räplääminen kokouksessa ei olekaan aina huono tapa”. Tutkimuksen tekivät Turun kauppakorkeakoulun työinformatiikan asiantuntijat. Lehtori Antti Tuomisto ryhmineen haastatteli tutkimusta varten tietointensiivisillä aloilla työskenteleviä tietotyöläisiä. – Kustakin kohdeyrityksestä haastattelimme tutkimusta varten kehitettyyn viitekehykseen tukeutuen ylimmän johdon, keskijohdon ja työyksikön edustajan. Aineiston perusteella saimme kuvattua kaikkiaan 21 erilaista tietotyöhön kuuluvaa tapaa. Se, missä vuorovaikutussuhteessa nyt löydetyt tavat ovat toisiinsa, vaatii vielä jatkotutkimusta. Näin ollen lista ei sellaisenaan sovellu tietotyöläisten huoneentauluksi, Antti Tuomisto kertoo.

TA PYSÄHTYÄ skysymysten äärelle TEKSTI JUSSI MATIKAINEN

”

Taukojen pitäminen on nykyään todella aliarvostettua, etten sanoisi unohdettua.”

KUVA HANNA OKSANEN

ÄLÄ TUOMITSE JOS ET TIEDÄ

Tuomisto ryhmineen löysi kolmenlaisia tietotyöläisen tapoja: hyviä, huonoja ja huonomaineisia. Havaittuja hyviä tapoja olivat esimerkiksi avoin maailmankuva, kritiikin kääntäminen voimavaraksi sekä päivittäminen ja uuden omaksuminen. Huonoista tavoista nousivat esiin muun muassa mikrojohtaminen, huomion poukkoileminen ja teknologian vähättely. Huonomaineisen tavan taakkaa kantavat esimerkiksi kiireellisten asioiden hoitaminen ennen tärkeitä ja laitteiden kanssa touhuaminen. Otetaanpa esimerkiksi kännykän räplääminen kokouksessa. Tapa kuuluu ilmiselvästi huonomaineisiin, mutta työinformatiikan tutkija näkee ilmiön monisyisempänä. – Kännykän räpläys on helppo ottaa syntipukiksi: ’Nyt se ei kuuntele minua!’. Mutta tämä ei ole kysymys, vaan kysymys kuuluu: ’Saatko työt tehtyä, mikä on sinun tuloksesi?’ Tuomisto huomauttaa, että työntekijä saattaa käyttää kännykkää työkalunaan silloin, kun yrityksen virallisesti tarjoamat tietojärjestelmät eivät työtehtävään taivu. Toisaalta kännykkään syventynyt kokoustaja saattaa pitää hetken taukoa silloin, kun käsiteltävät asiat eivät vaadi hänen erityistä tarkkaavaisuuttaan. – Taukojen pitäminen on nykyään todella aliarvostettua, etten sanoisi unohdettua. Ihmisen pää ei kuitenkaan kestä rajattomasti. Jos järjestelmät ja johtamistavat on kehitetty teknis-taloudellisista argumenteista käsin, on suuri vaara, että henkilökunnasta tiristetään irti viimeinenkin tippa. Työinformatiikan tutkija ei lähde tuomitsemaan yksittäistä työtapaa ilman perusteellista kulloisenkin työtehtävän ja työjärjestelmän tuntemusta. Nytkään hän ei siis nipota, vaikka näpyttelen haastattelumuistiinpanoja iPadiini yhdellä kädellä toisen nostellessa kahvimukia.

– Minulla pitäisi olla aika paljon enemmän tietoa työjärjestelmästäsi ennen kuin ohjeistaisin ottamaan myös toisen käden käyttöön, Tuomisto hymyilee. KAIVA HILJAINEN TIETO ESIIN

Työinformatiikka on Turun yliopistossa 1980-luvulta lähtien kehitetty tutkimus- ja koulutusala, jossa huomio kiinnitetään kokonaisuuteen nimeltään työjärjestelmät. Työinformatiikan asiantuntijat tuottavat palveluita myös yrityksille ja organisaatioille, jotka haluavat sujuvoittaa työprosessejaan. – Lähtökohtana on aina työn tekemisen tarkastelu. Tyypillisesti haastattelemme työntekijöitä, mutta myös keskijohtoa ja johtajia, ja haastatteluissa kiinnitämme huomiota henkilön omaan työhön, yhteistyöhön, palveluihin, osaamiseen ja muutokseen. Työinformatiikan asiantuntijat tuovat läsnäolollaan näkyväksi monet työprosessin hiljaiset, aukikirjoittamattomat vaiheet. Tyypillisesti työinformatiikkaan otetaan yhteyttä siinä vaiheessa, kun yrityksessä tai organisaatiossa on tunne, että työprosessi ei suju aivan parhaalla mahdollisella tavalla. – Useinkaan asiakas ei oikein tiedä, mihin sormensa panisi, mistä aloittaisi kehitystyön. Vaihtaisimmeko dokumentinhallintajärjestelmän, uusisimmeko nettisivut, ostaisimmeko kaikille työkaluksi tablettitietokoneen? Tällaiseen tilanteeseen tuomme uutta ymmärrystä päätöksenteon tueksi. Asiantuntijat kuvaavat, miten työt tällä hetkellä tehdään. Työn sujuvuuden näkökulmasta, tietotyö ja tietotekniikka huomioiden, he nostavat esiin ongelmia ja kehityskohteita, joita työprosesseihin liittyy. Vaihe on keskeinen – ja usein aliarvostettu – kun aletaan puhua esimerkiksi uusista tietojärjestelmähankkeista. – Jos väität, että pystyt parantamaan suoritettani jollakin tietoteknisellä järjestelmäl-

lä, sinulla täytyy olla syvällinen ymmärrys siitä, mitä tällä hetkellä teen, miten sen teen ja miksi. Tutkijan tuottamaa työprosesseihin liittyvää tietoa pystytäänkin tyypillisesti käyttämään esimerkiksi järjestelmähankintojen vaatimusmäärittelyissä. HAASTA IT-TOIMITTAJA DIALOGIIN

Tuomiston mukaan yritysten ja IT-järjestelmätoimittajien välille tarvittaisiin kipeästi nykyistä paljon enemmän vuoropuhelua, jotta tietotekniikka todella saataisiin hyötykäyttöön – parantamaan työn sujuvuutta ja tulosta. – Jos lähtöasetelma on pari astetta pielessä, ollaan maalissa jo monta kilometriä hukassa. Tietojärjestelmähankkeissa koetut pettymykset aiheutuvat useimmiten siitä, että ongelmat, joihin tietotekniikasta on toivottu lääkettä, ovat olleet jo lähtökohtaisesti väärin ymmärrettyjä. Tietojärjestelmien yhteydessä tavataan puhua toimittajista ja käyttäjistä. Tuomisto kertoo tietoisesti välttävänsä termiä käyttäjä tietojärjestelmistä puhuttaessa. – Kenenkään työtä ei ole tietojärjestelmän käyttäminen! Tuon totesi käytettävyyden tutkimuksen pioneeri Irmeli Sinkkonen jo vuosia sitten. Sen sijaan tietotekniikan ja mobiilin teknologian merkitys työvälineenä on lisääntynyt valtavasti myös muilla kuin tietointensiivisillä aloilla. – Tekemämme tutkimuksen mukaan esimerkiksi pk-yrityksistä valtaosa on koosta ja toimialasta riippumatta mobiileja – työtä voidaan tehdä ajasta ja paikasta riippumatta. Voidaankin sanoa, että tietotyön rooli ja myös työinformatiikan merkitys ovat kasvaneet Suomessa koko työväestön keskuudessa.

MERCURIUS 1/2014

Aistien varaan Useimmissa organisaatioissa rationaalisuus on hyväksytyin tapa olla ja ajatella. Suvi Satama ja Arto Ryömä haastavat pohtimaan, mitä tapahtuisi, jos uskaltaisimme heittäytyä taiteen ja urheilun aistinvaraisuuteen: ottaa oman tilamme kuin tanssija, arvostaa työkaveria kuin jääkiekkoilija. TEKSTI TARU SUHONEN

KUVAT ESKO KESKI-OJA

uvi Satama on johtamisen ja organisoinnin tohtorikoulutettava, joka kiinnostui kehon roolista eri ammateissa muutama vuosi sitten. Nyt hän tutkii väitöstyössään kehollista toimijuutta tanssin kontekstissa. Tanssi valikoitui tutkimuskohteeksi fyysisyytensä vuoksi. Mutta mitä kehollinen toimijuus oikein tarkoittaa? ‒ Miellän tämän yksilön kapasiteetiksi hyödyntää ammatillista liikkumatilaa työssään. Jos mietitään ilmiötä yleisellä tasolla, niin jokaisella yksilöllä on omassa työssään tietynlainen liikkumatila. Se tarkoittaa sitä, että pystyy itse vaikuttamaan siihen, mitä, milloin ja miten asioita tekee. Toisilla tila on suppeampi, toisilla laajempi, mutta kaikilla se vaikuttaa siihen, mitä itsestään saa työssään irti ja miten siinä viihtyy, Satama kertoo. Erilaiset tekijät vaikuttavat siihen, miten liikkumatilaamme käytämme. Ammattitanssijoita havainnoinut tutkija kertoo, että esimerkiksi eläköityneet balettitanssijat ovat tottuneet kontrolloituun liikekieleen ja muiden aikatauluttamaan arkeen, mikä vaikuttaa paljon siihen, millaisia vapauksia he otta12 MERCURIUS 1/2014

vat omissa produktioissaan vapaalle kentälle siirryttyään. Satama haluaa tutkimuksensa avulla tarkastella kehon roolia työssä myös laajemmin. Hän kertoo, että liike-elämässä ammatillista liikkumatilaa rajoittavat usein rutiinit. ‒ Esimerkiksi kokouksiin liittyy paljon sellaista, joka saa ihmiset varautuneiksi ja toimimaan toisin, kuin he kenties haluaisivat toimia, jättämään sanomatta, mitä he haluaisivat sanoa. Omaa liikkumatilaa ei uskalleta ottaa, vaikka todellisuudessa kukaan ei estä sitä ottamasta. Koko lapsuutensa ja nuoruutensa tanssia harrastanut tutkija sanoo, että taideammatissa aistillisuus ja intohimo ovat jatkuvasti läsnä, ehkä enemmän kuin useimmissa työyhteisöissä. ‒ Kun työ on osa omaa kehoa ja minuutta, on mukana myös haavoittuvuutta. Riski loukkaantua on alituinen, minkä lisäksi on koko ajan alttiina itsekritiikille ja muiden arvostelulle. Lavalla tähän yhdistyvät myös yleisön reaktiot. Alun perin Satama ajatteli, että haavoittuvuus on kielteinen asia.

– Tanssissa on kuitenkin niin, että itsensä alttiiksi asettaminen, haavoittuvuus ja niiden kautta syntyvä aitous tekevät tanssijasta kyvykkäämmän. Haavoittuvuus myös ruokkii intohimoa työhön, ja näiden välinen, rohkea vuoropuhelu mahdollistaa ammatillisen liikkumatilan laajenemisen. Satama tekee tutkimustaan Amsterdamin yliopiston poikkitieteellisessä AISSR (Amsterdam Institute for Social Science Research) -tutkimusryhmässä syksyyn saakka. ‒ Etnografia on kauppatieteilijälle tutkimusotteena haastava. Pyrin syventämään tutkimusryhmässä osaamistani sekä väitöstyöni substanssi-ilmiöstä että menetelmällisistä näkökulmista. Vapaa-ajalla käyn katsomassa paljon tanssia, täällä on todella elävä kulttuurikenttä.

”

Omaa liikkumatilaa ei uskalleta ottaa, vaikka todellisuudessa kukaan ei sitä estä.”

MERCURIUS 1/2014

Pelin olosuhteissa kaikilla on merkitystä A

rto Ryömä tutkii väitöstyössään johtajuutta jääkiekon kontekstissa. Jääkiekko on organisaatiotutkijalle antoisa kohde. ‒ Jääkiekon maailma on kaksijakoinen. Pelin ulkopuolella valta ja vastuu annetaan valmentajalle, mutta kentällä pelaajat ovat omillaan. Tai pikemminkin keskenään ‒ oleellista on, että johtajuutta jaetaan. Nopeatempoisessa pelissä kehon intuitiivisuus korostuu. Tietoiseen ajatteluprosessiin ei ole aikaa, joten peliä pyritään helpottamaan ennakkoon laadituilla pelisuunnitelmilla. Koska myös vastustaja on mukana kuvassa, ei peli etene käsikirjoituksen mukaan. ‒ Ei riitä, että pelaaja toteuttaa omaa tehtäväänsä suunnitellusti. Pelaajien on kyettävä täydentämään toisiaan aistimustensa ohjaamina. Pelin olosuhteissa pelaajat oppivat ottamaan toisensa huomioon ja arvostamaan toisiaan, kun he tunnistavat, että kaikkia tarvitaan. Ryömä on itse pelannut ja valmentanut pitkään. Vaikka hän tuntee kohteensa hyvin, ei tutkimuksen tavoitteena ole siirtää jääkiekon oppeja ja toimintatapoja muihin organisaatioihin. Ryömä on kuitenkin alkanut ajatella, mitä mahtaisi tapahtua, jos ihmiset 14 MERCURIUS 1/2014

kaikissa organisaatioissa aidosti tunnistaisivat toistensa arvon ja keskinäiset riippuvuutensa. ‒ Peli on tässä mielessä läpinäkyvää. Muissa oloissa pitää kysyä, mikä on se areena, jolla tunnistamme toistemme vaikutuksen välittömästi. Useinkaan emme nimittäin näe, kuinka yhteisesti teemme asioita ‒ viereisissä huoneissa istuvat eivät välttämättä edes tiedä, mitä toinen tekee. Emme ole lähelläkään sitä, että tekisimme asioita samanaikaisesti ja täydentäisimme toistemme tekoja niin, että työyhteisö toimisi mahdollisimman hyvin. Vaikka arjessa puhutaan paljon reiluudesta ja toisten huomioimisesta, tulisi jokaisen pohtia kohdallaan, antaako toisille aidosti arvoa. ‒ Arvostava ilmapiiri voi syntyä vain, jos huomio toisten merkityksestä nousee ihmisestä itsestään.

”

Johtajat korostavat arkipuheissaan ymmärtävänsä, että johtajan ja alaisen välinen suhde syntyy vuorovaikutuksessa. Relationaalista johtajuutta tutkivan Ryömän mukaan tämä ei kuitenkaan riitä: ajatus suhteesta pitäisi viedä seuraavalle tasolle, sille kaukalosta tutulle, jolla toisten arvo ja merkitys tunnistetaan ja tunnustetaan rinnakkain. ‒ Tätä ei juuri näy työpaikoilla ja organisaatioissa, ei käytännöissä eikä päätöksenteossa. Meillä on pitkä sankarillisen johtajuuden perinne, jossa erotellaan johtaja ja alainen. Toinen on subjekti, toinen objekti. Toinen tietäjä, toinen tiedettävä. Olemme tottuneet ajattelemaan, että johtaja on merkittävämpi kuin joku toinen. Samalla herkästi siirrämme vastuun johtajalle ja sen seurauksena on luonnollista myös maksaa tästä vastuusta parempaa palkkaa.

Mitä mahtaisi tapahtua, jos ihmiset kaikissa organisaatioissa aidosti tunnistaisivat toistensa arvon ja keskinäiset riippuvuutensa?”

alumni

Media-alan muuttuessa on keskeistä ymmärtää kuluttajaa TEKSTI HANNU AALTONEN

KUVA PÄIVI KOSONEN

IL-Median markkinointijohtaja Minna Mäkisen mukaan media-alan kilpailussa voittajina selviytyvät ne, jotka pystyvät parhaiten identifioimaan kuluttajan käyttäytymisen.

edia-alan tulevaisuus on äärimmäisen hyvä, lataa markkinointijohtaja Minna Mäkinen hieman yllättäen, kun kysyn perinteisten lehtitalojen vaikeuksista. Mäkinen on Turun kauppakorkeakoulun alumni. Hän on työskennellyt MTV Median palveluksessa vuosituhannen alkupuolelta lähtien ja siirtyi viime vuonna IL-Median markkinointijohtajaksi.

Onko median vaikeudet nyt selätetty? – Totta kai tämä on haastava toimintakenttä edelleenkin. Kilpailussa tulevat voittamaan ne mediat, jotka pystyvät parhaiten identifioimaan kuluttajan käyttäytymisen. Suomalaiset ovat uutiskansaa: printtilehdet ovat olleet pitkään isossa roolissa suomalaisten arjessa. Vaikka teknologinen kehitys on nyt muuttanut toimintaympäristöä, ihmisten kiinnostus mediasisältöihin ei ole muuttunut. Suomalaiset viettävät median parissa yli kahdeksan tuntia päivittäin. – Kuluttajan kiinnostus mediasisältöihin on vahva. Ainoa asia, joka on nyt muuttu-

nut nopeasti, on median käyttötapa. Tämän muutoksen ymmärtäminen on media-alalla aivan keskeistä. Teknologinen kehitys myllää median käyttöä jatkossakin. Seuraavan vuoden aikana mobiilisivulatausten määrän ennustetaan ylittävän desktop-lataukset ja liikkuvan kuvan merkityksen odotetaan vahvistuvan edelleen. Mäkinen kertoo, että mediatalot seuraavat tiiviisti jo uusia teknologioita: milloin esimerkiksi Google Glass -laseihin ja 3D-televisioihin alkaa tulla mediasisältöjä laajalla rintamalla. – Meidän pitää ymmärtää teknologiaa käyttävää kuluttajaa, ja teknologisten toteutusten tulee olla hänelle kiinnostavia ja helppokäyttöisiä. Tämän lisäksi tarvitaan tietenkin vahvaa kaupallista ja markkinoinnillista osaamista, jotta uusien teknologioiden varaan voidaan rakentaa liiketoimintaa. VERKOSTOT JA UUSIEN TEKNOLOGIOIDEN TUNTEMUS AVAAVAT OVIA MEDIA-ALALLE

Viime vuosien vaikeuksista huolimatta media-ala on säilyttänyt kiinnostavuutensa opiskelijoiden parissa. Koska ala on laaja, tarvitaan osaajia erilaisilta aloilta. Journalistisen puolen osaajien lisäksi kysyntää löytyy muun muassa digiasiantuntijoille sekä liiketoimin-

nan ja markkinoinnin ammattilaisille. – Media-alalle tähyävien kaupallisten alojen opiskelijoiden olisi hyvä pitää anturit ylhäällä ja seurata uusia teknologisia mahdollisuuksia sekä näiden kaupallista potentiaalia. Mäkisen mukaan opiskelijan omat verkostot ovat työllistymisen kannalta kaikki kaikessa. Verkostot alkavat rakentua aina lähipiiristä. – Jokaisen olisi hyvä pohtia hakeutumista mukaan opiskelijatoimintaan sekä alumni- ja mentorointitoimintaan. Myöskään omaa digitaalista jalanjälkeään ei tule väheksyä, sillä voi olla työllistymisen kannalta suuri merkitys. Siksi kannattaa laittaa ainakin LinkedInprofiili kuntoon. Minna Mäkinen kävi puhumassa kauppakorkeakoulun opiskelijoille 14.2.2014 otsikolla ”Kauppaoikeuden ekonomista markkinointijohtajaksi ‒ Miksi media-ala vie mennessään?” osana Alumni Keynote Speakers -luentosarjaa. Nyt kolmatta kertaa järjestetty luentosarja sai alkunsa vuonna 2011 alumnien, opiskelijoiden ja kauppakorkeakoulun yhteistyönä.

MERCURIUS 1/2014

AGGRESSIIVINEN

kuihduttaa koko TEKSTI HANNU AALTONEN

KUVA PÄIVI KOSONEN

Vaikka olosuhteet eri toimialoilla, liikesuhteissa ja yrityksissä vaihtelevat, niin varmaa on, että toimittajien jatkuva kilpailuttaminen ei ole ostajalle se optimaalisin ratkaisu pitkällä aikavälillä. Mitä monimutkaisemmaksi toimintaympäristöt menevät, sitä tärkeämpään rooliin nousevat aidot kumppaniyritykset, väittää yritysten välisiä liikesuhteita tutkiva tutkijatohtori Hannu Makkonen.

”

Kovan kilpailuttamisen sijaan voisi pyrkiä rakentamaan yhteistä toimintakulttuuria, joka ruokkisi sitoutumista ja investointeja liikesuhteeseen.”

16 MERCURIUS 1/2014

KILPAILUTTAMINEN

tuotantoketjun

uomessa vaikuttaa ostamiskulttuuri, jossa tavoitellaan mahdollisimman suurta tarjoajien joukkoa. Näin ostajan ajatellaan saavan poimittua varmasti parhaan mahdollisen tarjouksen. Tämä kilpailuttamisen kulttuuri on saanut tutkijatohtori Hannu Makkosen mietteliääksi. Makkonen on tutkinut erityisesti sähkön jakeluverkkoyhtiöiden ja urakointiyhtiöiden keskinäisiä liikesuhteita ja urakointipalvelutoimialan kehittymistä Suomessa. Hänen tutkimuksessaan on noussut esiin palveluntarjoajan näkemys, joka kuvaa tiukkojen kilpailutusten luonnetta: ”Urakan saa se, jolla on kovin pula töistä tai joka on laskenut urakan eniten pieleen”. – Kilpailutuksessa määräävät perinteiset tekijät, erityisesti tuotteiden hinta. Verkkoyhtiöt katsovat, mitä suoritteita tarvitaan, niistä järjestetään tarjouskilpailut ja sen jälkeen katsotaan, kuka myy palvelun halvimmalla. Kokonaisuuden tehokkuuden arviointi onkin sitten huomattavasti hankalampaa, Makkonen summaa. KUKA KEHITTÄÄ TOIMITUSKETJUA KOKONAISUUDESSAAN?

Sähköverkkojen kunnossapito ja rakentaminen on ulkoistettu monissa jakeluverkkoyhtiöissä, jolloin aiemmasta omasta tuotannosta on siirrytty verkkoyhtiö-urakoitsija-palvelusuhteisiin. Verkkojen rakentaminen, huolto ja korjaukset nähdään verkkoyhtiöissä usein ulkoisen resurssin hankintana, vaikka ne ovatkin yritykselle strategisesti erittäin tärkeitä toimintoja. ‒ Jakeluverkkotoiminta on äärimmäisen monimutkainen, vakioimaton toimintaympäristö. Yksittäisten palvelusuoritteiden ostamisen ja myymisen maailmassa vakioimaton toimintaympäristö aiheuttaa tilaajan ja toteuttajan välille valtavan määrän erilaista äksiisiä. Useamman sadan yksittäissuoritteen määrittely sekä kaupankäynti näillä suoritteilla

on Makkosen mielestä selkeä osoitus suomalaisesta insinööriosaamisesta. Jonkun tulisi kuitenkin myös katsoa, että toimitusketju kokonaisuudessaan toimii optimaalisesti ja palvelee parhaalla mahdollisella tavalla loppukäyttäjää, tässä tapauksessa sähkön ostajaa. TIUKASSA KILPAILUTTAMISESSA KOKONAISUUDEN KEHITTÄMINEN JÄÄ JALKOIHIN

Makkosen mukaan jakeluverkkojen palveluliiketoiminnan kehityksessä on meneillään välivaihe. Palvelutoimialan kehitys on ollut muutamien aktiivisten toimijoiden harteilla ja kokonaisuutta voi aidosti ihailla: on luotu pysyvä palvelusektori, joka selviytyy näistä aiemmin verkkoyhtiöiden hoitamista tehtävistä verkkoyhtiöitä huomattavasti tehokkaammin. Vakioituja toimintoja kilpailuttamalla on ollut mahdollista herättää kiinnostusta tarjoajapuolella ja toisaalta vertailla tehokkaasti hintaa ja laatua. Nyt on kuitenkin aika mennä eteenpäin. – Jos oikein rajusti tuotteistat tilattavaa palvelua, saat juuri sellaisia tarjouksia kuin pyydät. Silloin ehkä ne innovatiivisimmat ratkaisut monimutkaisiin ongelmiin saattavat jäädä tarjoamatta. Teknologiat ja toimintatavat kuitenkin kehittyvät koko ajan eikä voi olla niin, että eletään epätietoisuudessa siitä, onko se nyt ostaja vai myyjä, joka tätä kehitystä seuraa ja implementoi osaksi liikesuhdetta ja palvelutoimintaa. Kun toimintaympäristö menee näin monimutkaiseksi, olisiko yritysten parempi jatku-

van kilpailuttamisen sijaan pitää toiminnot kokonaan oman organisaation sisällä? – Jos ostaja kokee, että hänellä on paras näkemys siitä, mitä ja miten pitäisi tehdä, asia varmaan kannattaisikin tehdä itse. Mikäli konteksti on hyvin monimutkainen ja paras tietämys ei olekaan ostajalla vaan toimittajalla, voisi olla aiheellista miettiä, miten yritys pystyisi integroimaan parhaat toimittajat omaan liiketoimintaansa aidoiksi kumppaniyrityksiksi. OSAOPTIMOINNISTA YHTEISEEN TOIMINTAKULTTUURIIN

Makkonen kysyy, miten niin sanottu ikeniin asti kilpailuttaminen vaikuttaa siihen, paljonko palveluiden toimittajilla on halua kehittää omaa toimintaansa. Rajusti kilpailutetuilla yrityksillä ei ole aina myöskään resursseja pohtia sitä, miten oma toiminta aidosti kehittäisi myös asiakkaan liiketoimintaa. ‒ Kovan kilpailuttamisen sijaan voisi pyrkiä rakentamaan toimittajien kanssa yhteistä toimintakulttuuria, joka ruokkisi sitoutumista ja investointeja liikesuhteeseen. Muuten on vaarana, että toimintaketju menee vähän osaoptimoinniksi: jokainen ketjun jäsen vain tahkoaa omaa liikevoittoaan eikä kukaan katso, miten ketjua tulisi kehittää kokonaisuudessaan. B2B-ostaminen on tiukimmillaan sitä, että ostaja määrittelee tiukasti tilattavan suoritteen. Toisessa ääripäässä ostaja ostaa liiketoimintaansa vaikuttavuutta, eikä välttämättä ole kovin hyvin kärryillä siitä, mitä siellä käytännön tasolla tapahtuu. Makkosen mukaan toimivinta ratkaisua voisi alkaa etsiä siitä väliltä. – Palveluliiketoiminnassa ihanteellista olisi olla jossain siinä välimaastossa: tekeminen ja vastuut on määritelty sopivan tarkalla tasolla ja onnistumista pystytään yksiselitteisesti mittaamaan. Toimittajalla pitää olla aina vapaus kehittää ja kehittyä, mutta joku kontrolli ostajallakin on oltava. Sellaisessa ympäristössä sekä tilaaja että tuottaja ovat tasapuolisessa ja mielekkäässä asemassa.

HANNU MAKKONEN työskentelee tutkijatohtorina Turun kauppakorkeakoulun markkinoinnin aineessa. Verkostot liiketoiminnassa on yksi kauppakorkeakoulun tutkimuksen vahvuusalueista. Alueella toimii useita tutkimusryhmiä, jotka tarkastelevat verkostoja joko yritysten välisinä tai organisaatioiden sisäisinä rakenteina.

MERCURIUS 1/2014

Kokeneet sparraajat

TUKEVAT KASVUA JOHTAJANA TEKSTI TARU SUHONEN

KUVA ESKO KESKI-OJA

eMBA Turku -ohjelmassa sparraajat auttavat osallistujia löytämään oman tapansa johtaa kyselemällä ja kuuntelemalla.

ohtamiskoulutuksessa toisilta oppiminen ja verkostot täydentävät koulutuksen tutkimustietoon perustuvaa sisällöllistä antia. eMBA Turku -ohjelman loppuvaiheessa kuvaan astuvat sparraajat, jotka ovat kokeneita johtajia. Heidän roolinsa on aktivoida osallistujia ryhmissä, kysellä, kuunnella ja siten auttaa johtamiskoulutukseen osallistujia löytämään oman johtamisensa ytimeen.

Sirpa-Liisa Hast, ekonomi

Jäi eläkkeelle vuonna 2010 Beiersdorf Oy:n toimitusjohtajan tehtävästä, jota hoiti vuodesta 1992. 1. Suosikkini johtamisfilosofioista on leading by example, esimerkillä johtaminen, se on käyttökelpoinen kaikissa tilanteissa. 2. Johtamista voi opettaa ja oppia, parhaiten kuuntelemalla ja kysymällä. Itselläni on ollut onni saada hyviä johtajia esimiehiksi uran varhaisissa vaiheissa. Mitä aikaisemmin hakee johtamiseensa oppia, sen parempi. Hyvää johtamistaitoa tarvitaan myös tasavertaisissa asiantuntijatiimeissä. Johtaminen on jatkuvaa opiskelua, omien kykyjen kyseenalaistamista ja itseluottamuksen vahvistamista. 3. Hyvä johtajuus on toimivan organisaation perustaito, se inhimillinen tekijä, joka vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä.

Henrik Carlstedt, varatuomari

Tehnyt työuransa pankkialalla kuuden eri vuosikymmenen aikana, jäi eläkkeelle vuonna 2010. 1. Walking around on johtamisfilosofiani. Tämä tarkoittaa kuuntelemista, tilan antamista ja ennen kaikkea sitä, että luottaa sekä on läsnä ja tavoitettavissa. 2. Johtamista voi opettaa teorian ja kokemuksen kautta. Oppiminen vaatii myönteistä asennetta ja halua toimia esimiehenä ja johtajana. Pitkiin ja asiantunteviin johtamiskoulutuksiin osallistuminen reilun kolmenkympin ja neljänkympin iässä on vaikuttanut johtamiseeni pysyvästi. 3. Kyse on omista tavoitteista: jos haluaa johtajaksi, on kehitettävä johtajuutta. Silloin on myös tunnettava itsensä, jotta tavoitteiden ja todellisuuden välille ei synny ristiriitaa.

18 MERCURIUS 1/2014

KYSYIMME SPARRAAJILTA

Mikä on johtamisfilosofiasi?

Heikki Ainikkamäki, insinööri

Työskennellyt esimiestehtävissä noin 25 vuotta, viimeksi K1 Katsastajat Oy:n markkinointi- ja kehitysjohtajana. Tällä hetkellä perustajaosakkaana startup-yrityksessä. 1. Tärkeimpänä pidän esimerkkinä olemista ja korkean moraalin mukaista työskentelyä. Nämä luovat hyvän perustan läpinäkyvälle ja rehelliselle toiminnalle, jota alaiset, asiakkaat, yhteistyökumppanit, kollegat ja omat esimiehet arvostavat. Hyvä johtaja antaa toiminnalle raamit ja nuotit. 2. Johtamista voidaan opettaa ja oppia tiettyyn rajaan saakka, mutta hyvällä johtajalla täytyy olla tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet. Oppimiseen kuuluu ehdottomasti myös teoreettista ymmärrystä. Johtamiskoulutukset ovat antaneet minulle paljon, esimerkkinä voisi mainita tunneälyjohtamisen. Olen saanut työskennellä hyvien, kokeneitten ja arvostettujen johtajien kanssa, joilta olen oppinut hyvin paljon. 3. Kaikki eivät halua johtajiksi, eikä kaikista ole johtajiksi, mutta niiden, joilla on edellytykset johtaa, täytyy olla valmiit panostamaan johtajuuteen paljon aikaa ja vaivaa.

Pirkko Hyvärinen, ekonomi

Eläkkeellä, työskenteli yli 35 vuoden ajan eri johtamistehtävissä Nordeassa. 1. Johda edestä. Älä elä menneisyydessä. Usko itseesi. Uskalla käydä käsiksi ongelmiin. Älä pelkää vaikeita ratkaisuja äläkä vastuuta. Keskity oleelliseen. Kyseenalaista. Karsi rohkeasti turhat asiat pois. Johdat mitä seuraat – laadi selkeät ja oikeudenmukaiset seurantajärjestelmät. Älä yritä tehdä kaikkea yksin. Johtajan tehtävä on yhdistää voimat. 2. Hyvältä esimieheltä opit parhaiten asioita ja tekemisen tapoja, joita et löydä kirjoista. Erilaisilla valmennuskursseilla opit tuntemaan paremmin itseäsi ja valmennusten aikana huomaamattasi opit paljon kollegoiltasi. Omalla urallani olen saanut johtamiskoulutusta sopivassa määrin aina tehtävien monipuolistuessa. Parhaat opit ja keskustelut olen käynyt samassa asemassa olevan luotettavan kollegan kanssa. 3. Jos et panosta, olet pian entinen johtaja. Koko ajan tulee kuunnella herkällä korvalla kehityksen tuulia ja pidettävä silmät auki sen suhteen, missä asioissa voit parantaa johtamistaitojasi. Koskaan et ole valmis.

Markku Stenberg, ekonomi

Eläkkeellä, työskenteli urallaan 35 vuotta erilaisissa esimiestehtävissä. 1. Ihmisten kanssa, ihmisten avulla, mikä tarkoittaa esimerkkinä olemista työn tekemisessä, päätöksenteossa, vastuun ottamisessa, johdonmukaisuudessa ja tasa-arvoisessa kohtelussa. Johtajan tehtävä on luoda organisaatioon rento, avoin, rohkea yrittämisen tunnelma. Itseään parempien alaisten palkkaaminen on lentävä lause, jota todella kannattaa noudattaa. 2. Johtaminen on kuin mikä tahansa kyky, joku on luonnostaan parempi ja oppivaisempi kuin toinen, mutta kaikkien on kehitettävä itseään. Pitäkää antennit ulkona ja laittakaa persoona peliin! Oppia ja tukea johtamiseen tarvitaan erityisesti uran alussa sekä erilaisissa murrosvaiheissa. 3. Ihmisten johtaminen on erittäin mielenkiintoinen, vaikea ja erittäin palkitseva homma. Organisaatiotasolla työn ja tehokkuuden jatkuva parantaminen vaatii hyvää ja kokonaisvaltaista johtamista.

Tutustu TSE exen monipuoliseen johtamiskoulutustarjontaan osoitteessa www.utu.fi/exe.

Timo Vauhkonen, eMBA, insinööri

Toiminut viimeksi aluejohtajana Arella ja sitä ennen YIT:llä. Nyt hakemassa työuralleen uutta suuntaa ja uusia haasteita. 1. Johtaminen on oman persoonan likoon laittamista. Pyrin olemaan avoin, läsnä, luotettava ja reilu sekä viestimään riittävästi. Johtajan tehtävä on auttaa organisaatiotaan saavuttamaan sille asetetut tavoitteet. Analysoi ja ymmärrä business, tunne ihmiset ja kuuntele heitä, ohjaa oikeat ihmiset oikeisiin paikkoihin, innosta ja energisoi, varmista paras tulos omistajille.

Voiko johtamista oppia ja opettaa?

2. Opetuksessa ehdoton edellytys on monipuolinen kokemus. Hyvä johtamiskoulutus, vertaistuki, mentorointi ja sparraus ovat etenkin johtamisuran alussa korvaamattoman arvokkaita. Johtamista voi oppia, jos on oikeanlainen itsetuntemus ja halu aidosti vaikuttaa toisiin hedelmällisesti. Jos olet tyytyväinen, lakkaat kasvamasta ja kehittymästä.

Miksi johtamiseen kannattaa panostaa?

3. Johtamisessa se, mikä riitti eilen, ei riitä tänään. Johtaminen on vaativa taitolaji, jossa kokonaiskuvan hahmottaminen ja moneen asiaan keskittyminen kovankin paineen alla muuttuvassa ympäristössä on enemmän sääntö kuin poikkeus. MERCURIUS 1/2014

PARACITY PAKETOI

suomalaista ympäristöosaamista TEKSTI ERJA HYYTIÄINEN

Paracity on kaupunki, joka imee jätevirrat ja muuttaa ne energiaksi. Kaupunkia ei vielä ole olemassa, mutta jos arkkitehti Marco Casagranden ja CCR Tutkimuspalveluiden johtaja Aki Koposen unelma toteutuu, Paracity rakentuu suomalaisvoimin Taipei Cityn

rkkitehti Marco Casagrande on suunnitellut asumattomalle saarelle Danshui-jokeen Paracity-nimisen kaupungin, jonka ideana on, että saarikaupungin asukkaat saisivat elantonsa ja raaka-aineensa ympäröivän kaupungin jätteistä. ‒ Kohteenamme on kahden sillan välissä oleva saari, joka on noin kilometrin pitkä ja 300 metriä leveä. Olemme suunnitellet sinne jotakin, jota voi kutsua biourbanismiksi, erittäin tiiviiksi, orgaaniseksi kaupungiksi, Casagrande sanoo. Paracityn voi nähdä viittaavan paitsi ympäröivästä kaupungista voimansa ottavana

ja Taipei New Cityn erottavaan Danshui-jokeen. Casagrande Laboratory / Paracity: Marco Casagrande, Nikita Wu, Menno Cramer, Katie Donaghy, Niilo Tenkanen, Joni Virkki, Sauli Ylinen, Ycy Charlie.

parasiittiin myös rinnakkaiskaupunkiin, joka elää Taipein rinnalla uudenlaista todellisuutta. Orgaanisen kaupungin rakentamiselle suurimman haasteen luo sopivan ympäristöteknologian löytäminen. Tulvien säännöllisesti huuhtomalla saarella on villiä luontoa sekä rämettyneitä ja toimivia viljelmiä.

Paracity elää jo vahvasti turkulaisten mielikuvissa. Sopivaksi toteuttamisajankohdaksi esitetään vuotta 2016, jolloin Taipei on maailman design-pääkaupunki.

Casagrande on halunnut lähteä liikkeelle siitä, että Paracity voidaan toteuttaa suomalaisvoimin. Yritysten mukaan valjastamisessa hänen apunaan on kauppakorkeakoulun CCR Tutkimuspalvelut, joka on erikoistunut tutkimusyhteistyön rakentamiseen akateemisen tutkimuksen ja elinkeinoelämän välille. PARACITY HAASTAA KEHITTÄMÄÄN UUTTA

CCR:n johtaja Aki Koponen kokoaa parhaillaan joukkoineen tutkimuslaitoksia ja suomalaisia ympäristöteknologiayrityksiä täyttämään Paracityn tarpeet. Jo nyt Suomesta löytyy esimerkiksi biologinen vedenpuhdistusmenetelmä proomuun sovitettavaksi sekä suljetun kierron mahdollistava kasvihuone- ja kalankasvatusjärjestelmä. Onnistuakseen Paracity vaatii myös uusia innovaatioita. Haaste on suuri, sillä Casagranden idean mukaan saarelaiset saisivat elantonsa ja raaka-aineensa ympäröivän kaupungin jätteistä. – Siellä on valtavat resurssit, seitsemän miljoonan ihmisen jätteet. Taipein viemärija jätevesiä käsitellessään Paracity vähentää merkittävästi joen kuormitusta, tuottaa energiaa bioenergialaitoksella ja poistaa kaupungista rakennusjätettä kierrättämällä sen hyötykäyttöön, Casagrande sanoo. Aki Koponen uskoo, että onnistuessaan Paracity laittaa liikkeelle uuden kehityksen aallon. Hän vertaa hanketta 1960-luvun kuuprojektiin. ‒ Tuolloin tavoite oli saada ihminen kuuhun, mutta hanke edisti keksintöjen kaupallistumista aina tarranauhasta alkaen. MALLIA ANARKISTIMUMMOILTA

Casagrande on kasvattanut Paracity-ajatusta yli kymmenen vuotta. – Taipeissa hyödyntämättä jättäneet maaalat imaisevat mummoja puoleensa. Nämä anarkistimummot ryhtyvät viljelemään kaupunkipuutarhoja. Näissä kaupunkiakupunktioissa kompostoidaan, kierrätetään muovia, lasia ja pahvia, viljellään, eheytetään kaupunkiluontoa, Casagrande sanoo. Hän tutustui kaupunkipuistoihin Taipein kaupunginhallituksen kutsusta työskennellessään Tamkangin yliopiston professorina. Kaupungissa on satoja kaupunkipuistoja, jotka elävät vuodesta jopa kymmeniin vuosiin. Paracityssä ajatuksena on, että hankkeessa tuotetaan alueelle vain rakenteen ja elämän mahdollistavat elementit, muut osat ihmisten on rakennettava itse.

– Tutkimuksellisesti meitä kiinnostaa uudenlaisten toimintamallien kehittäminen. Esimerkiksi maatalous voitaisiin jatkossa tuoda maaseudulta kaupunkien keskustoihin, eräänlaisiin kasvitehtaisiin. Se vaatii runsaasti kehitystyötä aina kasvinjalostuksesta alkaen, Koponen sanoo. Jätteiden käsittelyteknologiasta pitääkin päästä askel pidemmälle: elämiseen Paracityssä. Siksi CCR kokoaa teeman ympärille monipuolista tutkimusosaamista ja elinkeinoelämän toimijoita. – Oman yliopistomme osaaminen tukee

tätä laajalla skaalalla aina kauppatieteistä biologiaan ja yhteiskunnan kehittymiseen sekä sosiaalisen aspektin kautta vaikkapa kansatieteeseen, Koponen sanoo. ‒ Näiden resurssien lisäksi olemme virittelemässä ruoan tuotantoon liittyvää tutkimusta yhdessä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n, VTT:n ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa. Yrityspuolen kontakteja rakennetaan esimerkiksi energia- ja ympäristöalan strategisen huippuosaamisen keskittymä CLEEN Oy:n kautta, Koponen jatkaa.

Marco Casagrande ja Aki Koponen

Suomalaista rakenne, kiinalaisilta sisältö

aracity jättää saaren maaperän viljelyksille, varsinainen kaupunki rakentuu suurten pylväiden varaan. Ristiin liimatut liimapuutolpat muodostavat silmäväliltään kuusimetrisiä kuutioita. – Kun olemme rakentaneet koolingin, ihmiset voivat tulla sinne tekemään omia kotejaan, Marco Casagrande kertoo. Kodit rakentuvat kahdentoista metrin yläpuolelle, alapuolisiin rakenteisiin ihmiset voivat yhdessä rakentaa kaipaamiaan tiloja esimerkiksi taijia, tanssia, temppeleitä tai lastentarhoja varten, istuttaa hedelmäpuita ja luoda yhteisöviljelyksiä, viljellä sammakoita ja rakentaa yhteisögrillejä. Alimmat kuusi metriä jätetään tulvavaraksi. Aki Koposen mukaan malli antaa

Kiinan mittakaavassa pienille suomalaisyrityksille markkinaraon. – Kiinalaiset ovat kiinnostuneita kokonaisista paketeista. Yksittäisten ympäristöteknologiayrittäjien on hankala tunkeutua Kiinan markkinoille. Jos onnistumme luomaan uudenlaisen, akateemista maailmaa ja yrityselämää yhdistävän kokonaispaketin, joka konkretisoituu esimerkiksi biolaivastona, sille voikin löytyä markkinoita. Ja tämähän loisi meriteollisuudelle aivan uusia näkymiä, miehet toteavat. Toteutuuko Paracity ja milloin, on taipeilaisten rakennuttajien käsissä. Hanketta esiteltiin Kiinan keskustaideakatemian kutsusta alkutalven 2014 aikana Pekingin suuressa CAFAM Biennale -näyttelyssä. Casagrandella on jo ajatus, milloin olisi Paracityn aika. – Vuonna 2016 Taipei on World Design Capital, hän huomauttaa.

MERCURIUS 1/2014

AASIAN OPISSA

Tietojärjestelmätieteen ja toimintaketjujen johtamisen opiskelijat kävivät tutustumassa Kiinan teknologia-alan vauhtiin ja Kaakkois-Aasian vaihteleviin logistisiin oloihin. KUVA: LAURI NIEMINEN

TEKSTI TARU SUHONEN

ietojärjestelmätieteen opiskelijoiden ainejärjestö TuKYData ry kävi opintomatkalla Kiinassa viime marraskuussa. Ohjelman opiskelijat järjestivät itse, yritysvierailut tehtiin isoihin kiinalaisiin it-alan yrityksiin Lenovolle ja Huaweille. ‒ Pääsimme tutustumaan siihen, miltä yrityskulttuuri tuntuu Kiinassa isommissa firmoissa. Se vastasi odotuksiamme, mutta pieniä yllätyksiäkin tuli, kertoo Jussi Heikkonen, viidennen vuoden kansainvälisen liiketoiminnan pääaineopiskelija. Otto Sulin, neljännen vuoden tietojärjestelmätieteen pääaineopiskelija, kävi tutustumassa myös paikallisiin yrityskiihdyttämöihin. Sulin on itse aktiivisesti mukana turkulaisopiskelijoiden startup-toiminnassa

Boost Turku -yhteisön puheenjohtajana. ‒ Tänne meille ei näy, miten paikallinen teknologiaskene toimii, olemme niin Piilaakso-suuntautuneita. Kiinassa on vastaavanlainen, ellei jopa isompi, keskittymä. Siellä ollaan monissa asioissa meitä edellä. Eniten hämmentää vauhti, jolla siellä mennään eteenpäin, Sulin kertoo. Kiinan-matkasta syntyi raportti tietojärjestelmätieteen opintoihin. Raportissa Sulin, Heikkonen ja Sanni Sirkiä käsittelevät oppimaansa ja analysoivat kiinalaisia teknologiayrityksiä ja niiden tulevaisuudennäkymiä. ‒ Paikan päällä vieraileminen avasi silmät sille, millä kasvu on saavutettu. Kiinalaisessa kulttuurissa on tiettyjä hidasteita kasvulle, mutta esimerkiksi ipr-asiat on siellä ymmärretty: jatkossa immateriaalioikeudet merkitsevät paljon enemmän kuin fyysinen omaisuus, Sulin ja Heikkonen kertovat. LOGISTIIKKATUNTEMUSTA BISNESMAHDOLLISUUKSIEN TUEKSI

Toimitusketjujen johtamisen opiskelijat kävivät samoihin aikoihin loppuvuodesta opintomatkalla Thaimaassa, Vietnamissa ja Hongkongissa. Matkan järjestivät yhdessä toimitusketjujen johtamisen oppiaine ja ainejärjestö Kolmas Osapuoli ry. Tärkeä osa opintomatkaa oli intensiivikurssi, joka järjestettiin osana kauppakorkeakoulun koorKUVA: LAURI OJALA

22 MERCURIUS 1/2014

dinoimaa, professori Lauri Ojalan johtamaa Learning Network for Trade Logistics Development: Finland – South-East Asia (LNTLD) -verkostoa. Kurssille osallistui opiskelijoita Thaimaasta, Vietnamista, Malesiasta ja Suomesta, ja sen projektitöissä tehtiin analyysi useiden Kaakkois-Aasian ja Tyynenmeren maiden logistiikan tilasta. Toimitusketjujen johtamisen tohtorikoulutettava Sini Laari sanoo, että vierailu auttoi konkreettisesti ymmärtämään, miten paljon kehittyvissä maissa on tekemistä logistiikan suhteen. Vierailukohteet olivat esimerkiksi satamia ja logistiikkakeskuksia. ‒ Toisaalta olojen vaihtelevuus yllätti. Näimme kansainvälisilläkin mittareilla moderneja laitoksia ja toisaalta laitoksia, joissa teknologiaa oli vain vähän, Laari sanoo. Aino Vanhatalo, toimitusketjujen johtamisen viidennen vuoden pääaineopiskelija, korostaa opintomatkan tarjonneen näkemystä siitä, mitä logistinen ymmärrys merkitsee yhteistyömahdollisuuksille. ‒ Kyllähän sitä tuodaan esille, mitkä mahdollisuudet siellä on, yritetään avartaa bisnestä ja tehdä yhteistyötä. Matkalla ymmärsimme kuitenkin, miten paljon logistiikka vaikuttaa. Ei riitä, että löytää yhteistyökumppanin, sillä logistiikka saattaa olla niin heikolla tasolla, että tavaroita ei saa kulkemaan.

väitöksiä Turun kaupunkiseudulla palveluaukkoja päivittäistavarakaupassa FM Anna-Maija Kohijoki tutki talousmaantieteen alan väitöskirjassaan päivittäistavarakaupan palvelujen saavutettavuutta Turun kaupunkiseudulla. Tutkimuksen mukaan palvelut ovat pääasiallisesti hyvin saavutettavissa, mutta osa kaupunkiseudulla asuvista kuluttajista kokee hankaluuksia palvelujen saavutettavuudessa. Suurin osa näistä niin sanotuista epäedullisessa asemassa olevista kuluttajista, erityisesti ikääntyvistä, asuu kuitenkin palvelujen läheisyydessä. – Palvelujen saavutettavuudessa koetut hankaluudet liittyivät usein myymäläympäristössä toimimiseen. Tuotteita oli vaikea löytää, etiketit ja hintamerkinnät olivat epäselviä ja henkilökohtaista palvelua oli vaikea saada, tutkija kertoo. Anna-Maija Kohijoen väitöskirja Onko kauppa kaukana? Päivittäistavarakaupan palvelujen saavutettavuus Turun seudulla – ikääntyvien kuluttajien näkökulma tarkastettiin 20.12.2013. Virallisena vastaväittäjänä toimi professori Raine Mäntysalo Aalto-yliopistosta ja kustoksena professori Heli Marjanen.

Tutustu väitöskirjoihin osoitteessa www.utu.fi/tse-vaitokset

ULKOMAINEN MARKKINATULOKAS voi vaikuttaa

koko toimialan kehitykseen KTM Elina Pelto kuvaa väitöstutkimuksessaan ulkomaisen yrityksen markkinoille tulon aiheuttamia muutoksia paikallisissa yrityksissä. Vaikutukset Pelto jakaa tahallisiin ja tahattomiin. Tahaton vaikutus on kyseessä esimerkiksi silloin, kun paikalliset yritykset alkavat jäljitellä ulkomaisen yrityksen tuotteita tai johtamiskäytäntöjä. Tahattomia vaikutuksia on ulkomaisen investoijayrityksen näkökulmasta pidetty negatiivisina. Pelto esittää, että asia ei välttämättä ole näin. Hän toteutti väitöstyönsä empiirisen osuuden tapaustutkimuksena Fazer Leipomoiden etabloitumisesta Pietarin leipomotoimialalle. ‒ Ulkomainen yritys hyötyy, kun toimintaympäristö kehittyy. Elina Pellon väitöskirja Spillover effects of foreign entry on local firms and business networks in Russia - A case study on Fazer Bakeries in St. Petersburg tarkastettiin 18.12.2013. Virallisena vastaväittäjänä toimi Associate Professor Svetla Marinova Aalborgin yliopistosta Tanskasta ja kustoksena professori Kari Liuhto.

KOONNUT TARU SUHONEN

VEROTUS VAIKUTTAA selvästi omistajayrittäjien tulolajin valintaan VTM Jarkko Harju tutki taloustieteen alan kuuluvassa väitöskirjassaan erilaisten veromuutosten vaikutuksia. Tuloverotuksen vaikutus tulolajin valintaan oli yksi Harjun tutkimuskysymyksistä. Hän selvitti, miten Suomessa vuonna 2005 toteutettu yritys- ja osinkoverouudistus vaikutti omistajien tulolajin valintaan osinkojen ja palkkojen välillä. Verotus vaikuttaa selvästi omistajayrittäjien tulolajin valintaan. ‒ Tulos on melko riippumaton omistajan tai yrityksen ominaisuuksista. Tulonmuunnolla on vaikutuksia suoraan verotuloihin. Se myös aiheuttaa verosuunnittelukustannuksia ja sen vuoksi vähentää taloudellista tehokkuutta, Harju toteaa. Jarkko Harjun väitöskirja Essays on taxation - Evidence from tax reforms tarkastettiin 5.12.2013. Virallisena vastaväittäjänä toimi tutkijatohtori Tuomas Pekkarinen Aalto-yliopistosta ja kustoksena professori Kaisa Kotakorpi.

Väittelijä selvitti,

MITEN DIGITAALISET HYÖDYKKEET EROAVAT PERINTEISISTÄ HYÖDYKKEISTÄ KTM Emmi Martikainen tarkasteli väitöstyössään muun muassa internet-piratismin vaikutuksia informaatiohyödykkeiden markkinoihin. ‒ Kyseessä on yksi kiistellyimmistä digitaalisen ajan ilmiöistä. Väitöstutkimukseni mukaan elokuvien BitTorrent-lataaminen ei syrjäytä elokuvien DVD-myyntiä lyhyellä aikavälillä, Martikainen sanoo. Tutkimusperiodin jälkeen elokuvien digitaalinen jakelu ja kulutus ovat lisääntyneet merkittävästi, mikä on osaltaan muuttanut markkinoita ja kuluttajien käyttäytymistä. ‒ Tutkimus ei ota kantaa piratismin pitkän aikavälin vaikutuksiin, vaan keskittyy latausten ja myynnin välittömään korvattavuuteen. Emmi Martikaisen väitöskirja Essays on the demand for information goods tarkastettiin 14.12.2013. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Karsten Staehr (Tallinn School of Economics and Business Administration, Tallinn University of Technology) ja kustoksena professori Matti Virén. MERCURIUS 1/2014

! a t s o t is p o li y n u r u Huippututkinto T

Seitsemän tiedekuntaamme tarjoaa yli 130 oppiainetta, joista voit valita sinua kiinnostavimman koulutusohjelman tai pää- ja sivuaineyhdistelmän.

Tee elämäsi paras päätös: hae meille opiskelijaksi!

JOHTAMISEN SUUNNANNÄYTTÄJÄ Vuoden mittaisella johtamisen kuntoradalla saat näkemystä ja kokemusta siitä, miten • suunnistaa liiketoimintaympäristön muutoksissa • luoda joustava strategia • tulkita talouden tunnuslukuja • kehittää myyntiä ja asiakkuuksien hoitoa • johtaa ja viestiä vakuuttavasti Lisätietoa www.utu.fi/joko ja Koulutuspäällikkö Kerttu Autio, kerttu.autio@utu.fi, 050 562 4825

Tervetuloa JOKO infoon kauppakorkeakoululle pe 11.4. klo 13.30 - 15.00 ma 5.5. klo 14.30 - 16.00 Ole hyvä ja ilmoittaudu tse-exe@utu.fi

JOKO42 alkaa lokakuussa 2014, hakuaikaa 29.8.2014 asti