Mercurius 2/2014

MERCURIUS

2/2014

Turun kauppakorkeakoulun sidosryhm채lehti

Meriteollisuudelle haetaan nostetta yhdess채 yritysten kanssa

Mik채 on riski?

4

Vuoden johtaja kuuntelee

13

14

MERCURIUS PÄÄKIRJOITUS

”OTA RISKI, RAKASTU SUOMENRUOTSALAISEEN” Yleiskielessä riski ymmärretään usein vahingon mahdollisuutena.

Jonain mitä pyritään välttämään.

Historia osoittaa, että myös tutkimukseen liittyy suuria riskejä. Tutkimus voi tuottaa paitsi suurta yhteiskunnallista hyötyä, myös valtavia haittoja toimiessaan uusien innovaatioiden lähteenä.

Talidomidi oli läpimurtolääke, koska se korjasi aiempien unilääkkeiden keskeisiä puutteita. Myöhemmin havaittiin, että lääke vaikuttaa mainiosti myös raskausajan pahoinvointiin. Tämän käytön sivuvaikutukset vaikuttavat ikävä kyllä vieläkin tuhansien ihmisten elämään.

Negatiivisista riskeistä johtuen haittojen tutkimus onkin julkisen sääntelyn kanssa osa yhteiskunnallista riskien hallintaa ja haitallisten riskien minimoimisen työkalupakkia.

Sanaan riski voidaan kuitenkin liittää positiivisia mielikuvia ihan standardoidusti. ISO 31000 -standardin mukaan riskillä nimittäin tarkoitetaan vapaasti kääntäen epävarmuuden aiheuttamia positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia objekteihin.

Tämä määritelmä tekee riskistä paljon miellyttävämmän. Vuosituhannen vaihteen HBL-kampanjaa lainaavaan otsikon sisältökin tulee ymmärrettäväksi, kun nähdään epävarmaan liittyvä vahva positiivisen tuleman mahdollisuus.

Talidomidiinkin liittyy positiivinen riski. Katastrofin jälkeen lääkkeelle on löytynyt uusia käyttömuotoja plasmasolusyövän ja aidsin hoidossa.

Oikein käytettynä Talidomidilla voidaan siis helpottaa vakavasti sairaiden elämää.

Otan nyt tietoisen riskin ja rinnastan Talidomidin ja viihdepelit. Mitä suositummaksi pelaaminen on tullut, sitä enemmän haittavaikutuksia on tutkittu. Samalla kuitenkin on tunnistettu myös pelaamisen hyötyjä sekä uusia hyötykäyttöjä viihdepeleille.

Esimerkki tällaisesta tutkimuslähtöisestä alan mahdollisuuksien luomisesta on Turun yliopiston Up Your Game -tutkimusverkoston toiminta. Verkoston ensimmäisessä laajassa hankevalmistelussa monitieteinen tutkimusryhmä on keskittynyt viihdepelien hyödyntämiseen aivovammakuntoutuksessa ja masennuksen hoidossa.

Kauppatieteellinen tutkimus kykenee selvittämään mahdollisia toimintamalleja, joilla positiivinen riski saadaan realisoitua. Tutkimus tähtääkin uudenlaisten hoitomuotojen vaikuttavuuden arvioinnin lisäksi myös palvelukehityksen ja uusien markkinoiden muodostumisen tutkimukseen.

Jotta ylätason positiiviset riskit toteutuvat, täytyy päättäjän välttää monta pienempää negatiivista riskiä, hyväksyä totutusta poikkeava riskiympäristö sekä luoda toimintamalli, joka on yhteensopiva yhteiskunnan riskienhallinnan kanssa.

Tässäpä onkin haaste akateemiselle tutkimukselle ja tutkimukseen perustuvalle opetukselle: miten avata uusia näkymiä, tuottaa keinoja hallita riskejä ja kehittää tapoja realisoida positiiviset riskit. Ja erityisesti muuttaa ihmisten ajattelutapa valintojen positiivisia riskejä tunnistavaksi.

AKI KOPONEN

Kirjoittaja on Turun kauppakorkeakoulun tutkimusyhteistyöstä vastaavan CCR Tutkimuspalvelut -yksikön johtaja KUVA: ESKO KESKI-OJA

SISÄLLYS 2/2014 2 4 8 9 10 13 14 16 18 20 22

KUVA: ESKO KESKI-OJA

Pääkirjoitus: ”Ota riski, rakastu suomenruotsalaiseen” Tämä on riski Turvallisuutta ei voi panna kuntoon kerralla Vieraskynä: Rohkeutta ja viisautta Finanssiriskien mallintamiselle historiallisen suuri tilaus

10

Teppo Rakkolainen ja Luis Alvarez luovat logiikkaa talouden ilmiöihin.

Meriteollisuuden verkosto-osaaminen kiinnostaa maailmalla ”Kuuntele henkilöstöä ja kirkasta tavoitteet” Viekö muuttuva nimi kunnan perinnön mennessään?

Elämänmittainen kauppakorkeakoululaisuus Lyhyesti Väitökset ja valmistuneet

KUVA: PÄIVI KOSONEN

18

Alumnitoiminta uudistuu.

Pirjo Vuokko ja Ville Niukko kertovat miten.

MERCURIUS 2/2014 | Julkaisija Turun yliopiston kauppa­­korkeakoulu | Päätoimittaja Markus Granlund | Toimitus­sihteeri Taru Suhonen, 02 333 9264, taru.suhonen@utu.fi­|­Toimitus­neuvosto Markus Granlund, Pirjo Vuokko, Aki ­Koponen, ­Tuomas Koivula ja Taru Suhonen | Taitto­Mainostoimisto Dimmi | Kannen kuva Päivi Kosonen | Paino ­Finepress Oy | Painos­määrä ­4 500 | ISSN 0788-9747 | Tilaukset, osoitteen­muutokset ja p­ alaute tseviestinta@utu.fi

441 678 Pa inotuote

Tämä on RISKI Kauppakorkeakoulun asiantuntijat kertovat, mitkä ovat heidän mielestään Suomen talouden ja yritystoiminnan kannalta merkittävimmät riskit.

KOONNUT TARU SUHONEN

”

HUONOSTI HALLITUT GLOBAALIT RISKIT uhkaavat yrityksiä

Y

ritykset joutuvat ottamaan strategisia, vapaaehtoisia riskejä saavuttaakseen kestävän tuottoasteen tehdyille investoinneille. Kansainvälisesti tai globaalisti toimivat yritykset ovat näiden lisäksi alttiita monenlaisille uhkakuville – tai mahdollisuuksille – jotka koskevat laajempaa tai globaalia toimintaympäristöä.

Niin sanotut ulkoiset, globaalit riskit ovat sellaisia, joihin yritys ei voi juurikaan itse vaikuttaa. Nykyiset ja tulevaisuuden riskit näyttävät kytkeytyvän toisiinsa aiempaa enemmän. Vesi, ruoka ja energia muodostavat yhden riskiklusterin.

Investointipankki Lehman Brothersin konkurssi on jo klassinen esimerkki siitä,

kuinka nopeasti leviävä ja tuhoisa yksikin riski voi toteutuessaan olla ja kuinka vaikea tällaisia riskejä on ennakoida.

Riski muodostuu sen todennäköisyydestä ja haitallisen vaikutuksen suuruudesta.

World Economic Forumin mukaan kroonisesta rahatalouden epätasapainosta ja veden saannin niukkuudesta syntyvät tulevaisuudessa vakavimmat globaalit kriisit. Myös kiihtyvä tuloerojen kasvu ja ilmastonmuutoksen seuraukset kuuluvat suurimpien riskien joukkoon.

Kansainvälistyvien yritysten näkökulmasta globaali ja Euroopan toisiaan seuranneet talouskriisit ovat vaikuttaneet merkittävästi vientikysyntään ja yritysten toimintaedellytyksiin. Juuri kun Euroopan taloudessa näkyi merkkejä paremmasta, saimmekin vakavan poliittisen kriisin Venäjän kanssa. Senkin ennakointi osoittautui yllättävän vaikeaksi.

Hitaammin kehittyvät riskit, kuten maailman väestön kasvu, ikääntyminen ja niiden seurauksena syntyvä ruuan ja energian kysynnän kasvu voivat synnyttää vakavia sosiaalisia ja ympäristöongelmia, ellei niihin ajoissa puututa.

Esa Stenberg on kansainvälisen liiketoiminnan professori, jonka asiantuntemusalueet ovat globaalin liiketoiminnan uudet haasteet, Euroopan unionin taloudelliset vaikutukset ja Aasian liiketoimintaympäristö.

4 MERCURIUS 2/2014

Keskisuurten yritystemme

VENÄJÄYHTEISTYÖTÄ TUETTAVA

poliittisten riskien kasvusta huolimatta

”

S

uomalainen hyvinvointi luodaan pitkälti ulkomailla, minkä takia vientisektorimme menestys on meille elintärkeää. Venäjä on maamme kolmanneksi suurin vientimaa. Venäjän talouskasvun hidastumisen takia vientimme Venäjälle lähti laskuun toukokuussa 2013. Ukrainan kriisi jarruttaa Venäjän talouskasvua entisestään, mikä tulee näkymään idänviennin hidastumisen ohella venäläismatkailijoista saatavien tulojen laskuna.

Myös Venäjällä tapahtuvaan liiketoimintaan liittyvä riski on moninkertaistunut.

B2B-liiketoimintaa kannattaa harjoittaa normaaliin tapaan, mutta yhteiskunnallisiin suhteisiin perustuvaa liiketoimintaa kannattaa välttää. Pitkän takaisinmaksuajan edellyttävien hankkeiden väliaikaista jäädyttämistä kannattaa harkita. Etumaksujen rooli epävakaissa olosuhteissa korostuu. Venäjä-riskiin voi varautua hajauttamalla liiketoimintaansa niille markkinoille, jotka eivät ole riippuvaisia Venäjän tulevasta kehityksestä. Venäjäriskiä ei siis voi hajauttaa kehittämällä liiketoimia entisessä Neuvostoliitossa tai itäisessä Keski-Euroopassa.

Ukrainan kriisi aloitti kylmän rauhan aikakauden, mikä tulee heijastumaan vuosia Venäjän ja lännen yhteistyöhön. Kylmä rauha tulee näkymään muun muassa Venäjän ja EU-maiden teknologisen yhteistyön hidastumisena modernisaatiokumppanuuksissa, kaupan teknisten esteiden lisääntymisenä Venäjän WTO-jäsenyydestä huolimatta ja alueellisen yhteistyön vaikeutumisena Itämerellä ja arktisella alueella. Maassamme tapahtuva laivanrakennus tulee säilymään Suomen ja Venäjän arktisen yhteistyön taloudellisena perustana.

Jos Venäjä ajautuu pitkäaikaiseen taantumaan, sillä on erittäin vakavia vaikutuksia maan yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tämän uhkaskenaarion välttämiseksi keskisuurten yritysten liiketoimia venäläisten vastinpariensa kanssa tulisi kehittää nyt aiempaa voimallisemmin. Kehittämispanokset kannattaa suunnata keskisuuriin yrityksiin, sillä suuret pärjäävät omillaan ja pienet seuraavat keskisuurten vanavedessä.

Keskisuuren yrityssektorin yhteistyön kehittyminen toisi kipeästi kaivattua talouskasvua ja poliittista vakautta itänaapuriimme.

Keskisuurten venäläisyritysten etuna on se, että ne eivät ole poliittisia toimijoita toisin kuin oligarkit. Vinkkinä aluekehittäjillemme: venäläiset keskisuuret yritykset ovat ruplan ulkoisen arvon laskusta huolimatta nyt halukkaampia investoimaan ulkomaille hajauttaakseen omia riskejään.

Kari Liuhto on Venäjän talouden professori ja Pan-Eurooppa Instituutin johtaja Turun kauppakorkeakoulussa sekä Centrum Balticumin johtaja.

MERCURIUS 2/2014

5

Tuleeko Suomesta

”

EPÄONNISTUNEEN HYVINVOINTIVALTIOKOKEILUN ULKOMUSEO?

S

uomi on vajaassa vuosikymmenessä muuttunut talouden mallimaasta ongelmamaaksi, jonka kehitys on lähestulkoon pysähtynyt ja tulevaisuudenkuvat ovat harmaan usvaisia. Mikä Suomea sitten vaivaa? Vastaus on yksinkertainen: Suomesta on tullut liian kallis maa tuottamaan tavaroita ja palveluksia maailmanmarkkinoille. Monesti kuvitellaan, että ongelma koskee vain teollisuutta, mutta mitkä ovat ne palvelukset, joissa Suomi pärjää maailmanmarkkinoilla?

Ajatelkaa suomalaisia ravintolahintoja, ulosliputettuja laivoja, maanteillä pörrääviä ulkomaalaisia rekkoja, ulkomaille karkaavia talletuksia. Ajatelkaa asumisen kalleutta Suomessa.

Miksi kaikki on niin kallista? Vaikka kaikilla aloilla on omat ongelmansa, niillä on yhteinen nimittäjä: korkea ve-

rorasitus, joka puolestaan kuvastaa yhtä maailman suurimmista julkisista sektoreista. Kun julkiset menot ovat 60 prosenttia kokonaistuotannon arvosta, on verotus väistämättä ankaraa. Kaikkea pitää verottaa ja vielä moneen kertaan. Vaikka veroja miten yritetään kohdistaa eri tuloihin ja menoihin, ne heijastuvat väistämättä yleiseen kustannustasoon.

Siksi kustannustason laskeminen on niin vaikeaa. Kaikki tulonsiirrot ovat saavutettuja etuja, ja niiden leikkaaminen kohtaa väistämättä äänekkään vastarinnan. Julkisen sektorin työpaikkoja taas puolustaa huomattava osa julkisen sektorin päätöksentekijöistä, poliitikoista nyt puhumattakaan. ”Puolustajilla” ja muilla lobbareilla on Suomessa uskomaton määrä valtaa.

Miten on mahdollista muuttaa tätä asetelmaa ilman, että talous täysin kriisiintyisi tai ulkopuolinen painostus (troikka) pakottaisi tekemään muutoksia? Jos talouspolitiikka

JÄRJESTELMÄN KOMPLEKSISUUS

”

V

akuutusammattilaiset lähtevät riskien määrittelyssä liikkeelle hyvin yksinkertaisesta yhtälöstä: se on todennäköisyys kertaa vaikutus. Mitä suurempi riskin mahdollinen vaikutus, sen pienempi todennäköisyys sillä saa olla.

Eräässä kansainvälisessä kongressissa vuonna 2006, jota olin itsekin järjestämässä, muistan hyvin erään yhdysvaltalaisen kolleegani, jonka kanssa sittemmin ryhdyin yhteistyöhön, ennustaneen talouden tulevaa romahdusta. Erityisesti mieleeni on jäänyt se, kuinka vähän ihmiset uskoivat tuolloin tällaiseen mahdollisuuteen. Näkemys ei ottanut tulta, siitä ei edes keskusteltu. Ihmisten mielissä sen todennäköisyys oli nolla.

Tulevaisuudessa hyvänä riskienhallintana pidetään sitä, että yhä useammille ilmiöille annetaan todennäköisyys, joka

6 MERCURIUS 2/2014

ei saa kasvaa

on suurempi kuin nolla. Tämä erityisesti sen vuoksi, että järjestelmämme kompleksisuus kasvaa sitä mukaa, kun yritämme ratkaista yhteiskunnassa eteennousevia ongelmia.

Antropologi Joseph Tainter osoitti jo parikymmentä vuotta sitten loistavassa teoksessaan Collapse of Complex Societies, kuinka tämä on tapahtunut läpi sivilisaatiohistorian: Rooman valtakunnan tuhoa edelsi Rooman ongelma, jossa väestö kasvoi ruoantuotannon pysyessä ennallaan. Ainoa mahdollisuus oli valloittaa naapurimaita, jotta riittävien resurssien saanti olisi turvattu. Se puolestaan johti kompleksisuuden kasvuun, josta seurasi muun muassa uusia hierarkioita, byrokraattisuutta ja kommunikaatio-ongelmia. Lopulta systeemi yksinkertaisesti romahti.

Kuulostavatko oireet tutuilta? Jo nyt monet kokevat EU:n byrokratian sietämättömän monimutkaisena. Tässä tullaan samalla riskienhallinnan kannalta ratkaisevaan haas-

on jatkossa vain sitä, keneltä otetaan ja kenelle annetaan, olemme varmasti ongelmissa.

Olemme vuosien mittaan rakentaneet poliittista ja taloudellista järjestelmää vain jakamaan tuloja sen sijaan, että olisi pysähdytty ajattelemaan, miten luodaan jotain uutta ja miten kaikki kansalaiset voivat paremmin. Olisi ymmärrettävä, että siinä vaiheessa kun kaikki yhteiskunnassa keskittyvät puolustamaan saavutettuja etujaan, peli on menetetty.

Matti Viren on taloustieteen professori, jonka erityisaloja ovat talouspolitiikka, makrotalousteoria ja ekonometria.

teeseen: riskejä voidaan ainoastaan hallita silloin, kun pystymme ja osaamme arvioida riskien todennäköisyyttä. Tulevaisuuden riskienhallinnan näkökulmassa avainkysymys on siis siinä, pystymmekö pitämään järjestelmämme kompleksisuuden riittävän alhaisella tasolla. Historia osoittaa, että ilman tietoista asiaan puuttumista se ei onnistu.

Markku Wilenius on Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen erityisasiantuntija, joka on myös toiminut maailman suurimman yksityisen vakuutusyhtiön saksalaisen Allianzin strategiayksikön johtajana.

”

VASTUULLISUUDEN MÄÄRITTELY VAATII VUOROPUHELUA

Y

ritysvastuu on monelle yritykselle olennainen osa riskienhallintaa.

Yhteiskunnallisesti hyväksyttävä liiketoiminta voi joskus olla kuin liukas saippua, joka muuttuu ajassa ja paikassa, ja sen määrittymistä voi olla vaikea ennakoida ja hallita. Kaivosteollisuus, ydinvoima ja arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntäminen ovat ajankohtaisia aiheita, joissa tätä hyväksyttävän toiminnan rajanvetoa on käyty kiivaastikin viime aikoina. Myös verosuunnittelun suhteen useat yritykset ovat joutuneet osallistumaan tähän hyväksyttävyyden rajankäyntiin.

Toisinaan yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden raja on helpommin määriteltävissä. Tällöin on kyse näkyvästä ja selkeästi määriteltävästä onnettomuudesta, lain rikkomuksesta, valvonnan

pettämisestä tai epäeettisen toiminnan paljastumisesta. Rahoituslaitosten rooli vuoden 2008 finanssikriisissä, Fukushiman ydinonnettomuus maaliskuussa 2011, BP:n öljyonnettomuus Meksikonlahdella vuonna 2010 ja Rana Plaza -vaatetehtaan romahtaminen Bangladeshissa viime vuonna ovat esimerkkejä tästä.

Kansalaisliikkeiden ja -järjestöjen rooli kyseenalaisten toimintatapojen ja ilmiöiden paljastajina on merkittävä: kansainvälisesti verkottuneet järjestöt tuovat lähelle sellaisia kaukana olevia epäkohtia, jotka voisivat muuten jäädä tavallisilta kuluttajilta huomaamatta. Osittain tämän seurauksena monet yritykset ovatkin ryhtyneet aktiiviseen vuoropuheluun kansalaisjärjestöjen kanssa: yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä on helpompi ennakoida, jos tietää etukäteen missä raja kulkee. Vuoropuhelun lisäksi yritykset voivat myös ryhtyä yhteistyöhön

kansalaisjärjestöjen kanssa. Vuorovaikutuksen muodot vaihtelevat kertaluontoisista hyväntekeväisyyshankkeista aina pitkäaikaisiin strategisiin kumppanuushankkeisiin, joissa myös julkinen sektori on osallisena.

Jälkimmäisessä tapauksessa kyse onkin jo vähemmän riskienhallinnasta ja enemmän tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuuksien kehittämisestä.

Salla Laasonen on kansainvälisen liiketoiminnan tutkijatohtori, jonka erityisosaamisalaa ovat vastuullinen liiketoiminta ja kestävä kehitys sekä sidosryhmävuoropuhelu. Tällä hetkellä Laasonen on tutkijavierailulla Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa.

”

Tulevaisuudessa hyvänä riskienhallintana pidetään sitä, että yhä useammille ilmiöille annetaan todennäköisyys, joka on suurempi kuin nolla.” - Markku Wilenius

MERCURIUS 2/2014 7

Turvallisuutta ei voi panna kuntoon kerralla TEKSTI ERJA HYYTIÄINEN

KUVA PÄIVI KOSONEN

Turvallisuus on ansaittava joka päivä uudelleen.

Sanat kuulostavat itsestäänselvyydeltä, mutta Neste Oilin Naantalin jalostamon johtaja Elina Herralan sanomana niissä on uutta pontta.

J

alostamon hallintorakennuksen seinäkkeeseen on kiteytetty viisi turvallisuuden pääperiaatetta.

– Ne ovat asioita, joiden noudattamatta jättäminen on johtanut viime vuosina tapahtuneisiin vakaviinkin onnettomuuksiin, Elina Herrala sanoo.

Lause paljastaa nesteoililaisten suhtautumisesta. Riskejä ei piilotella, vaan nostetaan esille ja mietitään ehkäisykeinot. Jos onnettomuus tapahtuu, syyt selvitetään fact tree -analyysillä ja mietitään, miten toistuminen estetään.

Tiiviit iskulauseet muistuttavat muun muassa, ettei yli kahden metriin korkeuteen kiivetä ilman turvavaljaita eikä alueella ajeta ilman turvavöitä. Tietokoneohjelma avaa teemaa lisää, ja jokaisen työntekijän on tunnuksillaan luettava tietopaketti ja vastattava kysymyksiin.

– Pelkät säännöt eivät riitä. Pitää olla selkeät sanktiot. Esimerkiksi jos oma työntekijämme tai toimittajamme ajaa alueella ilman turvavyötä, häneltä otetaan työlupa pois ja sanotaan ’tervetuloa takaisin huomenna’, Herrala sanoo.

8 MERCURIUS 2/2014

RISKEJÄ EI PIILOTETA

Neste Oilin Espoon konttorissa vastataan koko yrityksen liiketoimintariskeistä. Turvallisuuskriittiseksi organisaatioksi määritelty jalostamo vastaa turvallisuus- ja ympäristöriskien hallinnasta.

– Meille turvallisuus, sekä työturvallisuus että prosessiturvallisuus, on toiminnan edellytys, Herrala sanoo.

Alueella työskenteleville ei riitä työturvallisuuden vihreä kortti. Sen päälle on käytävä jalostamon kaksituntinen turvallisuuskoulutus. Oman, ympärivuorokauden toimivan palokunnan lisäksi 60 tehtaalaista on koulutettu puolivakinaisiksi palokuntalaisiksi.

– Jos satamassa sattuu pienikin öljyvuoto, vedämme saman tien öljypuomit mereen.

Kynnyksemme ilmoittaa vuodosta viranomaisille on yksi desilitra. Silloin aluepelastuslaitos tulee paikalle arvioimaan tilanteen, Herrala kertoo.

Kauppatieteiden maisteri, Turun Yliopistoseuran hallituksen jäsen ja talousvaliokunnan puheenjohtaja Elina Herralan yksi päätehtävistä Neste Oilin Naantalin jalostamon johtajana on johtaa riskienhallintaa.

TURVALLISUUS OHITTAA YRITYSSALAISUUSRAJAT

Ulkopuoliset tarkastajat suorittavat jalostamolla vuosittain liki 20 tarkastusta tai auditointia, oma väki kiertää 400 turvallisuuskierrosta kuukaudessa. Herrala osallistuu vuosittain niistä 40:een.

– Joskus virheitä tapahtuu: suojavarusteissa on puutteita, tikkaat ovat huonon malliset tai letkut aiheuttavat kompastumisvaaran.

Silloin määräämme tilanteen korjattavaksi.

Jos kyseessä on merkittävä puute, työt keskeytetään korjaustöitä varten heti, Herrala sanoo.

Kierroksilla kysellään työntekijöiden havaintoja, ja jokaisen työntekijän odotetaan jättävän vuosittain ainakin yhden turvallisuutta parantavan ehdotuksen. Vinkkejä on saatu myös palveluntoimittajilta.

– Turvallisuus on siitä hyvä asia, ettei siihen liity yrityssalaisuuksia, Herrala sanoo.

vieraskynä

&

ROHKEUTTA VIISAUTTA

T

iedon puu -, Prometheus- ja Mefisto-myytit kertovat voimista, joita ihminen saa haltuunsa järjen, tieteen ja teknologian kehityksen avulla. Henkilökohtaisesti olen mieltynyt Prometheus-myyttiin. Prometheus tuo tulen ihmisille, mutta rangaistukseksi Zeus kahlitsee hänet kallioon, ja 30 000 vuoden ajan kotka nokkii hänen maksaansa. Tulen vastaanottaneille ihmisille Zeus lähettää Pandoran lippaan. Opetus on se, että Prometheus antaa ihmisille kyvyn nostaa esille voimia, joita ihminen ei kykene hallitsemaan.

Tieteen tekoon ja sivistykseen liittyy vastuu omasta toiminnasta. Tieto on niin väline tyydyttää tarpeita kuin pyrkimys oppia, sivistyä lisää. Aristoteles nimittää ihmistä järkeväksi eläimeksi. Henrik von Wright asettaakin riman korkealle meidän jokaisen kohdalla todetessaan, että ihmisen pyrkimys rationaaliseen täydellistymiseen merkitsee työtä itsensä, todellisen luontonsa, toteuttamiseksi. Tulkintani mukaan von Wrightin legitimaatiokriisi merkitsi sitä, että ihminen oli kadottanut paikkansa ja vastuunsa osana ihmisyhteisöä, osana luontoa. Nyt tarvitaan Prometheuksen tulta, jotta Pandoran lippaan vitsaukset päihitetään.

Haaste on kovin ajankohtainen juuri nyt, kun luonnon kantokyky asettaa rajat totutun elämänmenon jatkuvuudelle.

Historia paljastaa, että päätöksenteon tueksi on aina haettu ennustuksia tulevaisuu-

desta. Kävin Kreikassa Delfoin oraakkelin temppelissä, jossa palvottu Pythia oli lausunut ennustuksia. Tiedemiehet ovat aina halunneet nähdä tulevaisuuteen.

Tieteellä on monia tavoitteita ihmiskunnan tiedon ja osaamisen kasvattamisessa.

Eduskunnassa asiantuntijoiden ja tutkijoiden rooli on tuottaa tietoa ja ymmärrystä poliittisen keskustelun tueksi ja päätöksenteon laadun nostamiseksi. Siksi tiedemaailman ja eduskunnan yhteistyön lisääminen ja monipuolistaminen on tärkeä tavoite: yliopistojen osaaminen on saatava eduskunnan päätöksenteon tueksi. Tähän suuntaan eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on aktiivisesti edennyt.

Tulevaisuudentutkimus ei anna suoria vastauksia päivänpoliittisiin ongelmiin, mutta sen tavoite on kartoittaa mahdollisuuksia.

Tulevaisuustutkimus nostaa esille vaihtoehtoja. Ehkä jopa estää vääriä päätöksiä. Työtä on kuitenkin tehtävä Suomen kansallisen ennakointijärjestelmän mallintamisessa ja arvioinnissa sekä tulevaisuudentutkimuksen tieteellisen perustan kehittämisessä.

Koko Eurooppa on globalisaation edessä polvillaan. Jokaisessa maassa etsitään reittiä Nikolai Kondratieffin nimeämän kuudennen aallon löytämiseen. Euroopan mailla on samat ongelmat, mutta myös samat lääkkeet.

Tässä piilee niin ryhmätyhmyyden kuin senkin vaara, että vähintäänkin kilpailumenetyksestä tulee suuri. Uskon kuitenkin, että Suomella on niin ICT:ssä, biotieteissä, sosi-

aalipuolella kuin hallinnossa edelläkävijyyttä, mikä muilta mailta puuttuu. Lisäksi pienen maan on helpompi olla ketterä ja reivata politiikan suuntaa.

Suomen kansallinen innovaatiojärjestelmä perustuu liikaa ajatukseen siitä, että asiat keksitään Suomessa. Suomen tulisi entistä tarkemmin seurata, mitä kansainvälisesti tehdään, ja hyödyntää tällä tavalla maailman innovaatioita. On huolehdittava siitä, että suomalaiset tutkijat pääsevät mukaan kansainväliseen tieteelliseen yhteistyöhön.

Suomessa tehdyn huippututkimuksen iso ongelma on se, että läpimurtojen vieminen yritystoiminnaksi ei toimi. Tarvitaan parempi ekosysteemi, jossa tuotekehitys ja markkinointi ovat jo tutkimusvaiheessa mukana.

Kestävä kehitys merkitsee sitä, että Suomen kilpailukyvyn ytimeen nousevat niukkuuden teknologiat, joilla haetaan ratkaisua siihen, että ympäristöä ei kuormiteta, työllisyys kasvaa, hyvinvointi säilyy ja yhteiskunta pysyy sosiaalisesti eheänä.

Tulevaisuuden ennakointi edellyttää ymmärrystä historiasta, käsitystä nykyhetkestä ja kykyä katsoa eteenpäin.

PÄIVI LIPPONEN kansanedustaja eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja filosofian tohtori, MBA

MERCURIUS 2/2014

9

Finanssiriskien historiallisen suuri tilaus TEKSTI JUSSI MATIKAINEN

KUVAT ESKO KESKI-OJA

Saammeko luotua logiikkaa talouden satunnaisilmiöihin?

Mistä löydämme indikaattorit, jotka varoittavat ajoissa – ennen kuin jotakin pahaa tapahtuu? Muun muassa tällaisia pähkinöitä pureskelevat professori Luis Alvarez ja päämatemaatikko Teppo Rakkolainen.

L

uis Alvarez ja Teppo Rakkolainen saapuvat haastatteluun hyväntuulisesti rupatellen – opettajan ja oppilaan jälleennäkeminen on molemmille selvästi mieluisa.

Alvarez on Turun kauppakorkeakoulun taloustieteiden kvantitatiivisten menetelmien professori. Rakkolainen väitteli vuonna 2009 Alvarezin ohjauksessa aiheenaan hyppydiffuusiomallit yritysten riskienhallinnassa.

Väiteltyään Rakkolainen aloitti Veritas Eläkevakuutuksessa finanssimatemaatikkona. Nykypestissään päämatemaatikkona ja johtoryhmän jäsenenä Rakkolainen vastaa Veritaksen riskienhallinnasta – muun muassa sijoitusriskien hoidosta.

– Yrityksessä minulla ei ole ollut hetkeäkään sellainen olo, että olisin ylikoulutettu. Päinvastoin pidän tohtorintutkintoa nykytehtävääni ajatellen välttämättömänä. Omaksumani tieteellinen ajattelutapa pakottaa kurinalaisuuteen ja epävarmuuden ymmärtämiseen. Vertailtaessa vaihtoehtoisia riskienhallinnan malleja ymmärrän myös mallien rajoitteet ja tiedän, mitä en tiedä, Rakkolainen sanoo.

RIIPPUVUUSRAKENNEMALLINNUS YKSI YDINKYSYMYKSISTÄ

Sekä sovelletusta matematiikasta että kansantaloustieteestä väitellyt Luis Alvarez on kiinnostunut stokastiikasta eli satunnaisista ilmiöistä. Satunnaisia ilmiöitä kuvaamalla määritellään suureita, jotka kertovat, millaisiin riskeihin finanssialalla saatetaan joutua varautumaan.

Tällä hetkellä Alvarez on asiantuntijana muun muassa Suomessa käynnissä olevassa vakavaraisuuslainsäädännön uudistushankkeessa. Opiskelijoitaan Alvarez kannustaa uppoutumaan mahdollisimman perusteellisesti stokastiikan ja todennäköisyyslaskennan maailmaan.

– Se auttaa kuvittelemaan paitsi hyviä, myös kamalia vaihtoehtoja. Stokastiikan ja todennäköisyyslaskennan avulla saamme työkalut, joiden avulla voimme tarkastella näitä vaihtoehtoisia maailmoja, Alvarez summaa.

10 MERCURIUS 2/2014

mallintamiselle

”

Mielenkiintoinen kysymys kuuluu, millainen on käytännön ja teoriatason syvimmän osaamisen välimatka.” – Luis Alvarez

MERCURIUS 2/2014

11

Juuri ikävät vaihtoehdot ovat sellaisia, joita riskienhallintatyökaluin tulisi taklata.

Vuosina 2007–2008 koettu finanssikriisi oli omiaan kääntämään kysyvät katseet tutkijoiden suuntaan. Mitä pitäisi tehdä toisin, ettei sama toistuisi?

– Finanssikriisi loi valtavan määrän kysymyksenasettelua ja tutkimusta erityisesti matemaattisessa tilastotieteessä. Tyypilliset kysymykset, jotka korostuvat tarkasteltaessa finanssikriisin opetuksia, liittyvät riippuvuusrakennemallinnuksiin.

Kysymys kuuluu, miten tietyn kohde-etuuden arvo vaikuttaa toiseen, Alvarez kertoo.

Kriisiä edeltäneet mallit epäonnistuivat juuri riippuvuuksien kuvaamisessa. Ne eivät toimineet siitäkään huolimatta, että tiedeyhteisö – zürichiläinen matematiikan professori Paul Embrechts etunenässä – varoitti käytettyjen mallien puutteista jo viisi vuotta ennen kuin rytinä toden teolla alkoi.

– Käytetyissä malleissa ei ollut ongelmia, kun markkina toimi normaalisti. Mutta se, mitä mallit eivät huomioineet – ja tämä on riippuvuusrakennemallinnuksen ydinkysymys – oli ilmiöiden yhtäaikainen, toisistaan riippuva, kielteinen esiintyminen, Alvarez sanoo.

– Ehkä näitä kysymyksiä ei kysytty tarpeeksi syvällisesti. Ei huomattu, että jos

”

A ei pysty maksamaan, se saattaakin tarkoittaa sitä, että myös B ja C ovat pulassa, Rakkolainen jatkaa.

KATSE SIIHEN, MITÄ TAPAHTUU HARVOIN

Erityisen kiinnostavaa riskimallinnuksessa on se, mitä tapahtuu jakauman hännässä.

Mallintajat ovat siis kiinnostuneita ilmiöistä, jotka ovat hyvin harvinaisia ja siten epätodennäköisiä, mutta toteutuessaan erittäin epämukavia.

– Mallinnuksen avulla voimme varautua suurimpiin mahdollisiin tappioihin. Voimme saada kuvan siitä, mitä tapahtuu, jos kaikki alkaakin mennä pieleen. Konkreettinen sovelluskohde voi olla vaikkapa sijoitusportfolion tuottojen ja riskien mallintaminen, Rakkolainen kertoo.

Kun tarkastellaan äärimmäisen harvinaisia tapahtumia, nousee esiin monia aineistoon liittyviä haasteita. Tapahtuma saattaa sattua vaikkapa kerran 2000 vuodessa, mutta satunnaisuus saa aikaan sen, että tuo kerta voikin olla huomenna. Kun puhutaan taloudesta, ei ole saatavilla aikasarjoja, joilla äärimmäisen harvinaisia ilmiöitä voitaisiin luotettavasti tarkastella. Niinpä usein joudutaan käyttämään simuloitua dataa.

On hyvä, että malleja pureskellaan ja testataan tiedeyhteisössä ennen kuin niitä käytetään.”

12 MERCURIUS 2/2014

– Teppo Rakkolainen

– Malleihin olisi saatava myös indikaattoreita, joista voitaisiin päätellä, että jotakin on tulossa. Tällaiset heikot signaalit eivät tietenkään yksiselitteisesti ennusta tulevaa, mutta antavat kuitenkin tiedon siitä, että todennäköisyys tietylle tapahtumalle on kasvanut: signaalien ilmettyä on aika keventää riskipainoa, haastateltavat havainnollistavat.

TYÖKALUT TUNNETTAVA LÄPIKOTAISIN ENNEN KÄYTTÖÖNOTTOA

Akateemisessa tutkimuksessa on mahdollista tehdä otaksumia ja tarkasteluja, jotka ovat luonteeltaan yleisiä ja kattavia.

– Helposti käy kuitenkin niin, että jossakin kohtaa mallit alkavat erkaantua kauaksi siitä, mitä voidaan käytännössä toteuttaa.

Toki käytännön puolellakin riskienhallinnallisia työkaluja hyödynnetään yhä enemmän ja niistä tulee yhä edistyksellisempiä. Mielenkiintoinen kysymys kuuluu, millainen on käytännön ja teoriatason syvimmän osaamisen välimatka, Alvarez pohtii.

– Uskon, että akateemisen ja yritysmaailman välinen kuilu on hiukan kaventunut.

Informaatioteknologian myötä uudet ajattelutavat tulevat läpi yhä nopeammin. Toisaalta pidän tärkeänä sitäkin, ettei prosessista tulisi liian nopea. On nimittäin hyvä, että malleja pureskellaan ja testataan tiedeyhteisössä ennen kuin niitä käytetään, Rakkolainen sanoo.

Kun riskienhallinnan malleja viedään yrityskäyttöön, astuu kommunikaatio keskeiseen rooliin. Mallien käyttäjät saattavat – toisin kuin yritysjohto – olla kapean alan syvällisiä spesialisteja.

– Vaikka sinulla olisi maailman hienoin malli, sitä ei oteta käyttöön, ellet osaa kommunikoida sitä niin, että johto ymmärtää sen. Eikä pidäkään ottaa! Maailmalla on liikaa esimerkkejä siitä, mitä on tapahtunut, kun on otettu käyttöön riskimalleja, joita ei ole loppuun asti ymmärretty, Rakkolainen sanoo.

Suomalaisen finanssisektorin osaaminen ja riskitietoisuus ovat haastateltavien mukaan varsin hyvällä tolalla. Tässä keskeinen merkitys on alan korkeatasoisella koulutuksella.

– Turun kauppakorkeakoulussa panostamme siihen, että opiskelijat saavat sekä substanssiosaamista että kokonaisnäkemystä.

Substanssiosaamiseen kuuluu markkinoiden mekanismien ja siellä kohdattavien riskien ymmärtäminen. Tämän lisäksi tarjoamme opiskelijoille valmiuksia analyyttiseen ajatteluun, joka on sovellettavissa talouden mekanismien mallintamiseen ja sitä kautta riskienhallintaan, Alvarez sanoo.

TEKSTI TARU SUHONEN

KUVA PÄIVI KOSONEN

Meriteollisuuden

VERKOSTOOSAAMINEN kiinnostaa maailmalla

Yliopistojen ja yritysten yhteinen tutkimusohjelma uudistaa teollisuusyritysten toimintamalleja ja auttaa kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa.

K

ehityspäällikkö Antti Saurama johtaa Turun kauppakorkeakoulussa hanketta, jossa tutkitaan tulevaisuuden liiketoimintamalleja ja palvelulähtöistä toimintalogiikkaa teollisissa arvoketjuissa. Hanke on osa valtakunnallista REBUS-tutkimusohjelmaa, jonka osahankkeisiin Turun yliopistossa kauppakorkeakoulun ja oikeustieteellisen tiedekunnan tutkimusryhmät saivat tammikuussa yhteensä yli 2 miljoonan euron rahoituksen.

REBUS on metalli- ja koneenrakennusalan strategisen huippuosaamisen keskittymä FIMECC Oy:n tutkimusohjelma. FIMECC:n omistajia ovat yritykset ja yliopistot, Turun yliopisto on ollut osakas viime vuodesta saakka. ‒ Nämä ovat myös yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kannalta tärkeitä ohjelmia.

Yliopistot ja yritykset ovat uudella tavalla saman pöydän ääressä miettimässä asioita sekä akateemisesta että käytännön näkökulmasta.

REBUS-ohjelmassa on mukana 22 suurta tai keskisuurta yritystä sekä 25 yliopistoa, joista 18 on ulkomailta, Saurama kertoo.

Tavoitteena on uudistaa suomalaisen kone-, metalli- ja teknologiateollisuuden yritysten liiketoimintamalleja verkostoissa ja

kansainvälisissä ekosysteemeissä yhä palvelukeskeisemmiksi muuttuvilla aloilla. Teemat sopivat erinomaisesti kauppakorkeakoulun vahvoihin osaamisalueisiin: käytännönläheisissä kysymyksissä tarvitaan verkostojen ja kansainvälisen liiketoiminnan tutkimusnäkökulmia. Kauppakorkeakoulussa keskitytään pääosin meriteollisuuteen. ‒ Tarkastelemme koko meriteollisuuden arvoketjua, mutta erityisesti verkostosuhteita ja arvonluontia järjestelmätoimittajien näkökulmasta. Ketjusta löytyy telakka, laivan omistaja, operoija, satamat ja terminaalit, huolitsijat ja rahdinantajat sekä monia muita keskeisiä toimijoita. Arvon luonti näissä verkostoissa edellyttää erityisesti uudenlaisia palveluun perustuvia toimintamalleja.

Tutkijat ovat yhdistäneet Brasilian kiinnostavat bisnesmahdollisuudet tutkimusteemoihin. ‒ Brasiliassa investoidaan tällä hetkellä paljon öljy- ja kaasuteollisuuteen sekä näitä tukeviin aloihin. Meriteollisuudessa on kysyntää paitsi erilaisille erityisteknologioille ja järjestelmille myös suunnittelulle, verkostojen hallinnalle ja monille muille palveluille.

Buumin myötä nuorella alalla ei ole osaajia riittävästi, ja verkostoja vasta rakennetaan.

Antti Saurama johtaa REBUS-ohjelman osahanketta Turun kauppakorkeakoulussa.

Suomalainen akateeminen ja yritysten osaaminen kiinnostaa alan toimijoita selvästi.

Brasilia-yhteistyö on jatkoa FIMECC:n juuri päättymässä olevalle toiselle tutkimusohjelmalle, jossa kauppakorkeakoulun tutkijat ovat seuranneet meriteollisuuden pkyritysten kansainvälistymistä ja sijoittumista Brasiliaan. Syksyllä julkaistavan tutkimuksen sisältö on kohdistettu toisaalta suomalaisyrityksille, jotka pohtivat Brasiliaan sijoittumista, toisaalta brasilialaisille viranomaisille ja yrityksille, jotka pyrkivät saamaan maahan uusia yrityksiä.

Tutkimus on tehty yhdessä Universidade Federal de Pernambuco -yliopiston kanssa.

Kauppakorkeakoulusta ohjelmassa ovat mukana CCR Tutkimuspalvelut ja kansainvälisen liiketoiminnan oppiaine. Antti Saurama ja yliopistotutkija Peter Zettinig vierailivat juuri Brasiliassa. Heidän mukaansa Brasilian valtio ja maan meriteollisuusalan yritykset toivovat suomalaisyritysten perustavan Brasiliaan erityisesti yhteisyrityksiä, joint ventureita. ‒ Yhteisyritykset pystyvät tietyissä tilanteissa parhaiten yhdistämään erityisosaamisen ja paikallisten asiakkuuksien ja verkostojen tuntijat.

MERCURIUS 2/2014

13

”KUUNTELE HENKILÖSTÖÄ TEKSTI HANNU AALTONEN

KUVAT ESKO KESKI-OJA

Kauppakorkeakoulun johtamiskoulutusyksikkö TSE exe valitsi vuoden johtajaksi Ascom Miratelin Janne Kostamon. Yliopistotutkija Peter Zettinig valittiin vuoden johtamiskouluttajaksi. Tunnustukset jaettiin 27.3.2014 järjestetyssä Top Management Forumissa. Kysyimme palkituilta, mikä tekee hyvän johtajan ja millaista on hyvä johtamisen opettaminen.

J

anne Kostamon toimitusjohtajakaudella Miratel nousi muutamassa vuodessa kansainväliselle toimintakentälle. Suurten kehitysaskeleiden ja muutosten aikana vaaditaan johtajalta paljon. Kostamon mukaan kuunteleminen on aivan keskeistä.

– Organisaatioissa on paljon viisautta. Kuuntele mitä henkilöstöllä on sanottavaa, sen sanoisin ensimmäisenä ohjeena johtamisen opiskelijoille.

Arkisetkin käytäväkeskustelut ovat tärkeä osa henkilöjohtamista. Kuunteleminen kuulostaa helpolta ohjeelta, mutta työpaineiden keskellä se tahtoo unohtua. Tunnistan tämän myös itsestäni: kun on työkiireitä, on vaarallisen helppoa vain sulkeutua omaan työhuoneeseen, Kostamo kertoo.

Kostamo on suorittanut kauppakorkeakoulussa eMBA Turku -ohjelman vuonna 2008.

– eMBA antoi teoreettisen pohjan johtamiseen, mutta ennen kaikkea kipinän lukemiseen.

Suoritin tutkinnon vuonna 2008 ja edelleen luen johtamisen kirjallisuutta.

Hänen mukaansa johtajan tulee pystyä tarvittaessa pitämään myös päänsä.

– Johtajalla saattaa olla selkeä visio siitä, mihin suuntaan toimintaa tulisi viedä, mutta ihan koko 14 MERCURIUS 2/2014

KIRKASTA TAVOITTEET” henkilöstö ei välttämättä näe yhteistä suuntaa samanlaisena. Tällöin johtajan ei tule olla vietävissä, vaan toteuttaa ja jalkauttaa muutos määrätietoisesti.

Kostamon mukaan johtajalla tuleekin olla vahva strateginen ajattelu, mutta strategia pitäisi pystyä kirkastamaan myös koko henkilöstön mielessä.

– Tärkeää on myös pystyä viestimään ja perustelemaan henkilöstölle se yhteinen strategia, jotta kaikki pelaavat samalla kentällä ja kohti yhteistä maalia.

Kostamon johtajaura on ollut vauhdikas.

Hän nousi Miratelin toimitusjohtajaksi vuonna 2006, ja jo seuraavana vuonna yhtiö osti pahimman kilpailijansa. Aiemmin usealla eri alalla toiminut yhtiö alkoi keskittyä vain terveydenhuollon ratkaisuihin. Vuonna 2011 sveitsiläinen pörssiyritys osti Miratelin, ja toiminta siirtyi kansainväliselle pelikentälle.

– Siirtyminen osaksi kansainvälistä organisaatiota on tuonut paljon positiivista mutta myös haasteita. Minut hiukan yllätti se, miten suureen osaan raportointi nousee ison yrityksen johtamisessa. Toinen yllättänyt asia on se, että kun suuren yrityksen jokaisesta maailmankolkasta tuodaan yhteen parhaat käytännöt, on muutos ja oppiminen nopeaa.

jotta ne pysyvät pystyssä vuosisadasta toiseen, Zettinig pohtii.

– Länsimaisissa yrityksissä keskitytään kvartaaleittain tuloksen tekemiseen ja investointien tuottoon. Pitkäikäisissä yrityksissä puolestaan arvomaailma näyttäisi olevan toiminnan keskiössä. Kun yrityksellä on selkeä ja vahva arvomaailma, se pystyy palkkaamaan työntekijöiksi henkilöitä, jotka jakavat tämän yhteisen arvomaailman. Yrityksen arvoihin samaistuville työntekijöille työ on enemmän kuin vain työpaikka, ja he antavat yritykselle joka päivä kaikkensa.

Zettinigin mukaan johtajan yksi keskeinen tehtävä olisikin kirkastaa työntekijöille yrityksen arvomaailma ja olemassaolon tarkoitus.

”

Yrityksen arvoihin samaistuville työntekijöille työ on enemmän kuin vain työpaikka.”

– Peter Zettinig

JOHTAJAKULTTUURIIN MALLIA TUHAT VUOTTA VANHOISTA YRITYKSISTÄ

Markkinoinnin ja kansainvälisen liiketoiminnan laitoksen yliopistotutkija Peter Zettinig on suosittu opettaja, joka osaa innostaa opiskelijoita. Häntä kiinnostaa johtamiskulttuuri erityisesti japanilaisissa maailman vanhimmissa yrityksissä.

– Japanista löytyy pitkälti yli tuhat vuotta vanhoja yrityksiä. Jännittävää on se, että osa maailman vanhimmista yrityksistä on pysynyt saman suvun omistuksissa ja toiminut samalla toimialalla koko yrityksen historian ajan. Näiden yritysten johtamiskulttuurissa on pakko olla jotain ihan poikkeuksellista,

OPPIMINEN VAATII OSALLISTUMISTA

Zettinigiä kehutaan opettajaksi, joka osaa tuoda johtamisen teoriat lähelle käytäntöä ja innostaa opiskelijoitaan. Hän kuitenkin vaatii opiskelijoilta aktiivisuutta oppimisensa eteen.

– Opetustilanteiden keskiössä ei saa olla opettajan opettaminen, vaan opiskelijoiden oppiminen. Siksi pyrin pääsemään eroon sellaisesta luokkahuoneen asetelmasta, jossa oppilaat ottavat passiivisena opetuksen vastaan. Todellinen oppiminen lähtee aina opiskelijasta itsestään.

– Aluksi joillekin opiskelijoille vaatii hieman totuttelua päästä mukaan opetustyyliin, jossa luennoilla ei voi vain istua passiivisena vastaanottajana, vaan oman oppimisen eteen täytyy tehdä aktiivisesti töitä.

Zettinigin mukaan opetuksessa tärkeintä on se, miten opettaja pystyy herättämään mielenkiinnon opittavaan asiaan ja laajentamaan opiskelijoiden näkökulmia.

MERCURIUS 2/2014

15

Viekö muuttuva nimi

KUNNAN PERINNÖN MENNESSÄÄN? TEKSTI ERJA HYYTIÄINEN

KUVAT HANNA OKSANEN

Mitä jos Coca-Cola pakotettaisiin vaihtamaan nimensä? Ajatus tuntuu järjettömältä, mutta samasta asiasta on kyse puhuttaessa kuntaliitoksista.

Vuosisatojen aikana vakiintuneet nimet uhkaavat kadota.

16 MERCURIUS 2/2014

T

urun yliopiston tutkijoiden tekemä laaja kyselytutkimus paljasti, että Turun seudulla pelätään kuntaliitosten turmelevan kunnan perinnön. Kuntalaiset eivät niinkään pelkää kuntaliitoksen heikentävän omaa identiteettiään, vaan pelkona on kunnan imagon rapistuminen. Markkinoinnin tutkijat Ulla Hakala ja Satu-Päivi Kantola kauppakorkeakoulusta sekä nimistöntutkija Paula Sjöblom kieli- ja käännöstieteiden laitokselta tekivät kunnan nimen ja vaakunan merkitystä selvittäneen kyselytutkimuksen osana Turun kaupungin kaupunkitutkimusohjelmaa.

Lehtien yleisönosastoissa ja kuntaliitoksista käydyissä keskusteluissa nimen puolesta on taisteltu, mutta virallisissa puheissa se on jäänyt syrjään. Tutkijakolmikon työ vahvisti laajalla aineistollaan kansalaisten mutun todeksi.

– Ajatellaan vahvoja brändejä kuten CocaCola tai vaikkapa Naantali. Jos ne pakotetaan muuttamaan nimensä, ne menettävät juurensa. Ne joutuvat luopumaan historiastaan, Ulla Hakala sanoo.

Paula Sjöblom toteaakin, että vaikka kuntaliitoksissa palvelut ovat ratkaisevassa asemassa, nimi on yksi syvällä tunteiden tasolla vaikuttava tekijä suhtautumisessa koko kuntaliitokseen.

– Varsinais-Suomessa on paljon pieniä vanhoja kuntia, joilla on pitkä historia, pidempi kuin mitä nykyiset hallinnolliset rajat ovat.

Paikannimet ja niiden sisältämät merkitykset ovat juurtuneet yhteisöön ja ihmisiin. Siksi on ymmärrettävää, että nimiin suhtaudutaan tunteenomaisesti, Sjöblom sanoo.

heidän omaan identiteettiinsä, vaan nimen muuttumisen koetaan uhkaavan paikan identiteettiä ja imagoa. Tutkijat ehdottavatkin mietittäväksi, voisivatko vanhat nimet jäädä pitäjän- tai kaupunginniminä käyttöön uusissa kunnissa.

– Tutkijapiireissä ehdotettu pitäjä olisi vapaana oleva sana, jolla voisi luonnehtia perinteistä aluetta ja osoittaa arvostusta sen historialle. Uuden suurkunnan sisällä olevia kaupunkimaisia alueita taas voisi nimittää reilusti kaupungeiksi. Sanottaisiin, että Vammalan kaupunki sijaitsee Sastamalan kunnassa, Sjöblom sanoo.

PELKO PERINNÖN HÄVIÄMISESTÄ

KUNNALLEKIN NIMI ON BRÄNDI

Kyselyyn vastanneista noin puolet pitää kuntaliitoksia taloudellisesti vähintään melko välttämättöminä. Siitä huolimatta halu pitää kiinni oman kotikunnan nimestä on vahva.

Varsinkin Naantalissa, Raisiossa ja Ruskolla koettiin, että nimen menettäminen veisi mukanaan myös osan historiaa. Lähes 80 prosenttia vastaajista soisi, että liittyneiden kuntien nimet säilytetäisiin uuden kunnan alueiden virallisina niminä.

Ulla Hakala toteaa, että kuntaliitostilanteissa nimenmuutoksia olisi syytä käsitellä niiden perintöarvon kannalta ja perusteellisesti.

– Näin, jotta emme luopuisi perinnöstä, joka liittyvillä kunnilla on.

Seudun asukkaat eivät koe, että nimenmuutoksella olisi merkittävää vaikutusta

Nimistöntutkimuksen mukaan onnistunut paikan brändäys tukee alueen elinkeinontoimintaa ja matkailua sekä lisää alueen houkuttelevuutta. Kyselyssä asia paljastui kääntäen: vastaajat kokivat, että nimenvaihdos vähentää niin paikan houkuttelevuutta kuin yhteishenkeäkin.

Kunnan nimi on myös brändin ydin.

Vastaajat arvioivat, että onnistunut paikan brändäys tukee alueen elinkeinotoimintaa ja matkailua sekä lisää alueen houkuttelevuutta. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että vahva paikkaidentiteetti luo pohjan vahvalle imagolle.

Kyselyssä tuettiin vahvasti ajatusta, että uudet kunnat markkinoisivat itseään myös liittyneiden kuntien nimiin liitettyjen mielikuvien avulla. Lähes kaikki kokivat myös,

”

Nimi on yksi syvällä tunteiden tasolla vaikuttava tekijä suhtautumisessa koko kuntaliitokseen.

että kunnalle olisi eduksi, jos sen nimi näkyisi paikallisten yritysten ja niiden tuotteiden nimissä. Hakala toteaakin, että alkuperä tuottaa lisäarvoa tuotteelle ja toisinpäin. Hän kertoo jatkotutkimuksesta, jossa tutkitaan yrityksiä, joiden nimi tai osa nimestä on toimintapaikkakunnan nimi.

– Tulevaa tutkimustamme varten olen jo ollut puheissa Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan johdon kanssa, ja he ovat kertoneet, että vaikka Laitila liittyisi Uuteenkaupunkiin, virvoitusjuomatehdas jatkaa vanhalla nimellä. Näin, vaikka yrityksen historia ei ole vielä vanha. Sen on kuitenkin saavuttanut jo brändinsä, Hakala sanoo.

Sjöblom kertoo, että yritystoiminnan alkuvaiheessa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa monet yritykset ottivat nimensä tai osan siitä toimintapaikkakuntansa nimestä. Enää niin tekevät vain harvat, lähinnä pienet yritykset.

Pahimmillaan toimintapaikkakunnan nimi voi kääntyä kielteiseksi. Jos esimerkiksi asiakkaalle kerrotaan, että tuote on valmistettu Naantalin Rymättylän Röölässä, asiakas hämääntyy.

SPONTAANIT NIMET MUUTTUVAT MÄÄRÄTYIKSI

Nimen vaihtamisessa ei ole kyse vain teknisestä ratkaisusta. Nimistötutkimuksen vallalla olevan käsityksen mukaan paikannimi on paikan muisti, ja paikannimillä on tärkeä yhteisöllinen, ryhmään identifioiva tehtävä.

– Yllättäen kuntien välillä oli vastauksissa eroja. Esimerkiksi Naantalissa omasta nimestä pidetään kynsin hampain kiinni. Sen sijaan Kaarinassa, jossa ollaan todella tiukkaan itsenäisen kunnan kannalla, nimen suhteen oltiin paljon neutraalimpia, Sjöblom sanoo.

Kriittisen paikannimitutkimuksen mukaan nimeämisissä näkyy vallankäyttö: hallinnollisilla instituutioilla ja viranomaisilla on etuoikeus päättää, mitkä ympäristön osat saavat nimet, joiden avulla ne ovat olemassa.

Suuren muutoksen hetkellä ei muutu vain kunnan nimi. Esimerkiksi kotikadun nimi voi muuttua, sillä samassa kunnassa ei saa olla useampaa samannimistä katua. Tutkijat toteavat, että aiemmin spontaanisti kansan keskuudessa syntyneet paikannimet vaihtuvat hallinnollisten muutosten vuoksi yhä useammin suunniteltuun nimistöön.

– Ihmisten toiveena on, että heidän omassa puheessaan ja arkielämässään nimet saisivat säilyä. Esimerkiksi tien varressa olevat rajamerkit – nyt tulemme Lietoon, nyt Tarvasjoelle – haluttaisiin säilyttää, Hakala sanoo.

MERCURIUS 2/2014

17

alumni

TEKSTI TARU SUHONEN

KUVA PÄIVI KOSONEN

ELÄMÄNMITTAINEN kauppakorkeakoululaisuus

Ville Niukko ja Pirjo Vuokko ovat tyytyväisiä alumnitoiminnassa puhaltaviin uusiin tuuliin.

Ville Niukko ja Pirjo Vuokko ovat tyytyväisiä alumnitoiminnassa puhaltaviin uusiin tuuliin.

Turun kauppakorkeakoulun alumnitoiminta uudistuu. Alumnit toivotetaan yhä tiiviimmin osaksi kauppakorkeakoulun ydintoimintaa, opetusta ja tutkimusta. Lisäksi tarjotaan uudenlaisia mahdollisuuksia verkostoitumiseen ja oman osaamisen päivittämiseen.

T

urun kauppakorkeakoulussa on jo reilun vuoden ajan työskennelty alumnitoiminnan uudistamisen parissa. Nyt aletaan olla siinä vaiheessa, että alumneille voidaan ilolla kertoa, mitä uutta on luvassa.

Alumnitoiminnan piiriin kuuluvat kaikki Turun kauppakorkeakoulussa tutkinnon tai eMBA-ohjelman suorittaneet. Jo perinteeksi muodostuneen alumnitapahtuman lisäksi tarjotaan osallistumismahdollisuuksia ympä18 MERCURIUS 2/2014

ri vuoden. Alumneihin ollaan aktiivisemmin yhteydessä: vielä kuluvan vuoden aikana otetaan käyttöön uusia tapoja yhteydenpitoon.

Kehittämisen taustalla on ollut halu luoda jatkuva vuorovaikutussuhde valmistuneisiin sekä synnyttää ja vahvistaa kumpaakin osapuolta hyödyttävää yhteistyötä. Monipuolinen alumnitoiminta on tärkeää virkeälle ja verkostoituneelle bisneskoululle. ‒ Meillä on entisestään korostunut näkemys siitä, että omat kasvattimme ovat yksi

tärkeimmistä sidosryhmistämme, sanoo kauppakorkeakoulun sidosryhmäsuhteiden johtaja Pirjo Vuokko, joka itse edustaa Turun kauppakorkeakoulun vuosikurssia 1974.

Vuokko kertoo, että valaistui itse lopullisesti vuonna 2012 järjestetyn maisteripromootion yhteydessä siitä, miten tärkeää on vahvistaa alumnisuhteita. Tuolloin juhlamenoja ohjannut Vuokko sai kuulla yhä uudelleen, miten vahvoja tunnesiteitä valmistuneilla on Turun kauppakorkeakouluun ja

Pirjon & Villen

MUISTIJÄLJET miten hienoa olisi pitää tiiviimmin yhteyttä ja tutustua kauppakorkeakoulun tarjoamiin mahdollisuuksiin. ‒ Meillä ei ole vastuu vain nykyisistä opiskelijoista, vaan on pidettävä huolta siitä, että tarjoamme valmistuneille mahdollisuuden olla kanssamme tekemisissä ja saada lisäarvoa esimerkiksi opiskelija- tai tutkimusyhteistyöstä, uudesta tiedosta ja verkostoitumisesta.

TYÖMINÄ MUKAAN TAPAAMAAN UUSIA JA VANHOJA TUTTUJA

Ville Niukko kauppakorkeakoulun vuosikurssilta 1997 on aina ollut aktiivinen kauppakorkeakoululainen ja alumni. Hän kuuluu muun muassa Turun kauppakorkeakoulun vastaperustettuun alumnineuvostoon ja alumnitoiminnan suunnitteluryhmään. Niukko kehuu kauppakorkeakoulun uutta otetta alumnitoimintaan varauksetta. ‒ Arvostan sitä, että tässä ollaan luomassa kokonaisuutta, joka on kaikille avoin. Alumnina oleminen on kokonaisvaltaista, eikä siteen Turun kauppakorkeakouluun enää tarvitse katketa valmistumisen jälkeen.

Niukko haluaa olla mukana tuomassa Turun kauppakorkeakoulusta valmistuneita takaisin yhteisöön. ‒ Kauppakorkeakoulu on alusta, jolta olemme lähteneet eri suuntiin. Nyt voimme palata tänne, ottaa työminämme mukaan ja päästä eri alojen asiantuntijoiden kanssa avartamaan omaa ajatteluamme, joka työelämässä väkisinkin siiloutuu. Särmät ovat hioutuneet, eivätkä pääainerajat enää erota: ekonomisti ja mainostoimiston AD voivat löytää paljon keskusteltavaa.

ALUMNIT MUKAAN TUTKIMUKSEEN JA OPETUKSEEN

Niukko työskentelee tällä hetkellä liiketoimintajohtajana Kuntamaisema Oy:ssä. Hän korostaa, että aktiiviset partneriudet liike-elämän ja akateemisen maailman välillä ovat tärkeitä. ‒ Meillä on yrityksessä esimerkiksi paljon kuntadataa, jota voisi hyödyntää tutkimuksissa. Me taas hyödymme tutkimustuloksista omassa t&k-toiminnassamme tai markkinoinnissa. Yhteistyön pystyttämiseksi on kuitenkin hyvä tietää, mitä korkeakoulussa tutkitaan ja mistä ollaan puolin ja toisin kiinnostuneita.

Pirjo Vuokko kannustaa tutustumaan kauppakorkeakoulun asiantuntijuuteen ja erilaisiin yhteistyömahdollisuuksiin ‒ asiat kun ovat enemmän tai vähemmän muuttuneet itse kunkin opiskeluajoista. ‒ Toivon, että kaikille jäisi jo opiskeluaikana sellainen muistijälki, että kun tarvitsee lisätietoa tai kaipaa tekijää, meihin olisi luonnollista ottaa yhteyttä.

Yksi yhteistyön muodoista on kummiyritystoiminta. Vuokko kertoo, että on juuri rekrytoinut ensi lukuvuoden TEVY-kurssille neljä uutta kummiyritystä ‒ useimmat alumnisuhteiden kautta.

Kurssilla ensimmäisen vuoden opiskelijat tekevät projektitöitä kummiyritysten heille tarjoamien aitojen liiketoimintaan liittyvien casejen parissa. Yhteydet alumneihin ja heidän edustamiinsa yrityksiin lisäävät opintojen työelämärelevenssia parhaalla mahdollisella tavalla. ‒ Yritykselle opiskelijayhteistyö on hyvä mahdollisuus parantaa työnantajaimagoaan, Vuokko lisää.

Kauppakorkeakoulu on yhteydessä alumneihinsa uuden lukuvuoden myötä syksyllä 2014 uudistusten merkeissä. Tulossa on muun muassa alumnitapahtuma koululla lauantaina 11.10.2014 – varaa aika kalenteristasi! Lisätietoa: alumnikoordinaattori Terhikki Saari, turunkauppakorkeakoulu@utu.fi, 02 333 9202

P

irjo Vuokko aloitti vuonna 1974 talous- ja tilastomatematiikan pääaineopinnot. Sittemmin pitkän uran markkinoinnin, johtamiskoulutuksen ja sidosryhmätyön parissa Turun kauppakorkeakoulussa ja silloisessa Helsingin kauppakorkeakoulussa tehnyt KTT muistaa hyvin ensimmäisen vuosikurssin luennot isossa salissa. ‒ Heimottuminen tapahtui nopeasti ja oma kaverikunta löytyi. Seuraavaksi muistan erityisesti tutkielmaseminaarit ja pienryhmien intensiteetin. Minulla oli niin harvinainen pääaine, että syventäviä opintoja ei ollut, vaan osallistuin jatko-opiskelijoiden matikan kurssille. Se oli spesiaali juttu!

Vuokko työskenteli jo opiskeluaikana talous- ja tilastomatematiikan assistenttina ja viimeisen opiskelukevään tuntiopettajana. ‒ Oli hauskaa nähdä jo tuolloin myös opettajan puoli yliopistomaailmassa.

Ville Niukko jakaa vuonna 1997 alkaneen kauppakorkeakoulukokemuksensa neljään vaiheeseen. Perusopiskelijavaiheesta mieleen on ensinnäkin jäänyt pääsykokeiden paikka.

Myöhemmin Niukko oli ylioppilaskuntaaktiivi ja toimi muun muassa Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan koulutuspoliittisena vastaavana ja hallituksen puheenjohtajana. ‒ Kokonaisuutena tuo oli elämän tärkeintä aikaa. Yo-kunnan rooleissa olen tehnyt keskeisimpiä juttuja, joita olen tehnyt ylipäätään. Sain paljon elinikäisiä ystäviä, kontakteja, kaikkea.

Kolmas vaihe kului assistenttina ja yliassistenttina johtamisen ja organisoinnin aineessa. Neljättä vaihetta hän elää nyt Suomen Ekonomiliiton hallituksen jäsenenä sekä aktiivina Turun Seudun Ekonomeissa ja Turun kauppakorkeakoulun alumnitoiminnassa. ‒ Ihmiset ovat olleet kiinnostuneita kehittyvästä alumnitoiminnasta. Onkin hyvä muistaa, että kun joskus opiskeluaikana on ollut kivaa, saman tunteen voi jälleen tavoittaa alumnitoiminnassa.

MERCURIUS 2/2014

19

lyhyesti TOPPARISSA

MAASEUDULLA on monta tulevaisuutta

KUVA: TIMO OKSANEN

haettiin työpaikoille tekemisen meininkiä

KOONNUT TARU SUHONEN

Kauppakorkeakoulun johtamiskoulutusyksikkö TSE exen vuosittainen Top Management Forum pohti työn tekemistä ja johtamista muuttuvassa työelämässä.

K

auppakorkeakoulun yrittäjyyden professori Jarna Heinonen puhui 27.3. järjestetyssä seminaarissa muuttuvan työn mahdollisuuksista. Heinosen mukaan puhe uudesta työstä on useammin valitus- kuin mahdollisuusvoittoista. Toisinkin voisi olla, sillä suomalaiset ovat yrittäjyystutkijoiden mukaan luovia, innovatiivisia, kekseliäitä ‒ ja yritteliäitä.

Suomalainen työkulttuuri ei kuitenkaan kannusta muutoksen hyödyntämiseen. Esimerkiksi johtamiskäytännöt eivät vastaa nykytyöelämän tarpeita. ‒ Esimiehen ja työntekijän suhde muistuttaa vanhemman ja lapsen suhdetta. Työntekijät haluavat tulla inspiroiduiksi. Eikö uuteen työhön sopisi paremmin tasavertainen kahden aikuisen suhde, jossa valta ja vastuu kulkevat molempiin suuntiin.

Professori Jarna Heinosen lisäksi seminaarissa puhuivat Inka Mero (yrittäjä, KoppiCatch Oy), Hanno Nevanlinna (kulttuurijohtaja, Futurice Oy) ja Mauri Kontu (toimitusjohtaja, Vahterus Oy).

Top Management Forumissa valittiin vuoden johtaja ja johtamiskouluttaja. Lue lisää tämän lehden sivuilta 14‒15.

20 MERCURIUS 2/2014

Maaseutua ei ole tuomittu yhteen tulevaisuuteen.

Tulevaisuudentutkijat selvittivät, millaisia maaseudun erilaiset tulevaisuuskuvat ovat.

T

ulevaisuus syntyy valinnoista. Maaseudun tulevaisuuden kannalta merkittäviä valintoihin vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa ympäristö ja kestävyys, turvallisuus, sääntely sekä keskittyminen ja hajautuminen, kertoo tutkimusjohtaja Tuomas Kuhmonen.

Biotalouden onnela Kun liikenne käyttää biopolttoaineita ja asunnot ovat kestävästi energiaomavaraisia, ihmiset voivat asua missä tahansa.

Siirtomaatalous on suhdanneherkkää kilpailutaloutta ilman rajoja. Globalisaation ruokkima ”maaseutukaivos” vaeltaa siirtotyöläisleireineen Suomen maaseudulla.

Museomaaseutu on äärimmäisen resurssiensuojelun tulos. Maaseutu on vähemmistö, joka palvelee enemmistön ilmasto- ja suojeluintressejä.

Saarekemaaseutu on eräänlainen selviytymisyhteiskunnan lopputulos. Se on myös lähinnä viimeaikaisen kehityssuunnan tuottamaa lopputulosta.

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän ja Maatilatalouden kehittämisrahaston rahoittaman hankkeen tulokset on julkaistu Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen julkaisusarjassa.

SIDOSRYHMÄT KOKOONTUIVAT POHTIMAAN STRATEGISIA VALINTOJA

K

auppakorkeakoulun sidosryhmien kutsuseminaari on foorumi, joka kokoaa elinkeinoelämän edustajat kauppakorkeakoululle käsittelemään johtamisen ajankohtaisia teemoja. Strategisia

valintoja käsiteltiin sidosryhmäseminaarissa 12.5. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi kauppakorkeakoulun johtaja Markus Granlund. ‒ Strategioita voidaan lähestyä eri oppien

mukaan ja systematisoida, mutta käytännön työssä on oltava tilaa myös luovalle otteelle, johdon ohjaukseen liittyvien kysymysten parissa pitkään työskennellyt laskentatoimen professori sanoi.

Markus Granlund kertoi seminaarissa Turun kauppakorkeakoulun strategiasta ja strategisista valinnoista.

Finnairin toimitusjohtaja Pekka Vauramo painotti, että liittoutuminen ja tehokkaat verkostot ovat Finnairin kasvun polku.

Cleantech Finlandin toimitusjohtaja Kaisa Hernberg korosti puheenvuorossaan, että Suomessa alan teknologiaosaamista löytyy laajasti, teollisuuden lisäksi myös kunnallisista laitoksista.

Valmetin strategiasta ja toiminnan kehityksestä vastaava johtaja Kari Saarinen kertoi, että strategiaprosessia on nopeutettu ja kirkastettu vuosisuunnitelman ja strategian eroa.

Wärtsilän henkilöstöjohtaja Päivi Castrén korosti esimiestyön ja johtamisen keskeistä merkitystä siinä, että strategia läpäisee koko organisaation.

Turun kauppakorkeakoulu järjestää sidosryhmilleen teemaseminaareja 1‒2 kertaa vuodessa.

Lue lisää yritysten kanssa tehtävästä yhteistyöstä osoitteesta www.utu.fi/tse.

Vuoden gradu tarjoaa uutta näkemystä osakesalkun hoitoon Mika Hannulan laskentatoimen ja rahoituksen aineessa tekemä pro gradu -tutkielma tarkastelee yhtä rahoitusalan keskeisimmistä haasteista.

T

urun kauppakorkeakoulun vuoden 2013 parhaaksi pro gradu -tutkielmaksi on valittu Mika Hannulan tutkielma, joka tarkastelee osakeportfolion valintaa eri sijoitusstrategioiden valossa.

Vuonna 2008 opintonsa aloittanut Hannula työskentelee tällä hetkellä tohtorikoulutettavana Turun kauppakorkeakoulun laskentatoimen ja rahoituksen laitoksella.

Väitöstutkimuksen tavoitteena on mallintaa sijoittamiseen liittyviä päätöksentekoprosesseja.

MERCURIUS 2/2014

21

väitöksiä

KOONNUT TARU SUHONEN

Väittelijä tarkasteli SUORITUSMITTAUKSEN VAIKUTUKSIA SUOMALAISIIN YLIOPISTOIHIN Laskentatoimen ja rahoituksen alalta väitelleen Kirsi-Mari Kallion mukaan tulosohjaus on luonut yliopistoihin uuden ”suoritusmittausorientoituneen akatemian” toimintamallin.

KTM Kirsi-Mari Kallio esittää väitöskirjassaan, että viime vuosien uudistusten myötä yliopistoissa on syntynyt uusi ”suoritusmittausorientoitunut akatemia”, joka kiinnittää entistä enemmän huomiota tuotoksiin, määriin, standardien ja sääntöjen noudattamiseen sekä kolmansien osapuolten suorittamiin evaluointeihin.

Kallio selvitti väitöstutkimuksessaan yliopistojen tulosohjauksen ja erityisesti siihen liittyvän suoritusmittauksen vaikutuksia yliopistojen

tutkimus- ja opetushenkilökunnan työhön. ‒ Henkilöstö kyllä tietää, mitä heiltä mittarien valossa odotetaan, mutta sen koommin laadulliset kuin määrällisetkään arviointimenetelmät eivät tunnu kannustavan työntekijöitä nykyisellään, Kallio sanoo.

Kirsi-Mari Kallion väitöskirja Ketä kiinnostaa tuottaa tutkintoja ja julkaisuja liukuhihnaperiaatteella…? – Suoritusmittauksen vaikutukset tulosohjattujen yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilökunnan työhön tarkastettiin 10.1.2014. Virallisena vastaväittäjänä toimi professori Jukka Pellinen Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Timo Hyvönen.

Tutustu väitöskirjaan: www.doria.fi/handle/10024/94109

EPÄTIETOISUUS HENKILÖSTÖN KÄYTTÄYTYMISEN PERUSTEISTA hankaloittaa strategista johtamista Suunnittelemattomat johtamiskäytännöt vaikuttavat henkilöstön käyttäytymiseen merkittävästi, selviää Marika Parvisen väitöstutkimuksesta.

KTM Marika Parvinen tutki johdon laskentatoimen alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan suomalaisen luovan organisaation ohjauskäytäntöjä ja sitä, miten ne kokonaisuutena vaikuttavat työntekijöiden käyttäytymiseen. Hän havaitsi, että johto uskoo formaaliin ja suunniteltuun johtamiseen, vaikka työntekijöiden käyttäytyminen perustuu usein käytäntöihin, joiden olemassaoloa organisaatiossa johto ei välttämättä edes tunnista.

‒ Yksittäiseen työntekijään kohdistuu useita suunniteltuja ja suunnittelemattomia ohjauskäytäntöjä. Usein on sattumanvaraista, tukevatko erilaiset käytännöt strategian toteuttamista, Parvinen sanoo.

Marika Parvisen väitöskirja Taiteen ja liiketoiminnan välinen jännite ja sen vaikutus organisaation ohjaukseen - Case-tutkimus taiteellisen organisaation kokonaisohjauksesta tarkastettiin 28.2.2014. Virallisena vastaväittäjänä toimi professori Salme Näsi Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Markus Granlund.

Tutustu väitöskirjaan: www.doria.fi/handle/10024/94357

Sopiiko MATRIISIORGANISAATIO sairaalaan?

Terhi Tevameren väitöstutkimus tarjoaa käytännönläheisiä näkökulmia toimivan sairaalaorganisaatiorakenteen suunnitteluun.

KTM Terhi Tevameri tutki väitöstyössään matriisiorganisaatiomallin soveltamista sairaalaympäristössä. Matriisirakenteella tarkoitetaan organisaatiomallia, jossa yhdistyvät tavalla tai toisella prosessien ja toimintojen johtaminen. Tutkimus valottaa matriisirakenteeseen päätymisen syitä sairaaloissa ja tarjoaa käytännönläheisiä näkökulmia toimivan rakenteen suunnitteluun, organisointiin ja legitimointiin.

Matriisirakenne on mielletty toimialasta riippumatta yhdeksi haastavimmista organisaatiomalleista. Sen rakenteellisia heikkouksia ovat 22 MERCURIUS 2/2014

esimerkiksi rooli- ja vastuuepäselvyydet, kahtaalle jakaantunut johtajuus sekä organisatorinen monimutkaisuus.

– Onnistuessaan matriisirakenne mahdollistaa myös monia tärkeitä etuja. Potilaan hoidon kokonaisuus voidaan ottaa paremmin huomioon ja niukat resurssit tehokkaammin hallintaan, Tevameri arvioi.

Terhi Tevameren väitöskirja Matriisirakenteen omaksuminen sairaalaorganisaatioissa – Rakenteeseen päätyminen, organisaatiosuunnittelu ja toimintalogiikan hyväksyminen tarkastettiin 25.4.2014. Virallisena vastaväittäjänä toimi Ari Ahonen Kilpailu- ja kuluttajavirastosta ja kustoksena professori Tomi J. Kallio.

Tutustu väitöskirjaan: www.doria.fi/handle/10024/95936

TOIMITUSKETJUUN LIITTYVÄ RATKAISUJA kannattaa analysoida Toimitusketjujen johtamisen merkitys korostuu erityisesti kotimarkkinoiden ulkopuolelle laajentaneilla yrityksillä, selviää Tomi Solakiven väitöstutkimuksesta.

KTM Tomi Solakivi tarkastelee väitöskirjassaan valmistavan teollisuuden yritysten toimitusketjuratkaisujen vaikutuksia. ‒ Tutkimuksen tuloksissa on kaksi pääviestiä. Ensinnäkin, toimitusketjun johtamisen ja yrityksen suorituskyvyn väliset yhteydet riippuvat yrityksen erityispiirteistä, kuten yrityskoosta, toimialasta ja yrityksen toiminnan kansainvälisyydestä. Toiseksi tulokset korostavat toimitusketjun johtamisen merkitystä, Solakivi kertoo.

Solakivi tarkasteli yhtenä kysymyksenä väitöstyössään logistiikan ulkoistamista. ‒ Tyypillisesti ajatellaan, että logistiikan ulkoistamisessa ’enemmän on parempi’ toimisi, koska ulkoistaminen on keskimäärin hyväksi suorituskyvylle. Näyttäisi kuitenkin siltä, että yrityksen suorituskyvyn kannalta parasta on tehdä selkeä ratkaisu sen suhteen,

annetaanko yrityksen logistiikka ulkopuolisten palveluntarjoajien hoidettavaksi vai hoidetaanko asiat itse.

Väitöstutkimuksen mukaan toimitusketjun johtamisen merkitys korostuu erityisesti niillä yrityksillä, jotka ovat laajentaneet toimintaansa kotimarkkinoiden ulkopuolelle.

Tomi Solakiven väitöskirja The connection between supply chain practices and firm performance - evidence from multiple surveys and financial reporting data tarkastettiin 5.5.2014. Virallisena vastaväittäjänä toimi Assistant Professor Erik Hofmann St. Gallenin yliopistosta Sveitsistä ja kustoksena professori Juuso Töyli.

Tutustu väitöskirjaan: https://www.doria.fi/handle/10024/96402

PERUSTEOLLISUUDEN ERIKOISTUMINEN

vaatii talousihmisiltä laaja-alaisuutta

Laskentatoimen ja rahoituksen alalta väittelevän Salla-Tuulia Siivosen väitöstutkimus osoittaa, että perusteollisuuden erikoistuminen asettaa uusia haasteita yritysten talousosastoille.

KTM Salla-Tuulia Siivosen väitöstutkimuksen mukaan perusteollisuuden erikoistuessa ja tarkastellessa strategioitaan uudelleen yritysten talousihmisiltä edellytetään uutta arvoa lisääviä laskelmia ja ennusteita. ‒ Strategiset päätökset perustuvat usein laskelmiin, jotka tulevat niin sanotun perinteisen taloustoiminnon ulkopuolelta esimerkiksi tuotannosta tai hallinnosta. Tämä muuttaa perinteistä näkemystä kontrollista ja taloudellisesta vastuusta vain laskentaosastolle liitettävinä ominaispiirteinä, Siivonen huomauttaa.

Uudenlaisten laskelmien merkitys strategisessa päätöksenteossa antaa viitteitä siitä, että yrityksen strategiat ovat tulleet käytännönläheisemmiksi. Kun esitetyt strategiset tavoitteet ovat helpommin muutettavissa

numeeriseen muotoon, ovat myös laskelmat kytkettävissä strategiaan. Tämä lisää laskentatoimen mahdollisuuksia olla vaikuttamassa strategisiin päätöksiin. ‒ Erikoistuminen ja uudet tavat laskea edellyttävät yrityksen talousjohtajilta ja controllereilta yrityksen liiketoiminnan laaja-alaista ymmärrystä.

Salla-Tuulia Siivosen väitöskirja “Holding all the cards” The associations between management accounting, strategy and strategic change tarkastettiin 16.5.2014.

Virallisena vastaväittäjänä toimi Marko Järvenpää Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta ja kustoksena professori Markus Granlund.

VALMISTUNEET Kauppatieteiden tohtorin tutkinto

Kallio Kirsi-Mari Parvinen Marika Solakivi Tomi Kauppatieteiden maisterin tutkinto

Aalto Tapio Ajanko Maaria Alopaeus Rasmus Grönroos Tomas Hatakka Linda Heikkilä Henrik Jalonen Janeka Juntti Sakari Junttila Juho Juvas Laura Kavisto Tuukka Kekkonen Riku Kinos Teemu Korpela Marjo Kupri Ana Kyläkoski Taina Laaksonen Lauri Laaksonen Sanna Launiainen Suvi Lehtinen Anna Lehtonen Anna Leino Maija Lähteenoja Markus Michael Aino Mikonaho Tuuli Mustalahti Jouni Mustalahti Mari

Mäkitalo Anna-Erika Nguyen Pham Niemelä Soile Nikkinen Essi Nordberg Severi Nurmi Satu Paavolainen Anne Peltola Liisa-Lotta Pitkänen Milla Poropudas Ville-Pekka Rantanen Suvi Rauhamäki Joona Renda Jonathan Repo Julia Rosendahl Otto Salaspuro Laura Saranto Tiina Siljander Ida-Lotta Ström Markus Suni Nora Tuhkunen Kalle Vallasto Jyrki Valtonen Elina Vesamäki Noora Vuolamo Saija Väisänen Satu

Valtiotieteiden maisterin tutkinto

Vehviläinen Tarja Filosofian maisterin tutkinto

Brückner Rebecca

Kwazema Martins

Porin yksikkö Kauppatieteiden maisterin tutkinto

Hahle Aki Kulmala Ossi Novara Veronica Sointula Sanni Tiainen Perttu Iso-Ilomäki Miina Lehto Petteri

Lundenius Marko Paananen Sakari Paasikivi Erik Rauvola Mervi Sundelin Santeri Tasku Leila

Tutustu väitöskirjaan: https://www.doria.fi/handle/10024/96509 MERCURIUS 2/2014

23

JOHTAMISEN SUUNNANNÄYTTÄJÄ Lukuvuoden mittainen johtamisen kuntorata kehittää sekä yksilöä että organisaatiota: • antaa tulevaisuuteen suuntautuvan, viimeisimpään tutkimustietoon perustuvan liiketoimintaosaamisen paketin • virittää analysoimaan ja kehittämään omaa johtajuutta sekä yrityksen toimintatapaa • auttaa työstämään konkreettisia kehityskohteita organisaatiossa • luo verkoston kollegoja, yhteistyökumppaneita ja asiakkaita yli toimialarajojen JOKO42 alkaa lokakuussa 2014, varmista paikkasi nyt!

www.utu.fi/joko Seuraava visionäärinen, kansainvälisesti akkreditoitu executive MBA Turku alkaa maaliskuussa 2015

www.embaturku.fi

Turun kauppakorkeakoulu • Turku School of Economics