Globaalit ongelmat ratkotaan kaupungeissa

Muutos avaa uusia näkymiä

Kunnianhimoisesti kehittyvä Turku on yksi maan vetovoimaisimmista keskuksista. Mutta mitä elinvoimaisuus oikeastaan vaatii kaupungeilta tulevaisuudessa? Se on kysymys, joka työllistää arkkitehti Anni Laurilaa.

teksti JUUSO ENALA / kuvat SELIM BJÖRSES/Svenska litteratursällskapet i Finland ja SIGGE ARKKITEHDIT OY

ANNI LAURILA on arkkitehti, joka ylittää perinteisiä rajoja tuodakseen ratkaisuja maailmanlaajuisiin haasteisiin. Hän on valmistunut Singularity Universityn Global Solutions -ohjelmasta, joka kerää visionäärejä ratkomaan maailman suurimpia ongelmia edistyksellisten teknologioiden ja yrittäjyyden avulla.

Hänen erikoisalaansa on kaupunkialueiden ja rakennusten potentiaalin löytäminen sekä niiden tulevaisuuden turvaaminen suunnitteluratkaisujen avulla.

Kysyimme Annin ajatuksia muutoksesta, elämästä ja tietenkin Turusta. Turku täyttää kohta 800 vuotta, ja juuri nyt kaupunkirakenne on ainakin keskustan osalta rajussa uudistuksessa. Miten radikaalia uudistamista digitalisoituva ja vastuullinen elämäntyyli edellyttää? – Kun kaupunkirakennetta uudistetaan, sitä uudistetaan vuosikymmeniä tai satoja vuosia eteenpäin, myös seuraa

Tältä Turun kauppatori näytti vuonna 1931. Nyt uudistuvassa keskustassa uusi rakennuskanta sovitetaan kunnioittavasti vanhaan.

vien sukupolvien todellisuuteen. Jo nyt on huomioitava kaukainen tulevaisuus, jota ei kuitenkaan voi varmuudella ennustaa. Siksi on hahmotettava monia mahdollisia skenaarioita ja mahdollistettava, minkä haluamme nähdä.

Selviä tavoitteita ovat kestävyys ja ilmastonmuutoksen torjuminen. Samaan aikaan esimerkiksi liikkuminen, työnteko ja ostoskäyttäytyminen ovat kokeneet suuria muutoksia muutamassa vuodessa. On jo pohdittava mahdollisina skenaarioina, miltä näyttäisi kaupunki, jossa on kestävästi toteutettu itseajava liikenne? Miltä näyttäisi kestävä kaupunki, jossa työnteko ja palvelut ovat yhä vähemmän paikkasidonnaisia? Entä turvallinen kaupunki, jossa on yhä integroidumpi digitaalinen ulottuvuus? Miltä näyttäisi kestävä, elinvoimainen kaupunki, jossa olevat tilat vastaavat joustavasti muuttuviin tarpeisiin? Samalla on katsottava historiaan ja vältettävä virheiden toistaminen.

Viihtyisä kaupunkiympäristö edellyttää ajallista kerrostuneisuutta, mutta 200 vuotta vanhasta rakennuksesta on haastavaa saada remontillakaan älytaloa ja 150 vuotta sitten kaavoitetusta katuverkosta soljuvaa joukkoliikennekatua. Missä asioissa meidän pitää joustaa? – Toisaalta on tekijöitä, jotka myös luovat näistä vanhoista rakennuksista ja katuverkoista viihtyisämpiä ja kestävämpiä. Esimerkiksi monien mielestä kauneimman rakennuskannan, 1900-luvun alun tiilirunkoisten, painovoimaisella ilmanvaihdolla toimivien rakennusten energiatehokkuuden on todettu olevan varsin hyvä. 150 vuotta sitten kaavoitettu kaupungin katuverkko on yleensä tiivis, mikä edesauttaa kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä.

Vanhassa katuverkossa olevien vanhojen asuntojen korkea kysyntä kertoo niiden viihtyisyydestä. Kestävyyden näkökulmasta on yleensä parempi säilyttää ja muuntaa kuin purkaa ja uusia. Uusi rakennuskanta on sovitettava kunnioittavasti vanhaan.

Turku on tyypillinen kaupunki, jossa kaikki tiet ovat vieneet keskustaan. Nyt joukkoliikenteeseen on tulossa myös poikittaisia kehä- ja runkolinjoja. Pitääkö kaupunkirakennetta mielestäsi hajauttaa laajemminkin? – On rakennettava tarpeesta: jos vahvistetaan uusia aluekeskuksia, ovatko ne keskukset ja ydinkeskusta elinvoimaisia ilman, että ne syövät toistensa elinvoimaisuutta? Kaupungin kasvu luo edellytyksiä muiden aluekeskusten luomiselle. On ennustettu, että 2040 mennessä Turun seutu tulee olemaan yksi kolmesta Suomen kasvavista alueista pääkaupunkiseudun ja Tampereen seudun lisäksi.

Kaupunkiympäristö ei toisaalta ole vain kasvun seuraus, vaan myös sen syy – kasvua voi luoda ihmisiä miellyttävällä kaupunkiympäristöllä. Erilaisen, tarpeisiin vastaavan profiilin luominen auttaa, koska ihmiset tahtovat asua, käydä töissä ja viettää vapaa-aikaa eri tyyppisissä ympäristöissä. Kestävyyden näkökulmasta aluekeskus kannattaa sijoittaa joukkoliikenteen varrelle, käveltäväksi ja pyöräiltäväksi.

Turussa keskellä kaupunkia sijaitsevaa valtavaa toria ollaan muuttamassa kauppapaikasta monitoimitilaksi. Olisiko keskustojen rakennetta ja roolia syytä muuttaa laajemminkin? – Koska pitkällä aikavälillä kysyntä ja tarve varmasti muuttuvat arvaamattomillakin tavoilla, tiloissa on huomioitava muuntojoustavuus. Kivijalkatilat kannattaa kuitenkin asumisen sijaan säilyttää vierailtavana tilana, kuten kauppana, ravintolana, julkisena tilana tai näiden yhdistelmänä, jotta katutila on aktiivisempi.

Koska tapamme kuluttaa, tehdä töitä, syödä, asioida ja viettää vapaa-aikaa ovat jatkuvassa muutoksessa, vastaus vierailtavan tilan sisällölle muuttuu ajan myötä. Esimerkkinä: vaikka kuluttaminen on siirtynyt monelta osin nettiin ja palvelupohjaiseksi, ihmiset haluavat silti käydä paikoissa ja kokea asioita. Samaan aikaan, kun videovuokraamot katosivat suoratoistopalveluiden tieltä, ihmiset kävivät silti yhä enemmän elokuvissa.

Havainnekuvassa Sigge-Valoa-Locin näkemys uudistuneesta kauppatorista.

Uuden kauppatorin suunnitelmissa on otettu huomioon tilan muokkautuvuus myös tulevaisuuden tarpeisiin.

Euroopan Komission DG Joint Research Centre arvioi Turun kesäkuussa Euroopan parhaaksi ilmastokaupungiksi keskisuurten kaupunkien kategoriassa. Suurten kaupunkien sarjan voitti Torino. Mistä kertoo, että perinteiseen kaupunkirakenteeseen nojaavat kaupungit ovat onnistuneet saavuttamaan kunnianhimoiset ilmastotavoitteet?

– Tämä on hieno saavutus Turulta. Turun alueen kasvihuonepäästöt muodostuvat pääosin lämmityksestä, sähkön kulutuksesta ja liikenteestä. Perinteinen kaupunkirakenne ei ole suoraan este ilmastotavoitteiden saavuttamiselle.

Lämmityksen ja sähkön kulutuksen päästöjä voi hyvin vähentää perinteisessäkin kaupunkirakenteessa vaihtamalla energiamuodot kestävämmiksi ja vähentämällä lämmön ja sähkön turhaa kulutusta. Vanha kaupunki on myös tiivis, koska autolla ei aikoinaan noin vain huristeltu, mikä tänä päivänä luo hyvät edellytykset joukkoliikenteelle ja kävelylle.

Edelläkävijänä esimerkin näyttäminen ja tiedon jakaminen myös muille on tärkeää, sillä ilmastonmuutoksessa olemme kaikki samassa veneessä. Tätä kannattaa tehdä sekä muihin Suomen kaupunkeihin että maailmalle, EU:nkin ulkopuolelle. Maailman mittakaavassa olemme pieni mutta vaikuttamalla muihin paljon suurempi.

Käytämme luonnonvarojamme yli kantokyvyn ja olemme vihdoin havahtuneet kiertotalouden, energiansäästön ja yhteiskäytön mahdollisuuksiin. Onko tiivis kaupunkirakenne edellytys näiden onnistumiseen, ja voivatko ne toimia tehokkaasti myös monipaikkaisessa elämäntyylissä? – On useita keinoja luoda myös kestävämpää monipaikkaista elämäntyyliä. Väljemmällä alueella olevan asunnon lämmön ja sähkön energiamuoto merkitsee. Voisiko energianlähteenä olla esimerkiksi maalämpö, aurinkovoima tai tuulivoima?

Jos käyttää yksityisautoa, voi myös ajaa kestävämmillä energiamuodoilla, kuten uusiutuvalla sähköenergialla tai biokaasulla. Esimerkiksi kaupunkilaisen kaukomatkailun päästöt ovat helposti korkeammat kuin yksityisautoilun monipaikkaisessa elämäntyylissä Suomen sisällä. Kiertotalouden ja yhteiskäytön periaatteita voi hyödyntää hyvin myös maaseudulla, tosin eri tavoilla. Olet työskennellyt ja opiskellut Afrikassa, Kiinassa ja Yhdysvalloissa. Mitä oppeja maailmalta voisi tuoda Suomeen, mitä Suomesta viedä maailmalle?

– Omalla kohdallani Afrikka muistutti erilaisten kulttuurien ja lähtökohtien ymmärtämisestä. Kiina siitä, että keskitymme täällä herkästi verrattain pieniin ongelmiin. Yhdysvallat siitä, että rohkeat tavoitteet vievät pitkälle, vaikka mahdollisuudet eivät olisi sen paremmat kuin täälläkään. Suomalaisena tiedostaisin yhteiskuntamme turvaverkoston luomat, monia muita maita paremmat puitteet tehdä ja tuoda ratkaisuja.

Vaikka Suomen rajojen sisällä tuotetut kasvihuonekaasupäästöt ovat maailman mittakaavassa pienet, 0,14 prosenttia, suomalaisilla yksilöinä on noin kaksinkertainen hiilijalanjälki maailman keskivertoon nähden. Meillä, kuten kaikilla muillakin, on vastuu toimia. Monissa kasvavissa, vaurastuvissa maissa tehdään nyt ilmastonmuutoksen kannalta kauaskantoisia päätöksiä, ja siksi olisi tärkeää viedä mahdollisuuksien mukaan ratkaisuja myös rajojen ulkopuolelle. /

Kuka Anni Laurila?

Vuonna 1989 syntynyt Anni on Aalto-yliopistosta valmistunut arkkitehti. Anni on opiskellut myös Shanghaissa Tongji-yliopistossa. Hän voitti ensimmäisen Suomessa järjestetyn Global Impact Challenge -kilpailun, jossa etsittiin ideoita siihen, miten teknologian avulla voidaan vaikuttaa positiivisesti mahdollisimman monen ihmisen elämään. Hän on valmistunut myös Singularity Universityn Global Solutions -ohjelmasta NASA:lla. Anni on myös Suomen arkkitehtuuripoliittisen työryhmän jäsen ministeriöille.