Tutkain 2/2014 by Tutkain

Tutkain Tutkain Tutkain

Valtiotieteellinen ylioppilaslehti 2/2014 Valtiotieteellinen ylioppilaslehti 1/2014

valtiotieteellinen ylioppilaslehti

Puoskari Onninen

1/2014

KannuLooks Transihmisten oikeudet

Harjoitteluapurahat: Meill채 ja muualla

Valtsikan euroehdokkaat Ozan Yanar & Simon Elo

PUOSKARI ONNINEN

Sensei Sixten

Teos ja ristiriita

”

Unelmani vaikuttamisesta on toteutunut. Antton

”

ERITYISAVUSTAJA VTM, M.A.

Tiesin koulutuksen antavan valmiudet monenlaisiin töihin.

SINÄ OLET VAIKUTTAJA.

Anu

OSASTONJOHTAJA YKSITYISSEKTORILLA VTM

Mutta millainen? Tee testi osoitteessa www.sinaoletvaikuttaja.fi.

Pääkirjoitus

Rakas fuksi Tervetuloa valtsikaan! Akateemisena isoveljenäsi katson velvollisuudekseni tarjota joitakin ehdotuksia, miten voit tehdä vuosistasi mielekkäitä.

Tekijät

1. Pidä huolta, että saat alkoholilta enemmän kuin alkoholi sinulta. Nämä sanat lausunut Churchill tiesi mitä teki brenkun kanssa, mutta samaa ei voi sanoa kaikista opiskelijoista. Tarvitset aivosolujasi vielä tulevaisuudessa. 2. Pidä huolta, että saat luennoista enemmän irti kuin luennot sinusta. Sinulla on oikeus äänestää jaloillasi kirmaamalla kirjatenttiin, jos luennot ovat tylsiä. En ole katunut ainuttakaan lukemaani kirjaa, mutta olen usein katunut luennolla istumista.

Puoskari Onninen Pelätty kulttuuriesseisti.

3. Älä eksy pelkkiin yhteiskuntatieteisiin. Opiskeluaikasi antoisimpia hetkiä voivat olla ne iltapäivät, kun feidaat Zumban ja vedät kirjaston hyllystä summamutikassa Tove Janssonia tai Tolstoita. Älä unohda heitä. 4. Valitse vihollisesi yhtä tarkkaan kuin ystäväsi. Sinun ei tarvitse tykätä kaikista, eikä kaikkien tarvitse tykätä sinusta. Halu miellyttää on yleensä hyvin epämiellyttävä ominaisuus. 5. Keskustele. Poleeminen keskustelu on yhtä antoisaa kuin vaativaakin. Kuka tahansa osaa horista konseptin täydeltä eksistentialismista, mutta kuinka moni osaa keskustella siitä? Väittelemällä tulet tietämään, miten vähän tiedät ja ennen kaikkea, miten vähän muut tietävät. Jälkimmäinen ilo on vaivan arvoinen.

Jeremias Kortelainen. Kontaktilainen hurmuri.

6. Kokeile. Järjestö- ja muu toiminta on monilta osin ihan naurettavaa, mutta sillä voi olla myös paljon annettavaa. Eräs alumni sanoi taannoin järjestötoiminnan olevan työnhakua silmällä pitäen hyvä referenssi siksi, ettei vapaaehtoisuuteen perustuvassa yhteisössä selviä, jos on täysi mätämuna. 7. Mätämunat muistetaan. 8. Ole huomaavainen. Ehdit todennäköisesti nauraa ja itkeä, ihastua ja erota, riidellä ja halata. Ei ole salaisuus, että opiskeluaika on monille henkisesti vaativaa, jopa vaarallista aikaa. Näinä vuosina paitsi kasvatetaan deduktion habaa, myös kokeillaan siipiä ja koetellaan sydämiä. Suo muille heidän kasvukipunsa ja toivo, että he suovat sinulle omasi. 9. Käytä. Kumia.

Saara Mielonen. Lamaannuttavan hyvä toimitussihteeri.

Vili Lähteenoja Päätoimittaja

Tutkain 2/2014

Sisältö

Vakiot Pääkirjoitus Proosan tila Kannusta kaikuu: Puoskari Onninen Kannulooks

3 26 28 33 34

33 66

20 4

Tutkain

Erikoiset 6

Ozan ja Simon haluavat Eurooppaan

Harjoitteluapurahat

Vatsikan Jing ja Jang vaalitentissä.

Miten muut yliopistot järjestävät apurahabingon?

Speksikoukussa

Fuksimme hullaantui kertalaakista.

Yhden hengen teatteria

Kampusväkivalta

Sukupuolta korjaamassa.

2/2014

51. vuosikerta Julkaisija: Kannunvalajat ry Päätoimittaja: Vili Lähteenoja vili.lahteenoja@helsinki.fi Toimitussihteerit: Saarlotta Virri Saara Mielonen, Jeremias Kortelainen ja Hanna Marjoranta Ulkoasu ja taitto: Stevie Wonder

Bye bye akateeminen lintukoto?

Kirjoittajat: Jeremias Kortelainen Saarlotta Virri, Vili Lähteenoja, Nella Kelkka, Puoskari Onninen, Pia Helminen, Emilia Jaakkola, Jori Pyykkö, Hanna Marjoranta Kannen kuva: Bryan Saragosa bryansaragosa.com

Ilmoitusmyynti: Jori Pyykkö

jori.pyykko@helsinki.fi

Paino: Picaset oy, Helsinki Painos: 750kpl ISSN: 0787-0035 (printti) Palaute: tutkain2014@gmail.com www.kannunvalajat.fi/ tutkain Tutkain saa HYYn järjestölehtitukea.

18 Tutkain 2/2014

Ozan ja Simon haluavat Eurooppaan Valtsikalaiset euroehdokkaat Ozan Yanar ja Simon Elo vaalitentiss채. Teksti: Jeremias Kortelainen Kuvat: Morgan Walker

Tutkain 2/2014

Ozan ja Simon. Vihreät ja Perussuomalaiset. Arvoliberaali maahanmuuttaja ja Espoon konservatiivisin kaupunginvaltuutettu. Näiden kahden herran ei lähtökohtaisesti pitäisi olla samaa mieltä juuri mistään – eivätkä he tuottaneet pettymystä. Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja Simon Elo on ollut jytkyn jälkeen näkyvästi esillä valtakunnanpolitiikassa, ja hän keräsi myös tarvittavan määrän ääniä vuoden 2012 kunnallisvaaleissa. Opiskelijapolitiikan kautta Helsingin Vihreiden hallitukseen noussut Ozan Yanar taas on suurelle yleisölle hieman tuntemattomampi ehdokas. Europarlamenttivaalit ovat läpimurron paikka molemmille nuorille ehdokkaille. Politiikan lisäksi heitä yhdistävät hitaasti etenevät opinnot valtsikassa. Jo haastattelun alkumetreillä tulee selväksi, ettei lämmittelykysymyksille ole tarvetta. Ehdokkaat tuntevat sekä EU:n että ohjelmansa eivätkä epäröi puolustaa näkemyksiään.

Talous Onko EU onnistunut talouskriisin hoidossa, ja oliko Kreikan tukeminen oikein?

O: Tukipaketeilla pitää auttaa tavallisia ihmisiä, ei sijoittajia, ja varmaan Simonkin haluaisi autettavan, jos Suomi olisi samassa jamassa. Tulevaan pankkiunioniin kuuluva pelastusrahasto, joka on pankkien ja sijoittajien rahoittama, on jo askel eteenpäin. Kreikka–Islanti-vertaus ontuu, koska Kreikka on jo euromaa. Kukaan ei tiedä, mitä eroamisesta seuraisi. S: Suomenkin auttaminen olisi perussopimusten vastaista. Inhimillisesti ymmärrettävää, mutta ei oikein. Pankkiunionia en voi hyväksyä, koska se on liittovaltiokehitystä. Pitäisi luoda joku mekanismi, jolla Kreikka voi erota EU:sta, sillä sellaista ei ole. Eihän kukaan voi täysin tietää, mitä siitä seuraisi, mutta eipä tiedetä mitä nykytilanteestakaan seuraa. Ongelmia on neljä vuotta vain lykätty. O: On tämä tilanne kuitenkin ennustettavampi. Se, ettei Euroopassa mene hyvin, vaikuttaa myös Suomen talouteen: vientiin ja tuleviin investointeihin. S: Saksalaisten pankkien etua tässä ajetaan eikä Suomen, jolla ei ole juuri taloudellisia yhteyksiä Kreikkaan.

Ympäristö

Ozan: EU ei ole onnistunut talouskriisin hoidossa. Kuristamispolitiikka on kohdistunut tavallisiin ihmisiin. Troikan toimia on kritisoitu laajasti. IMF:kin on myöntänyt, että elvyttävämpää talouspolitiikkaa olisi pitänyt harjoittaa. On kohtuutonta, että paineet kohdistuvat tavallisten ihmisten terveydenhuoltoon ja palveluihin. Toivottavasti tästä on opittu jotain, ja tulevaisuudessa politiikka muuttuu.

Simon, kerrot kotisivuillasi vastustavasi ”teollisuutemme tuhoavaa vihervouhotusta”. Miten EU:n pitäisi toimia ympäristöasioissa? Onko päästökaupasta ja rikkidirektiivistä liikaa haittaa taloudelle?

Simon: Tuntuu, että tästä ei ole opittu mitään. Kreikalle suunnitellaan jo kolmatta tukipakettia. Sitä ei kuitenkaan tuoda päätettäväksi ennen vaaleja, jotteivät kriittiset äänet saisi lisää painoarvoa. Kirjoitin jo neljä vuotta sitten, että Kreikka pitäisi erottaa euroalueesta ja antaa sen aloittaa puhtaalta pöydältä. Islannissa tämä on toiminut hyvin. Yksityisten pankkien riskejä ei voi sosialisoida veronmaksajille. ”Freedom to fail” – riskillä pitää olla hintansa.

S: En kiistä etteikö ympäristöasioista olisi jossain määrin järkevää neuvotella ylikansallisella tasolla, mutta rikkidirektiivissä minua häiritsee se, että vaikka tutkimusten mukaan Itämeri on rikin osalta puhtaampi kuin Välimeri, sille silti asetetaan kovemmat vaatimukset. Tuntuu siltä, että Välimeren maat saivat vain pidettyä paremmin puolensa neuvotteluissa. Kun paremmasta lähtötilanteesta huolimatta vaatimukset ovat kovemmat, se on sitä vouhotusta.

"On yksi vihreä asia, johon minä uskon: vihreä maailmanvaluutta dollari."

Kuka? • • • • •

Simon Elo, VTK Pääaine: poliittinen historia Kotipaikka: Espoo Ikä: 27 vuotta Perussuomalaisten Nuorten pj ja Espoon kunnanvaltuutettu Tutkain 2/2014

O: Itämerihän on muuten maailman saastunein meri, joten haluaisin nähdä nämä tutkimukset. Ympäristönsuojelu ei ole työpaikkojen tappaja, kuten jotkut väittävät. Kun yrityksille laitetaan kovat ja ympäristöystävälliset kriteerit, ne sopeutuvat. Suomalaiset osaavat hyödyntää oikeaa teknologiaa oikeaan aikaan: 90-luvulla panostettiin menestyksekkäästi ICT:hen, ja nyt pitäisi panostaa puhtaaseen teknologiaan. Suomessa on jo nyt 40000 clean tech -työpaikkaa. Tämä on tulevaisuuden kasvun lähde, ja kehityksen kärjessä sitä voidaan myös viedä. Esimerkiksi perinteisten metsä- ja paperiteollisuuden kysyntä on laskenut joka puolella pysyvästi paperin kulutuksen vähentyessä.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka Koko Krimin kriisi sai alkunsa Ukrainan ja EU:n välisest lähentymissopimuksesta, jonka presidentti Janukovyt š hylkäsi syksyllä. Pitäisikö Suomen säilyttää suhteet Venäjään vaikka EU:n linjan ja pakotteiden vastaisestikin?

S: Sanomattakin on selvää, että tilanne on huolestuttava. On hyvä, että dialogia käydään EU:n kautta, mutta myös suoraan, koska meillä on historiamme takia S: Väitän, että siihen vaikuttavat myös tehdyt energiaverojen erityistä tietotaitoa Venäjään liittyen. Pakotteet eivät korotukset ja vastaavat kansalliset päätökset. ole meidän käsissämme millään tavalla; ne tulisivat, vaikka sanoisimme mitä hyvänsä. Seurataan tilannetta, O: Kuten sanoin, yritykset sopeutuvat kyllä niihin nopeasti. ja kun päätöksenteon aika tulee, valitaan puolemme Vihreisiin työpaikkoihin pitää investoida; luodaan työpaikko- tilanteen mukaan. ja ja pelastetaan samalla maailma. Pakko kysyä Simon, uskotko edes ilmastonmuutokseen? O: Eli ei pitäisi tehdä mitään? S: En kiistä ilmastonmuutosta ilmiönä, mutta olen kriittinen sen suhteen, kuinka suuri osuus siitä on ihmisen aiheuttamaa. S: Se ei ole meidän käsissämme. Jos Venäjä jatkaa kriiSanoit että vihreiden työpaikkojen luonti on tärkeää. On yksin eskaloimista, lännen täytyy väistämättä koventaa pasi vihreä asia, johon minä uskon: vihreä maailmanvaluutta dol- kotteitaan. Krim on de facto menetetty. Se voitaisiin saalari. Sitä Suomeen pitäisi saada lisää – talouskasvua ja vientiä. da takaisin vain sotilaallisilla toimilla, joita tuskin sinäkään kannattaisit. O: Vihreä dollari… Populismin huippu! (Naurua. Ozanin pokka pettää täysin.) O: Mielestäni keskusteluyhteys pitää säilyttää, mutta EU:lla pitäisi olla vakuuttavampi ulkopolitiikka. Toki yhS: EU:n ilmastotavoitteisiin olen kyllä myös tyytyväinen. Sito- teisten päätösten tekeminen on vaikeaa, koska Suomen van ja kansallisesti joustavien tavoitteiden yhdistelmä oli hy- kaltaiset maat, joilla on enemmän pelissä, saattavat jarvä linjaus. Tämä ei ole vouhotusta, koska valtioiden eri lähtö- ruttaa niitä. tilanteet ja myös kansalliset lainsäädännöt asian hoitamiseksi Yhdysvaltojen talouspakotteet ovat iskeneet suoraan Putinin lähipiiriin, kun taas EU on laittanut pakotteita on otettu huomioon. duuman jäsenille, joista kukaan ei ole koskaan kuullutO: Jos EU ei ole kunnianhimoinen, ei muukaan maailma ole. kaan. Sama kuin asettaisi pakotteita [Teuvo] HakkaraiAsetetut ympäristötavoitteet ovat valitettavasti aika lepsuja. selle eduskunnassa – ketä kiinnostaa? Toisaalta talous Päästöjen vähentämisen lisäksi olisi pitänyt laittaa tavoitteita tarvitsee luottamusta, ja Venäjä on jo itse vahingoittaenergiatehokkuudelle ja uusiutuvalle energialle. Näissä meil- nut talouttaan aiheuttamalla epävakautta alueellaan. lä on osaamista, ja näillä voidaan vaikuttaa myös koko maailman ympäristöön ja ilmastoon. En ymmärrä, miksi tämä näh- S: Nähdäkseni jollain aikavälillä Venäjän tähtäimessä on dään huonona asiana. myös Itä-Ukraina. Monet Venäjällä ajattelevat Ukrainan olevan elintärkeä osa sitä, ja että ilman Ukrainaa Venäjä ei olisi turvassa suhteessa Natoon. Tämän takia sitä ei haluta päästää Natoon eikä EU:hun. Ukrainan pitäisi saada olla vapaa ja itsenäinen demokratia ja käydä kauppaa kenen kanssa haluaa. On väärin pakottaa sitä valitsemaan EU:n ja Venäjän välillä. EU:hun en sitä ottaisi, mutta ennemminkin huonon taloustilanteen takia.

Kuka? • • • • •

Ozan Yanar, VTK Pääaine: taloustiede Kotipaikka: Helsinki Ikä: 27 vuotta Helsingin Vihreiden hallituksen, Vihreiden työllisyystyöryhmän ja HYY:n edustajiston jäsen

"Olen kuitenkin tällainen pasifisti, joten minua huolestuttaa vähän se, että Naton antama turva perustuu viime kädessä ydinaseisiin."

Tutkain 2/2014

______________

Pitäisikö Suomen liittyä Natoon, vai riittävätkö EU:n turvatakuut ja oma puolustus? S: Nato-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista pitäisi käydä syvällinen keskustelu. Olen itse aina ollut sen suhteen neutraali. En ole kokoomuslainen, joka ideologisesti haluaa sinne täyttä höyryä, enkä vasemmistolainen, joka vastustaa sitä yhtä suurella intohimolla. Oikeutus päätökselle pitäisi saada äänestyksessä kansalta, joka osallistuu kuitenkin vahvasti maanpuolustukseen – viime kädessä jopa hengellään. O: Lissabonin sopimuksessahan on joitain turvatakuita, ja niiden sitovuudesta on erilaisia mielipiteitä… S: Ei EU:lla ole mitään turvatakuita. O: Monien mielestä ne eivät ole riittäviä. Kannatan yhteisiä asehankintoja sekä pohjoismaista ja EU:n laajempaa sotilaallista yhteistyötä. Käydään toki Naton hyödyistä ja haitoista kunnon keskustelua. Olen kuitenkin tällainen pasifisti, joten minua huolestuttaa vähän se, että Naton antama turva perustuu viime kädessä ydinaseisiin. Nato on myös viime aikoina siirtänyt painopistettään pois Euroopasta.

Komissaarin vaali, kepun kusetus ja PS:n ryhmä Äänestysaktiivisuus vuoden 2009 vaaleissa oli koko EU:ssa 43 %, Suomessa 40,3 % ja alimmillaan Romaniassa 27,7 %. Miksi luvut ovat näin alhaisia, ja voiko tällaisella mandaatilla tehdä päätöksiä? O: En ota kantaa siihen, onko äänestysprosentti riittävä. Pitää miettiä ennemmin, miten se saadaan nousemaan. Sille etteivät ihmiset äänestä on monta syytä: Koetaan ettei EU:lla tai annetuilla äänillä ole mitään vaikutusta, EU:n lobbauskulttuuriin pitää saada paljon lisää avoimuutta esimerkiksi pakollisella lobbarirekisterillä ja kansalaisia pitää ottaa enemmän huomioon päätöksenteossa. Nyt eduskuntavaalien suurin puolue nimeää komissaarin, mikä on ihan järjetöntä. Lisätään EU-vaaleihin komissaariäänestys – äänestetään vaikka Heidi Hautala sinne. S: Kuulostaa vaaralliselta (nauraen). Nyrkkisääntö demokratiassa on, että yli puolien pitäisi äänestää, jo-

ten ei tämä tietenkään anna riittävää oikeutusta. Ei ole ihme, että Romanian äänestysprosentti on tällainen, sillä sieltähän tulee tämä edustaja, joka tutkitusti äänestää kaikkeen ”kyllä” – siis 100 % äänestyksistä. Syöhän se uskottavuutta. Lobbauksesta en ole yhtä huolissani, vaikka siinäkin varmasti on kehitettävää. EU:n lobbauskulttuuri, ja sen säännöstö, on itse asiassa paremmalla tolalla kuin Suomessa, jossa ainakin eduskunnassa ymmärrys tästä on varsin pientä. Komissaarikysymyksessä kannatan myös demokraattisuutta. Komissaarit voitaisiin valita europarlamenttiryhmistä, kuten Suomessakin ministerit käytännössä valitaan kansanedustajista. Mielestäni oikeutus koko EU:n päätöksenteolle pitäisi hakea neuvottelemalla perussopimukset uusiksi, ja laittaa sitten uusi perussopimus ja koko jäsenyys kansanäänestykseen. Olen valmis kunnioittamaan tätä äänestystulosta – oli se sitten kumpi tahansa. ______________

Eurovaaleissa on nytkin monta nimekästä ehdokasta, vaikka myös eduskuntavaalit ovat tulossa. Voiko MEP palata Suomeen vain vuoden jälkeen, kuten Timo Soini ja Heidi Hautala tekivät viimeksi, vai onko tämä äänestäjien "kusetusta"? O: Ennemminkin se, että ehdolla on myös ministereitä tarkoittaa, että EU:n painoarvo on kasvanut. EU:lla on oikeasti väliä, ja tuleehan 70 prosenttia lainsäädännöstämmekin sieltä. S: Tai hallituksen painoarvo on vähentynyt (naurua). Kun sääntöjen mukaan näin voi toimia, ja jos äänestäjät sen etukäteen tietävät, kuten Soinin tapauksessa, ei se ainakaan perinteisessä mielessä ole kusetusta. Tänä vuonna vain Paavo Väyrynen on sanonut suoraan, että jos hän tulee valituksi, niin kymmenen kuukauden päästä hän tulee eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi, pääsee totta kai läpi ja ryhtyy ulkoministeriksi. Hän kusettaa sanoessaan muuttavansa aateryhmänsä linjan liittovaltiomyönteisestä kansallista etua ajavaksi vieläpä näin lyhyessä ajassa, muttei juuri tässä kysymyksessä kertoessaan suunnitelmistaan etukäteen. Henkilökohtaisesti voin luvata, että jos minut valitaan, en ole ehdolla eduskuntavaaleissa. O: Mielenkiintoista, että puhumme tässä eettisyydestä, mutta te ette tiedä edes mihin ryhmään kuulutte vaalien jälkeen. S: Minä kyllä tiedän, mutta en sitä sinulle kerro. Ω

Pienen painostuksen jälkeen kysymys kuitenkin todetaan niin merkittäväksi, että Simon suostuu paljastamaan Tutkaimelle: S: Kepun suurin kusetus on se, että he täällä vastustavat liittovaltiota, mutta istuvat EU:ssa ryhmässä, joka sitä kannattaa eniten. Kaikki tietävät tämän. Meidän puolueemme ja kriittisen linjamme kannalta ei ole tässä vaiheessa järkevää mennä johonkin tiettyyn ryhmään, vaan katsoa vaalitulos ja liittyä sitten ryhmään, jossa voimme parhaiten ajaa kriittistä linjaamme. Parlamentissa on tällä hetkellä kaksi EU-kriittistä ryhmää, joten sen voin sanoa, että jompikumpi niistähän se ryhmä sitten on: ECR tai EFD. O: Ette siis Wilders-tyyppisten hullujen kanssa? S: Ei. Emme mene mihinkään ns. äärioikeistolaiseen ryhmään – emme Geert Wildersin, Ruotsidemokraattien tai Front Nationalin kanssa. O: Ok, eli te ette ole äärioikeistoa? Kiva, että annatte äänestäjille kuitenkin edes kaksi vaihtoehtoa. ______________ Vaikuttaako vaalien jälkeinen paikkamäärä valintaanne?

S: Totta kai vaikuttaa. Sitähän se vaikutusvalta on. EU:n ero eduskuntaan on se, että ryhmät muuttuvat jatkuvasti. Haluamme ennen päätöstämme katsoa, mikä on vaikutusvaltaisin ryhmä, jonka kautta pystymme kriittistä linjaamme parhaiten ajamaan.

Keskustelu etenee paikoin päällekkäisenä ja jo hieman kovempaan ääneen vihreiden ja perussuomalaisten välisenä nokitteluna linjoista, linjattomuudesta ja Euroopan korjaamisesta tai hajottamisesta. Haastattelu pitäisi saada kuitenkin jotenkin kunnialla päätökseen, joten on loppuyhteenvetojen aika: S: Emme aja suoraa eroa EU:sta, vaan haluamme tehdä kuten Iso-Britannia: neuvotella uudestaan perussopimukset ja laittaa ne kansanäänestykseen. Euron suhteen linjamme on, että Kreikan kaltaisen maan pitäisi erota siitä, ei Suomen kaltaisen, joka on hoitanut asiansa kunnolla. O: Visiossani hyvällä EU-politiikalla vaikutetaan isoihin asioihin kuten ympäristöpolitiikkaan ja sosiaalipolitiikan minimitasoihin. EU tekee vahvaa ulkopolitiikkaa ja on vaikutusvaltainen toimija kauppasuhteissa, mutta ottaa myös ihmisoikeudet huomioon. Eduskunnalla pitää säilyä virka Suomeen liittyvissä kysymyksissä, mutta rajoja ylittävissä asioissa tehdään yhteistyötä ja vaikutetaan koko maailmaan.

Ω Tutkain 2/2014

TEKSTI Jeremias Kortelainen KUVAT Ju-Ya Wu & Morgan Walker

Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Teksti ja kuvat: Hanna Marjoranta

Tutkain selvitti, kuinka apurahat yliopiston tukemaan työharjoitteluun jaetaan opiskelijakollegoillemme muualla Suomessa. Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan jokavuotinen jännitysnäytelmä eli korkeakouluharjoitteluapurahojen arvonta on opiskelijoiden keskuudessa suosittu puheenaihe läpi koko lukuvuoden. Harjoitteluapurahaa hakeneiden kesken järjestettävä arvonta koetaan lähes poikkeuksetta epäoikeudenmukaiseksi, ja apurahojen jakoperusteisiin toivotaan muutosta. Koska apurahoja jaetaan myös muissa valtio-, yhteiskunta- ja hallintotieteellisiä opintoja tarjoavissa yliopistoissa, ennen uudistuksia on viisasta kurkistaa, minkälaisia jakoperusteita toiset yliopistot käyttävät. Voitaisiinko muiden käytännöistä ottaa mallia myös meidän valtiotieteellisessämme? Aloitetaanpa pohjoisesta. Kollegamme Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa voivat hakea harjoitteluvoucherin nimellä kulkevaa apurahaa kolme kuukautta kestävää työharjoittelua varten siinä vaiheessa, kun oman pääaineen perus- ja aineopinnot on suoritettu, ja niistä on haettu kokonaisuusmerkinnät. Harjoitteluvoucherien suuruus on 1800 euroa, ja niitä haetaan kerran vuodessa. Voucherien saajista päättää tiedekunta, ja tärkein valintakriteeri on Lapin yliopiston rekisteriotteella olevien opintopisteiden määrä. Jos useammalla opiskelijalla on sama opintopistemäärä, oman pääaineen syventävien opintojen opintopisteiden määrä ratkaisee. Apu rahat menevät siis aina pisimmälle opinnoissaan ehtineille opiskelijoille. Vaasan yliopiston hallintotieteilijöillä ei muista poiketen ole yhtä vuosittaista tuenhakuaikaa, vaan harjoittelutukea voi hakea joustavasti vuoden ympäri. Hakemisen ehtona on, että opiskelija on suorittanut vähintään 100 opintopistettä ja tullut valituksi johonkin harjoittelupaikkaan jo ennen tuen hakemista. 1800 euron tuet vähintään kolme kuukautta kestävään harjoitteluun jaetaan opiskelijoille hakemusten perusteella.

telun apurahan suuruus on 600 euroa kuukautta kohden, ja yhdelle opiskelijalle sitä voidaan myöntää enintään kahdelle kuukaudelle. Kaikille opiskelijoille apurahoja ei riitä tässäkään yliopistossa, joten tuen saajat valitaan opintojen vaiheen mukaan. Valintaa tehdessä ei katsota pelkkää opintopistemäärää vaan myös työharjoittelun kiireellisyyttä opiskelijan valmistumisen kannalta. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopistossa taas valitsee kerran vuodessa hakijoiden joukosta kymmenen harjoittelutuen saajaa. Tuen määrä on kahden kuukauden harjoittelua varten 1200 euroa ja 1800 euroa kolme kuukautta tai sitä kauemmin kestävään harjoitteluun. Opiskelijat joutuvat tekemään töitä apurahansa eteen, sillä sen saamiseen vaikuttavat kolme eri kriteeriä: tutkintotavoitteisten opintojen määrä ja opintomenestys, hakemukseen liitettävä motivaatiokirje sekä mahdollisesti jo saatu harjoittelupaikka. Voidakseen hakea tukea täytyy opiskelijalla olla jo kandidaatin tutkinto ja oman pääaineen maisteriseminaari suoritettuina. Hallintotieteitä opiskelevat kollegamme Tampereella saavat harjoittelutukea 1100 euroa kuukautta kohden niin, että kolmen kuukauden harjoitteluun tukea voi saada enintään kahdelle kuukaudelle. Tukea voi hakea kerran lukuvuodessa, ja sen saajat valitaan opintojen edistymisen perusteella. Pääsääntöisesti tuen saajat ovat jo maisterivaiheen opiskelijoita, mutta toisinaan myös kandivaiheen opiskelijoiden opintopistemäärät ovat riittäneet. Turun yliopistossa yhteiskuntatieteilijät, kuten me valtsikalaisetkin, voivat pääsääntöisesti saada työharjoitteluapurahan vasta kandidaateiksi valmistuttuaan. Tuettuun harjoitteluun pääsyyn vaikuttaa kuitenkin myös se, kuinka pitkällä opinnoissaan opiskelija on. Tärkein kriteeri apurahan saamiselle on opintopistemäärä, jonka perusteella hakijat laitetaan järjestykseen. Lisäksi katsotaan, kuinka suuri osa opinnoista on oman pääaineen syventäviä opintoja. Valintatapa kuulostaa lähes identtiseltä Lapin yliopiston kanssa.

Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa Suomessa tapahtuvan harjoit-

Tutkain 2/2014

"Useimmat yliopistot painottavat opiskelijan opintojen vaihetta tärkeimpänä kriteerinä tuen myöntämiselle."

Yhteiskuntatieteellisiä opintoja voi Turussa suorittaa myös ruotsiksi Åbo Akademissa, jonka harjoitteluapurahakäytäntö eroaa huomattavasti suomenkielisestä sisarestaan. Åbo Akademi nimittäin jakaa maksimissaan 1800 euron suuruiset harjoittelusetelinsä hakemusten perusteella. Hakukriteerit ovat muihin yliopistoihin verrattuna melko väljät, sillä seteliä voi hakea kuka tahansa yliopistossa vähintään toista vuotta opiskeleva mikäli hän ei ole vielä suorittanut opintoihin sisältyvää harjoittelua tai saanut harjoitteluseteliä jo aiemmin. Viimeisenä mainittakoon vielä oman yliopistomme erikoisuus Svenska social och kommunalhögskolan, jonka opiskelijat suorittavat työharjoittelunsa jo kandidaattivaiheessa. Soc&kom kykenee myös maksamaan kolmen kuukauden harjoittelusta kahden kuukauden osuuden jokaiselle tukea tarvitsevalle opiskelijalleen. Jokaisella yliopistolla näyttää siis olevan omat muista eroavat käytäntönsä. Huomattava on kuitenkin, että toisin kuin Helsingin yliopistossa, useimmat yliopistot painottavat opiskelijan opintojen vaihetta tärkeimpänä kriteerinä tuen myöntämiselle. Tässä on tie-

Näin meillä: - Valtiotieteellinen tiedekunta jakaa vuosittain kahden kuukauden harjoittelupalkan kattavan työharjoitteluapurahan noin sadalle opiskelijalle. Apurahan hakijalla tulee olla kandidaatintutkinto suoritettuna eikä hän ole saanut osallistua aiemmin yliopiston tukemaan harjoitteluun. - Harjoitteluapurahat arvotaan kaikkien hakukelpoisten opiskelijoiden kesken. Yleensä jokaisesta pääai-

tenkin oma logiikkansa, sillä työharjoittelu on yleensä maisteriopintojen viimeisimpiä opintojaksoja. Monilta muilta osin yliopistojen väliltä löytyykin vain eroavaisuuksia. Toisissa yliopistoissa harjoittelun kesto on tiukasti määritelty ja toisissa taas joustava. Eroja on myös siinä, mitä harjoittelupaikalta vaaditaan. Yleisimmin harjoitteluapurahalla voi rahoittaa työharjoittelun vain osittain, mutta joukossa on myös yliopistoja, jotka maksavat apurahaa myös työnantajan puolesta täysin palkatonta harjoittelua varten. Opiskelijoiden kannalta reiluinta olisi muokata apurahan hakemisen ja myöntämisen kriteerejä yhtenäisemmiksi eri yliopistojen välillä, sillä kilpailemme yhdessä myös samoista harjoittelupaikoista. Ennen harjoittelutukikäytäntöjen yhtenäistämistä pitäisi vain tietysti osata päättää, mikä todella on paras tapa jakaa harjoitteluapurahat. Toisaalta katseen suuntaamisen harjoittelijoita palkkaavien työnantajien puoleen ei myöskään pitäisi olla poissa laskuista. Mistä lähtien on ollut täysin hyväksyttävää palkata työntekijöitä jatkuvasti kolmeksi kuukaudeksi vain yhden kuukauden palkalla?

neesta vajaa puolet apurahaa hakeneista opiskelijoista saa rahan. - Kannunvalajat on hiljattain kerännyt valtsikalaisten mielipiteitä erilaisista apurahakäytännöistä. Vappuun asti auki olleen kyselyn tulokset kootaan yhteen ja niiden pohjalta laadittu kannanotto luovutetaan tiedekunnalle toukokuun puolivälissä. Tiedekunnan opintoasiainpäällikkö Mikko Vanhanen on toivottanut nykyisiä käytäntöjä koskevat parannusehdotukset tervetulleiksi.

立 Tutkain 2/2014

Speksikoukussa Teksti: Emilia Jaakkola Kuva: Mikko Virta

Syyskuussa minä pieni fuksi marssin speksin infotilaisuuteen täysin tietämättömänä siitä, mihin olin ryhtymässä. Ahdistuin jo piirissä suuni avaamisesta, mutta piti tietää, mitä speksissä haluaisi tehdä. Enhän minä edes tiennyt mikä speksi on. ”Ehkä tuotantoon”, sopersin. ”Tai tanssimaan”, lisäsin kainosti. Kuunnellessani kokeneempia speksikonkareita tunsin kuitenkin innostuksen kasvavan sisälläni. ”Speksi rytmittää elämää”, joku tokaisi. ”Tähän jää koukkuun”, jatkoi toinen. ”Tää on vaan niin kivaa”. Lähdin mukaan speksiin, ja se oli ehdottomasti paras päätös pitkään aikaan. Sain monta uutta ystävää, ja pääsin heti fuksivuonna tutustumaan muidenkin ainejärjestöjen opiskelijoihin. Kun treenaa saman porukan kanssa parhaimmillaan useasti päivässä kuusi kertaa viikossa, tulevat toiset väkisinkin läheisiksi. Emmekä suinkaan saaneet toisistamme tarpeeksi treeneissä vaan yhdessä käytiin syömässä, salilla ja juhlimassa. Silloin, kun en viettänyt tanssijoiden kanssa aikaa, kävi keskustelu aktiivisena omassa Whatsapp-ryhmässämme. Siinä seurassa unohtuivat elämän muut huolet ja murheet. Meillä oli oma tiivis porukkamme, jota yhdisti speksi.

ka speksi on hermoja raastavaa hommaa. Saa jännittää työvuorojaan koko edellisen viikon, josko kaikki kuusi vapaapäivätoivetta viikon seitsemästä päivästä toteutuisivat. Pelkää niin paljon myöhästymistä yhteisestä läpimenosta, että mällää poikaystävän isän auton niin pahasti, että takapuskuri pitää vaihtaa. Muissa menoissa mieleen saattavat juolahtaa kysymykset muun muassa siitä, herääkö varmasti 7.50 alkaviin tanssitreeneihin sitsijatkojen jälkeisiltä kolmen tunnin yöunilta. Ja sitä tuskan hikeä, kun kurssien deadlinet lähestyy ja huomaa WebOodiin putoavan alle kymmenen opintopistettä per periodi. Itkun pidättelemistä, kun ei millään opi pyörittämään päätä oikeaan suuntaan kahta viikkoa ennen ensi-iltaa. Kyyneleitä, kun ei saa irtoripsiä itse kiinni kuvauksiin. Vuolasta itkua, kun viimeisen esityksen jälkeen loppubileissä tajuaa kaiken olevan ohi.

”Taidan olla koukussa.”

Ehkä joulukuussa minulle selvisi, että speksissä koko homma pohjautuu improvisaatioon. Toisaalta voisin sanoa, että minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mihin olin lähtenyt ennen kuin kävin katsomassa KY:n speksiä - sopivasti reilu viikko ennen omaa ensi-iltaamme. Koin pienen epäilyksen hetken erottaessani kauppiksen speksin lavasteista juustohöylän, identtiset glitterhatut ja kahdessa tasossa tapahtuvan näytelmän. Me tekisimme lavalla veneen ihmisistä. Niin ihanaa kuin näytelmän tekeminen olikin, muistan kirkkaina ne hetket, kun teki vain mieli huutaa, kuin-

Tutkain 2/2014

Välillä tuntuu oudolta, ettei samaa niin kiinteää speksiporukkaa tule olemaan samassa muodossa enää ikinä. Ensimmäinen viikko speksin jälkeen olikin yhtä tuskaa: peukaloiden pyörittelyä omassa olohuoneessa. Halusin takaisin Unisportin nuhjuiseen saliin eläytymään keski-ikäiseksi puumanaiseksi Bonnie Tylerin sulosointujen siivittämänä. Heitin ystävilleni näyttelijöiden repliikkejä ja speksin insideläppiä. Kyllä, tanssijatkin osaavat replat ulkoa. Ja auta armias, kun Sini Sabotagen Levikset repee kajahti soimaan baarin bassoista. ”Miksi sä tanssit noin ja otahan vähän normaalimpi ilme”, saattoivat ystäväni ajatella hiljaa mielessään niinä hetkinä. Tähän äänettömään kysymykseen kuitenkin vastasin, että minulla on vieroitusoireita speksistä. Ehkä se tyttö infotilaisuudessa oli oikeassa. Taidan olla koukussa.

Yhden hengen teatteria Teksti: Piia Helminen Kuvat: Ossi Hietala

On vaikea löytää yhteisön kannalta yhtä marginaalista ja yksilön näkökulmasta yhtä kivuliasta ongelmaa kuin transihmisten oikeudet. Sukupuoltaan korjauttava Heidi sekä läntisen maailman omatunto Amnesty muistuttavat, ettei oikeudenmukaisuus ole bulkkikamaa.

Tutkain 2/2014

Kuka minä olen ja voinko olla aidosti sellainen? Asiaan tarttuu myös Amnesty tuoreessa raportissaan, jossa selvitetään transihmisten asemaa ja oikeuksia sukupuolen korjausprosessissa Euroopassa. Tamperelainen Heidi Mattila on 26-vuotias lähihoitaja. Hän haluaa antaa kasvot transihmisille ja kertoa henkilökohtaisen tarinansa, koska valtaväestön tiedot sukupuolen moninaisuudesta voivat olla vähäisiä tai jopa virheellisiä ennakkoluuloja. Avoimella keskustelulla edistetään asiallista suhtautumista ja tasavertaisempaa yleistä ilmapiiriä yhteiskunnassa. Heidi on transnainen, korjaamassa sukupuoltaan miehestä naiseksi.

Amnesty International julkaisi tammikuussa raportin ”The State Decides Who I Am: Lack of Legal Gender Recognition for Transgender People in Europe”. Siinä tarkastellaan Suomen lisäksi kuuden muun Euroopan maan sukupuolen juridiseen vahvistamiseen liittyviä käytäntöjä ja sitä, toteutuvatko transihmisten oikeudet. Esiin nostetaan ongelmia, joita moni transsukupuolinen kohtaa. Keskeisimpinä ovat hyvin pitkä lääketieteellisyyttä korostava prosessi ja ne tilanteet, kun juridinen sukupuoli eroaa ihmisen itsensä kokemasta sukupuolesta. Näiden koetaan loukkaavan räikeästi ihmisoikeuksia. Prosessin pitäisi olla nopeaa, avointa ja sujuvaa sekä ihmisten yksityisyyttä ja ihmisarvoa kunnioittavaa. Näin on määritelty kansainvälisissä suosituksissa, jotka Suomikin on hyväksynyt. Monet kuitenkin kuvaavat kokemuksiaan täysin päinvastaisiksi. Raportissa eri-ikäiset transihmiset kertovat sukupuoliristiriidan nostattamista tunteistaan ja siihen liittyvistä kokemuksistaan. 20-vuotias Juudas tuo esiin tärkeänä pitämänsä asian: ”Haluan olla hän, joka todella koen olevani - myös yhteiskunnan silmissä.” Raportissa nostetaan esiin transsukupuolisuuden määrittäminen psykiatrisella diagnoosilla, vaikka se ei olekaan mielenterveyshäiriö. Tästä voi seurata kiusallisia tilanteita, kuten yksi haastatelluista kertoo. Hän joutui selittämään työnantajalleen, että hänellä ei diagnoosistaan huolimatta ole mielenterveysongelmia. Raportin mukaan psykiatrinen diagnoosi on hyvin leimaavaa ja sen ei pitäisi olla ehtona hoitoon pääsemiselle ja sukupuolen juridiselle vahvistamiselle. Lisäksi ei-välttämättömiä lääketieteellisiä hoitoja, kuten sterilisaatiota, pitäisi pyrkiä vähentämään. Myös niin sanottu naimattomuusvaatimus ja tarkka ikärajaus ovat ongelmallisia. Yhteiskunnallinen keskustelu ja kriittinen suhtautuminen tämän hetkiseen tilanteeseen ovat voimistuneet. Myös poliittisella tasolla on alettu ajaa näitä muutoksia, esimerkiksi valtiosihteeri Ulla-Maija Rajakangas on ilmoittanut kannattavansa itsemääräämisoikeuteen perustuvaa lainsäädäntöä.

Heidin prosessin kulku Oli lokakuu vuonna 2011, kun 24-vuotias Heidi haki yksityislääkäriltä lähetteen sukupuoli-identiteetin häiriön tutkimuksiin TAYS:iin. Lääkäri suhtautui asiallisesti, ja prosessi lähti eteenpäin mutkattomasti. Varsinaiset tutkimukset aloitettiin poliklinikalla tammikuussa 2012 ja diagnosointivaiheeseen kuului käyntejä psykiatrisella sairaanhoitajalla, sosiaalityöntekijällä, kaksi kertaa psykiatrilla ja psykologilla. Tutkimukset tehdään erotusdiagnostiikan avulla eli poissuljetaan muut mahdolliset samankaltaisia tuntemuksia aiheuttavat häiriöt ja sairaudet. Tällä tavoin pyritään todentamaan, että henkilön kokemus sukupuolestaan ei johdu esimerkiksi epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, psykoosista tai skitsofreniasta, jotka voisivat aiheuttaa harhakuvitelmia. Tällainen menetelmä tekee tutkimuksista pitkät ja on tutkittavan kannalta hyvin vaativaa. Heidi antaa esimerkin psykologisista testeistä, joissa sai kotitehtäväksi täyttää lähes 300 kysymyksen lomakkeen. Hän suhtautuu kuitenkin koko prosessiin yllättävänkin huumorintajuisesti. - Pitää todistaa olevansa täysin terve, että saa ”hullun paperit”, Heidi selventää sen hetkisiä ajatuksiaan. Kun tutkimukset aloitetaan Transpoliklinikalla, ”työdiagnoosina” on määrittelemätön sukupuoli-identiteetin häiriö. Varsinaisen lopullisen diagnoosin on oltava transsukupuolisuus (F 64.0), jotta voi päästä sukupuolen korjaushoitoihin ja myöhemmin hakea sukupuolen juridista vahvistamista. Näitä diagnooseja on kritisoitu erityisesti siitä, että ne kuuluvat psykiatriseen sairausluokitukseen. Yhdysvaltalaisen psykologiyhdistyksen mukaan sukupuoli-identiteetin häiriöllä tarkoitetaan ”kärsimystä aiheuttavaa, vakavaa, jatkuvaa sukupuoliristiriitaa ruumiin, identiteetin ja roolin välillä”. Se ei kuitenkaan ole mielenterveyden häiriö. Heidi Mattila sai transsukupuolisuus-diagnoosin keväällä 2013, viikkoa ennen 26-vuotissyntymäpäiväänsä. Aivan heti tämän jälkeen, hän teki maistraatissa virallisen nimenmuutoksen ja sai henkilöllisyystodistukset uudella nimellään.

Järjestöistä tukea ja tietoa Suomeen perustettiin 1974 Seta ry, 1984 Trasek ry ja 1994 Transtukipiste, joilla on nyt sinnikkään työnsä ansiosta toimintansa juhlavuosi. Seta ja Trasek ovat ihmisoikeusjärjestöjä, tavoitteenaan taata yhdenvertainen elämä jokaiselle riippumatta sukupuoli-identiteetistä, sukupuolen ilmaisusta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Transtukipiste on Setan ylläpitämä sukupuolen moninaisuuden asiantuntija. Toiminnan lähtökohtana on jokaisen ihmisen omien kokemusten kunnioittaminen. Sukupuoltaan pohtivat, sukupuoleltaan moninaiset ja heidän läheisensä voivat saada henkilökohtaista neuvontaa ja tukea vertaisryhmissä. Vuosittain järjestetään myös Voimavaraleiri ja TransHelsinki-tapahtuma. Lisäksi Transtukipiste kouluttaa esimerkiksi oppilaitoksia ja eri alojen ammattilaisia sekä kokoaa, tuottaa ja jakaa tietoa. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksien puolesta toimii myös Amnestyn valtakunnallinen HLBTI-verkosto. Hlbti on lyhenne: homot, lesbot, bit, transihmiset ja intersukupuoliset.

Tutkain 2/2014

"Usein vaihtoehdot ovat joko valheessa eläminen tai itsemurha"

- Todella helpottunut olo, olin kuin ”ekstaasissa”. Kämppiksilleni tarjosin skumppaa, mutta sen suuremmin en juhlinut, Heidi muistelee pitkään odottamaansa päivää. Heidin toinen lääkärikäynti TAYS:iin on nyt toukokuussa ja silloin hän saa tarvitsemansa lähetteen HYKS:iin. Sukupuolen juridista korjaamista varten vaaditaan lausunnot näistä kahdesta sairaalasta sekä TAYS:n hormonipoliklinikalta steriliteetistä. Näiden jälkeen prosessi voi edetä sukupuolenkorjauskirurgiaan. Heidi toivoo pääsevänsä mahdollisimman pian äänihuulileikkaukseen, jotta matala puheääni saataisiin ”naisellisemmaksi”. Se voitaisiin tehdä ehkä touko- tai kesäkuussa. - Tämä on tuskastuttavan hidas prosessi. Nyt on kulunut jo 2,5 vuotta ja todennäköisesti vasta syksyllä juridinen sukupuolen korjaus on mahdollista, Heidi kertoo. Heidi oli noin 10–11-vuotias, kun hän alkoi kokea kuuluvansa tyttöihin ja olisi mieluummin osallistunut heidän leikkeihinsä. Hän kuitenkin pidättäytyi ja pysytteli poikaporukoissa. - Se oli kokemusta jonkinlaisesta erilaisuudesta, sellaista mitä on vaikeampi selittää, Heidi kuvailee. Jo lapsena sukuelimet tuntuivat Heidistä jotenkin ylimääräisiltä ja murrosikä miehistyvän kehon kanssa oli vaikeaa. Silloin sukupuoliristiriidan kokemukset usein voimistuvat, koska ulkoinen olemus näyttää kehittyvän väärään suuntaan siihen nähden, miten itse kokee sukupuolensa. Heidi kertoi kokemastaan sukupuoli-identiteetistä heti lähetteen saatuaan, ensin pikkuveljelleen ja kavereilleen, jotka suhtautuivat hyvin asiallisesti. Se ei herättänytkään

Tutkain 2/2014

ihmetystä, vaan ystävyyssuhteet jatkuivat samanlaisina kuin siihenkin asti. Vähän myöhemmin hän kirjoitti kirjeen äidilleen ja kertoi myös isovanhemmilleen. Hekin suhtautuivat asiaan ymmärtävästi. Monet miettivät ja pelkäävät kertoa asiasta, koska jopa läheisimmät ihmiset voivat suhtautua kielteisesti ja katkaista välit kokonaan. - Sitä mietti, että teenköhän nyt ”sosiaalisen itsemurhan”, kun täytyi kertoa todellisesta itsestään, Heidi kuvaa sen hetkisiä mietteitään. Heidille tuli hyvin helpottunut olo, kun hän sai kerrottua tästä asiasta. Hän oli kokenut miehenä elämisen yhden hengen teatteriksi, jossa hän näyttelee sekä itselleen että muille. Valheessa eläminen oli hyvin raskasta, ja se sai riittää. - Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kohdata totuus. Usein vaihtoehdot ovat joko valheessa eläminen tai itsemurha. Sukupuolistereotypioita Heidi ei ole varsinaisesti henkilökohtaisesti kohdannut. Yhden kerran joku lääkäri mainitsi sivulauseessa potilaskertomusta kirjoittaessaan, että potilaalla on partaa. Hän ei ollut kertonut sukupuolestaan vielä kuin muutamille ihmisille. Tämän jälkeen hän kirjoitti siitä avoimesti Facebookiin. Sukupuolen korjausprosessin suurimpina ongelmina Heidi pitää resurssipulaa ja pitkäkestoisuutta. - Henkilökuntaa on liian vähän. Kerrankin jouduin odottamaan viisi kuukautta psykologin vastaanottoa, Heidi antaa esimerkin. Hankalaa on varsinkin tutkimusjakson kesto, jonka on lain mukaan oltava vähintään kuusi kuukautta.

Nykyproosan tila

Vaan päästä meidät pahasta Teksti: Saara Mielonen

Suomalainen kirjallisuus ja historiallinen näkökulma ovat usein tappaneet kiinnostukseni ennen kun ehdin Kiveä sanoa. Antti Majanderin (HS, 26.02.2014) melko ylisanaisen arvion jälkeen päättelin, että tämän teoksen on oltava joko järkyttävän huono tai mielettömän hyvä. Se olikin jotain enemmän. Neljäntienristeys on äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Tommi Kinnusen esikoisromaani. Kuusamossa syntynyt kirjailija on kielen asiantuntija, ja sen huomaa – samoin kiinnostuksen lähiseudun historiaan. Materiaalia ammennetaan suomalaisen sielunmaiseman syvimmistä vesistä ja korkeimmilta vuorenhuipuilta. Huulille saattaa nousta yhtä aikaa hymy ja oksennus. Kylän kätilö Maria ajaa kapinallisena naisena pyörällä ja tylyttää ketä haluaa. Hänellä on lapsi, mutta miestä ei tarvita. Muut kohtelevat pelonsekaisella kunnioituksella itsenäistä suoraanpuhujaa, jonka rakentaman suuruudenhullun talon sota polttaa maan tasalle. Tilalle vävy Onni rakentaa uuden talon, lähes kirkontornia korkeamman. Hän tekee sen ollakseen aivan kuten muut miehet, vaikka talon moniin huoneisiin hän piilottaa diagnooseihin verhotun kielletyn halun. Hänen vaimonsa, Marian tytär Lahja, ei muuta toivoisi kuin miehensä kosketusta ja rakkautta, mutta entiselle lotalle kamalinta on jatkuvan toisilta salailun ja häpeän liitto. Jääkaappien aikakaudella Lahjan miniä Kaarina yrittää aloittaa talossa perhe-elämää samalla, kun vuosisatojen ajan tontilla vaietut teot ja sanat alkavat pyrkiä pintaan. Neljäntienristeys seisottaa nurkkaan peri-inhimilliset pelot, himot ja toiveet. Kinnunen ei kuitenkaan tuomitse, vaan näyttää hahmonsa kokonaisuuksina vikoineen ja hyveineen. Erityisesti hänen naisnäkökulmansa on vaikuttava. Itsenäisten naisten ristiriitai-

Tutkain 2/2014

nen rooli on tasapainoilla toisaalta kunnollisuuden ja omavaraisuuden, toisaalta seksuaalisuuden ja rakkaudenkaipuun välillä. Teoksella on historiallinen kontekstinsa, mutta lopulta suurin rooli on sodan ja televisioiden hämmentämillä ihmisillä. Neljäntienristeys on 1900-luvun läpi kulkeva sukupolvitarina, jossa ajassa liikkuu geenien lisäksi muutakin. Periikö lapsi äidiltään itsenäisyyden lisäksi yksinäisyyden? Jokainen sälyttää omasta taakastaan tahtomattaankin osan muiden kannettavaksi. Aikansa sekä ajan hitaan muutoksen kuvauksena tarina osoittaa myös pienen kyläyhteisön suvaitsemattomuuden ja herkeämättömästi tarkkailevan silmän. Kirjan ahdistuksesta hetkelliseen euforiaan vaihteleva tunnelma on rakennettu taitavalla kielenkäytöllä, muttei keikaroiden. Tekstin rakenne jättää paljon lukijan tulkinnan varaan, sillä Kinnunen näyttää juuri tarpeeksi ja antaa sitten kohtauksen jatkua esiripun takana. Tarinalla on polveileva rakenne, ja sen neljä eri kertojaa ovat hienoisessa epätasapainoisuudessaan kaikki yhtä olennaisia loppuratkaisun yhteen saattamiseksi. Tämä keino on nerokas: mitä yksi kertoja salaa, sen toinen saattaa paljastaa. Välillä Lahjan vuosikymmenten hiljaisuutta täydentää joku toinen. Vuosilukujen rytmittämät luvut nivoutuvat lopulta yhteen, ja tarinan kronologisuus hahmottuu vasta uudelleen taaksepäin selatessa. Esikoinen asettaa kirjailijan tulevaisuudelle melkoiset odotukset.

Tuomio: järkyttävän hyvä, 5/5. Lue, vaikket epäröisi sekuntiakaan Seitsemän veljeksen polttamista.

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys. WSOY, 334 s.

Kannusta kaikuu: Työelämäkysely Kannunvalajien työelämävastaava Jori Pyykkö aprikoi.

Kevät on opiskelijan kalenterin mukaan jo pitkällä, vaikka säästä ei aina näin voikaan päätellä. Suurin osa meistä aloitti jo tammikuussa koko kevään kestävän, hermoja raastavan projektin. Toisille projekti on lyhyt ja kivuton, toisille se taas aiheuttaa ahdistusta ja raivoa. En puhu nyt proseminaarista tai mistään muustakaan opintoihin liittyvästä askareesta, vaan kyse on tietysti kesätyönhausta ja sen mukanaan tuomista harmaista hiuksista. Olen vuoden alusta lähtien harhaillut mol.fi-verkkosivulla etsimässä itselleni mielekästä ja haastavaa kesätyötä, jonka voisin sitten kesän päätteeksi hyvillä mielin kirjata ansioluetteloni jatkeeksi. Sain kuitenkin nopeasti huomata hakuprosessin raadollisuuden, kun minun lisäkseni erästä kesäpestiä havitteli 1 506 hakijakandidaattia. Ei muuta kuin takaisin hakulomakkeiden pariin. Kannunvalajat julkaisi alkukeväästä työelämäkyselyn, jonka tarkoituksena oli kartoittaa opiskelijoiden tämänhetkistä työtilannetta ja mahdollisia tulevaisuuden uratavoitteita. Kysely nautti suurta suosiota; yhteensä siihen vastasi 157 valtiotieteilijää aina viime syksyn fukseista valmistumisen kynnyksellä oleviin akateemisiin sankareihin asti. Näiden vastausten pohjalta on hyvä lähteä rakentamaan loppuvuodelle ohjelmaa, jota on luvassa myös jo Kannunvalajien vuosijuhlaviikolla. Alustavien suunnitelmien mukaan tarjolla on muun muassa CV-klinikka. Kyselyn mukaan suuri osa valtsikalaisista käy säännöllisesti töissä opiskelujen ohessa. Tulosten perusteella vain vajaa viidennes vastanneista keskittyy allekirjoittaneen tavoin täysipäiväiseen opiskeluun. Työn ja opiskelun yhdistämisen synnyttämät haasteet otetaan kuitenkin urheasti vastaan. Fyrkkaa ja noppia – best of both worlds.

Tutkain 2/2014

Kysyttäessä tulevaisuuden urasuunnitelmista huomattiin jälleen, että nuoret valtiotieteilijät ymmärtävät tutkintomme vahvuudet: laajojen asiakokonaisuuksien hahmottamisen ja yhteiskunnallisten teemojen ymmärtämisen. Opiskelijat ovat tulevaisuuden osalta avomielisiä, ja kaikki ovet pidetään avoinna. Tulevaisuus näyttää valoisalta myös Yhteiskunta-alan Korkeakoulutetut ry:n työmarkkinatutkimuksen (2013) mukaan, sillä kyselyyn vastanneista työttömänä oli vajaa viisi prosenttia. Vastavalmistuneista yli puolet olivat saaneet työpaikan heti, eikä työttömyys tuottanut muillekaan kuin vain lyhytaikaisia haasteita. Olemme onnekkaita myös siinä mielessä, että jokaisen oppiaineen ainejärjestön lisäksi meitä palvelee rautaisella otteellaan myös SYY-HY ry. (Suomen Yhteiskunta-alan Ylioppilaat Helsingin yliopistossa), joka niin ikään kehittää suhteitamme työelämään ja omaan liittoomme. Tänä vuonna SYY-HY:n hallituksen muodostaa dynaaminen ja tehokas joukko, jonka kanssa yhdessä työskentely on ilo ja etuoikeus. Mutta entäs ne kesätyöt? Omalta kohdaltani voin sanoa, että haku on vielä käynnissä. Peräänkuulutan kuitenkin pitkäjänteisyyttä ja aktiivisuutta. Meitä ei vedetä koulun penkiltä töihin. Parhaan tuloksen valtiotieteilijä saa aikaiseksi, kun hän yhdistää tutkinnon vahvuudet henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa. Tuloksena on dynaaminen jokapaikanhöylä, jollaiselle työmarkkinoilla on varmasti kysyntää. Oli kyseessä sitten kesätyö tai ura pidemmässä mittakaavassa, olemme vahvoilla. Vahvuus on hyvä asia.

Jori Pyykkö on Kannunvalajien alumni- ja yrityssuhdevastaava Kuvitus: Ossi Hietala

Kampusväkivalta – todellinen uhka vai median luoma myytti? Teksti: Nella Kelkka

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun luennolla sekava oppilaitoksen ulkopuolinen mies yritti käydä luennoitsijaan käsiksi viime syksynä. Opiskelija puukotti filosofian professori Esa Saarista saman opinahjon Otaniemen kampuksella helmikuussa. Maaliskuussa taas uutisoitiin, kuinka kaksi parikymppistä jäi kiinni räjäytyksen suunnittelusta Helsingin yliopistolla. Mistä on kyse? Kauppakorkeakoulun ja Helsingin yliopiston tapauksissa ulkopuoliset syyllistyivät väkivaltatekoihin tai niiden suunnitteluun. Markkinoinnin luennolla riehunut mies oli silminnäkijöiden mukaan vaikuttanut päihtyneeltä. Koska luennot ovat kaikille avoimia, ei ole periaatteessa kummallista, että kyseinen tilanne syntyi. Helsingin yliopiston tapauksessakaan kumpikaan epäillyistä ei ollut yliopistossa kirjoilla. Otaniemessä kyse oli yhdestä mielenterveysongelmista kärsineestä opiskelijasta, joka oli ilmeisesti ärsyyntynyt Saarisen värikkäästä persoonasta. Youtubessa julkaisemallaan videolla puukottaja selittää, kuinka “heidän [Esa Saarisen ja filosofi Pekka Himasen] tarkoitus on luoda transsinen tilanne, jotta ihmiset omaksuvat heidän tyylinsä ja ottavat heidät vastaan kokonaisuutena”. Vaikka kaikki tapahtumat vaikuttavat olevan selvästi toisistaan irrallisia, herää kysymys, onko yliopistojemme turvattomuus kasvava trendi. Oman vastauksensa tähän antaa lääketieteen tohtori, psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Hannu Lauerma. Hän murtaa myyttejä yhteiskuntamme pahuudesta ja väkivaltaisuudesta kirjassaan Hyvän kääntöpuoli (WSOY 2014). Lauerma kertoo, kuinka Suomessa henkirikosten määrä on laskenut. Vielä 1970-luvulla Suomessa tapettiin kolme henkilöä sataatuhatta ihmistä kohden, kun taas nyt ollaan lukemissa 2,1 sataatuhatta kohden. Maailmanlaajuisesti henkirikoslukuja vertailtaessa Suomi on keskivertomaa: Yhdysvalloissa ja Latinalaisessa Amerikassa meno on hurjempaa kuin meil-

lä, mutta muihin Pohjoismaihin verrattuna olemme suossa. Lauerma arvelee kansalaisten kasvaneen turvattomuuden tunteen johtuvan median tavasta uutisoida väkivallasta entistä näyttävämmin. Hän huomauttaa kirjassaan, kuinka uutisoinnilla on ollut harhaanjohtava vaikutus esimerkiksi vuoden 2008 perhesurmien aallon aikana. Huomiotta jäi se seikka, että Suomessa lapsiin kohdistuva kuolemaan johtava väkivalta on ollut laskusuhdanteessa jo vuosikymmenten ajan. Voisi siis ajatella, että myös yliopistoihin kohdistuvasta väkivallasta on mielekästä kirjoittaa kasvavana uhkana, sillä aihe on ollut pinnalla ja aikaväli eri tapahtumien välillä on ollut lyhyt. Tämä taas puolestaan johtaa siihen, että uhasta uutisointi ei vastaa enää sen todellisia mittasuhteita. Monet varmasti muistavat vielä kouluammuskelut Jokelassa yläkoulun ja lukion yhdistävässä koulukeskuksessa vuonna 2007 ja Kauhajoella ammattikorkeakoulussa vajaa vuosi myöhemmin. Tunteisiin vetoavalla uutisoinnilla saa lukijoita: miksei myös yliopistolla voisi tapahtua vastaava tragedia? On hyvä muistaa Lauerman osoittama fakta: Suomessa sekä henkirikoksiin syyllistyneet että heidän uhrinsa ovat yleensä työelämästä syrjäytyneitä, alkoholisoituja, yksin asuvia nuoria tai keski-ikäisiä miehiä. Usein heillä on myös tuomioita väkivalta- ja omaisuusrikoksista. Väkivallanteoista noin 80 prosenttia liittyy alkoholinkäyttöön, mutta vain kymmenen prosenttia henkirikoksiin syyllistyneistä on psykoottisia eli harhaisesti mielisairaita. Tilastojen valossa näyttää siis suhteellisen epätodennäköiseltä, että keskiverto opiskelija joutuisi kampuksella surmaväkivallan uhriksi. Myös Helsingin yliopiston hallintojohtaja Esa Hämäläinen vakuuttaa Helsingin Sanomien (14.3.2014) uutisessa turvatoimien olevan riittävät. Emmeköhän voi opiskella luennoilla ja Kaisa-kirjastossa turvassa jatkossakin.

Tutkain 2/2014

Puoskari Onninen Teos, sen oletetut merkitykset ja niistä johtuvien tekojen oikeutukset.

Siinä, missä huomionkaipuu on taiteilijan ainoa todellinen liikkeelle paneva voima, on pelkuruus ainoa perustelu sille, että uskottelemme taideteokseen sisältyvän minkäänlaista kiihottavaa voimaa, joka purkautuisi yleisössä toimintana. Taiteen ajatellaan perustuvan taiteilijan, teoksen ja yleisön keskinäiselle vuorovaikutukselle, jossa taiteilija ja yleisö viestivät teoksen välityksellä. Tosiasiassa taideprosessi on kuitenkin teoksen kuvitteelliseen merkitykseen kulminoituva ristiriitaisten merkityssisältöisten viestien kaaos, jota virheellisesti arvioimme teokseen ja taiteilijaan keskittyen. Taidekokemuksen prosessi on yhdistelmä niin taiteilijaan kuin yleisöönkin vaikuttavia historiallisia, kulttuurillisia ja henkilökohtaisia merkityksiä. Se ei olemuksellaan millään muotoa puolla nykyisen kaltaista teoslähtöistä tapahtumien arviointia, jossa kukin yksittäiseen taidekokemukseen osallistuva perustelee johtopäätöksensä yksinomaan symbolin – eli teoksen – kautta. Taiteilijan alkaessa työstää teosta ovat sen syntyyn jo vaikuttaneet esimerkiksi kulttuurihistoria, taiteilijan oma kokemusmaailma sekä upean maailmamme kaikki tarkastelun tarkkuutta häiritsevät fyysiset rajoitteet. Tästä syystä symboli ei ikinä yleisölle altistuessaan ole sitä, miksi se (ehkä) on tarkoitettu. Luonnollisesti yleisöön vaikuttavat kaikki samat asiat kuin taiteilijaan ja symboliinkin; historia, kulttuuri, aika ja henkilökohtaiset seikat kaikki näivettävät taideprosessia todellisten merkitysten ja vaikutusten ilmentäjänä. Sen, mikä puhtaimmassa muodossaan olisi Suuren Taidekokemuksen kolmikenttä – taiteilija, taideteos ja yleisö – lopulta vielä väärinymmärtää ja vääristää kriitikko, tuo oman taiteilijuutensa haaskaa riipivä näätä, jonka olemassaolon oikeutuksen tunnustaminen on taideyhteisölle jostakin syystä välttämätöntä. Ratkaisua taideteokseen ladatun merkityksen ja sen vastaanottamisen mahdottomuuden väliseen ristiriitaan ei ole, vaikka taiteilija itse kertoisi, mikä symboliin sisältyvä viesti on. Tästä toimii case-esimerkkinä Bob Dylan. Taideteos ei ikinä ole yllytys, vaikka epävarmuutemme ajamana niin mielellämme uskottelemmekin. Teoslähtöinen taidekokemuksen arviointi on syy niille naiiveille yksinkertaistuksille, joilla perustellaan sekä murha että se, miksi joku tekee murhan. Lempibiisisi ei ole sarkastinen kuvaus rakkauden tulkintojen vaikutuksesta ihmissuhteen vääjäämättömään epäonnistumiseen, vaan ainoastaan huonosti soitettu vaillinainen idea jostakin, jonka ymmärrät väärin. Koska sen prosessin, jonka osa taideteos on, kehitys alkaa useissa paikoissa jo kauan ennen itse teoksen aktualisoitumista eikä koskaan lopu, on kohtuutonta asettaa yksittäisen symbolin toimeenpanovoimalle niin suurta arvoa, että teoksen syvälliseen analysoimiseen kannattaisi tuhlata aikaa. Sen sijaan analysointi olisi hyvä kohdistaa prosessin aikaansaamiin lopputuloksiin, sillä lopulta vain niillä on minkäänlaista arvoa. Siirtämällä kriitikoiden työtä piirun verran historioitsijoiden tontille ja unohtamalla kokonaan nykyinen teos- ja taiteilijalähtöinen tyhjäntoimittaminen, otettaisiin taidekritiikki viimein vakavasti.

33 Tutkain 2/2014

KannuLooks Teksti: Saarlotta Virri Kuvat: Jenni Jääskeläinen

Erik, 21, Stigma.

Elina, 20, Media.

"Omaksuin oman tyylini jo joskus ylä-asteikäisenä, painotukset siinä vain muuttuvat. En etsi inspiraatiota mistään, vaan se tulee jostain sisältä, enemmänkin fiiliksen mukaan. Yritän pitää käytännönläheisen tyylin ja tykkään pukeutua urheilullisiin vaatteisiin. Minua onkin kutsuttu Intersportin katalogimalliksi. Lapsuuden tyyli-ikonini oli oman pihan Boris: se oli sellainen vanhempi cool guy.

"Tyylini ei ole mikään klassinen ja ajaton, vaan seuraan paljon muotia ja pyrin pukeutumaan tämänhetkisten trendien mukaan. Tykkään kokeilla oudompiakin juttuja. Lapsuuden tyyli-ikonini oli Spaissareiden Emma, koska halusin aina olla blondi. Täydellinen kesäasu on valkoinen pitsinen maksimekko ja kivat korkkarit.”

Täydellinen kesäasu on shortsit, kevyt kauluspaita ja lippis."

Uuden KannuLooks-blogin löydät osoitteesta kannulooks.tumblr.com.

Bring your talent and passion to a global organization at the forefront of business, technology and innovation. Collaborate with diverse, talented colleagues and leaders who support your success. Help transform organizations and communities around the world. Sharpen your skills through industry-leading training and development, as you build an extraordinary career. Discover how great you can be. Visit accenture.fi/tyopaikat

Tutkain 2/2014