Unisono 2_2013 by Frida Ylönen

UNISONO MUSIIKKIKASVATUKSEN AIKAKAUSLEHTI * 2/2013

Teoston Pumppu-hanke Teknologian mahdollisuudet musiikkikasvatuksessa Laulava Roskakävely

Kotilaisen kolumni: Sellojen pauloissa Tunnelmia KMO:n kevätpäiviltä

Koulujen Musiikinopettajat ry Skolornas Musiklärare rf

Pohjois-Kymen musiikkiopiston soittotunneilla voi pian testata verkko-opiskelun mahdollisuuksia Pohjois-Kymen musiikkiopiston soittotunneilla voi pian testata verkko-opiskelun mahdollisuuksia Pohjois-Kymen musiikkiopisto aloittaa yhteistyön musiikin verkko-opetusta tarjoavan suomalaisen Rockway-opetusportaalin kanssa. Uraauurtava yhteistyö Rockwayportaalin kanssa mahdollistaa opiskelijalle syventymisen soittotunneilla opiskeltaviin teemoihin oman opettajan lisäksi verkkoportaalista löytyvien lukuisten opettajien ja monipuolisten käytännön esimerkkien avulla. Tällä hetkellä verkkoportaali tarjoaa yli 2700 oppituntia ja opettajia on noin 80. Sisältöä laajennetaan jatkuvasti. Rekisteröityneitä käyttäjiä on noin 50000. Erityisesti kouluihin ja musiikkioppilaitoksiin tarkoitettua tuotetta testataan Suomessa tällä hetkellä Pohjois-Kymen musiikkiopiston lisäksi Kauniaisten ja Korsholmin ruotsinkielisillä alaasteilla ja Sibelius-Akatemiassa. Pohjois-Kymen musiikkiopiston ja Rockwayn yhteistyökokeilussa ovat musiikkiopiston opettajista mukana rumpuopettaja Tomi Päiväläinen sekä pianonsoiton opettajat Jasse Varpama ja Satu Teilas. Kokeilussa mukana olevia oppilaita on yhteensä seitsemän. Rockwayopetusportaali on saanut huomattavia kunniamainintoja pioneerityöstään verkko-opetuksen saralla (E-oppimiskeskuksen eEemeli-palkinto vuonna 2010: Vuoden e-oppimisratkaisu,Uudenmaan Innosuomi-palkinto vuonna 2011 ja valtakunnallinen Innosuomi-kunniamaininta).

Lue On-line -versio Kouvolan Sanomien artikkelista

Lisätiedot: Pianonsoiton opettaja Jasse Varpama, 0400-703241, jasse@jassevarpama.com Apulaisrehtori Jukka Kumpulainen, 045-265 2506, jukka.kumpulainen@pkmo.fi

www.rockway.fi www.musikskolan.fi www.musiikkiakatemia.fi

Unisono 2/2013

sISÄLTÖ – uNISONO 2/2013

UNISONO musiikkikasvatuksen aikakauslehti unisono.lehti@gmail.com

Verkko-opiskelun mahdollisuuksia 2 Pääkirjoitus 4 Musiikkikasvatuspäivät Helsingissä 5 KMO:n Syyspäivät Seinäjoella

Kuoronjohdon ja sovittamisen kurssi Turussa 6

Numero: 2/2013 Julkaisija: Koulujen Musiikinopettajat ry www.koulujenmusiikinopettajat.fi Päätoimittaja: Heidi Horila unisono.lehti@gmail.com

Teoston Pumppu-hanke 11

Tässä numerossa avustivat: Tuula-Maria Ahonen Hanna Kivimäki Tuula Kotilainen Timo Kovanen Laura Ronimus Kati Turtiainen

Maaliskuisia musiikkipäiviä

Kannen kuva: Kari Paananen

Tuula Kotilaisen kolumni

Mitä vaaditaan menestykseen?

Ilmaisun iloa musiikkiliikunnan työpajassa 15 Puheenjohtajalta 16 Toiminnanjohtajalta 17 Teknologian mahdollisuudet musiikkikasvatuksessa 18 Laulava Roskakävely on iloista sivistystyötä

Ilmoitusmyynti: 050 5611393 Taitto: Frida Ylönen Toimitus: Koulujen Musiikinopettajat ry Nahkahousuntie 5, 00210 Helsinki kmory@kolumbus.fi Osoitteenmuutokset: kmory@kolumbus.fi

ISSN 1458-7645 Ilmestymisaikataulu 2013: numero 1 ilmestyy viikolla 9 Aineisto jätettävä 25.1. numero 2 ilmestyy viikolla 21 Aineisto jätettävä 19.4. numero 3 ilmestyy viikolla 38 Aineisto jätettävä 16.8. numero 4 ilmestyy viikolla 50 Aineisto jätettävä 15.11.

Pääkirjoitus

Uutta kohti Keneltäkään ei ole varmaan jäänyt huomaamatta, että teknologia on nykyään arjen rutiineissamme yhtä oleellinen asia kuin vesi ihmisen hengissä säilymisen kannalta. Musiikin tallentamisessa teknologia on aina ollut edellytys, oli se sitten analogista tai digitaalista. Digitaalisen median huima yleistyminen on tuonut osansa musiikin tekemiseen. Nykyään ei tarvita instrumenttiarsenaaleja tai laajasti varusteltuja studioita musiikin tuottamiseen ja tallentamiseen, vaan tietokoneella voidaan kotioloissa luoda kokonaisia äänimaailmoja. Koulujen musiikintunneilla tätä teknologiaa on ruvettu hyödyntämään aiempaa enemmän. Miten tämä vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan musiikkikulttuuriimme pidemmässä juoksussa, ja miten sitten käy perinteisen treenikämpällä soittamisen, jää nähtäväksi. Kyllähän meillä on tarve myös soittaa musiikkia yhdessä muiden kanssa, viulunkaulaan tai rumpukapulaan tarttuen, eikö? Joka tapauksessa voidaan varmasti todeta, että teknologian lisääntyminen muuttaa musiikin kulutusta ja sen tekemistä, parhaimmillaan rikastuttaa niitä. Unisono on siirtymässä uudenlaiseen julkaisumuotoon syksyllä. Sivusto muuttuu blogipohjaisemmaksi julkaisuksi, joka ilmestyy edelleen neljä kertaa vuodessa. Blogipohjainen julkaisu mahdollistaa kuitenkin joustavammin myös kiinnostavien uutisten tai ajankohtaisten kolumnien julkaisun varsinaisten numerojen välissä. Yksi uudistus on myös teemanumerot. Ainakin kerran vuodessa yksi numeroista sidotaan tarkemmin jonkin teeman alle, joka musiikkikasvattajia ja musiikin alaa ravisuttaa tai koskettaa. Julistan täten tämän Uni-

Unisono 2/2013

sonon pohjakeskusteluksi teknologiateemalle. Turun yliopiston musiikkikasvatuksen opiskelijat esittävät pohdintoja musiikkiteknologian mahdollisuuksista ja vaikutuksista koulujen musiikinopetuksessa, siitä miten ne vaikuttavat oppimiseen ja opetussisältöihin. Lukekaa avoimin mielin ja miettikää, miten omissa kouluissanne toimitaan tai voitaisiin toimia. Samaa aihetta käsittelee myös Kevätpäivien Reijo Karvosen työpaja iPad-sovelluksista musiikinopetuksessa. Siitä ja muista tunnelmista voi lukea Kevätpäivien raportistani. Myös Teostossa kuhisee. Pumppu-hanke mobilisoi monet yhteistyökumppanit kehittämään suomalaisen musiikin menestyskulkua, ja tähtäämään yhä enenevään musiikinharrastamiseen ja musiikkikoulutukseen. Vaskivuoren lukiolainen Hanna Kivimäki osallistui Pumpun biisinkirjoittamisviikonloppuun ja raportoi viikonlopusta ansiokkaasti. Tarjolla tässä numerossa myös toimittaja ja Roskakävelyn perustaja Tuula-Maria Ahosen huomio iloisesta musiikkikasvatuksesta instituutioiden ulkopuolelta Laulava roskakävely -jutussa. Kesän viimein lähestyessä joukkomusiikkitapahtumat vetävät puoleensa. Itse aion ainakin kotikaupungissani osallistua Ruisrockiin, Turun musiikkijuhlille sekä Ilmiö-festivaaleille. Aivan tuoreessa mielessä on Bruce Springsteenin jäähallikeikka Turussa. Voisi sanoa, että Pomo koulutti mainion E Street Bandinsa kanssa hurmoksellisesti meitä kaikkia paikallaolleita yhteen niistä arvokkaimmista – elämysten antamiseen ja kokemiseen, yksilöllisesti kokien, mutta silti yhdessä. Iloa kesään,

Heidi Horila

Musiikkikasvatuspäivät Helsingissä 2013 Ensimmäistä kertaa Suomessa pidetään monipuolisesti musiikkikasvatusta käsittelevät musiikkikasvatuspäivät 21-23.11.2013. Kolmipäiväinen tapahtuma sisältää kokonaisuuksia musiikin tutkimuksesta ja ammattilaisuuteen liittyen. Yhtenä päivänä on yleisölle suunnattuja työpajoja. Paikkoina Sibelius-Akatemia, Helsingin konservatorio sekä Musiikkitalo. Tapahtuman järjestää keskeisimmät musiikkikasvatukseen liittyvät tahot kuten Sibelius-Akatemian musiikkikasvatus, SMOL ja FiSME.

Tapahtumasta lisää tietoa syksyn Unisonossa.

KOULUJEN MUSIIKINOPETTAJAT RY:N SYYSPÄIVÄT 20.-22.9. SEINÄJOELLA Seinäjoen syyspäivillä (Seinäjoen lyseolla) mm. latin percussion-työpaja, improvisaatiota, tanssityöpaja, biisintekoa ja iPad-koulutusta. Kouluttajina mm. Jukka Isoniemi, Ilkka Lampi ja Hanne Orrenmaa. Lisäksi esittelyssä Pumppuhanke ja ajankohtaista asiaa musiikkikasvatuksesta. Ilmoittautuminen alkaa syyskuussa. Seuraa ilmoittelua kotisivuillamme www.koulujenmusiikinopettajat.fi

Kuoronjohdon ja sovittamisen kurssi Turussa Turussa järjestetään elokuussa jo toista kertaa kurssi kuoronjohtamisesta ja kuorolle sovittamisesta kiinnostuneille. Kuoronjohdon kesäakatemiassa voi neljän päivän ajan saada uusia ideoita johtamiseen ja kuorolle sovittamiseen. Kurssi sai viime vuonna hyvää palautetta osallistuneilta. Harjoituskuorossa on mukana erikseen palkattuja laulajia; joten musiikin tekemiseen päästään heti kiinni. Johtajat jaetaan kokeneiden ja aloittelevien ryhmiin, johtajana toimineet voivat tulla virkistämään johtamistaitojaan, mutta myös aloittelijoille ja kuoronjohtamisesta kiinnostuneille tarjotaan mahdollisuus perehtyä johtamisen perusasioihin. Kurssi ei tähtää mihinkään tutkintoon, kurssin lopussa pidetään vapaamuotoinen loppukonsertti. Opettajina toimivat rautaiset alan ammattilaiset, Markus Yli-Jokipii ja Timo Lehtovaara. Kurssi pidetään Turun Kristillisellä Opistolla 1.- 4.8.

Lisätietoja opiston nettisivulla /lyhytkurssit, tai kurssisihteeri Hilkka Ollikainen, p. 02 412 3612 Jaana Rantala, p. 040 047 7836

LISÄTIETOJA KURSSIN SISÄLLÖSTÄ: Timo Lehtovaara, p 0400-418240 lehtovaaratimo@gmail.com

LISÄTIETOJA KURSSIN JÄRJESTELYISTÄ Turun Kristillinen Opisto Hilkka Ollikainen, p. 02-4123612, hilkka.ollikainen@tk-opisto.fi Jaana Rantala, p.02-4123 052, jaana.rantala@tk-opisto.fi

Unisono 2/2013

Kolumni

Sellojen pauloissa KUVA: Pekka Elomaa Kansainvälinen Paulon sellokilpailu on loppusuoralla, tätä kirjoittaessani. Yli sadasta hakijasta valittiin kilpailuun 26 nuorta taiteilijaa. Neljästä suomalaisesta yksi, koko kisan nuorin Jonathan Roozeman, 16v. pääsi vielä välierään, mutta ei enää finaaliin. Kuitenkin häntä, niin kuin kaikkia osallistuneita, voi pitää tietynlaisina voittajina. He läpäisivät ensinnäkin kovan esikarsinnan ja harjoittivat erittäin vaativan ja laajan ohjelmiston ennen varsinaista kilpailua. Sitten he ovat tulleet lavoille, kilpailleet itsensä kanssa soittamalla, kohdanneet erilaisia yleisöjä, erilaisia akustisia tiloja, säestäjiä, säestäviä orkestereita – valtavan määrän tulevaan ammattiin valmistavaa kokemusta, kirimistä, onnistumista, epäonnistumista. Kuulostaa kovalta mutta kaikki se on kotiin päin, soittajalle hyväksi. Haasteita pitää olla ja kilpailut ovat osa koulutusta ja kypsymistä. Niihin osallistuminen on vapaaehtoista, oman sisäinen palon varassa siinä mennään. Kuka mitenkin hakee ekstreemit kokemuksensa! Kilpailujen sisäistä henkeä yleensä aina kehutaan: kilpailijat ovat samassa liemessä ja se yhdistää. Paulon kilpailuun liittyy mainio uusi kuvio: varjoraati. Viisi SibeliusAkatemian nuorta sello-opiskeli-

jaa seuraa kilpailua ja tekee omaa arviointityötään. Hekin saavat hyvää oppia. On muutakin ajankohtaista seurattavaa ja jännitettävää. Olen aika kyllästynyt siihen ”keskusteluun”, jossa jokseenkin olemat-

tomalla asiantuntemuksella ja paneutumisella, ”kurkkudirektiivi”tasolla haukutaan eurooppalaista yhteistyötä ja -markkinoita.

→

Otan kantaa asiaan, johon olen perehtynyt. Yksi EU:n alkuperäisistä, tärkeistä tavoitteista oli ja on liikkuvuuden edistäminen, mobility. Tiedän aika paljon sen yhdestä osaalueesta: opiskelija- ja opettajavaihdosta ja voin sanoa siitä vain hyvää. Jo ennen kuin Suomi liittyi EU:hun, oli 90-luvun alussa mahdollista rakentaa musiikkikorkeakoulujen välistä vaihtoa tietyin ehdoin, sitten EU:n myötä omin ehdoin. Tiedän, että Sibelius-Akatemia ja suomalainen musiikkielämä ovat hyötyneet tästä suuresti, koska vaihto-ohjelmiin osallistuttiin aktiivisesti. Musiikkikorkeakoulujen ja myöhemmin myös ammattikorkeakoulujen ja konservatorioiden vaihto-ohjelmat eurooppalaisten kumppanikoulujen kanssa ovat mahdollistaneet nuorten lähtemisen ulkomaisiin opintoihin, ja vastavuoroisesti Suomeen on tullut ulkomaisia opiskelijoita. – Samoin toimii opettajavaihto. Oma kokemukseni SibeliusAkatemian vuosilta, jolloin tämä toiminta-alue kuului tehtäviini, oli tosiaan palkitsevaa. Musiikinopiskelijat pääsivät opiskelemaan ulkomaille tunnetuille opettajille ja hyviin musiikkikorkeakouluihin. Lisäksi tuli ylimääräisiä bonuksia: kielitaidon ja kansainvälisen ystäväja kollegaverkoston kasvu sekä paikallinen musiikkitarjonta. Myös se oli hyvä seuraus, että silmät avautuivat näkemään koti-Suomen hyvät olot ja vaikkapa SibAn vahvuuksia ulkomaan kokemuksiin verrattuna. – Olen myös aika varma

Unisono 2/2013

siitä, että Suomeen tulleet vaihtoopiskelijat ja -opettajat ovat vieneet viemisinään hyvää tietoa akatemiasta ja suomalaisesta koulutuksesta. Hyvästä maineesta tuskin on ollut Suomelle haittaa. Totta kai tämä teetti työtä: paperisotaa ja Brysselin byrokratiaa riitti. Mutta se oli opittavissa. Ja nyt, Etelä-Euroopan rahoitussotkujen valossa, voi tuntua jopa siltä, että vieläkin tarkempi seuranta ei olisi ollut pahitteeksi. Kansainvälinen kanssakäyminen avasi myös omia silmiä. 90-luvulla olin SibAn edustajana Euroopan konservatorioiden liiton toiminnassa. Jugoslavian hajoamisen sotatilanne aukeni koskettavasti, kun mukana oli myös Sarajevon konservatorion rehtori. Mies, joka kokouksissa aina seisoi ovella ja tupakoi keskeytymättä. Sarajevoa piiritettiin yhtäjaksoisesti 1992–96 ja kaupunkia ympäröiviltä vuorilta serbien piiritysrengas tulitti sitä jatkuvasti. Rehtorikollegan matka kokouksiin kesti 2–3 päivää, alkaen yöllä: huollon ja kaupungista pääsyn mahdollistamiseksi oli kaivettu kaupungin rajan alittava kilometrinpituinen tunneli. Siitä pääsi vuoren ylittävälle vaaralliselle tielle, jota jatkuvasti tulitettiin. Siitä selvittyään hän pääsi joko kävellen tai jossain kyydissä kaupunkiin, josta pääsi eteenpäin junalla. Määränpäästä riippuen hyvinkin monella junalla. Sama toisinpäin paluumatkalla. Sarajevon jatkuvissa pommituksissa lähes kaikki rakennukset vaurioi-

tuivat. Konservatorio toimi, vaikka ikkunat ja osin seinät olivat hajalla. Oppilaat ja opettajat keräilivät tunneille tullessaan kaduilta puutavaraa, jota poltettiin toimiviksi jääneissä uuneissa, sisällähän oli yhtä kylmä kuin ulkona. Päivittäin todettiin, kuka opiskelijoista tai henkilökunnasta oli kuollut kaduille tai asuntoihin osuneessa kranaattitulituksessa. Täytyy myöntää, että kun tulin matkoilta takaisin akatemialle ja joku tuli valittamaan opetusluokan flyygelin alla näkyneistä pölypalloista tai ilmastoinnista, en oikein kunnolla kyennyt järkyttymään tästä suomalaisesta kurjuudesta. Vielä EU:sta: sen tulevaisuus tietenkin kiinnostaa ja huolettaa. Historia todistaa, että suuret ja ylisuuret hankkeet ovat vähemmän elinkelpoisia kuin pienet ja joustavat. Hyvä uutinen - sikäli kun toteutuu - on, että EU:n budjettisuunnitelmissa tuleville seitsemälle vuodelle on päätetty lisätä tukea tutkimukselle, kehitykselle, innovaatiolle, yliopistoille ja liiketoiminnalle. Loppukevennykseksi: näistä hienoista sanoista sen verran, että Suomen Kulttuurirahaston yliasiamiehen kertoman mukaan rahastossa on otettu käyttöön uusi oikolukuohjelma. Se poistaa tekstistä automaattisesti lauseet, joissa esiintyy sanat innovatiivinen tai luovuus. - Sanatkin kuluvat, ja tervehdin SKR:n päätöstä ilolla.

Tuula Kotilainen MO, Sibelius-Akatemian vararehtori emerita

Mitä vaaditaan menestykseen? Miten sävelletään, sovitetaan ja äänitetään demo tai useampi yhdessä viikonlopussa? Vaskivuoren lukion opiskelijat eivät sitä keskenään tehneet, vaan kaiken takana oli Teosto ja Pumppu-hanke. Pumppu-hanke on Teoston käynnistämä projekti, jolla pyritään mahdollistamaan aloittelevien muusikkojen polku musiikin tekemiseen menestyksekkäästi. 13.-14.4. Vaskivuoren lukiolla järjestettiin mestariviikonloppu, jonne oli valittu koulusta sävellysopinnoissa menestyneitä sekä hakijoita luovan kirjoittamisen kurssilla. Teostoa paikalla edusti varatoimitusjohtaja Kari Paananen, tuottajan ja ”mentorin” roolissa oli Jukka Immonen ja sunnuntaina mukaan liittyi lauluntekijä Mariska. Vaskivuoren musiikkilukio oli valittu mukaan

uraauurtavaan Pumppu-hankkeeseen ja opiskelijat saivat tilaisuuden unohtumattomaan kokemukseen. Lauantaiaamuna biisinkirjoitusviikonloppua aloitellessa valmiin sanoituksin se tuntui helpolta. Meidät jaettiin kahden ja kolmen hengen ryhmiin, joissa pääsimme sanoituksien kimppuun. Sain parikseni vuotta vanhemman Aten, jonka tiesin koulusta hyväksi kitaristiksi, mutta jo-

hon en ollut ikinä saanut tilaisuutta tutustua. Meidän tyylimme onneksi osuivat yhteen ja molemmat pääsivät kokeilemaan jotain uutta, minä sävellystä ja Atte duurissa säveltämistä. Päivä eteni ja sävellykset kypsyivät. Ruokatauon jälkeen aika tuntui loppuvan kesken, tuntui ettei biisejä saataisi ikinä valmiiksi. Monia melodioita, pieniä sanaviilauksia ja sävellajin muutoksia myöhemmin päivä

→ Työpajaan osallistuneita kuuntelemassa Mariskan ja Jukka Immosen ohjeita. Kuva: Kari Paananen

Koko kirjoitustyöpajan porukka. Kuva: Kari Paananen

oli pulkassa ja biisit lähes tulkoon valmiita. Pääsimme henkisesti valmistautumaan seuraavaan päivään, jolloin pääsimme äänittämään demoja. Sunnuntai kului demojen äänitysten parissa, monelle se oli ensimmäinen äänityskerta. Ilmassa oli jännitystä, odotusta, hiukan ahdistuneisuutta ja innokkuutta. Meno oli melkein kuin oikeassa studiossa, jota musiikkiluokkamme korvasi. Sunnuntai-iltapäivänä biisien kuuntelun ja viimeistely jälkeen Jukka Immonen sanoi, että ei ollut osannut odottaa, että olisimme pärjänneet noinkin hyvin ja kirjoittaneet kappaleita, joita voi kuunnella ilman että haluaa täyttää korvansa mullalla. - Ajateltiin, että heitetään teidät kuumaan veteen ja katsotaan miten käy, oli Immosen rohkaiseva lausahdus meille.

Unisono 2/2013

Viikonloppua oli mukana seuraamassa myös Teoston varatoimitusjohtaja Kari Paananen, jonka läsnäolo oli isompi asia, kuin kukaan meistä tajusi. Emme olleet tajunneet Teoston merkitystä musiikkiteollisuudelle, ennen kuin se meille yksi-tyiskohtaisesti selitettiin. Biisiviikonlopun päätteeksi Kari kertoi meille, että he lahjoittavat meille kaikille asiakkuudet Teostoon. Nyt kenellä tahansa meistä on vielä suurempi mahdollisuus päästä tekemään musiikkia elääkseen. En halua väittää, että opin viikonlopun aikana enemmän biisinteosta kuin tiesin yhteensä ennen viikonloppua, mutta läheltä liippaa. Päällä oli jatkuva jännitys, joka ei päättynyt ennen kuin pääsimme oman säveltäjäparini Aten kanssa esittämään kappaleet lukiomme VaskiklubiIltamissa seuraavalla viikolla. Oli sanoinkuvaamaton tunne, kun pääsi esittämään itse sanoitetun ja valmiiksi tehdyn, viimeistellyn kappaleen.

Pumppu-hanke ja biisiviikonloppu olivat kaikille meille opiskelijoille upea tilaisuus, jota me arvostimme erittäin paljon. Teosto, Jukka Immonen, Mariska ja Vaskivuoren lukion musiikin- sekä äidinkielenopettajat mahdollistivat tämän kaiken, ja hyvin sen tekivät. Teosto tulee kuulemaan meistä vielä!

Hanna Kivimäki, lukiolainen ja sanoittaja, joka oli mukana Pumppu-hankkeessa Vaskivuoren lukiolla.

Teoston käynnistämä Pumppu-hanke yhdistää musiikkitoimialaa Tavoitteena on luoda lisää menestystarinoita musiikkitoimialalle vahvistamalla sekä tekijöiden, että alalla toimivien yhteistyötä ja verkostoja. Pumppu toimii alan eri projektien kiinnitysalustana.

Pumppu on koko toimialan kokonaisvaltainen ja pitkäjänteinen kehityssuunnitelma, tapa ja toimintamalli, joka rakentaa toimijoiden yhteistä näkemystä alan keskeisimmistä kehittämistarpeista ja pyrkii luotsaamaan näitä käytäntöön. Pumpun myötä musiikkiala on kokoamassa rivejään ja viemässä asioita eteenpäin verkostomaisella tavalla. Paitsi alan sisäisesti, verkosto toimii toimijoiden ja ratkaisijoiden välillä. Hyviä käytäntöjä ja tiedonkulkua pyritään levittämään ja monistamaan, ja uusia toimintatapoja ja -malleja rakentamaan. Oppia ammennetaan esimerkiksi urheilun maailmasta, jossa strateginen toiminta ja systemaattinen yhteistyö eri sidosryhmien välillä on hyvin kehittynyttä. Tavoitteena on luoda musiikintekijän menestyspolku. Pumpussa samassa putkessa ovat kaikki musiikin tekijät; harrastajaksi ryhtyvät, heistä osaajiksi kasvavat kuin myös osaajista menestyjiksi jalostuneet.

-Viime vuosina osaajien menestymisen tukeminen on tuottanut hyviä tuloksia kansainvälisillä markkinoilla. Nyt kiinnitetään huomiota myös putken alkupäässä oleviin harrastajiin. Pumpussa menestyjiksi kasvaneet musiikintekijät voivat jakaa osaamistaan muille osaajille ja heidän kanssaan myös putken alkupäässä oleville harrastajille, toteaa Teoston varatoimitusjohtaja Kari Paananen. Pumppu pyrkii tuomaan nostetta koko musiikkialalle tähtäämällä musiikin harrastajamäärän kasvuun, ammattiin johtavan koulutuksen kehittämiseen, sekä musiikintekijöiden kotimaiseen ja kansainväliseen menestykseen.

Pumpun ohjausryhmä on myös aloittanut toimintansa ja hankkeen tekijätiimi saanut lisäresursseja. Hanke sai ohjausryhmäänsä merkittävän joukon suomalaisia yhteiskunnallisia vaikuttajia, ja hankkeen koordinaattori aloitti työnsä joulukuussa.

Hankkeella on avoin Facebook-ryhmä osoitteessa www.facebook.com/ groups/musapumppu/

Lisätietoja: Pumpun hankekoordinaattori Mikko Pietinen puh. 040 730 2021 mikko.pietinen@teosto.fi

Hankkeen tarkoituksena on nostaa musiikin tekemisen arvostusta ja lisätä näkyvyyttä. Syyskuussa 2012 järjestetyn ensimmäisen hanketyöpajan jälkeen ensimmäiset alahankkeet ja työryhmät ovat aloittaneet konkreettisen työskentelyn, ja vuoden 2013 aikana toiminta on laajentunut uusien pilottien ja hankkeiden myötä.

Maaliskuisia musiikkipäiviä Musiikinopettajien kevätpäivillä Keski-Helsingin musiikkiopistolla ihmeteltiin iPad-sovelluksia musiikinopetuksessa, rakennettiin itse soittimia soitintyöpajassa, pohdittiin oppilaiden osallistavaa musiikkitoimintaa kouluissa ja musiikkiliikuttiin Polepole-työpajassa. Kevätpäiville oli saapunut parisenkymmentä musiikinopettajaa. Pääkaupunkiseudun lisäksi osallistujia oli ainakin Oulusta, Seinäjoelta, Porista ja Äänekoskelta. Keski-Helsingin musiikkiopiston rehtori ja FiSME ry:n puheenjohtaja Petri Aarnio aloitti päivän kertomalla musiikkiopiston toiminnasta. Aarnio kehui Helsinginkadulla sijaitsevan vanhan talon tunnelmaa ja lastenkoulutuksen perinnettä, rakennuksessa on satavuotisen historiansa aikana ollut mm. lastentarhaa, OKL:n koulutusta ja dysfasialasten koulua. Aarnion mukaan musiikkiopistossa pyritään irti ehkä niistä perinteisimmistä koulutustavoista ja kolmen suorana on elämys, oivallus ja ilo – toiminta on siis hyvin lapsilähtöistä. Itse musiikkiopistoissa eletään Aarnion mukaan kohtuullisen seesteistä aikaa, vaikka talous onkin aina tiukkaa. Yhteistyötä koulujen kanssa tulisi kuitenkin voimistaa. Opettajilta Aarnio toivoi musikaalisten lasten huomioimista, ja musikaalisuudella hän painotti tarkoittavansa nimenomaan musiikista innostunei-

Unisono 2/2013

suutta. Jos into on saatu syttymään, tulee sitä ylläpitää ja ohjata jatkossakin musisoimiseen. Aarnio kertoi myös Suomen musiikkikasvatusseura FiSMEstä. FiSMEn tavoitteena on edistää kotimaisen musiikin tiedotuksellisen kentän toimintaa, kentän eri osioiden löytymistä ja verkottumista. FiSME järjestää marraskuussa Helsingissä valtakunnalliset musiikkikasvatuspäivät, joilla keskustellaan mm. musiikinopetuksen tarpeellisuudesta kouluissa. Uusimmat tutkimukset osoittavat, että ihmisen kognitiiviset taidot säilyvät vanhetessa pidempään, jos jo lapsena on soittamista harrastanut. Meille musiikki-ihmisille onkin itsestäänselvää, että lasten luovuutta ja soittoharrastusta tulisi rohkaista ja ruokkia jo varhain. Nyt jos koskaan pitäisi vakuuttaa vielä epäilijät!

Innostusta lapsille Konserttikeskuksen toiminnanjohtaja Kari Vase kertoi konserttikeskuksen toimintaperiaatteista. Keskuksen ideana on antaa elävän musiikin

innostavia esimerkkejä lapsille ja nuorille, ja viime vuonna se järjesti 1800 tapahtumaa. Konserteissa lapsille tarjoillaan kaikenlaista musiikkia kansanmusiikista jazziin, juuri lapsille sopivassa muodossa. Menossa on Konsertti joka kouluun -hanke, jonka tavoitteena on tutustuttaa lapset musiikkiin ja muusikoihin jo ennen kouluikää. Myös Mari Kätkän Musiikki elämään -luento liittyi tähän, ja koululaisten osallistavaan toimintaan koulukonserttien järjestämisessä (josta Unisonon numerossa 1/2013 oli ennakkojuttu). Kysymyksiä yleisössä herättivät koulujen resurssit; vaikka konserttikeskuksen koulukonserttipaketit ovat verrattain edulliset, ei määrärahoja konserttien ostamiseen suinkaan kaikista kouluista löydy. Vase mainitsi myös valtakunnallisen lauluhankkeen, jossa koululuokat voivat suorittaa lauludiplomin. Rennossa hengessä toteutettava hanke on kokemusten mukaan parantanut koulujen yleistä ilmapiiriä. Ideana on elvyttää lauluperinnettä, ja diplomia varten listataan erilaisia lauluja. Listoihin kuuluu pakollinen osuus,

iPad musiikinopetuksessa -työpajan vetäjä Reijo Karvonen. Kuva: Kati Turtiainen.

kuten Suvivirren kaltaiset perinteikkäät laulut, ja lapset saavat myös itse tehdä omat suosikkilistansa. Ehkäpä tästä lisää Unisonossa tuonnempana. Medioissa on viime aikoina ilmennyt puhetta musiikinopettajan merkityksestä. Mari Koppinen kirjoitti aiheesta Helsingin Sanomissa ajatuksia herättävän kolumnin.

KMO ry:n puheenjohtaja Timo Kovanen väläytti tervetuliaisosuuden päätteeksi ottavansa mallia PohjoisAmerikasta, jossa tämän vuoden Grammy-gaalassa palkittiin paras musiikinopettaja. Kovanen lupasi olla yhteydessä asiasta Emma-gaalan järjestäjiin, jotta Suomeen saataisiin vastaava perinne. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan!

Erilaisia kädentaitoja työpajoissa Metropolia-ammattikorkeakoulun musiikkiteknologian lehtori ja myös Konserttikeskuksessa toimiva Reijo Karvonen piti iPad musiikinopetuksessa -työpajan. Karvonen esitteli eri sovellusten mahdollisuuksia esimerkiksi nuottikirjoituksessa, soitinvirityksissä, settilistojen laa-

→

timisessa, säestyslappujen kirjoittamisessa, kokonaisten nuottikirjojen lataamisessa, soittoharjoittelussa, jnejne. Käyttömahdollisuudet sovelluksissa tuntuvat olevan lähes rajattomat. Garageband-sekvensseriohjelmalla voi äänittää muistipaikoille eri raidoille mikrofonin kautta instrumentteja. iPadista voi myös valita vaikka erilaisia kosketinsoitinsoundeja, kuten flyygeliä, pianoa, syntetisaattoreita, jne. Karvosen oman lapsenlapsen esimerkin mukaan jo 6-vuotiaskin oppii näitä sovelluksia käyttämään, ja biisejä ja sovituksia itse kokeilemalla tuottamaan. – Tämän voima on se, että voi nopeasti ja helposti tekemällä saada kivaa musaa. Jo äänitettyyn pohjaan voi lisätä myös live-soitantaa mukaan. Luuppitoiminnon avulla voi hyvin treenata jonkun sointukierron, Karvonen summaa. Osalla työpajaan osallistuneista oli jo kokemusta iPad-sovellusten käytöstä. Innostunut kiinnostus asiaan oli työpajan vallitseva henki. Toisenlaisia kädentaitoja esitteli Mikko Perkoila soitinrakennustyöpajassaan. Laulaja, lauluntekijä ja soitinrakentaja Perkoila rakentaa soittimia nykyään enimmäkseen omaan käyttöönsä, mutta työpajoja hän järjestää yhdessä Erkki Okkosen kanssa mm. opettajille ja päiväkotihenkilöstölle.

Unisono 2/2013

Soittimia syntyy luonnon- ja uusiomateriaaleista; romumetallista, kuten auton koristekapseleista, tai vaikka erilaisista putkista ja pilleistä. Perkoila kertoo painottavansa musiikilla ja äänellä leikittelyä, ja ajattelemaan perinteisiä musiikki- tai soitinkäsityksiä laajemmin. -Musiikin ei tarvitsisi aina olla niin tiukkaan rajattua, vaan seikkailullistakin. On kuvaavaa, että joissain kielissä soittaminen, eli esimerkiksi

englannin “play” tarkoittaa myös juuri leikkiä, kokeilua. Siihen haluan rohkaista, Perkoila kertoo. Soitintyöpajan päätteeksi nimettömäksi opettajaksi jääneen suusta kuultua: “Kerrankin jotain käytännön hyödyllistä tekemistä näillä päivillä!” Polepole-työpajasta kertoo musiikinopettaja ja Kmoryn hallituksen jäsen Laura Ronimus.

Heidi Horila

Ilmaisun iloa musiikkiliikunnan työpajassa Myöhästyn työpajasta muutaman minuutin ja huomaan muiden osallistujien olevan jo alkulämmittelyleikin pyörteissä. Hyppään mukaan leikkiin, jossa kaikkien pitää paeta hippaa liikkumalla kuten hän. Kiinnijäämiseltä voi myös välttyä huutamalla jonkun kanssaleikkijän nimen. Tiedän etukäteen nimeltä tasan yhden osallistujan, mutta leikin jälkeen jo useita. Olen valinnut kevätpäivien iltapäiväohjelmakseni Polepole-duon musiikkiliikuntaan painottuvan työpajan. Käytän liikuntaa musiikinopetuksessa lähes päivittäin. Kaipaan kuitenkin uusia ideoita ja näkökulmia opetukseeni. Hauskan lämmittelyn jälkeen Polepole eli Arnold Chiwalala ja Topi Korhonen esittävät meille laulun, jonka he kertovat nousseen koululaiskonserttien suosikiksi. Laulun sanat ovat suomea ja swahilia. Kielten lisäksi duo yhdistää musiikissaan ennakkoluulottomasti eri puolilta maailmaa peräisin olevia musiikillisia elementtejä. Kappale on rytmiikaltaan ja melodialtaan vähän kiemurainen ja joku kysyykin oppivatko koululaiset sen helposti. Miehet nyökkäilevät vakuuttavasti, - lapset oppivat kyllä. Yleensä heille opetetaan kuitenkin vain laulun tarttuva kertosäe:

Vasemmalla Polepole-työpajaan osallistujia. Kuva: Kati Turtiainen.

”Ja me lauletaan, ja me lauletaan; Ole iloinen ain´, ole iloinen ain´.” Tänään opettelemme koko kolmiäänisen kappaleen. Etenemme aika nopeasti. En voi välttyä huomaamasta ristiriitaa laulun iloitsemaan kannustavien sanojen ja meidän laulajien keskittyneiden ilmeiden välillä. – Kuka osaa soittaa kitaraa? kysyy Topi. – En ainakaan minä, ajattelen, mutta jotenkin kitara päätyy kuin päätyykin minun käteeni. Onneksi kappaleessa on vain kolme sointua. Topi hymyilee kannustavasti. Sillä välin, kun muille osallistujille jaetaan soittimia, sointukierto alkaa jo sujua. Kohta djemberumpujen ja kulkusten päällekkäiset rytmit, kitarasäestys ja kolmiääninen laulu täyttävät huoneen. Tunnelma on iloinen ja välitön. Arnold tutustuttaa meitä myös kokonaisvaltaiseen liikeilmaisuun. Aloitamme matkimalla hänen liikkeitään, kunnes koossa on lyhyt liikesarja. Jokainen osanottaja saa keksiä liikesarjaan oman lopetuksensa. Seuraavaksi omat liikkeet opetetaan toisille pienemmissä ryh-

missä ja uudet liikkeet yhdistyvät alkuperäisen liikesarjan luontevaksi jatkoksi. Arnold kannustaa meitä kehittämään ilmaisuamme eteenpäin liioittelemalla sen eri osa-alueita; liikkeitä, ilmeitä, eleitä ja asentoja sekä lisäämällä ääntä, dynamiikkaa ja aksentteja. Erilaiset kokeilut kirvoittavat joukostamme iloista naurun remakkaa. Vähintään yhtä hauskaa kuin omaan liikkeeseen eläytyminen on muiden ryhmien aikaansaannosten katsominen. Polepolen työpajassa korostuu musiikin ja liikkeen erottamaton yhteys, ilmaisun ilo ja musiikkikokemuksen kokonaisvaltaisuus. Saan myös kaipaamiani uusia ideoita liikeilmaisun käyttöön musiikinopetuksessa. Polepole on swahilin kieltä ja tarkoittaa vapaasti käännettynä ”ota iisisti”. Myös opettelemamme laulun sanat muistuttavat samasta asiasta: ”Miksi sinulla on kiire? Mihin olet menossa? Siellä on leijona, nälkäinen ja vihainen.” Päätän muistaa tämän kevätkiireiden keskellä.

kaikkien

Laura Ronimus

Puheenjohtajalta

Timo Kovanen puh. 050-3018213 timo.kovanen@gmail.com

Musiikkiluokkien kurimus Musiikkiluokkatoiminnan tulevaisuus tuntuu huolettavan monia. Useassa kunnassa ns. erityisluokat on ajettu ahtaalle tai purettu kokonaan. Valtionhallinnon taholta ei ole tullut mitään sellaista signaalia tai päätöstä, että musiikkia painottavaa opetusta oltaisiin kokonaan hävittämässä. Päinvastoin tulevassa tuntijaossa, puutteistaan huolimatta on ollut hyvä tarkoitus mahdollistaa taideaineiden painotettu opetus ns. taideaineiden valinnaisilla tunneilla. Tätä taustaa vasten huoli näyttäisi olevan turha. Ongelma on kuitenkin olemassa ja se on mielestäni kahtalainen. Ensinnäkin yhtenäistä määritelmää saati yhteisymmärrystä musiikkiluokkatoiminnasta tai musiikkipainotteisesta opetuksesta ei ole. Resursointi koulujen tuntikehyksissä on kirjavaa niin kuin toimintakin. KMO:lle on tullut aika ajoin kysymyksiä, montako viikkotuntia eri luokka-asteilla tulisi olla musiikinopetusta, jotta sitä voisi kutsua musiikkiluokaksi. Valtakunnallisesti ei ole mitään normia, joka määrittäisi minimin,

Unisono 2/2013

mutta yleisimmin musiikkiluokilla musiikkia opetettaneen 3-4 viikkotuntia. Tähän kysymykseen hallitus tulee ottamaan kantaa tämän toimintakauden aikana. Toinen taustalla vaikuttava koulutuspoliittinen pohjavirtaus on yhtenäisen ja inklusiivisen perusopetuksen ihanne, jossa erityisluokat nähdään oppilaiden ja oppimisen välistä eriarvoisuutta lisäävänä tekijänä, joista on syytä pyristellä eroon. Toisaalta musiikkiluokathan päinvastoin mahdollistavat musiikillisesti orientoituneiden lasten hakeutumisen painotetun musiikinopetuksen piiriin sosio-ekonomisesta taustasta riippumatta ja koulussa, jossa he muutenkin päivänsä viettävät. Perustelut musiikkiluokkien tai muunkin painotetun opetuksen vähentämisestä ovat taloudelliset mutta myös pedagogiset. Lopulta musiikkiluokat eivät tuo kunnalle juurikaan lisäkustannuksia, joten resurssikysymyskin muuttuu pedagogiseksi ratkaisuksi. Sekaannusta herättävä käsitekikkailu syntyy myös luokkayhteisöön perustuvan musiikkiluokkatoiminnan ja

musiikin painotetun opetuksen kanssa. Eri kunnissa puhutaan eri käsittein. Perinteisesti ja varsin menestyksekkäästi musiikkia painottavaa perusopetusta on annettu musiikkiluokille hakeutuville musiikillisesti orientoituneille koululaisille musiikkiluokilla yleensä 3. luokasta alkaen. Joissakin kunnissa näitä painotettuja perusopetusryhmiä on kuitenkin purettu ja painotus on järjestetty yläkoulun valinnaiskursseja muistuttavilla ratkaisuilla. Pitkäjänteinen, tavoitteellinen ja yhteisöllinen musiikinopiskelu vaatisi stabiilimman ryhmän, jonka musiikkiluokka tarjoaa. Lapset osaavat kyllä sopeutua uusiin sosiaalisiin tilanteisiin, mutta pirstaleinen musiikinopetus ei ole pedagogisesti yhtä mielekästä kuin musiikkiluokille organisoitu painotettu opetus. Pitäkää siis tiukasti kiinni musiikkiluokistanne. Tasa-arvon tasapäistävän tulkinnan hegemoninen asema on tällä hetkellä siis suurin uhka musiikkiluokille. Valtakunnallisesti KMO:n on vaikea puuttua kuntien ratkaisuihin, joten niin musiikkiluokilla opettavien

kuin yleensä musiikinopettajien olisi syytä vahvemmin pitää melua oman opetuksen loistavista tuloksista ja osoittaa, mikä vaikutus musiikkiluokkien tai muunkin aktiivisen koulun musiikkitoiminnalla on oppilaisiin. Varmasti jokaisella on huikeita ja koskettaviakin tarinoita oppilaista,

joille musiikin merkitys ja vaikutus on ollut valtava. Yleissivistävän koulun musiikinopetus on lisäksi kunnalle erittäin kustannustehokasta, joten siitä nipistäminen ei ole taloudellisestikaan erityisen viisasta. Oman koulun rehtori on avainasemassa ja hänen tukensa on kullan arvoinen. Toinen henkilö, johon on syytä vaikuttaa on sivistys-/opetus-

toimenjohtaja. Vaikuttakaa paikallisesti tai alueellisesti. Tehkää se yhdessä, koska joukossa on voimaa ja päästäkää lapsetkin ääneen! Kevätjuhlan valmistelukiireiden lomasta,

Timo Kovanen

•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Toiminnanjohtajalta

Kati Turtiainen Puh. 050-5611393 kmory@kolumbus.fi

Keski-Helsingin musiikkiopistolla kokoontui kevätpäivillä pieni määrä musiikinopettajia. Oli ilahduttavaa nähdä, että yksipäiväinen tilaisuus keräsi osallistujia ympäri Suomea. Työpajoista tuntui moni saavan jotain uutta työhönsä. Kevätkokouksessa käsiteltiin toimintasuunnitelma sekä tuloslaskelma ja tase. Työtä talouden tasapainottamiseksi tehdään edelleen, mutta hallitus sai myös kiitosta siitä, että toimeen oli ryhdytty määrätietoisesti. Kevätpäivät järjestettiin yhdessä Konserttikeskuksen kanssa. Yhteistyötä jatketaan varmasti tulevaisuudessakin. Yhteistyö etenee myös muiden tahojen kanssa. Teosto on käynnistänyt mittavan Pumppu-hankkeen, jonka tarkoituksena on lisätä musiikintekijöiden

mahdollisuuksia ja arvostusta. KMO ry pyydettiin yhteistyökumppaniksi mukaan, mikä lisää koulujen musiikinopettajien mahdollisuuksia saada ajankohtaista koulutusta yhdistyksemme kautta. FiSMEn Musiikkikasvatuspäivät marraskuussa ovat nekin hyvä tilaisuus oppia uutta ja tehdä koulujen musiikinopetusta näkyväksi. Seuraavan vuoden aikana yhdistyksen tunnettuuden ja jäsenmäärän lisäämiseksi tehdään töitä. Myös jäsenistön tuella on suuri merkitys. Tiedättekö, mikä on todennäköisin syy liittyä johonkin yhdistykseen? Se on se, että joku ehdottaa ja kysyy mukaan. Kysy tutulta musiikinopettajalta, että kuuluuko hän KMO:hon? Ja jos ei, anna yhteystietomme.

Seuraavan kerran koulutusta järjestetään syyspäivillä 20.-22.9 Seinäjoen lyseolla. Toivottavasti mahdollisimman suuri joukko musiikkikasvatuksen ammattilaisia pääsisi paikalle. Syyslukukauden alussa ilmestyvässä Agitatossa on tarkka ohjelma ja tiedot majoituksesta. Kevätpäiviltä tuli myös negatiivista palautetta. Se koski kahvia, jota olisi voinut olla useammin. Asia korjaantuu Seinäjoella. Siellä on pannu kuumana koko ajan. Syksyllä nähdään!

Kati Turtiainen

Teknologian mahdollisuudet musiikkikasvatuksessa Turun yliopiston OKL:n Turun ja Rauman yksiköissä järjestetään luokanopettaja-, lastentarhanopettaja-, ja musiikkikasvatuksen perus- ja aineopintojen opiskelijoille musiikin teknologiakasvatusta. Kurssilla opiskelijat säveltävät, sovittavat, äänittävät ja miksaavat itse kappaleita. Musiikkikasvatuksen lehtori Hannu Riikonen kertoo, että varsinkin Turun yksikölle on tarjoutunut uusien tilojen myötä Educariumissa teknologiakasvatukseen erinomaiset puitteet. – Sieltä löytyy äänitysstudio, kaksi koskettimin varustettua multimedialuokkaa, jne. Vaikka musiikkiteknologia ei ole kovinkaan korostuneesti esillä opetussuunnitelman tasolla, voidaan sanoa että se on läpäisyperiaatteen mukaisesti läsnä esimerkiksi pianonsoiton, bändisoiton, musiikin teorian sekä sävellyksen ja sovituksen opetuksessa ja kuorotoiminnas-

Unisono 2/2013

sa. Esimerkiksi musiikkikasvatuksen aineopinnoissa teknologia tulee esille bändilaitteiston, livemiksauksen sekä äänityksen ja studiomiksauksen muodossa, Riikonen toteaa. Laitoksen Rauman yksikkö on lisäksi Riikosen kautta mukana opetushallituksen rahoittamassa eMuTehankkeessa. Tutkimusalue liittyy verkossa oleviin musiikin materiaaleihin ja niihin liittyvään pedagogiikkaan (ennenkuin uudet eMuTesivustot avautuvat, on materiaalia alustavasti osoitteessa: http://onlinemus.blogspot.fi/).

Musiikkitieteen pedagogisia opintoja tekevä Nawras Odda toimi tutorina musiikkikasvatuksen aineopintojen studiotyöskentelyosiossa. Kurssille osallistuivat musiikin aineopiskelijat Elina Korhonen ja Ari Mäkinen. Ohessa heidän ajatuksiaan musiikkiteknologian mahdollisuuksista musiikinopetuksessa.

Heidi Horila

Nawras Odda opettaa vas. Terhi Juntusta ja oik. Jenni Kutilaa studiotyöskentelyn saloihin. Kuva: Heidi Horila

Motivoinnista Motivaatio ja innostus ovat tärkeimpiä aktiiviseen toimintaan ohjaavia vaikuttavia tekijöitä. Musiikkiteknologia toimii välineenä oppilaiden aktivoimiseen. Sillä voidaan kannustaa ihmisiä musiikin tekemiseen ja mielekkään harrastamisen tielle. Harrastuksesta ei tarvitse tulla ammattia. Haluan muistuttaa hyvien sosiaalisten taitojen merkityksestä. Hyvien ystävyyssuhteiden merkitys korostuu erityisesti elämän kriisivaiheissa. Hienoa on jo se, jos harrastus tuo uusia ystäviä, joilla on samanlaisia kiinnostuksen kohteita elämässään. Mikään teknologia ei mielestäni voi korvata musiikin tekemistä perinteisillä instrumenteilla, sillä haluammehan kuulla, nähdä ja oppia varsinaista soittamista.

Ari

Lapsia ja nuoria liikuttaa erityisesti konemusiikki. Efektejä ja keinotekoisia soundeja on lisätty lähes kaikkeen musiikkiin, jota oppilaat nykyään kuuntelevat. Musiikin teknologiaan liittyviin seikkojen havainnointiin (kuuntelemiseen) kiinnitetään kuitenkin harvoin huomioita koulun musiikin opetuksessa. Vielä harvemmin oppilaat pääsevät itse kokeilemaan efektien lisäämistä esimerkiksi miksauspöydästä kä-

sin. Muun muassa perusopetuksen opetussuunnitelmassa aiheesta ei mainita juurikaan musiikinopetuksen tavoitteissa. Musiikkiteknologian soveltaminen opetukseen voi olla vierasta koulun musiikinopettajalle. Joku voi parhaillaan ajatella, että ”kiva olis, jos olis edes miksauspöytä”. Kaikissa kouluissa tällaista ei ole ollut yksinkertaisesti varaa hankkia. Syynä voi olla myös mielikuvituksettomuus. Musiikkiteknologia ei nimittäin mielestäni aina tarvitse kalliita laitteistoja.

Nykypäivänä musiikin äänittäminen ja viimeistely on mahdollista toteuttaa kotikutoisesti läppärin ja muutamien tietokoneeseen asennettavien laitteiden avulla. Näiden laatu vastaa studiotasoa, kunhan ohjelmia osaa vain käyttää. Kustannukset eivät ole enää kovinkaan suuret ja laitteiden hankinnan jälkeen maksat vain sähkölaskuja. Muutaman sadan euron investoinnilla saa tarvittavan ohjelmiston ja laitteiston laadukkaan musiikin nauhoittamiseen.

Ari

Elina

Koulujen eroista Teknologia muuttaa musiikin kulutuksen tapoja Teknologian muutos ja kehitys on muuttanut tapoja kuunnella ja kuluttaa musiikkia. Oppilailla ja lapsilla on nykypäivänä tietynlainen käsitys siitä miten musiikkia tehdään ja kannetaan; iPodit iPhonet, Spotify, Youtube ja muut palvelimet tuovat musiikin lähellemme eri tavoin. Teknologia on koko ajan enemmän läsnä, tavallisella musiikinkuuntelijalla on appeja ja softia joilla ja joiden kanssa musiikin “tekeminen” on mahdollista. Samalla kun musiikkikulttuurin kenttä laajenee, on myös musiikin opetuksen ja musiikkikasvatuksen monipuolistuttava.

Koulujen fasiliteetit vaihtelevat suuresti ja se asettaa opettajat periaatteessa eriarvoiseen asemaan. Jossain kouluissa on macit, mikserit, etuasteet, prosessorit, sähkörummut, kolmea kitaralajia, djembet, mikit, ja äänityskoppi. Jossain on taas piano ja kanteleet. Jos ja kun oppilaat esiintyvät, musiikinopettaja on se, jonka odotetaan johtavan joukkojaan ja hallitsevan laitteiden kokoamisen ja niiden käytön.

Nawras

→

Nawras

Musiikinopettajiksi opiskelevat Ari Mäkinen ja Elina Korhonen. Kuva: Heidi Horila

Tiedän, että on myös kouluja, joissa oppilaat jo luontevasti äänittävät, miksaavat ja tuottavat musiikkiaan koulun studiossa tietokoneita, iPadeja ja muita musiikkiteknologian sovelluksia hyödyntäen. Näissä tapauksissa ohjaavalta opettajalta on vaadittu alan vahvaa hallintaa ja halua tuoda myös teknologia osaksi musiikin opetusta.

Elina

Unisono 2/2013

Uusia luovuuden kanavia Ohjelmat, kuten sekvensserit, tarjoavat uuden näkökulman ja käsitteistön säveltämiseen ja musiikin tekemiseen. Oppilaat voivat saada uusia tapoja kanavoida luovuuttaan. Niille, jotka eivät koe esim. laulamista mieluisaksi mutta omaavat musiikillista ilmaisukykyä on tätä nykyä luovempia vaihtoehtoja osallistua musiikin opiskeluun. Tämä lähestymistapa ja näiden mahdol-

lisuuksien hyödyntäminen olisi positiivista nähdä myös opettajakoulutuksessa, ja se onneksi on jo rantautumassa. Tällä hetkellä esimerkiksi Opetushallituksen tukema eMute-hanke pyrkii kokoamaan kattavaa tietoa musiikkiteknologian ja erilaisten pilvipalvelujen (erityisesti vapaaseen lähdekoodiin pohjautuvat yleensä ilmaiset ohjelmat) hyödyntämisestä musiikin tekemisessä ja opetuksessa.

Nawras

Huomasin olleeni ennakkoluuloinen musiikkiteknologian suhteen. Jo pienellä opastuksella alan maailmaan olen vaikuttunut sen luomista mahdollisuuksista juuri kouluopetuksessa. Ja mikä parasta, uskon sen lisäävän oppilaiden mahdollisuuksia luovuuteen.

musiikkiteollisuuden markkinoinnin hallinnassa – toisin sanoen, markkinat ohajaavat näitä hankintoja. Tässä kohdin erityisesti aiheen tutkimuksen ja kentällä tapahtuvan opetustoiminnan on kohdattava.

Oppilas voi tehdä oman kappaleensa vaikka ei ymmärtäisi nuoteista tai intsrumenteista mitään. Musiikkiteknologian sovellukset saattavatkin näin innostaa myös niitä oppilaita, jotka eivät muuten osallistu lauluja soittopainotteisella musiikintunnilla. Miksatessaan musiikkia, oppilas saa käsiinsä soittimen, jolla voi vaikuttaa sointiin kokonaisvaltaisesti. Ääntä tuottamassa voi olla bändi, kuoro tai konemusiikki. Musiikin säveltämisestä ja sovittamisesta on tullut mahdollista jokaiselle! Lisäksi se voi olla helppoa, nopeaa ja hauskaa.

On mielestäni oppilaiden vähättelyä ajatella, että miksauspöydän tai tietokonesovellusten käyttäminen olisi liian vaikeaa. Panoroinnista, kompressoinnista ja ekvalisoinnista voidaan opettaa siinä missä crescendosta tai sointurakenteista.

Elina

Opetuksen haasteet Tekniikan nopea kehittyminen edellyttää musiikinopettajilta jatkuvaa valppautta ja halua pysyä ajan tasalla. Tähän liittyy suoranaisesti taito kehittää laitteenhallintavalmiuksia. Mielenkiintoista lisäksi on, että musiikinopettaja tekee yleensä omalla vastuullaan laitehankinnat. Opettajien kouluttaminen nousee tässä tärkeään asemaan, sillä monet teknilliset välineet markkinoilla ovat

Nawras

Elina

Haasteena opettajalle on ohjelmistojen opiskelu ja niiden käyttäminen luokkatilanteissa. Studiosoftat ovat hyvin laajoja ja niiden opettaminen lapsiryhmille saattaa olla liian vaikea tehtävä. On kuitenkin olemassa musiikin tekemiseen valmistettuja ohjelmia, jotka ovat yksinkertaisia käyttää. Niiden avulla on helppo näyttää oppilaille esimerkiksi, kuinka kappale voidaan rakentaa useiden eri instrumenttien päällekkäisistä, valmiista ääniraidoista (sampler- ja looper- ohjelmat). Ilmaisohjelmia on lukuisia.

Oppiminen voi olla leikkiä Miksauksen opetustilanteessa on piristävää soveltaa vaikka roolileikkiä! Joku oppilaista on ”miksaaja”, muut oppilaat jakavat soitinroolit. Miksaaja pyytää tiettyjä soittimia ”panoroitumaan” vasemmalle, joitain oikealle ja joku soitin voi jäädä keskelle. Myös kompressointia ja ekvalisointia voidaan harjoitella vastaavan harjoituksen keinoin. Voidaan leikkiä myös äänentoistolaitteiden kytkentää. Internetistä löytyvien ilmaisten tietokonesovellusten avulla jokainen oppilas voi oppia kytkemään äänentoistolaitteet ”käyttökuntoon” ja oppia sitä kautta ymmärtämään äänentoiston perusteita. Perinteisellä ATK -tunnilla voidaan siis jatkossa myös musisoida. Leikin ja harjoittelun avulla oppilaat voivat oppia käyttämään laitteita taidokkaasti, luovasti ja vastuullisesti. Taidot lisäävät myös itseluottamusta.

Elina

Ari

Laulava Roskakävely on iloista sivistystyötä Tarvitsemme uuden sivistysliikkeen, kommentoi Jari Sarasvuo aikamme henkeä äskettäin Educapäivillä. Roska päivässä -liike vastaa haasteeseen järjestämällä mm. Laulavia Roskakävelyjä. Uusimmassa Laulavassa Roskakävelyssä tehtiin taidekasvatusyhteistyötä, kun järjestäjinä toimivat Pakilan musiikkiopisto ja Pohjois-Helsingin Kuvataidekoulu.

– Roska päivässä -liike on suomalainen teko. On puhtaasti fiksua vastaanottaa Roskaliikkeen haaste, sanoo presidentti Sauli Niinistö. Myös presidentti Tarja Halonen on mukana liikkeessä.

Tämän vuosituhannen alkaessa meitä oli kolme: äiti ja kaksi tytärtä. Tällä hetkellä Roskaliike on levinnyt saamani palautteen mukaan kaikille mantereille ja lukuisiin maihin. Kasvatamme omalla esimerkillämme

keräämällä roskia ja herätämme nukkuvia roskaajia uusiin ajatuksiin erilaisin keinoin. Ensimmäisen Laulavan Roskakävelyn teki Hakavuoren kirkkokuoro, sittemmin sivistysporukkaan ovat

Lotta Luomanen, Siiri Töyri, Saana Kesonen ja Martta Ovaska (vasemmalta oikealle) poseeraavat Ruotsin tv:n suomenkielisten uutistenkuvaajalle ennen Laulavaa Roskakävelyä. Kuva: Jari Peltoranta.

Unisono 2/2013

Musiikkiopiston viuluopettaja Satu Lahdenperä. (oik) “erilaisella viulutunnilla” yhdessä lasten ja muutaman vanhemman kanssa.Etualalla Iiris Jaatinen ja sivummalla Aino Laiho. Kuva: Jari Peltoranta.

liittyneet Laulukoulu LauluAvain, Keravan keskuskoulun musiikkiluokan ensimmäisen luokan ja Helsingin Rudolf Steiner -koulun viiden luokan oppilaat Laulavien TonttuRoskakävelyjen merkeissä.

polttavimpia kysymyksiä, toteaa kuvataideopettaja Selja Raudas. – Taidekasvatus soveltuu mitä parhaiten osallistuvaan yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen.

– Ajatuksesi kuulosti niin mukavalta, uudelta ja meidän oppilaittemme kanssa toteutuskelpoiselta, että innostuimme heti asiasta, kertoo Pakilan Musiikkiopiston pianonsoiton opettaja Kaisa Viitala. – Pyysimme myös seinänaapurimme Kuvataidekoulun mukaan.

Näkyvästi ja reippaan energisesti!

– Ihmisen ja ympäristön suhde sekä ihmisen vaikutukset ympäristöönsä ovat globaalilla tasolla nykyajan

nesverkkopussit käteviksi taskuiksi, kertoo Raudas. – Meidän kulttuurissamme menee valtava määrä hyvää materiaalia roskiin. Toinen ryhmä tuunasi muovipussinaamarit.

Pakilan Laulava Roskakävely varustautui tehtävään pukeutumalla. Pohjolalta saatiin lahjaksi huomioliivit, jotka tuunattiin kierrätysroskin. – Lapset tarttuivat innolla toimeen. Elämyksiä syntyi, kun aiemmin roskina pidetyt korkit tai kannet muuttuivatkin liivin napeiksi, vihan-

Laulavaa Roskakävelyä varten opeteltiin ja sanoitettiin uudestaan Roskalauluja, esimerkiksi ”Jos sull` lysti on”, ”Roskat roskikseen” ja ”Lapset tässä siivoaa” -laulut. – Lapset innostuivat valtavasti Roskalaulujen opettelemisesta ja kulkueajatuksesta, Viitala kertoo.

→

Osallistuin itsekin Laulavaan Roskakävelyyn ja huomasin, että tämä on juuri sitä energiaa, mitä tarvitaan nukkuvien herättämiseen. Positiivista, iloista, mukaan kutsuvaa. Ruotsin television suomenkieliset uutiset tekivät asiasta pitkän uutisen. Opettajien mukaan vanhemmilta saatu palaute on ollut yksinomaan myönteistä.

Jokakeväiseksi perinteeksi – Ensimmäisen Laulavan Roskakulkueen saaman positiivisen vastaanoton jälkeen jatkamme asian edis-

tämistä. Keskusteluissa on ehdotus tehdä roskakävelystä jokakeväinen perinne, kertoo Viitala. – Haluamme aktivoida myös Pakilan päiväkoteja roskakävelyille ja niiden huipentumana voisi olla roska-aiheinen lastenkonsertti musiikkiopistolla ensi lukukaudella.

päivän almanakkaan. Toivottavasti Pakilan esimerkki innoittaa myös muita musiikki- ja taidealan ihmisiä luovaan herätystyöhön ympäristömme puolesta!

– Roskakävelyidea toimi hyvin ja idea sen takana on kannatettava. Lapsilla oli hauskaa ja myös meillä opettajilla, sanoo Raudas. – Lapset ovat täynnä mielikuvitusta ja tarttuivat helposti roskataide-ideaan. Ilman muuta haluamme jatkaa.

Tuula-Maria Ahonen toimittaja, sosiaalipsykologi, Roskaliikkeen perustaja ta@welho.com

Tätä kirjoittaessani kuulin, että Suomen luonto on saamassa oman

Koulujen Musiikinopettajat ry Skolornas Musiklärare rf

www.roskapaivassa.net

KMO ja Unisonon toimitus toivottavat lämmintä, rentouttavaa ja musiikintäyteistä kesää koulujen musiikinopettajille. Syksyllä palataan.