Unisono 1/2013

UNISONO MUSIIKKIKASVATUKSEN AIKAKAUSLEHTI * 1/2013

Oppilaat konsertin järjestäjinä Tiedonjano on hyvä jano

C

Hyvinvointia suolahuoneesta

Tutustu Unisonon uuteen päätoimittajaan KMO:n kevätpäivien ohjelma

Koulujen Musiikinopettajat ry Skolornas Musiklärare rf

Unisono 1/2013

UNISONO musiikkikasvatuksen aikakauslehti unisono.lehti@gmail.com

sISÄLTÖ – uNISONO 1/2013

Pääkirjoitus 4 KMO:laisen muistitaulu 5 Tuula Kotilaisen kolumni

6

KMO:n kevätpäivät 9 Kevätpäivien kouluttajaesittelyt

10

Koululaiset puikoissa 12 KMO:n hallitus 2013

14

Unisonon uusi päätoimittaja tentissä 16

Puheenjohtajalta 18

Numero: 4/2012 Julkaisija: Koulujen Musiikinopettajat ry www.koulujenmusiikinopettajat.fi Päätoimittaja: Heidi Horila 050 3036982 unisono.lehti@gmail.com Tässä numerossa avustivat: Timo Kovanen Tuula Kotilainen Kati Turtiainen Frida Ylönen Kannen kuva: Heidi Horila

Toiminnanjohtajalta 19

Ilmoitusmyynti: 050 5611393

Ammattilaulaja hengittää suolaa

Taitto: Frida Ylönen

20

Loppukevennys 24

Toimitus: Koulujen Musiikinopettajat ry Nahkahousuntie 5, 00210 Helsinki kmory@kolumbus.fi Osoitteenmuutokset: kmory@kolumbus.fi

Oikaisu!

Unisonoon 4/2012 oli lipsahtanut virheellinen linkkiteksti.

Laulupiirtämistä käsitelleen jutun yhteydessä julkaistu laulaun linkki olisi pitänyt olla www.laulau.fi.

Linkin klikkaaminen vei onneksi oikeaan osoitteeseen.

Toimitus pahoittelee virhettä.

ISSN 1458-7645 Ilmestymisaikataulu 2013: numero 1 ilmestyy viikolla 9 Aineisto jätettävä 25.1. numero 2 ilmestyy viikolla 21 Aineisto jätettävä 19.4. numero 3 ilmestyy viikolla 38 Aineisto jätettävä 16.8. numero 4 ilmestyy viikolla 50 Aineisto jätettävä 15.11.

n

z

3

Pääkirjoitus

Missä musiikki ja ihminen, siellä kasvatus Hakiessani Unisonon päätoimittajan paikkaa en ollut huolissani siitä, oliko minulla riittävästi toimittajankokemusta tai tietoa musiikista. Olen läpikäynyt suomalaisen musiikkikoulujärjestelmän alkaen muskarista, aina aikuisiän lauluopintoihin ja musiikkitieteen oppiin yliopistolla asti. Vapaana toimittajana olen toiminut enemmän tai vähemmän vuodesta 2007.

Olen koulutukseltani kulttuurituottaja, joten käytännön kokemusta yhdistystoiminnasta ja suomalaisista kulttuurirakenteistakin löytyy. Kasvatus, musiikillinen kasvatus, minua hieman askarrutti. Onko minulla tähän riittävää näkökulmaa tai sisältöä, tai mitä annettavaa minulla voisi olla musiikkikasvattajien lehden lukijoille?

Mietin asiaa ja totesin, että kasvatushan on joka paikassa. Me kaikki kasvatamme toisiamme, yhteiskunta ja ympäristömme kasvattaa meitä. Suomalainen musiikinopetus kasvaa mukaan ihmiseen, muokkaa ihmistä yksilönä ja luo identiteettiä. Bändisoitossa oppii treenikämpällä itsestään ja muista yhtä sun toista. Jos 2-vuotias tyttäreni kuulee päiväkodissa yksi pieni elefantti-laulun, on se kasvatusta. Jos kotona pompimme sohvalla PMMP:n tahtiin, on sekin.

Itse koen musiikin rajoja ylittävinä, psykofyysisina kokemuksina, joita on vaikea sanallistaa. Siksi musiikki on niin kiehtova ja loputon ihmetyksen lähde. Mukana tulevat käytännöt ja lieveilmiöt luovat taas uusia toimintaympäristöjä ja ulottuvuuksia. Millainen pohjaton kaivo tämä kaikki onkaan! Käteni syyhyävät jo miettiessäni Unisonon tulevien numeroiden sisältöjä.

Tässä vuoden ensimmäisessä numerossa esitellään KMO:n hallitus ja uutena pääkirjoittajana allekirjoittanut. Lisäksi mukana on artikkeli Kevätpäivillä esiteltävästä Mari Kätkän Konserttikeskuksen Oppilaat konsertin järjestäjinä -hankkeesta. Sopraano Pia Pajala kertoo muusikoiden ja ääniammattilaisten hyvinvointia edesauttavasta suolahoidosta. Frida Ylönen osallistuu Unisonon tekoon vielä paitsi taittamalla lehteä, kirjoittamalla erilaisista netistä löytyvistä pelisovelluksista, joita voi musiikinopetuksessa tukena käyttää. Unohtamatta tietenkään lehden vakiokolumnia, sekä KMO:n puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan palstoja.

Kevätpäiviä odotellessa,

Heidi Horila

Unisono 1/2013

KUTSU

Koulujen Musiikinopettajat ry:n sääntömääräinen kevätkokous järjestetään 23.3. 2013 kello 15.30.

Keski-Helsingin musiikkiopistolla Helsinginkatu 3-5, 00500 Helsinki.

Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat.

KMO:laisen muistitaulu 1/2013

Hallitus

Muutitko?

Ilmoita muuttuneet yhteystietosi osoitteessa www. koulujenmusiikinopettajat.fi

Pro Musica –mitalien hakuaika päättyy 30.4.2013 Mitalien anomuslomake löytyy kotisivuilta

n

z

5

Kolumni

Tiedonjano on hyvä jano KUVA: Pekka Elomaa Luin äskettäin Helsingin Sanomista kysymyksen, jonka oli lähettänyt ensi kertaa Musiikkitalon konsertissa ollut henkilö: ”Toiset soittavat viulua hiki päässä, harpun soittaja heilautti sormiaan pari kertaa. Rummun soittajakin liki nukahti kesken konsertin.

Saavatko kaikki orkesterissa samaa palkkaa?...”

Tuttu kysymys: kun äitini jäi eläkkeelle ja alkoi käydä säännöllisesti kotikaupungin orkesterin konserteissa, sain vastata tähän ja muihinkin orkesterin toimintaan liittyviin kysymyksiin. Oli terveellistä todeta, että enpä osannut suoralta kädeltä vastata kaikkiin tyhjentävästi, vaikka siihen aikaan toimin koulussa musiikinopettajana ja opetin näitäkin asioita.

Ehkä tämä jäi kytemään, samoin kuin 1980-luvun vuosien kokemukset SibAn täydennyskoulutuskeskuksen johtajana. Kun kolmisen vuotta sitten pyydettiin mukaan suunnittelemaan akatemian avoimen korkeakoulun katon alla tapahtuvaa senioreille tarkoitettua luentotoimintaa, olin innolla mukana. Olin tällaisen tarpeellisuudesta puhunut jo työvuosinani.

Kun toimintaa alettiin suunnitella, lähtökohtana oli tuleva Musiikkitalo ja pääteemaksi valikoitui luonte-vasti orkesteri. Aikoinaan,

Unisono 1/2013

musiikkia opettaessani, soitin miltei puhki erään LP-levyn, Benjamin Brittenin teoksen Young Person´s Guide to the Orchestra. Purcellin teemaan perustuvat muunnelmat orkesterin soitinryhmille oli kelpo teos valottamaan sointivärien ominaisuuksia ja sinfoniaorkesteria.

Tätä voi soveltaa, - kiitoksia vain Brittenille – ja lähdettiin luomaan Senior Person´s Guide to the Orchestra -ohjelmaa. Luentosarjan nimeksi tuli Tunne orkesterisi, ja siitä tuli osa Musiikkitalon Kuule-projektia, joka pitää sisällään niin sanotusti ”vauvasta vaariin”-aktiviteetit musiikin kokemiseen johdattamiseksi.

tunteva edustaja – kapellimestari, intendentti, säveltäjä, teoreetikko, akustikko, aivotutkija, – aiheesta riippuen. Toisena vieraana on orkesterimuusikko, yleensä joko RSO:n tai HKO:n soittaja.

Toiminta alkoi keväällä 2011 R-talon kamarimusiikkisalissa ja siirtyi syksyllä 2011 Musiikkitaloon. Suunnittelussa ovat Sibelius-Akatemian avoimen yliopiston erikoissuunnittelijan Mari Karjalaisen ja allekirjoittaneen lisäksi Helsingin Työväenopiston edustaja Raija Lampila, tilaisuuksien isäntä, monipuolinen muusikko ja tutkija Ville Komppa, sekä Musiikkitalon edustaja Juha Ahonen. Sarjan tuottavat SibAn lisäksi Helsingin Työväenopisto ja Musiikkitalo.

Tiedotusta jaetaan näiden kautta ja lisäksi myös Helsingin yliopiston Ikäihmisten yliopiston kautta.

Riemastuttavaa ja palkitsevaa on ollut todeta jutun menestys. Tällaiselle on tilausta. Musiikkitalon 200-paikkainen orkesterien harjoitussali on ollut täynnä innostunutta väkeä. Ei pelkästään vain vanhempia naisia, vaan miehiäkin, ja myös työikäisiä ihmisiä. Kuulijoilta ei puutu motivaatiota. Halutaan tietää, syventää entistä tai puuttuvaa tietopohjaa, saada konsertista irti vielä enemmän.

Tämä käy selvästi ilmi palautteesta.

Suunnittelutiimi ideoi kunkin lukukauden ohjelmat, yleisteeman ja kerran kuussa tapahtuvan luennon oman sisällön. Isännällä on vieraana 1-2 henkilöä: joku teeman asian-

Tilaisuudet eivät ole pelkkiä luentoja, vaan niiden luonne on keskusteleva. Kuullaan elävää ja taltioitua musiikkia sekä vastataan yleisön esittämiin kysymyksiin. Isännän rooli ennakkovalmisteluineen on avainasemassa. Hän suunnittelee dramaturgian ja johdattaa aiheeseen, on briefannut vieraat ja vetää suvereenisti koko tilaisuuden.

Olen kokenut, että myös esiintyjille keskusteleva tilanne on miellyttävästi haastava. Heidänkin kohdallaan voi puhua jonkinlaisesta oppimistapahtumasta, sillä hyvät kysymykset panevat miettimään, ja välitön reagointi yleisön kysymyksiin poistaa paperinmakuisuuden.

Keskusteluja ja kysymyksiä leimaavat kuulijoiden omat kokemukset työelämästä ja -yhteisöistä. Heitä selvästi kiinnostaa avata ja muuntaa taide-elämän usein hieman mystisiksi koettuja kuvioita omalle kielelle.

Tuntuu siltä, että monille vasta nyt on auennut esimerkiksi se, mikä merkitys on soittajan omalla työllä, harjoittelulla ja suhteella orkesteriin. Konsertti ei ole se kaikki, mitä muusikko tekee.

Orkesterin sisäiset hierarkiat, musiikilliset vastuualueet, äänenjohtajien, konserttimestarin, intendentin ja kapellimestarin tehtävät on kuvattu käytännönläheisesti.

Vanhemmat vierailevat muusikot ovat kiinnostavia hyvine juttuineen orkesterin arjesta, kapellimestari- ja solistivieraista, ja näkemyksineen orkesterinsa kehityksestä ja konserttielämästä yleensä. Nuoret soittajat avaavat tämän päivän trendien ja musiikkialan haasteiden maisemaa hyvinkin avoimesti.

Soittimiin tutustuminen lähietäisyydeltä kiinnostaa selvästi.

Kysymys nukahtavasta lyömäsoittajasta käsiteltiin jo ensimmäisen kevään sessioissa. Se tuli selväksi, että kun lyöjän nähdään vaipuvan patarumpujen päälle ja viipyvän siinä, hän ei torku vaan tarkistaa viritystä. Tämä tieto poisti pitkäaikaisen kysymysmerkin monen läsnäolijan mielestä.

n

z

7

Itse kysyin viime kerralla vierailevan viulistin näkemystä siitä, miksi usein ulkomailla orkesterin muusikot, lähinnä viulistit, istuvat terhakan näköisinä miltei tuolin reunalla.

Meillä useimmiten näytään istuttavan selkänojaan nojaten. Voi kuulemma johtua koulutuksesta, iästä, ruumiinrakenteesta, tottumuksesta, jne., mutta myös siitä, että orkesterin design-tuolit eivät ole soittamista varten suunniteltuja, vaan yleistuoleja, joiden istuimet viettävät taaksepäin.

Tunne orkesterisi -sarja aloitettiin siitä, mikä on orkesteri, miten se on syntynyt ja mistä se koostuu. Se toi mukanaan automaattisesti myös historiallisen tarkastelukulman: soitinryhmiä, orkesterin kasvua, orkesterisävellysten tyyppejä, jne. käsiteltäessä edettiin tyylikausien ja ohjelmistojen myötä. Lämmöllä

Unisono 1/2013

muistan sitä kertaa, kun klassisen sinfonian rakennetta valaistiin Inkeri Simola-Isakssonin vetämällä menuetilla – kaikki mukaan! Kuulijoiden palautteessa toivotaan usein näiden perusasioiden käsittelyä uudelleen.

Kuluneena lukuvuonna olemme laventaneet teemaa musiikin vaikutuksen tarkasteluun sekä sen suhteeseen muihin aloihin. Viime syksynä olivat ohjelmassa mm. Musiikki ja aivot, Musiikki ja liike ja Musiikki ja tila. Asiantuntijavieraita olivat professori Minna Huotilainen, koreografi-tanssija Tero Saarinen ja arkkitehti Marko Kivistö.

Aiheiden valinnassa ja ajoituksessa pidetään yhteyttä M-talon orkesterien konserttiohjelmiin. Esimerkiksi huhtikuussa, jolloin on meneillään Paulon sellokilpailu, aiheena on

muusikon työ ja hyvinvointi. Vieraina ovat esiintymisvalmennuksen lehtori Päivi Arjas ja erikoislääkäri Miikka Peltomaa.

Tunne orkesterisi -sisältöihin voi muuten tutustua SibAn verkkosivuilla /studia generalia, tai Ville Kompan blogeissa. Toinen vihje: nämä luennot ja sessiot olisivat mitä mainiointa täydennyskoulutusta musiikinopettajille. Keväällä 2011 niitä lähetettiin myös SibATv:n kautta etäopetuksena, koska monilla paikkakunnilla Suomessa oltiin ja edelleen ollaan kiinnostuneita asiasta. Mahdollisesti etäopiskelu jatkuu myös tätä kautta.

Tuula Kotilainen MO, Sibelius-Akatemian vararehtori emerita

Koulujen Musiikinopettajat ry ja Konserttikeskus järjestävät yhteiset

Koulujen Musiikinopettajat ry Skolornas Musiklärare rf

KEVÄTPÄIVÄT

23.3. Keski-Helsingin musiikkiopistolla

Päivän ohjelma:

Os. Helsinginkatu 3-5, 00500 Helsinki (Ebeneser-talo)

8.30-9.00 Ilmoittautuminen 9.00-10.00 Tervetuloa!

Konserttikeskuksen toiminnanjohtaja Kari Vase

ja Keski-Helsingin musiikkiopiston rehtori Petri Aarnio 10.00-11.30 Työpajat 1

a) iPad musiikinopetuksessa/ Reijo Karvonen b) musiikkiliikunta/ Pole Pole c) soitinrakennustyöpaja/ Mikko Perkoila 11.30-12.30

Lounas (Huom! lounas ei sisälly hintaan)

12.30-14.00

Työpajat 2 samat kuin aamulla

14.00-15.00

Oppilaat konsertin järjestäjänä/ Mari Kätkä

15.00-15.30

Kahvi

15.30-17.00

KMO:n sääntömääräinen kokous ja keskustelutilaisuus opetussuunnitelman perusteet –työryhmän toiminnasta.

Koulutuspäivän hinta: 55 euroa KMO:n jäsenet, 10 euroa opiskelijajäsenet ja 90 euroa muut.

Hintaan sisältyy koulutus ja kahvi. Ruokailu hoidetaan omatoimisesti.

Koulutus täyttää veso-koulutuksen vaatimukset.

Ilmoittautuminen 15.3. 2013.mennessä kotisivujen kautta. www.koulujenmusiikinopettajat.fi Tervetuloa virkistäytymään Helsinkiin!

n

z

9

KMO:n kevätpäivien kouluttajaesittelyt

Tervetuloa kevätpäiville!

KMO:n kevätpäivät 2013 järjestetään yhteistyössä Konserttikeskuksen kanssa lauantaina 23.3.

Aikaisemmista vuosista poiketen myös kevätpäivillä on nyt mahdollisuus valita kolmesta eri työpajasta. Kouluttajat ovat Konserttikeskuksen omaa väkeä sekä Konserttikeskuksen kouluissa ja päiväkodeissa kiertäviä taiteilijoita.

Kevätpäivien tarkoituksena on tarjota mahdollisuus tutusta Konserttikeskuksen toimintaan ja saada sitä kautta uusia ideoita työhönsä ja myös kartuttaa omaa osaamistaan.

Koulutuksen kolmantena järjestäjäosapuolena on Keski-Helsingin musiikkiopisto, jonka historiallisesti arvokkaissa tiloissa kevätpäivät pidetään. Jotta tilat eivät kävisi ahtaiksi, osallistujamäärä on rajoitettu 50 henkilöön.

Ilmoittauduthan ajoissa!

Työpajat ja ohjaajat Polepolen muodostavat Arnold Chiwalala (kantele, rummut, laulu, pitkähuilu, tanssi) ja Topi Korhonen (kitara, rummut, laulu, tanssi, trumpetti). Musiikkiliikuntaan painottuva työpaja sisältää swahilin- ja suomenkielisiä lauluja sekä yhteisliikuntaa Arnoldin opastuksella.

Mikko Perkoila ohjaa soitinrakennustyöpajan. ”Tee itse soitin” on Mikko Perkoilan ja soitinrakentaja Erkki Okkosen yhteisen kehittelytoiminnan tulos. Soittimet tehdään pääosin kierrätysmateriaalista ja arkipäivän esineistä.

Reijo Karvosen työpaja on musiikkiteknologiasta kiinnostuneille ja siinä keskitytään iPadin soveltamiseen musiikinopetuksessa. Reijo Karvonen on musiikkituotannon lehtori ja Konserttikeskuksen taiteellinen koordinaattori.

Oppilaat konsertin järjestäjinä –projektista luennoi Mari Kätkä. Muusikko ja musiikkipedagogi Mari Kätkä toimii harmonikansoittajana ja laulajana eri kokoonpanoissa ja tekee lastenmusiikkia eri produktioissa. Hän työskentelee tällä hetkellä Konserttikeskuksen EU-rahoitteisen osallistavaa musiikkitoimintaa kehittävän Musiikki elämään hankkeen -projektikoordinaattorina.

Ilmoittaudu verkossa: www.koulujenmusiikinopettajat.fi ( ilmoittautuminen alkaa 1.3.)

Kokouskutsu Koulujen Musiikinopettajat ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään 23.3.20013 klo 15.30 osoitteessa Helsinginkatu 3-5, 00500 Helsinki.

Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat.

Hallitus

n

z

11

Koululaiset puikoissa Missä on pukuhuone, löydänkö vesimukin, mistä löytyy lähin sähköpistoke äänentoistoon, miettii koulukonsertteja tekevä muusikko. Mitä jos peruskouluikäiset oppilaat otetaan mukaan konserttien järjestämiseen?

Mari Kätkä Konserttikeskuksesta luennoi Musiikinopettajien kevätpäivillä Musiikki elämään -hankkeen Oppilaat konsertin järjestäjinä -mallista, jonka tarkoituksena on kehittää osallistavaa musiikkitoimintaa kolmannella sektorilla.

Käytännössä malli tarkoittaa sitä, että oppilaat osallistuvat koulukonserttien järjestämiseen. Konserttikeskuksen koulukiertueilla muusikot tekevät kolme konserttia päivässä eri kouluissa, ja tällöin aikataulut siirtymisiin ovat tiukat.

– Pohja mallille on otettu muista Pohjoismaista, joissa osallistavaa musiikkitoimintaa on ollut jo jonkin aikaa. Aiemmin Suomessa ei ole ollut resursseja toteuttaa tätä, mutta nyt meillä on hankerahoitus, kertoo Mari Kätkä.

Käytännön asioiden ja tekniikan järjestelyjen pitää olla kunnossa.

Osallistavassa toiminnassa oppilaat kantavat vastuuta niin konsertin tiedotuksesta ja esiintymistilasta, kuin taiteilijoiden vastaanottamisesta ja konsertin juontamisesta. Eri luokkaasteilla vastuut ovat kullekin ikäryhmälle sopivia.

Konserttikeskus on mukana osatoteuttajana Musiikki elämään -hankkeessa, jonka tarkoituksena on tämän vuoden loppuun mennessä erilaisilla piloteilla selvittää, miten Oppilaat konsertin järjestäjinä -malli parhaiten voisi toimia, ja miten sen voisi käyttövalmiiksi kouluille hankkeen jälkeen jättää.

– Kevätpäivillä koitan kartuttaa sitä, miten opettajat saisi parhaiten tarttumaan tähän malliin. Alakoulussa vastuu on pitkälti luokanopettajilla, mutta yläkoulussa yhteys pitää saada aine-, eli musiikinopettajiin, Kätkä miettii.

Unisono 1/2013

– Olen nähnyt näissä piloteissa, joita hankkeella on ollut kymmeniä, että oppilaat ovat aivan innoissaan saadessaan osallistua. Kun koulukoot suurenevat, usein sisäinen tiedotus voi olla puutteellista, ja vain tietyt opettajat tietävät että konsertti on tulossa. Tässä hankkeen mallissa tieto voidaan ulottaa paremmin koko koululle. Konsertin järjestämiseen osallistuvan luokan tai ryhmän kuvaamataidon tunneilla voidaan tehdä koulun sisäisiä julisteita konsertista, äidinkielen tunnilla suunnitella tiedotusta, jne., kertoo Kätkä.

Tämähän kuulostaa ihan kulttuurituotannon alkeilta. Kasvaako Suomeen rautaisia tuotannon ammattilaisia jo peruskoulusta?

– No ei tässä nyt ihan ammattilaisiksi vielä opita, mutta hyvää pohjaa varmasti saa. Kulttuurituottajia tarvitaan tulevaisuudessa paljon, ja ala on Suomessa vielä nuori. Oikeastaan tässä on kyse yksinkertaisesti toisen huomioon ottamisesta, kun tarjotaan esiintyjille apua asioiden sujumisessa, Kätkä toteaa.

Esiintyjillekin oppia Musiikki elämään -hankkeen myötä myös Konserttikeskuksen esitysten kehittämiseen on saatu resursseja.

Konserttikeskuksella on keskitetty ohjelmahaku, jonka kautta esiintyjät voivat hakea mukaan koulukonserttihankkeeseen. Mukaan otetaan vuosittain 15-20 uutta esiintyjäryhmää, ja vaihtuvuus on 2-3 vuotta. Näin rotaatio toimii ja ohjelmat pysyvät raikkaina.

– Suomessa on hirveästi taitavia muusikoita, mutta vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot ovat ne, mitä usein

pitää kehittää. Kouluihin ei noin vain voi mennä tuijottelemaan lattiaan, kun lapsille ja nuorille esiinnytään.

Me Konserttikeskuksessa hiomme potentiaalisen uuden ryhmän kanssa esiintymistä, ja annamme vinkkejä esimerkiksi välispiikkeihin. Kutsun sitä hoksauttamiseksi, naurahtaa Kätkä.

HEIDI HORILA

Mari Kätkän mielestä on ensiarvoisen tärkeää, että koulukonserttien myötä lapset ja nuoret ympäri Suomea saavat tutustua erilaisiin soittimiin ja musiikin tyylilajeihin. Koulukonserttiohjelmassa on musiikkia laidasta laitaan.

Kuva: Kati Turtiainen

n

z

13

Yhdistysasiaa

KMO:n hallitus 2013 •••••••••••••••••••••••• Hanne Orrenmaa

•••••••••••••••••••••••• Tuula Jukola-Nuorteva

•••••••••••••••••••••••• Laura Ronimus

Kotoisin Seinäjoelta, jossa asun nykyäänkin.

Hallituksen vpj, työvaliokunta.

Asun Järvenpäässä. KMO:n hallituksessa vuodesta 2008 lähtien.

Oululainen musiikin- ja luokanopettaja. Kotoisin olen Ristijärveltä, Kainuun pienimmästä kunnasta.

Minulla on viisitoista vuotta musiikinopettajan kokemusta kouluista sekä Suomessa että Lontoossa, kaikilla luokka-asteilla.

Olen kirjoittanut ja säveltänyt musiikin oppimateriaalia ala-ja yläasteille (Otava). Nykyään olen Suomen Kansallisoopperan Yleisöyhteistyön osaston vastaava tuottaja (äitiyslomalla).

Olen valmistunut Kasvatustieteen maisteriksi Oulun yliopistosta vuonna 2008 pääaineenani musiikkikasvatus. Tällä hetkellä toimin Rajakylän koululla musiikkiluokanopettajana ja johdan Oulun konservatorion ja seurakuntien yhteistä puhallinorkesteri Primoa.

Valmistuin musiikin maisteriksi Sibiksen Mukalta 1984 laulu pääaineenani, minulla on musiikinlehtorin virka Nurmon lukiossa ja yläasteella. Valmistun keväällä Jyväskylän avoimesta yliopistosta draamakasvattajaksi. Ilkka-lehden musiikkikriitikko, Suomen Arvostelijain liiton jäsen. Hallituksessa olen ollut mukana neljä vuotta.

Olen mukana myös monessa kuorotoiminnassa.

Olen ikiliikkuva verkostuja, jolta ideat ja energia eivät kovin helposti lopu, edes nyt viisikymppisenä.

Toivon tuovani KMO:laisille monipuolisia, uusia kontakteja, uusia ideoita ja hurjiakin visioita!

•••••••••••••••••••••••• Harri Mäkinen Olen Seinäjoen lyseon musiikinlehtori, täältä myös kotoisin. Olen ollut hallituksessa jo kymmenisen vuotta. Toivon, että pystyn tuomaan provinssin ääntä ja tarpeita mukaan valtakunnalliseen järjestöömme.

Unisono 1/2013

Haluan tarjota uusia ideoita KMO:n toimintaan ja toivon kykeneväni auttaa ja kannustaa nykypäivän musiikinopettajia monipuolisen koulumaailman keskellä.

Olen aloittanut KMO:n hallituksessa tammikuussa 2013. Toivon tuovani mukanani tuoreita ideoita sekä pystyväni toimimaan yhteyslinkkinä KMO:n ja Pohjois-Suomen musiikinopettajien välillä.

•••••••••••••••••••••••• Hanna Martikainen

•••••••••••••••••••••••• Laura Kiuru

Kotoisin Pohjanmaalta, Oulaisten Nuorisokuoron kasvatti. Nyt olen Hämeenlinnan Yhteiskoulun musamaikka.

Minulla on toinen vuosi alkamassa KMO:n hallituksessa. Tehtävät ja visiot alkavat tarkentua. Musiikkikasvatusta tarvitaan ja sen tehtävää koulumaailmassa tulee ehdottomasti korostaa.

47 -vuotias musiikinlehtori, yläkoulussa ja lukiossa. Työpaikka Svenska normallyceum, jossa ruotsinkieliset musiikinopiskelijat auskultoivat.

Esikuvani on Inkeri Simola-Isaksson, joten tunneillani liikutaan eikä pulpetteja ole lainkaan! Tvåspråkig.

•••••••••••••••••••••••• Stina Myllys

•••••••••••••••••••••••• Jouni Haapakoski

•••••••••••••••••••••••• Sirkka-Liisa Huuhtanen

Oulun yliopistosta luokanopettajaksi sekä musiikkikasvatuksen opintoja.

Tällä hetkellä toimin Vuosaaressa musiikkiluokanopettajana.

Hallituksen opiskelijajäsen ja osa koulutusvaliokuntaa.

Olen musiikinlehtorina Mikkelin lukiossa. Hallituksessa mukana toista kautta, vuodesta 2010 lähtien.

Kapellimestaroin perustamani Vuosaaren ala-asteen junior big bandia, jossa on tällä hetkellä yli 30 soittajaa. Kerran viikossa pyörähdän Meri-Helsingin musiikkiopistossa opettamassa saksofonisteja ja johtamassa big bandia. Soitan myös itse baritonisaksofonia big bandin riveissä ja toimin pienemmän bändin laulusolistina sekä kosketinsoittajana.

Olen vakaasti sitä mieltä, että lasten ja nuorten musiikinopetukseen panostaminen on koko yhteiskunnan kannalta merkittävä hyvinvoinnin lähde. Järjestötyö on näin ollen sydäntäni lähellä ja edustan KMO:ta myös SML:n Musiikinopetus Suomessa -työryhmässä.

Koulujen musiikinopetus on ollut osa elämää omista kouluajoista asti, vaikka lopullisesti innostuin vasta lukioikäisenä. Olen opiskellut matematiikkaa, mutta vähitellen alkoi musiikki tulla takaisin elämään niin opettajansijaisuuksien kuin harrastuksien kautta, jolloin lopulta päädyin Sibelius-Akatemiaan.

KMO:lle tärkeää on yhteistyön lisääminen muiden järjestöjen kanssa, sekä se ainainen musiikin puolustaminen osana suomalaista koulujärjestelmää. Myös näkyvyyden ja tietoisuuden lisääminen opiskelijoiden parissa on tärkeää kuluvana vuonna.

Lähestymistapani hallitustoimintaan on näkökulmat musiikin opetuksesta lukiossa ja kokemukset koulumaailmasta kehä kolmosen ulkopuolella.

•••••••••••••••••••••••• Hallituksessa lisäksi puheenjohtaja Timo Kovanen ja jäsen Johanna Kuisma-Taskinen

I I

J n

z

15

Yhdistysasiaa

Uniksen uutta päätoimittajaa kiinnostavat rajapintojen ylitykset ja yhteentörmäykset Heidi Horila on Raumalta Helsingin kautta Turkuun asettunut intohimoinen musiikin, teatterin ja elokuvan rakastaja, joka tutkii ja purkaa mielellään eri tyylilajien konventioita. Toimittajakokemusta hän on kerännyt mm. avustamalla Turun Sanomia, erilaisia musiikkialan lehtiä ja toimimalla elokuvakriitikkona.

Ensitöikseen Heidi joutui tiukkaan tenttiin. Tutustu Unisonon uuden päätoimittajan ajatuksiin musiikista ja Unisonon tulevaisuudesta.

Unisono 1/2013

Millainen suhde sinulla on musiikkiin?

Kaiken läpäisevä. Musiikkia on täysin mahdotonta eriyttää omaksi osakseen, niin vahvasti se on ollut mukanani koko tähänastisen elämäni. Minulla on taustaa niin klassisessa, jazz- kuin indiemusiikissa, joten todella monenlainen musiikki kiehtoo.

Millainen olisi maailma ilman musiikkia?

Niin, mikä kaikki on musiikkia. Kaikista äänistähän voi kuulijan päässä muodostua musiikkia. Jos oma kuulo lähtisi yhtäkkiä, olisi se todella kova paikka. Silti musiikin värähtelyä voisi tuntea kehossa resonanssina.

Se ehkä lohduttaisi vähän.

Millainen on arkipäiväsi soundtrack?

Hah, lasten ääntä. Muumi-laulua itse kitaralla rämpytettynä silloin, kun tytär auliisti siihen luvan antaa. Pianoonhan en saa koskea.

Työajalla kuuntelen musiikkia, jota työni puolesta arvioin. Jos nykyään on joskus aikaa ja saan itse valita musiikin, on se melkeinpä vaikeaa.

Viime aikojen suosikkeja ovat ol-

leet jossain määrin kokeelliset kotimaiset LauNau ja Profeetta & Uusi Maailmanuskonto. Tämä vaihtelee kuitenkin laidasta laitaan ja musiikkigenrestä toiseen.

Jos olisit musiikkikappale, mikä kappale olisit?

Rakkain muistosi musiikintunneilta?

Millainen tulee uudesta Unisonosta eli mitä ideoita sinulla on lehden kehittämiseksi?

Täytyy tunnustaa, että rakkaimmat musiikkiin liittyvät muistot tulevat koulun ulkopuolelta. Olin aikamoinen vastarannan kiiski musiikkiluokan oppilaana, sekä ala- että ylä-asteella. Opetus oli ehkä konservatiivisempaa tuohon aikaan.

Yläasteella bänditouhut alkoivat kiinnostaa ja sitä kautta avautui aivan uusi maailma, myös klassiseen musiikkiin. Nykyään asiaa katselee tietysti eri vinkkelistä ja osaa arvostaa kaikkia niitä musiikintunteja ja muita musiikkiharrastuksia joita on käynyt käpi.

Huh. Patti Smithin Dancing Barefoot.

Voisi harkita teemanumeroita. Ulkoasun suhteen haluan panostaa helppoon luettavuuteen, eli julkaisumuoto tulee todennäköisesti muuttumaan näköisprinttilehdestä kevyemmäksi, enemmän varsinaisen verkkolehden kaltaiseksi.

Sisällöllisesti minua kiinnostavat kaikenlaiset rajapintojen ylitykset ja yhteentrömäykset, joten tulevissa artikkeleissa saattaapi esiintyä tämänkaltaisia näkökulmia.

Suosikki-instrumenttisi?

Itse ”soitettuna” täytyy vastata laulu.

Se on niin haastavaa ja herkkä vallitseville olosuhteille. Täysin sidoksissa omaan fysiikkaan ja mielentilaan, siihen, millainen vireystila itsellä on, onko stressiä, tms. Lauluun on todella ristiriitainen suhde. Kun laulu kulkee, on se paras tunne maailmassa.

n

z

17

Puheenjohtajalta

Timo Kovanen puh. 050-3018213 timo.kovanen@gmail.com

Uusi vuosi, uusi hallitus ja uusia kuvioita KMO:lle valittiin syyskokouksessa uusi hallitus, joka on aloittanut toimintansa tammikuussa. Hallitus on nyt valtakunnallisesti edustavampi, kun uudet hallituksen jäsenet tulevat Oulusta ja Kouvolasta. Tuoreita ajatuksia ja innokkaita ihmisiä on ilo johtaa.

Viime vuosi meni tiukkojen taloustalkoiden merkeissä ja nyt kun raha-asiat on saatu hallintaan, on aika keskittyä vanhojen tuttujen ja uusien toimintamallien kehittämiseen.

Niin kuin mikä tahansa yhdistys on KMO jäsentensä näköinen porukka ja siksi on ilahduttavaa, kun jäsenistöltä on tullut ajatuksia, mitä yhdistyksen toiminta voisi olla.

Kertokaa tulevaisuudessakin ajatuksianne allekirjoittaneelle, toimistolle tai tutulle hallituksen jäsenelle.

Yksi viime vuosien toiminnan painopistealueista on ollut yhteistyön lisääminen sidosryhmien kanssa.

KMO on niin pieni järjestö, että yhteistyö on välttämätöntä. Se ei

Unisono 1/2013

kuitenkaan ole pakonomaista, vaan järjestään yhdessä tekeminen on luonteeltaan hyvin hedelmällistä.

Tänä vuonna yhteistyö realisoituu kevätpäivillä, jotka järjestetään yhdessä Konserttikeskuksen kanssa ja marraskuussa valtakunnallisten Musiikkikasvatuspäivien merkeissä, jota ovat järjestämässä mm. KMO, Fisme, SibA ja SMOL. Varatkaahan jo nyt 21.-23.11. kalenteriinne.

Tällä hetkellä aktiivisena vellova keskustelu opettajien opetusmateriaalin vapaasta jakamisesta ja opettajan tekijänoikeuksista tuottamiinsa oppimateriaaleihin koskettaa musiikinopetusta hyvinkin konkreettisesti. Vuosiahan on puuhailtu siellä ja täällä materiaalipankkeja, joissa voisi jakaa sovituksia koulukirjabiiseistä tai muuta musiikinopetusmateriaalia.

Lähes poikkeuksetta nämä perustellusti tarpeelliset ja innolla aloitetut projektit kaatuvat yleensä kahteen seikkaan: pysyvän ylläpitäjän puut-

tumiseen ja tekijänoikeussäädöksiin. Jos tiedätte hyviä materiaalipankkeja, pistäkää tieto toki jakoon.

Musiikillisen materiaalin julkinen jakaminen verkossa on kuitenkin erittäin hankalaa pitää laillisella tolalla, mikä johtaa yleensä pitäytymiseen matalanprofiilin ja pienen piirin materiaalin jakamisena.

Mielestäni lähikollegalle jaettu pedagoginen aines on kierrätystekona kannatettava. Kokoontukaa paikallisesti tai alueellisesti yhteen soittelemaan ja jakamaan hyvin toimivia käytänteitä ja sen jälkeen vaikka rupattelemaan. Se virkistää ja voimaannuttaa.

Nykyään verkossa olevaa opetusmateriaalia ja ylipäänsä opetus- tai koulutustarjontaa on viljalti varsinkin englannin kielellä. TED:n tyyppiset nasevia ja nopeatempoisia verkkoluentoja tarjoavat tahot ovat nostaneet päätään, ja onpa Applekin laajentanut tarjontaansa ilmaisiin iTunes-luentoihin.

Instrumenttiopetuksen puolella verkkosoittotunteja tarjoavia yrityksiä on Suomeenkin syntynyt jatkuvasti lisää. Vaikka näillä uusilla opetuksen muodoilla on tarjontaa laajentava merkityksensä, ei niillä mitenkään voi korvata henkilökohtaista kontaktia toiseen ihmiseen.

Verkon välityksellä yhteismusisoiminen ainakaan nykyteknologialla on vielä hankalaa. Jos viestinnästä 93% on eleitä, ilmeitä ja kehonkieltä ja 7% verbaalista, on syytä kysyä kuinka viestimme menee perille.

Vielä kun muistaa, miten helppoa musiikkia abstraktina asiana on kielellistää. Näitä taustoja vasten on

vaikea kuvitella, miten toiminnallinen, yhteismusisointiin perustuva musiikinopetus koulussa voisi kovinkaan perustellusti siirtyä laajasti vain verkkoon. Verkko-opetus tuo joissain tapauksissa lisäarvoa, muttei ole missään tapauksessa itseisarvoista. Kokeilkaa kuitenkin ennakkoluulottomasti. http://operight.fi

•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Toiminnanjohtajalta

Kati Turtiainen Puh. 050-5611393 kmory@kolumbus.fi

Tulevaisuuden pohtiminen on tällä hetkellä ajankohtainen aihe. Millaiselta maailma näyttää vuonna 2020?

Oletteko kuulleet tarinaa tulevaisuudentutkijasta, joka yritti saada 1960-luvun Saksassa seminaariinsa osallistujat kuvailemaan omia toiveitaan ja haaveitaan. Ei siitä mitään tullut. Parin päivän kuluttua eräs osallistuja lähestyi tutkijaa ja kertoi kehittäneensä idean aurinkoenergian varastoimiseksi. Vastaansa tämä oli saanut päivittelyä ja päänpudistelua.

Aurinkoenergiaa? Pöh.

Tulevaisuudentutkija antoi ilmiölle nimen mielikuvitusvihamielisyys.

Nyt ei olla 60-luvun Saksassa.

Mutta mietitäänpä hetki ilmapiiriä.

Säästetään. Kiristetään. Supistetaan.

Irtisanotaan. Lomautetaan. Pelätään lomauttamista. Ymmärsitte varmaan, fiksut ihmiset, mistä on kyse.

Ei ilmapiiri ainakaan mielikuvitusta ruoki.

Pinnistetään nyt kuitenkin. Millainen voisi olla tulevaisuuden KMO ry? Minulla on mielessäni sana ”kohtaamispaikka”. Sellainen, jossa

voisi miettiä millainen opettaja itse on. Millainen vieressä istuva on?

Millainen haluaisit olla? Miten sellaiseksi tullaan? Ja ennen kaikkea: kohtaamispaikalla vallitsee mielikuvitusmyönteisyys.

On aika herätä. Yhdistyksen hallitus velvoitettiin viime kevätkokouksessa supistamaan ja säästämään.

Tuloslaskelma näyttää, että tavoitteissa on jopa onnistuttu. Alijäämää on edelleen, mutta suunta on kohti parempaa. Tuloksen kokonaisuudessaan voit tulla kuuntelemaan kevätpäiville 23.3.

n

z

19

Jos suolahoidossa ei satu olemaan muita samaan aikaan, Pia Pajala k채ytt채채 ajan hengitysharjoitusten lis채ksi laulamiseen.

Unisono 1/2013

Ammattilaulaja hengittää suolaa Sopraano Pia Pajala joutui työpaikan homeongelmien takia poskiontelotulehduskierteeseen ja leikkauspöydälle asti, ja herkistyi pysyvästi eri työtilojen hajuille ja epäpuhtauksille.

Kuvat: Heidi Horila Pajala kuvitteli jo uransa olevan ohi, kunnes kollega suositteli kokeilemaan suolahoitoja. Nyt takana on toista sataa suolahoitokertaa, ja Pajalan työnkuvaan keikkailun ja lauluopetuksen lisäksi kuuluu hengityksen tehostamiseen pyrkivien harjoitusten teettäminen mm. suolahuoneessa äänen kestävyyden parantamiseksi.

Ensimmäisen suolahoidon jälkeen Pajala ajatteli, että yksi kerta saa riittää, apua hoidosta ei tuntunut olevan.

Hetken päästä poskionteloiden limat lähtivät kuitenkin elimistöstä liikkeelle ja ontelot aukesivat.

– Nykyään saatan käydä suolahuoneessa juuri ennen keikkaa, koska sen jälkeen hengittäminen ja laulaminen tuntuvat helpommalta ja nenän limaisuus vähenee, Pajala kertoo.

Suolahoito tapahtuu suolahuoneessa, joka on lattiasta kattoon ja seiniin täyttä massaksi valettua vuorisuolaa.

Lattia on kuin hiekkaranta, jossa hiekan sijaan varpaita voi upottaa suolakiteisiin. Yhteensä huoneessa on suolaa 2000 kiloa. Generaattorin kautta huoneeseen puhalletaan medisiinisuolaa, joka pilkkoutuu niin pieniksi kiteiksi, että silmä ei niitä havaitse.

n

z

21

Hoito perustuu siihen, että suolakiteet muun ilman kanssa hengitettäessä laskeutuvat keuhkorakkuloihin, joissa ne puhdistavat ja desinfioivat keuhkoputkia, avaavat hengitysteitä ja irrottavat ja kuivattavat limaa.

– Suolalla on antiseptinen, hoitava ominaisuus. Bakteerit eivät siis elä siinä. Kerran vuodessa suolahuone kuitenkin mitataan mahdollisten bakteerien varalta, Turun Suolahoitolan pitäjä Hannu Rantanen kertoo.

Hengityksen parantaminen auttaa työssäjaksamista Pajala on pitänyt äänenhuoltokoulutuksia Rantasen suolahuoneessa kuorolaisille ja monille puhetyöläisille. Myös ihan tavalliset ihmiset, jotka kaipaavat hengityksen tehostamista, ovat käyneet Pajalan johdolla hengittelemässä.

– Suosittelen lauluoppilaillenikin tätä. Koska laulajat hengittävät tekniikan takia tehokkaammin kuin muut, altistuvat he myös ilman epäpuhtauksille herkemmin. Toisaalta taas hengityksen tehokas käyttö parantaa äänenkäyttöä ja edesauttaa työssäjaksamista, miettii Pajala.

Unisono 1/2013

Moni ääniammattilainen joutuu työskentelemään epäsuotuisissa työolosuhteissa. Suomen Kansallisoopperan sisäilmaa tutkittiin muutama vuosi sitten, ja selvisi, että esimerkiksi näytöksissä käytettävä savu aiheutti monelle työntekijälle herkkyysoireita.

Aiemman homeelle altistumisen takia Pajalan lauluopiskelijat eivät esimerkiksi voi käyttää lainkaan hajusteita tullessaan tämän luokse laulutunnille. Suola on kuitenkin auttanut Pajalan tapauksessa myös hajuherkkyyteen.

pienet lapset aloittavat lumehoidoilla ja ensimmäiset hoitokerrat ovat lyhyemmät kuin aikuisilla.

Miten usein hoidoissa sitten tulisi käydä?

– Riippuu vaivasta, mutta suosittelen aluksi intensiivikuuria, jossa käydään hoidossa muutaman viikon ajan kerran, pari viikossa. Esimerkiksi antibioottikuurin rinnalla suolahoito voi olla hyvä apu, Rantanen sanoo.

HEIDI HORILA

– Toki ammattilaulajille on tärkeää käydä säännöllisesti myös tarkistuttamassa laulutekniikkaa luotettavan laulunopettajan luona, Pajala toteaa.

Apua monenikäisille Suolahoitolan asiakkaina käy erityisesti allergikkoja, ja hengitysja iho-ongelmista kärsiviä. Apua haetaan mm. siitepölyallergiaan, homeilman hengityksestä aiheutuneisiin vaivoihin, atooppiseen ihoon, poskiontelo- ja korvatulehduksiin.

Hoito sopii kaikenikäisille, ja nuorimmat suolahuoneen asiakkaista ovatkin vasta vauvaikäisiä. Herkkyystekijät kuitenkin tutkitaan, ja

Pia Pajala • freelancer • asuu Turussa • laulunopettaja, Turun AMK • luokanopettaja, Turun Yliopisto, OKL • musiikin maisteri, Sibelius-Akatemian oopperakoulutus

Hoidon jälkeen tulee juoda runsaasti vettä.

Pia Pajalan vinkit äänenkäytön ammattilaisille: • Lämmittele aina keho ja ääni ennen laulamista • Venytykset, lantion ja käsien pyörittelyt, hengityksen hakeminen alas selkään ja vatsan pohjaan ovat hyvä tapa aloittaa • Ääniharjoitukset, pärinät, haukotukset, maiskuttelut, ng-äänteet • Musiikinopettajien olisi hyvä käydä myös laulutunneilla huoltamassa ääntään, ja etenkin, jos äänentuottamisessa on ongelmia • Puolikuntoisena tai sairaana ei tulisi rasittaa ääntä vaan levätä tauti pois • Hoidoksi auttavat suolahuone, nenäkannu ja höyryhengitys • Kuuntele kehoa ja ääntäsi!

n

z

23

Loppukevennys

FRIDA YLÖNEN

Musapelejä vaikka musatunnille Joskus jokaisen musiikinopettajan elämässä saattaa tulla hetki, jolloin ideat ovat kortilla. Jos ATK-luokka on vapaana, voi luokka kokeilla vaikka netin ilmaisia musapelejä. Unisono testasi ja listasi muutaman suosikkinsa.

Notessimo (Kongregate) Kongregate tekee laadukkaita ja hauskoja nettipelejä. Siihen kategoriaan kuuluu ehdottomasti myös Notessimo. Pelissä voi luoda omaa musiikkia käyttäjäystävällisellä ja helpolla tavalla. Pelissä on yli 150 erilaista soitinta, mukaan mahtuu niin kitaroita, koskettimia, lyömäsoittimia kuin vähän erikoisempiakin instrumentteja. Pelaaja valitsee haluamansa soittimet ja klikkaa ne nuottiviivastolle luoden oman sävellyksen. Sävellyksen voi kuunnella helposti painamalla play-näppäintä. Vinkki: Alennetun nuotin voi luoda painamalla SHIFT-näppäintä ja ylennetyn CTRL-näppäimellä.

Pianomestari (Ezzal) Ezzalin pianomestari pelissä pelaajan eteen aukeaa kosketinsoitin, jota pystyy soittamaan joko hiirellä klikkaamalla tai näppäimistön näppäimiä painelemalla.

Varsinaista soittamista isompi haaste on oppia näppäimet ulkoa ja sovittamaan sormet näppäimistölle niin, että voi soittaa vaikka kokonaisia biisejä oikeassa rytmissä ilman hutinäppäilyitä. Soittamisen lisäksi peli kehittääkin koordinaatiota ja näppäintaitoja.

Virtual Drums (Buckle) Virtuaaliset rummut toimivat kuten pianomestarissa koskettimet. Soittaa voi joko hiirellä klikaten tai napeista painaen. Kokemus ei ehkä ole kovin autenttinen, mutta plussaa siitä, että ruudulla rummut on aseteltu, kuten aidot rummut konsanaan.

Jos ei muuta, pelin kanssa pystyy ainakin harjoittelemaan rumpusetin kokonaisuutta.

Piano (100cn) Piano ei ehkä ole yhtä käytännöllinen kuin pianomestari, mutta peli oli pakko nostaa mukaan. Se on visuaalisesti kiva ja oikeasti kauniin kuuloinen flyygelinsoittopeli. Flyygeli soi näppäimistä, mutta toisin kuin Pianomestari, se ei kerro mikä näppäin vastaa mitäkin kosketinta. Kaikki pitää siis opetella kokeilemalla. Se voi olla ärsyttävää, mutta on samalla myös palkitsevaa.