Aina samat naamat ja samat wanhat jutut?

REPPARI

Aina samat naamat ja samat wanhat jutut?

Teksti: Mari Sundell

Partio on olevinaan liike, mutta silti asioita tehdään vuodesta toiseen samalla tavalla koska “partiossa on tapana...” ja “meidän lippukunnassa on aina...”. Eteenpäinmenevä ja ajantasalla pysyttelevä liike etsii koko ajan uusia muotoja, joilla hommat saadaan sujumaan juuri tähän hetkeen ja toiminnassa juuri nyt mukana olevien tarpeiden ja toiveiden mukaisesti.

Aina kannattaa kokeilla jotain uutta. Etenkin kannattaa rohkeasti kokeilla uusia ihmisiä! Uusien mukaan ottaminen ja kasvun esteiden poistaminen on lippukunnan tulevaisuuden tärkein turvaaja. Kun lippukunta ottaa joukkoonsa uusia tekijätyyppejä ja ryhmiin uusia lapsia ja nuoria, niin samalla lippukuntaan tulee uutta virtaa, ideoita, resursseja ja uutta osaamista. Jos ryhmää ei perusteta, jää ikäluokka ilman harrastusta, kahdeksan vuoden kuluttua lippukunnasta puuttuu samoajaikäisiä johtamaan tarpojia ja runsaan kymmenen vuoden kuluttua ei ole vaeltajia johtamassa lippukuntaa. Nyt on aika varmistaa, että lippukuntasi on valmiina ottamaan ensi syksyn kaikki tulokkaat mukaan. Mitä sinä aiot tehdä lippukuntasi hyväksi?

Taistele yksinäisyyttä vastaan ja pyydä edes yksi uusi mukaan kesäleirille

Piirin kokouksessa haastettiin kaikki lippukunnat kutsumaan kevään aikana mukaan vähintään yksi uusi aikuinen ja yksi uusi lapsi. Miksi?

Uudellamaalla lapsia olisi tulossa partioon paljon enemmän kuin mitä tällä hetkellä otamme vastaan. Pahimmillaan Kuksassa on lapsia jonossa parin kolmen ryhmän verran per lippukunta. Tämä ei tunnu vaivaavan ketään. Pitäisi vaivata! Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuksen (2017) mukaan joka seitsemäs lapsi tuntee olonsa yksinäiseksi ja viisi prosenttia lapsista tuntee itsensä aina yksinäiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämästä koululaiskyselystä (2017) selviää, että joka viidennellä lapsella ei ole yhtään harrastusta.

Kun siis joka kahdeskymmenes lapsi tuntee itsensä koko ajan yksinäiseksi, niin heitä kuuluu sinunkin lähipiiriisi. Partio tarjoaa ystäviä ja turvallisen kasvupaikan kunhan vain avaamme ovemme ja aktiivisesti kutsumme mukaan.

Partion bränditutkimus (2017) kertoo, että moni haluaisi partioon, muttei oikein tiedä miten partion voisi aloittaa. Usea lähtisi mukaan, jos häntä vain kysyttäisiin. Jos jokainen lippukunta ottaa mukaan vielä ennen kesää tai kesäleirille mukaan edes yhden uuden lapsen ja jokunen lippukunta useammankin, niin se tarkoittaa sadalle lapselle parempia elämän eväitä. Kun lippukunta ottaa mukaan edes yhden uuden aikuisen, niin se tarkoittaa parhaimmillaan ryhmän verran uusia harrastusmahdollisuuksia lapsille.

Pyydä kaveri partioon ja anna hänellekin mahdollisuus saada iloa, oppia ja elämyksiä partiosta. Leiri, retkipäivä tai kaupunkiseikkailu on mitä mainioin paikka kutsua kavereita mukaan kokeilemaan ja innostumaan partiosta niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin.

Uudistu ja tee toisin: pidä jonot nollassa tai jos se ei millään onnistu, niin ohjaa lapset määrätietoisesti naapurilippukuntaan. Kysy päivän ajan jokaista, jonka kanssa olet tekemisissä, mukaan partioon. Sytytä koko lippukunta rekrytoimaan ensi syksyksi ryhmänjohtajia. Tee lippukunnastasi innostava somepäivitys, jossa kutsut uusia ja vanhoja vierailemaan kesäleirille. Käynnistä lippukunnan rekrykilpailu, jossa eniten uusia kesäleirille lähtemään innostanut voittaa juhannukseksi piknikkorin. Ota EVP:t avoimella markkinoinnilla mukaan lpk:n kaupunkikisaan kokeilemaan ja innostumaan partiosta. Pyydä paras EVP-kaverisi tai läheisesi mukaan partioon ja leirille tuomaroimaan kokkisotaa tai rakentamaan ramborataa.

Älä anna lippukunnan hiipua vaan käynnistä syksyllä uusi ryhmä

Partion ilmoittautumissesonki on elokuussa. Osa lippukunnista osaa ottaa uusia mukaan tammikuussakin, mutta valtaosan muusta vuodesta tulijoille sanotaan ettei juuri nyt pääse partioon, koska ryhmät ovat jo käynnissä eikä avoimia pestejäkään ole. Samaan aikaan ikäkausiryhmät ovat vajaalukuisia, flunssakautena paikalle saapuu vain muutama ja lippukunnassa voivotellaan tekijöiden puutetta.

Elokuu tulee usein yhtä yllätyksenä kuin syksyn ekat liukkaat: ilmoittautumista markkinoidaan (jos ylipäätään markkinoidaan) ja ryhmänjohtajia kysellään noin viikkoa ennen tapahtumaa ja pahimmillaan ryhmänjohtajien rekrytointi tehdään vasta paikanpäällä ilmoittautumisjonossa uhkailun ja kiristyksen keinoin, jolloin lippukunnan tilanteesta välittyy iloisen innostuksen sijaan ennemminkin hätätilanne.

Haluaisitko itse lähteä mukaan toimintaan, josta näkee kauas, että tekijöillä on kivaa yhdessä ja letkeä tekemisen meininki vai fiilis, että toiminta on niukkuuden ja hämärän rajamailla ja kärsii (aikuisten) huutavasta pulasta ja puutteesta? Ole fiksumpi ja tee markkinointi, rekrytointi ja perehdytys suunnitelmallisesti. Jaa tehtäviä hyvissä ajoin muillekin. Säteile rekrytoitaville innostusta ja iloa.

Miettikää ensi syksyä varten viimeistään nyt:

• Millaisia ryhmiä lippukuntaan syksyllä perustetaan: perhepartiota, erilaisia ikäkausiryhmiä, meri- tai sisupartiota tai vaikkapa kaksikielinen ryhmä?

• Kuinka monta ryhmänjohtajaa tarvitsette, jotta uudet ryhmät saadaan käyntiin?

• Keitä nykyisiä ja entisiä kysytään, miten kysytään huoltajia johtajiksi ja mistä rekrytoidaan muut uudet ryhmänvetäjät?

• Mihin tapahtumaan huoltajia ja muita rekrytoitavia voidaan kutsua innostumaan partiosta ja sen myötä pestautumaan? Kesäretkelle letunpaistoon, avoimeen koloiltaan, leirille päiväksi, tervetuloa partioon -iltaan?

• Miten ryhmänjohtajat perehdytetään, koulutetaan ja otetaan mukaan osaksi lippukunnan yhteisöä ja johtajiston vertaisverkostoa? Miten ensiaskeleita ryhmänjohtajana tuetaan ja kuljetaan yhdessä uuden kanssa? Kuka on aloittavan johtajan oma nimikkotukihenkilö?

Uudistu ja tee toisin: käynnistä lippukuntaan perhepartioryhmä alle kouluikäisten ja heidän huoltajiensa yhteiseksi harrastukseksi. Perhepartiosta kasvaa muutamassa vuodessa lippukuntaan uusia partiosta huumaantuneita akeloita ja innokkaita sudenpentuja. Perusta uusi samoajaryhmä, jolloin lippukuntaan saadaan nuoria johtajia paljon nopeammin kuin sudenpennuista saakka kasvattamalla. Käynnistäkää alueen lippukuntien yhteinen vaeltajaryhmä. Perusta ryhmä, johon kuuluu myös erityistukea tarvitsevia sisupartiolaisia. Viesti toiminnasta englanniksi ja ota mukaan myös heitä, joilla suomi ei ole vahvin kieli tai perusta kaksikielinen ryhmä. Näytä kuvissa lippukunnan moninaisuus ja kerro kaikkialla että lippukuntaan otetaan kaikenikäisiä ja -sorttisia uusia mukaan: nettisivujenne paraatipaikalla, paikkakunnan kesäpäivien myynti- ja toimintapisteellä, kesäleirimainoksissa, lehteen tapahtumista kirjoitetuissa jutuissa, monikanavaisissa somepäivityksissä ja koulujen kautta huoltajille välitetyissä Vilma/Helmi-viesteissä.

Unohda miten on aina ennen tehty ja hae uusia, joustavampia ratkaisuja

Vapaaehtois- ja järjestötyö on murroksessa, koska elämä muuttuu yhä hektisemmäksi ja samalla ihmisten halu sitoutua pitkäkestoisiin pesteihin vähenee. Sanotaan, että muutos ei koskaan enää tule olemaan niin hidasta kuin tänään, koska muutosvauhti vain kiihtyy.

Ihmiset hakevat tulevaisuuden trendinä vaihtuvia sisältöjä ja kevyttä osallisuutta, mutta eivät kiinnostu yhdistystoiminnasta sinällään ja kaihtavat vastuutehtäviä. Jatkossakin halutaan auttaa, mutta auttamisen muoto on enemmänkin inspiraatiopohjainen “tule paikalle ja tee” tai “maistelumenu”-tyyppinen kuin perinteisen pitkäkestoista “ryhdy meille kolmeksi vuodeksi akelaksi”-mallia.

Huomisen ryhmänjohtaminen voi olla esimerkiksi sellaista, että ryhmää johtaa neljä tai viisi henkilöä, jotka sitoutuvat siihen, että paikalla on vähintään kaksi kerrallaan ja jokaisella on koloillan vetovuoro kerran kuussa ja paikallaolovuoro kahdesti kuussa. Tai kenties lippukunta kokoontuu kokonaisuutena joka sunnuntai-ilta, jolloin viikottaisen ja ikäkausiryhmittäisen koloillan sijaan onkin kaikenikäisten kolotapahtuma, jota vetävät johtajat omilla vuoroillaan ja joiden vaihtuvia teemoja markkinoidaan avoimesti kaikille sosiaalisissa medioissa. Ehkäpä ikäkausiryhmien kokouksien aikana huoltajat ja muut aikuiset kokoontuvat aikuispartioon, jossa valmistellaan lippukunnan tulevia tapahtumia, raksataan kämppää tai vaikkapa neulotaan lippukunnan tunnarilla varustettuja villiksia. Tai jotakin ihan muuta.

Ole avoin ja hae rohkeasti ratkaisuja miten ryhmät saadaan toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla ja niin, että jokainen pääseen mukaan. (Melkein) kaikkea kannattaa kokeilla.

Uudistu ja tee toisin: Huomioi rekrytoitavan tilanne ja motivaatiotekijät ja rakenna pesti hänen elämäntilanteeseensa sopivaksi eikä niin, että pestiä pitää toteuttaa betoniinvaletulla iankaikkisella kaavalla. Rekrytoi mummot ja papat ryhmänvetäjiksi tai apujohtajiksi ruuhkavuosiaan elävien huoltajien sijaan. Pidä koloillan sijaan partiota koulun tiloissa iltapäiväkerhona. Rekrytoi ryhmänvetäjiksi opiskelijoita, joille kirjoitat tehdystä työstä työtodistuksen. Tee yhteistyötä alueen muiden lippukuntien, yhdistysten, yhteisöjen, oppilaitosten, viranomaisten ja yritysten kanssa. Lähde itse akelaksi ensi syksynä.