Uusi elämä Turun metodistiseurakunnan seurakuntalehti – kesä 2014
Mikä on metodistikirkko? Lähetystyö auttaa kaukana Johannes Kastajan syntymäpäivä Luottamus Jumalan lupauksiin Synti on ruma sana
Jokainen on hyödyllinen Teksti: Pirjo Tuomisto – Kuva: flickr/Paul Inkles
Olen ollut viime aikoina elämäntilanteessa, jossa Jumala on pysäyttänyt minua ajattelemaan asioita Hänen näkökulmastaan. Kun rukoilin, että Herra näyttäisi tietä eteenpäin, jouduinkin koettelemuksiin ja sairaslomalle. Mielessäni alkoivat silloin soida laulunsanat: ”Kivun kautta Jumala luo uutta.” Sain voimaa tilanteen hyväksymisestä ja ymmärsin, että näin on Jumalan tahto ja tarkoitus. Sain aikaa Raamatun ja hengellisen kirjallisuuden lukemiselle, joka avarsi näkemyksiäni ja auttoi arvottamaan asioita uudelleen. En voi vielä tarkalleen sanoa, mitä tuo ”uusi” on elämässäni, mutta prosessi on alkanut ja toivo virinnyt.
jonkun lahjan – tai useampia – palvellakseen ja rakentaakseen seurakuntaa. Kaikkia meitä kutsutaan varustautumaan palvelutyötä varten. Seurakunnan yhteydessä tämä tapahtuu parhaiten. Kasvamme yhdessä kiinni Kristukseen ja opimme tuntemaan Häntä yhä paremmin. Hän itse varustaa meitä toimimaan lahjojemme mukaisesti valtakuntansa parhaaksi.
Tahtoisin rohkaista jokaista, joka elää ahdistuksessa ja kivussa sekä miettii syitä tuskaansa. Suuntaa katseesi Jeesukseen, joka kuoli puolestasi ja voitti synnin, sairauden sekä kuoleman vallan. Tartu Jumalan sanan lupauksiin ja kiitä Hänen rakkaudestaan ja johdatuksestaan. Mieleeni tulee myös Paavali, joka tunnusti heikkoutensa ja kykeni näin ottamaan voimaksensa Jumalan väkevyyden. Hän oivalsi, että Jumalan vahvuus ja voima tulee esiin juuri heikossa ihmisessä.
Voisinko pyytää sinua ystäväni, joka luet tätä, miettimään tulevina päivinä seuraavaa: mitä osaat, mistä pidät, mikä kiinnostaa sinua, mitä haluaisit tehdä, mistä unelmoit/ haaveilet? Voisit kenties kirjoittaa muistiin ajatuksiasi ja jättää ne rukouksessa Jumalan eteen. Tule myös rohkeasti seurakuntaan ja tuo ajatuksesi ja ideasi esiin. Uskon, että saat huomata Jumalan siunaavan alttiutesi ja arvostavan sinun rakkautesi ilmenemistä. Jumala johdattakoon meitä kaikkia uskon tiellä eteenpäin. Yhdessä kasvaminen ja rakentuminen on myös mielenkiintoista elämää!
Asia, joka on viime aikoina ollut myös mielessäni, sisältyy Efesolaiskirjeen 4. lukuun. Ydinasiaksi nousee mielestäni se, että yksikään Jumalan lapsi ei ole käyttökelvoton tai hyödytön. Jokaiselle on käyttöä ja kaikkia tarvitaan seurakunnassa. Kaikki ovat saaneet
”Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.” (Ef. 4:16)
Siunausrikasta kesää toivottaen. Kirjoittaja on seurakunnan maallikkosaarnaaja ja rahastonhoitaja. 3
Mikä ihmeen metodisti? Teksti: Veli Loponen Metodistikirkko on luultavasti suurimmalle osalle suomalaisista tuiki tuntematon ja jopa outo. Mikä ihmeen metodisti? Onko meillä jokin metodi? Toisaalta jotkut saattavat tietää metodistikirkon sen tunnettujen jäsenten kautta. Esimerkiksi Yhdysvaltain entinen presidentti George W. Bush, entinen ulkoministeri Hillary Clinton sekä laulajatar Beyoncé ovat metodisteja, ja esimerkiksi Ison Britannian edesmennyt pääministeri Margaret Thatcherilla ja Etelä-Afrikan edesmenneellä presidentillä Nelson Mandelalla oli metodistinen tausta. Vaikka metodismi Suomessa on melko tuntematon, on se muualla maailmassa paljon tunnetumpi. Metodismin synnyinmaassa Englannissa Englannin metodistikirkko on laajalti tunnettu. Yhdysvalloissa metodistikirkko on kolmanneksi suurin kristillinen kirkko. Maailmanlaajuisesti metodisteja on noin 80 miljoonaa. Mistä he tulevat? Metodismin juuret ovat 1700-luvun Englannissa ja Anglikaanikirkossa. Anglikaanipastorien ja veljesten John ja Charles Wesleyn ympärille muodostui hengellinen herätys, joka toimi Anglikaanikirkon sisällä. Tunnusomaista metodistiselle herätykselle olivat pienryhmät, ulkoilmatilaisuudet ja laaja sosiaalinen työ. Veljeksistä John oli selkeämmin herätyksen johtaja. Hän organisoi toimintaa ja lähetti saarnaajia eri puolille Brittein saaria ja Amerikan siirtokuntia. Charles on tullut parhaiten tunnetuksi virsien tekijänä, joita hän kirjoitti yli 6000 kappaletta. Metodistit 4
tunnetaankin laajalti juuri lauluinnostuksestaan. Herätyksen alkuaikana he saivat myös nimen metodistit. Se oli alunperin haukkumanimi, joka oli syntynyt 1600-luvulla olleiden herätysten aikana. Se ei niinkään viitannut siihen, että metodisteilla olisi ollut joitakin erityisiä metodeja, vaan heidän kurinalaiseen elämäänsä ja innokkaaseen auttamistyöhönsä. John Wesley ei pilkkanimestä hermostunut, vaan päinvastoin ottikin sen yleisesti käyttöön. Kun Yhdysvallat itsenäistyi 1776 syntyi Amerikan metodistien parissa ongelma. Wesleyn veljekset olivat elämänsä loppuun saakka vannoutuneita Anglikaanikirkon jäseniä, eikä heillä ollut aikomusta perustaa uutta kirkkokuntaa. He pitivät päänsä silloinkin, kun monet metodistit Englannissa toivoivat itsenäisen kirkkokunnan perustamista. Tilanne Amerikassa vaati kuitenkin rohkeita toimia, koska Anglikaanikirkko ei suostunut toimimaan Yhdysvalloissa, eikä siitä siellä myöskään kovin paljoa pidetty. Niinpä John päätti antaa tässä poikkeustapauksessa periksi ja laati Yhdysvaltojen metodisteille ohjeet kirkon perustamiseksi. Piispallinen metodistikirkko perustettiinkin Yhdysvalloissa joulupäivänä 1784. Englannissa metodistit itsenäistyivät kirkkokunnaksi muutamia vuosia John Wesleyn kuoleman jälkeen 1795. Tämän jälkeen metodismi jatkoi laajentumistaan muualle maailmaan lähetystyön kautta. Suomessa ensimmäinen tunnettu metodisti eli 1830-luvulla. 1860-luvulla
syntyi Pohjanmaalla pientä metodistista herätystä, kun New Yorkin satamassa metodistien lähetyslaivan työn tuloksena joitakin suomalaisia merimiehiä tuli uskoon. Kotiin Pohjanmaalle palanneet uudet metodistit pyysivät Ruotsin metodistikirkolta saarnaajaa Suomeen. Tähän pyyntöön saatiin vastaus lopulta vuonna 1880 ja seuraavana vuonna perustettiinkin Vaasaan ensimmäinen metodistiseurakunta, joka oli ruotsinkielinen. Vuonna 1887 perustettiin Poriin ensimmäinen suomenkielinen metodistiseurakunta. Mitä he ajattelevat? Metodistikirkko on kristillinen kirkkokunta. Se tarkoittaa, että tunnustamme yleiset uskontunnustukset, kuten Apostolisen uskontunnustuksen. Metodistikirkon jäsenet ovat siis kristittyjä siinä kuin luterilaiset, ortodoksit tai helluntailaiset. Metodistikirkko on evankelinen kirkko. Se tarkoittaa sitä, että uskomme Jumalan kutsun, rakkauden ja armon koskevan jokaista ihmistä. Sen vuoksi kerromme ihmisille Jeesuksesta ja teemme lähetystyötä. Metodistikirkko on ekumeeninen vapaakirkko. Se, että olemme ekumeeninen kirkko, tarkoittaa sitä, että haluamme aktiivisesti rakentaa yhteyttä kristittyjen välillä. Jo John Wesleyn ajoista lähtien metodistit ovat puhuneet yhteiskristillisyyden puolesta. Erilliset kirkkokunnat ja seurakunnat eivät saisi olla kristittyjä erottavia asioita. Suomessa metodistikirkko on solminut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa sopimuksen, jossa tunnustamme toistemme virat ja sakramentit. Se tarkoittaa, että meillä on virallinen ehtoollisyhteys ja pyrimme tekemään yhteistyötä. Metodistit ovat myös allekirjoittaneet katolisten ja luterilaisten kanssa kansainvälisen Yhteisen julistuksen vanhurskauttamisesta, joka kertoo, että uskomme
samoin. Se, että olemme vapaakirkko, tarkoittaa, että olemme taloudellisesti valtiosta riippumaton, mutta valtion tunnustama uskonnollinen yhdyskunta. Meillä on oma kirkkojärjestys, oma jäsenluettelo ja oma papisto, jolla on muun muassa oikeus vihkiä avioon. Pidämme yllä talouttamme vapaaehtoisin lahjoituksin. Metodistikirkko on myös, kuten jo on tullut ilmi, kansainvälinen kirkko. Suomen metodistikirkko on osa maailmanlaajuista Yhdistynyttä metodistikirkkoa, jossa on yhteensä yli 12 miljoonaa jäsentä. Perinteisen kirkollisen toiminnan lisäksi metodistikirkko toimiikin maailmanlaajuisesti monessa paikassa. Esimerkiksi kirkon avustusjärjestö UMCOR on auttamassa kriisialueilla, usein ensimmäisten joukossa. Kirkko tekee laajaa kehitysaputyötä Afrikassa ja Kaukoidässä. Yhtenä suurena haasteena on paikallisten avustusjärjestöjen kanssa kitkeä edelleenkin miljoonia lapsia ja aikuisia tappava malaria kokonaan maailmasta. Entä Turussa? Jokainen seurakunta, oli kyse metodisteista, luterilaisista tai muista, muodostuu omanlaisekseen. Siihen vaikuttaa sijainti ja ihmiset, jotka seurakunnassa ovat. Niinpä Suomen metodistiseurakunnatkin ovat hyvin kirjavia. Turun metodistiseurakunta on pieni, lämmin ja helpostilähestyttävä lähiöseurakunta. Haluamme palvella Nättinummea ja olla sen asukkaiden oma kirkko. Toiveenamme on, että seurakunnastamme voisi tulla Nättinummen olohuone, jossa voisimme kohdata toisiamme. Paikka, jossa viihtyisimme, emme pelkästään jumalanpalveluksissa, vaan muutenkin. Kirjoittaja on seurakunnan pastori. 5
Synti on ruma sana Teksti: Säde Loponen – Kuva: flickr/Garry Knight
Synti on vanha sana. Se tuo mieleen ajan, jolloin mummot solmivat huivin leuan alle ja kirkkoon mentiin hevosilla. Kaikki uskoivat Jumalaan tai eivät ainakaan väittäneet näkyvästi muuta.
6
Nykyään synti on melkeinpä ruma sana. Sitä on vaikea käyttää alkuperäisessä merkityksessään ilman että kuulija närkästyy tai hämmentyy. Jos synnistä puhutaan, sillä tarkoitetaan jotain päinvastaista. Sanan käyttö
on levinnyt hengellisestä kielestä mainoskieleen. Kun jäätelö on "syntisen hyvää", kaikki ymmärtävät, että sillä tarkoitetaan jotain vastustamattoman ihanaa. Toinen uusi tapa puhua synnistä liittyy ilmastonmuutokseen. Hiljattain aikakauslehdessä joku kertoi, että lentäminen on hänen ekosyntintä. Raamattu ei ota suoraan kantaa jäätelöön tai lentämiseen. Raamatun mukaan synti erottaa ihmisen Jumalasta. Kyse ei pohjimmiltaan ole ihmisen yksittäisistä teoista vaan taipumuksesta kääntää selkänsä Jumalalle ja kiinnittää katseensa muualle. Samalla tavalla kuin kurkkukipu on flunssan oire, väärät teot ovat maailmaa vaivaavan synnin oireita. Joskus ihminen ajattelee: en tarvitse Jumalaa, koska minulla on asiat muutenkin hyvin. Usko sopii pultsareille, narkkareille ja rikollisille, jotka ovat tehneet paljon syntiä ja sotkeneet asiansa perin pohjin eivätkä pärjää yksinään. Usko on kuitenkin paljon enemmän kuin pakoa karusta todellisuudesta. Kun Jeesus sanoi olevansa portti, hän ei tarkoittanut vain hätäuloskäyntiä tulipalon sattuessa. Ratkaisevaa ei ole se, mitä on portin tällä puolella, vaan se, mihin portti johtaa: yltäkylläiseen elämään Jumalan yhteydessä.
sä. Kun kerron uskovani Jeesukseen, minulta aika usein kysytään, mitkä asiat ovat minun tai seurakuntani mielestä syntiä. Ikään kuin minulla olisi taskussani syntilista, josta voin tarvittaessa tarkistaa, mikä on oikein. Kristitty ei kuitenkaan usko synteihin vaan Jeesukseen. Kristityksi tullakseen ei tarvitse allekirjoittaa asiakirjaa, jossa lupaa vältellä tiettyjä tapoja, paheksua tiettyjä ihmisiä tai kannattaa tiettyä puoluetta. Kaipaus Jumalan yhteyteen riittää. Kristittynä elämiseen sen sijaan tarvitaan avointa mieltä. Olen valmis siihen, että kun rukoilen, luen Raamattua ja pohdin asioita, saatan muuttua. Ehkä tajuan, että jokin asia, jonka puolesta olen aiemmin taistellut, ei olekaan niin tärkeä, tai ehkä saan jotain uutta taisteltavaa. Jumala ei tee minusta synnitöntä, mutta hän avaa silmiäni näkemään, miten voisin tehdä hyvää ja välttää pahaa. Kuten Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään: "Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on."
Toiset kieltäytyvät uskomasta siksi, että he Kirjoittaja on seurakuntalainen ja opintopelkäävät joutuvansa luopumaan kaikesta vapaalla oleva toimittaja. hauskasta. Heille usko tarkoittaa sitä, että Teksti on kirjoitettu iltahartaudeksi, joka ihminen sitoutuu pitämään tiettyjä asioita kuultiin radiosta 25. syyskuuta 2012. syntinä ja sitten välttelee niitä lopun ikään7
”Tämä ainakin pelastuu” Teksti: Kirsti Niemi – Kuva: Rauhan Sanomia -lehden arkisto
Pieni poika kulki meren rannalla, jonka hietikolle laskuvesi oli tuonut lukemattomat määrät simpukoita. Hän tiesi, että elleivät ne pian pääsisi veteen, ne kuolisivat. Siksi hän poimi yksitellen simpukoita ja heitti niitä mereen. Aikuinen, joka näki tämän, sanoi: "Eikö tuo ole turhaa työtä, mahdoton tehtävä sinulle?" Poika vastasi katsoen kädessään juuri olevaa simpukkaa: "Tämä ainakin pelastuu", ja heitti sen mereen. – Lähetystyössä on kysymys jostain vastaavasta. Maailman suunnattoman hädän ja avuntarvitsijoiden määrän edessä meidän ei tarvitse olla toivottomia. Saamme olla mukana pelastamassa yksilöitä, joiden elämän Jumala muuttaa ja joiden kautta Hän sitten voi tehdä sellaisia suuria tekoja, joita emme edes osaa kuvitella. Seurakuntamme tukee metodistikirkon virallisia lähetyskohteita Intiassa ja Vepsässä sekä kustantamalla vuodessa yhden radio-ohjelman Sanansaattajien kautta. Intiassa Nellipudin kylässä on kummilapsitoimintaa sekä avustustyötä muna-maito-projektin kautta, jossa kyseiset elintarpeet jaetaa noin 100 lapselle. Myös lesket kuuluvat tuen piiriin. He saavat riisi-ja vaateavustusta. Avustamme Chennaissa kristillisen koulun toimintaa sekä ompeluopetusta. Vepsässä tuemme evankeliointi- ja lapsityötä kolmessa kylässä Keski-Vepsän alueella, mihin Suomesta tehdään kaksi matkaa vuosittain, kesäleiri- ja joulumatkat. 8
Metodistikirkon naisliitto on se järjestö, jonka kautta kirkomme lähetystyö pääsosin tapahtuu. Nimestään huolimatta myös miehet ovat tervetulleita mukaan. Onhan lähetystyö kaikkien yhteistä työtä. Kuukauden viimeinen keskiviikkoilta kokoonnumme lähetyksen merkeissä. Alkuhartauden jälkeen kuulemme ajankohtaisista lähetysasioista. Sitten on vuorossa tarjoilu ja vapaata kes-
kustelua, jonka jälkeen olemme lukeneet lähetysaiheista kirjaa "Jotka kyynelin kylvävät" osan tehdessä samalla käsitöitä lähetyksen hyväksi. Silloin tällöin pidämme askarteluillan, jolloin yhdessä valmistamme tuotteita myyntipöydälle. Ennen joulua pakkaamme vepsämatkalaisten mukaan joulupakettaja. Osastollamme on yhteinen kymmenvuotias kummipoika, jonka nimi on Gangadhar
Ethalapaka. Kummimaksulla (25 euroa/ kk) kustannamme hänen koulutuksensa ja tuemme perhettä. Jos haluat ryhtyä kummiksi, ota yhteys kirkkomme Lähetyksen ja Diakonian puheenjohtajaan Aino Kallioon, puh. 050 341 1154. Kummeista on jatkuvasti pulaa. Miten sinä voit olla mukana lähetystyössä? Ennen kaikkea muuta voit aina rukoilla lähetystyön puolesta. Voit vaikka ottaa omaksi rukouskohteeksesi kummilapsityön tai lesket. Voit tehdä käsitöitä tai antaa lahjoituksia lähetysmyyntipöydälle, jonka kaikki tuotot menevät lähetykselle. Otamme myös ilolla vastaan lankoja ja kankaita. Voit osallistua lähetysiltoihin ja antaa varoistasi lähetysillan kolehtiin (tai tilille Turun metodistiseurakunnan naisliitto FI57 1524 3000 1097 68). Voit kaartuttaa muna–maito-projetia tipauttamalla kolikoita maitopurkkiin, joka on esillä sunnuntaisin kirkkokahvien aikana ja lähetysilloissa. Voit maksaa vuosittain viiden euron suuruisen naisliiton jäsenmaksun. Niin, ja tietysti voit ottaa sen oman kummilapsen. Silloin voit sydämestäsi sanoa ja kokea: "Tämä ainakin pelastuu." Lämpimin lähetysajatuksin. Kirjoittaja on seurakunnan maallikkosaarnaaja ja lähetystyöaktiivi.
9
Kesän ohjelma Kesäkuu 1.6. su klo 18 Iltakirkko. Ehtoollinen. 8.6. su klo 18 Iltakirkko. 15.6. su klo 13–> Seurakunnan retki Kuhankuonolle. Retken aikana pidämme myös korpikirkon, joten illalla ei ole tavallista iltakirkkoa. 26.–29.6. Metodistikirkon vuosikonferenssi Päivölässä. Kysy pastorilta lisää. Heinäkuu
Toukokuu 2.–4.5. Uusi elämä -tapahtuma. 2.5. pe klo 18 After work -kirkko. 3.5. la klo 13–17 Uusi elämä -tapahtuma. klo 18 Iltatilaisuus. Musiikkia, todistuksia, yhdessäoloa. 4.5. su klo 12 Jumalanpalvelus. Jan-Markus Jeromaa. Ehtoollinen. Pyhäkoulu lapsille. 7.5. ke klo 18 Raamattu- ja rukousilta. 8.5. to klo 12–14 Torstailounas. 11.5. su klo 12 Äitienpäivän jumalanpalvelus. 14.5. ke klo 18 Raamattu- ja rukousilta. 18.5. su klo 12 Jumalanpalvelus. 22.5. to klo 12–14 Torstailounas. 25.5. su klo 12 Jumalanpalvelus. 29.5. to Lähetyspäivä Tampereella klo 11 alkaen. 10
6.7. su klo 18 Iltakirkko. Ehtoollinen. 13.7. su klo 18 Iltakirkko. 20.7. su klo 18 Iltakirkko. 27.7. su klo 18 Iltakirkko. Elokuu 3.8. su klo 18 Iltakirkko. Ehtoollinen. 10.8. su klo 18 Iltakirkko. 15.8. pe klo 18 Olkkari. 17.8. su klo 18 Iltakirkko. 24.8. su klo 15–16 Pentutreffit. klo 18 Iltakirkko. 27.8. ke klo 18 Lähetysilta. 29.8. pe klo 18 Olkkari. 31.8. su klo 18 Iltakirkko. 3.9. ke klo 18 Puhu papille! 4.9. to klo 12–14 Torstailounas 7.9. su klo 12 Jumalanpalvelus. Ehtoollinen. Syyskauden avausjuhla. klo 15–16 Pentutreffit.
Puhu papille! Puhu papille on mahdollisuus päästä juttelemaan pastorin kanssa kahvikupposen äärellä. Voi tulla myös vain istahtamaan ja levähtämään. Keskiviikkoisin kello 18 3.9. alkaen. Olkkari Olkkari on vapaamuotoinen ilta, jossa pääosassa on yhteisöllisyys. Tervetuloa kahvittelemaan, juttelemaan, pelailemaan ja viettämään aikaa hyvässä seurassa. Olkkari on kaksi kertaa kuussa perjantaina kello 18 15.8. alkaen. Katso tarkemmat ajat kalenterista. Pentutreffit Tuo pentusi tapaamaan muita pentuja ja samalla juttelemaan koiranomistamisen ihanuudesta. Rokotetuille 4kk–12kk koirille. Koirat omistajien vastuulla. Pentutreffit kaksi kertaa kuussa sunnuntaina kello 15–16 24.8. alkaen. Katso tarkemmat ajat kalenterista.
Pastorit Veli Loponen puhelin 046 645 3488 veli.loponen@metodistikirkko.fi
Esko-Aleksei Jantunen (venäjänkielinen työ), puhelin 0400 621 370 esko-aleksei.jantunen@ metodistikirkko.fi
Pastori Veli Loponen on lomalla 1.–28.7. Mikäli tarvitset pastorin palveluita, ota yhteyttä pastori Esko-Aleksei Jantuseen p. 0400 621 370.
Ekmaninkatu 4, 20320 Turku, puhelin 046 645 3488, sähköposti: turku@metodistikirkko.fi, kotisivu: www.metodistikirkko.fi/turku Seurakuntaneuvoston puheenjohtaja/lähetystyö: Riitta Huttunen, puhelin 040 738 2795 Rahastonhoitaja: Pirjo Tuomisto, puhelin 050 467 3028 Maallikkojohtaja: Jouni Laaksonen, puhelin 040 526 3379 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@metodistikirkko.fi Seurakunnan tili: FI21 1524 3000 1022 68, viite 9593 11
Johannes Kastaja – edelläkävijä Teksti: Esko-Aleksei Jantunen – Kuva: Pietro Perugino, 1500-luku
12
Kun pappi Sakariaan vuoro tuli mennä Jerusalemin temppeliin palvelemaan Herraa, hän tuskin kuvitteli, että tuo jumalanpalvelus jäisi ihmiskunnan historiaan. Monet rukoilivat temppelissä ja pappi Sakarias suitsutti alttarin ääressä uskonnollisten ohjeiden mukaisesti. Yhtäkkiä hän näki jotakin, joka löi hänet ällikällä. Hänen edessään, alttarin oikealle puolelle ilmestyi odottamatta Herran enkeli. Vain pappi sai lähestyä alttaria, ja hänkin vain kerran vuodessa. Sakarias ei siis odottanut näkevänsä ketään. Eikä kyse ollut edes ihmisestä, vaan enkelistä. Enkeli puhutteli pappia nimeltä, ja sanoi: ”Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu…” (Luuk. 1:13) Jumala vastasi rukouksiin ja toteutti pyhän suunnitelman. Lukuisia lapsettomia vuosia Sakarias ja hänen vaimonsa Elisabet rukoilivat lasta. Mutta he eivät saaneet lasta ja olivat jo tyytyneet kohtaloonsa. Keitä olivat ”monet”, jotka enkeli Gabrielin mukaan myös iloitsisivat Johanneksen syntymästä? (Luuk. 1:14) Jumala ei vastannut vain Sakariaan ja Elisabetin rukouksiin. Johanneksesta tulisi edelläkävijä, jonkun suuremman tulosta ilmoittava airut. Jumala vastasi kansalleen antaen heidän pyytämänsä lunastajan, Jeesuksen Kristuksen. Kuusi kuukautta myöhemmin sama Herran enkeli, Gabriel, vieraili neitsyt Marian luona. Mutta Johannes oli kutsuttu julistamaan Jumalan valtakuntaa, Kristuksen tuloa, maailmalle. Hänestä tulisi edelläjuoksija, kaikkien aikojen suurin profeetta, joka valmistaisi tietä Kristuksen evankeliumille. Enkeli ilmoitti Sakariaalle myös, että Jo-
hannes tulee olemaan ”suuri Jumalan mies”. (Luuk. 1:15) Nämä sanat saivat suurimman vakuutuksen, kun kolme vuosikymmentä myöhemmin Kristus itse todisti: ”Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi.” (Matt. 11:11) Johanneksen suuruus ei ollut taloudellisessa rikkaudessa tai maallisessa suosiossa, vaan horjuttamattomassa ja kokonaisvaltaisessa uskossa Jumalan armoon. Johannes Kastaja ei koskaan kirjoittanut kirjaa eikä hän ollut Kristuksen apostoli. Elinaikanaan hän ei ehtinyt nähdä pelastajan ylösnousemuksen ihmettä, josta hän väsymättä julisti. Johannes ei tehnyt yhtäkään ihmettä. Palvelutyönsä aikana hän keräsi vain pienen opetuslasten joukon, mutta he lähtivät myös seuraamaan Kristusta. Jumala kutsui Johanneksen toisenlaiseen rooliin ja hän toteutti sen. Kun ihmiset yrittivät julistaa hänet messiaaksi, hän kieltäytyi. Hänen jälkeensä tulee oikea Messias, jonka kengännauhoja edes hurskas Johannes, Jumalan suuri profeetta ei olisi kelvollinen kumartaen solmimaan. Edes sellaisen palveluksen tekemisen Herralle Johannes kuvitteli olevan niin suuri kunnia, mihin hän ei ollut arvollinen. Johannes oli nöyrä Jumalan edessä. Mutta hän ei pehmoillut synnin suhteen. Tämä näkyy hänen keskustelussaan uskonnollisten ryhmien edustajien ja Herodeksen kanssa. Siksi hänet teljettiin vankilaan ja lopulta mestattiin. Synnin vihaaminen yhdistyy Johanneksessa syntisen rakastamiseen. Siksi ihmiset hakeutuivat hänen seuraansa. 13
Profeetta ei katsonut kasteelle tulevan ja vilpittömästi katuvan syntisen menneisyyteen, vaan hän eli toivossa tulevasta valtakunnasta. Johanneksen kutsu aitoon parannukseen ja Jumalaan luottamiseen osoitettiin poikkeuksetta kaikille. Jumala itse valitsi Johanneksen tähän suureen tehtävään, valmistamaan tietä Herralle. Herran ilo ei milloinkaan jättänyt Johannesta. Jopa kuolemassaan Johannes oli Kristuksen edelläkävijä. Hänen kohtalonsa viitoitti Herran väistämättömään kuolemaan. Johannes ei voinut nähdä Kristuksen ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta. Täysin luottaen Jumalan lupauksiin hän katsoi tulevaan ja näki uskon silmin Jumalan tuoman pelastuksen. Kirjoitukset opettavat Kristus on sulhanen ja seurakunta on hänen morsmiamensa. Johannesta voisi verrata sulhasen ystävään, joka iloitsee kuullessaan hänen äänensä. Johanneksen hengellinen suuruus kalpenee Herran suuruuden rinnalla, mutta suuri profeetta ei voi olla kuin iloitsematta siitäkin, kun hän ilmoittaa: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” (Joh. 3:30) Johannes oli kahden ihmiskunnan historian suuren kertomuksen välissä, Vanhan ja Uuden testamentin. Hän oli profeetta, kuten Elia muinoin. Hänen vaatteensa olivat karkeaa kamelinkarvaa ja Johanneksen ruokana olivat heinäsirkat ja hunaja. Nämä kaikki muistuttivat Vanhan testamentin profeetta Eliaa. Neljä ja puoli vuosisataa ennen Eliaa Jumala itse ilmoitti profeetta Malakian kautta: ”Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian.” (Mal. 4:5) Johannes todellakin tuli maailmaan ”Elian hengessä ja voimassa”. (Luuk. 1:17) Hänestä tuli luvattu sanansaattaja, joka väsymättä valmisti tietä 14
Herralle. Hänen julistuksensa ja suorittamansa kasteet ilmoittivat jostakin uudesta. Johanneksen kautta Herra Jumala pykri puhdistamaan kansansa parannuksessa ja vesikasteessa. Niinpä Johannes ei jäänyt kirkkohistoriaan vain kastajana, vaan Kastajana. Kutsumalla Israelia parannukseen, kasteelle ja uskoon Johannes valmisti Jumalana kansaa Herran kauan odotettua tulemista varten. Johanneksen julistuksen ydin on: ”Tulkaa takaisin Jumalan luo, etsikää häntä kaikin voimin. Jättäkää synti ja etsikää Jumalan vanhurskautta! Siirtykää kuolemasta elämää, epäuskosta uskoon! Kääntykää armollisen Jumalan puoleen!” Johanneksen ääni kuuluu edelleen. Hänen sanansa kaikuvat evankeliumin julistuksessa. Valmistautukaa Herran tuloa varten! Tehkää parannus! Kääntykää pois synneistänne ja löytäkää Jumalan ihmeellinen pelastus! Antakaa uskonne kasvaa hyvää hedelmää. Herran toisen tulemisen odotuksessa seurakunta kutsuu ihmisiä parannukseen ja se julistaa Jumalan armon evankeliumia Kristuksessa. Seurakunta heijastaa Kristuksen säteilemää valoa, valaisten syntisen maailman pimeyden. Johanneksen esimerkki kutsuu meitä epäitsekkääseen Herran palvelukseen. Tällä hyvällä ajalla meidän tulee julistaa jokaiselle Kristuksen pelastustyöstä. Todistaessaan Johanneksesta Herra sanoi: ”Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän.” (Matt. 11:11) Kirjoittaja on seurakunnan venäjänkielisen työn pastori
Tiesitkö, että antamallakin voit palvella? Seurakuntamme toimii vapaaehtoisin lahjoituksin. Kolehtien, seurakuntamaksujen ja lahjoitusten muodostama yhteissumma vastaa noin 35 euroa jokaista jäsentä kohden kuukaudessa. Nykyiset kulumme ovat kuitenkin suuremmat, mutta eivät aivan hirveän paljon suuremmat. Jos jokainen seurakuntalainen lahjoittaisi 50 euroa kuukaudessa, seurakuntamme talous olisi tasapainossa. Suunta tätä kohti onkin, sillä parin viime vuoden aikana keskimääräinen lahjoitussumma on kasvanut lähes kymmenellä eurolla jäsentä kohden! Siitä kiitos jokaiselle lahjoittajalle. Ymmärrän, että joillekin tuo voi olla suuri, jopa mahdoton summa. Onneksi tässä toteutuu kuitenkin Raamatustakin tuttu ilmiö: Israelilaiset keräsivät erämaassa mannaa kukin omasta mielestään tarvittavan määrän, Saajan tilinumero Saaja
mutta kotona paljastuikin, että kaikki olivat keränneet saman verran. Juuri sopivasti. Tämä tarkoittaa sitä, että voimme jokainen osallistua sillä panoksella, minkä itse voimme antaa ja Jumala siunaa sen työmme, jonka teemme hänelle. Seurakunnassamme on monia tarpeita normaalien menojen lisäksi. Tällä hetkellä esimerkiksi äänentoistojärjestelmä on lähes olematon ja tarvitsemme myös pelejä ja muuta syksyllä aloitettavaa nuortentyötä varten. Seurakuntana emme ole osa vain sitä työtä, mitä teemme tilojemme sisäpuolella, vaan olemme mukana vaikuttamassa Turun alueella yhdessä muiden seurakuntien kanssa. Lisäksi kirkkomme kautta osallistumme monenlaiseen työhön sekä Suomessa että lähetyskentillä.
Nordea FI21 1524 3000 1022 68
Tilisiirto ___10 euroa/kk ___20/euroa/kk ___50 euroa/kk ___100 euroa/kk _______euroa/kk (jokin sopiva summa)
Turun metodistiseurakunta
Maksaja
Allekirjoitus Viitenumero
Tililtä
Eräpäivä
9593 Euro
15
Jumala vapautti pelosta Teksti: Kirsti Niemi – Kuvat: Kirsti Niemi ja Kaija Ilmosen arkisto
Lietolainen Kaija Ilmonen (65 v.) osaa iloita pienistäkin asioista ja nähdä Jumalan johdatuksen arjessaan. Päällimmäisenä on kiitollisuus kaikesta. Aina ei ole ollut näin. Kaija on joutunut käymään pitkän kärsimystien.
16
Lapsuus Olin onnellinen lapsi. Kotini Kauhajoella oli hyvä ja harras. Hengellisiä asioita kunnioitettiin, opettiin iltarukous, kuunneltiin radiojumalanpalvelukset ja vietettiin kaikki juhlat. Varhaisin lapsuusmuistoni on se, kun hän muiden lasten kanssa kuljimme pellon pokki oikaisten katsomaan, kun meille rakennettiin uutta kotia. Muistan miten kissa seurasi meitä lapsia rakennukselle. Ihana muisto on myös se, kun pääsin yhden kerran serkkujeni kanssa käymään pyhäkoulussa. Koin siellä jotakin ihanaa ja ihmettelin mitä se oikein oli. Lapsuudessani tapahtui kuitenkin useita vakavia asioita, jotka vaikuttivat herkkään mieleeni. Ollessani 7-vuotias äiti joutui vuodeksi keuhkotautiparantolaan. Hän oli niin vakavasti sairas, että aluksi hänen uskottiin kuolevan ja hänet pantiin jo kuolevien huoneeseen. Pelkäsin, että äiti kuolee. Äiti kuitenkin parani, vieläpä ilman leikkausta. Pienet kaksoisveljet jouduttiin antamaan äidin sairaalassaolon ajaksi sijaiskotiin. Kotona kodinhoitaja auttoi isääni kolmen isomman lapsen hoidossa. Toinen järkyttävä asia oli, kun naapurin sukulaismies kuoli silmänräpäyksessä. Hän ajoi kilpapyörällä, kun moottoripyörä törmäsi häneen. Olin silloin kymmenvuotias. Lisäksi olin paikalla, kun isosiskoni oli lähellä hukkumista uintimatkalla. Kotikylässä tapahtui myös vakava tulipalo lapsuudessani. Pelko tuli jo silloin elämääni kaikkien näiden tapahtumien kautta.
Uskoontulo Tein jo rippikoulussa uskonratkaisun, mutta koska jäin yksin ja siskoni houkutteli tansseihin ja muihin rientoihin, uskoni ei päässyt kasvamaan. Maailman teillä sain sisimpäänsä syviä haavoja. Alkoi olla unettomuutta ja elämänhaluni meni. Suuren syntitaakan painaessa tuli myös itsetuhoisia ajatuksia. Olin yksin vinttikamarissa, kun korvin kuullen kuulin sanat:"Onhan sentään Jumala". Menin polvilleni ja rukoilin:"Annan elämäni sinulle, jos autat minua". Sitten ääni sanoi:"Sinä olet Taivaan Isän lapsi". Epäillen kysyin:"Olenko?" "Ja sinä olet!" sanottiin voimakkaasti. Jumala veti minua puoleensa myös näkyjen ja ilmestysten kautta. Näin mm. unessa Jeesuksen ja sain katsella sitä miten ihana Hän on. Kärsimystietä Vaikka olin näin tullut uskoon, en ymmärtänyt pahan läsnäoloa. Siksi paha sai kiusata minua niin, että hän olin henkisesti ja fyysisesti aivan loppu. Kaikki johti henkiseen sairauteen ja moniin sairaalareissuihin. Välillä olin täysin terve ja työkykyinen. Sairaalajaksot olivat lyhyitä, ja eräs lääkäreistä totesikin, että olin tullessani huonoin potilas, mutta parin viikon kuluttua parhain. ”Kuka tahansa olisi sun tilalla sairastunut. Sulla on ollut niin järkyttäviä kokemuksia, että sun sielunmaailma on järkkynyt”, totesi minulle yksi lääkäri. Sairaalassa sain levätä ja olla myös todista17
massa uskostani. Minulla oli paljon ystäviä ja esirukoilijoita, joiden tuki oli tärkeä. Eräs uskova, joka ei tuntenut minua, sai Herralta kehoituksen tulla rohkaisemaan minua juuri, kun koin, etten jaksa enää uskoa Jumalaan. Saman ystävän välityksellä täytyin myös voimakkaasti Pyhällä Hengellä. Pelko ja jännitys hallitsivat kuitenkin elämääni vuosikymmenet. Pelkäsin kaikkea, pienimpiäkin asioita. Noin kahdeksan vuotta sitten tapahtui suuri ihme: Jumala vain yhtäkkiä otti pelon pois. Koen, että sairauden syy oli ollut sairauden ja pelon henki. Sen Jumala otti pois. Nyt minulla on enää pieni lääkitys, minkä hän koen hyväksi. “Sinä olet nyt terve. Älä puhu mitään sairaudesta ja tee lääkityksen kanssa niin kuin haluat”, sanoi minulle eräs saarnamies. “Jos et olisi kokenut ihmettä, et olisi selvinnyt näin pienellä lääkityksellä”, totesi puolestaan terapeutti sen jälkeen, kun minulla oli ollut suuria menetyksiä: mm. lähiomaisten ja ystävien äkkikuolemia. Esirukoustehtävä Jo vuosia sitten sain ajatuksen panna vihkoon ylös niiden nimiä, joitten puolesta halusin rukoilla. Kun mietin, onko tällainen tapa oikein, sanoi eräs puhuja kokouksessa:"Pitäkää vain rukousvihkoa." Se oli minulle vastaus. Joka päivä rukoilen ja siunaan läpi koko tuon paksun vihon, joka on täynnä nimiä ja asioita. Tätä en kuitenkaan koe pakkona. Jos en joku päivä jaksa, pyydän yksinkertaisesti Herraa siunaamaan kaikki, mitä vihossa on. Itse koen saavani virkistystä ja iloa rukoustehtävästä. Ja rukousvastauk18
sia on tullut. Olen todennut, miten Herra on vastannut monet kerrat pienissä asioissa, mutta on niitä suuriakin vastauksia tullut. Sairauksia on parantunut, on saatu työpaikkoja ja puolisoitakin olen rukoillut ystäville. Yksi rukousvastaus on sellaisen ystävän löytyminen, jolle voin puhua kaikki asiani. Paitsi esirukousta olen saanut sydämelleni evankeliointityön ja sen, että käyn laulamassa vanhuksille ja siten rohkaisemassa heitä. Rakkaita raamatunkohtia Minulle rakkaita ja tärkeitä raamatunkohtia ovat seuraavat kolme eri paikkaa. Paimenpsalmi, psalmi 23 on minulle niin rakas, että luen sen itselleni joka aamu. Toinen tärkeä kohta on “Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua.” Ps.50:15. Tämän lupauksen olen saanut todeta pitävän paikkansa. Kolmas kohta kuuluu: “Tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.” Room.8:18. Olen kärsinyt paljon. Jeesus on kärsinyt kuitenkin paljon enemmän. Elämä on nyt niin helppoa, kun ei tarvitse pelätä. Mikä avuksi henkisesti sairaalle? Ollessani kerran rukoiltavana näki saarnamies näyn, jossa Jeesus piti kädessään kultaista kiitoksen avainta ja sanoi halunneensa antaa sen minulle, mutta että en ollut ottanut sitä vastaan. Kun saarnamies kertoi tämän näyn minulle, olin valmis ottamaan avaimen vastaan. Kiitos on auttanut minua silloin, kun on ollut todella vaikeaa. Kun
olen vain alkanut kiittää, olen hetken kuluttua kokenut vapautuneeni. Kaikki eivät pysty kiittämään silloin, kun on vaikeinta, mutta minun kohdalla “kiitoksen avain” on toiminut. Olen myös kiitollinen siitä, että mieheni ymmärsi antaa minulle vastuun kodinhoidosta. Minut oikeastaan pakotettiin työhön. Kun vain pääsin tämän kynnyksen yli, ovat kotityöt sujuneet hyvin. Hengellisen musiikin kuuntelu, seurakuntayhteys ja ystävät ovat myös olleet tärkeitä parantumi-
sen kanavia. Jumala johdatti minut työn perässä jo nuorena tänne Etelä-Suomeen, missä sainkin pian vakituisen työpaikan ja missä liityin helluntaiseurakuntaan. Täällä myös avioiduin. Lääkäri ei olisi antanut lupaa avioitua ja hankkia lapsia. Minulla on hyvä puoliso, terve ihana tytär, hieno vävy ja kaksi suloista lapsenlastakin. Jumala on ollut niin hyvä ja ihmeellinen!
19
Oikein l채mmint채, mukavaa ja siunausrikasta kes채채!