Seurakuntamme Turun metodistiseurakunnan seurakuntalehti – syyskausi 2014
Saako välittää? Jeesus oli uudistaja Terveisiä Virosta Seurakunnassa ollaan yhdessä Jumalan johdattama
Välinpitämättömyys on saatanasta Teksti: Säde Loponen – Kuva: flickr/John Ragai
Yläasteikäisenä toimin parina vuonna SPR:n lipaskerääjänä. Keräysliiviin sonnustautuneena kauppojen ovilla seistessäni huomasin, että ihmiset voi jakaa karkeasti neljään ryhmään sen mukaan, kuinka he suhtautuvat kerääjään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka kävelevät ohi. He eivät anna mitään mutta eivät myöskään tee siitä numeroa. Toiselta ryhmältä irtoaa yhtä vähän, mutta sen edustajat kokevat tarvetta pysähtyä selittämään, miksi näin on. ”Voi kuule, nyt ei oo kolikoita.” ”Annoin just eilen toiseen keräykseen rahaa, niin nyt en voi antaa.” Kolmannen ryhmän jäsenille ei riitä, että he jättävät osallistumatta. Heillä on palava tarve käännyttää kerääjä pois vapaaehtoistyöstään tai ainakin purkaa tähän turhautumistaan. Tällaisella ihmisellä on aina valmiina puhe, joka alkaa sanoilla ”kuules tyttö”. Sitten hän kertoo tytölle, miten maailma makaa. Mitään ei kannata antaa, koska kaikki menee kuitenkin päin tiedätte kyllä mitä ja tuonkin lippaan rahat menevät herrojen tiedätte kyllä minne. Entä neljäs ryhmä? He vain sujauttavat nopeasti rahaa lippaan aukosta sisään ja jatkavat matkaansa. Olisi mukavaa päästä sanomaan, että seurakunnissa ei törmää kolmannen ryhmän edustajiin, mutta niin auvoista ei elomme
”Kristityillä on varaa idealismiin, ja vielä enemmän: meiltä sitä saa suorastaan vaatia.”
ole. Toisinaan turhauttaa, kuinka vähän maailmanparannushenkeä uskovissa on. Joidenkin mielestä esimerkiksi ympäristöä ei kannata suojella, koska lopulta kaikki kuitenkin tuhoutuu. Vaikka näin olisikin, Jumala ei tietääkseni ole pyytänyt meiltä apua maailman tuhoamiseen – hän kykenee halutessaan tekemään sen itse. Viljelemään ja varjelemaan hän sen sijaan käski jo kättelyssä. Kristityillä on varaa idealismiin, ja vielä enemmän: meiltä sitä saa suorastaan vaatia. Kristinuskon nimissä on menneinä vuosina paitsi tehty hyvää, myös riistetty ja mokailtu perinpohjaisesti. Jos jaksamme väärinkäytöksistä huolimatta yhä uskoa julistustyön mahdollisuuksiin, mikä estää uskomasta muihinkin oikeamielisiin pyrkimyksiin. Rohkenen väittää, että Jumala haluaa siunata ponnistelut sekä ilosanoman että reiluuden leviämisen puolesta. Elämä on arvokasta jo nyt eikä vasta kuoleman jälkeen. Olen miettinyt, miksi yritykset edistää oikeudenmukaisuutta arjen valinnoilla saavat toisissa aikaan ärtymystä. Kasvisruokaa suosivana en ole yrittänyt estää muita syömästä lihaa, mutta minun ei ole tarvinnut saarnata tehotuotannon haitoista synnyttääkseni keskustelua: pelkkä kieltäytyminen on provosoinut tarpeeksi. Viime vuosina päivittely ja vaahtoaminen ovat tosin vähentyneet, kun kasvissyönti on yleistynyt. Ehkä vastaväitteisiin ajaakin pieni jäy-
tävä syyllisyyden piikki. Mitä jos höntti idealisti olisikin oikeassa? Siinä tapauksessa saattaisin joutua muuttamaan tapojani tai myöntämään, että en tee sitä, mikä on oikein. Kumpikaan vaihtoehto ei houkuta, joten maailmanparantajan on pakko olla hassu ituhippi, jota ei tarvitse ottaa vakavasti. Omien ponnistelujen vaikutuksia ei koskaan voi tietää etukäteen eikä aina myöhemminkään. Hyvien tekojen hyödyllisyyden laskelmoinnin sijaan meidät onkin kutsuttu tekemään hyvää siellä missä voimme. Kertarysäyksellä toteutuvaa vallankumousta on turha odottaa. Eettisissä kysymyksissä liikutaan usein harmaalla alueella, jossa on vaikeaa tietää, mikä on oikein. Välinpitämättömyyden sijaan voi kuitenkin ottaa asioista selvää ja pyytää viisautta Jumalalta sekä neuvoja edistyneemmiltä. Esimerkiksi kirkkokahvivinkkejä voi kysellä Tampereen metodistiseurakunnasta, joka on Suomen vapaiden suuntien seurakunnista ensimmäisenä ansainnut Reilun kaupan seurakunnan arvonimen. P.S. Paljastettakoon vielä, että kirjoitukseni raflaava otsikko on peräisin reggae-artisti Paarman kappaleesta Ajopuu. Kirjoittaja on seurakuntalainen ja opintovapaalla oleva toimittaja. Teksti on julkaistu aiemmin Rauhan Sanomia -lehdessä 2/2010.
3
Kuka kumman Jeesus? Teksti: Veli Loponen – Kuva: tuntemattoman tekijän ikoni, 1700-luku
Eräässä sketsissään stand-up koomikko Ismo Leikola pohtii kristinuskoa. Vaikka usein mieliin saattaa nousta erilaiset kirkkojen pedofiilikohut, keskinäiset riidat sekä keskiajan inkvisitiot ja ristiretket, kristinuskon varsinainen sanoma on tyystin toinen. Ismo pohtikin, millaista olisi, jos ottaisi tosissaan kristinuskon opit. Ainakin se vaikeuttaisi huomattavasti uhkaamista. ”Jos et heti lopeta, niin käännän toisen posken.” tai ”Jos et lopeta, niin teen sinulle, niin kuin toivoisin itselleni tehtävän.” Monille saattaa kristinuskosta tulla mieleen vanhat kirkot, vanhat laulut ja vanhat ihmiset. Tylsää, ilotonta ja sen sellaista. Eräässä hengellisessä laulussakin jopa samaistetaankin synti ja ilo: ”Kaikki jäätkööt vaan, huvit, riemutkin maan. En käy synnin tietä, en.” Kuitenkin samaan aikaan on syntynyt seurakuntia, jotka täyttyvät kaikenikäisistä, joissa soitetaan nykyaikaista musiikkia, ollaan iloisia ja elämänmyönteisiä. Kaikki lähtee Jeesuksesta Luonnollisesti Jeesuksella on iso vaikutus kristinuskoon. Hän on se, johon uskotaan. Kristinuskoon liittyvissä näkemyksissäkin kuva Jeesuksesta voi olla ratkaiseva. Oliko Jeesus joku paimentolaisheimon saarnaaja, hengellinen opettaja vaiko peräti mielikuvitushahmo Joulupukin tapaan? Oliko hän sellainen kiltti pyhäkoulujeesus vaiko ankara tuomitsija? Näkemys Jeesuksesta vaikuttaa siihen, 4
miten näet kristinuskon riippumatta pidätkö itseäsi kristittynä vaiko et. Samalla meillä kaikilla on myös paljon opittavaa Jeesuksesta. Yllätyksellinen Jeesus Kovin moni ei sitä välttämättä tiedä, mutta Jeesus oli itse asiassa uudistaja. Enkä tarkoita pelkästään sitä, että hän Jumalan Poikana tuli uhraamaan itsensä maailman puolesta, jotta voisimme pelastua uskomalla häneen. Siis tavallaan perustamalla kristinuskon. Jeesus oli uudistaja siinä, että hän pyrki siirtämään huomion uskonnollisista harjoituksista ja toimituksista yhteyteen ja lähimmäisten rakastamiseen. Jeesus sanoi muun muassa näin: ”Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja’, te ette tuomitsisi syyttömiä.” Matteus 12:7 Vaikka juutalainen laki vaati uhraamaan Jumalalle, niin Jeesuksen mukaan tärkeämpää oli armahtavaisuus. Jeesus oli uudistaja myös siinä, että omassa kulttuurissaan hän rikkoi erilaisia ihmisten välisiä rajoja. Hän vietti aikaa syntisten kanssa, mitä pidettiin pahana. Lisäksi hän parantaessaan sairaita oli myös spitaalisten kanssa, mikä oli suorastaan kiellettyä. Henkilönäkään Jeesus ei ollut mikään tyypillisin hengellinen opettaja. Ensinnäkään hänellä ei ollut hengellistä koulutusta, vaan hän oli syrjäseuduilta kotoisin oleva rakennusmies. Hän ei myöskään ottanut oppilaikseen salonkikelpoisia herrasmiehiä, vaan tavallisia, jopa epätavallisia ihmisiä.
Hänen oppilainaan oli rähjäisiä kalastajia, vihattu veronkerääjä, ylpeä isänmaanystävä ja jopa tunnettu terroristi. Jeesusta katsomaan ja kuulemaan tulivat kaikki lapsista ja naisista lähtien jopa pitkien välimatkojen päästä. Jeesus vastustaa jeesustelijoita Nykyään, ainakin joskus, kutsutaan jeesustelijaksi sellaista, joka tuo esille toisten virheet, korostaa omaa erinomaisuuttaan ja muiden pahuutta. Jeesuksella on kuitenkin hyvin vähän yhteistä tällaisten henkilöiden kanssa. Kyllä, Jeesus otti välillä hyvinkin voimakkaasti kantaa asioihin ja ihmisten tekemisiin. Mutta lähes poikkeuksetta nämä henkilöt, joita Jeesus moitti, olivat itse sellaisia, joita voisi kutsua jeesustelijoiksi. Tavallisia ihmisiä, meitä syntisiä, Jeesus kohtasi ilman syytöksiä. Evankeliumeissa on harvemmin keskustelua, jossa Jeesus olisi etukäteen kehottanut jotakuta parannukseen. Sen sijaan suurin osa Jeesuksen kohtaamista ihmisistä vaikuttui kohtaamisesta niin paljon, että oma-alotteisesti halusi korjata tekemänsä vääryydet ja lähteä seuraamaan Jeesusta. Jeesus sanookin Raamatussa, että hän ei ole tullut tuomitsemaan meitä, vaan etsimään ja pelastamaan meitä. Omat väärät tekomme, raadollisuutemme ja inhimillisyytemme johtavat meitä usein ongelmiin, ja niistä Jeesus haluaa meidät pelastaa. Tänä syksynä tutustumme seurakunnassa Jeesukseen. Siihen, kuka hän on, mitä hän teki ja opetti ja millaiset ihmiset häntä seuraavat. Olet tervetullut mukaan! 5
Seurakunta elää
Seurakunnassa puuhataan yhdessä Teksti ja kuvat: Veli Loponen Seurakuntaelämä ei ole pelkkiä jumalanpalveluksia, vaan yhteyttä ja ystävyyttä laajemminkin. Vuoden aikana olemme tehneet kaikenlaista yhdessä, tällä aukeamalla näet kuvia joistakin niistä. Toukokuussa järjestimme Uusi elämä -tapahtuman (oikealla), jossa tarjosimme ohikulkijoille lättyjä ja muuta kivaa. Päivän aikana toista sataa ihmistä kävikin moikkaamassa ja juttelemassa. Kesäkuussa pidimme seurakunnan kesäretken (alla) Kuhankuonolle. Meitä oli
6
kymmenen ihmistä ja kaksi koiraa. Osa kävi kävelemässä järven ympäri ja tietenkin grillattiin sekä nautittiin auringon lämmöstä. Viime jouluna paketoimme lähetysillassa (oikealla alla) lahjapaketteja Vepsän kylien lapsille. Seurakuntamme osallistuu lähetystyöhön Vepsässä ja ryhmä suomalaisia käy tapaamassa heitä kesällä ja talvella sekä vie samalla vaatteita ja muuta tarpeellista. Myös seurakunnan käsityömyynnin tuotto menee lähetystyöhön Vepsään sekä Intiaan paikalliseen kouluun.
7
Tiesitkö, että antamallakin voit palvella? Seurakuntamme toimii vapaaehtoisin lahjoituksin. Kolehtien, seurakuntamaksujen ja lahjoitusten muodostama yhteissumma vastaa noin 35 euroa jokaista jäsentä kohden kuukaudessa. Nykyiset kulumme ovat kuitenkin suuremmat, mutta eivät aivan hirveän paljon suuremmat. Jos jokainen seurakuntalainen lahjoittaisi 50 euroa kuukaudessa, seurakuntamme talous olisi tasapainossa. Suunta tätä kohti onkin, sillä parin viime vuoden aikana keskimääräinen lahjoitussumma on kasvanut lähes kymmenellä eurolla jäsentä kohden! Siitä kiitos jokaiselle lahjoittajalle. Ymmärrän, että joillekin tuo voi olla suuri, jopa mahdoton summa. Onneksi tässä toteutuu kuitenkin Raamatustakin tuttu ilmiö: Israelilaiset keräsivät erämaassa mannaa Saajan tilinumero Saaja
kukin omasta mielestään tarvittavan määrän, mutta kotona paljastuikin, että kaikki olivat keränneet saman verran. Juuri sopivasti. Tämä tarkoittaa sitä, että voimme jokainen osallistua sillä panoksella, minkä itse voimme antaa ja Jumala siunaa sen työmme, jonka teemme hänelle. Seurakunnassamme on monia tarpeita normaalien menojen lisäksi. Tällä hetkellä esimerkiksi äänentoistojärjestelmä on lähes olematon. Seurakuntana emme ole osa vain sitä työtä, mitä teemme tilojemme sisäpuolella, vaan olemme mukana vaikuttamassa Turun alueella yhdessä muiden seurakuntien kanssa. Lisäksi kirkkomme kautta osallistumme monenlaiseen työhön sekä Suomessa että lähetyskentillä. Kiitos!
Nordea FI21 1524 3000 1022 68
Tilisiirto ___10 euroa/kk ___20/euroa/kk ___50 euroa/kk ___100 euroa/kk _______euroa/kk (jokin sopiva summa)
Turun metodistiseurakunta
Maksaja
Allekirjoitus Viitenumero
Tililtä
8
Eräpäivä
9593 Euro
Elävä ekumenia
Turun kristilliset kirkot tutuiksi Luentosarja, jonka aikana tutustutaan kappelin toiminnassa mukana oleviin kirkkokuntiin ja niiden taiteeseen monipuolisesti luennoin, keskustellen ja vierailuin. Oppaina ovat kunkin kirkkokunnan viranhaltijat ja aktiivijäsenet. Päätteeksi tutustutaan elävään, toimivaan ekumeniaan taidekappelissa. Luennot pidetään Turun suomenkielisen työväenopiston luentosalissa Kaskenkatu 5. Työväenopiston luentokortilla (hinta 40 euroa) voi seurata kaikkia opiston luentoja koko lukuvuoden. Yksittäisen luentoon voi osallistua myös maksamalla kertamaksun 8 euroa. Luentosarjaan liittyvät tutustumiskäynnit ovat maksuttomia. Luennot Syksy 2014 1. Ekumeeninen liike – aasi, leijona vai etana? Ma 8.9. klo 17–18.30, Tapani Rantala, rehtori. 2. Metodismi – ekumeeninen herätysliike. Ma 22.9. klo 17–18.30, Veli Loponen, pastori. 3. Pelastusarmeija: Soppaa – Saippuaa – Sielunhoitoa. Ma 6.10. klo 17–18.30, Juha ja Jaana Jokiniemi, Pelastusarmeijan kapteenit. 4. Vapaakirkon vaikutus Turussa. Ma 20.10. klo 17–18.30, Jopi Pietiläinen, pastori. 5. Sanallisia siveltimenvetoja Maariasta ja luterilaisuudesta. Ma 3.11. klo 17–18.30, Katri Rinne, kirkkoherra.
Kevät 2015 1. Katolinen kirkko tänään. Ma 12.1. klo 17–18.30, Peter Gebara, SCJ, kirkkoherra. 2. Baptismi – periaatteet ja toiminta. Ma 26.1. klo 17–18.30, Jorma Lempinen, pastori. 3. Tuntuva Jumala – helluntailaisuus kokemuksen tulkitsijana. Ma 9.2. klo 17– 18.30 Samuel Ruohomäki, historian ja yhteiskuntaopin opettaja, teologian tutkija. 4. Pettymyksestä lähetysliikkeeksi – Miksi adventtikirkko on olemassa? Ma 2.3. klo 17–18.30, Terho Paavilainen, LKT lasten kardiologia ja Kerttuli Giantzaklidis, seurakuntapastori Turun Adventtiseurakunta (Betel-kirkko). 5. Ortodoksikirkko maailmassa ja Suomessa. Ma 16.3. klo 17–18.30, Ion Durac, kirkkoherra. 6. Missä ekumenia tulee lihaksi? – Näkymiä Turun paikallisekumeniasta. Ma 30.3. klo 17–18.30, Miika Ahola, pastori. Lisää tietoa: http://www.taidekappeli.fi/Elavaekumenia.html
9
Loppuvuoden ohjelma Syyskuu Ke 3.9. klo 18 Rukousilta. Su 7.9. klo 10 Venäjänkielinen jumalanpalvelus. klo 12 Jumalanpalvelus ja ehtoollinen. Syyskauden avausjuhla. Ke 10.9. klo 18 Rukousilta. Su 14.9. klo 10 Venäjänkielinen jumalanpalvelus. klo 12 Jumalanpalvelus. klo 14–18 Ylistystanssi-iltapäivä Pirkkalan kotiseurakunnassa. Lisää tietoa: www.pirkkalankotiseurakunta.fi Ke 17.9. klo 18 Rukousilta. Su 21.9. klo 10 Venäjänkielinen jumalanpalvelus. klo 12 Jumalanpalvelus. Seurakunnan visiopäivä. Ma 22.9. klo 17 Metodismi – Ekumeeninen herätysliike, Turun työvenopiston luento. Katso lisää sivulta 9. Ke 24.9. klo 18 Lähetysilta. Su 28.9. klo 10 Venäjänkielinen jumalanpalvelus. klo 12 Jumalanpalvelus. Työväenopiston ja Taidekappelin Elävä ekumenia -luentosarjan tutustumiskerta metodistiseurakuntaan. Lokakuu Ke 1.10. klo 18 Rukousilta. 4.–5.10. Naisliiton konventti Helsingissä. Konventti on joka neljäs vuosi järjestettävä kirkkomme lähetystapahtuma. Tänä vuonna mukana on vieras Intian Bethel-missionista. Su 5.10. klo 10 Venäjänkielinen jumalanpalvelus. 10
klo 12 Jumalanpalvelus ja ehtoollinen. Mikkelinpäivä, kolehti nuorisotyölle. Ma 7.10. klo 18 Naistenilta. Lisää tietoa Pirjo Tuomistolta. Ke 8.10. klo 18 Rukousilta. Su 12.10. klo 10 Venäjänkielinen jumalanpalvelus. klo 12 Jumalanpalvelus. Ke 15.10. klo 18 Rukousilta. Seurakuntaneuvoston kokous rukousillan jälkeen. 17.–19.10. Seurakunnan syystempausmissio. La 18.10. Naistenpäivä Tampereen metodistiseurakunnassa. Lisää tietoa: www.tampereenmetodistisrk.fi Su 19.10. klo 10 Venäjänkielinen jumalanpalvelus. klo 12 Jumalanpalvelus. Ke 22.10. klo 18 Rukousilta. Su 26.10. klo 10 Venäjänkielinen jumalanpalvelus. klo 12 Jumalanpalvelus. Ke 29.10. klo 18 Lähetysilta. Marraskuu Su 2.11. klo 10 Venäjänkielinen jumalanpalvelus. klo 12 Lähetysjumalanpalvelus ja ehtoollinen. Kolehti lähetystyölle. Ke 5.11. klo 18 Rukousilta. Su 9.11. klo 10 Venäjänkielinen jumalanpalvelus. klo 12 Jumalanpalvelus. Ke 12.11. klo 18 Rukousilta. La 15.11. Seurakuntien vastuunkantajien koulutuspäivä Lahdessa. Su 16.11. klo 10 Venäjänkielinen jumalanpalvelus.
klo 12 Jumalanpalvelus. Seurakuntaneuvoston kokous jumalanpalveluksen jälkeen. Ke 19.11. klo 18 Rukousilta. Su 23.11. klo 10 Venäjänkielinen jumalanpalvelus. klo 12 Perhekirkko. Ke 26.11. klo 18 Lähetysilta. La 29.11. klo 12–15 Joulumyyjäiset. Tarjolla käsitöitä, leipomuksia, glögiä ja hyvää joulumieltä. Su 30.11. klo 10 Venäjänkielinen jumalanpalvelus. klo 12 Jumalanpalvelus. 1. Adventti. Joulukuu Ma 1.12. klo 18 Naistenilta. Ke 3.12. klo 18 Rukousilta. Su 7.12. klo 10 Venäjänkielinen jumalanpalvelus. klo 12 Jumalanpalvelus ja ehtoollinen. Ke 10.12. klo 18 Rukousilta. Seurakuntaneuvoston kokous rukousillan jälkeen. Su 14.12. klo 10 Venäjänkielinen jumalanpalvelus. klo 12 Jumalanpalvelus. Ke 17.12. klo 18 Lähetysilta. Su 21.12. klo 10 Venäjänkielinen jumalanpalvelus. klo 12 Seurakunnan joulujuhla.
Su 28.12. klo 13 Lauluja elämän matkalta -konsertti. Tammikuu 4.1. klo 10 Venäjänkielinen jumalanpalvelus. klo 12 Jumalanpalvelus ja ehtoollinen.
Ekmaninkatu 4, 20320 Turku, puhelin 046 645 3488, sähköposti: turku@metodistikirkko.fi, kotisivu: www.metodistikirkko.fi/turku Seurakuntaneuvoston puheenjohtaja/ lähetystyö: Riitta Huttunen, puhelin 040 738 2795 Rahastonhoitaja: Pirjo Tuomisto, puhelin 050 467 3028 Maallikkojohtaja: Jouni Laaksonen, puhelin 040 526 3379 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@ metodistikirkko.fi Seurakunnan tili: FI21 1524 3000 1022 68, viite 9593
Pastorit Veli Loponen puhelin 046 645 3488 veli.loponen@metodistikirkko.fi
Esko-Aleksei Jantunen (venäjänkielinen työ), puhelin 0400 621 370 esko-aleksei.jantunen@ metodistikirkko.fi
11
Yhteyttä yli rajojen
Viron metodistikirkon kesäkonferenssi Teksti ja kuvat: Esko-Aleksei Jantunen
Kolme seurakuntamme jäsentä (allekirjoittanut, Mark ja Daniel) vierailivat Virossa elokuun 6.–10. päivä. Matkan tarkoituksena oli osallistua Viron metodistikirkon kymmenenteen kesäkonferenssiin. Osallistuimme siihen myös viime vuonna.
12
Hengellinen kesäjuhla Konferenssissa oli yli 200 kävijää, mikä ylitti järjestäjien odotukset. Osallistujat olivat niin tavallista yleisöä kuin konferenssin järjestäjiä ja vapaaehtoisiakin. Konferenssissa oli edustettuna kuuden maan metodistikirkkojen jäsenet: Viro, Iso Britannia, Brasilia, Yhdysvallat, Suomi ja Liettua. Kielinä käytettiin viroa, venäjää ja englantia. Avustamassa oli Aldersgate Reveval Ministryn tiimejä Virosta, Englannista ja Brasi-
”Meidät on luotu Jumalan kuvan kaltaisiksi.” liasta. Pääpuhujina olivat piirikunnanjohtaja Taavi Holmann, englantilainen pastori David Winstanley ja brasilialainen pastori Max Miler. Puheet tulkattiin simultaanisti. Musiikissa toimi erikoinen ryhmä, joka koostui Vantaalla toimivan venäjänkielisen metodistiseurakunnan jäsenistä.
13
Andrus Kask, lähetystyöntekijä ja pas- toi meille sen jälkeen lahjoja. Päätehtävämtori Vilnasta, suomalainen Vapaakirkon me maailmassa on sama kuin Jeesuksellakin: lähetystyöntekijä Suvi Erikson ja Viron lä- toteuttaa Jumalan tahtoa. hetystyön johtaja ja teologisen seminaarin Meidän tulisi etsiä keinoja toteuttaa opettaja Mark Nelson puhuivat työstään, Isän tahtoa ja miettiä miten tuottaisimme sen vaikeuksista ja tuloksista. Ryhmä virolaisia opiskelijatyttöjä soitti ”Kristuskeskeisyys on taivasten virolaista kansanmusiikkia ja lauloi valtakunnan tavaramerkki.” hengellisiä lauluja. Pääosin konferenssi järjestettiin suuressa teltassa ulkona. Saksalainen elämällämme kunniaa Isälle; etsiä keinoja Methodist Zeltmission toi pääteltan ja kaksi ylistää häntä ja etsiä hänen armoaan. Meipienempää rukoustelttaa sekä tarvikkeita re- dän tulisi huolestua vain asioista, jotka eivät kalla. ole hänen tahtonsa mukaisia. ”Karitsa, joka Konferenssi pidettiin kauniilla paikalla on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, meren rannalla 148 kilometriä Tallinnasta rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, itä-Virumaalla. Paikka on Viron metodis- kirkkauden ja ylistyksen … Hänen, joka istuu tikirkon tapahtuma- ja konferenssikeskus valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, Gideon. kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti…” Ilm 5:12–13 Tapahtukoon sinun tahtosi Kristuskeskeisyys on taivasten valtakunKonferenssin teema oli ”Tulkoon sinun val- nan tavaramerkki. Jeesus on kaiken keskellä. takuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös Hän on se, joka on valtaistuimella. Hänessä maan päällä niin kuin taivaassa.” Matt. 6:10 on kaikki valta ja voima. Jeesus tuli maailmaan, jotta Isän tahto Jeesus tuli tähän maailmaan täyttämään tapahtuisi niin maan päällä kuin taivaassa- tehtävän, joka voidaan kiteyttää yhteen kin. Hän tuli tuomaan Jumalan valtakuntaa lauseeseen: tekemään Jumalan tahdon niin maan päälle. ”Omin neuvoin minä en voi teh- maan päällä kuin taivaassa. Jokainen meisdä mitään. Minä tuomitsen sen mukaan mitä tä on syntynyt samaa tehtävää varten. Me kuulen, ja tuomioni on oikea, sillä minä en olemme Jeesuksen seuraajia, hänen opetuspyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähet- lapsiaan. Jeesus antaa meille esimerkin, mitäjäni tahdon." Joh 5:30. ten voimme kokonaisvaltaisesti elää hänen Meidät on luotu Jumalan kuvan kaltai- tahtonsa mukaan palvellen ja ylistäen häntä. siksi. Jeesus sovitti ja lunasti ihmiskunnan verellään. Hän pelasti ja pyhitti meidät ja an14
Rukousta ja yhteyttä Nuorille oli omia tapahtumia, jotka oli jaettu kahteen osaan ikäryhmittäin. Rukoustapahtumaa järjesti entinen ateisti, nykyinen pastori Vladimir Beregovoi. Lisäksi oli kaksi erillistä rukoustelttaa, joista toinen oli tarkoitettu rukoukseen lähetystyön puolesta ja toinen henkilökohtaiseen rukoukseen. Illalla oli mahdollisuus mennä uimaan meressä ja kävellä kauniilla rannalla auringon laskiessa. Sunnuntaina oli myös kastetilaisuus sekä
kasteliiton uudistaminen. Piirikunnanjohtaja Taavi Holman johti yleisön ylistykseen ja ehtoollisen viettoon. Toivomme, että pääsemme ensi vuonna osallistumaan jälleen konferenssiin ja saamme mukaamme useampia seurakuntamme jäseniä. Kirjoittaja on seurakuntamme venäjänkielisen työn pastori.
15
Johdatusta lapsuudesta l채htien Teksti ja kuvat: Kirsti Niemi
16
Lähes yhdeksänkymmenen vuoden ikäisellä seurakuntamme jäsenellä Mirja Papusella on takanaan vaiherikas elämä. Tänään vielä hyvissä voimissa oleva Mirja rukoilee erityisesti omaistensa puolesta. Omia lapsia hänellä on viisi, ja nuorempaa sukupolvea on peräti viidennessä polvessa asti.
Mirja kertoo olleensa aika yksinäinen lapsi. Hän oli myös pelännyt erästä isoa, sairasta tyttöä, joka saattoi ottaa kurkusta kiinni ja kuristaa. Sota-aikana Mirja toimi monen muun tytön tavoin pikkulottana puhelinvartiossa. Vaikka Parkanossa ei ollut pommituksia, Mirja pelkäsi mahdollisia pommituksia. Hän oli ottanut lakanan ja piiloutunut sen alle lumihankeen.
Lapsuus ja nuoruus Mirja syntyi avioliiton ulkopuolella Kuopiossa vuonna 1925. Hänet annettiin kas- "Sinun on mentävä sinne takaisin" vattikotiin jo viiden kuukauden ikäisenä, Mirjan ollessa 19-vuotias hänet ohjattiin ja perhe adoptoi Mirjan omalle nimelleen työnvälitystoimistosta töihin, lähinnä lypsyhänen ollessaan 6-vuotias. Perheessä ei ollut hommiin, Papusen taloon Ikaalisiin. Isäntä, omia lapsia. Kasvattiäiti oli entinen kierto- joka oli leskimies ja 29 vuotta Mirjaa vankoulunopettaja ja kasvatti-isä mielisairaan- hempi, ihastui häneen. Talon Essi-tytär oli hoitaja. He olivat kuulleet papin sanoneen vannottanut Mirjaa, ettei tämä alkaisi seukirkossa, että jos teille tarjotaan lasta, niin rustella isänsä kanssa. Tämän Mirja oli luälkää kieltäytykö. Kun heille sitten ”Tänään vielä hyvissä voimissa tarjottiin Mirjaa, he olivat heti valoleva Mirja rukoilee erityisesti miit ottamaan hänet. Kyllä minä koen, että Jumala on omaistensa puolesta.” johdattanut elämääni lapsuudesta lähtien, toteaa Mirja. vannutkin. Kun sitten työsopimus päättyi, Mirjalla oli lapsena tapana sanoa, että ja Mirja oli paluumatkalla kotiin, hän tunsi hänellä oli “hyvä äiti ja oma äiti”, siis kaksi selvästi, miten joku kulki hänen rinnallaan. äitiä. Omaan biologiseen äitiinsä Mirja pi"Sinun on mentävä sinne takaisin", ti yhteyttä käymällä lomillaan äidin luona. kuulin sanottavan itselleni. "Entä sitten, Mirjan perhe muutti Parkanoon hänen ol- kun hän tulee vanhaksi?" kysyin. "Ei sinun lessaan kouluiässä. Mirja muistaa, miten ko- tarvitse nähdä sitä aikaa. Minä otan hänet ko luokka oli tullut häntä saattamaan. On- pois." nellisena muistona hän kertoo sen, miten sai Mirja kirjoitti Essille kirjeen kertoen kouudet, kaksiväriset kiiltonahkakengät. kemansa ja palasi Papusille. – Otin ne yöksi sänkyni viereen. SensiMiehen kanssa tulimme toimeen, mutta jaan joulupukin tuomat huopikkaat heitin mieheni lapset eivät katsoneet minua hyvälpois enkä välittänyt niistä. lä. 17
Vuonna 1960 Mirjan puoliso kuoli yllättäen sydänkohtaukseen ja hän jäi 35-vuotiaana leskeksi viiden lapsen kanssa, joista nuorin oli noin seitsemänvuotias. Koska Mirja ei ollut saanut kasvatti-isänsä kautta kaipaamaansa isänrakkautta ja turvallisuutta, hän kokee, että hän sai sitä mieheltään. Hänen miehensä oli eräänlainen isähahmo, jo suuren ikäeronkin takia. Tässäkin Mirja näkee Jumalan johdattaneen asiat hänen parhaakseen. “Tule sellaisena kuin olet” Jo lapsena Mirja sai hengellisiä vaikutteitta. Hänen kasvattiäitinsä oli uskova, ja he kävivät yhdessä kirkossa. Mirja ihmetteli, miksi äiti itki rukoillessaan. Oppikoulussa Mirja
antoi siinä elämänsä Jeesukselle. Hän tunsi kuinka ikäänkuin sähkövirta olisi kulkenut hänen kehonsa läpi. Hän hyppi ja pomppi ilosta tullessaan alas Nokian kirkonmäkeä. Mirja kertoi heti uskostaan miehelleen, joka totesi, että tartteeko sitä nyt niin julistaa. Myös Mirjan puoliso tuli myöhemmin uskoon. Ja minäkin luulin olevani uskossa, mutta en minä ollutkaan. Nyt minä olen, todisti hän naapurilleen. Mirja sai johdattaa talon Hannu-pojan uskoon navetassa lehmien syöttökaukalon äärellä. Essi oli tullut uskoon jo ennen Mirjaa ja tänään jo kolme Mirjan lapsista on uskontiellä.
Johdatus metodistiseurakuntaan ”Mirja sai johdattaa talon Mirja kuului pitkään Turun helHannu-pojan uskoon navetassa luntaiseurakuntaan, mutta vuosien lehmien syöttökaukalon äärellä.” vieriessä kaikki hänen ystävänsä kuolivat, ja Mirja tunsi olonsa siellä oli mukana tyttökerhossa, jonka ohjaajal- yksinäiseksi. Mirja oli käynyt parissa metola, Mirjan koko kouluajan parhaimmalla distikirkon tilaisuudessa ja koska hän oli opettajalla oli voimakas vaikutus Mirjan elä- pitänyt niistä ja seurakunta oli lähellä kotia, mään. hän liittyi seurakuntaamme, jossa hän kokee Olin pienestä saakka uskonnollinen. tehtäväkseen olla ennen muuta esirukoilija. Koulussakin sanoin, että tanssi on syntiä, Tunnen läheisyyttä, kun meitä on vain kertoo Mirja. pieni joukko. Sitä toivon, että Pyhä Henki Talon Essi-tytär oli tilannut Sana-lehden. saisi enemmän sijaa seurakunnassamme. Mirja luki sitä ja lähti Nokialle Sanan hiljenMirja kertoo kokeneensa erityisen enketymispäiville. Siellä papin ehtoollissaarnassa livierailunkin kodissaan. Eräänä päivänä kolausumat sanat “tule sellaisena kuin olet” din oli täyttänyt taivaallinen, ihana tuoksu. koskettivat Mirjaa. Niistä tuli ratkaiseva Mitään kukkivia kukkia, joista tuoksu olisi käänne. Mirja polvistui ehtoollispöytään ja lähtenyt, Mirjalla ei silloin ollut. 18
Kyllä se oli enkeli, joka sen tuoksun toi! Mirjan polkua valaisseita raamatunkohtia Kysyttäessä mitkä raamatunpaikat ovat valaisseet Mirjan elämänpolkua hän mainitsee heti psalmista 68 jakeet 6–7. “Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossansa. Jumala joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut onneen.” Nämä sanat hän kuuli pastorin saarnassa mennessään katsomaan kasvatti-isäänsä sairaalaan. Vain viikon kuluttua siitä hän menetti miehensä ja myöhemmin myös kasvatti-isänsä. Näin Jumala oli vahvistanut Mirjaa etukäteen kohtaamaan nämä raskaat menetykset. Muita tärkeitä raamatunkohtia ovat Room. 8:28 ja Room. 8:35–39. Jeesuksen sovitustyö on turvamme kaikessa. Emme omin töin pelastu, kiteyttää Mirja oleellisimman uskonelämästä.
19