Seurakuntasi

Seurakuntasi

Turun metodistiseurakunnan seurakuntalehti – kevätkausi 2016

Eskon ja Dinan vaiherikas elämä Rikki mutta rakas Seurakunnassa tapahtuu Mikä ihmeen metodistiseurakunta?

Esko-Aleksein ja Dinan vaiherikas elämä Teksti: Kirsti Niemi

Esko-Aleksein sydämellä ovat Turun alueen venäläiset. Dina- puolison lisäksi perheeseen kuuluvat jo kotoa muuttaneet pojat Mark (24 v.) ja Daniel (21 v.).

Jantusten perhe (vasemmalta): Dina, Mark, Daniel ja Esko-Aleksei.

Esko-Aleksein lapsuus Esko-Aleksei syntyi Tallinnassa vuonna 1966. Hänen isänsä oli Viipurin alueelta ja äiti oli venäläinen. Koska suhde isään oli vaikea, asui Esko-Aleksei koko kouluajan Venäjälla isovanhempiensa luona Chuvashiassa.

”Jumalasta ei kotona kuitenkaan puhuttu pilkaten, vaan isä kunnioitti uskovien vakaumusta.”

Kesät hän vietti vanhempiensa luona Virossa. Äidille, joka oli englanninopettaja, työ ja uran luominen olivat kaikki kaikessa. Esko-Aleksei oli ainut lapsi. Hyvänä asiana lapsuudestaan hän mainitsee isovanhempiensa puutarhan. Luonto ja myös matkustaminen siinä mielessä, että näkee erilaista luontoa, onkin Esko-Alekseille mieluista.

Esko-Aleksein etsintä Esko-Aleksei luki paljon ateistista kirjallisuutta. Kun hän oli 6. luokalla keskikoulussa, hänelle tuli halu tutustua eri kirkkokuntiin, ja niinpä hän ollessaan lomalla Virossa alkoi käydä Tallinnan ortodoksikirkossa.

– Pidin liturgiasta. Esitin siellä tapaamilleni henkilöille kysymyksiä, jotka synnyttivät uskon kipinän, vaikka kysymykseni ja saamani vastaukset olivatkin kovin pinnallisia.

Noin vuoden kuluttua siitä, kun Esko-Aleksei oli suorittanut armeijan, hän kiinnostui jälleen uskonasioista. Hän alkoi käydä Olevisten kirkossa Tallinnassa. Siellä eräs henkilö, joka tulkkasi hänelle puheet virosta venäjäksi, antoi hänelle lahjaksi Raamatun, jota hän alkoikin lukea. Tällöin Jumalan sanan valo loisti Esko-Aleksein sydämeen. Tämä tapahtui vuonna 1988. Opiskeluaikanaan hän tutustui eri kirkkokuntiin, myös metodistikirkkoon, johon hän liittyi vuonna 1992.

Dinan lapsuus ja nuoruus Dina puolestaan syntyi vuonna 1967 kaukana Venäjällä Kazakstanin ja Kiinan rajalla, jossa hänen isällään, joka oli rajaupseeri, oli silloin työpaikka. Dinan vanhemmat olivat kotoisin Itä-Ukrainasta.

– Minulla oli hienot vanhemmat ja hyvä lapsuus, toteaa Dina.

Dinan perhe, johon kuului myös Dinaa kuusi vuotta nuorempi sisko, muutti Tallinnaan vuonna 1982 isän saadessa sieltä työn.

Dina oli tuolloin 15-vuotias. Dina opiskeli ammattikoulussa mikropiiritehtaassa tarvittavan erityisen “tarkan syövytyksen syövyttäjän” ammatin ja oli myös noin viisi vuotta työssä kaapelitehtaassa.

Dinan tie uskoon Dinan ollessa viisivuotias hänet oli kastettu ortodoksikirkossa. Koska isä oli armeijan palveluksessa, merkitsi se sitä, että hän oli kommunisti. Siksi kaste suoritettiin salaa Dinan tädin viedessä hänet kirkkoon.

– Kävimme museossa, minulle sanottiin.

Nuorena Dina kävi pari kertaa ortodoksikirkossa, mutta kuuli siellä itsestään ulkonäön perusteella kielteisiä kommentteja. Hän sai silloin kirkosta negatiivisen käsityksen ja ajatteli, ettei kirkko ole ainakaan nuoren ihmisen paikka. Jumalasta ei kotona kuitenkaan puhuttu pilkaten, vaan isä kunnioitti uskovien vakaumusta. Myöhemmin 3

vielä eräs nainen loukkasi Dinan tunteita Olevisten kirkossa ja se vei häntä etäämmälle uskonasioista.

Dina kävi Esko-Aleksein kanssa kirkoissa ja mietti, miten vastaisi, jos joku kysyisi, onko hän uskossa. Kukaan ei kuitenkaan sitä kysynyt. Myös hän sai Raamatun ja yritti lukeakin sitä. Dina kertoo, että jo silloin, kun Daniel oli syntynyt hyvin huonossa kunnossa (oli epävarmaa jäisikö tämä eloon), hän oli kokenut, että Jumala kuulee rukouksia.

Oleellisen tärkeä asia oli ollut myös oivallus, että koska jokaisella ihmisellä on Jumalan antama omatunto ja kyky rakastaa, Jumalan täytyi olla olemassa.

Turkuun muutettua Esko-Aleksei pyysi Dinaa toistuvasti mukaansa seurakuntaan, ja vähitellen nuo pyynnöt saavuttivat Dinan sydämen. Toukokuussa 2011 Dina lähti miehensä mukaan Liettuaan aviopareille tarkoitettuun seminaariin, joka pidettiin metodistikirkossa. Jo se, että hän sai työstä useaksi päiväksi vapaata, oli Dinasta ihmeellistä.

Seminaarin viimeisessä tilaisuudessa Jumala kutsui Dinaa voimakkaasti.

– Koin katumusta ja minun piti aivan pompata ylös, kun kysyttiin, onko täällä joku, joka haluaa antaa elämänsä Jumalalle.

Puoliso Herralta Seurakunnassa rukoiltiin Esko-Alekseille puolisoa. Ujona nuorena miehenä hän laittoi lehteen ilmoituksen “Etsin nuorta naista perheen perustamista ajatellen”. Dinan työtoverit naureskelivat ilmoitukselle: “Noin hieno mies eikä ole saanut vaimoa!” Dina ei nauranut, vaan vastasi ilmoitukseen, ja siitä asiat etenivät niin, että jo kaksi kuu4

kautta ensitapaamisesta he täyttivät avioliiton solmimista varten tarvittavia papereita maistraatissa. Oli vuosi 1990.

– Emme ole koskaan katuneet päätöstämme, vakuuttaa Dina.

Suomeen Esko-Aleksei työskenteli Viron rautateillä ja opiskeli myöskin juristiksi. Viron itsenäistyttyä suhde venäjän- ja vironkielisten välillä huononi. Tilanne yhteiskunnassa muuttui sekä taloudellisesti että henkisesti vaikeammaksi. Ja kun Esko-Aleksei joutui vielä työttömäksi, vaikuttivat kaikki nämä seikat sen, että Jantusen perhe anoi oleskelulupaa Suomesta. Sitä he saivat odottaa kuusi vuotta ja sen lisäksi vielä asuntoa kaksi vuotta.

Asuntoa odottaessa he saivat kuitenkin käydä Tallinnassa kielikoulua. Muutto Suomeen toteutui vuonna 2002. Esko-Aleksei sai työpaikan VR:n Turun varikolta ja Dina Jyskiltä.

– Olemme ulkomaalaisia, mutta täällä ei kuitenkaan tarvitse lukea sanomalehdestä, että olemme miehittäjiä, kuten luki Viron lehdissä.

Molemmat ovat todenneet, että suomalaisten ja venäläisten mentaliteetti , elämäntavat ja jotkin arvot ovat erilaisia. Tämä näkyy arkitasolla. Kuitenkin erilaisuus on rikkautta ja opimme toisiltamme.

Jumalan valtakunnan työhön Esko-Alekseilla, joka jo lapsena oli kiinnostunut lukemisesta, on aina ollut halu opiskella. Ortodoksipapin komea olemus oli jäänyt mieleen, ja hän oli haaveillutkin siitä, että olisi samanlainen. Esko-Aleksei luki

itsekseen teologista kirjallisuutta. Turkuun muutettua hän koki kutsumuksen evankelioida Turun alueen venäläisiä. Saadakseen tähän tietoja “työkaluikseen” hän aloitti etäopinnot Tallinnassa Metodistikirkon teologisessa seminaarissa. Hänet vihittiin paikallispastoriksi kesällä 2012. Nyt Esko-Aleksei jatkaa teologisia opintoja Isossa kirjassa.

Esko-Aleksei pitää tärkeänä, että venäläiset, joista monet eivät tiedä mitään uskonasioista, saavat Jumalan sanan omalla kielellään. Rukous, sana ja henkilökohtainen kontakti ovat avainasioita evankelioidessa venäläisiä.

Esko-Aleksein ja Dinan ajatuksia Kysymykseeni, mikä on kaikkein tärkeintä, jotta uskova pysyisi lähellä Jeesusta – olisi Hengessä palava, Esko-Aleksei vastaa: “Tärkeintä on tutkia Jumalan sanaa, noudattaa sitä ja olla rukousyhteydessä Jumalan kanssa.” Hän myös

painottaa sitä, että uskovan tulee oppia Jeesuksesta, jotta olisi itse opetuslapsi, joka taas voi opettaa muita. Tämä prosessi on ääretön, mitä myös ääretön-merkki hyvin kuvastaa.

Venäjän kielessä on sanonta “Vesi ei virtaa paikallaan olevan kiven alle”. Jotta jotain tapahtuisi – hengellisestikin – tarvitaan toimintaa. Esko-Aleksei peräänkuuluttaa aktiivisempaa evankeliointia. Rukousyhteys ja vierailut toisiin seurakuntiin, myös muihin maihin kuten Balttiaan, ovat tärkeitä.

Myös Dina painottaa seurakuntayhteyden tärkeyttä. Positiivinen asenne elämään yleensäkin säilyy paremmin seurakunnan keskellä. Jos joku on esimerkiksi masennuksen takia jäänyt sivuun seurakunnasta, muiden tulisi olla yhteydessä ja kysyä, miten seurakunta voisi häntä palvella ja mitä hän odottaa ja toivoo seurakunnalta ja sitten seurakunnan tulisi pyrkiä vastaamaan näihin tarpeisiin.

Esko-Aleksei käy toisinaan Vilnassa Liettuassa, jossa on seurakuntamme ystävyysseurakunta. Kuvassa (vasemmalta) Vilnan metodistiseurakunnan pastori Andrus Kask, Esko-Aleksei, Mark ja Daniel.

5

Rikki mutta rakas Teksti: Säde Loponen

Kotonani on vaikka kuinka monta kuppia ja kippoa, mutta eniten pidän mustasta suuresta teemukista, jonka löysin kirppu­torilta.

Ihastuin punaisiin kukka­kuvioihin, kultareunoihin ja neu­vostoliittolaiseen tunnelmaan.

Kun kopautin lempimukini vahingossa pesualtaan reunaan ja sen pintaan levisi särö, itkuhan siinä pääsi. Itkin niin että itseäkin jo alkoi ihmetyttää tunteen voi­ma, olihan kyseessä vain halpa esine. ”Miksi kaikki sellainen, mitä on vain yksi kappale, menee rikki?” sanoin ääneen.

Samalla tajusin, etten oikeastaan tarkoittanut mukia.

Pikkuveljeni oli lapsena kova laulamaan ja innostui kaikista Tenavatähti-ohjelman esityksistä. Mieleen nousee kuva hänestä laulamassa Ressu Redfordin hittiä r-kirjainta hauskasti sorauttaen: ”Kato mitä sä teit, sä jätit vain sirrrpaleita...”

Kun veljeni olisi pitänyt kasvaa aikuiseksi, hän alkoikin hajota. En tiedä, kuinka hän lopulta meni rikki, yhdellä iskulla vai vähitellen. Joka tapauksessa menetin hänet, ja hän jätti minun lisäkseni monta muutakin ihmistä keräilemään sirpaleita.

Joskus kaipaan parempia sanoja sille, mitä koen. Vanhem­ pansa menettänyt on orpo ja puolisonsa menettänyt leski, mutta sisaruksettomaksi jääneelle ei ole omaa sanaa. Tuntuu kuin tämä kertoisi jotain siitä, kuinka itsestäänselvänä sisarusten läsnä­oloa pidetään – elämän pisin ihmissuhde, kuten joskus kuulee sanottavan.

6

Kirkkovuoden juhlista suosikkini on pääsiäinen, koska siinä sekä elämä että kuolema ovat läsnä. Jouluna iloitaan ja tunnel­moi­ daan, mutta pääsiäisen tunne­skaala on laajempi, jotenkin sallivampi.

Kun omaa elämää hallitsee tragedia, kaikki värittyy ja tulee tulkituksi sen kautta.

Ylistyslaulut jäävät sanahelinäksi, ja ajatus Kristuksesta valtaistuimella tuntuu jopa julmalta – sieltä hän katselee meitä, turvallisen väli­matkan päästä. Jos hän joskus tiesi, miltä tuntuu olla ihminen, hän on varmasti jo unohtanut sen.

Vasta veljeni kuoleman jälkeen aloin todella ymmärtää, mihin krusifikseja tarvitaan.

Joskus kuulee protestanttien ihmettelevän, miksi vanhoissa kirkoissa suositaan niitä – Jeesushan nousi kuolleista. Nyt ajattelen, että joskus krusifiksi lohduttaa paremmin kuin tyhjä risti. Kun on tapahtunut jotain pahaa, jota edes Kaikkivaltias ei voi perua, mitä jää jäljelle? Jeesus ristillä, ihmisten hylkäämä ihminen ja Jumalan hylkäämä Jumala. Hän on paikalla ja tarjoaa sanatonta vertaistukea.

Kristillisessä laulussa ihmistä verrataan särkyneeseen savi­ ruuk­ kuun, josta Herra muovaa kokonaan uuden. Minua miellyt­ tää enemmän ajatus Jumalasta, joka käyttää korjaus­työssä japanilaista kintsugi-menetelmää. Siinä säröjä ei piiloteta, vaan ne paikataan aidolla kullalla. Mitä rikkinäisempi esine, sitä kauniimpi siitä lopulta tulee, kun kultarihmat risteilevät sen pinnalla. Kulta

paitsi paljastaa rikkoutuneet kohdat, myös tekee ne vahvemmiksi. Korjaustapa on osa laajempaa filosofiaa nimeltä wabi-sabi, jossa annetaan arvo epätäydelliselle, keskeneräiselle ja katoavalle.

Tässä on jotain sellaista, mikä sopii myös kristinuskoon. Puhumme Jeesuksen täydellisestä uhrista, mutta sitä edelsi ihmisten silmissä täydellinen epäonnis­tuminen. Kaulassa roikkuva ristikoru on kuin kristillinen versio wabi-sabi-filosofiasta. Teloitusväline, joka alun perin merkitsi häpeää ja syyllisyyttä, on peitetty kullalla ja nostettu näkyvälle paikalle.

Niinpä en usko Jumalaan, joka luo uutta pyyhkäisemällä menneisyyden näkymättömiin, sillä jos ihmisestä poistaa hänen kärsimystensä jäljet, väkisinkin tulee poistaneeksi jotain persoonallisuudesta. En usko pelastukseen, joka tekee kaikista tasalaatuista massaa, enkä taivaaseen, jossa kaikilla on rypyttömät valkoiset vaatteet ja painoindeksi 22,5. En usko yhteisöihin, joissa joutuu miettimään, mitä uskal­taa itsestään paljastaa ja kuinka paljon rumuutta toiset kestävät.

Jeesus näytti esi­ merkkiä synnittömyydessä mutta myös siinä, kuinka ihmi­nen nähdään sellainena kuin tämä on, kauhistelematta ja kaunistelematta. Hän ei estä meitä särkymästä eikä poista säröjä, mutta hän voi vahvistaa rikkoutuneet kohdat ja tehdä niistä jotain arvokasta.

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Rauhan Sanomia – Nya Budbäraren -lehdessä 2/15.

7

Tiesitkö, että antamallakin voit palvella?

Seurakuntamme toimii vapaaehtoisin lahjoituksin.

Kolehtien, seurakuntamaksujen ja lahjoitusten muodostama yhteissumma vastaa noin 35 euroa jokaista jäsentä kohden kuukaudessa. Nykyiset kulumme ovat kuitenkin suuremmat, mutta eivät aivan hirveän paljon suuremmat.

Jos jokainen seurakuntalainen lahjoittaisi 50 euroa kuukaudessa, seurakuntamme talous olisi tasapainossa. Suunta tätä kohti onkin, sillä parin viime vuoden aikana keskimääräinen lahjoitussumma on kasvanut lähes kymmenellä eurolla jäsentä kohden!

Siitä kiitos jokaiselle lahjoittajalle.

Ymmärrän, että joillekin tuo voi olla suuri, jopa mahdoton summa. Onneksi tässä toteutuu kuitenkin Raamatustakin tuttu ilmiö: Israelilaiset keräsivät erämaassa mannaa Saajan tilinumero Saaja

kukin omasta mielestään tarvittavan määrän, mutta kotona paljastuikin, että kaikki olivat keränneet saman verran. Juuri sopivasti.

Tämä tarkoittaa sitä, että voimme jokainen osallistua sillä panoksella, minkä itse voimme antaa ja Jumala siunaa sen työmme, jonka teemme hänelle.

Seurakunnassamme on monia tarpeita normaalien menojen lisäksi. Tällä hetkellä esimerkiksi äänentoistojärjestelmä on lähes olematon.

Seurakuntana emme ole osa vain sitä työtä, mitä teemme tilojemme sisäpuolella, vaan olemme mukana vaikuttamassa Turun alueella yhdessä muiden seurakuntien kanssa. Lisäksi kirkkomme kautta osallistumme monenlaiseen työhön sekä Suomessa että lähetyskentillä.

Kiitos!

Nordea FI21 1524 3000 1022 68

Tilisiirto ___10 euroa/kk ___20/euroa/kk ___50 euroa/kk ___100 euroa/kk _______euroa/kk (jokin sopiva summa)

Turun metodistiseurakunta

Maksaja

Allekirjoitus Viitenumero

Tililtä

8

Eräpäivä

9593 Euro

Pastorit Veli Loponen puhelin 046 645 3488 veli.loponen@metodistikirkko.fi

Esko-Aleksei Jantunen (venäjänkielinen työ), puhelin 0400 621 370 esko-aleksei.jantunen@ metodistikirkko.fi

Juhlatila Voit vuokrata seurakuntatilaamme erilaisiin juhliin ja kokouksiin. Voit kysyä lisää ja tiedustella vapaita aikoja Riitta Huttuselta p. 040 738 2795.

Käsityömyynti Seurakunnassa on edullinen ja hyvä käsityöpöytä, josta voit tehdä löytöjä jokaiseen makuun. Voit myös antaa toiveita ja koitamme niitä toteuttaa.

Käsityömyynti on avoinna jokaisen tilaisuuden yhteydessä.

Käsitöiden tuotto menee lähetystyöhön Intiaan ja Vepsään, joten ostamalla tuotteitamme teet myös hyvää.

Voit myös lahjoittaa ylimääräiset langat meille, joista teemme vaikka sukkia.

Ekmaninkatu 4, 20320 Turku, puhelin 046 645 3488, sähköposti: turku@metodistikirkko.fi, kotisivu: www.metodistikirkko.fi/turku Seurakuntaneuvoston puheenjohtaja: Riitta Huttunen, puhelin 040 738 2795 Rahastonhoitaja: Pirjo Tuomisto, puhelin 050 467 3028 Maallikkojohtaja: Jouni Laaksonen, puhelin 040 526 3379 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@metodistikirkko.fi Seurakunnan tili: FI21 1524 3000 1022 68, viite 9593

9

Ai mikä ihmeen metodisti?

Teksti: Veli Loponen

Teemme seurakunnassa erilaisia retkiä.

Viime vuonna esimerkiksi kävimme kesäkuussa lounasristeilyllä Maarianhaminassa ja loppukesästä grillailimme Rantapihalla Kuhankuonolla (kuva).

10

Metodistikirkko on Suomessa pieni ja aika tuntematon. Se nimeltään sekoittuu helposti adventisteihin ja ehkä baptisteihinkin. Nimi herättää mielikuvan metodeista, joko tosi oudoista tai sitten tosi tarkoista uskonnollisista tavoista.

Maailmanlaajuisesti metodismi on kuitenkin melko merkittävä kristillinen kirkkokunta. Se on kooltaan lähes saman kokoinen luterilaisuuden kanssa ja esimerkiksi Yhdysvalloissa se on yksi suurimmista protestanttisista kirkkokunnista.

Kuten jo tuli mainittua, metodistikirkko on kristillinen kirkkokunta ja metodistit ovat kristittyjä ihan samaan tapaan kuin luterilaisetkin. Tai ortodoksi, katoliset, helluntailaiset sekä aiemmin mainitut adventistit ja baptistitkin. Suomessa metodistikirkko on myös solminut sopimuksen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa, että hyväksymme toistemme virat ja sakramentit.

Tämä tarkoittaa sitä, että metodistipappi voi toimia luterilaisessa kirkossa ja päinvastoin, sekä tietenkin sitä, että luterilaisen kirkon jäsenet voivat osallistua metodistiseurakunnan toimintaan ja päinvastoin.

Maailmanlaajuisesti metodistit ovat katolisten ja luterilaisten ohella ainoat kristilliset kirkkokunnat, jotka ovat allekirjoittaneet asiakirjan nimeltä Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta. Siinä todetaan hieman yksinkertaistaen sanottuna, että allekirjoittaneet ovat samaa mieltä siitä, miten pelastutaan.

Metodistikirkolla on samaan tapaan valtion tunnustamia pappeja, joilla on muun muassa oikeus vihkiä naimisiin haluavia avioon. Metodistikirkolla on seurakuntia, nuorille on rippikoulu, kastamme lapsia ja tunnustamme uskoamme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

Yhteyksiä suurimmalle osalle tutun luterilaisen kirkon kanssa on siis paljon. Mutta miksi sitten on metodistikirkko? Miksemme ole luterilaisia, jos kerran meillä on niin paljon samaa?

Mistä metodistikirkko on tullut?

1700-luvun alkupuoliskolla anglikaanikirkon pappi, John Wesley, perusti veljensä ja muutaman ystävänsä kanssa kristillisen ryhmän, jonka tarkoitus oli edistää jäsentensä kristillistä elämää ja johtaa heitä tekemään hyvää.

Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ryhmäläiset lukivat Raamattua ja rukoilivat yhdessä sekä auttoivat köyhiä ja sairaita sekä vankeja. Tämä ryhmä oli lähtölaukaus metodismille ja heitä ruvettiinkin tällä nimel-

Jumalanpalvelukset Seurakunnan päätilaisuus on jokasunnuntainen jumalanpalvelus. Jumalanpalveluksessa saamme kuulla opetusta, pääsemme rukoilemaan ja laulamaan yhdessä sekä viettämään aikaa keskenämme.

Yleensä jumalanpalveluksen jälkeen on kirkkokahvit. Toisinaan voi olla myös ruokaa.

kirkossa myös lapset voivat osalllistua ehtoolliselle.

Joka kuukauden toisena sunnuntaina on iltakirkko kello 17. Muina sunnuntaina jumalanpalvelus on kello 12.

Jumalanpalvelusten yhteydessä on myös mahdollisuus lastenhoitoon, joten lastenkin kanssa on helppo tulla mukaan.

Jumalanpalvelukset ovat kaikille avoimia tilaisuuksia. Olet tervetullut sellaisena kuin olet.

Tarkempi ohjelma löytyy seurakuntamme kotisivuilta osoitteesta www.metodistikirkko.fi/turku. Seurakunnasta voit myös hakea kuukausiohjelman. Halutessasi voit myös pyytää, että lähetämme sinulle ohjelman kotiin postitse.

Joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai on kaikille avoin ehtoollinen. Metodisti-

11

lä haukkumaan, koska he muiden mielestä harjoittivat uskoaan liian vakavasti. Vaikka nimi metodisti olikin aluksi haukkumanimi, John Wesley otti sen käyttöön ja muutti sen positiiviseksi nimeksi.

Varsinainen syntylaukaus metodismille tapahtui 24.5.1738 Lontoossa. John Wesleyllä oli ollut jo pidempään uskonsa suhteen vakavia epäilyksiä ja hän koki epäonnistuneensa pappina. Tuon päivän iltana hän sattui menemään erääseen hengelliseen tilaisuuteen, jossa luettiin Martti Lutherin tekstiä. Kuunnellessaan Wesley koki sydämensä lämpenevän ja hän ensi kertaa ymmärsi, että Jeesus tahtoo hänetkin pelastaa armosta ilman omia ansioita.

Tämä kokemus muutti Wesleytä ja se alkoi näkyä ja vaikuttaa niin, että metodistien pieni ryhmä alkoi yhtäkkiä kasvaa ja levitä ensin Brittein saarilla, mutta nopeasti

myös Amerikassa. Wesleyn johtamalle liikkeelle oli tunnusomaista kristillisen uskon ottaminen vakavasti, mihin liittyi vahvasti myös sosiaalinen työ. Metodistit harjoittivat uskoaan auttamalla köyhiä ja vähäosaisia, he perustivat lastenkoteja, kouluja ja sairaaloita ja pyrkivät monin eri tavoin auttamaan ja vaikuttamaan yhteiskunnassa. Monien historioitsijoiden mukaan juuri metodistinen herätys esti Britanniassa samankaltaisen vallankumouksen, mikä oli 1700-luvun lopulla Ranskassa.

John Wesley oli elämänsä loppuun saakka anglikaanikirkon pappi ja hän halusi pitää myös metodistisen herätyksen anglikaanikirkon sisäisenä liikkeenä. Tämä kuitenkin muuttui käytännössä mahdottomaksi, kun Yhdysvallat itsenäistyi 1776. Englannin kirkko kutsui pappinsa pois Amerikasta ja lopetti siellä toimintansa.

Kahvila Nellipudi Tee hyvää juomalla kahvia! Kahvila Nellipudi helmikuusta alkaen perjantaisin kaksi kertaa kuukaudessa kello 13–15. Kahvilan tuotto menee lyhentämättömänä Metodistikirkon lähetystyöhön, jolla tuetaan mm.

Intian leskiä ja lapsia sekä Venäjällä Vepsän kylissä tehtävää työtä.

Tarjolla kahvia ja teetä sekä hyvää naposteltavaa. Myös jutteluseuraa ja mahdollisuus tulla vaikka opettelemaan villasukan tekoa.

12

Siis, tervetuloa kahvittelemaan joka kuun 1. ja 3. perjantai!

Tarkempi ohjelma löytyy seurakuntamme kotisivuilta osoitteesta www.metodistikirkko.fi/turku. Seurakunnasta voit myös hakea kuukausiohjelman. Halutessasi voit myös pyytää, että lähetämme sinulle ohjelman kotiin postitse.

Amerikan siirtokunnissa oli syntynyt laaja metodistinen herätys ja he pyysivät Wesleytä ratkaisemaan asian. Käytännön syistä Wesley suostui laatimaan uudelle kirkolle järjestyksen ja antoi sille luvan itsenäistyä Yhdysvalloissa. Piispallinen metodistikirkko perustettiinkin joulupäivänä 1784.

Vaikka tuon jälkeen on tapahtunut paljon, on Suomen Metodistikirkko osa tuota kirkkokuntaa, jonka nykyinen nimi on Yhdistynyt metodistikirkko (eng. United Methodist Church). Maailmanlaajuisesti siihen kuuluu noin 14 miljoonaa ihmistä, joista reilu puolet asuu Yhdysvalloissa. Yhdistynyt metodistikirkko on suurin metodistisista kirkkokunnista. Yhteensä maailmassa on yli 70 miljoonaa metodistia.

” Heitä ruvettiinkin tällä nimellä haukkumaan, koska he muiden mielestä harjoittivat uskoaan liian vakavasti.”

Järjestämme pitkin vuotta erilaisia yksittäisiä tempauksia. Viime vuonna meillä oli muun muassa erilaisia kirpputoripäiviä (kuva marraskuun lopulta suurista villasukkamarkkinoista) ja osallistuimme myös Reilun kaupan Reilu kahvitauko -haasteeseen.

Mihin metodistit uskovat?

Kuten jo alussa mainittiin, metodistit ovat kristittyjä ja perusasioissa uskovat aivan samoihin asioihin, mihin muutkin maailman kristityt. Erot ovat enimmäkseen painotuksissa ja näkökulmissa, kuten kirkkokuntien eroissa yleensä onkin.

Sakramentit Toisten kristillisten kirkkokuntien tapaan pidämme sakramentteina kastetta ja ehtoollista. Sakramentti tarkoittaa kirkollista toimitusta, jossa uskomme Jumalan vaikuttavan. Katolisilla sakramentteja on enemmän, kun taas protestantit pitäytyvät yleensä vain näihin kahteen, koska ne ovat nimenomaan Jeesuksen asettamia.

13

Tietyllä tapaa metodisteja ja luterilaisia metodismissa se nähdään pelastuksen merkyhdistää ja erottaa kaste. Toisin kuin yleen- kinä. Kaste on Jumalan kaikkia ihmisiä kohsä niin kutsutuissa vapaissa suunnissa, me- taavan armon tunnustamista. todisteilla on käytössä lapsikaste. Kastamme Metodismissa kaste ei ole myöskään toki myös aikuisia. pelkkä yksittäinen toimitus, vaan elämänpiYmmärrämme lapsikasteen kuitenkin tuinen prosessi, jonka päätepiste on iankaikhieman eri tavoin kuin luterilaiset. Metodis- kisuudessa. Siksi kastetta olisi aina hyvä seutisen näkemyksen mukaan lapsi ei ole siinä rata kristillinen opetus ja kasvatus ja ripille mielessä syntinen, että hän tarvitsisi erikseen uskoa tai kastetta. Emme ”Kaste on Jumalan kaikkia ihmisiä siis välttämättä suorita esimerkiksi hätäkastetta, jos lapsi on kuolemas- kohtaavan armon tunnustamista.” sa.

Siinä missä luterilaisuudessa kaste näh- pääsy, jossa tunnustetaan oma usko. Ja siitä dään lapsen kohdalla pelastavana tekijänä, edelleen jatkuen kristillisen elämän harjoittamisena koko elämän ajan. Käsittelemme sitä hieman myöhemmin.

Metodistikirkko on kansainvälinen. Kuva viime syksyn pohjoismaisesta tapahtumasta Tallinnasta.

14

Kasteen merkitys on Jeesuksen sovitustyössä. Raamattu selittää kasteen Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen osallistumisena. Kaste on siis tavallaan Jeesuksen sovitustyön hyväksymistä omalle kohdalle ja Jumalan armoon kietoutumista.

Toisena sakramenttina on ehtoollinen, joka koostuu siis pienestä leipäpalasesta tai öylätistä sekä kipposesta viiniä tai rypälemehua. Ehtoollinen liittyy myös Jeesuksen sovitustyöhön. Jeesus itse sanoi, että sen yksi tehtävä on hänen kuolemansa muistamista ja julistamista.

Metodistisen näkemyksen mukaan ehtoollisessa leipä ja viini eivät muutu miksikään, mutta uskomme, että Jeesus on siinä hetkessä kuitenkin läsnä erityisellä tavalla.

Ehtoollista nauttiessamme me samalla otamme vastaan Jeesuksen elämäämme ja osallistumme hänen elämäänsä.

Ehtoollista kutsutaan myös yhteysate-

riaksi. Tässä on ehkä se selkein ero ehtoollisen ja kasteen välillä. Siinä missä kaste on tietyllä tapaa henkilökohtainen asia, ehtoollinen on yhteisöllinen tapahtuma. Siinä yhdistymme Jeesukseen, mutta myös toisiimme. Tätä kuvaa se, että joissakin yhteyksissä ehtoollisleipänä on konkreettisesti yksi suuri leipä, josta kaikki murtavat itselleen pienen palan. Samaa kuvaa sekin, että kirkon alttari on usein puoliympyrän muotoinen. Ajatuksena on, että toinen puoli ympyrästä on taivaassa Jumalan luona, jossa jo poisnukkuneet voivat osallistua samaan hetkeen meidän kanssamme.

Tähän liittyy yksi metodismin piirteistäkin. Ehtoollinen on nimittäin metodistikirkossa täysin avoin kaikille. Usein ehtoollista jaettaessa pappi saattaa sanoakin, että se on tarkoitettu ”jokaiselle, joka uskoo tai tahtoisi uskoa”. Ehtoolliselle osallistuvalta ei odoteta sen kummempia ansioita tai suorituksia. Jos haluat, voit tulla.

Keskiviikkoillan tilaisuus Keskiviikkoisin kello 18 kokoonnumme rennosti eri aiheiden tiimoilta. Pääosin keskiviikkoillassa luetaan Raamattua ja pohditaan sen merkitystä.

rukouksen illan. Illan aikana seurakuntaan voi tulla hiljentymään hetkeksi tai pidemmäksikin aikaa. Paikalla on myös pappi, jonka kanssa voi keskustella ja rukoilla.

Lisäksi järjestämme pari kertaa vuodessa tutustumisiltoja, joihin voi tulla, mikäli metodismi, seurakunta tai kristinusko ylipäätään kiinnostaa.

Tarkempi ohjelma löytyy seurakuntamme kotisivuilta osoitteesta www.metodistikirkko.fi/turku. Seurakunnasta voit myös hakea kuukausiohjelman. Halutessasi voit myös pyytää, että lähetämme sinulle ohjelman kotiin postitse.

Parin kuukauden välein pidämme hiljaisen

15

Ehtoollinen ei siis metodisteilla ole missään tapauksessa erottava tekijä. Päinvastoin sen tulisi lisätä yhteyttä ja yhteisöllisyyttä.

Ehtoollinen välittää siis myös metodismin yhteiskristillistä asennetta. Vaikka olemme oma kirkkokuntamme, emme ajattele, että olemme jotenkin parempia tai erikoisempia kuin muut. Päinvastoin, olemme kristittyjä siinä missä muutkin ja eri kirkkokunnilla on vain erilaiset tehtävät ja alueet Jumalan antamassa työssä.

Metodistien erikoispiirteenä ovat myös niin kutsutut armonvälineet. Usein sakramenttejakin kutsutaan samalla nimellä ja tietyllä tapaa metodistisessa ajattelussa onkin vaikutteita erityisesti ortodoksisesta sakramenttikäsityksestä. Metodistit vain tekevät selkeämmän eron kasteen ja ehtoollisen sekä muiden armonvälineiden välillä.

Metodismissa armonväline käsitetään asiaksi, joka tavalla tai toisessa välittää Juma-

lan armoa. Se voi olla asia, joka auttaa meitä ymmärtämään sitä paremmin tai se voi olla asia, joka auttaa meitä tuntemaan tai kokemaan sitä paremmin.

Niinpä armonväline voi olla melkeinpä mikä tahansa aina perinteisestä raamatunluvusta, rukoilusta ja jumalanpalveluksesta lenkkeilyyn, ystävien kanssa olemiseen ja vaikka iskelmän kuunteluun.

Pyhien yhteys Kirkkohistoriallisesti metodismia saatetaan toisinaan kutsua pyhitysliikkeeksi. Yhtenä metodismin korostuksena onkin pyhyys ja nimenomaan henkilökohtainen pyhittyminen. Tämä herättänee kaikenlaisia mielikuvia, mutta totuus saattaa olla yllättävä.

Juuret pyhitysajattelulla ovat ihan metodismin alussa. Kuten aiemmin mainittiin, John Wesley ja hänen veljensä Charles Wesley perustivat muutaman ystävän kanssa ryhmän, jonka tarkoitus oli edistää ryhmän

Nuortenillat Nuortenillat ovat vapaamuotoisia rennon olemisen paikkoja. Varsinaista ohjelmaa ei ole, vaan illat muodostuvat kävijöiden toiveiden kaltaisiksi.

Illoissa pelaamme pelejä (löytyy alati kasvava kokoelma erilaisia lauta- ja korttipelejä ja hankinnassa on myös pelikonsoli), juttelemme ja pidämme hauskaa. Tarjolla on myös naposteltavaa.

16

Tilaisuus on tarkoitettu pääasiassa 12–17 -vuotiaille. Nuortenilta on joka kuukauden 1. ja 3. perjantai kello 18–21.

Tarkempi ohjelma löytyy seurakuntamme kotisivuilta osoitteesta www.metodistikirkko.fi/turku. Seurakunnasta voit myös hakea kuukausiohjelman. Halutessasi voit myös pyytää, että lähetämme sinulle ohjelman kotiin postitse.

jäsenten kristillistä elämää. Tätä ryhmää kutsuttiin mahtipontisesti nimellä Pyhä klubi.

Ryhmän toimintatavat olivat selvät.

Tietenkin oli paljon odotettua: he lukivat yhdessä Raamattua ja keskustelivat siitä, rukoilivat yhdessä ja kannustivat toisiaan elämään kristillisten periaatteiden mukaan.

Tämän lisäksi tärkeänä asiana oli sosiaalinen työ. Ryhmän jäsenet kävivät vankiloissa ja sairaaloissa tapaamassa ihmisiä, he auttoivat köyhiä ja puutteenalaisia ja pyrkivät kaikin mahdollisin tavoin tekemään ympärillään olevaa maailmaa paremmaksi.

Tämä hengellisen ja sosiaalisen toiminnan yhdistäminen oli Wesleyn pyhityskäsityksen perusta ja se on myös nykyisen metodismin periaate. Metodismissa puhutaankin usein sosiaalisesta pyhyydestä ja ajatuksena on, että pyhyyttä ei voi olla muuta kuin suhteessa toisiin.

Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että metodistinen pyhitysajattelu tarkoittaa sitä, että kristillisen uskon tulisi näkyä kristillisenä elämänä. Mitä se kristillinen elämä sitten on? Se on pyrkimystä hyvään Jumalan avulla.

Se, että keskitymme vain rukoilemaan ja lukemaan Raamattua sekä käymään jumalanpalveluksissa sunnuntaisin ei ole pyhyyttä. Tai ainakin se on kovin vaillinaista pyhyyttä. Sen sijaan esimerkiksi heikkojen puolustaminen, sairaiden ja kärsivien auttaminen ja lohduttaminen sekä köyhien avustaminen on jo tasapainoisempaa pyhyyttä.

Jeesuskin viittasi tähän puhuessaan siitä, miten auttamalla hädässä olevaa lähimmäistämme autamme suoraan Jeesusta.

” Metodismissa puhutaankin usein sosiaalisesta pyhyydestä eli pyhyyttä ei voi olla muuta kuin suhteessa toisiin.”

Meillä on myös erilaisia erikoistilaisuuksia.

Kuva joulun alla järjestetystä Joulu sädehtii -joululauluillasta, jossa laulattajana oli Katja Karisukki.

17

Metodistikirkko onkin perinteisesti ollut kansainvälisesti hyvin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen pyrkivä kirkkokunta. Jo metodismin alkuaikoina metodistit olivat joidenkin muiden kanssa vaatimassa orjuuden lopettamista. 2000-luvun alussa Yhdysvalloissa metodistit vetosivat presidentti George W. Bushiin, joka myös oli metodisti, että hän ei lähtisi sotaan Irakiin. Metodistikirkon kansainvälinen avustusjärjestö UMCOR tekee laajamittaista avustustyötä kaikkialla maailmassa itsenäisesti ja yhdessä muiden avustusjärjestöjen kanssa.

Metodistikirkon kirkkojärjestyksestä yk-

18

si osa on omistettu kokonaan sosiaalisille periaatteille, joiden mukaan kirkon, seurakuntien ja yksilömetodistien olisi hyvä toimia.

Metodistikirkko jopa määrittää tehtävänsä seuraavasti: ”Metodistikirkon tehtävä on muuttaa maailmaa tekemällä opetuslapsia Jeesukselle Kristukselle.” Tässä maailman muuttaminen tarkoittaa nimenomaan positiivista muutosta, jossa ihmisten hätä ja kurjuus vähenisi.

Metodistinen pyhitysajattelu ei siis ole pohjimmiltaan mitään hengellistä hurskasKuva lounasristeilyltä viime kesäkuussa.

Kai olet mukana ensi kerralla?

” Jokainen ihminen kokee hengelliset asiat eri tavoin.” telua tai ulkokultaisuutta, vaan käytännön hyvyyttä, arkipäivän etiikkaa. Ja tämä heijastuu myös seurakuntaamme. Sinne voit tulla sellaisena kuin olet. Ei tarvitse esittää hymynaamaa, jos ei ole hyvillä mielin eikä tarvitse näytellä menestyvää, jos elämä potkii päähän. Ei siellä seurakunnassa muutkaan täydellisiä ole.

Kokemuskristillisyys Metodismia kutsutaan myös herätys- ja kokemuskristillisyydeksi. Tämäkin ajattelu nousee sieltä metodismin alkuajoista. John Wesley kyllästyi siihen, että kirkon jäsenet ja papitkaan eivät ottaneet uskoaan tosissaan ja tarkoittikin metodistisen herätyksen nimenomaan kirkon uudistus- ja herätysliikkeeksi.

Metodistisen ajattelun mukaan usko on henkilökohtaista. Kukaan ei voi uskoa sinun puolestasi. Näin ollen uskon pitäisi myös olla jollain tavalla aktiivista tai aktivoivaa eli johtaa edellä kuvattuun kristilliseen elämään.

Kyse ei ole siitä, että pelastumme sen mukaan, kuinka hyviä olemme ja kuinka paljon teemme. Toisinaan jo elämäntilanteemme voivat olla sellaisia, että emme ehdi tai jaksa välttämättä muuta kuin käymään töissä ja hoitamaan perhettä. Voimme olla sairaita tai masentuneita.

Kristillinen perusta on se, pelastumme täysin Jumalan armosta, emme oman erinomaisuuden vuoksi, vaikka erinomaisia toki kaikki olemmekin Jumalan luomina ja rakastamina ihmisinä. Omat tekomme, pyrkimyksemme tai hyvyytemme eivät lisää tähän mitään. Hyvien tekojemme ja valintojemme

pohjana tulisikin olla rakkaus ja Jeesuksen antama esimerkki.

Uskon henkilökohtaisuuteen liittyy myös kokemus, mitä metodismissa korostetaan. Kokemus ei tässä kuitenkaan tarkoita jotakin hengellistä hurmosta tai hihhulointia. Jokainen ihminen kokee hengelliset asiat eri tavoin, jollekin se voi olla koko elämän mullistava kokemus, jollekin taas hyvin maltillinen oivallus.

Ydin kokemuksellisuudessa on siinä, että uskon kohde, Jumala voidaan kuitenkin kokea. Emme halua rajoittaa tuon kokemuksen laatua ellei se ole jollakin lailla vahingollista.

Tunnusmerkkeinä tuolle kokemukselle ovat rauhan, rakkauden, turvallisuuden ja hyväksymisen tunteet. Näin hengellinen kokemus voi tarkoittaa niin hyvän ystävän tapaamisesta syntyvää lämpöä tai jumalanpalveluksessa koettavaa rauhaa.

Osittain tämä kokemuksellisuus on nähtävissä myös siinä, miten erilaisista ihmisistä seurakunta muodostuu. Tuskin mikään muu yhteys koostuu niin eri-ikäisistä, erilaisia taustoja omaavista ja erilaisissa elämäntilanteissa olevista ihmisistä kuin seurakunta.

Kuitenkin seurakuntalaiset voivat kokea hyvinkin vahvaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

Tässä vähän metodismista. Oleellisinta kuitenkin on, että seurakunta muodostuu yleensä kävijöidensä näköiseksi. Parhaiten siis tutustut meihin tulemalla käymään.

Olemme lämminhenkinen seurakunta ja porukkaamme on helppo tulla mukaan. Jos et usko, niin tule vaikka katsomaan!

19