AMIS
ammatillisten opiskelijoiden pää-äänenkannattaja 3/2009
n ie t
a g s lo es
Brins p
SUURI AMIS-TUTKIMUS • SOLARIGRAFIA - AAVEKUVAT • NYRKILLÄ OLYMPIALAISIIN • PIIKKIÄ IHOON • KUN KOTI ON KATU
V R PA L K K A A IHMISIÄ
Lamppujen kannatteluun meillä on jo neljä pätevää Kivimiestä. Päätehtävämme on kuitenkin viedä ihmiset ja tavarat perille mukavasti ja ympäristöystävällisesti. Siihen tarvitaan ennen kaikkea osaavia ihmisiä. Onko sinussa ainesta tekemään asioita, joihin Kivimiehet eivät pysty? Tule käymään ja koeaja Uramikseri osoitteessa VR.fi/rekry
pääkirjoitus I
pääkirjoitus uskalla uskaltaa -klisee
Uskalla uskaltaa -klisee on napattu yhdestä suosikkisarjastani Pasilasta. Lause on niin herttaisen lapsellinen ja yltiöpositiivinen, että se nauratti minua viikon. Mutta ihan aidosti puhuen suomalaiset ja amikset siinä sivussa kaipaavat vähän enemmän uskallusta. Kun epäonnistumisen pelko on suuri, turvaudumme helposti kyynisyyteen ja leikimme, ettei mikään oikeasti kosketa, vaikka pala kurkussa olisi kasvanut puskutraktorin kokoiseksi. Tämä AMIS-lehti marssittaa jälleen esiin joukon rohkeita amiksia, jotka uskaltavat haaveilla menestyksestä olympialaisissa tai uskaltavat sanoa, että kaikista hienoista suunnitelmista huolimatta kaikki meni pieleen ja nyt katu on koti. Uskaltavat olla ylpeitä omituisesta harrastuksestaan ja ylpeitä siitä, että heitä kiinnostaa yhteiskunnalliset asiat, vaikka se ei olisikaan siistiä joidenkin mielestä. Uskaltavat sanoa olevansa läskejä, mutta ovat silti terveen ylpeitä omasta kauneudestaan. Lehdessä tehdään myös ensimmäistä
kertaa syväluotaus amiksiin ryhmänä ja kerrotaan, mistä amikset haaveilevat, mitä pelkäävät ja mitä omalta tulevaisuudeltaan odottavat. Näihin suuriin kysymyksiin vastataan Amis 2009 -tutkimuksen ensimmäisessä julkistetussa osasssa, artikkelissa Shiny happy people. Yksi Amis-tutkimuksen vastauksista yllätti minut: puolet amiksista haaveilee yrittäjyydestä. Siksi tässäkin lehdessä esitellään useampi yrittäjä ja annetaan lisäksi vinkkejä oman yrityksen brändäämiseen. Yrittäjyys on rohkea vaihtoehto, mutta koska kilpailu on raakaa lähes joka alalla, ei hyvistä neuvoista kannata kieltäytyä ylpeyden vuoksi. Ota siis kaikki irti tästä ainoastaan amiksille tehdystä lehdestä ja jos vasta aloitit opiskelun amiksessa, niin onnitteluni hyvästä valinnasta. Siitä se hyvä elämä alkaa, niin ainakin minulle kävi.
Hanne Haapakoski päätoimittaja
AMIS 3/2009 • KOULUN ALOITUS • TYÖ JA ELÄMÄ • AMISTEN UNELMAT PÄÄTOIMITTAJA Hanne Haapakoski, hanne.haapakoski@osku.info TOIMITUS Sanni Aho, Hanne Haapakoski, Henri Kunnas, Petri Rajaniemi, Adeline Uotila KUVAT Hanne Haapakoski, Niko Rakkolainen, Raisa Suuronen, promokuvat ULKOASU Hanne Haapakoski KANNEN KUVA Niko Rakkolainen, kannessa nyrkkeilijä ja merkonomi Matti Koota JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry, www.osku.info ILMOITUSMYYNTI Pääsihteeri Urpo Uusitalo, urpo.uusitalo@osku.info PAINOPAIKKA Forssan Kirjapaino Oy PAPERI M-Brite Matta 90g /m2, kansi Galerie Art Gloss 170g /m2 ALL RIGHTS RESERVED, BABE
A T N U K
EIS
n e n i m h i A AILM S Y T S E N ร ร
รถ t s i r รค p y m UUS
S I A ULEV
T
7"-5*,," '* t 7BMUJLLB m PO TJWVTUP OVPSFMMF KPLB IBMVBB PMMB NVLBOB NBBJMNBONFOPTTB KB WBJLVUUBB TJJIFO t 4JWVJMUB Mร ZUZZ UJFUPB KB UPJNJOUBB WJOLLFKร KB NJFMJQJUFJUร TFLร MJOLLJMJTUBU OVPSJTPWBMUVVTUPJIJO Kร SKFTUร JIJO KB PTBMMJTVVTTJWVTUPJIJO t 7BMUJLBTTB PO TFMJUFUUZ NJUFO LVOOBMMJOFO WBMUBLVOOBMMJOFO KB &6 O Qร ร Uร LTFOUFLP UPJNJJ OVPSUFO Oร Lร LVMNBTUB t 7BMUJLLB VVUJTPJ OVPSUFO PTBMMJTVVUFFO KB OVPSJTPKร SKFTUร JIJO MJJUUZWJร BTJPJUB
VALTA t 7BMUJLBTTB PO LBUUBWB PQFUUBKBPTJP KPUB WPJ Lร ZUUร ร BQVOB IJTUPSJBO KB ZIUFJTLVOUBPQJO PQFUVLTFTTB t 7BMUJLLB PO PQFUVTNJOJTUFSJร O SBIPJUUBNB OVPSUFO WFSLLPEFNPLSBUJBIBOLF KPUB UPUFVUFUBBO 4VPNFO /VPSJTPZIUFJTUZร "MMJBOTTJ SZ O TJJQJFO TVPKBTTB t 7BMUJLLB PO NVVUBLJO LVJO OFUUJTJWVU ZIUFJTUZร IBOLLFFOB 7BMUJLLB ZIEJTUร ร QPMJJUUJTJB UPJNJKPJUB Kร SKFTUร Kร PQFUUBKJB OVPSJTPUZร OUFLJKร JUร KB OVPSJB PTBMMJTVVEFO ZNQร SJMMF t 7BMUJLLB PO NVLBOB WBBMFJTTB PTBMMJTUVV NFTTVJMMF KB ZIUFJTUZร IBOLLFJTJJO /VPSJTPWBBMJU FVSPQBSMB NFOUUJWBBMJU OVPSUFO WBBMJLPOFFU 7BTUVVU 0/
NBUFSJBBMJ KOF
aan k k i t l a v surffaa ttamaan vaiku
menu of this magazine STARTERS Pääkirjoitus: Uskalla uskaltaa -klisee sivu 5.00 Onko pokkaa? sivu 8.00 Kuvia auringon matkasta sivu 10.00 Luovan naisen yritys sivu 12.00 Toys for boys ’n girls sivu 14.00 Ydinvoimalaitos työpaikkana sivu 16.00
MAIN COURSE Elämä ilman kotia sivu 18.00 More to love -blogi sivu 24.00 Tähtäimessä kokin päivä sivu 30.00 Piikkiä ihoon sivu 34.00 Amisten oma yhteisö sivu 48.00
SIDE ORDERS Amisten golf-kierros kolumni sivu 52.00 Eka päivä amiksessa kolumni sivu 54.00 Potkua yrittäjyyteen kolumni sivu 65.00
Matkalla olympialaisiin sivu 56.00
DESSERTS Brändää itsesi sivu 62.00 Designia vihreillä arvoilla sivu 62.00 Älä leiki kuollutta sivu 70.00
TODAYS SPECIAL Shiny, happy people? sivu 38.00 AMIS 2009 -tutkimuksen ensimmäinen julkistettu osa kertoo, mistä amikset tykkäävät, mitä pelkäävät ja mitä haluavat.
I nautitko muiden katseista?
onko pokkaa?
K
aikki haluavat olla erilaisia, mielenkiintoisia ja persoonallisia tapauksia. Mutta onko sinulla aidosti pokkaa erottua harmaasta massasta? Uskallatko olla se, jota tuijotetaan, ihaillaan ja sanotaan nyt suoraan, jolle monissa piireissä myös nauretaan? Kuulostaako ajatus hyvältä? Jos suorastaan nautit huomiosta, anna parturillesi vapaat kädet ja rahaa riittävästi tiskin päälle. Sillä hyvät parturi-kampaajat osaavat paljon muutakin, kuin vähän tasoittaa sivuilta tai värjätä sinulle luonnollisen ruskean väriset hiukset. Hyvä parturi saa tehtyä sinusta ihmi-
sen, joka huomataan. Uudessa koulussa voit olla ihminen, jota et peruskoulussa ollut. Ja kuten olet ehkä jo huomannut, bändissä soittaminen tai erikoinen tyyli tekee mitäänsanomattomastakin kaverista mielenkiintoisen. Yllä olevat kampaukset on kuvattu Helsinki Hair Open 2009:ssä. Jo 22. kerran järjestetty tapahtuma on Suomen suurin kauneusalan ammattilaisille tarkoitettu hiusalan katselmus, jossa esiintyy huippu-osaajia kaikkialta maailmasta ja myös parturi-kampaajaopiskelijat ovat tapahtumassa mukana. Teksti Hanne Haapakoski Kuvat Marko Mäkelä
amis opettaa I
Hyödynnä Osku etusi! Tilaukset Osku:n sivuilta osoitteesta www.osku.info
70Û
40Û
33
a! 12 Nume,9ro 0Û)
a! 10 Nume,9ro 0Û)
(norm. 54
(norm. 44
lehti. rin elokuva Suomen suu
The 69 eyes ee Tr e in uP rc Po children of Bodom : alussa alexi laiho
27.8.2009 No 12/09 | 14.–
. oli W.a.s.P
tylsä ”olemme
Bändi”
| 4,40 €
ti! in erikoisleh Raskaan rock
toossa Gootit lon
re hardco rstart suPe in glAm-kuko AnkkArock Bi them rd thinGsA
PerinnePoP
0Á Hinta: 6,5 8.2009 |
18.6.–27.
3/09
ARTISTIT ESITTELY
OHJELMA
SA-Seur in Suomi–u
KARTAT
INFO yms.
sWalloW n the sutASi
i PeS Doom-bänD mPAlin grinD-ru
Pixie lott
EHTI -OHJELMAL
fyn Amyn jA Duf Sä jAlAnjäljiS
ruBikA
Artturi tAir A lAPSelliSen
EKOIINTIN TEHOS ANSI BÄND AIKA PAR RTYMÄT SISÄISET HIE
S ASMU THEBURMIN AARTEITA KOTIAL AILMAN YMPÄRI MA
BRIAN SETZER
TA ROKKARIS SUOMI-FANI KUORIUTUI N TASAVALLA TI PRESIDENT
TARJA EN HALON IKKI PITÄÄ
40Û
42
50Û
eRS, & The MAk S, ReVeRend kAROck leMOnheAd SPeARS, Ank RIwen, The A, BRITney y TAlenT, TInA A, lAdy gAg MAchIne, BIll heART... lIVe!: MAdOnn Rence + The AT e FlO , PuR g Mew PAInS OF BeIn ARVIOISSA: ed JeAnS, The PROMOe, PISS
26
! a musiikkia Vältä huono
Lähde kanssamme viihteelle!
|
www.popmedia.fi
ISUUS RJELTU SALA
RKIMMIN VA
EKSEN TA MUSIIKKIBISN
a! 20 Nume,9ro 0Û) (norm. 54
DUFF Y
LIVEMUSI ÖSNAISEN VALTION YKK LIIKKEESSÄ
a! 6 Numero ,90Û) (norm. 33
! sti musiikista Monipuolise
10 I kuvaatko vahingossa ufon?
Solarigrafia palaa valokuvauksen alkulähteille, ilman kameraa.
Ylimmäinen pieni kuva: Virtaus Kuvassa on Loimijoki Forssan kehräämöalueella, aivan kosken partaalla. Kuvasta erottuu muun muassa Kehräämöalueen piippu. Etualalla oleva utuinen “virtaus” on joen pintaa. Valotettu noin kaksi kuukautta.
Alimmainen pieni kuva: Akva Kuva on otettu Forssassa ja kohteena on Loimijoki. Kamera oli kiinnitettynä puistonpenkkiin ja valottui 24 vuorokautta.
digikamera ei tallenna päivää I 11
Kuva yllä: Pyhä Kuvassa on Forssan kirkko ja kuvaa on valotettu 16 vuorokautta. Kirkon torni oli kuvanottoaikana remontissa ja tornin päällä oli jonkinlaiset rakennusmuovit. Outoa kuvassa on, että auringon kaari näkyy myös kirkon ikkunasta, vaikka tornin ja ikkunan välissä sitä ei näy... melko aavemaista.
Seuraava sivu, pieni kuva: Sähkö Kuvassa kohteena olivat sähkömuuntajat jälleen Forssassa. Kuvan vääristymä on hyvä esimerkki siitä, miten pyöreä filmipurkkikamera vaikuttaa kuvaan ja perspektiivin vääristymiseen, joskus jopa oikein onnistuneesti. Kuvassa värejä on säädetty aika rankasti kuvankäsittelyohjelmassa. Valotettu 23 vuorokautta.
Seuraava sivu, iso kuva: Valoa Kuvassa näkyy jälleen Forssan Kehräämöalueen rakennuksia. Kuvaamishetkellä oli talvi ja lunta maassa. Kuvattu 14 vuorokautta.
12 I näe enemmän tutusta ympäristöstä
Maikku Aho on opiskellut Kankaanpään opistossa ohjaustoiminnan artesaaniksi ja opettaa nyt itse Forssan lasten ja nuorten kuvataidekoulussa. Lisäksi Mari-Liisalla on yhden naisen käsi- ja taideteollisuusalan toiminimi Mariinda Grafia. Yrityksen päätuotteita ovat käsin painetut tekstiilituotteet. - Paitatuotanto sai alkunsa opiskeluaikaisesta harrastuksesta. Yrityksen toiminta on aina ollut osa-aikaista, mutta kasvava myynti on pistänyt harkitsemaan päätoimista yrittäjyyttä. Olen avaamassa pientä Rento’shop –myymälää työtilani yhteyteen syyskuussa. Myymälän perustaminen on ollut pitkäaikainen haaveeni. Mariinda-tuotteita on myös myynnissä viidellä jälleenmyyjällä ja lisäksi Mariindalla on oma verkkokauppa. – Pääasiassa teen printtitekstiilejä, mikä tarkoittaa valmista tekstiilituotetta, johon painan käsityönä silkkipainotekniikalla printtikuvia. Suunnitelmissa olisi seuraavaksi painaa metrikangasta, josta voi valmistaa esimerkiksi mekkoja. Kaikissa Mari-Liisan tuotteissa näkyy sama teema: luonto ja ekologisuus. - Olen yrittänyt luoda sellaisen tuotevalikoiman, mistä löytyy jokaiselle jotain. Uskoisin suurimman asiakaskuntani olevan nuoret aikuiset, jotka etsivät väriä ja persoonallisuutta pukeutumiseen. Mariinda Grafian verkkokauppa: http://rento-shop.valmiskauppa.fi Teksti Hanne Haapakoski Kuva Mariinda Grafia
JytyNuoret
Tämä liitto kestää.
Tulevaisuudesta ei aina tiedä, mutta sen turvaamiseksi voi tehdä paljonkin. Jytyliiton jäsenenä et jää yksin ja pärjäät niin suurissa kuin pienissäkin työelämän muutoksissa. Solmi siis työelämän kestävä liitto jo opiskeluaikanasi, mukaan pääset heti !
Liity netissä! Opiskelijalle jäsenyys on maksuton.
KLIKKAA:
w w w. j y t y l i i t t o . f i
Asemamiehenkatu 4, 00520 Helsinki, puh. 020 789 3763, faksi 020 789 3790
14 I materiaalista kivaa Pientä ja nättiä hiuksiin Päivitä tyylisi uniikeilla asusteilla, jotka ovat 100 % suomalaista käsityötä. Löytyy: fawnfatale.net Hinta: 26,00 €
Älä palele Vaikka pipo olisi pakollinen, sen ei tarvitse olla tylsä tai ruma. Luontofriikkikin tykkää näistä päänlämmittäjistä.
TOYS
Löytyy: www.superyellow.fi Hinta: 29,90 €
for boys ’n girls [Upeimmat ja typerimmät kamat mitä pieni ihminen voi himoita.]
Herää retroaikaan
Pieni paluu lapsuuteen
Vaikka vihaisit aamua, et voi olla vähän hymyilemättä kun tämä herätyskello soi.
Tämä minikokoinen muistitikku vetää neljä gigaa legon sisään.
Löytyy: pulju.net Hinta: 25,00 €
Löytyy: thinkgeek.com Hinta: 39,99 $
Kylmä syksy on tulossa, joten varaudu asuntolaelämään tyylikkäillä tohveleilla. Jos oma lompakko ei anna ostosta anteeksi, niin mummo kyllä tukee tätä hankintaa. Löytyy: matteriashop.com Hinta: 22,75 €
+
Jotain omistuista tekee mieli Haluatko ostaa jotain erikoista? Googleta sana verkkokauppa. Kaikilla on nykyään verkkokauppa, joissa he myyvät mitä typerintä romua ja muutamia helmiäkin on eksynyt joukkoon.
Tyylikkäästi kouluun Tähän reppuun mahtuu näppärästi Mac Book Air ja koulukirjat, etkä varmasti näytä köyhältä. Löytyy: clobber.fi Hinta: 159,00 €
Auta AMIS-lehteä
Mummo suosittelee
AMIS-lehti etsii mielenkiintoisia amiksia, jotka harrastavat, tekevät oman alansa töitä, ovat perustaneet oman yrityksen tai joilla on vain jotain hyvää sanottavaa muille amiksille. Oletko se sinä tai joku kavereistasi? AMIS-lehti etsii toimittajia ja valokuvaajia ympäri Suomea. Lehden julkaisija Suomen OpiskelijaAllianssi - OSKU ry voi myös tarjota media-assistenttiopiskelijalle työssäoppimispaikan Helsingissä. AMIS-lehti etsii palautetiimiä. Ilmoittamalla osoitteesi ja sitoutumalla vastaamaan sähköpostilla alle kymmeneen kysymykseen per lehti saat lehden neljä kertaa vuodessa suoraan kotiisi. Palautetiimiin valitaan rajallinen määrä amiksia. Palautetta voit lähettää myös osallistumatta palautetiimiin. Liittyen kaikkiin ylläoleviin, mailaa osoitteeseen: hanne.haapakoski@osku.info
Terkuin Hanne
AMIS-lehden päätoimittaja
16 I erikoinen työpaikka
hyvällä asenteella
O
Outi Tommiska työskentelee sähköasentajana Loviisan ydinvoimalaitoksessa, mutta kysyttäessä hän kertoo työskentelevänsä vain voimalaitoksella. Koskaan kun ei tiedä, mitä mieltä toinen on ydinvoimasta. - Mutta oma kantahan paljastuu siinä, että työskentelen täällä. Outi on työskennellyt Fortumin omistamassa ydinvoimalaitoksessa reilut kolme vuotta. Sitä ennen hän on työskennellyt 11 vuotta alalla ja aikaisempien työnantajien joukkoon kuuluvat muun muassa YIT, UPM-Kymmene sekä Karjalan Prikaatti. Vaikka työpaikka on vaihtunut, yksi asia on pysynyt samana: Outi on aina ollut työporukan ainoa nainen ja sama perinne jatkuu myös ydinvoimalaitoksella. - Muualla laitoksella on toki naisia töissä, mutta kunnossapitopuolella olen ainut. Se ei haittaa, mulla on aika raju luonne ja pärjään kyllä miesten kanssa! Koulutukseltaan Outi on automaatiomekaanikko, mutta työura on vienyt naisen sähköpuolelle töihin. Puolustusvoimilla työskentely valmisti Outia hyvin ydinvoimalaitosta varten, sillä molemmissa paikoissa ollaan äärimmäisen tarkkoja turvallisuudesta ja että kaikki toimivat millilleen sääntöjen mukaisesti. - Ydinvoimalaitoksessa kulkemista on rajoitettu, käytäntöä määräävät työmääräykset, työlle on aina hankittava aloituslupa ja kun olet valmis, työt tarkastetaan. Turvatoimenpiteet ovat myös aivan eri luokkaa, mitä missään muussa työpaikassa, Outi luettelee. Outin työhön kuuluvat sähköpuolen kunnossapito ja ennakkohuoltotyöt, päävastuualue on reaktorinsuojausjärjestelmien parissa. Työtehtävät ovat vaativia, mutta koska moni työkavereista on ollut rakentamassa voimalaitosta, on neuvonantajia aina saatavilla. - Yksin ei saa tehdä mitään, mistä ei ole varma. Työkaverit ovat tässä työssä parasta, missään ei ole ollut vastaavaa yhteisöllisyyttä työporukassa, vaikka aika monta työpaikkaa olen käynyt läpi! Työn haittapuoleksi Outi listaa raskaan byrokratian, mutta samaan hengenvetoon toteaa sen olevan ydinvoimalaitosympäristössä tarpeellista. Ylitöitä tarvitsee tehdä vain kerran vuodessa, kun koko voimalaitos huolletaan muutaman viikon aikana perusteista piippujen nokkiin. Teksti Hanne Haapakoski Kuvat Fortum
amisten yhteisรถ - osku I 17
18 I entä kun ei vaan jaksa?
Elämä ilman kotia
k
Kaikki lähti liikkeelle, kun muutin pois kotoa vuonna 2007. Lähdin kotoa, koska halusin omaa rauhaa, olin innoissani jo ideasta päästä pois kotikulmilta. Silloiset hyvät ystäväni Hämeenlinnasta olivat pari kuukautta aikaisemmin ehdottaneet asumista kimppakolmiossa sen vuoden, kun he opiskelivat Helsingissä. Asiat etenivät nopeammin kuin luulinkaan, ja olihan se itsellekin pieni yllätys, kun olin jo ovella kamat sylissä halaamassa äitiä. Siinä ymmärsin, että tämä on nyt tässä, oma elämä edessä. Vaikeudet alkoivat pienimuotoisesti jo alussa. En ollut laittanut rahaa säästöön kesältä, joten jouduin lainaamaan äidiltä rahaa alkukuukausina kalustukseen ja vuokriin. Kesti hetken, ennen kuin sain tuet kulkemaan, asumistukea lukuun ottamatta. Sen vaatimaan paperirumbaan en saanut itseäni koskaan motivoitua. Lukuvuosi meni Helsinki Business Collegessa hyvin, vaikka välit kiristyivät kämppisten kanssa ja aloin osoittamaan merkkejä masennuksesta. En jaksanut enää pitää kunnolla huolta huoneestani ja näin paljon vähemmän ystäviäni. Asiat alkoivat mennä kunnolla päin punaista siinä vaiheessa, kun kämppikseni lähtivät takaisin Hämeenlinnaan. Kimppakolmiossa pitää aina purkaa kaikki sopimukset, jos joku lähtee. En kokenut olevani mitenkään valmis muuttamaan. Aloin kiireisesti etsimään uusia asukkaita vanhojen tilalle. Kaksi ihmistä, jotka löysin ystävieni kautta, lupautuivat uusimaan sopimuksen kolmiosta: Pasi ja Piia. Jouduimme siirtämään sopimuksen allekirjoitusta monesti. Kukaan meistä ei ollut tehnyt ennen vuokrasopimusta. Entiset kämppikseni
Entä jos kaikki menee pieleen ja uusi elämä kaatuu niskaan?
19.6. Heräsin myöhään, muistin että Zachariaalla on tänään bileet. Vahvistin saapumiseni, valmistauduin ja lähdin. Zacharias on hyvä ystävä, joka pitää parhaat amerikkalaissuomalaiset juhlat. Ronja ja Anssi, Pasin vanhoja tuttuja, tulivat myös bileisiin. Juttelin heidän kanssaan mukavia, mutten halua pitää heihin enempää yhteyttä. Olen päättänyt, etten pidä kehenkään hedonistisen elämäntavan harjoittajaan yhteyttä.. Olen saanut tarpeeksi ongelmia, enkä kaipaa niitä lisää huumeista. Raja vedetään siihen, tunteeko
ihminen vastuuta itsestään ja muista. Nukuin yön yli Zachariaan sohvalla. 20.6. Tänään on krapulapäivä. Menin mutsille potemaan huonoa oloani, enkä voinut liikkua koko päivänä. 21.6. En muista, mitä tein päivällä, mutta illalla Elli kutsui minut DTM:ään omalla kustannuksellaan. Tutustuin moniin mukaviin ihmisiin ja illan lopuksi lähdin lesboksi tunnustautuneen Minnan seurueen mukaan.
voiko näin käydä minulle? I 19
22.6. Lähdimme aamupahoinvointien jälkeen Minnan kanssa ottamaan aurinkoa keskuspuistoon. Parin kaljan ja siiderin voimin keskustelimme koko päivän ja otimme aurinkoa. Parhaita kesämuistoja. Elli kutsui minut terassille illalla, mutta olin liian väsynyt tyhjentämään tuoppiakaan. Lähdin äidille nukkumaan. 23.6.
Tapasin Pekan. Keskustelimme
kuulumisia, jonka jälkeen menimme äidilleni ohjelmoimaan. Datausta on hyvä harrastaa kaiken kesän menojen välissä. 24.6. Hengasin päivän Kaisaniemen nurmikolla jutellen Kaisan ja sen kavereiden kanssa. Menin illalla sovitusti Sannan kanssa Feveriin. Parin tunnin päästä lähdimme pois. Sannan piti lähteä Espooseen. Soitin Ellille ja pääsin hänen luo yöksi.
26.6. Vietin päiväni Tuska-festareiden ulkopuolella tapaillen vanhoja tuttuja. 27.6. Kokeilin erilaista tapahtumaa ajautuen Helsinki Prideen (Suomen suurin homo-, lesbo- ja bi-tapahtuma). Istuin nurmikolla alkuillan ja loppuillan Presidentissä pääbileissä. Lauloin karaokea, juosten samalla karkuun miestä, joka yritti iskeä minua.
” ” ”
20 I ystävät auttavat aina
Kämppä alkoi näyttämään kaatopaikalta, keittiössä ei pystynyt tekemään ruokaa. En käynyt ulkona lähes koskaan, ei huvittanut nousta välillä sängystäkään.
Elimme illuusiossa, että on kivaa hengata vaan ja antaa olla vaikka voitiin todella pahoin molemmat. Pasi alkoi käyttämään huumeita ja joutui lopulta sairaalaan, sitten vierotukseen.
Oli oikeastaan helpotu, kun lopulta päähän iski ettei enää ole kämppää. Tekemättömien asioiden listalla oli näin yksi hoidettava asia vähemmän.
31.7.-2.8. Ropecon, nörttien ja muiden omituisten massiivinen tapahtuma Espoon dipolissa, on aina ollut perinteinen paikka päättää kesä. Kolmantena päivänä olin lähdössä kotiin, kun tapasin Tarjan ja Tiinan. Tultiin niin hyvin toimeen, että lähdettiin yhdessä viettämään aikaa Kumpulan nurtsille. Kolmen tunnin hengauksen jälkeen lähdin Tuiskun kanssa nukkumaan heidän isäntänsä kämpille. Oli hyvä ilta.
olivat tehneet sen puolestani. Viimein saatiin kaikki asiat kuntoon ja sen piti olla sillä selvä. Vuokranantajan kanssa sovittiin aika vuokrasopimuksen allekirjoittamiseen viime tingassa, muuten asunto olisi lähtenyt alta. Sopimuksen allekirjoituspäivänä Piia ilmoitti, ettei olisikaan valmis muuttoon. Hänen vanhempansa olivat ideaa vastaan eikä hänellä ollut rahaa. Sopimuksen kirjoittamiseen oli aikaa pari tuntia. Paniikki iski ja aloin soittelemaan jokaista ihmistä läpi jolta olisi rahaa voinut saada. Äiti oli jo maksanut oman uuden takuuvuokrani eikä hänellä ollut enempää rahaa. Tein sen mitä kenenkään täysjärkisen ei pitäisi tehdä, otin viisi pikavippiä takuuvuokrien maksuun. Saimme pitää asunnon kaksistaan Pasin kanssa. Me molemmat raahauduimme sossun luukulle. Sain aikaisemmin nuoren aikuisen kuntoutustukea, mutta olin jättänyt tekemättä selvityksen opintojeni kulusta Kelalle, joten se lakkautettiin. Sain pian tietää, että Pasi oli jokseenkin masentunut. Kämppä alkoi näyttämään kaatopaikalta, keittiössä ei pystynyt tekemään ruokaa. En käynyt ulkona lähes koskaan, ei huvittanut nousta välillä sängystäkään. Kaikki tuntui vaikealta ja ylivoimaiselta. Kyllä sen tiesi, ettei asiat mene hyvin, ei vaan halunnut ajatella. Teki mieli paeta todellisuutta. Laskut kasaantuivat pöydille avaamattomina. Elimme illuusiossa, että on kivaa hengata vaan ja antaa olla vaikka voitiin todella pahoin molemmat. Pasi alkoi käyttämään huumeita ja joutui lopulta sairaalaan, sitten vieroitukseen. Kuukauden päästä hän ilmoitti yllättäen olevansa muuttamassa. Vuokranantaja muutti asunnon soluksi ja myi huoneet uusille ihmisille. Sain solun vähän matkan päästä. Muutto sujui huonosti, en jaksanut edes purkaa kamoja uudessa huoneessani, vaan annoin kaiken olla. Sulkeuduin omaan huoneeseeni entistä enemmän. Vuorokausirytmini oli lopulta niin sekaisin, että valvoin yhden päivän ja nukuin seuraavan. En käynyt sossussa kahteen kuukauteen uusimassa toimeentulotukea. Unohdin myös vahvistaa vuokranantajan sopimuksen solustani. Kahden kuukauden vuokrarästien takia he eivät enää myöntäneet uutta asuntoa ja päädyin asunnottomaksi. Tämä kaikki kuulostaa tyhmältä, miksi en tarttunut asioihin? Silloin kun ihmistä ahdistaa ja masentaa yli oman ymmärryksensä, ei enää hahmota missä mennään. Jossain vaiheessa ei enää halua tietää missä mennään. Vasta silloin, kun kaikki on jo menetetty, ymmärtää oman ahdinkonsa. Ihmismieli ei halua myöntää epäonnistuneensa jossain, mikä on niin monelle selviö, kuten itsenäinen elämä. Lähdin valmistautumattomana itsenäiseen elämään. Kantapään kautta olen oppinut, etteivät asiat jättämällä parane. Koko elämäni olen halunnut pärjätä ja olla itsenäinen vahva ihminen. On erittäin vaikea myöntää itselleen, ettei ole vahva tai itsenäinen. Silloin joutuu muuttamaan kuvaa itsestään. Oli oikeastaan helpotus, kun lopulta päähän iski, ettei enää ole kämppää. Tekemättömien asioiden listalla oli näin yksi hoidettava asia vähemmän. Eräs ystäväni Kari tarjosi kamoilleni säilytyspaikan työpaikkansa varastosta. Siirsin vaatteeni äidille ottaen mukaani vain tarpeellisimmat välineet. Näin tähän päädyttiin.
4.8. Tarja ja Tiina lähtivät kohti kotikontuja pohjoiseen päin. Otettiin kuvia tätä juttua varten. Pysähdyin Robert’s Coffeen juomaan lattea, kun törmäsin Kaisaan ja hänen seuralaiseensa. Päädyimme parille Rotterdamiin. Mikäs siinä, jos muut tarjoavat. Jatkoimme Alepubiin, jossa törmäsin Miiaan ja Markkuun, vanhoihin luokkakavereihin. Joimme pari, joiden jälkeen sovin yöpaikakseni Miian lattian.
tunnistaisitko kodittoman? I 21
”
22 I kuopasta ylös metri kerrallaan
Kukaan ei jaksa katsella rahatonta ihmistä nurkissaan liian kauaa.
Miten tappaa aikaa kun ei ole kämppää?
En ota asunnottomuutta kovin negatiivisesti. Se on vapauttava elämäntyyli. Herään aamulla jostain, enkä joudu miettimään, mitä laitan päälleni, koska mukana on tasan kaksi vaatekertaa. Jos olen ystävällä ja saan olla siellä, saatan jäädä seuraavaan päivään asti. Mutta jos olen jo ollut jossain päivän tai kaksi, on aika vaihtaa maisemaa. Kukaan ei jaksa katsella rahatonta ihmistä nurkissaan liian kauaa. Kauniina päivinä liikuskelen kaupungilla ja kävelen puistoissa. Nautin kauniista maisemasta, vapauden tunteesta. Juttelen satunnaisille ihmisille, jos he ovat helposti lähestyttävissä. Feissaajien kanssa on aina mukava jutella, heidän kanssaan voi yleensä puhua vähän vapaammin. Munkit ovat myös rentoja juttukavereita, vaikka ne yrittääkin tyrkyttää kuivattuja hedelmiään vähän väliä. Joka päivä mietin, minne suuntaan seuraavaksi. Välillä käyn lukemassa kirjastossa kirjoja, toisinaan käyn Karin työpaikalla juomassa kahvia hesarin kera. Jos tiedän jonkun kaverin, jonka luona en ole vähään aikaan käynyt, soitan hänelle. Ruokaa syön silloin kun sitä saan. Välillä vetää tiukoille. Jos en löydä yöpaikkaa, ja rahapussissa on vielä vähän rahaa, suunnistan yleensä baariin. Baarista yleensä aina löytyy joku ihminen, jonka luokse voi mennä punkkaamaan yhden yön ajaksi. Huonona puolena tietty pysymättömyys aiheuttaa tavaroiden
hukkumista. Näen kavereitani paljon, mutta juhlin myös paljon. En enää ihmettele, miksi jotkut ihmiset vajoavat alkoholiin tällaisissa tilanteissa. Alkoholi tuo sosiaalisuutta ja sen avulla löytää uusia ihmisiä. Väsymys on jatkuva ongelma, ilman rutiinia on vaikea nukkua säännöllisesti. Vaarana on, että tähän tottuu liikaakin. Ei välttämättä enää halua tehdä mitään asioiden parantamiseksi. Onnekseni veljeni takoi järkeä päähäni sanomalla, että on huolissaan, kun en tehnyt muuta kuin biletin. Kari ja hänen työkaverinsa ovat auttaneet minua suunnittelemaan jaloille nousua. Olen saanut luopua monesta unelmasta ja asiasta, joista pidin. Lensin ulos Helsinki Business Collegesta ”motivaation puutteesta”. Ei se sitä ollut, halusin todella pysyä oppilaitoksessa, jota arvostin ja jonne olin halunnut kolme vuotta elämästäni. Menetin luottotietoni velkojeni vuoksi ja vähän aikaa sitten lähti myös tietokoneeni. Omaa rauhaa on nykyään vähän, eikä missään voi oikeasti rauhoittua. Olisin luultavasti itkenyt monen monituista kertaa, mutta uskon että asioita pitää katsoa optimistisesti, muuten ei kallo kestä kauaa. Moni päivä viheltää ohi kuin tuuli vain. En muista päiviä viikon jälkeiseltä ajalta kovin selkeästi vain sen vuoksi, että teen joka päivä jotain tai nukun. Tietynlainen ajantaju häviää.
Miten elämä jatkuu?
Asiat järjestyvät hitaasti, välillä ne tuntuvat ottavan takapakkia. Pohjalta on vaikea ryömiä takaisin jalustalle. Mutta onneksi on paljon tukevia kavereita ja ystäviä. Ne auttavat minua jaksamaan eteenpäin. Olen käynyt oikeusaputoimistossa juristin puheilla. Siirrän oikeuden rahoistani veljelleni, joka sen jälkeen säätelee rahankäyttöäni. Toinen vaihtoehto olisi ollut aikuisen huostaan-
otto, joka on varteenotettava vaihtoehto silloin, kun ei pysty pitämään huolta itsestään ja omasta rahapussista. Huostaanotto prosessina kestäisi kuitenkin vuosia, enkä ole varma, haluanko mennä sen kaiken läpi. On kuitenkin hyvä olla toinen suunnitelma, jos tämä ensimmäinen kusee. Minulla on lääkärille aika, jossa kartoitetaan minun työkykyä ja jaksamista. Katsotaan, mitä sen jälkeen tapahtuu.
amisten taidonnäyte I 23
! w o h s d a o Cultural Care Au Pair uy R Oosnsk ored b EF and Sp
Tule tutustumaan ohjelmiimme ja pelaamaan itsesi maailmalle
Tilaa esite lähettämällä tekstiviesti: “LT Osku + esitteen nro(t), nimi, osoite, postiosoite, e-mail, syntymäaika” numeroon 17211.” 1. 2. 3. 4.
Cultural Care Au Pair EF Kielimatkat – ryhmässä ja itsenäisesti EF High School Year EF Opintovuosi Ulkomailla
Esimerkiksi: ”LT Osku 1,3,4, Maija Matkaaja, Matkakatu 1, 98760 Koti, matkaaja@matkalle.com, 010992.” Toimii TeliaSoneran, Elisan, Saunalahden, DNA:n ja Tele Finlandin liittymistä normaalin tekstiviestin hinnalla.
Cultural Care Au Pair 18-26 –vuotiaille
EF Kielimatkat 9-19 –vuotiaille
EF High School Year 14-18 -vuotiaille
EF Opintovuosi Ulkomailla yli 16-vuotiaille
Experience the world and live your dream! ZZZ HI Ƅ ZZZ FXOWXUDOFDUH Ƅ
More to Love
N채ill채 kiloilla valloitetaan blogimaailma.
26 I upeita naisia, katso nyt niitä
Pepin ja Mimmin More to love -blogi on noussut luetuimpien ja kuumimpien blogien joukkoon vain parissa kuukaudessa. Naisten blogin yksinkertainen ja kaunis idea on kertoa kahden isomman vaatekoon naisen elämästä. Mitään peittelemättä naiset kertovat läskiä löytyvän, eikä se tee elämästä aina helppoa, mutta silti nämä naiset ovat vakuuttuneita olevansa ihania ja upeita. Eikä vastaan ole sanomista. Peppi: Oltiin luettu jo pitkään erilaisia blogeja ja molemmat mietitty, että ois kiva itsekin pitää blogia. Me ollaan aina puhuttu keskenämme näistä läski-jutuista tosi avoimesti ja päätettiin pitää samasta linjasta kiinni myös blogin puolella. Mimmi: En ois koskaan kuvitellut, että blogi saavuttaa näin kovan suosion näin nopeasti (suosiohan oli kyllä taattu, muttei näin pian). Ilmeisesti kuitenkin osu ja upposi. Muotiblogit on kyllä ollut aika tasapaksuja, itse olemme vain paksuja! Blogi ei keskity vain painoon, vaan asiaa löytyy töistä, herkuttelusta, meikeistä, tyylistä, kavereista ja bileistä - lyhyesti listattuna kaikesta, mitä naisen elämä sisältää. Tähän mennessä blogi on saanut vain hyvää palautetta, vaikka Peppi on kuullut selän ta-
”
Onko kukaan nykyään tyytyväinen ulkonäköönsä?
kana puhuttavan jotain ikävääkin. Peppi: Mutta sehän nyt kuuluu asiaan. Kaikkia ei vaan voi miellyttää, eikä se kyllä ole meidän tarkoituskaan. Kommentit mitä blogiin saadaan on kuitenkin 99% positiivisia ja se on ihan mahtavaa! Mutta koska paino on kuitenkin isossa roolissa blogissa, niin kysytään ensimmäisenä mikä on älyttömin ennakkoluulo, mitä muut ihmiset ajattelevat XL-koon ihmisistä? Peppi: Mun mielestä älyttömin läppä on se, ettei läskit huolehtisi ollenkaan ittestään.
Jos sattuu rakastamaan ruokaa ja vihaamaan liikuntaa ei se tarkoita sitä, että kaikki läskit ois automaattisesti rumia, haisisi pahalle ja vaan makaisi sohvalla. Mimmi: Sama. Toi yleinen saamattomuus. Mielestäni olen saanut enemmän aikaan elämässäni kuin useat laihat! (LOL) Joskus kuulee sanottavan, ettei kukaan isomman vaatekoon ihminen ole tyytyväinen ulkonäköönsä, vaan haluaisi sisimmässään olla laiha. Onko se totta vai typerää? Peppi: Onko kukaan nykyään tyytyväinen ulkonäköönsä? Mä en ainakaan ole ja joo oon aina halunnut olla laiha. Nyt kun oon vä-
”
Tulipa missivastaus, mutta olenhan kyllä tällainen missi!
hän jo laihtunu, niin oon ruvennut kuitenkin miettimään, että osaisinko edes olla laiha? Mimmi: Vaikea sanoa minkälaista ois olla laiha, ku en ole koskaan kokeillut. Luultavasti tulisin aina omaamaan kuitenkin “lihavan ajattelumaailman”. Nykyisestä painosta 20 kiloa kevyempänä ei elämä ollut sen kummempaa kuin tänäkään päivänä. Mehän ollaan molemmat kuitenkin hyvännäkösiä läskejä! ;) Lopuksi ajatusleikki: Millainen olisi Pepin ja Mimmin ihanteellinen maailma ? Peppi: Ihanteellisessa maailmassa vuorokaudessa olisi enemmän tunteja ja mikään ruoka ei lihottaisi ollenkaan! Mimmi: Ihanteellisessa maailmassa kaikki saisivat olla sellaisia kuin haluaisivat ja kukaan ei puuttuisi toisen tekemisiin! (Oho, tulipa missivastaus, mutta olenhan kyllä tällainen missi!) Ei vastaan sanomista.
Teksti Hanne Haapakoski Kuvat Niko Rakkolainen
kauneus ei vaadi nollakokoa I 27
Blogimaailman upeita amiksia. Peppi on koulutukseltaan painoviestint채assistentti ja Mimmi parturi-kampaaja sek채 ylioppilas. Mimmi opiskelee nyt estenomiksi ja haaveilee hiusalan opettajan virasta amiksessa. Kokemusta amiksen opettajana Mimmi on jo saanut.
http://mor3tolov3.blogspot.com/
läski lisää aivojumppaa I 29
Kädet, jalat ja tosi lihava Mimmi: muistatko kun pääsin töihin tonne? Peppi: joo. Mimmi: niin mua huvitti, kun sieltä jäi pois se joka oli mua ennen, niin se oli kans melkein mun kokonen.. sit mietin tossa et ottiko ne mut siks, että pitää olla kiintiöläski töissä.. siis sille oli tilattu kato kaikki kesäpaidat kokoo XL ja mä sit sain ne. Peppi: :D Mimmi: sillä pomolla oli vaan hirvee selittely mulle et “joo ei tää oo sulle tilattu, että on XL-koko, mut nää on tosi vartalonmyötäsiä” ihanku en muka ois läski ja tarviis koon XL. Niin joo ja sit olin taas ihan paineessa et mahtuuko, huh huh :D Peppi: :DDD Mimmi: mahtu onneks! Tuolla töissäkin tuntuu et kaikki tulee multa kysyy jotain selluliitinhoitogeeliä :D varmaan ajattelee et toi käyttää kuitenki :D ja jotain raskausarpienhäivyttäjää :D Mut enpä käytä :D Peppi: työvaatteista vielä, että meki muute oltii työkavereiden kanssa sellases tehtaas käymäs ja sit saatiin sellaset isot työtakit, ni kaikki muut hukku niihin, jopa miehet.. meikäläinen siellä oli takki auki “huh ku tulee kuuma”. Totuus: ei mahtunu Mimmi: HAHA. Voin niin samaistua! Peppi: mitä voi sanoo, anyway big girls rule the world :D Mimmi: jep! On kyllä siistiä olla kiintiöläski!!
Kaksiovisessa henkilöautossa läski jännittää takapenkille könyämistä tai jo yksin sinne joutumisen mahdollisuutta. ”Sinä voit istua edessä”-lausahdus läskille on aina yhtä nöyryyttävää kuultavaa. Ja 85vuotias hoikka mummeli kipsahtaa ketterästi auton takapenkille. Bussissa läski joutuu jännittämään, mahtuuko käytävällä kävelemään vai ovatko penkit liian lähekkäin. Turvallisinta on siis istua heti ensimmäiseen penkkiin. Jos bussissa pääsee istumaan, yrittää läski istua niin pienesti kuin mahdollista. Jos viereen erehtyy istumaan joku muu ihminen, joutuu läski usein ahdistetuksi ihan kiinni ikkunaan ja siltikin kanssamatkustaja meinaa tipahtaa joka mutkassa penkiltä. Jos läski joutuu seisomaan, on massan paikallaan pitäminen mitä suurin haaste. Läskiä on myös turha yrittää ohittaa bussin ahtaalla käytävällä. Junassa läski joutuu miettimään, mahtuuko mukavasti penkkiin, vai voiko liiempaa huomiota herättämättä
Mimmi: mut mua ärsyttää se, että jos oot läski, niin pitää olla esim työhaastattelussa paljo vakuuttavampi ku laiha. Peppi: se on totta ja mua ärsyttää se, et ajatellaan et läskit ei pidä ittestään huolta koska se ei pidä paikkaansa, mut siis sellanen tiiätkö et ku oot läski ni et huolehdi itestäs ku oot läski. Se että syö huonosti ja muuta on vain pieni osa sitä ittestään huolehtimista. Mimmi: joo kyllä mä ainakin pidän itestäni huolta. Mimmi: sit mietin välillä ku meillä käy sikana töissä tyypit kysyy et oisko töitä, monta kertaa päivässä saatetaan kysyä ja soittaa ja sit ite miettii et miten hitossa mä oon täällä töissä :D en keksiny muuta selitystä ku just sen et se edellinen läski jäi pois :D (koulutuksella ei toki oo osuutta asiaan) Mimmi: mut ärsyttää tuolla töissäkin ku jotkut valittaa et ne on muka lihavia.. ykskin työkaveri koko ajan, eikä siinä oo grammaakaan ylimäärästä. Peppi: joo toi on ärsyttävää. Mimmi: koko ajan selittelee syömisiään ja just jotain “joo mä voisin antaa omista kiloistani tolle vartijalle ku on noin hoikka” Peppi: mä aina mietin, et kuvaileekohan ihmiset mut aina silleen “siis se Peppi, se semmonen lihava tummatukkanen” :D Mimmi: joo sama mulla!!! :D Peppi: “Peppi, sellanen sillä on kädet, jalat ja se on tosi lihava” :D
muina henkilöinä pitää koko matkan keskikaidetta ylhäällä. Myös Keski-Euroopan junissa portaat jo itse junaan ovat usein läskille todella korkeat ja vaikeat, junan kapeista käytävistä puhumattakaan! Lentokoneessa läski joutuu miettimään mahtuuko turvavyö kiinni. Ja jos mahtuu, mahtuuko pöytä laskeutumaan enää eteen. Lentokoneen WC taas on jo ihan oma lukunsa. Kun läski vihdoin pääsee perille, eletään kauhun hetkiä, jos hostelli sijaitsee vanhan hissittömän talon seitsemännessä kerroksessa. Myös natisevan kerrossängyn yläsänkyyn joutuminen dormissa on jo pelkästään ajatuksena puistattavaa. Huvipuistossa läski joutuu jännittämään laitteeseen mahtumista. Varoittava kyltti ”certain body shapes may...” laitteen ulkopuolella nostaa läskin sykettä entisestään. Huvipuiston jonossa tuleekin vertailtua, että jos tuo mahtuu, niin kyllä minäkin.
30 I amis töissä
Ravintolakokki saa varautua tekemään sata À la carte -annosta illassa. Hiljaisena iltana luututaan lattioita.
Telkkarin ruokaohjelmat rohkaisevat kokeilemaan uusia reseptejä, jotka valmistuvat helposti, näyttävät hyviltä ja onnistuvat tietenkin aina. Harmoninen pihvien paistaminen, suolan satunnainen ripottelu ja kauniiden annoksien esillelaitto on kuitenkin vain hienoinen pintaraapaisu todellisesta ravintolakokin työnkuvasta; aivan kuin paahtovanukas Crème brûléen pinta, jonka murtaminen tehdään varovasti teelusikan kärjellä. Ravintolakokki Jonna Kallio painottaa, että kokin työhön kuuluvat myös tiskaaminen, siivoaminen sekä lattioiden peseminen. Hyvin harvoin ravintolan keittiössä työskentelee erikseen tiskareita tai siivoojia, mutta kiireisinä päivinä niitäkin tarvitaan. - Kiireisinä päivinäkään työnteko ei ole samanlaista, kuin ’Kauhukeittiössä’, ellei keittiömestarina ole sitten oikeasti Gordon Ramsay, Jonna nauraa. Jonna työskentelee hotelli Ellivuoressa, jossa on erikseen À la carte -puoli, sali lounaineen sekä päivällisen ja illallisen noutopöytä. Myös erilaisiin tapahtumiin tulee usein ruokia valmistettavaksi. - Ruoka valmistetaan silti yhdessä ja samassa ravintolan keittiössä ja siellä minä työskentelen. Aluksi kokeilin työskentelyä muutaman vuoron verran salin puolella, mutta nyt olen keskittynyt työskentelemään vain ravintolakeittiöllä. Se on enemmän sellainen ’mun juttu’, vaikka ravintolakokin koulutuksella voisin yhtä hyvin toimia tarjoilijanakin, Jonna toteaa.
Aikainen mato ruoan laittaa Jonnan tyypillinen työpäivä alkaa kello kuudelta aamulla. Ensimmäisiin työtehtäviin kuuluu aamiaisen valmistaminen; puuron ja kananmunien keittäminen, kokkelit ja karjalanpiirakat, pekonin ja nakkien paistaminen.. Myös noutopöydän ruokia aloitetaan
valmistamaan yllättävän aikaisin. - Iltavuoro alkaa epäsäännölliseen aikaan, yleensä klo 12-16 välillä. Silloin valmistetaan ruoat tilausuuksiin, tarvittaessa lisätään ruokia noutopöytään sekä valmistellaan À la carte -puolen raaka-aineita, jotta annos saadaan asiakkaalle pian pöytään, Jonna kertoo. Työpäivät ovat harvoin, jos milloinkaan, samanlaisia ja työvuorotkin ovat vaihtelevia. Koskaan töihin mennessä ei voi tietää, onko luvassa hiljaisempi ilta vai yllättäen sata À la carte -annostilausta. - Hiljaisempana työvuorona on aikaa keskittyä rauhassa annoksen valmistamiseen ja voi käyttää ruoan maustamiseen, asetteluun ja koristeluun reilusti enemmän aikaa. Ruokien esille laittaminen, koristelu ja kaikenlainen pieni näprääminen on oikeastaan hauskinta. Aina kun mahdollista yritän tehdä ruoasta kaunista, Jonna toteaa. Kiireisessä työvuorossa on aina jotakin palkitsevaa. - À la carte -annosten valmistaminen on mukavinta, vaikka se onkin välillä kiireistä puuhaa, jos asiakkaita on paljon. Toisaalta todella kiireisen illan päätteeksi tulee aina voitonriemuinen tunne siitä, että töitä on tullut taas tehtyä ja onnistuneesti selvittyä kiireisestä illasta. Tiukkaan työskentelyn rytmiin tottuu kyllä nopeasti, vaikka aluksi se voi olla stressaavaa. Itselläni se menee nykyään jo rutiinilla.
Hyvä kokki tekee mitä pitää Jonna kuvailee itseään rauhalliseksi, paineensietokykyiseksi ja avoimeksi työntekijäksi, joka ei valikoi töitään vaan tekee myös niitä vähemmän mieleisiä työtehtäviä. Epäonnistumisen hän kuitenkin ottaa aina raskaasti. - Otan aina epäonnistumisen vakavasti ja yritän heti korjata tilanteen. Monesti kiireisinä päivinä ruo-
Kiireisinä päivinäkään työnteko ei ole samanlaista kuin ’Kauhukeittiössä’, ellei keittiömestarina ole sitten oikeasti Gordon Ramsay.
32 I töissä hyvällä fiiliksellä
ka saattaa palaa ja valmistaminen täytyy silloin aloittaa aivan alusta asti. Ravintolan keittiössä työnkuvaan kuuluu myös valmistettavien ruokien maistelu, sillä reseptejä ei yleensä käytetä. - On maistettava ainakin suolaisuus sekä makeus ja itse maistan yleensä melkein kaikkea. Jos sellainen tilanne tulee, ettei voi jotakin ruokaa maistaa, niin aina työkaveria voi pyytää tarkistamaan maun, jos itse ei vaikka syö ollenkaan lihaa.
Kotona tulista ruokaa Jonna harrastaa ruoanlaittoa myös kotonaan itselleen ja välillä suuremmalle joukolle. Kotona kokkaillessa Jonna ottaa aina huomioon vieraiden mieltymykset. Saako ruoka olla tulista? Lihaa, kalaa vai kasvista? Suvaitaanko runsasta valkosipulin käyttöä? Sietääkö Niko pippuria ja vaatiiko Jatta maitoa ruokajuomaksi? Jonna valmistaa mielellään tulisempia
ruokia ja käyttää tarvittaessa mustapippuria, koska välttää suolan lisäämistä. Kokonaan uusia ruokia tai reseptejä Jonna ei ole vielä keksinyt, mutta soveltaa lähes aina reseptejä mieleisekseen. - Joskus liika soveltaminen saattaa koitua kohtaloksi, mutta myös positiivisia yllätyksiä on tullut. Aineksia en oikein koskaan mittaa, ainoastaan joskus leipoessani, koska se on hieman tarkempaa puuhaa, Jonna kertoo.
”
ei kiirettä mihinkään I 33
Joskus liika soveltaminen saattaa koitua kohtaloksi.
vuoro juhannukseksi ja myöhemmin satunnaisia työvuoroja löytyi mukavasti koko loppukesäksi. - Syksyllä koulun ohessa tarjottiin viikonlopuiksi töitä Ellivuoressa, talvella hiihtoloman kiireisemmät päivät sekä taas keväällä lähes joka viikonlopuksi riitti töitä. Heti koulun päätyttyä sitten aloitinkin palkkatyöt siellä, Jonna kertoo. Jonna kokeili opiskelun kolmantena vuonna työskentelyä myös kylpylähotelli Edenissä, josta hänelle tarjottiin myös kesätöitä, mutta päätyi valitsemaan hotelli Ellivuoren tarjoaman työpaikan.
Tulevaisuus on vielä auki
Siskon perässä kokin tielle Jonna päätyi opiskelemaan ravintolakokiksi heti peruskoulun käytyään ja tiesi alasta jo valmiiksi, koska isosisko Jenni on myös opiskellut ravintolakokiksi. - Mielessä oli paljon eri aloja, mutta viimeisiksi vaihtoehdoiksi jäi oikeastaan leipuri-kondiittori sekä ravintolakokki. Ammattikoulussa oli mukavaa, kun saimme valita kokkien peruskurssien
lisäksi leipurien sekä kondiittoreiden kursseja, Jonna kertoo. Kolmivuotisen perustutkinnon ensimmäisenä vuonna Jonna työskenteli työssäoppimisjaksona paikallisessa lounaskahvilassa, jonne hän pääsi myöhemmin kesätöihin muutamaksi viikoksi. Toisena vuonna hän työskenteli hotelli Ellivuoressa, jonne hänet pyydettiin ensimmäiseen oikeaan työvuoroon heti tulevaksi äitienpäiväksi. Äitienpäivää seurasi työ-
Jonna harkitsi jatkavansa opiskelua restonomiksi, mutta heti valmistumisen jälkeen tarjotun työpaikan takia jatko-opiskelu ei enää houkutellut. - En voi sanoa, ettenkö enää koskaan viihtyisi koulun penkillä, mutta nyt työelämä innostaa enemmän. Voi olla, että myöhemmässä vaiheessa innostun taas enemmän opiskelusta, Jonna miettii. Jonna aikoo työskennellä alalla niin kauan kuin töitä riittää eikä varsinaisesti ole vielä harkinnut yrittäjyyttä, eikä mieti maiseman vaihtamistakaan. - Tietysti yrittäjyys kiehtoo jollakin tapaa, kun saisi itse suunnitella ja päättää kaikesta, mutta toisaalta siitä vastuusta koituisi vain ylimääräistä stressiä, joten ehkäpä yrittäjyys ei sopisi minulle. Jos lähiseudulla riittää töitä, en todennäköisesti ole muuttamassa, ellei todella hyvää työtarjousta tule jostain kauempaa, Jonna pohtii. Nyt Jonna nauttii työstään Ellivuoressa, mutta tulevaisuus voi tuoda tullessaan yllättäviäkin muutoksia. Ehkäpä Jonna innostuu opiskelusta jo ensi vuonna ja kerää rohkeutta tulevaksi yrittäjäksi. Alan vaihtamista hän ei kuitenkaan ole harkinnut missään vaiheessa. Teksti Adeline Uotila Kuvat Raisa Suuronen
34 I mitä haluat katsoa ikuisesti?
” ”
Omasta kokemuksesta vatsan seutu ja kaula on kivuliampia paikkoja.
Mr Hankeytä en tee miehen pakaraan!
kestätkö kipua, kauan? I 35
Kuvia piikillä. Markus Laihanen on paljasjalkainen porilainen, joka kotinsa yläkerran tatuointistudion lisäksi toimii sähköasentajan papereilla huoltoasentajana.
””
36 I kaunis tarina vai pelkkä kuva?
Kyllähän vanha kansa vieläkin kattoo aika pitkään rankasti tatuoituja ihmisiä. Joku liki 60 prosenttia ihosta taitaa nyt olla musteen peitossa.
Tatuoinnilla ei tarvitse olla tarinaa, mutta usein merkityksellä varustetut kuvat ovat kantajilleen rakkaimpia.
Sinun muistoksesi pieni. Helena otti yläselkäänsä tatuoinnin kuolleena syntyneen poikansa muistoksi. – Olen aina halunnut tatuointia mutta aihe oli hukassa. Esikoisemme Viljamin kuolleena syntymisen jälkeen aihe tatuointiin oli selvä. Nyt isoveliViljami on reppuselässäni mihin ei elävänä ikinä päässyt.
Tosi rakas harrastus. Alisa on tatuoinut pakaraansa sanan reilukerho. Sana herättää saunassa hilpeyttä, mutta likaisten ajatusten sijaan tatuointi kertoo rakkaasta harrastuksesta - partiosta. – Mun partioryhmän nimi on reilukerho. Toinenkin tatuointi löytyy, se on kädessä ja siinä on sukunimen kirjaimista muodostettu kuva, mikä toimii myös oman vaatesarjan tuotemerkkinä.
Oletko sinä etsimämme Paranna nuorten kuljettajien maine ja osoita meille olevasi Loistokuski. Saat ainutlaatuisen 20 % lisäbonuksen liikennevakuutukseesi. Lue lisää alle 27-vuotiaille tarjottavasta rahanarvoisesta edusta ja osallistu keskusteluun osoitteessa if.fi/loistokuskietu Kysy myös järjestösi jäseneduista. Tarkat ehdot löydät osoitteesta if.fi
38 I amikset ytimest채 ihokarvoihin
Shiny happy people?
amikset ytimestä ihokarvoihin I 39
A
Ammatillisen koulutuksen sisällä opiskellaan monia aloja ja niihin hakeudutaan eri syistä ja erilaisissa elämänvaiheissa. Siksi oli selvää, että myös Amis 2009 -tutkimuksen tulokset olisivat vaihtelevia. Kun selvitetään opiskelijan odotuksia oman elämän tulevalle muodolle, ei liene realistista odottaa, että joensuulaisen autoasentajan odotukset olisivat samat kuin helsinkiläisellä lähihoitajalla. Erottavia tekijöitä oli siis paljon, mutta niin oli yhdistäviäkin seikkoja. Yhteistä lähes kaikille oli kuitenkin näkemys siitä, että oma opiskelu on vahvasti yhteydessä tulevaan elämään ja siinä pärjäämiseen.
Mitä ajattelen itsestäni? Luonne on aina yksilöllinen juttu. Mutta kun tarkasteltava joukko kasvaa tarpeeksi suureksi, voidaan nähdä yhdistäviä tekijöitä, jotka tuntuvat olevan luonteenomaisia amiksille. Tutkimuksessa on kysytty amisten näkemyksiä omista luonteenpiirteistään, joten vastaus kertoo sen, mitä jokainen itse peilistä näkee. OSKU ry:n toiminnan alkaessa vuosituhannen alussa oli selvää, että muulla yhteiskunnalla oli vahvoja näkemyksiä siitä, minkälaisia ihmisiä amikset ovat. Vallalla olleet stereotypiat olivat kokonaan päivittämättä 2000-luvulle ja näkemykset saattoivat vaikuttaa myös siihen, miten amikset omaa kuvaansa katselivat. Eli mielipiteitä amiksista oli monella, mutta tietoa ei kellään. Nyt on. Amisten omat näkemykset antavat stereotypioille kunnolla huutia. Parhaiten itseä kuvaavaksi luonteenpiirteeksi nousi eniten amis(ja nuoriso-) stereotypioiden vastainen sana ”vastuuntuntoinen”, jollaiseksi itseään kuvaili lähes jokainen amis. Avoimuus ja yleisempi sosiaalisuus oli myös oman persoonan ydinalueita, siinä missä vastakohtansa ”syrjäänvetäytyvä” oli omakohtaisesti tuttu vain neljännekselle. Eniten ”voi näitä nykyajan nuoria” -ajattelua kuvaavat termit ”laiska ja kärsimätön” olivat osalle vastaajista tuttuja, mutta lukuja ei voida pitää kovinkaan korkeina, tai ainakaan koko ryhmää leimaavina. Koulutusalojen välisessä vertailussa tietyt ennakkokäsitykset jopa vahvistuivat sijoitusten myötä. Tunnollisina ja ahkerina pidetyt, kutsumustyötään pyyteettömästi tekevät lähihoitajatytöt hallitsivat suvereenisti juuri näitä luonteenpiirteitä. Lähäreiden
Amikset, nuo suomalaisen koulutusyhteiskunnan kummajaiset, on vihdoin selvitetty juurta jaksain OSKU ry:n Amis 2009 -tutkimuksessa. Mistä ne tykkää, mistä ne unelmoi, mitä ne pelkää, mitä ne haluaa. On siis tullut aika katsoa peiliin, joka kertoo karun totuuden. Vai onko se sittenkään niin karu?
40 I amikset ytimestä ihokarvoihin
minäkäsitykseen kuuluu myös vahva näkemys omasta sosiaalisuudesta ja ehkä hieman yllättäen myös itsevarmuudesta. Uhrautuvien hoitajien elämää ohjaavissa luonteenpiirteissä korostui kuitenkin myös nautinnonhalu. Samaa piirrettä hehkutti itsessään 94 % kaikista amiksista. Liekö sitten kyseessä vanha yhtälö – raskas työ, raskaat huvit? Nautinnonhalun toteuttaminen näyttää kuitenkin merkitsevän amiksille jotain muuta kuin rankkaa päihteiden käyttöä, sillä vain 5 % vastanneista allekirjoitti täysin päihteiden keskeisen roolin omassa elämässään.
Respect! Asiat joilla on väliä Seuraamalla julkista keskustelua, mediaa tai julkaistuja tutkimuksia tuntuu selvältä, että 2000-luvun postmodernissa maailmassa nuorten arvot ovat kovia ja yksilökeskeisiä. ”Kaikki mulle heti nyt” on lause, jolla nuoria jatkuvasti lyödään päähän julkisuudessa. Tämä näkemys nuorten arvoista kyseenalaistuu kokonaan amisten keskuudessa. Amiksille tärkein arvo kun oli muista ihmisistä välittäminen. Toki myös itsenäisyyteen ja omillaan pärjäämiseen halutaan pyrkiä, mutta selvästikään ei hinnalla millä hyvänsä. Itsenäistymisen tiedetään entuudestaan tapahtuvan amisten keskuudessa huomattavasti muuta nuorisoa aikaisemmin, joten tuntuu luonnolliselta, että itsenäisyyden saavuttamista arvostetaan omassa ja muiden elämässä. Sitä vartenhan ammattia ja osaamista on lähdetty hankkimaan, että olisi mahdollista elää omaa elämää. Vaikka omasta elämästä halutaankin päättää, niin halu ei tunnu ulottuvan muiden elämään. Vallasta, johtamisesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostuneiden amisten osuus on huomattavan pieni, mutta tämäkin seikka tukee näkemystä, jonka mukaan ensisijainen kiinnostuksen kohde on oman elämän kuntoon laittaminen, tapahtuipa ympärillä mitä tahansa. Niin sanotut kovat arvot, eli oma napa, välinpitämättömyys luonnon tai perinteiden suhteen tai vallanhalu ovat kaikki asioita, jotka ovat korkeimmillaan nuorempien tutkittujen keskuudessa. Iän noustessa yli kahdenkymmenen, tekee elämänkokemus tehtävänsä, ja aiemmin tiukan mustavalkoisina nähdyt asiat alkavat liueta harmaan sävyihin.
Elämänsä kunnossa vai heikossa hapessa? Oletus nuoren elämän turbulenssista tuntuu pitävän vain osin paikkansa. Vain 12 % amiksista piti elämäänsä selvästi liian kiireisenä tai stressaavana. Tämä luku poikkeaa merkittävästi aiemmasta tutkimustiedosta, jonka mukaan nuoriso palaa ennätyskiireisellä vauhdilla loppuun. Amikset ovat siis enemmistöltään varsin leppoisia. Huomattavasti huolestuttavampia lukuja antavat vastaajien esittämät arviot omasta onnellisuudesta. Vaikka valtaosalla elämä sujuu hyvin, kolmannes ilmoitti, että kokemus onnellisuudesta loistaa poissaolollaan heidän elämässä. Onnettomuutta aiheuttavat kokemukset siitä, että on yksin, riittämätön ja vailla selkeitä tulevaisuuden suunnitelmia. Itsensä masentuneeksi tai ahdistuneeksi kokevien määrä on aivan liian korkea ja siksi on tärkeää miettiä, mitä asialle voisi tehdä.
Ystäviä ja/tai terapiaa Kun elämä hiipii kohti kahtakymmentä on selvää, että vastuu alkaa painaa. Korkeakouluopiskeluun jatkavat ystävät saavat halutessaan jatkaa ördäämistään, ilman että työelämän tai itsenäisyyden paine vielä rajoittaa kierroksia. Aiemmissa tutkimuksissa on raportoitu fiiliksiä siitä, että töihin siirtyminen tarkoittaa elä-
amikset ytimestä ihokarvoihin I 41
män loppumista. Elämä tarkoittanee siis vastuusta vapaata elämäntilannetta, jossa saa elää nautinnonhalunsa mukaan, tehdä asioita ja käyttää aikansa ja vähäiset rahansa kuten haluaa. Onko se sitten niin, ettei töissä käyvä voi toteuttaa itseään, tai että vastuu ahdistaa heti kotioven kynnyksen jälkeen? Paras apu pahaan oloon tuntuu olevan toinen ihminen. Avovastauksissa moni toivoo itselleen enemmän tai parempia ystäviä, sellaisia, joiden kanssa voisi keskustella avoimesti, ilman että tarvitsee pelätä mitä se toinen sitten ajattelee. Avovastauksista on myös luettavissa, että seurustelusuhteessa elävät ilmaisivat iloa kumppanistaan, siinä missä moni sinkku toivoi löytävänsä seuraa. Moni hankalassa tilanteessa elävä ajatteli, että ammattimaista keskusteluapua, tai yksilöterapiaa olisi vaikea löytää tai saada. Kokemus terapian tarpeesta toistui kuitenkin hyvin monessa vastauksessa, joten kouluyhteisöllä lienee tiukka haaste siinä, miten opiskelijat saadaan ymmärtämään, että terapiaan on mahdollista ja jopa suositeltavaa hakeutua, jos sellaista tarvetta itsellään tuntee. Tämän vuoden tilastojen mukaan lähes joka kymmenes suomalainen jauhaa päivittäin mieliala- ja masennuslääkkeitä. Joten jos ongelman ratkaisu apteekin kautta ei kiinnosta, niin eikö olisi jo aika heittää vesilintua sillä käsityksellä, että paremman olon tavoittelu ammattilaisen avulla olisi jotenkin tuomittavaa. Toisten ihmisten läheisyys on siis avain amisten onneen. Se tarkoittaa toimivia suhteita vaikkapa omiin vanhempiin, isovanhempiin, kavereihin, sisaruksiin tai siihen kaivattuun seurustelukumppaniin. Kukaan vastaajista ei ilmoittanut kaipaavansa lisää Mese-, Galtsu-, FB- tai muita virtuaalikavereita. Tästä voitaneen vetää johtopäätös, että vaikka virtuaalifrendi auttaa yksinäistä jaksamaan, ei se yksinäisyyttä poista tai tee ihmistä onnelliseksi. Aidot suhteet siis kunniaan ja livemiitit pikaisesti pystyyn. Tässäkin asiassa koululla kouluilla voisi olla toiminnan paikka.
Hyvä paha opettaja Entäpä koulun sisäinen maailma? Mitkä ovat ne vuorovaikutussuhteet, joilla tuntuisi olevan eniten väliä? Ystävien kautta syntyy tunne kuulumisesta ja yhteisöllisyydestä, mutta monet muut onnen avaimet ovat ammattihenkilökunnan käsissä. Opettajilta saatu hyvä palaute, kannustus ja opiskelijaa kohti osoitettu välittävä mielenkiinto ovat erittäin korkealla arvostettavien asioiden listalla. Opettajan käsissä on suunnattoman paljon valtaa muun muassa siihen, miten amis näkee itsensä opiskelijana, osaajana ja tulevana ammattilaisena. Opettajan esittämään asiantuntija-arvioon opiskelijat pohjaavat myös oman käsityksensä siitä, kuinka hyvissä kantimissa oma tulevaisuus on sitten kun vastuu siirtyy itselle. Onnistumisen, oppimisen ja osaamisen kokemukset tulivat monessa vastauksessa ilmi kun vastaajilta tiedusteltiin heidän omia kokemuksiaan siitä, mikä ammatillisessa opiskelussa oli parasta. Vastaavasti negatiivisimmat kokemukset opiskeluista liittyivät usein myös opettajiin ja kokemuksiin opettajuudesta. Jos opettajan koettiin olevan huono, joko tiedollisesti ja taidollisesti tai sosiaalisten vuorovaikutustaitojen osalta, niin tämän vaikutukset omaan opiskeluviihtyvyyteen, motivaatioon ja yleiseen kiinnostukseen opintoja kohtaan olivat välittömät ja negatiiviset. Avovastausten kertomuksissa tuotiin julki myös melko karuja kokemuksia julman opettajan kynsiin joutumisesta. Opettaja on siis paljon vartijana, myös amisten omasta mielestä. Onnistuessaan hyvä opettaja voi luoda perustellun uskon opiskelijan omiin taitoihin ja sitä kautta elämässä pärjäämiseen, mutta vastaavasti epäonnistuessaan huono tai julma opettaja syö opiskelijalta leijonan osan tulevan elämän eväistä. Historian stereotypiat huomioon ottaen tuntuu uskomattomalta, että vain kymmenisen prosenttia amiksista ilmoittaa, että ei koe ylpeyttä oman alansa opiskelusta tai yleensä opiskelustaan amik-
42 I amikset ytimestä ihokarvoihin
sessa. Tulosten mukaan opintoihin on myös hakeuduttu oman kiinnostuksen mukaan, ei suinkaan pakosta ja vain 10 % kokee olevansa nyt väärällä alalla. Liekö sattumaa, että jotakuinkin sama määrä ilmoittaa tosissaan harkinneensa nykyisten opintojensa keskeyttämistä. Vastaajien opiskelumotivaation on korkealla 81 % tasolla ja vielä suurempi osuus saa opinnoista onnistumisen kokemuksia. Tätä voidaan pitää joko lausuntona ammatillisen koulutuksen vakuuttavasta voimasta, tai silkkana moukan tuurina, sillä iso osa vastaajista oli sitä mieltä, että Suomessa koulutusalavalinnat joudutaan tekemään aivan liian aikaisin.
Amiksen onni - mistä se koostuu? Tutkimuksen mukaan amiksen onnen käsitteestä tuntuisivat kokonaan puuttuvat kylän suurimmat karvanopat ja vakaa viiksien kasvu. Nykyinen 2000-luvun amis on onnen määrittelyssään melkein pelottavan tavallinen ja perinteinen. Omaan työhön suhtaudutaan innolla, intohimolla ja jopa kovalla kunnianhimolla. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta luonteeltaan hyvin realistista. Kaikista maailman rikkauksista ei haaveilla, kuin ei myöskään kurjuusromanttisesta taiteilijaelämästä tai prinssistä valkealla ratsulla. Amis tavoittelee, kovalla työllä, arvostamaansa itsenäistä asemaa ja tavallista suomalaista elämää. Vakiintunut ja rauhallinen perhe-elämä, lapset ja rakastava puoliso ovat toivelistan kärjessä iästä ja sukupuolesta riippumatta. Avovastauksissa henkiset arvot korostuvat jopa yllättävän paljon. Tärkeänä koetaan taito elää tasapainoista elämää ja kyky nähdä itsensä hyvänä ihmisenä, joka on hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on. Vakaan ja turvallisen elämän elämisessä korostuvat ystävät, harrastukset ja kiireettömyys, vapaus toteuttaa itseään. Itsensä toteuttamisen toive koskee paitsi vapaa-aikaa ja harrastuksia, niin myös työelämää.
Työ ja elämä - ei niitä pelätä Yksi tutkimuksen lähtökohtia leimaavia olettamuksia oli opiskelijoiden kokema pelko työelämään siirtymistä kohtaan. Tulosten varjossa tuota hypoteesia joudutaan hieman korjaamaan. Amikset eivät sinänsä pelkää työelämää, josta heillä on hyvin positiivinen kokemus ja jonka alkua itse asiassa 89 % vastaajista ilmoittaa odottavansa innolla. Vain 10 % vastaajista on täysin vakuuttuneita siitä, että työelämä on luonteeltaan kylmää ja kovaa. Tutkimus tehtiin viime keväänä kaikista synkimpien lamaennusteiden aikaan. Valtiovarainministeri oli juuri verrannut talouden tulevia suhdanteita Talvisotaan ja entinen pääministeri Paavo Lipponen oli julistanut tämän laman tietävän Harmageddonia, eli ilmestyskirjan mukaista maailmanloppua. No eipä mitään, tutkimukseen vastanneiden mukaan amikset selviytyvät myös maailmanlopusta. Vastaajien näkemys työelämästä on hyvin realistinen ja globalisaatioyhteensopiva. Työn varmuus ei sijoittunut kovin korkealle työpaikalta toivottavien asioiden listalla. Työn ilmoitetaan olevan tärkeä osa elämää, mutta siinä tapahtuvat muutokset koetaan normaaleina työelämään kuuluvina seikkoina ja lama nähdään ohi menevänä ilmiönä. Kantojen takana tuntuu olevan luja usko siihen, että työpaikkoja tulee ja menee, mutta aina tekevälle työtä löytyy. Samaa toivoo varmasti koko Suomen kansa ja suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle amisten toive on varmasti realistisempi kuin kertaakaan II Maailman Sodan jälkeen. Ilahduttavin tieto kansantalouden kannalta lienee se, että jopa puolet amiksista ilmoittaa haluavansa toimia yrittäjänä. Huoli ja pelko ei siis tunnu olettamuksen mukaisesti kohdistuvan työelämään, sen vaatimuksiin tai epävarmuuksiin sinänsä,
13 % syrjäänvetäytynyt
11 % laiska
13 % kärsimätön
11 % valta ja johtaminen
13 % yhteiskunnallinen vaikuttaminen
23 % perinteiden kunnioittaminen
51 % avoin ja sosiaalinen
56 % nautinnonhaluinen
59 % vastuuntuntoinen
46 % älykkyys ja järkiperäisyys
64 % itsenäisyys ja omillaan pärjääminen
68 % muista ihmisistä välittäminen
amikset ytimestä ihokarvoihin I 43
44 I amikset ytimestä ihokarvoihin
vaan enemmänkin käsillä olevaan elämän vaiheen muutokseen, itsenäisen elämän alkuun ja vastuun kasvamiseen. Epävarmuus sosiaalisissa suhteissa on paljon pelottavampaa, kuin toimeentulossa. Monivalinta- ja avovastausten perusteella on siis ilmeistä, että amiksen onni on hyvin pitkälle kiinni vuorovaikutuksesta muiden ihmisten kanssa. Siinä mielessä ei ole yllätys, että tärkeimmäksi tekijäksi tulevan työpaikan valinnassa nostettiin hyvä työilmapiiri ja työpaikalla koettava yhteisöllisyys. Työn yleinen mielekkyys, uuden oppiminen ja itsensä toteuttamisen mahdollisuus ovat myös huomattavan tärkeitä seikkoja. Hyvä toimeentulo sitä vastoin tulee vasta viidentenä listalla, mutta jottei totuus unohtuisi, pieksee hyvä toimeentulo, mennen tullen, toisen valittavan vaihtoehdon, eli ”kohtuullisen toimeentulon”. Hyvän työpaikan määritelmä on hyvin linjassa niiden toiveiden ja tavoitteiden kanssa, joita amis noudattaa muuallakin elämässä. Ihannetyöpaikassa on hyvä olla ja siellä viihtyy. Omasta koulutuksesta on hyötyä ja työtehtävät antoisia ja koulutuksen mukaisia. Kiva olisi, jos mukava työporukka olisi myös kannustava ja johtajat puolestaan reiluja ja tasapuolisia. Työssä amis viihtyy paremmin jos tulee hyväksytyksi omana itsenään, eikä tarvitse pyytää anteeksi tai pelätä sitä että on nuori, kokematon, tai omasta mielestään vielä oppimassa hyväksi työtekijäksi. Eli yhteenvetona esitettäköön, että työelämässä amikselle tärkeintä on ”ettei aamulla v**uta lähteä töihin”.
Johtopäätösten paikka Mitä sitten näin valtavasta aineistosta voidaan päätellä? Mitä tutkimuksen ensimmäinen osa kertoo meille tästä porukasta, kun ottaa askeleen taaksepäin, sytyttää piipullisen tupakkaa ja keskittyy päätelmiin aitoon Nikke Knatterton -tyyliin? Amisten elämässä on rosoa ja niin kuuluukin olla. Avovastauksista pystyi lukemaan melkoisia horror-tarinoita, joiden päätteeksi vastaaja kuitenkin totesi elävänsä melko tavallista, ihan ok elämää. Se, että elämä on jo tähän mennessä tarjonnut haasteita, on yksilötasolla valtavan valitettavaa. Mutta kolikon kauniimpi puoli kertoo, että amis ei helposti hämäänny, sillä vaikeudet on tehty voitettaviksi ja tämä kaikki on elämää. Hyvänä tästä olivat avovastausten vapaan palautteen kautta esitetyt kymmenet toivomukset tutkimuksen tekijöille, että vastaajien taustatiedoissa pitäisi olla mahdollista valita myös vaihtoehto ”vastaajalla ei ole isää”. Tämäkin oli siis seikka, joka kaikessa valitettavuudessaan on vain osa elämää. Kun vastaukset annetaan nimettömänä ja vastaajia on tuhansia, niin totuus tulee ilmi. Ne asiat, joita kaveriporukassa ei uskaltaisi sanoa ääneen, kasvojen menettämisen pelossa, nousevat uudestaan ja uudestaan esiin vastauksissa. Ollaksemme onnellisia tarvitsemme toisia ihmisiä, kannustavaa opettajaa, välittäviä ystäviä, hyväksyvää perhettä ja omaa rakastavaa elämänkumppania. Amiksen elämä on yhtä aikaa itsenäistä ja muista riippuvaista. Amis on elämässä, opiskelussa ja työnteossa kunnianhimoinen, mutta uralta ei haluta rahaa, asemaa tai valtaa, vaan tavallista elämää, suomalaista unelmaa, jonka saavuttaminen on meille ihan kunnia asia. Kun tutkimuksen keinoin pääsee katsomaan sen naamion taakse, jonka keskiverto amis kasvojensa eteen arjessa kiskoo, voi löytämästään olla vain tyytyväinen. Elämän ilot, surut ja haasteet, tavoitteet ja pelot, tai toiveet ja unelmat asettuvat keskenään sellaiseen järjestykseen jonka perusteella voi vaan yhtyä vastaajien näkemykseen siitä, että on hyvä olla amis. Teksti Petri Rajaniemi Kuvat Miisa Lopperi
amikset ytimestä ihokarvoihin I 45
Taustatietoa tutkimuksesta - miksi amikset ovat tärkeitä? Suomalaisen nuorison mielipiteitä, arvoja ja elämää on tutkittu jo melko paljon. Aiemmassa nuorisotutkimuksessa vastaajajoukot ovat koostuneet pääosin joko peruskoulun tai lukion oppilaista, samalla kun amis on loistanut poissaolollaan. Jos tutkijoiden tavoitteena on todella selvittää, mitä keskivertonuori ajattelee olosta ja elämästä, on välttämätöntä, että myös toinen puoli yhteiskuntaa tutkitaan. Myös amisten mielipiteet, arvot ja ajatukset on otettava huomioon, kun yritetään rakentaa parempaa maailmaa. Amisten parempi maailma kun ei aina ole sama kuin muiden. Kuka sitten tutkimuksiin ja kyselyihin yleensä vastaa? Eivät ainakaan kovien alojen amikset. Erityisesti amis-poikien sekä tekniikan ja liikenteen opiskelijoiden mielipiteet ja näkemykset ovat puuttuneet aiemmista tutkimuksista. Nyt toteutettu tutkimus tavoitti uskomattoman hyvin amisten syvät rivit. Vastaajien ikä, koulutusala ja maantieteellinen sijainti vastasivat lähes täydellisesti amisten lajityypin erityispiirteitä ja maantieteellistä levinneisyyttä. Kerätty tutkimusaineisto oli massiivinen, sillä vastaajien määrä nousi lähes neljään tuhanteen, joista kaivattuja amis-poikiakin oli yli tuhat. Tämän uskottavammaksi ei otanta mene! Viime kevään yhteishaku osoitti selvästi, miten ratkaisevasti amiksen asema Suomessa on muuttunut. Ensimmäistä kertaa enemmistö suomalaisnuorista asetti ammatillisen koulutuksen ensisijaiseksi koulutusvalinnakseen. Amis on nyt siis suositumpaa kuin lukiokoulutus. Pitkän aikavälin muutoksena tämä on todella merkittävä saavutus, mutta suosio tuo myös vastuuta. Minkälaisia ihmisiä amiksiin halutaan ja minkälaisena heidät halutaan työelämään toimittaa? Ja muistaako joku siinä välissä pohtia mitä yksittäinen opiskelija haluaa omalta elämältään? Jotta kysymyksiin löydettäisiin vastaukset ja amisten asiaa voitaisiin tehokkaasti edistää, tarvitaan rutkasti tietoa. Vuonna 2008 amisten oma opiskelijaliitto Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU ry. päätti korjata asian ja haki Opetusministeriöltä määrärahaa kaikkien aikojen ensimmäiseen todelliseen amis-tutkimukseen. Tutkimuksen kumppanina toimi Koulutuksen järjestäjien yhdistys – KJY ja tutkimuksen toteutti alan terävintä kärkeä edustava nuorisotutkimusyritys 15/30 Research Oy. Ministeriön viisauden myötä hankkeelle saatiin rahoitus ja tässä ovat tulokset. Ammatillisten opiskelijoiden työ ja elämä – Amis 2009 tutkimuksen ensimmäinen julkistettu osa.
Hanki OSKU Opiskelijakortti! Liityt amisyhteisöön, nautit monista eduista ja voit voittaa iPod touchin
Arvomme joka kuukausi liittyneiden kesken iPod touchin, 2 kpl Diel Sonata 2gt MP5-soitinta sekä vapaavalintaisen Pop Media Oy:n lehden vuosikerran!
http://liity.osku.info Arvomme joka kuukausi liittyneiden kesken iPod touchin Lue lisää osoitteesta www.osku.info
Lisätiedot ja arvonnan säännöt osoitteesta www.osku.info
48 I amisten yhteisö - osku
Yhdessäoloa, tietoa, harrastamista, asennetta, tapahtumia, opiskelua, kavereita ja rahanarvoisia etuja – tätä on OSKU tiivistettynä. Haluatko messiin? Ainoa amisten perustama ja ainoa amisten omistama opiskelijaliitto Suomen Opiskelija-Allianssi - OSKU ry. tekee lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä työtä ammatillisten opiskelijoiden puolesta. Toisilla sanoilla sanoen OSKU on amisten etu-, palvelu- ja ennen kaikkea harrastejärjestö. Meille tärkein ja ainoa toimintaa ohjaava tekijä on opiskelija itse. Yhteisön jäsenille OSKU tarjoaa rahassa mitattavia etuja, tapahtumia, sekä kaiken tietonsa ja taitonsa.
amisten yhteisรถ - osku I 49
50 I amisten yhteisรถ - osku
amisten yhteisรถ - osku I 51
4JOVO .")%0--*4665&4*
MPJTUBB
XXX OVPSJLVMUUVVSJ m
52 I amisten yhteisö - osku
kolumni
K
oulut ovat alkaneet, onnittelut uudesta opiskelupaikastasi! Mielessä pyörii kasa kysymyksiä, jännittää edessä oleva opiskelu, työelämä, tulevaisuus. Miten menestyä opinnoissa, kerätä kaikki tarvittavat tiedot ja taidot tulevaa työpaikkaa varten, kun samalla pitäisi kasvaa aikuiseksi, muuttaa mahdollisesti omaan asuntoon pois kotipaikkakunnalta ja saada uusia kavereita? Kesäloman viimeisen viikonlopun omistin itselleni ja harrastukselleni. Päätin pelata golfia. Pelin lomassa pohdin tulevaa syksyä, töitä ja teitä opiskelijoita. Parin kierroksen jälkeen totesin mielessäni, että opiskelu on kuin kierros golfia Suomen kesässä. Aamulla kentälle lähtiessä paistaa aurinko, välillä menee pilveen ja alkaa sataa, kuuluupa pari ukkosen jyrähdystäkin jostain kaukaa, ja lopulta taas paistaa aurinko ja on aika kätellä pelikavereita hyvän kierroksen päätteeksi. Olette kaikki lyöneet huikean draivin ja päässeet opiskelemaan amikseen – nyt toivottavasti hymyilyttää. Ensimmäinen väylä, par 5, on haastava: paljon uusia asioita opeteltavana, uudet pelikaverit, bunkkereita ja vesiesteitä. Saattaa käydä mielessä: onko tässä mitään järkeä? Olenko väärällä kentällä? Enhän osaakaan kaikkea ainakaan heti ja helpoksi luulemani chippi kahdestakymmenestä metristä päätyykin metsään. Pallo meinaa hävitä.. mutta löytyy lopulta. Ei muuta kuin uusi lyönti ja takaisin väylälle. Seuraavaksi edessä on pari lyhyttä par kolmosta. Peli kulkee! Opiskelijaelämää, supermukavat uudet pelikaverit – elämä on yhtä biletystä ja helppoa etenemistä, rauta ysi toimii aina. Huomaat, että alun haasteiden jälkeen löydät taas itsevar-
muutesi ja moni asia sujuu varmasti ja vakuuttavasti jo opittua soveltamalla. Loistava valinta! Seuraavat väylät ovat täynnä valinnan mahdollisuuksia, pelatako varman päälle vai ottaako pieniä riskejä, lyödäkö metsikön yli suoraan griinille, lähteäkö sittenkin vaihtoon ulkomaille. Välillä pitää lyödä sokkona mäen taakse ja luottaa siihen, että pallo laskeutuu turvallisesti väylälle. Täytyy myös valmistautua pieniin takaiskuihin, sillä välillä pallo
”
Seuraavat väylät ovat täynnä valinnan mahdollisuuksia, pelatako varman päälle vai ottaako pieniä riskejä? juuttuu tiheään raffiin ja tuntuu, ettet pääse enää jatkamaan, kunnes otat oikean mailan bägistä ja pallo liitelee kauniisti takaisin keskelle väylää. Lopulta vaihtelevien väylien ja pienten vaikeuksienkin jälkeen päästään viimeiselle tiiauspaikalle. On aika tehdä opinnäytetyö ja osoittaa olevansa valmis työelämän haasteisiin. Pallo lähtee komeaan kaareen ja lähestyy reikää.. voiko olla totta? Kyllä: se on hole in one! Todistus kädessä ja kaikki mahdollisuudet edessä: upea työ unelmaammatissa vai sittenkin toinen kierros kentällä ja jatko-opinnoissa. Mukavaa alkanutta syksyä ja loistavia lyöntejä tuleviin opiskeluihin! Ja huomatkaahan, että kaikkien aikojen ensimmäinen AMIS Golf Open pelataan 7.9. Espoossa – toivottavasti nähdään kentällä!
Urpo Uusitalo
pääsihteeri Suomen Opiskelija-Allianssi - OSKU ry
54 I amisten yhteisö - osku
kolumni
M
uistan vielä, kuinka kolme vuotta sitten jännitti olla ensimmäistä päivää amiksessa. Olo oli hieman epävarma, ympärillä oli paljon uusia naamoja eripuolilta Suomea ja elämä opiston asuntolassa edessä. Parina ensimmäisenä viikkona tuli mietittyä, että oliko tämä oikea valinta, onko tämä oma juttu, olisiko sittenkin pitänyt tehdä jotain muuta? Epävarmuus kuitenkin hälveni, kun pääsin ensimmäistä kertaa metsäkoneen puikkoihin. Pääsin tekemään mitä halusin. Siitä hetkestä lähtien olen ylpeydellä voinut sanoa opiskelevani metsäkoneenkuljettajaksi ja odottanut innolla valmistumista sekä työelämään pääsyä. Toki työelämään siirtyminen jännittää lähes yhtä paljon kuin opiskelun aloittaminen, mutta kun on vankka amiksesta saatu tieto ja osaaminen takana, seuraava askel eteenpäin on helppo ottaa. Niinhän se on, että eka kerta jännittää aina, oli asia mikä tahansa. Nyt lukuvuosi 2009 – 2010 on lähtenyt rullaamaan ja noin 50 000 nuorta on jälleen aloittanut opiskelun ammatillisissa oppilaitoksissa, erilaisilla työpajoilla ja koulutukseen valmistavilla kursseilla. He ovat samassa tilanteessa kuin minä kolme vuotta sitten. Joten onnea matkaan kaikille teille loistavasta valinnasta! Opiskeletpa mitä alaa tahansa, kaikille erialojen osaajille on varmasti kysyntää nyt ja tulevaisuudessa. Ei sovi
”
Niinhän se on, eka kerta jännittää aina, oli asia mikä tahansa.
myöskään unohtaa, että ammatillinen koulutus antaa yleisen hakukelpoisuuden niin ammattikorkeakouluihin kuin yliopistoihinkin. Jos siis motivaatiota riittää ja muutama lisävuosi opiskelun parissa ei pelota, kannattaa tätäkin vaihtoehtoa miettiä tulevaisuudessa. Toivottavasti me kaikki amikset osaamme olla ylpeitä omasta alastamme ja arvostaa ammattitaitoamme. Sillä amiksen osaamista arvostavat myös ne, joilla samanlaista ammattitaitoa ei ole. Etenkin ne, jotka ammattitaidostamme maksavat ja sitä elämänsä aikana tarvitsevat. Eli ei muuta kuin hyvää ja menestyksekästä lukuvuotta, tästä se lähtee.
Kalle Kiilo
puheenjohtaja Suomen Opiskelija-Allianssi - OSKU ry
7VPEFO QBSBT KB BJOPB "NJTSJTUFJMZ UVMFF UBBT
F M M J O F T Ê K O J B 7
, TPS S Z
)JOOBU KB MJTÊUJFEPU PTPJUUFFTUB
56 I suuria unelmia
Nyrkkeilijä ja amis Matti Koota valmistautuu isänsä valmennuksessa seuraaviin olympialaisiin sekä siirtymään miesten sarjaan MM-kisoissa.
kovia tavoitteita I 57
58 I vastustaja ei ole ihminen Koulu saa odottaa. Matti Koota opiskelee merkonomiksi neljässä vuodessa, ettei opiskelu estä panostamista nyrkkeilyyn.
Matti loukkasi vasemman kätensä vuoden alussa ja joutui pitämään taukoa kilpailuista puolisen vuotta. Pitkään treeneissä lyötiin vain oikealla kädellä, mutta nyt vasen käsi on kestänyt taas iskuja. Kilpailuista pidetty tauko kasvatti motivaatiota entisestään, eikä Matti myönnä pelkäävänsä terveytensä puolesta. - Tietysti loukkaantuminen myös söi motivaatiota, kun harjoituksissa käydessä kuuli toisten ajatuksia tulevista kilpailuista, joihin itse ei voinut osallistua. Halu menestyä nyrkkeilyssä on kuitenkin niin kova, että en jättäisi lajia mahdollisten loukaantumisien vuoksi, enkä luokittelisi itseäni valittajatyypiksi. Lupaava nyrkkeilijä, merkonomiopiskelija Matti Koota kotiutui juuri Kankaanpäähän leiriltä Irlannista, ja tunnelmat ovat hyvät muutamasta kehätappiosta huolimatta. - Matsi oli Irlannissa kovaa, mutta erittäin hyvää harjoitusta tulevaa ajatellen, Matti kertoo leirin tunnelmista. Matin tavoitteena on otella seuraavissa olympialaisissa, mutta karsintaturnauksiin on vielä aikaa. Ennen mahdollisen olympiamitalin ripustamista kaulaan hän aikoo suorittaa perustutkinnon loppuun ja astua alokkaaksi varusmiespalvelukseen. - En osaa vielä tarkkaan kertoa mitään tulevaisuuden suunnitelmista, tilanne on varmaan selkeämpi vuoden parin kuluttua. Tällä hetkellä urheiluun keskittyminen on tärkeintä, opiskella voi lisää vielä vanhemmallakin iällä, jos haluaa.
Isän tossuissa kehään Matin innostus nyrkkeilyyn on periytynyt isältä Veli Kootalta, joka nykyään toimii Matin valmentajana. Veli Koota oli aikoinaan kansainvälisen tason nyrkkeilijä ja edusti Suomea Moskovan olympialaisissa vuonna 1980. - Olen tähän mennessä nähnyt vain yhden isän ottelun vanhalta videolta. Ja tietysti tiedän sen, mitä lehdistä on voinut lukea. Taktiikka meillä ei ole ollenkaan samanlainen, mutta molempien vahvuutena on sitkeys, sen kaiken irti saaminen itsestään, vaikka olisikin häviöllä. Tilanne saattaa muuttua hetkessä voitoksi, eikä koskaan auta jäädä tuleen makaamaan. Veli Koota on valmentanut Mattia aivan alusta alkaen ja on luonnollisesti innoissaan, kun poika tahtoo seurata isänsä jälkiä. Nyrkkeily oli kuitenkin Matin oma valinta, eikä häntä ole koskaan pakotettu laittamaan hanskoja käteen. - On hienoa, että isä on valmentajana. Häneen on helppo luottaa ja voi puhua suoraan, jos mieltä painaa. Salilla hän kuitenkin kohtelee kaikkia tasavertaisesti ja tarvittaessa huutaa pää punaisena meille jokaiselle, Matti nauraa.
Kymmenen treeniä viikossa Matti käy treeneissä lähes kymmenen kertaa viikossa, jos lähiaikoina ei kisoja ole luvassa. Lisäksi hän harrastaa jalkapalloa. - Kisojen lähestyessä harjoituksissa keskitytään aina enemmän otteluun ja lyömiseen, muuten harjoitetaan kestävyyttä ja kohotetaan kuntoa, Matti kertoo harjoitteluohjelmastaan.
Edessä ei ihminen, vaan kohde Otellessa Matti pitää toista ihmistä vain kohteena ja kilpailun vastustajana. Pataan täräyttäminen ei tunnu kauhealta, vaikka toiselta tulisikin jo valmiiksi verta nenästä. - Pitää keskittyä vain varsinaiseen otteluun eikä ajatella, että vastassa on nyt toinen ihminen. Kehässä lyömistä pitää aina mahtavana suorituksena, sillä toinen kilpailija antaisi tilanteen tullen varmasti takaisin samalla mitalla. Nyrkkeilyssä lyödään lujaa, mutta kipua Matti kertoo kestävänsä jo hyvin. Kokemuksen kautta oppii Matin mukaan kestämään sen, että joka paikkaan sattuu ja silti ei saa luovuttaa. - Ei nyrkkeily kovin raakaa ole, eivätkä ne lyönnitkään satu niin paljoa, miltä katsojien penkeistä saattaa näyttää. Ne taitaa olla enemmänkin näiden huolestuneiden äitien ajatuksia ne sellaiset, Matti ajattelee ja kaikki maailman äidit puistelee päätään. Matti kuvailee itseään sitkeäksi nyrkkeilijäksi, joka ottelee aina loppuun asti. Hän pystyy reagoimaan pisteenhuutoon sekä samalla keskittyä otteluun. Samankaltaista jännitystä ei tunne enää, kuin aikoinaan ensimmäisissä otteluissa, mutta myöntää kuitenkin pienen alkujännityksen ennen kehään pääsyä. - Vahvuuteni on se perinteinen suomalainen sisu! Pysyn tarkkana pisteistä koko ottelun ajan. Ajatukseni karkaavat ainoastaan silloin, kun ottelu menee pelkäksi sitomiseksi.
MM-pronssi tuntui parhaimmalta Merkittävimpänä saavutuksenaan Matti pitää A-junioreiden MMpronssia. Viime vuonna hänet palkittiin myös Kankaanpään parhaimpana urheilijana, mikä ei tuntunut ollenkaan hullummalta. - Merkittäviä pettymyksiä taas ei kovinkaan ole ollut. Toissa vuoden Tammer-turnauksen finaalin pistelaskenta jäi kyllä myöhemmin hieman mietityttämään, Matti myöntää. Matti on katsonut useasti otteluitaan myöhemmin nauhalta, ja jossain määrin ne pääsevät hämmästyttämään joka kerta. - Kyllähän ne yllättävät aina. Joskus sitä ihmettelee, että kuinka joku lyönti on voinut edes osua ja olla niin ratkaiseva. Ja toisinaan sitä taas pääsee kunnolla nauramaan itselleen, että tyhmä sinä - miksi menit tekemään noin? Ottelun voitto tuo miehelle erityisen hyvät fiilikset ja palkitsevan tunteen kovasta työstä. Tappio on taas hieman kitkerämpää mieltä, mutta häviämiseen Matti suhtautuu ajatellen, että ensi
60 I pettymykset on kestett채v채
Matti Ko
isojen miesten sarjaan I 61
” ”
oota
Ei nyrkkeily kovin raakaa ole, eivätkä ne lyönnitkään satu niin paljoa.
Venäjällä on kovan sarjan nyrkkeilijöitä, jos siellä pärjää hyvin, niin pärjää MM-kisoissakin.
kerralla otellaan sitten paremmin. - Hyväksi nyrkkeilijäksi ei voi tulla, jos lajista ei pidä tarpeeksi eikä motivaatio pysy yllä. Pettymyksiin on varauduttava, koska niitä tulee aina, Matti muistuttaa. Ulkomailla järjestettäviin harjoitusotteluihin ja kisoihin Matti matkustaa aina kun voi. Suomesta lähtevien kilpailijoiden kanssa hän on aina pysynyt helposti väleissä, ryhmähenki on ollut kannustava eikä katkeruuttaan toisen voitosta ole kukaan ainakaan avoimesti näyttänyt. - Me pysytään yhdessä toinen toistaan tukevina ja yhtenä ryhmänä. Kaverin voittoa iloitaan aina! Ulkomaalaisten kilpailijoiden kanssa on tultu myös hyvin toimeen, mutta joskus huomaa, että meillä suomalaisilla on kyky työskennellä yhdessä paremmin, Matti tuumii.
Tulossa ensimmäiset miesten MM-kisat Esikuvia nyrkkeilyssä ei Matilla ole ollut, eivätkä tulevaisuuden odotuksetkaan ole liioiteltuja. Muutaman päivän kuluttua hän matkustaa Tsehovin -leirille Pietariin, jossa otteluista saa harjoitusta tulevia miesten MM-kisoja varten. - Venäjällä on kovan sarjan nyrkkeilijöitä, jos siellä pärjää hyvin, niin pärjää MM-kisoissakin, Matti vakuuttaa. Milanossa syyskuussa järjestettävät MM-kisat ovat kauden päätapahtuma ja Matin ensimmäiset miesten MMkisat. Jännittääkö? Pelottaako? - Lähden ulkomaille rennolla asenteella ja otan kisat rauhallisesti ottelu kerrallaan. En pidä odotuksia liian korkealla, mutta tietenkin se olisi hienoa palata kotimaahan voittajana! mies haaveilee. Teksti Adeline Uotila Kuvat Niko Rakkolainen Kisakuvat Antti Latva-Kyyny
62 I jos hyvä idea ei riitä, mikä riittää?
Brändi erottaa hyvän firman tuntemattomasta. Yhden naisen tai miehen firmakin hyötyy tunnetusta brändistä.
onko brändi ja imago sama asia? I 63
Brändi. Jokaisella yrityksellä on oltava sellainen. Mikä se on ja mihin se vaikuttaa? Miten omalle unelmien yritykselle voi luoda brändin, joka on lähes yhtä vahva kuin Fazerin sininen? AMISlehti lähti ottamaan selvää. Viimeistään tällä 2000-luvulla brändäys on noussut välttämättömyydeksi. Coca-Colan merkittävin omaisuus ei ole tehtaat tai salainen resepti, vaan brändi. Suurten yritysten markkinointi perustuu lähes yksinomaan tuon mystisen brändin luontiin ja ylläpitämiseen. Syy löytyy valikoiman määrästä - kun tavarasta ja palveluista on reilusti ylitarjontaa, mielikuvilla on tärkeä osuus siinä mikä tuote ostoskoriin loppujen lopuksi päätyy viidestä samanlaisesta tuotteesta. Kun ihminen ostaa tietyn merkkisen auton, hän ei usein tee valintaa pelkästään järkiperustein, vaikka kuinka auton moottoria kehuisikin. Jokainen tuote kertoo aina jotain sen omistajastaan. Volvo mielletään perheautoksi, saksalaiset taas ovat nuorten miesten suosiossa ja pienet ranskalaiset ovat mielikuvien mukaan omiaan city-ihmiselle. Tämä siis näin, vaikka jokaisen autovalmistajan mallistossa on autoja jokaiseen lähtöön ja erot niiden välillä ovat aika marginaalisia. Tuotteiden avulla ihmiset kertovat keitä he ovat ja mihin porukkaan kuuluvat. Karl Kanin hupparin ostaessaan kertoo yhtä paljon itsestään kuin pitämällä WWF:n pandapaitaa päällään. Kyse on yhtä lailla mielikuvista kuin todellisista ominaisuuksista. Yrityksille brändiin sisälletyt mielikuvat ovat tapa erottua kilpailijoiden vastaavista tuotteista, varsinkin silloin kun tuotteet ovat hyvin lähellä toisiaan. Esimerkiksi pesuaineet ovat kaikki enemmän tai vähemmän samaa ainetta, mutta mainonnan avulla pyritään luomaan mielikuvaa hyvästä hintalaatu -suhteesta tai ympäristöystävällisyydestä. Tiivistettynä brändillä tarkoitetaan siis sitä mielikuvien kokonaisuutta, jonka tuotteen nykyiset ja potentiaaliset asiakkaat liittävät tiettyyn tuotemerkkiin, eli brändiin. Pysytkö vielä mukana? Joko mietit, miten kaavan saa toimimaan sinun yhden hengen yrityksessäsi? Ei helposti, mutta se on mahdollista.
Kuinka luoda oma brändi Brändi ei liity pelkästään ostajien omiin mielikuviin itsestään. Yrityksen brändi kertoo myös paljon yrityksestä itsestään. Jokainen yritys haluaa luoda kuvan itsestään ammattitaitoisena, luotettavana ja osaavana toimijana. Ongelma tässä on vain se, että tämä mielikuva tulisi pystyä luomaan ennen kuin kuluttaja on kyseisen yrityksen palveluita koskaan käyttänyt. Kuinka siis luoda positiivinen kuva tyhjästä? Brändi syntyy lähes yksinomaan markkinoinnin ja mainonnan avulla, ja tämä taas vaatii rahaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että
64 I ekologinen brändi on pop
pieni yritys ei voisi luoda omaa brändiä. Markkinointi on muutakin kuin TV-mainoksia ja mainontaa voi tehdä myös sissityyliin kadulla tai internetin kautta. Kun omaa brändiä lähdetään rakentamaan, tulee ensin olla selvillä mitä brändillä halutaan sanoa? Yleensä brändin voi tiivistää muutamaan adjektiiviin, kuten luotettava, trendikäs, ekologinen, persoonallinen... Jos haluat firmasi asiakkaiksi trendikkäitä nuoria, yrityksen näyteikkunat eivät saa näyttää halvoilta tai hutiloiden tehdyiltä. Tulee siis valita oma kohderyhmä ja tietää mitä se haluaa. Et saa uusia asiakkaita, jos edellinen asiakas häpeää kertoa kavereilleen teetättäneensä verhot siinä haisevassa pimeässä liikkeessä, jonka myyjä puhui tiskillä puhelimeen viisi minuuttia ennen laskun antamista. Myös ajan henki tulee ottaa huomioon. Ekologisuus on brändäyksen kuumimpia termejä tällä hetkellä. Jos yrityksen brändi henkii vihreitä arvoja, asiakkaaksi on helppo löytää ilmastonmuutoksesta huolestuneita nuoria aikuisia. Otetaan esimerkiksi tässä lehdessä esiteltävä yritys nimeltä Kiertokulku. Kylpyammeesta tehty sohva ei varmasti ole lähelläkään markkinoiden mukavinta sohvaa ja samalla hinnalla saisi Ikeasta koko olohuoneen sisustuksen. Se kuitenkin kertoo käyttäjästään jotain aivan muuta kuin massatuotetut kalusteet.
Brändäyksen peruspalikat Brändäys alkaa jo nimestä. Yrityksen nimi on ensimmäinen asia mihin kuluttaja törmää. Jos toimii pienellä paikkakunnalla, voi kyseiseen paikkaan yrityksen linkittävä nimi (esim. Seinäjoen LVI-huolto) toimia yrityksen eduksi vedotessaan mahdollisten kuluttajien kotiseuturakkauteen. Tulee kuitenkin muistaa, että mitä kauemmaksi kotipaikalta mennään, sitä vähemmän painoarvoa tuolla nimellä enää on. Pahimmillaan se voi jopa kääntyä yritystä vastaan. Omasta nimestä luodut yritysten nimet ovat myös tyypillisiä Suomessa, mutta eivät
välttämättä erotu muista vastaavista yrityksistä. Nimeen kannattaa siis panostaa, mutta turha erikoisuudentavoittelukin saattaa karkottaa asiakkaita, jotka eivät ymmärrä mitä Ihmeihana niminen yritys oikein myy tai tekee. Toinen halpa keino miettiä oman brändin rakennusta on internet. Omat nettisivut ovat yleensä se ensimmäinen käyntikortti mihin kuluttaja törmää. Asiallinen, tyylikäs ja toimiva sivusto antaa hyvän ensivaikutelman, eikä tuon ensivaikutelman painoarvoa voi vähätellä. Internetissä kaikki ovat samalla viivalla ja pienikin voi haastaa isot. Mielikuva ammattitaitoisesta ja osaavasta toiminnasta luodaan ottamalla huomioon yksityiskohdat. Jos yrityksellä on liiketilat, ne luovat suuren osan mielikuvasta - joten sisustusta harrastavan kaverin ottaminen mukaan suunnitteluun ei ole huono idea. Jos kyseessä on yhden hengen yritys, tärkein mielikuvan luoja olet sinä itse - joten panosta puhtaisiin, asiallisiin työvaatteisiin, joihin on vaikka kirjailtu yrityksen logo ja muista luonnollisesti myös hyvä käytös. Mukava työmies tai -nainen palkataan uudestaan ja häntä suositellaan muillekin. Yrityksen mielikuvaa luovat kaikki omasta käytöksestä ja vaatetuksestasi yrityksen käyntikorttiin ja lopuksi työn jälkeen ja lähettämääsi laskuun. Hyvästä palvelusta kerrotaan ehkä yhdelle tai kahdelle kaverille, huonosta palvelusta vähintään kymmenelle. Siksi jokainen, joka vaikka vain tiedustelee puhelimessa yrityksesi tuotteista tai palveluista, on palveltava hyvin ja ammattitaitoisesti. Kaiken kaikkiaan yritystä perustavan tulee muistaa, että yrityksen imago muodostuu monesta muustakin asiasta kuin sen tuotteesta tai palvelusta. Brändin rakentaminen on kokonaisvaltaista puuhaa. Mutta loppupeleissä jos tuote ei ole kunnossa, ei pelkkä vahva brändi kanna kovin pitkälle. Teksti Henri Kunnas Kuva Miisa Lopperi
amisten asialla I 65
kolumni
H
iljattain julkaistu Amis 2009 tutkimus tarjoaa laajan ja mielenkiintoisen katsauksen ammattiin opiskelevien nuorten elämään. Tutkimuksessa on kartoitettu amis-nuorten arvoja, minäkuvaa sekä mielikuvia opiskelusta ja työelämästä. Itseäni ilahdutti suuresti Keskustan menestyminen nuorten puoluekantoja kyseltäessä. Keskusta on varteenotettava poliittinen vaihtoehto tämän päivän nuorille, sen ovat osoittaneet lukuisat nuorisotutkimukset ja viimeisimpänä heinäkuinen Amis-tutkimus. Tutkimus antaa paljon pohdittavaa nuorten odotuksista ja suunnitelmista. Kuusikymmentä prosenttia vastaajista pelkää, ettei löydä töitä valmistuttuaan. Meneillään oleva maailmanlaajuinen taloustaantuma puhaltaa synkkiä pilviä nuorten opiskelijoiden taivaalle. 65 prosenttia vastaajista on huolissaan taantuman vaikutuksista omaan työuraan. Lukuisien nuorten on ollut kuluvana vuonna vaikea löytää harjoittelu- tai kesätyöpaikkoja. Laman ei uskota Suomessa helpottavan hetkeen, joten huoli töiden löytymisestä koulun päätyttyä on aiheellinen. Nuorten mietteet on otettava todesta, vaikka liian synkkiä kuvia ei kannatakaan maalata. Tutkimus tarjoaa myös valonpilkahduksia, jotka pitäisi ottaa tosissaan ja hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Tutkimuksen mukaan 50 prosenttia ammattioppilaitosten opiskelijoista haluaisi toimia yrittäjänä. Miesvastaajien kohdalla yrittäjä-myönteisyys nousee jo 57 prosenttiin. Tämä jos mikä on ilahduttava uutinen. Taantuman aikana työpaikat saattavat olla vastavalmistuneille nuorille kiven takana. Yrittäjyys voisi olla tehokas vastaus tähän tilanteeseen. Uudet pienyritykset voisivat parhaimmillaan työllistää useita ihmisiä itse yrittäjän lisäksi. Suomen työllisyyden paraneminen vii-
”
meisen kymmenen vuoden aikana on perustunut pitkälle pienten ja keskisuurten yritysten toimintaan. Missä yrityksiä, siellä työpaikkoja. Miten amis-nuorten yrittäjämyönteisyyttä voisi ruokkia? Mitä valtio voisi tehdä asian hyväksi? Ammattioppilaitoksiin tarvitaan nyt yrityskiihdyttämöitä, joissa opiskelijat saisivat tukea yritysideoilleen. Opettajat yhdessä yrityselämän kokeneiden konkareiden kanssa voisivat syventää liikeideoita. Tällöin oman yrityksen perustaminen voisi olla aitoa ja potentiaalinen mahdollisuus työllistyä. Nuoret voisivat myös käyttää oppilaitosten koneita ja laitteita yritysten ”kiihdytysvaiheessa”. Näin vältettäisiin alkuvaiheen kalliit investoinnit, joihin monen innostus saattaa tyssätä. Samalla lisättäisiin koneiden käyttöastetta, kun niitä hyödynnettäisiin myös iltaisin. Yrityskiihdyttämöissä voisi pohtia liikeideoita, joissa oppilaitoksen eri aloja yhdistettäisiin uudella tavalla. Tämä voisi tarjota mahdollisuuksia, joihin ei muuten huomattaisi tarttua. Yrittäjämyönteisyys ei synny nuorissa itsestään. Se vaatii panostusta opintojen aikana ja rohkaisevia esikuvia yrittäjämaailmasta. Myös tähän täytyy kiinnittää huomiota ammatillisissa oppilaitoksissa. Nuoret nostivat työhön liittyvissä vaatimuksissa toiseksi tärkeimmäksi työn mielekkyyden. Oman yrityksen pyörittäminen tarjoaisi monelle varmasti mielekkään ja sopivan haastavan työpaikan.
Taantuman aikana työpaikat saattavat olla vastavalmistuneille nuorille kiven takana. Yrittäjyys voisi olla tehokas vastaus tähän tilanteeseen.
Tuomo Puumala
kansanedustaja Keskustan varapuheenjohtaja
66 I rohkeutta yritt채채 jotain uutta
Designia
vihreill채
arvoilla
H Helsingin Kampissa järjestettävillä design-messuilla yksi tuote herättää kummastusta. Se näyttää sohvalta ja samaa aikaa vanhalta kylpyammeelta. Samasta kojusta löytyy myös vinyylilevyistä tehtyjä kelloja, pesukoneen rummuista valmistettu pöytä sekä iso kasa koruja. Kyseessä on Kiertokulku nimisen yrityksen piste, missä Mikko Laakso puolisonsa kanssa esittelevät tuotoksiaan.
Mikko Laakso on 40-vuotias metalliartesaani. Toisin kuin monilla muilla, eivät Mikon taidot ole kuitenkaan peräisin teiniaikojen opiskeluista. Työuransa ensimmäiset 15 vuotta hän vietti Helsinki-Vantaan lentokentällä kuormaajana. Vuosituhannen alussa tapasi hän nykyisen puolisonsa, jonka kanssa muutti Turkuun. Lentokenttäura tuntui jo loppuun kulutetulta, joten oli aika keksiä jotain muuta. Vuonna 2004 Mikko ilmoittautui LounaisSuomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen, missä hän opiskeli metalliartesaaniksi. Tässä vaiheessa ikää oli kertynyt jo reilusti yli kolmekymmentä vuotta. – Aina olen tykännyt, ja olen tehnytkin käsilläni kaikenlaista, mutta mitään varsinaista koulutusta minulla ei ennen metalliartesaania ollut, kertoo Mikko.
Heikot työmarkkinat ajavat yrittäjäksi Valmistuttuaan Mikko joutui toteamaan, että metalliartesaanin nimikkeellä ei löytynyt hänelle mieluisaa työtä kovin helposti. Kortistoa mies ei silti kovin kauaa jaksanut kuluttaa, vaan pian hänen mieleen muistui eräs mieluinen kurssi opiskeluajoilta. Kurssin tehtävänä oli ottaa jokin käytöstä poistunut esine ja valmistaa se palvelemaan uutta käyttötarkoitusta. – Se oli hauska kurssi ja siellä syntyi monella todella hienoja juttuja. Se jäi jotenkin takaraivoon. Kun rupesin miettimään omaa yritystä, palautui tuo kierrätysteema mieleeni ja mietin että siinä voisi olla idea minkä ympärille toimintaa rakentaa. Kiertokulku on alusta asti ollut yhden miehen yritys, jossa Mikon avopuoliso on kuitenkin osittain mukana ideoimassa koruja. Työtilat löytyivät Turusta, Leafin
68 I sisutus saa naurattaa
”
Tärkeintä on uskoa siihen omaan juttuunsa ja varautua siihen, että alussa ei tapahdu kauheasti.
vanhasta makeistehtaasta. Sieltä käsin yritystä on pyöritetty sen syntymästä, eli syksystä -08, lähtien. Yrittäminen, varsinkin lama-aikaan, voi kuitenkin olla raskasta touhua. Mikkokin myöntää, että välillä epätietoisuus on rankkaa ja joskus hän kaipaa aikoja, jolloin tietty rahamäärä tupsahti tilille tasaisin väliajoin. Tosin tasaiset palkat ovat ainoa asia mitä Mikko normaaleista päivätyöstä myöntää kaipaavansa. Muuten yrittäjän vapaus vie voiton. Mikko tunnustaa, ettei tavoittele Kiertokulun kanssa maailmanvalloitusta, vaan suhtautuu yritykseensä huomattavasti nöyremmin. Hän toivoo, että kiertokulku olisi pitkäikäinen ja hän saisi siitä elannon itselleen. Nuoren yrityksen rahavirta tuppaa kuitenkin aluksi kulkemaan ennemmin poispäin yrityksestä. – Mua ovat viisaammat ja kokeneemmat neuvoneet, että pari ensimmäistä vuotta ovat yleensä aina pon-
nistelua, mutta sen jälkeen homma lähtee toimimaan, jos on toimiakseen. Onneksi avopuoliso on kuitenkin vielä päivätöissä, niin perhe saa joitain tuloja silloinkin kun tilausten kanssa on hiljaisempaa.
Yrittäjän arki on vapaampaa Kun Mikolta kysytään työtahdista, vastaa hän, että yrittäjän työtahti on juuri niin kova kuin hän itse haluaa. Kierrätysmateriaalia voisi hakea koko ajan, mutta tarpeen tullen on mahdollista ottaa rennommin. Kiire menee sykleittäin, eli joskus tehdään pitkää päivää ja joskus on aikaa nostaa jalat pöydälle. Joulun alla Kiertokulussa oli todella kiireinen jakso, mutta alkuvuodesta oli aikaa hengähtää. Kesällä Mikko ja hänen puolisonsa kiertelevät erilaisia markkinoita ja tapahtumia, ja niissä kauppa käy hyvin. Helsingin design-messuilla oli Mikolta
mielikuvitus tuo rahaa I 69
– Idea käyttää kylpyammetta sohvan tai tuolin rakennusaineena lähti vanhasta 60-luvun elokuvasta Aamiainen Tiffanylla. Siinä jossain taustalla oli samantyyppinen sohva. Myös jossain englannissa olen nähnyt vastaavia. Sitten rupesin miettimään voisiko näistä suomalaisista ammeistakin tehdä jotain. Ongelma näissä on kylpyammeiden haaliminen, mutta nykyään minulla on hyvät diilit muutaman kylpyhuoneremontteja tekevän yrityksen kanssa, jotka ovat mielissään kun haen vanhat kylpyammeet pois. Yhden tuotteen tekemiseen menee maalin kuivumiset mukaan lukien noin viikon. Verhoilija viimeistelee sohvan vielä asiakkaan toiveiden mukaan.
osa tuotteista loppunut kesken, joten hän heräsi jo aamun pikkutunneilla valmistamaan lisää myyntiartikkeleita. Nuoria, yrittäjän urasta haaveilevia, Mikko neuvoo kyselemään mahdollisimman paljon vinkkejä jo alalla olevilta ja ottamaan muutenkin asioista selvää etukäteen. Jos on käytössä pieni pesämuna, niin se helpottaa alkua ja kannattaa myös hakea yrittäjille suunnattua starttirahaa. – Jokaisessa kaupungissa on uusyrittäjäkeskuksia, joista saa ilmaisia neuvoja. Tärkeintä on uskoa siihen omaan juttuunsa ja varautua siihen, että alussa ei tapahdu kauheasti. Parasta on kuitenkin se, että saa tehdä mitä itse haluaa ja elättää itsensä sillä, Mikko sanoo lopuksi.
Teksti Henri Kunnas Kuva Niko Rakkolainen Tuotekuvat Kiertokulku Lisäinfoa www.kiertokulku.fi
– Vaikka korut tehdään vanhoista leluista ja muovista, on niissä silti yllättävän paljon artesaanin hommaa koukkujen ja muiden metalliosien asentamisessa. Avopuoliso on näissä kanssa mukana ja auttaa paljon ideoinnissa. Monesti huomaa, että ihmiset tulevat näistä todella hyvälle tuulelle, vaikka eivät ostaisikaan mitään. Vanhat lelut herättävät monissa nostalgisia muistoja.
– Pesurumpu on todella hyvää matskua, kun sellaisen vain saa käsiinsä. Suurin ongelma onkin juuri saatavuus. Eräs kierrätyskeskus on kaivanut minulle rumpuja esiin vanhoista rikkinäisistä pesukoneista. Ensin niissä on alkuun muutaman tunnin kiillotus, jotta ne saadaan kiiltäviksi, kun useimmissa on vuosien pesuainejäämät ja kalkit. Niistä saa kuitenkin todella hienoja pöytiä ja lamppuja.
70 I vaikeat tilanteet
Älä leiki kuollutta Tuliko luvattua jotain, mitä et halua tai voi tehdä? Osaatko ratkaista ongelman vai leikitkö kuollutta?
L
upasit käydä mummon luona viikonloppuna, mutta ei huvita. Lupasit lähteä illalla kaverin kanssa kaupungille, mutta jotain parempaa tuli tarjolle. Lupasit hoitaa työkeikan, vaikka olet niin suossa koulutöiden kanssa, ettet varmasti ehdi. Mitä siis teet? Et vastaa puhelimeen kaverille, et ilmoita uusista suunnitelmista mummolle. Leikit, ettet huomaa ongelmaa töiden yhdistämisessä koulukiireiden kanssa. Viime hetkellä soitat työnantajalle ja sanot olevasi sairas. Tai leikit kuollutta loppuun asti ja keksit tekosyitä jälkeenpäin. Ei hyvä. Ei ollenkaan hyvä. On vaikeaa kertoa, että tuli luvattua liikaa. On vaikeaa myöntää kaverille, että suunnitelmat muuttuivat. Toinen voi suuttua tai joku voi pettyä. Valkoisia valheita miettiessä helposti unohtaa, että kuollutta leikkiessään loukkaa kaikista eniten. Kaveri odottaa loppuun asti, milloin vastaat puhelimeen. Seuraavana päivänä hän ehkä uskoo tekosyyn, todennäköisesti ei. Viimetingassa peruttu työkeikka on helposti viimeinen työkeikka siinä yrityksessä. Kun tiedät luvanneesi liikoja, ota puhelin heti käteesi ja peruuta lupaus. Se ei ole helppoa, se ei ole kivaa, mutta se on 30 sekunnissa ohi ja et menetä kaveria, potentiaalista työpaikkaa tai mainettasi. Kukaan ei halua epäluotettavaa kaveria tai työpaikkaa, etkä itsekään kai halua olla sellainen? Teksti Hanne Haapakoski
see nothing
hear nothing
speak nothing
<roxe~> voi aaargh opotuntia pukkaa, valita pitäis <_janscki_> mitä sä mulle siitä avaudut, teet vaan niinku isä ja äiti käskee <roxe~> ei jaksais, mitä sitä oikein etes osaa valita, mistään tiedä mitään - lamakin tulee <_janscki_> hmmmm… no mitä haluisit <roxe~> en mä v**** tiedä edes sitä, jotai pitäis varmaan osata – eiks se oo niinku koulutuksen idea <_janscki_> dodda! osaaminen kannattaa aina
- amikseen siis!
<roxe~> Amikseen, no v**** never – hieman isäll palaa käpy, jos sen teen <_janscki_> faijaski vois jo herätä tähän päivään, miettii vähän mitä sitä lapsi tarvii ja mistä on hyötyÄ? <_janscki_> sitä paitsi lama tai ei, niin osaajille piisaa aina töitä!! <roxe~> Wtf - kui? <_janscki_> No helou!! Hieman jää jengiä eläkeelle, ei niiden duunit mihinkään häviä! :9 <_janscki_> Siis <roxe~> Ei sillä… ne frendit, jotka on menny amiksen ei oo kyllä päivääkään katunu. <_janscki_> totta tuokin, ei oo enää ihan samaa scheissea, ku joskus – siis amis meinaan. Sitä paitti amikseen hakee nykyään enemmistö ensisijaisena paikkana. Siinon aika asennetta! <roxe~> Khyllä!! se on vissiin sitä laatua nyt <_janscki_>
tai siis ainakin hyötyy – jotain sit turvana kuitenki ku osaa juttuja
osaa sit ainakin tehä käytännöss kaikkea, toisin ku erään porukat
<roxe~> Älä ny – osaahan ne kirjoittaa tosi sujuvasti
Vaikka kaiken muun ne joutuukin ostaan amiksilta
<_janscki_> Ja mikä parasta – voit tehä niinku sisko, eli jatkat siit sit ammattikorkeeseen, tai yliopistoon!!! <roxe~> Siistii – ei voi olla vaan huonoja vaihtoehtoja <_janscki_> No eipä kyllä – tämä on hyvä! \o/
Believe the Hype! osaaminen kannattaa aina www.kjy.fi
Koulutuksen järjestäjien yhdistys KJY ry. on ammatillisen koulutuksen järjestäjien yhteistyöorganisaatio. KJY:n jäseniä ovat koulutusta järjestävät kunnat, koulutuskuntayhtymät sekä yksityiset koulutuksen järjestäjät. KJY vahvistaa koulutuksen järjestäjien roolia ja asemaa yhteiskunnassa sekä tarjoaa heille uudenlaisen mahdollisuuden vaikuttaa ammatillisen koulutuksen linjauksiin. Tavoitteena on, että koulutuksen järjestäjillä on riittävät toimintaedellytykset vastata työelämän tarpeisiin siten, että myös yksilön näkökulma huomioidaan. Lue lisää www.kjy.fi
Löydä Lemminkäinen ympäriltäsi. Olemme monin tavoin mukana yhteisen ympäristömme rakentamisessa sekä Suomessa että ulkomailla. Suomen toiseksi suurimpana rakennusalan yrityksenä työllistämme yli 9 000 ammattilaista. Tule mukaan rakentamisen eturintamaan. 4!,/.2!+%.4!-).%. s ).&2!2!+%.4!-).%. s 4!,/4%+.))++! s 2!+%..5345/44%%4
www.lemminkainen.fi