Virk
Numero 4 / 2013
!
!
!
!
!
!
!
Varsinais-Suomen Viro-keskus ry Viron kunniakonsulaatti Turussa -Perustettu 1994. -Jäseniä yli 300: mukana on yksityisiä henkilöitä, yhdistyksiä, kuntia ja yrityksiä. -Yhdistys edistää Varsinais-Suomen ja Viron yhteistyötä, lisää Viro-tietoutta ja viron kielen ja kulttuurin tuntemusta sekä tukee jäsentensä välistä yhteistyötä. -Yhdistyksen toimisto palvelee kunniakonsulaattina ja jakaa Viron kansalaisille heidän Virosta tilaamansa passit ja henkilökortit sekä vastaa yksityishenkilöiden Suomea ja Viroa koskeviin kysymyksiin. Viron kunniakonsuli Keijo Virtanen on tavattavissa toimistolla sopimuksen mukaan. Puheenjohtaja: Armas Lahoniitty Sihteeri: Reino Lemmetyinen Tiedotussihteeri: Aila Grönholm Toiminnanjohtaja: Kirsi Äyräs Osoite: Vanha Suurtori 3, 20500 Turku Käynti: Brinkkalan talon sisäpiha, 2. krs Toimiston puhelin: +358 2 250 3359 Toiminnanjohtaja suoraan: 040-822 7851 sähköposti: toimisto@viro-keskus.fi Internet-sivu: www.viro-keskus.fi Virk 4 / 2013 Julkaisija: Varsinais-Suomen Viro-keskus ry Päätoimittaja: Kirsi Äyräs Painopaikka: Painola, Kaarina
Kannen kuvassa Virokeskuksen harjoittelija Pille Pärtelson pukeutuneena Kadrinan pukuun, joka on yksi Viron kansallispuvuista. Viron kansallispukuperinne on rikas ja värikäs! Kadrinan puku oli toimistollamme lainassa joulukuussa.
Toimiston väki kiireisenä: Ülle Priks avustaa Pille Pärtelsonia pukeutumisessa. Kuvat: Kirsi Äyräs.
!
!
!
Virk
Yhdistyksen syyskokous 26.11. teki henkilövalinnat vuodeksi 2014. Yhdistyksen hallitukseen valittiin: -Puheenjohtaja Armas Lahoniitty -1. varapuheenjohtaja Aila Harjanne -2. varapuheenjohtaja Harri Raitis -Hallituksen jäseninä jatkavat: Reino Lemmetyinen, Aila Grönholm, Tarja Haranen, Pekka Lehtinen, Ralf Hjorth, Mikko Sedig, Olavi Lehtola ja Hanna Meriläinen. -Uusina hallitukseen tulevat: Imbi Kolkkanen, Leelo Raamat ja Pekka Heikkilä. Toiminnantarkastajiksi valittiin: Heimo Välimäki ja Kirsti Pakkala. Varatoiminnantarkastajat: Pekka Kanervisto ja Antti Valtanen. -Vuosi 2014 on yhdistyksen 20vuotisjuhlavuosi, joten toimintasuunnitelma on varsin runsas. tulevia tapahtumia: -Viron itsenäisyyspäivän juhla (22.2.) -Toiminnan esittely mm. Turun keskiaikaisten markkinoiden aikana, Turun päivänä, Mahdollisuuksien Tori –tapahtumassa ja Vanhan ajan joulumarkkinoiden yhteydessä. -Turun kirjamessuille osallistuminen -Viro-konsertin järjestäminen -Virolaisen ruoan illan järjestäminen -Teemailtoja Viro-aiheista. -Yrittäjä-foorumin kehittäminen. -Virolaisten toiminta Turussa. -Näyttelyt, yleisötilaisuudet, Brinkkalan pihan yhteistilaisuudet. -Yhdistyksen 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestetään juhlatilaisuus ja julkistetaan historiikki.
Puheenjohtajalta Virk 4 / 2013
Hiljainen vähemmistö Viron väestörekisterin mukaan Suomessa on jo melkein 65 000 virolaista. Heistä 43 000:lla on vakituinen kotikunta Suomessa. Turussa on yli 2000 viron kansalaista ja tietenkin suuri joukko vironkielisiä, jotka ovat saaneet Suomen kansalaisuuden. Suurlähetystön konsuliosaston päällikkö Kerli Veski kiinnitti yhdistyksemme syyskokouksessa huomiota täällä asuvien virolaisten näkymättömyyteen ja osallistumattomuuteen. Hän käytti termiä hiljainen vähemmistö. Meidän suomalaisten Viro-yhdistysten hän toivoi ottavan aktiivisen roolin suhteessamme täällä oleviin virolaisiin. On tärkeää, että virolaiset alkavat kokea oman toimintansa ja osallisuutensa hyödylliseksi ja osaksi jokapäiväistä elämää. Tätä me Viro-keskuksessa mukana olevat voimme monella tavalla tukea. Kuten Kerli Veski totesi, tärkeätä olisi kotoutua eikä vain sopeutua. Siihen kuuluu myös aktiivinen kansalaisuus. Olemme saaneet kiitettävästi uusia virolaisia jäseniä. Joukossa on ilahduttavasti myös nuoria. Tätä kehitystä tulee jatkaa. Suomen kannalta on tärkeää, että virolaiset voivat säilyttää myös oman kielensä ja siirtää sen omille lapsilleen. Virolaisen kulttuurin harrastaminen ja siihen tutustuminen myös täällä on sekä suomalaisten että virolaisten etu. Voisimmeko aluksi vaikka perustaa virolaisen kuoron Turkuun? Toivotan kaikille hyvää yhteistyön vuotta 2014! Armas Lahoniitty
Oskar Lutsin klassikkoteos Kevät yhdistää Viroa, Suomea ja Latviaa - näissä maissa teos on ollut suosittu paitsi kirjana, myös teatteriesityksinä, kertoivat Palamusen museon johtaja Arne Tegelman ja projektipäällikkö Janek Varblas näyttelynavajaisissa Turussa. Palamusen museon kokoama näyttely ”Kevade teatrilavadel” saapui Turun konservatoriolle marraskuussa. Avajaisten mainio yllätys oli, kun Turussa vuonna 1958 esitetyssä Kevät-näytelmässä esiintynyt näyttelijä Vesa Raiskio saapui kertomaan muistojaan esityksen ajalta.
! Viron! konsuli ! Kerli! Veski:!
!
!
!
!
!
Virk
Virolaiset Suomessa - mitä heille kuuluu? Nämä Suomessa viettämäni kuukaudet ovat saaneet minut miettimään, että virolaisesta, joka asuu ja työskentelee Suomessa, ei oikeastaan tiedetä kovin paljoa. Viron suurlähetystön konsuliosastossa tapaamme virolaisia joka päivä. Näiden tapaamisten perusteella uskon, että Suomen tulleilla virolaisilla yleensä menee hyvin, koska trendi on jatkuvasti Suomeen suuntaan, eikä ole paljon heitä, jotka menevät takaisiin Viroon. Aikuiset työskentelevät ja lapset käyvät koulua tai ovat päiväkodeissa. Työntekijät saavat palkkaa ja tulevat toimeen. Mutta on vielä paljon asioita ja kysymyksiä, joita meidän tulee miettiä. Kuka on se virolainen, joka asuu Suomessa? Ovatko hän ja hänen lapsensa virolaisia vai suomalaisia? Keitä he haluaisivat olla? Millainen on heidän identiteettinsä? Haluavatko he säilyttää virolaisen kulttuurin ja kielen tai unohtuuko se pian? Onko hän onnellinen? Minkälainen on lasten tulevaisuus virolaisina Suomessa? Olisiko heillä mahdollisuutta palata Viroon, jos he haluaisivat? Osaavatko he vielä viron kieltä? Paljon kysymyksiä, joihin minulla ei ole vastauksia.
Konsuli Kerli Veski vieraili Turussa Varsinais-Suomen Viro-keskus ry:n vieraana ja syyskokouksen puhujana. Päivän aikana hän tutustui Turussa kaupunkiin, yliopistoon, konservatorioon ja siirtolaisuusinstituuttiin. Kuvassa Hanna Meriläinen, Keijo Virtanen, Kerli Veski, Armas Lahoniitty ja Reino Lemmetyinen yliopiston päärakennuksen edustalla.
!
!
!
!
!
!
!
!
!
!
Virk
Virolaisia kutsutaan Suomessa hiljaiseksi vähemmistöksi. Se kertoo mielestäni paljon. Virolaiset muuttavat Suomeen, yrittävät nopeasti löytää töitä ja asunnon; tehdä töitä ja saada palkkaa. Jos jää aikaa ja on tahtoa, he yrittävät opiskella suomea. Jos ei, kielitaito jää matalaksi. Siitä huolimatta he haluavat, että heidän lapsensa oppisivat nopeasti suomen kieltä koulussa ja monet heistä yrittävät puhua suomea myös perheen kesken. Miksi suuri osa virolaisista ei halua näyttää, että he ovat virolaisia? Miksi virolaiset yrittävät sulautua kotoutumisen sijaan? Se että virolaiset yrittävät sulautua ja ovat se hiljainen vähemmistö näkyy myös siitä, että virkamiehet eivät oikeastaan tiedä, minkälaisia murheita ja ongelmia virolaisilla on, vaikka heitä on täällä aika paljon. Voi jäädä tunnelma, että kaikki on siis kunnossa ja virolaiset kotoutuvat nopeasti ja helposti eivätkä tarvitse mitään apua tai neuvontaa. Mutta valitettavasti se ei ole totta. Koska virolaiset eivät valita, kukaan ei tiedä, että on monimutkaisia kysymyksiä ja ongelmia, joista he eivät valitettavasti ymmärrä kaikkea. Monilla on ongelmia työnantajan kanssa – he työskentelevät ilman sopimusta, eivätkä saa luvattua palkkaa. Heidän KELA-asiansa eivät ole kunnossa, tai he tekevät työtä ilman työturvallisuusvälineitä. Suomessa voit saada apua ja neuvoja, jos osaat kysyä, mutta miten käy jos et osaa tai et uskalla kysyä? Jos haluamme, että he kotoutuisivat (eivät pelkästään sopeudu), olisi hyvä, jos heillä olisi myös aktiviteetteja työn ulkopuolellakin. Että heillä olisi enemmän mahdollisuuksia tulla yhteen, harrastaa jotakin mielenkiintoista yhdessä ja säilyttää oma identiteetti, ylläpitää oma kieltä ja kulttuuria. Uskon, että Suomen yhdistykset voivat olla tässä hyviä esimerkkejä virolaisille. Jos maahanmuuttajajärjestöt eivät vielä toimi, voisivatko Suomen Viro-yhdistykset tarjota tukea? Tiedän, että muutamat suomalaiset yhdistykset ovat jo antaneet apukäden ja suunnittelevat toimintaa virolaisten tarpeeseen: kielikurssit, kulttuuriprojektit, neuvontaprojektit ja niin edelleen. Voikin jo sanoa, että jos tätä ei tee virolainen itse, tekee suomalainen virolaisen puolesta ja virolaisen avuksi! Mielestäni positiivisinta tässä on, että yhteistyö virolaisten maahanmuuttajien kanssa on Suomen yhdistysten mielestä ollut molemminpuolisesti eduksi. Paikalliset virolaiset ovat löytäneet paikan ja syyn tulla yhteen ja tutustua toisiin, ja seura on saanut uudet ja nuoret ystävät, joiden kanssa voi suunnitella uusia ideoita ja miettiä uusia projekteja yhdessä tulevaisuuden vuoksi. Mutta ensimmäinen haaste on se, kuinka saada virolaisia tulemaan mukaan ja kiinnostumaan toiminnasta. Selvä on, että tottumuksen herättäminen vie aikaa. Ei ole helppo muuttua hiljaisen vähemmistön edustajista aktiivisiksi ja itsevarmoiksi toimijoiksi. Tarvitaan tukea ja kannustusta, että he ymmärtäisivät, että he voivat olla menestyksekkäästi virolaisia Suomessa, että heidän ei ole tarpeellista sulautua ja unohtaa keitä he ovat.
!
!
!
!
!
!
!
Viron suurlähetystö 80 vuotta
!
!
!
Virk
Viron suurlähetystö viettää tänä vuonna 80-vuotisjuhliaan, ja sen kunniaksi suurlähetystössä juhlittiin keskiviikkona 4.12. Juhlan isäntänä toimi virkakauttaan lopetteleva suurlähettiläs Mart Tarmak. Juhlaa kunnioitti läsnäolollaan myös Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves, joka kiinnitti talon 80-vuotisen historian kunniaksi muistolaatan suurlähetystön aulan seinään. Lähetystön juhlasalin seiniä koristi valokuvanäyttely virolaisesta arkkitehtuurista. VarsinaisSuomen Viro-keskuksesta paikalla olivat puheenjohtaja Armas Lahoniitty, sihteeri Reino Lemmetyinen ja yliopistoharjoittelija Henna Hietanen. Viron suurlähetystötalo sijaitsee Helsingin Kaivopuistossa, josta Viron tuolloin vasta itsenäistynyt valtio osti tontin vuonna 1919 suurlähettiläs Oskar Kallaksen aloitteesta. Lähetystön seinää koristaa alkuperäisen kauppakirjan jäljennös. Lähettiläs Kallas joutui lainaamaan osan ostosummasta Viron valtiolle, koska Tallinnasta oli lähetetty liian vähän rahaa tontin ostoa varten. Tontilla sijaitsi tuolloin huonokuntoinen kesähuvila, joka päätettiin kuitenkin purkaa uuden rakennuksen tieltä. Lähetystötalo valmistui marraskuussa vuonna 1933 ja ainutlaatuisen siitä tekee se, että se on historian ensimmäinen Viron valtion lähetystökäyttöön rakennuttama talo. Talon suunnittelijana toimi arkkitehti Konstantin Bölau, joka piirsi talon funktionalistisen tyylin innoittamana. Vaalea, kaksikerroksinen talo on edelleenkin harvinaislaatuinen lähetystötalona funkkistyylinsä vuoksi. Pelkistettyä tyyliä koristamaan talon pääoven eteen rakennettiin juhlavat pylväsparit sekä arvokkaannäköiset pystyikkunat. Ensimmäinen suurlähettiläs, joka uudessa lähetystötalossa työskenteli, oli Hans Rebane. Hänen seuraajiaan olivat Rudolf Möllerson ja Alexander Warma, jonka suurlähettiläsaikana Viron ja Suomen viralliset diplomaattisuhteet jäädytettiin Viron Neuvostoliittoon liittämisen myötä vuonna 1940. Neuvostomiehityksen pyörteissä talo oli myyty Bulgarian valtiolle ja vasta usean vuoden neuvottelujen jälkeen Kaivopuiston lähetystötalo palautettiin Virolle. Suurlähettiläs Jaak Jõeruut sai avaimet taloon vuoden 1994 alussa. Tätä ennen suurlähettiläänä toimi Lennart Meri, jonka virkakautena lähetystö toimi muissa tiloissa. Ennen Tarmakia talon avaimia ovat pitäneet hallussaan suurlähettiläät Mati Vaarmann, Matti Maasikas, Priit Kolbre sekä Merle Pajula. Henna Hietanen Kirjoittaja lähetystön edustalla juhlailtana.
Raimond Valgre 7.10. 1 913 – 31.12. 1 949
M
Virk
elkein jokainen virolainen tuntee nimen Raimond Valgre. Suomessa osataan Saarenmaan valssi, mutta sitäkin luullaan usein kansansävelmäksi. Valgre teki tunnettuja lauluja noin kuusikymmentä, ajan myötä hävinneitä ilmeisesti yhtä paljon. Hänen elämästään on tehty musikaali Valge tee kutse ja ainakin kaksi elokuvaa. Raimond, alunperin Tiisel, aloitti soittamisen kuusivuotiaana. Tallinnan kahviloissa esiintyvä merimiesyhtye oli ensimmäinen soittotaidon näyttämisen paikka. Säveltäminen alkoi noina vuosina. Osa lauluista on hävinnyt, koska Raimond kirjoitteli nuotteja ruokalistoihin ja muihin käsiin sattuneisiin papereihin, mutta vuosilta 1933-35 on säilynyt 12 laulua, sillä hän kokosi niistä vihon. Englanti oli 1930 -luvulla virolaisten viihdemusiikin tekijöitten unelmien maa. Valgrekin lähetti Lontooseen aikakauslehti Melody Makerin iskelmäkilpailuun laulun ”Muinaslugu muusikas” eli englanniksi ”I hear a little story in the music”. Menestystä ei tullut, mutta Virossa laulusta tuli suosittu, ja suosio on jatkunut nykypäivään asti. Kesäkuun 28. päivänä 1941 Valgre otettiin puna-armeijaan tuhansien virolaisten kanssa ja vietiin metsätöihin Kotlasiin, jossa kehnon muonan ja raskaan työn takia miehiä kuoli kuin kärpäsiä. Silti joulunaikaan muodostettiin pieni yhtye ja soitettiin Äidin sydäntä. Isot miehet itkivät kuin lapset. Valgre rupesi ryyppäämään ankarasti sodan aikana. Kotiuttamisen jälkeen soittamista riitti ravintoloissa ja Nuorten talossa, joksi entinen NMKY:n talo oli muutettu. Pianoopinnot jäivät. Juominen vain yltyi, mutta laulujakin syntyi. Ensimmäinen versio Saarenmaan valssista noudatti ennen sotaa viljeltyä musiikkityyliä, mutta koska oli meneillään kampanja kaikkea länsimaista vastaan, musiikkielämää johtava taho määräsi sävelmän muokattavaksi kansanmusiikin tapaiseksi. Elettiin vuotta 1949. Raimond Valgre kuoli saman vuoden viimeisenä päivänä pahasti alkoholisoituneena. Kuolemasta kerrotaan kolmea tarinaa, joista todennäköisesti eniten totta on, että hän kaatui asuntonsa porraskäytävässä ja joutui sairaalaan, jossa ei osattu antaa oikeaa hoitoa. Harri Raitis
Viro-keskus harjoittelupaikkana
Virk
Viro-keskuksen harjoittelijat Pille Pärtelson ja Raissa Dahlström esittäytyvät ja kertovat syksyn töistään. Kuvassa he ovat järjestelemässä arpajaisia joulumarkkinapäiviä varten.
-‐Olen Pille Pärtelson, taloushallinnon opiskelija Salosta. Olen asunut Suomessa 7 vuotta
ja
muuttanut Suomeen Virosta vuonna 2006. Olen 36-vuotias ja kotona kasvaa neljä lasta. Tällä hetkellä olen työharjoittelussa Varsinais-Suomeen Viro-keskuksessa. -‐Olen Raissa Dahlström, suomen kielen opiskelija. Olen muuttanut Suomeen v. 2010 ja asunut Suomessa yli kaksi vuotta. Täällä hetkellä olen työharjoittelussa Varsinais- Suomen Virokeskuksessa. -‐Raissa, Pille ja Liselotta Linnea viettivät päivän Kuralan kylämäessä muitten virolaisten perheitten kanssa. Päivä oli mielenkiintoinen ja tutustutti meille suomalaisten vanhaa elämää ja vanhoja leikkitapoja. (Maahanmuuttajien perhepäivä Kuralassa) -‐Pille ja Liselotta Linnea olivat tutustumassa muitten virolaisten kanssa Turun Kaupungin kirjaston lastenosastolla. (Varsinais-Suomen Viro-keskuksen Eestlaste klubin perhepäivä) -‐Raissa ja Pille toivat esille vanhoja Virolaisia kirjoja ja tekivät pienen näyttelyyn Kunniakonsulaatin Galleriaan. Näyttelyn motto oli: ”Mis kinni ei jää, saab kinni löödud! ” -‐Kirsi, Sannakaisa, Pille, Raissa, Henna ja Jane Järjestivät Kansainvälisen ravintolapäivän tapahtuman Viro-keskukseen ja tarjoilivat virolaisten perinneruokaa: ”Mulgipuder”, ” Kiluvõileib”, ” Kamajook” ja muid suupisteid! -‐Varsinais-Suomen Viro-keskus järjesti Joulumarkkinoitten aikana myös arpajaiset ja me saimme paljon lahjoituksia!
-Varsinais-Suomen Viro-keskuksen Eestlaste klubi on käynnistynyt vauhdilla. Syksyn aikana on toimistolla järjestetty kolme suunnittelukokousta, ja virolaisten joulujuhlaa vietettiin 14.12. Manillassa noin 40 hengen voimin.
Pillen ja Raissan lisäksi syksyllä 2013 ovat Viro-keskuksessa harjoitelleet Helena Aun, Jane Kallas, Sannakaisa Salonen, Henna Hietanen ja Ülle Priks.
Lumi
Runot: Imbi Kolkkanen
Trepipeal on valge lumi Sajab, sajab…hommikuni Ukse ees on valge lumi Sajab, sajab…hommikuni Lambivalgus jätab mulje Sajan täna ainult sulle Suured hanged akna taga naeravad, et usu aga Ukse ees on lumevall Taevas ikka veel on hall Helbekene aegamööda kase kõrgust targu mõõdab Kuni tuleb 'he sadu Vars' maja päris kadund Suured hanged ees ja taga ütlevad, et talv ei maga Kõikjal on nüüd valge lumi Sajab, sajab…hommikuni
Põhjamaa laps
Virk
Tuul ulub tuulu'torus ja laksutab katusekilet. Prügi välja viies leian konteineri sõiduteelt! Lumi poeb hangest saapasse, sest nöörid on jäänud lah'. Tuul ja lumi mu põskedel nagu liivapaber -‐ ai! Aga lapse viin ikkagi õue vankrisse päevaunele! Tule talvi, tule jo Kosketa mun tukkaa Hipaise mun nenänpäätä sekä villasukkaa
Jos vain hiuksiin hiutaleita satais miljoona Tulisin niin onnelliseks Aivastaisin ilosta
Abelitan kesän 2014 kulttuurimatkat Laulujuhlat Tallinnassa 4.-7.7.
Hinta 399,00 EUR/hlö sisältäen: -Linja-autokuljetukset Turku-Helsinki-Turku ja satamahotelli-satama
Saarenmaan Oopperapäivät 23.-27.7. Hinta 385,00 EUR/hlö sisältäen: -Linja-autokuljetukset (auto mukana aina Turusta asti)
-Meno-paluu laivamatkat Eckerö Finlandialla, yhteisiä hyttejä matkatavaroille
-Meno-paluu laivamatkat ja lauttamatkat
-Majoituksen 3 yötä 2hh:ssa aamiaisineen Nordic Hotel Forumissa
-Aamiaiset
-Hotellin sauna- ja allasosaston käytön -Pääsylipun perjantain tanssijuhlaosuuteen
-Majoituksen 4 yötä 2hh:ssa -Päiväretken Hiidenmaalle (lauttaliput, lounas ja opastettu kierros)
-Illallisen sunnuntai-iltana
-Sisäänpääsyn Tallinnan Lentosatamaan ja opastetun kierroksen
-Vironkielentaitoisen matkanjohtajan palvelut
-Matkanjohtajan palvelut koko matkan ajan
(1hh-lisä 180,00 EUR)
(1hh-lisä 70,00 EUR)
LISÄTIETOJA JA ILMOITTAUTUMISET: jerena@abelita.fi /
045 2582 330
Yhteisjaosto seilasi Tukholmaan
Virk
Tulevaa toimintaa suunniteltiin pari-kolmekymppisistä koostuneen suomalais-virolaisen porukan Tukholman-risteilyllä. Alkuvuodesta saakka toimineen Viro-keskuksen yhteisjaoston vuoden toiminta huipentui marras-joulukuun vaihteessa Tukholman-risteilyyn. Jaoston toiminta-ajatuksena on Turun alueella asuvien virolaisten ja suomalaisten nuorten aikuisten yhteen tuominen tapahtumilla, harrastuksilla ja muulla yhteistoiminnalla. Risteilyllä toivotettiin tervetulleeksi yhdistykseen myös kolme uutta jäsentä. Matkan kohokohtana oli vierailu Estonia-laivan onnettomuuden muistomerkillä Djurgårdenin saarella. Idea vierailuun syntyi nuorten virolaisjäsenten aloitteesta. Osalle risteilijöistä mieleen painunut katastrofi herätti muistelua ja keskustelua, nuorimmille osallistujille onnettomuus olikin tuttu vain vanhempien kertomuksista. Monille tuli uutena tietona, että syksyllä 2014 jo 20-vuotismuistopäivänsä kohtaavan onnettomuuden pelastustöissä Turulla oli suuri rooli. Samoin oli matkustaja-aluksella, joka toi Oskarimyrskystä huolimatta tämänkin joukon turvallisesti maihin. Paluumatkalla vierailtiin vielä Helsingissä SVYL:in tiloissa Eesti Majassa. Talo ja sen yhdistysten toiminta olivat uusille jäsenille ennestään tuntemattomia. Matkalla vahvistui yhteisymmärrys monikulttuurisen toiminnan tarjoamisen tärkeydestä. Kaksikielisissä keskusteluissa saatiinkin hyviä ideoita ensi vuoden ohjelmaa varten. Kuluneen vuoden onnistumisista ja epäonnistumisista viisastuneina lähdetään tulevaa toimintaa kehittämään uusien jäsenten mielenkiinnonkohteet huomioiden. Nyt on sopiva hetki myös muiden nuorempien jäsenten – uusien ja pidempään yhdistyksen toiminnassa olleiden – ilmoittautua mukaan ja kertoa ideoistaan. Hanna Meriläinen
Estonian onnettomuuden muistomerkillä Djurgårdenilla. Kuva: Margus Elizarov
Virk
Luupin kursseja tutkimassa Yliopistoharjoitteluuni Viro-keskuksessa sisältyy yhteistyötä Turun suomenkielisen työväenopiston kanssa koskien opiston Luuppi-projektia. Luuppi on maahanmuuttajille suunnattu opintotaho, jossa järjestetään mm. eritasoisia ja –pituisia suomen kielen kursseja, vieraiden kielten kursseja sekä erilaisia harrastekursseja.
Markkinatunnelmaa! Joulunodotus sujui vauhdikkaissa markkinatunnelmissa toimistollamme. Uusina yhteistyökumppaneina mukana olivat Maarja Magdaleena -kilta Pärnusta (yläkuvassa Jüri Soo ja Karin Lasn) ja hierojat Milvi Sinilill ja Kristine Pedro. Hiiuvill Hiidenmaalta ja Marimirt Haapsalusta olivat myös tuttuun tapaan myymässä laadukkaita villa-, pellava- ja puutuotteitaan.
Teetimme Luupin opiskelijoille marraskuussa kyselyn, jonka tarkoituksena on kartoittaa opiskelijoiden tyytyväisyyttä opetukseen ja erityisesti selvittää, minkälaisia kursseja opiskelijat jatkossa haluaisivat Luupissa järjestettävän. Mielenkiintomme kohdistuu suomen kielen kurssien sisältöön – mitä mieltä opiskelijat ovat kurssin opetuksesta ja millaisia parannusehdotuksia heillä mahdollisesti on. Kyselystä toivomme käyvän ilmi myös minkälaisista harrastekursseista opiskelijat olisivat kiinnostuneita, sillä monet harrastekurssit jouduttiin kuluvalla lukukaudella peruuttamaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Kyselylomakkeiden lisäksi kävin haastattelemassa opiskelijoita muutamalla suomen kielen kurssilla kuullakseni mielipiteitä ja kehitysehdotuksia. Tavoitteenani on kirjoittaa kyselyn ja haastattelujen pohjalta selvitys Luuppia varten vuoden loppuun mennessä. Toivottavasti saamme toteuttamiskelpoisia ideoita kurssien järjestämiseen ja ehdotuksia Luupin kehittämiseen. Henna Hietanen
Runot: Imbi Kolkkanen
Muusikot Iris Saviauk, Tauno Saviauk, Guido Kriik ja Mehis Metsala kiittelivät Akatemiantalon tunnelmaa ja akustiikkaa sekä asiantuntevaa yleisöä. -Oli suuri kunnia soittaa Viro-keskuksen syyskonsertissa, he lähettävät terveisiä kuulijoille.
Virk
Syksyn Virokonsertissa hurmasi taidokas Camerata Rauma -yhtye
Talviunta
Ke8unainen
Mikä on se hetki kun aamusta tulee päivä Milloin kosketus muu<uu hyväilyksi Milloin syksy loppuu ilman kalenteria Tekeekö ensilumi talven
Sumu on keskellä marraskuista peltoa Ei ole kyl3ä, läpikulkukieltoa Kävelen koh8 sumua -‐ olen varovainen Askel – askeleelta etenee ke<unainen
Muistatko selväs8 milloin syntyi rakkaus Hiipikö se hiljaa vai yllä3kö kivulla Antoiko aikaa vai veikö he8 mukanaan Mikä on to<a, mikä kuvi<elua
Pakkasen ensikosketus saa ihoni herkäksi Muisto edellisistä talvista palaa mieleeni Ilma sieraimissa on saanut uuden vivahteen Sormenpäistäni alkaa matka menneeseen
Onko tämä kipua vaiko mielihyvää Oi tulisi jo talvi ja pitkä pimeä yö Kevääseen as8 voisin nukkua Jos si<en olisin viisaampi…
Sumun keskellä on aikaa poh8a Uskallan tuntea, maa koske<aa ihoa Imen itseeni kaiken marraskuisesta säästä Alan voimistua jostain hännänpäästä