Virk Numero 4 / 2014
!
!
!
!
!
!
!
!
!
!
Virk
Varsinais-Suomen Viro-keskus ry Viron kunniakonsulaatti Turussa ja Varsinais-Suomessa -Perustettu 1994. -Jäseniä yli 400: yksityisiä henkilöitä, yhdistyksiä, kuntia ja yrityksiä. -Yhdistys edistää Varsinais-Suomen ja Viron yhteistyötä, lisää Viro-tietoutta ja viron kielen ja kulttuurin tuntemusta sekä tukee jäsentensä välistä yhteistyötä. -Yhdistyksen toimisto palvelee kunniakonsulaattina ja jakaa Viron kansalaisille heidän Virosta tilaamansa passit ja henkilökortit sekä vastaa yksityishenkilöiden Suomea ja Viroa koskeviin kysymyksiin. Viron kunniakonsuli Keijo Virtanen on tavattavissa toimistolla sopimuksen mukaan. Puheenjohtaja: Armas Lahoniitty Sihteeri: Reino Lemmetyinen Toiminnanjohtaja: Kirsi Äyräs Osoite: Vanha Suurtori 3, 20500 Turku Käynti: Brinkkalan talon sisäpiha, 2. krs Toimiston puhelimet: +358 2 250 3359 +35840 1475221 Toiminnanjohtaja: 040-822 7851 sähköposti: toimisto@viro-keskus.fi Internet-sivu: www.viro-keskus.fi
Virk 4 / 2014 Julkaisija: Varsinais-Suomen Viro-keskus ry Päätoimittaja: Kirsi Äyräs Painopaikka: X-copy, Turku Kannen kuva: Melidana Reek 24.11.2014 ”Katrin kerjäläiset” eli Kadrisandid valmistautumassa, keskellä ryhmää ohjannut opettaja Airi Tamm. Pikkukuva: Tartto juhla-asussaan, kuvannut Mikko Sedig 5.12.2014
Aila Grönholm, Armas Lahoniitty, Reino Lemmetyinen ja Mikko Sedig kiittämässä huomionosoituksista.
Ansiomerkit juhlailtana Varsinais-Suomen Viro-keskus ry:n 20vuotisjuhlaillallisella Alabama-ravintolassa 13.11. jaettiin Viro-yhdistysten liiton ansiomerkkejä. Liiton toiminnanjohtaja Kirsi Bongwirnso kutsui yleisön eteen palkittaviksi neljä Viro-keskuksen pitkäaikaista voimahahmoa: ansiomerkin saajat olivat Aila Grönholm, Armas Lahoniitty, Reino Lemmetyinen ja Mikko Sedig.
November Viimane leht väriseb kase õblukesel käel Tuul räsib pilvi Korraks päikest näen
Karvad tõusevad püsti hetkeks mu erksal nahal
Sügis tahab lahkuda Talv piilub lehe tagant Ja juba leht loperdabki eemale kase käest Kask lehvitab järele kummargil tuule käes
Imbi Kolkkanen
Virk 4 / 2014
20 VUOTTA VIRON JA SUOMEN YHTEISTYÖTÄ Sunnuntaina 9.11.2014 tuli kuluneeksi 25 vuo.a Eurooppaa jakaneen Berliinin muurin murtumisesta. Kehitys tähän suuntaan oli kuitenkin alkanut jo useita vuosia aikaisemmin. Kukaan ei kuitenkaan arvannut muutosten nopeu.a millä viimeiset tapahtumat vyöryivät. Tähän muutokseen sisältyi myös Viron itsenäisyyden palau.aminen. Itsenäisyyden palau6aminen vaa? yleisen ?lanteen kehi.ymistä Euroopassa, mu.a virolaiset itse olivat kuitenkin se voima, joka oA vaarin historiallisesta mahdollisuudesta. Ajatus itsenäisyydestä ei ollut koskaan kuollut mu.a konkreeAses? sitä koh? oli toimi.u vasta viimeiset vuodet. Tuo tapahtumaketju sai koko Suomessa ja täällä Varsinais-‐Suomessa tuhannet suomalaiset liikkeelle. Joillakin oli ollut jo vuosia yhteyksiä Viroon ja virolaisiin mu.a suuremman joukkoliikkeen muodon Viron yhteyksien luominen sai vasta virolaisten oman liikehdinnän ale.ua. Tässä yhteydessä syntyi suomalaisten halu tukea itsenäistymispyrkimyksiä ja au.aa monilla tavoilla veljeskansaa. Tuon kansanliikkeen seurauksena perusteAin monia yhdistyksiä organisoimaan yhteistyötä. Tuossa vaiheessa syntyi myös Varsinais-‐Suomen Viro-‐keskus ry. Myöhemmin yhdisteAin kolmen seuran -‐ Turun seudun Viroseuran, Turku-‐Tar.o yhdistyksen ja Varsinais-‐Suomen Viro-‐keskuksen resurssit. Silloin syntyi koko Suomenkin mi.akaavassa rii.ävän vahva seura 20 vuo.a si.en. Viime kuukaudet ovat jälleen tuoneet Euroopan poliiAselle taivaalle tummia pilviä ja kaikkia meitä askarru.aa mihin Ukrainan kriisi voi johtaa. Kun tarkastelemme 25-‐vuo.a si.en tapahtuneita muutoksia voimme todeta, e.ä tar.umalla historiallisiin mahdollisuuksiin, toimimalla yhteistyössä ja perustamalla toimintamme kestäviin arvoihin, saamme tuloksia aikaan. Armas Lahonii6y puheenjohtaja
Juhlakonsertti tähtitaivaan sfääreissä Varsinais-Suomen Viro-keskus ry:n 20-vuotisjuhlakonsertin tähti oli säveltäjä Urmas Sisask, joka johdatti Sigyn-saliin kokoontuneen yleisön musiikillaan ja tarinoillaan avaruuden sfääreihin. Konsertti kuului myös Sigyn-salin 20-vuotisjuhlakonserttien sarjaan. Kuva: Melidana Reek
!
!
!
!
!
!
!
!
!
Kulttuuri ja meri yhdistävät
!
Virk
Varsinais-Suomen Viro-keskus ry:n 20-vuotisjuhlaillallisilla ravintola Alabamassa 13.11.2014 juhlapuheen piti Viron suurlähetystön edustajana apulaispäällikkö Vahur Soosaar. Turussa, 13. marraskuuta 2014 Arvoisat rouvat ja herrat! Hyvät Viron ystävät! Minulla on suuri kunnia tervehtiä Teitä juhlapäivänänne täällä Turussa niin omasta puolestani kuin koko Viron Suurlähetystönkin puolesta. Kirjailija Eduard Vilde kuvasi 1900- luvun alkuvuosina ilmestyneessä romaanissaan "Prohvet Maltsvet" sitä, miten fanaattiset maltsvetilaiset odottivat vuoden 1861 kesällä mystistä valkoista laivaa, toivoen tämän vievän heidät luvatulle maalle. "Valkoisen laivan" odotus on jatkunut, ajatus on saattanut ihmisiä Suomenlahden eteläpuolella vuosikymmeniä. Kirjallisuus ja kulttuuri
Vahur Soosaar
laajemmalti sekä meri ovat yhdistäneet Suomea ja Viroa niin hyvinä kuinka hieman huonompinakin aikoina. Kulle Raig - eräs karaistunut yhteyslenkki välillämme - on sanonut: ”Olemme aina olleet läheisiä. Aikojen alusta saakka. Suomenlahti on enimmäkseen yhdistänyt meidät, ei erottanut.” Usein me uskomme, että tiedämme toisistamme melkein kaiken, kiitos maantieteelliselle läheisyydelle, samankaltaiselle kielelle ja kulttuuritilalle - ja pohjoismaisellle rauhalliselle, harkitsevalle ajattelutavalle - sekä tiiviille kanssakäymiselle työmiehistä politiikoihin ja akateemikoista liikemiehiin. Kuuluminen yhteiseen Eurooppa-kotiin on tiivistänyt suhteita myös Suomen ja Viron välillä. Toisaalta, kuten olen jo huomannut puolentoista kuun pituisella työkokemuksellani Helsingissä, voisi yhtä hyvin korostaa Suomen ja Viron erilaisuutta, kun katsoo tarkemmin suuren samankaltaisuuden syvyyksiin huomaa erilaisuuksia yksityiskohdissa.
Juhlassa kuultiin Urmas Sisaskin musiikkitervehdys.
!
!
!
!
!
!
! ! tunnetuksi ! Suomessa ! ”Tehdä Viroa ja Suomea Virossa”
Virk
Heti tulee mieleen suomalaisten miellyttävä tapa sinutella, joka voi asettaa teitittelyyn tottuneen Virosta tulijan joskus vaikeaan tilanteeseen. Tässä yhteydessä olette juuri Te tehneet olennaista ja tarpeellista työtä viimeisen 20 vuoden aikana, monet teistä kauemminkin. Tehdä Viroa tunnetuksi Suomessa ja Suomea Virossa - ja auttaa välttämään niitä vaikeita tilanteita, joita ajoittain saattaa tapahtua kahden kulttuurin kohdatessa. Kirjallisuus yhdistää meitä. Sofi Oksasta saamme kiittää siitä, että suomalaiset ja muutkin kansat tietävät Viron historian vaikeimmista ajoista. Oksasen teokset ovat hyvin tunnettuja myös Virossa. Virolainen kirjailija Jaan Kross puolestaan tunnetaan Suomessa hyvin, lähes yhtä hyvin kuin hänet tunnetaan kotimaassaan. Turku ja Tallinna kantoivat vuonna 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungin titteliä. Tämä antoi lisäsysäyksen yhteisiin projekteihin ja laajemmalti valtioiden väliseen yhteistyöhön. Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen presidentti Lennart Meri kehotti löytämään "Viron Nokian" - tämä oli vetoomus, joka toisaalta näytti pientä kateutta Suomen kehityksen suhteen ja toisaalta antoi sysäyksen Viron edistymiselle. Tänä päivänä Suomen ja Viron IT-alat tekevät yhteistyötä valtioiden erilaisten suurimittaisten rekisterien yhdistämiseksi ja hallitsemiseksi: X-tie projekti on yhteistyötä parhaimmillaan.
20-vuotisjuhlan tunnelmia Alabamaravintolassa. Tarjoilijoina toimivat ammatti-instituutin opiskelijat. Juhlan avasi maljapuheella yhdistyksen puheenjohtaja Armas Lahoniitty. Juhlan menun suunnitteli kokkiopiskelija Martti Kass, ja kokkitiimiä johtivat tuttuun tapaan Tarja ja Jorma Haranen.
Piirros: Matti Äyräs
!
!
!
!
! ! tunne ! ”yhteenkuuluvuuden
!
!
!
ja yhdessä tekemisen ilo”
Tässä oli vain joitakin esimerkkejä, jotka kuvaavat Suomen ja Viron välisiä hyviä ja toimivia suhteita. Haluan tässä vielä kerran korostaa juuri VarsinaisSuomen Viro-keskuksen ja laajemmalti koko kansalaisyhteisön tärkeää roolia kahden valtion välisen yhteistyön edistämisessä. Tätä roolia luonnehtii juuri yhteenkuuluvuuden tunne ja yhdessä tekemisen ilo. Meillä ja teillä yhdessä on erittäin tärkeä tehtävä luoda mielenkiintoa naapurivaltiota kohtaan myös nykyisten opiskelijoiden joukossa. Yhä suuremman merkityksen saavat henkiset arvot. Tiedon vapaa liikkuminen Euroopan Unionissa, hyvä sivistys ja laaja käsitys kulttuurillisesta olemuksestamme auttavat meitä ymmärtämään, keitä olemme tänään. Lähetystö yhdessä Viro-instituutin ja Archimedessäätiön kanssa aloitti vuonna 2009 sivistysprojektin "Viro käy koulua". Olemme virolaisten opettajien kanssa käyneet kertomassa maastamme jo monessa kymmenessä Suomen koulussa. Projektin avajaiset tapahtuivat aikanaan juuri Turussa, Turun yliopistossa ja avauspuheen piti Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves. Varsinais-Suomen Viro-keskus ry on toiminut 20 vuotta, teillä on jo vakiintunut oma toimintarytminne ja teitä luonnehtii jatkuva toiminnan ilo. Kun Virokeskuksessa syntyy jokin idea, jolle odotetaan vaikkapa moraalista tukea lähetystön puolelta, vakuutan, että Viron lähetystö haluaa olla tukenanne ja on valmis mahdollisuuksien mukaan aina auttamaan teitä. Keskuksen ihmisten kanssa on kollegoillani ja koko suurlähetystöllä ollut aina erittäin hyvä yhteistyö. Samoin minulla on hyvä mieli siitä, että teidän kanssanne saman katon alla toimii Viron kunniakonsuli Keijo Virtanen - tämä yhdistää sekä Suomessa asuvia virolaisia että Viron ystäviä Suomessa. Suuri kiitos teille tästä! Toivon teille voimia ja jaksamista tulevissa toimissanne sekä tähänastisen ahkeruuden jatkumista jotta Viro ja Suomi tulisivat toisilleen vieläkin lähemmiksi!
Jaan Kaplinski Jaan Kaplinski syntyi 22. tammikuuta 1941. Tarton oma poika Kaplinski on kansainvälisesti tunnettu virolainen runoilija, filosofi ja kulttuurikriitikko. Kaplinski opiskeli kielitiedettä Tarton yliopistossa ja on työskennellyt kielentutkijana, sosiologina, ekologina ja toimittajana. Kirjallisuus alkoi Kaplinskin elämässä jo varhain. Koulussa hän oppi venäjää, mikä johdatti suoraan klassikoiden portille. Haltioitunut nuorukainen yritti jopa kääntää Lermontovia Viroksi. Tästä alkoi myös oma kirjallinen ura, joka on kestänyt näihin päiviin saakka. Opiskellessaan yliopistossa Kaplinski kiinnostui Kaukoidän kulttuureista. Tämä kiinnostus syveni 1960-luvulla hänen matkustellessaan Burjatissa, jossa Neuvostoliiton viranomaiset olivat avanneet yhden luostarin matkailijoille nähtäväksi. Idän ja lännen kulttuurien eroja Kaplinskin on pohdiskellut usein esseissään. Viron uudelleen itsenäistymisen alkuvuosina 1992–1995 Kaplinski oli Viron parlamentin Riigikogun jäsen.
Vahur Soosaar Käännös: Annika Arminen
Kaplinski on julkaissut yhteensä 14 runokokoelmaa sekä joitakin esseekokoelmia, lastenkirjoja ja proosaa. Lisäksi hän on kääntänyt viron kielelle runoutta ranskasta, englannista, espanjasta, kiinasta ja ruotsista. Kaplinskin teoksia on käännetty monille kielille mm. suomeksi, norjaksi, ruotsiksi, japaniksi ja venäjäksi.
Juhlapuheen tekstin lyhentänyt Kirsi Äyräs www.viro-keskus.fi -sivulla alkuperäinen kokonaisuudessaan
Lauri Nissinen
Suomen itsenäisyysjuhlat Tartossa Tarton yliopisto ja Suomen Viro-instituutti järjestivät 5.12.2014 Suomen 97. Itsenäisyysjuhlat Tartossa perinteikkäässä yliopiston juhlasalissa. Tervehdyksensä esittivät yliopiston rehtori Volli Kalm,Suomen Viron suurlähettiläs Kirsti Narinen,Tarton kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Aadu Must ja Tarton suomalaisen koulun johtaja Tuula Friman. Juhlapuheen piti Åbo Akademin sosiologian professori Mikko Lagerspetz otsikolla "97 vuotta itsenäisenä valtiona Pohjolassa". Juhlan yhteydessä Turun Karjalaisten sekakuoro esiintyi johtajanaan Marianne
Virk
Länne. Juhlassa oli yleisöä n. 150 henkeä. Turusta juhlaan osallistui myös Virokeskuksen delegaatio Reino Lemmmetyinen, Heimo Välimäki, Seppo Rounas ja Mikko Sedig puheenjohtaja Armas Lahoniityn johdolla. Delegaatio kävi matkallaan tapaamassa Tallinnassa sosiaali - ja työministeri Urmas Kruusea, joka aiemmin toimi Tarton kaupunginjohtajana. Itsenäisyyspäivänä 6.12. Raatihuoneen torilla oli juhlallinen hetki klo 14.02 kun Raatihuoneen kellot soittivat Sibeliuksen Finlandian!
Prof. Mikko Lagerspetz:
Hyvinvointivaltio pohjana sivistykselle ja tuottavuudelle -Suomi on ollut 97 vuotta itsenäisenä
valtiona Pohjolassa. Melkein näin kauan On kulunut siitä, kun Suomen eduskunta 6. joulukuuta 1917 hyväksyi senaatin kaksi päivää aiemmin antaman julistuksen Suomen itsenäisyydestä, Suomen kansa otti itselleen, kuten julistus sanoo, "vuosisataiseen sivistyskehitykseen perustuvan oikeuden omien kohtaloittensa määräämiseen". -Erilaiset vertailut valtiontalouksien kilpailukyvystä, innovatiivisuudesta, elinympäristöstä, kansalaisten taloudellisesta tasa-arvosta tai vaikkapa heidän onnellisuudestaan nostavat aina Pohjoismaat ensimmäisten joukkoon, Suomen muiden mukana ja joskus vieläpä ensimmäisenä. Pohjoismaisuus on kaiken muun ohella hyvä tavaramerkki, brändi. Pohjoismainen yhteistyö ei ole menettänyt merkitystään. -Julkisen sektorin koko suhteessa bruttokansantuotteeseen on kaikissa pohjoismaissa useimpia muita maita korkeampi. Tarkasteltaessa julkisten menojen rakennetta huomataan, että eron syynä ovat nimenomaan hyvinvointipalvelut (esim. koulutus ja terveydenhoito), eivät tulonsiirrot
Turun Karjalakuoro esiintymässä yliopiston juhlasalissa.
toimeentulotuen, eläkkeiden tms. muodossa. Nämä palvelut ovat sellaisia, joista hyötyvät ennen kaikkea lapset, nuoret ja vanhukset, ei niinkään se työssä käyvä terve väestönosa, joka ne kustantaa. Miksi he suostuvat tähän? -Mikä saa ihmiset veroina maksamaan palveluista, joita he itse tarvitsevat ehkä vasta vuosikymmenten kuluttua, tai joista hyötyä saa seuraava sukupolvi? Pohjoismailla on hyvä kilpailukyky ja innovatiivisuus. Nämä saavutukset eivät ole syntyneet sattumalta, vaan juuri sen ansiosta, että yhteiskunta, joka pystyy tarjoamaan jäsenilleen tukea heidän elämänsä eri vaiheissa, on myös paras ympäristö korkeasti tuottavaa työtä ja innovaatiota varten. En ole kuullut vaihtoehdosta, joka pitkässä perspektiivissä olisi tätä yhteiskuntamallia parempi. Tarton juhlista raportoi: Mikko Sedig
Virk esittelee:
Kuka olet? Duha Elsayed, fennisti ja Agricolan tutkija. Olen myös monen alan wannabe: ensimmäinen näytelmäni "Pohja edellä" kantaesitettiin Helsingissä lokakuussa. Nimeni johtaa harhaan. Olen ihan suomalainen, kotoisin Kymenlaaksosta.
Auktorisoidun kääntäjän palvelut löytyvät nyt Virokeskuksen kautta: viro-suomi -kääntäjänä Turussa toimii Duha Elsayed.
Mitä kieliä osaat? Periaatteessa aika monia kieliä. Mutta olen hyvin itsekriittinen, niinpä en esimerkiksi kerro, että olen lukenut yliopistossa venäjää. :) Harvinaisemmasta päästä on myös arabia ja intohimoni turkki, joka on ehkä tärkein harrastukseni tällä hetkellä.
Käännöstutkinto meni läpi heittäen. Nyt voisi totta puhuakseni olla hiukan vaikeampaa.
Mistä kiinnostuksesi kieliin on syntynyt? Toki kiinnostus on minulla osin teoreettista laatua, mutta tunne on siinä aina mukana. Uuden kielen mukana aukeaa kokonainen maailma. Uudet ihmiset, historia, kirjat, elokuvat, ruoka, musiikki, käsityöt...
Mitä auktorisoitu kääntäjä tekee? Kääntää virallisia asiakirjoja, kuten koulutodistuksia, liiketoimintaan liittyviä asiakirjoja ja oikeuden päätöksiä. Auktorisoidulla käännöksellä on sama todistusvoima kuin alkuperäisellä asiakirjalla. Siihen liittyy tietysti iso vastuu, mutta myös paljon vilkun viilaamista ja rutiineja.
Miten päädyit opiskelemaan viroa? Ihan ensimmäisenä yliopistovuonna ihastuin sekä vanhaan kirjasuomeen että lähisukukieliin. Innostavilla opettajilla oli siinä oma osuutensa, ehkä myös erikoisella huumorintajulla. Edelleenkin minulla pikkuisen suupieli värähtää, kun kuulen suomalaisen korvaan hassun vironkielisen ilmauksen.
Mieliinpainuvin muistosi Virosta? Olen aika iloinen siitä, että sain viipyä Virossa juuri siihen aikaan, kun siellä alkoi hulmuta sini-must-valge. Vaikka Neuvostoliitto oli vielä olemassa, virolaisten henki oli jo vapaa, ja soome tütarlaps tunsi elävänsä keskellä suurta historiallista mullistusta. Karu tänavan asuntolassa pelättiin yhä salakuuntelua, mutta rohkeat virolaiset ystävät näyttivät meille toisen maailman. Stipendikauteni aikana sain esimerkiksi aika vahvat Raimond Valgre -vaikutteet, koska vierailin usein Need vanad armastuskirjad -elokuvan tekijöiden Lilian ja Mati Põldren kodissa. He jopa uskaliaasti kutsuivat minut mökilleen Loksaan, joka siihen aikaan oli ulkomaalaisilta kiellettyä sotilasaluetta. Valgren laulut ovat monista illanistujaisista painuneet lähtemättömästi mieleen.
Kuinka sinusta tuli viron kielen auktorisoitu kääntäjä? Olin vuonna 1988 Tallinnan opettajakorkeakoulussa stipendiaattina neljän muun suomalaisen tytön kanssa. Siellä tietysti kielitaito hioutui aika vahvaksi, ja Suomeen tultua oli halu osoittaa se jollakin tavalla.
Diana Hirv ja Annika Arminen juhlakonsertin lipunmyyjinä Sigyn-salissa.
Mina teen endast parima, et muuta Eesti keskus ja Eestlaste klubi Turus nähtavamaks, kuuldavamaks ja tähtsamaks. Selle eesmärgi saavutamisel toetun ma Eesti siseministeeriumist, jalgpalliliidust ja spordimeediast ammutatud kogemustele, kommunikatsioonijuhtimise magistrikraadile Tartu Ülikoolist ning tohutule sisemisele motivatsioonile. Soome ja Eesti on sõbrad, meie saame seda sõprust vaid suurendada! Olen valmiina tekemään parhaani, että Viro-keskus ja virolaisten klubi muuttuu entistäkin näkyvämmäksi. Tiedotustyössä on hyötyä taustastani, olen työskennellyt Viron sisäministeriössä, jalkapalloliitossa ja urheilutoimittajana. Lennart Komp
Virk
Minun nimeni on Annika Arminen. Aloi?n harjoi.elun Viro-‐keskuksessa 15. syyskuuta. Olen kotoisin Etelä-‐ Virosta. Muu?n Suomeen neljä vuo.a si.en. Tarton yliopistossa opiskelin englannin kieltä ja kirjallisuu.a sekä valmistuin kääntämisen maisteriksi vuonna 2007. Työskentelin englannin kielen ope.ajana 11 vuo.a. Turun yliopistossa opiskelin suomen kieltä ja kul.uuria ulkomaalaisille vuosina 2012 – 2013. Viro-‐keskuksessa olen pääasiassa tehnyt käännöstöitä ja ollut avuksi tapahtumien järjestämisessä.
Hei. Nimeni on Pille Pärtelson, aloitin harjoittelun Viro-‐keskuksessa 1.12.14 ja olen täällä toista kertaa. Opiskelen taloushallintoa Salossa ja minulla pitäisi valmistua heinäkuussa 2015. Viime vuonna tein Viro-‐keskuksessa asiakaspalvelu tutkinnon, täällä hetkellä olen tekemässä toimistopalvelu ja työvälineiden ohjelmien osaamisen käyttö. Aikuisena ja neljänlapsen äitinä on opiskelut sujunut hyvin, kyllä se kodin, koulun ja perheen välillä jakaminen vaati järjestelmällisyyttä ja suunnittelutaitoa.
Kadrisandid trallitasid Turus
Kaisan eli Katariinan päivää (Kadripäev) vietetään 25. marraskuuta. Tämä on viron kansankalenterin merkkipäivä, joka on saanut nimensä Aleksandrian pyhimyksen Katariinan muistopäivän mukaan. Euroopan kansojen keskuudessa sai pyhä Katariina suosituksi karjanhoidon suojeluspyhimyksenä ja synnyt-‐ täjien avustajana. Virossa Kaisan päivän vie.o vakiintui 1500-‐luvulla. Kaisan päivää pidetään naisten juhlana, koska siksi ajaksi naiset saivat valmiiksi karjanhoitoon lii.yvät syksyn ulkotyöt. Kaisan päivän ero.amaton osa oli ns. Katrin kerjäläisten vierailu. Virossa Katrin kerjäläiset olivat ty.öjä, jotka pukeutuivat puhtaisiin valkoisiin vaa.eisiin. Virolaisille kadripäev on ollut perinteikäs, esimerkiksi sinä päivänä keri?in lampaita ja odoteAin karjaonnea. Tyypillinen Katrin rituaali oli seuraava: Kaisan päivän aa.ona men?in naamioituina kylään laulaen ja soi.aen musiikkia. Ovien takana pyydeAin lupaa astua huoneeseen. Kun lupa anneAin, si.en haasta-‐ tel?in perheenväkeä, esitel?in arvoituksia, lauleAin, roiskuteAin ve.ä ja heiteAin viljaa. Lopuksi kun lahjat oli saatu, lauleAn kiitos-‐ laulu ja poistuessa vielä hyvästelylaulu. Ennustukset Kun Kaisanpäivänä on suoja sää, tarkoi.aa tämä sitä, e.ä andreksen-‐
Virk
päivänä (30. marraskuuta) on kylmä. Kun Kaisan päivänä on tuulet ja myrskyt, silloin jouluna on kaunis sää. Kun Kaisan päivänä kylme.ää tai lumi on maassa, kinokset aidan vieressä, si.en ensi vuonna tulee hyvä viljasato. Kun Kaisan päivän ja joulun välillä on runsaas? huurre.a, ensi vuonna ruisleikkuun aikana on kaunis sää. Kaisan päivänä syksy muu.uu talveksi. Katri vesi.ää ja sula.aa sen, minkä Andres (Andreksenpäivä, 30. marras-‐ kuuta) kylme.ää. Sellainen sää kuin Kaisan päivänä, on todennäköises? myös kynAlän-‐ päivänä (2. helmikuuta). Muita enteitä ja tapoja Kaisan päivänä ei saanut kehrätä, ommella, kutoa, keritä lammasta eikä metsästää metsäeläimiä. Jos Kaisan päivänä tulee vieras mies taloon, syntyy lampaille vain pässikaritsoja. Kaisan päivänä ei saanut kei.ää kanakei.oa, muuten kanat syövät kaalit. Annika Arminen Lähde: wikipedia
Virolaisten klubin Kadrisandid tekivät yllätysvierailun Viro-keskuksen syyskokoukseen Manillaan!
Virk
Luki ja Oki ja postimees Vitja Ühel hommikul Vitja Lasnamäel jäi ilma oma käest Ta nukralt pead vaid vangutas Käe koera suust ära kangutas Ütles, oh sa mees! Õnneks oli vaid protees!
Esiintymässä kielikurssilaisille Viro-keskuksessa.
Soomes haruldased, kuid Eestis alati oodatud kadrisandid üllatasid kadripäeval ja hanipäeval (ehk kadri laupäeval!) siinset rahvast, käies igati kombekohaselt “katri jooksmas”. Eestlaste klubi kadrisandid külastasid hanipäeval Suurtori ruumides eesti keelt õppinud soomlasi, ajades viimastel silmad suurest hämmeldusest lausa tõllaratta suuruseks. Päev hiljem aga käidi karjaõnne viimas Edela-Soome Eesti-keskuse aastakoosolekul. Nagu kord ja kohus, küsis tosinapealine seltskond lauluga luba tuppa tulemiseks, misjärel pandi uue aasta plaane arutanud seltsilised aju ragistama eesti mõistatustega ja lõpuks ka rukkilõikuse saatel tantsu lööma. Loomulikult ei lahkutud tühjade kätega, sest kui kadrisandid juba karjaõnne tooma tulevad, peavad nad ka preemiat saama! Eestlaste klubi kadrisante-lapsi juhendas muusikaõpetaja Airi Tamm, kes ise “Kadriko” regilauluga nooremad kadrid reipaks laulis. Siit ka üleskutse lapsevanematele – paneme kokku lasteansambli, et lapsed saaksid rohkem kokku ja tuttavaks ning seda tehes õppida nii eesti- kui soomekeelseid laule-tantse, sest õpetaja on ju olemas! Kirjuta aadressil virokeskus@gmail.com ja paneme ansambli käima!
Koer teispool teed aina lõrises Koerapüüdja hüppas kõrisse: ”Ah siin sa oled mu Primera! Tule musirull läheme minema!” Koerapüüdja osutus mammiks kes tänavaid nädala kammis ”Kao ära mu silmist idioot! Niikuinii vaid laaberdad, jood! Ära kiusa mu nunnut tõukoera-‐ mul on kodus kaks politseist poega! Kui tuled vjeel mu ligi, vjiskan sulle kivi!” Ühel hommikul Vitja Lasnamäel sai tunda tõde Lasnamäest Pures koer kaks sõrme käelt Sai lõpuks minema mäelt Ka käe sai õnneks tagasi VõAs siiski whiskyt enne magamist…
Imbi Kolkkanen
Tagaotsitavad: laulu-‐ ja tantsuhuvilised mehed!
Virk
Sügis saabus Turu eestlastele tegusamalt kui varasematel aastatel. Urmas Sisaski juhtimisel alustas laulukoor, Sigrid Kilp õpetab rahvatantsu ja pered on leidnud tee Höveli perekohvikusse. Kõikidel rinnetel aga napib mehi! Nimeka helilooja Sisaski taktikepi all algasid kooriharjutused juba septembris ja lauljate read on tasahilju kasvanud. Arglikest hääleharjutustest on arenenud enesekindel laulmine ehk edasiminek on olnud märgatav.
Turus elavaid mehi, nii soomlasi kui eestlasi liituma kas laulu-‐ või tantsugrupiga või lausa mõlemaga. Ja naisi oma või teiste mehi julgustama! Kui on tarvis lisainfot, siis seda saab Edela-‐Soome Eesti-‐keskusest, helistage või kirjutage meile!
Kus on laulu, seal peab olema ka tantsu! Pimedate õhtute saabudes käivitus rahvatantsugrupp, kes käib koos igal nädalavahetusel ja oskuste lihvimiseks kutsus maratontrenniks külla õpetaja Aime Vilu Eestist. Neljatunnine harjutuskord viis oskuseid edasi seitsmepenikoorma saabastega, kuid tagas ka järgmisteks päevadeks mõnusalt kanged lihased. Aga see kangus oli mõnus!
Hoogsalt on käima läinud ka eestlastele vähetuntud perekohvikute traditsioon. Lastega pered kohtuvad regulaarselt nädalavahetuste hommikutel, et rüübata mõnus sõõm kohvi, rääkida omavahel juttu ja anda lastele arendavat tegevust. Selle sügise teema on olnud keraamika alates voolimisest lõpetades glasuurimisega. Ühtlasi toimus ka mänguasjalaat.
Nii koor kui rahvatantsurühm on planeeritud segakollektiivina ehk naisi ja mehi peaks ideaalis olema üsnagi võrdselt. Seni on aga naisvägi olnud oluliselt aktiivsem. Kutsume üles kõiki
Kõikide tegevuste kohta saab Facebooki lehelt https://www.facebook.com/eestlasteleturus või võttes otse ühendust Edela-‐Soome Eesti keskusega. Ja ühendust võtke julgelt!
Tutolan salissa kansantanssiharjoituksissa.
Virolaisten klubin aktiivinen syyskausi: Urmas Sisaskin kuoro aloitti syyskuussa, ja on päässyt jo hyvään vauhtiin harjoittelussa. Ja missä laulua, siellä tanssia - virolainen kansantanssiryhmä luotiin marraskuun pimeydessä. Sekä kuoroon että tanssiryhmään odotetaan mukaan lisää sekä virolaisia että suomalaisia, varsinkin miehiä! Syksyllä myös perhetoiminta on ollut vauhdikasta: virolaisten klubin perhekahvila on ollut koolla Pop Up -vapaa-aikatilassa Pansion Hövelissä, ja ohjelmassa on ollut mm. keramiikkaa, askartelua ja ajankohtaista kouluasiaa.