KÄVELYKIERROKSET TARTOSSA: ARKKITEHTUURI / KIRJALLISUUS by Visit Tartu

ARKKITEHTUURI

KÃ&#x201E;VELYKIERROKSET TARTOSSA KIRJALLISUUS

Tartto tunnetaan arkkitehtuurin historiassa klassisistisena kaupunkina. Vuonna 1802 uudelleenavatun yliopiston ansiosta Tartto rakennettiin henkiseksi pääkaupungiksi ja ajan klassisismin muodin mukaan. Mutta aika ei ole pysähtynyt, ja myöhemmin Tarton rakennustaiteessa on ollut useita muotisuuntauksia. Kävelijä näkee keskikaupungin arkkitehtonisella kävelykierroksella tyylikkäitä ja komeita rakennuksia kahdelta viime vuosisadalta nykypäivään asti. Tartolla on pitkät perinteet kulttuuri- ja sivistyskaupunkina ja sen kirjallisuuselämä on monipuolista. Vaikka perinteitä pidetään arvossa, tilaa on myös uusille ajatuksille. Vuodesta 2015 lähtien Tartto on kuulunut Unescon luovien kaupunkien verkostoon. Kirjallisuuden reitti on suunniteltu kirjallisuudesta ja kulttuurista kiinnostuneelle kävelijälle ja se sopii koko pituudessaan kuljettavaksi jalan tai pyörällä.

Avointa mieltä ja oivalluksia!

Tarton kaupunki, 2017, www.tartu.ee Teksti: A. Paatsi, L. Kängsepp, Artwerk Kielentarkistus: M. Sedrik Suomennos: Heidi Iivari Kuvat: A. Andresen, T. Grihin, T. Haud, K. Ilves, K. Kaldoja, I. Kruusamägi, M. Lokk, L. Lukka, K. Paalits, I. Parik, M. Toom, A. Tralla, M. M. Vaabel; J. Voolaid, Artwerk: O. Helm, K. Kutsar, A. Pluum, L. Vuks, www.visitestonia.com, www.visittartu.com, Tarton kaupunginarkisto, et.wikipedia.org, commons.wikimedia.org Graafinen suunnittelu: Artwerk

ARKKITEHTONINEN KÄVELYKIERROS Alku: Raatihuoneentori. Loppu: kauppahalli. 2 t 7,6 km 10 000 Raatihuoneentori – Ülikooli-katu – Jaani-katu – Lutsu-katu – Jakobi-katu – Veski-katu – poikkeaminen osoitteeseen Kreutzwaldi 6 – Veski-katu – Näituse-katu – Kastani-katu – J. Tõnissoni -katu – J. Kuperjanovi -katu – Pepleri-katu – Õpetaja-katu – Vanemuise-katu – Riia-katu – Era-katu – Väike-Tähe -katu – Tähe-katu – Lille-katu – Kalevi-katu – Soola-katu – Sadama-katu – Väike-Turu -katu – Soola-katu – Vabaduse-puistotie.

1. Raatihuone (Raekoja plats 1a) Korkea aumakattoinen varhaisklassistinen rakennus valmistui vuonna 1789 Rostockista tulleen rakennusmestari J. H. B. Walterin suunnitelmien mukaan. Holvikattoinen kolmikerroksinen rakennus on koristeltu klassistisesti sekä ulkoa että sisältä. Julkisivua rytmittävät pilasterit, liseenit ja karniisit. Julkisivun ulkonevan risaliitin kruunaa päätykolmio, jossa on soikea ikkuna. Lisäpalveluille tarkoitettu ensimmäinen kerros on rajattu ylemmistä kerroksista julkisivun vaakasuoralla kivellä, joka korostaa kerrosten erilaista käyttötarkoitusta. Keskiosan korkeiden kiviportaiden päässä on klassistinen kaksiosainen ulko-ovi, jota koristavat girlandit ja ruusukkeet. Kolmannessa kerroksessa on upea stukkokoristeinen raatisali. Barokkiajan perintöä on katolla kohoava suurikokoinen kellotorni. 2. Raatihuoneentori

Toria reunustavat korkeat kivitalot, jotka on rakennettu raatihuoneen tavoin vuoden 1775 tuhoisan tulipalon jälkeen. Torin pohjoispuolen rakennukset säilyivät toisen maailmansodan tuhoilta. Rakennukset osoitteissa Raekoja plats 8, 12, 16 ja 18 ovat hyviä esimerkkejä 1800-luvun alun klassistisesta rakennustyylistä. Niiden julkisivuissa voi nähdä kaikkia tyylille tyypillisiä yksityiskohtia: päätykolmioita, pilastereja, puolipylväitä, stukkokoristeista roikkuvia punoksia, akanttiköynnöksiä kuvaavia matalia kohokuvia, karniiseja, spiraalimeandereita ja kaksiosaisia ulko-ovia.

1 2

Suurin osa Raatihuoneentorin eteläpuolen rakennuksista tuhoutui toisessa maailmansodassa. 1950-luvun alussa niiden paikoille rakennettiin stalinistista tyyliä edustavia taloja.

3. Vino talo (Raekoja plats 18) Talo on Raatihuoneentorin pohjoispuolen kummallisin ja huomiota herättävin rakennus. Vuonna 1793 rakennettu tyypillinen klassistinen asuintalo oli oikeanpuoleisen talorivin viimeinen talo vuoteen 1877 asti. Kapealla tontilla sijaitsevan talon joen puoleinen pitkittäisseinä rakennettiin keskiaikaisen kaupunginmuurin jäännösten päälle ja toinen seinä paalujen varaan. Emajoen rannan soiselle maalle rakennettu vanhakaupunki onkin pitkälti puupaalujen varassa. Vuosisatojen kuluessa madaltunut pohjavesi on jättänyt puun lahoamaan, joten talo on vajonnut epätasaisesti. Sen kaltevuus on 5,8° eli suurempi kuin Pisan tornilla. Kaltevuuden varjoon jää usein talon kaunis ulkokoristelu. Torin puoleisella kapealla seinällä on konsolein tuettu taottu parveke, kanneluuripilasterit ja katon karniisin alla triglyfifriisi. Rakennuksen pääjulkisivu on kuitenkin Kompanii-kadun puolella. Ikkunoiden kolmionmuotoiset frontonit korostavat keskirisaliittia. Talon kallistumisen tuntee myös sen sisällä. Vuodesta 1988 talossa on ollut Tarton taidemuseon näyttelytiloja. 4. Tarton yliopiston päärakennus (Ülikooli 18)

Päärakennus rakennettiin vuosina 1804‒1809 yliopiston arkkitehdin ja professorin J. W. Krausen suunnitelmien mukaan. Mahtipontinen klassisistinen rakennus on kauempana kadunvarresta ja se kohoaa ympäristöään korkeammalle kuin antiikin temppeli. Yksinkertaiseen kolmikerroksiseen rakennukseen tuo juhlavuutta kuuden toskanalaisen pylvään ja kolmionmuotoisen frontonin portaali. Ensimmäisen ja toisen kerroksen välistä ulkoseinää kaunistavat akanttiköynnöksiä kuvaavat ma-

3 6

talat kohokuvat, jotka lisäävät entisestään mahtipontisuutta. Tämä rakennus on kaupungin ja yliopiston symboli, ja se vaikutti vahvasti Viron 1800-luvun alun arkkitehtuuriin.

5. Yliopiston kahvila (Ülikooli 20) Tarton kiehtovin uusrenessanssirakennus on rekonstruktio 1700-luvun loppupuolen vanhasta barokkiasuintalosta. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti O. Mohr vuonna 1876 E. von Nolckenin toiveiden mukaan perheen kaupunkiasunnoksi. Sokkelikerroksen lisäksi talossa on kaksi kerrosta sekä puolikerros, mezzanino. Katon konsolein tuetut räystäät ovat huomiota herättävän leveät. Kaarevat ja renessanssille tyypilliset kaksoisikkunat imitoivat Italian renessanssipalatsien julkisivuja. Rakennuksen sisäarkkitehtuuria on muutettu huomattavasti vuoden 1924 jälkeen, jolloin se ostettiin ylioppilastaloksi. 6. Talo osoitteessa Ülikooli 21

F. R. Faehlmann asui vuosina 1843‒1848 tässä kulmatalossa, jossa on lakoninen julkisivu ja massiiviset seinät. Ülikooli-kadun puoleisen julkisivun ulko-ovi on yksi varhaisklassistisen ajan tyylikkäimpiä edustajia. Ovia koristavat pilasterit, joista kohoaa amforan muotoisia astioita.

7. Tampere-maja (Jaani 4) Varhaisklassistisessa puutalossa on säilynyt 1700-luvun henki ja muoto, hieman myöhemmältä ajalta puuportaat sekä ns. Tartto-tyyppiset puuornamentein koristellut sisäovet. Julkisivulle antavat ilmettä luukulliset ikkunat ja kaksiosainen klassistinen paraatiovi, jonka on valmistanut puuseppämestari A. P. Paul ranskalaisten varhaisklassististen esikuvien mukaan (vrt. raatihuone). Oven kummassakin osassa on pilasterikuvio sekä sokkelikerroksen kohdalta kohoava amfora.

8. Kuurinmaan prinsessan talo

(Jaani- ja Lüübeki-katujen kulma) Vuonna 1772 rakennettu talo, joka on nykyisin yksi Treffnerin koulun rakennuksista, selvisi suurtulipalosta suhteellisen pienin vaurioin. Vuodesta 1784 talon omisti jonkin aikaa Kuurinmaan prinsessa H. E. Biron. Talon Jaani-kadun puoleinen julkisivu kuten myös kirkon puoleinen seinä on koristeltu erityisen komeasti. Seinissä on tyypillisiä klassistisia yksityiskohtia: seppeleitä, rintakuvamedaljonkeja ja ns. pisaraornamentteja ikkunoita kehystävän rappauksen alaosassa. Julkisivua koristaa klassismille tyypillinen kaksiosainen ovi.

9. Johanneksen kirkko (Jaani 5) Kirkkorakennuksen, jonka vanhimmat osat ovat 1300-luvulta, rakennushistoria on ollut monimutkainen. Goottilainen ja basilikan muotoinen tiilikirkko on ainutlaatuinen koko Euroopassa. Kirkkoa koristavat sekä sisältä että ulkoa terrakottaveistok-

set, joilla on toisistaan poikkeavat kasvot. Veistoksia on ollut alun perin lähes 2 000. Noin tuhatta 700-vuotiasta taideteosta säilytetään varastoissa. Valikoima puhdistettuja ja entisöityjä veistoksia on esillä perusnäyttelyssä kirkon sivulaivassa. Kirkko vaurioitui suuressa Pohjan sodassa ja raunioitui sotakesänä 1944, mutta rakennettiin uudelleen. Terrakottaveistoksia katosi eniten vuosina 1820‒1830, kun kirkko haluttiin muuttaa sisältä antiikin temppelin kaltaiseksi, jolloin ulkonevat veistokset hakattiin pois tai muurattiin kiinni.

10. Puutalot Lutsu-, Jaani- ja Lai-kaduilla

(Lutsu 2 ja 8, Jaani 7 ja 16, Lai 24) Tarton vanhimmat 1700-luvulla rakennetut puutalot säästyivät vuoden 1775 suurtulipalolta. Näissä pelkistetyissä yksikerrok-

sisissa taloissa, joissa on barokkiset auma- tai puoliaumakatot tai varhaisklassisististen piirustusten mukaan rakennetuissa taloissa on säilynyt myös kokoavia savupiippuja. Lelumuseon teatteritalon kellarissa (Lutsu 2) on säilynyt keskiaikainen hypokausti, joka on myös näytteillä. Samassa talossa on Tarton vanhin alkuperäinen ulko-ovi.

11. Talo osoitteessa Jakobi 25

HG Arhitektuur OÜ:n suunnittelema ja Tarton parhaaksi rakennukseksi vuonna 2015 valittu pienkerrostalo sopii hyvin historialliseen ympäristöönsä.

12. Talo osoitteessa Jakobi 52

Jakobi-kadun rinteestä kohoaa vuonna 1902 rakennettu kertaustyylinen asuintalo, jossa on mahtipontinen näköalatorni ja lasiveranta. Rakennusta kaunistavat runsaat puuleikkaukset. Julkisivua koristaa esipiha pylväikköineen. Lisäksi on säilynyt kaksiosainen taottu ja kaareva ajoportti.

13. Katolinen kirkko (Veski 1a)

Kirkko rakennettiin vuosina 1862‒1899 ja sen esikuvana oli yksi Hannoverin kirkoista. Punatiilinen kirkko edustaa Viron myöhäisempää uusgotiikkaa; siinä on tukipilarit ja komea nelikulmainen kellotorni.

14. Talo osoitteessa Veski 5

Vuonna 1927 valmistunut myöhäisheimat-tyylisessä mansardikattoisessa villassa on vapaamuotoinen sijoittelu ja sitä koristavat kaareva veranta ja erikokoiset värilliset ikkunalasit.

15. Villa Tammekann

(suositeltava poikkeaminen reitiltä, Fr. R. Kreutzwaldi 6) Kuuluisa suomalainen arkkitehti A. Aalto suunnitteli asuinta-

lon vuonna 1932 Tarton yliopiston maantieteen professorin A. Tammekannin perheelle. Askeettisen tasakattoisen ja funktionalistisen talon painopiste on sisätilojen dynamiikassa. Ensimmäisessä kerroksessa on yhdistetty eteinen, halli, olohuone, kirjasto ja ruokailuhuone sekä omaperäinen takka, joka on olohuoneen seinän mittaisen ikkunarivistön alla. Julkisivu jäljittelee sisätiloja, kuten Aallon muissakin rakennuksissa. Parvekkeet ja pergola elävöittävät taloa ulkoapäin. Rakennuksella on monimutkainen historia. Tammekannit eivät saaneet sitä täysin valmiiksi, ja rakentamisessa poikettiin monestakin syystä Aallon suunnitelmasta. Sodan jaloista paennut perhe sai huonokuntoisen talon takaisin 1990-luvulla. Neuvostoaikaan talossa oli asunut 6‒8 perhettä. Vuonna 1998 Turun Yliopistosäätiö osti kiinteistön Tammekannin lapsilta ja entisöi sen Aallon alkuperäisiä piirustuksia mahdollisimman tarkasti noudattaen. Talossa on Tarton ja Turun yliopistojen yhteistyökeskus eli Granö-keskus.

16. Baerin talo (Veski 4) Vuonna 1866 valmistuneessa ja K. E. von Baerille kuuluneessa asuintalossa on nykyisin muun muassa Baerin museo. Se on harvoja Tartossa säilyneitä myöhäisklassisistisia yksikerroksisia puutaloja, joissa on katon alla puolikerros. Julkisivua hallitsee päärisaliitti ja päätykolmio. Kassitoomen puoleisella sivulla on kaunis nelipylväinen veranta, johon toisen kerroksen parveke tukeutuu. Asuintalo on kauempana kadusta ja sillä on maaseutukartanoille tyypillinen kaareva ajotie. 17. Livonia-opiskelijajärjestön talo (Veski 13) Talo valmistui vuonna 1893 yliopiston arkkitehti R. Guleken suunnitelmien mukaan ja oli lajinsa ensimmäinen. Se on tyypillinen esimerkki tiiliklassismista ja Gulekin kädenjäljestä. Talolla, jolla on selkeä pohjapiirustus, oli kerroksen korkuinen

päärisaliitti ja päätykolmio. Toisen maailmansodan jälkeen talo rakennettiin kokonaan kaksikerroksiseksi.

18. Talo osoitteessa Veski 6

Kertaustyylisen villan suunnitteli pietarilainen arkkitehti ja professori V. Schröter rautatieinsinööri P. von Götten asunnoksi vuonna 1881. Komeasti koristeltu pääjulkisivu on Kassitoomen puolella. Rakennuksen ääriviivoja hallitsee kolmikerroksisen tornin kookas katto. Ulkoasussa on käytetty paljon eri tyylejä sekoittavia yksityiskohtia: parvekkeita, syvennyksiä, ulokkeita, puolipylväitä ja kapiteeleja.

19. Tarton Saksan-instituutti (Kastani 1) Talo on rakennettu vuonna 1902 Neobaltia-opiskelijajerjestön juhla- ja kokoustaloksi arkkitehti R. von Engelhardtin suunnitelmien mukaan. Se noudattaa saksalaisen heimat-tyylisen villan rakennusperinnettä: tarkoituksellinen epäsymmetrisyys, koristeellinen ristikkorunko, leveäräystäinen torni ja runsaasti puuleikkauksia. Sisätilojen alkuperäistä jakoa on muutettu, mutta jugendtyyli on säilynyt. 20. Vuokratalot Kastani-kadulla

(Kastani 3, 5, 9, 11, 17, 19, 21, 23, 25) Talot on rakennettu 1910-luvulla. Upeat puupitsiset ja kaksikerroksiset vuokratalot muodostavat oman kokonaisuutensa pienellä alueella. Kannattaa kurkistaa myös sisäpihoille, sillä kaikki talot eivät ole kadun varrella. Voi löytää uskomattoman hyvin säilyneitä yksityiskohtia: kauniita jugendtyylisiä ulko-ovia, pylväikköisiä esipihoja, konsoleihin nojaavia erkkereitä ja lasiverantoja sekä tietysti puuleikkauksia, jotka koristavat sekä pää- että takajulkisivuja.

21. Viron ylioppilaiden seuran talo (J. Tõnissoni 1) ”Talo kuin symboli”, on arkkitehtuurihistorioitsija A. Hein ku-

vaillut tätä rakennusta. Juhla- ja kokoustalo rakennettiin vuosina 1901‒1902 G. Hellatin piirustusten mukaan. Hellat oli ensimmäisiä virolaistaustaisia rakennusinsinöörejä. Tosin talon ensimmäinen luonnos on ylioppilasseuran jäseneltä K. Menningiltä, josta myöhemmin tuli Vanemuine-teatterin johtaja ja ohjaaja. Talolla on eri osista koostuva pohjapiirros, korkea ja moniosainen pyramidin muotoinen katto sekä komeasti koristeltu julkisivu. Punainen tiiliskiviseinä vuorottelee valkoisen rappauksen kanssa. Kaari-ikkuna, eri tasoille ryhmitellyt korkeat ikkunat ja kaareva pääsisäänkäynti luovat rauhattoman mutta kiinnostavan vaikutelman. Kaiken kruunaa kansallispuvun vyön kuvioille pohjautuvat puna-valkoiset friisit. 1920-luvulla lisättiin Kastani-kadun puoleinen siipi, jossa on sali, sekä sisäpihan osa. Talon interiööri on huomionarvoinen.

22. Miina Härma -koulutalo (J. Tõnissoni 3)

Ensimmäinen vironkieliseksi kymnaasiksi suunniteltu ja G. Hellatin viimeistelemä rakennus valmistui juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa. Uusklassistinen koulutalo on Viron kansallisen koulusivistyksen symboli.

23. Talo osoitteessa J. Kuperjanovi 9

Entisen rautatieläisten klubin suunnitteli arkkitehti A. Amjärv. Suorakaiteen muotoinen talo valmistui vuonna 1962 ja siinä on ajan arkkitehtuurille tyypilliset suuri klubisali sekä pienemmät näyttely- ja luentosalit. Vuonna 1993 talo annettiin tilan puutteesta kärsivälle Viron kansallismuseolle. Museo toimi siinä vuoteen 2016 asti, jolloin valmistui uusi kansallismuseon rakennus.

24. Sakala-opiskelijajärjestön talo (Veski 69)

Jugendtyylisen rakennuksen suunnittelivat kuuluisat suomalaiset arkkitehdit A. E. Lindgren ja W. Lönn. He suunnittelivat myös sotaa edeltäneet Vanemuine- ja Estonia-teatterien talot.

Neliön muotoinen pelkistetty ja elegantti rakennus, jossa on korkea mansardikatto, valmistui vuonna 1911. Talon erityispiirteitä ovat yksikerroksisessa päädyssä sijaitseva sisäänkäynti sekä puutarhan puoleista julkisivua hallitseva kaareva terassi sekä uloke, jossa on parveke. Taloon osui pommi toisessa maailmansodassa ja se paloi. Uudelleenrakentamisen aikana talon piirustuksia ja julkisivua muutettiin. Myöhemmin entisöitiin talon katto alkuperäiseksi sekä jugendtyylinen ulkoasu.

25. Ugala-opiskelijajärjestön talo (J. Kuperjanovi 16)

Edustava funktionalistinen talo, jonka suunnitteli legendaarinen kaupunginarkkitehti A. Matteus, valmistui juuri ennen sotaa vuonna 1939. Pelkistettyä ulkomuotoa elävöittävät porraskäytävän pystyikkunat sekä salin kapeiden ikkunoiden rivistö kadun puolella. Talossa on säilynyt kaksiosainen ulko-ovi ja useita sisätilojen yksityiskohtia.

26. Naerumaa-päiväkoti (Pepleri 1a) Arkkitehtitoimisto Boan suunnittelema ja vuonna 2017 valmistunut päiväkoti on lähes nollaenergiatalo. Sen ruohokatolla on aurinkopaneelit. Sisäpihan maisema-arkkitehtuurissa toistuvat rakennuksen mielenkiintoiset ja lapsiystävälliset ratkaisut. 27. Marian kirkko (Pepleri 1) Tarton ensimmäinen virolaisen seurakunnan käyttöön rakennettu kirkko edustaa myöhäisklassismia. G. F. W. Geistin suunnittelema kirkko valmistui vuosina 1836‒1842. Se paloi toisen maailmansodan aikana, muutettiin vuonna 1961 voimistelusaliksi ja vähitellen rappeutunut torni purettiin. Rakennuksen kaari-ikkunat ja karniisit ovat säilyneet. Kirkon kunnostamisen toivotaan toteutuvan Koko ahitektid OÜ:n NOA-entisöimissuunnitelman mukaan.

Nyt voi väsynyt kävelijä palata vähän matkaa samaa reittiä takaisin ja mennä Vallikraavi-katua pitkin alas keskustaan, josta kävelykierros alkoi. Mutta jos intoa ja voimia riittää, voi tehdä pidemmän lenkin.

28. Vesitorni-asuintalo (Õpetaja 9)

Tarton korkeimmalla ylängöllä sijaitseva kaunis uusklassistinen kunnallistekniikkarakennus on valmistunut vuosina 1939‒1940 V. Tippelin suunnitelmien mukaan. Kuudessa alemmassa kerroksessa on asuin- ja liikehuoneistoja. Vesisäiliö alkaa 23,5 metrin korkeudelta ja sitä ympäröivät klassismille tyypilliset korinttilaiset puolipylväät.

29. Instituuttien talo (Vanemuise 46)

Suuri, pelkistetty ja symmetrinen uusklassistinen rakennus sijaitsee kadun varressa entisen Saksalaisten käsityöseuran puutarhaa (Vanemuisen puistoa) vastapäätä. Talo on rakennettu vuosina 1912‒1914 yliopiston opetus- ja museokäyttöön. Sen julkisivua koristaa keski- ja sivurisaliitit, pilasterit ja päätykolmio. Siipiosien välissä rakennuksen takaosassa on ympyrän muotoinen ja jyrkästi nouseva auditorio. Rakennuksessa on Tarton yliopiston luonnontieteellinen museo, jonne pääsee hissillä tilavasta aulasta. Aulan seinää koristaa suuri I. Malinin sekatekniikkateos Serata Vitae.

30. Vanemuine-teatterin pieni talo (Vanemuise 45a) Entinen Tarton saksalainen teatteri ja Tarton suurin jugendrakennus on kaupungin ensimmäinen vaatimukset täyttävä teatteritalo. Se rakennettiin vuosina 1914‒1918 arkkitehtuurikilpailun voittaneiden piirustusten sekä kaupunginarkkitehti A. Eichornin lopullisen suunnitelman mukaan. Kilpailuun osallistui 52 työtä! Talo, jossa on Tartolle tyypillinen klassistinen koristelu sekä monimuotoinen ja -tasoinen kivikatto, sulautuu hyvin vierei-

seen puistoon. Pääjulkisivu muistuttaa linnaa: leveät kiviportaat ja ikkunoiden välissä korkeat pilasterit, jotka päättyvät tähkäkuvioisiin kapiteeleihin. Tyypillistä jugendia ovat pienet kaarevat parvekkeet taottuine kaiteineen, päätykolmio, jossa on pyöreä ikkuna sekä köynnösaiheinen koristelu. Vuonna 2014 päättyneissä kunnostustöissä on saavutettu lähes täydellinen arkkitehtoninen lopputulos. Jugendkoristelu toistuu talon sisätiloissa, ja sinimustavalkoinen väritys on juhlava.

31. Paavalin kirkko (Riia 27)

Monumentaalinen ja mahtipontinen tiilirakennus edustaa suomalaista kansallisromanttista jugendtyyliä. Se on 1900-luvun alun Suomen arvostetuimman arkkitehdin E. Saarisen työ vuodelta 1913. Vaikeista ajoista huolimatta pohjapiirustuksiltaan ristin muotoinen kirkko valmistui vuonna 1917 (sisäviimeistely 1919). Kadusta etäämmällä oleva pääjulkisivu, jossa on romaaninen betonisisäänkäynti, liioitellun jykevä torni ja ulkonevat erkkerit, antaa hieman massiivisen vaikutelman. Alkuperäisen suunnitelman mukaisista siipirakennuksista valmistui vain vasemmanpuoleinen vuonna 1931. Kirkko paloi toisessa maailmansodassa. Kunnostustyö eteni neuvosaikana hitaasti ja työläästi. Kirkkorakennus valmistui lopullisesti vuonna 2015.

32. Talot osoitteissa Era 1 ja Era 2

Heimat-tyyliset villat on rakennettu vuosina 1912 (Era 1, insinööri V. Kessler) ja 1913 (Era 2, arkkitehti E. Grannts). Kummassakin talossa on tyylille ominainen puoliaumakatto ja rauhaton julkisivu.

33. Villa Margaretha (Tähe 11) Edustavassa kertaus- ja jugendtyylisessä puisessa asuintalossa on komea torni, kaari-ikkunat, veranta värillisine ikkunalaseineen sekä ristikkorakennetta jäljittelevä koristelu. Tähe- ja Väike-Tähe-katujen kulmassa sijaitseva talo on vanhempi, vuosilta 1911‒1919. Kadun varren lisärakennus, jossa on kah-

vila, on seuraavalta vuosikymmeneltä. Vaikean neuvostoajan kokeneet rakennukset on kunnostettu viihtyisäksi ja idylliseksi jugendtyyliseksi pienhotelliksi.

34. Opiskelijajärjestön talo (Tähe 3)

Uusklassistisen juhla- ja kokoustalon on suunnitellut yliopiston arkkitehti R. Guleke vuonna 1886 opiskelijajärjestön tilauksesta. Rakennuksessa näkyy Guleken kädenjälki: rappaamaton tiiliverhous, porrastettu päärisaliitti ja päätykolmio. Klassistisia piirteitä on pääsisäänkäynnissä ja parvekkeessa, jossa on kaksi pyöreää pylvästä. Vuonna 1930 talon osti Rotalia-opiskelijajärjestö, joka omistaa talon nykyisinkin.

35. Tarton luontotalo (Lille 10)

Energiatehokkaan passiivitalon kaltaisen kolmisakarisen rakennuksen on suunnitellut Karisma arhitektid OÜ ja se on rakennettu vuosina 2012‒2013. Siinä on hyvin säilytetty ja huomioitu maanpinnan muoto ja talo sulautuukin puistoon. Käytetyt rakennusmateriaalit ja -teknologiat ovat kestäviä ja ympäristöystävällisiä.

36. Tarton luovan talouden keskus (Kalevi 13)

Insinööri V. Kessler on suunnitellut heimat-tyylisen kivihuvilan lääkäriperheen kodiksi vuonna 1913. Korkeat mansardikatot, komeat kiviportaat ja niiden pylväiden varassa oleva parveke ovat jugendlainoja. Rakennus on ollut monen muunkin samaan aikaan Tarttoon rakennetun talon esikuvana.

37. AHHAA-tiedekeskus (Sadama 1)

Konstruktivistisen rakennuksen on suunnitellut Künnapun ja Padrikin arkkitehtitoimisto. Raudasta ja betonista rakennetussa monoliittisessa rakennuksessa on ristikkorakenne sekä erimuotoisia ja useammassa kerroksessa sijaitsevia näyttelytiloja

ja siitä johtuvat myös erilaiset kattorakenteet (kupoli, puolikupoli ja laatikko). Rakennuksessa korostuu erillinen hopeinen pallo, jossa on koko tähtitaivaan kattava planetaario. Talo avattiin vierailijoille 7.5.2011.

38. Etanatorni (Väike-Turu 5)

Tarton maamerkki, kaupungin korkein rakennus on 23-kerroksinen monoliittinen betoniasuintalo, jossa on etanan kuoren muotoa muistuttava pohjapiirustus. Tornin yhteydessä on kolmikerroksinen pysäköintitalo. Etanatorni muodostaa AHHAA-tiedekeskuksen kanssa hauskan parivaljakon, jonka on suunnitellut sama arkkitehtitoimisto. Torni valmistui vuonna 2007.

39. Emajoen liikekeskus ja Taskukeskus

(Soola 8 / Turu 2) Ensimmäinen Tarton ”pilvenpiirtäjä”, vaikuttava 14-kerroksinen toimistorakennus valmistui AS Estikon hankkeena jo vuonna 1998 ja sai ulkonäkönsä ansiosta heti lempinimen Plasku (suomeksi taskumatti). Liike- ja vapaa-ajankeskus Tasku nousi vuonna 2008 ja sen laajennus vuonna 2012. Rakennusryhmään kuuluu myös Dorpat-hotelli. Rakennusten suuret lasipinnat tekevät suurkaupunkimaisen vaikutelman.

40. Kvartal (Riia 2)

Keskikaupungin uusin kauppa- ja vapaa-ajankeskus valmistui vuosina 2016‒2017. Seitsemänkerroksinen talo, jonka kolme kerrosta ovat maanpinnan alla, on hehtaarin suuruisella alueella. Erilaiset viimeistelymateriaalit ja useat ovet jäsentävät julkisivun visuaalisesti kuin useaksi eri taloksi. Ylimmässä kerroksessa on Tarton suurin kylpyläkeskus. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Kadarik Tüür Arhitektid OÜ.

37 38

41. Tarton kauppahalli (Vabaduse pst 1) Kauppahalli on suuri ja funktionalistinen julkinen rakennus vuodelta 1937 (arhitekt V. Tippel). Basilikaa muistuttavan ja toskanalaisten pylväiden ympäröimän talon ei luulisi toimittavan yksinkertaista ja käytännöllistä myyntipaikan virkaa. Rakennuksessa on kaksi osaa: suuri ja korkea lihahalli ja sen vieressä matalampi kalahalli. Kauppa käy vilkkaasti, vaikka risteyksen kolmessa nurkassa on tavarataloja. Vuonna 2008 kauppahallin eteen pystytettiin 70-vuotisjuhlan kunniaksi M. Karminin veistos Pronssisika, jonka jalustassa on I. Hirvin runo ja sian paloittelukaavio. Kävelijä on päätynyt takaisin keskikaupungille ja voi tässä Emajoen rannassa katsella veden rauhallista virtaamista ja ajatella kaikkia niitä menneitä sukupolvia, jotka ovat luoneet tämän kauniin kaupungin.

KIRJALLINEN KÄVELYKIERROS TARTOSSA Alku ja loppu: Raatihuoneentori. 1,5 t 3,9 km 5200 Raatihuoneentori – Ülikooli-katu – ns. Professorien puistokatua pitkin ylös Toomemäelle – tenniskentän luota K. E. von Baeri-kadulle – Vallikraavi-katu – Pepleri-katu – Vanemuise-katu – W. Struve-katu – Vallikraavi-katu – Poe-katu – Vabadusepuistotie – Raatihuoneentori – Kompanii-katu – Gildi-katu – Magistri-katu – Vabaduse-puistotie – Raatihuoneentori.

1. Kahvila Werner (Ülikooli 11)

Wernerin kahvila on ollut läpi aikojen Tarton sivistyneistön, opiskelijoiden ja erityisesti kirjailijoiden suosiossa. Vuonna

1895 sen omistajaksi tuli J. Werner, joka antoi nimensä kahvilalle. Wernerissä saattoi kohdata melkein jokaisen tunnetun tarttolaisen kirjailijan. Vakioasiakkaille kulki myös posti kahvilaan. F. Tuglas työskenteli Wernerissä toimitustensa parissa. G. Suitsilla oli tapana pitää täällä tenttejä. Werner oli myös A. Alliksaaren lempipaikkoja. M. Kõiv on kirjoittanut Werneristä näytelmän Lõputu kohvijoomine (Loputon kahvinjuonti).

2. Yliopiston kahvila (Ülikooli 20) Yliopiston kahvila oli spontaanin kirjallisuuselämän keskus 1960–70-luvuilla ja sen jälkeenkin loistokas paikka. Ennen kahvila oli jakaantunut kahtia opiskelijoiden ja yliopiston opettajien saliin, mistä pidettiin puritaanisesti kiinni. Poikkeuksen teki kielitieteilijä ja professori P. Ariste, joka kutsui demonstratiivisesti opiskelijoita pöytäänsä. Elokuva Supernoova (1965)

antaa hyvän kuvan vanhan kahvilan klubivuosista. Siinä nuorimies (osassa A.-E. Kerge) Tõraveresta nauttii opiskelijaelämän svengistä 60-luvun Tartossa.

3. Kristjan Jaak Petersonin muistomerkki Toomemäellä

K. J. Peterson (1801‒1822) oli Riiassa syntynyt ja Tartossa opiskellut virolainen runoilija. Hänen päämääränään oli luoda vironkielinen kirjallisuus. Itseään hän nimitti rahvaanlaulajaksi. Petersonin tiedetään kävelleen kerran Tartosta Riikaan. Muistomerkki on kunnianosoitus modernin virolaisen runouden edelläkävijälle ja viron kielelle. Petersonin tuotanto ei päätynyt kirjojen kansiin hänen elämänsä aikana. Vuonna 1901 V. Reiman (virolaisen kansallisen heräämisen yksi tärkeimpiä johtajia) löysi Viron oppineiden seuran arkistosta hänen runokäsikirjoituksensa. Kirjailija G. Suits nosti varhain menehtyneen runoilijan kunniaan. Vuonna 1983 pystytetyn muistomerkin ovat tehneet J. Soans ja A. Murdmaa.

4. Juhan Liivin kodin muistokivi

(K. E. von Baeri - ja J. Liivi-katujen risteys) Tässä oli klassikkokirjailija J. Liivin Tarton-koti vuonna 1892, jolloin hän kirjoitti tunnetuimman pienoisromaaninsa Vari (Varjo). Entisen kodin paikalla on A. Starkopfin luoma muistomerkki.

5. KGB:n sellit -museo ja Aleksandr Solženitsyn

(Riia 15b) Museotalossa toimi 1940‒50-luvuilla Viron SNT:n sisäasioiden kansankomissariaatin Tarton osasto. Museovieraille on avattu talon kellarikerros, jossa sijaitsivat pidätyssellit. Näyttely kertoo muun muassa Nobel-palkitun A. Solženitsynin yhteyksistä Viroon. Solženitsyn asui 1960-luvulla useaan otteeseen Virossa, jossa hän viimeisteli Vankileirien saariston käsikirjoituksen.

6. Kirjallisuustalo (Vanemuise 19) Kirjallisuuskaupungin keskuksessa toimivat Viron kirjailijaliiton Tarton osasto, Virolaisen kirjallisuuden seura, kustantamo Ilmamaa, kirjallisuuslehti Värske Rõhk, kirjakauppa Utoopia ja kulttuurikapakka Arhiiv. Neuvostoaikana rakennuksessa oli KGB:n osasto. 1800-luvun lopulla rakennettu uusrenessanssinen, ns. berliiniläisvillasta vaikutteita saanut, aatelistalo on kuulunut tunnetuille baltiansaksalaisille suvuille kuten von Roth, von Knorring ja von Sievers. 7. Juri Lotmanin veistos

Tarton yliopiston pitkäaikainen professori J. Lotman (1922‒1993) oli 1900-luvun merkittävimpiä tiedemiehiä Tartossa. Lotman tutki venäläistä kirjallisuus- ja kulttuurihistoriaa sekä kulttuurin yleisiä lainalaisuuksia. Hän oli kulttuurisemiotiikan ja Tarton-Moskovan semioottisen koulukunnan perustaja. Abstraktisen muotokuvan, jonka ovat toteuttaneet M. Karmin ja A. Lunge, teräsputkista voi johtaa virtaamaan vettä. Viidestä 15-metrisestä teräsputkesta koostuvan veistoksen esikuvana on ollut Lotmanin itsestään piirtämä pilakuva.

8. Tarton yliopiston kirjasto (W. Struve 1)

Yliopiston kirjaston alkuna pidetään vuotta 1802, jolloin Tarton yliopisto avattiin uudelleen. Kirjastolle antoi alkusysäyksen lahjoituksena saadut kreivitär M. A. von Lestocqin yli 350

nidettä ja suuriruhtinas K. Pavlovitšin kirjasto (682 nidettä), joka oli kuulunut alun perin Aleksanteri I:lle. Lisäksi ostettiin J. G. von Loewenwolden Ropkan kartanon 1137-niteinen kirjasto ja J. F. Ungern-Sternbergin melkein 900-niteinen kokoelma. Yliopiston kirjaston ensimmäinen johtaja oli J. K. S. Morgenstern (1770‒1852). Kirjasto toimi vuoteen 1982 asti tuomiokirkon kuoriosassa Toomemäellä, minkä jälkeen se siirtyi rakennukseen osoitteessa W. Struve 1.

9. Vanemuine-teatteri (Vanemuise 6)

Vuonna 1906 valmistui J. Tõnissonin aloitteesta ja virolaisten taloudellisella tuella suomalaisen arkkitehti A. Lindgrenin suunnittelema uusi teatteritalo. Se oli Tarton kauneimpia jugendrakennuksia. Sieltä alkoi A. Kitzbergin näytelmän Tuulte pöörises (Tuulten armoilla) myötä Viron ensimmäisen ammattiteatteri Vanemuisen teatterihistoria. Legendaarisen teatterinjohtajan K. Menningin veistos teatterikahvilan (Cafe Shakespeare) terassilla on pystytetty teatterin 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Vanemuisessa järjestettiin myös paljon tärkeitä tapahtumia. Nykyinen talo valmistui vuonna 1967 toisessa maailmansodassa tuhoutuneen teatteritalon paikalle.

10. Eduard Vilden ja Oscar Wilden muistomerkki

(Vallikraavi 4) Vilden kahvilan edessä on T. Kirsipuun veistos. Se kuvaa kahta samalla penkillä istuvaa ja nimiensä puolesta toisiaan muistuttavaa kirjailijaa. Kuvanveistäjä, joka käytti työssään malleina kirjailijoiden valokuvia, on kertonut ottaneensa kaksoismuotokuvan lähtökohdaksi vuoden 1890, jolloin Vilde ja Wilde olisivat voineet tavata toisensa. Vaikka Wilde ei tullut koskaan Tarttoon, veistos viestii siitä, että kirjailijat ja lukijat kaikkialta maailmasta ovat tervetulleita Tarttoon.

11. Edgar Allan Poe -graffiti Poe-kadulla

Taitavasti ja oivaltavasti tehty graffiti piristää kaupunkikuvaa. Myönteisenä esimerkkinä voi pitää yhden talon seinällä olevaa sanaleikkiä Poe-kadulla (suomeksi Kauppakatu): Edgar Allan Poe portree.

12. Vino talo (Raekoja plats 18)

Vino talo, jota kansa kutsuu myös Tarton Pisan torniksi, rakennettiin keskiaikaisen kaupunginmuurin viereen vuonna 1793. Talon joen puoleinen sivu tukeutuu kaupunginmuurille, toinen paaluille ja siksi rakennus on kallistunut. 1900-luvun alussa talossa apteekkarina työskennellyt O. Luts rakasti istua talon edessä olevalla kivipenkillä ja seurata ihmisiä tai lukea. Nykyisin samalla paikalla on M. Mikofin veistosryhmä Maalaisnaiset (vuodelta 1974), joka paljastettiin vuonna 2013. Talossa toimii nykyisin Tarton taidemuseo.

13. Tarton kaupunginkirjasto (Kompanii 3) Tarton kaupunginkirjaston perusti Tarton kansalliskirjaston seura, joka avasi ensimmäisen julkisen kirjaston 7.4.1913 Raatuse-kadulla. Nykyisiin kirjaston tarpeisiin varta vasten kunnostettuihin tiloihin Kompani-kadulle muutettiin vuonna 1936. Vuosina 1952‒1986 kirjasto oli N. Gogolin niminen, vuodesta 1987 kirjasto on kantanut O. Lutsin nimeä. Lutsin viimeisessä kodissa (Riia 38), funktionalistisessa talossa, on kirjailijan kunniaksi perustettu museo. Lutsin muistomerkki on sitä vastoin kirjaston ja Kaarisillan lähellä Emajoen rannassa. 14. Edward von Lõngusin tulkinta Anton Hansen Tammsaaresta (katutaideteos kaupunginkirjaston seinällä)

Tunnettu tarttolainen katutaiteilija E. von Lõngus on kuvannut Viron 25 kruunun setelistä irtisanotun ja työttömäksi jääneen kansalliskirjailija A. H. Tammsaaren. Euro otettiin käyttöön Virossa 1.1.2011.

15. Edward von Lõngusin tulkinta Lydia Koidulasta (katutaideteos Magistri-kadulla)

E. von Lõngus on kuvannut Viron 100 kruunun setelistä irtisanotun ja työttömäksi jääneen kansalliskirjailija L. Koidulan ai-

kana, jolloin Virossa otettiin käyttöön euro. Se ilmestyi kadulle samaan aikaan kuin tulkinta A. H. Tammsaaresta. Maalauspohjalle tehdystä Koidulaa ja Tammsaarea kuvaavasta teoksesta maksettiin vuonna 2012 Tarton nuorten taiteilijoiden huutokaupassa ennätyssumma 1 200 euroa.

16. Friedrich Reinhold Kreutzwaldin muistomerkki

F. R. Kreutzwald (1803‒1882) oli Viron kansalliskirjallisuuden luoja, kirjailija, kansanvalistaja ja lääkäri. Hänen pääteoksensa ovat Viron kansalliseepos Kalevigpoeg eli Kalevanpoika Eesti rahva ennemuistsed jutud (Virolaisten muinaisia tarinoita).

Muistomerkki pystytettiin Kalevipoeg-veistoksen tilalle vuonna 1952. Vuonna 2003 Kreutzwaldin muistomerkkiä siirrettiin hieman, jotta Kalevipoeg pääsisi takaisin omalle paikalleen. Kreutzwaldin muistomerkin ovat tehneet kuvanveistäjät J. Hirv ja M. Saks sekä arkkitehdit H. Karro, A. Mellik ja M. Port.

17. Kalevipoeg-veistos

Kalevipoeg oli muinainen voimamies ja sankari, jonka mukaan on nimetty Viron kansalliseepos. A. Adamson loi muistomerkin Viron vapaussodassa kaatuneiden sotilaiden muistoksi. Se avattiin vuonna 1933, mutta neuvostovalta hävitti sen vuonna 1950. Keskustelu Kalevipojan palauttamisesta alkoi jo 1980-luvun lopulla, mutta muistomerkki saatiin paljastettua vasta vuonna 2003. Kuvanveistäjä E. Väli teki muistomerkin siitä säilyneiden valokuvien pohjalta.

AR KK ITE HT UU RI

TARTON MATKAILUNEUVONTA Raatihuone, ï&#x20AC;¨+372 744 2111 info@visittartu.com www.visittartu.com

2018/06

KIR JAL LIS UU S