Vaasan ylioppilaslehti 3/2016

Maaliskuu 3/2016

Stressi on in, jännitys out s8 YK:n asiantuntijaksi sekalaisilla opinnoilla ja välivuosilla s10 Ainejärjestöväsymystä vai -mouhotusta? s12 Onko biljardi urheilua? s18

3

Pääkirjoitus, Risut & risut, Näkökulma, Toimittajalta

4

Uutisia kampukselta

5

Käytävalta, Historian kirjoituksia, Kolumni

6

Ilmiöitä kampukselta, Rakkauden lisensiaatti

7

Duaalimalli ei kuollutkaan!

8

Jännä juttu

8

9 Kolumni 10

Sillisalaatilla ja välivuosilla YK:n asiantuntijaksi

12

Piiri pieni pyörii?

14

Suojelemassa jokihirviöitä

10

15 Kolumni 16

”The world around you is not what it seems”

17

Pohjoismaat nenämme edessä, Pampas kokoaa suomenruotsalaiset opiskelijat yhteen

18

Huippuluokan biljardielämyksiä

20

Impron ilosanomaa

18

21 Arviot 22

Järjestöjorinat

23

Tilanteen herra

20

24 Tapahtumia

Tilaa lehti Nyt opiskelijalle vain 10e / lukukausi vaasanylioppilaslehti.fi/tilauspalvelu JULKAISIJA: Vaasan yliopiston ylioppilaskunta TOIMITUS: Yliopistonranta 5, 65200 Vaasa (Domus Bothnica, Vaasan ylioppilastalo), www.vaasanylioppilaslehti.fi, 044 324 8969, paatoimittaja@vaasanylioppilaslehti.fi PÄÄTOIMITTAJA: Anne Tastula KANNEN KUVA: Ville Rintala TAITTO JA ULKOASU: Lotta Häggström TÄMÄN NUMERON TEKIVÄT: Aino Hyyryläinen, Tuomas Hämäläinen, Janne Kalluinen, Elfi Kjellberg, Jukka Lehtonen, Karri Lehtonen, Waltteri Laineenkare, Matti Riitakorpi, Ville Rintala, Joel Väänänen, Linn Wilhelmsson PAIKALLINEN MAINOSMYYJÄ: RC-Kustannus Oy, Markku Räsänen, 044 500 0440, rc@rckustannus.fi VALTAKUNNALLINEN MAINOSMYYNTI: Pirunnyrkki Oy, 020 796 9580, yolehdet@pirunnyrkki.fi PAINO: I-Print oy, Seinäjoki LOGO: Heidi Pöysä VAASAN YLIOPPILASLEHTI on sitoutumaton opiskelijalehti, toimitus pidättää oikeuden muokata materiaalia, toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta.

SEURAA SOSIAALISESSA MEDIASSA! facebook.com/vaasanylioppilaslehti / twitter.com/vylkkari

2

Vaasan ylioppilaslehti 3/2016

4041 0895 Painotuote

Lue Vylkkäri lennossa!

Näkökulma

Pääkirjoitus

Joel Väänänen

Anne Tastula Päätoimittaja

Tasa-arvoista päivää Faniryhmät, kannattajat ja satunnaiskävijät Viimeinen vuosi on ollut suomalaiselle kannattajakulttuurille vilkas vuosi. Suurimpien palloilulajien maajoukkueiden lisäksi yleisöjä katsomoihin ovat saaneet perinteisen lätkän lisäksi erityisesti niin koripallon, lentopallon, kuin jalkapallon seurajoukkueet.

Ultras-ryhmien ja rekisteröityjen faniryhmien mukanaan tuoma fanitus on tuonut myös uudenlaista painetta seurajoukkueita johtaville, kun yhä äänekkäämpi sitoutunut joukko on erittäin kiinnostunut seuran urheilullisesta menestyksestä ja kokonaisuudessaan mitä rakkaalle seuralle tapahtuu. Tuleeko kannattajia kuunnella seuran päätöksiä tehdessä vai kuuluuko heille vain sivustaseuraajan rooli? Onko kannattaminen vain yksipuolista joukkueelleen hurraamista?

Veikkausliigassa kauden ilmiöksi nousi Stadin derby, jossa HIFK ja HJK kohtasivat kolmesti täyttäen Töölön Sonera Stadiumin. Jalkapallokulttuuri oli monen mielestä vihdoin saapunut Suomeen. Ottelut olivat loppuunmyytyjä ja tunnelma kohosi Suomen sarjajalkapalloilussa ennennäkemättömälle tasolle.

Merkittävää otteluissa oli seurajalkapalloilun nouseminen ilmiöksi, johon satunnaiskävijät hamusivat lippuja kulloiseenkin alkupotkuun asti. Huomioitavaa oli myös jälkipelin määrä, mikä jatkui läpi kesän, kun paremmuutta ei joukkueen välille löydetty otteluiden päätyttyä kolme kertaa tasan.

Myös fanit hakivat keskinäistä paremmuutta. Otteluissa hätäsoihduilla soihduttaminen ja erilaiset järjestyshäiriöt toivat sakkorangaistuksia ja huomautuksia järjestäville seuroille. Samalla heräsi myös keskustelu faniryhmien roolista otteluissa ja ns. ”oikeasta tavasta” kannattaa ja käyttäytyä ottelutapahtumissa. Ottelutapahtumistahan vastaavat järjestävä kotijoukkue ja näin vastuu on heidän. Kuitenkin faniryhmät toimivat itsenäisesti ja irrallaan seurasta, tosin yhteistyötä monesti keskenään tehden.

Itse olen kiinnostunut erityisesti satunnaiskävijän roolista ja urheilutapahtumasta tuotteena, joka nähtäisiin kiinnostavana vapaa-ajan viettotapana. Toisin sanoen ”matseissa käymisen” kiinnostavuudesta.

Pelillinen menestys on merkittävin asia sillä voittava joukkue on parasta markkinointia, mutta myös ottelutapahtuman mielenkiintoisuudella on vaikutusta ostopäätökseen. Pelillinen menestys, nimipelaajat ja seuran brändi ovat tärkeitä, mutta nykyaikana kaupunkilainen haluaa ottelutapahtumilta enemmän.

Ruoka- ja juomapalvelut tulee olla kunnossa ja ajanmukaiset. Osa kokonaisuutta on myös itsessään ottelun tapahtumapaikka. Jalkapallo otteluun ei tulisi enää 2010 – luvulla kuulua ”säävarausta”. Tähän on viimein tulossa parannusta etenkin Vaasassa ja Seinäjoelle. Tammelan Stadionin uudistamisestakin on suunnitelmat valmiina. Myös faniryhmillä on merkitystä. Voinko samaistua Stadin Kingien meininkiin vai sittenkin enemmän Klubipäädyn sjungaamiseen?

Entäpä ”Yksi Yhteinen” PK35 tai Seinäjoen Klopit?

Omasta mielestäni huono käytös on huonoa käytöstä myös katsomossa, eikä sitä voi perustella sillä, että on pelipäivä. Urheilukatsomoissa saa innostua, näyttää tunteensa ja kertoa mielipiteensä. Muut tulee kuitenkin ottaa käytöksellään huomioon ja eräänlainen keskittyminen peliin on suotavaa. Faniryhmillä on merkitystä ja ihannemaailmassa joukkueen johto ottaisi heidän mielipiteensä jatkossakin huomioon.

Ovathan he äänekäs osa ottelutapahtumaa ja vastaavat paljolti otteluiden kannatuslauluista ja tunnelmallisesta kulusta alusta loppuun. Suosittelen täyttämään kesällä katsomot, olemaan osa jotain hienoa ja ilmaisemaan tunteensa niin että se kannustaa joukkuetta aidosti eteenpäin. Todellinen kannattaminen mitataan silloin, kun joukkue on tappiolla tai muuten ahtaalla. Tätä kannattaa kysyä myös viime kauden jälkeen Vepsun kannattajilta eli Geezers Hietalahdelta. Kausi alkaa muuten huhtikuussa.

Avaudu mistä tahansa ja milloin tahansa! Lähetä lyhyt kommenttisi tekstarilla numeroon 044 3248969 tai osoitteeseen toimitus@vaasanylioppilaslehti.fi.

–Lupus lapsus

No loskapaskavittu.

–Lumikuningatar

Miksei vihiksiä myydä Palosaaren salessa?!?! kauhee eväspettymys. jouduin tyytymään banaaniin.

–Sipsari

Vituttaa ku huvittais vain lukea kirjoja kotona villasukissa eikä käydä ihmisten kans sosiaalisis aktiviteeteis.

”Keskeistä tuloksekkaalle tutkimukselle on työn pitkäjänteisyys ja vakaa rahoitus. Huipputason tutkimusryhmät syntyvät vuosien, jopa vuosikymmenten työllä”, Grahn-Laasonen kirjoittaa. Eikö juuri valtion rahoitus olisi avainasemassa tuomassa pitkäjänteisyyttä ja vakautta, tätä kai on mahdotonta yksityisen puolen rahoittajilta vaatia?

Tutkijoiden aivovuoto ulkomaille tai pois akateemisen uran epävarmuudesta on suoraan pois opetuksen tasosta.

Koulutus, sivistys, oppiminen ja osaaminen ovat opetusministerin mukaan maamme tulevaisuuden nojapuita. Tällä hetkellä tiedettä, yliopistoja, opetusta ja korkeakoulu-opiskelijoita kuitenkin kuritetaan leikkauksin niin kovasti, että kunhan eivät vain nämä tulevaisuuden rakennuspuut lahoaisi ennen aikojaan.

Tasa-arvoinen koulutusmahdollisuus on yksi hyvinvointivaltiomme perusperiaatteista. Periaatteessahan mahdollisuudet ovat tasapuoliset jatkossakin, sama opintoraha ja mahdollisuus lainanottoon. Käytännössä erilaisista lähtökohdista ponnistavat opiskelijat asettuvat entistä enemmän eriarvoiseen asemaan. Lainaa joutuvat ottavaan ne, joilla ei ole muuten mahdollisuutta rahoittaa opintojaan. Nopeammin valmistumisen painetta ei edesauta usein välttämätön opintojen aikainen työnteko. Eikä ”omaan koulutukseensa investointi” kuulosta enää mediaseksikkäältä likaisenharmaassa taloustilanteessa velkaisena valmistuessa.

Tämän lehden sivun 10 alumnitarina on hyvä esimerkki siitä, että aina kaikki ei mene opinnoissa oppikirjan mukaan ja silti lopputulemana voi olla monipuolinen koulutus ja ura, jossa sivistystä on kerätty korkeakoulun ja omatoimisen elämässä oppimisen kombinaatiolla. Kiristyneessä korkeakoulutusmallissa tällaiset polut eivät ole enää yhtä mahdollisia.

19. maaliskuuta vietetään tasa-arvon päivää.

Hyvää päivää, tasapuolisesti,

Risut ja risut

Koiria ei saisi päästää mihinkään julkisiin tiloihin, kun allergikot ei uskalla enää liikkua vapaasti.

Niin, että kumpi ensin, ihminen vai koira?

Eihän tässä ole mitään järkeä. Huomasiko opetusministeri GrahnLaasonen huudellessaan Hesarin mielipide-palstalla suomalaisen kansainvälisen tason huippututkimuksen perään, että hän itse on hyvin vahvasti ollut vaikuttamassa koulutusleikkauksiin? Yliopistoilta on tarkoitus leikata 500 miljoonaa euroa. Euroja, joilla tehdään tutkimusta. Myös sitä kansainvälistä ja huippua. Kakkua ei voi syödä ja säästää.

Toimittajalta

tapahtumapaikalta odottaa. Hämyinen, tyylikäs, rento. Sisään käytiin sisäpihan puolelta kellariin johtavaan portaikkoon. Kuvaajana kuitenkin tässä kohtaa mietin, josko tilassa olisi riittävästi valoa, vai olisinko pakotettu keksimään sitä jostain itse.

ta kenkiä tartte elämäs.

–Huopatossu Risuja vanhemmille, jotka ei muuta osaa kuin kritisoida ja haukkua lastaan. Ei ihmekään jos on terapian tarvetta.

-Modzilla

Tilaan sisään astuessa selvisi kuitenkin, että paikka oli perin otollinen valokuvaamiseen. Voimakkaat valot pöytien yllä ja hämyinen tunnelma loivat tilaan kiehtovan valaistuksen. Jälleen kerran tiedossa oli mielenkiintoinen kuvauskeikka Vylkkärin leivissä.”

Luomakunnalle pikku nuhan ja flunssan kehittämisestä. Ne eivät tapa lähellekään niin paljon että niistä olisi väestönsäätelyn kannalta mitään apua.

Pidän niitä henkilökohtaisena vittuiluna.

–Kottonilla ei vieläkään osata jonottaa

- Uskallanko sanoa ei.

Miks helvetis en oo ostanu niitä kunnon kumppareita kalliita ja kauniita ku eihän täälä talvessa mui-

Ville Rintala

”The Club oli paikkana juuri sellainen kuin voi biljardikerhon

Villen kuvat biljardijutussa sivulla 18.

Vaasan ylioppilaslehti 3/2016

3

Saksan kielen BULATS nyt yliopistolla Vaasassa voi nyt suorittaa Suomen Goethe-instituutin virallinen saksan kielen BULATS (Business Language Testing Service) -testin. Se järjestetään Vaasan yliopistolla kaksi kertaa vuodessa, loka-/ marraskuussa ja huhtikuussa.

BULATS -kielitesti on kansainvälisesti tunnustettu, joustava verkkotesti, joka soveltuu erityisesti työnhakijoiden kielitaidon nopeaan ja tarkkaan testaamiseen. Siitä saa virallisen todistuksen, jonka moni suuri firma tunnustaa. Kokeesta saa virallisen saksan kielen todistuksen, joka on varmasti hyödyllinen työnhaussa.

BULATS on kielitesti kaikille, jotka etsivät töitä kansainvälisiltä työmarkkinoilta. Se testaa noin 90 minuutissa kielitaidot työ-

elämää varten. Siinä käsitellään ennen kaikkea toimistotyön arkeen liittyviä teemoja ja tilanteita; testissä ei kuitenkaan tarvitse erityistä taloudellista ammattitaitoa. Testi suoritetaan internetissä, ja se koostuu osioista luetunymmärtäminen, sanasto ja kielioppi sekä kuuntelu. Kielentuntemusta testataan Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoilla A1-C2 ja tuloksen ja selostuksen kielitaidostaan saa välittömästi.

Suunniteltu bussi vaihtui henkilöautoiksi joilla matkattiin Poriin ja sieltä Satakunnan amk:n opiskelijayhdistyksen kanssa pikkubussilla eteenpäin.

VAMOK:n hallituksen puheenjohtaja Anni Koivisto kertoo, että kiinnostuneita kartoitettiin alustavasti, ja silloin innostuneita mukaan lähtijöitä vielä oli. ”Ehkä ajankohta keskellä viikkoa oli huono kevyelle 18 tunnin reissulle. Meistä oli tärkeää, että he kuitenkin pääsivät, jotka mukaan ilmoittautuivat.”

VAMOK järjesti matkan, koska opiskelija- ja

ylioppilaskunnan tehtävä on valmistaa kriittiseen ja valveutuneeseen kansalaisuuteen ja opiskelijoita haluttiin herätellä heitä koskevissa asioissa. Koiviston mukaan aktiivisuuden puute ei johdu siitä, että opiskelijoita ei heihin kohdistuvat leikkaukset kiinnostaisi.

Mikä sitten oikeastaan on apro?

Opintotuen leikkauksia Helsingin mielenosoituksessa vastusti Koiviston arvion mukaan noin 4000 opiskelijaa. ”Koska oli paljon opiskelijoita kasassa, tietysti oli hauskaa.

Mutta kyllä ihmisistä huokui se huoli, että mitä tässä nyt tapahtuu, mihin suuntaan Suomi on menossa, eikö enää ole mahdollisuutta sivistää itseään ja kehittyä. Viesti oli kaikilla sama: Suomessa ei pitäisi kenenkään joutua nostamaan lainaa elääkseen.”

”Tapahtumassa kierretään mukana olevia baareja. Jokaisesta niissä juodusta juomasta saa leiman, ja tietty leimamäärä antaa tutkinnon. BoomCity approssa on mahdollista suorittaa vain kandi, siihen tarvitaan kuusi juomaa, myös alkoholittomat lasketaan. Tutkinnon suorittaneen saavat haalarimerkin,

Vylkkäri järjesti Kulttuuriviikolla haikukisan. Tässä parhaita paloja.

50e:n lahjakortin voittaja: VeraKarina @VeraKarina_ Pikkunen maisti haalaribileet jatkuu nugetin maku Korrekti @poliittisesti Kysyittekö ees ennen kuin kosketitte opintotukeen

4

Vaasan ylioppilaslehti 3/2016

Vyy:n vapaa-aikasektori järjestää Vaasan ensimmäisen BoomCity appron keskiviikkona 23.3. Kyseessä on kokeilu, jolla testataan konseptin tulevaisuutta tässä kaupungissa. Appropilottiin myydään ainoastaan 150 lippua, illan päätösbileisiin mahtuvat kuitenkin kaikki halukkaat.

”Olemme jututtaneet monia opiskelijoita VAMOK:ssa. Porukkaa kyllä kiinnostaa ja tosi moni on huolissaan.”

Haikukisan palasia

Jari Nieminen @NieminenJariM Naama hymyssä Mitä lienee ottanut Hän yksin tietää

Vaasaan on kauan kaipailtu approa, joka jo useimmista opiskelijakaupungeista löytyy. Maaliskuussa asiassa päästään askel eteenpäin, kun kandintutkintoja jaetaan kuuden baarin pilottiversiossa.

Keväällä 2016 BULATS-testi on mahdollista suorittaa perjantaina 15. huhtikuuta 2016 klo 9-11. Ilmoittautuminen viimeistään 18.3. Vaasan yliopiston opiskelijoille testi maksaa 40 euroa (Goethe-instituutti veloittaa testin suorittamisesta normaalisti 95 euroa).

Mielenosoitus ei kiinnostanut VAMOK järjesti maaliskuun alussa vaasalaisille opiskelijoille bussimatkan Helsinkiin opintotukimielenosoitukseen. Osallistua ei löytynyt kourallista enempää, yliopistolta ei ollut opiskelijoita mukana lainkaan.

Vaasaan oma appro

Siiri Salo @siirisalo olen katkera koska en voittanutkaan edellisvuonna

mainetta ja kunniaa”, selvittää vapaa-aika-, tutor- ja kulttuurivastaava KristaMarilla Foudila.

Muun muassa Tampereella ja Jyväskylässä suositut approt keräävät opiskelijoita ympäri Suomen edistämään opintojaan.

Tämä on tarkoituksena Vaasassakin jatkossa, ajankohtana maaliskuuta pidettiin tämänkin vuoksi hyvänä, sillä muissa kaupungeissa pikaopinnot painottuvat syksylle. Paikalliset baarit ovat olleet kiinnostuneita lähtemään mukaan tekemään tapahtumasta suurempaa tulevina vuosina. Silloin tutkinnossaan voisi edetä jopa dosentiksi asti. Tällä kertaa mukana ovat Office Bar, Fondis, Little pub, Pub O’Malleys, Lobby bar ja Fontana.

Kuusisto jatkaa ma. rehtorina Jari Kuusiston määräaikaisuus rehtorina jatkuu. Rehtori Suvi Ronkainen hoitaa yliopiston hallituksen päätöksen mukaisesti kesäkuun loppuun erityistehtäviä rehtoraatin asiantuntijana ja valmistelee yliopiston uuden strategian edellyttä-

miä uudistuksia. Järjestelyillä Ronkaisen jatkokuntoutukseen liittyvä osa-aikaisjärjestely ja varmistetaan parhaat mahdolliset edellytykset uuden strategian toteuttamiselle sekä yliopiston menestymiselle.

Traktorin ratista toimistoon Kolumni kokouksissa. Hänen tärkein tehtävänsä onkin palkattuna henkilökuntana tukea hallituksen jäsenten työtehtäviä ja auttaa heitä toteuttamaan agendaansa. Opiskelijoihin hän törmää kokouksissa ja tuuratessaan palvelutoimistossa.

Lyhyen kokemuksensa mukaan Mäkelä on tyytyväinen uuteen pestiinsä.

Teksti ja kuva Anne Tastula

Edunvalvontasihteerinä helmikuussa aloittanutta Oskari Mäkelää ei hirvitä hypätä tehtäväänsä keskellä korkeakoulutuskentän myllerryksiä.

Edunvalvontasihteeri vaihtui Oskari Mäkelään helmikuussa.

Työtä riittää näinä aikoina edunvalvontakentällä.

Mäkelä oli opiskeluaikanaan kääntäjäharjoittelijana Tampereen ylioppilaskunnassa. Siellä hän tutustui ylioppilaskuntaan ja sen tehtäviin. Suomeen paluun jälkeen oli aika hakea töitä ja tavallaan tuttuun työympäristöön oli helppo valinta lähteä hakemaan. ”Tiesin, että työympäristö olisi mukava. Edunvalvonnassa eniten kiinnosti kv-aspekti, minulla on asiakaspalvelutaustaa ja hyvä kielitaito. Tehtävässä oli oikeat ainekset kasassa.”

Häntä ei hirvitä astua edunvalvontasihteerin saappaisiin keskellä tämänhetkistä korkeakoulutuskentän tornadoa.

”Oikeastaan viimeaikaisten koulutusrintaman tapahtumien johdosta oli entistä parempi fiilis lähteä tämmöisiin hommiin.

Turbulenssi on positiivinen juttu, niin että ei joudu odottamalla odottamaan, että tapahtuisi jotain, vaan heti tuli tilaisuus osallistua. Tuntuu, että nyt voi vaikuttaa opiskelijoille tärkeisiin asioihin.”

Mäkelän perehdyttäjänä on toiminut aiemmin edunvalvontasihteerinäkin toiminut nykyinen pääsihteeri Jaana Asiala. ”Tässä on ollut aika paljon opiskeltavaa, ja on seurattava ajankohtaisia kysymyksiä, että voi tukea hallitusta.”

Uusi edunvalvontasihteeri on tehtävään perehtymisen lisäksi ehtinyt toimina sihteerin ominaisuudessa hallituksen tapaamisissa kuten valiokuntien

”Työyhteisö Vyy:ssa tuntuu tosi osaavalta. Olen huomannut myös, että hallitus on erittäin aktiivinen ja asiaansa perehtynyt.

Jossain varmaan henkilökunta joutuisi potkia hallitusta perseelle, mutta täällä ei ole mitään sellaista, melkein toisinpäin”, Mäkelä nauraa.

Ennen edunvalvontasaappaiden jalkaan vetämistä Mäkelä vietti viime vuoden tyttöystävänsä kanssa Australiassa ja työkokemusta ehti kertyä hyvin monelta alalta. ”Vuokrattiin pakettiauto ja ajeltiin ympäriinsä, välillä tehtiin töitä milloin missäkin. Olin tiskaajana kahvilassa, hostellin yövartijana, raksahommissa maatilalla.”

Viimeiseksi pestikseen ennen Vyy:n rattiin astumista Mäkelä toimi mantelifarmilla traktorikuskina.

Kengurumaan reissulla juhlistettiin Mäkelän valmistujaisia.

Englantia Vaasassa pääaineenaan opiskellut maisteri pääsi matkallaan sukeltelemaan sieluneläimensä kanssa. ”Kilppari on mun toteemieläin, se on semmoinen rauhallinen ja iisi.”

Juttusarja katsoo menneeseen ja kommentoi sitä nykyisyydestä.

Kymmenen vuotta sitten opintojen periodijärjestelmä ja niin kutsuttu kontaktivapaa viikko periodien välillä oli vielä kehitteillä.

Jaana Asiala Vyy:n pääsihteeri

Minne katosi yhteisöllisyys?

Kuluva hallituskausi on ollut yhtä myllerrystä opiskelijavaikuttajan näkökulmasta. Koulutusleikkaukset, sote-uudistus ja viimeisimpänä leikkausesitykset opintotukeen ovat pitäneet opiskelijajärjestöt kiireisinä ja varpaillaan.

Yliopistoihin kohdistuvat leikkaukset, profiloituminen, rakenteellinen kehittäminen ja tulosneuvottelut ovat termejä, jotka kaikuvat Ylioppilastalon käytävällä lähes päivittäin. Vaasassa leikkaukset ovat konkretisoituneet yt-neuvotteluiksi ja profiloituminen sekä rakenteellinen kehittäminen ovat johtaneet palvelurakenteen muutokseen sekä yhteistyösopimuksiin eri korkeakoulujen kanssa. Ympäri valtakunnan korkeakoulut käyvät kilvan keskusteluja keskenään siitä, kuka leikkii ja kenen kanssa. Oma yliopistomme on ilmoittanut aloittavansa yhteistyön tekniikan alalla Vaasan ammattikorkeakoulun kanssa ja kauppatieteellisen yhteistyön sekä Umeån yliopiston että Vaasan ja Seinäjoen ammattikorkeakoulujen kanssa. Aikataulut yhteistyössä ovat päätähuimaavat, ensimmäiset yhteiset opinnot tekniikan osalta on tarkoitus aloittaa jo ensi syksynä.

Kaiken tämän kiireen ja taloudellisen paineen alla minusta ikäväkseni tuntuu siltä, että Vaasan yliopisto on menettänyt osan sen yhteisöllisyydestään. Tämä johtunee siitä, että kaiken muutoksen keskellä on hetkeksi päässyt unohtumaan se, että myös opiskelijat ovat tiedeyhteisön tasa-arvoisia jäseniä, joilla on oikeus tulla kuulluksi ja olla osa päätöksentekoa.

Opiskelijat joutuvat spekuloimaan ja arvailemaan mitä seuraavaksi tapahtuu, sillä he eivät ole saaneet esimerkiksi tietoa siitä, miten yhteistyön suunnittelu tekniikan alalla on edennyt ja missä mennään. Moni opiskelija varmasti miettiikin, saako hän sellaisen tutkinnon suoritettua kuin aloittaessaan suunnitteli tai onko tutkinto yhtä arvostettu työmarkkinoilla kuin aiemmin. Kysymyksiä riittää, vastaukset vielä puuttuvat.

Toivonkin tulevaisuudessa, että se paljon puhuttu yhteisöllisyys palaa yliopistoomme. Toivon, että tässä muutoksen keskellä yliopiston johto ja henkilökunta muistavat myös sen voimavaran joka opiskelijoissa on. Opiskelijat haluavat kehittyä ja kehittää uutta, mutta parhaiten he sopeutuvat muutokseen, kun heidät osallistetaan siihen tiedeyhteisön jäseninä, ei palvelun käyttäjinä tai asiakkaina.

Opiskelijat olivat Ylkkärin jutun mukaan närkästyneitä siitä, että kontaktivapaalla viikolla järjestettiin opetusta. Opiskelijoiden, opettajien ja tiedekuntien hallinnon parissa viikko aiheutti epäselvyyksiä, eikä kyseisen viikon tarkoitus ollut kaikille selvää. Erään kurssin kontaktivapaalle aikatauluttamisesta tehtiin ilmoitus ylioppilaskunnan koulutuspoliittiselle vastaavalle.

Opintoasiainpäällikkö painotti ihmetteleville opiskelijoille, että kurssien pitäminen tuolla viikollakin on sallittua.

Tällä hetkellä puhutaan tenttiviikosta lukukausien aikana. Jokunen vuosi sitten sovittiin, että kun tentit ovat kello 12-15 välillä, voidaan aamupäivää käyttää normaaliin opetukseen.

Vaikka periodimalli on kymmenessä vuodessa vakiintunut, ny-

kyäänkin kehittämisen varaa löytyy. ”Olemme miettineet periodien tarpeellisuutta ja tenttien kellonaikoja. Hallintotieteiden opiskelijoilta on tullut jonkin verran palautetta, että opetus kasautuu tietyille ajoille”, hallintotieteiden opintoasioista vastaava Marja Vettenranta kertoo.

Myös humanistisella koulutusalalla tenttiviikkojen aamupäivät ovat opetuskäytössä. ”Aikataulut on pyritty laatimaan niin, että opetus jakaantuu mahdollisimman tasaisesti koko lukuvuodelle. Sen vuoksi myös tenttiviikoilla on opetusta”, opintopäällikkö Eija Heinonen-Özdemir sanoo.

Tenttiviikko näkyy myös opettajien kalentereissa. Silloin järjestetään tavallista enemmän kokouksia, koska kaikkien opettajien on mahdollista osallistua silloin kokouksiin.

Vaasan ylioppilaslehti 3/2016

5

Nykyiset ravintosuositukset joutavat romukoppaan Suomalaiset eivät liene koskaan olleet yhtä tarkkoja syömisistään kuin tänä päivänä ja tiedotusvälineet tuputtavat luettavaksi uusia yliopistojen julkaisemia tutkimustietoja tämän tästä. Ravitsemustieteen tieteelliset julkaisut kelpaavat korkeintaan vain vessalukemiseksi ja käytön jälkeen ne voi lähettää viemäriverkostoon muun maatuvan sisällön ohella. Näin väittää ainakin Itseoppineiden Ravitsemusterapeuttien ja Liikuntatietelijöiden yhdistyksen suomalaiskreikkalainen rahkavastaava Tero N. I. Testos. ja raejuustoa sekä paketti jauhelihaa.

Päivän ruokailun voi katsoa onnistuneen, kun proteiinia kulkee ruokatorvesta noin 2,5 grammaa jokaista painokiloa kohden. ”Ihan turha tulla jonkun hiilaritieteen maisterin sanomaan, että tällänen dieetti ei toimi. Harrastan päivittäin kuntosaliharjoittelua ja jos sä katot mun haukkoja niin voin kertoo et ei nää oikeesti millään ranskanleivillä oo kasvanu. Näytä mulle hei joku sellanen yliopistoproffa kellä on tällänen kroppa kun mulla niin voin ees harkita et voisko noissa jutuissa olla perää”, Testos uhoaa.

Liikuntatietous on yhteistä omaisuutta

Teksti Janne Kalluinen Internetin keskustelupalstoilta ja omista kokemuksistaan näkemyksensä ammentanut rahkavastaava Testos antaa kovaa kritiikkiä nykyisille ravintosuosituksille.

Testoksen näkeymkset ovatkin vahvassa ristiriidassa vallitsevan tutkimustiedon kanssa. ”Suomalaiset tappaa ittensä hiilareihin.

Nykyisestä lautasmallista voisi heittää saman tien puolet pois: riisi, pasta ja pe-

runat eivät 2000-luvun lautasille kuulu.

Kyllä se niin on, että tarvittavat hiilarit saa ravintolisistä! Lisää vaan steikkiä lautaselle, proteiinia sen olla pitää!”

Lisää proteiinia Testoksen päivittäiseen ruokavalioon kuuluu muun muassa lähes kilo rahkaa

Testoksen keräämä tieto perustuu pitkälti omiin kokemuksiin ja internetin keskustelupalstojen – lähinnä Pakkotoiston – aina erehtymättömiin tietokantoihin.

Hän peilaa foorumeilla näkemyksiään muiden vastaaviin ja mikäli näissä huomataan poikkeavuuksia, alkaa hänen kutsumansa ”rakentava keskustelu”. ”Jos joku näyttää olevan eri mieltä mun kanssa, on hyvä puuttua tällai-

vaa tämä on lisurin mielestä? Olisihan se toisaalta hyvä tietää millaisesta materiasta oma jälkikasvu koostuu.

Rakkauden lisensiaatti on kokenut elämänsä aikana kaiken rakkaudesta, seksistä ja romantiikasta. Hän suhtautuu tutkijan intohimolla kaikkeen, joka koskettaa elämän ihanimpia puolia. Jos haluat kysyä nimettömästi asiantuntijalta apua sinua askarruttaviin kysymyksiin, älä arkaile vaan laita kysymyksesi osoitteeseen rakkaudenlisuri@gmail.com.

Rakkauden lisensiaatti odottaa juuri sinun yhteydenottoasi…

Netflixii ja chillii Tietääkö lisuri sen tunteen, kun haluais maata kaikkien vastaantulevien kanssa, mutta on suhteessa? Tai sen, kun rahat on ihan lopussa, mutta silti tuhlaa loputkin tavaraan ja vaatteisiin? Tai sen, kun haluaisi riehua baareissa, mutta netflix sohvalla olisi kuitenkin kivempaa? Tai miksi, vaikka haluaa pysyä kunnossa, mättää sisäänsä kaikkea paskaruokaa?

T: Hedo-nisti

lisuri tietää kaikista tunteista lähes kaiken mahdollisen. Kyseessä on klassinen kohlbergiläinen moraaliajattelullinen kehityksen paradoksi. Mitä vanhemmaksi ja itsensä tiedostajammaksi tulet, niin sitä enemmän tukahdutat alkukantaisia tarpeitasi. John Stuart Littlemill pohti aikanaan, että kylläinen sika on yhtä arvokas kuin oopperasta nauttiva teollisuuspohatta. Tätä käsitystä saatettiin hieman korjata, mutta lisuri pitää ja suosittaa edelleen täy-

6

Vaasan ylioppilaslehti 3/2016

dellisen nautinnon tavoittelua itsekurin ja toisinaan moraalinkin uhrauksen uhalla.

Nykyaikana elämämme on kyllästetty niin vahvalla suorittamisen paineella, että netflix-löhöily, irtosuhteiden suurkulutus, sipsidonitsikakkujen ahmiminen ja liian kalliiden meikkiketjuvöiden himoshoppaaminen tuntuu ja vaikuttaa jopa virkistävän anarkistiselta ja raikkaan vastarintaliikkeen hajuiselta toiminnalta.

Prokrastinaation taitoa pidetään huonona ominaisuutena, laiskuuden ja lievän tyhmyyden ilmentymänä. Lisuri on kuitenkin tästä eri mieltä: jos osaa pysyä sopivassa balanssissa suhteessa suorittamiseen. Tietysti tämä tasapainon taito impulssien ja itsekurin välillä on se avain, joka meiltä monesti on hukassa. Lapsen tasolle vajoaminen hetken mielijohteille antautumisessa ei varsinaisesti edistä menestyksekästä elämää, mutta saattaa tuottaa meille monenlaisia ilon ja onnen hetkiä, niitä ei pidä aliarvioida kokonaisonnellisuutemme rakentumisessa.

Kuntosalikuumeilun, ylimaallisten kau-

seen misinformaatioon. Kerron yleensä missä se uuvatti on väärässä ja käsken tekemään samoja juttuja kuin mä, silleen useimmiten tollaset näkemyserot pitää puida läpi. Jos tää vastapuoli alkaa pistämään jonkun Vinkuintian yliopiston tutkimustuloksia siihen vastineeks ja väittää et se ois muka oikeessa, niin yleensä alan vaan nauraa ja saatan kuittailla jotain näille oman elämänsä maistereille.” ”Kyl mä tiiän miten nää hommat menee. Voin kertoo et tollanen vähän päälle 2000 kalorin päivittäinen energiamäärä riittää mulle hädin tuskin aamusalin klaaraamiseen. Kyllähän nyt keskiverto suomalainen käy kuitenkin salillakin vähintään sen kolme-neljä kertaa viikossa. Ja kai joku mikkihiiri varmaan käy jossain lenkilläkin, mut ei siinä nyt mitään oikeesti kuluta. Näytä mulle oikeesti ykskin mintis oleva lenkkeilijä ni muakin alkaa nähdä pururadalla, hahaha! Onhan salitreeni nyt paljon tehokkaampaa ku lenkillä käyminen, sen nyt tietää varmaan joku yliopistokääpäkin”, Testos päättää puheenvuoronsa ja alataljasarjansa.

Kylvöaika?

neustavoitteiden, laihdutuslehtien, lehtikaaliparsakaalivihersmoothieiden ja kliinisen valkoisten skandinaavisen designin kyllästämässä kuvastossa ja tuloksellisuusmaailmassa kannattaa muistaa hengähtää ja olla itselleen armollinen. Tässäkin on lopulta kyse puhtaasta logiikasta ja matemaattisesta suhdeluvusta. Lisuri suosittaa a) opiskelijaelämälle 1:2 suhdetta, ja b) työelämälliselle 1:3 suhdetta. Ykkönen olkoon sisustasi riipivä lystikäs demoni, ja jälkimmäinen rationaalisen ja tuloksellisen elämän enkeli olkapäälläsi. Nautinnollista matkaa!

Talletus vai otto?

Olen melkein 30v viittä vaille valmis kauppatieteilijä. Työssä, hyvässä sellaisessa, olen ollut jo jonkin aikaa. En ole löytänyt elämäni rakkautta mutta haluan lapsia ja pian.

Olen valmis ja pystyvä myös yksinhuoltajuuteen. Spermapankki on yksi vaihtoehto. Olen kuullut myös siitä, että naiset väittävät käyttävänsä pillereitä, mutta oikeasti keräävät siemenet talteen geneettisesti esimerkilliseltä mieheltä. Kuinka arvelutta-

Jo pidemmän aikaa rakkauden lisuri on nähnyt, kuinka maailma on menossa entistä enemmän valikoivaan suuntaan. On mahdollisuuksia opiskella mitä haluaa; tehdä sellaista työtä kuin haluaa; etsiä rakkautta sieltä mistä haluaa ja keneltä haluaa. Vanhemmuus on vain yksi valinta valintojen joukossa. Ehkäisyllä voi väistää vanhemmuuden, ja lapsettomuushoidoilla voi päästä vanhemmaksi. Pian voi myös geenimanipulaatiolla arpoa lapsestaan sellaisen kuin haluaa. Kotikonstein samaan lopputulokseen pääsee, kun ymmärtää, että hyvä puoliso ei ole aina sama asia kuin geneettisesti paras jälkeläisten siittäjä. Rakkaus on herkästi katoava ja transitiivinen, kuten moni verbikin, sanoi jo lisurin suosikkilehtori Antero Villi, joka legendaarisilla Shakespearekursseillaan kuvaili rakkautta kuin itse mestari konsanaan, joten on selvä, että jälkeläisensä kannattaa tehdä geneettisesti ylivertaisesta materiaalista. Siihenhän itse luontokin luonnonvalinnan myötä kannustaa. Unohda rakkauteen usein liitetty monogamia ja patriarkaatin vaalima suvun jatkamisen paradigma, tartu rohkeasti siemenvarastoon tai valehtele käyttäväsi ehkäisyä. Olet sen velkaa lapsillesi, mutta muista valita hyvin.

Duaalimalli ei kuollutkaan!

Ylioppilaskunta tulistui saadessaan tiedon yliopiston ja Vaasan ammattikorkeakoulun välillä toteutettavasta yhteistyöstä kauppatieteellisen puolella. Yliopistolta saatujen tietojen mukaan ensi syksyn kylterifukseista lähtien kauppatieteitä opiskeltaisiin yhdessä amk:n tradenomien kanssa ensimmäisen vuoden verran.

Kyseessä oli uutisankka.

Teksti Anne Tastula ”Tiedotus sekä yliopiston että opiskelijoiden puolelta oli vähän hätäistä. Julkisuuteen vedettiin johtopäätöksiä tarkistamatta lähteitä”, korjailee ma. rehtori Jari Kuusisto.

Mitä sitten on oikeasti sovittu? ”(Yhteistyö)sopimuksessa lukee, että lähdetään katsomaan, mitä voidaan tehdä. Ei ole lyöty lukkoon että tehdään sitä tai tätä”, Kuusisto vahvistaa. Suunnitteluun on tarkoitus ottaa myös opiskelijat mukaan.

Yhteistä opintokokonaisuutta ei ole syksyksi tulossa kauppatieteen puolella.

Teknisen tiedekunnan puolella yhteistyö alkaa sovitusti syksyllä.

Sopimusta on mukana tekemässä kauppatieteellisen tiedekunnan dekaani Vesa Suutari. ”Emme ole vielä kokoontuneet sopimaan ratkaisuista, lähinnä on sovittu pelimerkeistä, mitä se yhteistyö voisi olla.

Suunnitelmat siitä, mihin yhteistyötä viedään, valmistuvat toukokuun lopussa.” ”Tekniikan alalla yhteistyöhön läh-

dettiin siitä, että alkuvaiheessa opinnot toteutetaan yhteisinä. Kaupan puolella tavoite ei ole näin laajamittainen. Yliopistolla ja amk:lla on erilaiset osaamisalueet, joten lähinnä mietitään sitä, miten niitä voisi hyödyntää ristiin ja tehdä yhteistyötä. Varsinaisissa opinnoissa kuitenkin pysytään erillisenä”, Suutari kertoo.

Aikataulu syksyksi olisi liian ripeä.

Suutari pohtii, että ensi vuodelle saadaan luultavasti jotain yhteistä opetusta, mutta ei paljoa. Sivuaineopintokurssit ja vaihtoopiskelijakurssit saattavat olla pöydällä keskusteluissa kuten myös kesäopinnot ja yrittäjyyteen panostavat kurssit.

Omat profiilit Kuusisto myöntää, että korkeakoulujen yhteistyöhön on painetta. ”Ministeriön toiveena on, että tehdään yhteistyötä. Se on sikäli järkevää kun ollaan samalla kampuksella. Eli kyllä yhteistyölle on aitoa tarvetta mutta on pai-

nettakin.” Hän kuitenkin painottaa, että yliopistotasolla on omat tehtävät ja profiilinsa, ammattikorkealla taas omansa.

Tutkimuksesta ei olla siirtymässä pelkkään konkretiaan. ”Ei voi olla yliopistoa tai yliopisto-opetusta ellei ole tutkimusta. Jos säästetään resursseja, niillä pitää sitten parantaa laatua ja tehdä järkeviä asioita yhdessä.” ”Yhteistyötä tehdään muuallakin Suomessa, en näe tätä erilaisena. Yhä enemmän on yhteistyötä yliopistojen välillä, mutta soveltavin osin myös ammattikorkeakoulujen. Tarkoituksena on lisätä myös yhteistyötä ulkomaisten huippuyliopiston kanssa. Ensimmäinen pilotti toteutuu jo keväällä.”

Myös Suutari korostaa, että kauppatieteiden alan kumppanuuksia tule katsoa kokonaisuutena. Jo aiemmin julkaistu strateginen kumppanuus Uumajan kauppakorkeakoulun kanssa etenee yhteistyömuotojen kehittelyn kautta ja uusia yliopistotasoisia yhteistyösopimuksia on

jo valmistelussa. Kokonaisuutena kumppanuuksilla pyritään vahvistamaan tiedekunnan asemaa alan merkittävimpien toimijoiden joukossa Suomessa.

Lähtökohtaisesti sekä Kuusisto että Suutari lupaavat, että opetuksen laatu ei tule yhteistyöstä laskemaan. ”Kilpailu on kovaa ja vetovoimaisuus tulee korkeatasoisesta opetuksesta. Laatu ei saa laskea, yhteistyötä tehdään siinä mitassa kun mahdollista ilman, että laatu laskee.

Hakijat loppuvat, jos lasketaan profiilia.

Jatkossakin yliopisto haluaa olla vetovoimainen, mutta tällä erottuva”, Kuusisto sanoo. ”Mitään ei tehdä, mikä vaarantaisi opiskelun laadun, vaan luodaan mahdollisuuksia enempään”, Suutari kertaa.

Yhteistyölle on aitoa tarvetta mutta on painettakin.”

Kuva Tiina Ramsila

Vaasan ylioppilaslehti 3/2016

7

Teksti Anne Tastula

Jännä juttu

”EI se näy ulospäin” sanotaan helposti esiintymistä jännittävälle ihmiselle. Samalla voimistetaan sitä, että jännittäminen on huono asia, vaikka näin ei ole. Tärkeintä on päästä sinuiksi jännittämisen kanssa, silloin kehon reaktioidenkin kanssa pärjää. Apuna voi olla yliopiston jännittäjäryhmä. aasan korkeakoulujen opintopsykologi Harriet Huhtamäki pitää yliopistolla kurssia jännittäjille. Aluksi tutustutaan erilaisten harjoitteiden avulla, jotta kaikilla olisi mahdollisimman turvallinen olo ryhmässä. Pyritään siihen, että jokainen puhuisi ainakin vähän.

Toisekseen ryhmässä keskustellaan jännittämisestä tehtävien avulla. Huhtamäki opettaa jännittämisestä kehon normaalina reaktiona, jota on mahdollista oppia säätelemään. Ryhmässä käydään läpi aivan konkreettisia apukeinoja jännittämisen reaktioiden hillitsemiseen. ”Hengittäminen, liikkuminen, rentoutuminen, musiikinkuuntelu. Jokainen löytää itselleen parhaiten sopivan.”

Huomaamattaan ihmiset oppivat jännittäjäryhmässä myös omasta itsestään, taustastaan ja ajattelutavastaan, mikä on askel eteenpäin jännittämisen selättämisessä.

Tärkeä osa ryhmän toiminnassa on myös vertaistuki. ”On vähän in olla stressaantunut, mutta jännittämisestä ei puhuta niin paljon, se on jotenkin häpeällistä”, Huhtamäki miettii.

8

Vaasan ylioppilaslehti 3/2016

Reaktioiden hyväksyminen Jännittämisen kokemuksessa on kyse tulkinnassa. Esimerkiksi urheilu pyrkii ennen suoritustaan nimenomaan herättämään kehossaan jännittämisen kaltaisia tuntemuksia. Silloin veri kiertää nopeammin etenkin isoihin lihaksiin ja vatsan toiminta muuttuu. Jännittäjä taas tulkitsee nämä kehon reaktiot vaaraksi, etenkin jos ne vahvistavat negatiivisia ajatuksia omasta pärjäämisestä.

Oravanpyörä on valmis, kun kehon reaktiot voimistuvat vaaran tunnusta ja negatiiviset ajatukset lisääntyvät.

Eniten ryhmäläisiä opiskeluissaan jännittää esitelmien pitäminen. ”Toisia jännittävät kaikenlaiset sosiaaliset tilanteet, tai ihmispaljoudet. Joillakin pahoja tilanteita ovat ryhmätyöt.

Toisilla jännitys tulee taas yllättäen”, Huhtamäki listaa laidasta laitaan olevien opiskelijoiden syitä kurssille tuloon.

Hän kertoo huomanneensa, että jo ensimmäisen kokoontumiskerran loppupuolella tai toisella kerralla huomaa, että osallistujat ovat rentoutuneempia. ”Ihmisillähän tulee tietysti tilanteita ryhmän aikanakin elämässään. Jotkut mukanaolijoista ovat kertoneet, että on ollut vähän helpompaa kohdata oman jännittämisensä,

tai se on mennyt nopeammin ohi.”

Opintopsykologi ei lupaile ryhmässään ihmeparantumista jännittämisestä. ”Jännitys ei välttämättä häviä kahdeksan kerran kokoontumisten aikana, mutta jos tällä ryhmällä saadaan asia alkuun, se on hyvä.”

Tärkeintä ei ole päästä jännityksestä, vaan sen hyväksyminen. ”Jännittämisen jännittämisen voi saada pois.

Oman herkkyytensä ja jännittämisensä hyväksyminen on avain, se on paradoksi, eli kun siihen pääsee, niin sitten jännittää vähän vähemmän.” ”Jo se, että tietää, miksi keho reagoi tietyllä tavalla, voi vähentää jännittämistä.”

Hengittämällä rauhalliseksi Jännittämisen purkaminen on sekin yksilöllistä. Toiset hyötyvät ryhmästä enemmän, toiset vähemmän. Myös lääkkeitä löytyy, jos tilanne on vakava ja muut avut eivät auta. ”Useasti pelkästään se lääkereseptin laukussa pitäminen riittää jännittämiseen”, Huhtamäki tietää.

Vaikka yhtä reseptiä jännittämiseen ei ole, tärkeimmäksi apukeinoksi jännityksen laukaisemiseen Huhtamäki esit-

I’m a playwright - I see drama everywhere.

And then I write about it.

Aino Hyyryläinen

I SMILE WHEN I’M NERVOUS If I ever stop feeling nervous about going on stage, I’m going to stop going on stage.

Woah woah woah. Weird logic alert! And I know what you’re thinking. I used to think I’d love being on stage more if I wasn’t so nervous leading up to it.

Nope.

“Embrace stage fright” sounds like a self help book, but that, ultimately, is my point. And I’m going to try and convince you that feeling nervous is good. It could even make you smile.

To me, stage fright is a sign that I’m doing something right.

Okay granted, that time my knees went overcooked spaghetti on me was one of the most terrifying moments of my life – but it was also the most exhilarating. I knew I was in the right place.

I know stage fright feels like you’re in the positively, absolutely, completely worst place ever, but that’s not true. Being nervous shows you care. You care about yourself and you care about others, and frankly, those are the best qualities anyone could have.

Even professional actors and public speakers get stage fright, and I can already hear you protesting. They’ve been trained for it, their personality is somehow better fitting than yours, they always know what they’re doing...

Nope again.

On vähän in olla stressaantunut, mutta jännittämisestä ei puhuta niin paljon, se on jotenkin häpeällistä tää niinkin yksinkertaista ratkaisua kuin hengittäminen.

Pintahengityksen muuttaminen rauhalliseksi, syväksi ja hitaaksi hengitykseksi ja puheen hidastaminen rauhoittavat kehoa. Hengitysharjoituksia on useita erilaisia ja niiden tueksi voi ottaa mielikuvaharjoituksia.

Tasapainoisen hengityksen ja mielikuvien avulla voi rauhoitella itseä ennen esiintymistä, esiintymisvuoroa odotellessa, esiintymisen aikana tai esiintymisen jälkeen. Hengitysharjoituksia kannattaa tehdä etenkin silloin, kun ei jännitä, esimerkiksi suihkussa, kotona tai kassajonossa. Näin jännittämistilanteissa harjoituksilla rentoutumiseen opetettu keho tunnistaa, että nyt on tarkoitus rentoutua.

Suullinen viestintä jännittäjille Huhtamäki pitää yliopistolla muitakin opiskelussa avittavia ryhmiä, mutta jännittäjäryhmä on ainoa, johon hän haastattelee osallistujat. ”Ihan siksi, että varmistetaan ryhmämuotoisen tuen oleva sopiva taso opiskelijalle. Jos ongelmat ovat vielä liian suuret voi parempi apu siinä vaiheessa olla yksilöterapia, ja ehkä vasta myö-

hemmin ryhmään mukaan tuleminen.”

Jännittävää ystävää voi Huhtamäen mukaan auttaa kysymällä hänen tuntemuksistaan tai jakamalla rentoutumiskeinoja. ”Vaikka itse ei jännittäisi kovasti, mutta huomaa jonkun yhteisellä kurssilla tekevän niin, voi jännittämisen nostaa puheenaiheeksi oman itsensä kautta.”

Huhtamäki nostaa esiin myös yleisötaidot. Sen, että yleisönä ollessaan kuuntelee ja myötäilee puhujaa tai esiintyjää ja näyttää omalla aktiivisuudellaan kiinnostuksensa.

Yliopisto tarjoaa myös erityisesti jännityksestä kärsiville suullisen viestinnän kurssin kahdesti vuodessa.

Opintopsykologi osallistuu kurssien pitoon. ”Kurssille on helppo tulla. Muuten se on samansisältöinen kurssi kuin tavallinenkin suullinen viestintä, mutta mukana on enemmän keskustelua jännittämisestä”, Huhtamäki kertoo.

Itsenäiseen opiskeluun YTHS:n nettisivuilta löytyy tietoa esiintymisjännityksestä ja erityisesti opiskelijoille suunnattu opas jännittämisen kanssa elämiseen.

The only difference between you and them is experience.

Sometimes not even that. You are not any different – everything they can do, you can do. No question. Sometimes that might mean accepting you’re nervous.

If nerves stop you from doing something you love, then obviously take steps to fix it. I don’t mean that negative emotions should overcome every time you’re about to do something important.

Still. Nerves are a sign you are doing something important.

You should already be congratulating yourself for being there.

Once you have the tools to manage stage fright, you might even – gasp! – learn to enjoy the butterflies; the spaghetti knees; the heart fluttering in your throat.

That’s why I can’t stop smiling when I’m nervous. It’s then I know: I’m supposed to be here.

headsted.fi YTHS:n verkkopalvelu jännityksen lievittämiseen Vaasan ylioppilaslehti 3/2016

9

Kuva Rodolfo Lesser

Sillisalaatilla ja välivuosilla YK:n asiantuntijaksi Teksti Anne Tastula

Vuosituhannen alun opinnot mahdollistivat Heli Leskelälle välivuosien pitämisen ja opinnot yli tiedekuntarajojen. Taivaanrannan maalari oppi matkoillaan ja löysi opiskelumotivaation, joka on vienyt hänet työuralle Thaimaasta Myanmarin kautta New Yorkiin. auppatieteitä ja viestintää vuodesta 2000 opiskelleen Heli Leskelän elämä vei hänet Aasiaan jo kesken opintojen, osaksi vaihtarivuoden ja siellä kohdattujen uusien kulttuurien innoittamana. Kaikkien silloisen pääministerin neuvojen vastaisesti hän päätti pitää kumppaninsa kanssa välivuoden opinnoista reppureissaamalla Aasiassa.

Syksyyn jatkuneista kesätöistä oli jäänyt säästöjä, opintomo-

10 Vaasan ylioppilaslehti 3/2016

tivaatio oli vähän hukassa, ja oikean alan valinta arvelutti.

Matkailun aikana syntyi kiinnostus Aasian eri maiden politiikkaan ja kulttuuriin vielä syvemmin. ”Aloin perehtyä maiden historiaan, kulttuuriin ja poliittiseen tilanteeseen sen mukaan kun uusia maita tuli reissulla eteen.

Into nähdä maailma ei kuitenkaan laantunut, ja pidin pidemmän tauon opinnoista, käyden välivuosina Suomessa töissä ja sitten taas vuosi eri puolilla Aasiaa reissussa.”

Vuosien aikana tuli hiljalleen kierrettyä maanosa Keski-Aasian vuorilta Indonesian sukellusvesiin ja Intian ihmiskaaokseen. Leskelä opiskeli Suomessa ollessaan kiinan, thain ja venäjän kieliä, mutta varsinaiset opinnot eivät tuona aikana edenneet. ”Vaikka välillä ajattelin, että olisi mahtavaa löytää töitä jostain Aasian alueelta, ei käynyt mielessäkään, että 10 vuotta myöhemmin olen varmasti YK:lla töissä Myanmarissa.”

dellisesta tilannetta jo entuudestaan. Näissä tehtävissä oli siis todella hyötyä siitä, että olin opiskellut Vaasassa sekä viestintää, kauppatieteitä että politiikkaa.”

Leskelälle oli selvää, että harjoittelupaikan myöntänyt työllistymisohjelma ei toimisi kuten TE-keskus halusi sen toimivan, ja jatkoa työlle ei tulisi. ”Käytin siis ajan hyväkseni myös tutustumalla eri järjestöjen toimintaan sekä suhteiden rakentamiseen, sillä lähetystön kautta oppi tuntemaan kaikki avainpartnerit YK:sta kansalaisjärjestöihin.”

Konsulttipaikka aukesi Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) Thaimaan toimistosta. ”Päätyönäni IOM:lla koordinoin tutkimushanketta Thaimaassa asuvien Myanmarin siirtotyöntekijöiden muuttoliikkeistä ja työskentelin paikallisen yliopiston kanssa sen toteuttamiseksi. Kaiken kaikkiaan sain IOM:lla paljon tärkeää kokemusta hankkeiden suunnittelusta, budjetoinnista ja varainhankinnasta.”

Seuraavaksi tie vei YK:n Väestörahaston (UNFPA) Myanmarin toimistoon. ”Olin kaksi vuotta mukana tukemassa Myanmarin ensimmäistä väestönlaskentaa sitten vuoden 1983, opettamassa kansalaisjärjestöille miksi ja miten luotettavat tilastot ovat heidän työssään hyödyllisiä, sekä avustamassa paikallisen Tilastokeskuksen järjestäytymistä kansainvälisten standardien mukaisesti.”

Kuva Heli Leskelä

Opintopisteet ropisivat Paluu opintoihin kävi lopulta aika yhtäkkiä. Viimeisen reissun aikana 2008-2009 maailmantalous romahti ja se oli ollut lähinnä vitsi, että opinnot voisi tehdä loppuun sitten kun on taas lama, mutta niin kävi, että Leskelä palasi Vaasaan. Välissä oli tapahtunut tutkintouudistus, joka vaati tiettyjä muutoksia ja kandin tutkinnon suorittamista. ”Vuosien jälkeen pelotti vähän, vieläkö osaan opiskella, mutta turhaan. Opintopisteitä alkoi ropista ja keskittyminen oli ihan jotain muuta kuin parikymppisenä kun kaikki opiskelun oheistoiminta kiinnosti huomattavasti enemmän.” ”Valikoin sivuaineeksi politiikkaa ja kandin tutkinto oli pian suoritettu. Päätin heti, että maisterin tutkinto on saatava tehtyä vuodessa, koska veri veti jo takaisin ulkomaille. Opintosihteeri ei meinannut uskoa silmiään, kun viisi välivuotta pitänyt taivaanrannanmaalari haki maisterin tutkintotodistuksen syyskuussa 2011.”

Kriittisyyttä tavoitteisiin Alkuvuodesta Leskelä siirtyi UNFPAn päämajaan New Yorkiin, fokuksena nuoret ja etenkin nuorten tyttöjen tukeminen, kouluttaminen, seksuaaliterveyden ja -oikeuksien parantaminen, sekä lapsiavioliittojen ja ennenaikaisten raskauksien torjuminen. ”Kuten Suomessa on puhuttu kehitysyhteistyöleikkausten yhteydessä, raportointi hankkeiden tuloksista on usein vajavaista. Tähän ongelmaan yritämme puuttua myös YK-järjestöissä ja saada näkyville tärkeitä edistysaskelia, joita hankkeiden kautta on saatu.” ”Työtehtäväni eivät ole missään vaiheessa suoraan vastanneet koulutustani, mutta tällä alalla se ei ole mitenkään poikkeuksellista, koska työtehtävät ovat niin laaja-alaisia, ettei mikään linja valmista tähän suoraan.

On oikeastaan enemmän hyötyä siitä, että olen opiskellut omanlaiseni sillisalaatin. Ehkä hyödyllisin taito, jonka kannoin Vaasasta mukanani on hyvä kriittinen ja analyyttinen ajattelu, joka pysäyttää miettimään tärkeissä kohdissa teemmekö oikeita ratkaisuja tietyn tavoitteen tai tuloksen saavuttamiseksi, ja pidemmälle vietynä, hyötyykö oikea kohderyhmä asettamastamme tavoitteesta.”

Oma putki Leskelä on täydentänyt myöhemmin opintojaan sosiologian opinnoilla ja seksuaaliterveyteen ja hankkeiden evaluaatioihin liittyvillä kursseilla. ”Opiskelisin saman tien etänä kokonaisen sivuaineen sosiologiaa avoimessa yliopistossa, mutta se osoittautui mahdottomaksi ulkomailta käsin, koska suomalaisia tenttikirjoja ei ole saatavilla e-kirjana, eikä kursseilla ole vaihtoehtoista materiaalia etäopiskelijoille. Tässä olisi parantamisen paikka avoimelle, jos kursseja halutaan tarjota todella etäopiskelijoille.”

Vaikka Leskelä olikin Vaasan aikoinaan omien sanojensa mukaan vielä hukassa sen kanssa, minne elämä lopulta kuljettaisi, jälkikäteen ajateltuna hän sai paljon aineksia jotka veivät nykyiseen pisteeseen. ”Minulle oli hyötyä siitä, että oli mahdollisuus pitää välivuosia aikana, jolloin olisin todennäköisesti jäänyt laahaamaan epämotivoituneeksi ikiopiskelijaksi. Noista vuosista kypsyi täysin uusi suunta, joka vei lopulta YK:n asiantuntijatehtäviin. Joskus olin kateellinen kavereille, joilla on niin selkeä suunta vaikka lääkäriksi, mutta oma mutkainen ja mäkinen reittini on ollut juuri minulle sopiva. Kaikki me ei onneksi mahduta samaan putkeen!”

Kuva Heli Leskelä

Suhteiden rakentamista Valmistumisensa jälkeen työnhaku Suomessa ei motivoinut ja onnekseen Leskelä sai harjoittelupaikan Bangkokin suurlähetystöllä. ”Pääsin heti mukaan poliittisen puolen töihin ja kävin edustamassa lähetystöä EU-kokouksissa, vastasin raportoinnista ja mediaseurannasta. Toki tässä auttoi suuresti se, että tunsin Thaimaan, Myanmarin, Laosin ja Kambodzhan poliittista ja talou-

Vaasan ylioppilaslehti 3/2016 11

Piiri pieni pyörii?

Teksti ja kuva Elfi Kjellberg

ärjestöjen johtotehtävissä vaikuttavien pieni vaihtuvuus ilmiönä on tiedossa myös järjestöjen hallitusten keskuudessa, eikä sitä pidetä huonona asiana. ”Aktiiviset toimijat ajautuvat usein samaan porukkaan tekemään ja tämän voi tulkita äkkiseltään väärin ”sisäpiirin puuhasteluksi’”, pohtii Warrantti ry:n puheenjohtaja Tiia Toivola. Hän tuo esille myös termin ”ainejärjestömouho”, joka kertoo omalta osaltaan yleisestä suhtautumisesta monta kokemusvuotta keränneisiin toimijoihin. ”Monelle järjestötoiminta on kuin harrastus, joten ym-

12 Vaasan ylioppilaslehti 3/2016

märrän, että on kiinnostusta jatkaa kauemminkin kuin vain yhden kauden”, huomauttaa Stage ry:n puheenjohtaja Elina Luokkanen.

Esimerkiksi Övertäjät ry:n tämän vuoden hallituksesta puolet on vanhoja toimijoita. Tiedottaja Inna Seppälä on mukana jo toista vuotta. Viime vuonna hän toimi projektivastaavana. ”Vuosi 2015 oli Ö-hallituksessa yksinkertaisesti niin mahtava, ja tuntui, että jäi vielä paljon ideoita ja intoa jäljelle seuraavaksikin vuodeksi niin halusin ehdottomasti jatkaa”, Seppälä kertoo.

Puheenjohtaja Isa Lammin mukaan on hienoa, että jä-

senet osoittavat aktiivisuutta myös hallitustoiminnan ulkopuolella. ”On kivaa saada myös vanhempia tieteenharjoittajia mukaan tapahtumiin samalla innolla, kuin fuksit sinne saapuvat.”

Hakijoita yli tarpeen Suurimassa osassa järjestöistä alhainen hakijamäärä ei ole syy vanhojen toimijoiden aktiivisuuteen. Viime vuoden lopulla Övertäjät saivat ennätysmäärän hakemuksia, ja Warrantin hakijoista olisi Toivolan mukaan saanut

Ylioppilaskunnan järjestöissä tuntuu esiintyvän yksi ilmiö vuodesta toiseen. Samat ihmiset hoitavat samat tehtävät useamman kauden ja ovat lisäksi mukana monessa muussakin toiminnassa. Viekö järjestötoiminta yksinkertaisesti sydämen vai eikö pesteihin ole muita hakijoita?

tuottavat usein tulosta. ”Kynnys lähteä mukaan on matalampi kun ihmiset tietävät mitä teemme”, kertoo Veija.

Comedia ry:n puheenjohtaja Elina Ruokarin mukaan parhaiten hakijoita houkutellaan huomaamatta. ”Silloin kun meillä hallituksessa on hyvä meininki niin sama välittyy myös jäsenille, jotka sitten kiinnostuvat ja hakeutuvat itsekin mukaan toimintaan.”

Tämän vuoden hallitukseen olikin paljon uusia hakijoita. ”Tänä vuonna tilanne meillä on kuitenkin hieman poikkeuksellinen siitä mihin on totuttu, sillä itseäni lukuun ottamatta kaikki muut hallituksen jäsenet ovat uusia kasvoja ainejärjestötoiminnassa”, Ruokari selvittää.

Comedian rahastonhoitaja Maria Mellanen lähti mukaan kuultuaan pelkkää hyvää ainejärjestötoiminnasta.

Hän kaipasi myös tekemistä entisen harrastuksensa tilalle. ”Ennen Vaasaan muuttoa harrastin partiota kotikaupungissani, mutta kun muutin tänne opiskelemaan, niin partio jäi kokonaan.”

Mellanen on jo miettinyt mahdollisesti jatkavansa hallitustoiminnassa tulevaisuudessa.

Monessa mukana Useamman vuoden hallitustehtävien lisäksi monet järjestöaktiiveista ovat samanaikaisesti mukana myös muussa toiminnassa. ”Osa on poliittisesti hyvin aktiivisia, osa tutoreina tai tutorkouluttajina, edustajistossa yms”, tietää Lammi. Hänen mukaansa aktiivisia toimijoita pyydetään usein mukaan muuhun toimintaan.

Veijan mukaan eri tehtävät tukevat toisiaan ja niissä tutustuu helpommin muihin aktiiveihin. Näin ollen myös mahdolliset yhteistyökuviot saavat helpommin alkunsa. ”Yleensä yliopistomaailmassa aktiiviset tyypit hakeutuvat lähes kaikkeen mukaan, niissä puitteissa kun aika vain riittää”, tiivistää Ruokari.

Esimerkiksi Seppälä on toiminut kahden hallitusvuoden lisäksi kansainvälisenä tutorina, ja tarkoitus oli myös toimia VYY:n tutorina vuonna 2013. ”Mutta homma kaatui kun lähdinkin vuodeksi vaihtoon.”

Järjestöjen tila

Victor Slätis, Elina Ruokari, Tapani Veija ja Tiia Toivola koottua kaksikin hallitusta. Myös Hallinnoijat ry:n puheenjohtaja Tapani Veijan kertoo hallituspaikkojen täyttämisen sujuneen helposti, sillä halukkaita on joka vuosi tarpeeksi.

Pienemmissä järjestöissä tilanne saattaa olla aivan toinen. Vanhojen hallituslaisten jatkaminen voi olla joskus pakon sanelemaa jäsenmäärän pienuuden ja näin ollen myös hakijoiden vähäisyyden takia. Luokkanen kertoo olleensa vuonna 2014 ainoa hakija Stage ry:n hallitukseen. ”Tänä vuonna hallituksessa on yksi uusi henkilö”, sanoo Giga ry:n puheenjohtaja Victor Slätis. Hänen mielestään

teknisen viestinnän kandiohjelman puute ja maisteriopiskelijoiden innottomuus ovat isoimmat seikat hakijamäärän pienuudessa.

Markkinointi voi olla huomaamatonta Jäsenten rohkaiseminen ja jopa houkutteleminen hakemaan on tärkeää, vaikka hakijoita olisikin runsaasti. Erityisesti sosiaalinen media ja tapahtumat ovat merkittäviä markkinoinnin keinoja, joilla pyritään kasvattamaan hakijamäärää. Esillä oleminen ja helposti lähestyttävyys

Yleisesti järjestöillä menee hyvin. Tapahtumat ja edunvalvonta kehittyvät jatkuvasti, ja yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa suunnitellaan innokkaasti.

Erityisesti perinteiset tapahtumat nähdään tärkeinä, sillä ne ovat suosittuja ja tuovat näkyvyyttä järjestöille.

Comedian maaliskuun ja koko kevään isoin tapahtuma kerää osallistujia yli tiedekuntarajojen. ”C-sählyissä mittelöidään kampuksen mestaruudesta jo 24. kertaa”, kertoo Ruokari.

Myös pienemmät tutut tapahtumat, kuten peli-illat, kahvit, visat ja lajikokeilut, ovat suosittuja vuodesta toiseen. ”Järjestämme musiikki- ja viihdevisoja kaksi kertaa kuukaudessa El Gringossa”, vinkkaa Stagen Luokkanen.

Vieraita muista opiskelijakaupungeista saadaan huhtikuun alussa, kun Warrantin legendaarinen Wykypäivä koittaa. Tätä päivää odotetaan Vaasassa kuin kuuta nousevaa.

Huhtikuun lopussa tapahtumia riittää lähes joka päivälle, sillä järjestöt haluavat osallistua vappuun omalla tavallaan. Wappuputkintoon kuuluu esimerkiksi kisailuja, sitsejä ja jatkobileitä sekä tietysti myös Gigan Wappumölkky.

Joskus juurikin nämä perinnetapahtumat pitävät järjestön pinnalla. ”Voisin sanoa että Gigalla menee VYY:n ainejärjestöistä ehkä heikoiten sen pienen jäsenmäärän ja hallituslaisten hitaan vaihtuvuuden takia”, sanoo Slätis. ”Tärkeää on jatkaa meidän toimintaamme niin kauan kuin se on vielä mahdollista.”

Aktiiviset toimijat ajautuvat usein samaan porukkaan tekemään ja tämän voi tulkita äkkiseltään väärin ”sisäpiirin puuhasteluksi’” Vaasan ylioppilaslehti 3/2016 13

Teksti Waltteri Laineenkare Kuvat Jessica Tolman Laineenkare ja Waltteri Laineenkare

Suojelemassa jokihirviöitä – Madras Crocodile Bank Trust ain viime joulukuussa hyvin erityisen sähköpostin, kun Intian Chennaissa sijaitseva uhanalaisten krokotiilien tutkimuskeskus halusi minun auttavan heitä erään videoprojektin kanssa. Olin aiemmin ottanut itse yhteyttä koskien vierailua heidän luonaan, sillä matkustaisimme vaimoni kanssa Intiassa tammikuun ajan. Keskuksen edustaja löysi YouTube –kanavani ja halusi että tuotan heille lyhyen dokumentin/esittelyvideon, jota he voivat näyttää mahdollisille sponsoreille ja vaikkapa

14 Vaasan ylioppilaslehti 3/2016

vierailijaryhmille. Olin hyvin otettu, en pelkästään siksi että tämä olisi ensimmäinen virallinen keikkani, mutta myös siksi, että keskuksen perustaja, vähintäänkin legendaarinen luonnonsuojelija Romulus Whitaker on voittanut Emmy -palkinnon omista luontodokumenteistaan, joita on esitetty BBC:llä ja Discovery Channelilla. Miksi hän siis halusi suomalaisen amatöörikuvaajan tekevän videon, joka mahdollisesti määrittää hänen oman projektinsa rahoitusta? Se ei ole vieläkään täysin selvää. Mutta tilaisuuteen oli tartuttava, vaikka jännitys meinasi viedä voiton.

Paria viikkoa myöhemmin olimmekin jo Intiassa, junassa matkalla itärannikolla sijaitsevaa tutkimuskeskusta. Kun saavuimme vihdoin Chennaihin, kello oli kaksi yöllä. Tiesimme määränpäämme olevan noin tunnin päässä kaupungin ulkopuolisella maaseudulla, joten otimme luonnollisesti taksin. Kaikki olisi mennyt muuten ihan hyvin, paitsi että kuskillamme ei ollut hajuakaan minne olimme menossa. Matka, jonka piti kestää vajaan tunnin, kesti kolme ja puoli tuntia. Kuskimme nukahteli ja kyseli reittiä aina kun näki jonkun kävelemässä tien

reunassa. Kuski kysyi jokaiselta vastaantulijalta ”coconut park?”, jonka jälkeen avasin joka kerta ikkunan ja huusin vain perään ”crocodile bank!”. Eipä juuri auttanut, mutta sattumalta pääsimme perille ja nukkumaan omaan pieneen mökkiimme n. 30 gekon kanssa. Itselleni harmittomat ja söpöt gekot olivat vain ihastuksen aihe, vaimolleni eivät niinkään… Noh, matkailu avartaa siltäkin osin.

Parin tunnin unien jälkeen heräsimme ja tapasimme Romuluksen, Romin, kanssa. Kävi ilmi, että hän on suurimman osan ajastaan parin muutaman tunnin päässä keskellä Agumben sademetsää sijaitsevalla kuningaskobran tutkimukseen keskittyneellä asemalla. Meillä olisi siis vain puolikas päivä käydä Romin kanssa kaikki tarvittava läpi, jotta voimme selvitä loppuviikon keskenämme. Kuvasimme Romin osiot ja haastattelun (koko ajan häveten sitä kuinka huonosti olin valmistautunut) ja kiersimme ympäri Croc bankin aluetta. Croc bank perustettiin 70 -luvulla geenipankiksi Intian kolmelle uhanalaiselle krokotiililajille. Näistä lajeista selvästi suurimman huomion saavat vielä tänäkin päivänä gaviaalit, joita ainakin muutama vuosi sitten oli luonnossa vähemmän kuin vankeudessa. Luonnon monimuotoisuudesta välittävien ihmisten käsien kautta kannat on kuitenkin saatu hentoon kasvuun, joskin töitä riittää edelleen. Gaviaalit elävät pohjoisen Intian joissa, joiden saastuminen on suuri uhka kaikelle joissa viihtyvälle elämälle. Gaviaaleja on kasvatettu croc bankilla ja vapautettu alkuperäisille elinseuduilleen. Samaa on tehty myös kahden muun intialaisen lajin kanssa, joita ovat suokrokotiili ja suolaisessa vedessa viihtyvä maailman suurin matelija, suistokrokotiili.

Puolet Croc bankista on avoinna vierailijoille, puolet on eristettynä tutkimusta ja luonnonvaraisten eläinten hoitoa varten. Elimme viikon osana keskuksen henkilökuntaa ja saimme siis kuvata yöllä ja päivällä, Intian valtameren vaahdotessa vain n. 100 metrin päässä. Kuvasimme viikon aikana paitsi krokotiilejä, myös käärmeitä ja kilpikonnia. Pääsin kerran jopa syöttämään gaviaaleja kädestä lammen reunalle, kokemus jota en ikinä unohda.

Saimme kaiken materiaalin jota tarvitsimme ja videoiden editointi on parhaillaan työn alla.

Opiskelun ohessa ehtii vaikka mitä! Opiskeluaika- ja ikä ovat myös otollisimmat ajankohdat elämässä uuden kokeilulle ja kokemiselle. Jotta se oma juttu löytyy, pitää hypätä pois virrasta. Jos tuntuu, ettei aika millään riitä, esimerkiksi avoimen yliopiston nettikurssit antavan erittäin hyvää joustoa silloin kun sitä tarvitaan. Itse suoritin Lapin avoimen yliopiston kautta markkinoinnin pääainekurssiani Intiasta. Ja niin aion tehdä uudestaan, niin pian kuin mahdollista. Vielä on aikaa suunnitella syksyn reissut jotka kesätöistä saaduilla rahoilla voi toteuttaa. Suosittelen lämpimästi vierailua eläinsuojeluun erikoistuneessa organisaatiossa, vaikkapa Madras Crocodile Bank Trustissa!

Madras Crocodile Bankin nettisivut: www.madrascrocodilebank.org/cms/

Waltteri Laineenkare

Minimaalisia tekoja itsemme hyväksi Maaliskuun 19. tuhannet ihmiset ympäri maailmaa sammuttavat tunnin ajaksi valonsa osallistuakseen ”maailman suurimalle kynttiläillalliselle”. Kyseessä on siis Earth Hour – tapahtuma jonka aikana osallistujat sammuttavat valonsa ja turhat sähkölaitteensa protestina planeettamme luonnon köyhyttämistä vastaan.

Vuonna 2008 lähes 40 miljoonaa ihmistä osallistui Yhdysvalloissa Earth Hour:iin. Useat maailman suurkaupungit kuten Sydney (tapahtuma on lähtöisin Australiasta) ja Bangkok ovat vuosien aikana osallistuneet tapahtumaan pimentämällä kaupunkien julkisten alueiden valaistuksia. Osallistuneissa kaupungeissa energian säästö on tapahtuman aikana toki ollut valtavaa. Yhden tunnin sähköttömyydellä ei kuitenkaan pelasteta planeettaa, joten miksi Earth Hourin kaltaisia tapahtumia tarvitaan?

Kyse on tietysti tietoisuuden levittämisestä. Kun Earth Hour osallisti miljoonia jenkkejä mukaan tunnin pituisiin passiivisiin talkoisiin, nousi erään kyselytutkimuksen mukaan ilmastoasioista huolestuneiden kansalaisten määrä neljällä prosentilla. Luku ei välttämättä kuulosta suurelta, mutta esimerkiksi nyt, Donald Trumpin havitellessa paikkaa valkoisen talon johdossa, jokainen ilmastosta välittävä väestön osa on tärkeä. Trump on mm. twiitannut ilmastonmuutoksen olevan vuosisadan huijaus. Toki Donaldilla on oikeus mielipiteeseensä, varsinkin kun ympäristön suojelu saattaa jäädyttää joitakin hänen bisneshankkeitaan. Mutta kun kukaan ei tuhoa vain ”omaa” ympäristöään...

Earth Houriin osallistuminen on hieno tapa osoittaa välittävänsä ja ajattelevansa. Kootkaa kaverit yhteen ja syökää kynttilänvalossa yhden tunnin ajan maaliskuun 19. päivänä. Kirjoitan tätä naistenpäivänä feministisen hypen keskellä, joten en pode mielipahaa osoittaessani seuraavan viestin vain miehille: veljet, onko parempaa tilaisuutta kutsua se tietty erityinen kynttiläillalliselle?

Eipä taida olla. Tehdään siis kaikki sukupuoleen katsomatta osamme ja eletään osana positiivista muutosta, nyt on se on helppoa!

Vaasan ylioppilaslehdessä

Tavoitat opiskelijoita ja kaupunkilaisia Vaasan ylioppilaslehti 3/2016 15

”The world around you is not what it seems” Visste du att det finns en alternativ värld bortom den vi ser genom våra ögon, fylld av en mystisk energi, portaler, och en evig kamp mellan två fraktioner som också förs på vårt kampus? Förbered dig på att bli upplyst. allt runt mig. Målet med vår kamp är att försvara de egna portalerna genom att förstärka dem, och att attackera fiendeportaler. Genom att scanna min omgivning med min mobiltelefon märker jag snabbt att det stämmer – kentaurstatyn bredvid Domus Bothnica är till exempel en portal som styrs av fiendesidan, som kallar sig ”the Enlightened”. Bara vårt eget kampus kryllar av dessa portaler, som ger ifrån sig någon form av exotisk materia, och nu är det min plikt att skydda världen från den.

Och från the Enlightened.

Text Linn Wilhelmsson et första som sker på min egen resa mot upplysning är att jag blir ombedd att välja sida i kampen – vill jag kämpa med dem som vill försvara mänskligheten, eller väljer jag att

ta emot detta nya, okända med öppna armar? Jag väljer det första alternativet. ”Welcome to the Resistance”.

I min introduktion till denna nya värld lär jag känna andra människor i min närhet, som berättar att det finns portaler över-

”This is not a game” Detta är Ingress, ett augmented reality game (ARG) som spelas via din mobiltelefon (som i spelet kallas din ”scanner”). Detta spel, som liksom många andra inom genren ogärna talas om som ett spel, blev tillgängligt för

Android-användare i november 2012 och har sedan dess engagerat miljoner med spelare över hela världen.

Du förflyttar dig i den verkliga världen för att komma åt portaler som existerar i den virtuella världen genom GPS. Tänk geogaching med en bakgrundshistoria från science-fiction. I bland annat USA har det blivit vanligt med speciella Ingress-evenemang, där spelare från de olika fraktionerna samlas för att spela mot varandra i lag.

En anledning till att spelet blivit så populär anses vara den mycket invecklade bakgrundshistorien, och det är inte helt osannolikt att anställda från Niantic Labs eller andra karaktärer från spelvideona och bakgrundshistorien dyker upp på dessa samlingar.

Vasa, ett förlorat slag?

Via kommunikationskanalen som finns i min scanner börjar jag så småningom lära känna andra människor i mitt eget lag, andra från the Resistance. Jag lär mig att vi har en Google Plus-grupp, men

att man måste bevisa att man inte är en spion från motståndarsidan för att få tillträde till gruppen. En solig höstdag stämmer jag därför träff vid ”portalen utanför Tritonia” för att träffa SeppoEno, en av de aktivaste i Vasas resistance. Han har varit aktiv sedan juli 2013, och har sett situationen i Vasa förändras radikalt. I början var läget mellan fraktionerna mera stabilt, men i nuläget har the Enlightened ett otvivelaktigt övertag. ”Visst har motståndsrörelsen ibland fått till stånd en del gerillakrigsföring, men i övrigt har det sett ut såhär i åtminstone ett år”, säger han, och syftar på att större delen av av Vasa är täckta av gröna portalfält, vilket innebär att de upplysta har övertaget.

För stunden. SeppoEno berättar att situationen ofta kan förändras väldigt snabbt, och ger mig en detaljerad beskrivning på hur maktbalansen sett ut det senaste året. Det är dock sekretessbelagd information, som jag inte kan berätta åt potentiella spioner, dock gärna åt eventuella nya rekryter... P.S. Enlightened rules.

KEVÄT 2016

Simaa ja munkkeja!

Maistuvat vappuherkut tilaat vaivattomasti meiltä yliopiston Amicaravintoloista.

S TA R T T I KU R S SI T Compact Fit Movement

Kehonpainoharjoittelu Alkaa ma 21.3. klo 17.30

Crosstraining

Valikoimassa on munkkien ja supersuositun vappusiman lisäksi muita maistuvia vapputarjottavia.

Crosstraining Alkaa ke 23.3. klo 17.30

Painonnosto

Painonnosto Alkaa to 24.3. klo 17.30

Lisätietoja: Kai Julin / 050 5737 677

16 Vaasan ylioppilaslehti 3/2016

Pohjoismaat nenämme edessä Nordiska veckan esittelee Pohjoismaiden eroja ja samankaltaisuuksia. Toista kertaa järjestettävän tapahtuman puuhamiehen mukaan maiden yhteistyöhön olisi paljon enemmänkin mahdollisuuksia.

Teksti ja kuva Anne Tastula

aasan yliopiston pohjoismaisten kielten yksikkö ja Pohjola-Norden Vaasa järjestävät kolmipäiväisen Pohjoismaita esiintuovan tapahtuman 21.–23.3.

Vaasan yliopistolla. Puuhamiehenä on yliopistoopettaja Kim Sandvad West, joka toimii myös Vaasan Pohjola-Nordenin puheenjohtajana. ”Pohjoismaat näyttäytyvät erityises-

ti täällä Vaasassa, jossa ollaan ikkunana Pohjolaan, hyvin tärkeinä. Halusin jo viime vuonna luoda tapahtuman, jossa meidän osallisuuttamme Skandinaviaan tuodaan esille”, Sandvad West kertoo.

Toista kertaa järjestettävä Nordiska veckanin ajankohtaa ei tarvinnut pohtia pitkään. Niin kutsuttu Helsingin sopimus, pohjoismaisen yhteistyön ”perustuslaki”, allekirjoitettiin Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin toimesta maaliskuun 23. 1962. Tämän sopimuksen merkkipäi-

vän kunniaksi vietetään Pohjolan päivää.

Sandvad West pitää Pohjoismaista yhteistyötä hyvin tärkeänä. ”Yhdessä olemme suuria ja vahvoja, vaikka yksiksemme pieniä. Maissa on samanlainen yhteiskunta ja arvot, joten yhteistyö ja asioista sopiminen on helppoa.” Hän muistuttaa myös, että asiat, jotka nykyisin yhdistämme EU:n, kuten avoimet rajat ja työmarkkinat, olivat olemassa Pohjoismaiden kesken jo 1950-luvulla.

Nyt yhteistä ja erilaisia kulttuurejamme esittelee Nordiska veckan. Se tarjoaa ohjelmaa kampuksella, jonne toiveissa on saada paikalle opiskelijoiden lisäksi myös naapurimaidemme kielistä ja kulttuurista kiinnostuneita kaupunkilaisia.

Koska Pohjoismaisten kielten yksikkö on pieni, sen opiskelijat ovat vahvasti mukana tapahtuman järjestelyissä. Luvassa on esimerkiksi Tanskan suurlähettilään vierailu, färsaarelaista ketjutanssia, bingoa tanskan kielellä ja Pohjoismaiden erikoisempien urheilulajien näytöksiä. Akankannon tuntevat kaikki, mutta oletko koskaan potkinut jäätelöä kilpaa?

Kielet haltuun ja yhteen puhaltamaan Kim Sandvad Westin mukaan Suomessa tunnetaan muut Pohjoismaat melko hyvin, ja ne nähdään tärkeinä kumppaneina. ”Suurin osa suomalaisista on kiinnostuneita muista Pohjoismaista ja niissä vieraillaan mielellään, koska ne koetaan tutuiksi ja turvallisiksi. Suomi taas ei ole

kovinkaan tunnettu muissa Pohjoismaissa, esimerkiksi Tanskassa ei Suomesta tiedetä juurikaan, toisin kuin täällä Tanskasta.” ”Pohjoismaiden yhtenäisyys on rikkoutunut jonkin verran. Ruotsalaiset ja tanskalaiset eivät ymmärrä toistensa kieltä enää samassa määrin kuin ennen. Suomi näyttäytyy erillisenä eroavan kielen ja maantieteellisen etäisyyden takia”, Sandvad West pohtii.

Hänen mielestään kaikkien pohjoismaalaisten olisi hyvä opetella toistensa kieliä, ei ainoastaan niin, että kaikki osaavat ruotsia, tanskaa tai norjaa, joista yhtä osaamalla pärjää muillakin. ”Jos saisin päättää, kaikki skandinaavit opiskelisivat toistensa kieliä. On epäreilua, että suomalaisten on pakko opiskella ruotsia, mutta esimerkiksi tanskalaiset eivät opiskele fääriä tai grönlantia, vaikka ne ovat Tanskan itsehallintoalueita.”

Vaasa saa Sandvad Westiltä kiitosta skandinaavisesta orientoitumisestaan. ”Ihmisillä täällä on hyvin pohjoismainen ajattelutapa. Kielikään ei ole ongelma; minä olen puhunut nyt kaksi kuukautta pelkästään tanskaa kaikissa asioimistilanteissa, ja kaikki on hoitunut hyvin.”

“Mielestäni meidän täällä Pohjolasssa pitäisi sitoutua vahvemmin yhteen ja uskoa enemmän toisiimme. Meillä on niin paljon mahdollisuuksia neniemme edessä, meidän täytyy vain huomata kuinka samanlaisia me loppujen lopuksi olemmekaan.”

Pampas kokoaa suomenruotsalaiset opiskelijat yhteen ampas on Vaasassa järjestettävä suomenruotsalaisten suurin opiskelijatapahtuma. ”Pampasista on tullut vuosi vuodelta suositumpi, tänä vuonna artisti Markoolio houkuttelee paikalle 2000 opiskelijaa”, Pampas maffian, eli tapahtuman järjestävän opiskelijayhdistyksen infovastaava Kim Filppula kertoo.

Pampasin konsepti on pysynyt vuosikausia samana. Koko viikon ajan on erilaisia bileitä ja sitsejä, perjantaina päivällä järjestetään torilla olympialaiset ja illan pääjuhlaa vietetään Rewell Cente-

rissä. Lauantai-aamun aamiaisbuffetissa esiintyy tänä vuonna huumoriyhtye KAJ. Jo 24.ttä kertaa Pampas kerää yhteen suomenruotsalaisia ympäri Suomen maaliskuun puolivälissä. Bussilastillisia on tulossa ainakin Turusta, Helsingistä ja Tammisaaresta. Ruotsista on myös tulossa ryhmiä. Filppulan mukaan menoihin ovat tervetulleita myös suomenkieliset, kielitaitoa ei juhlissa testata, ellei sitten itse halua siihen ryhtyä.

Tämän vuoden pääjuhlan (18.3) liput myytiin ennätysajassa, joten kielikeskuksensa harjoituksia on parasta varautua pitämään

Pampas-viikon muissa tapahtumissa. Nämä löytyvät tietysti Facebookista. ”Pampas on perinne, joka kuuluu vaasalaiseen ja suomenruotsalaiseen kulttuuriin. Paikalle kannattaa tulla jos haluaa kokea suomenruotsalaisten opiskelijakulttuurin ja tavata muiden kaupunkien opiskelijoita”, Filppula rohkaisee.

Hänen mukaansa suomen- ja ruotsinkieliset opiskelijat sopivat hyvin juhlimaan samoissa tapahtumissa, mutta harmikseen tällaisia tapahtumia on Vaasassa vähän.

Nyt siis kielenkannat notkeiksi, sanakirja käteen ja haalaribingolle.

Teksti Anne Tastula Kuva Kim Filppula

Vaasan ylioppilaslehti 3/2016 17

Teksti Tuomas Hämäläinen

@TuoHamalainen

Huippuluokan biljardielämyksiä lämysklubin nimeä kantava vaasalainen The Club on mystinen paikka. Sinne on jo oma urakkansa löytää, kun mikään ei kaupunkirakennusten seinillä kyseiseen ajanvietepaikkaan näkyvästi ohjaa. Toimittaja-kuvaajakaksikollakin menevät suunnistuspasmat Vaasan keskustassa sekaisin.

Lopulta potentiaalisen oloinen portti osuu silmiin. Viereiseltä, aavistuksen piiloon jäävältä valotaululta selviää, että nyt polttaa. Ei muuta kuin Kauppapuistikko 20:n sisäpihalle, klubisaluunan ovi

18 Vaasan ylioppilaslehti 3/2016

auki ja rappusia pitkin kohti kiehtovaa kellarikerrosta.

Täällä, rauhallisuutta huokuvissa tiloissa, laitetaan biljardipalloa pussiin. Puitteet lajin harrastamiseen hipovat täydellisyyttä. On kuusi kovissa kansainvälisissä poolkilpailuissa käytettävää Diamond-pöytää. Kepit kiiltelevät, pallot ovat kilpailupalloja, ja pöytiä päällystävä verkakin on arvokisoista tuttua materiaa. Pöytävalaisimet luovat muutoin hämärähköön salitilaan olennaisinta osaa korostavaa biljardipöytähehkua. Seinillä on taustalle jäävinä detaljeina erinäisiä biljardiaiheisia tauluja.

Tänne on kannattanut tulla, ja hivenen paikkaa etsis-

kelläkin. Geneerisen jämptisti nimetty The Club lyö nimittäin baarien biljardit kuusi–nolla, jos preferensseissä on mielenrauha ja peliä varten parhaat mahdolliset välineet sekä olosuhteet. Baarien pallot ovat usein kuluneita ja kevyitä ja kimpoilevat helposti pöydältä ulos. Täällä pelivälineet pysyvät sujuvammin uomissaan.

Popmusiikki soi rauhallisella äänenvoimakkuudella.

Jopa legendaarista Bomfunk MC’sin Freestyleria kuuluu luukuista tuoreempien, pelifiilikseen rentouttavien tekeleiden lomassa. Kaverin kanssa on helppo keskustella, eikä täällä tarvitse tuskastella humalaisia asiakkaita.

Kuvat Ville Rintala

päästäisiin pussittamaan jokin pallo.

Koululaisen kehittyessä aletaan mahdollisesti opetella vallien käyttäytymistä tarkemmin.

Sääntöjäkin pool-biljardin pelimuodoista – useimmin ysipallosta, kymppipallosta ja kasipallosta – opetetaan.

Biljardikoulun konsepti pohjaa kuitenkin ennen kaikkea leikkimielisyyteen, mitä Korpela haluaa korostaa. ”Emme ota tosissaan.”

Korpelaa ei näe huutamassa pää punaisena virheellisestä tekniikasta, vaan ohjaamassa rauhassa koululaisia parempiin lyöntiasentoihin ja -asemiin. Ote on humaani, koululaisen mielenliikkeitä ja reaktioita visusti tarkkaileva.

Biljardi sopii ylipäätään lajina juuri maltilliselle luonteenlaadulle. ”Tietenkin jos mennään oikein kilpailutasolle, on eduksi, että on aika rauhallinen persoona. Että on keskittymiskykyä. Kun pelataan kovia matseja, ollaan monesti tasoltaan samassa, mutta se, jolla on parempi pää, voittaa yleensä ne pelit.” ”Olen silti nähnyt lajin parissa nuoria, jotka ovat olleet vilkkaita, mutta rauhoittuneet luonteeltaan, kun ovat alkaneet harrastaa tätä. Biljardi vaatii kuitenkin keskittymistä ja rauhoittumista. Laji tavallaan opettaa.”

”Kyllä voisin tulla uudestaankin” Yksi biljardikoululaisista, energiaa huokuva Kim Ahonen, 13, kehuu opetusta hyväksi, ja paikkakin on mieleen.

Kim Ahonen oli aiemmin kokeillut biljardia harvakseltaan etelän matkoilla. Nyt hän saapui paikalle isänsä, Jorma Ahosen, huomattua The Clubista ilmoituksen Facebookissa ja jutun Ikkuna-lehdessä. Isä kysyi hiihtolomalaiselta innostusta, ja poika osti ajatuksen.

Kimille kaikki opetetut asiat ovat uusia. Lyönnit paranevat pitkin parituntista, kun rutiinia alkaa tulla kuin itsestään, Kim malttaa lyödä rauhassa ja tekniikka pitää.

Simo Korpelan mukaan biljardikouluun saa kaikin mokomin osallistua useammankin kerran, kuten osa tekee.

Touhusta innostunut Kim Ahonen pitää tätä omalta osaltaan ainakin mahdollisena. ”Kyllä voisin joskus tulla uudestaankin.”

Toivomuslistalla lisää naisia ja nuoria

Koulua torstai-iltoihin Menossa on torstainen kello 18:sta 20:een järjestettävä biljardikoulu, jossa hiotaan aloittelijoiden ja enemmänkin pelanneiden tekniikkaa kuntoon. Tämä on niitä tapahtumia, joihin saavat vapaasti tulla ei-jäsenetkin.

Jäsenyyksiä taas pääsee ostamaan The Clubin sivuilta erinäisillä etuuksilla. ”Muuten ovemme on suljettu ulkopuolisilta, mutta tiistain viikkokisojen ja torstain peli-iltojen aikaan täällä on avoimet ovet. Tietenkin soittamalla saa tulla sopimuksen mukaan katsomaan tätä paikkaa”, biljardikoulun päävetäjä Simo Korpela selvittää.

Korpelan ohella biljardikoulua vetää muutama muu klubilainen, mutta nyt opastajan puikoissa on yksin Korpela.

Biliskoulun hintana on viisi euroa kahdelta tunnilta.

Siihen hintaan lajia ei pääse kokeilemaan julkisesti missään – ainakaan Vaasassa, jossa vuonna 2010 perustettu The Club on ainoa varsinainen biljardisali.

Eikä biljardikoulussakaan ole pakko ottaa opetusta vastaan, jos haluaa lätkiä palloja muuten vain.

Suositeltavaa se kuitenkin on. Aika ajoin biljardia pelaava tämän jutun kirjoittajakin oppii Korpelalta lukuisia uusia niksejä.

Korpela valaisee biljardikoululaisia esimerkiksi siitä, miten kämmeneen on hyvä muodostaa lyödessä kuppi ja levittää hiukan sormia. Korpela opastaa lyömään peukalon ja etusormen välistä, niin että tukikäden sormien etäisyys palloon on noin 20 senttimetriä. Takakäden käsivarsi jätetään kepin suuntaiseksi, ja jalkoja levitetään niin että löytyy samalla tukeva että mukava asento.

Katse pidetään lyöntihetkellä kohdepallossa, johon valkoinen lyöntipallo halutaan osumaan. Keppi seuraa

lyötäessä valkoista palloa, eli biljardissa lyödään niin sanotusti läpi. Tällä tavoin pallo saadaan liikkumaan hiljaisillakin lyönneillä. ”Biljardi perustuu valkoisen lyöntipallon kuljettamiseen. Sitten lyödään eri kierteitä eri voimakkuuksilla.

Juuri kierteiden käytössä pystytään opastamaan kehittyneitäkin pelaajia”, Korpela avaa.

Kuulostaako monimutkaiselta? Eiväthän nuo kaikki asiat välttämättä napsautuksella mene kuntoon, mutta sitä varten on biljardikoulu ja osaava, vuosikymmenet biljardin parissa toiminut opastaja. Täällä hiotaan rauhassa.

Siitäkään ei tarvitse säpsähtää, jos itsellä on jokin omintakeinen ja mieluinen pelityyli: tekniikoissa otetaan huomioon myös yksilölliset taipumukset. ”Jos on useita vuosia pelannut paljon jollain tietyllä tekniikalla, sitä on pirun hankala lähteä muuttamaan. Se vaatii kauhean työn. Ei tietenkään sanota, että sinun pitää tehdä noin. Lyötäessä kaikki eivät pääse optimiasentoon, eli ihan henkilökohtainen homma se on.”

Suorat lyönnit kaiken a ja o Kun palloja päästään tekniikkaopastuksen jälkeen pussittamaan, lähdetään liikkeelle suorista peruslyönneistä.

Kilpapelaajatkin harjoittelevat itse asiassa usein pitkillä, suorilla lyönneillä ja rauhallisella voimalla. Ne paljastavat Korpelan mukaan ”kaiken”, toisin sanoen tekniikkavirheet.

Biljardikoulussa suorat lyönnit pidetään tosin aluksi lähtötason mukaan suhteellisen lyhyinä. Lyödään yhtä kohdepalloa pussiin. Tämän jälkeen palloja asetellaan yhteen riviin pitkin pöytää ja yritetään liikutella valkoista palloa seuraavaa lyöntiä varten edullisesti, että tällöinkin

Simo Korpela toivoisikin Kim Ahosen kaltaisia nuoria pelaajia The Clubille enemmän. ”Meidän on lähitulevaisuudessa tarkoitus alkaa pitää junnuille valmennusta viikonloppuisin, että löytäisimme tulevaisuuden pelaajia. Meillähän on Vaasassa junioripuoli huonossa mallissa. Parhaat pelaajat ovat seniori-iässä, yli nelikymppisiä. Pitäisi saada pikkaisen nuorempaa verta kehiin.”

Koulujenkin kanssa on ajatuksia vireillä. ”Mielellään ryhtyisimme koulujen kanssa suunnittelemaan yhteistyötä, että saisimme niillekin aktiivista toimintaa päiväaikaan. Pientä neuvonpitoa tästä on jo ollut.”

Korpelan toivomuslistalta löytyy lisäksi kohta, jossa The Clubin pöytien äärellä kävisi enemmän naisia. ”Naisia käy jonkin verran pelaamassa torstain biljardi-illassa, mutta he olisivat tervetulleita paljon runsaamminkin.

Biljardi sopii kuitenkin yhtä hyvin heille kuin miehille.”

Iltatoimintaa Biljardi on The Clubin selvästi suosituin aktiviteetti, mutta klubin uumenissa ovat huoneet myös pokerille ja dartsille. Darts-tikkoja heitellään vähäisesti, pokerihuoneen vuokraa jokin porukka noin kerran viikossa.

Viikoittain biljardia pelaavia jäseniä The Clubilla on sen sijaan 40–50. Lisäksi muutamat kymmenet jäsenet käyvät pelaamassa harvakseltaan. ”Kaiken kaikkiaan biljardipöydät ovat päivisin ihan tyhjinä. Illalla on enemmän väkeä”, Korpela toteaa.

Mitä jos jokunen satunnainen baaripelaajakin kävisi testaamassa Klubin pöydät? Reaktiona tuskin olisi pettymys.

Puitteet lajin harrastamiseen hipovat täydellisyyttä.

Vaasan ylioppilaslehti 3/2016 19

Impron ilosanomaa Teksti Anne Tastula Kuva Sasu Paakkunainen

Roope Salmisen luotsaama improryhmä Kolina on tuttu esiintyjä pääkaupunkiseudun baareissa ja tapahtumissa. Nyt ryhmä saapuu myös Vaasaan ensimmäisellä Suomen kiertueellaan, tarkoituksenaan selvittää miten impro maassamme makaa. ”Me toivotaan että impro on seuraava stand up. Monet yllättyy, et impro on vieläkin hauskempaa, kun joka kerta on uusi esitys. Uskon, että impro nostaa koko ajan päätään, nyt vain on elintärkeää tehdä hyviä improkeikkoja”, Roope Salminen kertoo innostuneena.

Isoimmaksi esteeksi impron nousussa Salminen nostaa esiintyvien harrasteryhmien paljouden. Näitä nähdessään yleisöltä jää pimentoon, että improa voi tehdä ammattimaisemminkin. ”Monet harrastavat improa osana näyttelijän työtä, tai se on kiva juttu tehdä yhdessä. Tärkein ero meidän tekemisessämme on, että se on aina esityksellistä. Me ei tehdä improa siksi, että olisi kivaa yhdessä, vaan lähdetään siitä, että yleisö nauttii joka minuutti.”

Kolinan kiertue lupaa yleisölleen lippurahat takaisin, jos show ei naurata. Voiko impro sitten olla muuten koskettavaa? ”Tottakai voidaan käydä kaikki tunneskaalat läpi. Meidän tyylissä useimmat koh-

20 Vaasan ylioppilaslehti 3/2016

taukset ovat koomisia. Komiikkaa kohti ei mennä pieruvitseillä, vaan se vaatii yllätyksellisiä hetkiä ja uskottavia hahmoja.”

Kokoillan showssa nähdään helposti seurattavia improtekniikoita. Kohtauksia tehdään yhdessä yleisön kanssa, mutta ketään ei vedetä lavalle. Luvassa on komiikan lisäksi paljon musiikkia. ”Meillä on Suomen taitavin ja arvostetuin impromuusikko Olli Äkräs mukana kiertueella.

Hän loihtii ja soittaa mitä tahansa genreä ja soitinta.”

Hartwall areenalle Koirat-yhtyeen solisti, teatteriravintolan pyörittäjä, UMK:n juonto, joka toinen viihdeohjelma, oma talk show. Roope Salmisella on viime aikoina ollut lusikkansa monessa sopassa mukana. ”Aika harva tietää, että edes teen improa. Se on mulle kuitenkin tekemisistäni kaikista tärkeintä ja sen ilosanomaa mä yritän viedä. Tein sitä ennen kuin kukaan tiesi, kuka mä oon ja teen sitä

sen jälkeen kun ketään ei enää kiinnosta.”

Salmista itseään ei ärsytä olla joka paikassa esillä, eikä hän halua oppia liiaksi muiden tavoille. ”Mulla on mun staili tehdä, siksi mut on eri hommiin palkattu.”

Improajakin osaa sanoa tarvittaessa ei.

Suurimmasta osasta tarjouksia Salminen joutuu kieltäytymään. ”Teatterirooleja on tarjottu. Mulla ei ole aikaa ja haluun tehä roolit huolella, jos teen. Mulla ei oo mitään niitä vastaan.”

Isona Roope Salminen haluaa olla hyvä ihminen. ”Se riittää. Tällä hetkellä menee hyvin, ei ole mitään syytä valittaa. Mä voin elää näillä masseilla mitä oon nyt tienannu, mua ei pelota se, että tähti hiipuu, mä voin syödä kyllä nuudelia.”

Impron hän haluaa nähdä vielä elinikänään täyttävän Hartwall Areenan. ”Jos se on meidän ryhmä niin hyvä, jos se on joku muu niin hyvä.”

Imporyhmä Kolina Vaasan kaupunginteatteri 20.4

Naparetkitutkijan rakkaustarina

Bea Uusma: Naparetki – Minun rakkaustarinani. Like 2015 Vuonna 1897 kolme ruotsalaista miestä lähtee Huippuvuoril-

la sijaitsevalta Tanskansaarelta vetypallolla kohti Pohjoisnapaa.

Heidän tarkoituksenaan on lentää Pohjoisnavan yli ja saapua tyylikkäästi, tärkätyissä krava-

teissa ja valkoisissa nahkahansikkaissa, ihmisten ilmoille joko Siperiassa, Alaskassa tai Kanadassa.

Matka ei mene kuitenkaan aivan suunnitelmien mukaan.

Vetypallo pysyy ilmassa vain 65 tuntia. Sen jälkeen ryhmä taistelee henkensä edestä jäälakeuksilla. Lopulta he pääsevät kiinteälle maalle, mutta kuolevat siellä muutaman päivän jälkeen.

Heidän ruumiinsa löydetään 33 vuotta myöhemmin, mutta heidän kuolinsyynsä ei selviä.

Arvailuja on ollut vuosien varrella useita kuten häkämyrkytys, jääkarhunlihasta saatu trikiini ja keripukki.

1990-luvun puolivälissä ruotsalainen lääkäri Bea Uusma innostuu, suorastaan rakastuu Andréen retkikunnan matkaan ja päättää selvittää, mitä retkellä tapahtui ja mihin miehet kuolivat. Alkaa viisitoista vuotta kestänyt projekti, jossa vaivaa, aikaa ja rahaa ei säästellä.

Uusma lukee kaiken mahdollisen materiaalin retkeen liittyen, tutkii retkikunnan jäännöksiä, niin luita kuin vaatteita, haastattelee retkikunnan jäsenten sukulaisia, tekee luuanalyysejä, käy läpi retkikunnan jäsenten päiväkirjat

Tarina finanssifarssista

Ohjaus: Adam McKay Rooleissa: Christian Bale, Steve Carell, Ryan Gosling & Brad Pitt Vuonna 2007 alkanutta finanssikriisiä on ehditty jo puida useissa kirjoissa, dokumenteissa ja tv-elokuvissa. Asuntomarkkinoiden romahdus horjutti pankkeja ja aloitti maailmanlaajuisen laman. Teatterielokuvista suuriprofiilisin aiheeseen tarttuja on varmaankin ollut Oliver Stone, jonka Wall Street -jatko-osa käsitteli pankkien sooloilua yllättävän kesysti. Komediaohjaaja Adam McKay sen sijaan ei säästele epä-

uskoista raivoaan The Big Shortissa.

Elokuvassa muutama toisistaan tietämätön taho ennakoi asuntomarkkinoiden kuplan puhkeamisen vuosia ennen varsinaista kriisiä. Nämä pörssihaukat päättävät niin sanotusti shortata, eli ylimyydä osakkeita asuntomarkkinoilla. Vaikka finanssipuhe kuulostaa vieraalta, niin elokuvaa ei tarvitse kammota. Termit selitetään kyllä.

Käytännössä hommassa on kyse uhkapelistä, jossa keskushenkilöt pelaavat muiden varmoina pitämiä markkinoita vastaan.

Pelurit ovat joka käänteessä tiukoilla, kun heidän ennustamaansa romahdukseen eivät muut usko. Elokuva huomioi älykkäästi myös sen, etteivät järjestelmää vastustavat päähenkilöt ole mitään sankareita. Heidän voittonsa pankeista tuottaa samanaikaisesti tuhansia työttömiä ja asunnottomia.

Kuten Spotlight, myös The Big Short on hieman esseemäinen kertomus lähihistorian tositapahtumista. Elokuva ei kuitenkaan ole pelkkää raportointia. McKay ravistelee kerrontaansa muun muassa neljännen seinän rikkovilla kommenteilla ja tarkoituksellisen älyvapailla leikkauksilla. Räävittömän tyylin tosin toivoisi pysyvän yllä hieman tasaisemmin. Erityisen kekseliäitä ovat irtosketsit, joissa julkisuuden henkilöt selittävät rautalankaesimerkein monimutkaisia konsepteja. Lopputulos on hykerryttävän anarkistinen sekoitus komediaa, Youtuberemixiä ja opetusvideota.

Matti Riitakorpi

ja valokuvat ja jopa rikospaikkatutkija pyydetään apuun.

Hän myös vierailee Valkosaarella, paikassa, jossa miehet kuolivat.

Naparetki, minun rakkaustarinan -kirja kertoo Uusman vuosien tutkimustyön yksityiskohtaisesti. Se on kuin hänen tutkimuspäiväkirjansa - rakkaustarinansa. Kirjan sivuilta välittyy Uusman intohimo, pikkutarkkuus ja jopa pakkomielle saada selville, mitä tapahtui. Lukija kaapataan mukaan arvoitukseen, jonka johtolankoja keritään auki sivu sivulta.

Kirja on erittäin monipuolinen ja visuaalisesti hieno kokonaisuus, ei pelkkää tekstiä, vaan myös vanhoja valokuvia, katkelmia kirjeistä, päiväkirjamerkintöjä sekä erilaisia karttoja ja kaavakuvia. Entä, onko Uusman projektin lopputulos menestyksekkäämpi kuin retkikunnan traaginen matka? Se selviää lopussa, jossa mahdolliset kuolinsyyt käydään läpi.

Hannu Toivonen

Aamu Taas se tapahtui jonkun vierestä herään hataroita muistoja hiljalleen kokoon kerään ehtisikö taksilla tentiin kahdeksitoista yläasennossa heikottaa missähän sitä taas ollaan vaatteeni ovat ympäri lattiaa vieruskaveri kuorsaa hän oli varmasti eilen paljon kauniimpi ehtisikö taksilla tentiin kahdeksitoista.

-Runoileva humanisti

Tutkiva journalismi 101

Ohjaus: Tom McCarthy Rooleissa: Mark Ruffalo, Michael Keaton, Rachel McAdams ja Liev Schreiber Tiedättekö, kuinka dokumenttiohjelmat sisältävät ajoittain niitä tapahtumien rekonstruktioita? Niitä, missä näyttelijät esittävät aitoja tapahtumia mahdollisimman tarkasti, jotta kerrottavasta tositarinasta tulisi jännittävä kokonaisuus? Parhaaksi elokuvaksi amerikkalaiskeskeisessä Oscar-gaalassa kruunattu Spotlight muistuttaa kokoillan teokseksi venytettyä, taidolla toteutettua rekonstruktiota.

Elokuva kertoo Boston Globe -sano-

malehdessä toimivan Spotlight-ryhmän vuosituhannen alun skuupista. Tutkiva ryhmä paljastaa pala palalta Bostonin katolisen kirkon pappien pedofiliatapausten laajuuden, ja hoksaa ilmiön olevan mahdollisesti maailmanlaajuinen. Bostonin silmäätekevät laittavat kuitenkin aiheen tonkimiselle hanakasti vastaan. Uskonto on niin olennaisessa osassa ihmisten elämää, ettei kirkkoinstituution horjuttamista katsota hyvällä.

Aihe on painava ja mielenkiintoinen, mutta tietty kaksijakoisuus venyttää katsomiskokemuksen ohueksi. Vaikka katolisen kirkon pappien toiminta on jo laajalti tunnettua, on vuosia vanhan uutisen synnyn seuraaminen melko mielenkiintoista. Toisaalta kiehtovampaa on seurata sitä, kuinka vaikeaa yhteisön sisältä on nähdä epäkohtia, ja kuinka vaikeaa ulkopuolisen on näkemiään epäkohtia korjata.

Ulkopuolisena kaupunkiin saapuvasta päätoimittajasta leivotaan hetki sankaria, joka laittaa herroille kampoihin. Hahmo jää kuitenkin täysin taka-alalle, kun tutkimukset etenevät. Syy tähän on todennäköisesti se, että näin elokuva vastaa paremmin todellisia tapahtumia. Kerronnallisista ratkaisuista voi tietysti olla montaa mieltä, mutta usein realismi parantaa elokuvaa vain paperilla. Spotlight toimiikin paremmin raporttina uutisjuttujen aiheesta kuin elokuvana niitä kirjoittavista henkilöistä.

Matti Riitakorpi

Vaasan ylioppilaslehti 3/2016 21

Kerro järjestönne kuulumiset ja jaa tulevat tapahtumanne Vylkkärissä. Lähetä materiaali 10.4 mennessä osoitteeseen paatoimittaja@vaasanylioppilaslehti.fi.

Seuraava numero ilmestyy 20.4.

CoMedia ry CoMedian maaliskuu on ollut toiminnantäyteinen, eikä hyvälle tahdille näy loppua lähitulevaisuudessakaan. Kuun alkupuoleen mahtui muun muassa naistenpäivän tietovisailua, CV:n trimmausta Övertäjien kanssa sekä tietysti huimat C-sählyt jenkkitunnelmissa.

Vuoden ensimmäinen Camp on nähnyt päivänvalon, ja lehden uudistuneen ilmeen voi käydä tsekkaamassa osoitteessa www.camplehti.com. Lehden eloa kannattaa seurailla myös Facebookissa.

Edunvalvonnassa työtä on tehty vuosittaisen palautepäivän eteen. Viestintätieteilijöiden palautepäivässä 4.4. käsitellään opiskelijoilta kerätty palaute yhdessä oppiaineen edustajien kanssa. Tule kuuntelemaan ja vaikuttamaan!

Seuraavaksi Callitus kääntää katseet kevätaurinkoon ja keskittyy keväisen ekskursion suunnitteluun. Eikä vappuunkaan enää kovin montaa päivää ole. Pysytään linjoilla!

Giga ry Save the date, Gigan 20-vuotis vuosijuhlat ovat 14.10.!!

Vuosijuhlia varten järjestetään suunnittelukokous, ajankohdan tarkennettua tulee lisäinfoa. Kevätkokous pidetään 30.03 Leipiksellä jonne kaikki gigalaiset ovat tervetulleita.

Wappumölkkyjen lisäksi valmistaudutaan toiseen GigaTwitch pelien pelaamisen livestream tapahtumaan, joka lähtee käyntiin ennen wappuputkinnon alkamista. Toisin sanoen, get your game face on!

me kuitenkin kiittää kaikkia helmikuun salakapakkasitseille osallistuneita, teitte sitseistä aivan timanttiset! Tässä kuussa hallarit ovat ehtineet jo joogata, kahvitella sekä kokeilla room escape -peliä pakenemalla merirosvojen kynsistä. Tulossa ovat vielä Comedian järkkäämät C-sählyt, johon Hallinnoijatkin aikovat osallistua. Jos et ole itse paikalla pelaamassa, tule kannustamaan ainejärjestömme voittoon! Sählyjen jälkeen emme paljon ehdi huilata, sillä seuraavana aamuna juna lähtee kohti Helsingin mahtavia excukohteita. Täyteen buukatulla exculla hallarit pääsevät tutustumaan sisäministeriöön, HUSLAB:in henkilöstöhallintoon ja Energiateollisuus ry:hyn, jossa meille uratarinansa tulee kertomaan hallintotieteiden maisteri omasta yliopistostamme. Eikä tässä vielä suinkaan kaikki, sillä maaliskuun aikana on luvassa vielä Aasiahenkinen illanvietto. Kannattaa siis pysyä kuulolla ja seurata meitä aktiivisesti somessa!

Hellurei! Kiirettä pukkaa, sillä olemme suunnitelleet taas kaikkea hauskaa häppeninkiä maaliskuulle. Ensiksi haluam-

22 Vaasan ylioppilaslehti 3/2016

se oli, mutta kyllähän Tokan sitsit vie voiton tunnelmallaan! Niin ja keksittiihän me yhistää voimamme Veson kanssa ja järkättiin ainutlaatuinen yhteisilta, Pohjoinen vs. Etelä. Siellä kisattiin erilaisissa lajeissa hullunkiilto silimissä, ja olihan meillä hauskaa. Kiitos kaikille osallistujille, ilta oli iha mieletön! Tulevaisuuessahan meiät voi bongata ainaki Wykypäiviltä rastia pitämästä, tuu ihmeessä kahtoon mitä me on keksitty! Muistakkaahan jatkossaki olla kuulolla ja seurata meitä somessa. Meidän blogista pääset myös lukemaan mm. muisteloita tapahtumista ja esittelyt Tallituksen poroista. Osoitteen löydät meän facesta tai instasta, käyhän kurkkaan!

Kevät porskuttaa eteenpäin hurjaa vauhtia ja paljon on ehtinyt tapahtua. Viime viikkoina Warrantin ohjelmaan on kuulunut mm. koko Vaasan haalarikansan yhteen koonneet Poikkarit sekä yhdessä SSHV:n kanssa järjestetty Caps-turnaus. Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä on tietenkin pian lähestyvät Wykypäivät, jotka järjestetään tänä vuonna 7.4. Pidäppä siis huoli, ettet missaa tätä Vaasan kosteinta opiskelijatapahtumaa tänäkään vuonna! Myös vappujärjestelyt ovat kovaa vauhtia käynnissä. Täytyy kuitenkin muistaa että ”ensin työ, sitten huvi”, joten tsemppiä kaikille kevään opiskeluihin!

Övertäjät ry Stage ry

Tutti ry

Kevätterveiset Stagelta! Kevään paras kuukausi on koittanut, sillä 23.3. räjähtää, kun Stage valtaa Kulttuuritalo Cantaren Backstage-sitsien muodossa. Hallitus alkaa olla jo melko lailla selvillä sitsien kulusta, enää uupuu vain muutamia käytännön toteutuksia. Eiköhän luvassa ole kuitenkin varsin rokkaava ilta, kunhan vain malttaisi odottaa. Ennen sitsejä Stage huoltaa kuitenkin sählyvarusteensa ja kirmaa taistoon C-sählyjen merkeissä. Musa- ja viihdevisailuja jatketaan samaan malliin kahdesti kuussa El Gringossa.

Heipparallaa! Kevään ensimmäiset jorinat menivät allekirjoittaneelta yli, ohi, ali ja ympäri mutta ei se mitään, nyt otetaan palstatilaa senkin edestä haltuun!

Vuosi lähti käyntiin lumenveistoilla, jossa musiikki raikasi ja lumenveistäjät saivat toteuttaa itseään upeilla sekä omaperäisillä teoksillaan. Heti perään illan kruunasi Tutin jälkijoulut isossa F:ssä.

Meininki oli huiiiiiikeeata, niinkuin aina!

Laivojakin on ehditty kierrellä, kaarrella ja keinutella. Tutti ry edusti Länsirannikon risteilyllä sekä Teekkari-risteilyllä aiheuttaen myrskyvaroituksen jopa tänne Eteläisen merenkurkun alueelle.

Salakapakkasitseillä pukukoodi oli upeasti sisäistetty; leidit olivat fiineinä ja miehet kommeina! Laulukin raikui niin että Domus Bothnican seinätkin natisivat.

Kiitos Hallareille upeasta yhteistyöstä!

Toivottavasti kaikilla on jo Wappusimat käymässä, sillä niitä tullaan tarvitsemaan reilun kuukauden päästä suurissa määrin.

Tsemiä kaikille opiskeluun! Vielä jaksaa hetken! Tai jos ei jaksa, niin sekin on ihan jees! :)

Tokka ry

Hallinnoijat ry

Warrantti ry

Halloota! Ootta varmaan huomannu vähintäänki meidän somekanavista, että Tokka on ollut irti: ollaan eletty aitoa lappilaiffia Poronkusemassa Rovaniemellä, kyllä tokkalaisen mieltä lämmitti nähdä taas lappilaisia lajitovereita rastityyppisen kisailun merkeissä. Someporomme kävi myös sitsaamassa Rollon tyyliin erittäin laulupainotteisesti: erilaistahan

Övertäjät ovat olleet kiireisiä viime viikkoina! Maaliskuun ensimmäisenä keskiviikkona juhlimme Cottonilla ”Around the Galaxy” sitsien merkeissä, joilla nähtiin muun muassa Ö-hallituksesta muodostunut prinsessa Leia -armeija.

9.3. järjestimme Työelämäpäivän yhteistyössä CoMedian kanssa. KAJ:n sekä ViestiRy:n edustajat saapuivat luennoimaan mm. työnhausta sekä työelämään liittyvistä tärkeistä asioista. Samana päivänä opiskelijoille tarjoutui myös harvinainen tilaisuus päästä viilaamaan ansioluettelonsa kuntoon ammattilaisen kanssa CV-klinikalla! Monipuolisuus on valttia työnhaussa ja työelämässä, joten Övertäjät järjesti Työelämäpäivään liittyen 10.3. myös Photoshop-kurssin, jossa Ö-jäsenten oli mahdollista päästä monipuolistamaan omia ATK- sekä kuvankäsittelytaitojaan. Maaliskuussa Övertäjät tulee edustamaan myös CoMedian C-sählyissä yhdessä Puukkoon kanssa.

Edustusjoukkueen nimi on luonnollisesti PuukkÖö! Hauskaa alkavaa kevättä kaikille, vappu is coming!

Tilanteen herra Osa 4: Kuuro

Karri Lehtonen

Are you our next

International Tutor?

Apply by March 21st at uva.fi/kvtutor

Vaasan ylioppilaslehti 3/2016 23

16.3.–6.4.

Haku Vaasan yliopistoon Vaihda lajia vielä kun voit.

18.3.

Pampas Alla svenskspråkiga tillsammans, fallerii.

21.–23.3.

Nordiska veckan En to tre: fire!

22.3.

VES Talks: Belief Mysteeritaistelijakirjailija puhuu.

26.–27.3.

Potkunyrkkeilyn SM-kilpailut Ei saa lyödä, mulla on silmälasit.

1.4.

Musashi — Miekan tie Samuraiestetiikkaa, pekingoopperaa ja heavy-musiikkia Wasa teaterin vierailussa.

7.4.

Wykypäivä Koko kaupungin kylterit kisaavat.

12.–16.4.

ESN St Petersburg trip Introducing Peter the Great.

18.4.

Wappuputkinto alkaa Kosteaa keliä tiedossa loppuviikoksi.