Vaasan ylioppilaslehti 6/2016

Miksi politiikka ei kiinnosta?

6/2016

PÄ Ä K I R J O I T U S

NÄKÖKULMA Juho Mäki-Lohiluoma

Journalismi on kuollut

Irti syyllistämisestä

K

ENEN vika? Sitä kysytään aina, oli tilanne mikä tahansa.

Ihmiset rakastavat syyllistämistä. Se on vastuun vierittämistä jonkun niskoille, älyllistä laiskuutta ja ajan haaskausta, eikä sitä pidä sallia. Syyllisten sijaan on oleellista etsiä jotain muuta.

Haastattelin akatemiatutkija Hanna Wassia Helsingin yliopiston talouden ja politiikan tutkimuksen laitokselta ja kysyin häneltä, miksi nuoret aikuiset osallistuvat laiskasti politiikkaan (lue lisää s. 8). Wass tyrmäsi ajatukseni ja totesi, että ongelmana ei ole esimerkiksi heikko äänestysaktiivisuus, vaan syyt sen taustalla. Havahduin. Huolimattomasti muotoillulla kysymyksellä paljastin oman asenteeni: sorruin syyllistämään nuoria aikuisia.

Ikävien seurausten kitkemiseksi on tavoitettava ongelmien juurisyyt. Se pätee politiikassa ja kaikilla elämän osa-alueilla. Liian usein tyydytään vain syyllistämään jotakuta, ja lopulta todelliset syyt jäävät selvittämättä. Silloin ammumme itseämme jalkaan.

Opiskelijana on helppo syyttää Suomen hallitusta tai opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosta (kok) opintotukien leikkaamisesta. Vaasan yliopistoa on helppo syyttää kielten opetuksen ja tutkimuksen myymisestä Jyväskylän yliopistoon. Suvakkina on suorastaan velvollisuus syyttää rasisteja rasismista ja katkerasta vihapuheesta. Tärkeämpää on kuitenkin kysyä, miksi. Miten tähän tilanteeseen on päädytty? Miten tämä voidaan estää tulevaisuudessa?

Jos itseltä viedään jotain tärkeää ja henkilökohtaista, on vaikea purra hammasta ja olla syyllistämättä ketään. Siihen pitää kuitenkin pyrkiä. Omalle pettymykselle on helppo löytää kohde, johon purkaa vihansa, mutta se ei auta. Pahimmassa tapauksessa se vain pahentaa tilannetta.

Syyllistämisestä ei voi syyttää tiettyjä ryhmiä tai yksilöitä. Voidaan vain todeta, että turha syyllistäminen on maan yleinen tapa ja ongelmaan on löydettävä ratkaisu. Siihen tarvitaan koko yhteiskunnan laajuinen asennemuutos, mutta syyllisiä ei kaivata.

On tarpeetonta kysyä, kenen vika, sillä olennaista on ymmärtää syyt vian taustalla.

Rasmus Arikka, päätoimittaja

RISUT & RISUT Avaudu mistä tahansa ja milloin tahansa. Lähetä kommenttisi ja nimimerkkisi meilillä osoitteeseen paatoimittaja@vyy.fi tai tekstarilla numeroon 044 324 8969.

Ennen herättiin kukonlauluun, nykyään laitetaan herätyskello eikä herätä siihenkään.

Palosaaren oraakkelit

Opettaja sano mulle koulussa, että oon surkea hahmottamaan ulottuvuuksia, mut niin surkea en minäkään ole, että kuvittelisin yhden henkilöauton tarvitsevan kaks parkkiruutua.

Tuut tuut

Kohta tulee talvi ja lumikinokset nii kaikki koiran omistajat vois muistaa ettei ne kinokset oo mitään koiranpaskaa syöviä mustia aukkoja!

Kakkaa lumella

2

Ei ole enää hyviä päiviä, on vaan päiviä.

Palosaaren oraakkelit

AINAKIN Yhdysvalloissa, jonka johtoon nousee patologinen valehtelija, jota paikallinen media ei saattanut edes alkeellisimman kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Ja nyt tarkkana.

Donald Trumpin seksistiset, rasistiset ja homofobiset lausunnot kyllä tuomittiin kovaa ja korkealta, mutta se ei vaikuttanut mediatalojen suhtautumiseen republikaanien ehdokkaaseen. Kun Trump yhtenä iltana hallitsi uutisvirtaa ehdottamalla totaalikieltoa muslimien maahanmuuttoon tai pilkkaamalla kehitysvammaista toimittajaa, istui hän seuraavana vieraana suosituissa aamu-tv-ohjelmissa höpöttämässä leppoisia.

Eikä Trumpin oikeastaan edes tarvinnut istua vieraana, sillä tuleva presidentti keräsi valtavan määrän ilmaista media-aikaa yksinkertaisesti vain soittelemalla eri keskusteluohjelmiin. Aina ei tarvittu edes sitä: lähes jokaista Trumpin twiittiä mutusteltiin tärkeimmillä uutiskanavilla, joitain jopa päiviä.

Washington Postin arvion mukaan Trump oli kesään mennessä kerännyt jopa puolitoistakertaisesti Hillary Clintonia enemmän mainintoja sanomalehtiartikkeleissa ja saanut esivaalivoittoonsa mennessä jopa kahden miljardin dollarin arvosta ilmaista televisioaikaa.

SYY Trumpin valtavaan mediatilaan on selvä: katsojaluvut. Trump on niille lähes ennennäkemätön steroidi, joka räjäyttää graafit kasvuun. Yhä kovenevassa mediakilpailussa tätä dopingia ei tiedotusvälineissä haluttu jättää käyttämättä.

Poliitikkojen lausuntojen todenperäisyyttä seuraavan Politifactin tilastojen mukaan Trumpin lausunnoista totta oli vain yhdeksän prosenttia. Siis 91 prosenttia Trumpin lausunnoista oli joko puhtaita valheita, tai ainakin olennaisilta osin virheellisiä. Sille ei mediassa juuri annettu arvoa.

Valehtelijan leima tarttui pikemminkin Clintoniin.

Trumpin rasismin, seksismin ja vastenmielisen kusipäisyyden ohella otsikoihin nousivat pehmeät aiheet, eikä republikaanien ehdokasta ajoittain negatiivisen uutisvirran jälkeen laitettu enää keskusteluohjelmissa kovilla. Hyviä suhteita ohjelmansa tarkkaan valitsevaan ehdokkaaseen piti vaalia, kun katsojalukujen kultakimpaletta ei haluttu antaa vain kilpailijoiden yksinoikeudeksi.

Ansaintalogiikka ajoi kylmästi journalististen ihanteiden yli.

Donald Trumpin voitto on tappio monelle: Yhdysvaltojen poliittiselle järjestelmälle, demokratialle, inhimillisyydelle ja kehitykselle. Raskas tappio se on myös journalistisille ihanteille, joiden varaan länsimaisia demokratioita on 1900-luvulla rakennettu.

Kirjoittaja on toimittaja ja oikeustieteen opiskelija.

S I S Ä L LYS

s.8

Miksi politiikka ei kiinnosta nuoria?

s.14 Henri Karttunen avautuu masennuksestaan.

s.12 Kasvisruoka ja etiikka

s.21

Miltä juhliminen näyttää ammattilaisten silmin? s.16 Valloittava Kööpenhamina

s.2 Pääkirjoitus, Näkökulma

s.18 Kampuksella

s.4 Uutiset s.7 Kolumni: Jaana Asiala

s.22 Järjestöjorinat s.23 Arviot

s.11 Kolumni: Kristian Kollár

Julkaisija Toimitus Päätoimittaja Taitto ja ulkoasu Kannen kuva Avustajat tässä numerossa

Paikallinen mainosmyyjä

Vaasan yliopiston ylioppilaskunta Yliopistonranta 5, 65200 Vaasa (Domus Bothnica, Vaasan ylioppilastalo) Rasmus Arikka, 044 324 8969, paatoimittaja@vyy.fi Eetu Lehmusvaara, taittaja@vyy.fi Eetu Lehmusvaara Arttu Ahonen, Aino Hyyryläinen, Arttu Jaulimo, Pyry Keto, Elfi Kjellberg, Raija Koivisto-Rasmussen, Essi Kokko, Kristian Kollár, Juho Mäki-Lohiluoma, Sara Pitzén, Tuulia Poutiainen, Rasmus Ranta, Eeli Salmela, Pepe Tran, Julia Wihuri Opiskelijamediat.fi, Piia Aaltonen, 044 5400 200, piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi; Jere Järvinen, 044 9700 561, jere.jarvinen@opiskelijamediat.fi

Valtakunnallinen mainosmyynti Paino Logo

Pirunnyrkki Oy, 020 796 9580, yolehdet@pirunnyrkki.fi I-print Oy, Seinäjoki Heidi Pöysä

Vaasan ylioppilaslehti on sitoutumaton opiskelijalehti.

Seuraa Vylkkäriä sosiaalisessa mediassa: twitter.com/vylkkari www.facebook.com/vaasanylioppilaslehti

4041 0895 Painotuote

3

UUTISET Liikkeenluovutuksen ulkopuolelle jää kymmeniä työntekijöitä Rasmus Arikka VAASAN yliopiston kielten tutkimus ja opetus siirtyy liikkeenluovutuksena Jyväskylän yliopistoon vuoden 2017 elokuusta alkaen. Vaasan yliopisto on tiedottanut, että liikkeenluovutus koskettaa noin 700:ää opiskelijaa ja 30:a henkilökunnan jäsentä. Vaasan yliopiston tiedotteiden mukaan henkilöstö siirtyy Jyväskylään niin sanotusti vanhoina työntekijöinä eikä ketään irtisanota.

Ketään ei irtisanota, mutta filosofisen tiedekunnan henkilökuntaan kuuluu ihmisiä, joiden työsopimus tai apuraha päättyy jo ennen liikkeenluovutusta. Vaasan yliopiston tieteentekijöiden luottamusmies Niina Nissilän arvion mukaan noin 25 henkilöä jää liikkeenluovutuksen ulkopuolelle.

Kielten yksiköissä työskentelee muun muassa tutkimusavustajia ja tuntiopettajia, joita asia koskettaa, mutta heitä ei mainita virallisissa luvuissa eikä yliopiston tiedotteissa. Nissilän mielestä se on väärin, ja hän pitää sitä yliopiston markkinointikeinona. ”Päättyvillä määräaikaisilla sopimuksilla työskentelevien tilanne on ikävin, sillä liikkeenluovutus vaikuttaa heidän työtilanteeseensa, mutta heitä ei lasketa siirtyvien joukkoon”, Nissilä sanoo.

Mitään valheellista Vaasan yliopiston viestinnässä ei ole ollut, mutta Nissilä kertoo, että olennaisten asioiden kertomatta jättäminen on harmittanut filosofisen tiedekunnan kielten laitoksen henkilökuntaa. Myös luottamus työnantajaan on kärsinyt. ”Epävarmuus leimaa työn tekemistä, vaikka

työn sisältö ei ole mihinkään muuttunut, kun henkilöstö ei kunnolla tiedä, mitä tapahtuu”, Nissilä kertoo.

Vaasan yliopiston rehtori Jari Kuusisto ei osaa tarkkaan kertoa, mitä kaikille määräaikaisille työntekijöille muutoksen yhteydessä tapahtuu. Tämänhetkisten tietojen mukaan sopimus Jyväskylän yliopiston kanssa koskee 30:a henkilökunnan edustajaa, rehtori vahvistaa. ”Tarkka siirtyvien määrä nähdään sitten ensimmäinen elokuuta 2017. Kun aika on näin pitkä, odotettavissa on, että joku työsuhde lakkaa ja kenties tulee uusia tai jatkoja määräaikaisuuksiin. Näin asiat menevät määräaikaisuuksien osalta normaalistikin”, Kuusisto sanoo.

Nissilä muistuttaa, että siirrettävien 30 henkilön joukosta kaikilla ei ole perhe- tai muista syistä mahdollisuutta muuttaa, joten he joutuvat itse harkitsemaan irtisanoutumista, mikäli uusi työnantaja edellyttää jatkuvaa läsnäoloa Jyväskylässä.

LUOTTAMUSMIES Nissilän mukaan tieto Jyväskylään siirtymisestä aiheutti aluksi kovaa muutosvastarintaa filosofisessa tiedekunnassa. Nyt se on kuitenkin vähän tasaantunut. ”Yksiköissä mennään toinen toistaan tukien.

On jokaisen etu, että tutkimus ja opetus tehdään kunnolla, mutta työnilo ja motivaatio ovat kadonneet”, Nissilä toteaa.

Rehtori Kuusisto sanoo, että muutos on nyt lähtenyt konkreettisesti käyntiin ja asianosaisten elämä helpottuu, kun saadaan lisää tietoa.

”Lopullisen päätöksen tuleminen on kuulemani mukaan koettu pääosin hyvänä asiana, koska epätietoisuus vähenee”, Kuusisto sanoo.

Osa Vaasan yliopiston henkilökunnasta ja opiskelijoista on ollut pettynyt yliopiston tiedottamiseen ja muutoksen johtamiseen. Nissilä on pahoillaan erityisesti opiskelijoiden puolesta, ja hänen mielestään heitä ei ole informoitu riittävästi. ”Muutoksen johtamisessa on tehty kaikki mahdolliset virheet”, Nissilä sanoo.

Rehtori Kuusiston mielestä muutoksen johtaminen on sikäli onnistunut, että tällä hetkellä yliopisto valmistautuu rekrytoimaan uusille alueille henkilökuntaa. ”Ilman muutosta meillä olisi yt-neuvottelut tulossa ja sitä kautta henkilöstövähennyksiä. Jyväskylään siirtyvien asiaa hoidetaan useassa eri työryhmässä, jotka hoitavat käytännön asioita. Tiedotusta järjestetään viikoittain, samoin johto keskustelee säännöllisesti luottamusmiesten kanssa. Kielikeskuksen kehittämiseen panostetaan ja sen tarjontaa tullaan parantamaan”, Kuusisto kertoo. ”Muutokseen ja muuttamiseen toiselle paikkakunnalle toki sisältyy aina erilaisia käytännön elämän haasteita. Mutta näitä ratkotaan parhaillaan”, Kuusisto lupaa.

Tritonian sivupisteet muuttavat Yliopistonrantaan TIEDEKIRJASTO Tritonian sivupisteiden kokoelmat siirtyvät Yliopistonrannan kiinteistöön marras– joulukuun aikana. Muuton syynä on Vaasan ammattikorkeakoulun ja Novian toiminnan siirtyminen Palosaarelle, minkä yhteydessä myös kirjastopalvelut yhdistyvät samaan toimipisteeseen.

Tritonian palvelupäällikkö Jonna Toukonen kertoo, että kokoelmia siirretään sekä Raastuvankadun että Sarjakadun toimipisteistä. Molemmista Yliopistonrantaan tuodaan hoitotieteen ja sosiaalialan kirjoja. Raastuvankadulta on aikaisemmin siirretty jo liiketalouden kokoelmat.

“Raastuvankadulta tulee niin vähän kirjoja, että niiden hyllyttämisen pitäisi sujua suhteellisen nopeasti”, Toukonen kertoo. Kirjat hyllytetään kurssikirjakokoelmaan ja yhteiskuntatieteiden osastolle neljänteen kerrokseen marraskuun lopussa.

Sarjakadun kokoelmissa on enemmän kirjoja, minkä takia muutto näkyy Yliopistonrannassa myös joulukuussa.

“Sarjakadun kirjat tuodaan 19. joulukuuta”, Toukonen sanoo. Sarjakadulta saapuu myös kurssikirjoja Tritonian toiseen kerrokseen. Toukosen mukaan uudet hyllyt kurssikirjoille tulevat toisessa kerroksen nojatuolipaikkojen tilalle.

Toukosen mukaan kokoelmien siirtyminen helpottaa jatkossa kirjastossa asioimista, kun kaikki kirjat saa samasta toimipisteestä.

“Aukioloajat ovat myös paremmat kuin pienissä toimipisteissä”, hän kertoo.

Kirjastossa on varauduttu muuttoon tilauudistuksilla, jotta paikkoja riittää kasvavalle asiakaskunnalle. Toukosen mukaan moni sivupisteiden noin tuhannesta asiakkaasta on jo nykyisellään Yliopistonrannan kirjaston asiakkaita.

4

kuva: Aino Hyyryläinen

Aino Hyyryläinen

Yhä useampi opiskelija nostaa opintolainaa Essi Kokko

Vaasasta tekniikanalalle valmistuvat työllistyvät hyvin Eeli Salmela

OPINTOLAINAAN turvautuu yhä useampi opiskelija. Suomen Pankin kuukausitiedotteen mukaan opintolainoja on nostettu syyskuun loppuun mennessä 339 miljoonaa euroa. Viime vuoteen verrattuna opintolainanostot ovat lisääntyneet 30 miljoonaa euroa ja edellisvuoteen nähden yli 100 miljoonaa euroa.

Suomen Pankki selittää opintolainan suosion kasvua vuonna 2014 voimaan tulleella opintotukiuudistuksella. Uudistuksen myötä määräajassa valmistuvat korkeakouluopiskelijat voivat saada opintolainahyvityksen.

Opintotukiuudistuksella on pyritty siirtämään opiskeluajan kulut enemmän lainalla rahoitettavaksi.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan lokakuussa julkaistun tutkimuksen mukaan opiskelu-

ajat voivat venyä, jos opiskelijat ovat haluttomia nostamaan lainaa ja käyvät mieluummin töissä.

Suomen Pankin tilastojen valossa näin ei ole.

Osa opiskelijoista tarvitsee opintolainaa peruselämisen kustantamiseksi, mutta osa pystyy esimerkiksi sijoittamaan lainarahan opintojen ajaksi.

Vaasan yliopistossa kauppatieteitä opiskeleva Aki Vainio on sijoittanut opintolainansa. ”Päätös syntyi aika lailla matemaattisin perustein. Opintolainaa ei tarvitse kokonaan maksaa takaisin, jos valmistuu ajoissa, ja korko on erittäin pieni. Sijoitin puolet lainasta ASP-tilille ja indeksirahastoon”, Vainio kertoo.

Vainio ei tarvitse lainaa tavallisiin menoihin, vaan hän rahoittaa opintonsa opintorahalla ja asumislisällä sekä käymällä säännöllisesti töissä.

TEKNIIKAN akateemiset TEKin vuosittaisen kyselytutkimuksen mukaan Vaasan yliopistosta tekniikan alalle valmistuvat työllistyvät hyvin.

Korkean työllistymisasteen taustalla vaikuttaa muun muassa teknillisen tiedekunnan vahvat suhteet yritysmaailmaan. Tutkimuksen mukaan suuri osa valmistuvista jää myös töihin Vaasan alueelle.

Vuonna 2015 Vaasan yliopistosta tekniikan alalle valmistuneista 63 prosenttia oli töissä valmistumishetkellä. Luku on noin kolme prosenttiyksikköä korkeampi kuin muualla maassa. Teknillisen tiedekunnan dekaanin Erkki Antilan mukaan hyvää työllistymisastetta edistävät Vaasan yliopiston vahvat suhteet yritysmaailmaan. ”Meillä on käytössä takuuteekkari-yhteistyömalli, jossa yritys sitoutuu ottamaan tietyn määrän opiskelijoita itselleen töihin. Hankkeen avulla opiskelijat pääsevät näkemään millaista teollisuustyö on käytännössä ja luomaan suhteita yrityksiin. Samalla se avaa yrityksille mahdollisuuden rekrytointiin”, Antila kertoo.

Hankkeen yhteistyöyrityksinä ovat pääasiassa Vaasassa toimivat Wärtsilä Finland Oy, ABB Oy ja Danfoss Oy. TEKin mukaan jopa 77 prosenttia valmistuneista työllistyy Vaasan talousalueelle. Antilan mielestä suhteiden luominen yrityksiin jo opiskeluaikana saa valmistuneita jäämään töihin Vaasan alueelle. ”Opiskelijat pääsevät töihin paikallisiin yritysiin usein jo ensimmäisestä kesästä lähtien”, Antila sanoo.

Vaasan kaupunki on uusien opiskelija-asuntojen esteenä Rasmus Arikka VAASAN opiskelija-asuntosäätiön Palosaarentiellä olevien kaksikerroksisten asuntojen purku- ja rakennustyöt eivät etene suunnitelmien mukaan.

Alun perin purkutöiden oli määrä alkaa vuonna 2018, mutta aikataulu viivästyy kahdella vuodella.

Vaasan kaupungin teknisen toimen johtaja Markku Järvelä kommentoi asiaa lyhyesti. ”Asemakaavatyö on käynnissä. Siellä on tiettyjä yksityiskohtia, joista vielä neuvotellaan. Varmaan Voasilta osataan kertoa paremmin”, Järvelä sanoo.

Vaasan opiskelija-asuntosäätiön toimitusjohtaja Jorma Vehkaperä kertoo, että kaupunginhallituksen suunnittelujaosto on hyväksynyt asemakaavan muutoksen kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi jo maaliskuussa 2015. Voas on siis neuvotellut rakentamissopimuksesta yli puolitoista vuotta. ”Teknisen viraston virkamiehet ovat yrittäneet poistaa asemakaavan muutosalueella olevien tonttien vuokrien alennukset, vaikka vuokrasopimukset ovat voimassa esimerkiksi Voas I:n ja

Allin osalta vuoteen 2050 asti. Rakentamissopimuksessa ei tarvitsisi ollenkaan mainita tonttien vuokria, mutta virkamiehet eivät suostu poistamaan kyseenomaista asiaa”, Vehkaperä sanoo.

Vehkaperä kertoo, että kohteiden, Voas I ja Alli, osalta on tehty kuntokartoitus, jonka perusteella vanhojen rakennusten tilalle kannattaa rakentaa uusia. Palosaarentiellä olevien purkukohteiden tilalle on suunniteltu rakennettavan 13 kerrostaloa. Näin myös opiskelija-asuntoja saadaan lisää. ”Sijainti on hyvä, eikä kampusaluetta lähempänä ole säätiön tarkoitukseen soveltuvia tontteja”, Vehkaperä perustelee.

Sekä Vehkaperä että Järvelä pitävät Vaasan tämänhetkistä opiskelija-asuntotilannetta hyvänä. ”Kokonaisuutena asuntojen lukumäärä tällä hetkellä on riittävä, mutta osa kohteista sijaitsee kaukana keskustasta ja kampusalueesta. Säätiön strategiana on keskittää toimintaansa kaupungin keskustan ja Palosaaren alueille”, Vehkaperä kertoo.

5

POIMINTOJA OPETUSTARJONNASTA! 2016-2017

AVOIN KORKEAKOULUOPETUS HELSINGIN YLIOPISTO • Johdatus oikeustieteeseen (3 op) alk. 17.3.2017 • Kasvatustieteen perusopinnot (25 op) huhtikuu 2017 (ennakkotieto) JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO • Suomi toisena ja vieraana kielenä -perusopinnot (26 op) alk. 31.1.2017 LAPIN YLIOPISTO • Design Management ja palvelumuotoilu (25 op) syksy 2017 (ennakkotieto) • Yrittäjyyden perusopinnot (25 op) syksy 2017 (ennakkotieto) VAASAN YLIOPISTO • Finnish for Foreigners (5 cr) begins 24.1.2017 • Englannin kielen perusopinnot (25 op) • Käännösharjoitukset I englannista suomeen Translation I (5op), alk. 16.1.2017 • Kielellisen ilmaisun rakenteet I, Structured expression (5op), alk. 8.3.2017 • Tieteellinen viestintä, Academic Communication (5op), alk. 28.3.2017 • Johdatus englanninkieliseen kirjallisuuteen, Introduction to Literatures in English (5op), alk. 28.3.2017 • Kasvuyrittäjyyden menestystekijät (5 op) alk. 17.3.2017 • Ruotsin kielen aineopinnot/erillisjaksoja (VY) • Nordistiikka tieteenä KOTI2001, (5op) 23.1.2017 • Työelämän kieliasiantuntijuus KOTI2004, (5op), 20.3.2017 • Saksan perusopinnot 25op (VY) • Maantuntemus ja nykyhistoria GERM1105, (5op), 17.1.2017 • Kielitieteen peruskurssi GERM1103, (5op), 18.1.2017 • Johdatus kirjallisuuden opiskeluun GERM1102, (5op), 18.1.2017

Kesäopetuksen 2017 tarjonta ilmoitetaan alkuvuodesta.

Katso tarkemmat tiedot kotisivuiltamme!

VOIMASSA OPISKELIJAKORTILLA JOKA PÄIVÄ!

TYÖELÄMÄN KOULUTUKSET • Brändi-ilta - asiaa suunnitelmallisesta markkinoinnista 17.11.

• Voimavarakeskeinen työnohjaajakoulutus 2017-2019, alk. 17.1.2017 • Talvityhyt -seminaari 8.2.-9.2.2017 • Videot viestinnän välineenä 23.2.2017 • Smidigare kommunikation med videor 24.2.2017 • Ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja, Nepsy, alk. 28.3.2017 • VoicePilates - hallitse äänenkäyttö ja kehonkieli esiintymistilanteissa, 31.3.2017

(NORM. 15,60€)

www.vaasankesayliopisto.fi

Onko sinulla huikea juttuidea?

Kiinnostaako toimittajan, kuvaajan tai kuvittajan työ?

Opiskelijan

asialla.

Hae avustajaksi Vylkkäriin laittamalla meiliä osoitteeseen paatoimittaja@vyy.fi.

Aiempi kokemus lehtityöstä on plussaa, mutta kiinnostus oppia riittää.

VaasanYliopistonYlioppilaskunta VYYtweets Ylioppilaskunta

www.vyy.fi

6

vaasanylioppilastalo.fi

KOLUMNI Jaana Asiala

Ylioppilaskunnat ovat opiskelijan etu JÄLLEEN on se aika vuodesta, kun Vaasan yliopiston ainejärjestöt, osakunnat ja ylioppilaskunta suunnittelevat tulevaisuuden linjoja sekä toimintaa ensi vuodelle. Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan, VYY:n hallitus on laatinut viime vuonna hyväksytyn strategian mukaista toimintasuunnitelmaa, jonka tavoitteena on yhtenäisempi ylioppilaskunta ja jäsenlähtöisempi toiminta. Samaan aikaan ylioppilaskunnan edustajistossa keskustellaan budjettisäästöistä.

Edustajistossa on ehdotettu esimerkiksi Vaasan ylioppilaslehden budjetin leikkaamista ja lehden lakkauttamista.

Ylioppilaskuntien tehtävää määrittää yliopistolaki. Lain mukaan ylioppilaskunnan tarkoitus on toimia jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä.

Lisäksi ylioppilaskunnan tehtävänä on osallistua yliopiston kasvatustehtävään valmistamalla opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen.

Vaasan yliopiston ylioppilaskunta toteuttaa lakisääteisiä tehtäviään tarjoamalla jäsenilleen – eli opiskelijoille – mahdollisuuksia osallistua yliopiston kehittämiseen erilaisten hallinnon opiskelijaedustajapaikkojen kautta.

Lisäksi ylioppilaskunnan jäsenenä voi osallistua ylioppilaskunnan toimintaan valiokunnissa ja projekteissa. Vaasan yliopiston ylioppilaskunta järjestää erilaisia tempauksia ja tapahtumia, jotka ovat jäsenistön kohtaamispaikkoja. Jäsenistö voi tuoda esille omia mielipiteitään ja harjoittaa ammattitaitoaan esimerkiksi osallistumalla Vaasan ylioppilaslehden tekoon. Lehti on yksi konkreettisimmista ylioppilaskunnan tarjoamista jäsenpalveluista, ja sen lakkauttaminen tarkoittaisi itsenäisen opiskelijamedian

katoamista. Vaasan ylioppilaslehti lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta kampuksella ja toimii riippumattomana opiskelijoiden äänenkannattajana koko Vaasan alueella.

Perustelut Vaasan ylioppilaslehden lakkauttamiselle ovat olleet talouspainotteiset. Jäsenistöltä kerättäviä jäsenmaksuja ei haluta käyttää jäsenistön tekemään ja jäsenistölle suunnattuun opiskelijajulkaisuun. Ylioppilaslehteä ei myöskään pidetä fyysisessä muodossaan merkittävänä mediana. Media on murroksessa, ja toki opiskelijalehtien tulee kehittyä ajan hengen mukaisesti. Ylioppilaskunta ei ole kuitenkaan voittoa tavoitteleva yritys, vaan opiskelijoiden etujärjestö. Myöskään ylioppilaslehden ei ole tarkoitus tuottaa voittoa, koska se on jäsenpalvelu.

Ylioppilaskunta ei ole voittoa tavoitteleva yritys.

Mitä tahansa tulevaisuudessa tapahtuukin, ylioppilaskuntien on aina oleellista pohtia, mihin jäsenistöltä kerätyt varat käytetään. Mitkä ovat ylioppilaskunnan ydintehtävät tulevaisuudessa? Miten niitä toteutetaan? Itse toivon näkeväni tulevaisuuden VYY:n edelleen vahvana edunvalvonta- ja palveluorganisaationa, joka tarjoaa jäsenistölleen mahdollisuuksia kasvaa, kehittyä ja verkostoitua monialaisessa yliopistoyhteisössä.

Kirjoittaja on Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeri.

7

A N A LY YS I

Ei kiinnosta On helppo todeta, että politiikka ei kiinnosta nuoria.

Vaikeampaa on selittää, mistä se johtuu.

TEKSTI Rasmus Arikka

E

NSI keväänä on kunnallisvaalit.

Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan heinäkuussa julkaistun kyselytutkimuksen mukaan 59 prosenttia 18–29-vuotiaista nuorista aikoo äänestää niissä. Noin viidesosa kyselyyn vastanneista ei aio käyttää mahdollisuuttaan vaikuttaa kotikuntansa asioihin.

Miksi poliittinen vaikuttaminen ei kiinnosta nuoria aikuisia? Miksi kaikki eivät äänestä?

Heikko äänestysaktiivisuus johtaa siihen, että eduskunnassa ja kaupunkien valtuustoissa vanhat – useimmiten miehet – päättävät nuortenkin asioista.

Akatemiatutkija Hanna Wass Helsingin yliopiston talouden ja politiikan tutkimuksen laitokselta kuitenkin painottaa, että nuoria ei pitäisi syyllistää äänestyspassiivisuudesta ja poliittiseen toimintaan osallistumattomuudesta. ”Kaikki puheet siitä, että nuoret äänestävät

8

KUVITUS Eetu Lehmusvaara laiskasti, nukkuvat vaaleissa tai makoilevat sohvalla, pitää lopettaa”, Wass toteaa.

Hänen mukaansa syyt poliittiseen osallistumattomuuteen ovat muualla kuin nuorissa itsessään.

VALTION nuorisoasiain neuvottelukunnan tutkimuksen mukaan nuoret jättävät useimmiten äänestämättä, koska eivät koe omaavansa mielipiteitä, joiden perusteella äänestää. Myös sopivan ehdokkaan löytäminen koetaan hankalaksi.

Kokoomusnuorten puheenjohtaja Daniel Sazonov uskoo, että nopeatempoisessa yhteiskunnassa äänestäminen ja puoluepolitiikka eivät näytä riittävän konkreettisilta keinoilta vaikuttaa. ”Etenkin sosiaalisen median aikakaudella vaikuttamisesta ja mielipiteiden ilmaisemisesta on tullut todella nopeatempoista. Moni nuori saattaa mieltää puoluekoneistot hieman jäykiksi ja ajatella, ettei niiden suuntaan pääse vaikuttamaan ainakaan ruohonjuuritasolta”, Sazonov pohtii.

Myös tutkija Wass arvelee, että monen nuoren näkökulmasta esimerkiksi kansalaisaloitteet ovat äänestämistä konkreettisempi keino vaikuttaa. On mielenkiintoista, että Nuorisobarometrin perusteella nuoret kokevat juuri äänestämisen parhaaksi tavaksi vaikuttaa.

Myös Sazonov uskoo, että varmin tapa muutoksen aikaansaamiseksi on saada puolueet asian taakse, ja hän suosittelee kaikkia osallistumaan. ”Jos jättää politiikan tekemisen kokonaan

muille, niin silloin muut tekevät päätökset puolestasi”, hän sanoo.

Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi muistuttaa, että puoluepolitiikka ja äänestäminen eivät ole ainoita väyliä vaikuttaa. ”Se, että koetaan jokin puolueen ideologia vahvasti omakseen, ei ole enää tätä päivää. Nykyään halutaan nopeasti tuloksia, ja demokratia on hidasta”, Näkkäläjärvi toteaa.

POLITIIKAN lisäksi on muitakin tapoja vaikuttaa, ja nuoret saattavat olla aktiivisia eri tavoin. Esimerkiksi kokoomusnuorten Sazonovin mukaan monet nuoret toimivat aktiivisesti erilaisissa kansalaisjärjestöissä. Tutkija Wass ei ole samaa mieltä. ”Nuorilla kasautumisefekti on tosi voimakas: puhutaan moniottelijanuorista, jotka käyttävät koko paletin hyväkseen. Ne, jotka ovat jollain tasolla hyvinvoivia ja aktiivisia, toimivat aktiivisesti myös politiikassa”, Wass sanoo.

Opiskelijana ilmiö on helppo havaita: aktiiviset opiskelijajärjestötoimijat tuntuvat olevan kaikkialla ja koko ajan. Kuilu aktiivisten ja ei-niin-aktiivisten välillä on suuri.

Nuorisobarometri-tutkimuksen perusteella nuoret luottavat poliittisiin instituutioihin ja ovat myös kiinnostuneita politiikasta. Kiinnostus ei silti johda toimintaan, mikä on Wassin mukaan tavallista. ”Ollaan teoriassa kiinnostuneita, mutta politiikassa on jotain sellaista, mihin ei itse haluta itse sekaantua”, Wass tiivistää.

Haluttomuus sekaantua politiikkaan siirtää vallan vanhemmille sukupolville, koska iän myötä myös äänestysaktivisuus nousee. Suomessa kansanedustajien keski-ikä on lähes 50 vuotta.

Parlamenttienvälisen liiton Inter-Parliamentary Unionin (IPU) selvityksen mukaan alle kaksi prosenttia maailman kaikista kansanedustajista on alle 30-vuotiaita. Kuulostaa huolestuttavalta.

Oikeasti huolestuttavaa on se, että syiden sijaan löydetään lähinnä syyllistäjiä.

Esimerkiksi kansanedustaja Ilmari Nurminen (sd) sanoi Ylioppilaslehdelle syyskuussa: ”Nuorten pitäisi katsoa peiliin. Heikko äänestysaktiivisuus johtaa siihen, että vanhemmat sukupolvet saavat johtaa politiikkaa.”

”Huono-osaisuus heikentää poliittisen osallistumisen edellytyksiä.” tutkija Hanna Wass

Hämmentävää on se, että Nurminen on itsekin nuori – vain 25-vuotias.

Jos äänestäminen ja politiikka eivät kiinnosta, Wassin mukaan syitä pitää hakea muualta kuin yksilöiden toiminnasta. Hulluinta on se, että poliittisesti aktiiviset joutuvat usein perustelemaan, miksi muita nuoria ei kiinnosta. Niin kävi tässäkin jutussa. ”Meillä on usein nurinkurinen asetelma: ne, jotka ovat paikalla, joutuvat perustelemaan, miksi toiset eivät ole paikalla”, Wass sanoo. Hän vertaa tilannetta konserttiin, jossa lipun ostaneilta kysyttäisiin, miksi muut eivät ole ostaneet lippua.

KIINNOSTUS politiikkaan ja vaikuttamishalukkuus syntyvät jo lapsuudenkodissa. Puhutaanko kotona politiikasta? Äänestävätkö vanhemmat?

Muun muassa nämä asiat vaikuttavat poliittiseen aktiivisuuteen. ”Osallistumisaktiivisuus periytyy vanhemmilta. Perhetausta selittää esimerkiksi sisarusten yhdenmukaisesta äänestyskäyttäytymisestä ison siivun”, Wass kertoo. ”Tästä syystä ei ole reilua, että nuorilta käydään yksilökohtaisesti tivaamassa, miksi he eivät äänestä, koska se, miten yksittäinen nuori toimii, heijastaa sellaisia asioita, joihin hän ei ole itse suoraan voinut vaikuttaa”, hän jatkaa.

Se on totta.

On täysin sattumaa, mihin ja millaiseen perheeseen syntyy. Tällä sattumalla on kuitenkin elämänmittaiset seuraamukset.

Vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa muun muassa koulutukseen, arvoihin ja asenteisiin.

Koulutus taas vaikuttaa siihen, keneen tutustuu ja miten verkostoituu. Tutkimusten mukaan kaikkein korkeimmin koulutetut myös äänestävät aktiivisimmin. Käänteisesti vähiten koulutetut osallistuvat kaikkein vähiten. ”Jos koulutus jää vain perusasteelle, äänestysaktiivisuus on etenkin nuorten kohdalla dramaattisesti korkeakoulutettuja matalampi. Äänestämisessä näkyy laajasti myös muu taloudellinen ja sosiaalinen hyvinvointi”, Wass sanoo.

Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna lähes viidesosa 20–29-vuotiaista miehistä oli pelkän perusasteen koulutuksen varassa. Kaiken kaik-

9

kiaan alle 30-vuotiaista aikuisista pelkän peruskoulutuksen saaneita oli 116 589, eli 17 prosenttia koko ikäluokasta.

Luku on suuri, ja sen vaikutukset myös.

Wass pitää eriytymistä todella suurena yhteiskunnallisena ongelmana. ”Se ei ole vain tulonjakoa, vaan se näkyy myös esimerkiksi sosiaalisissa suhteissa, asumisessa, terveydessä ja kuolleisuudessa. Olennaista on havaita, että huono-osaisuus heikentää myös poliittisen osallistumisen edellytyksiä ja sitä kautta omien näkemysten välittymistä päätöksentekoon. Se heijastuu joka paikkaan.”

Wass puhuu myös elitisoitumisesta, joka nuorten kohdalla alkaa jo kauan ennen äänestysikää tai ensimmäistä luottamustehtävää. Poliittisiin tehtäviin pyrkivät nuoret ovat usein hyvin toimeen tulevista perheistä, ja he ovat saaneet koulutuspolkunsa kautta ympärilleen tietynlaisen sosiaalisen verkoston.

Wassin mukaan jo vaaleissa ehdolle asettuvat ovat keskimäärin paremmin koulutettuja ja paremmin tienaavia kuin muut.

VUODEN 2014 Nuorisobarometrin mukaan nuoret arvostavat yksilöllisyyttä vaikuttamisessa. Kuulostaa hienolta, mutta kukaan ei tiedä, mitä se tarkoittaa. ”Individualistinen osallistuminen on käsitteellisesti kummallinen”, Hanna Wass pohtii.

Wassin mielestä vaikuttamishalun takana on useimmiten yhteinen päämäärä tai tavoite. Äänestäminen on hyvä esimerkki kollektiivisesta vaikuttamista: jos halutaan tuloksia, tarvitaan iso porukka äänestämään samalla tavalla. Wassin mukaan ihmiset äänestävät ensisijaisesti sosiaalisten identiteettien ja ryhmäidentiteetin perusteella, eli halutaan kuulua johonkin porukkaan.

Nuorisobarometri-tutkimuksen mukaan nuoret kokevat poliittisen vaikuttamisen esteenä usein ajanpuutteen tai sen, etteivät löydä sopivia keinoja vaikuttaa. Mistä se kertoo? Ei ainakaan motivaation puutteesta. ”Jos laitetaan fokus yksilön motivaatioon ja vastaukseksi tarjotaan syyksi sellaisia asioita kuin ajan puute, ei tavoiteta ongelman juurisyitä. Se on sama asia, että liikalihavuus nähtäisiin yksilön heikkoutena, joka johtuu vain itsekurin puutteesta”, Wass selostaa.

Wassin mielestä suhtautuminen ylipainoon ja äänestämättä jättämiseen ovat ilmiöinä samanlaisia. Usein niistä syytetään yksilöä, vaikka todelliset ongelmat ovat yhteiskunnan rakenteissa, jotka ylläpitävät näitä ilmiöitä.

Ylipaino voidaan nähdä markkinoiden ja sosiaalisten toimintatapojen aiheuttamana epidemiana. Vaaleissa äänestämättä jättäminen taas johtuu pääosin yhteiskunnallisesta epätasa-arvosta kaikilla elämän osa-alueilla, ei pelkästään yksilön motivaation puutteesta.

Wass toistaa saman väitteen monta kertaa: yksilön syyllistämisestä ei ole mitään hyötyä.

NUORET eivät osallistu politiikkaan aktiivisemmin, jos heitä osoitetaan sormella. Miten sitten?

Demarinuorten Näkkäläjärveltä löytyy ainakin yksi ehdotus. ”Politiikkaa pitäisi viedä kouluihin nähtäväksi ja erityisesti toisen asteen oppilaitoksiin. Suomalaisessa peruskoulussa käydään hyvin pinnallisesti läpi, mitä erilaisia ideologioita ja arvoja puolueilla on.”

Näkkäläjärven mielestä koulujen ja kuntien velvollisuus on järjestää tilaisuuksia, joissa nuorille kerrotaan erilaisista vaikuttamismahdollisuuksista ja -kanavista. Onko nuorten vaikuttamishaluttomuudessa siis kyse tiedon puutteesta?

Sitä mieltä tuntuu olevan moni nuorisopoliitikko.

Varsinais-Suomessa paikallisten poliittisten nuorisojärjestöjen puheenjohtajat julkaisivat lokakuussa kannanoton, jossa vaadittiin koulujen ovien aukaisemista poliittisille nuorisojärjestöille.

Yhteiskuntaopin tunneilla annettava katsaus Suomen poliittiseen järjestelmään ei riitä. -- Me haluamme tehdä oman osuutemme demokratiakasvatuksesta, mutta se onnistuu vain koulujen ja nuorisojärjestöjen yhteistyöllä.

Ajatus ei ole uusi. Jo aiemmin on keskusteltu siitä, että nuorten poliittinen passiivisuus ja heikko tietämys politiikasta vanhempiin ikäpolviin verrattuna johtuu siitä, että kouluista

10

on siivottu poliittinen keskustelu.

Tutkija Wass väittää, että ongelma ei ratkea ainoastaan koulujen politiikkavalistuksella.

Keskustanuorten puheenjohtaja Hilkka Kempin mielestä puolueiden toiminnan on muututtava. ”Puolueiden tulee kyetä uusiutumaan ja tarjoamaan helppoja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen osallistumisen tapoja.

Nykyaikaa on vastata tekstiviestikyselyihin tai ehkä ottaa kantaa Facebookissa liikennevaloissa seisoessa.”

Kokoomusnuorten Sazonov on samaa mieltä. Hän kokee, että puolueiden tulisi mukautua ympäröivän maailman muutoksiin siten, että nuoret kokisivat ne tehokkaiksi vaikuttamisen kanaviksi. Sazonov myös kehottaa nuoria aktivoitumaan puolueiden toimintaan ja pyrkiä muuttamaan niitä sisältä päin. ”Usein puhutaan nuorten osallistamisesta, mutta totuus on se, että valta pitää ottaa. Vallan ottaminen tapahtuu poliittisen järjestelmän kautta”, Sazonov sanoo.

Nuorten osallistamisen lisäämiseksi on ehdotettu muun muassa sähköistä äänestämistä ja pohdittu äänestysikärajan laskemista. Wassin mukaan ei ole järkevää hakea syitä vain politiikan sisältä. ”Kaikki tavat, joilla pyritään helpottamaan osallistumista käytännössä, on sinänsä arvokasta, mutta silloin aktivoiva vaikutus kohdistuu niihin, joilla on jo lähtökohtaisesti paremmat edellytykset osallistumiseen”, Wass selostaa.

TILASTOKESKUKSEN mukaan vuoden 2012 kunnallisvaaleissa 58,2 prosenttia kaikista äänioikeutetuista käytti äänioikeuttaan. Ensi huhtikuussa nuorten äänestysaktiivisuus on arvioituna samaa luokkaa. Ongelmallista on, että äänestämättä jättävät ovat jo valmiiksi kaikkein heikoimmassa yhteiskunnallisessa asemassa. ”Marginaalisten ryhmien vaikuttamishalukkuus pienenee, jos kaikki poliittiset päätökset vain heikentävät heidän asemaansa. Voisi luulla, että se saisi ihmiset nousemaan barrikadeille, mutta niinhän ei käy, vaan se vain passivoi entisestään”, Wass sanoo.

Jos kaikki poliittiset päätökset valtakunnan ja kuntien tasolla näyttävät parantavan vain korkeasti koulutettujen asemaa, se lisää myös heidän äänestyshalukkuuttaan.

Samanaikaisesti vähemmän koulutetut osallistuvat entistä vähemmän politiikkaan, ja vaarana on se, että politiikka jää vain pienen eliitin käsiin. ”Jos aktiivisuus ja poliittinen edustus ovat vain pienen ihmisjoukon käsissä, politiikka menee kauemmaksi monen elämästä. Jos se tältä näyttäytyy, miksi kukaan haluaisi sellaiseen prosessiin osallistua?” Wass pohtii.

Vaaleihin on aikaa alle kuusi kuukautta. Jos äänestysaktiivisuutta halutaan lisätä, kannattaa syyttää jotain muuta kuin nuoria tai politiikkaa.

KOLUMNI Kristian Kollár

Lehdessä on natsi SAKSA on maailman pelottavin kieli. Nyt ei puhuta sen kieliopista ja järkyttävistä datiivi-akkusatiivisäännöistä vaan siitä, että natsit puhuivat sitä. Ja tietäväthän kaikki vanhan totuuden, jonka mukaan ranska ja italia ovat kauniita kieliä, mutta viattomienkin asioiden lausuminen saksaksi kuulostaa joltain, minkä mustiin pussihousuihin pukeutut ilkimys laukoo ilmoille metrisen sylkikaaren saattelemana.

Krankenschwester!

Törmäsin Yhdysvaltain presidentinvaaleja seuratessani yllättäen saksankieliseen sanaan Lügenpresse. Vieraskielinen aihetunniste Hillary Clintonia solvaavassa twiitissä oli vähintäänkin outo, joten siirryin Googlen puolelle harjoittamaan tutkivaa journalismia. Ohitin jokaisen hakutuloksen yläreunassa seireeninä laulavan Wikipedian, koska eihän siihen voi luottaa, ja siirryin suoraan uutisartikkeleihin. Nyt nappasi!

Kyseessä ei ole vain natsilta kuulostava sana, vaan ihan aikuisten oikea natsisana!

Mediatalot kuten Washington Post, Time ja Reuters ovat kertoneet, kuinka presidentiksi valitun Donald Trumpin kannattajat ovat hyökänneet toimittajia vastaan käyttämällä tätä natsisolvausta. Kuulostaa pahalta, mutta valitettavasti sanan historiaa ei sen liiemmin artikkeleissa avata.

Käydään nyt kuitenkin Wikipediassa.

Sana esitellään siellä halventavana poliittisena terminä, jota lehdistöstä käytetään silloin, kun niiden pyrkimystä totuuden etsimiseen epäillään. Pettymys on valtava, kun natsisanan alkuperäksi selviääkin 1800-luvun puoliväli ja käyttäjiksi vuosien varrella kansallissosialistien lisäksi muun muassa katoliset, muu lehdistö, vasemmisto, oikeisto sekä juutalaiset marxistit.

Rapakon takaiselle poliittiselle nimittelylle ja natseilla pelottelulle on helppo nauraa täältä, mutta täkäläinen retoriikka ei juurikaan eroa jenkkien touhuista. Helsingissä järjestettiin

syyskuussa 15 000 ihmistä paikalle houkutellut Peli poikki -mielenosoitus teemanaan rasismin ja fasismin vastustaminen. Samaan aikaan järjestettyyn vastamielenosoitukseen osallistui Helsingin Sanomien mukaan nelisenkymmentä henkilöä, joista puolet osoitti mieltään. Hyvispahis-suhde näyttäisi näiden lukujen perusteella olevan Suomessa paremmassa jamassa kuin mitä media otsikoillaan antaa välillä ymmärtää, mutta huolissaan ollaan silti.

Natsismin nousulla saa aika raflaavia otsikoita, sitä ei käy kieltäminen. Median edustajan on kuitenkin oltava varovainen, ettei se Lügenpressenistä otsikoimalla itse muutu osaksi tätä ikävissä konnotaatioissa rypevää kokonaisuutta.

Natsihysterian lietsominen ja sanan

Natsihysterian lietsominen on vaarallista. tarpeeton käyttö ei ole vain typerää, vaan myös on vaarallista. Saksan kansallissosialistisen puolueen jäsenten haukkumanimen liittäminen kehen tahansa ksenofoobiseen huru-ukkoon tulee vääjäämättä aiheuttamaan natsi-sanalle kamaluuden inflaation, jonka myötä kenet vain voi kohta surutta rinnastaa yhteen maailmanhistorian hirveimmistä hallinnoista. Vaikka reipas isämmaanpuolustaja haluaakin neekerit vittuun Suomesta, ei hän ehkä kuitenkaan paini samassa sarjassa 11 miljoonaa henkeä systemaattisesti tuhonneen aatteen kanssa.

Ja hyvä niin.

Kirjoittaja on viestinnän opiskelija Vaasan yliopistossa.

11

ILMIÖ

Kasvisruoassa maistuu eettisyys Etiikan kysymykset kuuluvat olennaisesti ruokavaliokeskusteluun, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta osallistua siihen.

Onko kasvisruoan valinta korkeasti koulutettujen etuoikeus?

TEKSTI Aino Hyyryläinen

K

KUVITUS Eetu Lehmusvaara

ASVISRUOAN suosio on kasvanut viime vuosina lähes räjähdysmäisesti. Sosiaalisessa mediassa erilaiset kasvisruokailijoiden tempaukset ja ryhmät keräävät kymmeniä tuhansia osallistujia.

Erityisen näkyvästi ruokavaliokeskusteluun tekevät paluuta eettiset argumentit.

Tuorein peruste kasvisruokavalion valitsemiseen on yleinen huoli ympäristön tilasta ja ilmastonmuutoksesta, sanoo Vaasan yliopiston soveltavan filosofian professori Tommi Lehtonen.

“Fokus on viime vuosina virittynyt yleisempään luonnontilaa ja ilmastonmuutosta koskevaan keskusteluun. Monille nyt vegaani- tai kasvisruokaa ruokavalioonsa lisänneille se on keskeinen peruste”, Lehtonen kertoo.

Tietoisuus esimerkiksi tuotteiden hiilijalanjäljestä on lisääntynyt. Tutkija Juha-Matti Katajajuuri Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta kirjoittaa ilmasto.org-sivustolla, että kuluttajat etsivät nykyään yhä enemmän tietoa elintarvikkeiden tuotantoketjuista ja vaikutuksista ympäristöön.

Maailman luonnonsäätiö WWF:n Suomen rahaston vuonna 2012 teettämän selvityksen mukaan ruoan ilmastovaikutukset ovat 18 prosenttia kokonaishiilijalanjäljestä. Selvityksessä todetaan, että erityisen korkeita ovat maitotuotteiden ja naudanlihan aiheuttamat päästöt.

Professori Lehtonen kertoo, että historiallisesti kasvisruokavalion valintaa on perusteltu biologisilla ja uskonnollisilla syillä.

“Me pärjätään biologisesti kasvisruokavaliollakin”, Lehtonen sanoo.

Toisena tekijänä hän pitää uskontoihin liittyviä perinteitä: “Lihansyönnistä pidättäytymistä on pidetty hyveenä. Se on liittynyt erilaisiin puhtauskäsityksiinkin.”

Esimerkkinä Lehtonen kertoo Intian perinteistä, joissa kasvisruoka liittyy hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa korostettuun elämän kunnioittamiseen.

Uskontojen maailma -sivustolla Kulttuurien museon amanuenssi Pilvi Vainonen kirjoittaa kasvissyönnin liittyvän hindulaisuuteen, koska väkivallattomuus on yksi sen ihanteista. Tapa levisi hänen mukaansa alempien kastiryhmien tavoitellessa ylempien ryhmien puhdasoppisuutta.

MODERNIN kasvisruokabuumin alun professori Lehtonen sijoittaisi vuoteen 1975, jolloin australialainen filosofi, professori Peter Singer julkaisi teoksensa Oikeutta eläimille. Teoksen ilmestymisen jälkeen filosofinen argumentointi ruokavalioiden etiikasta siirtyi tiedepiireistä myös yleiseen keskusteluun.

“Eläinoikeusliike henkilöityy Peter Singeriin”, Lehtonen arvioi. Oikeutta eläimille -teoksen perusajatuksena on niin sanotusti egalitarinen eli tasa-arvoinen näkemys eläinlajeista.

“Kaikkien eläinten kärsimys täytyy ymmärtää lähtökohtaisesti samanarvoiseksi”, Lehtonen selventää.

Esimerkiksi suomalaisen Oikeutta eläimille -yhdistyksen ajattelussa korostuu tasa-arvo eri eläinlajien välillä. Spesismi eli lajisorto on yhdistyksen kotisivujen mukaan rinnastettavissa rasismiin, sillä

12

molemmat asettavat tietyn osan ihmisistä arvoltaan toisten yläpuolelle.

Ruokavalion valinta on etuoikeus.

KUINKA pitkälle tuo tasa-arvo sitten tulisi ymmärtää?

Lehtonen avaa Singerin teoriaa kohtaan esitettyä vastaesimerkkiä, jossa kuvitellaan tulipalo taloon, jonka sisällä on kissa, koira ja ihminen. Kenet pitäisi pelastaa?

Täysin lajitasa-arvoinen käsitys vaatisi, että ihmistä ei pelasteta ensin, koska hän olisi arvokkaampi kuin kissa tai koira. Lehtosen mukaan Singerin argumentit eivät mene näin pitkälle: “Ihmiset pelastavat ensisijaisesti ihmisiä”, hän selittää.

Eläinten oikeuksista filosofisessa Paatos-lehdessä kirjoittava Riina Simonen luonnehtii Singeriä utilitaristiksi.

Utilitarismi on filosofian suuntaus, jonka mukaan teko on moraalisesti hyvä, jos se tuottaa mahdollisimman paljon hyötyä. Toisin sanoen Singerin eläinfilosofia arvioi tekoja käytännön seurausten perusteella.

valioista kasvaa. Vuoden 2012 Nuorisobarometrissä todetaan, että hyvällä koulumenestyksellä on suoraviivainen yhteys kasvisten määrään ruokavaliossa.

Erot ovat nähtävissä jo peruskoulussa, ja tutkimuksen mukaan mitä korkeammin koulutettuja tarkastellaan, sitä suurempi osuus heistä on kasvissyöjiä.

Viime vuosien aikana kasvisruoan kysyntä opiskelijaravintoloissa on kasvanut valtakunnallisesti. Jo kolme vuotta sitten Savon Sanomat uutisoi, että jopa kolmannes korkeakouluopiskelijoista valitsee kasvisvaihtoehdon. Vain muutama vuosi sitten erot korkeakoulujen välillä olivat kuitenkin suuria. Viimeisen vuoden aikana kasvisruoan kysyntä on kasvanut noin kolmanneksen tasolle myös pienissä korkeakouluissa.

Ainakin Suomessa kasvisruokailu on siis kytköksissä koulutustasoon ja sitä kautta hyväosaisuuteen.

Professori Lehtosen mukaan eettinen keskustelu ei silti ole pelkästään etuoikeus.

“Sitä ei kannata turhentaa sanomalla, että te olette vain niin hyväosaisia”, Lehtonen jatkaa. “On meidän moraalinen velvollisuus ihmisinä kysyä, mikä on oikea elämäntapa.”

Vaikka hän myöntääkin, että mahdollisuus valita ruokavalionsa on aineellisesta hyvinvoinnista johtuva mahdollisuus, se ei hänen mielestään vähennä eettisen keskustelun merkitystä.

“Voisi ajatella, että yksi ihmiskunnan suurimmista haasteista tällä hetkellä liittyy ilmastonmuutokseen.

Ruokavaliota koskeva keskustelu kytkeytyy siihen, joten sen merkitystä ei pidä vähätellä.”

Simosen mukaan Singerin filosofiassa keskeistä on ensisijaisten ja toissijaisten intressien huomiointi.

“Esimerkiksi jonkun ihmisen intressi syödä lihaa on toissijainen suhteessa eläimen intressiin olla tulematta tapetuksi”, Simonen kirjoittaa. “Eläimellä on siis suurempi oikeus jatkaa elämäänsä kuin ihmisellä on oikeus syödä lihaa.”

Mutta voiko etiikka vaikuttaa ihmisten arkielämään?

“Joillain saattaa olla etiikasta sellainen kuva, että se on aika teoreettista”, professori Lehtonen sanoo.

Singerin Oikeutta eläimille on kuitenkin selkeä poikkeus: teoksen eettinen argumentaatio on saanut monet muuttamaan ruokavaliotaan. Myös Lehtonen itse kertoo, että Singerin teos vaikutti hänen omaan päätökseensä siirtyä noudattamaan kasvisruokavaliota.

“Se on hyvä esimerkki siitä, että eettinen argumentaatio voi vaikuttaa ihmisten käytännön elämään”, Lehtonen analysoi. Juuri sen takia Singerin teosta on kutsuttu jopa yhdeksi viime vuosisadan vaikutusvaltaisimmista filosofisista teoksista.

EETTISEN keskustelun voima on Lehtosen mukaan nimenomaan argumentaatiossa.

“Filosofiassa ja etiikassa ei varsinaisesti kerätä empiiristä aineistoa. Etiikka kaatuu tai pysyy pystyssä argumenttien voimasta”, hän kertoo. Vaikka Peter Singer käyttääkin teoksessaan myös empiirisiä esimerkkejä eläinten kärsimyksestä, Lehtosen mukaan teoksen vaikuttavuus perustuu juuri hyvin muodostettuihin argumentteihin.

“Näyttäisi siltä, että ruokavaliokeskustelussa Singerin eläinten oikeuksia koskevat argumentit ovat niin vahvoja, että ne ovat saaneet monet käytännössä muuttamaan elintapojaan.”

Eettisen keskustelun rinnalle on noussut myös näkemys siitä, että ruokavalion valinta on etuoikeus, joka koskettaa vain varakasta länsimaalaista. Köyhissä

maissa kasvisruokavaliolle ryhdytään olosuhteiden pakosta, ja se voi johtaa jopa aliravitsemukseen.

Onko siis etuoikeutettua valita ruokavalionsa eettisin perustein?

Iso-Britanniassa vuodesta 1944 toiminut The Vegan Society kirjoittaa kotisivuillaan, että vegaaniliike on sosiologisten tutkimusten mukaan länsimainen ja valkoinen ilmiö, joka yhdistetään erityisesti hyvätuloisiin ihmisiin. On mielenkiintoista pohtia, mikä on hyväosaisuuden ja eettisen ruokavaliokeskustelun yhteys.

“Totta kai se on vaatinut, että on mahdollisuus ruokavaliota koskeviin vaihtoehtoihin, ja että on tietoa eri valinnoista ja niiden seurauksista”, professori Lehtonen arvioi.

Korkean koulutuksen myötä myös tieto ruoka-

”On meidän moraalinen velvollisuus kysyä, mikä on oikea elämäntapa.” professori Tommi Lehtonen

EETTISET VALINNAT ovat Lehtosen mukaan tieteellisten teorioiden lisäksi myös yksilön toimintaa.

“Kyllä on tärkeää, että yksilökin osallistuu ja kantaa eettistä vastuutaan, olkoonkin että yhden ihmisen merkitys on usein aika pieni.” Esimerkiksi WWF Suomi suosittelee selvityksessään nimenomaan tekoja, joilla yksilöt voivat pienentää hiilijalanjälkeään. Järjestö ehdottaa esimerkiksi ruokajätteen vähentämistä ja naudanlihan kulutuksen puolittamista esimerkiksi kasvisruokaa lisäämällä.

Tutkimusten mukaan ihmiset valitsevat ruokavalionsa eettisin perustein. Oulun yliopistossa vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan ilmastonmuutoksesta huolissaan olevat valitsevat lautaselleen ympäristöystävällistä ruokaa. Pelkkä tieto ilmastonmuutoksen syistä ei riittänyt vaikuttamaan valintoihin, vaan olennaista oli esimerkiksi huoli ilmaston tilasta.

Professori Lehtosen mielestä tieteellinen eettinen keskustelu ja sen pohjalta tehdyt valinnat esimerkiksi ruokavalion suhteen ovat tärkeitä.

“Meidän pitäisi tukea vaikeammissa olosuhteissa elävien ihmisten elämää ja heidän mahdollisuuksiaan elää ruokavaliolla, joka on eettisesti perusteltu”, Lehtonen sanoo.

RUOKAVALION valintaan vaikuttavat eettisten syiden lisäksi myös taloudelliset seikat ja ruoan saatavuus. Ekologisen taloustieteen dosentti Markus Vinnari kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa toukokuussa, että ruokavalion valintaa ohjaa muun muassa se, millaista ruoantuotantoa tuetaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Food Research & Action Center toteaa, että alhaisen tulotason asuinalueilla hyvälaatuisten kasvisten ja hedelmien saatavuus on huonoa.

Alhainen tulotaso kytkeytyy Yhdysvalloissa esimerkiksi yksipuoliseen ruokavalioon ja liikalihavuuteen, kun terveellisen ruoan saatavuutta vähävaraisilla alueilla ei tueta.

Hyväosaisuus mahdollistaa eettisen keskustelun käymisen, kun selviytymisestä ei tarvitse huolehtia.

Siitä voi kuitenkin olla hyötyä, mikäli keskustelu johtaa muutoksiin myös etuoikeutetun yhteisön ulkopuolella.

Pelkkä etuoikeudeksi arvostelu voi jopa johtaa tilanteeseen, jossa nykytilaa ei yritetä muuttaa.

“Jos siihen kekoon, joka haluaa puolustaa ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuutta, voi edes ruokavalion valinnalla kantaa jonkun pienen kortensa, olisi ihan kauheaa, jos sille vain naureskellaan, että mitä se auttaa, jos sä syöt porkkanaa tai kaalia”, Lehtonen toteaa.

13

HENKILÖ

Masentunut mies Masennuksesta puhuminen on vaikeaa, vaikka se koskettaa välillisesti lähes kaikkia suomalaisia, Henri Karttunen väittää.

TEKSTI JA KUVAT Rasmus Arikka

”M

14

INKÄ helvetin takia on huono olla?” Henri Karttunen kysyy.

Karttunen on pohtinut tätä kysymystä jo kolme vuotta.

Hän on masentunut.

Se ei tarkoita sitä fiilistä, jos tentistä tulee hylätty tai maanantaiaamuna ei huvita lähteä luennolle, vaan masennus, eli depressio, on psykiatrinen sairaus.

Masennuksesta kärsivien määrää on vaikea arvioida, koska määritelmät eivät ole yksiselitteisiä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvioiden mukaan jopa viidesosa suomalaisista sairastuu masennukseen elämänsä aikana ja yli puolella heistä se uusii. Lääketieteellisessä Plos Medicine -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan masennus on myös toiseksi yleisin työkyvyttömyyttä aiheuttava sairaus maailmassa.

Karttunen käyttäytyy kuin kuka tahansa 25-vuotias mies, ja ulkoisen olemuksen perusteella hänestä on mahdotonta havaita mitään poikkeavaa.

Mutta erikoista on se, että hän puhuu masennuksestaan avoimesti ja haluaa rohkaista myös muita puhumaan ja hakemaan apua. ”Mielenterveyshäiriöistä on vaikea puhua, koska aiheeseen liittyy niin paljon häpeää. Jos joku katkaisee jalkansa tai saa syövän, sitä ei hävetä.

Avoimella kulttuurilla päästäisiin siihen, että näistä

voitaisiin puhua, koska mielenterveysjutut ovat niin yleisiä.”

Karttusen mielestä jokaisen ystävä- ja tuttavapiirissä on masentuneita. Tästä syystä on tärkeää, että sairautta ymmärretään.

Karttunen on kirjoittanut sairaudestaan myös Facebookiin, ja päivitykset ovat vapaasti kaikkien nähtävillä: Minut tunnetaan helposti innostuvana, sopivan spontaanina ja energisenä persoonana.

Viimeisen kolmen vuoden aikana olen kolmesti myös löytänyt itseni tilanteesta, missä olen kääntynyt itseni vastakohdaksi. Tätä ilmiötä kutsutaan masennukseksi.

Syyskuussa päivityksen julkaisun jälkeen Karttunen sai ystäviltään ja tutuiltaan kymmeniä viestejä, joissa kehuttiin rohkeudesta, ja monet myös kertoivat omista masennusoireistaan. Karttunen pystyi samastumaan näiden ihmisten kokemuksiin ja toisin päin.

Facebook-kirjoituksen rohkaisemina mielenterveysongelmistaan avautuivat lähinnä naiset, mikä ei yllättynyt Karttusta – hänestä se on kulttuurinen ilmiö. ”Varsinkin jätkien puolella masennusta pyritään vähättelemään. Miehillä on niin helvetin suuri kynnys hakea apua, koska miesten on oltava vahvoja eikä saa näyttää heikkouden merkkejä”, Karttunen sanoo.

Onko näin? ”Hyvät asiat jaetaan kavereiden kesken, mutta jätkät eivät osaa keskustella vaikeista asioista”, Karttunen toteaa.

Tilastojen valossa naiset sairastuvat masennukseen helpommin kuin miehet. Karttunen ei usko tätä, vaan hänen mielestään naiset puhuvat ongelmistaan helpommin ja hakevat myös apua todennäköisemmin kuin miehet.

HENRI KARTTUNEN asui lukion jälkeisenä kesänä kotonaan Espoossa, ja hän oli juuri saanut opiskelupaikan Vaasan yliopiston kauppatieteellisestä tiedekunnasta. Samana kesänä Karttusen isä kuoli yllättäen, mutta se ei tehnyt hänestä toimintakyvytöntä. ”Totta kai olin surullinen pari päivää, mutta oli pakko mennä eteenpäin”, hän kertoo.

19-vuotias kylteri muutti Vaasaan, jota hän kutsuu ironisesti ”Espoon siirtokunnaksi ”. Vaikka

Masennus on sairaus, joka ei parane tahdonvoimalla.

Espoosta tulee perinteisesti paljon opiskelijoita Vaasan yliopistoon, Karttunen ei opintojen alkaessa tuntenut ketään.

Yksinäinen hän ei kuitenkaan ollut.

Karttunen kuvailee itseään sosiaaliseksi, ja myös muut pitävät häntä ulospäinsuuntautuneena ja helposti lähestyttävänä. Yliopistosta hän sai nopeasti ystäviä; myös opinnot ja opiskelijajärjestötoiminta kiinnostivat. Hän toimi muun muassa tutorina ja ainejärjestönsä hallituksessa sekä kirjoitti blogia yliopiston verkkosivuille – hän oli aktiivisesti kaikkialla.

Keväällä 2013 Karttunen lähti vaihto-opiskelijaksi Ranskaan, Marseillen kaupunkiin, jossa hän ensimmäistä kertaa havahtui masennusoireisiinsa.

Hän ei osaa selittää, mitä tapahtui, mutta jokin outo tunne valtasi hänet. ”Jos normaalisti haluat tehdä juttuja, ja sit yhtäkkiä heräät eikä huvita enää tehdä mitään”, Karttunen kuvailee.

Se oli pysäyttävää. Kukaan ei voinut kuvitella ekstrovertin miehen sairastuvan masennukseen.

Toisaalta siihen ei voi itse vaikuttaa, kuten Karttunen Facebookiin kirjoittaa.

Minä eikä kukaan muu valinnut masennusta. Se on tahdosta riippumaton tila. En voi pakottaa sitä pois, mutta hyväksymällä tilanteen, etsimällä ja pyytämällä apua, annan itselleni mahdollisuuksia oppia elämään sen kanssa paremmin.

MIELENTERVEYSHÄIRIÖISTÄ täytyy puhua. Näin Karttunen sanoo monta kertaa haastattelun aikana, vaikka myöntää, että puhuminen ei pelkästään riitä.

Hänen mielestään ammattiapua kannattaa hakea niin aikaisin kuin mahdollista. ”Kyllä apua saa suhteellisen helposti, jos sitä hakee. Pääongelma on se, että ihmiset eivät uskalla hakea apua, ja siitä tehdään itse ongelma. On myönnettävä itselleen, että tarvitsee apua.”

Kuten jo todettu, avun hakeminen ei ole helppoa, koska mielenterveyshäiriöihin liittyy voimakas stigma. Tästä syystä masennusdiagnoosia ei aina edes uskota. ”Mulle jotkut ovat kertoneet, että eivät aluksi uskoneet lääkärin antamaa masennusdiagnoosia, vaan halusivat oireilulleen jonkun muun selityksen”, Karttunen selostaa.

Masennus esiintyy monella tavalla, mikä vaikeuttaa sen tunnistamista. Mielialan laskun lisäksi sairauteen voi kuulua muun muassa jatkuvaa väsymystä. Lääketieteellisen Duodecim -lehden mukaan masentuneilla voi olla toivottomia ja kielteisiä näke-

KUKA? Henri Karttunen • • • •

Henri Karttunen on 25-vuotias yrittäjä.

Hän on valmistunut kauppatieteiden kandidaatiksi Vaasan yliopistosta.

Puhuu avoimesti masennuksestaan. ”Mennään eteenpäin.”

myksiä tulevaisuudesta sekä itseensä liittyviä arvottomuuden ja syyllisyyden tunteita. Masennukseen voi myös liittyä ruokahalun, seksuaalisuuden, vuorokausirytmin ja motoriikan häiriintymistä.

Eräs masennusta sairastanut opiskelija, joka haluaa pysyä nimettömänä, kuvaa olotilaansa näin: ”Normaalisti elämässä tuntuu välillä hyvältä ja välillä paskalta, mutta masentuneena mikään ei tunnu miltään. Ei jaksa innostua mistään, syödä tai käydä suihkussa, koska sillä ei ole mitään merkitystä.”

Suomalaisen lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -suosituksessa masennusta voidaan hoitaa masennuslääkkeillä ja terapialla. Yleensä parhaimmat tulokset saadaan, kun näitä hoitomuotoja käytetään yhtä aikaa. Lääkehoito ei välttämättä toimi kaikilla, ja se saattaa aiheuttaa ikäviä sivuvaikutuksia. Karttunen kertoo käyvänsä terapiassa, mutta lääkkeet hän lopetti omasta tahdostaan juuri sivuvaikutusten takia. ”Terapia on mulle hyvä juttu, mutta toisaalta kaikki jutut eivät toimi kaikille”, hän pohtii.

Ammattilaisten lisäksi Karttunen puhuu tunteistaan läheisilleen. Vaikka ystävät ja läheiset kuuntelevat, välillä he saattavat yksinkertaistaa asioita.

Masennus on sairaus, joka ei parane tahdonvoimalla.

Tätä kaikki eivät ymmärrä. Karttusen mukaan omalla asenteella on kuitenkin merkitystä. ”Prosessi alkaa siitä, että sairastuminen pitää myöntää”, hän korostaa.

PALATTUAAN Ranskasta koti-Suomeen Karttusen

masennusoireet helpottivat. Kotiinpaluun jälkeen tapahtui jotain muutakin yllättävää: Karttunen rakastui, ja siitä alkoi parisuhde, joka sai hänet jäämään syksyllä Espooseen, eikä hän palannut Vaasaan opintojensa pariin. Puolen vuoden seurustelun jälkeen Karttunen muutti tyttöystävänsä perässä Australiaan, vaikka suhde oli päättynyt juuri ennen lähtöä.

Australiassa kaikki sujui aluksi hyvin, mutta yllättäen tyhjyyden tunne valtasi Karttusen. Hän päätti tulla takaisin Suomeen, sillä aikaisemmin kotiin palaaminen oli päättänyt masennusjakson. Olo helpottui väliaikaisesti.

Vaikka Karttunen kamppailee koko ajan masennuksensa kanssa, se ei ole tehnyt hänestä täysin toimintakyvytöntä. Viime vuodet hän on toiminut muun muassa yrittäjänä sekä työskennellyt markkinointi- ja myyntitehtävissä. Työn takia hän on myös matkustanut paljon.

Viimeisimmät työtehtävät olivat mieluisia, mutta lopulta Karttunen väsähti, ja työuupumus laukaisi uuden masennusjakson. ”Onhan se typerää sanoa, että uupui työssä, jossa pääsi usein yöpymään viiden tähden hotelleissa ja pelaamaan golfia, mutta niin siinä kävi”, Karttunen paljastaa.

Karttusen masennus on jaksottaista: välillä menee hyvin ja välillä huonommin. Energiaa ei vain riitä kaikkeen, kuten rahoituksen maisteriopintoihin.

MISTÄ masennus johtuu?

Duodecimin artikkelin mukaan masennukselle altistavat muun muassa perinnöllinen taipumus, tietyt persoonallisuuden piirteet ja masennuksen laukaisevat kielteiset elämäntapahtumat.

Yksiselitteistä syytä ei ole.

Yhteiskunnan näkökulmasta masennus on haitallinen tilanne, koska se maksaa sairaspoissaoloina jopa 2,5 miljoonaa työpäivää vuodessa sekä lisää ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä. Henri Karttunen pitää erityisesti nuorten aikuisten tilannetta hälyttävänä. ”Jos on sairastanut masennusta aikaisemmin, riski sen uusiutumiseen kasvaa. Pahimmat vaihtoehdot ovat traagisia: joku tappaa itsensä tai tekee jotain muuta hirveää.”

Karttunen on oikeassa.

Masentuneiden riski tehdä itsemurha on monikertainen terveisiin verrattuna. Arvioiden mukaan jopa kaksi kolmasosaa, eli noin 600 vuosittain Suomessa tapahtuvaa itsemurhaa liittyy masennustiloihin.

KESKUSTELU mielenterveysongelmiin liittyvästä häpeästä ja ”hullun-leimasta” on muuttunut parempaan suuntaa. Karttusen mielestä masennus oli aiemmin vielä suurempi tabu. Jopa Suomen itsemurhatilastot näyttävät paremmilta: 90-luvun alun synkimmät luvut ovat laskeneet tasaisesti.

Karttunen istuu pöydän ääressä vakavana ja pohtii. Hän ei halua luovuttaa, mutta tarvitsee aikaa parantua. Nyt hän ei ole ottanut tarjottuja töitä vastaan, koska hän ei ole varma, pystyykö tekemään niitä, vaikka haluja on.

Golf-harrastus on auttanut Karttusta selviämään: se on ollut hyvää terapiaa. ”Masennus ei ole onneksi vaikuttanut pelaamiseen. Aina kun pelaa, ajatukset ovat vain siinä.”

Opintojen jatkaminen houkuttaa, mutta vielä ei ole sen aika. Karttunen haluaa ekonomin paperit, mutta maisterikurssit ja gradun tekeminen eivät innosta. Hän on myös miettinyt pääaineen vaihtoa, sillä markkinointi, viestintä ja sosiaalinen media kiehtovat tällä hetkellä enemmän kuin rahoitus.

Karttunen neuvoo vielä kerran kaikkia masennusoireista kärsiviä puhumaan ja hakemaan apua mahdollisimman nopeasti. Hän lupaa itse olla esimerkkinä. ”Koitan taistella. Haen duunia ja yritän olla lamaantumatta kokonaan. Mitä syvemmälle masennus etenee, sitä kauemmin toipuminen kestää.” lähde: http://www.kaypahoito.fi

15

VAIHDOSSA

Hyggeä pyörän selässä Jo varhain aamulla ensimmäiset pyöräilijät valloittavat keskustan kadut. Kööpenhaminassa jokainen alkava päivä tuntuu elämykseltä.

E

TEKSTI JA KUVAT Elfi Kjellberg

NSIMMÄISENÄ Kööpenhaminasta tulee mieleen Pieni merenneito -patsas, Nyhavn ja smørrebrødit. Jos katsoo pintaa syvemmälle, löytää toimivan kaupungin, jossa pohjoismaalaiset piirteet yhdistyvät keskieurooppalaiseen tunnelmaan.

Kööpenhamina on nousussa juuri nyt. Se on maailman paras pyöräilykaupunki, maailman paras ruokakaupunki ja ihmiset ovat maailman onnellisimpia. Hyvin tanskalainen sana onkin hygge, joka kuvaa loistavasti kaupungin hyvää tunnelmaa. Se on sekoitus onnellisuutta, rentoutta ja itsevarmuutta.

Tanskalaiset ovatkin itsevarmoja ja jopa suuruudenhulluja. Se näkyy jokaisella elämän alueella: työssä, kouluissa, ihmissuhteissa ja koko maan menestyksessä.

Tanskalaiset ovat hyvin ylpeitä maastaan ja kulttuuristaan, eivätkä pelkää näyttää sitä. Ei ihmekään, että Kööpenhaminaa voi kuvata niin monin superlatiivein.

Tämä on suomalaiselle itsetunnolle hyvin vierasta mutta virkistävää.

Myös arkkitehtuurissa aistii itsevarmuuden. Jotkin rakennukset ovat erittäin kokeilevia ja jopa outoja aina painovoimaa uhmaavista muodoista värien sekamelskaan. Asuintaloista ja pihoista suunnitellaan yhteisöllisiä, niin että naapurit lähes pakotetaan kohtaamaan toisensa päivittäin esimerkiksi jättämällä takapihoja erottavat aidat kokonaan pois. Puistot ja julkiset paikat muokataan viihtyisiksi ja rikastetaan nerokkailla yksityiskohdilla. Koko kaupunkisuunnittelu perustuu siihen, että mistä tahansa päin kaupunkia pääsee alle 15 minuutissa viheralueelle.

Kaupungista löytyy jokaiselle jotakin, ja mikä parasta, melkein kaikki on kävelymatkan päässä. Keskustasta löytää merkittäviä nähtävyyksiä ja historiallisia kohteita, nousussa olevasta Nørrebrosta eri kulttuurien värikästä elämää, Christianiasta vapaaehtoiskulttuuria ja Ørestadista uusinta arkkitehtuuria. Kaupungin vaihtelevuuteen mieltyy heti. Se on pieni, mutta tarpeeksi suuri. Samanlainen, mutta tarpeeksi erilainen.

KÖÖPENHAMINASSA ensimmäinen hankinta on ehdottomasti pyörä. Pyörätiet ovat leveitä, hyväkuntoisia ja lumen tullen ne aurataan ensimmäisinä. Ei ihmekään, sillä yli puolet kööpenhaminalaisista käyttää pyörää kulkuvälineenä työ- tai koulumatkallaan, jopa talvella. Kaiken lisäksi se on nopeampaa, kätevämpää ja huomattavasti halvempaa, kuin julkinen liikenne.

Yhdestä metrolipusta saa pulittaa halvimmillaan yli kolme euroa, kun pyörällä pääsee ilmaiseksi.

Hintataso on muutenkin huomattavasti korkeampi kuin Suomessa. Asuntomarkkinat käyvät kuumina, ja yhdenkin huoneen kuukausittainen vuokra saattaa huimata heikomman päätä. On yleistä, että tanskalaiset opiskelijat asuvat soluasunnoissa ja viihtyvät siellä koko opiskeluaikansa.

16

ULKONA syöminen on usein opiskelijalle luksusta, mutta Kööpenhaminassa se on jokaisen kronen arvoista. Vaikka annoskoot tuntuvat usein pieniltä, ne ovat sitäkin maukkaampia. Tanskalainen on tarkka ruoan laadusta ja sen huomaa kaupassakin: joka toisen purkin kyljessä lukee økologisk, luomu.

Jos haluaa nauttia tanskalaisesta laadusta, mutta selvitä vähemmällä rahalla, on kahvilakulttuuriin tutustuminen hyvä ratkaisu. Suurin osa opiskelijoista viettääkin aikaansa kahviloissa opiskellen ja seurustellen. Erityisen suosittu paikka on vapaaehtoisten opiskelijoiden pyörittämä Studenterhuset, jossa opiskelijakortilla saa halvan kahvin ja löytää varmasti tuttuja kasvoja. Kahvin lisäksi Studenterhuset järjestää kaikenlaisia tapahtumia tietovisoista, kirpputoreihin ja salsatunteihin. Torstaista alkaa viikonloppu, joka tarjoaa konsertteja ja rehellistä biletystä halvan kaljan merkeissä. Studenterhuset on paikka, jossa kööpenhaminalainen opiskelija saa kaikkea, mitä tarvitsee.

Kööpenhaminassa viikonloppu alkaa torstaina.

LUENTOJA on vain muutaman kerran viikossa, joten opiskelijoille järjestetään paljon toimintaa yliopiston puolesta. Erilaiset mentoriohjelmat suunnittelevat ja rahoittavat vierailuja nähtävyyksiin, museoihin tai vaikka Tivoliin, jos opiskelijat niin haluavat. Lisäksi joka perjantai kaikilla neljällä Kööpenhaminan yliopiston kampuksella aukeaa niin sanotut perjantaibaarit, jossa eri tiedekuntien luokkahuoneet muuttuvat opiskelijoiden olohuoneiksi. Elämää kampuksella on lähes aina aamukuudesta keskiyöhön asti.

Vaihto-opiskelijan suhde uuteen kotikaupunkiinsa on yleensä lyhyt, mutta intensiivinen, ja jokainen päivä tuntuu kutkuttavalta. Aamuisin kampukselle kiidetään työmatkailijoiden ripeässä tahdissa nauttien auringon ensi säteistä kanaalien yli. Kun olo on hikinen ja vastatuuleen pyöräillessä tekisi mieli päästää muutama kirosana, tuntee kuuluvansa joukkoon. Se tuntuu hyvältä.

Siinä kiteytyy koko vaihto-opiskelun ydin.

Kirjoittaja on Vaasan yliopiston viestinnän opiskelija, joka viettää syyslukukauden Tanskassa Kööpenhaminan yliopistossa.

17

KAMPUKSELLA

Paperilehti ei ole kuollut Raija Koivisto-Rasmussen DIGITAALINEN journalismi kasvaa koko ajan, mutta sanomalehti Pohjalaisen päätoimittaja Toni Viljanmaa puhuu vahvasti printtimedian puolesta.

Viljanmaa on vaikuttanut media-alalla jo parikymmentä vuotta. ”Tämän ajan mediatyössä tuotetaan sisältöä, ja eri medioissa toimivat erilaiset jutut. Verkkopuoli on todella nopeaa, uutisoinnissa ratkaisevat välillä sekunnin kymmenykset, ja myös Pohjalaisessa olemme lisänneet digitaalisen aineiston määrää.

Paperilehti näyttää kuitenkin edelleen kyntensä, ja digi- ja printtimedia menevät sulassa sovussa”, Viljanmaa sanoo.

Somessa aktiivinen Viljanmaa tietää, että digitaalisuus koettelee kärsivällisyyttä eikä asioita pysähdytä aina miettimään. ”Tärkeää on kiinnostuneisuus ottaa selvää asioista ja halu tehdä työtä oman tiedon eteen. Digimedioita skrollatessa tieto kuitenkin helposti vain kasaantuu, kun taas sanomalehti käsissä lukija voi paremmin syventyä lukemaansa ja rentoutuakin.

Lehdet ovat ikään kuin maailma pienoiskoossa, ja nostavat paikallista näkökulmaa isoon kontekstiin.

Jo pariinkymmeneen sivuun on tiristetty valtava määrä tietoa.”

Viljanmaa on urallaan opiskellut Tampereella, Lapin yliopistossa ja Helsingissä, ja myös ylioppilaslehdet ovat tulleet tutuiksi. ”Ylioppilaslehdet ovat parhaimmillaan todella hyviä julkaisuja ja myös hienoja katsella. Ylioppilaslehtien lakkautuskeskustelut ovat syklissä kulkevia arvostuskysymyksiä. Turhat rakenteet joutavat roskikseen, mutta Suomi on aina ollut lukemisen tasavalta ja lukemisen perinne on ollut vahva. Sataprosenttisella lukutaidolla maamme on aikanaan noussut köyhistä oloista maailman huipulle.”

LAPPEENRANNAN teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto päätti syyskuussa lakkauttaa ylioppilaslehti Aalefin. Myös Vaasan ylioppilaslehden, eli Vylkkärin jatkoa on pohdittu pitkään. Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan (VYY) hallituksen puheenjohtajana vuonna 2015 toiminut kampusporvareiden edaattori Mikko Martikkala kertoo, että asiaa käsitellään edustajiston iltakoulussa marraskuussa. ”Toivon, että pitkään velloneeseen pohdintaan löydetään nyt todellinen ratkaisu. Kyse on etenkin paperilehden saavutettavuudesta. Lehden painomäärä on 2 500, josta usein yli puolet jää telineisiin kampusalueelle ja keskustan jakelupisteisiin. Ylioppilaskunnan yli 4 000 jäsentä jo ikään kuin äänestävät jaloillaan”, Martikkala toteaa. ”Myös talous puhuttaa, sillä ylioppilaslehden

kulut kattavat noin kymmenen prosenttia ylioppilaskunnan jäsenmaksuista, ja lehti tekee tappiota parikymmentä tuhatta euroa vuodessa. Aihe on ollut pitkään pinnalla, ja esimerkiksi mainosmyyntiä on yritetty kehittää kattamaan paremmin kuluja.

Kustannusongelmia on silti edelleen karsittava.”

VYY:n edustajisto puntaroi, mikä on Vylkkärin merkitys ja miten arvokkaana sitä pidetään. Martikkala itse haluaa säilyttää median. ”Haluan, että on olemassa itsenäinen, kriittinen opiskelijamedia. Paperilehti ei kuitenkaan ole enää itsestään selvä. Vylkkäriä voidaan kehittää myös verkon puolelle ja investoida julkaisujärjestelmän kehittämiseen, sillä jäsenemme hankkivat jo ennestään paljon tietoa sähköisten medioiden kautta. On päätettävä, millaisissa kanavissa opiskelijafoorumimme toimii”, Martikkala pohtii.

Mitä tekee korkeakoulupastori?

Julia Wihuri

Kuvat: Julia Wihuri

KORKEAKOULUPASTORIN apu on avointa kaikille elämänkatsomuksesta riippumatta, sanoo Tiina Keinänen. Hän toimii korkeakoulupastorina Vaasassa. Keinänen on joka tiistai tavattavissa Vaasan yliopistolla Fabriikissa ja keskiviikkoisin Vaasan ammattikorkeakoululla.

Keinäsen mukaan kirkon oppilaitostyön keskeisenä tavoitteena on tukea opiskelijoiden ja henkilöstön hyvinvointia. ”Minulta saa pyytää luottamuksellista keskusteluapua yksinäisyyteen, ihmissuhteisiin, jaksamiseen tai mihin tahansa murheisiin”, Keinänen kehottaa.

Keinänen kertoo, että opiskelijoita mietityttäviä toistuvia teemoja ovat ihmissuhdeongelmat ja yksinäisyys. Monille opiskeluaika merkitsee uutta alkua uudessa kaupungissa, jolloin tuki on tärkeää. ”Sillä on merkitystä, miten nuoret ihmiset pääsevät mukaan yhteisöihin uudessa kotikaupungissaan”, Keinänen sanoo.

Pastori muistuttaa, että ammattilaisen kanssa

18

Korkeakoulupastori Tiina Keinäsen kanssa voi keskustella luottamuksellisesti elämänkatsomuksesta riippumatta.

keskustelu on eri asia kuin äidille tai ystävälle puhuminen. Tarvittaessa Keinänen voi ohjata opiskelijan eteenpäin esimerkiksi psykologille.

Keskusteluavun lisäksi korkeakoulupastori on läsnä yliopiston tapahtumissa. Keinänen kuuluu myös YTHS:n terveystyöryhmään, pitää tarvittaessa luentoja ja auttaa mahdollisissa kriisitilanteissa.

VIIME syksynä Keinänen työskenteli Laihialla seurakuntapappina ja huomasi, että Vaasaan haettiin korkeakoulupastoria yliopistoon ja ammattikorkeakouluun. Opiskelijoiden ja henkilökunnan hengellinen jaksaminen ja mahdollisuus työhön erilaisessa ympäristössä herätti kiinnostuksen.

Keinäselle parasta korkeakoulupastorin työssä on ollut ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan käydyt keskustelut. Keskustelut tuovat aina jotain myös omaan elämään. ”Kohtaamisessa on voimaa, ja parhaimmillaan keskustelijat opettavat toisiaan”, Keinänen toteaa.

Pastorin mielestä kaamosta ja koulustressiä ei kannata jäädä yksin murehtimaan, vaan opetella jakamaan taakkaansa. Keinänen neuvoo, että kiireen keskellä kannattaa tehdä myös niitä asioita, jotka tuovat iloa, ja muistaa nukkua tarpeeksi. ”Tärkeintä on olla ihmisiä toinen toisillemme” hän kiteyttää.

Gallup Mikä on ylioppilaslehden merkitys opiskelijayhteisölle?

Rasmus Ranta ja Eeli Salmela

Olivia Åkers, hallintotieteet, 2. vsk.

Aleksi Tuominen viestintä, 3 vsk.

Ylioppilaslehdessä on usein mielenkiintoisia artikkeleita opiskelijoita koskevista asioista, joita muut lehdet eivät välttämättä käsittelisi.

On tärkeää, että on formaatti, jolla toimittaa tietoa koko opiskelijayhteisölle.

Lehden viihdearvo on myös tärkeä.

Digitalisaation myötä monet kuluttavat mediasisältöjä yhä enemmän verkossa. Selvitimme kampuksella, luetaanko Vylkkäriä mieluummin digitaalisena vai printtinä. Kysyimme myös, mitä ylioppilaslehti merkitsee opiskelijayhteisölle.

Luetko Vylkkäriä mieluummin digijulkaisuna vai printtilehtenä?

14 16 digi printti Sylvia Mäkelä, kauppatieteet, 2. vsk.

Luen (Vaasan) ylioppilaslehteä useimmiten Café Oscarissa, josta lehti usein tarttuu mukaan kotiinkin. Ylioppilaslehden kautta pysyttyä perässä yliopiston ja sen eri ainejärjestöjen ajankohtaisissa asioissa.

En ole juurikaan lukenut (Vaasan) ylioppilaslehteä. Mielestäni kuitenkin ylioppilaslehdet luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta koko opiskelijayhteisön kesken, siinä missä eri ainejärjestöjen lehdet luovat sitä tiedekuntien sisällä.

Jaakko Koskela kauppatieteet, 1. vsk.

Samuli Kyttälä kauppatieteet, 2 vsk.

Edunvalvonta on tärkeä osa ylioppilaslehden toimintaa, koska muut lehdet eivät välttämättä raportoi tarkemmin korkeakoulujen toiminnasta.

Ylioppilaslehtien merkitys on viestiä erinäisistä opiskelijan arkeen liittyvistä asioista, kuten esimerkiksi tulevista tapahtumista.

Lehti myös luo yhteisöllisyyttä eri tiedekuntien välillä.

Kuvat: Pepe Tran

Iida Huhtala viestintä, 3. vsk.

19

KAMPUKSELLA

Kasvisruoan suosio näkyy opiskelijaravintoloissa

Kuvat: Rasmus Arikka

Arttu Ahonen

20

NIEMI kertoo myös Fazer Food Servicesin tuotekehityksen panostavan tällä hetkellä kasvisruokaan. Tuotekehitys sijaitsee Helsingissä, mutta siihen kuuluu keittiömestareita ja kokkeja ravintoloista ympäri Suomea. Yrityksen tuotekehitys ja valikoimaohjaus valmistelevat ruokalistojen runkoja eri ravintolasektoreille, joista yhden muodostavat yliopistot. ”Runkolistat saadaan ravintoloihin, mutta kaikilla ravintoloilla on oikeus, ja kaikkien oikeastaan pitääkin, suunnitella vielä itse omalle asiakaskunnalleen parhaiten sopiva valikoima”, Niemi selventää.

Tuotekehityksen ja valikoimaohjauksen lisäksi opiskelijaravintoloiden ruokalistaan vaikuttaa Kela. ”Koska tämä on Kelan tukemaa ruokailua, niin Kelalta tulee paksu ohjeistus”, Niemi kertoo.

Jos ravintolalla on valikoimassaan neljä ruokaa, tulee niistä kahden täyttää Kelan vaatimukset esimerkiksi rasvojen laadun ja suolan määrän suhteen.

Kela-tuetun lounaan hinta opiskelijalle on yleensä 2,10 euroa tai 2,30 euroa, mutta yhden annoksen kustannuksista ravintolalle Niemi ei osaa tarkkaan arvioida. ”Se vaihtelee niin paljon pääraaka-aineesta ja sesongista riippuen, että on ehkä hämäävää antaa jotain eksaktia hintaa”, hän pohtii. Niemen mukaan kasvisaterian raaka-ainehinta on yleisesti päivän kotilounasaterioiden vastaavaa korkeampi.

Ravintola Mathildasta saa nykyään myös vegaanisen lounaan.

Kuva: Rasmus Arikka

KASVISRUOAN osuus Vaasan yliopiston opiskelijaravintoloiden myynnistä on jopa kolminkertaistunut kahden vuoden sisällä. ”Tällä hetkellä se on noin 30 prosenttia, kun aikaisemmin se on ollut kymmenen prosentin luokkaa”, kertoo yliopistolla Fazer Food Servicesin ravintolapäällikkönä toimiva Minna Henttonen.

Hänen mukaansa erityisesti tänä syksynä kasvisruokailu on nostanut suosiotaan. Se on jopa ohittanut Mathildassa tarjottavan toisen kotilounaan myynnin.

Fazer Food Services vastaa Vaasan yliopistolla kahden opiskelijaravintolan, eli Mathildan ja Buffetin, sekä Café Oscarin toiminnasta. Ravintoloista tällä hetkellä vain Mathilda tarjoaa päivittäin lämpimän kasvislounaan. Asiakkuuspäällikkö Tuija Niemen mukaan kasvisvaihtoehdon järjestämistä myös Buffettiin harkitaan. Hän kertoo, että asiakkailta tullut palaute ja kasvanut kysyntä ovat saaneet Vaasan yliopistoravintolat kasvattamaan panostustaan kasvisruokaan.

Tästä syksystä lähtien on esimerkiksi Mathildan keittiöstä ollut mahdollista pyytää täysin vegaaninen lounasvaihtoehto. ”Usean kerran viikossahan meidän kasvisruoka on jo valmiiksi vegaaneille sopivaa, mutta silloin kun näin ei ole, pystyvät meidän kokit sen pyytäessä toteuttamaan”, Niemi toteaa.

Kyse ei ole Fazer Food Servicesinkään näkökulmasta pelkästään vaasalaisesta ilmiöstä, tai edes vain opiskelijoiden keskuudessa esiintyvästä trendistä. Niemen mukaan kasvisruoan kysyntä on kasvanut merkittävästi jopa raskaan teollisuuden työntekijöitä palvelevissa toimipisteissä. Fazer Food Servicesillä on käynnissä koko yrityksen laajuinen More Greens -hanke, joka pyrkii pelkän kysyntään vastaamisen lisäksi myös edistämään kasvisruokailua. Vaasan yliopistolla kampanjan ajatusta on toteutettu muun muassa siten, että kasvisruoka on Mathildassa siirtynyt linjaston perältä ensimmäiseksi vastaantulevaksi ateriavaihtoehdoksi.

VIIHTEELLÄ

Kuuden tunnin letkeä koitos Pikkujoulukauden alkaessa baarien kävijämäärät tuplaantuvat.

Miltä suomalaisten juhliminen näyttää järjestyksenvalvojan ja biletohtorin silmin?

TEKSTI Ella Puoliväli

H

ARRI PUUSTJÄRVI ja Tomi Peitso saapuvat haastattelupaikalle salivaatteet päällä ja puristavat terävästi kättä. Heillä molemmilla on vankka kokemus järjestyksenvalvojan työstä, ja yhdessä he omistavat vaasalaisen turvallisuuspalveluita tarjoavan yrityksen Wellneteuksen.

Molempien mielestä ovimiehen rooli on palveluketjussa tärkein. ”Hän on ensimmäinen ja viimeinen, joka asiakkaan näkee ja siksi tässä tehtävässä korostuu vastuu”, Puustjärvi sanoo.

Järjestyksenvalvoja Peitson voi nähdä pitämässä vartiota Hullun Pullon, Wa1ldin tai Happy Barrelin ovilla. Hänen ohitse kulkee viikoittain lähes 1 500 asiakasta, ja hän tekee päätöksen siitä, alkaako vai päättyykö asiakkaan ilta ravintolan ovella.

Ravintoloiden pikkujoulusesonki alkaa halloweeninä ja jatkuu joulunpyhiin saakka. Sesongin aikana järjestyksenvalvojien rooli korostuu. Puustjärven mukaan pikkujoulukauden aikana kävijämäärät jopa tuplaantuvat.

PUUSTJÄRVEN ja Peitson mukaan järjestyksenvalvojan työssä sosiaaliset ja psykologiset taidot ovat tärkeitä. Vaikka Puustjärvi sanoo suurimman osan

asiakkaista osaavaan käyttäytyä asiallisesti, joukosta löytyy aina ”se yksi prosentti”, joka hoitaa asiat vaikeamman kautta. Tällöin on osattava puhutella asiakasta oikealla sävyllä ja hoitaa tilanne rauhallisesti.

Biletohtori ja sosiologi Antti Maunu on tutkinut 2000-luvun biletyskulttuuria väitöskirjassaan Yöllä yhdessä. Maunun mielestä on selvää, että henkilökunnan tyyli ja sosiaalinen pelisilmä vaikuttavat asiakkaiden viihtymiseen. Toisaalta hän toteaa henkilökunnan olevan kuin huvipuiston koneenkäyttäjiä. Bilettäjillä ei ole suuria odotuksia henkilökunnan suhteen, niin kauan kun he hoitavat työnsä normaalisti. ”Henkilökunta toimii pikemminkin eräänlaisina juhlimisassistentteina kuin ulkoisen kontrollin toimeenpanijoina”, Maunu kuvailee.

Toisaalta Maunun mukaan yökerhoissa, joissa bilettäjät tuntevat olevansa kanta-asiakkaita, henkilökohtaisempi ja monipuolisempi suhde henkilökuntaan voi olla tärkeämpää. Vaikka Puustjärven ja Peitson mielestä hiljaisempina alku- ja loppuiltoina jutustelu asiakkaiden kanssa on antoisaa, he arvostavat työssään enemmän asiakaskontaktien sujuvuutta ja jouhevuutta.

Sujuvuus korostuu etenkin nuorten asiakkaiden kohdalla. Peitson mielestä nuorten kanssa asiat hoituvat helpommin ja suoraviivaisemmin kuin varttuneempien asiakkaiden kanssa. ”Tilannetaju on yksi tärkeimmistä nuorten aikuisten sosiaalisista ihanteista”, tutkija Maunu vahvistaa.

Ehkä juuri tämän vuoksi nuoret koetaan helppoina asiakkaina.

PUUSTJÄRVEN mukaan myös koulutustaso heijastuu käyttäytymiseen. Esimerkiksi korkeakouluopiskelijat ovat yleisesti parempikäytöksisiä kuin he, jotka ovat kokonaan koulutuksen tai työelämän ulkopuolella. Myös biletohtori Maunu myöntää yksilön sosioekonomisen statuksen vaikuttavan käyttäytymiseen. Hänen mielestään kiinnostavaa on myös se, että samojen bilettäjien käytös vaihtelevat tilanteen, paikan ja seuran mukaan.

Kaikkien käytös yökerhoissa

ei ole asiallista. Puustjärvi sanoo suurimman syyn lieveilmiöihin olevan liika juominen. ”Kaikille ei alkoholi sovi, oli käytöstavat muuten mitkä tahansa”, järjestyksenvalvoja Peitso kiteyttää.

Työssä näkee Peitson mukaan kaikenlaista. ”Pitkien jonojen velloessa ja tuvan ollessa täysi täytyy ovimiehen hallita kaaosta”, Peitso kuvailee.

Hänen mukaansa järjestyksenvalvojan on myös osattava ennakoida: kun intuitio sanoo asiakkaasta tulevan ongelmia, suurella varmuudella niitä myös tulee.

Antti Maunun tutkimusten perusteella ongelmatilanteet liittyvät lähes aina toisten fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen. Väkivaltainen töniminen tai tuuppiminen sekä miesten naisiin kohdistuva seksuaalinen ahdistelu ovat yleistä. Hän kertoo havainneensa ongelmia eniten kaikkein kalliimmissa ja hienoimpina pidetyissä paikoissa, joissa ilmapiiri oli kilpailuhenkinen ja menestysorientoitunut.

Vakavat tappelu- ja tungettelutapaukset ovat kuitenkin harvassa niin Maunun kuin Peitson ja Puustjärvenkin mielestä.

Peitso muistuttaa asiakkaitaan kärsivällisyydestä myös jonottaessa. ”Viina ei lopu juomalla tästä maailmasta, jokainen pääsee kyllä vuorollaan sisään”, hän lisää.

BILETTÄMINEN on ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma. Huonolla käytöksellä on vaikutusta myös biletysryhmän sisäiseen dynamiikkaan. ”Kovemman luokan sekoilu ymmärrettävästi yleensä huonontaa porukan tunnelmaa tai jopa pilaa sitä”, toteaa Maunu. ”Toisaalta, vaikka kaverin käytös olisi häiritsevää, sitä myös siedetään suhteellisen hyvin, jos kyseessä on muuten hyvänä tai reiluna pidetty kaveri”, hän tarkentaa.

Satunnaisista ongelmatilanteista huolimatta Puustjärvi ja Peitso pitävät järjestyksenvalvojan työtä antoisana. He kertovat, että tiiviin työporukan välillä vallitsee sataprosenttinen luottamus.

Entä kuinka he pysyvät hyvällä tuulella koko illan? ”Asenne ratkaisee pitkälti, kuraa tulee aina niskaan”, Puustjärvi sanoo. Peitso puolestaan laskee päässään tunteja milloin pääsee kotiin syömään ja rauhoittumaan elokuvan äärelle.

Peitso kuvaa työvuoron olevan kuuden tunnin letkeä koitos. Hän lisää: ”Positiivinen ajattelu kantaa, ja ilman sitä ei oikein pystyisikään tehdä tällaista työtä.”

”VIINA EI LOPU JUOMALLA TÄSTÄ MAAILMASTA.” järjestyksenvalvoja Tomi Peitso 21

JÄ R J E S TÖ J O R I NAT Kerro järjestönne kuulumiset tai jaa tulevat tapahtumanne Vylkkärissä. Lähetä materiaali 2.1.2017 mennessä osoitteeseen paatoimittaja@vyy.fi. Seuraava numero ilmestyy 11.1.2017.

TUTTI RY TUTIN uljas uusi hallitus 2017 valittiin marraskuun alussa pidetyssä syyskokouksessa. Ensi vuonna kampuksella mahtavia tapahtumia järjestävät siis aivan uudet kasvot. Vaikka vanhalla hallituksellamme kuluu loppuvuonna aikaa uuden hallituksen perehdyttämisessä, emme silti ole unohtaneet rakasta jäsenistöämmekään. Tutin vuosijuhlat ovat jo aivan nurkan takana, ja tänä vuonna niitä vietetäänkin varsin erikoisissa merkeissä kansainvälisillä vesillä seilaten. Lisäksi kotoisalla Vaasan maaperällä paremmin viihtyvät tuttilaiset pääsevät vielä nauttimaan toistensa seurasta joulukuun alussa pidettävillä Tutin pikkujouluilla. Mukavaa joulunodotusta ja tsemppiä opintoihin!

VAASAN YLIOPPILASTEATTERI

RAMPPI

RAMPIN 25-vuotisjuhlavuoden syyskausi käy kuumimmillaan. Parhaimmillaan käynnissä on kolmen näytelmän näytöskaudet. Ylistävää palautetta saanut kokoillan kuolemaspektaakkeli Rajantaka esitetään viimeiset kerrat 20. marraskuuta. Luonnon ja ihmisen suhdetta käsittelevä Ihmiskunnan perintö on esiintynyt niin Ego-salissa kuin Vaasan kouluissakin ja esiintyy viimeistä kertaa 26. marraskuuta.

Pääosin Rampin syksyn uuden vuosikerran tähdittämä perinteinen pikkujoulukabaree saa ensi-iltansa 19. marraskuuta ja kulkee tällä kertaa nimellä Game over – Nörttikabaree. Lisäksi Ramppi on keikkaillut aktiivisesti ja juhlinut 25-vuotista taivaltaan.

COMEDIA RY COMEDIAN vuosi sai upean päätöksen, kun 12. marraskuuta vietettiin ainejärjestön ikimuistoiset 25. vuosijuhlat. Nyt neljännesvuosisata mittarissa on aika hetken hengähtää.

Callitus vuosimallia 2016 kiittää yhteisistä hetkistä, ja luovuttaa syyskokouksessa 29. marraskuuta valituille uusille vaikuttajille vallan heti vuoden vaihteessa. Tällä kokoonpanolla järjestämme viimeisiä meinikejä vielä pikkujouluissa 7. joulukuuta yhdessä gigalaisten kanssa.

Joululomalla rentoutuessa suosittelemme kurkkaamaan osoitteeseen www.camplehti.com. Camp viihdyttää jälleen opiskelijoita vuoden viimeisessä julkaisussa.

Muista seurata meitä somessa! Callitus’17 kiittää ja kuittaa.

22

WARRANTTI HEIPAT Warrantilta! Syysiltojen pimetessä on Warrantti-rintamalla tapahtunut paljon. Nykyinen hallitus vetelee viimeisiään ja uusi, innokas hallitus vuodelle 2017 on muodostettu viime viikolla yhdistyksen syyskokouksessa. Muutoksen hetket ovat siis käsillä, mutta vielä olisi reilun kuukauden verran tohinaa. Tsempit kaikille loppusyksyn opiskeluihin, pian onkin jo joululoma ja aika rauhoittua!

TOKKA RY TOKASSA on koittanut muutosten aika, kun vuosikokouksessa valitsimme uuden Tallituksen. On siis aika vanhojen hallituslaisten pistää pillit pussiin ja antaa valta uusille huipputyypeille. Onnea uusi Tallitus, pitäkää Tokan lippu korkialla!

Haluamme vielä kiittää kaikkia Tokan Tilanne päällä -sitseille osallistuneita, iso kiitos! Sitsit olivat aivan mahtavat ja tietysti Tokan tyylille ominaiset: vähän lappihenkeä ja ei muistikuvia. Varmasti jo halajatte uusiin Tokkapilheisiin, ja meillä onkin teille ilouutisia: järjestämme yhdessä muiden osakuntien kanssa pikkujoulut 30. marraskuuta! Somesta löytyypi lisätietoa. Nähhään pikkujouluissa!

STAGE RY TERVEHDYS Stagelta! Syksy on rymistellyt kovaa vauhtia eteenpäin, mutta on siihen mahtunut jos jonkinmoista. Lukukausi aloitettiin osallistumalla niin fuksitapahtumiin kuin Ahventien approonkin.

Musa- ja viihdevisoja ollaan järkkäilty El Gringossa tuttuun tapaan ja tutustumisiltakin vietettiin. Vielä on kuitenkin syksyä ja tapahtumia jäljellä, joten tarkkaile Facebookia. Ai niin, hallitushaku vuodelle 2017 on myös auki – jos järjestötoiminta kiinnostaa edes vähän, niin hae mukaan! Lisätietoja löydät Facebookista nimellä Stage ry. Ota seurantaan myös Instagram ja Spotify tunnuksella stage_ry.

WLEE HÄÄMÖTTÄVÄÄN päätösmatineaan. A cappellan faneille ja muille kiinnostuneille matinea tarjoaa täydellisen mahdollisuuden katsastaa, mitä klubissa ollaan saatu aikaan, sillä niin vanhat kuin uudetkin pop-kappaleet kajahtavat Levónissa torstaina 8. joulukuuta kello 19. Jo joulukuun alussa joululauluihin kyllästyneille tarjoamme ihanteellisen pakopaikan, sillä lupaamme, ettei tilaisuudessa kuulla yhtään joululaulua!

Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri

ARVIOT

TEATTERI LAINAHÖYHENISSÄ

Pala Broadwayta Etelä-Pohjanmaalla

ELOKUVA DOCTOR STRANGE

Sherlock, supersankarini

KIRJA

NÄIN paljon kimalletta ei ole Seinäjoella ennen nähty.

La cage aux follesin – eli suomeksi Lainahöyhenissä – on kirjoittanut Harvey Fierstein ja säveltänyt Jerry Herman, ja se on saanut ensi-iltansa Broadwayllä 1983. Musikaali perustuu samannimiseen ranskalaiseen näytelmään vuodelta 1973.

Musikaalin keskiössä on homopariskunta, joka pyörittää Ranskan Rivieralla drag-yökerhoa.

Heidän poikansa Jean-Michel on menossa naimisiin naisen kanssa, jonka isä on kuuluisa äärikonservatiivinen poliitikko. Vanhemmat ovat tulossa illalliselle, mutta samaa sukupuolta oleva pari ei voisi näyttäytyä pojan vanhempina, jos tämä aikoo saada tytön vanhempien siunauksen.

On rohkea veto ottaa maakuntateatterin ohjelmistoon musikaali miehistä, jotka pukeutuvat naisiksi. Yleisölle hauskinta olivat homovitsit, mutta myös konservatiivipoliitikon homovastaiset mielipiteet. Janne Siltavuoren lavastus luo Seinäjoelle hämyisen, mutta glamourin ranskalaisen yökerhon, jota Juha Itkosen valot myötäilevät hienosti. Kokonaisuudessaan valot pääsevät loistamaan suurissa shownumeroissa. Esityksen vetonaula on Jarkko Valteen suunnittelema upea, värikäs ja säihkyvä puvustus. Myös Osku Heiskasen koreografiat kantavat esitystä eteenpäin, mutta olisin toivonut, että näyttelijät pystyisivät yhtenäisempään suoritukseen tansseissa. Taitavimman roolisuorituksen tekee Esa Ahonen sydämellisenä ja feminiininä drag-diivana Albinina eli lavalla Zazana. Näyttelijäkaartin parhaaksi laulajaksi osoittautuu Heikki Vainionpää luontevalla ja helposti seurattavalla laulullaan. Erityisen hyvältä kuulostavat ryhmälaulut, jotka yhdessä loistavan orkesterin kanssa täyttävät salin mainiosti.

Suomalaiset ovat musiikkiteatterin saralla tottuneet niin sanottuihin jukebox-musikaaleihin, joissa musiikki ei ole sävelletty alun perin näytelmää varten. Myös elämäkertamusikaalit ovat suosiossa nykyään. Lainahöyhenissä ei ole kumpaakaan, vaan täysin itsenäinen kokonaisuus ja moderni musiikkiteatterin klassikko. Musikaali ei tarjoa radiosta tuttuja kappaleita tai tunnettujen suomalaisten muusikkojen elämäntarinoita, vaan sitä mitä musikaalit perimiltään ovat, eli tarinan kerrontaa laulun, tanssin ja musiikin kautta sekä paljon kimalletta.

Lainahöyhenissä-esitykset jatkuvat kevääseen asti Seinäjoen kaupunginteatterissa.

Pyry Keto

POST ALFA

Modernia melankoliaa RAP-ARTISTINA paremmin tunnettu Paperi T, oikealta nimeltään Henri Pulkkinen, julkaisi syyskuun lopussa esikoisteoksensa runokokoelma Postalfan. Teos käsittelee tyhjyyttä, rakkautta, popkulttuuria ja miehisyyttä.

Teksti on tutun tuntuista niille, jotka ovat kuunnelleet Paperi T:n debyyttialbumia Malarian pelko, jossa tarkastellaan paljon samoja teemoja. Intertekstuaalisia viittauksia vilisevällä levyllä käsitellään pieleen menneitä parisuhteita ja taiteilijaelämää.

Post-alfa rakentuu tajunnanvirrasta, namedroppailusta ja kielikuvista, joiden väliin on ripoteltu samastuttavia havaintoja enimmäkseen parisuhteista ja sosiaalisesta mediasta. Angstia ja absurdia tekstiä lukiessa huvittuu, ehkä keventääkseen mielessään painavaa tunnelmaa. Riidoista ja kieltäytyvistä tapahtumakutsupyynnöistä siirrytään pohtimaan pelkoa siitä, jos julkisella paikalla nenästä valuisikin ihmisen ulostetta.

Runot jakavat varmasti mielipiteitä, vaikka kokoelmassa tuntuu olevan artistin edesmennyttä kokoonpanoa Ruger Haueria lainaten jokaiselle jotakin. Jos jokin runo saa lukijan tuntemaan olonsa epämukavaksi rivoudellaan tai todellisuudellaan, Paperi T ripottelee väliin nostalgiaa Afrikan tähdestä Wu-Tang claniin. Parhaimmillaan runot rakentavat ja tuhoavat kuvia täydellisen epätäydellisestä parisuhteesta.

Vapaamittaisista moderneista runoista tulee mieleen Bo Burnhamin, parikymppisen kyynisen koomikon runokokoelma Egghead (Or You Can’t Survive on Ideas Alone). Kummatkin järjettömyydellään huvittavat teokset haastavat sen, mitä perinteisen runokokoelman tulisi olla. Teoksia yhdistää myös miellyttävä ulkomuoto – mustalle paperille valkoisin kirjaimin painettu Post-alfa on näyttävä.

Nopealukuisen teoksen nostaa mielellään sen luettuaan uudelleen käteensä. Post-alfa soveltuu kaikille vastoinkäymisiä kokeneille, empatiakykyisille tässä ajassa eläjille. Teoksesta nauttiminen vaatinee jonkinlaista tuntemusta joko Paperi T:n muusta tuotannosta tai viime vuosikymmenien popkulttuurista, mutta kokoelma toimii myös ponnahduslautana modernin runouden lukemiseen.

Sara Pitzén

KIRJOITUSVIRHEILLE alttiin nimensä ohella Benedict Cumberbatch on tunnettu normeista eroavien nerojen tulkitsijana. Sherlock Holmesin ja Alan Turingin kaltaisten älykköjen jatkoksi brittinäyttelijän filmografiaan liittyy valokuvamuistilla varustettu tohtori Stephen Strange.

Doctor Strange on kaikkiaan neljästoista elokuvatuotanto Marvelin supersankariuniversumissa.

Sarjakuvissa vuonna 1963 ensiesitelty nimikkohahmo on oman arvonsa tunteva neurokirurgi, joka miltei halvaannuttavan auto-onnettomuuden jälkeen suuntaa mystiseen luostariin parannusta etsimään.

Nokkela lekurimme löytää itsensä pian keskeltä maailmoja tuhoavaa mellastusta.

Egoistinen kirurgihahmo on tukevasti Cumberbatchin mukavuusalueella. Replikointi on aiempaan roolirepertuaariin nähden rauhallisempaa ja itsetietoisempaa. Onnettomuuden jälkeinen eksistenssikriisi esittelee ilahduttavasti myös haavoittuvuutta.

Tarinan antagonistina toimii Mads Mikkelsenin tulkitsema karkuritaikuri Kaecilius. Aina tyylikäs tanskalaisnäyttelijä viihtyy viheliäisen velhon kaavussa kuin kotonaan. Roolitus on kauttaaltaan luontevaa, joskin sivurooleissa erityisesti Rachel McAdams tahtoo jäädä tyystin testosteronipullistelun alle. Tilda Swintonin huoliteltu olemus tuo kuitenkin tarvittavaa tasapainoa.

Supersankaritoiminnalle ominaisesti visuaalinen toteutus on huippuluokkaa fysiikan lakeja rikkovine miljöönmanipulointeineen ja rinnakkaisuniversumeineen. Maaginen musiikkimaailma ammentaa sellosta ja cembalosta. Marvelin muista elokuvista muistuttavat huomaamaton tilannekomiikka ja lukuisat populaarikulttuuriviittaukset, ja saattaapa Sherlock-fani löytää referenssejä myös BBC:n loistosarjaan.

Ohjaaja Scott Derrickson selviytyy toistaiseksi suurimmasta ohjaustyöstään kelvollisesti. Alle kaksituntinen kokonaisuus on napakka, mutta juoni etenee osin omituisinkin harppauksin. Slapstick-huumorilla ryyditetty loppukliimaksi jättää hämmentyneisyyden valtaan.

Marvel-universumin osaksi omituinen tohtori kastetaan kunnolla vasta seuraavassa Avengers-mahtieepoksessa. Tuolloin valkokankaalla nähtäneen toinenkin Sherlock-taustainen näyttelijä Robert Downey Jr. Iron Manin roolissa.

On niistä salapoliiseista supersankareiksikin.

Arttu Jaulimo

23

Pikipruukki tarjoaa vuokrakoteja elämän joka tilanteeseen. Meillä on lähes 4000 asuntoa eri puolilla Vaasaa – yksiöistä isoihin perheasuntoihin.

Nuorille ja opiskelijoille meiltä löytyy sekä mukavia studiohuoneistoja että kivoja kaksioita. Moni kolmio tai isompi perhekoti taipuu kätevästi myös kimppakämpäksi, joten asunnon vuokraus kavereiden kesken tarjoaa edullisia lisäneliöitä ja enemmän asumismukavuutta koko porukalle.

Ja muistathan – Pikipruukin vuokra-asunnon vuokra-aika ei ole sidottu opiskeluaikaasi vaan voit halutessasi pitää asuntosi myös valmis tuttuasi.

www.pikipruukki.com www.pikipruukki.com 24

Koulukatu 19, 65100 VAASA puh. (06) 325 4432