Vaasan ylioppilaslehti 5/2016 by Vaasan ylioppilaslehti

5/2016

Mitä tarkoittaa huijarisyndrooma?

Mitä pääsykoeväännöstä opittiin?

PÄ Ä K I R J O I T U S

NÄKÖKULMA Juho Mäki-Lohiluoma

Kamalan maailman edessä MAAILMA on hirvittävän kamala paikka. Koko ajan jossain syttyy sota, jossain rasismi saa tuulta purjeisiinsa, ja jossain pieni lapsi näkee nälkää. Näin se valitettavasti on, eikä hetkessä muuksi muutu. Syyllisiä etsitään kaikkialta: ahneus, globalisaatio, vapaakauppa, käppäukot ja Uber.

Monialaisuuden myytti

LIOPISTOT ovat vaativassa paikassa. Taloudellisen kasvun puute on johtanut rajuihin budjettileikkauksiin, ja yliopistot yrittävät sopeutua tilanteeseen. Eikö koulutus olekaan investointi tulevaisuuteen? Yliopistoilta vaaditaan profiloitumista, ja Vaasan yliopisto on vastannut tähän. Kesällä tullut tieto tutkintoon johtavan kielten opetuksen siirtämisestä Jyväskylän yliopistoon järkytti sekä opiskelijoita että yliopiston henkilökuntaa. Vaasan yliopiston rehtori Jari Kuusisto totesi lukuvuoden avajaispuheessaan, että uusi strategia ja profiloituminen turvaavat yliopiston talouden tulevat neljä vuotta. Myönnytyksenä kielten opetuksen siirtämisestä opetus- ja kulttuuriministeriö on luvannut lisärahoitusta Vaasan yliopiston muille tieteenaloille. Se kuulostaa hienolta. Mutta millä hinnalla yliopiston talous turvattiin? Lain mukaan yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä ja antaa tutkimukseen perustuvaa opetusta. Kielten opetuksen katoaminen on iso menetys opiskelijoille ja koko Vaasan yliopistolle. Pahimmassa tapauksessa se vaarantaa yliopiston lakisääteisten tehtävien toteutumisen. Keväällä julkaistun strategian mukaan Vaasan yliopisto on liiketoimintaorientoitunut, monialainen ja kansainvälinen toimija. Monialaisuus on kuitenkin liioittelua, koska todellisuudessa Vaasan yliopistosta on muodostumassa tekniikalla höystetty kauppakorkeakoulu. Valitettavasti. Toki OKM:n lupaama lisärahoitus koskee myös hallinto- ja viestintätieteitä, mutta niitä ei arvosteta yhtä paljon kuin kauppaa ja tekniikkaa. Se on väärin. Vaasan yliopisto haluaa olla kansainvälinen toimija, mutta kielitieteellisen tutkimuksen ja opetuksen ei uskottu auttavan tämän tavoitteen saavuttamisessa. Ajan hengen mukaisesti humanistiset tieteet väistyvät ja antavat tilaa koville tieteenaloille. Monialaisuus olisi voinut aidosti olla Vaasan yliopiston, kaupungin ja koko Pohjanmaan alueen valttikortti. Nyt se on pelkkä myytti. Rasmus Arikka, päätoimittaja

RISUT & RISUT Avaudu mistä tahansa ja milloin tahansa. Lähetä kommenttisi ja nimimerkkisi meilillä osoitteeseen paatoimittaja@vyy.fi tai tekstarilla numeroon 044 324 8969. Vaasan keskustan mäkki lopettaa. Olen todella huolestunut kylterien työpaikoista. -Euronjuusto-

Ärsyttää kun Olympian lähellä ajetaan rallia. Pakoputket paukkuu eikä pysty tuulettamaan ku haisee! -Menkää kotia tupruttelemaan-

Miks pitää olla pää niin täynnä räkää et ajatus ei kulje?! -Nenäkannu-

Miks pitää kusta julkisilla paikoilla? Ettikää vessa jos on pakko vetää kaljaa koko päivä. Vinkki vitosena: kirjastossa on ihan ilmaiset vessat. -Lirisee-

SYYLLISTEN lisäksi voitaisiin kuitenkin etsiä myös sankareita. Vaikka ongelmia riittää, myös ilonaiheita on tarjolla varsin kattava noutopöytä. Ne vain usein jäävät huomiotta. Ilonaiheisiin voi laskea ainakin sen, että luku- ja kirjoitustaitoisia on maailmassa nyt enemmän kuin koskaan. Lapsikuolleisuus on romahtanut, ja perusopetusta saavien lasten määrä on samanaikaisesti noussut. Myös aliravittuja on aiempaa vähemmän ja sotien määrä on laskenut tasaisesti läpi 1900-luvun jälkipuoliskon aina 2010-luvulle asti. Se, mistä kehitys johtuu, on osin kiisteltyä. Tutkijat nostavat merkittäviksi tekijöiksi ainakin kaupankäynnin lisääntymisen ja demokratian leviämisen. Globalisaatio ja moderni talousjärjestelmä tuovat lisää taloudellista hyvinvointia erityisesti sinne, missä sitä aiemmin ei juuri ole ollut. Toisaalta pitkän aikavälin tilastojen suurin nousija Kiina ei juuri ole vannonut demokratian tai markkinatalouden nimeen. AIHETTA iloon kuitenkin aidosti on. Miksi siitä ei sitten puhuta? Osasyy löytyy varmasti tiedotusvälineistä ja vakiintuneesta tavasta hahmottaa uutisaiheita. Suuri osa kehitystä kuvaavista tilastoista toki uutisoidaan, mutta ne nousevat harvoin etusivulle tai leviävät viraalisti somessa, toisin kuin shokeeraavat kuvat sota-alueilta. Toinen syy on se, että maailman parantuminen ei taida meitä länsimaissa juuri kiinnostaa. Suomalaisistakin uutisaiheista valtaosa tulee suurilta uutistoimistoilta Euroopasta ja Yhdysvalloista. Siellä globalisaatio ei näyttäydy miljardeja ihmisiä köyhyydestä nostavana supervoimana, vaan työpaikkoja ulkomaille siirtävänä mörkönä. Se asenne välittyy usein myös meille, vaikka Suomi kiistatta kuuluu vapaakaupan ja globaalin talousjärjestelmän voittajiin. ONGELMIA maailmassa riittää, eikä niitä kannata väheksyä. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että kamalista uutisista tai läpitunkevan kylmästä vihapuheesta huolimatta maailma liikkuu hiljalleen kohti parempaa. Sitä kehitystä tuskin voisi edes presidentti Trump pysäyttää. Kirjoittaja on toimittaja ja oikeustieteen opiskelija.

S I S Ä L LYS

s.8 Pääsykokeet

s.16 Huijarisyndrooma s.12 Kummituksia Vaasassa

s.18 Santiagon kevät

s.24 Syksyn viinit

s.2 Pääkirjoitus, Näkökulma

s.20 Kampuksella

s.4 Lyhyesti s.6 Kolumni: Matilda Vähäkangas

s.23 Kolumni: Sara Pitzén

s.21 Gallup

Julkaisija Toimitus Päätoimittaja Taitto ja ulkoasu Kannen kuva Avustajat tässä numerossa

Paikallinen mainosmyyjä

Vaasan yliopiston ylioppilaskunta Yliopistonranta 5, 65200 Vaasa (Domus Bothnica, Vaasan ylioppilastalo) Rasmus Arikka, 044 324 8969, paatoimittaja@vyy.fi Eetu Lehmusvaara, taittaja@vyy.fi Eetu Lehmusvaara Aino Hyyryläinen, Arttu Jaulimo, Krista Kalamo, Raija Koivisto-Rasmussen, Juho Mäki-Lohiluoma, Sami Paldanius, Sara Pitzén, Tuulia Poutiainen, Rasmus Ranta RC-kustannus Oy, Markku Räsänen, 044 500 0440, rc@rckustannus.fi

s.26 Järjestöjorinat s.27 Arviot

Valtakunnallinen mainosmyynti Paino Logo

Pirunnyrkki Oy, 020 796 9580, yolehdet@pirunnyrkki.fi I-print Oy, Seinäjoki Heidi Pöysä

Vaasan ylioppilaslehti on sitoutumaton opiskelijalehti.

Seuraa Vylkkäriä sosiaalisessa mediassa: twitter.com/vylkkari www.facebook.com/vaasanylioppilaslehti

LY H Y E S T I Toimittanut: Rasmus Arikka

Railakkaat tutustumisbileet eivät sovi kaikille SUOMALAISISTA korkeakouluopiskelijoista yli 20 prosenttia on kokenut kiusaamista aiemmissa opinahjoissaan, kertoi Yle elokuun lopussa. Koulujen railakkaat tutustumis- ja kastajaisjuhlat voivat olla aiemmin koulukiusatuille painajaismaisia, koska juhliin saattaa liittyä uusien opiskelijoiden jalustalle nostamista tai julkista nolaamista. ”Osalle ne ovat harmittomia juttuja. Toisille ne taas ovat juuri niitä kiusaamisen muotoja, joita on joutunut kokemaan koulussa. Se voi olla aika rankka ja raaka kokemus”, dosentti ja tietokirjailija Maili Pörhölä sanoo haastattelussa. Kiusaamista kokeneet eivät todennäköisesti edes tule tämän tyyppisiin tilaisuuksiin. Pörhölän mukaan alkuvaiheet ovat kuitenkin hyvin tärkeitä vuorovaikutussuhteiden luomisen ja kiusaamiskierteen katkaisemisen kannalta. Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan tutorkoordinaattori Johanna Ranta kertoo, että uusille opiskelijoille suunnatun ohjelman suunnittelussa on huomioitu erilaiset ihmiset. ”Kiinnitämme huomiota siihen, että järjestämme jokaiselle jotakin. Eikä tapahtumissa saa tietenkään yllyttää ketään tekemään mitään, mitä ei halua. Tietenkin ryhmäpaine on suuri, ja poisjättäytyminen epämukavista tilanteista voi olla vaikeaa. Tämä vaatiikin tutoreilta pelisilmää”, Rantaa sanoo. Opiskelijabileisiin liittyy usein runsasta alkoholin käyttöä, mutta Ranta kuitenkin muistuttaa, että kaikissa tapahtumissa alkoholia ei käytetä. Hänen mukaansa yksi fuksitapahtumien pääidea on esitellä uusille opiskelijoille, mitä järjestö- ja harrastustoimintaa opiskelijayhteisöstä löytyy.

Kuva: Kim Kujala

Frank toi opiskelijakortin digiaikaan

SUOMEN ylioppilaskuntien liitto SYL kiittää hallitusta budjettiriihen päätöksestä siirtää opiskelijat yleisen asumistuen piiriin. Tiedotteessaan liitto kuitenkin sanoo, että yleisen asumistuen piiriin siirtyminen ei saa monimutkaistaa tuen hakemista. ”On tärkeää, että etuuden hakeminen on opiskelijoille vaivatonta. Etuusjärjestelmän tulee ottaa huomioon opiskelijaelämän omaleimaisuuden kuten vaihtelevat tulot ja asumismuodot.”, toteaa SYL:n puheenjohtaja Heikki Koponen. SYL on huolissaan myös perheellisistä opiskelijoista. Liiton mukaan perheellisten opiskelijoiden toimeentuloa rokottavat opintorahan leikkauksen lisäksi toimeentulotuen opintolainan määrän kasvusta johtuvat toimeentulotuen menetykset. SYL lisää, että yleiseen asumistukeen siirtymisen yhteydessä tapahtuvan tuen myöntämisehtojen muuttuminen aiheuttaa keskimäärin muutaman kymmenen euron menetykset asumistukituloissa.

Kuva: Frank Students

SYL iloitsee opiskelijoiden siirtämisestä yleisen asumistuen piiriin

TÄSTÄ syksystä alkaen opiskelijakortin saa myös digitaalisena, älypuhelin sovelluksena. Frank App -sovelluksella voi tunnistautua opiskelijaksi ja sen avulla voi selata koko Suomen laajuisesti opiskelijaetuja. Ilmainen applikaatio on ladattavissa iOS- ja Android-käyttöjärjestelmille, ja se toimii suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. “Perinteinen opiskelijakortti, jonka voimassaolo todennetaan tarralla, ei ole juuri muuttunut vuosikymmeniin ja sen

saaminen vie 2–3 viikkoa. Nyt opiskelijajärjestön jäsenmaksun maksanut saa digitaalisen kortin käyttöönsä kaikkine etuineen parissa minuutissa. Tunniste on aina ajan tasalla ja kortti kulkee mukana puhelimessa”, Frankin toimitusjohtaja Tiia Lehtola kertoo tiedotteessa. Aktivoidakseen opiskelijakortin ja hyödyntääkseen alennukset opiskelijan on oltava opiskelijajärjestön – opiskelijakunta, ylioppilaskunta, SAKKI tai Suomen Lukiolaisten liitto – jäsen sekä läsnäoleva kuluvalla lukukaudella.

Ylioppilaslehtien tulevaisuus horjuu Raija Koivisto-Rasmussen SYYSKUUN alussa Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto päätti lakkauttaa ylioppilaslehti Aalefin. Päätös tehtiin äänestysluvuin 13–12. Viime keväänä ilmestynyt lehti jäi Aalefin 40-vuotisen historian viimeiseksi. Lehden lakkauttamista ajoi energiatekniikan opiskelija Daniel Kaartinen. ”Näen, että ylioppilasliike kulkee tulevaisuudessa samaan suuntaan kuin AMK. Pakkojäsenyys tulee poistumaan. Ylioppilaslehtien, parapoliittisten organisaatioiden äänenkannattajien, lakkauttaminen on ensiaskel tällä kehitykselle”, Kaartinen toteaa. ”Päätoimittajan paikka on enemmän tai vähemmän ollut suojatyöpaikka. Sillä tarkoitan niitä työpaikkoja, joita saa suhteilla ja joiden rahoitus tulee julkista tietä, tässä tapauksessa ylioppilaskunnan jäsenmaksuina”, hän jatkaa. Lehden lakkauttamisella saadaan vuodessa 7 000–8 000 euron säästöt, mikäli luvut lasketaan edeltävän vuoden päätoimittajan työsopimuksella. ”Edustajistossa tuotiin esiin myös kysymys journalismiliitosta ja heidän työehtosopimuksista koskien lehtien päätoimit-

tajia. Meillä oli vielä viime vuonna lehdellä oma päätoimittaja, jonka työsopimus ei ollut TES:n mukainen. TES:een siirtyminen olisi tarkoittanut merkittävää palkkakulujen nousua”, Kaartinen arvioi. OSA edustajistosta ehdotti lehden siirtämistä verkkoon. Lehden tarpeellisuutta perusteltiin sillä, että historiallisen arvonsa lisäksi Aalef-lehti on ollut ylioppilaskunnan tärkein ja näkyvin tiedotuskanava niin opiskelijoiden kuin yliopiston henkilökunnan suuntaan. Vuonna 2015 Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa oli perus- ja jatkotutkinto-opiskelijoita yhteensä noin 4 900 ja henkilökuntaa noin 900. Kaartinen ei kannata verkkolehteä. ”Mielestäni verkkoon siirto olisi vähentänyt jo entisestään harvaa lukijamäärää, ja siksi oli parempi vain lopettaa koko lehti”, Kaartinen sanoo. Aalefin lakkauttamisen jälkeen Suomeen jää 13 ylioppilaslehteä. Ylen haastattelussa Suomen ylioppilaskuntien liiton pääsihteeri Eero Manninen ennustaa, että tulevaisuudessa nähdään ylioppilaslehtien yhdistymisiä ja painosmäärien pienentymistä.

Suuri osa opiskelijoista ei valmistu tavoiteajassa TALOUDELLISEN yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n tuoreen julkaisun mukaan suomalaisista korkeakouluopiskelijoista 43% suorittaa tutkinnon tavoiteajassa. Helsingin Sanomat kertoi elokuussa, että opiskelutahti ei ole viime vuosina nopeutunut, vaikka opintoaikoja rajaava laki astui voimaan vuonna 2005. Tavoiteajassa valmistuneiden osuus on jopa hieman pienentynyt. Helsingin yliopiston opintoasiain päällikkö Päivi Pakkasen mukaan opiskelijastatuksella on helpompi työllistyä kuin työttömänä. Tämä voi saada jotkut venyttämään opintojaan. Opiskelijoille teetetyn kyselyn mukaan työssäkäynti on pääsyy opintojen pitkittymiseen. Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen vastaava Juuso Aaltonen ei pidä opiskelijoiden työssäkäyntiä ongelmana, vaan taloudellisena välttämättömyytenä. ”Pääkaupunkiseudun ja isojen opiskelijakaupunkien kustannustaso pakottaa monet opiskelijat tekemään töitä lukuvuoden aikana. Lisäksi jotkut tekevät töitä opiskeluiden ohella kerryttääkseen työkokemusta ja oman alan kokemusta”, Aaltonen sanoo. Aaltosen mielestä työssäkäyntiin puuttumisen sijaan opiskelijoille pitäisi tarjota enemmän mahdollisuuksia suorittaa opintoja itsenäisesti tai etänä. ”Esimerkiksi kieliopintojen joustamattomuus ja pienet ryhmäkoot ovat suuri ongelma, joka estää opiskelijoita valmistumasta tavoiteajassa. Olen itse käynyt muutamia kursseja, joissa on ollut vaihtoehtona lähiopetus ja ryhmätyö tai etäopiskelu ja tentti. Tällaisia vaihtoehtoja pitäisi ehdottomasti tarjota enemmän”, Aaltonen toteaa.

Palosaaren opiskelijaasuntojen purkutyöt viivästyvät Rasmus Ranta VAASAN opiskelija-asuntosäätiön Palosaarentiellä sijaitsevien kaksikerroksisten asuntojen purku- ja rakennustöiden oli määrä alkaa vuonna 2018. Aikataulu siirtyy kuitenkin vuodella eteenpäin, kertoo Voasin toimitusjohtaja Jorma Vehkaperä. ”Emme ole edistyneet Vaasan kaupungin kanssa tehtävässä rakentamissopimuksessa”, Vehkaperä ilmoittaa syyksi. Purettavan kohteen, Voas I, tilalle on suunniteltu rakennettavan 13 kerrostaloa. Vehkaperän mukaan viisivaiheinen rakennusprojekti kestää kymmenen vuotta. ASUNNOT suunnitellut arkkitehti André Schütz vastustaa purkutöitä. Hän on jo aiemmin ehdottanut kohteiden suojelemista asemakaavalla. Schütz pitää vuosina 1973 ja 1981 valmistuneita asuntoja erityisinä. ”Nämä olivat ensimmäisiä rivitaloatyyppisiä opiskelija-asuntoja. Niiden etu on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on helpompaa ja turvallisempaa kuin kerrostaloissa”, Schütz sanoo. Schützin mukaan rivitalot rakennettiin alun perin maalta muuttaneita opiskelijoita varten, jotta he tutustuisivat helpommin naapureihinsa. Vastavalmistuneina asuntoja pidettiin luksuksena, kun opiskelijat saivat asunnon lisäksi oman pihan ja asuivat kaupungissa lähellä kampusaluetta.

KOLUMNI Matilda Vähäkangas

Yhteisöllisyys on Vaasan taikaa ON taas uusi lukuvuosi, ja kampukselle on saapunut yli 800 uutta opiskelijaa. Katselin eilen, miten uudet opiskelijat kiersivät tutoreiden johdolla jätesäkit päällä Hoviskan rannassa, esittivät ryhmiensä proggiksia ja suorittivat eri järjestöjen rastitehtäviä. On vaikea uskoa, että asettamalla kahdeksan toisilleen tuntematonta ihmistä samaan ryhmään syntyy sellainen tunnelma. Vaasan yliopiston rehtori Jari Kuusisto puhui lukuvuoden avajaispuheessaan Vaasan ihmeestä. Tästä innoittuneena voisin kutsua kastajaisillan tunnelmaa Vaasan taiaksi. Vaasan yliopiston opiskelijoina ja ylioppilaskunnan jäseninä kuulemme usein sanan yhteisöllisyys. Vahva vaasalainen ja vyyläinen identiteetti kulkevat mukanamme koko opintopolun ja vielä sen jälkeenkin työelämässä. Olemme monessa porukassa pohtineet sitä, mistä tällainen yhteisöllisyys syntyy. Itse uskon yhtenä suurena tekijänä olevan mahtava poikkitieteellisyys ja järjestöjen yhteistyö, josta pienessä yliopistossamme saamme nauttia. Yliopistomme piiristä löytyy paljon erilaisia järjestöjä, joista jokainen – pienen etsinnän jälkeen – yleensä löytää samanhenkisiä ihmisiä ja oman porukkansa. Nämä ovat asioita, joista meidän tulee pitää tiukasti kiinni. Miettiessäni tarkemmin yhteisöllisyyttä löysin netistä erilaisia määritelmiä sanalle. Yhteisöllisyyttä kuvattiin välttämättömyytenä ihmisen olemassa ololle ja toiminnalle. Sen tunnetta väitettiin jopa yhteiskunnan koossa pitäväksi voimaksi. Yhteisöllisyyden läsnäoloa ja samanaikaista näkymättömyyttä kuvailtiin yhdeksi ihmisen arvoituksellisimmista luomuksista. Oli yhteisöllisyys ihmisen luoma ilmiö tai jotain, mitä ei osata selittää, minulle se on juuri sitä, miksi Vaasa, yliopisto ja erityisesti ylioppilaskunta ovat niin tärkeitä. Toivon, että jokainen opiskelijamme on saanut kokea olevansa osa tätä Vaasan taikaa. Ei ole väliä, onko järjestöaktiivi, opiskeluorien-

toitunut, työssäkäyvä opiskelija tai jotakin siltä väliltä, sillä jokaisen rooli on tärkeä tässä yhteisössä. Avoimuus, yhteistyö ja toisten tukeminen avaavat uusia mahdollisuuksia, joista kaikki voivat hyötyä ja oppia. Opiskeluaika on vain pieni osa elämää, joten varmistetaan yhdessä, että aika täällä on unohtumatonta. Loppuun vielä varoitus fukseille ja pieni muistutus vanhemmillekin opiskelijoille: Vaikka marraskuun pimeinä, sateisina ja kylminä iltoina keskellä tenttiviikkoa opiskelijaelämä ei tuntuisikaan yhtä mahtavalta kuin näiden ensimmäisten viikkojen aikana, uskokaa minua, ensimmäinen syyslukukautenne on ohi nopeammin kuin kuvittelettekaan. Muistakaa ottaa kaikki irti jokaisesta päivästä, tapahtumasta ja eteenne tulevista mahdollisuuksista. Ennen kaikkea nauttikaa Vaasan taiasta, olkaa aktiivisia, osallistukaa ja vaikuttakaa! Kirjoittaja on Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja.

Do you have an open mind and passion for new innovations?

Want to present your ideas on stage at Slush and win 10 000 €?

Accenture Digital Innovation Challenge 2016 – ADIC16 – is here! Be part of the action and become an innovator. Check out accenture.fi/ADIC16 for more information and apply now!

A N A LY YS I

Kenelle kuuluu koulupaikka?

Keväällä Valtion taloudellinen tutkimuskeskus julkaisi raportin, jossa ehdotettiin korkeakoulujen pääsykokeista luopumista. Keskustelun hiljennyttyä on hyvä kerrata, mitä pääsykoeväännöstä opittiin. Se on tärkeää, sillä valintamenettelyt muuttuvat todennäköisesti vielä tämän hallituskauden aikana. TEKSTI Juho Mäki-Lohiluoma

ATT:n selvityksen kirjoittajien Tuomas Pekkarisen ja Matti Sarvimäen mukaan nykyinen pääsykoemalli on lähes kaikin osin ongelmallinen. Selvityksessä pääsykoejärjestelmää kritisoidaan erityisesti siitä, että se hukkaa resursseja pakottamalla hakijat käyttämään aikaansa pääsykokeisiin pänttäämiseen. Tutkijoiden mukaan ajan voisi käyttää paremmin esimerkiksi siten, että nuoret opiskelisivat ohjatusti, kävisivät ansiotyössä tai nauttisivat vapaaajasta. “Pääsykokeet myös rajoittavat hakijoiden mahdollisuuksia hakea tosissaan usealle eri linjalle samana vuonna. Siksi moni jää joka vuosi vaille opiskelupaikkaa ja jotkut viettävät vuosikausia pääsykoerumbassa”, Pekkarinen ja Sarvimäki kirjoittavat. Useat välivuodet johtavat siihen, että korkeakoulujen aloittamisikä on Suomessa muuhun Eurooppaan vertailtaessa korkea. OECD-maiden keskiarvoon peilattaessa eroa kertyy jopa kaksi vuotta. Esimerkiksi vuoden 2011 keväällä ylioppilaaksi valmistuneista vain 39 prosenttia sai opiskelupaikan saman vuoden syksyksi. Vielä kolmen pääsykoekierroksen jälkeen vuonna 2014 ilman opiskelupaikkaa oli noin 27 prosenttia opiskelijoista. Myös se on kansainvälisessä vertailussa korkea luku. Tutkimusten mukaan kasaantuvat välivuodet

KUVITUS Eetu Lehmusvaara

lyhentävät työuria ja laskevat tuottavuutta. ”Yhteiskunta tuhlaa resursseja pakottamalla nuoret lukemaan pääsykokeisiin. Niistä luopuminen olisi järkevää sekä tehokkuuden että oikeudenmukaisuuden kannalta”, Sarvimäki sanoi raportin julkaisemisen yhteydessä. VÄLIVUOSIONGELMASTA vallitsee Suomessa melko laaja yhteisymmärrys. Eroja on lähinnä siinä, pidetäänkö pääsykokeita ongelman aiheuttajana ja kuinka paljon kokeista luopumisen uskotaan vähentävän välivuosia. Uhkana on, että välivuodet säilyvät, mutta aika käytetäänkin pääsykokeiden sijaan ylioppilaskirjoitusten arvosanojen korottamiseen. Filosofian tohtori ja kirjailija Tiina Raevaara hämmästeli Suomen Kuvalehdessä, että huonosti menneen mutta hyväksytyn yo-kokeen voi uusia vain kerran. “Vaikka sen voisi uusia loputtomasti, olisiko kuitenkin tarkoituksenmukaisempaa käydä useassa eri pääsykokeessa kuin kerran puolessa vuodessa uusimassa yo-koe?” VATT:n tutkijoiden mukaan tämäkin olisi askel oikeaan suuntaan. Hakeminen moneen valintakohteeseen on usein hankalaa tai käytännössä mahdotonta. “Kaikkein suoraviivaisin tapa luoda joustavuutta opiskelijavalintaan olisi lisätä mahdollisuuksia korottaa ylioppilasarvosanoja.” “Ylioppilasarvosanat olisivat pääsykokeita

Valintakokeet eivät ennusta opinnoissa menestymistä ratkaisevasti paremmin kuin ylioppilaskokeet. merkittävästi enemmän ‘yhteistä valuuttaa’. Yhtä arvosanaa korottamalla hakijalle voisi avautua monia mahdollisia opiskelupaikkoja sen sijaan, että hän valmistautuisi vain tiettyyn opiskelupaikkaan tai -alaan sidottuun pääsykokeeseen. Korotusmahdollisuuksia ei olisi välttämätöntä antaa loputtomasti. Lisäksi valmennuskurssien merkitys vähenisi, sillä ne joutuisivat suoraan kilpailemaan lukioiden kanssa”, tutkijat arvioivat. TOINEN tutkijoiden antaman kritiikin kärki liittyy soveltuvuuteen. Usein sanotaan, että pääsykokeet ovat välttämättömiä, sillä ylioppilaskirjoitukset eivät mittaa hakijan soveltuvuutta alalle. “Todellinen kiinnostus, motivaatio ja soveltuvuus alalle vaativat testaamista”, kirjoitti Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan professori Leena Halila Helsingin Sanomissa. Sarvimäen ja Pekkarisen mukaan tutkimustulokset kuitenkin viittaavat pikemminkin siihen, että valintakokeet eivät ennusta opinnoissa menestymistä ratkaisevasti paremmin kuin ylioppilaskokeet. Väitteen voi tulkita myös niin, että pääsykokeilla ei saadakaan valikoitua soveltuvampia tai motivoituneempia opiskelijoita, vaan esimerkiksi ylioppilaskirjoituksilla päästäisiin yhtä hyvään tulokseen. Näin ainakin, jos soveltuvuuden ja motivaation mittarina käytetään opintomenestystä. Samansuuntaisiin tuloksiin on päädytty myös muualla. Esimerkiksi Suomen Akatemian tutkimushankkeessa havaittiin, että välivuoden viettäneiden opintomenestys ei eroa suoraan lukiosta korkeakouluopintoihin jatkaneista. He, jotka pääsykoejärjestelmä valikoi korkeakouluihin ensimmäisenä hakuvuonna, pärjäsivät opinnoissaan yhtä hyvin kuin he, jotka saivat opiskelupaikan toisella hakukerralla. Myös Turun yliopiston taloustieteen

laitoksen selvityksen mukaan pääsykokeissa menestyminen korreloi huonosti opintomenestyksen kanssa. Erilaisissa pääsykokeissa menestytään selvityksen mukaan myös hyvin eri tavalla, vaikka pohjatiedot olisivat samat. “Siltä osin kun sen pystyy yleistämään, niin kyllä se vähän siitä kertoo, että tässä järjestelmässä on kohtuullisen paljon arpajaismeininkiä”, Turun yliopiston professori Matti Virén sanoo Konsepti-lehdessä. VÄLIVUOSIEN lisäksi pääsykokeet saavat VATT:n tutkijoilta täyslaidallisen muun muassa siitä, että ne suosivat nuoria, jotka laiskottelevat läpi lukion ja pänttäävät myöhemmin pääsykokeisiin. Argumentissa on kyse soveltuvuuden ja tehokkuuden sijaan oikeudenmukaisuudesta. Juuri oikeudenmukaisuuden kokemus tuntuukin jakavan mielipiteitä pääsykokeista. “Osalla nuorista on tukenaan kallis valmennuskurssi. Todennäköisesti he tiputtavat suosituimmilta linjoilta nuoria, jotka ovat hoitaneet toisen asteen opintonsa hyvin, mutta joiden vanhemmat eivät pysty tai halua elättää heitä pääsykokeisiin valmistautumisen aikana tai maksaa heidän valmennuskurssejaan. Syrjäisemmillä paikkakunnilla valmennuskursseja ei ole edes tarjolla”, Sarvimäki ja Pekkarinen kirjoittavat. “Varakkaammista perheistä tulevat kaupunkilaishakijat ovat valmennuskursseilla yliedustettuina.” Pääsykokeet asettavat Sarvimäen ja Pekkarisen mukaan hakijoita eriarvoiseen asemaan aiemman ahkeruuden lisäksi myös asuinpaikan ja vanhempien tulotason perusteella. Tiina Raevaaran mielestä nuorille pitää antaa mahdollisuus epäonnistua

“Kiukkuni pääsykokeiden poistamista kohtaan kumpuaa varmaankin täysin omakohtaisista kokemuksista. Olin yläasteen lopusta lukion loppuvaiheille aivan jotain muuta kuin kypsä ja harkintakykyinen tulevaisuuden toivo: olin teini, jota kiinnostivat musiikki, vastakkainen sukupuoli sekä salibandy”, hän kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä. “Tuntuu, että yhteiskuntamme sallii nuorille epätietoisuutta ja erehtymistä aina vain huonommin. Ilmeisesti ihmisen pitäisi tietää jo yläkoulun alussa, mikä hänestä tulee isona.” Väite on sama, jota on viljelty esimerkiksi lukion ja peruskoulun uudistuksen yhteydessä: jos valinnaisuutta lisätään ja tehdyille valinnoille annetaan enemmän arvoa korkeakoulupaikkoja jaettaessa, voivat nuoret tietämättään sulkea ovia itseltään jo lukion alussa. PÄÄSYKOEKESKUSTELUN keskeiset jakolinjat tuntuvatkin löytyvän oikeudenmukaisuuden kokemuksesta. Kärjistäen kyse on siitä, annetaanko arvoa muutaman kuukauden pänttäämiselle ja samalla jätetään lukiovuosien työtä huomioimatta, tai päinvastoin. Toinen pääsykoekeskustelun keskeinen väärinymmärrys liittyy siihen, että ei ole olemassa yhteistä tavoitetta siitä, mitä valinnoilla haetaan. Kun osa korostaa tehokkuutta ja soveltuvimpien henkilöiden valitsemista, osa puhuu oikeudenmukaisuudesta ja nuorten oikeudesta epäonnistua. Lisäksi sanotaan, että pääsykoe on tapa mitata hakijan motivaatiota juuri kyseistä alaa kohtaan. VATT:n Pekkarisen ja Sarvimäen mukaan pääsykoejärjestelmä on yksilöä itseään laajempi kysymys. Järjestelmän mielekkyyttä ei siis heidän mielestään pitäisi arvioida pelkästään siltä pohjalta, pitävätkö hakijat itse sitä hyvänä tai huonona.

“Koko yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että korkeakoulutusta edellyttäviin tehtäviin valitaan sopivimmat ihmiset ja että he ehtivät tehdä pitkän työuran osaamistaan vastaavassa työssä”, he kirjoittavat. Ajattelussa korostuu soveltuvuus. Alalle kuin alalle tulisi löytää soveltuvimmat henkilöt, sillä siten ihmiset pääsevät hyödyntämään täysimääräisesti potentiaaliaan ja myös yhteiskunta hyötyy eniten. Ratkaisuksi tutkijat esittävät mallia, jossa pääsykokeista

Oikeuttaako korkeakoulupaikkaan ahkeruus, osaaminen vai soveltuvuus? luovuttaisiin ja ylioppilaskirjoitusten merkitystä kasvatettaisiin. Malli sai tuoreeltaan täystyrmäyksen esimerkiksi ammattikouluja ammattikorkeakouluopiskelijoiden edunvalvontajärjestöiltä, ja tutkijat itsekin luonnehtivat sitä lähinnä keskustelunavaukseksi. Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta parasta mallia on lähes mahdotonta hahmotella. Ensin pitäisi pohtia, mille työlle annetaan arvoa ja päättää, oikeuttaako korkeakoulupaikkaan ahkeruus, osaaminen vai soveltuvuus. Lisäksi pitäisi ratkaista, miten ja kuka näitä kaikkia mitataan Vaikka keskustelu pääsykokeista kävi keväällä kuumana, ei aihe ehtinyt juurikaan politisoitua. Parin kuukauden päästä tilanne voi kuitenkin olla toinen. KESKUSTELUNAVAUSTA pidemmälle päästään jo pian, kun

opetus- ja kulttuuriministeriölle pääsykokeiden uudistamista selvittävä työryhmä julkistaa raporttinsa. Se nostaa pääsykokeet jälleen otsikoihin. Ministeriön mukaan valintamenettelyn uudistamisen tavoitteena on vähentää tarpeettomia välivuosia ja aikaistaa opintojen aloittamista. Tavoitteena on myös luopua “pitkäkestoisesta pääsykokeisiin valmistautumisesta”, jolloin tarve osallistua valmennuskursseille vähenee oleellisesti. Kyse on yhdestä osasta pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen kärkihanketta, jonka päällä istuu opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok). Ennakkotietoja työryhmän ehdotuksista ei ole vielä tihkunut, mutta esimakua tulevasta saatiin mahdollisesti jo keväällä, kun Grahn-Laasonen ilmaisi tukensa VATT:n ajatukselle pääsykokeista luopumisesta ja ylioppilaskirjoitusten merkityksen lisäämisestä. PÄÄSYKOKEIDEN uudistamista ei tehdä tyhjiössä. Toisen asteen koulutuksessa ja erityisesti ylioppilaskirjoituksissa tehtävät muutokset vaikuttavat siihen, miten korkeakouluvalintoja käytännössä voidaan tehdä. Sähköiset ylioppilaskirjoitukset voivat muuttaa tutkinnon muotoa nopeastikin ja ylioppilastutkintolautakunnan julkilausuttuna tavoitteena on kehittää kirjoituksia siten, että ne soveltuvat paremmin opiskelijavalintoihin. Oma roolinsa on myös sillä, miten korkeakoulut kehittävät mahdollisuuksia vaihtaa tiedekuntaa tai pääainetta, jos alanvalinta osoittautuu vääräksi. Mitä pääsykokeista sitten pitäisi ajatella, kun aihe syksyllä poliittisten päättäjien pöydälle nousee? On melko kiistatonta, että nykyjärjestelmässä on ongelmia. Toisaalta on epäselvää, katoaisivatko ne pääsykokeista luopumalla. Terveitä ajatuksia voi esittää muun muassa pääsykokeiden uudistamisen puolesta, mutta samalla on hyvä pitää mielessä, että viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana ne ovat uudistuneet lähes karmaisevan vähän. Uuden mallin pitää pysyä maailman ja koulutuksen muutoksen vauhdissa.

Pikipruukki tarjoaa vuokrakoteja elämän joka tilanteeseen. Meillä on lähes 4000 asuntoa eri puolilla Vaasaa – yksiöistä isoihin perheasuntoihin. Nuorille ja opiskelijoille meiltä löytyy sekä mukavia studiohuoneistoja että kivoja kaksioita. Moni kolmio tai isompi perhekoti taipuu kätevästi myös kimppakämpäksi, joten asunnon vuokraus kavereiden kesken tarjoaa edullisia lisäneliöitä ja enemmän asumismukavuutta koko porukalle. Ja muistathan – Pikipruukin vuokra-asunnon vuokra-aika ei ole sidottu opiskeluaikaasi vaan voit halutessasi pitää asuntosi myös valmis tuttuasi.

www.pikipruukki.com www.pikipruukki.com

Koulukatu 19, 65100 VAASA puh. (06) 325 4432

HENKILÖ

Aaveita ja urbaanirappiota Vaasalainen kirjailijapariskunta, Marko ja Tiina Hautala, löytää tarinoita paikoista, jotka on helppo sivuuttaa. Mikä kotikaupungissa innoittaa? TEKSTI Aino Hyyryläinen

UOMEN aurinkoisin kaupunki ei ehkä ensisilmäyksellä tuo mieleen aaveita ja kauhua. Elokuussa Helsingin Sanomat uutisoi konsulttitoimisto MDI:n tutkimuksesta, jossa Vaasa sijoittui kärkeen kiitettävällä kouluarvosanallaan. Myyntivaltteja riittää. “Joskus mä mietin, että Vaasa on sellainen hienostunut, sivistynyt ja hillitty”, kirjailija ja kustantamo Haamun perustaja Tiina Hautala pohtii. Vieressä istuva Marko Hautala on samaa mieltä. Valkoisen Vaasan juhlalliset monumentit vahvistavat kuvaa vauraasta ja arvokkaasta kaupungista. “Pönötyspatsaita”, Marko Hautala vitsailee. Siloista pintaa rikkovat tarinat jäävät helposti huomiotta. “Kaupunkilaiset pitävät niitä itsestäänselvyyksinä”, Marko Hautala toteaa. Hänen mukaansa Vaasan rosoisuus paljastuu, kunhan sen esiin kaivamiseksi tekee töitä.

VAASA esiintyy usein molempien kirjailijoiden teoksissa. Tiina Hautala on kerännyt ihmisten kertomia tarinoita Vaasan ja Pohjanmaan alueen kummituksista, ja Marko Hautalan romaaneissa kaupungin jopa tylsäksi käyneet paikat muuttuvat psykologisen kauhun näyttämöiksi.

KUVAT Sami Paldanius

Tiina Hautala kertoo käyttäneensä oveluutta, kun hän ensimmäisen kerran keräsi ihmisiltä tarinoita Vaasan kummituksista kertovaa teostaan varten. Ensireaktiona ihmiset kertovat, etteivät ole koskaan kokeneet mitään yliluonnollista, kunnes se yksi tapaus muistuu mieleen. Ilmiö on kirjailijoiden mielestä kulttuurinen. “Suomessa aavetarinoista puuttuu leikillisyys”, Marko Hautala toteaa. Suomessa henkimaailman olennoista kertovia tarinoita pidetään usein turhina, koska kummituksiahan ei ole olemassa. Vastakohtana Hautala kertoo Englannista, jossa esimerkiksi majatalot ja hotellit ovat ylpeitä kummituksistaan: ne ovat matkailuvaltteja. Hautala kaipaa leikillisyyttä myös keskusteluun kauhugenrestä. Häneen viitataan usein kauhukirjailijana – Suomen Stephen Kinginä – mutta teoksen kirjallista arvoa ei hänen mukaansa voi mitata pelottavuudessa. “Eihän terve aikuinen mene katatoniseen kauhutilaan fiktiosta.” Leikin avulla arkimaailman realismin voi hetkeksi sivuuttaa, ja lukija voi heittäytyä tarinan sisään. Julistukset siitä, etteivät kauhutarinat koskaan pelota, kertovat kirjailijan mielestä lähinnä lukijan kyvyttömyydestä antautua tarinan vietäväksi.

“On vahvuus, jos pelkää fiktiota ja uskaltaa altistaa itsensä”, Hautala sanoo. KOTIKAUPUNGISTAAN Marko ja Tiina Hautala päätyivät kirjoittamaan hieman eri syistä. Tiina Hautala kertoo saaneensa innoituksensa lapsuuden kummitustarinoista ja teoksiinsa hän dokumentoi ihmisten kertomia tarinoita. Hänen mielestään aavetarinat tuovat uuden näkökulman Vaasan historiaan – kurkistuksen hillityn pinnan alle: “Aaveet ovat matkaoppaita.” Aaveet ovat toimineet matkaoppaina myös Marko Hautalan teoksille. “Lähden siivellä Tiinan juttuihin”, Hautala pilailee. Yhteisillä retkillään kirjailijat ovat löytäneet tositarinoita, joiden kysymyksiin vain mielikuvitus voi vastata. Esimerkiksi Marko Hautalan Kuokkamummo-romaanin taustalla on vaasalainen urbaanilegenda. “Mä kirjoitan faktaa ja Marko fiktiota”, Tiina Hautala tiivistää kirjailijoiden välisen eron. Lukijalle yhtymäkohdista on vain hyötyä: fiktion taustalle voi lukea myös faktatietoa sitä innoittaneesta paikasta tai legendasta. Marko Hautala kertoo, että päätyi alun perin sijoittamaan jotkut romaaniensa tapahtumat

Vaasaan, koska tapahtumapaikoilla vierailu auttaa kirjoitustyössä. Tutut paikat toimivat hänen mukaansa ankkurina, joka kiinnittää korkealentoisen ja hämäräperäisen tarinan johonkin konkreettiseen. KIRJAILIJAPARIN mukaan hillityssä Vaasassa rosoisuutta löytää yllättävän läheltä. Marko Hautala kehottaa tutustumaan esimerkiksi Vanhan Vaasan raunioihin ja perehtymään samalla paikan historiaan. Alueella ovat Pyhän Marian kirkon, Vaasan triviaalikoulun ja raatihuoneen rauniot, jotka ovat Suomen mittakaavassa harvinaisuus. “Raunioissa on mahtavaa yksinäisyyttä, kun elämä katosi paikalta. Sen ympärille ei ole rakennettu mitään.” Hautala tutustui raunioiden alueeseen uusinta Kuiskaava tyttö -romaaniaan varten. Kirjoitustyön päätyttyä tosin loppuivat myös päivittäiset kävelyretket. “Ikävä kyllä joutuu siirtymään toiseen paikkaan”, kirjailija toteaa hieman haikeana. Tiina Hautala puolestaan muistelee tiedekirjasto Tritonian rakentamista kampusalueelle 15 vuotta sitten. Hänen mukaansa koko alueen valtasi tervan tuoksu. Saman ilmiön voi edelleen havaita Tervahovissa, opiskelijaravintola Mathildan aulassa olevan tervatynnyrin lähellä. “Se on aika symboloivaa, että sieltä ne menneisyyden tuoksut tulevat”, Tiina Hautala sanoo. Hän paljastaa, että yliopiston konttorirakennuksessa on koettu jopa yliluonnollisia: Kopiohuoneessa on nähty harmaa nainen, joka ei kuulunut henkilökuntaan. Huhujen mukaan myös talon hissiin liittyy outoja tarinoita. Vaasan keskustan alueella henkimaailman olentoja voi kohdata esimerkiksi Centralissa, Loftetissa ja Pohjanmaan museossa. TYÖ kiinnostavien tarinoiden löytämiseksi on tuottanut tulosta. Aviopari kertoo, että kirjoittamisen myötä suhtautuminen tuttuun kaupunkiin on muuttunut. “On paremmin läsnä omassa ympäristössään”, Marko Hautala pohtii. Tutuista paikoista kirjoittamista hän vertaa tutun huonekalun katselemiseen: kun sitä yhtäkkiä havahtuu tarkastelemaan eri tavalla,

Myös Vanhan Vaasan museossa voi nähdä kummituksia.

Marko Hautalan romaaneissa Vaasa muuttuu psykologisen kauhun näyttämöksi.

siitä tulee mielenkiintoinen. Tiina Hautala kertoo, että aavetarinoiden kerääminen on myös harjaannuttanut vaistoa havaita tarinoita ympärillään: “Saatan ajatella, mitä jalkojeni alla on ollut ja ketkä kaikki siitä ovat kävelleet.” Hänelle aavetarinat ovat tapa tutustua ympäristöön niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Lähiympäristöstä tulee jännittävä, kun sitä katselee uudesta näkökulmasta. Tiina Hautala vertaa kokemusta kävelyyn kaupungilla pimeän aikaan. Hämärässä tuttu paikka näyttää erilaiselta, jopa pelottavalta. ENNEN asenne aavetarinoita kohtaan vaikeutti niiden keruuta. Nyt Tiina Hautala kertoo havainneensa, että ihmisten suhtautuminen on muuttumassa. Hänen mukaansa kertojan ei enää tarvitse pelätä maineensa menettämistä, vaan ihmiset alkavat nähdä tarinoiden viihdearvon.

Vaasan kummituskartta

Kuva: Suvi Kari, kirjasta Aaveiden kaupunki – Kummitustarinoita Vaasasta (Haamu 2016)

Tiina ja Marko Hautala löytävät tarinoita lähes joka paikasta.

Aavetarinat toimivat vastakohtana järjelliselle. Marko Hautala on samaa mieltä. Pelkkä pelottavuus ei riitä pitämään tarinoita kiehtovina, vaan ne syntyvät ja muokkautuvat tarpeeseen. “Ihmiskeho kaipaa sitä leiritulen adrenaliinia turvallisessa ympäristössä”, Tiina Hautala pohtii. Lisäksi kummitustarinat ja urbaanilegendat yhdistävät ihmisiä ja muovaavat yhteistä alueellista identiteettiä. Juuri näistä syistä Tiina Hautalan mukaan skeptikkokin voi nauttia aavetarinoista, koska ne kertovat alueen historiasta ja aktivoivat lukijansa mielikuvitusta. “Tarina on aina omalla laillaan totta”, Marko Hautala selventää. Merkityksellisyys ei hänen mukaansa synny faktoista, vaan tarinoiden arvo on niiden metaforisessa ja symbolisessa tasossa. Tiina Hautala kertoo dokumentoivansa myös ne tarinat, joiden tiedetään olevan historiallisesti mahdottomia. “Ei sillä ole väliä silloin, kun tarina on pääosassa”, hän toteaa. Kaikkia kauhu- ja aavetarinat eivät tietenkään kiinnosta, mutta kirjailijapari jaksaa niistä innostua. Miksi? “Me nyt ollaan tämmösiä hämärän rajamailla liikkuvia”, Tiina Hautala naurahtaa. Valmius katsella lähiympäristöä toisenlaisin silmin on kuitenkin tuonut esiin särmän, joka on saanut myös lukijat kiinnostumaan Vaasasta uudella tavalla. Virheellisyydessä on kuitenkin yksi ongelma – se ei säily. “Urbaanirappiota ei Vaasassa kauan katsella”, Marko Hautala tokaisee. Rapistuvat teollisuushallit ja muut raunioitumaan jätetyt paikat muuttuvat sitä mukaa, kun niistä ehtii kirjoittaa. Romaanissaan Itsevalaisevat Hautala sijoittaa tapahtumia Olympia-korttelin lähellä sijaitsevaan vanhaan teurastamoon, mutta rakennus purettiin, kun kirja meni painoon. Myös uusimmassa romaanissa todellisuus ehti fiktion edelle. Osa tapahtumista sijoittuu Vaasan yliopistoon. “Romaanissa siellä on kieltenopetusta, mutta nyt se häviää”, kirjailija toteaa. LÄHELLE on tunnetusti vaikea nähdä. Yrittää kuitenkin kannattaa, ainakin jos kirjailijaparia on uskominen. “Kaikki paikkakunnat pitävät sisällään paljon tarinoita ja merkityksiä”, Tiina Hautala sanoo. Aaveet kertovat hänestä omaa tarinaansa, olivat ne sitten keksittyjä tai olemassaolevia. Ne paljastavat uusia puolia tutuista paikoista tai ovat osa yhteisöjen identiteettiä. Toisaalta paikallisille urbaanilegendat ja tunnetut

paikat voivat olla hyvinkin henkilökohtaisia. Marko Hautalan romaaneissa paikat muuttuvat tarinan sitä vaatiessa, mistä tulee aika ajoin palautetta. Joku saattaa esimerkiksi huomauttaa, ettei tietyssä risteyksessä ole liikennevaloja. Vaasalaisia tutun kaupungin näyttäminen uudessa valossa selvästi kiinnostaa. Urbaanilegendat myös innoittavat ihmisiä jakamaan molemmille kirjailijoille omia kokemuksiaan. Kotikaupunki voi siis olla inspiraation lähde ja kiinnostavien tarinoiden tyyssija. Tarinoiden mahdollisuus on läsnä Marko ja Tiina Hautalan mukaan missä tahansa. “Hyvät tarinathan eivät ole Pariisissa, Lontoossa tai New Yorkissa, vaan missä vain niitä alkaa etsiä ja kuvitella”, Marko Hautala kertoo. “Parhaat tarinat ovat lähellä”, Tiina Hautala täydentää.

KETKÄ? Marko Hautala • • • •

Palkittu vaasalainen kirjailija. Tunnetaan kauhua ja realismia sekoittavista romaaneistaan. Kirjoittanut seitsemän romaania. Uusin teos Kuiskaava tyttö ilmestyi elokuussa.

Tiina Hautala • • • •

Vaasalainen kirjailija ja kustantamo Haamun perustaja. Kerännyt teoksiinsa aavetarinoita Vaasasta ja Pohjanmaalta. Kirjoittanut myös useita lastenkirjoja. Aaveiden kaupunki – Kummitustarinoita Vaasasta -teoksen kolmas ja uudistettu painos julkaistiin tänä vuonna.

TULE TEKEMÄÄN LÖYTÖJÄ! HUOM! YLÄKERRASTA LÖYDÄT MM: KODINTEKSTIILIT,URHEILUVÄLINEET, KIRJAT & LEHDET. SPR-Kirppis Vaasa Klemetinkatu 17 ma–pe 10–20 la 10–16

Eväät ekologiseen Livets elämään ekologiska Goods for kryddor eco-friendly living

Vaasanpuistikko/Vasaesplanaden 20, Vaasa/Vasa 044 321 5247

Opiskelijan

asialla.

VaasanYliopistonYlioppilaskunta VYYtweets Ylioppilaskunta

www.vyy.fi

vaasanylioppilastalo.fi

ILMIÖ

Olenko oikeasti

HUIJARI?

Huijarisyndroomasta kärsivät monet, jopa tietämättään. Ilmiön tunnistaa helposti, mutta sen ymmärtäminen on vaikeaa. TEKSTI Rasmus Arikka KUVITUS Eetu Lehmusvaara

OLENKO ansainnut tämän opiskelupaikan? Miten voin saada näin hyviä arvosanoja? Miksi maisterin paperit eivät tunnukaan niin hyvältä? Onko minulla riittävästi osaamista hakea tuota työpaikkaa? Nämä kysymykset pyörivät monen opiskelijan ja vastavalmistuneen päässä. Vaikka haluttu opiskelupaikka on kovalla työllä ansaittu, voi välillä tuntua siltä, että paikan on saanut kuin vahingossa. Tunne on tavallinen, psykologi Tony Dunderfelt vakuuttaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tunne olisi totta. Huijarisyndroomalla tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen ei usko osaamiseensa tai kokee saavuttaneensa asemansa virheellisesti – tai huijaamalla. Huijarisyndroomasta kärsivä pelkää koko ajan paljastuvansa muille. Hän saattaa pelätä menettävänsä arvostuksen muiden silmissä, kun totuus kyvyttömyydestä tai taitamattomuudesta tulee ilmi. Huijarisyndrooma-käsitettä käyttivät ensimmäisen kerran 1970-luvulla yhdysvaltalaiset psykologit Pauline Clance ja Suzanne Imes, jotka havaitsivat, että erityisesti menestyneet naiset kärsivät huijari-ilmiöstä. Myöhemmin on

havaittu, että ongelma koskee molempia sukupuolia. Suomessakin huijarisyndrooma tunnetaan käsitteenä, mutta nimestä huolimatta sitä ei pidetä mielenterveyden häiriönä. Psykiatri Juha Markkula Turun yliopistollisesta keskussairaalasta korostaa, että huijarisyndrooma ei ole sairaus. ”Jos jokin ilmiö nimetään syndroomaksi, se mielletään helposti sairaudeksi. Voi olla ongelmallista, jos syndroomanimeä käytetään ei-lääketieteellisessä kontekstissa. On hyvä tarkastella, pystyykö tämän tyyppisiä ilmiöitä selittämään jonkun toisen termin kautta”, Markkula toteaa. Psykologiassakaan ei ole tarkkaa määritelmää huijarisyndroomalle, mikä on Dunderfeltin mukaan normaalia. ”Ihmiset haluavat tarkkoja määrityksiä psykologisille ilmiöille, mutta hyvin harvoin sellaisia on. Ihmisen mieli on niin monimutkainen kokonaisuus, että asioita ei voi selittää täysin lineaarisesti niin, että joku tapahtuma aiheuttaa automaattisesti tietyn seurauksen”, hän selostaa. ONKO huijarisyndroomaa edes olemassa, jos sitä ei voi määritellä tarkasti eikä sitä pidetä oikeana syndroomana tai mielenterveyden häiriönä? Dunderfeltin mukaan huijarisyndrooma on minäkäsityksen vääristymänä. Toisin sanoen huijari-ilmiö on ihmisen mielessä syntyvä virheellinen kuva omasta itsestään ja omista kyvyistään. ”Ihminen saattaa uskoa

kaiken, mitä hänen mieleensä poksahtaa. Sitä voidaan pitää oman mielen löysänä ja sekavana käyttönä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ihmisessä olisi jotain vikaa, vaan häntä ei vain ole opetettu käsittelemään mielensä toimintoja." Psykiatri Markkula puhuu huijarisyndrooman sijaan vaativasta persoonallisuudesta tai huonosta itsetunnosta. Hänen mielestään huijari-ilmiötä voi myös pitää ihmisen persoonallisuuden piirteenä, mikä ei välttämättä ole negatiivinen asia. "Kyky oman työtuloksensa epäilemiseen voi auttaa ottamaan vastaan rakentavaa kritiikkiä ja tarvittaessa esimerkiksi ponnistelemaan entistä kovemmin", Markkula pohtii.

Jos jokin ilmiö nimetään syndroomaksi, se mielletään helposti sairaudeksi. Psykiatri Juha Markkula

IHMISELLÄ on kuva itsestään, joka ei aina vastaa todellisuutta. Psykologina ja terapeuttina toiminut Dunderfelt jakaa ihmisen mielen kahteen osaan: siihen, jonka itse tiedostaa ja siihen, jota ei tiedosta. Tiedostamaton osa minuutta on huomattavasti suurempi kuin tiedostettu. Kysymykseen, kuinka paljon suurempi, kukaan ei osaa vastata. Ihmismielen suhteita voi kuitenkin yrittää ymmärtää yksinkertaistetulla esimerkillä: jos tiedostettua mieltä vastaa mittanauhalla yksi senttimetri, samalla mitta-asteikolla tiedostamattoman mielen koko voi olla jopa viisi kilometriä. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Duderfelt puhuu humanistisesta psykologiasta. Pyynnöstä hän avaa termiä: Se, mikä saa ihmiset

HUIJARISYNDROOMASTA kärsivät työskentelevät usein tieteen tai taiteen parissa. Luovilla aloilla oma työpanos on jatkuvasti muiden tarkkailun alla; kritiikiltä ei voi välttyä. Kärsivätkö taiteilijat muita enemmän itseluottamuksen puutteesta? Elokuussa ilmestyneessä Image-lehdessä Mikko Kuoppala, joka tunnetaan muun muassa Teflon Brothers -yhtyeestä, kertoo kärsivänsä huijarisyndroomasta. "Mulla on aina ollut jonkinasteinen 'imposter syndrome', eli en usko itsekään omiin tekemisiini tai itteeni läheskään aina, ja sitä kautta kelaan, että muutkin voi nähdä mun läpi", Kuoppala sanoo lehden haastattelussa. Näyttelijä Pamela Tola kuvailee Teatterikorkeakoulussa opiskeluun liittyviä kokemuksiaan Miksi näyttelen? -kirjassa: "Minulle koulu ei ollut oppimisen ja löytämisen riemua. Minulle koulu oli häpeää, alemmuuden ja epäonnistumisen tunteita, pelkoa, itseinhoa ja itseluottamuksen puutetta. Ajattelin aina olevani huonompi kuin muut." Tola ei mainitse huijarisyndroomaa, mutta samankaltaisista tuntemuksista hän puhuu. Kilpailu opiskelupaikoista – erityisesti taidealoilla – on kovaa, mikä saattaa aiheuttaa myös hyväksytyksi tulleille opiskelijoille paineita täyttää muiden odotukset. Pääsykokeissa menestyminen ei riitä, vaan sen jälkeen on uudelleen todistettava todella ansainneensa opiskelupaikkansa.

uskomaan itsensä tietynlaiseksi ja näkemään itsensä tietyllä tavalla, on niin sanottu rajoittunut mieli. Suurempi osa ihmisen mielestä koostuu niin kutsutusta luovasta mielestä, joka on Dunderfeltin mukaan lähes rajaton. Luovassa mielessä ihmisellä on kaikki se tieto ja osaaminen, mitä ei tunnista tai osaa hyödyntää. Ihminen siis näkee itsensä rajoittuneesti, mikä vaikuttaa minäkäsitykseen eli kuvaan itsestään, tiedoistaan ja taidoistaan. ”Ihminen pyörittää ajatuksia elämästä ja itsestään rajallisessa mielessään. Ja hän tarkastelee maailmaa skriptien eli skeemojen kautta.”, Dunderfelt sanoo. Psykologiassa skeemoilla tarkoitetaan mieleen jääneitä ja opittuja asioita elämästä, joita yhdistelemällä maailma koetaan tietynlaiseksi. Jokaisella on esimerkiksi skeema tuolista ja sen avulla tiedetään, että tuolilla istutaan. Dunderfelt kuitenkin tarkentaa, että kaikilla on valtavasti eri kokemuksia tuoleista, minkä takia ihminen katsoo maailmaa aina omalla tavallaan. Se ei ole vain klisee. Skeemat ohjaavat ihmisen ajattelua ja toimintaa. Niiden avulla jokainen suhtautuu esimerkiksi saamaansa palautteeseen. Jos graduohjaaja kehuu opiskelijan tieteellistä työtä jo esitarkistuksessa, osa opiskelijoista ottaa myönteisen palautteen iloisena vastaan. Joku taas ajattelee, että kyseessä on ohjaavan opettajan erehdys, koska työ ei voi mitenkään olla niin hyvä. Tätä epävarmuutta voi kutsua huijarisyndroomaksi, mutta toisaalta kyse on vain opituista tavoista ja persoonallisuuden piirteistä. Onko huijarisyndrooma sitten tarpeeton termi? Sekä Dunderfelt että Markkula pitävät huijarisyndrooma-termiä vaarattomana, mutta eivät sitä itse käytä. He myöntävät, että erilaisten ilmiöiden nimeäminen saattaa auttaa ymmärtämään itseään ja omia tuntemuksiaan, mistä voidaan hyötyä esimerkiksi terapiassa. Epävarmuus omasta osaamisestaan ei ole haitallista, jos siitä ei muodostu hallitseva ja häiritsevä osa elämää. Pahimmillaan jatkuva epävarmuus voi kuitenkin johtaa vakaviin mielenterveyden häiriöihin, esimerkiksi masennukseen.

Suomalaiset ovat huonoja nauttimaan omista taidoistaan, koska se koetaan ylimielisyytenä.

HUIJARISYNDROOMA ja muut itsetuntoon liittyvät ongelmat ajoittuvat usein elämän murroskohtiin, kuten opintojen aloittamiseen, valmistumiseen tai työelämään siirtymiseen. Dunderfeltin mielestä esimerkiksi muutto uudelle paikkakunnalle rasittaa sekä fyysisesti että henkisesti. Uusi ympäristö, uudet ihmiset ja uudet rutiinit saavat ihmiset oireilemaan psyykkisesti. Oman epävarmuuden ja huijariolon kitkeminen onnistuu, jos tilanne ei ole äitynyt liian pahaksi. Ensimmäinen neuvo huijarisyndroomasta eroon pääsemiseksi on huumori. Se on helppoa, jos uskaltaa nauraa itselleen. "Jos huomaa olevansa 'huijari', kannattaa vain naureskella, että nyt tämä huijarisyndrooma saa minusta otteen, mutta ne tuntemukset, joita se minulle syöttää, eivät ole totta", Dunderfelt neuvoo. Toisena keinona Dunderfelt mainitsee muotitermin mindfulness eli hyväksyvä läsnäolo, jolla tarkoitetaan kykyä olla hetkessä ja hyväksyä mielen liikkeet sellaisina kuin ne ovat. Mindfulnessin perusajatus on kiinnostus. ”Omia ajatuksiaan ja omaa mieltään on havainnoitava lämpimällä hyväksynnällä, jolloin ajatukset ja tunteet voivat kiihtyä, mutta hetken päästä ne rauhoittuvat itsekseen”, Dunderfelt opastaa. Jos huijarisyndrooman oireet vaivaavat, paras keino on pysähtyä ja hyväksyä ne. Tämän jälkeen niitä kannattaa tarkastella ikään kuin ulkopuolisen silmin ja miettiä, mitä itse todella ajattelee ja osaa. Vaikka huijarisyndroomalla ei ole tarkkaa määritelmää tai lääketieteellistä pohjaa, termi on hyödyllinen. Se voi auttaa ymmärtämään itseään paremmin.

Psykologi Tony Dunderfelt Omiin taitoihinsa uskominen ja positiivisen palautteen vastaanottaminen voi olla vaikeaa. Psykiatri Markkulan mukaan ihmisten sisäinen vaatimustaso ja se, kuinka hyvin pystyy suhteuttamaan sisäisiä tuntojaan ulkopuoliseen palautteeseen, vaihtelevat suuresti. Omien taitojensa korostaminen ja omasta osaamisestaan nauttiminen nähdään usein myös ylimielisyytenä tai itsekyytenä. Dunderfeltin mukaan ongelma on siinä, että itsekkyys sotketaan usein itsellisyyteen. Siis mihin? ”Itsellisyys on rehellistä nautintoa omista taidoistaan. Itsekkyys on sitä, että vaatii muita nauttimaan samoista asioista, joista itse nauttii”, Dunderfelt selittää. ”Suomalaiset ovat huonoja nauttimaan omista hienoista taidoistaan, koska se koetaan ylimielisyytenä. Se on suuri ongelma yhteiskunnassamme”, hän jatkaa.

VAIHDOSSA

Maailman laidalla TEKSTI JA KUVAT Satu Packalén

Suomessa illat pimenevät ja viilenevät. Päiväntasaajan toisella puolella Chilen Santiagossa kaupunki vasta heräilee talviuniltaan.

urinko nousee ja valaisee kaupunkia ympäröivien vuorten huiput uuteen päivään. Liikenne hurisee kaduilla, jostain kuuluu rakennusmaan pauke, koira haukkuu lähistöllä ja kissa mouruaa rappukäytävässä. Aamuvarhaisella kaduille kolistelevat kauppiaat valmiina myymään ostoskärryistään itse puristamaansa appelsiinimehua hintaan una luca, eli tuhat Chilen pesoa. Katuruoka sopii opiskelijabudjettiin, ja kaupaksi käyvät muun muassa kasvisburgerit ja Empanada-piirakat, típico de Latinoamérica. Chilen pääkaupunki Santiagossa on elämää kellon ympäri – kaikissa eri muodoissa. Kaupungin asukasluku vastaa suunnilleen Suomen väkilukua, ja se näkyy: ruuhka-aika metrossa laittaa ihmiset kirjaimellisesti ahtaalle, ja päiväsaikaan ydinkeskustassa liikkuessa olo on väistämättä kuin sillillä purkissa. Jos ihmisiä ei ole lähistöllä niin koiria senkin edestä. Leppoisat kulkukoirat kuitenkin piristävät katukuvaa ja elävöittävät kaupungin menoa. Koirat ovat hyvinvoivia ja ystävällisiä, sillä vapaaehtoiset santiagolaiset huolehtivat niistä, ruokkivat ja antavat vettä. Kun Suomeen saapuu syksy, Chilessä loppuu talvi. Keväinen kaupunki on lämmin; puut puskevat uusia lehtiä, ja aurinko porottaa smog-verhon läpi. Jos päivällä meno käy liian kuumaksi, voi lämpöasteita paeta helposti sisätiloihin esimerkiksi museoiden ja taidegallerioiden viileyteen usein ilmaiseksi tai vähintään halvalla. Kulttuuria Santiagosta ei puutu. Taidenäyttelyiden lisäksi tarjolla on muun muassa teatteria, konsertteja, tanssia, elokuvia, käsityö- ja taidetoreja sekä paljon erilaisia työpajoja. Metropolissa vastakohdat näkyvät sekä arkkitehtuurissa että ihmisissä. Santiagossa toimii monia kansainvälisiä yrityksiä ja kouluja, ja vaihto-oppilaita saapuu kaupunkiin ympäri maailmaa, eniten espanjankielisistä maista. Tunnelma kaupungissa on kansainvälinen. OPISKELIJALLE Santiago ei ole hullumpi paikka elää. Kaupunki on eloisa, monipuolinen ja helppo ottaa haltuun. Yliopistoja on kolmisenkymmentä, ja opiskelijoita ei voi olla huomaamatta katukuvassa. Liikkuminen julkisilla on helppoa: metro vie näppärästi paikasta toiseen, ja bussit kulkevat. Pyöräilykin onnistuu, mutta parempi pysytellä turvallisilla reiteillä. Paikalliset suhaavat autojen seassa mallikkaasti, mutta turistina jää toiseksi. Chilen hintataso on hieman Suomea alhaisempi, joten pesoja säästyy matkusteluun ja erilaisiin elämän eliksiireihin. Vaikka ruokakulttuuri ei välttämättä kukoista kuten Euroopassa, viinit ovat huippuluokkaisia. Chile on yksi maailman suurimmista viinin viljelijöistä. Santiagossa tylsistyminen on mahdotonta, sillä jatkuvasti tapahtuu. Kaupungilla on tavallista törmätä ihmisiin tanssimassa cuecaa, Chilen kansallistanssia, ja metrossa saattaa päästä freestyle-räppäreiden riimien kohteeksi. Chileläiset ovat ystävällisiä ja vastaanottavaisia, vaikka

välillä heidän murteinen espanjansa slangisanoineen muistuttaa jotain ihan muuta kuin espanjantunneilta tuttua kieltä. Vaikka Santiago on yksi Etelä-Amerikan turvallisimpia kaupunkeja, on viisasta olla tarkkana taskuvarkaiden varalta. Valppaudella ja maalaisjärjellä pärjää hyvin. Kaupungista löytyy monta mielenkiintoista ja erilaista barriota, eli naapurustoa. Päiväsaikaan kannattaa katsastaa boheemi Barrio Lastarria, joka on tyylikkäiden hipstereiden kohtaamispaikka. Lastarriassa käsityöläiset myyvät taidokkaita tuotteitaan ja kävelykatu on täynnä sympaattisia putiikkeja. Ravintolatarjonta on runsasta, ja herkulliset kahvilat houkuttelevat astumaan sisään. Illan hämärtyessä pubit ja ravintolat täyttyvät ihmisistä. Santiagon yöelämä kannattaa kokeilla. Jos menojalkaa vipattaa, oikea paikka on Barrio Bellavista, joka tunnetaan upean katutaiteen lisäksi vilkkaana bilekorttelina. Siellä on myös kaupungin paras carrete eli juhlat. Viikonloppuisin Bellavista täyttyy hilpeistä nuorista ja meno jatkuu helposti yömyöhään. Myös salsaclubit kannattaa katsastaa. Ne järjestävät usein ilmaisia tunteja, joilla on tilaisuus oppia salsan perusteet ja kokea tanssin huuma paikallisten kanssa.

Santiagossa tylsistyminen on mahdotonta. JOS suurkaupungin syke väsyttää, voi akkuja ladata Santiagon viheralueilla. Puistoissa näkyy perheitä, oman tiensä kulkijoita ja erityisesti yhdessä loikoilevia rakastavaisia. Keskustassa kohoava Santa Lucían kukkula tarjoaa mahdollisuuden hengähtää vehreyden keskellä ja nauttia luonnosta. Mikäli mielii vielä korkeammalle, voi kiivetä San Cristobalin huipulle. Vuorelle on helppo päästä joko kävellen tai gondolihissillä, ja laelta avautuu upea näköala Santiagon ylle. San Cristobal on täydellinen paikka ihastella auringonlaskua. Chilen sanotaan sijaitsevan maailman laidalla tai kuten paikalliset sanovat en el fin del mundo. Sanonta kuvaa hyvin sitä, että maa on monelle täysi mysteeri. Sitä ei kuitenkaan kannata pelätä. Santiago on ehdottomasti vierailun arvoinen kaupunki. Kun sille antaa mahdollisuuden, saa paljon takaisin – ja paljon enemmän. Kirjoittaja on Vaasan yliopiston viestinnän opiskelija, joka viettää syyslukukauden Chilen Santiagossa Universidad Mayorissa.

Kuva: Marion Biscaglia

KAMPUKSELLA

Tieto kielten opetuksen siirtämisestä yllätti monet Tuulia Poutiainen

ESÄKUUSSA Vaasan yliopisto ilmoitti, että tutkintoon johtava kielten opetus siirtyy Jyväskylän yliopistoon. Vaitiolovelvollisuuden solminut neuvottelukunta tiesi asiasta, mutta muuten uutinen yllätti monet. Vaasan yliopiston nykysuomen ja kääntämisen professori Esa Lehtinen sanoo, että päätös siirtymisestä on rankka ja uudenlainen, koska tällaista ei ole missään yliopistossa ennen tehty. Hän uskoo, että vaikeuksia on vielä edessä. ”Tämä tulee aiheuttamaan hankaluutta monelle ihmiselle, jonka elämä on täällä. Myös määräaikaisten asemaan tulee enemmän epävarmuutta.” Filosofisesta tiedekunnan opetushenkilökunta sai tietää päätöksestä samaan aikaan kuin muutkin, tiedotustilaisuudessa 21. kesäkuuta. Englannin kielen tutkimusjohtaja Tiina Mäntymäki ei osaa arvioida, miten hyvin muutoksesta tiedotettiin. ”Tämä oli iso asia, josta ei tiedetty etukäteen, joten informoinnin tapaa on vaikeaa arvioida. Oli kuitenkin hyvä, että tilaisuuden jälkeen saimme keskustella Jyväskylän yliopiston rehtorin ja dekaanin kanssa. Tylsää taas oli se, että monet henkilökunnan jäsenistä ja opiskelijoista olivat muualla. Ajankohta oli onneton.” Mäntymäki arvioi, että Jyväskylän yliopistoon siirtyminen tarkoittaa myös hyvään tutkimusympäristöön siirtymistä. Hän uskoo, että myös opiskelijoiden mahdollisuudet parantuvat, sillä Jyväskylässä on tarjolla laajempi valikoima sivuaineita. Mäntymäki toivoo opiskelijoilta ja henkilöstöltä aktiivisuutta muutoksen valmistelussa: ”Paljon on meistä kiinni, me herätämme sen keskustelun. Paniikki ei ole koskaan hyväksi”.

Professori Lehtinenkään ei halua kritisoijan rooliin. Hän ymmärtää päätöksen taustalla olevia syitä. ”Opetus- ja kulttuuriministeriö on kaiketi asettanut hyvin paljon paineita yliopistojen rakenteelliseen kehittämiseen, ja tämä oli johdon mielestä paras tie vastata niihin”, Lehtinen pohtii.

tavoitteena on lisätä Vaasan korkeakoulujen välisiä kieliopintoja. Hän pitää humanistisia tieteitä yhtä tärkeinä kuin aiemminkin, mutta ei usko niiden vähentämisen köyhdyttävän yliopistoa. ”Meidän täytyy vain panostaa lisää niihin aloihin, jotka tänne jäävät, viestintäänkin saadaan lisää resursseja”, Kuusisto vakuuttaa.

ELOKUUN loppuun asti filosofisen tiedekunnan dekaanina toiminut aluetieteen professori Hannu Katajamäki kritisoi päätöstä blogitekstissään Vaasan yliopiston verkkosivuilla. Hän moittii erityisesti päätöksentekotapaa ja suree monitieteellisen yliopiston kulttuurin katkeamista. Katajamäki myös kertoo, kuinka filosofisessa tiedekunnassa kehiteltiin aivan toiseen suuntaan vieviä suunnitelmia. Professorin mukaan viime keväänä käytettiin paljon aikaa kielten uuden työelämälähtöisen kandidaattiohjelman suunnitteluun – turhaan. ”Työn annettiin jatkua, vaikka samaan aikaan oltiin vetämässä mattoa uuden ohjelman alta”, Katajamäki kirjoittaa blogissaan. Vaasan yliopiston rehtori Jari Kuusiston mukaan kielten opetuksen siirtäminen Jyväskylään oli paras vaihtoehto. ”Tilanne ei olisi missään tapauksessa voinut jatkua entiseen malliin, vaan olisimme loppujen lopuksi ajautuneet yt-neuvotteluihin ja henkilöstöä oltaisiin jouduttu vähentämään”, Kuusisto sanoo. Pikaisen viestinnän hän kertoo johtuneen aikataulusyistä. ”Neuvottelut ministeriön kanssa jatkuivat kesäkuulle. Emme kuitenkaan halunneet pimittää tätä yhtään pidemmälle, ja siksi yksityiskohtia puuttui.” Kuusisto kertoo, että yliopiston kielikeskus jatkaa toimintaansa edelleen ja pitkän tähtäimen

VAASAN yliopiston hallituksen puheenjohtaja Johnny Åkerholmin mukaan koko korkeakoulusektorin asema on muuttunut määrärahaleikkausten vuoksi. Valtiovalta vaatii korkeakouluilta profiloitumista ja selkeää työjakoa, joten Åkerholmin mielestä jokin ratkaisu oli tehtävä. ”Rahoitusmallin muutoksen järkevyydestä voi olla montaa mieltä. Ei ole kuitenkaan järkevää jäädä raiteille makaamaan, jos juna tulee, olkoonkin että se tulee väärillä raiteilla”. Åkerholm ei suhtaudu nykytilanteeseen pelkästään positiivisesti, mutta toisaalta hän haluaa osoittaa, että Vaasan yliopisto pysyy kehityksen eturintamassa. ”Henkilökohtaisesti en pidä tätä hyvänä. Tiedon tason ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttävät aktiivista tutkimustoimintaa ja yliopiston tehtävä on tarjota niin opiskelijoille kuin ympäröivälle yhteiskunnalle uusinta tietoa”, hän summaa.

KOMMENTTI

Nykysuomen ja kääntämisen professori Esa Lehtinen uskoo, että vaikeuksia on vielä edessä.

Kuva: Vaasan yliopiston viestintä

KOMMENTTI Tuulia Poutiainen

Alma mater, älä petä MINUN on pakko myöntää, että kun näin Facebookissa uutisen tutkintoon johtavan kielten opetuksen siirtämisestä Jyväskylään, en osannut ottaa sitä tarpeeksi vakavasti. Ehkä sisälläni elää naiivi humanisti, joka ei oikein saattanut uskoa, että suuresta asiasta tiedotettaisiin aivan näin puolivillaisesti. Vasta kun nykysuomea opiskeleva ystäväni otti asian puheeksi, heräsin. Olen oppinut, että muutoksen läpi navigoiminen on vaikeaa; siinä viestintä ja johtaminen todella punnitaan. Vaasan yliopistoyhteisö on pieni, yleensä päätöksistä kuiskutellaan käytävillä. Siksi

oli erityisen surullista, että tässä opiskelijat on jätetty niin ulkopuolisiksi. Hyvä tilaisuus näyttää esimerkkiä muutosjohtamisen ja -viestinnän saralla meni hukkaan. Viestinnän pääaineopiskelijana koen olevani pahimmassa raossa. Mitä opetukselle tapahtuu, kun kihlattuni nykysuomi muuttaa muualle? Toivon, että pääsemme todella mukaan suunnittelemaan tulevaisuuden viestinnän opintoja, eikä kaikki jää vain palautelippusten ja -palaverien tasolle. Haluan antaa opinahjolleni vielä mahdollisuuden, ja toivon, että pimittäminen loppuu tähän.

GALLUP Vaasan yliopiston strategia painottaa kauppatieteitä ja tekniikkaa. Kysyimme näiden alojen opiskelijoilta: 1. Mitä ajatuksia herättää tutkintoon johtavan kielten opetuksen siirtäminen Jyväskylän yliopistoon? 2. Tarvitseeko Vaasan yliopisto humanistia tieteitä?

Miika Kauppinen TITE, n.vsk.

Jussi Puhtimäki kauppatieteet, 3.vsk.

Teemu Valkonen kauppatieteet, 2.vsk.

1. Ai siirretään? Sinänsä tympeää. Jyväskylässäkin on supistettu kurssitarjontaa.

1. Se ei kosketa mua ihan hirveesti. En ole tarkkaan perhtynyt syihin, miksi näin tehdään. Jos se on tehokkaampaa, niin se varmaan ihan fine.

1. Tulee yksipuoleisempi opetustarjonta. Ihmetyttää. En ole paljoa perehtynyt tarjontaan kuitenkaan.

2. Humanistiset tieteet kasvattavat opiskelijoiden kirjoa. Painotus on kuitenkin hyvä, kauppis on täällä ihan huikea.

2. En tiedä, onko sillä erityistä tarvetta. Voi olla hyvä, että yliopistot profiloituvat. Uskon, että Jyväskylässä kielten opetuksella on potentiaalia muuttua paremmaksi.

2. Tarvitsemme rinnalle myös kieliosaamista. Ei kauppiksessakaan ole pelkkää kauppaa enää. Voisi kuvitella, että saksa olisi insinööreille tärkeä.

Tiina Ruohonen kauppatieteet 2.vsk.

Sampo Suuronen kauppatieteet, 4.vsk.

1. Ihan tyhmää. Minkä takia? Se hankaloittaa paljon. En näe käytännössä mitään syytä. 2. Tarvitsee. Mitä monipuolisempi, sen parempi. Kaikenlaista osaamista tarvitaan.

1. Aika neutraaleja tunteita herättää. Ikävää kuitenkin, että kielten opetus täällä kärsii. 2. Humanistisia tieteitä tarvitaan, jotta meillä olisi monenlaisia opiskelumahdollisuuksia.

s u im p o s ö k h ä s ä d Muista teh a n k c e t t t a g å ih m o K a ennen muutto r a t t y fl u d re ö f l a t v la ett e ›

› ›

Sähkösopimus on hyvä tehdä viimeistään kaksi viikkoa ennen muuttoa. Sähkö katkaistaan aina, jos asuntoon ei ole voimassa olevaa sähkösopimusta. Muista tarvittaessa päättää vanha sähkösopimuksesi. Kytkentäpyynnöstä samalle päivälle veloitetaan 120 € (myös viikonloppuisin ja pyhäpäivisin).

›

Gör gärna ett elavtal senast två veckor före du flyttar. Elektriciteten till bostaden stängs av om det inte finns något giltigt elavtal.

›

Kom ihåg att vid behov avsluta ditt gamla elavtal.

›

För begäran om återinkoppling under samma dag debiteras 120 € (gäller även under veckoslut och helgdagar).

Tee sähkösopimus netissä ›

www.vaasansahko.fi Teckna ett elavtal på nätet ›

Voit tehdä sähkösopimuksen myös puhelimitse 06 324 5750 tai käydä toimistossamme Kirkkopuistikko 0, arkisin klo 8–16. Du kan också teckna ett elavtal per telefon, 06 324 5750, eller på vårt kontor på Kyrkoesplanaden 0, vardagar kl. 8-16.

Onnea uuteen kotiin! Lycka till i ditt nya hem!

Löydät meidät myös täältä Du hittar oss även här 22

KOLUMNI Sara Pitzén

Alussa oli tuoli, pillu ja Koskenkorva MUUTAMA vuosi sitten istuin Palosaaren järjestötalon lattialla ja katsoin, kuinka lavalla parikymppiset miehet esittivät tuolilla seksiasentoja. Heitä rangaistiin vessassa käymisestä. Ei mennyt kauaa, kun muovituoli miesten alla räksähti rikki päättäen hauskan seksispektaakkelin. Ohjelmassa siirryttiin eteenpäin. Illan aikana laulettiin, että ko-ko-ko-koskenkorvalla saa aina räkäkännit ja Tammerkosken rannalla saa aina kunnon teinipillua. Kävin fuksisyksynä läpi pienimuotoisen henkisen taantuman. Ensimmäiset viikkoni yliopistolla tunsin eläväni Petri Nygård -ulottuvuudessa, jossa kaikki oli mä-mä-mä-märkää. Opiskelijabileissä oli kiva käydä, mutta jollain tavalla ne eivät täysin vastanneet odotuksiani. Tuntui siltä, että huumoria ei osattu vääntää kuin viinasta ja seksistä, mikä oli outoa, kun kyseessä oli kuitenkin joukko fiksuja nuoria aikuisia. Olin abiturientti yliopiston alkua edeltävänä keväänä, jolloin pänttäsin parhaimpani mukaan korkeinta opinahjoa varten. Lukion vanhimpina piti myös osata käsitellä aikuismaisesti yhdyntää ja alkoholikäyttäytymistä, sillä nuoremmat ottivat meistä mallia. Yliopistoon tultaessa monet samat teemat toistuivat. Erona oli vain se, että nyt olin taas nuorin ja tyhmin, kun vain

vähän aikaa sitten oli täytynyt olla viisaimmillaan – ainakin ylioppilaskirjoituksissa. Kesäloman jälkeen odotin opintojen alkamista innostuneena, kuten aina ennenkin. Valmistauduin vastaanottamaan uutta tietoa, mutta vietinkin kaiken aikani luentosalien ulkopuolella. Koulukirjojen sijasta ostin oman pullon mukaan. Kynän ja vihon sijaan etsin laukustani narikkalappua. Kesti hetki tajuta, etten ollut Johdatus opiskeluelämään -kurssilla, vaan elin opiskelijaelämää. Kävin lähes jokaisessa fuksipassin tapahtumassa ja sanoin Petrin kanssa hyvillä mielin hyvästit selville päiville. Fuksisyksyni oli hauska, en vaihtaisi päivääkään pois. Etsin silloin opiskelijaidentiteettiäni, mutta en löytänyt sitä opiskelijatapahtumista. Niistä löysin jotain aivan muuta: esimerkiksi yhden aiemmin mainitsemistani tuolisankareista, jota kutsun nykyään poikaystäväkseni. Aloittaessani opinnot yliopistossa halusin tietää, mistä akateemisuudesta on kyse. Se ei avautunut minulle ensimmäisten viikkojen opiskelijabilehuumassa, eikä oikeastaan koko syyslukukauden aikana. Ehkä nyt ymmärrän, että akateemisuus on muutakin kuin halpaa viiniä ja haalarimerkkejä. Sanotaan, että kaikki juhlat loppuvat aikanaan, mutta opiskelijamaailmassa seuraavat ovat aina kulman takana. Onneksi saa itse päättää, miten siihen suhtautuu. Kirjoittaja on viestinnän opiskelija Vaasan yliopistosta.

VIIHTEELLÄ

Viinissä on totuus TEKSTI Rasmus Arikka KUVITUS Eetu Lehmusvaara

Keskiviikkoillan bileet, rennot illanistujaiset ja tuttu ongelma. Jotain juomista pitäisi keksiä syysiltojen iloksi, mutta mitä? Onneksi asiantuntijat auttavat.

AASAN Alkossa Kivihaassa myymäläpäällikkö Outi Nieminen ja myymälän tuotevastaava Johanna Hiltunen vilkaisevat toisiaan. ”Mehevät ja hilloiset punaviinit sopivat hyvin syksyyn”, Hiltunen toteaa lyhyen hiljaisuuden jälkeen. ”Täyteläiset punaviinit sopivat syyskauden ruokiin, kuten pata- ja riistaruokien kanssa”, Nieminen täydentää. Kesällä juodaan paljon raikkaita, hedelmäisiä ja pirskahtelevia valkoviinejä, mutta syksyn tullen monet kaipaavat juomilta pehmeitä ja vähän voimakkaampia makuja. Se näkyy Alkon myyntitilastoissa. Jos viini ei ole tuttu juoma, Hiltunen neuvoo kokeilemaan kevyitä ja marjaisia punaviinejä, joissa on vähän jäännössokeria. Voimakkaat ja tanniiniset viinit saavat aloittelijan lähinnä irvistämään. ”Jos maistaa ensimmäisen kerran hyvin tanniinista ja hapanta viiniä, se saattaa jättää pitkäksi aikaan epämiellyttävän kuvan kaikista viineistä. Kannattakin kysyä myymälässä neuvoa viinin valinnassa”, Hiltunen ohjeistaa. Nieminen ehdottaa aloittelijoille pinot noir -rypäleistä puristettuja viinejä, jotka ovat usein kevyitä tai keskitäyteläisiä ja hieman marjaisia. Ne sopivat seurusteluun ja usein myös kana- tai kasvisruokiin.

VIINIT saattavat tuntua vaikeasti lähestyttäviltä, koska niitä kuvaillaan usein vaikeilla termeillä. Tanniinisuus, täyteläisyys, marjaisuus, hilloisuus ja muut oudolta kuulostavat sanat toistuvat asiantuntijoiden puheessa. Nyt on tilaisuus kysyä kaikki tyhmätkin kysymykset. Mitä eroa on puna- ja valkoviinillä? ”Lähtökohtaisesti ne tehdään eri rypäleistä, mutta poikkeuksiakin toki löytyy. Eli jostain rypäleistä voidaan valmistaa sekä puna- että valkoviiniä”, Nieminen kertoo. Viinin makuun vaikuttavat rypäleen lisäksi esimerkiksi ilmasto ja viljelysalueen maaperä. Punaviini saa värinsä rypäleen kuorista, ja valkoviinin valmistuksessa kuoret taas poistetaan. Valmistusprosessi on monimutkainen, ja peruskuluttajaa kiinnostaa lähinnä lopputuote, jonka voi hakea Alkon hyllystä. Myyjänä työskentelevä Hiltunen sanoo, että loppujen lopuksi viineissä on kyse vain omista mieltymyksistä – ei tähtitieteestä. ”Kun maistelee viinejä, aluksi kevyet ja makeammat viinit maistuvat hyvältä. Kun ikää tulee lisää ja makuaisti muuttuu, usein sitä alkaa tykkäämään kuivemmista ja voimakkaammista viineistä.” Hiltunen selostaa. OPISKELIJABUDJETTI ei tunnetusti ole maailman suurin, ja myös alkoholi maksaa. Mutta voiko kyykkyviini olla läheskään yhtä hyvää kuin ylähyllyn tuotteet?

”Alkon valikoimassa on hyviä viinejä ihan jokaisessa hintaluokassa. Kalliimmat viinit ovat usein vuosikertaviinejä, ja niiden valmistusprosessi on usein edullisempia vaihtoehtoja pidempi. Kalliimmissa viineissä saattaa olla esimerkiksi käsin poimitut rypäleet”, Nieminen ja Hiltunen selostavat. Edullisia ja hyviä viinejä tulee ympäri maailmaa. ”Kaikista valikoimamme maista löytyy sellaisia viinejä, jotka maistuvat myös vähemmän viinejä juoneille”, Hiltunen sanoo. JOS syksyinen punaviini ei kuitenkaan nappaa, kannattaa kokeilla esimerkiksi riesling-rypäleestä tehtyjä valkoviinejä. Puolimakeat ja -kuivat rieslingit ovat usein raikkaita ja sopivat hyvin seurusteluviineiksi. Oluen ystäville suositellaan pehmeitä oktoberfest-oluita, jotka sopivat alkusyksyn sadonkorjuuaikaan. Kun illat pimenevät entisestään, kannattaa kokeilla myös aromikkaita tummia lagereita.

Syksyisin monet kaipaavat juomilta pehmeitä ja voimakkaita makuja. Hiltunen muistuttaa, että syksyn teemabileisiin sopivat myös likööripohjaiset drinkit ja boolit, jotka ovat uudelleen muodissa. Sopivalla liköörillä juomasekoituksista saa helposti oikean värisiä ja juhlien teeman mukaisia. VANHANAIKAISESTI monet yhdistävät valkoviinin automaattisesti kalaruokiin ja punaviinin liharuokiin. Nyt ajattelu on muuttunut. ”Nykyään ei ole niin tarkkaa mitä viiniä yhdistää mihinkin ruokaan. Kannattaa rohkeasti kokeilla eri yhdistelmiä. Esimerkiksi kuohuviiniä juodaan nykyään paljon muutenkin kuin vain juhlissa. Sitä voi juoda vaikka läpi aterian”, Hiltunen opastaa. Ihan kaikkea ei silti kannata kokeilla. ”Tietyt maut vaativat tietynlaisia viinejä, ja väärällä valinnalla makuelämys voi mennä pilalle. Esimerkiksi mausteiset ruuat vaativat seurakseen runsaan hedelmäistä viiniä”, Nieminen huomauttaa. Syksyisiin illanistujaisiin Hiltunen ja Nieminen ehdottavat klassista yhdistelmää: juustoa ja punaviiniä. Kaveriporukalla voi melko edullisesti testata useampaa viiniä ja sitä, miltä ne maistuvat eri juustojen kanssa. Molemmat naiset korostavat viinien tarjoilulämpötiloja. Valkoviini tulee viilentää hyvin, mutta myös punaviini kannattaa laittaa hetkeksi jääkaappiin ennen tarjoilua.

Makutestissä syksyn viinit Vylkkärin toimituksen raati testasi syksyisiä ja opiskelijan kukkarolle sopivia viinejä. Juomien valinnassa käytettiin apuna asiantuntijoiden vinkkejä.

BLITZ RIESLING

KENDERMANNS

Saksa Hinta: 8,99 € Alkoholi: 11,0%

Saksa Hinta: 8,48 € Alkoholi: 11,5%

Arvio: Makea, hunajainen, aavistuksen rusinainen, jopa metallinen. Pitkä ja miellyttävä jälkimaku. Aromikas, hennon päärynäinen ja sitruksinen.

Arvio: Limumainen, hapokas, runsaan ananaksinen, siiderimäinen, hedelmäinen ja raikas. Puolikuivaksi viiniksi yllättävän makea.

Muuta: Nautittava kylmänä! Taskulämpimänä todella kuvottavaa.

Muuta: Sopii hyvin etkojuomaksi, erityisesti aloittelijoille. Jos ei tykkää ananaksesta, kannattaa välttää tätä viiniä! Juoma jakoi rajusti raadin mielipiteitä: osa rakasti, osa inhosi.

CLASSIC RIESLING

PASQUA MERLOT

VIÑA MAIPO PINOT NOIR

Italia Hinta: 6,99 € Alkoholi: 12,5%

Chile Hinta: 6,89 € Alkoholi: 12,5%

Arvio: Miellyttävä ja kevyehkö viini. Marjaisat aromit tuovat mieleen opiskelijaravintolan mehun. Helposti lähestyttävä pehmeä seurusteluviini, joka sopii rauhallisiin illanistujaisiin.

Arvio: Karpaloinen, hiuslakkamainen, kevyt ja hieman hapan. Ei ole paras seurusteluviini, eikä sovi aloittelijoille.

Muuta: Ei suositella perunalastujen kanssa.

Muuta: Ruualle mainio kumppani. Sopii erityisesti makaroni- ja kanasalaatille. Kannattaa pitää pullo noin puoli tuntia jääkaapissa ennen juomista.

kuvat: alko.fi

Raadin suosikkiviini on yksimielisesti italialainen Paqua Merlot. Marjaisa ja helppo punaviini sopii mainiosti illanistujaisten tissutteluviiniksi, mutta käy myös ruokaviiniksi kynttiläillalliselle. Viinin hinta-laatusuhde on erinomainen.

JÄ R J E S TÖ J O R I NAT Kerro järjestönne kuulumiset tai jaa tulevat tapahtumanne Vylkkärissä. Lähetä materiaali 6.11. mennessä osoitteeseen paatoimittaja@vyy.fi. Seuraava numero ilmestyy 16.11.

COMEDIA

TUTTI RY

VAASAN YLIOPPILASTEATTERI

WAASAN

TUTTUUN tapaan CoMedian syksyyn mahtuu paljon. Nyt kun alkuviikkojen fuksihulinoista on selvitty, suunnataan katse kohti marraskuussa odottavia, vain kerran viidessä vuodessa juhlittavia vuosijuhlia. Toivotamme koko yliopistoyhteisön tervetulleeksi juhlimaan 25-vuotiasta järjestöämme 12. marraskuuta. Sitä ennen kutsumme opiskelijat 24. syyskuuta tietenkin Ahventielle. Syys-lokakuuta sävyttävät CoMedia-kahvit, lajikokeilut sekä vuotuinen Uraputki – mahtavampana kuin koskaan. Pysy kuulolla ja seuraa meitä somessa! Snapchatissa luvassa muun muassa lisää materiaalia vaihtareilta ja harkkareilta.

RAMPPI

RAMPIN syksy on alkanut vauhdikkaasti rasteilla ja messuilla. Myös pääsykokeet on järjestetty. Kiitos kaikille osallistujille heittäytymisestä! Kuolemaa tutkiva Rajantaka ja luontoon sukeltava dystooppinen Ihmiskunnan perintö ovat jo aloittaneet harjoituksensa. Pikkujoulukabaree viihdyttää myöhemmin syksyllä: Game Over – Nörttikabareessa lavalla nähdään Rampin uusia jäseniä. Loppusyksystä teatterimme juhlii 25-vuotissynttäreitään, ja tänä vuonna kannamme myös ylpeänä Vuoden harrastajateatteri -titteliä. Tervetuloa teatteriin!

WLEE

POIKKITIETEELLINEN lauluklubi WLEE aloittaa syksyn harjoituskautensa tiistaina 13. syyskuuta. WLEE tulkitsee pop-kappaleita vuosien varrelta aina Aretha Franklinista Justin Bieberiin. Kaipaamme riveihimme lisää laulajia kaikista äänialoista, joten tule rohkeasti harjoituksiin, jos haluat laulaa kanssamme! WLEE harjoittelee tiistaisin Levónissa (A202) kello 18.30–20.30, ja mukaan voi liittyä koko syksyn ajan. Mahdolliset kysymykset voi lähettää osoitteeseen lauluklubiwlee@gmail.com tai Facebook-sivujen kautta.

VAASAN

KESKUSTAOPISKELIJAT KESÄ on ohi, ja syksyä kohti mennään kovaa vauhtia. Vaasan Keskustaopiskelijat ovat viettäneet ansaittua kesälomaa, mutta nyt paluu opiskeluarkeen on jälleen koittanut. Myös uudet korkeakouluopiskelijat ovat jo päässeet opiskeluelämän makuun ja asettuneet kaupunkiin, mikä näkyykin positiivisesti Vaasan katukuvassa ja kaupungin sykkeessä. Syksy on täynnä energiaa, vilskettä ja vipinää. Vaasan Keskustaopiskelijoilla järjestää lokakuussa uusien illan ja mahdollisesti myös muita mukavia tapahtumia. Meidät löytää myös Facebookista ja Instagramista @vaasankeskustaopiskelijat. Meihin törmää varmasti myös korkeakouluilla ja kaupungilla. Ota rohkeasti yhteyttä, jos toimintamme kiinnostaa. Hyvää syksyn alkua, toivottavasti törmätään pian!

SYYSKUUN vaihteen kunniaksi Tutti on viihdyttänyt uusia tekniikan opiskelijoita useissa erilaisissa tapahtumissa, joista päällimmäisenä mainittakoon Tutin fuksisauna. Tutti ei luonnollisesti levännyt laakereillaan kesälläkään. Tuolloin tuttilaiset saivat nauttia iki-ihanasta kesäsäästä ja peräkärrysaunan lempeistä löylyistä Tutin kesäpäivänä. Myöhemmin syksyllä jäsenistöä viihdytetään muun muassa lakinlaskijaisten, excursion ja vuosijuhlien merkeissä jokaviikkoista liikuntavuoroa unohtamatta. Mukavaa syksynalkua ja intoa opintoihin!

WARRANTTI

KESÄ meni jälleen kerran supernopeasti, ja syksy on startannut uusien sekä vanhojen opiskelijoiden voimin. Warrantin syksy polkaistiin käyntiin syyskuun alussa järjestetyillä legendaarisilla kylteriäisillä, jossa uudet fuksit kastettiin virallisesti kyltereiksi. Sen jälkeen fukseja on viihdyttänyt muun muassa Nesun harkkasitsit, joissa osa fukseista suuntasi opettelemaan tuon mystisen ja paljon puhutun akateemisen pöytäjuhlan saloja. Warrantti oli myös mukana valtakunnallisen StudentRUN-hyväntekeväisyysjuoksun järjestämisessä, ja toivottavasti moni lukijoistakin oli lenkkeilemässä hyvän asian puolesta! Viikko 39 on täynnä juhlahumua, kun ainejärjestömme vuosijuhlaviikko huipentuu perjantaina 30. syyskuuta järjestettävään Warrantin 27. vuosijuhlaan.

WETOWOIMA

TOKKA RY

JUSTUS RY

HALLINNOIJAT

YLIOPISTON liitokiekkokerho Waasan WetoWoima järjestää NSUT XXXI -turnauksen 29.–30.10. NSUT tulee sanoista National Student Ultimate Tournament, ja se järjestetään jo 31 kertaa Vaasassa. Kyseessä on Suomen suurin sisäultimateturnaus, ja paikalle odotetaan joukkueita ympäri Suomen. Waasan WetoWoima yhdessä Vaasa Saintsin kanssa järjestää ultimaten alkeisvuoron 12.9.–31.10. klo 18–19.30 Urheilukeskuksella. Ylipiston pelailuvuoro Variskan koululla on myös avoin kaikille uusille pelaajille sunnuntaista 2.10. alkaen klo 20–21.30. Lisätietoja: www.nsut.com ja msmirasalo@gmail.com.

SYKSY on alkanut vauhdikkaissa merkeissä, ja gulisar eli uudet fuksit on toivotettu tervetulleiksi Vaasaan ja Tammipihalle. Tiistaina 13. syyskuuta juhlittiin railakkaasti kastajaisia ja osa ehkä saattoikin bongata vasta-aloittaneita oikkareita Hoviskalla tai vaatejonossa Vaasan torilla. Justuksen syksy tulee olemaan työtäyteinen opiskelun ja tapahtumien täyttäessä kalenterin. Syksy huipentuu 25-vuotisjuhlaan, jota vietetään 12. marraskuuta. Justuslaiset ovat jo neljännesvuosisadan pitäneet alla med -henkeä yllä Vaasassa, ja sitä on ehdottomasti syytä juhlia!

ÖVERTÄJÄT

VUOSI on lähtenyt jälleen vahvasti käyntiin. Övertäjät ovat toivottaneet uudet fuksit tervetulleiksi monissa eri tapahtumissa, näistä erityisesti mainittakoon humanistiaiset, jotka olivat jälleen kerran menestys. Edustimme myös kastajaisissa, jossa vietimme hauskan, mutta kieltämättä (myrsky) tuulisen iltapäivän rastia pyörittäen. Syksyn yleiskokouksessa Övertäjien hallitukseen valittiin myös uusi projektivastaava vahvistamaan projutiimiä. Äänestyksen voitti Laura Poranen, joka aloitti hallituspestissään heti. Övertäjien syksyn kalenteri on täynnä kaikkea mielenkiintoista ja hauskaa kuten sitsit, liikuntakokeilut, cocktailtilaisuus sekä tietysti legendaarinen PJBR. Näitä odotellessa, rakkaudella: Ö-hallitus.

LUKUVUOSI on vihdoin lähtenyt käynthiin erilaisten fuksitapahtumien merkeissä, joissa myös Tokka on ollut edustamassa tietysti lappilaista henkeä. Ehkä muistatte meidät sanoista rykimä ja bumtsibum? Tai ehkä olitte meidän tutustumisillassa Littlepubissa lappilaisen keittiön aarteita nautiskelemassa. Kiitos kaikille paikalla olleille! Muistakaahan merkitä kalenteriin ylös syksyn huikein tapahtuma, nimittäin Tokan sitsit 2. marraskuuta. Lisätietoa löytää meidän Facebook-sivuilta. Meidät löytää myös instasta ja snäpistä nimellä tokkary – olokaahan kuulolla!

SYKSY tuli, ja kesä meni! On siis aika palata jälleen rakkaan merenrantakampuksemme huomaan. Vaikka syyslukukausi on vasta alussa, uudet ja ihanat hallarifuksit on ehditty ottaa jo avosylein vastaan. Ohjelmaa on ollut tarjolla niin uusille kuin vanhemmillekin hallareille. Olemme muun muassa ottaneet mittaa fukseista hallariaisissa, kokeilleet suppailua ja apinoineet seikkailupuistossa. Paras on kuitenkin vielä tulossa! Nimittäin virkaanastujaiset, jossa fuksista tai vanhemmasta opiskelijasta tulee valan myötä ihka oikea virkamiehen tai -naisen alku. Sitä odotellessa Hallinnoijat toivottaa upeaa syksyä koko kampuksen väelle!

SYY-WASA RY SYY-WASAN syksy on pyörähtänyt käyntiin fuksitapahtumien merkeissä. Syksy tuo tullessaan excuja, tenttikahveja ja tempauksia. Syksyn huipentuma on Vaasassa ensimmäistä kertaa järjestettävät valtakunnalliset yhteiskunta-alan opiskelijoiden SYYspäivät 14.−16.10. SYY-Wasan aktiivitoiminnasta kiinnostuneille järjestetään hallituksen avoin kokous lokakuussa. Tule sinne tai jäät SYYttömäksi! Seuraa meitä Facebookissa (SYY-Wasa) ja pysy kartalla tulevista tapahtumista!

Kuva: Jyrki Tervo

ARVIOT

KIRJA HARRY POTTER AND THE CURSED CHILD

Kahdeksas Potter-tarina tempaisee mukaansa HARRY POTTER and the Cursed Child imaisee lukijan Potter-kirjoille tyypillisesti mukaan jo ensimmäisellä sivulla. Tarina alkaa tutulta King’s Crossin asemalta, ja tietenkin laiturilta yhdeksän ja kolme neljännestä, jossa oppilaat hyppäävät Tylypahkan pikajunaan ja suuntaavat kohti noitien ja velhojen opinahjoa. Aiemmista tarinoista poiketen Harry Potter on tarinassa aikuinen, ja hänen nuorempi poikansa Albus jännittää kouluunlähtöä: isänsä tavoin hän pelkää joutuvansa Luihuiseen. Junassa Albus tutustuu Draco Malfoyn poikaan, Scorpiukseen, ja heistä tulee parhaat ystävykset. Eräänä päivänä muuan vanha mies ilmestyy Pottereiden kotiin ja pyytää Harrylta palvelusta. Tapahtumat lähtevät vyörymään nopeasti, ja kohta ollaan keskellä suurta seikkailua, jonka seurauksena koko maailma on vaarassa tuhoutua. Harry Potter and the Cursed Child -teos on varsinaisesti näytelmäteksti, jonka lukeminen hieman eroaa tavallisesta romaanista. Tekstin tyyliin tottuu nopeasti, eikä se häiritse lukemista. Vaikka kirja imaisee maailmaansa, tapahtumat tuntuvat välillä jopa yliampuvilta, mikä horjuttaa tarinan uskottavuutta ja tasapainoa. Liekö syynä tähän, että näytelmän on ideoinut useampi kynäniekka? J.K. Rowlingin lisäksi tarinan on luonut Jack Thorne ja John Tiffany. Tapahtumien väliin ei jää paljon tilaa vanhemmista Potter-kirjoista tutulle hassuttelulle. Myös hahmot jäävät hieman etäisiksi. Ehkä on luotettu liikaa siihen, että taikamaailma ja hahmot ovat lukijalle entuudestaan tuttuja, ja keskitytty enemmän tarinan kulkuun. Tosin teatterinlavalla, jonne tarina on suunniteltu, moni näistä asioista varmasti korjaantuu näyttelijäntyöllä ja lavastuksella. Paikoittain kirjassa häiritsee hahmojen hyväuskoisuus. Aivan kuin Harry ja kumppanit eivät olisi oppineet nuoruudenkokemuksistaan mitään. Miten kaksi kouluikäistä poikaa voivat vahingossa melkein tuhota koko maailman? Yllättäviä juonenkäänteitä tarinassa riittää, ja lukija saa pidätellä henkeään viimeisille sivuille asti. Kirja on jännittävä lukukokemus, mutta ei välttämättä kaikkein nautinnollisin. Krista Kalamo

TEATTERI

ELOKUVA

ON KESÄYÖ

TEIT MEISTÄ KAUNIIN

Nostalgiavaje

Velkaa ja inhoa Heinolassa

VAASAN kaupunginteatteri avasi syyslukukautensa muusikko Topi Sorsakoskesta kertovalla musikaalilla On kesäyö. Ähtäriläissyntyinen tangolaulaja Tapio Tammilehdon poika tunnetaan muun muassa The Boys ja Agents -yhtyeistä. Sorsakoski kuoli vuonna 2011, ja hän teki usean vuosikymmenen mittaisen uran suomalaisen rautalanka- ja iskelmämusiikin parissa. On kesäyö -musikaalin on ohjannut ja käsikirjoittanut Heikki Paavilainen, joka tunnetaan sekä näyttelijänä että ohjaajana. Musikaalilta on lupa odottaa paljon, mutta valitettavasti kaikki odotukset eivät ihan täyty. En ole elänyt Sorsakosken kulta-aikana, ja ehkä siksi esitys ei lamaannuta silkasta nostalgiasta. Vaikka musikaalia mainostetaan teoksena Sorsakosken elämästä, esityksen nähtyäni en ole käsiohjelmaan painettuja faktoja viisaampi. Hyvä bändi ja upeat laulajat ovat ehdottomasti parasta esityksestä. Pääosaa esittävä Ilkka Koivula tulkitsee onnistuneesti suomalaista rautalankarokkia ja iskelmää, ja hänen rauhallista läsnäoloaan lavalla on miellyttävä katsoa ja kuunnella. Vaasan kaupunginteatterin stara Oiva Nuojua esittää uskottavasti muun muassa Dannya, eikä katsomossa voi istua tirskumatta. Tanssijoista on mainittava Filip Ohls, joka talentillaan kannattelee kaikkia näyttävimpiä tanssi- ja laulukohtauksia. Musikaalin yksittäiset kohtaukset toimivat, koska ne naurattavat, ja musiikki väillä jopa koskettaa. Kuitenkin kokonaisuus on vaisu. Kohtaukset tuntuvat irrallisilta, eikä tarinasta saa kunnolla otetta missään vaiheessa. Käsikirjoitus kaipaa selkeämpiä draaman kaaria, yllätyksiä ja toimintaa. Ohjauksessa hyödynnetään rohkeasti tekniikkaa: valoilla ja 3D-projisoinnilla saadaan aikaan näyttäviä kohtauksia ja sitä kuuluisaa ”teatterin taikaa”. Tosin ne jäävät myös irrallisiksi muusta tarinasta. On kesäyö sisältää paljon yksittäisiä hienoja elementtejä ja on katsomisen arvoinen musikaali. Jotain siitä kuitenkin jää puuttumaan. Rasmus Arikka

CHEEK kirjoittaa omaelämäkerran, Teemu Selänne dokumentoidaan uran huipulla ja ex-basisti ohjaa Apulannasta elokuvan. Nykypäivänä tähtien muisteluun ei enää tarvita porilaista parisuhdevisailun juontajaa. Teit meistä kauniin on Tuukka Temosen kuvaus Apulannan alkuvaiheista 1990-luvun valuuttakriisin kourimassa Heinolassa. Tehtaita ajetaan konkurssiin, ja nuoriso purkaa vihaansa viskoen puistonpenkkejä sillalta. Kaiken keskellä muutama toimeton nuori haaveilee rummuista ja rokkibändistä. Temosen kokemus dokumenteista ja musiikkivideoista näkyy osin epätyypillisenä rytmityksenä huippuhetkien ja suvannon välillä. Kerrontaa tasapainottaa rauhallisen dokumentaarinen kuvaustyyli. Kamera päästää katsojat hahmojen ihon alle, ja leikkaus ei vie huomiota draamalta. Santapukkien keittiöstä käynnistyvä elämänviisauskohtaus on upea. Tatu Sinisalo loistaa Toni Wirtasena hämmentävällä yhdennäköisyydellä. Sipe Santapukin takkiin pukeutuva Teppo Manner ottaa rumpalihahmon mukaisen tasavarman roolin taka-alalla, ja kaikkeen ehtivä Roope Salminen räyhää ensimmäisen ison elokuvaroolinsa ylilyöntiä hipovalla punk-asenteella. Nuorta Temosta tulkitsee Iiro Panula pahiksena, jonka teiniangsti esitellään itsestään selvänä. Sivurooleissa Tommi Taurula murtuu kouriintuntuvasti talouspaineiden alla ja Olga Temonen ilahduttaa pirskahtelevalla persoonallaan. Vuosikymmen näkyy rekvisiitassa liki laskelmoidusti: Wirtasen kotona laskettelusukset nojailevat seinään ja Walkman lepää pöydällä. Diskossa epäistuvat farkut hytkyvät Raptorin tahtiin. Vain aiheeton inho Samuli Edelmannia kohtaan on pysyvää. Lama-ajan draama tarjoaa tarpeelliset puitteet Apulannan tuhkimotarinalle, josta fanit löytävät tuttuja nimiä ja naamoja. Toni Wirtasen kosketus taustamusiikeissa kuuluu toistuvina teemoina yhtyeen sävellyksistä. Rosoinen äänimaailma onnistuu erityisesti hetkinä, jolloin tunnetiloja ei alleviivata. Olot taantuma-Suomessa eivät lopulta juuri eronneet nykyisestä: silloin oli tupo, nyt on kiky. Velkaantuminen kiihtyy ja vihamielisyys sen mukana. Nostalgiatrippinäkin elokuva on yllättävän ajankohtainen. Arttu Jaulimo

POIMINTOJA OPETUSTARJONNASTA! SYKSY 2016

AVOIN KORKEAKOULUOPETUS HELSINGIN YLIOPISTO • Johdatus oikeustieteeseen (3 op) alk. 18.11. ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO • Lääketieteen perusteita, perusopinnot (25 op) alk. 30.9. • Ravitsemustieteen perusopinnot (25 op) alk. 10.10. • Global Ethics (8 cr) begins 1.11. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO • Erityispedagogiikka, perusopinnot (25 p) alk. 27.9. • Psykologia, perusopinnot (25 op) alk. 29.9. • Työ- ja organisaatiopsykologian perusopinnot (25 op) alk. 11.10. • Gerontologien perusopintokokonaisuus (26 op) alk. 12.10 LAPIN YLIOPISTO • Yrittäjyyden perusopinnot, verkko-opinnot (25 op) alk. 26.9. • Design Management ja palvelumuotoilu (25 op) alk. 4.10. TURUN YLIOPISTO • Arkeologian perusopinnot (25 op) alk. 30.9. • Psyykkiset traumat (3 op) alk. 1.10. VAASAN YLIOPISTO • Saksan kieli ja kulttuuri, perusopinnot (25 op) alk. 22.9. • Äidinkieli, kirjallinen viestintä (3 op) alk. 26.9. • Finnish for Foreigners I (5 op) alk. 4.10. • Ruotsin kielen aineopintoja / erillisjaksoja (15 op) alk. 10.10. • Julkisen toiminnan ulkoistaminen (5 op) alk. 11.10. • Englannin kielen perusopinnot (25 op) alk. 25.10. • Pankkioikeus (6 op) alk. 8.11. ÅBO AKADEMI • Marknadskommunikation (nätbaserad kurs) (5 sp) fr.o.m 23.9. • Begåvade barn och ungdomar (5 op) fr.o.m 4.11.

TYÖELÄMÄN KOULUTUKSET • Brändi-ilta - asiaa suunnitelmallisesta markkinoinnista 22.9. • Säteilysuojelu 23.9. • Occupational Safety Card Training 6.10. • Nauti kirjoittamisesta - luovan kirjoittamisen kurssi 11.-12.11.

VOIMASSA OPISKELIJAKORTILLA JOKA PÄIVÄ!

(NORM. 15,60€)

IKÄÄNTYVIEN YLIOPISTO • Syksyn 2016 luentosarja: Ikiksen voimalla arjessa! alk. 27.9. • Ikääntyvien yliopiston 20-vuotisjuhlaseminaari 29.11. (maksuton) Vaasan kesäyliopisto | Vasa sommaruniversitet Yliopistonranta 10 Universitetsstranden, Vaasa 65200 Vasa puh./tfn. 044 754 5783 | info@vaasankesayliopisto.fi

www.vaasankesayliopisto.fi

HIUSTENLEIKKAUS OPISKELIJAT 15€ norm. 20€ KLASSISET RIPSIENPIDENNYKSET 40€ norm.90€ WOLYYMIRIPSET 60€ norm.120€ KYNSIEN GEELAUS 20€ norm. 40€

Varaa aikasi numerosta 040 372 5223 Tiistai ilman ajanvarausta 10-14

Kauppapuistikko 35

Onko sinulla huikea juttuidea? Kiinnostaako toimittajan, kuvaajan tai kuvittajan työ? 9

Hae avustajaksi Vylkkäriin laittamalla meiliä osoitteeseen paatoimittaja@vyy.fi. Aiempi kokemus lehtityöstä on plussaa, mutta kiinnostus oppia riittää.