Vetoomus: Anfal-operaation ja Halabjan kemiallisten kaasupommitusten tunnustettava kansanmurhaksi

Vetoomus Vetoamme Suomen ylimpiin päättäjiin, että Irakissa 25 vuotta sitten tapahtuneet Halabjan kaasuisku ja Anfal-operaatio ymmärrettäisiin esimerkeiksi kurdeihin kohdistuneesta kansanmurhapolitiikasta. Raaka vaino muissakin valtioissa joiden kesken Kurdistan on jaettu, itsenäisyys- tai itsehallintopyrkimysten ankara nujertaminen vuosikymmenten ajan sekä lähes vuosisadan jatkunut kurdikulttuurin ja kurditietoisuuden tukahduttaminen selittävät kurdien yhteistä ja voimistuvaa tahtoa turvata olemassaolonsa kansana.

Kaksikymmentäviisi vuotta sitten, maaliskuun 16. päivänä 1988 kurdit olivat valmistautumassa viettämään kurdien uutta vuotta, Newrozia, samoin kuin Suomessa vietetään joulua ja odotetaan vuoden vaihtumista. Irakin hirmuhallinnon hävittäjät pommittivat Halabjan kaupunkia kemiallisilla aseilla. Tämän seurauksena yli viisituhatta siviiliä sai surmansa ja yli kymmenentuhatta sai ruumiinvammoja. Henkisiä vaurioita on mahdotonta mitata. Pommituksen vaikutukset näkyvät yhä kaupungin asukkaiden elämässä ja elinympäristössä.

Halabjan myrkkypommituksen muodollisena perusteluna esitettiin Iranin joukkojen väitetty läsnäolo kaupungissa, vaikka tuo pommitus oli osa aiemmin suunniteltua ja hyväksyttyä laajaa operaatiota. Tiedetään, että kurdien massamittaiseen murhaamiseen tähdänneen hankkeen käynnistämisestä oli päätetty jo edellisenä vuonna, vallankumouskaartin kokouksessa 29.3.1987. Ihmisiä pakotettiin aseilla uhaten pois kylistään ja heitä koottiin suuriksi ryhmiksi joita tuhottiin yhdellä kertaa.

Useimmiten omaiset eivät saaneet mitään tietoa heidän kohtalostaan. Hanke tunnettiin nimellä "Anfal", eikä sitä edes mainittavasti peitelty vaan juhlittiin. Operaatio toteutettiin 23. helmikuuta – 6. syyskuuta1988 välisenä aikana ja se johti ainakin 182'000 siviilin kuolemaan tai katoamiseen.

Sen yhteydessä yli 4000 kylää ja monet kaupungit tuhoutuivat, samoin laajalti Etelä-Kurdistanin taloudelliset rakenteet.

Irak on allekirjoittanut joukkotuhoaseet sekä siviiliväestön joukkomurhat kieltävän Geneven sopimuksen jo 8. syyskuuta 1931. Silti Saddam Husseinin hallinto käytti kemiallisia aseita Halabjassa ja muuallakin Kurdistanissa.

Pelko ja väkivalta jättävät kansojen muistiin pitkiä varjoja. Tiedämme, että talvi- ja jatkosodan jäljet periytyvät Suomessa sukupolvelta toiselle. Uskomme, että suomalaiset ymmärtävät kurdien voimakkaan halun turvata kansallinen olemassaolonsa.

Jos valtiollinen itsenäisyys ei kurdien osalta osoittaudu mahdolliseksi, kansainvälisesti taattu itsehallinto Turkissa, Iranissa, Irakissa ja Syyriassa on välttämätön, eikä siihen pyrkimistä pidä sivuuttaa turhana oikkuna.

Toivomme, että te, vetoomuksen vastaanottajat, poliittisina päättäjinä ja ihmisinä mahdollisuuksienne mukaan tuette sitä, että kurdit voisivat elää vapaina, turvallisesti ja vailla sortoa, sekä tuomitsette kemiallisten aseiden käytön, sodankäyntiin osallistumattoman väestön joukkomurhat ja vastaavanlaiset rikokset ihmisyyttä vastaan kaikkialla.

Halabjan kaasuiskun ja Anfal-operaation muistaminen muualla maailmassa ja niiden toteaminen osaksi "etnistä puhdistusta" tai kansanmurhaa ovat tärkeä asia hirmutekojen uhreille, heidän omaisilleen ja koko kurdikansalle. Ne antavat uskoa siihen, ettei kurdeja enää jätetä yksin ja vaille kaikkea tukea.

Helsingissä 15.4.2013 Vetoomusta tukevat järjestöt