Halabjan kemiallisen pommituksen 25. vuoden muistitilaisuuden puhe Tänään muistamme Halabjan kaupungin tragediaa. Olemme kokoontuneet muistamaan niitä lapsia ja naisia, jotka kaasupommien uhreina menettivät henkensä lyhyessä ajassa; muistamaan lapsia, jotka eivät saaneet elää lapsuuttaan; nuoria, joilta evättiin mahdollisuus toteuttaa haaveitaan ja aikuisia, joiden koko elämä tuhoutui oikeudettomasti. 25 vuotta sitten, maaliskuun 16. päivänä 1988 kurdit olivat valmistautumassa viettämään kurdien uutta vuotta, Newrozia. Saddam Husseinin johtaman Irakin hirmuhallinnon hävittäjät pommittivat Halabjan kaupunkia kemiallisilla aseilla. Muutamassa hetkessä yli viisi tuhatta ihmistä sai surmansa ja tuhannet haavoittuivat. Nyt on kulunut neljännesvuosisataa pommituksista, mutta tragedia sykkii yhä sydämessämme ja vaatii edelleenkin uhreja. Halabjan pommitus kemiallisilla kaasuilla oli Saddamin hallinnon harjoittaman, jo 1970-luvulla alkaneen kansanmurhan politiikan huippu. Kurdien kansamurha ei kuitenkaan päättynyt Halabjan pommitukseen. Kansainvälisen yhteisön välinpitämättömyydestä johtuen Saddamin hallinto jatkoi kansanmurhaa Anfaloperaation nimellä. Anfal-operaatio aloitettiin jo 23. helmikuuta 1988 Soranin alueella ja se päätettiin Barzanissa 6. syyskuuta 1988 toteutettuihin raakuuksiin. Anfal-operaation aikana yli 180.000 kurdia sai surmansa tai haavoittui ja yli 4000 kylää tuhottiin. Kurdistanin kaunis luonto hävitettiin keinoja kaihtamatta. Kurdit ovat joutuneet mielivaltaisen väkivallan, julmuuksien ja etnisen syrjinnän kohteeksi myös Kurdistanin muissa osissa. Nyky-Turkin perustamisesta lähtien Turkin hallitus on harjoittanut kurdien kulttuurista sortoa, kieltämällä kurdin kielen käyttöä ja kansan olemassaoloa. Vuoden 1938 Dersimin joukkomurha, 1980-luvulla alkaneet kurdiväestön pakkosiirrot ja yli 3000 kurdikylän tuhoaminen ovat vain pisaroita sorron meressä. Iranissa, Ayatollah Khomeini julisti pyhän sodan kurdeja vastaan elokuussa 1979. Tämän seurauksena lähes 100.000 kurdia on saanut surmansa, satoja kyliä on tuhottu ja niiden asukkaat on pakotettu muuttamaan pois alueiltaan. Pyhä sota jatkuu yhä taloudellisia, psyykkisiä, kulttuurisia ja sotilaallisia keinoja kaihtamatta. Syyriassa puolestaan hallitus kielsi kurdien olemassaolon ja eväsi yli puolen miljoonan kurdin kansalaisuuden vuonna 1962. Nyt kuulemme maassa tapahtuvista julmuuksista päivittäin tiedotusvälineistä.
25 vuotta Halabjan kaasuiskun ja Anfal-operaation jälkeen tuhannet ihmiset eivät ole vieläkään palanneet perheidensä luokse tai ovat kokonaan kadoksissa. Uusia joukkohautoja löydetään ajoittain, mutta suurimman osan hautauspaikkaa ei edes ole tiedossa. Kollektiivinen trauma painaa edelleenkin kurdiyhteiskunnan mieltä. Näihin päiviin saakka monia lapsia syntyy vammaisena, erilaiset sairaudet ovat yleisiä ja moni kuolee ennenaikaisesti. Ympäristöongelmat näkyvät Kurdistanin arjessa.
1 (2)
Sotien ja sorron jälkeinen Kurdistanin aluehallinto ei ole pystynyt tarjoamaan tarvittavat keinot Halabjan ja Anfalin tuhojen jälleenrakentamiseen. Kansanmurhan psyykkiset vaikutukset haastavat koko Kurdistanin yhteiskuntaa ja sen kehittymistä. Mielestämme Kurdistaniin pitäisi pikaisesti perustaa instituutti tutkimaan traumojen haittavaikutuksia kansanterveyden ja hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta. Perustettavan tutkimuskeskuksen tulisi myös selvittää keinoja yhteiskunnallisen ja poliittisen rauhan edistämiseksi. Tapahtuneiden julmuuksien ja kärsimysten vastapainoksi Kurdistanin on pyrittävä ihmisoikeuksien, sivistyksen ja väkivallattoman yhteiskunnan mallioppilaaksi. Irak on allekirjoittanut Geneven joukkotuhoaseiden ja joukkomurhien kieltämissopimuksen jo 8. syyskuuta 1931. Saddamin hallinto siis käytti kemiallisia aseita Halabjassa ja muualla Kurdistanissa kansainvälisistä sitoumuksistaan huolimatta. Tämän kaltaisten julmuuksien toistumisen estämiseksi vetoamme kansainväliseen yhteisöön toimimaan nyt ja tunnustamaan Halabjan kaasuisku ja Anfal-operaatio kansanmurhaksi. Suomen kansalla on talvi- ja jatkosotien tuhot tuoreessa muistissa ja niiden kokemusten valossa Suomi voi helpommin ymmärtää kurdikansan kärsimykset. Vetoamme Suomen eduskuntaan ja hallitukseen tunnustamaan ihmisyyttä ja kurdikansaa vastaan tehtyjä raakuuksia kansanmurhana. Euroopan maista mm. Norja, Ruotsi ja Englanti ovat ottaneet ensimmäiset askeleet, mutta paljon on vielä tekemättä. Halabjan tragedian 25. muistopäivänä vetoamme kurdiyhteisöön sekä kotimaassa että diasporassa toimimaan yhteiskunnallisen kehityksen, suvaitsevuuden ja väkivallattoman yhteiskunnan puolesta, jossa nuorilla ja uusilla sukapolvilla on mahdollisuus oppia ja kehittää kotimaata rauhan ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Kunnioittaaksemme kansaamme vastaan tehtyjen julmuuksien uhreja ja vapautemme puolesta henkensä menettäneitä, meidän on toimittava aktiivisesti hyvinvoivan, suvaitsevan, kestävän rauhan ja vaurauden omaavan yhteiskunnan puolesta.
Halabjan muistotilaisuuden järjestäjät Helsingissä 16.3.2013
2 (2)