Aalto University Magazine 02 by Aalto University / Aalto-yliopisto

Terveydenhuolto vuonna 2030 Taidetta hoivalaitoksessa Aalto on Waves Potilas muotoili palvelun paremmaksi Proving safety in tissue engineering

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 02

aalto.ﬁ ISSN 1799-9324 / ISSN-L 1799-9324 Helmikuu / February 2012 5€

WAYS OF BEING WELL

WAYS OF STAYING ALIVE

Pääkirjoitus–Editorial

3 Aalto-yliopiston AMI-keskuksessa on Suomen ainoa puhtaasti tutkimuskäyttöön tarkoitettu magneettikuvauslaitteisto (ks. sivu 7). Kuvassa päätoimittaja Eveliina Olssonin kanssa fyysikko Ari Laiho ja röntgenhoitaja Marita Kattelus (kesk.).

The Advanced Magnetic Imaging Centre in Aalto University is equipped with Finland’s only magnetic imaging system that is meant solely for research use. Pictured are editor-in-chief Eveliina Olsson with physicist Ari Laiho and radiology nurse Marita Kattelus (centre).

Mervi Ahlroth

Hyvinvoinnin ytimessä Hyvinvointi on laaja käsite, joka koskettaa tavalla tai toisella kaikkia inhimillisen elämän alueita. Aaltoyliopistossa sitä tutkitaan esimerkiksi työhyvinvoinnin, taloustieteen ja lääketieteen tekniikan näkökulmista. Tämän lehden pääjutussa (s. 12) tarkastelemme hyvinvointia terveydenhuollon kautta. Kysymme kolmelta tutkijalta, millaisena he näkevät terveydenhuollon tulevaisuuden ja miten kasvava vanhusväestö hoidetaan kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Projektipäällikkö Antti Autio toteaa, että tulevaisuudessa esimerkiksi vanhustenhuoltopalveluilta vaaditaan nykyistä huomattavasti korkeampaa tasoa. Palvelun tasoa on pyritty parantamaan jo nyt Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä, jossa Aalto-yliopiston kanssa tehty palvelumuotoilun tutkimushanke tarjosi potilaille tilaisuuden osallistua oman hoitonsa suunnitteluun (s. 34). Tukikudossyöpäpotilaita osallistavan kokeilun tulokset olivat niin rohkaisevia, että sairaanhoitopiirissä suunnitellaan menetelmän käyttöönottoa myös muiden potilasryhmien keskuudessa. Hyvinvointi ei kuitenkaan liity vain terveyteen tai sen puuttumiseen. Degrowth-liikkeeseen kuuluvat tutkijaveljekset Timo ja Paavo Järvensivu uskovat hyvinvoinnin lisääntyvän, jos kuluttamista ja talouskeskeistä ajattelua ei ymmärretä hyvinvoinnin perustana (s. 18). Degrowth-liikkeen mukaan hyvinvoinnin ytimessä ovat talouskasvun sijaan ekologinen ajattelu ja yhteisöllisyys. Eveliina Olsson päätoimittaja

Aspects of wellbeing Wellbeing is an extensive concept, which in one way or another touches on all aspects of human life. At Aalto University, it is being studied from the perspectives of, for example, occupational wellbeing, economics and medical technology. This issue’s main article examines wellbeing in a health care context. We asked three researchers to describe how they see the future of health care and how society will manage to care for the growing population of senior citizens twenty years from now. Eﬀorts have already been made to improve the standard of service in the Pirkanmaa Hospital District, where a research project into service design conducted together with Aalto University provided patients with an opportunity to participate in the planning of their own treatment. The results of the experiment, which enabled sarcoma patients to engage in their own treatment, were so encouraging that the hospital district is considering adopting this method for other patient categories as well. Wellbeing does not, however, refer to just health or lack of it. Researcher brothers Timo and Paavo Järvensivu are aligned with the Degrowth movement, and they believe that wellbeing will increase if it is understood that consumption and economics-oriented thinking do not form the foundation of our wellbeing. Degrowth instead perceives ecological thinking and communality as forming the core of true wellbeing. Eveliina Olsson Editor-in-chief

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02 –

Sisältö–Contents Pääkirjoitus–Editorial .. 3

.. 34

Nyt–Now .. 6 Pieniä uutisia, isoja asioita s. 6 KIPERÄ KYSYMYS: Tuleeko töissä viihtyä? s. 8 QUOTES: ‘Terminator’ contact lens in Los Angeles Times, p 8

Oho!–Oops! .. 9 Tutkijaprofessori Mika Pantzar kertoo, miten kävi tieteen nuorelle kapinalliselle.

Vau!–Wow! .. 10

BEIN

Aalto on Waves shipped students across the Atlantic.

Termin avaus–Deﬁning term .. 11 Hyvinvointi on enemmän kuin pahoinvoinnin puuttumista. / Deﬁning the term wellbeing.

Teema–Theme .. 12 Terveydenhuolto vuonna 2030? – Tutkijat luottavat lääketieteellisen tekniikan vallankumoukseen. Kuvituksessa ”Maailman ihanimmat tytöt” voimauttavissa valokuvissa. Kauppatieteilijät Timo ja Paavo Järvensivu erottaisivat hyvinvoinnin kuluttamisesta. s. 18

Kuka–Who .. 20 Maiju Ahlgrén tekee taidetta hoivalaitoksiin.

Aiheesta–On topic .. 26 Liiketoiminnan riskit Venäjällä ja Kiinassa. CEMAT tutki. s. 26 MIND-tutkimusryhmä kokeilee ensin ja suunnittelee sitten. s. 29

.. 20

Tieteestä–On science .. 30 Developing reliable methods for the quality control of cell-based medicinal products. 10 MIN: Professor Katrina Nordström is amazed by microbiology, p 33

Siellä–In there .. 34 Tampereen yliopistollisen sairaalan sarkoomapotilaat saivat kertoa, mikä on hoidossa tärkeää.

Kolumni–Column .. 41 Jyrki J.J. Kasvin seikkailu työelämässä.

Living+ .. 42 Designpääkaupunkivuoden teema.

Kolumni–Column .. 44 Juha Varto tähyää kohti valoa.

.. 33

S OF NG WELL

Vapaana–Loose .. 2

(s. 2, 24–25, 51) Palsta tarjoaa graaﬁsen suunnittelijan huomioita lehden teemasta. / A graphic designer’s observations on the theme of this issue.

.. 12

The Loveliest Girl in the World is a photography project by artist Miina Savolainen and ten girls growing up in a foster home.

PROFESSORINI EI KAUHEASTI TYKÄNNYT NÄKEMYKSESTÄNI, ETTÄ NEOKLASSINEN TALOUSTIEDE ON PASKAA. .. 9 Lopuksi–Finally .. 45 AJANKOHTAISTA s. 45 VÄITÖKSIÄ s. 46 PALKITUT s. 48 ARJEN VALINTOJA: Autotekniikan professori

Matti Juhala ei unelmoi autoista s. 49 KALENTERI s. 50

Kuvitus–Illustration – Tämän lehden kuvitukset on tehnyt James Zambra Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta. James on viime aikoina hakenut inspiraatiota Geigyn vanhoista mainoksista ja Helsingin lumisesta talvesta. / This issue was illustrated by James Zambra of the Aalto University School of Arts, Design and Architecture. Recently, James has found inspiration from old Geigy advertisements and the snowy winter of Helsinki.

Nyt–Now

6 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

Koonnut / Edited by Paula Haikarainen

Trance stare reveals existence of hypnotic state – to hypnosis, and is known to respond immediately to hypnotic suggestion. Her eye movements were measured with h a special eye tracker during the hypnoticc and the waking state. When she entered hypnosis, her eyes became glazed and her blinking rate was significantly reduced. Even more importantly, hypnosis induced a dramatic reduction in eye movements that are beyond volitional control in healthy adults. Nonee d of the thirty tested control subjects could mimic these changes in eye movement patterns volitionally, which underlies that hypnosis does indeed involve an altered mental state which is associated with cognitive and motor changes far beyond our volitional control. The findings were published in the scientific journal PLoS ONE.

James Zambra

Hypnosis has a long and controversial history. For the past hundred years, researchers have debated whether or not hypnosis really involves an altered mental state unlike the normal wakeful condition. There has been no reliable way for determining whether a person is actually hypnotized or simply faking or simulating hypnosis. An international team of researchers from University of Skövde (Sweden), University of Turku (Finland) and the Aalto University School of Science has now provided strong evidence for the existence of a genuine hypnotic state. The researchers studied the ’trance stare’, a glazed look in the eyes that has often been associated with hypnosis. The study focused on a healthy adult who is known to be highly susceptible

Lighting can help people to cope at work – In her dissertation, Emilia Rautkylä studied the connection between mood and the effects that light has on people’s alertness. She was interested in the invigorating effects of light, especially during the daytime. At night, whilst asleep, the hormone melatonin is secreted in the human body. When its production is halted using light, people feel more alert. However, melatonin cannot be used to account for the daytime effects of light, because the hormone is not secreted during the day. Rautkylä discovered connections between lighting, alertness and mood.

“Light can affect the brain’s limbic system, one of whose functions is to control the emotions. Someone might, for example, feel cheered by a sudden ray of sunlight or, see red lighting as threatening.” The dissertation included a trial, in which Rautkylä studied the effect of light on the alertness of students during a lecture. The study involved test sessions in the mornings and afternoons, in spring and in autumn. “In autumn in Finland, there is less daylight and the natural light lacks short wavelengths, i.e. the blue part of the spectrum. When, during a lecture

Smart phone power consumption reduced – Researchers at Aalto University have designed a network proxy that can cut the power consumption of 3G smart phones up to 74 percent. This device enhances performance and signiﬁcantly reduces power usage by serving as a middleman for mobile devices to connect to the Internet and handling the majority of the data transfer for the smart phone. Historically, the high energy requirements of mobile phones have slowed the adoption of mobile Internet services in developing countries.

The case study examined Internet usage in three East African countries: Tanzania, Uganda and Kenya. Researchers developed energy-saving solutions for smart phones that could be easily deployed across a mobile network and in particular in areas without reliable sources of electricity. The study was published at the scientiﬁc conference Africomm 2011. Edward Mutafungwa, Le Wang, Jukka Manner, Puvvala Yeswanth: Strategies for Energy-Efficient Mobile Web Access: An East African Case Study.

in the afternoon, we used white lighting that was cool in terms of its colour temperature at a time of day when people naturally feel sluggish, the students grew less tired than usual.” Dynamic lighting is already used in some offices and schools in Finland. One of the main aims of the research into alertness with lighting is to examine how lighting can help people to cope in a work or school environment. Lighting can also be used when a person’s daily rhythm alters, for example, in managing jetlag or sleeping problems. Light acts as a synchroniser, controlling a person’s ‘internal clock’.

7 Kela/Annika Söderblom

Johanna Öst Häggblom suunnitteli kuvituksen äitiyspakkauslaatikkoon. Lapsen oman sukupuun voi kirjata laatikon kanteen.

Äitiyspakkaukselle uusi ilme – Kela järjesti suunnittelukilpailun, jossa Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun opiskelijat loivat äitiyspakkauslaatikolle uuden visuaalisen ilmeen. Kilpailuun osallistui 30 työtä, ja voittajaksi valittiin Johanna Öst Häggblomin työ Sukupuu. Öst Häggblom opiskelee taideteollisen muotoilun maisteriohjelmassa. Voitokkaassa laatikon kuvituksessa on nimensä mukaisesti sukupuu, johon perhe voi kirjoittaa vauvan ja hänen läheistensä nimet. Siihen voi myös kiinnittää valokuvia, ja laatikon kannesta voi tehdä vaikka taulun. Ensimmäiset uuden designin mukaiset laatikot jaetaan arviolta elokuussa 2012. Pakkauksen ottaa yli 90 prosenttia ensisynnyttäjistä. Se jaetaan vuosittain noin 50 000 perheelle.

Luuston epämuodostumien korjaus kivuttomaksi –

Matti Kurkela

Ra Raajan pidennykseen tarkoitetun lai laitteen prototyyppi on tehty yhteistyössä ORTON teh Invalidisäätiön kanssa. Inv

Magneettikentän ja älymateriaalin ansiosta luuston epämuodostumia voidaan pian korjata kivuttomasti ja ilman toistuvia leikkauksia. Sähkötekniikan korkeakoulussa kehitetään bioadaptiivisia prototyyppejä kallon ja leukaluun epämuodostumien sekä skolioosin hoidossa käytettyyn luuston muokkaukseen. Prototyypit perustuvat samaan tekniikkaan kuin aiemmin kehitetty raajan pidennykseen tarkoitettu prototyyppi. Kun potilaan raaja asetetaan magneettikenttää tuottavaan laitteeseen, ihon alle asennettu älymateriaali reagoi kenttään laajentuen noin millimetrin verran päivässä. Menetelmällä raaja pitenee kivut-

tomasti, eikä hoitoon mene kuin muutama minuutti päivässä. Nyt valmiina on myös leukaluun pidennykseen tarkoitettu demonstraatio. Hankkeen tutkijat Harri Hallila ja Juha Haaja arvelevat, että menetelmät voisivat tulla kliiniseen käyttöön noin viiden vuoden sisällä, raajan pidennykseen tarkoitettu menetelmä jo aikaisemmin. Tällä hetkellä luunpidennyshoito on kivuliasta ja vaatii usein monta leikkausta. Esimerkiksi leukaluun pidennyshoidossa nykyisin käytettävät laitteet tulevat aina läpi ihosta, joko suun sisälle tai pään ulkopuolelle.

Uusi magneettikuvauslaite käyttöön – Aalto-yliopiston Advanced Magnetic Imaging (AMI) -keskus on ottanut käyttöön uuden sukupolven 3T-magneettikuvauslaitteen. Laite on hankittu pääasiassa perustutkimuksen käyttöön. Uudessa laitteessa signaali-kohinasuhde on parempi kuin keskuksen aiemmassa versiossa. Myös käyttömukavuus on parantunut huomattavasti. Laite on aikaisempaa väljempi ja hiljaisempi. AMI-keskuksessa tehdään anatomista ja toiminnallista magneettikuvausta.

Toiminnallisessa magneettikuvauksessa seurataan hyvin nopealla kuvauksella verenkierron muutoksia aivoissa, kun koehenkilö tekee tehtävää tai vastaanottaa ärsykkeitä. Magneettikuvaus pystyy paljastamaan hyvin tarkasti aivojen toiminnan sijainnin. Tyypillisestä sairaalan magneettikuvausympäristöstä poiketen AMIkeskuksessa on monipuoliset mahdollisuudet ärsykkeiden antamiseen sekä erilaisten tehtävien suorittamiseen magneettikuvauksen aikana.

8 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

Lainattua–Quotes

Nyt–Now

‘Terminator’ contact lens for rabbits; humans are next

James Zambra

Researchers from the University of Washington and Aalto University in Finland are one step closer to developing Universi a contact lens that may one day allow you to see words displayed display over your regular ﬁeld of vision -- just like the Term Terminator, RoboCop and EVA from Pixar’s ‘Wall-E’. Potential applications of this developing P technology te include navigation, gaming, and receiving instant data on the vulnerabilities r of those you are trying to destroy. In a study published in the November issue of the Journal of Micromechanics and Microengineering, the paper’s authors explain M that t the lens would receive data through an antenna that is embedded right inside it--- . The an contact lens also has a tiny silicon power-harvesting con and radio-integrated circuit, metal interconnects, r insulation insulati layers and a very small transparent sapphire chip containing a custom-designed micro-LED. con Los Angeles Times, November 22, 2011 latimesblogs.latimes.com/technology/2011/11/ terminator-info-visionon-a-contact-lens.html

Kiperä kysymys Palstalla asiantuntija esittää näkemyksensä kiperästä ajankohtaisesta aiheesta. Keskustele aiheesta osoitteessa blogs.aalto.ﬁ/magazine.

Ennen työllistyttiin pitkiin työsuhteisiin, nykyisin tehdään pätkätöitä ja vaihdetaan myös alaa useammin. Viihtyivätkö ihmiset ennen töissä paremmin ja oliko yleinen työkyky parempi? Tuleeko töissä edes viihtyä – eikö siellä tule tehdä töitä? Vastaajana professori Sinikka Vanhala Kauppakorkeakoulusta, johtamisen ja kansainvälisen liiketoiminnan laitoksesta.

”Lähes neljä viidesosaa palkansaajista on edelleen ’tyypillisessä’ työsuhteessa eli tekee jatkuvaa kokoaikatyötä. Tutkimusten mukaan erot tyypillistä ja epätyypillistä työtä tekevien viihtyvyydessä ja työhyvinvoinnissa ovat vähäiset. Tutkimuksissa on havaittu, että määräaikaisilla työntekijöillä on hieman alhaisempi työkuormitus, vähemmän lääkärin toteamia sairauksia ja jonkin verran parempi työkyky mutta samalla huonompi viihtyvyys kuin kokoaikaisilla. Työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometrin mukaan viimeaikaiset muutokset työelämän laadussa ovat vähäiset. Kouluarvosanoin mitattuna työelämän laatu saa arvosanan 8. Työelämän kiristyminen näkyy kuitenkin siinä, että subjektiivinen arvio omasta työkyvystä on laskenut hieman

1990-luvun lopun arvioihin verrattuna; kuitenkin enemmistö voi suhteellisen hyvin ja viihtyy työssään. Jos taas tarkastellaan asian kääntöpuolta, työpahoinvointia ja sen kustannuksia kansantalouden tasolla, törmätään ongelmaan, jonka Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahonen on arvioinut ’tähtitieteelliseksi’. Ahonen on päätynyt 25–30 miljardin euron kokonaiskustannuksiin vuositasolla. Siitä pääosa tulee ennenaikaisen eläköitymisen aiheuttamista kustannuksista mielenterveyden häiriöiden ollessa kärjessä. Parempi olisi, että työssä viihdyttäisiin: kun työssä ahdistaa, siitä kärsivät niin työyhteisö ja -organisaatio kuin työntekijän läheiset ja lopulta koko kansantalous.”

Oho!–Oops!

in l e t s i tuulim Ta yllyjä Teksti Paula Haikarainen Kuvitus James Zambra Aloittaessani aikoinaan opiskelun Kauppakorkeakoulussa vaalin mielessäni ajatusta, että tiede on kriittistä keskustelua. Petyin, koska ei se sitä ollut. En uskonut professoreihin, perinteiseen opetukseen tai instituutioihin. Ensimmäiset kymmenen vuotta vastustin tieteellisiä paradigmoja. Sain aika hyvin turpiini tässä taistelussa tuulimyllyjä vastaan. Vuonna 1986 valmistuneessa lisensiaatintyössäni kirjoitin, että professorien aika on ohi. Professorini ei kauheasti tykännyt näkemyksestäni, että neoklassinen taloustiede on paskaa. Eikä se ehkä ollutkaan maailman paras lisensiaatintyö. Tuolloin kiinnostuksen kohteenani olivat halujen alkuperä ja muutos. Se on vaikea kysymys taloustieteessä, jossa oletetaan, että halut tulevat ikään kuin

va sta an

Oho!-palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan. Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkijaprofessori, Aalto-yliopiston dosentti Mika Pantzar tunnustaa olleensa nuorena tieteen öykkäri.

annettuina. Sain kuulla, että aihe ei kuulu kansantaloustieteeseen. Mutta ei se minua häirinnyt, pikemminkin energisoi: oli lisää tuulimyllyjä, joita vastaan taistella. Myöhemmin on osoittautunut, että taisin olla edellä aikaani. En kritisoinut pelkästään tiedettä, vaan yhtä lailla talouspolitiikkaa. Järjestin taloustieteen seurassa sessioita, jotka olivat kuin sotasyyllisyysoikeudenkäyntejä niitä vastaan, jotka olivat tuoneet Suomeen rahamarkkinoiden vapauttamisen. Sen seurauksena minua ei pyydetty puhumaan mihinkään. Varmaan se öykkärimäisyyteni harmitti. Entinen pomoni sanoi, että olin oikea kukonpoika. Tämä vapautti minut kaikenlaisista tyhmistä vastuista ja seminaareista.

Minulle jäi runsaasti aikaa kehittää omia argumenttejani. Väiteltyäni tohtoriksi sain tietyn statuksen – ajatukseni koettiin yhtäkkiä mielenkiintoisiksi. Nyt minua kutsutaan puhujaksi kaikenlaisiin tilaisuuksiin. Nuori kriittinen ihminen koettiin kiusallisena, mutta vanha kriittinen ihminen onkin mielenkiintoinen! Usein ne, jotka ovat taistelleet tuulimyllyjä vastaan, varoittavat muita tekemästä niin. Minä en varoita. Taistelulla on hintansa, mutta tieteeseen kuuluu epäilys. Kannustan opiskelijoita epäilemään, liikkumaan vieraalla alueella. Liiallinen uteliaisuus voi olla huono asia uralla etenemisen kannalta, mutta se on ehdoton edellytys tieteellisten tulosten saavuttamiselle.

Vau!–Wow!

10 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

A look at a fearless study project.

Studying on the Atlantic Aalto students on an ocean voyage to Brazil.

Anna Korolyuk, Vesa Luusua, Simo Suoheimo, Antti Virolainen and Harri Sarsa attend a lecture in a whirlpool bath. Text Liisa Maria Tervinen Photo Tommi Vatanen The sky is clear, so the lecture will be held on the sun deck! The Aalto on Waves (AoW) project is now aﬂoat in the middle of the Atlantic, and participating students are being led to a whirlpool bath by their teacher. The lecture sheets are presented with the aid of an iPad. This is an example of new learning environments and methods. Moving students and professors from Aalto University’s lecture halls to an ocean liner enables them to focus more intensively on study. “There’s more freedom and responsibility than when studying in Finland. We can choose time, place and company as we please,” School of Economics student Timo Tiainen says. The idea behind organising courses in association with a voyage is to take advantage of the different backgrounds of the participants. Many students are for the ﬁrst time studying together with members of other Aalto schools on this journey. Techies, artists and future businessmen are getting to know one another, with the three-week study

excursion providing an opportunity for 110 strangers to become friends. “This trip is an amazing experience and it has exceed all my expectations. I’ve made many new friends,” Tiainen rejoices. Among other things, AoW participants study drawing a live model, photography, ship architecture, maritime technology, service design and future learning methods. In addition, they’ll organise the TEDx event, make plans for the new campus and participate in sustainable development workshops. Alongside their studies, they will also have the opportunity to participate in a Christmas party, act, wall-climb, compose a hymn and learn the salsa, samba and surﬁng. After 13 days on board the ship, the voyagers approach Rio de Janeiro as dawn breaks. The students are sad to leave behind room service, abundant buffet lunches and evening gown dinner parties, but they still have many new things to look forward to. Their itinerary for Rio de Janeiro and Sao Paolo includes lectures as well as an exhibition at local universities,

visits to a nuclear power plant and the city of Penedo, Brazil’s Little Finland. International cooperation will continue when a group of 60 students will join a local aid organisation to build houses in a Sao Paolo slum. The trip reaches its climax at an Independence Day reception hosted by the Finnish Ambassador to Brazil when the grateful participants belt out the Finlandia Hymn. t Aalto on Waves (AoW), a study trip to Brazil in 16 November – 11 December, 2011. 13 days spent aboard a ship on the Atlantic. t Flight from Helsinki to Lisbon, then aboard the Royal Caribbean cruiser Vision of the Seas to Rio de Janeiro. t Group consisted of 110 members of the Aalto community: students, teachers, alumni and cooperation partner representatives. t The goal is to establish social networks both within the university as well as internationally. Organised by 12 students with support from the Aalto University Student Union. t A follow-up of the project Aalto on Tracks, which travelled by train to the Shanghai World Expo in 2010. t www.aaltoonwaves.com

Termin avaus–Deﬁning term

Palstalla aaltolaiset määrittelevät käsitettä lehden teeman taustalla. 11

Hyvinvointi Wellbeing

Professori (taloustieteet) Juuso Välimäki, Kauppakorkeakoulu:

Akatemiatutkija (työpsykologia ja johtaminen) Mari Kira, Perustieteiden korkeakoulu:

Taloustieteessä hyvinvointi liittyy valintoihin. Taloudellisen toimijan hyvinvointi tilanteessa A on suurempi kuin tilanteessa B, jos hän valitsisi olevansa tilanteessa A mieluummin kuin tilanteessa B. Hyvinvoinnin käsite ei siis sinällään ota kantaa siihen, mitä valintojen takana on. Valintoihin voivat vaikuttaa yhtä hyvin itsekkäät pyrkimykset kuin näkemykset tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Yhteisön hyvinvointi on hyvällä tolalla vain, jos kenenkään hyvinvointia ei voida lisätä vähentämättä jonkun toisen hyvinvointia.

James Zambra

Hyvinvointi työssä merkitsee työntekijän kokemusta myönteisistä tunteista ja toimintakykyisyyden kehittymisestä työssään. Se on sekä tunne- että tietotason kokemus ja näkyy sekä psykologisena että sosiaalisena kehittymisenä. Siihen liittyy ammatillisten ja henkilökohtaisten voimavarojen kehittyminen. Työntekijän myönteinen käsitys omasta itsestä ja maailmasta vahvistuu, ammatillisen ja sosiaalisen osaamisen voimavarat rikastuvat, ja työn tekeminen antaa niin psyykkistä kuin fyysistäkin energiaa. Työhyvinvointi kumpuaa merkitykselliseksi koetusta työstä, jonka sisällöt ja tapahtumat tuntuvat ymmärrettäviltä ja hallittavilta. Myös työyhteisö toiminta- ja johtamiskäytäntöineen, yhteistyösuhteineen sekä työvälineineen yhtä lailla kuin laajempi sosiaalinen ympäristö – perhe ja ystävät – vaikuttavat työhyvinvointiin.

Professor (Emerging Design Practices) Alastair Fuad-Luke, School of Arts, Design and Architecture:

Erikoistutkija (yhdyskuntasuunnittelu) Marketta Kyttä, Insinööritieteiden korkeakoulu: Hyvinvointi tarkoittaa ihmisen kokonaisvaltaista, omakohtaista kokemusta senhetkisestä henkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnistaan. Se on enemmän kuin sairauden tai pahoinvoinnin puuttumista: hyvinvoiva yksilö tai yhteisö on löytänyt omat voimavaransa ja kukoistaa. Jokainen määrittelee itse, mitkä tekijät tämän kokemuksen kannalta ovat tärkeitä. Hyvinvoinnin – kuten myös elämänlaadun, onnellisuuden ja terveyden – tutkimus on noussut psykologiassa keskeiseksi positiivisen psykologian myötä. Hyvinvointia voidaan mitata esimerkiksi määrittelemällä asteikolla 0–100 minkälaiseksi oman hyvinvointinsa tuntee. Luotettavampia ovat moniulotteiset tai toistuvat mittaukset tai vaikkapa myönteisten ja kielteisten muistojen suhde. Subjektiivisen hyvinvoinnin lisäksi asiaa voidaan tutkia myös fysiologisella tasolla.

A holistic approach to design(ing) embraces concurrent objective, subjective and temporal dimensions of wellbeing. The objective dimensions relate to meeting basic survival needs now, today – for example, physical protection, safety, water, energy and food. This requires design functionality, utility and liveability. Subjective wellbeing embraces valuebased needs which can be satisﬁed in different ways. Numerous ‘soft’ elements include evaluative and hedonic perspectives operating in real time, and future-orientated preferences and aspirations. Design cannot guarantee delivery of wellbeing, but it can offer diverse affordances enabling everyone to choose the ‘best ﬁt’ for their wellbeing. Perhaps, design can also reveal forgotten or neglected ‘ways of being well’!

12 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

Terveydenhuolto 2.0 Väestön ikääntyminen, verotulojen väheneminen ja hoitajien puute maalaavat myrskypilviä terveydenhuollon taivaalle. Povatessaan parempaa tulevaisuutta tutkijat luottavat lääketieteellisen tekniikan vallankumoukseen ja palvelujärjestelmän muutokseen. Teksti Sabina Mäki Kuvat Miina Savolainen

Teemaâ&#x20AC;&#x201C;Theme

14 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

1. Miten terveydenhuolto muuttuu vuoteen 2030 mennessä? 2. Miten kasvava vanhusväestö hoidetaan tulevaisuudessa? 3. Millaisia eettisiä kysymyksiä terveydenhuoltoon liittyy kahden vuosikymmenen päästä?

Akatemiaprofessori Risto Ilmoniemi:

1. ”Tulevaisuudessa voidaan helpommin kartoittaa geenit, arvioida yksilön alttius eri sairauksiin ja ryhtyä ennaltaehkäiseviin toimiin. Terveyden edistäminen on tärkeää, kun huoltosuhde heikkenee. Ihmisten on otettava vastuuta omasta terveydestään, ja markkinoille tulee uusia terveysvaikutteisia elintarvikkeita sekä riippuvuuksia vähentäviä lääkkeitä. Vuonna 2030 tehdään teknologian avulla tarkempia diagnooseja ja parempia hoitopäätöksiä. Saamme tarkempia kuvia aivoista ja voimme tarkkailla niiden toimintaa reaaliajassa. Henkilökohtaisia, mukana kulkevia antureita sekä diagnoosi-, hoito- ja apuvälineitä tulee lisää. Mittalaitteista, nettiin talletetuista potilastiedoista ja muista potilaan antamista tiedoista saadaan tekoälyjärjestelmien tekemiä diagnooseja ja hoito-ohjeita ilman, että potilas käy terveysasemalla tai sairaalassa. Lääkkeiden rinnalle kehitetään vähemmän sivuvaikutuksia aiheuttavia, tarkoin kohdistettavia sähkö- ja magneettistimulaatiohoitoja, joilla on jo tehty kokeiluja depression, kivun, migreenin ja tinnituksen hoidossa. Yhä enemmän on myös pelejä, joilla pyritään edistämään aivojen toimintakykyä ja oppimista. Tietojärjestelmien ja logistiikan täytyy myös kehittyä. On tarpeen ottaa käyttöön teollisuudesta tuttuja menetelmiä toiminnan tehostamiseksi, hoitovirheiden vähentämiseksi sekä sen takaamiseksi, että hoitajille jää riittävästi aikaa potilaskontaktiin.”

2. ”Uuden teknologian pitäisi vapauttaa ihmisiä koneen äärestä ihmisten pariin. Henkilöstöä saattaa olla vähemmän, mutta heillä tulisi olla enemmän aikaa potilaille kuin nykyään. En pidä sanasta robotti tässä yhteydessä, mutta vanhusten rutiinitöiden tueksi voi tulla uudenlaisia laitteita. Nythän on jo laitteita, jotka tiskaavat tai imuroivat automaattisesti. Roboteista ei pidä kuitenkaan tehdä ihmissuhteiden korvaajia.” 3. ”Syntyy uudenlaisia eettisiä kysymyksiä. Esimerkiksi aivojen suorituskyvyn parantaminen lääkkeiden, sähköstimulaation tai pelien avulla ei aina ole riskitöntä. Voi olla, että vuonna 2030 keskustellaan siitä, missä määrin terveitä ihmisiä saa manipuloida. Yhteiskunnalla ei liene varaa tarjota kaikkea diagnostiikkaa tai hoitoa kaikille. Avoimuuden vaatimus pakottanee terveydenhoidon toimijat keskustelemaan entistä enemmän priorisoinnin periaatteista. Samalla, kun kehittyneissä maissa nautitaan paremmasta sairaanhoidosta, on syytä keskustella myös siitä, miten teknologia voi palvella vähemmän onnekkaita. Suurimmat terveysongelmat ovat kehitysmaissa vielä 2030-luvullakin.”

Risto Ilmoniemi työskentelee Perustieteiden korkeakoulussa lääketieteellisen tekniikan ja laskennallisen tieteen laitoksessa. Hän on aivotutkimuksessa käytettävien MEG- ja TMS-menetelmien johtavia asiantuntijoita maailmassa. Vuoden alusta alkaneen akatemiaprofessuurin aikana Ilmoniemen tutkimusryhmä kehittää korkeaan teknologiaan perustuvia kuvantamisjärjestelmiä ja tekee menetelmillä aivotutkimusta.

Teema–Theme

TULEVAISUUDESSA IHMISET OVAT ENEMMÄN VASTUUSSA OMASTA TERVEYDESTÄÄN. Projektipäällikkö Antti Autio:

1. ”Terveydenhuollon palvelujärjestelmä on isojen muutosten edessä. Hyvinvointivaltion säilyttäminen edellyttää fokusointia ja laajempia alueellisia kokonaisuuksia. Malleja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistämiseen etsitään jo. Avain henkilöstövajeeseen on resurssien oikea kohdentaminen, kuntouttaminen ja hoidettavan omien voimavarojen hyödyntäminen. Modernissa sairaalassa potilas osallistuu omaan hoitoonsa, ja esimerkiksi sukulaisten panos edistää toipumista ja jakaa myös työtaakkaa. Suomessa korkeakoulututkinnon suorittaneet hoitajat tekevät osin sellaisia rutiinitöitä – kuten ruokien tarjoilu, sänkyjen petaaminen – jotka esimerkiksi Hollannissa hoidetaan lyhyen hotellialan koulutuksen

saaneiden voimin. Tulevaisuudessa täälläkin voidaan käyttää lyhyemmän koulutuksen saaneita henkilöitä, jotta hoitoalan ammattilaiset voivat keskittyä vaativiin hoitotehtäviin. Radikaali, potilaalle näkymätön muutos on se, miten järjestelmä rahoitetaan ja organisoidaan. Perinteistä järjestelmää joudutaan purkamaan, mutta parhaassa tapauksessa palvelujen saavutettavuus paranee.”

2. ”Resurssit eivät riitä medikalisaatioon perustuvassa vanhustenhoidossa, jossa vanhukset asuvat terveyskeskusten vuodeosastoilla jopa vuosia. Nykyinen kallis järjestelmä on purettava. Vuonna 2030 vanhukset >> asuvat kotonaan, ja palvelut ovat rollaattorimatkan

16 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

säteellä. Vanhus päättää asioistaan itse, ja hänen omat resurssinsa hyödynnetään. Vuodeosastokapasiteettia käytetään korkeintaan kuukauden kuntoutukseen. Tuleville eläkeläisille ei enää kelpaa se, mitä sotaajan eläneille on tarjottu. Palveluilta ja varustelulta vaaditaan huomattavasti korkeampaa tasoa. Perheille ja vanhuksille on lähipalveluja monitoimikortteleissa sijainniltaan keskeisillä paikoilla. Kivijalkakaupat tulevat takaisin, ja syntyy uusia, yhteisöllisyyttä tukevia palvelumuotoja. Yksilöllinen kotihoidon palvelu on lähellä, mutta käytössä vain tarpeen mukaan. Kortteleissa on eri asumismuotoja, ja vähävaraisten vanhusten asumista subventoidaan. Ratkaisut kuulostavat kalliilta, mutta yksittäisten hintalappujen sijaan tarkoituksena on kokonaiskustannusten hallinta. Korttelit ovat sijoittajille haastavia, joten kunnan ja rakentajan yhteistyö on suunnitteluvaiheessa olennaista.”

3. ”Tulevaisuudessa ihmiset ovat enemmän vastuussa omasta terveydestään. Ihminen osallistuu oman ter-

veyden ylläpitoon, vaikka lisäveroja tuskin tulee esimerkiksi tupakoitsijoille. Elämän loppuvaiheen pohdinnoissa korostuu se, millainen oikeus ihmisellä itsellään on vaikuttaa elämänsä päättymiseen. Tätä keskustelua ei pitäisi päästää kustannuksiin. Pohdintaa tarvitaan myös, jos terminaalivaiheessa elinkuukausia voidaan ostaa lääkkeellä. On kysyttävä, onko tämä yhteiskunnan tukema perusoikeus, vaikka toisaalta ketään tuskin voidaan kieltää hankkimasta hoitoa omalla kustannuksellaan. Järjestelmä ei voi asettaa ihmisiä eri asemaan varallisuuden perusteella.”

Arkkitehti Antti Autio työskentelee projektipäällikkönä Perustieteiden korkeakoulun BIT-tutkimuskeskuksen HEMA-instituutissa (Healthcare Engineering, Management and Architecture) ja valmistelee väitöskirjaansa sairaalaarkkitehtuurista. Hän on osallistunut myös kansainvälisen Healthcare 2025 -palvelujärjestelmäkilpailun voittaneen ehdotuksen laatimiseen.

Teema–Theme

Photographer The Loveliest Girl in the World is a photography project by artist Miina Savolainen and ten girls growing up in a foster home. The mistreated girls were photographed on their own terms in order for the girls and those around them to appreciate their worth. The idea for the project was borne out of Miina Savolainen’s understanding that verbal communication was not a suﬃcient tool to heal children whose trust had been broken with words. Behind the most successful photo book and exhibition of all times in Finland is an award-winning social innovation, empowering photography. The method elevates the exchange of a gaze into a tool for dialogic interaction and workplace improvement. Miina Savolainen has educated 3,000 professionals in Finland to apply the method in social work, health care and education. The photography project was a part of Miina Savolainen’s Master of Arts thesis at the School of Art and Design in 2005.

sivuutamme virallisen terveydenhuollon. Terveyttämme valvovia verkko- ja mobiilipalveluja tulee lisää. Suuri osa tästä perustuu vapaaehtoiseen itsetarkkailuun ja tapahtuu nanokokoisilla laitteilla.”

2. ”Kahdessakymmenessä vuodessa lähestyn itse sitä

HEALTH CARE 2.0 Article in English on the web: blogs.aalto.ﬁ/magazine

Professori Andy Miah:

1. ”Suurin vaikutus terveydenhuoltoon tulee olemaan geneettisellä tiedolla. Tieto ihmisten potentiaalisista terveysriskeistä opastaa siinä, kuinka eletään ja kuinka terveydenhuollon strategioita pannaan toimeen. Näemme geenitestien kasvavan kaupallisen supermarketin. Testien väitetään tuovan ilmi vain terveystietoa, mutta epäilemättä niitä tulkitaan elämäntapatietona. Perimän kartoittaminen mahdollistaa yhä paremmin ennaltaehkäisevän hoidon. Digitaalisen teknologian hyödyntäminen tarkoittaa, että otamme enemmän vastuuta omasta hoidostamme ja toisinaan

ikää, jonka lasketaan kuuluvan vanhenevaan väestöön. Päivittäisiin tarpeisiini vastataan älykkäillä järjestelmillä, jotka kommunikoivat keskenään. Ne hoitavat asiat, joita en mielelläni tekisi. Voin siis keskittää vähenevän energiani asioihin, joista todella välitän. Lääkekaappini kertoo lääkärilleni, kun lääkkeeni ovat vähissä, lisää toimitetaan automaattisesti. Hoitaja voi sopia virtuaalitapaamisen kalenteriini. Tämä ei silti tarkoita, että olen yksin. Minut kudotaan eri puolilla maailmaa asuvien ystävien ja perheenjäsenten verkkoon, jossa voimme jatkuvasti jakaa elämämme.”

3. ”Suurin terveydenhuoltoon liittyvä moraalinen päätös koskee sitä, kuinka pitkälle yhteiskunnat ovat valmiita tavoittelemaan hyvää elämää. Terveydenhuollon päämäärät johtavat tilanteeseen, jossa teemme ihmisistä enemmän kuin terveitä. Rokotukset ja muut kestokykyämme vahvistavat teknologiat ovat askeleita tähän suuntaan. Meistä on tulossa yli-ihmisiä, joiden biologiset piirustukset ovat merkittävästi erilaisia verrattuna edellisiin sukupolviin. Jos halutaan tavoitella elämän jatkumista loputtomiin, on varmistettava, että se edistää sosiaalista oikeutta ja tasa-arvoa. Ei ole järkevää, että teknologia olisi vain rikkaiden ulottuvissa, sillä suorittavaa työtä tekevät ihmiset tarvitsevat enemmän kestokykyä kuin toimistotyöläiset. Vaihtoehtojen yleistyessä ne tulevat kaikkien ulottuville. Meidän on luovuttava ihmisyyden essentialistisista määritelmistä, sillä evolutiivisia tunnusmerkkejä enemmän ihmisyyden käsitettä tulee muokkaamaan se, mitä teknologia sallii meidän muuttavan biologiassamme.” Bioetiikan tohtori Andy Miah johtaa Creative Futures Research -keskusta Länsi-Skotlannin yliopistossa. Miah on futurologi ja ﬁlosoﬁ. Työssään hän perehtyy siihen, kuinka teknologia vaikuttaa ihmisiin. Professori Miah luennoi Aalto-yliopistossa tammikuussa.

18 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

Hyvinvointia ilman talouskasvua Länsimaissa päättelyketju menee jokseenkin näin: hyvinvointi rahoitetaan talouskasvulla. Degrowth tarkastelee asiaa toisin. Sen mukaan hyvinvointi voi kasvaa, vaikka talous supistuisikin.

Teksti Lotta Knuutinen Kuva Veera Lipasti

EGROWTH tähtää hyvinvoinnin lisäämiseen

muun kuin kuluttamisen kautta. Se onnistuu jakamalla työtä, kuluttamalla vähemmän, keskittymällä olennaiseen, käyttämällä aikaa kulttuuriin, läheisiin ja yhteisöön sekä ottamalla käyttöön omat yksilölliset kyvyt. ”Degrowth edistää taloudesta vapaata sosiaalista ja ekologista hyvinvointia. Haastamme pohtimaan, millainen on kestävästi hyvinvoiva ympäristö, yhteiskunta ja yksilö”, tutkimuspäällikkö Timo Järvensivu ja tutkija Paavo Järvensivu kertovat. Järvensivut ovat kauppatieteiden tohtoreita ja degrowth-tutkijoita. Veljeksistä Timo tutkii Suomen Akatemian tutkijana vanhusten palvelujen tuottamista verkostojen johtamisen näkökulmasta ja Paavo vaihtoehtoisia markkinakäytäntöjä kasvuun perustuville käytänteille. Degrowth-tutkijoiksi he päätyivät osin sattumalta. ”Kauppakorkeakoulusta valmistumisen jälkeen tuli tunne, että tässäkö tämä nyt oli. Tuottavuuden ja talouskasvun maksimointi tuntui työn päämääränä tyhjältä. Pohdinnat kohtasivat degrowth-ajattelussa. Sen parissa käydyt keskustelut ja debatit ovat olleet äärettömän innostavia”, Timo Järvensivu kiittää.

Lama ei ole degrowthia Debatit ja keskustelut ovat degrowth-liikkeen ydintä. Valmiiden vastausten sijaan se kannustaa kriittiseen ajatteluun hyvinvointikäsityksestämme. Degrowthin mukaan esimerkiksi nykymuotoinen hyvinvointiyhteiskunta on tullut tiensä päähän: kohentaakseen sosiaalista hyvinvointia se rasittaa ekosysteemiä niin paljon, että aiheuttaa lopulta ympäristökatastroﬁn. Päätöksenteossa tulisi keskittyä kestävään hyvinvointiin. ”Emme vastusta talouskasvua ja toivo talouslaskua. Kasvu on hyvä asia, jos se ei samalla nakerra tulevaisuuden inhimillistä ja ekologista hyvinvointia. Talouden lasku ei siis itsessään ole päämäärä, mutta se voi olla vääjäämätön seuraus ekokatastroﬁa vältettäessä”, he sanovat.

”Lama ei myöskään ole degrowthia. Mikäli yhteiskunta on lamassa, se on vain epäonnistunut talouskasvun tavoitteessaan, mutta noudattaa edelleen tavoitteen logiikkaa.”

Talous isännästä rengiksi Tutkijat esittävät, että hyvinvointi kasvaisi, jos purkaisimme siihen liitettävän kulutus- ja talouskeskeisyyden. Taloudellinen ajattelu on läpitunkevasti kaikkialla. Jo arkiset sanat paljastavat talouden mahdin: sivistys on henkistä pääomaa ja kasvu on merkitykseltään aina positiivinen asia. Puhumme kehittyvistä maista, joiden tulisi kasvaa kehittyneiden maiden kaltaisiksi. Koulutuksen tavoite on kasvattaa tuottavia kansalaisia. Finanssikriisi järisyttää Eurooppaa ja on lähes ainoa uutisaihe. Talous on aikamme isäntä. ”Degrowth kritisoi talouden ylivaltaa. Talous on kuin pieni hiekkalaatikko, jonka sisällä leikimme. Haastamme ajattelemaan hiekkalaatikon ulkopuolelta. Asioilla on muutakin kuin talousarvoa”, Timo Järvensivu sanoo.

Luontovelka kasvaa kohisten Kasvun käsitteen purkamista vaadittaessa kysytään kovia. Yhteiskunnan logiikka tulisi järjestää uudelleen. Helpolla degrowth ei päästä yksilöäkään. Yksilöiden tulisi ottaa suurempaa yhteiskunnallista, sosiaalista ja ekologista vastuuta ja pidättäytyä ylikulutuksesta tulevien sukupolvien hyvinvoinnin tähden. On pakko kysyä, kuinka realistista on, että näin tapahtuisi. Kuinka realistista on, että voimme jatkaa nykymenolla, tutkijat vastaavat. Maailmantalous kuluttaa nyt ekologisia resursseja 40 prosenttia yli kestävän tason. Luontovelka kasvaa kohisten. Taseen ulkopuolelle kirjautuu jatkuvasti isoja velkoja – luonnon saastumista, inhimillistä pahoinvointia. Järvensivut eivät masentavista luvuista huolimatta luovuta. ”Aktiivinen toiminta ja kriittinen ajattelu edistävät yhteistä hyvää. Markkinat eivät sitä puolestamme tee. Se tehtävä on jokaisella meistä”, Paavo Järvensivu kiteyttää.

Teema–Theme

Veljekset Timo ja Paavo Järvensivu päätyivät degrowth-tutkijoiksi: ”Talouskasvun maksimointi tuntui työn päämääränä tyhjältä.”

%FHSPXUI MJJLF t PO NPOJNVPUPJOFO UPJNJKPJEFO WFSLPTUP KPLB LZTFFOBMBJTUBB UBMPVEFO ZMJWBMMBO 4FO NVLBBO UBMPVTLBTWV FJ WPJ PMMB UÊSLFÊNQJ UBWPJUF LVJO FLPMPHJOFO UBJ TPTJBBMJOFO IZWJOWPJOUJ &LPMPHJOFO LFTUÊWZZT WPJ KPIUBB UBMPVTMBTLVVO NVUUB TF JUTFTTÊÊO FJ PMF MJJLLFFO UBWPJUF t PO TBBOVU MVWVMMB KBMBOTJKBB FSJUZJTFTUJ 3BOTLBTTB &TQBOKBTTB *UBMJBTTB KB &OHMBOOJTTB 5VULJKPJEFO LFTLVVEFTTB PO KÊSKFTUFUUZ LBLTJ LBOTBJOWÊMJTUÊ LPOGFSFOTTJB WVPTJOB KB t SBOUBVUVJ 4VPNFFO OÊLZWÊNNJO WVPEFO BMVTTB KPMMPJO QFSVTUFUUJJO 4VPNFO EFHSPXUI WFSLPTUP

t KPJTUBLJO TFO BKBUVLTJTUB PO LFTLVTUFMUV WVPTJLZNNFOJÊ KB TBUPKB %FHSPXUI UFSNJ FTJJOUZJ FOTJNNÊJTFO LFSSBO MVWVMMB SBOTLBMBJTJTTB KVMLBJTVJTTB NVPEPTTB décroissance %FHSPXUI TBOBMMF FJ PMF WBLJJOUVOVUUB TVPNFOOPTUB t UVMFWJB IBBTUFJUB PWBU LSJUJJLJO NZÚOUFJTUFO UBWPJU UFJEFO LPSPTUBNJOFO KB LPOLSFFUUJTUFO WBJIUPFIUPKFO FTJUUÊNJOFO t "BMUP ZMJPQJTUPO LBVQQBLPSLFBLPVMVTTB EFHSPXUI BJIFUUB UVULJUBBO FSJUZJTFTUJ $&43 Corporate Environmental and Social Responsibility UVULJNVTSZINÊTTÊ Lähteet: Timo ja Paavo Järvensivu sekä degrowth.ﬁ, degrowth.org

20 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

Kuka–Who

Se henkinen puoli Yhteisötaiteilija Maiju Ahlgrén haluaa elävöittää taiteellaan hoivalaitosten äärimmäistä tapahtumattomuutta. Teksti Lauri Haapanen Kuvat Jussi Särkilahti

22 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

HTEISÖTAITEILIJA Maiju Ahlgrénia ihmetyttää. Hän kertoo esimerkin vuosia sitten pitämästään maalauskerhosta, jossa dementoituneet vanhukset saivat koristella itselleen kukkaruukun. Olihan kevät, kukkien istutuksen aikaa kodissa kuin kodissa, miksei siis hoitolaitoksessakin. Kun ruukut oli maalattu ja aseteltu kuivumaan, Ahlgrén ryhtyi pesemään pensseleitä. Eräs nainen, joka oli monen muun tavoin jutellut hämäriä, katsoi nyt tarkkaavaisena lasipurkkia, jossa Ahlgrén pyöritti pensseleitä ja sanoi: Juuri tuon vihreän värisen iltapuvun olisin halunnut, jos olisin mennyt linnaan itsenäisyyspäivän juhliin. ”Taide-elämys syntyi, kun vedessä vaihtui väri ja se kosketti ihmistä”, Ahlgrén toteaa. Ei siinä kenenkään elämänsuunta suuresti muuttunut, saati taivas repeillyt. Mutta hetki tarjosi pienen poikkeaman rutinoituneessa arjessa. ”Ihmiset joutuvat hoitolaitoksiin, jos eivät pärjää kotonaan. Taide on tietenkin laitoksessa harvinaisempaa, mutta ei itse elämys sen kummoisempi ole kuin laitoksen ulkopuolellakaan”, Ahlgrén

Maiju Ahlgrén t Syntynyt Helsingissä 1965, asuu Espoossa. t Koulutukseltaan taiteen maisteri. Valmistunut Taideteollisen korkeakoulun tekstiilitaiteen koulutusohjelmasta vuonna 1997. t Tekee tila-, ympäristö- ja yhteisötaideteoksia, tekstiilitaideteoksia, installaatioita sekä tuotesuunnittelua, kuten Kiss kiss -taidesukkahousuja. t Teoksia ollut esillä näyttelyissä kotimaassa ja ulkomailla. t Teoksia Helsingin taidemuseon ja Suomen käsityön museon kokoelmissa sekä valtion taidekokoelmassa. t Luennoinut ja opettanut yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa, sairaaloissa ja taidemuseoissa. t Työskentelee tällä hetkellä valtion muotoilutoimikunnan 3-vuotisen apurahan turvin. t www.maijuahlgren.net

Kuka–Who

sanoo. Hänen mielestään taidetta ei pidä mystiﬁoida. Eikä hän halua mystiﬁoida itseäänkään. Titteli ”yhteisötaiteilija” on liian lokeroiva – hänestä yhteisötaiteeseen sopisi ympäristö- ja tekstiilitaiteen, joskus kuvataiteenkin leima. Ja toisekseen, hän tekee muutakin taidetta.

Muistopelin Ahlgrén teki Hyvinkään Mäntykotoon. Palvelutalon ruokasalia käytetään niin syntymäpäiväjuhliin kuin muistotilaisuuksiinkin, ja Muistopelin seitsemästä taulusta asukkaat saavat itse valita esille kerrallaan neljä – kulloisenkin tilaisuuden tunnelman mukaan. Konkretiaa, ei Color Mobile syntyi Helsingin kauvain surkuttelua pungin taidemuseon tilauksesta Kontulan uusittuun vanhustenkeskukseen. Jotkut määrittelevät taiteen niin, ettei Teos muodostuu hoitajien työesiliinoissillä saa olla hyötytarkoitusta. Ahlgrén ta, joiden värin ja taskuun kirjaillun lauajattelee toisin: hän yrittää ratkaista töillään ongelmia ja viedä taidetta sinne, sahduksen kukin työntekijä sai itse vamissä sitä ei ole. ”Tällä hetkellä puhulita. ”Dementikoilla on niin kutsuttuja kirkkaita hetkiä, ja toivoisin, että seltaan paljon vanhusten heikosta kohtelusta. Haluan tehdä töilläni jotain konk- laisina hetkinä heillä olisi jotakin mieleenpainuvaa ja ilahduttavaa ympärisreettista, enkä vain surkutella, kuinka tössään.” kepulisti asiat ovat.” Työt puhukoot puolestaan. Laitosarjessa keskustelut keskittyvät Tekeminen on pääjuttu käytännön asioihin. Niinpä Jorvin sairaalaan tehty Kuiskauksia sisältää 100 Maiju Ahlgrén syntyi Helsingissä vuonkappaletta tyynyliinoja, joihin on kirjail- na 1965. Valmistuttuaan artesaaniktu aforismi, ajatus tai vaikkapa katkelma si Vihdistä ja artenomiksi Jurvasta hän laulusta. Pesulan liinavaatepakkaaja on jatkoi opintojaan Taideteollisessa koronnetar, joka arpoo, kuka minkäkin aja- keakoulussa. Taiteen maisteri hänestä tuksen saa. tuli 1997.

Kuka–Who

Opiskeluaikanaan Ahlgrén oli kiinnostunut taideteollisesta suunnittelusta. Siinä voi nähdä yhteyden yhteisötaiteeseen: molemmissa pyritään arjen parantamiseen. Mutta motiivia hoitolaitosten arjen parantamiseen ei henkilöhistoriasta pidä johdatella. Vastavalmistuneen ja tuntemattoman taiteilijan on vaikea vakiinnuttaa paikkaansa taidekentällä ja saada galleriaaikoja. Niinpä Ahlgrén oli perustamassa NaOH-taiteilijaryhmää, joka järjesti näyttelyitä missä sattuu, puistikoissa ja joutomailla. ”Siinä heräsi anarkistinen ajatus, että on ihan sama mihin töitään toteuttaa, kun niiden tekeminen on itselle se pääjuttu”, hän muistelee. Raha ei kuitenkaan kasvanut puissa ja pusikoissa, ja vuonna 2001 talous oli sillä mallilla, että Ahlgrén päätti ottaa ensimmäisen tarjolla olevan työn, josta saisi kuukausipalkkaa. Se oli Espoon Aurorakodissa aloitettu pilottihanke, Ikäihmisten kulttuuriprojekti IIK! Ahlgrénin tehtävänä oli käynnistää hanke, joka järjestää henkilöstölle ja asukkaille taidetapahtumia, sekä rakentaa verkostoa, jonka kautta myös muut

espoolaiset hoitolaitokset voivat kutsua taiteilijoita esiintymään.

Taideteos pitää erottaa 4 500 pyykkikilosta Ahlgrén oli mukana IIK!issä vuoden. Kokemukset hoitolaitosmaailmassa synnyttivät tukun ideoita, joita Ahlgrén lähti toteuttamaan. ”Eräs hoitaja esimerkiksi kertoi kyynel silmässä, että kun osastolla joku kuolee, vainaja peitetään kertakäyttölakanalla ja kärrätään läpi ruokasalin, jossa muut voivat olla vaikka juuri syömässä”, Ahlgrén kertoo. Tuloksena syntyi Jää hyvästi, sarja villasta tehtyjä, silkillä vuoritettuja ja kultalangalla kirjottuja kuolinpeitteitä. Ideoiden lisäksi Ahlgrén sai hoitolaitoksista käytännön ohjeistuksia, jotka liittyivät usein hygieniaan. Esimerkiksi Jorvin sairaalassa pestään pyykkiä 4 500 kiloa vuorokaudessa, ja Kuiskauksia-teoksen tyynyliinat piti pystyä erottelemaan pyykin joukosta koneellisesti, vaikka ne olisivat nurinpäin. ”Sain myös huomata, että laitokset kuhisevat käsityksiä vanhusten mieltymyksistä – useimmiten hoitajien

käsityksiä. Esimerkiksi, että vanhukset eivät tykkäisi abstraktista taiteesta, vaan pitäisi olla kukka-asetelmia tai maisemia.” Kun Ahlgrén on ensin itse hankkinut työlle rahoituksen, ottaja kyllä löytyy. Toiseen suuntaan yhteydenottoja ei tule, sillä hoitolaitosten resurssit riittävät vain perustavanlaatuiseen hoitotyöhön. ”Laitoksissa ihmistä ei nähdä henkisfyysisenä olentona, vaan siellä hoidetaan fysiikkaa. Henkinen puoli jää usein ilman ravintoa.” Hetkessä kelkka ei käänny, mutta henkisen puolenkin aika tulee vielä, siitä Ahlgrén on varma. Tulevaisuudessa vanhainkoteja kansoittavat ne ikäluokat, jotka ovat tottuneet käymään teattereissa, taidenäyttelyissä ja konserteissa, ja joista monet ovat itsekin taiteita harrastaneet. Heille ei riitä, että ruoka on hyvää, vaipat vaihtuvat ja televisiosta tulee uutiset ja ostoskanava. ”Jos minut suljettaisiin tuollaiseen tapahtumattomaan laitokseen, niin varmasti soittaisin kelloa aamusta iltaan. On ihan rikollista hoivan nimissä sulkea sellaiseen paikkaan.”

Art for the soul Socially-oriented contemporary artist Maiju Ahlgrén wants to enliven the extreme boredom of care institutions with her art.

Maiju Ahlgrén was born in Helsinki in 1965. She first graduated as an artisan and then as a Bachelor of Culture and Arts before enrolling with the School of Art and Design. She received her Master of Arts degree in 1997. Ahlgrén was keen on industrial design during her studies. It is similar to social art in that both attempt to improve our everyday lives. Some define art in a way that excludes any utility function, but Ahlgrén has different ideas: she wants to solve problems with her work and to introduce art to new places. “The poor treatment of the elderly is a big topic of debate at the moment. I want to take concrete action through my work, instead of just bemoaning the sad state of affairs.” The everyday discussions of institutional residents and staff focus on practical matters. Accordingly, her work Whispers, designed for the Jorvi hospital, consists of 100 pillowcases that have been

embroidered with an aphorism, an idea or, say, a passage from a song. The person who packages bedclothes at the laundry gets to raﬄe these thoughts between the residents. Ahlgrén designed Memorial work for the Mäntykoto service housing unit in Hyvinkää. The building’s dining room is used for events ranging from birthday parties to memorial ceremonies, and the elderly residents get to select four of the seven pictures that make up the work for showing at each event – to best suit the mood of the ceremony in question. Colour Mobile was commissioned by the Helsinki Art Museum for the Kontula geriatric service housing unit. This work consists of nurses’ aprons, which are embroidered with quotes selected by their owners. “Dementia suﬀerers have so-called lucid moments, and I would like for them to have something memorable and cheerful to see at these times.”

THE HAS LOOKED LIKE A FICTION

FUTURE NEVER MORE SCIENCE MOVIE

26 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02 26

Tiukka ote korruptioon Suomalaiset yritykset ovat usein sinisilmäisiä mennessään Venäjän ja Kiinan markkinoille. Kun riskit on tunnistettu, niitä voidaan välttää, korostaa CEMAT-keskuksen tuore tutkimus. Teksti Helinä Hirvikorpi Kuvitus James Zambra

Aiheesta–On topic

SUOMESSA on yritysten kesken

selvää, kenen kanssa bisnestä tehdään, mutta Venäjällä ja Kiinassa toiminta ei ole yhtä läpinäkyvää. Siksi sama valppaus kuin Pohjoismaissa toimittaessa ei siellä riitä”, sanoo professori Riitta Kosonen Aaltoyliopiston kauppakorkeakoulusta. Kosonen johti vuosina 2009–2011 toteutettua tutkimusta, jossa Kauppakorkeakoulun kansainvälisten markkinoiden tutkimuskeskus CEMAT selvitti liiketoiminnan turvallisuutta Venäjällä ja Kiinassa. Tutkimuksessa haastateltiin näissä maissa toimivia suomalaisyrityksiä ja analysoitiin toimintaympäristön kehitystä liiketoiminnan turvallisuuden näkökulmasta. Toimintaympäristöön liittyvien riskien toteutumista auttaa välttämään se, että ne tunnetaan, Kosonen korostaa. ”On myös ymmärrettävä, että Venäjällä on eletty markkinataloudessa vasta parikymmentä vuotta. Turbulenteilla markkinoilla olosuhteet ovat vaihtuneet, yritykset ovat nuoria, eikä valtaisasta populaatiosta välttämättä tunneta, kuka on kuka. Tarkkana on oltava

myös siksi, että Venäjällä ja Kiinassa yritystoimintaa koskeva lainsäädäntö on nuorta. Markkinatalous on nuorta.”

Itse pysyttävä puhtaana Suomessa on nostettu esiin Venäjän järjestäytynyt rikollisuus ja maﬁa, mutta ne eivät ole enää yhtä päivänpolttava riski. Tärkeämpää on pohtia, kenen kanssa tekee bisnestä, millaisia verkostoja ja kontakteja yrityksellä on taustallaan. Venäjän valtio on monin toimenpitein kyennyt vähentämään turvallisuuspalvelujen, kuten vartiointiﬁrmojen, aiheuttamia ongelmia. Nykyisin näitä palveluja voi ostaa tavallisilta yrityksiltä. Vielä 1990-luvulla vartiointiyhtiön kautta saatettiin soluttautua ulkomaiseen yritykseen ja kaapata se. Entä miten suomalaisyritys voi välttää korruption? ”Ei pidä mennä siihen mukaan, asiassa on oltava ehdoton”, Riitta Kosonen tähdentää. Kansainvälisen lahjonnanvastaisen järjestön Transparency Internationalin listassa 183 maan joukossa Venäjä on sijalla 143, eikä sijaluku ole juurikaan

parantunut, vaikka korruption vastaisia kampanjoita on maassa ollut. Kiinassa korruptio jyllää kaikkialla, vaikka valtio ja puolue taistelevat sitä vastaan määrätietoisesti. ”Molemmissa maissa toimii suomalaisyrityksiä, jotka eivät ole lahjottavissa. Korruption väistely vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa.” Pienet yritykset joutuvat helpommin uhriksi. Niitä saatetaan esimerkiksi listata maksusta luetteloon niistä, joilta tilataan julkisia hankintoja. Ellei maksa, ei pääse listoille. ”Kaiken a ja o on, että oma liiketoiminta on puhdasta, paperit ja kirjanpito kunnossa. Jos tulee viranomaistarkastaja ja huomauttaa jostakin virheestä, virhe korjataan, mutta sakkomaksusta täytyy vaatia kuitti”, Kosonen neuvoo. Myös monimutkainen lainsäädäntö on ongelma, ja säännöt muuttuvat tiuhaan ja ovat tulkinnanvaraisia. ”Tarkastuksia on paljon, ja kilpailijat voivat käyttää sitä hyväkseen. Jos suomalaisﬁrmalla menee liian hyvin, kilpailijat usuttavat kimppuun lisää tarkastajia.” Eräs keino puolustautua keinottelua vastaan voisi olla perustaa puhtaiden, >>

28 AALTO UNIVERSITY MAGAZIN MAGAZINE ZI E 0 02 2

Aiheesta–On topic

PALVELUKAUPPA SUOMESTA VENÄJÄLLE KASVAA >>

läpinäkyvien yritysten verkostoja, jotta yritykset eivät jäisi yksin ongelmiensa kanssa. Ne voisivat brändätä itsensä ”puhtaiksi suomalaisiksi yrityksiksi”. Mukana voisi olla myös viranomaisia ja vaikkapa kauppakamareja.

WTO:n jäsen kymmenen vuotta ja on silti maailman suurin immateriaalioikeuksien rikkoja.

Koulutusta ulkomaankauppaan

Ministerineuvos Marja Liivala Suomen Moskovan-suurlähetystöstä sanoo, että suomalaisyritysten Venäjä-osaamiTietosuoja on tärkeä sen taso vaihtelee suuresti. Kyse ei aina IPR-loukkaukset eli immateriaalisten oikeuksien, kuten patenttien ja tekijän- ole yrityksen koosta vaan panostuksesta ja kiinnostuksesta. ”Venäjä on liiketoioikeuksien sivuuttaminen, on Kiinassa mintaympäristönä vaativa. Kulttuuritoimivien yritysten ilmeinen riski. Kiinassa kopiointia ei koeta aina edes eetti- erot eivät enää ole suuria, mutta ne sesti vääränä. ”On tärkeää miettiä tieto- on hyvä tuntea.” Liivalan mielestä henkilökohtaiset suojaa eli sitä, kuka pääsee mihinkin tietoihin käsiksi. Kiinassa kannattaa myös kontaktit ovat Venäjällä erityisen tärkeitä, ja jalkatyötä tarvitaan. Myös lainhajauttaa alihankintoja niin, että kokosäädäntö ja määräykset täytyy tuntea naiskuvaa ei pysty hahmottamaan heltarkasti. ”Suomella on moneen muuhun posti”, Kosonen kehottaa. maahan verrattuna paljon Venäjä-osaaCEMAT-keskuksen tutkimuksen mista, mutta etenkin niiden pk-sektorin mukaan suomalaisyritykset pitivät yritysten, jotka globalisoituvat nopeasympäristökatastroﬁa yhtenä suurimmista uhista Kiinassa. Venäjällä keskei- ti, on tärkeää lisätä ulkomaankauppaan siä haasteita ovat talouden monipuolis- liittyvää koulutusta.” Venäjä investoi lähivuosikymmenituminen ja irtautuminen öljyraakanä suuria summia teollisuuden ja infaineriippuvuudesta. rastruktuurin uudistamiseen, mikä luo Maailman kauppajärjestö WTO:n myös suomalaisille yrityksille uusia jäsenyys on Venäjällä askel oikeaan mahdollisuuksia Venäjän markkinoilla. suuntaan. Toisaalta Kiina on ollut

”Vientimme on perinteisesti teknologiapainotteista, mutta viime vuosina palvelukauppa Suomesta Venäjälle on monipuolistunut ja kasvanut. Esimerkiksi itpalvelut ja rakentamiseen liittyvä suunnittelu ovat entistä tärkeämpiä”, Liivala arvioi.

Paketti turvallisuusriskeistä – Kansainvälisten markkinoiden tutkimuskeskus CEMAT (Center for Markets in Transition) Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa on tehnyt tutkimuksen liiketoiminnan turvallisuudesta Venäjällä ja Kiinassa. Analyysi perustuu 335 tapaukseen. Tutkimuksessa tarkastellaan ulkoisia uhkia, kuten järjestäytynyt rikollisuus tai infrastruktuuriin liittyvät uhat sekä sisäisiä uhkia, kuten korruptio, varastaminen tai työkulttuuriin liittyvät ongelmat. Se nostaa esiin myös yritysverkostoihin liittyvät riskit sekä poliittiset riskit. CEMAT on julkaissut tutkimuksesta tiivistetyn raportin, johon on koottu tyyppiesimerkkejä turvallisuusriskeistä. Yritykset voivat saada raportin käyttöönsä Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta. Tutkimuskeskus levittää sitä myös yritysjärjestöjen kautta. cemat.aalto.ﬁ

Aiheesta–On topic MIND-ryhmän ideoima Elä hättäile -kassa on saavuttanut suuren suosion Kauppakeskus Ison Omenan Citymarketissa Espoossa.

Unelmoi ja kokeile! MIND-tutkimusryhmä on luonut innovaatioiden toteuttamiseen metodin, jossa aluksi unelmoidaan isosti ja ideoita kokeillaan heti käytännössä. Näin toimien hankkeet eivät jämähdä suunnitteluvaiheeseen. Teksti Susanna Björklund Kuva Kesko Aalto-yliopiston BIT-tutkimuskeskukseen kuuluva MIND-ryhmä pohtii strategisia haasteita, joita ei kirjoituspöydän ääressä ratkaista. Miten aktivoidaan Suomen 1,2 miljoonaa senioria? Miten saadaan SM-liigan kaksi miljoonaa asiakasta lompakkoineen jäämään halliin otteluiden jälkeen? Miten muutetaan suomalaista terveydenhuoltoa? Jos tarvittavaa tietoa ei ole olemassa, MIND-ryhmän ratkaisu on tiedon luominen kokeilemalla asiaa käytännössä. Pienesti, huonosti ja halvalla, virheitä tehden, mutta niistä oppien. ”Vasta kokeilut synnyttävät suunnitelman, ei toisinpäin. Tai sitten käy nopeasti ilmi, että idea ei käytännössä toimi”, väittää poikkitieteellisen MIND-ryhmän tutkimuspäällikkö, yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki.

Hitaampi pala maailmaa Ennen kokeilujen aloittamista pitää tietenkin määritellä tavoitteet. Tähänkin työvaiheeseen MINDilla on omaperäinen ratkaisu. ”Unelmat ovat ylivoimaisia tavoitteen asettelussa. Unelmat pyörittävät maailmaa ja keräävät huomiota. Unelmointi on taito – miksi sitä ei opeteta missään? Tiede ja unelmat eivät ole toistensa vastakohtia. Kehittämisprosessit tulisi aloittaa tekemällä Unelma-auditointi”, Tuulenmäki sanoo.

Kokeilujen myötä syntyy tarinoita ja todisteita siitä, että unelma on mahdollinen – joku on esimerkiksi joskus unelmoinut lentämisestä, avaruuteen matkustamisesta tai Aalto-yliopistosta. Kokeiluvaihetta kutsutaan MINDissa termillä Protohyping. Eräs nopea kokeilu on ylittänyt uutiskynnyksen televisiossa, päivälehdissä ja useissa erikoislehdissä. Maine on kiirinyt blogeissa ja keskustelupalstoilla ulkomaita myöten. ”Saimme haasteen parantaa kehitysvammaisten elämänlaatua. Kävi ilmi, että elämä olisi parempaa, jos maailma toimisi hitaammin. Ruokakaupassa käynti voi olla kehitysvammaiselle viikon tähtihetki, mutta kassalla pitää toimia liian nopeasti. Päädyimme kokeilemaan hidasta kassaa. Idea myytiin Ison Omenan Citymarketille. Paikalle vietiin nojatuolit sekä muutama kyltti viestimään, mistä on kysymys. Henkilöstölle esiteltiin uusi toimintamalli”, kertoo Tuulenmäki. Hänen mukaansa pienissä kokeiluissa syntyy tarinoita ja jopa miljoonien eurojen edestä julkisuutta asian tueksi: ”Kaikki uudet ideat taistelevat keskenään huomiosta ja resursseista. Onko kokous tai raportti yhtä hyvä tapa houkutella resursseja”, kyselee Tuulenmäki.

Hyvästit latteuksille

temaattinen analytiikka ja kritiikki mukaan ja vastata kysymykseen, miksi konsepti toimii. Kun konseptin ydin on valmis, syntyy myös poliittisesta keskustelusta aidosti lisäarvoa. Tuulenmäen mukaan kehityshankkeet etenevät tyypillisesti päinvastoin. ”Tavoite asetetaan jonkin poliittisen kompromissin tuloksena, jossa olennaisinta on saavutettujen etujen vahvistaminen. Tavoite on lähtökohtaisesti lattea, siedettävä. Samaan aikaan alkaa kritiikki, miksi idea ei toimi tai on muuten huono. Viimeistään tässä kohtaa viimeisetkin kulmat hiotaan pois tai idea kuolee kalvoharjoituksena, raporttina. Jos toimintaan asti ikinä päästään, tehdään yleensä yksi pilotti – aivan liian iso ja kallis, joka epäonnistuu. Unelmista ei puhuta koko prosessin aikana. Resursseja on lähinnä hukattu, innostusta tuhottu, kyynisyyttä ja rakenteiden jäykkyyttä lisätty.” Aidosti strategisiin uusiin avauksiin tarvitaan siis ainakin kaksi asiaa. MINDin ﬁlosoﬁan mukaisesti ideoiden laatua on nostettava nykyisiä toimialoja ja rakenteita haastavalle tasolle sekä pienennettävä kynnystä kokeilla totutusta poikkeavia ideoita. Yliopistoilla on kyky antaa lisäarvoa molemmissa asioissa. MINDin agendana on synnyttää Suomesta strategisten innovaatioiden mallimaa.

Vasta kun kokeiluilla on synnytetty speksi ja kiinnostus, on aika ottaa sys-

www.mindspace.ﬁ

30 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

Programmed cell death:

a tool for cell therapy safety cell deat h programmed c

dc th p

dea

m ra

cell

og pr

d c ell deat h p rogrammed

at h

l de cel

gra

med

pro

at h p rogram

rogrammed c ell deat h

ce l ld

mme

gra c

d ell

ro hp at

e dc

ll d

eat

hp eat

rog

ramm

rogrammed c ell d

ed cell de

th p pr

m a gr

t ea

o pr

hp ro

dc e

ll d

pr o

commercial and operational issues must be resolved. Accordingly, our focus is the development of reliable methods for the quality control of cellbased products, in addition to which we aim to draft development outlines for services and highperformance supply chains that, in the long run, will determine the role of cell therapies as a tool in clinical practice and health care. This multidisciplinary research is done in collaboration with the Oulu University Hospital, professor Petri Lehenkari, the Aalto University School of Economics, professor Ari Vepsäläinen,

ell

ISSUE ENGINEERING – the manufacture of celland tissue-based products – may alleviate shortages of organs for transplantation, change how many illnesses are treated, improve patients’ quality of life and perhaps even enable the establishment of clinical “spare part” services. Cell therapies have a wide range of possibilities, including the treatment of diabetes, therapies and even cures for central nervous system diseases like Parkinson’s and Alzheimer’s, spinal cord injuries, stroke and epilepsy. However, before the most ambitious goals evolve into reality, many biological, legal, technical,

ell dea

grammed

h pro

ram

deat

rog

cell

a de

ram

d me

mm e

It is very difficult to demonstrate the safety and effectiveness of cell- or tissue-based medicinal therapies. Professor Katrina Nordström and her research group are developing reliable methods for controlling the quality of cell-based medicinal products.

m ed

ram

g pro

ll d

pro

d me

ll d

Tieteestä–On science

cell deat h programm

ed c

med

ell d

eat

rog

ram

at h pr

l de

cel

mm ra og

pr h

ll ce

ed m

m pr

ll d

dea

ell

ce ed

m ra og

pr th

ll d

ram

eat h

rog

cell d

th p

ram

dea

ell

at h

pro

at h

pr og

ra mm rog

rog

ram

med

cell

deat

h pro

gramm

ed cell d

eat h programmed cell dea

t h pr ogr

ell

de a

c med

d ell

eat

ll d

ll th p de dea at ell h c epdr mm ogra mm e

gra

eat h

ll d

gra

cell

pro

dea

th p

at h

rogr

l de

ed cell deat h programm

program

ramm

cel

amm

ed c

ell d

progr

ammed

cell deat h p rogrammed ce

at ll de

ed c

eat h

at h

ll d

ell

eat

pro

Illustration Juho Hiilivirta

at h

gra

ll de

ed at

deat h prog

d ce ramme

ell d eat h

m ll

ll d

mm gra pro t hpr a og de ram ell dc me me dc am

ell

r hp

e dc

h at

pro

ro g

at h

ell d

rammed cell

gra

prog

ell

at h

me pro

ce ll

am dea th

c ed

ll d

rog r

ll d

ed c

ogrammed

ogramm

cel

ell

pr o

a de

med ce

g ram

eat h

dc e

de og

ell d

ra m

ed c

ell

ramm

ram

h prog

pro g

t ea

m ra

l el

ell

de at h pr o

gr am

m ce

gra

cell

deat

h pro

gramm

ed cell death programmed cell death progr

ammed cell

deat h

prog

ramm

cell de

The effectiveness of cells as medicinal products depends on their viability, i.e. the ability of the cells to remain alive in the implant or to provide healing as an implant. However, when tissue engineering is used in therapies, it is very difficult to prove safety

Programmed cell death as a safety measure

as well as national and international organisations. The most important contributions have been made by PhD students Mika Pietilä and Marko Närhi, and medical student Timo Ruuska.

and efficacy. Moreover, one of the most challenging safety issues is the control of microbial risks, as cellbased products can’t be sterilised before implantation because this would kill the cells. If the cells are dead, the implant can’t be effective and it will not fulﬁl the intended therapeutic functions for the patient. On the other hand, this means that any microbes (bacteria, viruses, fungi) that have possibly made their way into the cells during culturing, may still be present in the ﬁnal cell product, which is implanted into the patient. An example of the many new developments in cell-based regenerative medicine is cultured human

at h

pro

gra

ed c ell

dea

th p

rog

mm e

ell

dea

32 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

mesenchymal stem cells (hMSC). They can be introduced into tissues damaged by, for example, acute infarction or bone defects. hMSC are cells, which will differentiate into a variety of cell types including bone, cartilage and fat cells. Currently, traditional methods are used to determine the viability, safety and quality of stem cells. Some of these methods are simple, but others, such as the karyotyping of cell genomes or the determination of mutations, are time-consuming and complicated to perform. Consequently, we have started to examine the apoptosis of stem cells – ‘‘programmed cell death’’ – as a possible intrinsic safety measure. The idea is to monitor the state of the cells as they are cultured by detecting the state of apoptosis of the cells, which would give an estimate of viability and consequently their efficacy and safety. Moreover, one could monitor apoptotic changes in order to detect possible tumorous cells or microbial infections.

Mitochondrial function reveals cell functionality Mitochondria are power-house organelles, which are responsible for a cell’s main energy production. They are also an important regulator of apoptosis. With the goal of ensuring the safety and efficiency of future cell-based medicinal products and clinical trials in mind, we have developed methods for analysing the mitochondrial function. This work has demonstrated that changes in the inner membrane potential are very useful for determining the viability of cells. Cells moving towards programmed cell death will begin to show depolarisation of the membrane and can thus be distinguished into early and advanced apoptotic cells, which may function poorly in an implant.

Tieteestä–On science

We have also shown that even low numbers of pathogenic bacteria can cause death in stem cells. The ﬁrst changes in the mitochondrial membrane potential become evident after four hours of bacterial infection of the cell cultures, even though the cells showed no other signs of infection. This result is extremely alarming and demonstrates that monitoring the mitochondrial inner membrane potential provides an excellent tool for the detection of early infections, as even low levels of bacteria may cause signiﬁcant changes in the safety and efficacy of cell products. As a new avenue of research, PhD student Olli Natri is developing mitochondrial analysis to be used to assess the apoptosis initiated by viruses in pancreatic cells in association with diabetes type I.

Hype, hope and reality in tissue engineering Several unique issues must be solved because cellbased products may need to be manufactured on demand, and this means that the logistics and services associated with these novel products present an important cost factor. A need for tissue engineering products could be linked to emergencies such as traffic accidents, burns or heart failure. Short lead time in production, timely delivery and customised service are thus imperative. Most importantly, tissue engineering products consist of living materials, the customer/patient is strongly involved in the process, and the product and service has signiﬁcant impact on human life.

– Katrina Nordström

References: t Garr, D. (2001). The human body shop. Technology Review, 104 (3): 72. t Chen, C.T., et al. (2008). Coordinated changes of mitochondrial biogenesis and antioxidant enzymes during osteogenic differentiation of human mesenchymal stem cells. Stem Cells 26 (4): 960. t Heiskanen, K.M., et al. (1999). Mitochondrial depolarization accompanies cytochrome c release during apoptosis in PC6 cells. J Biol Chem 274 (9): 5654. t Horwitz, E.M., et al. (2002). Isolated allogenic bone marrow-derived mesenchymal stem cells engraft and stimulate growth in children with osteogenesis imperfecta: implications for cell therapy of bone. Proc Natl Acad Sci USA 99: 8932. t Langer, R., et.al. (1999). Tissue engineering: the challenges ahead. ScientificAmerican, 280 (4): 86. t Lonergan, T., et al. (2006). Differentiation-related changes in mitochondrial properties as indicators of stem cell competence. J Cell Physiol 208 (1): 149. t Mandal, S., et al. (2011) Mitochondrial function controls proliferation and early differentiation potential of embryonic stem cells. Stem Cells 29 (3): 486.

t Nordström, K., et al. (2008). Services for distribution of Tissue engineering products and therapies. International Journal of Production and Productivity Management 58 (1): 11. t Pietila, M., et al. (2011). Mitochondrial Function and Energy Metabolism in Umbilical Cord Blood- and Bone Marrow-Derived Mesenchymal Stem Cells. Stem Cells Dev Epub ahead of printing: doi: 10.1089/scd.2011.0023 t Quarto, R., et al. (2001). Repair of large bone defects with the use of autologous bone marrow stromal cells. N Engl J Med 344: 385. t Schachinger, V. et al.(2004). Transplantation of progenitor cells and regenerationenhancement in acute myocardial infarction. J Am CollCardiol 44: 1690. t Srauer, B.E., et al. (2002). Repair of infarcted myocardium by autologous intracoronary mononuclear bone marrow cell transplantation in humans. Circulation 106: 1913. t Susin, S.A,. et al. (1999). Molecular characterization of mitochondrial apoptosis-inducing factor. Nature 397: 441. t Wollert, K.C., et al. (2004). Intracoronary autologous bonemarrow cell transfer after myocardial infarction: the BOOST randomized controlled clinical trial. Lancet 364: 141.

10 min

Always amazed by microbiology Text Eeva Pitkälä Photo Maija Astikainen Who are you? I am Katrina Nordström, PhD, head of the microbiology research group at the Aalto University School of Chemical Technology. What did you think you would become when you were a child? I have always been curious, and the world of biology and nature has attracted me. My father would tell me and my sister that the whole world is open to you, never listen if someone says that women can’t do something. How did you become a microbiology researcher? My high school biology teacher was great, and this provided inspiration. Even then, I was fascinated by microbes and diseases as well as by how human beings are constantly balancing with their interaction. I had my final “wow” moment when, as a first-year university student in England, I managed to stain a microbe preparation without breaking a single microscope slide and could see the bacteria I had stained – there was no turning back after that! I’ve never regretted my choice of career. Microbiology is far from boring, there are always amazing things to discover. What do you hope to achieve through your research? In particular, I want to make even a modest contribution to new cell-based therapies, which offer a glimmer of hope to people suffering from painful and incurable illnesses. They need alternatives, such as are available in cancer treatments and for some rare illnesses. Offering people access to cell therapies is an ethical and moral responsibility. Stem cells are the focus of enormous expectations, which at times border on science fiction, but I would like to emphasise that the effectiveness and safety of stem cell therapy is still difficult to prove. Stem cell production requires extremely hygienic conditions and state-of-the-art clean rooms. There are only very few methods with which to monitor the

microbiological safety of stem cells, and this is what our research is focusing on right now. The legal requirements for developing medicinal products also apply to cell therapies, and a crucial issue is developing safe distribution channels and services. Therefore we are also developing business models for cell-based therapies in cooperation with the School of Economics.

34 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

Potilas muotoili palvelun paremmaksi Teksti Sabina Mäki Kuvat Emil Bobyrev

Siellä–In there

Taysin Radius-rakennuksessa tutkitaan ja hoidetaan syöpäpotilaita. Aulaa koristaa taiteilija Kerttu Horilan teos Lepotauko.

Tukikudossyöpää sairastavat potilaat osallistuivat Taysissa oman hoitonsa kehittämiseen. Palvelumuotoilun tulokset olivat niin innostavia, että menetelmän käyttö leviää tänä vuonna muihinkin hoitoihin.

36 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

ÄIVÄ ei ole niitä tavanomaisimpia Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Kadut ovat jäätyneet peilikirkkaiksi, ja osastot pullistelevat nilkkamurtumapotilaita. Ortopedisella osastolla kaksi potilasta on saanut vuodepaikan käytävältä. ”Meillä ei ole yhtään tilaa”, apulaisosastonhoitaja Vuokko Metsäpelto pahoittelee puhelimeen, kun ensiavusta kysytään vuodepaikkaa jälleen uusille potilaille. Tällaisina päivinä, kun potilaat on hajasijoitettu eri osastoille, myös byrokraattiset ongelmat kasautuvat. Niin lääkäreillä kuin hoitajilla jää niukasti aikaa miettiä, miten hoito potilaan näkökulmasta sujuu. Päivän tai pari

viipyvät potilaat eivät juuri ehdi kärsiä kiireestä. Oma lukunsa ovat esimerkiksi tukikudossyöpää eli sarkoomaa sairastavat, jotka toipuvat hurjista leikkauksista pitkiäkin aikoja. Heidät on saatava ortopedisen osaston asiantuntemuksen pariin ensi tilassa. Sarkoomapotilaiden monivaiheinen hoitoketju tutkimuksineen, syöpähoitoineen ja leikkauksineen oli suurennuslasin alla viime vuonna, kun Tays ja Aalto-yliopiston Medialaboratorio kehittivät hoitoa potilaskeskeisen palvelumuotoilun avulla. ”Meillä on monenlaisia mittareita, joilla selvitetään potilaiden tarpeita. Kyselytutkimuksia ja tapaamisia potilasjärjestöjen kanssa

on säännöllisesti. Ortopedian erikoislääkäri Jussi Elo näki kuitenkin tarpeelliseksi uudenlaisen työkalun, jolla tuki- ja liikuntaelinsairauksien vastuualue voisi rakentaa palvelua potilaan näkökulmasta”, kertoo Pirkanmaan sairaanhoitopiirin asiakaspalvelun kehittämispäällikkö Marika Järvinen.

Palvelumuotoilua pelilaudan avulla Uusia, innovatiivisia menetelmiä toiminnan uudistamiseksi oli jo otettu käyttöön TULE – turvallista leikkaustoimintaa sujuvasti -hankkeessa. Palvelumuotoilusta Jussi Elo innostui keskusteltuaan aiheesta Aalto-yliopiston >>

Siellä–In there

Sarkoomien edellyttämät leikkaukset ja amputaatiot ovat suuri järkytys perusterveille nuorille potilaille.

Sarkoomadiagnoosissa hyödynnetään ctkuvantamista. Kuvantamisvaiheessa potilas on vasta kuullut syöpäepäilystä, eikä syövästä tarjottu tieto jää aina mieleen.

38 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

HOITO VAATII PITKÄÄ PINNAA, PALJON TIETOA JA HENKISTÄ KAPASITEETTIA Palvelumuotoilu Palvelumuotoilulla viitataan palveluiden kokonaisvaltaiseen suunnitteluun, jota ohjaa asiakkaiden käyttökokemus. Palvelu nähdään palvelutuokioista koostuvana prosessina, joka muodostuu palveluntarjoajien ja asiakkaiden vuorovaikutuksessa. Palvelumuotoilijat visualisoivat, määrittelevät ja suunnittelevat ratkaisuja nojautuen ymmärrykseen, joka saadaan havainnoimalla palvelutilanteita, tekemällä asiakashaastatteluja tai järjestämällä osallistavia työpajoja. Alan ydinosaaminen pohjautuu tuote- ja käyttöliittymäsuunnittelussa hyödynnettäviin käyttäjälähtöisiin menetelmiin. Aalto-yliopistossa työskennellään palvelumuotoilun parissa laajasti. Lähde: tutkija Juha Kronqvist

Siellä–In there

Taysin sädehoitopoliklinikan hoitohuone on tuttu paikka monelle sarkoomapotilaalle. Harvinaisten sarkoomien hoito keskittyy Suomessa muutamiin sairaaloihin.

professorin Teemu Leinosen kanssa TULE-hanketta rahoittavan Sitran tilaisuudessa. Asiakaspalvelun kehittämispäällikkö Järvinen oli ideasta riemuissaan, sillä suomalaisessa terveydenhuollossa ennennäkemätön palvelumuotoilu oli jo aikaisemmin väikkynyt hänen mielessään. Pilottiryhmäksi valittiin sarkoomapotilaat, sillä luu- ja lihaskudoksissa esiintyvien harvinaisten sarkoomien hoito on keskittymässä muun muassa Taysiin. Sarkoomapotilaiden tarpeita ryhdyttiin selvittämään tutkimalla potilaiden, hoitajien ja lääkärien toimintaa tositilanteissa. Tutkimuksessa esimerkiksi varjostettiin apulaisylilääkärin työtä ja haastateltiin hoitohenkilökuntaa. ”Henkilöstön haastattelut ja tiloi-

hin tutustuminen auttoivat mallintamaan sarkoomapotilaan palvelupolun”, Järvinen kertoo. Yhdessä tutkija Juha Kronqvistin kanssa Järvinen kuvasi hoitopolun palvelumuotoilulle tyypilliseen tapaan visuaalisesti – tässä tapauksessa pelilaudaksi. Pelilauta toimi tukena, kun tutkijat haastattelivat sarkoomapotilaita. ”Palvelumuotoilussa tehdään sitä, mikä on tärkeää ja tuottaa arvoa potilaalle. Samalla poistuu hukkaa ja toiminta tehostuu”, Järvinen tuo esiin metodin taloudelliset vaikutukset. Pelilaudan avulla tutkijat saivat hoidon eri vaiheista yksityiskohtaista tietoa, palautetta ja ideoita. Potilaat merkitsivät hoitopolun merkitykselliset kohdat puunappuloilla, minkä jälkeen ne käytiin läpi ja kirjattiin ylös.

Kolme uutta käytäntöä Sarkoomapotilaan hoitopolkuun tehtiin kaikkiaan 13 parannusehdotusta. Keskeiset toiveet liittyivät hoidon inhimillisyyteen ja tiedon kulkuun. Haastatteluissa kävi esimerkiksi ilmi, että syöpädiagnoosin jälkeen annettu tieto hoidon kulusta ei jäänyt potilaiden mieleen, mikä lisäsi heidän ahdistustaan. Uudeksi konseptiksi kehiteltiin potilaalle räätälöity vihko tai kansio, johon tiedot hoidoista ja yhteyshenkilöistä tallennettaisiin kirjallisesti. Toinen selkeä tarve oli sarkoomahoitaja. Hoidon alusta loppuun mukana kulkeva hoitaja lisäisi inhimillisyyttä ja helpottaisi tiedon kulkua. Suomessa todetaan vuosittain reilut 300 sarkoomaa, ja suurin osa potilaista on perusterveitä >>

40 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

Siellä–In there Kehittämispäällikkö Marika Järvinen ja tutkija Juha Kronqvist muodostivat hoitopolusta pelilaudan.

PALVELUMUOTOILUN TULOKSET OVAT INNOSTANEET SAIRAALAN HENKILÖSTÖÄ >>

lapsia, nuoria tai nuoria aikuisia. Syöpähoidot ja toimintakykyä rajoittavat toimenpiteet, kuten raajan amputoiminen, ovat heille kova järkytys. ”Vasta osastolla potilaalle konkretisoituu, että hän on menettänyt jalan tai käden. Hoito vaatii pitkää pinnaa, paljon tietoa ja henkistä kapasiteettia”, miettii sarkoomapotilaiden parissa työskentelevä apulaisylilääkäri Minna Laitinen. Kolmas merkittävä löydös oli potilaiden halu olla aktiivisia hoidon aikana. Hankkeen loppupäätelmissä esitetäänkin, että Taysiin rakennettaisiin uudenlaisia aktivoivia tiloja, kun sairaalassa remontoidaan ja rakennetaan yhteensä 45 000 neliömetriä vuoteen 2020 mennessä.

Visuaalinen hoitopolku helpottaa hoitajaakin Apulaisosastonhoitaja Vuokko Metsäpelto vetäytyy kiireen keskeltä hetkeksi henkilökunnan taukotilaan. Nuori lääkäri sanelee vieressä hoitokertomusta, kun Metsäpelto selittää hiljaa, kuinka pelilaudaksi visualisoitu hoitopolku on helpottanut myös hoitajan työtä. ”Pelilauta auttaa hahmottamaan potilaan kulkua. Hoitajahan on mukana jo esikäynnillä, kun potilaalle kerrotaan hoidon etenemisestä ja ennusteesta”, Metsäpelto kertoo. Metsäpellon ja Minna Laitisen puhelimet hälyttävät kilvan. Naiset ovat yhtä mieltä siitä, että sarkoomapotilaat todella tarvitsisivat oman hoitajan, jolla olisi asiantuntemusta ja aikaa potilaille.

”Koska hoito keskittyy vain muutamiin sairaaloihin, ei tietoa taudin hoidosta tai ennusteesta juurikaan ole muissa hoitopaikoissa. Potilaat leimautuvat minuun ja muihin työryhmän jäseniin”, itseään onkologiseksi ortopediksi nimittävä Laitinen sanoo. Sarkoomahoitajaan on nyt rahat, mutta Laitinen arvioi, että kokeneen, moniammatillisen hoitajan löytäminen ei ole helppoa. Palvelumuotoilun tulokset ovat innostaneet sairaalan henkilöstöä laajasti. Samaan aikaan, kun hankkeen löydöksiä testataan ja otetaan käyttöön sarkoomapotilaiden hoidossa, palvelumuotoilu onkin rantautumassa muun muassa sairaalan ruuhkauttaneiden nilkkamurtumapotilaiden hoitoon.

Sarkoomapotilaat toivovat sairaaloihin uudenlaisia toiminnallisia tiloja.

Valokuvaaja Emil Bobyrev on Moskovassa syntynyt ja Pietarissa näyttelijänkoulutuksen saanut tamperelainen freelance-valokuvaaja, joka omasta mielestään tekee palveluksen teatterimaailmalle pysyttelemällä poissa näyttämöltä.

Kolumni

Seikkailu työelämässä Työstä on tullut elämän mittainen seikkailu. Siinä missä tutkinto ennen takasi turvallisen, jopa elinikäisen työsuhteen, nykyajan pätkätyöuran varrelle mahtuu useita erilaisia työnantajia ja ammatteja, joista moniin meillä ei ole koulutusta eikä pätevyyttä. Teknologian ja yhteiskunnan murroksessa vanhat ammatit katoavat, uusia syntyy, ja ammattien sisällöt muuttuvat. Yhtenä viikkona työskennellään kokoonpanolinjalla, seuraavana koulutetaan uusia työntekijöitä ja kolmantena toimitaan tuotesuunnittelun valmistettavuusasiantuntijana. Koulutus vanhenee nopeasti, eikä tutkinto takaa enää mitään. Perinteiset rajamuurit opiskelun, työelämän ja eläkkeen välillä murenevat. Opiskelun ohessa käydään töissä, työn ohella opiskellaan ja ollaan osa-aikaeläkkeellä, ja eläkkeellä pyöritetään omaa yritystä. Elämä ei ole kuitenkaan pelkkää työtä ja opiskelua, ei edes työelämä. Yhä useampi huolehtii työssä käymisen lisäksi lapsistaan, vanhemmistaan tai sairaasta puolisostaan. Myös oma

työkyky ja -halu vaihtelevat elämäntilanteiden mukana. Esimerkiksi depressiotoipilas ei pysty normaaliin 120-prosenttiseen työpanokseen, mutta joustava paluu työelämään ja työyhteisöön tukee kuntoutumista paremmin kuin kotona istuminen. Työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan vanhat pelisäännöt sopivat huonosti nykytodellisuuteen, jossa ihmiset jatkuvasti sovittavat yhteen työn, osaamisen kehittämisen sekä itsestä ja omaisista huolehtimisen ristiriitaisia vaatimuksia. Uuden ammatin opiskelu romahduttaa helposti koko perheen talouden; omaan tai läheisten hyvinvointiin ei ole mahdollista investoida aikaa. Kun elämän joustovara otetaan illoista ja viikonlopuista, jaksaminen loppuu ennemmin tai myöhemmin. Työterveysasemien asiakkaat eli työnantajat maksavat siitä, että työntekijät selviävät työkykyisinä mahdollisimman pitkään, vaikka sitten lääkkeillä doupattuina. Vuonna 2010 jopa 434 000 suomalaista käytti Kansaneläkelaitoksen korvaamia masennuslääkkeitä. Depressio on jo yleisin yksittäinen työkyvyttömyyseläk-

keen myöntämisen syy. Kyse ei kuitenkaan aina ole työntekijän vaan työpaikan sairaudesta, sillä usein eläkkeelle pääsyn jälkeen depressio helpottaa. Pienenevien ikäluokkien Suomella ei ole varaa päästää ihmisiä ennenaikaiselle eläkkeelle, jos työpaikan tai ammatin vaihtaminen voisi palauttaa työkyvyn. Valitettavasti uuden ammatin opiskelu ei ole kaikille taloudellisesti mahdollista, ja mistä masennuspotilas ottaisi työnhaun tai opiskelun vaatimat henkiset voimavarat. Seikkailu tarkoittaa uusien asioiden löytämistä ja itsensä ylittämistä. Seikkailu työelämässä päättyy kuitenkin liian usein keskeyttämiseen. Työmarkkinoille tarvitaan uusia pelisääntöjä ja rakenteita, jotka antavat ihmisille mahdollisuuden ylläpitää omaa osaamistaan ja hyvinvointiaan. Se on työntekijöiden, työnantajien ja koko yhteiskunnan etu.

– Jyrki J.J. Kasvi Kolumnin kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus Tieken tutkimus- ja kehittämisjohtaja sekä Aalto-yliopiston alumni.

Maija Astikainen

42 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

Parempien elinympäristöjen puolesta Designpääkaupunkivuoden teemana Aalto-yliopistossa on elinympäristöjen suunnittelu, Living+.

Teksti Paula Haikarainen Kuvitus James Zambra World Design Capital -teemavuoden ohjelmaan kuuluu Aalto-yliopistossa yli 30 hanketta tai tapahtumaa. Kussakin niistä tarkastellaan, millaisia ovat ihmisten ja luonnon kannalta hyvät elinympäristöt. Mukana on tutkimus- ja kehityshankkeita, seminaareja, konferensseja, näyttelyitä ja uusia urbaaneja rakenteita. Esimerkiksi Helsingin keskustaan, Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon kainaloon nousee puurakenteinen paviljonki, ja Annantalon pihalle suunnitellaan uusia ratkaisuja yhteistyössä lasten kanssa. Lisäksi yliopisto osallistuu teemavuoden tapahtumiin Helsingistä Shanghaihin ja Lahdesta Lontooseen. Hankkeissa on mukana satoja aaltolaisia: opiskelijoita, opettajia, tutkijoita, muuta henkilöstöä ja alumneja. Myös yliopiston yhteistyökumppaneilla on merkittävä rooli. Esimerkiksi Helsin-

gin taidemuseon kanssa yhteistyössä järjestetään näyttely Happy End? Näyttely koostuu kansainvälisten taiteilijoiden sekä Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun oppilaiden teoksista, joissa tarkastellaan ihmiskunnan tulevaisuutta. Yliopisto hyödyntää teemavuotta myös ulkomaisten opiskelijoiden sekä henkilöstön rekrytoinnissa. Yhtä lailla designpääkaupunkivuosi tarjoaa kansainvälisille sijoittajille tilaisuuden löytää yhteistyökumppaneiksi tutkimushankkeita tai yliopiston suojista nousevia kasvuyrityksiä. Yksi vuoden suurimmista tapahtumista on toukokuussa Helsingissä järjestettävä Cumulus-konferenssi. Cumulus on taiteen, designin ja media-alan oppilaitosten kansainvälinen verkosto, johon kuuluu lähes 180 jäsentä 44 maasta. Vuosittaisten konferenssien ohella Cumulus-

partnerit järjestävät opiskelija- ja opettajavaihtoa sekä yhteisiä tutkimusprojekteja. Helsingin konferenssiin odotetaan yli 300 osallistujaa. Toukokuinen MoA – Masters of Aalto on toinen suuri ponnistus. Jätkäsaaren valloittava tapahtuma esittelee taiteen maisterien sekä Kauppakorkeakoulusta ja tekniikan korkeakouluista valmistuvien maistereiden pro graduja, diplomija opinnäytetöitä. Näyttelyn lisäksi MoA tarjoaa avoimia keskustelutilaisuuksia, seminaareja ja elokuvanäytöksiä. Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Lahti muodostavat yhdessä vuoden 2012 maailman designpääkaupungin. Teemana on Open Helsinki – Embedding Design in Life. Aalto-yliopiston designpääkaupunkivuoden ohjelmisto Living+ tekee tunnetuksi elinympäristöjen suunnitteluun liittyvää tutkimusta ja opetusta. living.aalto.ﬁ

Palstalla esitellään designpääkaupunkivuoden ohjelmistoa Aalto-yliopistossa.

Mi minua varten Opiskelijat hakevat tapoja psykiatrisen hoidon kehittämiseen. Teksti Eeva Pitkälä Kun vanhempani erosivat 3 vuotta sitten, eristäydyin enkä halunnut puhua kenenkään kanssa. - - - Istuin yöt valveilla. En nähnyt mitään syytä elää. Aikaa kului näin muutamia kuukausia, ja sitten hakeuduin sairaalaan, jossa minulla todettiin psykoosi. Siitä alkoi hidas paraneminen, kaiken aloittaminen aivan perusteista. - - - Klinikalla tuettiin paranemistani, mutta silti elämästäni puuttui suunta. - - - Hoitaja piti minulle usein seuraa, kävimme ravintoloissa ja teattereissa, ja asiat alkoivat sujua. Itse asiassa ne alkoivat sujua niin hyvin, että päätin luopua lääkityksestä. Se oli kuitenkin huono siirto, ja tuota pikaa olin taas klinikalla, tietämättä, mitä seuraavaksi tehdä. Silloin hoitaja tarjosi minulle keinoa, joka saattaisi auttaa. Se oli Mi.

Mi on verkossa toimiva itsereﬂektion, itseen keskittyvän pohdiskelun, työtila niin sosiaalinen media kuin itse haluan sen olevan. Se tarjoaa minulle oikeastaan ensimmäisen kerran paikan, jossa pysyä jatkuvasti kiinni ja tutkia itseäni. Hoitajalle se on luonteva paikka katsoa, mitä minulle juuri sillä hetkellä kuuluu. Se kertoo myös ystävilleni ja perheelleni, kuinka voin. Mi on minua varten. Tarina Mi:stä voisi olla totta, ja tavallaan onkin. Se on osa projektia, jossa Aalto-yliopiston muotoilun laitoksen opiskelijat etsivät professori Turkka Keinosen johdolla tapoja kehittää psykiatriseen hoidon käytäntöjä ja ympäristöjä. Projekti tehdään yhdessä Auroran sairaalan ja Malmin psykiatrianpoliklinikan kanssa. Opiskelijat hakevat vastauksia psykiatrisen hoidon ammattilaisten työn

kehittämisen keskeisiin kysymyksiin. Kuten esimerkiksi, miten parannetaan psykiatrisen kuntoutumisen palvelujen saatavuutta, miten tuetaan hoidon jatkuvuus siirrettäessä potilas yksiköstä toiseen tai miten mahdollistetaan potilaan oma kuntoutumisen seuranta. Muotoilun laitoksen WDC-vuoden suurprojekti 365 Wellbeing pyrkii tuomaan näkyviin muotoilun uusia työtapoja ja kertomaan muotoilun merkityksestä sosiaalisesti aloitteellisena ja vastuullisena toimintana. Kuten Mi for me.

Alussa ote opiskelijoiden laatimasta Mi-työtilan esittelystä. Kirjoittajat: Nargis Guseynova, Vesa Ylirisku, Kaushik Sririman ja Florina Trost.

Yhteisöllisyys tekee paluun Kaupungeista kyläyhteisöjä -hankkeessa tavoitellaan entisajan yhteisöllisyyttä ja ”kylähenkeä”. Teksti Nina Garlo ”Vanhan ajan kyläyhteisöllisyys” on käsite, jonka moni tuntee ja jotkut muistavatkin: ennen elettiin pienemmissä ja tiiviimmissä yksiköissä, joissa ihmiset tunsivat naapurinsa ja auttoivat toisiaan tarpeen tullen. Kaupungistumisen myötä yhteisöllisyys väistyi ja alettiin ihannoida ihmistä, joka pärjää omillaan. Nyt käynnissä on kuitenkin murros. Tästä ovat osoituksena myös WDC-teemavuodelle asetetut keskeiset tavoitteet – avoimuus ja ekologisuus. ”Ihmiset kaipaavat selvästi takaisin yhteisöllisempään aikaan. Verkkoteknologia on osaltaan edesauttanut tätä kehitystä. Yhteisöllisten verkkopalvelujen kautta ihmiset ovat aktiivisesti tekemisissä toistensa kanssa. Kun tämä yhdistetään paikkatietoisuuteen, on lähialueen ihmisten mahdollista tutustua

toisiinsa aivan uudella tavalla”, kertoo Kaupungeista kyläyhteisöjä -hanketta toteuttavan Avoin Interactive Oy:n toimitusjohtaja Juho Makkonen.

WDC-kaupungeista ainakin Helsinki ja Lahti ovat mukana hankkeessa. Ensivaiheessa palvelua testataan Helsingin Kalliossa, Pitäjänmäessä ja Pikku-Huopalahdessa. Lahdessa puolestaan ovat Kimppakyyti verkosta mukana Karisto, Ankkuri ja Mukkula. Hanke toteutetaan WDC-kaupunkien Jokaisessa hankkeeseen osallistutietyissä kaupunginosissa, ja viestintävassa kaupunginosassa pidetään käynnistystilaisuus alkukevään aikana. välineenä käytetään Aalto-yliopiston OtaSizzle-tutkimusprojektissa kehitet- Tietoa hankkeen käytännön toteutuktyä Kassi-verkkopalvelua. sesta levitetään myös kaupunginosaKassi on palvelu, jossa kaupunginyhdistysten, median ja Facebookin osan asukkaat voivat lainata, antaa välityksellä. pois, ostaa ja myydä tavaroita, tehdä ”Jos palvelusta tulee suosittu, pyrimtoisilleen pieniä palveluksia ja järjestää me laajentamaan sitä myös WDCkimppakyytejä. Tavoitteena on tehdä kaupunkien muihin kaupunginosiin, naapurustoista yhteisöllisempiä. Laimuihin Suomen kaupunkeihin sekä naamalla tavaroita ja tekemällä palvemuihin maihin. Kaupunkien rahoitus luksia tutustutaan samalla naapureikattaa vain WDC-vuoden, joten sen jälhin. Lisäksi Kassi rohkaisee ympäriskeen täytyy löytää muita rahanlähteitä töystävälliseen toimintaan. – esimerkiksi paikallisia yrityksiä.”

Kolumni

44 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

Hyvinvointi on osoittautunut kaksiteräiseksi: kun elintaso kohoaa ja palvelut on hyvin hoidettu, jonkin muun puuttuminen alkaa kaivertaa. Teknokraattisessa yhteiskunnassa on vaikea tunnistaa, mitä puuttuu. Vanhat merkityksenantajat – kuten uskonto – eivät vakuuta. Harva kaipaa kiinteämpää yhteisöä, varsinkaan jos on vastikään päässyt irti sukulaisten holhoavasta otteesta. Mitä enemmän päätä ja mitä vähemmän käsiä ihminen käyttää, sitä oudommalta jossakin vaiheessa elämä alkaa tuntua: eteenpäin, parempaa, kehitystä, mutta miksi? Opiskelijan maailmassa tämä miksikysymys saattaa yhtäkkiä tulla akuutiksi: tieto lisääntyy, jopa taidotkin, mutta samalla valoon tulee myös näiden riittämättömyys. Nuorella tutkijalla hyvinvointi voi kääntyä vaikeudeksi ymmärtää, miksi ponnistella, kun kilpailu on kovaa ja todelliset palkinnot kaukana. Yliopistot ovat yrittäneet vastata tähän kiusalliseen kysymykseen monin tavoin. Opintoihin sisällytettiin faktojen lisäksi aineksia maailmankuvan rakentamiseksi, mutta niitä on tehokkuuden nimissä vähennetty vuosi vuodelta. Ystäväni kävi intialaisessa yksityisessä yliopistossa, joka on menestynyt hyvin ranking-listalla. Hän tapasi kollegoja, jotka hymyilivät, olivat ystävällisiä ja joilla riitti aikaa vieraalle. He kertoivat, että hymy ja ystävällisyys, ajan antaminen ja keskittyminen toiseen ihmiseen tulevat yliopiston perustajan maailmankatsomuksesta. Perustaja tahtoi eroon teknokraattisesta tehokkuuspuheesta, koska oli – yrityselämässä miljooniaan ansaites-

Maija Astikainen

Kohti valoa!

saan – huomannut, että ihmiset ovat luovia, tehokkaita ja dynaamisia vain, jos heillä on jokin todellinen syy toimia. Syy ei voi olla raha eikä abstrakti kehitys. Syyn on oltava selkeä käsitys siitä, mitä ihminen on, mitä ihminen tarvitsee ja mikä on ihmiselle hyväksi. Nämä taas eivät voi olla iskulauseita, jonkin ﬁlosoﬁsen helppoheikin luomuksia, vaan osa suurempaa ideaa: tiedon, uskon, kauneuden tajun ja merkityksellisyyden kokemuksen synnyttämää, usein myös eettisen välttämättömyyden tuloksina. Suomalainen hengenelämä keikkuu kahden äären välissä, toisaalla ovat suvaitsemattomuudesta elävien uskonnollisten ääriliikkeiden kannattajat, ja toisaalla isoissa kaupungeissa teknokraattisen pragmaattisuuden edustajat. Kumpikin joukko on hengeltään köyhää ja tuloksiltaan ankeaa. Tässä maailmassa pitäisi löytyä jokin kolmas tie, jossa tiedolla, taidoilla, kauneudella ja ihmisyydellä olisi uusia sisältöjä, joista puhuminen ei päätyisi new age -löpinäksi vaan alkaisi kasvattaa modernismin rinnalle uutta aikaa, joka kelpaisi todellisen hyvinvoinnin alustaksi. Kun kirkot ja valtiot keskittyvät vanhan valtansa ylläpitämiseen, nyt saattaisi olla yliopistojen aika ottaa todesta ne mahdollisuudet, joita niillä riippumattomina instituutioina on: tiedon ja taidon kautta voi syntyä uusi kulttuuri, JOS se alun perin on ihmistä varten, koeteltuna muussakin kuin teknoKolumnin kirjoittaja vastaa kraatin kuvitelmissa. tohtorikoulutuksesta ja tutkimuksesta

– Juha Varto

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun taiteen laitoksessa.

Lopuksi–Finally

Ajankohtaista

Aki-Pekka Sinikoski

45 5

AlumniNET – polku tiedon lähteelle – Aalto-yliopiston alumniverkostoon on liittynyt jo lähes 30 000 asiantuntijaa ja eri alojen osaajaa. Uudessa alumneille avatussa palvelussa AlumniNETissä voi luoda poikkitieteellisiä kohtaamisia ja kokea jälleennäkemisen riemua. AlumniNET kertoo viimeisimmän tiedon Aaltoyliopiston tutkimuksesta ja opetuksesta ja luo mahdollisuuksia itsensä jatkuvaan kehittämiseen, opiskelijoiden sparraamiseen ja yliopiston rakentamiseen. Alumneja ovat Aalto-yliopiston ja sen edeltäjäyliopistojen entiset opiskelijat ja henkilöstö. Myös vaihto-opiskelijat ovat tervetulleita mukaan. Haluatko mukaan? Laita viesti osoitteeseen alumni@ aalto.ﬁ.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu aloitti toimintansa – Taideteollisen korkeakoulun ja Insinööritieteiden korkeakoulun arkkitehtuurin laitoksen muodostama uusi korkeakoulu aloitti toimintansa vuoden 2012 alussa. Uusi Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu on muotoilun, median, arkkitehtuurin ja taiteen korkeakoulu. Koulussa voi suorittaa taiteen ja tekniikan kandidaatin tutkinnon sekä taiteen maisterin, arkkitehdin ja maisema-arkkitehdin tutkinnon. Korkeakoulussa on noin 2100 tutkinto-opiskelijaa, 300 jatko-opiskelijaa ja 500 henkilöstön jäsentä. Dekaaniksi nimitettiin professori Helena Hyvönen, joka toimi dekaanina jo Taideteollisessa korkeakoulussa. Laitokset jatkavat toimintaansa nykyisissä tiloissaan Helsingin Arabianrannassa ja Espoon Otaniemessä, kunnes yhteiset uudet tilat valmistuvat Otaniemeen arviolta vuonna 2015. Uuden koulun nimestä syntyi eripuraa, ja etenkin nimen englanninkielinen versio sai kritiikkiä. Nimijuryn tarkasteltua päätöstään uudestaan nimeksi tuli englanniksi Aalto University School of Arts, Design and Architecture, ja ruotsiksi Aalto-universitetets högskola för konst, design och arkitektur.

Kauppakorkeakoulun julkisivun Kauppiaita-relieﬁ esitellään Paikan henki -kirjassa.

Paikan henki vie Kauppakorkeakouluun – Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun päärakennus Helsingin Töölössä on Suomen jälleenrakennusajan arkkitehtuurin taidonnäyte. Paikan henki -kirja vie kävelylle Kauppakorkeakouluun tutustumaan sen taiteen, muotoilun ja arkkiteh-

tuurin aarteisiin. Oppaana ovat koulun opiskelijat, tutkijat, alumnit ja henkilöstö. Kirja on osa Aalto-yliopiston designpääkaupunkivuoden ohjelmaa. Teos on tilattavissa Aaltoyliopiston verkkokirjakaupasta books.aalto.ﬁ.

Mentorointiohjelma opiskelijoille ja alumneille – Mentorointi on yliopiston ja yritysmaailman vuorovaikutusta henkilökohtaisella tasolla. Opiskelijat pääsevät tekemisiin työelämässä jo toimivien kanssa, jotka puolestaan pääsevät sparraamaan valmistuvia vaikkapa urasuunnittelussa. Aalto-yliopiston Alumnisuhteet aloittaa syksyllä 2012 uuden mentorointiohjelman. Siinä yhdistyvät parhaat toimintatavat aiemmista Kauppakorkeakoulun ja tekniikan korkeakoulujen mentorointiohjelmista. Uusi ohjelma edistää opiskelijoiden työelämävalmiuksia, opiskelijoiden ja

alumnien verkostoitumista sekä tiedon ja taitojen vuorovaikutusta. Ohjelma hyödyntää monipuolisesti yliopiston poikkitieteellisyyttä. Mentoreiksi voivat hakea tieteen, taiteen, muotoilun, tekniikan ja liikemaailman alumnit, jotka ovat valmistuneet Aalto-yliopistosta tai sen edeltäjäkorkeakouluista. Hakuaika on 15.3.–15.5.2012. Mentorointiohjelma alkaa syyskuussa ja kestää lukuvuoden. Lisätietoja: alumni.aalto.ﬁ, alumninet.aalto.ﬁ

46 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

Väitöksiä

Pehmeää kemiaa – Niin sanotun pehmeäkemian tavoitteena on etsiä alhaisen energiankulutuksen menetelmiä kemianteollisuuden tarpeisiin. Perovskiitit taas ovat tulevaisuuden materiaaleja, joille löytyy jatkuvasti uusia huipputeknologian sovelluksia. Kestävää muotoilua voidaan tarkastelDiplomi-insinööri Lassi Karvosen la kuluttajan näkökulmasta eri tavoin. epäorgaaniseen kemiaan lukeutuvassa Kuluttajilla on tulevaisuuden osalta väitöksessä tutkittiin kiinteän olomuomonenlaisia huolenaiheita ja toiveita. don kemiaa siirtymämetallioksideihin Taiteen maisteri Kirsi Niinimäen kuuluvien strontiumia ja kobolttia sisälväitöstyö lähtee ajatuksesta, että muotoilijoilla on mahdollisuus luoda tulevai- tävien metallioksidien avulla. suuteen tähtäävää kestävää muotoilua. Tutkimus osoittaa ympäristömyötäisen suunnittelun vaikuttavan kulutuskäyttäytymiseen. Tutkijat ovat paiskineet töitä fuusioVäitös käy läpi kodintekstiilien ja reaktion valjastamiseksi energiantuovaatteiden kulutuskulttuuria kolmen tantoon useita vuosikymmeniä. Etelälaajan kuluttajakyselyn pohjalta. Niinimäen väitös osoittaa, että nykyinen kes- Ranskaan rakennettavalla kansainvälisellä tokamak-tyyppisellä ITERtämätön kulutuskäyttäytyminen liittyy erityisesti teollisiin suunnittelu- ja val- reaktorilla pyritään osoittamaan, että täysimittaisen fuusioreaktorin rakenmistuskäytäntöihin. taminen on mahdollista. Fuusioenergian kaupallinen hyödynKirsi Niinimäki 9.12.2011: From Disposable to Sustainable – The Complex Interplay between täminen edellyttää kuitenkin, että reakDesign and Consumption of Textiles and torissa pystytään ylläpitämään pitkiä Clothing, Taideteollinen korkeakoulu. aikoja valtavia vetyplasmatiheyksiä. Tutkimus kohdistuukin nyt siihen, miten kokoon puristettu vetyplasma vaikuttaa reaktorikammion seiniin. Tokamakeissa plasman koostumusta

Kertakäyttöinen vai kestävä? –

Tutkimuksessa kehitettiin huoneen lämpötilan oksidi-ionijohtavuutta hyödyntäviä pehmeäkemiallisia menetelmiä tietyn happivajaan strontiumkobolttiperovskiitin happipitoisuuden säätelyyn. Lisäksi tarkasteltiin mekanismia, jolla molekulaarinen happi siirtyy ilmakehästä perovskiitin kiderakenteeseen. Lassi Karvonen 21.10.2011: Oxygen NonStoichiometry, Ordering and Mobility in SrCoO3-į Perovskite, Kemian tekniikan korkeakoulu.

Haasteena fuusioenergian hallinta –

Virtaavaa vettä mallintamassa –

Suuri osa ihmisen aiheuttamasta vesistöjen ravinnekuormituksesta on peräisin peltoviljelystä. Suomessa vuotuisesta kiintoainekuormasta jopa kolmasosa kulkeutuu pelloilta salaojien kautta vesistöihin. Ravinteet kulkeutuvat osittain veteen liuenneina, osittain pintaja salaojavalunnan mukana. Tekniikan lisensiaatti Lassi Warstan teknisen vesitalouden alaan kuuluvassa väitöskirjassa tarkasteltiin salaojitettujen savipeltojen veden virtauksen ja eroosion mallintamista. Väitöstyössä kehitettiin uusi laskentamalli, jolla ilmiötä voidaan simuloida. Lassi Warsta 11.11.2011: Modelling water ﬂow and soil erosion in clayey, subsurface drained agricultural ﬁelds, Insinööritieteiden korkeakoulu.

säädellään tietyllä pohjarakenteella, divertterilla, jonka tehtävä on poistaa helium-ytimet kuumasta plasmasta. Diplomi-insinööri Leena AhoMantila testasi väitöstyössään divertterialueen matemaattisia malleja saksalaisessa ASDEX Upgrade -koereaktorissa. Väitöksen tulokset palvelevat ITERin kokeissa tarvittavien matemaattisten mallien kehitystä.

Leena Aho-Mantila 4.11.2011: Divertor plasma conditions and their effect on carbon migration in the ASDEX Upgrade tokamak, Perustieteiden korkeakoulu.

Kehtaisikohan tämän ostaa? – Häpeän tunteiden tutkiminen kulutuksen yhteydessä on uutta, sillä yleensä kulutuksen on oletettu aikaansaavan vain myönteisiä mielihyvän kokemuksia. Kauppatieteiden maisteri Pirkko Talvio selvitti väitöstutkimuksessaan, mitkä asiat kulutuksessa aiheuttavat häpeää, miten häpeä käytännössä ilmenee ja mitä seurauksia siitä aiheutuu. Hän tarkastelee myös, miten häpeää aiheuttavat asiat ovat muuttuneet ja miten muutokset liittyvät suomalaisen yhteiskunnan muutokseen. Väitös osoittaa häpeän tunteiden perustuvan sekä perittyihin ajattelutapoihin ja sisäistettyyn moraaliin että muiden tarkkailuun ja sosiaaliseen vertai-

luun. Voimakkainta häpeää suomalaisten mielestä aiheuttavat oman talouden hallitsemattomuudesta kertovat seikat. Häpeällä on vaikutuksia kuluttajan valintoihin ja häpeän tunteet vaikuttavat liiketoiminnan tuloksellisuuteen. Pirkko Talvio 21.10.2011: Häpeän tunteet kulutuksessa, Kauppakorkeakoulu. TEKNIIKAN ALAN VÄITÖKSET:

otalib.aalto.ﬁ/en/collections/ e-publications/dissertations/ KAUPPATIETEIDEN VÄITÖKSET:

hsepubl.lib.hse.ﬁ/FI/diss TAIDETEOLLISEN ALAN VÄITÖKSET:

books.aalto.ﬁ

47 47

Lopuksi–Finally

Ledeillä valoa Etelä-Sudaniin

Aurinkopaneelit olisivat Ater Amogpain kotimaassa Etelä-Sudanissa käytännöllisiä, sillä aurinkoa on saatavilla ympäri vuoden.

Diplomi-insinööri Ater Amogpai tutki väitöksessään kehittyvien maiden ja kotimaansa energiankäyttöä ja valaistusolosuhteita. Teksti Eeva Pitkälä Kuva Laura Nissinen Ater Amogpai tuli Suomeen, Mikkeliin, vuonna 2002 Kairosta. Sudanissa riehuva sisällissota oli pakottanut hänet pakenemaan sinne opiskelukaupungistaan Khartumista. ”Kun minulle kerrottiin, että voisin yrittää Suomeen, en tiennyt koko maasta mitään. Lähdin kuultuani, että voisin ehkä jatkaa opintojani, ja että koulutus on ilmaista. Mikkeli otti minut ystävällisesti vastaan ja viihdyin siellä”, Amogpai kertoo hyvin valaistun Sähkötekniikan korkeakoulun aulassa. ”Muutaman vuoden kuluttua päädyin Otaniemeen ja tekemään väitöskirjaa Liisa Halosen valaistustutkimusryhmässä.”

lä (29 % maailman asukkaista) ei edelleenkään ole sähköä käytössään. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ilman sähköä elävien määrä on kaikkein suurin. Sähkö on käytössä noin 60 prosentilla taajamissa asuvasta väestöstä ja maaseudulla vain 14 prosentilla asukkaista. Etelä-Sudanissa ja monissa sen naapurimaissa epäterveellisiä palokaasuja tuottavat kerosiinilamput sekä polttopuu ovat valaistuksen ja energiansaannin arkipäivää. Huonot kulkuyhteydet, hankalat maasto-olosuhteet ja päiväntasaaja-alueen auringon valtava säteilymäärä tekevät aurinkopaneelit varteenotettaviksi energiantuotannon keinoiksi.

Kolmasosa elää ilman sähköä

Valoa kotimaahan

Sudan ja varsinkin Amogpain synnyinseutu Etelä-Sudan kulkivat mukana hänen ajatuksissaan. Maa oli usein päivälehtien lööpeissä. Vuonna 1983 alkanut 1,5 miljoonaa henkeä vaatinut sisällissota päättyi vuonna 2005, ja viimein EteläSudan itsenäistyi heinäkuussa 2011. ”Professori Halonen ehdotti jo vuonna 2005, että käsittelisin tutkimuksessani Etelä-Sudania. Halosen tutkimat, niukasti energiaa kuluttavat ledit olivat itsestään selvä kohde”, Amogpai kertoo. Kansainvälinen energiajärjestö IEA on arvioinut, että 1,4 miljardilla ihmisel-

Amogpain tutkimuksessa kerättiin vertailevaa tietoa siitä, miten led-valaistus saadaan toimimaan aurinkopaneeleihin yhdistettynä erilaisissa maantieteellisissä olosuhteissa Afrikan päiväntasaajan-alueella. Samalla pyrittiin selvittämään eri aurinkopaneelijärjestelmien erot ja löytämään niistä valaistuksen tuottamiseen parhaiten sopivat. Tutkimuksessa vertailtiin sekä aurinkopaneelien että dieselgeneraattoreiden käyttöä ja kustannuksia. Tulokset osoittavat, että aurinkopaneelien käyttöönotto olisi Sudanissa

vaivatonta, sillä aurinkoa on saatavilla ympäri vuoden, ja energiaa niukasti kuluttavat ledit olisivat valaistukseen paras vaihtoehto. Etelä-Sudanilla onkin edessään hyppy kerosiinilampuista hehkulamppujen yli suoraan aurinkopaneelikäyttöisten ledien teknologiaan. Maalla on toistaiseksi hyvät öljyvarat, mutta öljyn huippukauden arvellaan olevan ohi jo kuluvana vuonna 2012. Energiantuotantoon kaivataan kipeästi uusia ratkaisuja. Tutkimuksellaan Amogpai loi, paitsi uutta valaistusteknologiaa käsittelevän tietopaketin kehittyviä maita varten, myös dokumentin, jolla voi vakuuttaa maanmiehet Etelä-Sudanissa valitsemaan uusin energia- ja valaistusteknologia alueen kehittämiseksi. Väitöstyö ja iso kasa onnentoivotuksia matkalaukussa Amogpai palaa kotiseudulleen pitkän poissaolon jälkeen. Hänen aikeenaan on perustaa oma yritys tai tutkimusyksikkö led-valaistusta ja aurinkopaneeleja käsittelevän tiedon levittämiseksi.

Ater Amogpai 25.11.2011: LED lighting combined with solar panels in developing countries. Sähkötekniikan korkeakoulu.

48 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

Lopuksi–Finally

Palkitut

Vuoden alumnit 2012 –

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu nimesi vuosijuhlassaan 11. tammikuuta Vuoden alumniksi Mika Ripatin. Animaattori Mika Ripatti on valmistunut graaﬁsen suunnittelun koulutusohjelmasta vuonna 2001. Jo opiskeluaikanaan hän oli yksi tietokoneanimaation pioneereista ja myöhemmin myös opetti alaa Medialaboratoriossa. Opiskeluaikanaan hän työskenteli televisioyhtiö Nelosen brändin kehittämisen parissa tehden edistyksellistä ja hiottua animaatiograﬁikkaa. Vuonna 2000 hän pääsi töihin Blue Sky Studioille New Yorkiin, jossa Ice Age -elokuvan tuotanto oli juuri käynnistymässä. Sittemmin Mika Ripatti on noussut animaattoreiden kärkeen Hollywoodissa, ja miljoonat ihmiset ympäri maailmaa näkevät hänen työnsä jäljet useissa menestyksekkäissä animaatioissa.

Timo Löyttyniemi on merkittävä talouden vaikuttaja, joka on edistänyt yliopiston ja liike-elämän vuorovaikutusta. Hän on väitellyt kansantaloustieteestä vuonna 1992 ja toiminut HSE Executive Education (nykyinen Aalto EE) kouluttajana sekä hallituksen jäsenenä. Hän on ollut myös aktiivisesti mukana Kauppakorkeakoulun alumnihallituksessa, varainhankinnassa sekä laatuarvioinneissa. Tällä hetkellä Löyttyniemi on Aaltoyliopiston neuvoa-antavan sijoituskomitean jäsen. Hän on ollut monin tavoin rakentamassa Aalto-yliopistoa, esimerkiksi nimiraadissa. Löyttyniemi on työskennellyt Valtion Eläkerahaston toimitusjohtajana vuodesta 2003 lähtien.

käytetyn MEG-tekniikan parissa tehty kehitys- ja tutkimustyö. Nokian Säätiö palkitsee vuosittain tieteen ja teknologian alan toimijan, jonka työ on merkittävästi edistänyt yhteiskunnan kehitystä ja ihmisten hyvinvointia. Palkinto on 10 000 euron arvoinen.

Professori Deb sai tiedepalkinnon Intiassa –

Riitta Harille Nokian Säätiön palkinto –

Infosys-palkinto on Intian suurin tieteellisestä tutkimuksesta myönnettävä palkinto, joka jaetaan vuosittain tieteentekijöille, insinööreille ja yhteiskuntatieteilijöille. Vuoden 2011 Infosys-palkinnon tekniikan ja tietojenkäsittelytieteen alalta sai professori Kalyanmoy Deb työstään kehittyvän evoluutiopohjaisen monitavoiteoptimoinnin (Evolutionary Multi-objective Optimization, EMO) parissa. Hän on edistänyt epälineaaristen rajoitteiden, päätösepävarmuuden, Tieteen akateemikko, akatemiaprofessori Riitta Hari on saanut Nokian Sää- ohjelmoinnin ja numeeristen menetelmien, laajojen ongelmien laskentatetiön tieteen ja teknologian alan palkinhokkuuden ja optimointialgoritmien non työstään aivotutkimuksen parissa. tutkimusta. Tunnustuksen myöntämisen perusDeb on Kauppakorkeakoulun tietoteluja olivat Harin työn kansainvälija palvelutalouden laitoksen dosentti. nen korkeatasoisuus, aivotutkimuksen merkitys poikkitieteellisenä toimintana Lisäksi hän on Velux-säätiön vieraileva professori Tanskan teknisessä yliopissekä Harin omistautuneisuus tieteellitossa. selle työlle ja toimiminen alan nuorten Infosys Science Foundation on voittieteentekijöiden esikuvana. Valtion Eläkerahaston toimitusjohtaja, toa tavoittelematon säätiö, jonka myönHari työskentelee Perustieteiden KTT Timo Löyttyniemi on nimetty korkeakoulun O. V. Lounasmaa -laborato- tämä palkinto on tarkoitettu ansioiKauppakorkeakoulun Vuoden alumniksi rion aivotutkimusyksikössä. Hänen mer- tuneille tutkijoille ja tiedemiehille. 2012. Tunnustus myönnettiin Jaakko kittävimpiin saavutuksiinsa lukeutuu ai- Palkintokategorioita on viisi. Jokaisen Honko -luennon yhteydessä 23. tammi- vojen sähköisestä toiminnasta muodoskategorian voittaja saa 5 miljoonaa kuuta. tuvien magneettikenttien kuvantamiseen rupiaa (noin 72 275 euroa).

Arjen valintoja

Palstalla kysytään asiantuntijoilta heidän tutkimusalaansa liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista.

Bensiiniin tullaan lisäämään vielä nykyistä 10 %:n osuutta enemmän etanolia, ja merkittävä osa dieselpolttoaineesta valmistetaan biologisista rasvoista tai metsäraaka-aineista. Maakaasun ja biokaasun käyttö lisääntyy siellä, missä jakeluverkko voidaan rakentaa tehokkaasti.

Drrnn drrnn!

Autotekniikan professori Matti Juhala Teksti Paula Haikarainen Kuva Laura Nissinen Millä autolla ajat? Minulla on käytetty Mazda6 vuosimallia 2003. Siinä on 2,3 litran bensakone, joten hiilijalanjälki on suuri. Sitä kompensoi reilusti alle 10 000 ajokilometriä vuodessa. En ole koskaan ostanut uutta autoa.

pa Rolls Royce Silver Wraith vuosimallia 1950. Kolmas olisi Opel Ampera tai Chevrolet Volt, molemmat sähköautoja. Perusteluina kolme sanaa, yksi kuhunkin: mukavuus, nostalgia ja tulevaisuudenusko.

Onko se unelma-autosi? En ole juuri autoista unelmoinut. Jos voisin valita vapaasti, niin iso Bemari tai Mersu kaikilla ajonautintoa lisäävillä herkuilla olisi yksi vaihtoehto. Toinen olisi jokin historiallinen auto, vaikka-

Millä autot tulevaisuudessa kulkevat? Ennusteiden mukaan vuonna 2020 noin 2–5 % uusista autoista olisi sähköautoja ja 30–40 % hybridejä, joissa sähkö avustaa polttomoottoria.

Autojen tekniikka lähestyy rakettitiedettä: nykyään ne huolehtivat itse jopa taskuperuutuksesta. Tulevatko nämä avut myös ”kansanautoihin”? Aikoinaan väitöskirjani aiheena oli itsenäisesti liikkuvien autojen tekniikka. Nyt sellaisilla on jo tehty koeajoja normaalin liikenteen seassa. Menee silti vielä vuosia ennen kuin tekniikka on luotettavaa. Ja vielä pitempi aika siihen, että viranomaiset hyväksyvät automaattiset ajoneuvot. Mutta esimerkiksi nopeuden älykäs säätely, ympäristön valvonta, pysäköinnin automatisointi, tietoliikenne ja viihde ovat jo saaneet jalansijan autoissa. Entä onko autolla tulevaisuutta? Väestön lisääntyessä kulkemisen ja kuljettamisen tarve vain lisääntyy. Sen tarpeen tyydyttää auto eri muodoissaan. Myös raiteilla ja vesireiteillä on keskeinen rooli, mutta niitä ei voi vetää kaikkialle. Eikä tavaraliikenteen jakelua voi tehdä niiden varassa.

50 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

Lopuksi–Finally

Kalenteri 6.3.

Aalto-yliopiston sidosryhmälehti kertoo tieteestä ja taiteesta, tekniikasta ja taloudesta sekä niiden kohtaamisista ja ihmisistä tarinoiden takana. / Aalto University Magazine relates to science and art, technology and business – and the people behind them.

Aalto-yliopiston designpääkaupunkivuoden juhlaseminaari Designing for New Realities! Seuraa puheenvuoroja suorana verkosta: www.goodmoodi.ﬁ/aalto

8.3.

Naisten päivän alumnitilaisuus 17.00 Kauppakorkeakoulu, Runeberginkatu 22–24, Helsinki

JULKAISIJA/PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintä /

Aalto University, Communications OSOITE/ADDRESS:

PL/PO Box 17800, FI-00076 Aalto, Finland Puhelin/Telephone: +358 9 470 01 aalto.fi blogs.aalto.fi/magazine magazine@aalto.fi

3.4.

19.00 Aleksanterin teatteri, Albertinkatu 32, Helsinki

24.4.

Studia Economica 2012 – teemana Venäjä 16.00 Kauppakorkeakoulu, Nokia-sali, Runeberginkatu 14–16, Helsinki

TOIMITUSNEUVOSTO / EDITORIAL BOARD: johtava

tutkija / Chief Research Scientist Timo Honkela; dekaani/Dean Helena Hyvönen; professori/Professor Leena Louhiala-Salminen; professori/Professor Jukka Manner; vararehtori / Vice President Hannu Seristö: varainhankintajohtaja / Director of Fundraising Jyri Tawast; professori/Professor Maija Töyry; osakas/Partner Teemu Ollikainen, Creative Design Agency Both; tiedottaja/Press Officer Henna Lahti, ylioppilaskunta/student union AYY

Teekkarispeksin alumninäytös

27.4.–15.5. PDP – Product Design Project -näyttely. (27.4. PDP Gala) Design Factory, Betonimiehenkuja 5 B, Espoo

9.5.

PÄÄTOIMITTAJA / EDITOR-IN-CHIEF: Eveliina Olsson

Kauppakorkeakoulussa vuonna 1955 aloittaneiden kurssilounas 14.00 Ravintola Proffa, Kauppakorkeakoulu, Runeberginkatu 22–24, Helsinki

TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ / MANAGING EDITOR:

Paula Haikarainen TOIMITUSSIHTEERIT/SUBEDITORS:

Erja Aalto, Alma 360; Nina Erho TOIMITTAJAT/EDITORS: Eeva Pitkälä, Tea Kalska

9.5.–3.6.

MoA – Masters of Aalto 2012 Aalto-yliopistosta valmistuvien näyttely Helsingin Jätkäsaaren rantamakasiineissa

TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU / GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE: Juho Hiilivirta OHJAAVA/TUTORING AD: Liisa Seppo, Alma 360 KUVATOIMITTAJA / PHOTO EDITOR: Sarri

10.5.–30.9. Puupaviljonki avoinna yleisölle

Kukkonen, Alma 360

Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon välisellä pihalla, Ullanlinnankatu 2-4, Helsinki

TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT / CONTRIBUTORS IN THIS ISSUE: Mervi Ahlroth, Maija Astikainen,

Emil Bobyrev, Susanna Björklund, Lauri Haapanen, Helinä Hirvikorpi, Jyrki Kasvi, Lotta Knuutinen, Veera Lipasti, Sabina Mäki, Laura Nissinen, Katrina Nordström, Miina Savolainen, Jussi Särkilahti, Juha Varto, James Zambra

11.5.

Kauppakorkeakoulussa vuonna 1964 aloittaneiden kurssijuhla 18.00 Ravintola Mestaritalli, Merikannontie 2, Helsinki

KANNEN KUVA / COVER PHOTO: Miina Savolainen KÄÄNNÖKSET/TRANSLATIONS: Ned Coogan

18.5. PAINATUS/PRINTING: Libris Oy, 2012

Alumni Games – alumnien urheilutapahtuma kansainvälisen SELL Student Games -liikuntatapahtuman yhteydessä klo 12 alkaen, Otaniemi, Espoo

PAINOS/EDITION: 32 000 kappaletta/copies PAPERI/PAPER: Munken Lynx 240 g/m2 (kansi/cover)

& 120 g/m2 (sisäsivut/pages) ISSN 1799-9324 ISSN-L 1799-9324

Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. / Four issues per year.

25.5.

Osoitteenmuutokset / Address updates: alumni@aalto.ﬁ Aalto-yliopisto on teknisten tieteiden, kauppatieteiden ja taideteollisen alan tiede- ja taideyhteisö. Perus- ja jatko-opiskelijoita yliopistossa on 20 000 ja henkilöstöä 4 700, joista professoreja noin 340. Alumneja on 75 000. / Aalto University is a multidisciplinary science and art community in the ﬁelds of science, economics, and art and design. At the University, there are 20,000 basic degree and graduate students as well as a staff of 4,700 of which 340 are professors. The number of alumni totals 75,000.

Näytös 2012 – Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelijoiden muotinäytös Tapahtumakeskus Telakka, Henry Fordin katu 6, Helsinki

26.–27.5.

ARTS Exposed – taidedesignmyyntitapahtuma Puupaviljonki, Ullanlinnankatu 2-4, Helsinki (Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon välissä)

Lisätietoja tapahtumista: aalto.ﬁ ja living.aalto.ﬁ

WAYS OF BEING WELL

WAYS OF STAYING ALIVE

Terveydenhuolto vuonna 2030 Taidetta hoivalaitoksessa Aalto on Waves Potilas muotoili palvelun paremmaksi Proving safety in tissue engineering

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 02

aalto.ﬁ ISSN 1799-9324 / ISSN-L 1799-9324 Helmikuu / February 2012 5€