Polttoainetta tähteistä Ympäristövastuusta arkipäivää Ihmeaine nanosellu Energised by the Sun Sun Tutkimusmatkalla Mosambikissa
ISSN 1799-9324 / ISSN-L 1799-9324 Lokakuu / October 2012 5€
2 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03
24
Pääkirjoitus–Editorial
3
Biotaloudesta pelastaja? Biotalous on nostettu yhdeksi talouskriisissä Can the bioeconomy kamppailevan Euroopan pelastajaksi ja suomalaisen be our saviour? hyvinvoinnin turvaajaksi. Se on myös Aalto-yliopiston The bioeconomy has been highlighted as kemian tekniikan korkeakoulun keskeinen strateginen a possible saviour of recession-hit Europe hanke. EU-tasolla biotaloussektoreilla on laskettu olevan and a safeguard for the continued prosperity of the Finns. It is calculated to liikevaihtoa noin 2 000 miljardin euron edestä. generate a turnover of some €2,000 billion Kemian tekniikan korkeakoulun dekaanin on the EU level. According to an estimate Outi Krausen mukaan biotalous tarkoittaa laajassa by VTT Technical Research Centre Finland, the Finnish forest industry could increase merkityksessä biomassojen hyödyntämistä materiaathe value of its production by six billion leiksi, kemikaaleiksi, polttoaineiksi ja energiaksi. euro, i.e. some 22%, this decade. By one definition, the bioeconomy refers Biomassat – kuten biojätteet, peltokasvit tai levät – to, when viewed in the broad sense, korvaavat fossiilisia raaka-aineita kestävän kehityksen the utilisation of biomass in the production periaatteita noudattaen ja taloudellisesti kannattavasti. of materials, chemicals, fuels and energy. Biomass – such as biowaste, farm crops or Kestävä kehitys ja eettisyys ovat avainasemassa algae – is an economical substitute for myös biopolttoainetutkimuksessa. Aalto-yliopistossa fossil raw materials and it adheres to the biopolttoainetutkimus keskittyy sellaisiin raaka-aineisiin, principles of sustainable development. Sustainable development and ethics joiden tuottaminen ei uhkaa ruoantuotantoa. Tällaisia play a key role in biofuel research as well. ovat esimerkiksi metsäteollisuuden ylijäämät, kuten Aalto University’s researchers are focusing on raw materials that can be produced hakkuujätteet ja risut. Tuotannon haasteena on muun without jeopardising food production. muassa se, että raaka-aineeksi soveltuvaa materiaalia These include, for example, forest industry leftovers such as felling residues and tarvitaan valtavat määrät. Se uhkaa maapallon twigs. One challenge for production is hiilidioksiditasapainoa. that enormous amounts of suitable raw Aalto-yliopiston alumni, Suomen WWF:n pääsihteeri materials are needed. Read this issue’s main article in English online: aalto.fi/ Liisa Rohweder toivoo kulutustapoihimme radikaalia magazine. muutosta. Tulevaisuudessa mielihyvä on saatava perinLiisa Rohweder, Secretary General of WWF Finland, hopes that we change our teisen kuluttamisen sijaan jostain muusta. Rohweder consumption patterns radically. In future, uskoo muutokseen ja suhtautuu optimistisesti WWF:n we must derive satisfaction from something ilmastotavoitteisiin: vuonna 2050 emme väestönother than our traditional consumption habits. Rohweder believes in change and is kasvusta huolimatta enää kuluta enempää resursseja optimistic about the WWF’s climate targets: kuin maapallo kestää. in 2050, our resource consumption will no longer exceed the Earth’s carrying capacity in spite of population growth.
Eveliina Olsson päätoimittaja
Sarri Kukkonen
Eveliina Olsson Editor-in-chief
4 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
.. 30 Sisältö – Contents Pääkirjoitus – Editorial .. 3 Nyt–Now .. 6 Pieniä uutisia, isoja asioita. s. 6 KIPERÄ KYSYMYS: Voisiko Reilu kauppa olla vielä reilumpaa? s. 8 QUOTES: The sounds of northern lights became a blockbuster film on YouTube. p 8
Oho!–Oops! .. 9 Muotoilun ja tuotekehityksen professori Eero Miettinen muistelee Nokian-aikojaan.
Vau!–Wow! .. 10 PdP-kurssilla syntyi ergonominen työtuoli yläilmoihin.
Termin avaus – Defining term .. 11 Biotalous vaatii kestävän kehityksen ja taloudellisen kannattavuuden yhdistymistä.
Teema–Theme .. 12 Saammeko biopolttoaineiden hyödyt ilman ongelmia? Simo Laakso, Tom Granström ja Matti Liski vastaavat. Yrityksestä yliopistoon siirtynyt Armi Temmes on nähnyt ympäristövastuun nousun – mutta vielä on tehtävää. s. 18
Kuka–Who .. 20 Liisa Rohweder pelastaa työkseen maailmaa.
Aiheesta–On topic .. 26 Nanosellusta voidaan jo tehdä biohajoavaa kalvoa – ja tulevaisuudessa vaikka mitä. Aasian vesiongelmat ovat syiden ja seurausten verkko, jota tutkimus auttaa selvittelemään. s. 28
Tieteestä–On science .. 30 Novel innovations in nanotechnology enable the manufacture of cheap, effective and aesthetic solar panels. 10 MIN: Docent and head of the Electron Physics Research Group Hele Savin is energised by the sun. p 33
Siellä–In there .. 34 Opiskelijaryhmä sai tehtävän Mosambikissa.
Kolumni–Column .. 41 Elokuvaohjaaja John Webster haluaisi mainostajien ja luonnonsuojelijoiden vaihtavan osia.
Living+ .. 42 Suomalainen muotoilu esittäytyy Shanghaissa.
Kolumni–Column .. 44 Professori Peter Lund pohtii, miten panostukset energiatutkimukseen saadaan parhaiten tuottamaan.
.. 8
5
Vapaana–Loose .. 2
Graafinen suunnittelu / Graphic design – Anne Pasanen
(s. 2, 24–25, 51) Liina Aalto-Setälä kuvasi roskisdyykkausta ja sen saalista Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kuvareportaasikurssilla. Liina Aalto-Setälä photographed bin divers and their loot as part of a photo reportage course at the School of Arts, Design and Architecture.
HINTA SAISI LUTTAMAAN . .. 12
Kuvitus / Illustration – Juan Hernández
TÄMÄN NUMERON kuvittaja on Juan
Lopuksi – Finally .. 45 AJANKOHTAISTA s. 45 VÄITÖKSIÄ s. 46 PALKITUT s. 48 ARJEN VALINTOJA: Mekaanisen prosessoinnin ja kierrätyksen professori Kari Heiskanen tekee joulun alla romukierroksen. s. 49 KALENTERI s. 50
Hernández. Hän tuli Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun vaihto-oppilaaksi ja on juuri viimeistellyt Suomi-aiheisen opinnäytetyönsä Cuaderno de impresiones. THE ILLUSTRATOR of this issue is Juan Hernández. He came to Aalto University School of Arts, Design and Architecture as an exchange student and has just finished his thesis Cuaderno de impresiones about Finland.
Nyt–Now
6 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04 Koonnut/Edited by Nina Erho & Tea Kalska
Biotaidelaboratorion toiminta alkaa Otaniemen kampukselle valmistuu syksyn aikana laboratorio, jossa tehdään biologista taidetta elävästä materiaalista. Laboratorion toimintaa suunnittelevat yhdessä Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu ja Western Australia -yliopiston biologisen taiteen keskus SymbioticA. Uusi laboratoriotila tarjoaa taiteilijoille, muotoilijoille, insinööreille, arkkitehdeille ja muille aiheesta kiinnostuneille puitteet taiteen tekemiseen tieteen välineitä ja menetelmiä käyttäen. ”Biologinen taide on taidemuotona uusi ja siksi taiteellisen tutkimuksen kannalta erityisen kiinnostava ala. Kun starttaamme nyt, pääsemme alan kansainvälisten pioneerien joukkoon”, kertoo taiteen laitoksen johtaja Helena Sederholm. Laboratorion toiminnan käynnistämiseen osallistuvat SymbioticAn taiteilijat ja johtajat Ionat Zurr ja Oron Catts. Zurr myös ohjaa laboratorion ensimmäistä, lokakuussa alkanutta Art & Life Manipulation -kurssia. Sen opiskelijat voivat esimerkiksi kasvattaa laboratoriossa elävää kudosta ja eristää DNA:ta.
keutettua työskennellä. Kun elävästä materiaalista tehty teos viedään laboratoriosta museoon tai galleriaan, nämä kysymykset nousevat julkiseen keskusteluun. Biologista taidetta voi olla esimerkiksi elävä kudosveistos tai DNA-villapaita. Catts ja Zurr kertovat kasvattaneensa taideteoksiaan varten laboratorio-olosuhteissa lihaa, ihoa ja nahkaa. Heidän Victimless Utopia -teossarjansa tarkastelee bioteknologisia vaihtoehtoja lihaVillapaita DNA:sta Yksi biologisen taiteen tarkoituksista on ja nahkateollisuudelle. ”Viime vuosikymmeninä elämän manostaa kulttuuriseen keskusteluun elänipulointi raaka-aineena on lisääntynyt män manipulointiin ja biologisiin prohuomattavasti. Sitä tapahtuu biolääkesesseihin liittyviä eettisiä kysymyksiä tieteessä, insinööritieteissä ja maa– mihin esimerkiksi ihmissoluja saa taloudessa kaiken aikaa. Taiteilija voi käyttää ja miten eläinten kanssa on oi-
työnsä kautta tuoda luonnontieteissä tapahtuvan kehityksen kulttuuriseen keskusteluun”, Oron Catts kertoo. Biotaide nostattaa myös filosofisia kysymyksiä elämästä. ”Jos olet DNA:si summa, onko DNA:stasi neulottu villapaita sinä?”, Zurr havainnollistaa. Aalto-yliopistossa alkava biologisen taiteen tutkimus ja opetus ovat osa taiteen laitoksen Future Art Base -toimintaa, jonka tavoite on tuoda taiteellista ajattelua tieteelliseen työhön. BiofiliA – Base for Biological Arts -laboratorion avajaiset järjestetään vuoden 2013 alussa. Tilat sijaitsevat osoitteessa Otakaari 7. arts.aalto.fi/en/research/future_art_base
How’s your Internet connection? – The Department of Communications and Networking at Aalto University has developed a service called Nettitutka, which offers neutral and unbiased usergenerated information about the quality of mobile Internet connections. This information helps identify whether the connection provided by specific operators and handsets works well or is patchy in different locations around the country.
Users join the effort and can provide information for this project through a free application, which is available for download in application stores and also from the web site. It supports the Android, iOs, Maemo, Meego and newer Symbian platforms. The data collected by the project is presented and visualized on the Nettitutka website. The service was made public in June and it has become so popular that its
developers have decided to upgrade the site to better cope with the heavy traffic. Support for the Windows Phone platform will be available in October and Nettitutka will also expand to cover fixed-line and wireless broadband connections as well. An international launch of the service is also being planned. nettitutka.fi
7 Oron Cattsin ja Ionat Zurrin teos Victimless Leather (2004) on bioreaktori, jossa on ihmisen ja hiiren soluista kasvatettu takki. Se on toteutettu SymbioticAssa, Western Australia -yliopistossa.
Lukijatutkimus: vastaa, vaikuta, voita! Enter our reader survey: win-win! aalto.fi/magazine
Muotoilu Euroopan valtiksi – Miten eurooppalainen muotoiluosaaminen saataisiin paremmin hyödyksi niiden innovaatioiden luomisessa, joita tarvitaan maanosamme kestävän kasvun, kilpailukyvyn ja asukkaiden hyvän elämän turvaamiseen? Tätä on miettinyt the European Design Leadership Board -asiantuntijaryhmä, joka luovutti raporttinsa Euroopan komission varapuheenjohtajalle Antonio Tajanille syyskuussa Helsingissä. Asiantuntijaryhmän työ liittyy varapuheenjohtaja Tajanin vuonna 2011 käynnistämään Euroopan muotoiluinnovaatioaloitteeseen EDII:n, joka on osa laajempaa Euroopan innovaatiounioni-ohjelmaa. EDII-aloitteen sihteeristö toimii Aalto-yliopistossa.
Raportissaan ryhmä suosittelee tapoja tukea designosaajien yhteistyötä keskenään sekä teollisuuden, talouden ja julkisen sektorin osaajien kanssa. Ryhmä myös ehdottaa eurooppalaisen designin brändin vahvistamista Euroopan omalla muotoilutunnuksella sekä keinoja, joilla tekijänoikeuksien suojaa voidaan parantaa. Ryhmä suosittelee myös tehokkaiden mittareiden kehittämistä muotoiluun tehtyjen investointien tuotoille ja muotoilun tutkimukseen panostamista. Asiantuntijaryhmän työn toivotaan luovan pohjan pysyvälle vuoropuhelulle komission ja muotoilualan välillä. europeandesigninnovation.eu
Juan Hernández
Videoyhteys testissä hoitotyössä –
Siellä mieli lepää – Kun työpäivät koostuvat erilaisista palaverien, viestittelyn ja raportoinnin palasista, työympäristöön tarvitaan myös elvyttäviä tiloja, joissa monitekemisen rasittama mieli pääsee välillä palautumaan. Aalto-yliopiston Rakennetun ympäristön tutkimusryhmä (BES) on selvittänyt käyttäjälähtöisten haastattelututkimusten avulla, millainen on hyvä elvyttävä tila. Se on erillinen ja muusta työympäristöstä erottuva, omalta tuntuva ja käyt-
Videoneuvotteluteknologiasta voi olla apua vanhusten yksinäisyyden lievittämisessä ja kaupungin kotihoidon henkilökunnan ajankäytön järkeistämisessä. Tämä selvisi tutkimusprojektissa, jossa Kauppakorkeakoulun Tiedon ja innovaatioiden tutkimuskeskus CKIR oli yksi osapuolista. Tutkimukseen osallistuneille vanhuksille annettiin mahdollisuus ottaa videopuhelimella yhteyttä Helsingin kaupungin kotihoidon henkilökuntaan, täjien mukaan muuntuva. Perinteisin ja henkilökunta saattoi ottaa yhteyttä elvyttävyyden lähde työpaikoilla ovat heihin. Vanhukset kokivat videotaukotilat, mutta haastateltavat nimeyhteyden suurimmaksi hyödyksi sivät myös monia muita paikkoja, kuturvallisuuden tunteen ja sosiaalisen ten lähialueen kahviloita ja luontoymkanssakäymisen lisääntymisen. päristöjä. Joskus elvyttävä tila voi olla Kotihoidon henkilökunnan näkökulvirtuaalinen, esimerkiksi pistäytyminen masta videoyhteydestä oli hyötyä erityiFacebookissa. sesti ennaltaehkäisevässä toiminnassa. BES:n tutkimus on osa Aallon, Hoitotoimiksi, joihin jatkossa voitaisiin Työterveyslaitoksen, Turun yliopiston paikan päällä käymisen sijasta käyttää ja Satakunnan ammattikorkeakoulun videoyhteyttä, havaittiin esimerkiksi yhteistä TOTI-hanketta. Yhtenä hanklääkkeidenoton seuranta, yleisvoinnin keen tuloksena ilmestyy suunnitteluvalvonta ja iltatoimien onnistumisen ohje monitilatoimistolle, jonka ideana seuranta. ovat erilaiset alueet eritasoista keskitProjektin loppuraportti löytyy tymistä ja vuorovaikutusta vaativia Kauppakorkeakoulun nettisivuilta. työtehtäviä varten. Ohje löytyy biz.aalto.fi/fi/current/news/kovi-tutkimukTyöterveyslaitoksen verkkosivuilta. ttl.fi/toti
sen_loppuraportti_2012.pdf
8 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
Lainattua–Quotes Posted by Andrew Fazekas: Did You Hear the Northern Lights? July 12, 2012 in newswatch.nationalgeographic.com
Nyt–Now
NORTHERN LIGHTS MAY PRODUCE AUDIBLE CLAPPING SOUNDS
“Next time you are lucky enough to witness an aurora borealis, you may want to also listen carefully for some faint applause. According to a new study - - -, colorful displays of northern lights may actually produce audible clapping sounds. Finnish researcher Unto K. Laine from Aalto University has been studying the phenomenon for over a decade and believes that he has captured a distinct sound associated with intense episodes of northern lights. - - - Researchers set up three separate sites with highly sensitive microphones at the focus of parabolic dish antennae and recorded faint but distinct noises during some but not all intense geomagnetic activity. ‘We found statistically significant correlations between sound pressure levels and geomagnetic activity in many different frequency bands’, says Laine.” The video Clap Sounds of Northern Lights, produced by Aalto University, has been viewed about 140,000 times on YouTube.
Kiperä kysymys Palstalla asiantuntija esittää näkemyksensä kiperästä ajankohtaisesta aiheesta.
Voisiko Reilu kauppa olla vielä reilumpaa? Vastaajana vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta. ”Suomessa on saatavilla vajaat 2000 Reilun kaupan tuotetta. Reilu kauppa pyrkii parantamaan kehitysmaiden viljelijöiden tuloja asettamalla minimihinnat tuotteille, joista tunnetuimpia ovat kahvi, tee ja banaani. Tämä suojelee viljelijöitä alhaisten maailmanmarkkinahintojen tilanteessa. Tuotteista maksetaan myös Reilun kaupan lisä, jolla toteutetaan kehityshankkeita. Mutta Suomessa esimerkiksi Reilun kaupan kahvin hinnasta suurin osa jää tänne, koska vähittäiskauppa hinnoittelee sen erikoistuotteena eli korkeammalla katteella kuin tavallisen kahvin. Vähittäiskaupan vapaaehtoista panosta tarvittaisiin siis tekemään Reilusta kaupasta reilumpaa.”
Juan Hernández
Oho!–Oops!
9
Palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan. Nokiassa 1990-luvulla työskennelleen muotoilun ja tuotekehityksen professori Eero Miettisen ura alkoi kangerrellen.
Organisaation syövereissä Teksti Paula Haikarainen Kuva Maija Astikainen ”Olin ollut suurimman osan urastani autoteollisuudessa, ensin Sisulla, sitten Saabilla. Alalla oli mennyt hyvin, mutta lopulta tuli mutkia matkaan. Kun sitten sain työtarjouksen Nokiasta, oli vaikea kieltäytyä. Autoteollisuus vaikutti auringonlaskun alalta, ja telekommunikaatio auringonnousulta. Tuntui kuin olisi tarjottu uutta elämää. Heinäkuun ensimmäisenä 1998 aloitin Nokiassa. Aluksi kauhistuin saamiani kokouskutsuja. Yksi oli Tokiossa, toinen Manilassa ja kolmas Chicagossa. Meni joitain päiviä, ennen kuin tajusin, että ne olivat Nokia-talon kokoushuoneiden nimiä. Tehtäväni oli lähteä rakentamaan Nokia Design -yksikköä, kokoamaan muotoilijoita yhteen. Olin tottunut suoraviivaiseen toimintaan, ja homma tuntui helpolta – tunsinhan Nokiasta paljon väkeä. Nokia oli jo pitkään kupannut autotehtaalta asiantuntijoita. Ainoa ratkaisu, joka kävi mielessä, oli linjaorganisaatio, suoran ohjauksen malli. Muotoilijat olivat hajallaan ympäri Suomea, ympäri maailmaa. Ensin piti tunnistaa heidät jättiorganisaatiosta, ja sitten piti neuvotella heidän pomojensa kanssa. Tapasin esimiehiä ensin Tampereella, sitten Oulussa. Heillä oli ymmärrystä asialleni, mutta ei juuri enempää. Seuraavaksi Saloon, joka oli Nokian kiista-
ton keskus. Se oli sydän ja aivot. Ja siellä oli paljon valtaa. Aloittaessani Salossa neuvottelut olin ollut töissä kolme viikkoa. Neuvottelukumppanit olivat tyypillisiä nokialaisia, he olivat heinäkuussakin töissä. Meillä oli pari kokousta, ja sitten tilanne kärjistyi. Pomot eivät kaivanneet minua tontilleen alaisiaan kosiskelemaan. Ajoin itku kurkussa Salosta kotiin ja ihmettelin, olinko nyt saanut potkut. Ja jos olin saanut, niin keneltä. Tiesin näiden ihmisten nimet ja asemat, mutta eihän heillä ollut valtaa minuun – eihän? Ajoin vielä illalla Nokia-talolle ihmettelemään tilannettani. Meidän kaikkien pomo oli Yrjö Neuvo, joka myös viihtyi myöhään töissä. Hän sattui kulkemaan huoneeni ohi, ja taisin siinä avautua.
Tuli puhe matriisiorganisaatiosta: ristikkäisohjauksesta, jossa voisi olla useita esimiehiä. Vienosti minun annettiin ymmärtää, että sellainenkin ratkaisu olisi olemassa. Tajusin, että olihan sellaisia ollut autoteollisuudessakin. Ja siitä homma lähti rullaamaan. Nokia oli jo siihen aikaan niin iso, että siellä oli linjaorganisaatio, matriisiorganisaatio, projektiorganisaatio ja koko joukko piilo-organisaatioita. Ne kaikki piti opetella. Niistä kahdesta veijarista, jotka antoivat minulle potkut, tuli erittäin hyviä kollegoita. Aloitus vain oli antikliimaksi. Kun siitä selvittiin, olin Nokiassa yksitoista vuotta – vaikka Yrjö aina kiusoittelikin minua siitä matriisiorganisaatiosta.”
Kuvitus Juan Hernández
Vau!–Wow!
10 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
Katse opintoprojektiin, jossa vastataan mahdottomalta tuntuvaan haasteeseen.
Ergonomiaa yläilmoihin Satamanosturin kuljettajat tähyilevät alas 30 metristä. Aallon PdP-kurssilaiset haastettiin suunnittelemaan heille istuin, jossa selkä ja niska silti säästyvät.
Teksti Nina Erho Kuva Veera Lipasti Sataman konttinosturin kuljettajan pitää nähdä alas hyvin, koska muutoin voi tapahtua karmeita, mutta kun tähyilee jatkuvasti alas, niskan ja selän terveys on vaarassa. Ongelmaa lähti Ruukin toimeksiannosta ratkaisemaan yksi Aallon Tuotekehitys- eli Product Development Project -kurssin opiskelijaryhmistä. Tehtävänä oli parantaa istuimen ergonomiaa suunnittelemalla uudet käsinojat ja ylävartalon tuki. Istuinta piti myös saada säädettyä riittävästi. Projektin tutkimusvaiheessa ryhmä vieraili satamanosturin kopissa – sen ruotsalaisjäsenet jopa nosturin ”puikoissa” – ja tapasi muun muassa ruotsalaisen ergonomia-asiantuntijan. Tämän viesti kuitenkin oli, että parhaat käytännön vinkit saatte niiltä, jotka nosturissa oikeasti työskentelevät. Nosturimiehet korostivat, että istuimen säätämisen pitäisi olla nykyistä helpompaa – muutoin säädöt jäävät kiireessä tekemättä.
heista mutta hyödyllistä. Myös huumoria keskusteluissa riitti, ja kerrottakoon nyt – epäkorrektiuden uhallakin – että eniten sitä irtosi molemmille sukupuolille sopivan ylävartalotuen suunnittelusta. Kurssin päättäneessä PdP-gaalassa läsnä oli väsynyt mutta onnellinen ryhmä. Vaikka hitsaamaan jouduttiin lopulta yötä myöten, esiteltävänä oli kuin olikin toimiva prototyyppi. Prototyypissä on viiteen suuntaan säädettävät käsinojat ja intuitiivinen säätöpaneeli, jossa on eri asennoille Kipinöitä ilmassa muistipaikkoja. Istuimen komponenttiProjektipäällikkönä toiminut Henri Lönn kertoo, että ryhmän ensimmäiset laatikon kansi toimii samalla koko istuimen kallistuksen mekanismina. Istuin suunnitelmat näyttivät avaruusajan istuimilta. Vaikutteita ryhmä keräsi aina kallistuu reiluun etunojaan, jolloin uudenlainen turvavyö tukee istujaa. missä liikkuikaan: kaikki mahdolliset Teknisten oivallusten lisäksi kurssi tuolit piti kokeilla. Ensimmäisiä konkopetti paljon projektityöstä. Esimerkiksi reettisia malleja rakennettiin legoista. Henri Lönn sanoo tietävänsä nyt, että Yksi ryhmän ideoista oli kolmijalkaipitkän tähtäimen suunnittelusta on nen istuin, mutta sen toteutus kaatui hyötyä, sillä deadlinet tulevat yllättävän teknisiin ongelmiin. Kokonaisuutena nopeasti vastaan. vaikeinta oli saada aikaan istuin, joka Että projektipäällikön ei kannata olisi samaan aikaan sekä mahdollisimhitsata itse vaan rohkaista muita opetman säädettävä ja liikkuva että vakaa telemaan. ja luotettava. Ja että vaikka tiimityö ei aina ole Erään prototyyppinsä ryhmä kuljetti helppoa, silti ei saa, voi eikä kannata peräkärryllä testattavaksi satamaan. luovuttaa! Nosturimiesten palaute oli suorapu-
Matias Heiskala (vas.), Anni Toppila, Henri Lönn ja Sara Gilsanz Martin sovittautuivat nosturikoppiin koko projektiryhmän puolesta.
t Product Development Project (PdP) -kurssilla opitaan kehittämään ideoita prototyypiksi tai ratkaisemaan kulutustuotteiden ja teollisuuden järjestelmien ongelmia. t Lukuvuoden 2011–2012 kurssilla toteutettiin neljätoista projektityötä. t Kurssin projektitöitä sponsoroivat teollisuusyritykset. t Nosturin istuimen kehittäneessä CITA (Chair in the Air) -ryhmässä oli 11 jäsentä. Mukana oli suomalaisia, ruotsalaisia, nigerialainen ja espanjalainen. Ryhmän jäsenet ovat koneenrakennuksen, tuotantotalouden ja teollisen muotoilun opiskelijoita. t pdp.fi, cita.pdp.fi
Termin avaus–Defining term
11
Asiantuntijat määrittelevät käsitettä lehden teeman taustalla.
Biotalous
dez án He rn an
Dekaani Outi Krause, Kemian tekniikan korkeakoulu: Biotaloudelle ei ole tällä hetkellä yksikäsitteistä määritelmää. Suppeassa mielessä biotaloudella tarkoitetaan biotekniikan hyödyntämistä. Laajemmin biotalouteen sisältyy erityyppisten biomassojen konvertointi joko bioteknisissä, kemiallisissa, termisissä tai mekaanisissa prosesseissa materiaaleiksi, kemikaaleiksi, polttoaineiksi ja energiaksi korvaamaan fossiilisia raaka-aineita. Peruslähtökohtana biotaloudessa on, että kaiken toiminnan täytyy täyttää kestävän kehityksen asettamat vaatimukset ja olla taloudellisesti kannattavaa – ainakin pitkällä tähtäimellä. Biotalouden tulevaisuuden haasteena on eri tieteen- ja taiteenalojen yhteistyön tuomien mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen niin tutkimuksessa kuin opetuksessa luoden pohjan uusille innovaatioille.
Tuotannon ja kulutuksen keskuksen johtaja, professori Jyri Seppälä, Suomen ympäristökeskus: Biotalous on uusiutuvien luonnonvarojen kestävää hoitoa sekä käyttöä ja niistä valmistettujen tuotteiden ja palveluiden tuotantoa ja käyttöä. Se on osa vihreää taloutta, jossa tavoitellaan vähähiilistä yhteiskuntaa ja resurssien tehokasta käyttöä globaalisesti vastuullisella tavalla. Vähähiilisessä yhteiskunnassa ilmastoa lämmittävät kasvihuonekaasupäästöt ovat vain 10–20 prosenttia nykytasosta. Yhteiskunnassa, jossa resursseja käytetään tehokkaasti, luonnonvaroja ja energiaa käytetään kestävästi niin, että haitallisia ympäristövaikutuksia ei synny ja ekosysteemien tarjoamia palveluja riittää tulevien sukupolvien tarpeisiin.
Ju
Tieteellinen johtaja, Anne-Christine Ritschkoff, VTT: Biotaloudella tarkoitetaan uusiutuvien, biomassapohjaisten raaka-aineiden ja luonnonvarojen kestävän kehityksen periaatteita noudattavaa taloudellista hyödyntämistä. Biotalous kytkee yhteen raaka-ainevirrat, tuotantoprosessit ja lopputuotteet käsittävän arvoketjun. Biotalous-käsite sisältää myös liiketaloudellisen näkökulman. Kestävä kehitys, puhdas vesi ja luonnonvarat ovat yhä kasvavan kansallisen ja globaalin kiinnostuksen kohteena. Suomessa on runsaasti luonnonvaroja: metsää, kaivannaisia, vettä ja maata. Lisäksi suomalaiset ovat korkeasti koulutettua osaajia. Biotalous on Suomelle mahdollisuus, jonka varaan Suomen kilpailukyky ja hyvinvointi voidaan rakentaa.
12 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
Kasvien voimalla Biopolttoaineista toivotaan fossiilisten polttoaineiden korvaajaa. Haasteena on löytää raaka-aineet, joiden tuotannosta ja keräämisestä ei koidu uusia ongelmia. Teksti Tea Kalska Solarigrafit Tarja Trygg Henkilökuvat Anni Hanén ja Pekka Summa
Teema–Theme
13 PLANT POWER Article in English on the web: aalto.fi/magazine
14 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
BIOPOLTTOAINEIDEN kenties kiperin haaste on suurten raaka-ainemäärien hankkiminen ekologisesti ja eettisesti. Suosituimpien raaka-aineiden, maissin ja sokeriruo’on, viljelysmaan tieltä joudutaan usein kaatamaan luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää metsää ja kasvillisuutta. Polttoaineeksi viljeltävät kasvit ovat myös pois nälkäisten ruokapöydistä. Biotekniikan professori Simo Laakso Kemian tekniikan korkeakoulusta tekee biopolttoainetutkimusta, jossa polttoaineen raaka-aineena käytetään tähteitä – esimerkiksi metsäteollisuuden ylijäämää. ”Irti ruokaketjusta – se on Aalto-yliopiston biopolttoainetutkimuksen periaate”, Laakso toteaa. Laakson tutkimuksen kohteena on mikrobiöljy, joka sopii erityisesti uusiutuvan dieselin raaka-aineeksi. Mikrobiöljyä tuotetaan bakteerien, hiivojen ja homeiden avulla lignoselluloosasta. Sitä saadaan puusta, mutta metsää ei sen takia tarvitse hakata – hakkuutähteet, risut ja jopa ojanpenkereen heinikko kelpaavat. Laadultaan mikrobiöljystä jalostettu uusiutuva diesel vastaa bensiiniä tai perinteistä dieseliä. Myös maatalouden tähteet, kuten korret, voidaan hyödyntää mikrobiöljyn raaka-aineena. Laakson mukaan näin vähennetään tehokkaasti metaanin muodostumista maaperässä, sillä jos tähteitä ei käytettäisi mikrobiöljyn tuottamiseen, ne mädäntyisivät pelloille ja tuottaisivat hiilidioksidiakin voimakkaampaa kasvihuonekaasua.
Vihreä hiilidioksidi kiertää Kemian tekniikan korkeakoulun biobutanolitutkija Tom Granströmin mukaan biopolttoaineet ovat teoriassa fossiilisia polttoaineita ekologisempia. Maan uumenissa muhivaan öljyyn on miljoonien vuosien aikana pakkautunut suuret määrät hiiltä. Kun öljy käytetään polttoaineen raaka-aineeksi, siihen varastoitunut hiili pöllähtää kertarysäyksellä ilmakehään. ”Uusiutuvista raaka-aineista tulevaa hiilidioksidia kutsutaan vihreäksi hiilidioksidiksi. Puu ottaa kasvaessaan hiilidioksidia ilmakehästä ja sitoo sen itseensä. Kun puu sitten muutetaan energiaksi, saman verran hiilidioksidia vapautuu jälleen ilmakehään. Hiilidioksidi siis kiertää kehää – sen määrä maapallolla pysyy vakiona.” Simo Laakso huomauttaa, että pelkästään liikenteen kitaan uppoaa kuitenkin hurjia määriä polttoainetta,
Kuvaaja Taiteen lisensiaatti Tarja Trygg työskentelee Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa lehtorina. Tryggin tekeillä oleva tohtorinväitös käsittelee solarigrafiaa ja sisältää muun muassa maailmanlaajuisen taideprojektin, solargraphy.com-sivuston, perustamisen. Solarigrafia on valokuvataiteen menetelmä, jossa auringon liikerata saadaan näkyväksi pitkällä aikajaksovalotuksella neulanreikäkameralla.
Teema–Theme
15
MAAPALLON HIILIDIOKSIDITASAPAINOA PITÄÄ VARJELLA
joten biopolttoaineen raaka-aineeksi soveltuvaa materiaalia on saatava jostain sitäkin enemmän. ”Biopolttoaineen raaka-ainetta tarvitaan useita kertoja niin paljon kuin lopputuotetta. Ongelmana on se, kuinka pystymme keräämään kaiken kasvipohjaisen, hiilihydraattipitoisen raaka-aineen – esimerkiksi lignoselluloosan – ja ylläpitämään samalla hiilidioksiditasapainoa.” Fossiiliset polttoaineet lisäävät kierrossa olevan hiilidioksidin määrää. Toisaalta hiilidioksiditasapaino häiriintyy myös silloin, kun hiilidioksidia sitovaa luonnonkasvillisuutta poistetaan biopolttoaineiden raaka-aineviljelmien takia.
Tarkoitus ei pyhitä keinoja Viljelemällä maissia ja sokeriruokoa suuret biopolttoaineiden tuottajat, Yhdysvallat ja Brasilia, onnistuvat keräämään biopolttoaineen raaka-aineeksi kelpaavaa
tärkkelyspitoista materiaalia suuria määriä. Tom Granström kuitenkin myöntää, että viljelykasveista saatavat biopolttoaineet ovat monella tavalla ongelmallisia. Pellot, joilla kasveja viljellään, vaativat lannoittamista ja kastelua. Kaiken kukkuraksi pellolla pörräävät saastuttavat ja polttoainetta nielevät traktorit. ”Jos tälle kaikelle lasketaan hiilijalanjälki, niin kannattavuus luultavasti heittää häränpyllyä.” Kuten Laakso, myös Granström painottaa, että biopolttoaineiden raaka-aineena ei tulisi käyttää pelloilla kasvatettavaa ja ruoantuotannon kanssa kilpailevaa materiaalia, vaan tähteitä. Granström ryhmineen tutkii liikenteen polttoaineeksi soveltuvan biobutanolin tuottamista mikrobien avulla puuraaka-aineesta. ”Suomen metsissä kasvavaa puuta käytetään sellun tuotantoon, mutta prosessin tuottamat sivuvirrat voidaan käyttää biobutanolin raaka-aineeksi. >>
16 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
ON KYSYTTÄVÄ, MISSÄ RAAKA-AINEET SÄILYTETÄÄN JA MITEN NIITÄ KULJETETAAN
Biobutanolin aiheuttamat typpi- ja hiilipäästöt olisivat merkittävästi pienempiä kuin fossiilisilla polttoaineilla.”
Ei pelkkää biotekniikkaa Kuinka realistista sitten on, että biopolttoaineet vähentäisivät radikaalisti riippuvuuttamme fossiilisista polttoaineista? Simo Laakson mukaan maapallon biomassan tuotto riittää laskelmien mukaan ainakin tämän hetkisen öljynkulutuksen korvaajaksi. Silti on mietittävä, mistä riittävät määrät raaka-ainetta kerätään. Metsissä kasvaa biomassaa, mutta metsien liiallinen kaataminen heikentää hiilidioksiditasapainoa. ”Metsien käytön on oltava järkevää. Metsän pitää antaa kasvaa riittävästi ja metsäteollisuuden tähteitä on hyödynnettävä entistä tehokkaammin”, Laakso sanoo.
Myös merissä kasvaa paljon biomateriaalia, levää, mutta sen kerääminen on haastavaa, ja kasvattamalla sitä tuskin saataisiin tarpeeksi paljon. ”On kysyttävä, missä valtavat raaka-ainevarastot säilytetään ja miten niitä kuljetetaan. Biotalous ei suinkaan ole pelkkää biotekniikkaa tai kemian tekniikkaa, vaan siihen liittyy esimerkiksi logistiikkaa ja liiketoimintaosaamista”, Laakso painottaa. Granströmin mukaan biopolttoaineet voisivat vähentää fossiilisten polttoaineiden tarvetta paljonkin. Se tosin vaatisi myös elintapojen muutosta. ”Biopolttoaine on edelleen esimerkiksi lentokoneissa käytettävää fossiilista kerosiinia huomattavasti kalliimpaa, mutta lentämistä ja autoilua pitäisikin vähentää. Kalliimpi hinta saisi meidät kuluttamaan vähemmän.”
17
Teema–Theme
Photographer Licentiate of Arts Tarja Trygg works as a senior lecturer at the School of Arts, Design and Architecture. She is writing her doctoral thesis on solargraphy and this work includes the global pinhole art project solargraphy.com. Solargraphs are made with pinhole cameras, which record the motion of the sun by using long-lasting exposure.
Rahavirrat uusiksi Vaikka ruoantuotannon kanssa kilpailevat, viljelyskasveista valmistetut biopolttoaineet ovat monilta osin ongelmallisia, taloustieteilijän näkökulmasta niillä voi olla positiivisiakin vaikutuksia. Mustan kullan ikeessä maailmantalous kipuilee – sodat tai konfliktit tietyillä alueilla saattavat sulkea öljyhanat ja nostaa öljyn hinnan huippuunsa. Kauppakorkeakoulun taloustieteen professori Matti Liski uskoo, että biopolttopaineiden lisääntyminen voi muuttaa maailman rahavirtoja ja vähentää talouden haavoittuvuutta. ”Keskeistä osaa öljyvaroja kontrolloivat valtiot, eivät niinkään markkinatoimijat. Kun kauppaa käydään, rahavirrat menevät hyvin keskitetysti tiettyihin maailmankolkkiin, joista ne sitten palaavat takaisin pankkijärjestelmäämme.” Biopolttoaineita sen sijaan tuotetaan hajautetummin ja pienemmissä erissä. ”Eri puolille maailmaa jakautuvat rahavirrat tuottavat tasaisemmin hyvinvointia kuin suurten rahapakettien lähettäminen harvoihin öljymahteihin.” Liski kuitenkin toteaa, että kun öljyvaranto on otettu käyttöön, se kyllä pysyy markkinoilla. ”Emme me voi kieltää esimerkiksi saudeja myymästä öljyä. Niin kauan kun biopolttoaineet maksavat edes jotain,
öljyä saa kaupaksi samaan hintaan tai halvemmalla.”
Joutomaa viljelyskäyttöön Biopolttoaineita on kritisoitu siitä, että niiden raaka-aineviljely nostaa ruoan hintaa ja kalvaa kaikkein köyhimpien kukkaroa. Liski myöntää, että energiapolitiikka on usein regressiivistä – kun massojen käyttäytymistä yritetään muuttaa, siitä kärsivät eniten köyhimmät. Toisaalta biopolttoaineiden raakaaineiden tarve voi myös hyödyttää kehittyvien maiden taloutta. ”Kehittyvien maiden on ollut vaikea kilpailla esimerkiksi EU:n markkinoilla, koska maataloustuotteiden hinta on ollut maataloustukien vuoksi keinotekoisen alhaalla. Biopolttoaineet nostavat maataloustuotteiden maailmanlaajuista kysyntää, mikä nostaa hintoja ja avaa kehittyville maille mahdollisuuden myydä tuotteitaan kannattavasti. Näin niissä syntyy markkinavetoinen tarve kehittää maataloutta.” ”Jo nyt biopolttoaineet ovat vaikuttaneet huomattavasti siihen, kuinka maailmassa käytetään maata. Kehittyvissä maissa on valjastettu joutomaata viljelyskäyttöön biopolttoainekysynnän myötä.”
18 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
Teema–Theme
Ympäristövastuusta arkipäivää Metsäteollisuudesta tutkijaksi hypännyt Armi Temmes on nähnyt ympäristövastuun nousevan liiketoiminnan keskiöön – mutta itsestäänselvyys se ei vieläkään ole.
Armi Temmes Teksti Annaleena Kuronen Kuva Sofie van Dam 1990-LUVULLA muuan ympäristöviran-
omainen lähetti erään ison paperitehtaan rakennuspäällikölle vihaisen kirjeen: ”Maansiirto kielletty alueella uhanalaisten jäkälä- ja sammallajien suojelemiseksi.” Rakennuspäällikkö kirosi ja puri hammastaan. Vai että paperitehtaan rakentamista pitää siirtää – jonkin jäkälän takia?͒ Apuun hälytettiin Armi Temmes. Projektin ympäristöasioista vastannut Temmes luki kirjeen ja päätti kutsua osapuolet paikan päälle. Pian kolmikko tarpoi yhdessä sammalmättäillä kumisaappaat jalassa ja tutki, missä kohtaa lajit tarkalleen kasvavat. Lopulta löytyi kaikkia tyydyttävä ratkaisu. Jäkälät rajattiin työmaan ulkopuolelle punaisin kyltein. Rakentaminen sai jatkua. Ympäristöjohtamista voidaan usein kuvata tasapainoiluna kilpailevien näkemysten ja arvojen välillä. Sovittelijan rooli on tullut tutuksi Armi Temmekselle. Alun perin koulukirjasta luetut kolme riviä kasvien mikrobiologiasta houkuttelivat hänet vuosien saatossa suomalaisen metsäteollisuuden aitiopaikalle. ”Tykkäsin jo koululaisena laboratoriokokeista, mutta en ajatellut lähteväni ympäristöalalle. Nyt perheessäni on ympäristöasiantuntijoita jo kolmannessa polvessa.”
Ratkaisijasta tarkkailijaksi Temmes on tehnyt yli 18 vuoden uran metsäteollisuudessa, muun muassa M-realin ympäristö- ja yhteiskuntavastuujohtajana. Tänä päivänä maatalous- ja metsätieteiden tohtori Temmes tarkkailee yritysten, median ja kansalaisjärjestöjen vuoropuhelua kauempana tulilinjasta. Hän on
vuodesta 2010 työskennellyt Kauppakorkeakoulun johtamisen laitoksella Executive in Residence -nimikkeellä. Temmeksen tutkimus keskittyy tällä hetkellä ympäristöinnovaatioihin. Aiemmin hän on paneutunut yhdessä Liisa Välikankaan kanssa muun muassa strategiseen ajautumiseen ja polkuriippuvuuteen. Polkuriippuvuudella viitataan organisaatioiden ja ihmisten taipumukseen juuttua vanhoille, tutuille urille. Hypätessään metsäteollisuudesta Kauppakorkeakouluun Temmes teki rohkean poikkeaman omalta polultaan. ”Tutussa ympäristössä voi kuvitella olevansa kova luu. Uudessa ympäristössä herää siihen, että opittavaa riittää.” Hyppäys tutkijaksi on mahdollistanut syvällisemmän perehtymisen ongelmiin, joita Temmes oli ennen ratkaisemassa. Entistä kiehtovammaksi aihepiirin tekee se, että ympäristöjohtaminen on muuttanut muotoaan viime vuosikymmenten aikana.
t Syntynyt Helsingissä 1956. t Executive in Residence Aaltoyliopistossa vuodesta 2010. Tutkimus keskittyy ympäristöinnovaatioihin. t Maatalous- ja metsätieteiden tohtori, Helsingin yliopisto, 1989. t Kaksi aikuista lasta, molemmat maatalous- ja metsätieteilijöitä. ”Jokaisella nuorella on muutama geeni painolastina vanhemmiltaan.” t Harrastaa vanhaa musiikkia, nokkahuilun soittoa ja puutarhanhoitoa.
kaan yritykset ovat avainasemassa, kun ongelmiin kehitetään ratkaisumalleja. ”Liike-elämästä löytyy siihen paras osaaminen.” Pioneeriyritykset ovatkin ottaneet vastuullisuuden jo osaksi maailmanvalloitusstrategiaansa. Toisille vastuullisuus saattaa edelleen tarkoittaa vain lakipykälien noudattamista – tai porsaanreikien etsimistä. Temmeksen mukaan pelkkä laillisuusargumentti ei kuitenkaan enää riitä. ”Monet eettisesti vaikeat asiat sivuutetaan lainsäädännössä täysin.” Lehdistö ja kansalaisjärjestöt tarttuvatkin haukkana liiketoiminnan epäkohtiin, jotka eivät vastaa ihmisten oikeudentajua. Viimeaikaisia esimerkkejä ovat muun muassa verikännykät, Laillisuus ei enää riitä Talvivaara ja yritysjohtajien asuntokau1990-luvun alussa ympäristöjohtamipat. Internetin myötä myös kuluttajien sella viitattiin ympäristöasioiden huoääni vastuullisuuskeskustelussa on mioimiseen yritysjohtajien päätöksenvahvistunut. teossa. 2000-luvulla alettiin puhua ”Sosiaalinen media saa ilmiöt kokonaisvaltaisemmin vastuullisesta leimahtamaan.” johtamisesta. Siinä ympäristövastuuta Julkinen keskustelu pakottaa lainsäätarkastellaan rinnakkain sosiaalisen ja täjät ja yritykset reagoimaan ja tuomaan taloudellisen vastuun kanssa. parannukset osaksi arkipäivää. Mutta ”On tervehdyttävää, että ympäristövastuuta mietitään osana kokonaisuutta. vaikka vastuullisuus onkin jo keskeinen osa monen yrityksen arkea, se ei ole vieSe tuo vastuullisuuden liiketoiminnan läkään itsestäänselvyys. ytimeen”, Temmes sanoo. ”Jos vastuullisuus olisi todella leivottu Tänä päivänä ympäristöön, sosiaalisisään yrityksiin, ammattikuntani olisi seen ja taloudelliseen oikeudenmukaitehnyt itsensä tarpeettomaksi”, tutkija suuteen liittyvät ongelmat ovat yhä Armi Temmes sanoo. monimutkaisempia. Temmeksen mu-
19
Teema–Theme
Vastuullinen johtaminen –
Ole ajoissa liikkeellä. Ympäristö- ja yhteiskuntavastuujohtajan tärkein tehtävä on seurata, mihin maailma on menossa.
Kirkasta viestit konkreettisiksi. Uskottavuus löytyy siitä, että väitteet voidaan osoittaa tosiksi tai vääriksi.
Huolehdi yrityksesi integriteetistä. Hyvä testi on ajatella, miltä tuntuisi, jos reportteri laittaisi mikrofonin nenän alle. Voitko kertoa yrityksen toiminnasta hyvällä omatunnolla?
20 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
Kuka–Who
21
Työmaana KOKO MAAILMA Kauppatieteiden tohtori Liisa Rohweder ryhtyi Suomen WWF:n pääsihteeriksi ajatellen: nyt tai ei koskaan. Samat sanat hän sanoo maapallon pelastamisesta – puheisiin ei ole enää aikaa. Teksti Lauri Haapanen Kuvat Juuso Noronkoski ja Liisa Rohweder
22 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
L
UONNON MONIMUOTOISUUS on
viime vuosikymmeninä romahtanut. Tropiikissa, missä eläin- ja kasvilajien määrä on runsaimmillaan, lajikirjo on vähentynyt jopa 60 prosenttia 1970-luvun alusta. Ihmiskunta kuluttaa puolitoista kertaa sen, mitä maapallo pystyy tuottamaan. Suomalaisten kulutustottumuksilla tarvittaisiin kolmen maapallon resurssit. ”Näin ei voi jatkua”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder. Nyt tarvitaan poliittista ohjausta, yritysten proaktiivisuutta ja ihmisten, jokaisen meidän, kulutustapojen radikaalia muutosta. ”Toki se vaatii uhrauksia. Tulevaisuudessa mielihyvä on kuitenkin saatava muusta kuin perinteisestä kuluttamisesta.”
Käyntikortti ja johtaja Muutos vaatii paljon työtä – ja sitä on Rohwederin kalenteri täynnä. On tapaaminen Stora Enson ja Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen edustajien kanssa, hankealueiden arviointia Tansaniassa ja Mosambikissa ja tasavallan presidentti Sauli Niinistön tapaaminen. Sitten on ilmastoseminaari Bhutanissa ja kenttämatka telttaillen Himalajan vuoristossa. Öljyntorjuntaharjoitukset, Itämeri-juoksun avaaminen Lauttasaaressa, mielipideartikkeli Suomen Kuvalehteen. Ja lisäksi vielä Iiris-lehden haastattelu, erään testamenttilahjoituksen vastaanotto ja matka Rotterdamiin, missä WWF:n pääsihteerit pitävät vuosikokouksensa. Rohweder on kansainvälisen WWF:n viestintää ja markkinointia ohjaavan komitean puheenjohtaja, ja hänen vastuullaan on muun muassa kansainvälisen WWF:n panda-brändi, viestintä ja kasvustrategia. ”Silti pitää muistaa, että päätyöni on johtaa tätä organisaatiota. Antaa kaikille työrauha, linjat ja avata ovia”, kertoo nelikymmenhenkisen toimiston esimies. WWF valittiin kuluvana vuonna Suomen viidenneksi parhaaksi työpaikaksi. Onnistumisestaan Rohweder
kiittelee koko henkilöstöä ja myös opiskelupaikkaansa Kauppakorkeakoulua. ”Se antoi monipuoliset valmiudet, ja erityisesti väitöskirjaprosessi kehitti kriittistä ajattelua ja uskallusta lähteä erilaisiin haasteisiin ja etsiä ratkaisuja.” ”Taloudellinen tausta antaa myös parhaat mahdolliset valmiudet argumentoida uskottavasti yhteiskunnan päätöksentekijöiden kanssa.”
Sydämestään luonnonsuojelija Kiinnostus luontoon iskostui helsinkiläissyntyiseen Rohwederiin jo pienenä. Hän on sydämestään luonnonsuojelija.
Liisa Rohweder tekee työtä kulutustottumusten muuttamiseksi. ”Onneksi tätä työtä ei ajatella enää viherpiiperryksenä vaan se otetaan tosissaan.”
23
Kuka–Who
Liisa Rohweder t WWF Suomen pääsihteeri vuodesta 2009. t Kauppatieteiden maisteri (1984).
Ja sydän hänet ohjasi myös Kauppakorkeakouluun. ”Tapasin pojan, ja siinä ylioppilaskirjoitusten jälkeen kysyin, että minne hän aikoo pyrkiä. Hän sanoi, että Kauppakorkeakouluun, ja minä sanoin, että niin minäkin sitten. Lisäksi Kauppakorkeakoulu oli tuttu paikka, sillä äiti toimi siellä ruotsin kielen opettajana.” Rohweder opiskeli kansainvälisten toimintojen koulutusohjelmassa pääaineena talousmaantiede. Harjoitteluun hän pääsi Nesteelle, jonne hän teki myös gradunsa ja jäi töihin kymmeneksi vuodeksi. ”Ensimmäinen työtehtäväni oli energiataloustutkijana. Tutkin uusiutuvien energiantuotantomuotojen markkinapotentiaalia Suomessa – vuonna 1984!”
Äiti, opettaja ja opiskelija Kun Rohweder jäi ensimmäisen kerran äitiyslomalle, hänen miehensä – se poika, jonka perässä hän Kauppikseen meni – teki väitöskirjaa. Toisen lapsen synnyttyä oli vaimon vuoro. ”Hakeuduin jatko-opiskelemaan. Silloin oli juuri tullut ympäristöjohtamisen koulutusohjelma, ja päätin tehdä väikkärin kestävästä kehityksestä.” Rohweder työskenteli opettajana Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa ja teki väitöskirjaa kotona lapsia samalla hoitaen. Lapset muistelevat näitä vuosia lämmöllä: äiti vastasi kaikkeen kyllä, kunhan lapset eivät häiritsisi lukuja. ”Tuohon aikaan meillä paloi kattiloita pohjaan enemmän kuin koskaan. Tein ruokaa, menin vähän kirjoittamaan, ja hetken kuluttua palohälytin taas soi.” Organisaatioiden ympäristötietoisuutta edistävää arvomuutosta käsittelevä väitöskirja hyväksyttiin vuonna 2000.
”Olin hämmentynyt. Lähdin mökille ja menin metsään miettimään. Olen aina tehnyt isot päätökset metsässä.” Sillä reissulla tuli avohakkuualueen reunalle taianomaisesti metso. ”Tulee vieläkin kylmät väreet, kun muistelen sitä... että kaikki, mitä aiemmin olin tehnyt, oli kuin valmistautumista tähän työhön. Silti vastuu laittoi mietteliääksi.” Koska lapsetkin olivat jo isompia, Rohweder päätyi lopulta ajattelemaan työtarjouksesta: nyt tai ei koskaan. Samaa ajatusta hän on halunnut levittää myös WWF:n pääsihteerinä: pohdintojen ja keskustelujen aika on ohi, maapallo on pelastettava nyt. Vaikka tilanne ei näytä hyvältä, Rohweder jaksaa uskoa, että kulutuksen kurssi muuttuu ja WWF:n tavoitteet saavutetaan: vuonna 2020 ekologinen jalanjälki ei enää kasva ja luonnon monimuotoisuus heikkene, ja vuonna
väitöskirja kestävästä kehityksestä. Lukuisia tieteellisiä artikkeleita ja 8 kirjaa. t Työskennellyt Neste Oyj:ssä energiataloustutkijana ja logistiikkaosaston päällikkönä 1983–1994 sekä Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa kestävän kehityksen yliopettajana 1994–2009.
2050 emme kuluta enempää resursseja kuin maapallo voi kestää, vaikka meitä olisi silloin yhdeksän miljardia. ”Jos muutosta ei lähdetä tekemään nyt, niin sitten se tapahtuu kriisien kautta, ympäristökatastrofien ja inhimillisten katastrofien kautta”, hän arvioi. ”Olen kuitenkin optimisti, koska ei ole muuta vaihtoehtoa. Tätä työtä ei kannata tehdä, jos ei usko hyvään.”
Worksite: the world Liisa Rohweder accepted the helm of WWF Finland thinking that it was a case of now or never. This year, WWF Finland was named as the fifth-best place to work in Finland. Secretary General Liisa Rohweder thanks the entire staff for this success, but also singles out her alma mater, the School of Business, for praise. She says it provided her with versatile capabilities, with the PhD process in particular developing her critical thinking and willingness take on various challenges. A background in economics also equipped her with the best possible tools for effective argumentation with society’s decisionmakers.
Pitkän polun kulkija Vuonna 2005 Rohwederia pyydettiin Suomen WWF:n hallitukseen, joka kokoontuu kuusi kertaa vuodessa. Siihen aika ei tuntunut kaiken muun ohella riittävän, mutta seuraavana vuonna Rohweder suostui kaksi kertaa vuodessa kokoontuvaan WWF hallintoneuvostoon. Vuonna 2009 häntä pyydettiin pääsihteeriksi.
t Kauppatieteiden tohtori (2000),
Mother, teacher and student She decided to pursue post-graduate studies after the birth of her second child. She enrolled in a just-introduced environmental management training programme and wrote her PhD thesis on sustainable development. Rohweder worked as a teacher and drafted her doctoral thesis at home while caring for her children, who still remember this period warmly: mum answered always yes, as long they did not distract her while
she was reading. Her PhD thesis was approved in 2000.
WWF Finland Rohweder was asked to join WWF Finland’s board of directors in 2005. She felt unable to accept this on top of all her other responsibilities at the time, but took a seat on the WWF supervisory council the following year. She was asked to become Secretary General in 2009. As her kids were by now a bit older, Rohweder was finally able to decide that it was now or never. Biodiversity has plummeted in recent decades. The number of species in the tropics is down up to 60% from the early 1970s. Humanity is consuming one-and-ahalf times the Earth’s carrying capacity. This can’t go on, she thought. She has also applied this philosophy to her work as SG: the time for pondering and talk is past, we need to save the planet now. “If we don’t start to implement changes now, they will come about through crises, environmental and human catastrophes.”
Liina Aalto-Set채l채 kuvasi roskisdyykkausta ja sen saalista Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kuvareportaasikurssilla. Liina Aalto-Set채l채 photographed bin divers and their loot as part of a photo reportage course at the School of Arts, Design and Architecture.
26 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
Entistä hien omp i selluloosa Teksti Nina Erho Kuvitus Juan Hernández
Selluloosakuitu voidaan pilkkoa nanoselluloosaksi, jonka käyttömahdollisuudet vaikuttavat rajattomilta. Aalto-yliopisto on tiiviisti mukana selvittämässä nanosellun saloja.
N
ANOSELLULOOSA näyttää valo-
kuvissa vaalealta mönjältä tai litkulta ja mikroskooppikuvissa rihmastolta tai riisiltä, mutta vaatimaton ulkonäkö pettää. Aine on huippukiinnostavaa, koska sen ominaisuuksista, kuten lujuudesta ja keveydestä, voi olla hyötyä todella monen tuotteen valmistamisessa. Monikäyttöisyyden lisäksi nanoselluloosan iso hyvä puoli on, että sen raaka-aineet ovat uusiutuvia ja että se on biohajoavaa. Nanoselluloosaa voidaan valmistaa bakteereiden avulla tai erottamalla sitä kasveista ja puista. ”Siihen, mikä kasvi raaka-aineeksi valitaan, vaikuttaa saatavuus ja se, paljonko ja miten helposti siitä saadaan työstettyä nanoselluloosaa. Suomessa luonteva raaka-aine on tietysti puu”, sanoo puunjalostuksen pintakemian professori Janne Laine, joka toimii
Aalto-yliopistossa nanoselluloosan tutkimuksen koordinaattorina. Nanoselluloosaa on tutkittu Aaltoon nykyisin kuuluvissa korkeakouluissa jo viime vuosikymmenen puolivälistä.
Tuhat kertaa pienempää Nanoselluloosaa on kahta päätyyppiä, nanofibrilliselluloosaa ja nanokiteistä selluloosaa. Janne Laine kertoo, että nanofibrilliselluloosaa valmistetaan käsittelemällä perinteistä selluloosaa mekaanisin keinoin ja kemiallisesti. Mekaanisia keinoja ovat esimerkiksi erikoisvalmisteisten kivien välissä jauhaminen tai kovalle paineelle altistaminen. Käsittelyjen avulla selluloosakuidut saadaan pilkottua fibrilleiksi, jotka ovat noin tuhat kertaa pienempiä kuin alkuperäiset kuidut eli vain noin yhden mikrometrin pituisia ja 5–30 nanomet-
Aiheesta–On topic
27
sessa etsitään muun muassa uusia kemiallisia muokkaustapoja, joiden avulla niitä voitaisiin saada aikaan.
missä A.F. Turbak halusi valmistaa sitä hyödynnettäväksi muun muassa elintarviketeollisuudessa. Silloin tutkimukset kuitenkin tyrehtyivät valmistuksen suureen energiankulutukseen. Nanokiteistä antureita? Professori Janne Laine sanoo, että Myös nanokiteisestä selluloosasta nykyään nanoselluloosaa saadaan voidaan valmistaa ohuita kalvoja. aikaan vähemmällä energialla, koska Niiden parissa työskentelee Aallossa menetelmiä on onnistuttu kehittämään Paljon lisää lujuutta tutkijatohtori ja akatemiatutkija niin, että voiman sijasta käytetään Valmis nanofibrilliselluloosa on Eero Kontturi Puunjalostustekniikan enemmän kemiaa ja järkeä. jämäkkää tavaraa – jo puolen prosenlaitokselta. Aallossa nanoselluloosan tutkimus tin pitoisuus sitä tekee vedestä niin Kontturilla nanokidekalvot ovat osa kiinteää, että se pysyy ylösalaisin laajempaa tutkimuskokonaisuutta, jossa alkoi perusasioista. Nyt yliopistolla on käännetyssä kupissa. hän selvittää kasvien soluseinän raken- valmistusmenetelmiin ja sovelluksiin liittyen useita patentteja. Seuraavana Aalto-yliopisto ja VTT ovat kehittänetta ja sen rakenneosien keskinäistä tavoitteena on tehdä demonstraattoreineet menetelmän, jolla koivuperäisestä vuorovaikutusta sekä sitä, miten nämä ta eri tuotteista, vaikka myös nanosellun tekijät vaikuttavat kasveista tehtyjen nanofibrillisellusta voidaan valmistaa peruskäyttäytymistä, muokkaamista ja muovinkaltaista, ohutta kalvoa edullimateriaalien, kuten kalvojen, ominaiyhdistämistä muihin materiaaleihin sesti ja isossa mittakaavassa. Kalvo sosuuksiin. Kontturi yrittää myös pitää edelleen tutkia. veltuu esimerkiksi elintarvikepakkauk- selvittää, miten kasvien rakenneosat Vuodesta 2008 toiminnassa on ollut käyttäytyvät muihin materiaaleihin yhsiin suojaamaan tuotteita pilaantumiSuomen Nanoselluloosakeskus, joka on distettynä. Perimmäisenä tarkoitukseselta. Kalvolle voidaan tehdä myös Aallon, VTT:n ja UPM:n yhteinen hanke. na on valmistaa täysin uudenlaisia mapainatuksia. UPM on aloittanut fibrillisellun teriaaleja hyödyntämällä kasviperäisten Keskuksessa työskentelee täysipäiväisesti nelisenkymmentä tutkijaa, ja molekyylien erikoisominaisuuksia. esikaupallisen tuotannon, ja ainetta on testattu lujuuden lisääjänä muun muasKontturi toivoo, että kasvipohjaisista Aallosta sen työssä on mukana kuusi ohutkalvoista, kuten nanokidekalvoista, tutkimusryhmää. sa perinteisen metsäteollisuuden tuotProfessori Janne Laine pitää laajateissa. Jatkossa fibrillisellusta toivotaan voitaisiin tulevaisuudessa tehdä esimerkiksi entistä parempia antureita mittaista tutkimusyhteistyötä muiden apua esimerkiksi betonin ja maalien perustuen siihen, miten kasvimateriaa- kanssa välttämättömänä, jotta tutkimus rakenteen säilyttämiseen tasaisena. edistyisi riittävän monella rintamalla Tulevaisuudessa nanofibrillisellusta lin on tutkimuksissa todettu reagoivan riittävän nopeasti – sillä suomalaiset voidaan ehkä valmistaa kokonaan uueri tekijöihin, kuten kosteuteen tai eivät tietenkään ole ainoita, joita sia, ominaisuuksiltaan entisiä parempia happamuuteen. uusiutuvan monikäyttömateriaalin Yksi nanokiteiden jo nyt tiedossa materiaaleja, kuten ohuita päällysteitä sekä lujia ja keveitä komposiitteja, joille oleva ominaisuus on, että niillä on taipu- kehittäminen kiinnostaa. Yhteistyöstä teollisuuden kanssa olisi käyttöä esimerkiksi kulkuvälineis- mus järjestyä tietyllä tavalla kierteisesti sä. Nanoselluloosamateriaaleista toivo- eli kiraalisesti suhteessa toisiinsa. Tästä Laine sanoo, että toki se ohjaa tutkimustaan myös korvaajaa uusiutumattomista seuraa mielenkiintoisia optisia ominai- ta tiettyyn suuntaan mutta takaa vastalahjaksi sen, että tutkimuksen tuloksena raaka-aineista tehdyille materiaaleille, suuksia, joille olisi käyttöä esimerkiksi syntyneelle tiedolle löytyy oikeita elektroniikkateollisuudessa. kuten muoveille. käytännön sovelluksia. Uudet funktionaaliset nanofibrillisellumateriaalit voisivat olla esimerEteenpäin monella rintamalla kiksi valoon reagoivia, magneettisia, Pilkotun selluloosan tutkimus juontaa johtavia tai itsepuhdistuvia. Tutkimuk- juurensa 1970-luvun lopun Amerikkaan, riä leveitä. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa ja nanometri millimetrin miljoonasosa. Nanokiteistä selluloosaa valmistetaan käsittelemällä selluloosakuituja hapolla, jolloin niistä jää jäljelle vain pienen pieniä kiteitä.
28 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
Veden puolella Kaupungistuminen, teollistuminen ja tehostuva maatalous kuluttavat Aasian vesivaroja ja ympäristöä. Vesi ja kehitys -tutkimusryhmä tuottaa tietoa ongelmien ratkaisemisen tueksi. Teksti Tea Kalska Kuva Olli Varis
I
HMISVIRTA Aasian miljoonakaupunkeihin on vuolas kuin Ganges-joki. Talous kasvaa – lisääntynyt teollisuus imee rattaisiinsa suuria määriä vettä ja päästää ympäristöön myrkkyjä. Samaan aikaan maataloutta tehostetaan. ”Verrattuna Afrikkaan tai Latinalaiseen Amerikkaan maatalous on Aasiassa hyvin intensiivistä ja kuluttaa vettä paljon enemmän nyt kuin 50 vuotta sitten. Monissa isoissa joissa, kuten Induksessa, Keltaisessajoessa ja Gangesissa maatalouden vedenkäytön vaikutukset näkyvät selvästi. Kuivat kaudet ovat jokialueilla huomattavasti vaikeampia kuin ennen”, kertoo professori Olli Varis Aalto-yliopiston Vesi ja kehitys -tutkimusryhmästä. Varis ryhmineen on ollut mukana ratkomassa Aasian vesiongelmia yli 20 vuotta. Ryhmä antaa jatkuvaa tieteellistä konsultaatiota muun muassa eri maiden ministeriöille ja muille kes-
keisille päätöksentekijöille, kuten Mekongin vesiensuunnittelun kattojärjestölle, Mekong-komissiolle. Vesitutkimus on Aasiassa erityisen tärkeää, koska siellä varsin pienille alueille pakkautuu yhä valtavampi määrä ihmisiä: pelkästään Ganges- ja Brahmaputra -jokien alueella Pohjois-Intiassa ja Bangladeshissa elää noin 650 miljoonaa ihmistä. Maankäytön muutokset vaikuttavat myös luonnonilmiöihin, kuten tulviin. Kun ihmisiä on paljon pienellä alueella, katastrofin sattuessa tuho on suurta. Mutta miten tehostuvan maatalouden vedenkäyttöä voisi hillitä, jos viljellessä on pakko kastella? ”Viljelykasvien valinnalla voi vaikuttaa. Kuivilla alueilla ei kannattaisi tuottaa kasveja, jotka kuluttavat paljon vettä. Maatalouspolitiikkaa on kuitenkin vaikea ohjata rationaaliseksi. Kuten EU:ssa, myös Aasiassa maatalouteen
29
Aiheesta–On topic
likainen vesi on jokapäiväinen ongelma. Varakkaammilla asuinalueilla nautitaan talouskasvusta ja puhtaasta vedestä. ”He, jotka Aasiassa hyötyvät kaupungistumisesta ja teollistumisesta, eivät ole niitä, jotka kärsivät eniten ympäristöongelmista ja likaisesta vedestä.” Räjähdysmäinen kaupungistuminen muuttaa myös ihmisten sosiaalisia verkostoja ja aiheuttaa syrjäytymistä. Kun maalta kaupunkiin muuttanut ihminen raataa rakennustyömailla, eikä lopulta jaksakaan, hän syrjäytyy ja on yksin miljoonien joukossa. Eriarvoistuminen kiihtyy ja slummien ihmiset kärsivät vesiongelmista. ”Vesikysymykset ovat aina myös sosiaalisia kysymyksiä”, Olli Varis muistuttaa.
myös paljon ympäristöä pilaavia lannoitteita ja kemikaaleja. Vauraiden kuluttajien sesongit vaihtuvat tuhkatiheään, ja ihmiset ostavat paljon uusia vaatteita. Tässäkin tapauksessa talouskasvu ja ympäristön hyvinvointi törmäävät – puuvillan viljely tuo Aasiaan työllisyyttä ja parantaa kansantaloutta. ”Ostamalla ympäristömerkittyjä vaatteita kuluttaja voi parantaa Aasian kansantaloutta ympäristöystävällisemmin, mutta ympäristömerkittyjen vaatteiden tuotannon lisääminen vaatii sekin tietynlaisia rakenteita, joissa on vielä paljon parantamisen varaa.”
Päättäjät ottavat tutkimuksen vakavasti
Olli Varis toivoo, että hurjan kaupungistumisen ja talouskasvun keskellä mahSuomalainenkin dollisimman moni pääsisi nauttimaan kuluttaja voi vaikuttaa kehityksen hyvistä puolista ilman vesiAasian vesiongelmat vaikuttavat ja ympäristöongelmia. Vesi ja kehitys Variksen mukaan muuallakin – saas-ryhmä edistää kestävää kehitystä ja teet menevät veden mukana hydrologihyvinvoinnin tasapuolisempaa jakautuseen kiertoon ja aiheuttavat ilmastonmista paitsi konsultoinnilla, myös muutosta. korkealla teknologialla ja kenttätutki”Vesi on maapallon verenkierto, sillä muksella kylissä ja kaupungeissa. ”Olemme tehneet esimerkiksi paikkasen kautta ympäristön epäpuhtaudet leviävät ihmisille ja ekosysteemeille.” tietoanalyysejä ja simuloineet patojen Mitä länsimaalainen sitten voi tehdä, ja maatalouden lisääntymisen vaikutukjottei pahentaisi Aasian vesiongelmaa sia. Kambodžassa laitoimme kaikki liittyy voimakkaita eturyhmiä, joilla on entisestään? väestönlaskentatiedot GIS-paikkatietoverkostoja kaikkialla.” systeemiin ja simuloimme sitä, kuinka ”Ruokavalinnoilla voi vaikuttaa. Kilo riisiä kuluttaa neljä kuutiota – eli muuttuvat tulvat vaikuttavat maanPadot kiusaavat naapurimaita viljelijöihin. Kylissä ja kaupunkien 4000 litraa – vettä Vietnamissa tai Aasiassa vesi voi luoda ristiriitoja slummeissa olemme tehneet analyyseja Thaimaassa. Riisin voi vaihtaa esimaiden välille. Varis kertoo, että esielinkeinoista ja maankäytöstä.” merkiksi Suomessa tai Baltiassa merkiksi Kiina rakentaa patoja, joista Vaikka vesi- ja ympäristöasiat ovat tuotettuun ohraan tai perunaan.” naapurimaat kärsivät ja Kiina hyötyy Julkisessa keskustelussa korostuneita monissa Aasian maissa huolestuttavalla taloudellisesti – näin tekee myös Intia lihansyönnin ympäristöhaittoja Varis ei tolalla, Varis painottaa, että maanosasBangladeshille. sa myös tehdään paljon ja tieteellinen kaikilta osin allekirjoita. ”Patoja rakennettaessa jokien tutkimus otetaan vakavammin kuin ”Kehittyneimmissä Aasian maissa luontainen virtausrytmi muuttuu, Euroopassa. Tutkimuksella voi todella etenkin sian- ja kananlihan tuotanto jolloin luonto, kalasto ja jokirantoolla vaikutusta myös poliittisiin päätökon tehokasta, eikä se välttämättä ole jen maanviljely kohtaavat ongelmia. Laosissa Kiinan padot vaikuttavat joki- ympäristölle haitallisempaa kuin tuonti- siin. ”Etenkin Kiinassa ja Intiassa koluvalkuaisen, kuten soijan käyttö. Kiina rantojen eroosioon niin, että kaupungit tusta arvostetaan hyvin paljon ja suuri tuo suuren osan soijasta Brasiliasta, alkavat syöpyä jokiin.” osa ministeriöiden asiantuntijoista on jossa alkuperäiskansat joutuvat väisNousevan elintason myötä Aasian tohtoreita. Yritämmekin toimia lähellä kaupunkeihin rakennetaan viemäröintiä tymään soijapeltojen tieltä. Eläinten poliittisia päättäjiä ja suunnittelukohtelun eettisyys on tietenkin toinen ja jätevesien puhdistusta, mutta vain organisaatioita. Eräs julkaisuistamme kysymys.” osalle ihmisistä. Tyypillisessä aasialaijopa päätyi Kambodžan pääministerin Yksi pahimmista vesisyöpöistä on sessa suurkaupungissa 20–40 prosentpöydälle.” puuvilla, jonka viljelyssä käytetään tia ihmisistä elää slummeissa, joissa
30 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
The solar revolution Novel innovations in nanotechnology enable the manufacture of cheap, effective and aesthetic solar panels, writes Hele Savin, Docent and the head of the Electron Physics Research Group.
E
nergy is one of the main challenges of the 21st century, as global energy consumption keeps on increasing while conventional energy sources gradually deplete. Furthermore, global warming is forcing us to ask how much more atmospheric carbon dioxide emissions can be tolerated. The sun could offer a natural solution to all of this – the solar radiation the Earth receives over just a few minutes could supply global energy needs for an entire year. Scientists all over the world and here at Aalto University are working intensively on the grand challenge to tap the sun’s enormous electricitygeneration potential on a large scale. It is quite clear that solar power will eventually take the lead position in global energy production – it is only a question of time. Current forecasts predict this will happen by no later than 2060, but it is possible that the solar revolution will take place much earlier. This will
partly depend on us – the scientific community – and the discoveries that we make. It should be noted that solar power is already a multi-billion euro business, with some 80 GW of photovoltaic (PV) capacity already in place. This is equal to the power output of 50 Olkiluoto 3 new nuclear power reactors operating at full capacity. For example, Germany produced 22 GW of PV on a sunny day this spring, enough to cover 50% of the country’s electricity consumption. The growth of the photovoltaic industry has been faster than anybody could have ever predicted. This is due to recent advances in solar cell technologies and the constantly increasing price of non-renewable energy. The cost per kilowatt hour of electricity produced with residential PV cell systems has already reached so-called grid parity in Germany, which means that the real cost (no subsidy support) of solar
Tieteestä–On science
electricity for residents is less than the price they would pay for power from the grid. The price of solar electricity inside the grid is already competitive with conventional power sources in many locations, and this general grid parity is approaching us as well. Predictions say that this should happen as soon as 2013 in Southern Europe and by 2020 in the rest of Europe. In Finland, we should start thinking about the huge potential for the export industry. It is clear that countries that obtain knowledge and experience today will most probably have an edge when solar energy becomes an even bigger business than oil is today.
Alternatives for silicon technology? The core of traditional photovoltaic cells is formed by a semiconductor, a highly purified wafer of crystalline silicon. So far, silicon-based solar cells have been most successful at producing cost-efficient electricity – but there are also promising other technologies, made of more exotic materials and thin films, the price of which has recently become competitive with silicon technology. However, the best alternative low-cost technologies still consist of rare earth materials or at least require a much larger surface area to produce the same amount of electricity as silicon. Accordingly, silicon technology has again increased its global market share in recent years. Some believe that the main challenger for silicon will be something entirely different: extremely efficient high-cost multi-junction cells, which utilise relatively cheap mirrors/lenses and tracking systems that concentrate sunlight on a small area. This technology is known as concentrated photovoltaics (CPV). Even though it relies on very expensive solar cell technology, CPV is expected to become common in locations like deserts that
31
receive lots of direct sunlight. The main benefit of this method is that it achieves the same power output as competing technologies with much smaller materials consumption and area requirements. The best technology may not be the ultimate winner, but the possibility to produce massive volumes of modules without too many new investments might play an even more critical role in the future. Most probably, each solar technology will find a niche area and market, and research on each technology will support also the other alternatives. Scientists have in fact already made initial attempts to mix technologies, building cells that apply more than one approach. This may well prove the ultimate way to move forward.
From conventional blue to stylish black In addition to cost, consumers and architects also care about the aesthetics of the panels on their rooftops. They are even willing to tolerate a trade-off between appearance and the cost of electricity. Scientists often find this hard to accept, but we cannot ignore the visual aspects and should instead aim at deeper collaboration with designers. The first colour that comes to mind when people think about solar panels is blue (notice that I am not talking about heat-generating solar collectors that look completely different). The blue colour comes from the panel’s anti-reflection coating, which is made of silicon nitride (SiN) of a specific thickness that is proportional to the wavelength of incoming sunlight. The anti-reflective properties are typically optimised for a wavelength of 600 nm, where sunlight has its maximum intensity. From the fabrication point of view, it is rather straightforward to change SiN thickness to produce almost any desired colour. Some companies are already offering pink, yellow, green and
32 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
red panels. Of course, different colours come with a trade-off in terms of energy production capacity. Researchers at Aalto are addressing the energy challenge by utilising nanotechnology in the fabrication of solar cells, which can be applied to various materials and photovoltaic technologies. For instance, we are currently working with the novel idea to add specific nanoscale structures onto silicon cells to enable superior performance in light absorption. We have recently demonstrated for the first time that no trade-off between absorbency and energy output needs to exist. This technology enables more efficient solar cells and thereby cheaper kilowatt hours. Moreover, the nanosturctured surface gives these cells a good-looking mat-black finish.
Cheaper electricity through nanoscale engineering of dirty materials One of the most expensive fabrication steps for leading solar panel types is the purification of silicon. The purification step also consumes lots of energy, which naturally increases the price of these panels. Aalto researchers are attempting to get rid of the cleaning procedure simply by making solar cells from more impure materials. The approach that we use requires a deep understanding of the defect and impurity reactions both during cell processing and under final illumination operation. We have recently been able to demonstrate that dirtier material actually results in better electricity output, provided that all processing parameters are well controlled. Another development that consumers will soon notice is back-contacted cell technology. This means that metal wires will disappear from the visible side
of the panel, eliminating shadowing losses and making the panels look more stylish as well. Such technology is, of course, more expensive, but the benefits are expected to outweigh the additional cost. Before back-contacted cells enter the market more widely, another type of cell, made with so-called wrapthrough technology, will become available. Instead of the rather thick straight silver lines that now lie on top of the cells, customers can have any design decorating the front silver pattern. This technology tolerates less pure materials, possibly making dirty silicon a viable option as well. All of the mentioned trends are good examples of successful innovations, which derive from fundamental research. Yet we are still very far from realising the full potential of each technology, whether based on organics, thin films, silicon or CPV. The fundamental photovoltaic research done at universities is essential to our progress towards the new era of solar energy.
– Hele Savin
References: t International Technology Roadmap for Photovoltaics (ITRPV.net), 3rd Ed. March 2012. t European Photovoltaic Industrial Association, Global Market Outlook for Photovoltaics until 2016, May 2012. t P. Repo et al., Journal of Photovoltaics, in press. t V. Vähänissi et al., Prog. Photovolt: Res. Appl., March 2012. t H. Savin et al., Appl. Phys. Lett. 95, 15211 (2009).
10 min
33
Energised by the sun Text Tea Kalska Photo Sarri Kukkonen Who are you? I’m Hele Savin, Docent and head of the Electron Physics Research Group at the Department of Micro- and Nanosciences. My group studies silicon-based solar cells, among other things. When did you discover that you wanted to work in science? I liked maths and physics in school – engineering disciplines were my thing. My dad is a Helsinki University of Technology (TKK) graduate and he works as a researcher. As a kid, I loved visiting him at work and was fascinated by the technical equipment they used. In 1996, I started at TKK majoring in microelectronics. Why did you decide to focus specifically on solar energy? Microelectronics conferences have in recent years attracted more and more solar energy researchers, as the materials and technology used by both fields of science are converging. I noticed that solar energy was associated with intriguing problems that are very similar to what I had earlier managed to solve in microelectronics.
How did you establish a network in the science community? I’ve spent a year working abroad on two occasions. This was very motivating and helped in the creation of international networks. I worked at Berkeley during my post-graduate studies and at the Fraunhofer Institute of Solar Energy after I received my PhD. Foreign institutions possess very advanced solar energy research instruments because they have been exploring the subject for a long time. I’ve done my best to draw knowledge and competence from abroad and introduce it here at Aalto as well. I’ve also brought some international researchers into my own group. What’s so fascinating about solar energy? It’s already certain that solar power will be a big issue. It has enormous energy generation potential. I am, however, a scientist at root – solving the technical challenges associated with solar power intrigues me most of all. What do you want to achieve as a researcher? My dream is that technology developed by me will be utilised by the global photovoltaic industry. The ERC grant I just received will hopefully bring this dream closer to reality.
34 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
Mukana olivat Nicholas Torretta (kuvassa edessä), Patrick Lees ja Jonathan Ko sekä Antti Hellgren ja Gospel Oparaocha.
Siellä–In there
35
Ison palapelin äärellä Opiskelijaryhmä matkusti Mosambikiin kehittämään paikallista liiketoimintaa mutta huomasi, että tehtävää onkin enemmän. Teksti Nina Erho Kuvat Antti Hellgren ja Patrick Lees
36 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
K
UN ANTTI HELLGREN ja neljä muu-
ta nuorta miestä saapuvat maaliskuisena iltana Lionden kylään Mosambikissa, sähköt ovat poikki. Taskulamppujen valossa Antti ja Patrick Lees kurkistavat huoneeseen, johon heidän on tarkoitus majoittua paikallisen perheen talossa. Huone on tyhjä, ja Antti ehtii juuri kiitellä mielessään retkipatjaansa, kun Patrick sanoo: ”Harmi, että ei tullut retkipatjaa mukaan.” Nuorukaiset ovat Aalto-yliopiston opiskelijoita, ja heidän matkansa Suomesta Mosambikiin liittyy poikkitieteelliseen Creative Sustainability opinto-ohjelmaan, joka kouluttaa kestävään kehitykseen erikoistuneita ammattilaisia. Ohjelmaan kuuluvalla How to Change the World -kurssilla tehdään vastuulliseen liiketoimintaan liittyviä projektitöitä. Antin ja Patrickin ryhmän yhteistyökumppani on Mosambikin tiede- ja teknologiaministeriön paikallisosasto,
ja projektin tarkoituksena on kehittää Lionden viljelijöille ja ruoantuottajille liiketoimintamalli, joka auttaisi näitä saamaan paremman tuoton tuotteistaan. Parempi tuotto parantaisi kyläläisten toimeentuloa ja auttaisi heitä kohentamaan elinolojaan riippumatta ulkopuolisesta avusta.
Mangoja kasvaa pihassa Kun majoitusjärjestelyjä on vähän aikaa ihmetelty, Antille ja Patrickille löytyy naapurista lainaksi patja. Sillä nukutun, trooppisen lämpimän yön jälkeen he ja toisen perheen luona majoittuvat muut ryhmäläiset Jonathan Ko, Gospel Oparaocha ja Nicholas Torretta saavat kyydin kylässä sijaitsevalle Millennium Village -toimistolle. Lionden kylä kuuluu YK:n Millennium Village -ohjelmaan, joka auttaa yhteisöjä nousemaan köyhyydestä tarjoamalla veteen, puhtaanapitoon, terveyteen, koulutukseen ja maanviljelyyn liittyvää teknologiaa ja neuvontaa. Tavoitteena
on, että rahoituksen päättyessä – Lionden kohdalla vuonna 2014 – yhteisöt olisivat omavaraisia. Toimisto on opiskelijoille viikon ajan työpaikka ja tukikohta, josta käsin he myös reissaavat kartoittamassa paikallisia olosuhteita ja toimintaa. Illat he viettävät isäntäperheiden luona – Antin ja Patrickin tapauksessa yhteisen aterian ja telkkarista tulevien saippuasarjojen merkeissä. Peseytymiset perheessä hoidetaan kaatamalla vettä iholle lasista, mutta toki ei-länsimaisilla olosuhteilla on toinenkin puolensa. Esimerkiksi mangoja, avokadoja ja passionhedelmiä kasvaa omassa pihassa, ja pimeän laskeuduttua tulikärpästen tanssia on huikeaa katsella.
Kehitystä ja kehitettävää Ryhmän kiertäessä haastattelemassa paikallisia viljelijöitä ja ruoantuottajia tulkkeina toimivat Mosambikin virallista kieltä portugalia osaava Nicholas
37
Siellä–In there Ylhäällä: Antti Hellgren kuuli riisipellolla jylinää. Äänen lähteeksi paljastui ruoska, jonka äänellä pelotellaan lintuja pois pellolta. Alhaalla: Antti ja Patrick Lees veivät isäntäperheelleen Gongoloille tuliaisiksi suklaata.
KYLÄLÄISTEN VILJELYMENETELMISSÄ JA -VÄLINEISSÄ ON EDELLEEN PARANNETTAVAA
Karjaa paimennetaan rakenteilla olevan uuden Millennium Village -toimiston lähellä. Maanviljelijöitä palveleva toimisto rakennetaan peltojen keskelle.
ja ryhmän autonkuljettaja David, mutta aivan helppoa tiedonkeruu ei ole, sillä osa vastauksista pitää kääntää seudun omalta kieleltä. Tutkimuksissaan opiskelijat saavat tietää, että Millennium Village -projektin aikana kastelujärjestelmä on kehittynyt, viljelijöiden yhteistyö on parantunut ja tuotantomäärät ovat lisääntyneet niin, että tavaraa riittää myyntiinkin. Silti ryhmä huomaa myös ongelmia. Kyläläisten viljelymenetelmissä ja -välineissä on edelleen paljon parantamisen varaa. Sadosta saatu hinta on epävakaa, sillä suuri osa vihanneksista kuljetetaan sellaisenaan myytäväksi pääkaupunkiin Maputoon, missä tukkuhinta vaihtelee ja kilpaileminen eteläafrikkalaisten tehotuotteiden kanssa on vaikeaa. Maataloustuotteiden jalostaminen kylässä on vähäistä, koska kyläläiset tuntevat tarvitsevansa rahan tuotteistaan heti, vaikka sitä tulee >>
38 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
SADOSTA SUURI OSA KULJETETAAN MYYTÄVÄKSI PÄÄKAUPUNKIIN MAPUTOON
vähemmän kuin mitä tulisi jalostetuista tuotteista. Jos tuotteita jalostetaan, prosessit ovat hitaita, ja raaka-aineet, kuten keksien valmistamiseen tarvittavat maniokkijauhot, tapaavat loppua kesken ennen kuin uutta satoa saadaan. Omien, uusien ideoiden ja parempien toimintatapojen keksimiseen ei oikein ole perinteitä eikä tarmoa.
Voiko siitä kertoa? Havaintojen karttuessa opiskelijoille alkaa kirkastua, että vaikka kylässä on jo saatu paljon aikaan, perusasioiden kanssa pitää vielä tehdä paljon työtä ennen kuin liiketoimintamallista voi olla hyötyä. Ajatusta ei ole helppo hyväksyä, koska se on ristiriidassa tehtävänannon kanssa ja opiskelijoita mietityttää, onko heillä riittävää osaamista kommentoida muuta kuin liiketoimintamallia, jonka kehittämiseen he ovat varautuneet. Toisaalta osaan havaituista ongelmista näyttäisi olevan melko yksinkertainen ratkaisu, ja ainakaan ongelmat eivät ratkea, jos projektin toimeksiantaja ei saa niistä tietoa. Lopulta ryhmäläiset päätyvät laatimaan uuden, alkuperäistä laajemman tutkimussuunnitelman ja kirjaamaan sen mukaisesti raporttiinsa paitsi liiketoiminnan kehittämiseen myös infrastruktuuriin ja motivoimiseen liittyviä huomioitaan ja ehdotuksiaan. He esimerkiksi ehdottavat, että kyläläiset kylväisivät vain afrikkalaisiin oloihin kehitettyjä siemeniä ja erikoistuisivat tiettyihin lajeihin, jolloin
Opiskelijoiden pyyntö saada kuvata paikallista arkea nauratti Maputon markkinoilla.
tietotaidon kertyminen niistä olisi nopeampaa. He myös ehdottavat, että kylässä järjestettäisiin ryhmä- ja luovuustyöpajoja. Liiketoimintaa olisi helpompi kehittää, jos kyläläiset tuntisivat oikeasti olevansa yhteisö, jossa jokainen voi keksiä uutta ja vaikuttaa.
Kenttätyö opettaa Opiskelijaryhmää projektissa ohjannut Kauppakorkeakoulun professori Minna Halme sanoo, että heidän ratkaisunsa oli oikea. ”Kentällä huomataan usein, että ennakko-oletukset eivät pidä paikkaansa ja että toimeksiantoa pitää muokata.
Hyvää konsultointia on ohjata huomio ongelmiin, jotka oikeasti havaitaan, ei tuottaa näennäisratkaisuja.” Professori Halme työskentelee vastuullisen liiketoiminnan tutkimusryhmässä, joka on viime vuosina toteuttanut yhteistyöverkostonsa kanssa useita käytännönläheisiä tutkimushankkeita muun muassa Mosambikissa, Tansaniassa, Etelä-Afrikassa, Keniassa, Vietnamissa, Perussa ja Intiassa. Yhteistyökumppaneina on julkishallinnon toimijoita, yrityksiä ja kansalaisjärjestöjä Suomesta ja ulkomailta. Halme sanoo, että että opiskelijoille pyritään antamaan tutkimushankkeista tehtäväksi selkeästi rajattuja osia. >>
39
Siellä–In there
Aalto Global Impact ruokkii uutta Aalto-yliopistossa perustettiin vuoden alussa Aalto Global Impact -toimintamalli. Sen tarkoitus on saattaa yhteen eri toimijat, jotka työskentelevät globaalien yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi. Verkoston toivotaan edistävän tiedonkulkua sekä synnyttävän uusia yhteistyösuhteita, yhteistyöhankkeita, metodeja, käytäntöjä ja työkaluja. Ensimmäinen Aalto Global Impact -workshop järjestettiin huhtikuussa Otaniemessä. Aallon tutkijoiden, professoreiden ja opiskelijoiden lisäksi verkosto toivottaa tervetulleeksi mukaan yliopiston ulkopuoliset toimijat. — aaltoglobalimpact.org
Traktorilla kuljetetaan vihannekset pelloilta kylään, missä ne lastataan kuormuriin kuljetettavaksi pääkaupunkiin.
40 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
Siellä–In there
PROJEKTIT KASVATTAVAT YMMÄRTÄMÄÄN, MITEN ERI PUOLILLA MAAILMAA ELETÄÄN Patrick Lees asettui kuvaan hänen ja Antti Hellgrenin paikallisten naapureiden kanssa.
Se, että tehtävät eivät todellisuudessa aina osoittaudu selkeiksi, on hänestä silti hyvä asia. ”Teoriaopinnot totuttavat siihen, että olemassa on tehtäviä ja niiden ratkaisuja. Käytännön projektit opettavat, että parhaat ratkaisut eivät välttämättä ole vastauksia annettuihin kysymyksiin vaan ne oikeat kysymykset pitää itse löytää.”
Auttaminen kannattaa Vaikka opiskelijoiden tutkimusraportissa on paljon konkreettisia ehdotuksia, he toteavat myös, että se on vasta perusta ja että jatkotutkimukselle on ehdottomasti tarvetta. Ryhmä olisi myös itse innokas osallistumaan siihen – tuloksia halutaan. Ryhmän into ilahduttaa professori Halmetta, mutta hän muistuttaa myös, että opettajan näkökulmasta opiskelijaprojekteissa on vielä muitakin pointteja.
”Projekteissa syntyy yhteistyösuhteita ja ne kasvattavat ymmärtämään, miten eri tavoin eri puolilla maailmaa eletään ja että ihmiset ovat ihmisiä, vaikka olosuhteet olisivat erilaiset kuin omat. Tältä pohjalta opiskelijat pystyvät tulevissa työrooleisssaan ajattelemaan globaalisti ja näkemään pidemmälle kuin oman välittömän hyötynsä.” Creative Sustainability -opintoohjelmaan hakee paljon opiskelijoita, ja myös opetustyössään Halme on pannut tyytyväisenä merkille, että into parantaa maailmaa on opiskelijoiden keskuudessa kasvamassa. Mutta eikö maailmanparannus-sanalla ole joskus myös kielteisiä, vähän määräileviä kaikuja? Minna Halme vastaa, että tietenkään tutkijat eivät vain marssi jonnekin ja ala määräillä, vaan tutkimusta suunnitellaan sen mukaan, minkälaista yhteistyötä ja apua paikalliset toimijat toivovat ja
minkälaisia projekteja paikan päällä on jo menossa. Se, että muutosten aikaansaaminen on usein hidasta ja epävarmaa, on niin ikään Halmeella tiedossa. Hän kuitenkin huomauttaa, että varmin tapa jäädä ilman tuloksia on ajatella, että en tee mitään, kun ei se kuitenkaan auta. Se, että rikkaiden maiden pitää auttaa köyhempiä, on professori Minna Halmeen mielestä itsestään selvää. ”On houkuttelevaa oikeuttaa silmien sulkeminen ongelmilta sillä, että annetaan ihmisten elää maassaan maan tavalla, mutta harvoin alkuperäistä maan tapaa enää on olemassa. Köyhissä maissa on oltu pitkään ja ollaan edelleen hyötymismielessä läsnä. On oikein, että siellä ollaan myös mukana kehittämässä asioita – yhteisöjen ehdoilla.”
Kolumni
41
Roolit vaihtoon Esimerkiksi se, että ihminen mieltää jonkin asian pyhäksi, tabuksi tai saastaiseksi. Suuret luvut, laajat väkijoukot ja pitkät aikajanat eivät herätä meissä tunnereaktiota. Tämä on erityisen haastavaa ympäristöaiheille, koska moni ongelma, ja myös sen ratkaisu, käsittää pitkiä ajanjaksoja, suuria numeroita ja tuhansia ihmisiä. Ilmastonmuutoksen peruskuvastoa ovat jääkarhut ja sulava jää. Jääkarhut toimivat tiettyyn pisteeseen saakka, koska niiden pyöreät piirteet ja tummat silmät ovat inhimillisiä. Tämä laukaisee meissä hoivaamisen tarpeen. Sulava jää on dramaattinen, kosketeltava esimerkki ilmaston lämpenemisestä, ja älyllisellä tasolla pystymme tajuamaan, että sulaminen ei ole hyvä asia. Mutta sulaminen ei laukaise oikeanlaista tunnereaktiota. Onko ihmisen historiassa lumen ja jään sulaminen koskaan ollut huono asia? Ei koskaan! Sulava jää tarkoittaa avautuvia kalavesiä, vapautuvia laidunmaita, kasvua, elämää, ruokaa. Kuivuus taas on paljon pelottavampi ilmiö, koska se on aina tarkoittanut nälkää ja kuolemaa. Kestävän kehityksen suunnittelussa ja ympäristöviestinnässä olisi siirryt-
Sarri Kukkonen
Joskus toivoisin, että mainostajat ja luonnonsuojelijat voisivat vaihtaa osia. Copywriterit suojelisivat luontoa, ja ympäristöjärjestöt tuottaisivat mainoksia. Mainostajat muuttaisivat maailman lopullisesti, ja ympäristöjärjestöt onnistuisivat myymään ainoastaan niitä asioita, joita todella tarvitsemme. Ja maailma olisi parempi paikka. Myönnetään – ympäristönsuojelijoilla on huomattavasti vaikeampi tehtävä, mutta mainosmaailmassa on paljon asioita, joista voisimme ottaa opiksi. Mainostaminen on ällistyttävän tehokasta, koska se kohdistaa viestinsä sisäänrakennettuihin vaistoihin, jotka ovat tiukasti sidoksissa tunteisiimme, kun taas ympäristökampanjat vetoavat pääsääntöisesti järkeemme ja päättelykykyymme. Toisin sanoen: ympäristökampanjat vetoavat ihmiseen, joka haluaisimme olla, kun taas mainokset vetoavat eläimeen, joka olemme. Ympäristöä suojelevia tuotteita, palveluja ja kampanjoita tulisi lähestyä kuin mitä tahansa muun tuotteen suunnittelua: mikä motivoi käyttäjää? Mitkä ovat käyttäjän tarpeet? Millainen on käyttäjäkokemus? Esimerkiksi kampanja, joka pyrkii kitkemään kuluttamista, on tuomittu epäonnistumaan, koska se sivuuttaa yhden ihmisen perustarpeista. Kuluttaminen ja shoppailu on pohjimmiltaan resurssien keräämistä, joka palkitsee meidät mukavuuden ja turvallisuuden tunteella, koska se on ollut evoluutiomme kannalta hyvä henkiinjäämisstrategia. ’Älä osta mitään’ -päivä saa minut turhautumaan, koska sitä suunniteltaessa ei ole kysytty oleellisinta kysymystä: miksi me kulutamme? Kun mainostaja yrittää vastata tähän perustarpeeseen, ympäristöjärjestö taistelee sitä vastaan. Hölmöä. Parempi olisi hyväksyä keräilytarpeen tärkeys, etsiä kestäviä ratkaisuja sen tyydyttämiseksi tai miettiä niitä tunteita, jotka luonnollisesti hillitsevät kuluttamista.
tävä pois aatteellisista argumenteista ja mietittävä, mitkä asiat motivoivat ja hallitsevat yksilön jokapäiväistä elämää. Meidän tulisi myötäillä evoluutioamme, eikä kieltää sen olemassaoloa. En sano, että ympäristönsuojelijoista pitäisi tulla mainosmiehiä. Mutta kenties me voisimme ottaa esimerkkiä vaikka Pelastusarmeijan alkuajoilta, jolloin järjestö surutta otti sävelet suosituimmista kapakka- ja juomalauluista, ja sanoitti ne uudestaan hengellisiksi. Ota käyttöösi se mikä toimii vastapuolelle, ja pistä se toimimaan myös itsellesi. Tai Pelastusarmeijan perustajan William Boothin sanoin: ’Miksi saatanalla olisi parhaat sävelet?’.
John Webster — Kirjoittaja on elokuvaohjaaja, jonka töihin kuuluvat perheen öljytöntä vuotta käsitellyt Katastrofin aineksia (2008) ja tänä vuonna netissä julkaistu lyhytelokuvasarja Roskan uskomaton elämä. John Webster on valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitokselta vuonna 1996.
42 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
Suomi esittäytyy Shanghaissa Shanghai Radical Design Week syntyi edistämään Suomen ja Kiinan yhteistyötä.
Teksti Nina Erho Kuva RDW/Toni Rosvall Shanghaissa järjestetään loka –marraskuun vaihteessa kaikkien aikojen ensimmäinen Shanghai Radical Design Week. Kymmenpäiväinen ”viikko” käsittää yhteensä yli neljäkymmentä tapahtumaa, seminaaria, työpajaa ja näyttelyä, ja se on Helsingin designpääkaupunkivuoden suurin ulkomainen satelliittitapahtuma. Radical Design Weekin tarkoituksena on esitellä suomalaista osaamista ja edistää Suomen ja Kiinan yhteistyötä. Tyhjästä hankkeen ei kuitenkaan tarvitse aloittaa, sillä Suomi-kiinnostusta ovat jo pohjustaneet muun muassa pari vuotta sitten järjestetyn Shanghain maailmannäyttelyn ohjelmisto sekä Aalto-yliopiston ja Shanghain Tongjiyliopiston strateginen yhteistyö. Muita hankkeita, joihin Radical Design Week linkittyy, ovat samaan aikaan järjestettävä Shanghain kansainvälinen designtapahtuma D-Week ja meneillään oleva EU:n ja Kiinan kulttuurien välisen dialogin teemavuosi.
Aallon suurin hanke RDW:lla on NEXT Design -näyttely, joka esittelee tuoreiden maistereiden opinnäytetöitä. Näyttelyyn on valittu 33 työtä keväällä Helsingissä järjestetystä MoA’12 -näyttelystä, ja sen ajatuksena on luoda visio muotoilun tulevaisuudesta. Shanghai Radical Design Weekin päätukija on opetus- ja kulttuuriministeriö. Kaikkiaan järjestelyihin osallistuu kymmeniä tahoja, joiden joukossa on monia isoja suomalaisyrityksiä. Radical Design Weekin ohjausryhmän puheenjohtaja, professori Yrjö Sotamaa iloitsee toimijoiden runsaudesta. ”Kun iso määrä eri alojen ihmisiä kokoontuu useammaksi päiväksi tiiviisti
yhteen, se luo mahdollisuuksia keksiä uusia ideoita, jotka eivät syntyisi normaaleissa neuvottelupöydissä.” Järjestäjien moninaisuus mahdollistaa runsaan ohjelmiston monille eri kohderyhmille. Paitsi vaikutteiden viejiä Kiinaan, Sotamaa toivoo RDW:n suomalaisosallistujien olevan myös vaikutteiden tuojia kotimaahan. ”Kuva Kiinasta on usein aika suppea. Paikan päällä käydessään näkee maan dynamiikan, mittakaavan ja mahdollisuudet aivan toisella tavalla.” — Shanghai Radical Design Week 26.10.–4.11.2012 radicaldesignweek.com
Aalto-yliopisto kuuluu Shanghai Radical Design Weekin pääyhteistyökumppaneihin. Aallosta on RDW:lla mukana niin johtoa, professoreita kuin opiskelijoita.
Jussi Ukkonen
Aalto näkyy monin tavoin
Jussi Ukkosen lomakylä lähtee mukaan Yksi Radical Design Weekin NEXT Design -näyttelyyn lähtevistä töistä on Jussi Ukkosen diplomityö Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun arkkitehtuurin laitokselle. Ukkosen työ on suunnitelma lomakylästä, jossa turismi ja luonto voivat elää sovussa. Ukkonen kertoo sittemmin oppineensa arkkitehdin työstä niin paljon uutta,
että diplomityötä tekisi jo mieli parannella. Päällimmäinen tunne näyttelyyn pääsemisestä on kuitenkin ilo. ”On hienoa, että Aalto vie työn maailmalle ja että se saa näkyvyyttä tunnettujen suomalaisten brändien ja muiden kiinnostavien töiden rinnalla.” Vaikka muotoilijoiden työtä on helpompi poimia monistettavaksi kuin
arkkitehdin työtä, Ukkonen sanoo, että näyttelyt voivat tuoda myös arkkitehdin taidoille ja ajatuksille myönteistä huomiota ja sitä kautta lisää toimeksiantoja. ”Toivon, että luontoa ja luontosuhdetta koskevat ajatukseni kiinnostavat myös globaalia yleisöä. Olisi kiva, jos näyttelystä seuraisi jatkonäyttelyitä tai yhteydenottoja maailmalta.”
Palstalla esitellään designpääkaupunkivuoden ohjelmistoa Aalto-yliopistossa.
43
Aalto ja Tongji yhteistyössä Aalto-yliopisto ja Shanghain Tongji-yliopisto ovat tehneet strategista yhteistyötä Aallon perustamisvuodesta 2010. Niiden yhteisenä tavoitteena on kehittyä maailmanluokan yliopistoiksi ja tukea kestävää yhteiskuntakehitystä ja maiden innovaatiokykyä. Yhteistyön tärkeä konkreettinen ilmentymä on keväällä 2010 Tongjin Zhangwu-kampuksella avattu Aalto-Tongji Design Factory, joka edistää uudenlaisten oppimismahdollisuuksien ja koulutusprosessien luomista. Siellä järjestetään muun muassa viikoittaisia asiantuntijaluentoja, kansainvälisiä työpajoja, kaksoistutkinto-ohjelmia ja liikkuvuuskursseja.
Kalusteille identiteetti Opiskelijat saattoivat huonekaluyritykset ja muotoilijat yhteen Perussa. Teksti Tea Kalska
Yksilöllinen muotoilu erottaa eri yritysten tuotteet toisistaan, mutta Perussa huonekaluyritykset ovat pitkään kopioineet tuotteitaan pääasiassa ulkomaisista lehdistä. Aalto-yliopiston International Design Business Management (IDBM) -opiskelijoiden viisihenkinen tiimi matkusti Limaan auttaakseen paikallista huonekaluteollisuutta hyödyntämään yksilöllistä muotoilua kilpailuetuna. Kahden viikon aikana opiskelijat vierailivat viidessä paikallisessa huonekalualan pk-yrityksessä, puutyöpajoissa, sahoilla ja liikkeissä. He haastattelivat muotoilijoita, teollisuuden edustajia ja yritysten omistajia luodakseen liiketoimintamalleja yksilöllisen tuotteen muotoiluun. Lopuksi yrityksille ja nuorille muotoilijoille järjestettiin seminaari, jossa liiketoimintamalleja sovellettiin ja muotoilusta pyrittiin tekemään yrityksen identiteettiä heijastava kilpailuvaltti. Tavoite osoittautui kuitenkin luultua vaikeammaksi täyttää.
Tiimin oli siis mietittävä, kuinka muotoilijat ja yritykset saataisiin työskentelemään yhteisessä seminaarissa. Apuna käytettiin valkoista valhetta. ”Pyysimme seminaariin paikallisen yliopiston muotoilun opiskelijoita ja väitimme, että he ovat tulkkeja. Lopuksi paljastimme yrityksille, että tässä työskennellään nyt muotoilijoiden kanssa. Valmistumassa olevat nuoret muotoilijat ymmärsivät yhteistyön edut.” Seminaarissa kaikki viisi yritystä onnistuivat kehittämään muotoilijoiden kanssa prototyypit, jotka olivat yrityksen identiteettiä ilmentävää yksilöllistä designia.
On mistä ammentaa
Projekti toteutettiin Perun Muotoiluyhdistyksen ja Perun valtion tukeman metsätuotteisiin keskittyvän innovaatiokeskuksen CITEmaderan kanssa. Tulevina vuosina projekti saa jatkoa. ”Seuraavaksi keskitymme yritysten palveluun ja siihen, kuinka se yhdistetään muotoilun ja identiteetin kanssa.” Perulla on Mendezin mukaan hyvät kulttuuriset ja historialliset lähtökohdat Epäluulosta onnistumiseen Projektin vetäjänä opiskelijoiden kanssa yksilöllisen designin tuottamiseen. Esimerkiksi inkakulttuurista ja sen Perussa vieraillut Rodrigo Cervantes väreistä voi ammentaa paljon. Perun Mendez kertoo tiimin huomanneen keskiluokkakin vaurastuu ja osaa jo pian, että perulaiset yritykset eivät vaatia tuotteelta laatua. halunneet luoda suhdetta muotoilijoi”Ennen kauniit esineet asetettiin hin. Muotoilijatkaan eivät luottaneet nurkkaan ja käyttöesineet ostettiin yrityksiin. ”Yritykset mielsivät muotoilun tekni- supermarketeista. Nykyään on alettu ymmärtää, että tuoli voi olla sekä kaunis senä piirtämisenä, ja jos liiketoiminta sujui, oltiin tyytyväisiä. Muotoilijat taas että käyttökelpoinen.” ajattelivat, että design on taidetta eivätPerussa vierailleen opiskelijatiimin kä halunneet olla yritykseen sidottuja. jäsenet olivat Eero Hintsanen, Oscar He myös pelkäsivät, että heidän ideansa Subirats-Kärkkäinen, Pekka Sihvola, varastetaan”, Mendez kuvailee. Tiina Witikkala ja Sun Huangying.
Kolumni
Energiaa tuutin täydeltä Energia on kiistatta yksi aikamme suurista haasteista. Aalto-yliopisto onkin nostanut sen yhdeksi strategiseksi teemakseen. Aallon juuri käynnistyneessä energiaohjelmassa satsataan tulevina vuosina yli kaksikymmentä miljoonaa euroa energiatehokkuuden tutkimukseen. Lisäksi Aallon korkeakouluissa on meneillään omia miljoonaluokan ohjelmia. Suomen yliopistoissa ei ole koskaan panostettu yhdellä kertaa näin paljon energiatutkimukseen. Panokset ovat kansainvälisestikin mitattuna suuria. Myös odotukset ovat suuret – maailmanluokkaan pääseminen ei ole nyt rahasta kiinni. Vaikka energia mielletään usein megawateiksi ja tekniikan alaksi, se ei ole yhden tieteenalan monopoli. Energia kytkeytyy ilmastonmuutokseen, yhteiskunnallisiin ja sosioekonomisiin kysymyksiin. Puhdas energia on vihreän talouden veturi. Lisäksi energian käytön takana on aina ihminen. Energiassa tieteiden välisillä rajoilla surffaaminen ei ole klisee, vaan ”must”. Tieteellisten läpimurtojen saavuttamiseksi pitää liittää osaamisia yhteen ja mennä reippaasti tieteenrajojen yli. Yliopistomme toimintamalli antaa mitä parhaimmat lähtökohdat tarvittavalle poikkitieteelliselle lähestymistavalle. Ajankohtaisia teemoja ovat esimerkiksi kaupunkien energiaratkaisut, kestävä biotalous sekä tuuli- ja aurinkosähkön laajamittainen hyödyntäminen. Monitieteisyys voi myös synnyttää uusia lähestymiskulmia. Mutta toteutuuko Aallon energiasatsauksissa yhteistyö humanistien, ekonomistien ja teknologistien kesken? Nykyajattelussa huipulle päästään tieteellisellä nerokkuudella. Yhteiskunnallisesti merkittävissä aiheissa tämä ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan relevanttia kysymyksenasettelua. Korostammeko liikaa suorittamista ja liian vähän ”oikeiden” asioiden tekemistä? Meidän pitää kyetä luomaan energiaongelmista uusia mahdollisuuksia
Maija Astikainen
44 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
teollisuudelle. Yliopistolle olisi tarjolla näkyvä rooli kansallisessa cleantechstrategiassa, jossa energia- ja ympäristöaiheista luodaan talouden uutta tukijalkaa. Samalla tulisi parantaa kansainvälistä näkyvyyttä, vaikka omasta takaa onkin resursseja. Miten miljoonille euroille saadaan paras vastine? Suuret tutkimusrahoittajat varmistavat tämän perinteisesti kilpailuttamalla ja arvioimalla. Olemme yliopistoissa tottuneet tähän, se on lähtökohtaisesti reilua. Strategisissa satsauksissa kyse ei kuitenkaan ole pelkästään rahasta ja sen jakamisesta, vaan yliopiston vipuamisesta huipulle niin tutkimuksessa kuin opetuksessa. On tunkeuduttava tuntemattomille alueille ja otettava tietoisesti enemmän riskejä kuin perinteisessä Tekesin tai Akatemian rahoituksessa. Tavoitteenahan on kvanttihyppy, ei vanhan jatkumo. Kysymystä voi pohtia myös sanaparien kautta: kilpailu – yhteistyö, säilyttävä – uudistava, poissulkeva – mukaansatempaava, eristäytyvä – vuorovaikuttava. Jos painotamme luettelon ensimmäisiä sanoja, luomme ehkä uuden rahasammon jo olemassa olevalle tutkimukselle – mallin, jossa energialeimalla tutkimuksen keisaritkin saavat uudet vaatteet. Entä mihin päädymme, jos painotamme jälkimmäisiä avainsanoja? Aalto-yliopiston Design Factory ja Venture Garage ovat menestystarinoita, jotka todistavat erilaisuuden ja uskalluksen voimaa omilla saroillaan. Löytyiskö energia-alalta omanalaisensa factoryt ja garaget tuomaan lisää inspiraatiota ja draivia?
Peter Lund — Kolumnin kirjoittaja on energiakysymyksiin erikoistunut teknillisen fysiikan professori Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulussa.
Lopuksi–Finally
45
Virpi Velin
Ajankohtaista
189 kampusvaihtoehtoa – Aallon Otaniemen ydinkampuksen ja sen keskeisten rakennusten suunnittelemiseksi järjestetyn arkkitehtuurikilpailun ensimmäinen vaihe päättyi elokuussa. Kilpailuun saapui määräaikaan mennessä 189 hyväksyttyä ehdotusta eri puolilta maailmaa. Ensimmäisen vaiheen tarkoituksena oli suunnitella kampusalueelle vetovoimainen ja elävä toiminnallinen keskus. Toisen vaiheen tehtävänä on laatia rakennuksille tarkempi toiminnallinen ratkaisu. Ensimmäisen vaiheen päätyttyä kilpailutöistä järjestettiin näyttely Otaniemessä. Tieto kilpailun toiseen vaiheeseen valituista töistä julkistetaan marraskuussa. campus2015.aalto.fi
Economics on nyt Business – Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun englanninkielinen nimi on muuttunut muotoon Aalto University School of Business. Aiempi englanninkielinen nimi oli Aalto University School of Economics ja sitä ennen Helsinki School of Economics. Kauppakorkeakoulun dekaanin Ingmar Björkmanin mukaan uusi nimi on täsmällisempi käännös koulun suomenkielisestä nimestä, ja se ilmaisee, että koulussa annetaan opetusta ja tehdään tutkimusta laaja-alaisesti kaikilla kauppatieteiden alueilla. Monilla ulkomaisilla huippukauppakorkeakouluilla on nimessään ”business”.
Lukuvuoden avajaispäivän Aalto Partyssa luotiin kilpaa visioita ihanasta uudesta kampuksesta.
Kolmas lukuvuosi alkoi – Aalto-yliopiston kolmannen lukuvuoden avajaisia vietettiin 4. syyskuuta Otaniemen kampuksella. Mukana oli liki kuusisataa aaltolaista ja yliopiston yhteistyökumppania. Rehtori Tuula Teeri totesi puheessaan, että vaikka tiukan talouden aikoina tarvitaan säästöjä ja tehokkuutta, niitä tulisi tavoitella harkitsemalla huolellisesti innovaatiojärjestelmän suuria kokonaisuuksia, ei köyhdyttämällä järjestelmää kauttaaltaan. ”Näennäisesti helppo mutta lyhytnäköinen ratkaisu on esimerkiksi jo lakiin kirjatun yliopistoindeksin leikkaaminen. Kun nyt yliopistojen uusi rahoitusjärjestelmä kannustaa laa-
tuun, indeksi tarvitaan turvaamaan toiminnan pitkäjänteisyys”, Teeri sanoi. Valtiovallan tervehdyksen tilaisuuteen toi opetusministeri Jukka Gustafsson. Tilaisuudessa jaetun Vuoden Aaltoteko -tunnustuksen sai Aalto-yliopiston tutkimuksen tukipalvelut -yksikkö. Avajaistilaisuuden jälkeen Otaniemen kampukselle istutettiin kukkasipuleita. Samassa yhteydessä Aalto-yliopisto ja AYY allekirjoittivat Aalto Garden Otaniemi -kaupunkiviljely-yhdistyksen perustamisasiakirjan. Avajaispäivä päättyi henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteiseen juhlaan, Aalto Partyyn.
Kohti kestävämpiä tapahtumia – Aalto-yliopisto on julkaissut henkilöstölleen Tapahtumakäsikirjan, joka sisältää tapahtumien järjestämisessä hyödyllisten vinkkien ja kontaktien lisäksi vahvan kestävän kehityksen näkökulman. Käsikirjaan on kerätty tietoa Aallon viestinnän, markkinoinnin ja strategisten tapahtumien tiimeiltä. Tärkeässä osassa siinä ovat myös kokemukset, jotka saatiin järjestettäessä korkeakouluopiskelijoiden kansainvälisiä SELL Student Games 2012 -urheilukisoja Otaniemessä keväällä.
SELL -kisojen järjestelyissä kiinnitettiin erityistä huomiota kestäviin kuljetuksiin ja hankintoihin, kierrätykseen ja materiaalien jatkokäyttöön sekä ympäristöviestintään. Kisat saivat SLU:n ekomerkin, ja niiden yhteydessä järjestettiin seminaari kestävän tapahtumatuotannon käytännöistä. Käsikirjasta otetaan pieni paperipainos, mutta pääasiallisesti sitä toivotaan käytettävän Aallon intranetin Insiden kautta, mistä se löytyy pdf-muodossa.
46 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
Lopuksi–Finally
Väitöksiä Teksti Tea Kalska
Valtaa ja kulisseja – Valtiotieteiden maisteri Juha Olava tutki väitöskirjassaan strategiatyökaluja yrityksen sisäisen vallankäytön välineinä ja totesi, että ne voidaan valjastaa edistämään yksilöiden ja ryhmien omia näkemyksiä ja intressejä yrityksessä. Suosittuja strategiatyökaluja yrityksissä ovat esimerkiksi SWOT-analyysi ja tuloskortit. Yritysten johtajat saattoivat aktiivisesti puolustaa suosimiaan malleja liikkeenjohdollisilla ja liiketaloudellisilla perusteilla. Ehdotetut mallit olisivat kuitenkin toteutuessaan vahvistaneet johtajien omaa toimivaltaa. Strategiatyökalujen organisaatiopoliittinen käyttö voidaan piilottaa vallitsevien liikkeenjohtamisen diskurssien tarjoamien perusteluiden taakse. Kulissit pysyvät pystyssä, koska yritysten moraalijärjestelmät tekevät työkalujen organisaatiopoliittisten vaikutusten julkituomisen vaikeaksi. Juha Olava 25.5.2012: Strategiatyökalujen organisaatiopoliittinen käyttö konsernin muutostilanteessa. Kauppakorkeakoulu.
Vähemmän katkoja paperikoneeseen – Paperikoneen toiminnassa katko on aina taloudellinen menetys. Mitä parempi ajettavuus paperikoneella on, sitä vähemmän katkoja koneella esiintyy. Diplomi-insinööri Markku Oran väitöstutkimuksessa selvisi, että paperin rakenne vaikuttaa paperikoneen ajettavuuteen. Ora tutki kokeellisesti rainan eli paperikoneessa ajettavan kuituverkoston lujuuden vaikutusta katkojen määrään koneella. Paperin formaatio on huono silloin, kun paperissa on paljon pinta-alaltaan pieniä, ohuita ja paksuja kohtia. Moderneissa paperikoneissa formaation parantaminen ei lisää märän rainan keskiarvolujuutta, mutta se vaikuttaa märän rainan vetolujuusvaihteluun. Tällä on merkitystä paperiteollisuuden kustannuksille. Jos lujuusvaihtelu saadaan alhaisemmaksi, paperia pystytään
valmistamaan heikommista ja halvemmista raaka-aineista vähemmillä katkoilla. Markku Ora 20.4.2012: The Effect of Web Structure on Wet Web Runnability. Kemian tekniikan korkeakoulu.
Vertaisverkkopalvelut, teknologia ja liiketoiminta – Diplomi-insinööri Mikko Heikkinen totesi väitöstutkimuksessaan, että mobiilit vertaisverkkopalvelut muuttavat vakiintuneita liiketoimintamalleja internetissä ja vaikuttavat mobiilien teknologioiden kehitykseen. Esimerkiksi verkkopuhelinpalvelu Skype ja vastaavat vertaisverkkoon perustuvat viestintäpalvelut vievät tulonlähteitä perinteisiltä puhelinoperaattoreilta, sillä ne antavat käyttäjien soittaa ulkomaanpuheluita ilmaiseksi tai hyvin edullisesti. Musiikin suoratoistopalvelu Spotify on toinen esimerkki vertaisverkkopohjaisesta palvelusta, joka on muokannut toimialansa rakenteita. Tutkimuksen mukaan mobiileilla, vertaisverkkopohjaisilla viestintä- ja sisällönjakopalveluilla on hyvät mahdollisuudet menestyä suomalaisten älypuhelinkäyttäjien keskuudessa. Mikko Heikkinen 8.6.2012: Techno-Economic Analysis of Mobile Peer-to-Peer Systems and Services. Sähkötekniikan korkeakoulu.
Kevättulvista talvitulviksi – Nykyinen tulvarytmi lumien lähtöön ajoittuvine kevättulvineen tulee muuttumaan, kertoo diplomi-insinööri Noora Veijalaisen väitöskirja. Tutkimus arvioi ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesistöjen virtaamiin ja tulviin Suomessa vuoteen 2100 saakka. Ilmastonmuutoksen selvimmät vaikutukset nähdään veden virtaamien vuodenaikaisvaihtelussa. Keskilämpötilan nousu ohentaa lumipeitettä erityisesti Etelä-Suomessa ja sateet saadaan
talvisin nykyistä useammin vetenä. Siksi kevään sulamistulvat pienenevät, mutta syksyn ja talven vesisateesta aiheutuvat tulvat kasvavat etenkin suurissa järvissä ja niiden laskujoissa. Talvitulvien riski kasvaa esimerkiksi Saimaassa, Päijänteessä ja Kymijoessa. Nykyisin vesistöjen vedenpinta tyypillisesti alenee talven aikana. Pitkäaikaiset talvisateet saattavat nostaa vedenpinnan yli tulvarajan. Noora Veijalainen 1.6.2012: Estimation of Climate Change Impacts on Hydrology and Floods in Finland. Insinööritieteiden korkeakoulu.
Pankkikriisit hallintaan – Kauppatieteiden maisteri Kimmo Soramäen väitöskirjassa sovellettiin sosiologien ja matemaatikoiden käyttämää verkostoanalyysiä pankkijärjestelmän riskien analysointiin. Soramäki loi mallin siitä, miten pankit ovat linkittyneet toisiinsa ja miten niiden välinen, pitkälle automatisoitu rahaliikenne toimii. Mallille olisi tarvetta esimerkiksi pankkikriisin partaalla olevassa Espanjassa. Soramäen mukaan malli auttaisi näkemään, mikä on kriisin todellinen tilanne: paljonko Espanjan pankeista on kadonnut talletuksia ja minne rahat ovat menneet. Soramäki yhdistää malliin myös inhimillisen päätöksenteon. Hän selittää agenttipohjaisilla malleilla pankkien kollektiivista käyttäytymistä tilanteissa, joissa niiden maksuvalmius heikkenee. Kimmo Soramäki 6.6.2012: Network Topology, System Mechanics and Behavioral Dynamics in Interbank Payment Systems. Perustieteiden korkeakoulu.
Tekniikan korkeakoulujen väitökset:
otalib.aalto.fi/en/collections/ e-publications/dissertations Kauppakorkeakoulun väitökset:
epub.lib.aalto.fi/fi/diss Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun väitökset:
books.aalto.fi
47
Kirsikka Vaajakallion väitöskirja oli sadas Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa tarkastettu väitöskirja.
Palvelumuotoilu pelaamaan! Suunnittelupelit helpottavat palvelumuotoilua, sillä niiden avulla erilaiset ihmiset ymmärtävät toisiaan paremmin, totesi Kirsikka Vaajakallio väitöskirjassaan. Teksti Tea Kalska Kuva Kira Leskinen Kun tietokoneet 1980-luvulla yleistyivät työpaikoilla, toimistotilat ja työnteko piti suunnitella uudelleen. Työntekijät otettiin prosessiin mukaan, sillä suunnittelijoiden piti selvittää, miten työpaikalla oli aiemmin toimittu. Suunnittelijat ja työntekijät eivät kuitenkaan ymmärtäneet toisiaan – heillä ei ollut yhteistä kieltä. Tästä alkoi suunnittelupelien kehitys. Taiteen maisteri Kirsikka Vaajakallio tutki suunnittelupelejä väitöskirjassaan. Vaajakallion mukaan ihmisten keskinäisen ymmärryksen puutteeseen törmätään yhä erilaisia palveluita suunniteltaessa. ”Palvelumuotoilu on monialaista. Suunnittelijat toimivat usein yhdessä esimerkiksi julkisen sektorin virkamiesten kanssa, vaikka heillä ei olisikaan mitään yhteistä työtaustaa, koulutuspohjaa tai tapaa puhua asioista.” Suunnittelupelit voivat kasvattaa eri aloilla toimivien ihmisten yhteisymmärrystä, sillä ne mahdollistavat esimerkiksi vaihtoehtoisten tilanteiden simuloimisen ja erilaisten näkökulmien löytämisen. Vakaviakin asioita uskalle-
taan tuoda hanakammin esille, kun niistä voi puhua leikkimielisesti.
lainauksista oli tehty pelikortteja, joiden avulla rakennettiin mielikuvakarttaa tulevaisuuden senioritalosta. ”
Roolihahmo antaa uskallusta Vaajakallion väitöstutkimukseen kuului projekti, jossa pankkipalveluita suunniteltiin fiktiivisten roolihahmojen avulla. ”Ihminen voi olla saman pankin asiakas 30 vuoden ajan, joten hänen tarpeensa vaihtelevat elämäntilanteiden mukaan. Mitä esimerkiksi tapahtuu 35-vuotiaan roolihahmon, Paavon, elämässä? Ensin hänellä on pieniä lapsia, sitten lapset kasvavat ja muuttavat kotoa, Paavo eroaa, menettää työnsä ja lopulta jää eläkkeelle.” Roolihahmon kautta ihminen voi puhua todellisista ja kipeistä elämänkäänteistään puhumatta itsestään. Ei tarvitse sanoa ”silloin kun erosin”, vaan voi sanoa, että ”Paavo erosi”. Pelissä voidaan myös luoda mahdollisia tulevaisuuksia – näin tehtiin projektissa, jossa suunniteltiin senioritaloa. ”Puolen päivän mittaisessa työpajassa eri osapuolet pelasivat erilaisia tilanteita, joita talossa voisi tapahtua. Senioreiden haastatteluista otetuista suorista
Todellinen peli tai työskentelytapa Vaajakallio pohti väitöstutkimuksessaan myös sitä, kuinka vaikeasti määriteltäviä suunnittelupelejä voitaisiin ymmärtää paremmin. ”Suunnittelupeli voi olla konkreettinen peli, jossa on pelilauta, pelisäännöt ja nappuloita, mutta se voi olla myös pelkkä metafora – työskentely- tai ajattelutapa.” Vaajakallio määrittelee pelin kolmesta eri näkökulmasta: se on työkalu muotoilijalle, ajattelutapa pelaajille ja pelin vetäjälle rakenne, kuten säännöt ja pelimateriaalit. ”Monesti palaverit, joissa vain jutellaan, eivät pääty mihinkään lopputulokseen. Kun tilanteessa on pelisäännöt, vuorovaikutusta voi ohjata roolien, pelivuorojen ja ohjeiden avulla.” Kirsikka Vaajakallio 24.8.2012: Design games as a tool, a mindset and a structure. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.
48 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
Lopuksi–Finally
Palkitut Pertti Nisonen
Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen luovutti Tuula Teerille Helsinki-mitalin.
Leo Lindroos voitti Habitaresuunnittelukilpailun – Arkkitehtiopiskelija Leo Lindroos Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta on voittanut Habitare-suunnittelukilpailun, jonka teemana oli rentoutumiseen ja taukoon tarkoitettu Oma Tila. Lindroosin voittoisa työ on Sunset Camera, ja sen avulla voi kokea simuloidun auringonlaskun. Työssä projektorin valon aallonpituus muutetaan auringonlaskun värisiksi säteiksi johtamalla se saippuaveden läpi. Kun ihminen katselee näin syntyvän oranssin valon leikkiä kupariseinällä, elimistössä alkaa syntyä aivokemiaa rauhoittavaa melatoniinia. Habitare-suunnittelukilpailu on tarkoitettu opiskelijoille tai työryhmille, jotka opiskelevat muotoilua tai arkkitehtuuria Suomessa. Tänä vuonna pääKimmo Brandt
Aalto EE:lle yritysjohdon kouluttajien ykkössija – Aalto EE eli Aalto University Executive Education on paras yritysjohdon kouluttaja Suomessa, ilmeni Talouselämä-lehden elokuussa julkaisemassa Koulutus 2012 -selvityksessä. Selvityksen mukaan Aalto EE on erityisen ammattitaitoinen, uudistuva ja pitkäjänteinen, ja sillä on tehokkaimmat opetusmenetelmät ja parhaat kouluttajat. Aalto EE on Aalto-yliopiston omistama osakeyhtiö. Selvityksen vastaajat olivat koulutusja henkilöstöasioista vastaavia johtajia, ja sen toteutti Add Value Research. Talouselämä selvitti mielikuvia kouluttajista nyt kuudetta kertaa.
Olli V. Lounasmaa -palkinto suprajohtavuuden ja kvanttikiteiden tutkijalle – Olli V. Lounasmaa -palkinto on myönnetty akateemikko Aleksandr Fedorovich Andreeville pioneerityöstä suprajohtavuuden ja kvanttikiteiden tutkimuksessa. Andreev johtaa Kapitza Institute for Physical Problems -tutkimuslaitosta Moskovassa, ja hän on Venäjän tiedeakatemian varajohtaja. Olli V. Lounasmaa -palkinto on kunnianosoitus akateemikko Olli V. Lounasmaalle (1930–2002). Hän perusti vuonna 1965 Kylmälaboratorion, joka nykyisin kuuluu Aalto-yliopistoon ja kantaa perustajansa nimeä. Palkinto myönnetään huomattavista saavutuksista laboratorion toimialalla.
Susann Vihmalle Antti Heikki Pesoselle Helsingin tiedepalkinto elokuvakilpailun voitto – – Professori Susann Vihma Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun taiteen laitoksesta on saanut Helsingin tiedepalkinnon. Vihman erikoisaloja ovat muotoilun semiotiikka ja muotoilun historia. Hän on ensimmäisten joukossa soveltanut semiotiikan teoriaa muotoilun tutkimukseen ja pyrkinyt näin edistämään esineympäristön ominaisuuksien ja muotoilun merkitysten ymmärrystä. Vuodesta 1996 lähtien jaettu Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusHelsingin tiedepalkinto on nykyisin sa opiskeleva Antti Heikki Pesonen suuruudeltaan 10 000 euroa, ja se myönon voittanut pääpalkinnon syyskuussa netään tunnustuksena helsinkiläisen järjestetyssä Nordic Talents -tapahtumassa Kööpenhaminassa. Tapahtumas- tekemästä tai Helsingissä tehdystä merkittävästä tieteellisestä työstä. sa pohjoismaisista elokuvakouluista valmistuneet opiskelijat kilpailevat parhaasta uuden elokuvaprojektin ideasta ja esittelevät lopputyöelokuvansa. Pesonen palkittiin ideasta ensimmäiselle pitkälle elokuvalleen Päin seinää (Hit the Wall). Palkinnon arvo on noin 33 000 euroa, ja se on tarkoitettu kyseisen projektin kehittämiseen. Palkinnosta kilpaili yhteensä 18 projektia. Kilpailun järjestää Nordisk Film & TV Fond. Anni Hanén
Helsingin kaupunki on myöntänyt rehtori Tuula Teerille Helsinki-mitalin. Kultainen Helsinki-mitali on pääkaupungin korkein mahdollinen tunnustus. Sitä on myönnetty vuodesta 1956 lähtien henkilöille, jotka toiminnallaan ovat ansainneet kaupungin tunnustusta. Ritarikuntien kanslia on hyväksynyt Helsinki-mitalin kannettavaksi virallisten kunniamerkkien ohella. Sen kääntöpuolelle on painettu tunnuslause ”acti labores ivcvndi” eli ahkeruus on ilomme. Mitali myönnettiin tänä vuonna viidelletoista henkilölle Helsinkipäivänä 12.6.2012.
palkinto 10 000 euroa jaettiin kolmelle työlle niin, että voittaja sai 6 000 euroa.
Sofie van Dam
Rehtori Tuula Teeri sai Helsinki-mitalin –
49
Arjen valintoja
Asiantuntijat kertovat tutkimusalaansa liittyvistä henkilökohtaisista valinnoistaan.
Mekaanisen prosessoinnin ja kierrätyksen professorin Kari Heiskasen mukaan kierrätys ymmärretään liian materiaalikeskeisenä, kun se todellisuudessa on tuote- ja kompositiokeskeistä.
erottaa. Esimerkiksi monissa pienelektroniikan laitteissa on merkittäviä määriä jalometalleja, mutta sekoitettuna vaikkapa muoviin, kuten kahvinkeittimissä, niitä ei kannata erottaa.
Professori Kari Heiskanen
ja kulutusjuhlan krapula Teksti Paula Haikarainen Kuva Maija Astikainen Miten kierrätät materiaaleja kotioloissa? Asun Helsingin keskustassa kerrostalossa vaimoni kanssa. Lajittelemme paperin, kartongit, metallit, lasin ja orgaanisen. Taloyhtiössä on keräily näistä muille paitsi metallille. Energiajätteen keräystä ei ole, joten muovi päätyy sekajätteeseen. Sinne menee myös osa pienmetallista, kuten alumiinifolioita. Joulun alla teen tuttujen luo kierroksen ja vien pakettiautollisen elektroniikkaromua Sortti-asemalle. Onko kierrätys järjestetty tehokkaasti? Parantamisen varaa on. Eniten kiusaa pienmetallin kohtalo. Taloyhtiö tuo kerran, pari vuodessa pihalle vaihto-
lavan suurempaa metalliromua varten, mutta pienmetalli päätyy sekajätteeseen. Laajemmin ajateltuna suurin ongelma on elektroniikkaromussa. Kaikki taloudellisesti arvokas jää lähes kierrättämättä. Kännykän romuarvosta on metalleja 80 prosenttia. Niistä saadaan talteen alle puolet: kullasta ehkä puolet, indiumista, platinasta, palladiumista ja rutheniumista vähän, harvinaisista maametalleista ei juuri mitään. Onko metalli- ja elektroniikkaromun kierrätykseen tulossa uusia ratkaisuja? Valitettavasti ei. Monien arvokkaiden jakeiden määrät jäävät taloudellisesti sen rajan alle, että ne kannattaisi
Nykyiset ratkaisut jätteenkäsittelyssä eivät aina toimi. Olisiko esimerkiksi biojätteen polttaminen järkevämpää kuin maaduttaminen? Monet ratkaisut ovat lineaarisia, kun taas todellisuus on vuorovaikutteinen, systeeminen. Pienessä mittakaavassa vaikkapa omakotitalon biojätteen kompostointi mullan tuottamiseksi omaan tarpeeseen on hyvä. Suuressa mittakaavassa kysymys on kompostoidun materiaalin markkinoista. Kompostoida kannattaa korkeintaan sen verran kuin mullalle on markkinoita. Aistin kysymyksessä asenteellisuutta: miksi kierrätys ei hoida hommiaan, että kulutusjuhla voisi jatkua. Tähän totean, että pitkään jatkunut juhla tuo rankan arkiaamun – saattaa olla suorastaan mandoliinikrapula! Näin käy myös kulutusjuhlassa. Mitä jokaisen tulisi edes vähimmillään tehdä kierrätyksessä? Ruuan tuhlauksen voisi alkajaisiksi puolittaa. Se liki puolittaisi orgaanisen jätteen määrän. Kumpi olisi ekologisesti pahempi uhka: se, että kotitaloudet lopettaisivat kierrätyksen vai se, että teollisuus lopettaisi materiaalien kierrätyksen? Teollisuuden kierrätyksen loppuminen olisi pahempi. Erityisen paha olisi, jos teollisuus samalla lopettaisi sen pohtimisen, miten kierrätystä voisi edelleen parantaa.
50 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04
Lopuksi–Finally
Kalenteri Aalto-yliopiston sidosryhmälehti kertoo tieteestä ja taiteesta, tekniikasta ja taloudesta sekä niiden kohtaamisista ja ihmisistä tarinoiden takana. / Aalto University Magazine relates to science and art, technology and business – and the people behind them.
25.–28.10.
Aalto-yliopisto Helsingin kirjamessuilla Osasto 6g87, Messukeskus, Messuaukio 1, Helsinki, liput 15 e
26.–27.10.
Arkkitehtuuritutkimuksen päivät ja kansainvälinen arkkitehtuurikilpailujen konferenssi 2012 – Architecture as human interface Arkkitehtuurin laitos, Otakaari 1 X, Espoo (atut.fi)
26.10.-4.11. Radical Design Week, Shanghai, Kiina (radicaldesignweek.com) JULKAISIJA/PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintä /
Aalto University, Communications OSOITE/ADDRESS:
PL / PO Box 17800, FI-00076 Aalto, Finland Puhelin / Telephone: +358 9 470 01 aalto.fi aalto.fi/magazine magazine@aalto.fi
30.10.
PÄÄTOIMITTAJA / EDITOR-IN-CHIEF: Eveliina Olsson
20.11.
6.11. 13.11.
TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ / MANAGING EDITOR:
Telecom Forum 2012 – uusinta uutta mobiili- ja verkkopalveluissa Avoin englanninkielinen luentosarja tiistaisin kello 17.15–19.00 Sähkötekniikan korkeakoulu, Otakaari 5, sali S4 (11.12. sali S1), Espoo Hannu Verkasalo, Senior Vice President, Arbitron Mobile at Arbitron: Role of Media Measurements in Building Mobile into the Biggest Mass Medium of the World Hannu Kari, Professor, Research Director, National Defence University: Challenges in military communication Jonne Soininen, Head of Standardization Strategy, Renesas Mobile Corporation: Internet Governance – challenges in global Internet coordination Ilkka Hiidenheimo, Founder and CEO, Stonesoft: From Network Security to Cyber Security
Paula Haikarainen TOIMITUSSIHTEERI / SUBEDITOR: Nina Erho
30.10.
Nostalgia VI -konsertti 17.00 Kauppakorkeakoulun juhlasali, Runeberginkatu 14-16, Helsinki. Hyväntekeväisyyskonsertti, järjestäjinä alumnisuhteet ja vuosikurssi 1955. Esiintyjinä mm. parlamenttibändi, Psaldo ja Pelastusarmeijan soittokunta. Lipputulot lahjoitetaan Pelastusarmeijalle.
1.11.
Kauppakorkeakoulun vuosikurssitapaaminen: 1982 aloittaneet 18.30 Kauppakorkeakoulu, Runeberginkatu 14–16, Helsinki
1.–25.11.
NEXT Design -näyttely 33:n Aalto-yliopistosta valmistuneen maisterin näyttely avaa Tongji-yliopiston ja Aaltoyliopiston välisen muotoilunäyttelyjen sarjan. Tongji University, No.1 Innovation Field, School of Design and Innovation, 281 Fuxin Rd, Yangpu District, Shanghai, Kiina
24.11.
Graduation Ceremony: Aalto Executive MBA 2012 The Ritz-Carlton Millenia Hotel, Singapore
27.11.
MIDE Demo Day 2012 12.00–15.00 Saha, Konemiehentie 1, Espoo Test fourteen magnificent demos from the researchers of Multidisciplinary Institute of Digitalisation and Energy, and vote for the best one! (mide.aalto.fi)
12.12.
Uusien professoreiden tervetuliaisluennot
12.12.
Bit Bang: Changing Global Landscapes 13.00–17.00 TUAS-talo, auditorio AS1, Otaniementie 17, Espoo Aalto post graduate students discuss the local and global strategies to strive for success, and seek answers to what makes the difference between the leaders and the followers. (mide.aalto.fi)
TOIMITTAJA / EDITOR: Tea Kalska TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU / GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE: Anne Pasanen OHJAAVA / TUTORING AD: Liisa Seppo, Alma 360 KUVATOIMITTAJA / PHOTO EDITOR:
Sarri Kukkonen, Laura Vuoma, Alma 360 TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT / CONTRIBUTORS IN THIS ISSUE: Juan Hernández, Liina Aalto-Setälä, Maija Astikainen, Sofie van Dam, Lauri Haapanen, Antti Hellgren, Annaleena Kuronen, Patrick Lees, Kira Leskinen, Veera Lipasti, Peter Lund, Juuso Noronkoski, Hele Savin, Tarja Trygg, John Webster KANNEN KUVA / COVER PHOTO: Tarja Trygg KÄÄNNÖKSET / TRANSLATIONS: Ned Coogan TOIMITUSNEUVOSTO / EDITORIAL BOARD:
dekaani / Dean Helena Hyvönen; professori / Professor Leena Louhiala-Salminen; professori / Professor Jukka Manner; vararehtori / Vice President Hannu Seristö; varainhankintajohtaja / Director of Fundraising Jyri Tawast; professori / Professor Maija Töyry; osakas / Partner Teemu Ollikainen, Creative Design Agency Both; tiedottaja / Press Officer Henna Lahti, ylioppilaskunta / student union AYY PAINATUS / PRINTING: Libris Oy, 2012 PAPERI/PAPER:
Munken Lynx 240 g/m2 (kansi / cover) & 120 g/m2 (sisäsivut/pages) ISSN 1799-9324 ISSN-L 1799-9324 Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. / Four issues per year. Osoitteenmuutokset / Address updates: alumni@aalto.fi Aalto-yliopisto on teknisten tieteiden, kauppatieteiden ja taideteollisen alan tiede- ja taideyhteisö. Perus- ja jatko-opiskelijoita yliopistossa on 20 000 ja henkilöstöä 5 000, joista professoreja noin 350. Alumneja on 75 000. / Aalto University is a multidisciplinary science and art community in the fields of science, economics, and art and design. At the University, there are 20,000 basic degree and doctoral students as well as a staff of 4,900 of which 330 are professors. The number of alumni totals 75,000.
31.10.–1.11. Koe kampus -tapahtuma Uudenmaan abit pääsevät tutustumaan Aalto-yliopistoon ja Helsingin yliopistoon suoraan kampuksilta käsin. (koekampus.fi)
12.12. 13.–14.12.
Co-Core Helsinki – kansainvälinen yliopistoyhteistyöhanke Avoin seminaari Ateneumissa, Kaivokatu 2, Helsinki Avoin kritiikkitilaisuus ja näyttely Sanomatalossa, Töölönlahdenkatu 2, Helsinki (living.aalto.fi)
Dominante-kuoron esiintymisiä 7.11. 19.00 Konsertti a cappella, Ritarihuone, Helsinki (pääsymaksullinen) 4.12. Joulukonsertti Aalto-yliopiston henkilöstölle 19.12. 19.00 Joulukonsertti, liput 20 e, Helsingin tuomiokirkko 20.12. 19.00 Joulukonsertti, liput 20 e, Tapiolan kirkko, Espoo (dominante.fi) Polyteknikkojen Kuoron joulukonsertit, johtaa Juha Kuivanen 15.12. 19.00 Turun tuomiokirkko 20.12. 18.00 ja 20.30 Helsingin Johanneksenkirkko. Liput 23 e, opiskelijoille sekä varusmiehille 13 e. Lippuja kuorolaisilta, Lippupisteestä ja ovelta 45 min ennen konserttia. (polyteknikkojenkuoro.fi) Lisätietoa tapahtumista: aalto.fi, living.aalto.fi, alumni-events@aalto.fi
51
25
aalto.ямБ