Aalto University Magazine 06

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 06

ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 MAALISKUU / MARCH 2013

TÄMÄ LEHTI KERTOO / IN THIS ISSUE startupeista sisäisestä yrittäjyydestä sellutehtaan jäteveden puhdistamisesta aivokuvantamisesta kvasaaritutkimuksesta co-designing service processes ...ja paljosta muusta.

Yrittäjyyden

nuoret tähdet Mihin maailmankaikkeus menee?

aalto.fi

Fosfori pois raudalla

Antaa aivojen kertoa

s.12

s.34

Co-creating service innovations

Halu ymmärtää Poikani rakastui ekaluokkalaisena. Rakkauden kohde ei ollut naapurintyttö, vaan itse avaruus.

Lapsen vihreän huoneen seinät peittyivät Linnunradan ja kotigalaksimme planeettojen kuvilla, iltasaduksi luettiin Avaruuden tähtitarhaa. Seitsenvuotias pohti päivittäin mustien aukkojen mysteeriä. Pluton menetetty asema planeettana mietitytti.

Lapsen tiedonjanon takana tuntui olevan kiihkeä halu ymmärtää, miten kaikki on syntynyt ja mihin se on menossa.

Metsähovin radiotutkimusasemalla on haettu vastauksia avaruuden arvoituksiin jo vuodesta 1974. Siellä havainnoidaan ja analysoidaan maailmankaikkeuden radiosäteilyä Suomen ainoalla tarkoitukseen suunnatulla radioteleskoopilla. Sähkötekniikan korkeakouluun kuuluva asema on mukana Euroopan avaruusjärjestö ESAn Planck-satelliittihankkeessa, jonka toivotaan tuovan vastauksia valtaviin kysymyksiin.

Poikani rakkaus on ajan myötä vaihtanut kohdetta jo monta kertaa. Mustien aukkojen ja kvasaarien paikan ovat ottaneet jalkapallo, Goosebumpskauhuromaanit ja viimeisimpänä villityksenä Minecraft, tietokonepeli, jossa rakennetaan – ja tuhotaan – kokonaisia maailmoja.

Ma i j

a As

t ik ai

nen

Eveliina Olsson päätoimittaja

A desire to understand My son fell in love when he was in first grade. The object of his desire was not the girl next door, but space itself. Images of the Milky Way and the planets of our galaxy covered the green walls of his room. His bedtime stories were read from an informational non-fiction work about astronomy and science. Every day, my little seven-year-old would think about the mystery of black holes. Pluto’s lost planetary status was another cause for concern.

This thirst for knowledge seemed to be fuelled by a child’s burning desire to understand the origin of everything and where it all was headed.

The Metsähovi Radio Observatory has been searching for answers to the riddles of space since 1974.

It observes and analyses cosmic radio waves using Finland’s only purposebuilt radio telescope. The Observatory is attached to the School of Electrical Engineering and participates in the European Space Agency’s Planck satellite project. The hope is that Planck will provide answers to a host of enormous questions.

The object of my son’s passion has changed many times over since then.

Black holes and quasars have been replaced by football, Goosebumps horror novels and his latest craze Minecraft, a computer game that involves the building – and destruction – of entire worlds.

Eveliina Olsson Editor-in-chief

KANSIKUVA Metsähovin radiotutkimusaseman teleskooppi seuraa kvasaarien säteilyä. Lisää aiheesta Siellä-jutussa s. 34.

COVER The Metsähovi Radio Observatory’s telescope monitors quasar radiation. Find out more in our In there column on p. 34.

SISÄKANNET JA KESKIAUKEAMA

Lehden graafinen suunnittelija Sanna Turunen taittoi sanoja lehden aihepiiristä.

INSIDE COVERS AND CENTREFOLD

Graphic designer Sanna Turunen arranging the layout of terms associated with this issue’s theme.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 3

Tekemässä / On the job

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA SANNA TURUNEN opiskelee Taiteiden

ja suunnittelun korkeakoulussa. Lehden taittamisen lisäksi hän viimeistelee kandiopintojaan ja tekee opinnäytetyönään kuvakirjaa taidegrafiikasta.

GRAPHIC DESIGNER SANNA TURUNEN studies at the School of Arts, Design and Architecture. When not working on the layout of this magazine, she’s busy with the final stages of her Bachelor’s studies.

She’s drafting a picture book on graphic art as her thesis work.

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA ANNE PASANEN opiskelee Taiteiden ja

suunnittelun korkeakoulussa. Tähän lehteen hän on suunnitellut pieniä uudistuksia ulkoasuun, mutta lehden tullessa painosta Anne kirmailee jo onnellisesti vaihdossa Rhode Islandilla.

GRAPHIC DESIGNER ANNE PASANEN is a student at the School of Arts, Design and Architecture. She is behind the design of some minor alterations to this issue’s appearance. By the time the magazine emerges from the printing press, Anne will be busy exploring her student exchange destination Rhode Island.

KUVITTAJA EERO LAMPINEN on graafisen suunnittelun opiskelija

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Eero tykästyi vesiväreihin Beirutissa, Suomen Lähi-idän instituutin järjestämässä kuvitustyöpajassa.

ILLUSTRATOR EERO LAMPINEN studies graphic design at the School of Arts, Design and Architecture. Eero fell for watercolours in Beirut while participating in an illustration workshop organised by the Finnish Institute in the Middle East.

KUVITTAJA SATU KETTUNEN viimeistelee parhaillaan kuvataidekasvatuksen opintojaan Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.

Maisterin opinnäytetyönä valmistuu lastenkuvakirja ajatuksesta, joka on Sadulle tärkeä: Sano kyllä, ota tarjous vastaan!

ILLUSTRATOR SATU KETTUNEN is finishing up her art education studies at the School of Arts, Design and Architecture. Her Master’s thesis will take the shape of a children’s picture book, which draws from an idea that is important for her: Say yes, accept the offer!

JULKAISIJA /PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintä /Aalto University, Communications VIESTINTÄJOHTAJA/DIRECTOR OF COMMUNICATIONS: Hanna Maula PÄÄTOIMITTAJA /EDITOR-IN-CHIEF: Eveliina Olsson TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ/MANAGING EDITOR: Paula Haikarainen TOIMITUSSIHTEERI/SUBEDITOR: Nina Erho TOIMITTAJA/EDITOR: Tea Kalska TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU/GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE: Sanna Turunen OHJAAVA/TUTORING AD:

Liisa Seppo, Alma 360 KUVATOIMITTAJA/PHOTO EDITOR: Laura Vuoma, Alma 360 TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT/CONTRIBUTORS IN THIS ISSUE: Ulla Engeström, Wilma Hurskainen, Kimmo Hyrsky, Sakari Immonen, Päivi Kapiainen-Heiskanen, Kaisa Karhu, Kalle Kataila, Susanna Kekkonen, Satu Kettunen, Hanna Koikkalainen, Erica Kovanen, Sarri Kukkonen, Minna Kurjenluoma, Heikki Kärkkäinen, Eero Lampinen, Veera Lipasti, Marja Saarikko, Jussi Särkilahti, Kai Widell KANNEN KUVA /COVER PHOTO: Mikko Raskinen KÄÄNNÖKSET/TRANSLATIONS: Ned Coogan OSOITE /ADDRESS: PL/PO Box 17800, FI-00076 Aalto, Finland PUHELIN/TELEPHONE: +358 9 470 01 VERKOSSA/ONLINE: aalto.fi, aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI/E-MAIL: magazine@aalto.fi OSOITTEENMUUTOKSET/ CHANGE OF ADDRESS: alumni@aalto.fi PAINOTYÖN TILAAJA/PRINTING COMMISSIONED BY: Unigrafia Oy PAINATUS /PRINTING: Libris Oy, 2013 PAPERI /PAPER: Amber Graphic 240 g/m2 (kansi/cover) & 120 g/m2 (sisäsivut/pages) ISSN-L 1799-9324 ISSN 1799-9324 (Print) ISSN 2323-4571 (Online) ILMESTYY NELJÄ KERTAA VUODESSA/PUBLISHED FOUR TIMES A YEAR

03 Pääkirjoitus–Editorial 04 Tekemässä – On the job – Now 06 Nyt Pieniä uutisia, isoja asioita.

12

QUOTES: Brainstorming isn’t

the privilege of the select few, says Professor Liisa Välikangas.

KIPERÄ KYSYMYS: Tarvitseeko yritys toimintansa tueksi strategiaa?

09 Oho! Aalto PROn johtaja Kirsti Miettinen putsasi väärän auton.

10

Vau!

11

Termin avaus

12

Teema

18

Teema

Teekkarit lähettivät Lumia 920:n avaruuteen.

Mistä tunnistaa startupin?

Teema/Theme TÄMÄN LEHDEN TEEMA on yrittäjyys. Kerromme,

mitä tarvitaan nuorten yritysten menestykseen, mitä on sisäinen yrittäjyys, mistä tunnistaa startupin ja tarvitseeko yritys toimintansa tueksi strategiaa.

THE THEME OF THIS MAGAZINE is entrepreneurship.

We look at what’s needed to make a young company a success, what intrapreneurship means, how to recognise a startup business and whether a company needs a strategy to support its activities.

Mitä tarvitaan nuorten yritysten menestykseen?

Innovaatiojohtaja Ville Peltola kannustaa sisäiseen yrittäjyyteen.

– Who 20 Kuka ZenRoboticsin Harri Valpola halusi jo lukiossa tutkimaan neuroverkkoja.

41

Kolumni Startup-yrittäjä Ulla Engeström maalaa luontevasti sijottelevan Suomen.

42 In-House A picture of what’s happening at Aalto University.

26

Aiheesta – On Topic Sellutehtaan jätevedet opittiin puhdistamaan raudalla.

44 Kolumni Professori Kalevi Ekman kirjoittaa hyvästä valmennuksesta.

29 Akatemiaprofessori Riitta Salmelin Aiheesta

antaa aivojen kertoa.

science 30 On Co-design of service processes can be supported.

1OMIN: Professor Riitta Smeds is working for better cooperation.

34 Siellä Metsähovin radiotutkimusasema seuraa kvasaarien säteilyä.

45 Ajankohtaista 46 Väitöksiä Valintoja 48 Arjen Rahoituksen apulaisprofessori Elias Rantapuska on melko passiivinen sijoittaja.

50

Palkitut & Kalenteri

Nyt

Koonnut/Edited by Paula Haikarainen & Tea Kalska

Vuoden alussa toimintansa aloittanut Health Factory etsii ratkaisuja konkreettisiin terveys- ja hyvinvointialan ongelmiin, soveltaa niihin tutkimustietoa ja tuottaa uutta yritystoimintaa.

Se on myös silta tutkimuksen ja innovaatioiden välillä.

Health Factory ja Aalto-yliopiston sidosryhmät tekevät tiivistä yhteistyötä.

Esimerkiksi HYKSin kanssa on kehitetty aivoinfarktipotilaiden kognitiivisessa kuntoutuksessa tarvittavia menetelmiä. ”Factoryn toiminta ei ole tutkimusvaan ongelmalähtöistä. Meillä on hyvät kontaktit lääketieteen klinikoihin, jotka soveltuvat toiminnan pilottiympäristöiksi”, kertoo Health Factoryn perustamista koordinoinut professori Raimo Sepponen.

Sepposen mukaan terveys- ja hyvinvointialan yrityksille on maailmanlaajuinen tilaus. Suomessa on osaamista ja tietoa, jota Health Factory kohdistaa sinne, missä sitä tarvitaan.

Terveydenalan ongelman onnistunut ratkaisu voi Health Factoryn tuella olla perusta uudelle yritykselle.

Ratkaisu voidaan myös antaa jo olemassa olevan yrityksen käyttöön.

Vastaavanlainen prosessi on auttanut kaupallistamaan esimerkiksi Aaltoyliopistossa suunnitellun älylattian, joka on nyt ELSI Technologies Oy:n myymä tuote. Lattia pitää vanhustentalon hoitajat kartalla siitä, missä vanhukset ovat.

Health Factory auttaa myös uusia spin-off-yrityksiä alkuvaiheen rahoituksen saamisessa, prototyyppien rakentamisessa ja ensimmäisten asiakkaiden hankkimisessa. Tavoitteena on useiden uusien spin-offyritysten perustaminen vuosittain.

Health Factorya koordinoi Sähkötekniikan korkeakoulu. Muita Aaltoyliopiston factoreita ovat Design Factory, Media Factory ja Service Factory.

Aku Mattsson

Health Factoryn toiminta alkoi

Päivikki Repo

Black silicon to boost solar power –

Black silicon used in solar cells can reduce the surface reflectance even below one per cent.

6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

Black silicon has drawn a lot of attention as a potential material for solar cells.

It is less reflective than alternative materials and this boosts the efficiency of solar cells.

The silicon surface needs to be passivated by applying atomic layer coating before black silicon can be used, however. This improves its charge carrier transport properties, which affect the solar cell’s ability to produce electric current. The more charge carriers are collected, the more current a cell yields.

A joint research project between Aalto University and the Fraunhofer Institute managed to use aluminium oxide to passivate the surface with sufficient effectiveness to enable the recovery of charge carriers. Up to now, the poor charge carrier transport properties of nanostructured surfaces have minimised the benefits gained from any reflectance decreases.

These results provide a substantial boost to the future prospects of developing and commercialising lightsensitive devices such as solar cells.

Nyt

Seuraavan kymmenen vuoden aikana puurakentaminen tulee Espoossa entistä näkyvämmäksi. Kyseessä on Suomen suurin puurakentamisen hanke, josta työ- ja elinkeinoministeriö, Aaltoyliopisto ja Espoon kaupunki ovat tehneet yhteistyösopimuksen. Tavoitteena on kehittää modernia suomalaista puurakentamista ja koko puutuotealaa.

Pelkästään Otaniemen, Keilaniemen ja Tapiolan alueelle investoidaan noin viisi miljardia euroa yksityistä ja julkista rahaa. Yksi kohteista on Finnveran, Finpron ja Tekesin uusi pääkonttori, joka rakennetaan puusta.

Myös Espoon kaupunki osoittaa teollisen puurakentamisen kilpailukyvyn testaamista varten pilotti- ja esimerkkikohteita. Histan alueesta tehdään uudenlaisen puurakentamisen, uusiutuvan energian ja älykkäiden ratkaisujen mallialue. Lisäksi Matinkylän keskukseen rakennetaan uusi puinen päiväkoti ja asukaspuisto.

Eero Lampinen

Puurakentamista Espooseen –

Akkujen valmistus turvallisemmaksi – Kemian tekniikan korkeakoulun tutkijat onnistuivat korvaamaan akun elektroidien valmistuksessa käytettävän haitallisen NMP-liuottimen vedellä.

Kun haitallisesta liottimesta päästään eroon valmistusvaiheessa, voidaan akkuja tehdä nykyistä halvemmalla, turvallisemmin ja ympäristöystävällisemmin. Akkujen tuotantokustannukset voivat laskea jopa viisi prosenttia, työntekijöiden riski altistua haitallisille aineille pienenee ja tarve kuljettaa niitä tehtaille vähenee.

Haitallisesta liuottimesta luopuminen edellytti myös akuissa käytettävän sideaineen vaihtamista vesiliukoiseksi. Uuden sideaineen löytäminen ei ollut helppoa, koska sen pitää olla vesiliukoisuuden lisäksi myös kemiallisesti, sähkökemiallisesti ja mekaanisesti käyttötarkoitukseen sopiva.

Akkujen valmistusmenetelmän parantaminen on tärkeää, koska akkujen käyttö maailmassa kasvaa nopeasti esimerkiksi sähköautojen yleistymisen myötä.

Jätteiden arvoaineet talteen – Jätteiden hyödyntämis- ja käsittelyketjuissa häviää paljon arvokkaita raakaaineita. Esimerkiksi elektroniikan sisältämät arvokkaat metallit kannattaisi ottaa nykyistä paremmin talteen.

Nykyisin erilaiset jätemateriaalit sekoittuvat keräilyvaiheessa, koska vain osa niistä pystytään lajittelemaan.

Murskaukseen perustuvat kierrätysprosessit puolestaan soveltuvat huonosti tuotteiden sisältämien raakaaineiden erottamiseen.

VTT:n, Aalto-yliopiston, Suomen ympäristökeskus SYKEn ja Lappeen-

1517

rannan teknillisen yliopiston tutkimuksessa arvioitiin Suomen jäte- ja kierrätysalan arvoketjuja ja toimintaympäristöä. Analyysien perusteella osalle jäteraaka-aineista tarvitaan uusia kustannustehokkaampia ratkaisuja.

Merkittäviksi kehityskohteiksi todettiin muun muassa jätteen keräyksen tehostaminen, murskausta edeltävän materiaalien erottelun parantaminen, kierrätysprosessien optimointi ja reaaliaikainen seuranta sekä koko arvoketjun materiaalien analysointi.

MAISTERIA VALMISTUI Aalto-yliopistosta

vuonna 2012. Määrä nousi selvästi edellisestä vuodesta, jolloin maistereita valmistui 1228.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 7

Nyt

Quotes Professor Liisa Välikangas: Brainstorming isn’t the privilege of the select few From an interview titled Breaking out of the funnel (Focus Finland 2013).

“The competitiveness of companies is increasingly based on how actively they encourage their employees to generate ideas. Such open innovation, where everyone within an organisation has the possibility to offer ideas at both strategic and operative levels, seems like a foreign practice. I have collaborated with several Fortune 500 companies that have successfully renewed their management methods, enabling them to handle a huge volume of employee ideas without any fear of anarchy.”

A company’s ability to continuously produce unique benefits and value for customers is mostly based on how well the employees identify the changing needs of its customers.

“We are talking more about a process involving not only other companies and universities, but, above all, customers. Often the customer might have created a solution that the company is already spending money looking for.”

Focus is published jointly by the by the Ministry for Foreign Affairs, the Ministry of Employment and the Economy, Invest in Finland, Finnfacts and Tekes.

Liisa Välikangas is Professor of Innovation Management at the Aalto University School of Business.

Kiperä kysymys Palstalla asiantuntija esittää näkemyksensä kiperästä ajankohtaisesta aiheesta.

Tarvitseeko yritys toimintansa tueksi strategiaa?

Eero Lampinen

Vastaajana strategisen johtamisen professori Henri Schildt Kauppakorkeakoulun johtamisen ja kansainvälisen liiketoiminnan laitokselta ja Perustieteiden korkeakoulun tuotantotalouden laitokselta:

8 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

”Vakiintuneilla ja hitaasti muuttuvilla toimialoilla yritys selviää ilman strategiaa varsinkin, jos omistajat ovat tyytyväisiä tuottoon ja haluavat välttää riskejä. Esimerkiksi musiikkiopisto voi kilpailla asiakkaista parantamalla eri osa-alueiden laatua tai tehokkuutta ilman organisaatiotason suunnitelmaa. Strategian tarve kasvaa, kun organisaation tavoitteet tai kilpailutilanne muuttuvat.

Yhteinen selkeä strategia eli suunnitelma siitä, kuinka tavoitteet tulevaisuudessa tullaan saavuttamaan, on sitä tärkeämpi, mitä enemmän yhteistyötä organisaatioiden eri yksiköiden täytyy tehdä. Tästä näkökulmasta perinteinen valtionyliopisto ( joka oli vain erillisten tutkimusryhmien summa) ei tarvinnut strategiaa. Nyt, kun Aalto-yliopisto kilpailee kansallisesti rahoituksesta ja kansainvälisesti opiskelijoista ja henkilökunnasta, on yliopisto-, koulu- ja osastotason strategialle kysyntää. Kansainvälisen yliopiston täytyy pystyä olemaan enemmän kuin yksilöiden summa.”

Palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan.

Oho!

Lumi, kiire ja punainen auto Täydennyskoulutusta tarjoavan Aalto PROn johtaja Kirsti Miettinen töppäili talvisella parkkipaikalla.

Teksti Paula Haikarainen Kuva Veera Lipasti Juoksin autolle ja avasin oven ongelmitta. Oli jo kauhea kiire viideksi tarhaan Olariin. Ja vähän nolottikin nuorena diplomi-insinöörinä tuo töppäily.

En ehtinyt kuin kääntyä Otaniemestä Karhusaarentielle, kun takana välkkyivät poliisin valot. Iski syyllisyys, olinhan juuri ollut murtautumassa toisen autoon. Pysähdyin bussipysäkille, poliisit nousivat autostaan ja totesivat varmaan, että onpas ahdistuneen näköinen nuori nainen. Kysyivät, tiedänkö, miksi pysäytettiin. Onneksi en ehtinyt vastata, kun jo kehottivat katsomaan, miltä autoni näyttää. Se oli aivan luminen. Lamppuja ei näkynyt, oli vain kurkistusaukko ikkunassa. Kerroin, että oli niin kiire hakemaan lapsia. Päästivät menemään, kunhan putsaisin auton ensin. Kun pääsin Olariin, tuli vielä poliisiauto vastaan.

Olin varma, että lapset on jo otettu huos-

taan. Mutta siellä ne olivat hoitajineen pihalla – taas kerran viimeisinä.

Se oli ikimuistoinen tapaus, jolle olen jälkikäteen nauranut. Opin, että auto putsataan aina. Eikä nykyään tarvitse erikseen tarkistaa, onko se oma, kun ovet avautuvat kaukosäätimellä. Lisäksi autoni on nyt keltainen – väri, jota harvemmin näkee ainakaan Dipolin parkkipaikalla.

Mutta opinko jättämään turhan kiireen pois? En oppinut. Kiireet kulkevat koko ajan mukana, eikä niistä ehkä pääsekään eroon. Mutta niiden kanssa oppii pärjäämään. Kiireet ovat vähän kuin työkaverit. Kaikkia et voi valita, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Se on elinikäisen oppimisen paikka.”

Eero Lampinen

”Tämä tapahtui 1990-luvulla, jolloin olin töissä silloisessa TKK Dipolissa.

Oli pyryttänyt lunta koko päivän. Istuin palaverissa ja katselin ikkunasta, että nyt tulee kyllä vaikeuksia liikenteessä.

Siihen aikaan oli muutenkin aina kiire hakea pieniä lapsiani tarhasta.

Lähdin hyvissä ajoin parkkipaikalle putsaamaan autoa. Kuskin puoleinen ovi ei avautunut, enkä saanut lumiharjaa käsiini. Siirryin pelkääjän ovelle, putsailin ja koetin turhaan avata. Olin pulassa.

Onneksi työkaveri käveli ohi, ja sain lukkosulaa. Omani oli tietenkin hansikaslokerossa, eikä käsilaukussa. Mutta ovet eivät edelleenkään auenneet. Aloin epätoivoisena kaapia lunta takaluukun lukon päältä, kunnes huomasin, että hetkinen: eihän mulla ole Audia. Vilkuilin riviä parin auton verran eteenpäin, ja siellähän punainen Mazdani oli!

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 9

Vau!

Katse opintoprojektiin, jossa vastataan mahdottomalta tuntuvaan haasteeseen.

Ilmojen halki käy kännykän tie Vapputempaus poiki teekkareille keikan, jossa tehtävänä oli lähettää Lumia 920 avaruuteen.

Teksti Nina Erho Kuvat Heikki Kärkkäinen Autatteko lähettämään Nokian Lumia 920:n avaruuteen Verkkokaupan katolta kolmen viikon päästä, kysyi mainosmies Heikki Kärkkäinen teekkareilta syksyllä.

Rocky Advertisingia vetävä Kärkkäinen tiesi teekkarit ilmalentojen tuntijoiksi, koska nämä olivat keväällä lähettäneet vappulehden säähavaintopallon mukana avaruuteen ja julkaisseet siitä videon YouTubessa. ”Mallia otettiin maailmalta muotiilmiöstä, jonka merkeissä avaruuteen oli jo lähetetty ainakin kamera ja hampurilainen”, kertovat energiatekniikan opiskelija Kalle-Heikki Koskinen ja automaatio- ja systeemitekniikan opiskelija Heikki Tahvanainen.

Lumia-tempauksen ajatuksena oli juhlistaa puhelimen Suomen-myynnin alkamista, tuoda esiin sen kehuttua kameraa ja kerätä tietoa puhelimen toiminnasta äärimmäisissä olosuhteissa.

Kameroiden ristitulessa Vaikka asioiden avaruuteen lähettämisestä tulee ensimmäiseksi mieleen huipputekniikka ja -tiede, tämän koulukunnan tempaukset osoittavat, että voi se ilmankin onnistua. ”Lumia-hankkeen toteutus alkoi niin, että haimme kaupasta hiekkapaperia, käsisahan ja akkuporakoneen eli samat kamppeet kuin millä huonoja kesämökkejä tehdään,” Koskinen ja Tahvanainen vitsailevat.

”Keväällä pyysimme säähavaintopallon Vaisalalta, mutta nyt meidän ei tarvinnut itse hankkia sitä. Erona kevääseen oli myös, että nyt rakennelman piti olla nätimpi, kun kyseessä oli markkinointi.”

Lähetyspäivänä 22. marraskuuta Helsingin Jätkäsaareen kokoontui runsaasti mediaa, mutta nuorten miesten ääni ei näytä tärisevän eivätkä haalarit tutisevan videohaastatteluissa, joita löytyy muun muassa iltapäivälehtien verkkosivuilta. ”Kyllä me siellä aika luottavaisin mielin oltiin, koska kevääseen verrattuna jo tiedettiin, mitä ollaan tekemässä. Ainoastaan tuulen suunnasta oltiin sormet ristissä, että se ei veisi pakettia merelle”, Koskinen ja Tahvanainen sanovat.

Matkaan ja hakemaan Kun lennonjohdolta saatiin tarvittava lupa, teekkarit huusivat ”3-2-1-Hoiiiii”, ja pallo, puhelin mukanaan, aloitti nousunsa ilmaan. Parituntisen lentonsa aikana Lumia 920 kävi arviolta kolmenkymmenen kilometrin korkeudessa.

Lentokorkeus pystytään arvioimaan videomateriaalista, jota matkan aikana tallensi sekä Lumian kamera että toinen, erillinen kamera. ”15–20 kilometrin korkeudessa kuvissa alkaa näkyä mustaa avaruutta, ja 30 kilometrin korkeudessa kuvasta on valtaosa mustaa”, Koskinen ja Tahvanainen kertovat.

Matkallaan Lumia otti 28,5 minuuttia videota ennen kuin korkeuksissa kymmeniin asteisiin yltävä pakkanen teki tepposensa. Sammumisesta huolimatta puhelin oli tallentanut videon.

Lentolaitteisto kännyköineen putosi pellon viereiseen lepikkoon Artjärvellä, noin sadan kilometrin päässä lähtöpaikastaan. Sieltä se löydettiin matkaan mukaan niin ikään lähetetyn gpspaikantimen avulla. ”Kun löysimme kännykän ja se ja video toimivat, Heikki Kärkkäinen sanoi, että meillä oli ilmeet kuin lapsilla karkkikaupassa.” youtube.com/watch?v=cYUmj4hLRCA youtube.com/watch?v=z7jgEy04mWs

Lentolaitteisto kännyköineen putosi avaruuslennon jälkeen Artjärvelle.

10 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

Asiantuntijat määrittelevät käsitettä lehden teeman taustalla.

Termin avaus

Startup Johtaja Tapio Siik, Aalto Center for Entrepreneurship: Startup-yrityksissä testataan disruptiivisia teknologioita tai liiketoimintamalleja, joilla pyritään löytämään uusia, (suur)yritysten ulottumattomissa olevia asiakassegmenttejä tai rikkomaan kokonaisia arvoketjuja olemassa olevien asiakkaiden kohdalla.

Startup-yrityksen perustajat/työntekijät ottavat suuria henkilökohtaisia (taloudellisia) riskejä varsinkin toiminnan käynnistämisvaiheessa. Toiminnan luonteeseen kuuluu se, että suurin osa startup-yrityksistä on varsin lyhytikäisiä, koska innovaatio ei lopulta osoittaudu joko liiketoiminnallisesti tai teknologisesti elinkelpoiseksi.

Pidemmälle etenevät startup-yritykset saavat usein rahoitusta yksityisiltä pääomasijoittajilta.

pine n Lam Eero

Teollisuusneuvos, Kasvuyritykset-ryhmän johtaja Sakari Immonen, työ- ja elinkeinoministeriö: Startup-yritys on toimintansa alkuvaiheessa oleva pienen yrittäjätiimin vetämä yritys, joka pyrkii nopeaan kasvuun kansainvälisillä markkinoilla tarjoamalla asiakkaille innovatiivisia ratkaisuja tai sovelluksia. Nopea kasvu edellyttää, että liiketoimintaidea voidaan monistaa ja skaalata.

Liiketoimintamallin ja tuotteiden kehittäminen vaatii parhaan ulkopuolisen osaamisen hyödyntämistä. Se vaatii myös ulkopuolista rahoitusta riskisijoittajilta, joiden motiivina on hankkia yrityksen osakkeita sen oletetun arvonnousun perusteella.

Kun yritys menestyy, se päätyy usein suurten kansainvälisten yritysten tai pääomasijoittajien omistukseen, ja perustajat jatkavat sarjayrittäjinä uusien yritysaihioiden parissa. Startupyrityksiä on eniten informaatioteknologian ja erityisesti mobiilisovellusten alueilla.

Yrittäjyysasiantuntija Kimmo Hyrsky, Elinkeinoelämän keskusliitto EK: Startup-käsite on yrittäjyyden angloamerikkalaisessa tutkimuskirjallisuudessa perinteisesti viitannut yleisesti uuteen tai hyvin nuoreen yritykseen, toimipa se millä toimialalla tahansa.

Myöhemmin käsite on saanut erityisesti Yhdysvalloissa konnotaatioita, jotka liittyvät akateemisesti koulutettuihin, tiimissä toimiviin yksilöihin, sarjayrittäjyyteen, kasvuhakuisuuteen, teknologisiin innovaatioihin ja ’born global’ -ajatteluun.

Termin uusiokäyttö on yleistynyt globaalisti ja on onneksi osaltaan rakentamassa uudenlaista yrittäjyyskulttuuria ja itsensä työllistämisen eetosta muun muassa Suomeen. Britteinsaarilla termi ’high growth startup’ on yleinen tässä kontekstissa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 11

Teema

12 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

Teema

Yrittäjyyden rokkitähdeksi Kunnianhimoiset nuoret perustavat maailmanluokan menestykseen tähtääviä startup-yrityksiä – mutta mitä menestys vaatii?

Teksti Tea Kalska Kuvat Minna Kurjenluoma Kuvitus Satu Kettunen

ROCKSTAR OF ENTREPRENEURSHIP Article in English on the web: aalto.fi/magazine

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 13

Teema

”DARE TO DREAM BIG – uskalla unelmoida isosti.”

Näin julisti Playfishin perustaja Kristian Segerstråle startup-konferenssi Slushin avajaistilaisuudessa. Lausahdukseen kiteytyy startupien sielu; ne ovat alkuvaiheessa olevia yrityksiä, jotka tähtäävät nopeaan kasvuun ja kansainvälistymiseen.

Helsingin Kaapelitehtaalla marraskuussa järjestetty Slush on osa startup-ilmiötä. Se paitsi tarjoaa konkreettisia kohtaamisia ja verkostoitumista, myös rakentaa asiaan kuuluvaa fiilistä. ”Startup-liike on kuin rock-skene”, vertaavat kauppatieteiden opiskelijat Miki Kuusi ja Antti Ylimutka. Menestyvät rokkitähdet herättävät ihmisissä halun tulla samanlaisiksi ja yhä useampi alkaa harjoitella kitaransoittoa, mutta vain harvasta tulee maailmankuulu. Siksi on tärkeätä, että aloittelijoita on paljon. Ilmiö synnyttää uusia bändejä – ja yrityksiä.

Yrittäjyyden rokkitähtiä Kuusi ja Ylimutka ovat nähneet paljon. He vetävät kasvuyrityskiihdyttämö Startup Saunaa, joka syntyi opiskelijoiden aloitteesta Aalto-yliopiston yhteyteen. Se tarjoaa startupeille valmennusta ja muiden yrittäjien vertaistukea; eväitä kasvuun ja kansainvälistymiseen.

Kuusen ja Ylimutkan mukaan kunnianhimo ja tekemisen asenne yhdistävät startup-yrittäjiä. He eivät perusta rautakauppaa tai kampaamoa saadakseen tasaista tuloa loppuelämänsä ajan. Sen sijaan he rakentavat riskipääomalla tuotteita tai palveluita kansainvälisille markkinoille hyvin nopealla tahdilla. ”Startup-yrittäjät uskovat siihen, että oma tuote on maailman paras. Jenkeissä on sanonta ’fake it until you make it’. Sillä tavalla visio myydään omalle 14 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

SUUREMMIN AJATTELU EI MAKSA MITÄÄN.

Teema

tiimille ja se saa tekemään isoja asioita – ja lopulta onnistumaan niissä. Suuremmin ajattelu ei maksa mitään”, Ylimutka sanoo.

Kuulostaako liiankin optimistiselta? ”Totta kai, mutta optimistinen pitääkin olla”, vastaa Patrik Backman, uusiin yrityksiin sijoittavan Open Ocean Capitalin johtava osakas.

Pelkkä asenne ei riitä

Artikkelin kuvituksen valokuvat on otettu Slush 2012 -konferenssissa, joka keräsi 3 500 osallistujaa ja 550 startup-yritystä.

Patrick Backman rinnastaa startup-hengen nuoren jääkiekkoilijan haaveisiin. Olisi lannistavaa lyödä NHL:ssä pelaamisesta unelmoivalle juniorille karuja tilastoja pöytään, sillä eihän mikään todennäköisyys puolla sitä, että juuri hän päätyisi NHL-pelaajaksi. ”Monet yritykset – kuten Twitter ja Yammer – vaikuttivat joissain vaiheessa mahdottomilta, mutta menestyivät lopulta kuitenkin”, jatkaa Backmanin kollega, Open Ocean Capitalin sijoitusanalyytikko Riku Seppälä.

Asenne ja usko itseen eivät toki yksin riitä, Backman ja Seppälä myöntävät. Moniin startupeihin ei sijoiteta siksi, että ne ratkovat jotain ongelmaa hyvin pienille markkinoille. Sijoittajan kiinnostus ei herää silloinkaan, jos ongelma on yrityksen resursseihin nähden liian vaikea. Myös tuotteen tai palvelun, jolla sitä ratkotaan, on oltava kilpailijoiden ideoihin verrattuna uniikki. ”Pitää ymmärtää, miksi juuri tämä startup pystyy kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla”, sanoo Seppälä.

Tyypillinen startup-kuolemansynti on sijoittajien mukaan se, että ideaa lähdetään kehittämään ennen kuin on keskusteltu edes kymmenen potentiaalisen AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 15

Teema

asiakkaan kanssa. Monesti mennään teknologia edellä ja kehitetään hieno tuote, jonka uskotaan räjäyttävän markkinat.

Seppälän mukaan Suomessa on tuettu tällaista innovaatioajattelua liikaa. Teknologian kehittämisen lisäksi kannattaisi panostaa asiakkaiden tarpeiden ja markkinoiden ymmärtämiseen. ”Yhdysvalloissa teknologiayrityksiä perustavat insinöörejä huomattavasti useammin kauppatieteilijät.

He keskustelevat asiakkaiden kanssa, löytävät tarpeet ja etsivät sitten insinöörit tekemään tuotteet”, Backman huomauttaa. ”Meillä Suomessa on huippuhyvää teknologiaosaamista, mutta emme vielä ole kovin hyviä tuotteistamisessa ja markkinoinnissa”, sanovat myös Miki Kuusi ja Antti Ylimutka.

Kannustamista tarvitaan Mutta mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä, jotta startupit menestyisivät? Yrittäjyyden professori Paula Kyrön mukaan yrittäjille tulisi kontrollin sijasta rakentaa kannustimia. ”Suomessa luodaan usein erilaisia sääntöjä, joiden avulla pyritään kattavasti kontrolloimaan asioita. Opintotuki on yksi tyypillinen esimerkki. Jos haluttaisiin kannustaa, vaadittaisiin tuen saamiseen ainoastaan tietty määrä opintosuorituksia sen sijaan, että kontrolloidaan työnteon määrää.”

Patrik Backmanin mukaan myös byrokratiaa voisi yksinkertaistaa. Yritykset, jotka ovat saaneet valtiolta rahoitusta, joutuvat käymään läpi työlään raportointiprosessin, menestyivät tai eivät. ”Silloin kun asetetut tavoitteet eivät ole lähelläkään minimitasoa, on tietysti selvitettävä, mihin rahat menevät. Mutta jos yritys pystyy todistamaan täyttäneensä tavoitteet, voisi raportointi jäädä siihen. Nyt vaaditaan hirveä määrä taulukoita ja kuitteja, joista ei ole yhteiskunnalle mitään hyötyä.”

Kyrö, Backman ja Seppälä näkevät kuitenkin, että suhtautuminen yrittäjyyteen on jo muuttunut Suomessa positiivisemmaksi. ”Yrittäjyyttä on alettu arvostaa. Se näyttäytyy mediassa aiempaa positiivisempana, ja myös yrittäjät itse auttavat uusien yrittäjyysvalmiuksien kehittämisessä – siitä Startup Sauna on hyvä esimerkki. Aikaisemmin ei voitu kuvitellakaan, että yrittäjät kokisivat 16 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

HÄVIÖ ON USEIN SE PARAS KOULU.

Teema

’FAKE IT UNTIL YOU MAKE IT’

roolimallina olemisen merkitykselliseksi”, kertoo itsekin 1980-luvulla yrittäjänä toiminut Kyrö. ”Kun opiskelin 1990-luvulla, vain pari yrittäjyyskurssin luennolle osallistuneista uskalsi nostaa kätensä proffan kysyessä, kuka haluaa yrittäjäksi. Nykyään kun menee samaan luokkaan, puolet käsistä nousee”, arvelee Seppälä.

muudessa, voimme todennäköisesti parantaa riskinoton valmiuksia. Opiskelijoiden usko ja luottamus omiin kykyihin kasvaa, kun he saavat itse määritellä omat tavoitteensa ja keinot niihin pääsemiseksi sen sijaan, että ne annettaisiin ulkoa käsin. Tämä liittyy riskipedagogiikkaan.”

Mutta entä jos riskinotto ei kannata?

Koulutuksella valmiuksia

Epäonnistuminen opettaa

Lähtölaukaus asenteiden muuttumiselle oli Paula Kyrön mukaan yrittäjyyden ottaminen mukaan kansalliseen opetussuunnitelmaan vuonna 1994.

Koulutuksen avulla voidaan edesauttaa yrittäjyysidentiteetin syntymistä, hän uskoo.

Yrittäjämäinen identiteetti ei rajoitu pelkästään konkreettiseen firman pyörittämiseen – se on maailmankatsomus, jossa oma asenne ratkaisee. Yrittäjyys on kovaa; se vaatii sinnikkyyttä ja ahkeruutta. ”Nämä vaatimukset voi nähdä positiivisessakin valossa: kun jotain asiaa pitää tärkeänä, sen eteen on valmis ponnistelemaan.”

Myös riskin ottaminen on osa yrittäjyyttä. Kyrö kertoo, että riskin käsite on perinteisesti kytketty tiedon puutteeseen. On ajateltu, että jos yrityksen tulevaisuudesta tiedettäisiin enemmän, riski olisi pienempi. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että riskin käsite on laajempi ja siihen liittyy epävarmuuden sietäminen. ”Useille epävarmuus lisää turvattomuuden tunnetta. Jos kykenemme vahvistamaan halua toimia epävar-

Patrik Backmanin mielestä nuorille yrittäjille tulisi tehdä selväksi, ettei epäonnistuminen ole häpeäksi.

Tosiasia on, että suurin osa ensimmäisistä startupkokeiluista ei saavuta maailmanluokan menestystä. ”Sijoittaja ei vieroksu sitä, että aikaisempi yritys ei lähtenyt lentoon. Häviö on usein se paras koulu.”

Toisaalta myös työelämä on muuttunut, eikä pitkäaikaisia työpaikkoja enää ole niin paljon kuin ennen.

Huonossa taloustilanteessa kaikkialla karsitaan.

Riku Seppälän mukaan startup-yrittäjän etuna on se, että hän pysyy kehityksen kärjessä. Siksi startupyrittäjyys voi olla jopa varmempi uravalinta kuin suuressa yrityksessä työskenteleminen. Jos työskentelee yhdessä isossa firmassa pitkään, voi olla, että oppii vain yhden asian. Yleensä isoilla firmoilla alkaa jossain vaiheessa mennä huonosti ja jos silloin jää työttömäksi, saattaa uuden työn löytäminen olla vaikeaa. ”Kun hyväksyy sen, ettei maailmassa ole turvasatamia, yrittäjyys on realistinen ja turvallinen uravalinta”, Patrik Backman kiteyttää.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 17

Teema

Ideoista eteenpäin Innovaatiojohtaja Ville Peltola kannustaa firmoja luomaan olosuhteet, joissa sisäinen yrittäjyys herää ja ideoita voidaan testata.

Teksti Nina Erho Kuva Wilma Hurskainen

VUONNA 2002 DIPLOMI-INSINÖÖRIKSI

valmistunut Ville Peltola on kavereidensa kanssa miettinyt, miksi he eivät aikoinaan käynnistäneet Aalto Entrepreneurship Societyn tyylistä yhteisöä ja toimintaa. ”Ehkä meiltä puuttui rohkaisevia ympäristöjä, kuten Design Factory, ja ehkä ilman sosiaalista mediaa kaltaisiaan oli vaikeampi löytää. Tai ehkä me vain olimme eri sukupolvea.”

Sittemmin Suomen IBM:n innovaatiojohtajana työskentelevä Peltola on ottanut vahingon takaisin ja tarttunut yrittäjyysajatteluun tosissaan. Hän puhuu ja kirjoittaa sisäisen yrittäjyyden puolesta ja on perustanut IBM:lle Kasvuhuoneen, jossa toimitaan startuphengessä yrityksen sisällä.

Hiljattain täyteen tulleena ensimmäisenä toimintavuonna Kasvuhuoneessa 18 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

työskenneltiin tiedon visualisointiin ja älykkäisiin kaupunkeihin liittyvien teknologioiden parissa. Heti ensi töikseen Kasvuhuoneen porukka osallistui Helsingin Sanomien datajournalistisia sovelluksia etsineeseen HS Open -kilpailuun – ja voitti sen.

Jotain mitä katsoa ja koskettaa Peltola pitää startup-maailman sanonnasta, että jos ensimmäinen versio tuotteesta ei hävetä, olet viilannut sitä liian kauan ja toivoo, että kokeilukulttuuri vahvistuisi myös isoissa, perinteisissä korporaatioissa ja varsinkin julkisella sektorilla. ”Olemassa on mekanismeja ideointiin, mutta resursseja ideoiden eteenpäin viemiseen puuttuu. Ei ole rahaa, aikaa, ihmisiä, tiloja ja välineitä tai sujuvia tapoja testata ideoita asiakkai-

Ville Peltola – Tietotekniikan diplomi-insinööri 2002, Teknillinen korkeakoulu.

Työskennellyt Suomen IBM:n innovaatiojohtajana vuodesta 2010.

Aloitti IBM:llä vuonna 2003 ja on työskennellyt useita vuosia yrityksen kansainvälisessä innovaatioihin erikoistuneessa yksikössä.

Twitterissä: villepeltola

Teema

Tutustu myös

Sisäisen yrittäjän kymmenen käskyä.

Ne löytyvät intrapreneur-käsitteen isän Gifford Pinchotin blogista, www.pinchot.com

Intrapreneurship – act different.

Aallon opiskelijaryhmän tuore julkaisu, www.intrapreneurship.fi

Finnish Intrapreneurship Society.

LinkedIn-ryhmä suuryritysten sisäisille innovaattoreille.

den kanssa. Usein ideat myös jumittuvat kannattavuuden ylianalysointiin tai siihen, että abstraktia ideaa ei täysin ymmärretä, jolloin sen jatkokehitys saa peukun ylös tai alas ikään kuin fiilispohjalta.”

Kasvuhuoneessa Peltola haluaa taklata molempia haasteita. ”Teemme ideoista nopeita prototyyppeja ja pilotteja, jotka kestävät tyypillisesti viikon tai kaksi. Kun saadaan aikaan jotain, mitä voi katsoa tai koskettaa, idean potentiaalia on helpompi arvioida ja voimme myös testata asiakkaiden vastakaikua.”

Resurssit tähän eivät silti tipahtaneet Peltolallekaan kuin taivaasta. Kasvuhuoneen idea sai kyllä hyvän vastaanoton johdolta, mutta samalla idean esittäjältä pyydettiin kannattavuuslaskelmat.

Sisäisen yrittäjyyden herättelyssä on Peltolan mielestä kyse asenteesta: yrityksen pitää kysyä työntekijöiltään, mitä sinä tekisit, jos sinulla olisi meidän resursseja vapaassa käytössä.

Toisaalta hän tietää, että vapauksien tarjoaminen vaatii johdolta riskinottokykyä ja että kaikki työntekijät eivät heti luonnostaan kääri hihojaan.

Epäileviä johtajia Peltola kannustaa sanomalla, että päätökset eivät ole ikuisia vaan sisäistä startupia voi kokeilla esimerkiksi vuoden tai puolikkaan. Jos vihreää valoa päätetään näyttää, heti seuraavaksi ei kuitenkaan kannata ryhtyä nimittämään väkeä. ”Ennemmin kannattaa ottaa ne, jotka palo silmissään itse kysyvät, miten pääsisin mukaan.”

Kitkaakin tarvitaan

Vaikka ketään ei voi pakottaa luovuuteen, Peltola uskoo, että sopivat olosuhteet rakentamalla sitä voi houkutella esiin niistäkin, jotka eivät luonnostaan innovoi kaiken aikaa. ”Sanoin, että ei niitä kannata tehdä, ”Tätä on kuvattu vertauksella, jossa koska ne ovat pelkkää arvailua ja että viljelijä järjestää puulle ravinteikkaan kokeillaan ennemmin vuosi ja päätetään maan, vettä ja aurinkoa, jotta se kasvaisi jatkosta sen jälkeen.” hedelmää.”

Hyvää maaperää intrapreneurshipille on yrityskulttuuri, jossa epäonnistumiKysyy paloa silmissä Paitsi apuväline ideoiden jalostamiseen, nen on sallittua ja tekemistä arvostetaan oppimiskokemuksena, vaikka siitä ei Kasvuhuoneen kaltaiset mekanismit seuraisikaan suoraa myyntihittiä. ovat Peltolan mielestä hyvä tapa tukea ”Kaikki sisäiset startupit eivät mitensisäistä yrittäjyyttä, intrapreneurshipia. kään voi onnistua, tai jos niin käy, kyse Sisäinen yrittäjä on työntekijä, joka vie ei ole aidoista kokeiluista vaan perinteiasioita eteenpäin yrityksen sisällä sellaisella asenteella ja palolla kuin yri- semmistä projekteista.”

Niin ikään hyvän kasvuympäristön tys olisi hänen omansa. tunnusmerkkejä on Peltolan mukaan se, Intrapreneurship assosioituu usein tarinoihin menestystuotteiden synnys- että rikkaruohoja kitketään. ”Se, että joku saa enemmän vapauksia tä, kuten PlayStation Sonylla tai Post-itkuin toiset, tapaa aiheuttaa yrityksissä laput 3M:lla, mutta se tukee myös yleihalua tukahduttaa mokoma. Toisaalta semmin yrityksen kasvua, kannattavuutta ja kehittymistä, työtyytyväisyyttä täysin ilman kitkaa mikään ei hioudu – eivät myöskään ideat.” ja jatkuvaa oppimista.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 19

Kuka

20 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

Kuka

Älyntekijä Halu tietää, kuinka aivot toimivat, teki Harri Valpolasta tekoälytutkijan ja yrittäjän.

Hän uskoo, että älykkäät koneet parantavat maailmaa.

Teksti Tea Kalska Kuvat Jussi Vierimaa

S

INÄ HETKENÄ tulevaisuus kirkastui. Nuori lukiolainen Harri Valpola avasi Helsingin Sanomien tiedesivut ja luki artikkelin, joka kertoi Teknillisen korkeakoulun professorin ja maailmankuulun neuroverkkotutkijan Teuvo Kohosen työstä. Neuroverkot ovat modernin tekoälyn perusta; ne ovat tietokonealgoritmeja, jotka matkivat aivojen toimintaa. ”Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Tajusin välittömästi, että haluan ’Teuvon labraan’ töihin ja päätin pyrkiä TKK:lle opiskelemaan”, muistelee nyt nelikymppinen Valpola, teknologiayritys ZenRoboticsin perustaja.

Sittemmin Valpolan tutkijanuraan on mahtunut monta Teuvo Kohosen johdolla toteutettua projektia, vuosi huippurobotiikan laboratoriossa Zürichissä ja akatemiatutkijan pesti neurorobotiikan tutkimusryhmän vetäjänä. Muutama vuosi sitten hän siirtyi yliopistosta yritysmaailmaan.

Eikä näiden maailmojen välillä ole suurta kuilua. Tutkijatkin ovat yksityisyrittäjiä; on julkaistava, haettava apurahoja, vietävä tekemistään eteenpäin.

Mutta Valpolalla on insinöörin käytän-

nöllinen mieli: hän haluaa, että asiat toimivat todellisuudessa, eivät pelkästään teoriassa. ”Haluan ymmärtää, kuinka ihmisen aivot toimivat. Ja haluan rakentaa ne tietokoneelle.”

Oppia lapsen silmin Valpola aloitti opintonsa TKK:n teknillisen fysiikan laitoksella vuonna 1991, mutta ehti kuluttaa luentosalien penkkejä vain pari kuukautta ennen armeijaan menoa. Seuraavan syyslukukauden ensimmäisenä päivänä hän käveli Teuvon labraan. ”Ilmoitin, että olen nyt aloittanut opinnot ja haluan ensi kesäksi töitä.

Minulle yritettiin sitten ystävällisesti selittää, ettei fukseja yleensä oteta labraan kesätöihin.”

Ensimmäisenä opintovuotenaan Valpola suoritti puolet diplomi-insinöörin tutkintoon vaadituista opintoviikoista ja pääsi Teuvo Kohosen tutkimusapulaiseksi.

Kohonen tutki ohjaamatonta oppimista eli sitä, kuinka koneet saadaan oppimaan ympäristöä havainnoimalla.

Maailmasta kerätään dataa esimerkiksi AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 21

Kuka

kameroilla, ja kone saa katsella ja oppia näkemään siitä rakenteita, tajuamaan vähitellen, kuinka maailma toimii. Kone oppii kuin pieni lapsi. ”Koneoppiminen ei ole ohjelmointia sillä tavalla kuin perinteinen tietotekniikka on, vaan neuroverkot oppivat itse, aivan kuten lapset koulussa. Niille vain pitää antaa oikea data. Esimerkiksi kännykkä voi tunnistaa äänikomentoja; sille voi sanoa vaikka, että soita vaimolle.”

Pian unelmien tutkimustyö alkoi tuntua diplomityötä mielekkäämmältä. ”Olin vähän huithapeli. Kun kerran olin jo ensimmäisenä opintovuonna päässyt tekemään asioita, joiden takia olin opiskelemaan tullut, eivät opinnot kiinnostaneet enää ollenkaan.”

Opintonsa tekoälytutkija teki kuitenkin ajallaan: tutkimus oli jännää, mutta diplomityö ja väitöskirja syntyivät siinä sivussa.

Tutkimusta kaupallistamaan Yleensä teollisuusrobotit tekevät samaa liikettä päivästä toiseen, kuin päälle jääneet levysoittimet. Niillä ei ole älyä, niissä ei hyödynnetä aivoista mallia ottavia algoritmeja.

Näin miettivät Harri Valpola ja hänen ystävänsä Tuomas J. Lukka kuusi vuotta sitten, kun he työskentelivät Valpolan vetämässä neurorobotiikan tutkimusryhmässä. ”Halusimme tehdä robotteja oikeaan maailmaan ja ajattelimme, että meillä on hienoa teknologiaa, jota olisi kiva kaupallistaa.”

ZenRobotics syntyi, kun teknologianörtit pyysivät mukaan myös toisenlaisen osaajan – markkinoinnin ammattilaisen Jufo Peltomaan. ”Otimme puhelimet käteen ja aloimme soitella firmoihin. Kyselimme, mitkä ovat niiden suurimmat ongelmat ja mihin rahaa kuluu. Sitten aloimme miettiä ongelmiin ratkaisuja.”

Vähitellen selvisi, että jätealalla ongelmanratkaisuja kaivattiin.

ZenRoboticsin tuote, teollisuusjätettä lajitteleva robotti, kehittyi vastauksena asiakkaan tarpeeseen. Robotti tunnistaa kaoottisesta jätevirrasta oikeat esi22 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

neet ja raaka-aineet – ja latoo ne oikeisiin pinoihin. ”Perustimme tämän yrityksen tekemään tekoälyn vallankumousta. Mutta jos jotain haluaa saada aikaan, täytyy fokusoitua. Nyt keskitymme jätteen lajitteluun.”

oikeat kappaleet oikeisiin koreihin.

Siinä ei ole mitään ongelmallista.”

Todellinen ongelma on Valpolan mielestä pikemminkin älyn puute.

Ihmisen työpanosta korvaavat koneet ovat voimakkaita ja tyhmiä. Ne murskaavat ja survovat, eivätkä ajattele. ”Älykkäät koneet voisivat säästää ympäristöä. Esimerkiksi sen sijaan, Älyä, ei voimaa että pelloille heitetään summamutikasValpolan mukaan kone voi jopa oppia sa suuri määrä väkilannoitteita, pienet tuntemaan ja ajattelemaan aivan kuin älykkäät robotit voisivat viedä lannoiihminen, koska tietyt ärsykkeet saavat aikaan tietynlaisia reaktioita. Tekoälyn tetta oikean määrän juuri oikeiden ja ihmisen aivojen välillä ei siis periaat- pensaiden juureen. Tuholaismyrkkyjä ei teessa ole mitään eroa, mutta onko siinä, tarvittaisi, kun robotit nyppisivät kirvat kasvien lehdiltä.” että ihminen tekee älykkäitä koneita Valpola katsoo ZenRoboticsin jotain eettisesti kyseenalaista? ”Miksi olisi?” Valpola kysyy. toimiston ikkunasta aukenevaa näköalaa – Ateneumin taidemuseon korisTekoäly yhdistetään usein tieteiselokuvien robotteihin, kuten Terminaatto- teellista julkisivua. ”Montako rakennusta enää nykyään riin, mutta todellisuudessa tietokoneaivoista tuskin halutaan rakentaa saman- tehdään noin? Tehokkuus on optimoitu laisia kuin ihmisaivoista. Eikä mikään ja teknologiamme on niin tyhmää, ettei teknologia itsessään ole hyvää tai pahaa. se osaa rakentaa tuollaista.” ”Jätteenlajittelurobotti tykkää siitä, Jonain päivänä robotit osaavat, älynettä se saa poimittua jätettä ja heitettyä tekijä uskoo.

Kuka

Harri Valpola — Diplomi-insinööri 1996.

Tekniikan tohtori 2000.

Akatemiatukija, neurorobotiikan tutkimusryhmän vetäjä 2005 – 2010.

Osa-aikainen tutkija Perustieteiden korkeakoulussa tietojenkäsittelytieteen laitoksella.

Perusti vuonna 2007 ZenRoboticsin Tuomas J. Lukan ja Jufo Peltomaan kanssa.

CREATING INTELLIGENCE The desire to know how the brain functions drove Harri Valpola to become an artificial intelligence researcher and an entrepreneur.

He believes that intelligent machines improve our world.

Young Harri Valpola knew what he wanted to do the moment he read an article about neural network researcher Teuvo Kohonen.

These networks form the foundation for modern artificial intelligence by mimicking the functions of the brain. Since then, he has moved over to the world of business after a successful career in research. The two worlds are not so far apart – researchers are entrepreneurs as well; they have to publish and apply for grants to move their project forward.

Valpola enrolled at the Helsinki University of Technology in 1991, just two months before he was called to the army. On the first day of the following autumn semester, he walked into Teuvo Kohonen’s lab and announced that he wanted to work there the next summer – to the bemusement of staff, who told him that it was not usual for freshmen to get summer jobs at the prestigious facility.

Kohonen researched unguided learning, i.e. how machines learn by observing their

environment, in which they gradually begin to identify structures. Industrial robots are usually unintelligent, as they do not utilise algorithms modelled after the brain. This spurred Valpola and his friend Tuomas J. Lukka to contact businesses and ask what their biggest problems and expenditure items were.

It emerged that the waste processing industry was in need of fresh solutions.

They then established a firm, ZenRobotics, which makes a robot that sorts industrial waste. It identifies objects and raw materials in a chaotic waste stream and separates the useful items.

Valpola says that intelligent machines could help the environment in other ways, too. For example, instead of spreading large amounts of chemical fertilisers on fields, small intelligent robots could apply fertiliser at precisely where it is needed, at the base of a growing plant.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 23

Aiheesta

Sakari Toivakainen tarkastelee laboratoriomittakaavan aktiivilieteprosessia, jonka avulla voidaan tutkia esimerkiksi eri haitta-aineiden vaikutuksia biologisen j채tevedenpuhdistamon toimintaan. Laboratoriossa prosessi on rakennettu akvaarioon.

26 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

Aiheesta

RAUTAISTA PUHDISTUSTA Fosforia pystytään poistamaan sellutehtaan jätevesistä rautakemikaalin avulla.

Näin säästetään Itämerta ja teollisuuden kustannuksia.

Teksti Tea Kalska Kuvat Kai Widell

T

UTKIJAT OVAT ONNISTUNEET

soveltamaan sellutehtaan jäteveden puhdistukseen menetelmää, jolla Suomen kaupunkien jätevedet on puhdistettu 1970-luvulta lähtien.

Kyseessä on rinnakkaissaostus, jossa vesistöjen rehevöittäjä, fosfori, poistetaan rautakemikaalilla jätevedestä.

Rinnakkaissaostuksella tarkoitetaan nimensä mukaisesti sitä, että fosforin kemiallinen saostus ja jäteveden biologinen puhdistus tapahtuvat rinnakkain, samassa puhdistusaltaassa.

Fosforin tehokas puhdistus sellutehtaiden jätevesistä on tähän mennessä vaatinut kahta erillistä prosessia: varsinaista biologista puhdistusta ja jälkisaostusvaihetta eli tertiäärikäsittelyä. Ensimmäisessä vaiheessa mikrobit syövät lian vedestä, jälkimmäisessä veteen lisätään alumiinikemikaalia, jolla fosfori saostetaan pois.

Rinnakkaissaostuksen ansiosta ei tarvita lainkaan tertiäärikäsittelyä, jota varten tehtaisiin joudutaan rakentamaan erillinen puhdistusallas. Tertiäärikäsittely tulee kalliiksi senkin vuoksi, että siinä fosforin saostukseen käytetään suuria määriä huomattavasti rautakemikaalia kalliimpaa alumiinikemikaalia.

Puhtaat teknologiat -tutkimusryhmän vetäjä, professori Olli Dahl Kemian tekniikan korkeakoulusta kertoo, että viranomaiset ovat tiukentaneet fosforin määrään kohdistuvia vaatimuksia. ”Yhdyskunnat ovat suurimpia fosforin päästäjiä, joten niiden piti ensimmäisenä vähentää päästöjä. Itämeren suojelun

vuoksi määräykset kuitenkin tiukkenevat koko ajan. Myös puunjalostusteollisuuden pitää nyt kiinnittää asiaan entistä enemmän huomiota”, tarkentaa erikoistutkija Timo Laukkanen.

Vähemmän kemikaalia Fosfori on tehtaan jätevedessä liuenneena kuin sokeri kahvissa. Kun veteen lisätään rautakemikaalia, fosfori muuttuu kiinteäksi sakaksi, joka laskeutuu lietteeksi puhdistusaltaan pohjalle.

Näin vesistöjen rehevöittäjästä tulee silminnähtävä, jolloin se on helppo poistaa. Parhaimmillaan sen määrä vähenee yli 80 prosenttia. ”Yhdyskuntien jäteveden puhdistuksessa kemikaalia täytyy lisätä veteen paljon, koska fosforiakin on jätevedessä suuri määrä. Sellutehtaassa sitä on paljon vähemmän, joten kemikaaliakin tarvitaan vähemmän”, selvittää Sakari Toivakainen, tutkimusprojektissa väitöskirjaansa tekevä tohtorikoulutettava.

Toivakaisen mukaan kemikaalia lisätään rinnakkaissaostuksessa joka tapauksessa pienempi määrä kuin tertiäärikäsittelyssä. Kun saostus tapahtuu erillisessä puhdistusaltaassa, pitää kemikaalia heittää sekaan hyvin paljon, jotta sakkaa syntyy poistamiseen tarvittava määrä.

Rinnakkaissaostuksessa sakka on helppo erottaa jätevedestä, koska se sitoutuu biologisessa puhdistuksessa syntyvään biomassaan.

Tutkijoiden merkittävä havainto oli myös, että jäteveden pH-arvolla on vaikutusta saostumiseen. Jos olosuhteet

ovat emäksiset, rautakemikaali saostaa huonosti, mutta neutraalissa tai hieman happamassa jätevedessä se toimii loistavasti. ”Jäteveden pH:n pitää olla oikea, kun rautakemikaalia lisätään. Siihen ei aikaisemmin kiinnitetty tarpeeksi huomiota”, Dahl sanoo.

Lannoitetta metsiin Meriä fosfori rehevöittää, mutta metsissä se voi toimia lannoitteena. Kun puu tuodaan sellutehtaalle, metsästä tulee sen mukana fosforia. Selluntuotantoon sopimaton puuaines poltetaan energiaksi. Siitä syntyvään tuhkaan jää fosforia, mutta suurin osa päätyy kuitenkin jätevesien mukana järviin ja Itämereen.

Rinnakkaissaostuksessa fosfori sidotaan jätevedestä lietteeseen, joka voidaan syöttää puuaineksen joukkoon poltettavaksi. ”Fosfori, joka aiemmin meni jäteveden mukana mereen, otetaan nyt talteen ja siirretään lopulta tuhkaan. Silloin sen voi käyttää metsien lannoittamisessa, jolloin se palaa takaisin luonnon kiertoon”, kertoo Timo Laukkanen.

Fosforissa on saostusprosessin vuoksi mukana myös rautaa, jota Suomen maaperässä on muutenkin paljon. ”Rauta on lannoitteessa hyvä asia, koska se vähentää fosforin liukenemista metsien valuojiin”, Dahl lisää.

Tasapainoa ympäristönsuojeluun Ympäristön kannalta järkevimmät ratkaisut eivät Olli Dahlin mukaan ole aina viranomaisille mieluisimpia.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 27

Aiheesta

Puhtaat teknologiat -tutkimusryhmä — Korostaa kestävää kehitystä prosessiteollisuuden ympäristötekniikassa.

Tavoitteena luonnonvarojen kestävä käyttö, raaka-aineiden järkevä hyödyntäminen, puhtaiden prosessien kehittäminen ja teollisuuden ympäristökuormituksen hallinta.

Pyrkii ymmärtämään kokonaisvaltaisesti tuotantoprosessien aiheuttamaa ympäristökuormitusta ja siihen vaikuttavia tekijöitä.

Rinnakkaissaostuksen tutkimuksen ja soveltamisen edelläkävijä oli Teknillisen korkeakoulun ensimmäinen ympäristötekniikan professori, Raimo Määttä. Hänen aikanaan 1970-luvulla rinnakkaissaostus levisi vallitsevaksi puhdistusmenetelmäksi kunnallisissa jätevesilaitoksissa.

Iron cleaning Tarkoituksena on usein tehdä ympäristölle hyvää, mutta puhtauden vaatimus jossain asiassa voi aiheuttaa päästöjä toisaalla. ”Kokonaisvaltaista ajattelua tarvitaan”, Dahl painottaa.

Kun jätevedestä halutaan vain tehdä mahdollisimman puhdasta, ei oteta huomioon sitä, että puhdistaminen vie energiaa ja kuluttaa kemikaaleja.

Niidenkin valmistus aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. ”On kysyttävä, tehdäänkö jätevesistä suhteellisen puhtaita vai täysin puhtaita. Jos tehdään täysin puhdasta, ilmakehä kärsii. Hyvin paikallinen ongelma saatetaan näin siirtää globaaliksi.”

Ympäristönsuojelu myös maksaa rahaa, mutta teollisuus haluaa pitää kustannukset mahdollisimman pieninä. ”Kun metsäteollisuus on ollut kovassa vedossa, sille on voitu asettaa vaatimuksia – sillä on ollut varaa maksaa. Nyt kun paperituotteiden kysyntä laskee ja puuplantaasien halvasta raaka-aineesta tuotettua sellua tunkee markkinoille, varaa ei enää ole ja suomalaisia tehtaita on jouduttu ajamaan alas. Menetelmämme ansiosta fosforia voidaan vähentää jätevesistä edullisemmin, mutta silti ympäristöystävällisemmin.”

28 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

An iron-based chemical can be used to remove phosphorus from pulp mill wastewater, helping Baltic Sea conservation and reducing industrial costs.

Professor Olli Dahl, head of the Clean Technologies research group, says that regulations concerning phosphate emissions have been tightened. This calls for more effective processes.

Aalto University researchers have managed to adapt a method, which has been used to purify urban wastewater since the 1970s, to the purification of pulp mill wastewater. The process removes phosphorus, a source of eutrophication in aquatic systems.

The method employs simultaneous precipitation, where the chemical precipitation of phosphates and the biological purification of wastewater take place side by side in the same basin.

Earlier methods have depended on two separate processes to purify pulp mill wastewater effectively, in addition to which they require the application of expensive aluminium-based chemicals.

Phosphates are dissolved into factory wastewater much like sugar into coffee.

Adding iron-based chemicals to the water transforms phosphates into solid precipitate, which settles at the bottom of the purification basin. At best,

the process can remove more than 80% of the phosphorus content.

The researchers discovered that the pH value of the wastewater is also significant. In alkaline conditions, iron chemicals precipitate poorly, while the process works with great effectiveness in neutral or slightly acidic conditions.

Forest fertiliser Phosphates cause seawater euthrophication, but are a useful forest fertiliser. Wood material, which is unsuitable for pulp production, is burned to generate energy.

The ash residue binds some phosphates, but a large amount of phosphorus is carried into lakes and the Baltic Sea in wastewater. The simultaneous method binds phosphates into the precipitate, which can be burned along with unprocessable wood material. This makes it possible to recover phosphates, which were earlier washed away into aquatic systems, and use them to fertilise forests, returning them to the natural cycle.

Aiheesta

Mitä aivot kertovat?

Aivokuvantamismenetelmillä voidaan mitata, mitä aivoissa tapahtuu lukiessamme tai opetellessamme uusia sanoja.

Karttuvasta tiedosta on apua esimerkiksi kielen häiriöiden ymmärtämisessä.

Teksti Nina Erho Kuvitus Eero Lampinen

AKATEMIAPROFESSORI Riitta Salmelin ryhmineen on saanut aivokuvantamismenetelmien avulla selville esimerkiksi seuraavaa: Kun lukivaikeuksista kärsiville ja sujuvasti lukeville näytetään kirjoitettuja sanoja, heidän aivojensa toiminta näyttää osittain erilaiselta. Sujuvasti lukevilla aivojen vasemmassa takaosassa havaitaan pian sanan näkemisen jälkeen selkeä, lyhytkestoinen aktivaatio, mutta lukihäiriöisiltä se puuttuu.

Salmelin sanoo, että mittaustulokset saatuaan hänestä tuntui vaikealta kertoa lukihäiriöisille tutkittaville, että heidän aivonsa eivät toimi samalla lailla kuin sujuvasti lukevilla. ”Mutta kun kerroin, he olivatkin helpottuneita – vihdoinkin fyysinen syy ilmiölle, jota usein oli väärin tulkittu laiskuudeksi tai tyhmyydeksi.”

Alueista kohti verkkoa Salmelin ryhmineen käyttää kahta aivokuvantamismenetelmää. Magnetoenkefalografia eli MEG mittaa aivosolujen sähköistä toimintaa reaaliajassa, ja aktivoituneet aivoalueet voidaan sen avulla myös paikantaa melko hyvällä tarkkuudella.

Toiminnallinen magneettikuvaus eli fMRI kertoo aivojen energiankulutuksesta seuraamalla veren virtauksen ja hapen kulutuksen muutoksia tehtävän suorittamisen yhteydessä.

Siinä missä aivokuvantamisen alkutaipaleella yritettiin selvittää, mikä aivojen osa tekee mitäkin, tiedon kertyessä ja menetelmien kehittyessä huomio on siirtymässä siihen, miten aivojen eri osat toimivat yhdessä.

Salmelin uskoo, että aivoalueiden yhdessä muodostamia verkkoja tutki-

malla voidaan tulevaisuudessa paremmin ymmärtää esimerkiksi se, minkä vuoksi saman aivoalueen vammoista voi koitua hyvinkin erilaisia seurauksia. ”Todennäköisesti kyse ei ole vain siitä, millä alueella vamma on vaan myös siitä, millä tavoin koko verkon toiminta häiriintyy vamman seurauksena.”

Osa tulosten luotettavuutta on se, että mittaukset tehdään ilman vahvoja ennakkohypoteeseja. ”Suhtaudun aivokuvantamiseen tilaisuutena kuulla, mitä aivot kertovat.

Mittausten jälkeen voidaan tehdä päätelmiä siitä, mitä tulokset kokonaisuutena tarkoittavat – ei niin päin, että ensin rakennetaan tiukka, monimutkainen hypoteesi ja sitten etsitään sopiva Ensin mittaus, sitten teoria tulos tukemaan sitä. Useimmissa ihmisSalmelin ryhmineen on tutkinut myös sitä, mitä aivoissa tapahtuu ääntä, sano- aivojen toiminnan kysymyksissä tiukkojen hypoteesien aika on vielä melko ja ja puhetta kuultaessa sekä sitä, mitä aikuisten aivoissa tapahtuu uusia sanoja kaukana edessäpäin.” opeteltaessa ja niitä jonkin ajan päästä muisteltaessa.

Ihmisten maailman aihe Riitta Salmelin on saanut usein vastata kysymykseen, minkä vuoksi hän tutkii nimenomaan kielen käsittelyä, joka on niin monimutkainen prosessi aivoissa – miksei jotain yksinkertaisempaa.

Vastaus kuuluu, että kielen tutkimus on erityisen mielenkiintoista, koska ihmisen kielellinen kommunikaatio on Akatemiaprofessori ainutlaatuista ja kieli toimii monella Riitta Salmelin työskentelee tapaa tukirakenteena ihmisen muulleO.V. Lounasmaa -laboratoriossa kin ajattelulle ja toiminnalle.

Perustieteiden korkeakoulussa. ”Ja koska kielen käsittelyyn tarvitaan monia aivoalueita, sitä tutkimalla Kun Salmelin kertoo mittausten voidaan saada laajasti hyödynnettävää tuloksista ja yrityksistä ymmärtää, miksi ne ovat sellaisia kuin ovat, tuntuu tietoa aivoalueiden toiminnasta verkkona.” välillä siltä kuin kuuntelisi salapoliisiToisaalta mitään tehtävää ei voi kertomusta, jossa vesiperän jälkeen suoralta kädeltä sanoa aivoille yksinkerlöytyy taas johtolanka.

Hurjat päättelyketjut eivät kuitenkaan taiseksi tai monimutkaiseksi. ”Jos jonkin tehtävän suorittamisen ole perustutkijan työn ydintä vaan aikana aivoissa näkyy paljon tai vähän luotettavan datan kerääminen. aktivaatiota, se ei sinänsä kerro tehtä”Kun mittaukset tehdään ja tulokvän vaikeudesta. Esimerkiksi menestykset analysoidaan niin huolellisesti, että sekäs oppiminen voi näkyä aktivaation ne ovat mahdollisimman oikein, niistä kasvuna tai vaimenemisena eri tehtäviskoostuu se vakaa pohja, johon villeistäsä, oppimisen vaiheissa ja aivoalueilla.” kin teorioista voidaan aina palata ja johon uutta tietoa voidaan peilata.”

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 29

On science

Supporting the co-design of service processes Co-designing service processes in new value networks is no trivial task.

Empirical research has shown that facilitated intervention methods can support it, writes Professor Riitta Smeds, head of the Enterprise Simulation Laboratory SimLab.

T

HE GLOBAL ECONOMY is increasingly

networked and competitive. A major driving force behind this development is the penetration of ICT into all economic activity that is shifting the basis of economic transactions from goods to services. Emerging service networks are in need of innovation. Developing inter-organisational, ICT-enabled innovations is challenging, however.

Networked innovations call for co-design, a collaborative approach and methodology.

Research on organisational change and innovation has demonstrated that employee participation is a key requirement in the development of process innovation. When new organisational processes and ICT systems are developed, the users, i.e. the employees, of these systems should play a central role. Employee participation yields better process and system innovations, and creates the “buy-in” that is necessary for successful implementation. Research in user-centred software design has shown that the same demand for user participation is valid also in the development of

30 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

software products: end-users should be involved in the software development process to ensure that the new software is accepted into use.

Why co-design?

To the customer, software is already more like a service than a physical product. According to servicedominant logic, the service provider and the consumer co-create value for the consumer in an interactive service process, and products are used as resources for this value creation. A rich source of innovation can be found in the novel interactive value-creation processes of the providers and consumers. Based on research findings concerning the necessity of employee and end-user participation in process-respective product innovation, it is possible to claim that the coproducers and the beneficiaries of co-created value should together design novel interactive service processes to enable successful service innovation.

A co-design community, which focuses its service innovation activity on the novel value-co-creation process and engages all the actors involved in this

On science

process, is needed; it should involve key actors from the collaborating companies, organisations and stakeholders as well as the beneficiaries of the cocreated value, e.g. customer organisations, end-users, consumers and citizens. Value-co-creating processes, and thus also their co-design communities, are by definition networked and inter-organisational.

How to co-design?

Collaborative knowledge creation is at the core of co-design. It involves sharing and creating knowledge in social interaction, in a shared space. According to recent research in learning and knowledge creation, the members of a knowledge-creating community bring their knowledge and expertise into this space and collaborate to create new knowledge and designs through developing shared objects.

These boundary objects play a double role: 1) they serve as the tools or catalysts of communication that helps to share knowledge across the boundaries of individual thinking, and 2) they are the objects that are collaboratively elaborated and created. Collaborative knowledge creation and co-design can be accelerated through facilitation.

Co-designing service processes in new value networks is no trivial task, but SimLab’s empirical research has shown that facilitated intervention methods for collaborative knowledge creation can support it.

Already some 200 interventions Since 1998, the Department of Industrial Engineering and Management’s SimLab has researched and

developed intervention methods for the collaborative development of networked processes and business models. Early on, we started to include the customer as an actor in the process and focused the collaborative innovation effort on customer value co-creation – thereby viewing process innovation from the service perspective.

We have conducted around 200 processdevelopment interventions in inter-organisational networks. Interventions are not limited by sector or process – they reach from BIM-enabled planning and construction projects to IT service outsourcing, from E-learning and knowledge management to education services, elderly care and public procurement.

“Casting” is essential The core of a co-design intervention is formed by the simulation day, a collaborative knowledge-creation workshop. Actors from all organisations involved in the networked service process participate in the workshop. They share in discussion accumulated practice-based knowledge about their activities and interaction in the process, and collaborate to create novel process ideas and designs. The “casting” of this co-design community is essential for the outcome: diversity of experience and knowledge about the service process provides “raw material” that creative dialogue converts into new process ideas and insights.

The planning of a service process simulation therefore starts with the selection of an empirical service case. The key actors of the case are interviewed, and the process is analysed and modelled to define the co-design community and, later, also to prepare AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 31

On science

the boundary objects. If the service is only emerging and no process yet exists, the composition of the community is necessarily more open and fluid, and more self-organising methods are required to form them. Living labs and crowdsourcing can complement pre-defined co-design communities.

The results are twofold The simulation dialogue is facilitated by researchers.

They apply boundary objects like visual process maps, which are often complemented by scenarios, narratives, personas and prototypes, to help the participants externalise their tacit practice-based knowledge and to apply it in creative ways in the development of new process ideas. Design games can also be applied to enhance collaborative knowledge creation.

Facilitated dialogue builds a shared understanding about the process as a whole and about the individual roles and activities of the process. Challenges and conflicts become visible and discussable, spurring the emergence of ideas that can be co-developed further in smaller groups during the simulation day.

The simulation intervention yields two types of results: 1) co-created knowledge and ideas that are analysed and delivered to the co-design community, and 2) rich empirical data that is collected during the whole intervention project for research purposes.

The simulations can be organised in face-toface workshops, in a virtual space or as hybrids. In virtual interaction, the dialogue, boundary objects and facilitation all require new solutions which are 32 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

currently the focus of active development and research at SimLab.

Analysis through multiple lenses SimLab’s research focuses on collaborative knowledge creation in the co-designing of service processes in different contexts. We study the phenomenon empirically in large multidisciplinary projects, each of which typically conducts several process simulation interventions. The teams that realise the interventions collect rich longitudinal data: documents; pre-simulation interviews; observations, notes, audio and video recordings as well as surveys and follow-up interviews. New video analysis methods help us to collaboratively analyse this data in highly promising ways.

We cross-analyse and compare data from the different interventions, also between the research projects. The same data is analysed through many theoretical lenses, in multidisciplinary or even transdisciplinary collaboration. The results are published together to a growing extent.

SimLab’s research group consists of senior, doctoral and graduate-level researchers whose specialities include industrial management, computer science, information systems science, economics, design, education, social sciences, communication and law.

In addition, we collaborate with distinguished national and international research groups in these scientific fields.

— Riitta Smeds

10 min

Creating better cooperation Text Tea Kalska Photo Laura Vuoma Who are you?

I’m Professor Riitta Smeds, founder and head of the Enterprise Simulation Laboratory SimLab at the School of Science. My research and teaching focuses on business and service processes in digital networks.

What does SimLab research?

We study collaboration in networks of organisations.

For example, how do people from different organisations collaborate in joint, often ICT-enabled processes. SimLab visualises and simulates interorganisational processes and facilitates process co-creation workshops together with the people who collaborate in the processes. We video all workshops and conduct interviews and surveys – accumulating an enormous amount of rich research data. SimLab helps organisations to collaboratively create new ICT-enabled process networks and business models.

When did you realise that you wanted to be a scientist?

I went to the German School in Helsinki. The maths teacher was really good. He was also the principal and would hold the advanced maths class in his office each morning. We’d sit on his office sofa and he’d sketch and explain formulae on a little mobile blackboard, enlivening his lessons with anecdotes.

One day, he gave me a book about world scientific history. It really resonated with me and made me think how great it would be to pursue a scientific career.

What have you studied?

I started industrial engineering and management studies at Helsinki University of Technology in 1970.

Biology and genetics interested me as well, but family background influenced my choice – my father was an entrepreneur and an engineer, so I wound up studying the development of business organisations.

I wrote my doctoral thesis on the management of enterprise evolution.

What aspect of your career are you most proud of?

When I was a student, the unspoken (male) norm was that you should have your children and finish your doctoral degree before the age of 30. I, however, had four children and got my D.Sc. (Tech.) fairly late, in 1996. Having devoted around ten years to my family, I still managed to advance my academic career and created the collaborative, multidisciplinary SimLab research group.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 33

Siellä

UNDER THE BIG DOME Article in English on the web: aalto.fi/magazine

34 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

Siellä

Radiotutkimusasema Metsähovin väki on mukana selvittämässä maailmankaikkeuden historiaa ja tulevaisuutta.

Teksti Nina Erho Kuvat Susanna Kekkonen, Mikko Raskinen ja ESA

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 35

Siellä

K

IRKKONUMMELAISESSA maalais-

maisemassa sijaitsevan Metsähovin pihapiiriä hallitsee valtavaa golfpalloa muistuttava kupu.

Sen sisällä, suojassa tuulelta, lumelta, jäältä ja auringolta, on Suomen ainoa radioastronomiseen tutkimukseen käytettävä teleskooppi.

Radioastronomisessa tutkimuksessa havainnoidaan ja analysoidaan maailmankaikkeuden kohteista ja prosesseista tulevaa radiosäteilyä. ”Tänään seurataan venäläisen RadioAstron-satelliitin signaalia sen ratatietojen tarkentamista varten, mutta pääasiassa teleskooppimme kerää tietoa Auringosta ja ennen kaikkea kvasaareista”, kertoo aseman johtaja Merja Tornikoski.

Hän näyttää aika pieneltä seistessään teleskoopin juurella ja vielä pienemmältä kiivettyään kuvattavaksi sen varressa sijaitsevalle tasanteelle yhdessä tutkija Anne Lähteenmäen kanssa.

Heidän takanaan näkyy teleskoopin lautasmainen antenni, jonka halkaisija on melkein neljätoista metriä.

Mustat aukot riehuvat Teleskooppihallissa on talvipäivänä kylmä, koska tilaa lämmitetään vain, 36 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

jos kuvun päältä pitää sulattaa lunta.

Syy tähän on, että lämpösäteily on radiomittauksille häiriötä. Sen sijaan hallia ympäröivissä matalissa toimistorakennuksissa on lämmin, ja vanhemmassa niistä on kaupan päälle vielä suorastaan kesämökkimäinen tunnelma.

Pirttimäisen kokoushuoneen seinillä on postereita, joista voi lukea toimintansa vuonna 1974 aloittaneen Metsähovin vaiheista ja tutkimuksista.

Kvasaareita asemalla on tutkittu vuodesta 1980. Ne ovat kaukaisten galaksien aktiivisia ytimiä, joita luultiin aiemmin omassa galaksissamme sijaitseviksi radiotähdiksi, mutta nykyään tiedetään, että ne ovat meistä miljardien valovuosien päässä. ”Kvasaaria ympäröivät tähdet, mutta pitkällä matkalla tänne niiden valo on jo ehtinyt himmetä. Sen sijaan aktiivisen ytimen säteily on niin kirkasta, että se voidaan havaita näinkin kaukaa”, Merja Tornikoski kertoo.

Kvasaarien kirkkauden selityksenä pidetään nykyisin niiden keskuksena olevaa supermassiivista mustaa aukkoa.

Musta aukko vetää puoleensa kaasua, joka kerääntyy sen ympärille kiekoksi.

Kun kiekosta putoaa aukkoon materiaa, vapautuu valtavia määriä energiaa.

Metsähovin radioteleskooppi on käytössä ympäri vuoden ja vuorokauden. Pihalla on lisäksi pienempiä antenneja, joilla seurataan Auringon säteilyn muutoksia.

Siellä

METSÄHOVISSA SEURATAAN SÄÄNNÖLLISESTI LÄHES SADAN KVASAARIN SÄTEILYÄ Anne Lähteenmäki (vas.) tiesi jo alle kouluikäisenä, että tähdet ovat hänen juttunsa ja seurasi innolla Star Trekiä, vaikka ei vielä osannut itse lukea tekstityksiä.

Merja Tornikoski teki uravalintansa viisivuotiaana. Kun sukulaiset eivät osanneet vastata kysymyksiin tähdistä, hän ajatteli selvittää vastaukset itse.

”Myös meidän Linnunratamme keskellä on musta aukko, mutta se on jostain syystä rauhallisempaa sorttia.

Todennäköisesti kaikkien galaksien kehitykseen kuuluu erilaisia vaiheita”, sanoo Anne Lähteenmäki.

Kirkkaus voi vaihdella Kaukaisten kvasaarien tarkka havainnointi maasta käsin vaatii, että useat radiotutkimusasemat eri puolilla maailmaa yhdistävät voimansa, mutta yksittäiselläkin radioteleskoopilla voidaan seurata kvasaarien säteilyn muuttumista ajan mukana.

Metsähovissa seurataan säännöllisesti lähes sadan kvasaarin säteilyä. Pitkän seurannan tuloksena kvasaareista tiedetään, että niiden joukossa on sekä melko tasaisesti säteileviä että voimakkaasti muuttuvia kohteita. Muuttuvilla kvasaareilla on sekä rauhallisia kausia että kausia, jolloin niiden säteilemät energiamäärät moninkertaistuvat.

Metsähovissa kerätty tieto auttaa osaltaan mallintamaan kvasaareita ja niissä tapahtuvia ilmiöitä. Viime aikoina uusia havaintoja kvasaareista on saatu Euroopan avaruusjärjestön ESA:n avaruuteen lähettämän Plancksatelliitin työn tuloksena.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 37

Siellä

SEURANTATIETO AUTTAA MALLINTAMAAN KVASAAREITA JA NIISSÄ TAPAHTUVIA ILMIÖITÄ

”Planckin päätehtävä on tuottaa ennennäkemättömän tarkkoja karttoja kosmisesta mikroaaltotaustasäteilystä, joka on maailmankaikkeuden kaukaisin havaittavissa oleva asia. Samalla se kuvaa kaikkea sitä, mitä on meidän ja taustasäteilyn välissä, kuten kvasaareita. Vaikka kvasaarit ovat todella kaukana, suhteessa kosmiseen mikroaaltotaustaan ne ovat etualan kohteita”, Anne Lähteenmäki selittää.

Säteily pääsee pakenemaan Kosminen mikroaaltotaustasäteily kuulostaa asialta, jota maallikon tulee olemaan vaikea käsittää, mutta kun tutkijat ryhtyvät avaamaan termiä, heitä kuuntelee herpaantumatta. ”Kosminen mikroaaltotaustasäteily on kuin valokuva maailmankaikkeudesta 380 000 vuotta alkuräjähdyksen jälkeen”, Anne Lähteenmäki sanoo.

Vastaukseksi kysymykseen, miksi juuri siltä ajalta, Merja Tornikoski piirtää kaksi kuvaa. Ensimmäinen on pieni ympyrä, jonka sisällä on pisteitä hyvin lähellä toisiaan. Toisessa kuvassa ympyrä on vähän suurempi ja pisteet sen sisällä ovat hiukan kauempana toisistaan.

Pieni ympyrä kuvaa maailmankaikkeutta heti alkuräjähdyksen jälkeen.

Kun ympyrän sisään yrittää piirtää hiukkasten säteilyä kuvaavia viivoja, ne tyssäävät heti ruuhkaan. Sen sijaan isomman ympyrän sisään viivoja mahtuu.

38 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

Metsähovi on Sähkötekniikan korkeakouluun kuuluva erillislaitos, jossa työskentelee reilu parikymmentä ihmistä – tutkijoita, insinöörejä ja ylläpitohenkilökuntaa.

”Iso ympyrä kuvaa jo vähän jäähtynyttä ja laajentunutta maailmankaikkeutta, josta säteily pääsi ensi kertaa etenemään ja pakenemaan. Osa säteilystä on sittemmin törmännyt johonkin, mutta osaa siitä voidaan edelleen havainnoida”, Tornikoski sanoo.

Kvasaarit pitää siivota Planck-satelliitti havainnoi kosmista mikroaaltotaustasäteilyä yhdeksällä eri radiotaajuudella. Sen matalan taajuuden vastaanottimet (LFI) toimivat välillä 30–70 gigahertsiä ja korkeamman taajuuden vastaanottimet (HFI) välillä 100–857 gigahertsiä. Metsähovi on ollut mukana Planck-hankkeessa vuodesta 1997, muun muassa kehittämässä 70 gigahertsin vastaanottimia.

Metsähovin tutkijat ovat jo käyttäneet Planckin tuottamaa tietoa kvasaarien keskustasta lähtevien materiasuihkujen tutkimiseen ja saaneet viitteitä siitä, että niiden ominaisuudet poikkeavat olemassa olevista malleista.

Siellä

Planck-satelliitti — Laukaistiin 14.5.2009 Kourousta, Ranskan Guianasta.

Matkasi paikoilleen Ariane 5 -kantoraketilla yhdessä avaruuden infrapunasäteilyä mittaavan Herschelavaruusteleskoopin kanssa.

Havainnoinut radiosäteilyä yhdeksällä taajuudella 30 ja 857 GHz välillä.

Päätavoitteena huipputarkat kartat kosmisesta mikroaaltotaustasäteilystä.

Kiertää toista Lagrangen pistettä Auringosta katsottuna noin 1,5 miljoonaa kilometriä Maan takana.

Piste on yksi Maan ja Auringon viidestä niin sanotusta vetovoimatasapainopisteestä. Siellä satelliitti pitää ratansa hyvin, ja Maa suojaa sitä Auringon lämpösäteilyltä.

Euroopan avaruusjärjestön ESA:n hanke.

Metsähovi on ollut hankkeessa mukana vuodesta1997. esa.int/Our_Activities/Space_Science/Planck

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 39

Siellä

METSÄHOVI AUTTAA KOSMISEN MIKROAALTOTAUSTAN TUTKIJOITA ELI KOSMOLOGEJA

”Sen sijaan alemman taajuuden vastaanottimet toimivat edelleen ja tekevät apu- ja kalibrointimittauksia, joiden avulla alkuvaiheen datasta saadaan vieläkin parempilaatuista.”

Datan ja sen analysoinnin tarkkuus on äärimmäisen tärkeää, koska Planckin kuvien avulla pyritään vastaamaan todella suuriin kysymyksiin.

Ensimmäinen mikroaaltotaustaa Omien tutkimustensa lisäksi he Epäselvää ei jää havainnoinut satelliitti COBE auttoi 1990-luvulla tutkijoita todistamaan auttavat kosmista mikroaaltotaustaa Planck lähetettiin avaruuteen vuonna tutkivia kosmologeja, joiden näkökulmikroaaltotaustan epätasaisuudet, 2009 kiertämään niin sanottua toista ja sen seuraaja WMAP auttoi tarkentamasta kvasaarit ovat satelliitin kuvissa Lagrangen pistettä, joka on Auringoshäiriötekijä. ta katsoen noin 1,5 miljoonaa kilometriä maan käsitystä maailmankaikkeuden ”Kosmisen mikroaaltotaustan lämpö- maapallon takana. Siellä, Maan viileässä iästä. ”Planckin kuvien avulla desimaaleja tilaerot näkyvät Planckin kuvissa värivarjossa pyörien, satelliitti on nyt, eroina, mutta myös kvasaarit voivat voidaan viilata niin, että avoimia kysyrinkula rinkulalta, kuvannut koko myksiä maailmankaikkeuden tulevaiaiheuttaa värieroja. Niitä voidaan siitaivaan useaan kertaan. vota kuvista niin, että kun Planck kuvaa ”Monesti avaruusprojekteissa menee suudesta ei enää jää.” tiettyä lohkoa taivaasta, maanpäälliset Oikeasti? jotain pieleen, mutta Planck on toiminut Merja Tornikoski ja Anne Lähteenteleskoopit havainnoivat samaan aikaan yli odotusten ja tuottanut todella paljon saman alueen kvasaareja, joiden tiededataa, jonka analysoiminen tulee jatku- mäki nyökkäävät. tään aiemman tiedon perusteella voivan maan vielä vuosia,” Tornikoski sanoo. ”Huhtikuun Planck-konferenssissa olla kirkkaita. Näin saadaan tietää, onko kosmologit pystyvät todennäköisesti Nyt, noin kolme ja puoli vuotta laujoku kvasaari kuvaushetkellä kirkas ja kaisun jälkeen, Planckin HFI-mittaus kertomaan, vetäytyykö maailmankaikjos on, sen aiheuttama pikseli voidaan keus jossain vaiheessa kasaan vai onko ei enää odotetusti toimi, koska se vaatii myöhemmin poistaa Planckin ottamasta aivan äärimmäistä jäähdytystä, ja sen laajeneminen ikuista.” kuvasta”, Merja Tornikoski kertoo. jäähdytysaine on satelliitista lopussa. metsahovi.aalto.fi

Planck-satelliitti on kuvannut koko taivaan useaan kertaan.

Kuvassa keskellä näkyy Linnunradan säteilyä. Kosminen mikroaaltotaustasäteily näkyy punerruksena reunoilla.

40 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

Laura Vuoma

Luovuus, rohkeus ja sijoitus

Kirjoittaja on startup-yrittäjä, joka on tähän mennessä perustanut ThingLinkkuvabloggauspalvelun, Vaatelainaamoa pyörittävän Matkatoimisto Nopsan ja Social Objects -yrityshautomon.

Engeström on valmistunut kauppatieteiden maisteriksi IDBM-ohjelmasta 1999.

Hänellä on kaksi lasta, joista toinen haluaa lentää ja toinen hoitaa eläimiä.

Kun idea muuttuu yritykseksi, on jo tapahtunut paljon. On pohdittu, innostuttu, epäilty, vakuuteltu, kerrottu kavereille, testattu tuttujen ja tuntemattomien kanssa ja ehkä löydetty ensimmäiset asiakkaat. On tuijotettu peiliin sisäistä sankaria etsien ja kerätty rohkeutta jättää nykyinen työpaikka.

Joskus tähän voi mennä vuosia, joskus kaikki tapahtuu muutamassa viikossa. Oleellisinta on kuitenkin se, että ideoita on paljon ja että niitä syntyy koko ajan lisää.

Millaisessa ympäristössä niin tapahtuu? Millainen on suotuisa ilmapiiri elinvoimaisen startup-ekosysteemin rakentamiseen?

Rakenteiden ja rahoituksen lisäksi kyse on asenteista ja ajatusmalleista, kuten näistä kolmesta:

Kolumni

verkostoitumista tukevalla toiminnallaan nostaa yrittäjyyspotentiaalin kokonaan uudelle tasolle tuomalla esiin inspiroivia esimerkkejä ja käytännön kokemuksia startup-yrittäjyydestä.

Startupeille suotuisassa ympäristössä yrittäjyyden kannustamistoimenpiteet liittyvät henkilökohtaisten ja liiketoimintaan liittyvien epävarmuuksien eliminoimiseen.

3. Raha on väline, ei tavoite

Raha, sen kerääminen, menettäminen tai sijoittaminen on suomalaisille edelleen kiusallinen puheenaihe – aivan turhaan. Kaikkien projektien tekeminen maksaa jotain, olipa kysymyksessä sitten uusi analytiikkajärjestelmä, ravintola, puutarhakatos, seinämaalaus, vene tai prinsessa-asu. Kysymys kuuluu, mistä rahan saa kasaan ja millaisilla ehdoilla.

1. Tekemällä oppii Startupeille suotuisassa ympäristössä Piilaaksossa, paloaltolaisissa grillijuhrahasta on yhtä luonnollista puhua kuin lissa, sen viimeistään tajuaa: ihminen omista projekteista, ja enkelisijoittamion sitä, mitä hän tekee. Yksi rakentaa robottia, toinen kasvattaa omaa salaatti- sesta ja mikrolainoista on tullut keskiluokan harrastus ja huvi. viljelmää, kolmas on keksinyt valoa Kuvittele kuulumisten vaihtoa heijastavat pyöräilyhousut ja neljäs itäsuomalaisen ostoskeskuksen sisäänmiettii uutta myslipohjaista tuotetta. käynnillä: Jokaisella on oma projekti, intohimo, ”No, mites sie, ootko sijotellu?” rakkaus, ja se, ensisijaisesti, määrittelee ”No pistinhän mie tonnin Ilmarin ihmisen identiteetin. pyörävuokraamoon. Pysähtyvät kato Startupeille suotuisassa ympäristössä lähtökohtana on ajatus ihmisestä luo- kaikki siinä meijän venerannan mehuvana toimijana. Luovuus kasvaa kouluis- pistteessä. Ja sitte vaimo käski pistää pari sitä Jollaa, nyt ovat kuulema vauta, joissa lapset saavat kokea oppimisen oman tekemisen kautta ja joissa erilaisia hissa siellä Kiinassa… Mites sie?” ”Serkku yrittää saaha miulta tonnin yksilöllisiä projekteja rohkaistaan ja kohuutta Mersua varten mut mie sanoin dellaan tasavertaisella kiinnostuksella. että elä kuule untaa niä vaikka ajasit miut kaupunkkii kerran päivässä… mie 2. Rohkeus tarvitsee tukea oon pistäny jo kaikki tältä vuuelta sen Startup-yrittäjyyden suurin este on höyrypää Kinnusen elokuvarojekttiin. itseen liittyvät epävarmuudet ja pelko Kinnune sano miulle että mennään kato epäonnistumisesta. Tuote ei synny yhessä sitte junalla sinne Sodankyllään ensimmäisellä yrittämällä, oma osaaja mie aattelin että pittäähän se tuokkii minen on rajallista, kaikki on koko ajan vaiheessa, rahoituksen hankkiminen on joskus kokkeilla.”

Kun tähän päästään, on Suomessa tuskallista ja hyviä työntekijöitä on tapahtunut paljon. Avainasemassa vaikea löytää. ovat lastentarhat, koulut, yliopistot Jonkin verran lohduttavaa on se, – ja tietenkin media. että muut yrittäjät painivat joka päivä täsmälleen samojen kysymysten kanssa.

Nuorten yrittäjien yhteisöt, kuten Ulla Engeström Startup Sauna ja Future Female voivat — AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 41

– –

The skylight blackout curtains were fixed and taken back into use after being out of service for years.

–

The whole ventilation system, including the machinery, was modernised and air conditioning was added as a new feature. Some of the system’s technical components are hidden by the back wall.

All lamps were replaced.

In-house This new section gives you a picture of what’s happening at Aalto University.

–

The AV equipment and fittings were replaced.

Sound reproduction now meets modern standards.

–

Wall and ceiling surfaces were refurbished and the old linoleum floor was replaced.

OTAKAARI 1 RENOVATION PROGRESSING – The skylight blackout curtains of lecture hall C were tested during the final stages of the renovation in January. The rebuilt hall is now in use.

All of Otakaari 1 will be renovated to serve as the hub for Aalto University’s Bachelor’s level studies by autumn 2015. At present, lecture halls A and B as well as the foyer space of wing Y are under construction.

Otakaari 1 was designed by Alvar Aalto and used to serve as the main building of the Helsinki University of Technology.

Text Nina Erho Photo Kalle Kataila

–

The seats were restored and fitted with fire-retardant cushioning.

Kolumni

Sarri Kukkonen

Innovaatioita, perkele!

44 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

Innovaatiot, tuotekehitys ja kasvuyrittäjyys ovat nykyhetken otsikkokamaa.

Innovaatiot syntyvät rajapinnoilla -värssy osataan jo unissaankin. Puheista tekoihin on kuitenkin pitkä ja työntäyteinen matka. Miten valmennetaan opiskelijoista maailman parhaita innovaattoreita ja potentiaalisia kasvuyrittäjiä? Miten ohjataan oppimistyötä siten, että todennäköisyys kestäviin saavutuksiin oppimisessa ja innovaatioissa kasvaa?

En usko, että ainakaan voivottelemalla opiskelija-aineksen lahjattomuutta, velttoutta tai huonoa sitoutumista.

Jokaisella kun yksinkertaisesti on juuri ne parhaat mahdolliset opiskelijat, jotka on ansainnut. Eikä se todellakaan ole vähän! Yliopistoon tullaan innostuneena ja kovin odotuksin. Kannatan ajatusta, että yksilön tai yhteisön toimintakapasiteetin ja aikaansaannokset voi laskea tulosta (osaaminen)*(innostus)2.

Perinteisesti olemme vaalineet korkeaa osaamista, mutta kenties voimme valmentajina huolehtia entistä paremmin myös innostuksen säilymisestä ja kasvusta.

Pääsääntöisesti innostusta näyttäisi lisäävän tavoitteiden ja vaatimusten selkeys, palautteen saaminen ja tunne siitä, että hyvää työtä arvostetaan. Hyvä ohjaus auttaa ymmärtämään vaadittujen oppimistekojen merkityksen suhteessa osaamisen lähtötasoon ja vaatimuksiin työuralla, johon tähdätään.

Professori Bengt Holmströmin (MIT) mukaan erityisen kiinnostavia ovat opiskelijat, jotka ovat rohkeita, uskaltavat kysyä ja kyseenalaistaa sekä ovat uteliaita ja usein hieman omaperäisiäkin. Heistä jalostuvat kirkkaimat tähdet. Holmström painottaa kovan työn tärkeyttä menestyksen saavuttamisessa, mutta myös itsenäisen kokeilemisen ja oikean tien etsinnän merkitystä.

Virheet ovat tärkeä osa oppimista.

Holmströmin havainnot liittyvät osuvasti tuleviin tieteentekijöihin, mutta

myös tuotekehittäjiin ja niihin, joiden intohimoksi muodostuu kokeilla oman idean kantavuutta liiketoiminnassa.

Uskon, että mainittujen piirteiden löytämistä itsestään voi harjoitella, siihen voidaan valmentaa tai ainakin altistaa. ”Yritysten pitäisi olla merkittävästi enemmän mukana yliopistojen kurssien suunnittelussa”, uutisoi Reuters ja siteeraa McKinseyn tutkimusta: ”työnantajat, koulutuksen tarjoajat ja nuoret näyttävät elävän rinnakkaisissa todellisuuksissa… osapuolilla on täysin eri käsitys samasta tilanteesta”.

Suomessa tilanne ei mielestäni ole huono. Meidän tuleekin hellästi vaalia yhteisymmärrystä yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa. Tekniikka, taide ja talous ovat kaikki käytännönläheisiä aloja, joiden kehittymiselle yhteistyö on tärkeää. Todellisiin kehityshaasteisiin perustuvat oppimisprojektit lisäävät motivaatiota ja jalostavat oppimistuloksia. Ne kuitenkin tuovat mukanaan myös kommunikaatio-, ihmissuhde- tai resurssiongelmia, pettymyksiä ja joskus tilapäisiä umpikujiakin. Oikea valmentaja seuraa valmennettavaansa tarvittaessa mukavuusalueiden ulkopuolelle.

Oppimisen epätoivon ja riemunhetkien suhteen on vanha sanonta: yhdessä murheet puolittuu ja ilo kaksinkertaistuu. Hyvässä yliopistossa kaveria ei jätetä. Mutta myös varsinainen tiimityö on kehittymässä uudelle tasolle. Tiimi kun yhä useammin on paitsi ihmistenvälinen, myös tieteiden- ja kansainvälinen. Vasta perustettujen yritysten menestystä indikoi tiimin potentiaali jopa enemmän kuin liike- tai tuoteidean potentiaali. Tiimityö tuo myös valmennukseen uuden dimension, johon on sopeuduttava. Ei se helppoa ole – siksi yliopistoja tarvitaan.

Kalevi Ekman — Kirjoittaja on tuotekehityksen professori ja Aalto Design Factoryn kapteeni.

Ajankohtaista

Johtamiskoulutusta tarjoava Aalto University Executive Education (Aalto EE) sai parhaan yleisarvosanan Taloustutkimuksen tekemässä yrityskuvatutkimuksessa. Täydennyskoulutusta tarjoava Aalto PRO sijoittui neljänneksi.

Tutkimuksessa arvioitiin Suur-Helsingin alueen 26 koulutusalan toimijaa.

Tutkimukseen vastanneiden mielestä tärkeimmät yrityskuvatekijät koulutustoimialalla olivat henkilöstön asiantuntemus, tuotteiden ja palveluiden laatu sekä koulutusmateriaalin taso. Näissä osa-alueissa Aalto EE oli vastaajien mielestä koulutustoimialan paras.

Myös Aalto PRO sai hyvää palautetta.

Molemmat erottuivat myönteisesti erityisesti uusiutumiskyvyn ja palvelujen kehittämisen suhteen. Aalto EE:n yleisarvosana oli 8,30 ja Aalto PRO:n 7,93.

Koko toimialan keskiarvo oli 7,68.

Taloustutkimus tekee Yrityskuvattutkimuksen vuosittain. Vuoden 2012 tutkimukseen vastanneista 512 arvioi koulutusalaa. Vastaajat työskentelevät eri toimialoilla päättävissä asemissa.

Kaisa Karhu

Aalto EE ja Aalto PRO menestyivät yrityskuvatutkimuksessa –

Promootiossa vihittiin kahdeksan kunniatohtoria – Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu järjesti neljännen taideteollisen alan maisteri- ja tohtoripromootion 11. tammikuuta. Promootiossa vihittiin kahdeksan uutta kunniatohtoria ja promovoitiin 26 taiteen tohtoria sekä 23 taiteen maisteria.

Kunniatohtorit ovat kuvassa vasemmalta: emeritusprofessori Yrjö Sotamaa, muotoilun professori Ezio Manzini Italiasta, muotoilujohtamisen professori Rachel Cooper Isosta-Britanniasta, lähettiläs Arunas Gelunas Liettuasta, kirjailija ja taiteilija Mauri Kunnas, elokuvaohjaaja, kuvaaja ja käsikirjoittaja Pirjo Honkasalo, Fiskarsin tuotekehityspäällikkö ja pääsuunnittelja Olavi Lindén. Multimediataiteilija Laurie Anderson Yhdysvalloista ei ollut läsnä promootiossa.

Design Factory ja CERN yhteistyöhön –

Palautetta Magazinelle –

Aalto-yliopiston Design Factory ja Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERNin ATLAS-koeasema ovat sopineet yhteistyöstä. Sen tarkoituksena on suunnitella ja rakentaa uudenlainen ympäristö teknologian kehittämiselle.

ATLAS-koeasema haluaa soveltaa toiminnassaan Design Factoryn tapaa saada eri alojen nuoret tutkijat ja opiskelijat työskentelemään yhdessä ja jakamaan ideoita integroidussa suunnitteluprosessissa.

Otaniemen kampuksella sijaitseva Design Factory on tuotekehityksen tutkimus- ja oppimisympäristö. Se tarjoaa nykyaikaiset tilat tutkijoiden, opiskelijoiden ja yritysten väliseen yhteistyöhön.

Aalto University Magazinen numero 03 sai kouluarvosanaksi 8,5 ProCom-järjestön lehtikatsauksessa 2012. Katsaukseen osallistui 80 asiakas- tai henkilöstölehteä. Arvosana tuli asiakaslehtien sarjassa, jossa lehtien keskiarvo oli 7+.

Taloustutkimus teki lukijatutkimuksen numerosta 04. Pääkohderyhmänä olivat alumnit, ja tutkimukseen vastasi 480 henkilöä.Tutkimuksen mukaan lehti muistetaan hyvin. Sen lukemiseen käytetään aikaa keskimäärin 20 minuuttia. Lehteä lukeneista tai selanneista vastaajista 46 % pitää sitä hyödyllisenä ja 52 % toivoo, että sisällössä käsitellään nykyistä enemmän poikkitieteellisesti eri aloja. Lehden tärkeimpänä tehtävänä pidetään näkymän avaamista Aaltoyliopiston yhteisöön.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 45

Väitöksiä Teksti Tea Kalska

Huipputarkkaa kuvaa superlinsseillä – Uudenlaisilla superlinsseillä voidaan erottaa muutaman nanometrin kokoisia kohteita, osoitti diplomi-insinööri Timo Hakkarainen väitöskirjassaan.

Hienoinkin mikroskooppi pystyy erottamaan vain kohteita, jotka ovat suurempia kuin 200 nanometriä, mutta hopeasta valmistettu superlinssi pystyy erottamaan jopa 50 nanometrin kokoisia kohteita. Metamateriaaleista valmistetut linssit pääsevät tätäkin parempaan erotustarkkuuteen.

Linssit voivat esimerkiksi lääketieteessä toimittaa huipputarkkaa, reaaliaikaista kuvaa ihmiskehon sisältä.

Ne voivat mahdollistaa myös nykyisten optisten tallennusvälineiden, kuten Blu-ray-levyjen, kapasiteetin kasvattamisen. Linssien valmistukseen tarvittavat metamateriaalit voivat myös tehdä esineitä näkymättömiksi, sillä niiden avulla valo voidaan saada kiertämään esineitä.

Myös teräksen valssauksessa käytettäviä tukivalsseja voidaan menetelmän avulla muotoilla siten, että valssausvoiman ja teräsnauhan paksuuden vaihtelut pienenevät.

Thomas Widmaier 30.11.2012: Optimisation of the roll geometry for production conditions.

Insinööritieteiden korkeakoulu.

Väkivalta katsojan silmin – Filosofian maisteri, valokuvaaja Harri Pälviranta tarkasteli väitöstutkimuksessaan, kuinka väkivaltaa käsittelevää dokumentaarista valokuvataidetta merkityksellistettiin näyttelyolosuhteissa.

Valokuvat olivat Pälvirannan omaa taidetta.

Kävi ilmi, että suhtautuminen kuviin on kaksijakoista: niistä viehätyttiin, vaikka ne samalla koettiin luotaantyöntäviksi. Pälvirannan mukaan tekijän kannalta merkittävintä on se, että kuvat kannustivat katsojia esittämään moraalisia kysymyksiä väkivallan kuvallistamisen hyväksyttävyydestä.

Kuvia myös merkityksellistettiin realismipainotteisesti – katsojat puhuivat pääasiassa teosten käsittelemistä tapahtumista, eivät niinkään teoksista itsestään.

sena lannoiteliiketoiminta irrottautui konsernista itsenäiseksi yritykseksi.

Konsernin keskijohto muutti yrityksen liiketoiminnan verkostopohjaiseksi mobilisoimalla muutostyöhön uusia, yli organisaatiorajojen toimivia ryhmiä.

Lisäksi keskijohto hyödynsi suotuisat tilanteet ja sai siten myytyä yhteistyöverkoston idean ja toimintatavan konsernin päättäjätahoille.

Matti Virkki 7.12.2012: Liiketoiminnan transformaation tuottaneet toimijaryhmät – Kemira GrowHow’n synty.

Kauppakorkeakoulu.

Älylattialle henkilöntunnistus –

Aalto-yliopistossa on suunniteltu hoitajien avuksi älylattia, joka pitää heidät koko ajan kartalla vanhusten sijainnista.

Diplomi-insinööri Antti Ropponen kehitti väitöskirjassaan kaksitaajuuksisen radiojärjestelmän, joka lisäksi tunnistaa lattian päällä liikkujat ja paikantaa heidät 0,64 metrin tarkkuuTimo Hakkarainen 30.11.2012: della. Näin lähin hoitaja osaa tulla auttaElectromagnetic nanophotonics: superlens maan vanhusta juuri silloin, kun apua imaging of dipolar emitters and cloaking tarvitaan. in weak scattering.

Ropponen teki hoitajien nimikylteistä Perustieteiden korkeakoulu. pieniä seurantalaitteita, joihin ilmestyy välittömästi hälytys, jos joku hoitokodin asukkaista kaatuu ja jää makaamaan lattialle. Nimikyltti myös varoittaa, jos esimerkiksi dementikko poistuu huoHarri Pälviranta 5.12.2012: Toden tuntua galleriassa – väkivaltaa neestaan itsekseen. käsittelevän dokumentaarisen valokuvataiteen Älylattian aiempi versio, jossa ei vielä merkityksellistäminen näyttelykontekstissa. ole Ropposen kehittämää henkilöntunDiplomi-insinööri Thomas Widmaier Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu. nistusta, on todistettavasti pienentänyt kehitti väitöstyössään työstömenetelmiä, hoitohenkilökunnan työtaakkaa. joilla pystytään pienentämään paperikoneiden ja teräsvalssien telojen geometriavirheitä. Mittauksen, älykkään Antti Ropponen 14.12.2012: An arrangement to locate and identify koneistuksen ja mallinnuksen avulla people with dual-frequency tags providing geometriavirheet on saatu vähintään context-related information. puolitettua aiemmasta. Menetelmä Sähkötekniikan korkeakoulu. hyödyntää aiemmin kehitettyä telageo- Liiketoiminnan muutoksessa ei metrian 4-piste-mittausmenetelmää ja aina tarvita ylintä johtoa, vaan myös -laitetta. keskijohto voi onnistua siinä, havaitsi Selvimmin geometriavirhettä onniskauppatieteiden lisensiaatti Matti Tekniikan korkeakoulujen väitökset: tuttiin pienentämään paperikoneiden Virkki väitöstutkimuksessaan. otalib.aalto.fi/en/collections/ vastateloista. Kustannussäästö uusJohdon ja keskijohdon erilaiset näkee-publications/dissertations investointiin verrattuna on huomattava, mykset liiketoiminnan kehittämisestä Kauppakorkeakoulun väitökset: sillä paperikoneen vastatela saattaa eivät myöskään estä keskijohtoa toteut- epub.lib.aalto.fi/fi/diss maksaa useita miljoonia euroja. Menetamasta liiketoiminnan muutosta.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun väitökset: telmää on jo sovellettu eräissä paperiVirkki tutki Kemira-konsernin tehtaissa. radikaalia muutosta, jonka seuraukbooks.aalto.fi

Parempia teloja paperikoneeseen ja teräksen valssaukseen –

Keskijohto liiketoiminnan muutoksessa –

46 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

Polttokennoja akkujen rinnalle Polttokennot ovat lupaava vaihtoehto akuille. Annukka Santasalo-Aarnion kehittämä menetelmä helpottaa polttokennoihin sopivien aineiden löytämistä.

Teksti Marja Saarikko Kuva Kai Widell ”Kännykät ovat pian kuin minitelevisioita. Siirtyminen 4G-verkkoihin mahdollistaa entistä paremmin livekuvan katsomisen, mutta samalla se nostaa akuilta vaadittavaa tehoa”, kertoo Annukka Santasalo-Aarnio.

Tekniikan lisensiaatti SantasaloAarnio tutki väitöstyössään alkoholikäyttöisiä polttokennoja, jotka ovat tulevaisuudessa lupaava vaihtoehto perinteisille litium-ioni-akuille. Polttokennot ovat akkuja tehokkaampia eikä niitä tarvitse ladata. Lisäksi alkoholi on polttoaineena edullinen ja ympäristöystävällinen ratkaisu.

Santasalo-Aarnio uskoo, että hänen tutkimansa suora-alkoholipolttokennot ovat kaupallisina tuotteina viimeistään 10–20 vuoden kuluttua. Alati kasvava tehokkuuden vaatimus saattaa kuitenkin lisätä kiinnostusta niiden kehittämiseen, jolloin ne voivat tulla markkinoille nopeamminkin.

Kiitosta materiaalikehittäjiltä Santasalo-Aarnion kehittämän menetelmän avulla tutkijat voivat nopeasti seuloa monen materiaalin joukosta

Annukka Santasalo-Aarnio tutki alkoholipolttokennoja, joiden etuja ovat tehokkuus ja ympäristöystävällisyys. polttokennoihin parhaiten soveltuvat aineet. ”Jos tutkijalla on esimerkiksi kymmenen näytettä, hän voi menetelmän avulla löytää niistä nopeasti kaksi parasta, eikä hänen tarvitse tehdä jatkotutkimuksia jokaiselle kymmenelle näytteelle.”

Uusi menetelmä jäljittelee suoraalkoholipolttokennon elektrodin toimintaa. Se soveltuu SantasaloAarnion mukaan erityisesti elektrodeilla tapahtuvien reaktioiden ymmärtämiseen.Menetelmä on otettu yliopistomaailmassa hyvin vastaan. ”Siitä ovat hyötyneet erityisesti materiaalikehittäjät, joilla ei ole syvällistä sähkökemian tuntemusta. Heiltä on tullut paljon kiitosta myös sovellusnäkökulman huomioimisesta.”

Santasalo-Aarnio tutki perinteisten alkoholien kuten metanolin, etanolin ja isopropanolin soveltuvuutta kennojen polttoaineeksi. Lisäksi hän tutki kehittämällään menetelmällä näiden alkoholien reaktioita kennojen elektrodeilla.

Hän havaitsi, että platinasta ja palladiumista valmistetuilla elektrodeilla metanolista syntyy formaldehydiä, muurahaishappoa ja hiilidioksidia.

Etanoli tuottaa asetaldehydiä ja etikkahappoa sekä isopropanolista syntyy asetonia.

Perinteisissä polttokennokokeissa tutkittavaa ainetta on tarvittu huomattava määrä. Uuden menetelmän avulla tutkimus onnistuu vähäiselläkin ainemäärällä. Koska kennossa tapahtuu valtavasti erilaisia reaktioita, uusi menetelmä tarvitsee yhä rinnalleen myös perinteisiä kokeita.

Vähempi aine riittää Polttokennojen kehittämisessä vaaditaan yhä paljon perustutkimusta.

Esimerkiksi niissä käytettyjen jalometallikatalyyttien tilalle on etsittävä parempia katalyyttejä. Myös sopiva polttoaine on löydettävä.

Annukka Santasalo-Aarnio 14.12.2012: Ex situ and in situ characterization of direct alcohol fuel cell anode materials.

Kemian tekniikan korkeakoulu.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 47

Elias Rantapuska, mit채 salkussasi on?

Arjen valintoja

Asiantuntija kertoo tutkimusalaansa liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista.

Rahoituksen laitoksen apulaisprofessori minimoi ajan, kustannuksen ja vaivan sijoittamalla indeksirahastoihin.

Mitä tyyppiä itse edustat? liaisuus lisääntyy, yrittäjät tekevät Olen melko passiivinen. Laitan ylimää- innovaatioita ja osakkeenomistajat räiset rahat kertyessään rahastoihin ja saavat rahat osinkoina takaisin. myyn pois, kun rahantarvetta ilmaantuu.

Omistatko osakkeita?

Omistan epäsuorasti indeksirahastojen Kannattaako sijoittamiseen Suomessa makaa miljardeja kautta satojen maailman suurimpien ottaa lainaa? pankkitileillä tuottamattomana yhtiöiden osakkeita.

Suuri osa suomalaisista tekee niin otta– mitä tilanteelle tulisi tehdä?

Mottoni on: yksinkertainen on kaumalla asuntolainaa. Mutta suhtaudun Finanssialan Keskusliiton mukaan nista. Koska sijoittamiseen liittyvien varovaisesti osake- ja rahastosijoittamipankkitileillä oli viime vuoden alussa asioiden opettaminen ja tutkiminen on seen lainarahalla. Lainaraha lisää aina noin 80 miljardia euroa. Suomalaisilla päivätyöni, minimoin ajan, kustannukriskiä, vaikka tuottomahdollisuudet sen ja vaivan sijoittamalla indeksirahas- on siis yli puolet rahoitusvarallisuudes- paranisivat. Siinä voi polttaa näppinsä taan pankissa. toihin. oikein kunnolla.

Jos ei halua ottaa lainkaan riskiä, Lyökö rahastosijoittaminen leiville? pankkitalletus on hyvä vaihtoehto, Totesit väitöstutkimuksessasi, Kyllä, jos aikaperspektiivi on pitkä ja että sijoituskulttuuri periytyy. joskin inflaatio nakertaa varojen arvoa. kulut kurissa. Tuurin merkitystä ajoiJos sijoittaja on saanut osakkeet Jos riskiä on valmis ottamaan edes tuksessa ei voi aliarvioida. Jos aloitti hieman, kannattaa ainakin osa varoista lahjaksi tai on suomenruotsalainen, rahastosijoittamisen vuonna 2000 tai hän ei hölmöile niin usein kuin kanavoida yritystoiminnan investoin2007 on lyönyt vähemmän leiville kuin muut sijoittajat. Voiko kuka teihin sijoittamalla arvopapereihin. jos aloitti 2002 tai 2009. tahansa oppia sijoittamaan?

Tämä on yksi rahoitusmarkkinoiden Ihmiset, joiden lähipiirissä sijoitetaan, hyödyistä: Yhdellä on ideoita, muttei Onko määriteltävissä sijoittavat itsekin tavallista useammin. rahaa. Toisella taas on rahaa ja riskinosakesijoittajan arkkityyppejä? ottokykyä, muttei ideoita. Markkinoilla Aloittaminen on kuitenkin helppoa.

On. Ehkä selkein jako on aktiviteetin Tarvitsee vain avata asiakkuus osakenämä kaksi kohtaavat. mukaan. Kaksi kolmesta suoria osakevälittäjän tai rahastoyhtiön kanssa sijoituksia tekevistä yksityishenkilöistä Onko osakesijoittaminen hyvä vaikka netissä. ei tee lainkaan osakekauppaa vuoden Toki asioista kannattaa ottaa tapa säästää taantuman aikoina? aikana. Muutaman promillen vähemselvää. Aluksi tärkeintä on määritellä Se on aina hyvä tapa säästää, kunhan mistö puolestaan pyörittää salkullaan oma haluttu riskitaso ja vertailla eri toiminta on pitkäjänteistä ja sijoittaja päiväkauppaa, jossa salkun sisältö sijoitusvaihtoehtojen kulu- ja veroymmärtää riskit. Markkinoilla kaikki vaihtuu hyvinkin tiuhaan. seuraamuksia. voivat voittaa, jos taloudellinen toimeTeksti Paula Haikarainen Kuva Hanna Koikkalainen

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 49

Palkitut

Kalenteri

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu jakoi tammikuussa järjestetyssä vuosijuhlassaan palkintoja, valitsi Vuoden alumnin ja nimesi kunniajäseniä.

6.3. & 29.5

Erica Kovanen

NELJÄ UUTTA KUNNIAJÄSENTÄ — Vuosijuhlassa nimetyt kunniajäsenet ovat kuvassa vasemmalta: teollisen muotoilun koulutusohjelman emerita-amanuenssi Kaisa Viljo, European Design Innovation Initiative -raportin toimittaja Michael Thomson ja Tekesin toimialajohtaja Reijo Kangas. Elokuvaleikkauksen emeritaprofessori Tuula Mehtonen ei ollut läsnä juhlassa. Kunniajäseniksi kutsutaan vuosittain henkilöitä, jotka ovat erityisen ansiokkaasti toimineet korkeakoulun, kulttuurin, arkkitehtuurin tai taideteollisuuden hyväksi.

PIRKKO VEKKELILLE PALLAS ATHENE -PALKINTO —

MIKKO HARTIKAINEN ON VUODEN ALUMNI —

7.3.

KLO 17

AlumniDrinks – get together -tapahtuma alumneille Puhujana professori Pekka Mattila, Aalto EE:n toimitusjohtaja. Hotelli Kämp, Chrystal bar, 2. kerros, Pohjoisesplanadi 29, Helsinki

8.3.

HÅKAN LÅNGSTEDTILLE ILMARI TAPIOVAARA -PALKINTO —

Ihmisen lähiympäristön ja teollisen tuotekulttuurin laadun hyväksi tehtävästä työstä myönnettävän Ilmari Tapiovaara -palkinnon sai Håkan Långstedt. SAAS Instrumentsin toimitusjohtaja Långstedt on nostanut suomalaisen muotoilukentän profiilia, erityisesti valaisintuotannon ja -suunnittelun saralla.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu nimeää Vuoden alumnin tunnustuksena taideteollisuuden ja arkkitehtuurin alojen uraauurtavasta tai erinomaisesta työstä.

Tunnustuksen sai tänä vuonna opetusneuvos Mikko Hartikainen, joka on ollut avainhenkilö suomalaisen kuvataiteen perusopetuksen kehittämisessä parinkymmenen viime vuoden ajan. Hän on mukana myös kansallisen muotoiluohjelman kehittämisessä taiteen, muotoilun ja arkkitehtuurin opetuksen asiantuntijana.

Hartikainen työskentelee Opetushallituksessa ja on aiemmin toiminut kuvataideopettajana peruskoulussa ja lukiossa sekä lehtorina Taideteollisessa korkeakoulussa ja Helsingin yliopistossa.

Hän on valmistunut taiteen maisteriksi vuonna 1992.

50 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

KLO 8.30–10.30

Naistenpäivän alumniseminaari: Muoti ja kestävä kehitys Puhujana mm. Satu Mehtälä, Tekstiili- ja vaatetusteollisuus Finatex ry:n puheenjohtaja. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Mediakeskus Lume, Hämeentie 135 C, Helsinki

14.–16.3.

Fysiikan päivät – Designed materials Dipoli, Otakaari 24, Espoo. physics.aalto.fi/pub/fp2013

5.4.

Toimittaja Pirkko Vekkeli sai Pallas Athene -palkinnon esteettisten arvojen hyväksi tehdystä työstä. Vekkeli on kirjoittanut ansiokkaasti muotoilijoista ja taiteilijoista sekä opettanut kirjoittamista taideteollisen alan opiskelijoille.

KLO 14

Uusien professoreiden tervetuliaisluennot Yliopisto juhlistaa professoreitaan kutsumalla tenure track -urajärjestelmän kautta nimitetyt uudet vakituiset associate- tai full-tason professorit luennoimaan yhteiseen monialaiseen iltapäivään. Luennot ovat yleistajuisia ja englanninkielisiä. Luentojen jälkeen on avoin rehtorin vastaanotto. Katso luennoitsijat ja juhlapaikka aalto.fi -tapahtumakalenterista.

KLO 15 –16

Aalto Mathematics and Arts Colloquium – yleisöluento George Hart: How Mathematics Leads to Sculpture Perustekniikan korkeakoulu, M-Sali, Otakaari 1, Espoo

7.4.

KLO 19

Teekkarispeksi 2013: Agent – Improvisaatiolla Aleksanterin teatteri, Albertinkatu 32, Helsinki. teekkarispeksi.fi

11.4

KLO 12 –17

Aalto in the Game – pelialan rekrytointitapahtuma Design Factory, Betonimiehenkuja 5 B, Espoo

8.–26.5.

Masters of Aalto – kevään innostavin näyttely ja näyttämö MoA’13-näyttelyssä vastavalmistuneet insinöörit, muotoilijat ja ekonomit esittelevät osaamistaan.

VR:n vanha viljamakasiini, Hämeentie 39, Helsinki. moa.aalto.fi Lisätietoa tapahtumista: aalto.fi alumninet.aalto.fi

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 06

ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 MAALISKUU / MARCH 2013

TÄMÄ LEHTI KERTOO / IN THIS ISSUE startupeista sisäisestä yrittäjyydestä sellutehtaan jäteveden puhdistamisesta aivokuvantamisesta kvasaaritutkimuksesta co-designing service processes ...ja paljosta muusta.

Yrittäjyyden

nuoret tähdet Mihin maailmankaikkeus menee?

aalto.fi

Fosfori pois raudalla

Antaa aivojen kertoa

s.12

s.34

Co-creating service innovations